Cognitive Behavior Therapy, Second

Edition: Basics and Beyond 2nd

Edition, (Ebook PDF)
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/cognitive-behavior-therapy-second-edition-basics-and
-beyond-2nd-edition-ebook-pdf/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

(eBook PDF) Contemporary Behavior Therapy 6th Edition

https://ebookmass.com/product/ebook-pdf-contemporary-behavior-
therapy-6th-edition/

Cognitive Behavioral Therapy: Theory into Practice

(Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/cognitive-behavioral-therapy-
theory-into-practice-ebook-pdf/

Cognitive Psychology: Theory, Process, and Methodology

2nd Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/cognitive-psychology-theory-
process-and-methodology-2nd-edition-ebook-pdf/

The Heart and Soul of Change, Second Edition:

Delivering What Works in Therapy 2nd ed. Edition,
(Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/the-heart-and-soul-of-change-
second-edition-delivering-what-works-in-therapy-2nd-ed-edition-
ebook-pdf/
A Guide to the Standard EMDR Therapy Protocols for
Clinicians, Supervisors, and Consultants, Second
Edition 2nd Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/a-guide-to-the-standard-emdr-
therapy-protocols-for-clinicians-supervisors-and-consultants-
second-edition-2nd-edition-ebook-pdf/

Cognitive Processing Therapy for PTSD: A Comprehensive

Manual 1st Edition

https://ebookmass.com/product/cognitive-processing-therapy-for-
ptsd-a-comprehensive-manual-1st-edition/

The Dog: Its Behavior, Nutrition, and Health 2nd

Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/the-dog-its-behavior-nutrition-and-
health-2nd-edition-ebook-pdf/

Introducing Archaeology, Second Edition 2nd Edition,

(Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/introducing-archaeology-second-
edition-2nd-edition-ebook-pdf/

Orthopedic Manual Therapy (2nd Edition ) 2nd Edition

https://ebookmass.com/product/orthopedic-manual-therapy-2nd-
edition-2nd-edition/
 About the Author

Judith S. Beck, PhD, is President of the Beck Institute for Cognitive

Behavior Therapy (www.beckinstitute.org) and Clinical Associate Profes-
sor of Psychology in Psychiatry at the University of Pennsylvania School
of Medicine. She has written nearly 100 articles and chapters as well as
several books for professionals and consumers; has made hundreds of
presentations, nationally and internationally, on topics related to cogni-
tive behavior therapy; and is the codeveloper of the Beck Youth Inven-
tories and the Personality Belief Questionnaire. Dr. Beck is a founding
fellow and past president of the Academy of Cognitive Therapy.

vii
 Foreword

I am delighted that the success of the first edition of Cognitive Ther-

apy: Basics and Beyond has prompted this revision. It offers readers
fresh insights into this approach to psychotherapy, and, I trust, will
be welcomed by those who are versed in cognitive behavior therapy
as well as students new to the field. Given the tremendous amount of
new research and expansion of ideas that continue to move the field in
exciting new directions, I applaud the efforts to expand this volume to
incorporate some of the different ways of conceptualizing and treating
our patients.
I would like to take the reader back to the early days of cognitive
therapy and its development since then. When I first started treating
patients with a set of therapeutic procedures that I subsequently labeled
“cognitive therapy” (and now refer to as “cognitive behavior therapy”), I
had no idea where this approach—which departed so strongly from my
psychoanalytic training—would lead me. Based on my clinical obser-
vations and some systematic clinical studies and experiments, I theo-
rized that there was a thinking disorder at the core of the psychiatric
syndromes such as depression and anxiety. This disorder was reflected
in a systematic bias in the way the patients interpreted particular expe-
riences. By pointing out these biased interpretations and proposing
alternatives—that is, more probable explanations—I found that I could
produce an almost immediate lessening of the symptoms. Training the
patients in these cognitive skills helped to sustain the improvement.
This concentration on here-and-now problems appeared to produce
almost total alleviation of symptoms in 10 to 14 weeks. Later clinical tri-

ix
x Foreword

als by my own group and clinicians/investigators elsewhere supported

the efficacy of this approach for anxiety disorders, depressive disorders,
and panic disorder.
By the mid-1980s, I could claim that cognitive therapy had attained
the status of a “system of psychotherapy.” It consisted of (1) a theory of
personality and psychopathology with solid empirical findings to sup-
port its basic postulates; (2) a model of psychotherapy, with sets of prin-
ciples and strategies that blended with the theory of psychopathology;
and (3) solid empirical findings based on clinical outcome studies to
support the efficacy of this approach.
Since my earlier work, a new generation of therapists/researchers/
teachers has conducted basic investigations of the conceptual model
of psychopathology and applied cognitive behavior therapy to a broad
spectrum of psychiatric disorders. The systematic investigations explore
the basic cognitive dimensions of personality and the psychiatric disor-
ders, the idiosyncratic processing and recall of information in these
disorders, and the relationship between vulnerability and stress.
The applications of cognitive behavior therapy to a host of psy-
chological and medical disorders extend far beyond anything I could
have imagined when I treated my first few cases of depression and
anxiety with cognitive therapy. On the basis of outcome trials, inves-
tigators throughout the world, but particularly the United States, have
established that cognitive behavior therapy is effective in conditions as
diverse as posttraumatic stress disorder, obsessive–compulsive disorder,
phobias of all kinds, and eating disorders. Often in combination with
medication, it has been helpful in the treatment of bipolar disorder and
schizophrenia. Cognitive therapy has also been found to be beneficial
in a wide variety of chronic medical disorders such as low back pain,
colitis, hypertension, and chronic fatigue syndrome.
With a smorgasbord of applications of cognitive behavior therapy,
how can an aspiring therapist begin to learn the nuts and bolts of this
therapy? Extracting from Alice in Wonderland, “Start at the beginning.”
This now brings us back to the question at the beginning of this fore-
word. The purpose of this book by Dr. Judith Beck, one of the foremost
second-generation cognitive behavior therapists (and who, as a teen-
ager, was one of the first to listen to me expound on my new theory), is
to provide a solid basic foundation for the practice of cognitive behavior
therapy. Despite the formidable array of different applications of cog-
nitive behavior therapy, they all are based on fundamental principles
outlined in this volume. Even experienced cognitive behavior thera-
pists should find this book quite helpful in sharpening their conceptu-
alization skills, expanding their repertoire of therapeutic techniques,
planning more effective treatment, and troubleshooting difficulties in
therapy.
 Foreword xi

Of course, no book can substitute for supervision in cognitive

behavior therapy. But this book is an important volume and can be
supplemented by supervision, which is readily available from a network
of trained cognitive therapists (see Appendix B).
Dr. Judith Beck is eminently qualified to offer this guide to cogni-
tive behavior therapy. For the past 25 years, she has conducted numer-
ous workshops and trainings in cognitive behavior therapy, supervised
both beginners and experienced therapists, helped develop treatment
protocols for various disorders, and participated actively in research on
cognitive behavior therapy. With such a background to draw on, she has
written a book with a rich lode of information to apply this therapy, the
first edition of which has been the leading cognitive behavior therapy
text in most graduate psychology, psychiatry, social work, and counsel-
ing programs.
The practice of cognitive behavior therapy is not simple. I have
observed a number of participants in clinical trials, for example, who
can go through the motions of working with “automatic thoughts,”
without any real understanding of the patients’ perceptions of their
personal world or any sense of the principle of “collaborative empiri-
cism.” The purpose of Dr. Judith Beck’s book is to educate, to teach,
and to train both the novice and the experienced therapist in cognitive
behavior therapy, and she has succeeded admirably in this mission.

A aron T. Beck, MD
Beck Institute for Cognitive Behavior Therapy
Department of Psychiatry, University of Pennsylvania
 Preface

T he past two decades have been an exciting time in the field of cog-
nitive therapy. With the explosion of new research, cognitive behav-
ior therapy has become the treatment of choice for many disorders,
not only because it reduces people’s suffering quickly and moves them
toward remission, but also because it helps them stay well. A central
mission of our nonprofit organization, the Beck Institute for Cognitive
Behavior Therapy, is to provide state-of-the-art training to health and
mental health professionals in Philadelphia and throughout the world.
But exposure to this type of psychotherapy through workshops and var-
ious training programs is not enough. Having trained many thousands
of people in the past 25 years, I still find that people need a basic man-
ual to read and to which they can repeatedly refer if they are to master
the theory, principles, and practice of cognitive behavior therapy.
This book is designed for a broad audience of health and mental
health professionals, from those who have never been exposed to cog-
nitive behavior therapy before to those who are quite experienced but
wish to improve their skills, including how to conceptualize patients
cognitively, plan treatment, employ a variety of techniques, assess the
effectiveness of their treatment, and specify problems that arise in a
therapy session. To present the material as simply as possible, I have
chosen one patient (whose name and identifying characteristics I have
changed) to use as an example throughout the book. Sally is an ideal
patient in many ways, and her treatment clearly exemplifies “standard”
cognitive behavior therapy for uncomplicated, single-episode depres-
sion. Although the treatment described is for a straightforward case of

xiii
xiv Preface

depression with anxious features, the techniques presented also apply

to patients with a wide variety of problems. References for other dis-
orders are provided so that the reader can learn to tailor treatment
appropriately.
The first edition of this book was published in more than 20 lan-
guages, and I received feedback from all over the world, much of which
I have incorporated into this new edition. I have included new mate-
rial on evaluation and behavioral activation, the Cognitive Therapy
Rating Scale (used in many research studies and training programs
to measure therapist competency), and a Cognitive Case Write-Up
(based on the template provided by the Academy of Cognitive Ther-
apy as a prerequisite to receiving certification). I have also integrated
a greater emphasis on the therapeutic relationship, guided discovery
and Socratic questioning, eliciting and using patients’ strengths and
resources, and homework. I have been guided by my clinical practice,
teaching, and supervision; by research and publications in the field;
and by discussions with students and colleagues, from novice to expert,
from many different countries, who specialize in various aspects of cog-
nitive behavior therapy and in many different disorders.
This book could not have been written without the groundbreak-
ing work of the father of cognitive therapy, Aaron T. Beck, who is also
my father and an extraordinary scientist, theorist, practitioner, and per-
son. I have also learned a great deal from every supervisor, supervisee,
and patient with whom I have worked. I am grateful to them all.

Judith S. Beck, PhD

 Contents

Chapter 1. Introduction to Cognitive Behavior Therapy 1

What Is Cognitive Behavior Therapy? 2
What Is the Theory Underlying
Cognitive Behavior Therapy? 3
What Does the Research Say? 4
How Was Beck’s Cognitive Behavior
Therapy Developed? 5
What Are the Basic Principles of Treatment? 6
What Is a Therapy Session Like? 11
Developing as a Cognitive Behavior Therapist 12
How to Use This Book 14

Chapter 2. Overview of Treatment 17

Developing the Therapeutic Relationship 17
Planning Treatment and Structuring Sessions 21
Identifying and Responding
to Dysfunctional Cognitions 22
Emphasizing the Positive 26
Facilitating Cognitive and Behavioral Change
between Sessions (Homework) 27

Chapter 3. Cognitive Conceptualization 29

The Cognitive Model 30
Beliefs 32
Relationship of Behavior to Automatic Thoughts 36

xv
xvi Contents

Chapter 4. The Evaluation Session 46

Goals of the Assessment Session 47
Structure of the Assessment Session 48
Starting the Evaluation Session 48
The Assessment Phase 49
Final Part of the Assessment 53
Involving a Family Member 53
Relating Your Impressions 53
Setting Initial Goals for Treatment and Relating Your
Treatment Plan 54
Expectations for Treatment 56
Devising an Initial Cognitive Conceptualization
and Treatment Plan 57

Chapter 5. Structure of the First Therapy Session 59

Goals and Structure of the Initial Session 59
Setting the Agenda 60
Doing a Mood Check 62
Obtaining an Update 63
Discussing the Diagnosis 65
Problem Identification and Goal Setting 68
Educating the Patient about the Cognitive Model 70
Discussion of Problem or Behavioral Activation 74
End-of-Session Summary and Setting of Homework 74
Feedback 76

Chapter 6. Behavioral Activation 80

Conceptualization of Inactivity 80
Conceptualization of Lack of Mastery or Pleasure 81
Using the Activity Chart to Assess the Accuracy
of Predictions 97

Chapter 7. Session 2 and Beyond: Structure and Format 100

The First Part of the Session 101
The Middle Part of the Session 112
Final Summary and Feedback 118
Session 3 and Beyond 120

Chapter 8. Problems with Structuring the Therapy Session 123

Therapist Cognitions 123
Interrupting the Patient 124
Socializing the Patient 125
Engaging the Patient 125
Strengthening the Therapeutic Alliance 126
Mood Check 127
Brief Update 129
 Contents xvii

Bridge between Sessions 130

Review of Homework 133
Discussion of Agenda Items 133
Setting New Homework 134
Final Summary 135
Feedback 135

Chapter 9. Identifying Automatic Thoughts 137

Characteristics of Automatic Thoughts 137
Explaining Automatic Thoughts to Patients 140
Eliciting Automatic Thoughts 142
Teaching Patients to Identify Automatic Thoughts 155

Chapter 10. Identifying Emotions 158

Distinguishing Automatic Thoughts from Emotions 159
Difficulty in Labeling Emotions 162
Rating Degrees of Emotion 164
Using Emotional Intensity to Guide Therapy 165

Chapter 11. Evaluating Automatic Thoughts 167

Selecting Key Automatic Thoughts 167
Questioning to Evaluate an Automatic Thought 170
Assessing the Outcome of the Evaluation Process 176
Conceptualizing Why the Evaluation of an Automatic
Thought Was Ineffective 176
Using Alternate Methods to Help Patients Examine
Their Thinking 178
When Automatic Thoughts Are True 182
Teaching Patients to Evaluate Their Thinking 184
Taking a Shortcut: Not Using the Questions at All 185

Chapter 12. Responding to Automatic Thoughts 187

Reviewing Therapy Notes 188
Evaluating and Responding to Novel Automatic Thoughts
between Sessions 192
Responding to Automatic Thoughts in Other Ways 197

Chapter 13. Identifying and Modifying Intermediate Beliefs 198

Cognitive Conceptualization 199
Modifying Beliefs 214

Chapter 14. Identifying and Modifying Core Beliefs 228

Categorizing Core Beliefs 231
Identifying Core Beliefs 233
Presenting Core Beliefs 235
xviii Contents

Educating Patients about Core Beliefs and Monitoring

Their Operation 235
Developing a New Core Belief 239
Strengthening New Core Beliefs 240
Modifying Negative Core Beliefs 241
The Core Belief Worksheet 242

Chapter 15. Additional Cognitive and Behavioral Techniques 256

Problem Solving and Skills Training 256
Making Decisions 258
Refocusing 260
Measuring Moods and Behavior Using
the Activity Chart 263
Relaxation and Mindfulness 263
Graded Task Assignments 264
Exposure 265
Role-Playing 267
Using the “Pie” Technique 268
Self-Comparisons and Credit Lists 272

Chapter 16. Imagery 277

Identifying Images 277
Educating Patients about Imagery 279
Responding to Spontaneous Images 280
Inducing Imagery as a Therapeutic Tool 289

Chapter 17. Homework 294

Setting Homework Assignments 295
Increasing Homework Adherence 299
Conceptualizing Difficulties 308
Reviewing Homework 315

Chapter 18. Termination and Relapse Prevention 316

Early Activities 316
Activities Throughout Therapy 318
Near Termination Activities 322
Booster Sessions 327

Chapter 19. Treatment Planning 332

Accomplishing Broad Therapeutic Goals 333
Planning Treatment across Sessions 333
Creating a Treatment Plan 334
Planning Individual Sessions 336
Deciding Whether to Focus on a Problem 340
Modifying Standard Treatment for Specific Disorders 344
 Contents xix

Chapter 20. Problems in Therapy 346

Uncovering the Existence of a Problem 346
Conceptualizing Problems 348
Stuck Points 355
Remediating Problems in Therapy 356

Chapter 21. Progressing as a Cognitive Behavior Therapist 358

Appendix A. Cognitive Case Write-Up 361

Appendix B. Cognitive Behavior Therapy Resources 366

Training Programs 366
Therapist and Patient Materials and Referrals 366
Assessment Materials 366
Cognitive Behavior Therapy
Professional Organizations 367

Appendix C. Cognitive Therapy Rating Scale 368

References 375

Index 381
 Chapter 1

INTRODUCTION TO
COGNITIVE BEHAVIOR THERAPY

A revolution in the field of mental health was initiated in the early

1960s by Aaron T. Beck, MD, then an assistant professor in psy-
chiatry at the University of Pennsylvania. Dr. Beck was a fully trained
and practicing psychoanalyst. A scientist at heart, he believed that in
order for psychoanalysis to be accepted by the medical community, its
theories needed to be demonstrated as empirically valid. In the late
1950s and early 1960s, he embarked on a series of experiments that
he fully expected would produce such validation. Instead, the oppo-
site occurred. The results of Dr. Beck’s experiments led him to search
for other explanations for depression. He identified distorted, nega-
tive cognition (primarily thoughts and beliefs) as a primary feature of
depression and developed a short-term treatment, one of whose pri-
mary targets was the reality testing of patients’ depressed thinking.
In this chapter, you will find the answers to the following ques-
tions:

• What is cognitive behavior therapy?

• How was it developed?
• What does research tell us about its effectiveness?
• What are its basic principles?
• How can you become an effective cognitive behavior therapist?

1
2 COGNITIVE BEHAVIOR THER APY: BASIC S AND BE YOND

What Is Cognitive Behavior Therapy?

Aaron Beck developed a form of psychotherapy in the early 1960s that

he originally termed “cognitive therapy.” “Cognitive therapy” is now
used synonymously with “cognitive behavior therapy” by much of our
field and it is this latter term that will be used throughout this volume.
Beck devised a structured, short-term, present-oriented psychotherapy
for depression, directed toward solving current problems and modify-
ing dysfunctional (inaccurate and/or unhelpful) thinking and behavior
(Beck, 1964). Since that time, he and others have successfully adapted
this therapy to a surprisingly diverse set of populations with a wide range
of disorders and problems. These adaptations have changed the focus,
techniques, and length of treatment, but the theoretical assumptions
themselves have remained constant. In all forms of cognitive behavior
therapy that are derived from Beck’s model, treatment is based on a
cognitive formulation, the beliefs and behavioral strategies that charac-
terize a specific disorder (Alford & Beck, 1997).
Treatment is also based on a conceptualization, or understanding,
of individual patients (their specific beliefs and patterns of behavior).
The therapist seeks in a variety of ways to produce cognitive change—
modification in the patient’s thinking and belief system—to bring
about enduring emotional and behavioral change.
Beck drew on a number of different sources when he developed this
form of psychotherapy, including early philosophers, such as Epicetus,
and theorists, such as Karen Horney, Alfred Adler, George Kelly, Albert
Ellis, Richard Lazarus, and Albert Bandura. Beck’s work, in turn, has
been expanded by current researchers and theorists, too numerous to
recount here, in the United States and abroad.
There are a number of forms of cognitive behavior therapy that
share characteristics of Beck’s therapy, but whose conceptualizations
and emphases in treatment vary to some degree. These include rational
emotional behavior therapy (Ellis, 1962), dialectical behavior therapy
(Linehan, 1993), problem-solving therapy (D’Zurilla & Nezu, 2006),
acceptance and commitment therapy (Hayes, Follette, & Linehan,
2004), exposure therapy (Foa & Rothbaum, 1998), cognitive process-
ing therapy (Resick & Schnicke, 1993), cognitive behavioral analysis
system of psychotherapy (McCullough, 1999), behavioral activation
(Lewinsohn, Sullivan, & Grosscup, 1980; Martell, Addis, & Jacobson,
2001), cognitive behavior modification (Meichenbaum, 1977), and oth-
ers. Beck’s cognitive behavior therapy often incorporates techniques
from all these therapies, and other psychotherapies, within a cognitive
framework. Historical overviews of the field provide a rich description
of how the different streams of cognitive behavior therapy originated
 Introduction to Cognitive Behavior Therapy 3

and grew (Arnkoff & Glass, 1992; A. Beck, 2005; Clark, Beck, & Alford,
1999; Dobson & Dozois, 2009; Hollon & Beck, 1993).
Cognitive behavior therapy has been adapted for patients with
diverse levels of education and income as well as a variety of cultures
and ages, from young children to older adults. It is now used in pri-
mary care and other medical offices, schools, vocational programs, and
prisons, among other settings. It is used in group, couple, and family
formats. While the treatment described in this book focuses on individ-
ual 45-minute sessions, treatment can be briefer. Some patients, such
as those who suffer from schizophrenia, often cannot tolerate a full
session, and some practitioners can use cognitive therapy techniques,
without conducting a full therapy session, within a medical or rehabili-
tation appointment or medication check.

What Is the Theory Underlying

Cognitive Behavior Therapy?

In a nutshell, the cognitive model proposes that dysfunctional thinking

(which influences the patient’s mood and behavior) is common to all
psychological disturbances. When people learn to evaluate their think-
ing in a more realistic and adaptive way, they experience improvement
in their emotional state and in their behavior. For example, if you were
quite depressed and bounced some checks, you might have an auto-
matic thought, an idea that just seemed to pop up in your mind: “I ­can’t
do anything right.” This thought might then lead to a particular reac-
tion: you might feel sad (emotion) and retreat to bed (behavior). If you
then examined the validity of this idea, you might conclude that you
had overgeneralized and that, in fact, you actually do many things well.
Looking at your experience from this new perspective would probably
make you feel better and lead to more functional behavior.
For lasting improvement in patients’ mood and behavior, cogni-
tive therapists work at a deeper level of cognition: patients’ basic beliefs
about themselves, their world, and other people. Modification of their
underlying dysfunctional beliefs produces more enduring change. For
example, if you continually underestimate your abilities, you might have
an underlying belief of incompetence. Modifying this general belief
(i.e., seeing yourself in a more realistic light as having both strengths
and weaknesses) can alter your perception of specific situations that
you encounter daily. You will no longer have as many thoughts with the
theme, “I ­can’t do anything right.” Instead, in specific situations where
you make mistakes, you will probably think, “I’m not good at this [spe-
cific task].”
4 COGNITIVE BEHAVIOR THER APY: BASIC S AND BE YOND

What Does the Research Say?

Cognitive behavior therapy has been extensively tested since the first
outcome study was published in 1977 (Rush, Beck, Kovacs, & Hollon,
1977). At this point, more than 500 outcome studies have demonstrated
the efficacy of cognitive behavior therapy for a wide range of psychiatric
disorders, psychological problems, and medical problems with psycho-
logical components (see, e.g., Butler, Chapman, Forman, & Beck, 2005;
Chambless & Ollendick, 2001). Table 1.1 lists many of the disorders and
problems that have been successfully treated with cognitive behavior
therapy. A more complete list may be found at www.beckinstitute.org.
Studies have been conducted that demonstrate the effectiveness of
cognitive behavior therapy in community settings (see, e.g., Shadish,
Matt, Navarro & Philips, 2000; Simons et al., 2010; Stirman, Buchhofer,
McLaulin, Evans, & Beck, 2009). Other studies have found computer-
assisted cognitive behavior therapy to be effective (see, e.g., Khanna
& Kendall, 2010; Wright et al., 2002). And several researchers have
demonstrated that there are neurobiological changes associated with
cognitive behavior therapy treatment for various disorders (see, e.g.,

TABLE 1.1. Partial List of Disorders Successfully Treated by Cognitive

Behavior Therapy
Psychological Medical problems with
Psychiatric disorders problems psychological components
Major depressive disorder Couple problems Chronic back pain
Geriatric depression Family problems Sickle cell disease pain
Generalized anxiety disorder Pathological gambling Migraine headaches
Geriatric anxiety Complicated grief Tinnitus
Panic disorder Caregiver distress Cancer pain
Agoraphobia Anger and hostility Somatoform disorders
Social phobia Irritable bowel syndrome
Obsessive–compulsive Chronic fatigue syndrome
disorder Rheumatic disease pain
Conduct disorder Erectile dysfunction
Substance abuse Insomnia
Attention-deficit/hyperactivity Obesity
disorder Vulvodynia
Health anxiety Hypertension
Body dysmorphic disorder Gulf War syndrome
Eating disorders
Personality disorders
Sex offenders
Habit disorders
Bipolar disorder (with
medication)
Schizophrenia (with
medication)
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Siirtolaisen
elämän vaiheet; Haaksirikon jälkeen
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Siirtolaisen elämän vaiheet; Haaksirikon jälkeen

Kaksi kertomusta Austraaliasta

Author: Karl Listner

Friedrich Gerstäcker

Translator: Alexander Ramstedt

Release date: April 23, 2024 [eBook #73451]

Language: Finnish

Original publication: Jyväskylä: Weilin ja Göös, 1875

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK

SIIRTOLAISEN ELÄMÄN VAIHEET; HAAKSIRIKON JÄLKEEN ***
SIIRTOLAISEN ELÄMÄN VAIHEET; HAAKSIRIKON JÄLKEEN

Kaksi kertomusta Austraaliasta

Kertonut

KARL LISTNER ja FRIEDRICH GERSTÄCKER

Suomensi A. R—st

Jyväskylässä, Weilin ja Göös’in kirjapainossa ja kustantama,

1875.
SISÄLLYS:

I. Siirtolaisen elämän vaiheet

II. haaksirikon jälkeen
1. Parkaasi.
2. Raittiin veden etsiminen.
3. Tappelu villien kanssa.
4. Venheen vartiat.
5. Partiokunta.
I.

SIIRTOLAISEN ELÄMÄN VAIHEET

Kirj. Kaarle Listner

Lokakuun 19 p. 1857 laski laiva Ohio Bremenin rannasta

väljemmälle vedelle ankkuriin. Siinä oli 150 matkustajaa,
suurimmaksi osaksi nuorta väkeä, jotka olivat keräytyneet ympäri
Saksanmaata, voidakseen kaukaisessa Austraaliassa hankkia
itselleen kodon ja koetella onneansa. Laivaväkeä oli 18 henkeä,
lastina oli suurimmaksi osaksi viiniä, väkeviä juomia ynnä sikaria ja
oli laiva määrätty menemään Adelaide'n kaupunkiin etelä-
Austraaliassa. Katteini, pöyhkeä, mutta kunnollinen merimies, tuli
laivaan, luki meidän nimemme, tarkasti laivansa miehet ja kaski
pitämään kaikki varuilla, koska laiva nousuveden tultua lähtisi
purjehtimaan.

Tämä oli meille kaikille tärkeä hetki. Edessämme oli vanha rakas
isänmaamme, josta meidän nyt piti erota. Laskeva aurinko kultasi
vielä kerran, ehkäpä meidän nähden viimisen kerran, sen kukkulat ja
vuoret, laaksoihin laskeutuivat hämärän varjot ja hitaasti ilmestyivät
tähdet taivaalle, nekin ikäänkuin hymyillyksensä meille viimisen
surullisen jäähyväisensä. Laiva pyöri ankkurinsa ympäri ja
ainoastaan veden loriseminen ja laivavahdin askeleet kannella
häiritsivät hiljaisuutta tänä iltana, joka meille oli viimeinen vanhassa
isänmaassamme. Edessämme oli neljä tuhatta maantieteellistä
penikulmaa, jotka meidän oli kulottava ja tänä jäähyväishetkenä
lähetti moni rukouksen Hänelle, jonka kädessä onnemme ja
onnettomuutemme, elämämme ja kuolemamme olivat.

Ennen päivän koittoa seuraavana aamuna nostettiin ankkuri. Sitä

tehdessä lauloivat merimiehet iloisen laulun, myötätuuli täytti purjeet
ja upea kuin joutsen kulki laiva Weser-virtaa myöten alas
vaaleanvihreään, vahtoisaan Pohjanmereen. Kiikarilla voi vielä
nähdä maata, joka kohta kuitenki katosi näkymättömiin.

Merta kulkevien pahin vaiva meritauti alkaa samalla kun laivakin

rupeaa heilumaan ja ilmoittaikse päänkivistyksellä, tuimeltamisella ja
oksennuksella. Harvaan matkustajaan tämä tauti on tarttumatta ja
useammat sairastavat sitä monta viikkoa, siksi kun ruumis tottuu
laivan keinumiseen; kuitenki oli meillä laivassa matkustajia, erittäinki
naisia, joita tauti koko matkan vaivasi. Tätä vastaan ei ole mitään
parannuskeinoa ja paras aina on niin paljon kuin mahdollista liikkua
kannella kuin myös peseytyä merivedellä ynnä juoda sitä, ja on se
keino tehnyt minulle ja monelle muulle paljo hyötyä.

Laivassa saatava ruoka ei tyydytä ja erittäinki ei meistä tahtoneet

maistaa ne kovat korput, nimeltä "ankkuripuut", joita kävi syöminen
ainoastaan siten, että ne vedessä liotettiin. Muuta keinoa ei
kuitenkaan ole, kuin mukautua tähän, josta Humboldt'kin jo sanoo:
"Se, joka polun tai maantien puutteessa täytyy meritse matkustaa, ei
saa valittaa sen vastuksia ja vaivaloisuuksia."

Merimatkustuksen yksitoikkoisuus ja ikävyys tulee erittäin

tuntuvaksi ja usein tuskalliseksikin, kun kova ilma tahi tyyni tulee.
Tyvenellä ilmalla on tasainen meri ison peilin kalttainen, laiva pysyy
paikallaan, purjeet riippuvat velttoina mastoissa ja tämä paikalla
pysyminen nulostuttaa mielen. Mutta toisenlaiseksi muuttuu
laivamiesten ja matkustajain luonto, kun tuuli puhaltaa purjeisin, laiva
kulkee kolme tahi neljä penikulmaa tunnissa, kun vesi vaahtoaa
kokassa ja se vako, jonka laiva kyntää suolaiseen aaltoon, kirkkaalla
näkyy penikulman pitkältä.

Matkustajain askaroimisella tällä pitkällä matkalla oli ainoastaan

tarkoituksena lyhentää aikaa ja poistaa ikävää. Luettiin, soitettiin ja
tarkastettiin vesilintuja, jotka kiertelivät laivan ympäri; suuruutensa ja
nopean lentonsa puolesta oli albatrossi erittäin merkillinen. Tämä
lintu, jota etenkin tapasimme Atlantin valtameressä, on likemmä 10
jalkaa yhdestä siivennenästä toiseen ja on erittäin huokea pyytää; se
näkyi enimmiten elävän laivasta viskatuista ruo'an jätteistä. Me
pyysimme lintua siten, että heitimme sille koukkuun kiinnitetyn
lihapalan.

Jalon näyn tarjosi aina auringon nousu ja lasku; viehättävän

ihanaa oli se päiväntasaajan alla ja tropiikien seuduilla, jossa pilvet
muodostivat kaikenmoisia muotoja ja haamuja. Erittäinki mieltä
hurmauttava oli auringon lasku.

Kun laivat kohtaavat toisiansa, tervehtivät he lippujen mastoon

vetämisellä ja likenevät toisiaan niin paljon, että puhetorven kautta
voivat keskustella. Tavallisimmat kysymykset ovat: "mistä tuletta?
mikin? mitä uutisia? mimmoinen tuuli ja ilma teillä on ollut?"
Tämmöiset ja monet muut kysymykset vastataan joko samalla
tavalla tahi merkkein kautta yhtä nopeasti kuin ne tehdäänkin.

Auringon laskettua, alkaa kummallinen näky, sillä koko merenpinta

loistaa himmeällä valolla. Syytä tähän kummalliseen ilmiöön ei vielä
varmaan tiedetä; luultavasti syntyy se lukemattomista infusioni-
eläimistä, jotka elävät meressä. Usein näyttää koko meri
juhlavalkeilla koristetuksi; miljoonia pieniä tulisoittoja tanssii ja loikkii
veden pinnalla, kalat näkyvät selvästi kirkkaan, pyrstöntapaisen
juoman läpi, jonka ne jättävät jälkeensä ja laivan perästä näyttää
jäävän tulinen tie. Kuinka suloinen onkaan semmoinen hiljainen
kuuvalo-yö katsottuna kannelta? Kuinka sopiva ylentämään mieltä
Hänen puoleensa, joka on luonut meren ja kaikki, mitä siinä on;
kuinka tarpeellinen herättämään katsojaa tutkimaan itseään ja
kulunutta elämäänsä! Uneksien katselee silmä avarata kuun
valkaisemaa merta, hartaasti kuuntelee korva vanhan päivettyneen
laivamiehen kertomuksia, ajatukset rientävät ennakolta odotettuun
maahan ja lentävät takaisin rakkaasen isänmaahan, jonka lauluja
liikutetuilla, kotikipeillä sydämillä rupeamme laulamaan.

Tähän saakka olimme saaneet iloita hyvästä tuulesta ja suloisesta

ilmasta; Europa oli takanamme ja iloisesti kiikkui laiva Atlantin
valtameren aalloilla. Ilmapuntari alkoi laskea, semmoisia vesilintuja,
joita siihen saakka emme olleet nähneet, lenteli levottomina
mastojen ympäri, vesi alkoi paisua, kaukaa kuului kolkko ulvonto ja
kohina, joka aina yltyi kovemmaksi, komppassi väänsiin neulallaan
vavisten, vanhat ja kokeneet laivamiehet etsivät myrskyvaatteensa ja
katteini tarkasti jylhänä mustia pilviä, jotka kokoontuivat ylitsemme:
katseli myrskyn enteitä!
 Katteinin käskyt täytettiin nopeasti, kaikki purjeet käärittiin ja
myrskypurje, joka on niin tarpeellinen laivan ohjaamisessa, vedettiin
etumastiin. Kaksi kokeneinta laivamiestä menivät perärattaasen, sillä
se pieni ruoteli on ainoa ase tätä pelättävää väkivaltaista vihollista
vastaan; tämän hoitamisessa on laivan joko onni tahi onnettomuus,
yksi ainoa viallinen kierros vaikuttaa, että aallot heittävät laivan
kumoon. Kaikki irtonainen tavara sidottiin nuorilla kiini, kannen luukut
sulettiin ja siten järjestettyinä odotettiin lähestyvää vihollista.

Marraskuun 2 päivän aamuna oli meillä semmoinen näytelmä, jota

ei kukaan unhoita, joka sen näki. Ei mikään maalarin pensseli, ei
mikään kynä taida osapuillekaan kertoa, mitä me tänä aamuna
näimme. Myrskyn raivoaminen, kun se ulvomalla vinkuen mastien ja
nuorien välitse puserti niistä kummallisia, surullisia ääniä, aina
syvimmästä bassoäänestä vienoimpaan ilmaharpun suhinaan,
valtameren möyrinä, kun sen aallot kohosivat korkeiden vuoriharjuin
kaltaisiksi ja semmoisina ryntäsivät vastatusten ja kovalla rytinällä
murtuivat hajallensa antaaksensa tilaa toisille, laivan surkea ruske ja
tutina, kun se vapisi perustuksiinsa saakka, — kaikkea tätä ei voi
sanoilla selittää ja ainoastaan sillä, joka itse on tämmöisessä
myrskyssä ollut, on käsitys tästä jalosta luonnon ilmiöstä.

Ja silloin kun se raivokas suolainen vesi rynnisti vastaamme ja

huumaavalla pauhinalla vyöri vaikeroivan laivan yli, kun aukko aukon
perästä ilmestyi nielemään sitä, silloin näin selvästi, mikä ääretön
ero oli Jumalan ja ihmisen, Luojan ja luodun välillä, silloin tunsin
syvemmin kuin koskaan ennen tomun lapsen voimattomuuden
korkean ja kaikkivaltiaan maailman hallitsian rinnalla.

Myrsky raivosi muutamia päiviä, se vei meiltä monta purjetta ja

osan laivan laidoitusta; kun katteini seuraavana päivänä otti
keskipäiväkorkeuden, huomasi hän pelolla laivan siirtyneen 300
penikulmaa oikealta suunnaltaan.

Matkamme suloisimman osan vietimme tropiikien alla.

Yhtämyötäinen tuuli lievitti kuumuuden auringosta, joka oli
pystysuoraan päällämme, tummansininen, pilvetön taivas kuvastui
mereen ja hupaista oli senlisäksi katsella lentokaloja, jotka
laumoissa kohosivat merestä ja usein läjittäin putosivat laivan
kannelle. Nämä kalat ovat sillin kaltaisia, ehkä vähä pienempiä kuin
nämä. Ilmassa käyttävät ne pitkiä eviänsä siipinä, kuitenkin
ainoastaan niin kauvan kun ne ovat märkinä. Eväin kuivettua putoaa
kala jälleen veteen.

Taivas ja sen omituisuudet saavat näiden leveysasteiden alla

toisen muodon. Muutamien minuuttien perästä, sitte kun aurinko,
tummansinisenä pallona, on painunut mereen muuttuu päivä yöksi.
Hämärätä ei täällä ole. Pohjaisella taivaan rannalla häviävät
vähitellen ne vanhastaan tutut tähtitarhat ja niiden sijaan ilmestyy
uusia.

Matkaa jatkaessa oli meillä seurana hai-kalojaa ja tulimme

tilaisuuteen pyytääkin yhden semmoisen. Läskipalanen kiinnitettiin
nuorassa olevaan koukkuun ja heitettiin mereen; kala laskeusi
selälleen ja nieli tämän onnettoman syötin. Nyt tarvittiin kaikkein
laivamiesten yhteiset voimat vahvalla köydellä vetämään riiviötä
kannelle. Muutaman tunnin jäykän vastarinnan kanssa taisteltua oli
kala kaikkein riemuksi laivalla ja tehtiin ensin vahingoittumattomaksi
siten, että hakattiin siltä pää ja pyrstö. Sitten taisi kukin tyydyttää
uteliaisuuttaan ja katsella petoa. Se oli 18 jalkaa pitkä, vaan ikä,
asiantuntevain laivamiesten mukaan, ei vielä korkea. Saalista emme
voineet käyttää hyödyksemme; sillä liha ei kelpaa ravinnoksi ja
traania keittää siitä ei ollut tilaa. Siis kala hakattiin palasiksi ja
heitettiin mereen.

Joulukuun 3 päivänä kulimme päiväntasaajan yli. Vanha tunnettu

tapa laivalla vaatii, että kaikki laivamiehet, jotka ensi kerran
purjehtivat päiväntasaajan yli, saavat merikasteen. Tämä omituinen
juhla on hupainen poikkeus yksitoikkoisessa laiva-elämässä ja
vaikka laivamiesten vehkeet tässä tilaisuudessa usein tuntuvat
törkeiltä, oli meille kuitenkin suuri huvitus saada nähdä ja ottaa osaa
tässä kummallisessa kasteentoimituksessa.

Kaikki kastetta toimittavat laivamiehet olivat naamoittaneet

itsensä, esitellen Ahtia ja hänen seuralaisiansa. Juhlakulussa käytyä
kannen ympäri, jolloin vanhan savutorven ja muiden kummallisten
koneiden avulla tarkastettiin aurinkoa, kokoonnuttiin keskellä laivaa
olevan vedellä täytetyn ammeen ympäri; tämän yli oli pantu lauta,
jolle kastettava istutettiin. Nyt alkoi tutkinto. "Kuinka kauan tarvitsisit
aikaa, purjehtiaksesi maan ympäri?" kysyi Ahti ja samalla kun kysytty
aukaisi suunsa vastatuksensa, pyyhki yksi laivamies hänen
näköänsä liisteri-sutilla ja toinen tervasutilla. Tämä toimitus
uudistettiin niin usein, kuin mies oli tuntematon tervasta ja liisteristä.
Silloin temmastiin lauta odottamatta hänen altansa ja
ympäriseisovain nauruksi putosi hän vedellä täytettyyn astiaan.
Vasta sitte kun hän oli luvannut riittävän lunastusrahan päästettiin
hän ammeesta, jolloin jonkun toisen täytyi taas istuutua laudalle ja
kärsiä sama menettelö.

Kun vasta-alkuiset laivamiehet olivat kärsineet tämän vähemmän

miellyttävän toimituksen, alkoi yleinen kaste. Mastoista kaasivat
laivamiehet äärettömät vesitulvat päällemme, kaikki kiulut ja ämpärit
olivat toimituksessa ja jokainen koetteli saada itselleen ämpärin
kaataaksensa sen suolaisen sisällön toisen päälle. Ei vaimoja eikä
lapsiakaan säästetty; useimmat antautuivat mielellään tämän kylvyn
alaisiksi, sillä vesi oli lämmintä ja lämpömittari katveessa näytti 45
pykälää Cels.

Kun laivamiehet olivat saaneet veronsa matkustajilta ja siten

voittaneet oikean tarkoituksensa kasteella, laulettiin, soitettiin ja
tanssittiin, katteini piti huolta tarpeellisista juomista ja siten kului
päivä iloisesti. Iltapuoleen heitettiin mereen Ahdin kunniaksi palava
pikitynnyri ja tällä oli merikasteen iloinen juhla loppunut.

Kun olimme lähellä Brasiiliaa, näimme hätälipulla varustetun

laivan. Se laski meitä kohti ja kun oli puolen penikulman päässä,
irtautui siitä vene, jolla katteini ja kuus laivanmiestä sen väestöä
sousi luoksemme. He olivat espanialaisia, jotka, tullen Etelämeren-
saarista, olivat kärsineet haaksirikon Magelhaen'in salmessa;
ainoastaan kuus-viikkoisen lakkaamattoman pumppaamisen kautta
olivat estäneet laivaansa uppoamasta. Nyt olivat suuressa hädässä,
sillä merivesi oli kastellut ja pilannut heidän ruokavaransa, niin että
katteinimme mielellään heidän pyynnöstään antoi heille verestä
ruokaa. Vielä keräsimme heille tupakkia ja sikaria, joiden puutteessa
kauan olivat olleet ja näimme sitte heidän laskevan likimäiseen
satamaan Rio Janeiroon, sitte kun sydämellisesti kiittäen olivat
ottaneet meiltä jäähyväiset.

Joulun aikana purjehdimme Hyvän Toivon-niemen ympäri ja

laskimme aina 56:teen eteläiseen leveysasteesen saakka
voidaksemme käyttää pohjaista myötätuulta hyväksemme. Täällä oli
kylmää ja myrskyistä; kuitenki oli meillä paljo huvittavia esineitä
tarkasteltavina. Meren syvyydestä sukelsi pinnalle valaskaloja,
suihkuten vettä korkealle ilmaan, suuri joukko niemikyyhkysiä ja
vesilintuja, joista monta pyydettiin, liiteli ympäri laivaa. Eräänä
aamuna näimme kummastuksella pitkän ja leveän veripunaisen
juotin vedessä vetäytyvän idästä länteen. Kun ei kukaan voinut
selittää syytä tähän ilmiöön, laskettiin ämpäri mereen ja vedettiin
taas ylös täytettynä tällä punertavalla nesteellä. Silloin huomattiin
tähän väriin olevan syynä lukematon joukko pieniä mato-eläimiä.
Jalo oli näky-ala eteläisellä taivaan rannalla. Siellä näkyi suuria
jäävuoria, jotka paistoivat ja välkkyivät priljantin kaltaisina auringon
säteissä. Kun palaus matkallani purjehdin Kap Hornin ympäri sain
hyvin läheltä ihmetellä Etelä-jäämeren jaloja näky-aloja, sillä 57:nen
eteläisen leveysasteen kohdalla ympäröivät jäävuoret tykkänään
laivamme, joten etenki öillä olimme vaarassa törmätä niiden kanssa
yhteen. Jäävuoret, usein mahdottoman suuret, muodostuvat jos
jonkin muotoisiksi. Usein olivat vanhain linna-jäännösten kaltaisia,
varustettuina torneilla ja harjoilla, toiset taas ovat pyramidi-maisia;
mutta laivoille vaarallisimmat ovat kuitenki pyöreät ja raskaat
jääköntät, jotka joko ei ollenkaan näy tahi ainoastaan vähän
kohoavat vedestä ja joita juuri senvuoksi on vaikea välttää.

Hyvän Toivon-niemi ja Kap Horn ovat vaarallisimpia paikkoja

meriläisille ja harvoin näiden Afrikan ja Amerikan niemien ympäri
purjehditaan ettei myrskyt raivoa, jotka ovat vaarallisemmat
kulkevien jäälohkareiden tähden.

Hupainen on havaita sitä ilma-alan muutosta, jonka huomaa

purjehtiessa puolen maapallon ympäri. Siten näin neljän kuukauden
ajalla matkatessani Melbourne'sta Lontoosen kolme talvea. Sade-
aika, Austraalian talvi, loppui silloin kun Elokuun keskipalkoilla
purjehdin Melbourne'sta, Syyskuun loppupuolella olin
jäävyöhykkeessä Kap Horn'in kohdalla ja kolmannen talven näin
Joulukuussa kotitienoollani.
 Pitkän ja vaivaloisen matkustuksen perästä, sitte kun olimme
purjehtineet 110 päivää, kuului vihoviimein Helmikuun 5 päivänä
iloinen huuto; "maa! maa!"

Kolumbus ei liene ollut onnellisempi, kun hän Amerikan löysi,

vanki ei taida enemmän iloita, kun hänelle äkkiarvaamatta vapauden
portit avataan, kuin minä, koska laivatykkien pauke todisti tämän
iloisen sanoman. Kaikki ryntäsivät kannelle tervehtimään ja omin
silmin näkemään sitä odotettua maata, mielihalujemme ja
toivojemme päämaalia. Alussa näytti maa vaan taivaan rannalta
kohoavalta pilvellä, vaan alkoi näkyä selvemmin, mitä lähemmäksi
tultiin. Vesi muuttui aina vaalean vihreämmäksi, kohta kulimme
ensimäisen majakan sivu, ja kun ei luotsia näkynyt, antoi katteini
laskea laivan ankkuriin kauniissa lahdekkeessa Adelaide'n lähellä.
Seuraavana aamuna tuli odotettu luotsi, höyrylaiva otti meidät
peräänsä ja vai muutamassa tunnissa Port Adelaide'n satamaan.

Englantilaiset virkamiehet tulivat kannelle myötätuotuja tavaroita

katsastamaan ja kun lopullisesti lääkäri oli tutkinut terveydentilamme
ja selittänyt sen tyydyttäväksi, sai kukin mennä mihin tahtoi.

Muutamien kumppanieni kanssa virkistettyä itseäni voimallisella

englantilaisella aamiaisella teeveden, häränpaistin ja vehnäleivän
kanssa, ajoimme rautatietä kahdeksan penikulman päässä olevaan
Adelaide'en, etelä-Austraalian pääkaupunkiin.

Vaan kuinka hirveästi huomasimmekaan pettyneiksi, kun vihriäin

ja hymyileväin niittyjen sijassa näimme auringon polttaman
hietakorven! Kuinka kukistuivatkaan kerrassaan kaikki ne
tuulentuvat, joita matkalla olimme rakentaneet, kun meille
kaupungissa ilmoitettiin, että kultakaivokset suurimmaksi osaksi
olivat hylätyt ja että nyt elon korjattua oli vaikea saada työtä, kuin
myös, että suuri joukko työtöntä väkeä kuljeskeli pitkin kaupungin
katuja! Näiden ilmoitusten totuutta täytyi meidän, vaikka vasten
mieltämmekin, uskoa, sillä kaikissa katujen nurkissa näimme
joukottain työtä hakevia henkilöitä seisovan joutilaina.

Silloin en vielä tietänyt, että vaikka kaupungissa on työvoimia

yllinkyllin, on siitä puute maan sisällä ja että useammat, vaikka
huonossakin varallisuuden tilassa ovat, ennen nauttivat
mukavampaa elämää kaupungissa kuin maalla, jossa tosin saa
paljon kärsiä puutteita, vaan jossa varmaan myös on paljoa
onnellisempi olo.

Vasta-tullutta peijaavat ja pettävät kaikella tavoin ei ainoastaan

ulkomaalaiset, joiden kieltä ei ymmärrä, vaan myös omat
maamiehet, siten, että liianki usein lähenevät häntä, antavat neuvoja
ja ovat olevinaan ystäviä niin kauan kuin ovat saaneet häneltä hänen
rahansa. Nämä surullisesti mainiot petturit ovat vastatulleen
vaarallisimmat viholliset; ja missä voipikaan saaliin himoisen
roistoväen kokeilla olla parempi ala kuin kultamaassa?

Monenmoisia kokeita saapi vastatullut tehdä voidakseen ansaita

ylläpitonsa. Sata kertaa koettelee hän; vaan nämä kokeet eivät
onnistu, kun alituiseen tehdään sama ikävä kysymys: "taidatteko
puhua englannin kieltä?" — "En". — "Menkää sitte ja oppikaa sitä, ja
kun taidatte haastaa kieltä, niin tulkaa uudestaan kysymään."

Myös ilma-alalla on paha vaikutus vieraasen. Aurinko, johon hän

ei ole tottunut, polttaa häntä ja kuumat saamum-tuulet, tullen
sisämaasta, vaivaavat häntä tuomallaan hienolla hiekalla, nostaen
lämpömittarin 50:teen asteesen Celsiusta, kuumuuteen, jota tuskin
voi kärsiä. Senlisäksi lentelee tuhottomasti kärpäsiä ja moskiittoja,
jotka ovat suurena maanvaivana. Ja kumma kyllä, täytyy vastatulian
kärsiä näiltä kaikkein enimmän. Turhat kokeet vapautua näistä ja
hiki, joka kaikkialta ruumiista pusertuu, muuttavat onnettoman
melkein toivottomaksi ja usein tulee hän siihen uskoon, että kaikki
vastahakoisuudet ovat yhdistyneet, tehdäkseen hänen oloansa
vieraassa maassa mitä vaivaloisemmaksi.

Näissä sisällisissä ja ulkonaisissa tuskissa, näissä surullisissa

toiveissa; elämän pidon alituisessa taistelossa näkee hän viimisen
rahansa menevän ja huomaa lopullisesti olevansa vieraassa
maassa, tuhatmääriä penikulmia kotitienoostaan, rahatta, ystävittä,
kaikitta toiveitta raha-ansioon, vierasten ihmisten seassa, joiden
kieltä ei ymmärrä!

Semmoinen oli minun ensi-aikani siinä kiitetyssä ja toivotussa

Austraalian kultamaassa. Mielikuvituksen viehättävät kuvat ja
vaaran-alaisuus, joka nuoruuden i'ässä ollen mielellään yhdistyy
ajatukseen vieraista maista, katosivat näistä ensimäisistä kokeista ja
paljas elämän todellisuus kovine vaatimuksineen tuli niiden sijaan.

Sitkeällä kärsivällisyydellä ja kestävyydellä pysytteleikse vasta-

tullut niissä tienoin, joissa hän ensin astui maalle, niin kauan, kuin
tuntee maan polttavan allansa; sitte vasta hän koneellisesti etsii
matkalaukkunsa mennäksensä eteenpäin. Minullekin tuli tämmöinen
hetki ja nyt oli valittavanani joko kääntyä kulta-laaksoihin,
kuparikaivannoihin tahi hakea onneani maan sisällä olevissa
suurissa lammasmoisioissa.

Sitte kun kaikki kokeet kaupungissa saada jonkinmoista työ-

ansiota olivat huonosti onnistuneet, päätin muutamien ystävien
keralla matkustaa 100 penikulman päässä oleviin
kuparikaivannoihin, joissa sanottiin aina olevan työtä. Panimme siis
päällemme maan tavallisen puvun, johon kuuluu englantilaisesta
nahasta tehdyt valkoiset housut, punanen tahi sininen paita ynnä
leveälaitainen hattu, jota paitsi varustimme itsemme sängyn
asemesta olevalla villapeitteellä, joka kokoonkäärittynä riippui
olkapäillä ja kannatti toisessa päässään teevesipannun ja juoma-
pikarin. Näin varustettuna käänsimme Adelaide'lle selkämme. Ensi
alussa meni tie viljellyn maan läpi vehnävainioineen ja
viinamäkinoen. Vehnä ja viinarypäleet höystyvät täällä hyvin ja
erittäin ovat saksalaiset ansiollisesti edistäneet jälkimäistä. Tällä
kansakunnalla on Adelaide'n läheisyydessä omat kylänsä
kirkkoineen ja saksalaisina kouluineen; he elävät siellä hyvin
onnellisina ja tyytyväisinä. Maa on hedelmällinen ja ulostekoja on
joko vähän tahi ei ollenkaan.

Austraalian ilman-ala sallii matkustajan maata koko yönsä paljaan

taivaan kannen alla ja tuhannet tekevät sen suurimman osan
elämästänsä. Samoin myös mekin vaelluksellamme. Kun iltasella
olimme löytäneet sopivan paikan, jossa oli puita ja vettä, tehtiin
valkea ja keitettiin teevesi. Yksinkertaisen illallisen jälkeen otti yksi
seurastamme kitaran ja me lauloimme vanhan isänmaallisen laulun.
Päämme päällä suhisivat kunnia-arvoisten gummipuiden latvat ja
niiden läpi katseli vanha, rakas kuu meitä. Villikoirain ulvonta ja
lähellä olevan Etelämeren kohina vaivuttivat meidät viimein unehen,
me uneksuimme kotitienoosta ja entisistä onnellisista ajoista!

Kun eräänä päivänä menimme muutaman ravintolan sivu, luultiin

meitä kierteleviksi soittoniekoiksi ja käskettiin astumaan sisälle.
Siellä oli kemut. Paljo herroja ja rouvasväkeä oli ko'ossa, jotka
ahkerasti joivat viiniä, olutta ja brandy'ä ynnä nostivat hurraahuutoja
vanhan Englannin kunniaksi. Vanha irlantilainen soitti viulua, jota
näissä tiloissa ei koskaan saa puuttua ja meitä pakoitettiin
säestämään. Tarpeellisten koneiden puutteessa lyötiin rumpua erään
läkki-astian pohjalle, paperilla kääritty kampa oli räikkätorvena ja
ystäväni teki soittokunnan täydelliseksi kitarallansa. Vanha
viulunsoittaja oli kapellimestari; sitte kun hän muutaman kerran oli
tyhjentänyt lasinsa meidän muistoksemme alkoi soitto ja tanssi.
Koska tässä ei vaadittu niin paljon äänien sointuisuutta, vaan
enemmän tahtiin menevätä rätinää, päättyi esittelömme kaikkein
mieliksi. Seura ei antanut meitä olla minkään puutteessa ja niinpä
vietimme iloisen illan. Kun seuraavana aamuna olisimme ottaneet
jäähyväiset kapellimestariltamme, makasi hän vielä pöydän alla
sikeässä unessa.

Iltana ennen kuin pääsimme perille, yhdyimme ensi kerran

syntyperäisten asukasten kanssa. Kun näitä ensi kerran näkee,
herättää se pelkoa ja kauhua. Heitä lähetessämme nousi muutamia
näistä puoli-alastomista olennoista makaavasta asennosta seisoalle,
vaan kaikki muut istuivat tulen ääressä ja kerjäsivät tupakkaa
niinhyvin miehet kuin naiset. Täytettyä heidän pyyntönsä, osoittivat
he erästä kengurua, jota parastaikaa hiilillä paistettiin, ja kehoittivat
meitä viittauksilla syömään siitä. Me täytimme pyyntönsä; kuitenki oli
makumme liian sivistynyt voidaksemme nauttia tätä ruokalajia.

Tänä iltana oli täysikuu, jota tapausta mustat ihmiset juhlana

pitävät. Siten saimme olla läsnä tässä heidän Korrobere-nimisessä
juhlassaan. Miehet maalaavat ruumiillensa kaikenlaisia kuvia ja
koristavat pitkät, vanukkeiset tukkansa punamaalilla ja linnunsulilla;
vaimot muodostavat piirin ja sill'aikaa kun miehet sen sisällä pitävät
villiä tanssiansa, lyövät he tahtia, jonka mukaan laulavatkin.
Hupaista oli nähdä näitä villin erämaan lapsia luonnontilassaan,
varustettuina keihäillä ja nuijilla, joita miehet heiluttivat ikään kuin
olisivat olleet sodassa, sill'aikaa kun vaimot, tämän villin sotaleikin