A Study of History (Volume III) Toynbee

Visit to download the full and correct content document:

https://ebookmass.com/product/a-study-of-history-volume-iii-toynbee/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The History of Scottish Theology, Volume III: The Long

Twentieth Century David Fergusson

https://ebookmass.com/product/the-history-of-scottish-theology-
volume-iii-the-long-twentieth-century-david-fergusson/

Trapped: Brides of the Kindred Book 29 Faith Anderson

https://ebookmass.com/product/trapped-brides-of-the-kindred-
book-29-faith-anderson/

Journalism and Communication in China and the West: A

Study of History, Education and Regulation Bing Tong

https://ebookmass.com/product/journalism-and-communication-in-
china-and-the-west-a-study-of-history-education-and-regulation-
bing-tong/

The Analects of Dasan, Volume III: A Korean Syncretic

Reading Hongkyung Kim

https://ebookmass.com/product/the-analects-of-dasan-volume-iii-a-
korean-syncretic-reading-hongkyung-kim/
Gifts, Glamping, & Glocks (A Camper & Criminals Cozy
Mystery Series Book 29) Tonya Kappes

https://ebookmass.com/product/gifts-glamping-glocks-a-camper-
criminals-cozy-mystery-series-book-29-tonya-kappes/

Communication Research Measures III: A Sourcebook

Elizabeth E. Graham

https://ebookmass.com/product/communication-research-measures-
iii-a-sourcebook-elizabeth-e-graham/

King Charles III: A Life In Pictures Future Publishing

https://ebookmass.com/product/king-charles-iii-a-life-in-
pictures-future-publishing/

Matemáticas III Ron Larson

https://ebookmass.com/product/matematicas-iii-ron-larson/

The Oxford History of the Ancient Near East, Volume

III: From the Hyksos to the Late Second Millennium BC
Karen Radner

https://ebookmass.com/product/the-oxford-history-of-the-ancient-
near-east-volume-iii-from-the-hyksos-to-the-late-second-
millennium-bc-karen-radner/
NUNC COGNOSCO EX PARTE

TRENT UNIVERSITY
LIBRARY

PRESENTED BY

Canon M. T. Newby
///.77 N'e v/W3 7
 Digitized by the Internet Archive
in 2019 with funding from
Kahle/Austin Foundation

https://archive.org/details/studyofhistory0003toyn
A STUDY OF
HISTORY
The Royal Institute of International Affairs is
an unofficial and non-political body, founded in
1920 to encourage anJ facilitate the scientific
study of international questions.
The Institute, as such, is precluded by its
rules from expressing an opinion on any aspect of
international affairs ; opinions expressed in this
book are, therefore, purely individual.
A STUDY OF
HISTORY
BY

ARNOLD J. TOYNBEE
Hon. D.Litt. Oxon. and Birmingham
Hon. LUO. Princeton, F.B.A.
Director of Studies in the Royal Institute
of International Affairs
Research Professor of International History
in the University of London
(both on the Sir Daniel Stevenson Foundation)

‘ Work . . . while it is day . . .’

JOHN IX. 4

‘ Nox ruit, Aenea . .

AENEID VI. 539

‘ Thought shall be the harder,

Heart the keener,
Mood shall be the more,
As our might lessens.’
THE LAY OF THE BATTLE OF MALDON

VOLUME III

Issued under the auspices of the Royal Institute

of International Affairs

OXFORD UNIVERSITY PRESS

LONDON NEW YORK TORONTO
Oxford University Press, Amen House, London E.C. 4
EDINBURGH OLASOOW NEW YORK TORONTO MELBOURNE
WELLINGTON BOMBAY CALCUTTA MADRAS CAPE TOWN

Geoffrey Cumberlege, Publisher to the University

FIRST EDITION 1934

SECOND EDITION 193 5
SECOND IMPRESSION 1939
THIRD IMPRESSION 1945
FOURTH IMPRESSION 1948

PRINTED IN GREAT BRITAIN

 CONTENTS
VOLUME III

III. THE GROWTHS OF CIVILIZATIONS . . i

A. THE PROBLEM OF THE GROWTHS OF CIVILIZATIONS i
The Arrested Civilizations . . . . , i
The Esquimaux ....... 4
The Nomads ....... 7
The 'Osmanlis . . . . . . .22
The Spartans . . . . . . .50
The Reversion to Animalism . . . . .79
Insect Societies and Human Utopias . . . .88

B. THE NATURE OF THE GROWTHS OF CIVILIZATIONS 112

C. THE PROCESS OF THE GROWTHS OF CIVILIZATIONS 128

I. THE CRITERION OF GROWTH . . . . .128

(a) Increasing Command over the Human Environment . .128

(b) Increasing Command over the Physical Environment . .154
(c) ‘Etherialization’ . . . . . . .174
(d) The Transference of the Field of Action . . . 192
II. AN ANALYSIS OF GROWTH ...... 217
(a) The Relation between Growing Civilizations and Individuals . 217
(b) The Interaction between Individuals in Growing Civilizations . 248
The Movement of Withdrawal-and-Return . . . 248
Saint Paul ....... 263
A Pair of Saviours ...... 264
Saint Benedict ....... 265
Saint Gregory the Great ...... 267
Saint Ignatius Loyola ...... 270
The Buddha ....... 270
David . . . . . . • .272
Solon ........ 273
Philopoemen ....... 274
Caesar ........ 274
Leo Syrus ....... 274
Muhammad ....... 276
Peter the Great ....... 278
Lenin ........ 283
Garibaldi ........ 284
Hindenburg ....... 286
A Pleiad of Historians ...... 287
Thucydides . . . • • • .291
Xenophon ....... 292
Josephus ....•••• 294
Ollivier ....•••• 2 96
Machiavelli ....... 299

146749
VI CONTENTS
Polybius . . . . . . • .310
Clarendon . . . . . • 3^
Ibn Khaldun ....... 321
Confucius ........ 328
Kant . . . . . • • .331
Dante . . . . . . • • 331
Hamlet . . . . . . . -332
Puberty ........ 332
Penalized Minorities . . . . . -333
Barbarian Rear-guards . . . . . . -335
Athens in the Second Chapter of the Growth of the Hellenic Society 336
Ionia in the First Chapter of the Growth of the Hellenic Society . 338
The Achaean Confederacy in the First Chapter of the Disintegration
of the Hellenic Society . . . . . .339
Italy in the Second Chapter of the Growth of the Western Society . 341
England in the Third Chapter of the Growth of the Western Society 350
What is to be Russia’s Role in our Western History ? . . 363
The Working of Withdrawal-and-Retum in the Histories of
Civilizations . . . . . . .365
IH. DIFFERENTIATION THROUGH GROWTH .... 211
III. A, Annex I: The ‘Conductivity’ of Nomadism as illustrated in the
Diffusion of Languages . . . . 391
Annex II: The Causes of the Occasional Eruptions of the Nomads
out of their own Domain on the Steppes into the
Adjoining Domains of the Sedentary Societies round
about them ...... 395
Annex III: The Numerical Ratio between Subjects and Masters
in the Ottoman Empire and in Laconia . -455
C 1 (a) Annex: Some Make-Weights against Social Retardation in
the Geographical Expansion of the Western World 458
11 (b) Annex I: The Concept of the Second Coming in its Psycho¬
logical Setting . . . . 462
Annex II: The Political Career of Muhammad . . . 466
Annex III: The Relativity of Ibn Khaldun’s Historical Thought . 473
Annex IV: The Victory of the City-State Regime over the Kingdom-
State Regime in the Hellenic World . . . 477

INDEX TO VOLUMES I-III . . . . .491

 Ill
THE GROWTHS OF CIVILIZATIONS
A. THE PROBLEM OF THE GROWTHS OF
CIVILIZATIONS
The Arrested Civilizations
I N giving this chapter its title, are we not begging a question?
And, if the question is raised, can we really maintain that the
growths of civilizations present a problem at all ? The problem of
the geneses of civilizations is another matter. That problem is
genuine beyond all doubt; and our attempts to solve it have exer¬
cised our minds severely. But if we may venture to suppose that
these efforts have had any substantial measure of success, do we
need to seek further? For does not any solution of the problem of
birth dispose of the problem of growth a priori} When birth is once
achieved, does not growth follow of itself? This is a question which
has to be answered if our title is to stand. Let us turn, for an answer,
to the empirical method of inquiry which has often stood us in good
stead.
If we take a survey of civilizations that have duly come to birth—
in contrast to those embryonic civilizations that have miscarried—
do we find, as a matter of fact, that they have invariably grown
thereafter in wisdom and in stature ? Frequently—perhaps usually
—they have gone on growing, no doubt. Our twenty-one speci¬
mens of this species of societies are cases in point. For although,
in our day, all but seven of the twenty-one are extinct, and although
the majority of these seven are now unmistakably in decay, it is
evident, on the other hand, that even the shortest-lived and least
successful of these twenty-one societies did achieve at least some
measure of growth after it had come to birth. But the twenty-one
developed civilizations1 and the four abortive civilizations2 are not
the only examples of civilizations that an empirical survey reveals
to us. If we now look further, we shall come across specimens of
yet a third class. We shall find examples of civilizations which have
not been abortive yet have not developed either, but have been
arrested after birth. It is the existence of these arrested civilizations
that justifies the title of the present chapter by presenting the
problem which we have now set ourselves to solve. The first step
* See the list in vol. i, on p. 133, above.
The Abortive Far Western Christian, Abortive Far Eastern Christian, Abortive
2
Scandinavian, and Abortive Syriac. (See II. D (vii), vol. ii, pp. 322-Q4, above.)
2 THE PROBLEM OF THE GROWTHS OF CIVILIZATIONS
towards solving it will be to collect as many specimens of arrested
civilizations as we can.
We can readily lay hands on half a dozen specimens of the kind.
Among the civilizations that have come to birth in response to
physical challenges, there are the Polynesians and the Esquimaux
and the Nomads. And, among the civilizations that have come to
birth in response to human challenges, there are certain peculiar
communities, like the 'Osmanlis in the Orthodox Christian World
or the Spartans in the Hellenic World, which have been called into
existence by local accentuations of the prevalent human challenges
when these have been keyed up, through peculiar circumstances, to
pitches of unusual severity. These are all of them examples of
arrested civilizations; and we can see at once that they all present a
picture of the same general predicament.
All these arrested civilizations alike have been immobilized in
consequence of having attempted, and achieved, a tour de force.
They are responses to challenges of an order of severity on the very
borderline between a degree that still affords some stimulus and a
degree that brings into operation the law of diminishing returns.1
In the imagery of our fable of the climbers’ pitch,2 the representa¬
tives of the arrested civilizations are like climbers who happen to
have started to scale the precipice in places where they are brought
up short, at an early stage, against beetling projections on the face
of the cliff. In these circumstances, a timid or a clumsy climber
might have lost his hold and fallen, while a more prudent or a less
obstinate climber might have redescended to the ledge from which
he had just taken off, in order to try his fortune again at another
point, or else to rest, unambitiously, from his labours. These actual
climbers, however, have been neither defeated, nor daunted, nor
inspired with that wisdom which is the better part of valour, by the
unexpected and formidable obstacles that they have encountered.
They have accepted their challenge as they have found it, grasped the
projecting rock, and levered themselves over it, outwards and up¬
wards, with a movement of magnificent audacity and vigour and
skill. But though the gesture is magnificent, it is not good climbing;
for it entails a consequence which the expert climber is ever on the
look out to foresee and to avoid. The expert climber is on his
guard against making any move that will preclude him from moving
on; and our over-audacious climbers cannot break this rule with
impunity. They grapple with the jutting crag, only to find them-
1 In concrete terms, they are responses to challenges of an intermediate degree of
severity between the challenge that stimulated the Achaeans to create the Hellenic
Civilization and the challenges which were just too severe to allow the Irish and the
Norsemen to bring the Abortive Far Western Christian and the Abortive Scandinavian
Civilization to birth.
2 See II. B, vol. i, pp. 192-5, above.
THE PROBLEM OF THE GROWTHS OF CIVILIZATIONS 3
selves, the next moment, clinging to the crag’s projecting face in a
rigid posture from which they dare not budge. Their superabun¬
dant skill and vigour and boldness is now all absorbed in a supreme
effort to save themselves from falling, and they have no purchase,
and no margin of energy, for climbing on until they have rounded
the formidable projection and reached a normal surface again.
Their motto—and eventual epitaph—is ‘J’y suis, j’y reste’. They
are performing an astonishing acrobatic feat, but a feat in the realm
of Statics and not in the realm of Dynamics. In fact, these arrested
civilizations, unlike the primitive societies, are real instances of
‘peoples that have no history’.1 Immobility is their unalterable
posture, so long as they are what they are. They become what they
are by grappling with the projecting crag; they remain what they
are by gripping the crag so close that their once free and supple
bodies mould themselves stiffly into all the contours of the rock;
and they cease to be what they are when they either turn to stone
and merge into the crag to which they have clung, or else drop,
like a stone, from exhaustion.
This common posture of perilous immobility at high tension
may be observed, in the several examples that we have cited, under
the widest variety of conditions.
The Polynesians, for instance, ventured upon the tour deforce of
Oceanic voyaging. Their skill was to perform these stupendous
voyages in frail open canoes. Their penalty has been to remain in an
exact equilibrium with the Pacific—just able to cross its vast empty
spaces, but never able to cross them with any margin of security or
ease—until the intolerable tension has found its own relief by going
slack, with the consequence that these former peers of the Minoans
and the Vikings have degenerated into incarnations of the Lotus-
Eaters2 and the Doasyoulikes :3 loosing their grip upon the Ocean
and resigning themselves to be marooned, each in his own insular
paradise, until the Western mariner comes at last from the ends of
the Earth to exterminate them as he exterminates the Arctic hunters’
seals or the prairie hunters’ bison.4 We need not dwell here upon
the Polynesians’ latter end, since we have touched upon it already
apropos of Easter Island.5
1 For the unrecorded, but not unenacted, history of the primitive societies, in the
Yang-activity which must have preceded their present Yin-state, see I. C (iii) (e), vol. i,
pp. 179-80, above.
2 See II. D (i), vol. ii, pp. 22-3, above.
3 See II. D (i), vol. ii, pp. 25-31, above.
4 The decimation of the Polynesians by the Western ‘beach-combers’ has not, of
course, been deliberate; yet the bullet and the harpoon which have done such execution
among the non-human fauna of North America are not so deadly to Primitive Man as
the germs of contagious diseases which the Westerner involuntarily brings—not to speak
of the profound devitalizing influence which the Westerner’s very spiritual presence
exerts upon the Primitive who suddenly comes into social contact with him.
5 See II. D (i), vol. ii, pp. 12-15, above.
4 THE PROBLEM OF THE GROWTHS OF CIVILIZATIONS
The Esquimaux
As for the Esquimaux, ‘the Palaeeskimo Culture was an original
North Indian form of culture, the winter side of which had become
specially and strongly developed by adaptation to the winter ice of
the Arctic Ocean.1. . . The essential impulse to the development of
the Eskimo Culture did not come until the Eskimo accustomed
themselves to stay at or on the sea ice in the winter and hunt seals.’2
This was the Esquimaux’s tour de force; and the stimulus which
excited them to achieve it seems, on the whole, more likely to have
been the attraction of economic advantage than the pressure of
human aggressors.
‘It might be asked whether the pre-Eskimo advance towards the north,
to the Tundra and the Archipelago, took place voluntarily or was due to
pressure from southern neighbours. One will probably never be able
to decide the question. But... it is to be strongly emphasized that life
at the Arctic sea-coast, far from indicating a step backwards, in reality
indicated a step forwards as regards economy, inasmuch as, in addition
to the hunting of terrestrial mammals and summer fishing in the fresh
waters, which was already known, the practice of hunting aquatic mam¬
mals was acquired as compensation for the ice fishing on lakes and
streams. The contrast between this fishing on the ice of lakes, which
was only resorted to in times of need, and the sea ice hunting of seals,
gives a kind of standard of progress. One can then very well imagine
that no pressure has been necessary, but that the pre-Eskimo have been
tempted on to the coasts of the Arctic Ocean by natural conditions.’3
Whatever the historical incentive may have been, it is evident
that, at some point in their history, the forefathers of the Esqui¬
maux grappled audaciously with the Arctic environment and adapted
their life to its exigencies with consummate skill.
‘It is [the] natural conditions in the [Arctic] Archipelago, or, to put
it more exactly, in the coast and sea regions between the mainland and
the islands, which have been able to force a slow hunting people such as
the ancient Eskimo must have been to undertake so thorough a cultural
change as that which the modification of the Eskimo Culture must
necessarily have required.’4
The skill evoked in the Esquimaux by this formidable problem of
adaptation is justly celebrated. ‘As regards certain dexterities, they
really furnish an example of the utmost effort of human ability’ ;5
and, to prove the point, it is only necessary to recite the catalogue
1 Steensby, H. P.: An Anthropological Study of the Origin of the Eskimo Culture =
Saertryk af Meddelelser om Granland Liii (Copenhagen 1916, Lunos), p. 186.
2 Steensby, op. cit., p. 205. 3 Steensby, op. cit., p. 206.
4 Steensby, op. cit., p. 168. For the evolution of the Esquimaux’s most characteristic
piece of technical apparatus, the kayak or sealskin canoe, from the North American
Indian birch-bark canoe, see auct. cit., op. cit., p. 162.
5 Steensby, op. cit., p. 41.
 THE PROBLEM OF THE GROWTHS OF CIVILIZATIONS 5
of the material appliances which the Esquimaux have elaborated or
invented: ‘kayak, umiak (women’s boat), harpoon, and bird-dart
with throwing board, the three-pronged salmon spear, the com¬
pound bow, strengthened by a backing of sinews, the dog sledge,
the snow shoe, the winter house and snow house with the lamps for
burning blubber oil, and the platform, the summer tent, and lastly
the skin garments.’1
These are the outward and visible signs of an amazing feat of wit
and will; yet
‘in certain directions, for instance as regards social organization, the
Eskimo display somewhat inferior development. But it is a question
whether this inferior social differentiation is due to primitiveness, or
whether it is not rather a result of the natural conditions under which
the Eskimo have lived from time immemorial. No deep knowledge of
the Eskimo Culture is needed to see that it is a culture which has been
obliged to employ an immensely large part of its force simply to develop
the means wherewith to gain a livelihood.’2
The penalty which the Esquimaux have had to pay for their
audacity in grappling with the Arctic environment and compelling
it to yield up its latent economic riches, has been the rigid con¬
formation of their life to the annual cycle of the Arctic climate.
‘All the bread-winners of the tribe are obliged to carry on different
occupations at the different seasons of the year’ ;3 and the tyranny
of Arctic Nature imposes almost as exacting a time-table upon the
Arctic hunter as is imposed on any factory worker of the temperate
zone by the human tyranny of ‘scientific management’.4 A dis¬
tinguished student of the Eskimo Culture has made out this time¬
table, in two local variants, as follows :s
Arctic Eskimo Culture.
Principal
Season. Place of Abode. Occupation. Implements. Dwelling.

Winter In the beginning Hunting on the Dog sledge, Har¬ In the beginning
of winter, the sea ice. poon. of winter, earth
coast land; later house; later in
in the winter, the winter, snow
the sea ice. house.
Summer Inland. Hunting on land Kayak, Lance, Tent.
and fishing in Bow and Arrow,
rivers. Salmon Spear.

1 Steensby, op. cit., p. 43. For a systematic and detailed survey of the ingenuities by
which the Esquimaux have adapted their life to their physical environment, see Weyer
Jr., E. M.: The Eskimos: Their Environment and Folkways (New Haven 1932, Yale Uni¬
versity Press), ch. iv.
2 Steensby, op. cit., p. 42. 3 Steensby, op. cit., p. 156,
4 ‘There is hardly another people in the world whose self-maintenance mores are
so strictly regulated by the changes in the seasons.’ Weyer, op. cit., p. 79.
s Steensby, op. cit., pp. 157-8. Compare the more elaborate chart in Weyer, op. cit.,
on pp. 80-2 (fig. 11), which illustrates the author’s account of the ‘Seasonal Life-Cycle
of Eskimos’ in ch. v, § 1.
6 THE PROBLEM OF THE GROWTHS OF CIVILIZATIONS
Sub-Arctic Eskimo Culture.
Principal
Season. Place of Abode. Occupation. Implements. Dwelling.

Winter The coast. Hunting in Ka¬ Kayak,Harpoon, Earth house.

yaks. Umiak.
Summer Inland (otherwise Inland hunting, Kayak, Lance, Tent.
the coast). fishing in rivers. Salmon Spear,
Bow and
Arrow.

Another Western anthropologist, who has lived through this

Arctic annual cycle himself by sharing the life of the Esquimaux of
Coronation Gulf, has described the sharp transition from one
seasonal rhythm to another as he encountered it in his own personal
experience.
‘A fortnight’s fishing exhausted the bay and compelled us to make
another move. It mattered little which way we turned, for every ridge
bounded a lake that contained both trout and salmon. But since the
total catch would be greater if we scattered our forces and settled on
different lakes, the families separated. . . .
‘This dispersal of the individual families completed one-half of the
strange cycle through which the Eskimos passed year after year. They
reacted to the seasons, to their constantly changing environment, more
than most of the inhabitants of our globe. The problem of obtaining
life’s basic needs—food, clothing, and shelter—left little time for other
thoughts; and the seals and caribou, that furnished them with food,
furnished also the materials for clothing and tents. In winter, when the
land lay bare and silent beneath the snow, when the caribou had migrated
south, when the twilight hours were brief and the nights long, the natives
had banded together into tribes, and tribe combined with tribe to wrest
a precarious livelihood from the frozen sea by united effort. Food had
been common to all, and their snow-houses had adjoined each other so
closely that the families seemed absorbed in the group. With the return¬
ing sun and lengthening days, Nature had recalled its life;1 the seals had
appeared on top of the ice, the caribou had come northward again, and
the tribes of Eskimos had broken up into little bands. For a time they
had lingered on the ice to hunt more seals; then, turning landward, they
had pursued the caribou over the snow-covered hills and plains. Now
the snow was vanishing, the caribou had scattered, and fish alone pro¬
vided a sure livelihood until midsummer. So my party, like many another
throughout the country, was dividing into its constituent households,
each of which now toiled for itself alone. The tribe no longer existed;
Society had dissolved into its first element, the family.’2
As we ponder over the scene which is here so vividly depicted,
1 Weyer points out, in op. cit., on pp. 20 and 28-9, that in the Esquimaux’s habitat
the transition from winter to summer is abrupt, while the transition from summer to
winter is relatively gradual.—A.J.T.
2 Jenness, D.: The People of the Twilight (New York 1928, Macmillan Company),
pp. 136-7.
 THE PROBLEM OF THE GROWTHS OF CIVILIZATIONS 7
we may be inclined to ask ourselves whether the Esquimaux are
the Masters of Arctic Nature or her slaves. We shall meet with an
equivalent question, and find it equally difficult to answer, when
we come to examine the lives of the Spartans and the 'Osmanlis.
Meanwhile, we have still to consider the fate of another arrested
civilization which has been evoked by a physical challenge, before
we pass on to examine those which human challenges have brought
to birth.

The Nomads
The tour de force of the Esquimaux has been to take up the chal¬
lenge of the Ice and the tour de force of the Polynesians to take up
the challenge of the Ocean. The Nomad, who has taken up the
challenge of the Steppe, has had the audacity to grapple with an
equally intractable element; and indeed, from the social (as dis¬
tinct from the physiographical) point of view, the Steppe, with its
surface of grass and gravel, actually bears a greater resemblance to
‘the unharvested sea’1 than it bears to terra firma that is amenable
to hoe or plough. Steppe-surface and water-surface have this in
common, that they are both accessible to Man only as a pilgrim
and a sojourner. Neither offers him anywhere on its broad expanse
(apart from the islands and oases) a place where he can rest the
sole of his foot and settle down to a sedentary existence. Both
provide strikingly greater facilities for travel and transport than
those parts of the Earth’s surface upon which human communities
are accustomed to live in permanence ;2 but both exact (as the penalty
for trespassing upon them) the necessity of constantly ‘moving on’,
or else ‘moving off’ their surface altogether and finding some
standing ground upon terra firma somewhere beyond the coasts
which respectively surround them. Thus there is a real similarity
between the Nomadic horde which annually follows the same orbit
of summer and winter pasture-ranges, and the fishing-fleet which
cruises from bank to bank according to the season; between the
convoy of merchantmen which exchanges the products of the
opposite shores of the sea, and the camel-caravan by which the
opposite shores of the Steppe are linked with one another; between
the water pirate and the desert raider; and between those explosive
movements of population which impel Norsemen or Minoans or
Crusaders to take to their ships and to break like tidal waves upon
the coasts of Europe or the Levant, and those other movements
which impel Imoshagh or Arabs or Scyths or Turks or Mongols to

1 ‘Unharvested’ (arpuyeros) is one of the stock epithets of the sea in the Homeric Epic;
2 For the light thrown upon this question of relative ‘conductivity’ by a study of the
geographical distribution of languages, see III. A, Annex I, below.
8 THE PROBLEM OF THE GROWTHS OF CIVILIZATIONS
swing out of their annual orbit on the Steppe and to break, with
equal violence and equal suddenness, upon the settled lands of
Egypt or 'Iraq or Russia or India or China.
It will be seen that the Nomads’, like the Polynesians’ and the
Esquimaux’s, response to the challenge of Physical Nature is a tour
deforce; and in the case of the Nomads the historical incentive to
this tour de force is not, as in the case of the Esquimaux, altogether
a matter of conjecture. We are entitled to infer that Nomadism
was evoked by the same challenge that evoked the Egyptiac and
the Sumeric civilizations and that drove the forefathers of the
Shilluk and the Dinka into Equatoria and the forefathers of the
Norsemen into Scandinavia. Nomadism, likewise, maybe conceived
as having arisen in response to the searching challenge of desicca¬
tion; and we have touched upon its possible origins already in¬
cidentally, in inquiring into the origins of the fluvial cultures.1 The
origins of the Nomadic Civilization, as well as those of the sedentary
civilizations which have arisen in the same arid zone, are illuminated
by the discoveries of modern Western Archaeology;2 and the clear¬
est light which we have upon Nomadism, up to date, has been
thrown by the researches of the Pumpelly Expedition in the Trans¬
caspian oasis of Anau :3 a site in the extreme south-western corner
of the Eurasian Steppe, at the foot of the north-eastern escarpment
of the Iranian Plateau.
In the Transcaspian oases, as in the river-valleys of the Lower
Tigris and Euphrates and the Lower Nile,4 we find the challenge of
desiccation, in its first incidence, stimulating certain communities
which had formerly lived entirely by hunting to eke out their liveli¬
hood under less favourable conditions by taking to a rudimentary
form of agriculture.
‘With the gradual shrinking in dimensions of habitable areas and the
disappearance of herds of wild animals, Man, concentrating on the oases
and forced to conquer new means of support, began to utilize the native
plants; and from among these he learned to use seeds of different grasses
growing on the dry land and in marshes at the mouths of larger streams
1 See II. C (ii) (b) 2, vol. i, pp. 304-5, above.
2 On this point, a cautionary note has been communicated to the writer of this Study
by Mr. G. F. Hudson: ‘Nomadism has to be carefully distinguished from the keeping
of domestic animals by sedentary folk, and the archaeological evidence only refers to the
latter. I think it is very probable that both intensive agriculture and animal-domestica¬
tion began in oases as a result of a process of desiccation, namely the drying-up of North
Africa, Arabia, and Iran when the climatic belts shifted north at the end of the Ice Age—
though even this is rather conjectural. Nomadism, on the other hand, was a develop¬
ment about which we have not, and cannot have, satisfactory archaeological evidence.’
3 Pumpelly, R.: Explorations in Turkestan: Expedition 0/1903 = Carnegie Institution
Publication No. 26 (Washington, D.C., 1905, Carnegie Institution); auctor idem:
Explorations in Turkestan: Expedition of 1904: Prehistoric Civilizations of Anau =
Carnegie Institution Publication No. 73 (Washington, D.C., 1908, Carnegie Institution,
2 vols.).
4 See II. C (ii) ([b) 2, vol. i, pp. 305-18, above.
THE PROBLEM OF THE GROWTHS OF CIVILIZATIONS 9
on the desert. With the increase of population and its necessities, he
learned to plant the seeds, thus making, by conscious or unconscious
selection, the first step in the evolution of the whole series of cereals.’1

Whether agriculture in Transcaspia was an independent inven¬

tion or a loan from the Indus Valley or from Sumeria is not ap¬
parent. Archaeology simply reveals that, at Anau North Kurgan,
‘they cultivated cereals from the beginning’2 and that agriculture
was already the mainstay of the earliest inhabitants that have left
their mark on the local archaeological record,3 though ‘at first,
besides cultivating the soil, they’ still ‘hunted wild animals’.4
Thus, in Transcaspia, agriculture supervened directly upon
hunting, and thereafter these two methods of obtaining a sub¬
sistence were practised there simultaneously side by side. The
most significant fact, however, which archaeological research at
Anau had brought to light is the fact that ‘the agricultural stage
preceded domestication and [thus preceded] the Nomadic shepherd
stage of civilization’.5
‘At the time when the lowest layers of the North Kurgan at Anau were
formed, Man lived in this region entirely without domestic animals.
The mighty wild ox (Bos namadicus Falconer and Cautley) and the small
wild horse—possibly in the form that Wilckens thought he discovered
among the finds of Maragha in Persia, or in that of Equus przewalskii—
roamed on the steppes and the oases of the Kara Kum desert and sought
shelter in the forest which probably then occupied the valleys and slopes
of the Kopet Dagh. There lived, too, the large-horned wild sheep (Ovis
vignei arkal Lyddeker) and the gazelle (Gazella subgutturosa Guelden-
stedt). From the absence of all stone weapons in the oldest period, we
may conclude that Man lived on a friendly footing with these animals
and that he could gain possession of them only by depriving the wolves
of their prey or by the use of fire-hardened wooden weapons. ... It
would be guess-work to attempt to picture the method of domestication
and to assume . . . that the wild horse, the wild sheep, and the wild ox
voluntarily (or compelled by the necessity of food from outside the
oasis) approached human dwellings in order to graze on the weeds and
other plants, and so were gradually brought into companionship with
Man, who then assumed the care of their nourishment. We know only
that after the accumulation of the lowest ten feet of the strata in the North
Kurgan this same ox occurs in an almost equally large, but certainly a
domesticated form, becoming more and more frequent in the higher

1 Pumpelly, op. cit.. Expedition of 1904, vol. i, pp. 65-6.

2 Pumpelly, op. cit., Expedition of 1904, vol. i, p. 38; cp. p. 67.
3 Pumpelly, op. cit.. Expedition of 1904, vol. i, p. 39.
4 ‘While the bones of these, as well as those of the animals which they domesticated
later, show that they ate the flesh of these, including the pig and probably also the fox
and the wolf, these bones are not sufficiently abundant to prove that meat formed by any
means the chief part of their diet.’ (Op. cit., loc. cit.)
s Pumpelly, op. cit., Expedition of I9°4> v°l- i> P- xxviii.
IO THE PROBLEM OF THE GROWTHS OF CIVILIZATIONS
strata, when the horse and the sheep also pass over into the domesticated
condition.’1
Thus the first turn of the climatic screw in Eurasia not only
stimulated a society which had formerly lived by hunting to take to
agriculture. It also had another—indirect but not less important—
effect upon the social history of these ci-devant hunters who had
made this first successful response to its challenge. By stimulating
them to turn to agriculture instead of hunting as their staple source
of food-supply, it gave them the opportunity to enter into a wholly
new relation towards wild animals. For the art of domesticating
wild animals, which the hunter, by the very nature of his occupa¬
tion, is unable to develop beyond narrow limits, has vastly greater
potentialities in the hands of the agriculturist. The hunter may
conceivably domesticate the wolf or jackal with whom he disputes
or shares his prey by turning the wild beast into a partner in the
hunter’s own human predatory activities. But it is virtually in¬
conceivable that the hunter should succeed in domesticating the
game which is his quarry and his victim. It is not the hunter with
his hound but the ci-devant hunter, transformed into an agriculturist
with his watch-dog, who has it in his power to accomplish the
further transformation which brings into existence the shepherd
with his sheep-dog. The agriculturist enjoys a double advantage for
this purpose. Unlike the hunter, he is not preying upon the wild
animals and therefore is not inspiring them with a deadly fear of
his presence; and, unlike the hunter again, he possesses food-
supplies which are attractive to ruminants like the ox and the
sheep, which ‘would not, like dogs, be attracted by meat or other
products of a hunting or fishing life’.2
Archaeological research at Anau indicates that this further step
in social evolution had been accomplished in Transcaspia by the
time when Physical Nature gave her screw its second turn. The
first spasm of desiccation had found Eurasian Man a hunter and
nothing else; the second spasm found him a sedentary cultivator
and stock-breeder, with his hunting reduced to a subsidiary means
of livelihood. In these circumstances, the challenge of desiccation,
when it was now redelivered with greater insistence than before,
evoked two new and diverse human reactions. By achieving the
domestication of ruminants, Eurasian Man had potentially recovered
the mobility which he had forfeited in his previous metamorphosis
from a hunter into a cultivator; and, in response to the fresh inci¬
dence of the old challenge, he made use of his new-found mobility
in two quite different ways.
1 Duerst, J. U., in Pumpelly, op. cit., Expedition of 1904, vol. ii, p. 435.
2 Duerst in Pumpelly, op. cit., Expedition of 1904, vol. ii, p. 437.
Another random document with
no related content on Scribd:
elonilmauksista, ja kun minä viimein lähdin tieheni, tuntui kuin olisi
jotakin ollut särkyä sisässäni.

Mutta Peltoniemeen en minä kuitenkaan palannut moneen

vuoteen.

Onnea oli minulla enemmän kuin koskaan olin uskaltanut toivoa.

Että minä kiertelin maanteitä niin kauan, riippui enimmäkseen
taikauskoisesta pelosta, että onni kääntyisi, jos vakinaiseksi
kauppiaaksi asettuisin. Mutta kun Gustafsson tuolla Rantakadun
varrella teki konkurssin ja pesänhoitajat lupasivat myydä koko
kauppavaraston 30 prosentin alennuksella, silloin tein päätöksen,
enkä sitä ole katunut.

Kyllä on sentään hyvin helppoa päästä herraksi, kun vakavasti

yrittää. Vuoden päästä ei minun ja kaupungin muiden herrojen välillä
ollut mitään erotusta, kun minä vain — olin vaiti. Mutta kun minä
sanoin jotakin, tuli siitä helposti jotakin moukkamaista. En nyt
tarkoita itse murretta, mutta minulla oli sanoja, joita jotkut herrasväet
eivät aina oikein ymmärtäneet, ja heillä taas oli mutkikkaita
lauseparsia, joita minä en käsittänyt. Mutta parempain ihmisten
joukossa voi olla kauankin sanomatta sanaakaan. Äskettäin oli täällä
varatuomari, joka osasi olla vaiti niin kauan ja niin hyvin, että
hänestä viimein tuli lääninkamreeri ja valtiopäivämies.

Vaatteet myöskin paljon edistivät herraksi tulemista. Heti kun tulin

tänne, aloin arkipäivinäkin käyttää pitkäraitaisia housuja ja
avorintaista liiviä. Tulin veljeksi hyvin monen kunnon miehen kanssa
ilman että se maksoi minulle äyriäkään, ja kun minä istuin
ravintolassa totilasi edessäni, ei pian yksikään ihminen voinut
huomata, että minä olin ollut paimenpoikana ja ruodilla ja kulkenut
rihkamakaupustelijana pitkin maata.
 Liike meni auttavasti kylläkin. Alussa se kyllä ei tuottanut niinkään
paljoa kuin vankkurit ennen muinoin, mutta se parani pian, ja kun
Göteborgin ja Malmön tukkukauppiaat kirjottivat täkäläiselle
yksityispankille ja kysyivät, minkälainen Nils Jönssonin
varallisuudentila oli vastattiin heti: "Hyvä".

Hyvässä asemassa olevat nuoret miehet ovat siksi harvinaisia

otuksia tässä maailmassa, ettei ole varaa antaa heidän käydä
irtaimina ja vapaina, vaikkakin he olisivat mäkituvassa syntyneet,
eivätkä ikänä mitään koulua tai akatemiaa nähneetkään.

Ja niin huomattiin, että vanhemmilla tuttavillani, joilla oli lentoon

valmiita tyttäriä, myöskin oli milloin hirvenpaistia, milloin pyitä, milloin
muutamia aivan erinomaisia rapuja, joita pyysivät minun kaikessa
yksinkertaisuudessa jakamaan kanssansa. Itserakas en luule
koskaan olleeni, mutta kun isä äkkiä muisti täytyvänsä heti kirjottaa
muutamia välttämättömiä liikekirjeitä ja äiti myöskin sai asiata ulos ja
minä sain istua tuntikausia kahdenkesken heidän rakastetun
lapsensa kanssa, niin suodaan minulle ehkä anteeksi arveluni,
etteivät he olisi epätoivoon joutuneet, vaikka olisinkin tahtonut
päästä sukulaisuuteen heidän kanssaan.

Älkää luulko, että minä olin tunteeton mamsellien suloille

(neitisanan yleinen käytäntö keksittiin vasta kymmenen vuotta
myöhemmin). Silloin tekisitte minulle suuresti vääryyttä. Mutta
kaikesta ystävällisyydestä ja kohteliaisuudesta huolimatta tunsin
itseni vieraaksi ja noloksi. Meidän erilainen nuoruutemme ja
kasvatuksemme tekivät meistä mielestäni vallan eri rodun.
Ihastuksella kyllä katselin valkeiden, kauniiden sormien leikkimistä
pianon koskettimilla, mutta en uskaltanut käydä lähemmäksi, koska
pelkäsin että minut pantaisiin kääntämään nuottilehteä, ja
nuottilehteä taas en uskaltanut kääntää senvuoksi, ett'en koskaan
voinut oppia käsittämään, milloin sivu oli soitettu loppuun.

Kun olin kotona konttorissa ja puodissa, tai kun öisin maatessani

tuumailin, kun minun muuten kyllä erinomainen uneni ei tahtonut
riittää, olin toisinaan puoleksi päättänyt heittää kaiken talonpoikais-
ujouden pois ja lähestyä jotakin noista hienoista tytöistä, joilla oli
kapeat, valkoset sormet, miellyttävät liikkeet, kaikuva nauru ja vilkas
puhelu. Olinhan minä jo päässyt kappaleen matkaa eteenpäin
sivistymisen tiellä, olin luopunut monesta lausetavasta ja
sananparresta, jotka olivat herättäneet huomiota, mikä mielestäni ei
ollut pelkästään imartelevaa laatua, ja minä tunsin jo kortit ja osasin
"lyödä ulos" melkein kuin muutkin. Ja ehkäpä "hän" sitte voisi auttaa
minua muussa mikä vielä oli tarpeellista.

Ja niin kuvailin minä, mäkitupalaispoika, myyty ruotulainen,

itselleni elämää hienossa herrasperheessä, missä minä itse olin
herra, ja minne minä päivän vaivojen jälkeen pakenin levätäkseni,
pari pyöreitä, pehmosia, valkeita käsivarsia saman kaulan ympärillä,
joka niin usein oli niskassaan tuntenut Pohjosen Jaskan ruskean
nyrkin puristuksen.

Mutta en ollut vielä uuteen asemaani kasvanut; aina kun satuin

silmä vasten silmää jonkun tuollaisen haaveksimani olennon kanssa,
niin tuntui, ei niin paljon enää kainoutta ja saamattomuutta, vaan
kuin olisi hän ollut jotakin aivan toista sukua kuin minä, ja kuin olisin
aikonut pyytää jotakin luonnotonta.

Kuitenkin — minunkin hetkeni piti kerran tulla. Suurempien

ostajieni joukossa oli eräs patruuna Bramberg, joka asui penikulman
päässä kaupungista. Mitä lajia "patruunaa" hän oli, sen tietäköön
Jumala, sillä nyt ei hänellä ollut tehtaita eikä taloja, vaan oli
vuokrannut erään everstin puustellin päärakennuksen ja puutarhan
ja eli — niin, linnut tietäkööt mistä; sanottiin sukulaisten häntä
auttavan sittekun hänen omat hommansa olivat menneet hiukan
vinoon. Joka tapauksessa hän eli, vieläpä varsin hyvästikin, ainakin
niistä ostoksista päättäen, mitä hän teki minun puodissani.

Alussa olin minä ihastunut tavaroitteni hyvästä menekistä

Koivusaaressa, se oli kartanon nimi, mutta iloni hiukan väheni, kun
kului pitkä aika uutta vuotta ilman että mitään suoritusta tapahtui.
Muutamien päivien perästä senjälkeen kun patruuna oli saanut
vastakirjan loppusummineen, tuli hän kaupunkiin loistavan hyvällä
tuulella, tarjosi päivällisen kaupungintalolla, pyysi sanomaan sedäksi
ja huudahti hyvästiä heitettäissä:

"Se oli totta! Niin, asiamme, poikaseni! Ne me tässä jonakin

päivänä kyllä selvitämme!"

Toukokuussa, kun velka uusien tilausten kautta melkoisesti oli

karttunut, uskalsin minä lähettää erinomaisen kohteliaan ja anteeksi
pyytävän karhumakirjeen.

Seuraavana päivänä tuli setä Bramberg luokseni, seurassaan

kolme tytärtään, hänen "ainoa ilonsa elämässä, sittekun
vaimovainajani minulta otettiin".

Brambergin tytöt muodostivat sellaisen pienen siskoketjun, jossa

jokainen rengas loisti kuin jalokivi, ja toinen näytti voittavan toisensa
suloudessa. Heidän rinnallaan olivat meidän tyttömme kaupungissa
suorastaan köyhänomaisia. He olivat täydellisiä kaunottaria kaikki
kolme, tummia, keijukaismaiset, hurmaavan suloiset vartalot, kädet
ja jalat kuin lapsilla, puhtaat klassilliset kasvonpiirteet, mustat,
säihkyvät silmät, tukka niin tumma kuin yö ja niin runsas, että piti
ihmetellä, kuinka hienosti muodostuneet kaulat voivat sitä kantaa
ilman suurta ponnistusta. Ainoa, mikä ei heissä ollut kaunista, oli
heidän hiukan kellertävä ihonsa, joka todisti ruumiin heikkoutta,
mutta se ehkä antoi kasvoille vielä enemmän viehätystä.

Heidän ikänsä? Niin, Jumala sen tietäköön! Vanhin voi toisena

silmänräpäyksenä olla kolmenkymmenen, toisena yhdeksäntoista
vuotias. Toisena hetkenä he puhuivat kuin olisivat nähneet maailman
kaikki valtakunnat ja niiden ihanuudet, toisena hetkenä, toisessa
aineessa, olivat he yksinkertaisia kuin lapset.

Tulin kokonaan päästäni pyörälle alussa, kun isä tuli puotiin

kaikkien kolmen kanssa ja esitteli heidät. Eikä se sen paremmaksi
tullut kun he sanoivat tahtovansa minut mukaansa teaatteriin illalla,
eikä se illallinen neljine ruokalajineen ja samppanjoineen, jonka minä
sain luvan tarjota näytelmän loputtua, juuri ollut omiaan saattamaan
sydäntä ja päätä oikeille tolilleen.

Tämä meidän kaupunkimme on vanha, yksinkertainen, järkevä

kunnon kaupunki, ja oli ehkä vielä enemmän siihen aikaan; mitä
minuun tulee, niin oli tämä ensi kertaa elämässäni kuin minä panin
samppanjakorkin paukkumaan.

Vaikka Brambergin tytöt olivat niin korkealla kuin taivas on maasta

kaikkien tähän asti tapaamieni naisten yläpuolella, saivat he
kuitenkin suurella maailmantottumuksellaan ja vapaalla
käytöksellään, jonka he osasivat sovittaa asianhaarojen ja
henkilöiden mukaan, aikaan sen, että minä heidän seurassaan
tunsin itseni paljon vapaammaksi, paljon vähemmän kömpelöksi kuin
muiden tyttöjen seurassa, ja kun minä yöllä vaelsin kotiini,
onnellisena saamastani kutsusta käydä heitä tervehtimässä ja viipyä
pari päivää heidän luonaan maalla, olisin närkästynyt, jos joku olisi
sanonut minun todenteolla ajatelleen jotakin kaupungin tyttöä.

Kuitenkin kesti — en tiedä vielä tänäänkään miksi — kokonaista

kolme viikkoa, ennenkuin matkustin Koivusaareen. Ikävöin ja olin
peloissani samalla kertaa. Sitten tulin sinne loistavana kesäpäivänä
keskellä kesäkuuta. Ei kukaan tietänyt tulostani, mutta pihalla
tapasin minä tytöt yksinkertaisissa, mutta aistikkaissa ja
ihastuttavissa kesäpuvuissa; minut vietiin heti valmiin aamiaispöydän
ääreen, jossa ei tehty vähintäkään muutosta, ja kuitenkin oli
aamiainen sellainen, että siihen hyvin olisi voinut kutsua maaherran.

Ihmisen sydän on kummallinen kappale. Nämät erinomaisen

muodinmukaiset puvut kaukana maansydämmessä, missä ei
tarvinnut ajatellakaan että niitä muut joutuisivat näkemään kuin isä ja
siskot, tämä siisti koti, tämä arkipäivän aamiainen, yhtä täydellinen ja
hieno kuin tyttöjen puvut, tämä tyyni ystävällisyys, jolla minut otettiin
vastaa ilman vähintäkään merkkiä siitä puuhasta ja hyörinästä,
minkä odottamattoman vieraan tulo auttamattomasti herättää
köyhemmässä kodissa; — kaikki tämä kiihoitti mäkitupalaispoikaa ja
teki hänet hermostuneeksi, hänet, joka ei tietänyt, mitä hermot
olivatkaan. Lapsuudenajan tavat ja ympäristö lyövät ehdottomasti
leimansa ihmiseen: olento, joka on kasvatettu ja totutettu tällaiseen
elämään aina tietoisuuden ensimäisestä heräämisestä asti,
muodostuu toisenlaiseksi, ei koskaan voi tuntea eikä ajatella samalla
tavalla kuin se joka lapsuutensa on rähjännyt rääsyisessä, likaisessa
paidassa ja halenneissa puukengissä, joka ruokapöydässä tarttui
silliin mustilla sormillaan ja pyyhki suomukset rohtimisten housujen
lahkeeseen.
 Ja siellä minä istuin kateus-, kapina- ja rakkausajatusten
temmeltäessä sisälläni, ja söin omista maksamattomista
säilykkeistäni painostunein mielin.

Mutta Brambergit osasivat perinpohjin taidon virittää ihmisen

oikeaan äänilajiinsa ja saada hänet näyttämään parhaat puolensa.
Kävelimme puutarhassa, soutelimme järvellä, joimme marjamehua
eräällä tuuhealla, kauniilla saarella, ja tytöt visertelivät ympärilläni
kuten linnut lehdossa virkistävän kevätsateen jälkeen.
Päivällispöydässä olin minä riemuitsevan iloinen kuten naiivi
luonnonlapsi. Päivälliseksi juotiin portviiniä. Minä katselin ulos
verannan aurinkoisista ikkunoista ja ihmettelin, oliko näkemäni
maailma todellakin sama kuin se, jota katselin puodin ikkunasta
kaupungissa.

Iltapuolella sama vapaa-ilmaelämä jatkui. Milloin katosi toinen

milloin toinen tytöistä laittamaan ja järjestämään taloustoimia, mutta
aina oli ainakin yksi tumma, hurmaava pää, yksi pari mustia loistavia
silmiä, mihin katsella, vaikka minä vaivoin voin saada selkoa, oliko
se Annan, Emmin vaiko Julian.

Tunsin tulevani aivan hurjaksi ja vallattomaksi, olin kuin

huumaantunut kauniiden silmien, kesäillan sulouden, maailman,
tyynen järven pinnalla heijastuvan ilta-auringon ja parin portviiniin sin
vaikutuksesta. Sain tehdä suurta väkivaltaa itselleni, etten olisi lyönyt
molempia korkojani maahan ja huutanut: "Huhhei!" Ja taivaallinen
isä yksinään tietäköön, kuinka minä illemmalla jouduin erään
Brambergin syliin ja suutelin vaaleata poskea ja meheviä, punasia,
lämpimiä huulia, jotka saivat minut vielä enemmän pois suunniltani
kuin meri-ilma ja portviini. Ukko se ei ollut, mutta oliko se Anna,
Emmi vai Juliako? Olinhan hulluna rakkaudesta heihin kaikkiin
kolmeen. Se oli Emmi.

Seuraavana aamuna tuli Bramberg huoneeseni kello kahdeksan,

istui tuolille aivan sängyn viereen ja sanoi:

"Hyvää huomenta, poikaseni! Sinä olet nopsa käänteissäsi, sinä!

Kukapa olisi voinut mitään sellaista uskoa! Oma pikku Emmini!"

Minä häpesin kuin koira, eikä minulla ollut pienintäkään aavistusta,

mitä olisi sanottava rakkaalle isälle sellaisessa tilaisuudessa. Minä
nousin vuoteesta, koetin istuen tehdä kumarruksen ja aloin.

"Ah, setä on hyvä ja antaa anteeksi…"

"Kas niin, Jumala teitä siunatkoon!" sanoi hän vallan

myöntyväisesti, ja sitte puhui hän, että olivat aikoneet kutsua joitakin
naapureita luokseen päivällisille.

"Sinä ja Emmi kyllä kernaimmin olisitte olleet itseksenne, mutta

sitä ei voi auttaa, se oli jo edeltäpäin järjestetty."

En ole Jumalan kiitos koskaan ollut sodassa, mutta luulenpa

sentään tietäväni, miltä ylimalkaan tuntui entisaikoina marssia
patteria vastaan, joilla kanuunat paukkuivat. Luulen tuntuneen
jotenkin samanlaiselta kuin tuntui minusta samaisena aamuna
mennä alas Koivusaaren saliin aamiaiselle. Taivaallinen isä!
Avonaisen etehisen oven kautta näin kaikki kolme tyttöä. Seisahduin
ovensuuhun ja kumarsin, nöyrästi ja syvään. Silloin leijaili Emmi
luokseni, kohotti kauniit kasvonsa minuun päin ja kuiskasi:

"Onhan pappa jo puhunut kanssasi ja tytöt tietävät jo…"

 Ja niin tulivat he esiin ja ottivat minut syliinsä, ja niin suutelin minä
heitä kaikkia kolmea. Minä, Hakalan Juhan poika, suutelin kaikkia
näitä hienoja ja kauniita neitejä, Emmiä suulle, molempia toisia
poskiin, korvanseutuun tai kuinka sattui. Talonpoikaisvereni kiehui
suonissani, vereni lensi, ja voimakkaasti minä likistin noita nuoria,
solakoita vartaloita.

Aamupäivä kului, mutta kummallista kyllä, ei ollenkaan niin

hauskasti kuin edellinen päivä. Ja niin tuli päivällisaika ja sen
mukana tehtaan patruuna Tolling rouvineen ja tyttärineen ja
poikineen, joista toinen oli tuomari, toinen lääketieteen kandidaatti, ja
kirkkoherra Lundin rouvineen tyttönsä ja luutnanttipoikansa
seuraamana ja asessori Karell rouvineen ja tyttärineen ja yksi
varatuomari ja kaksi notariota.

Kenenkään ei pitänyt aavistaa eilispäivän suurta tapausta, mutta

kenenkään päähän ei tietysti pistänyt suuresti kummastella, mitä
herran nimessä minulla täällä talossa oli tekemistä. Emmin vieressä
minä toki sain istua; mutta kuinka tyhmältä minä näytinkään, kuinka
vähän minulla olikaan hänelle sanottavaa sill'aikaa kuin kaikki muut
nuoret miehet pöydän ääressä lasejaan kohotellen heittelivät hänelle
leikkeviä sukkeluuksia, pieniä kohteliaisuuksia ja säihkyviä katseita.

Päivällisten loppupuolella tapahtui onnettomuus. Ei niin että

kukaan olisi pyörtynyt tai saanut palaa kurkkuunsa, mutta melkeinpä
vielä pahempaa.

Kaupunkimme oli, kuten jo olen maininnut, yksinkertainen

tavoiltaan ja vakava, eikä siellä koskaan oltu nähty huuhtelukuppeja
päivällisillä, ainakaan ei missä minä olin ollut mukana. Kyllä niin,
seisovan pöydän ääressä, suuria, lasien huuhtelemista varten,
muttei pieniä kullekin erikseen, sitroonan pala sisällä, kuten tiedätte.
 Kun nyt palvelustyttö tuli ja asetti tuollaisen pienen sinisen esineen
meidän kunkin eteemme, otin minä, joka en juuri milloinkaan ollut
varsin perso väkijuomille, ja — tyhjensin kuppini pohjaan asti, jonka
jälkeen minä käännyin Emmin puoleen rakkaasti hymyillen ja
kuiskasin hellästi:

"Hyvältä maistui! sanoi Kustaava, kun pusun sai!"

Morsiameni tuli vallan kalpeaksi ja puri huultansa vastaamatta,

mutta sitä hilpeämmäksi kävi pari nuorta herraa vastapäätä.

Kahvit juotua juostiin leskistä puutarhassa. Kun minä kerran olin

saanut Emmin parikseni, oli tietysti aivan mahdotonta muille herroille
meitä erottaa; siksi paljon minä aikoinani olin juossut kyläsonnin
perässä ja avannut siksi monta veräjää kauppa-Lassille Pollen
juostessa tasaista hiljentymätöntä ravia. Mutta enemmän nopeasti ja
tarkoituksenmukaisesti kuin juuri sievästi luulen kyllä juosseeni,
koska näin kaikkien muiden paitsi Brambergin tyttöjen kasvojen
ikäänkuin kirkastuvan juostessani.

Kun hämärä tuli, ruvettiin tanssimaan salissa. Tahdissa minä kyllä

pysyin, sen tiedän, ja voimakkaampaa käsivartta kuin mitä minun
silloin oli, on harvoin kierretty tytön vyötäisten ympäri. Mutta vallan
kehuttavaa ei tanssini kuitenkaan mahtanut olla, sillä tanssittuamme
pari kierrosta, katsahti Emmi minuun katse kosteana ja kuiskasi:

"Ehkä me kernaammin menemme hiukan puutarhaan

kävelemään!"

Mutta kaikki muut näyttivät varsin tyytyväisiltä ja iloisilta.

 Kuinka erilainen olikaan Emmi puhuessaan muiden nuorten
herrojen kanssa kuin minun seurassani! Tuo tyyni, puoleksi
suojeleva ystävällisyys oli poissa, ruusuja kohosi poskille, tummat
silmät säihkyivät ja naurussa oli salaisen ymmärtämisen kaiku!

Sinä yönä minä en nukkunut paljoa, mutta sinä yönä minä

kuitenkin näin asiat selvemmin kuin kirkkaammalla päivällä. Näin
hienon ja kauniin tyttöraukan, joka oli myynyt itsensä
talonpoikaispojalle hinnasta, joka hänelle oli vähäinen, mutta joka
ajan pitkään kuitenkin voi tulla liian kalliiksi minulle. Rakastinko minä
edes häntä toden teolla? En, minä olin hullaantunut kauniisiin silmiin
ja mustiin kiharoihin, mutta oikeastaan oli paljas sattuma, että
morsiamekseni oli tullut Emmi; yhtä hyvin olisi se voinut olla Anna tai
Julia. Minkälaiseksi muodostuisikaan yhdyselämämme.

Ei, ei, tämä oli, kuten kauppa-Lassin oli tapana sanoa, "huono
kauppa"; minun täytyi päästä järkiini ja puhua vakava sana
Bramberg-ukon kanssa.

Kello kahdeksan minä pukeuduin ja lähdin ulos. Rullaverhot ukon

huoneen ikkunoissa olivat ylhäällä. Hän oli siis jo noussut, vaikka
olikin menty myöhään levolle. Menin avoimen ikkunan luo
tervehtiäkseni hyvää huomenta. Huone oli tyhjä. Lähdin astelemaan
eteenpäin kauniissa puistossa, ja äkkiä sukelsi Brambergin valkonen
kesätakki esiin käänteessä.

"Huomenta poikaseni!

"Oi kuinka ihanaa on täällä luonnon helmassa."

hyräili kunnon patruuna.

 "On… on… kyllä… mutta tahtoisin kernaasti puhua sedän
kanssa…"

"Anna tulla vaan, poikani!"

"Tiedän tuskin, mistä alottaisin…"

"Vai niin, silläkö lailla. Sellaisia tapauksia varten annan sinulle

hyvän reseptin, rakas Nils; ala siitä, mihin aiot lopettaa, eli toisin
sanoin: asiaan, poikani! Se säästää aikaa ja suuvärkkiä ja päästää
hämillään olosta."

"No Jumalan nimessä sitte! Minä luulen, että Emmi ja minä emme
sovi toisillemme ja…"

"Ho hoo! Siitäkö kenkä puristaa! Ensimäinen kiistako jo, vai?

Hiukan mustasukkainen ehkä? Mutta siitä sinun ei tarvitse välittää
Nils; Emmi on tuntenut nuo nuoret miehet jo monta vuotta, ja
sitäpaitsi (tässä seisahtui hän, laski kätensä olalleni ja katsoi minua
suoraan silmiin) paljon voi täällä talossani olla niin kuin ei pitäisi olla,
mutta ukko Brambergin tytöissä ei ole mitään petosta; heidän
kasvatuksensa on ehkä ainoa hyöty, mitä minä olen maailmassa
tehnyt, mutta se onkin sellainen, että kun joku heistä on sanansa
antanut, on se sana kylliksi sille, joka sen on saanut. Ymmärrätkö?"

Tuo vanha lainailija ja rappiolle joutunut liikemies, keinottelija, joka

kerskaili ja valehteli, oli kadonnut ja edessäni seisoi ylpeä ja
rakastava isä; oli siis eheä ja valoisa puoli hänenkin luonteessaan.
Mutta kun tästä olin varma, oli myöskin epäröimiseni lopussa; minä
puhuin avomielisesti ja vapaasti, ja sanoin hänelle, etten minä
koskaan tulisi loukkaamaan hänen tytärtään epäluulolla ja moitteella,
sanoin myöskin pelkääväni, että meidän entisyytemme, meidän
tapamme ja kasvatuksemme olivat liian erilaiset, jotta mitään
täydellistä sopusointua meidän välillemme olisi voinut syntyä.

Niin, Herra ties, mitä kaikkea minä sanoin. Muun muassa sanoin
minä luonnollisesti, että olin käyttäytynyt moukan tavoin, ja
Bramberg, joka käveli vieressäni pää painuksissa, oli kylliksi
ystävällinen sen myöntämään. Lopulta hän kohotti päänsä, katsahti
minuun sivulta päin ja mumisi:

"Luuletko, etten ole sanonut kaikkea tuota itselleni? Mutta toivoin,

ettei se teille nuorille olisi niin selvänä. Nyt olet sinä puhunut suusi
puhtaaksi eikä… ollakseni täysin vilpitön… se Ermminkään sydäntä
särje, vaikka… vaikka tämä juttu jo alkuunsa loppuisi. Mutta ei saa
ajatella pahaa minustakaan! Minä olen vanha ja levoton siitä kuinka
tyttöjen kerran käy kun minä olen poissa, ja minä toivoin, että kaikki
olisi mennyt hyvin."

Olimme nyt tulleet takaisin pihalle. Siellä oli kaikki hiljaista ja

äänetöntä paitsi kyökkiosastossa. Tyttöjen ikkunoissa olivat verhot
vielä alhaalla liikkumattomina.

Minä katselin ylös ikkunoihin, katselin kaupunkiin vievää tietä ja

lopuksi katsahdin minä ukko Brambergiin. Ja minä mahdoin näyttää
hyvin nololta ja latuskaiselta, sillä hänelle tuli heti tuttavallinen,
veitikkamainen ilme silmäkulmiin, ja hän sanoi ikäänkuin
vastaukseksi kysymykseen:

"Kyllä, se kyllä käy päinsä, jos tahdot! Minä vien sinun terveisesi ja
selitän asian niin hyvin kuin voin."

Tunnin perästä olin minä taas kaupungissa. En ole totta

puhuakseni, tuntenut itseäni koskaan niin noloksi. Karannut kuin
varas sanomatta jäähyväisiä! Paennut morsiamen ja kälyjen luota ja
aamiaiselta.

Mutta ei voi kuitenkaan auttaa, että tuntui aivan kuin olisin

onnellisesti pelastunut suuresta vaarasta.

Emmin olen sen jälkeen nähnyt vain yhden ainoan kerran,

vastakirjassa olevia rahojani, 1,278:96 kruunua, sitävastoin en
koskaan. Mutta niitä pidän halpana hintana kahden ihmisen onnesta.

Sanoin kahden, sillä Emmikin on tullut onnelliseksi. Viisi vuotta

myöhemmin näin hänet eräällä rautatiematkalla Katrineholman
ruokasalissa ihastuttava kahdenvuotias poikanen polvellaan. Itse oli
hän kauniimpi kuin koskaan ennen ja silmät loistivat iloa ja
elämänhalua. Hoikka, komea mustaverinen mies istui heidän
vieressään ja katseli heitä katseilla, jotka eivät jättäneet sijaa
pienimmillekään epäilyksille siitä, etteivät nuo kaksi olisi olleet hänen
laillista omaisuuttaan.

Minä häpesin kuin ulosajettu koira, mutta en kuolemaksenikaan

voinut olla menemättä tervehtimään ja esityttämään itseäni. Ja niin
pidin varani kun tuo komea, hoikka mies meni matkalaukkua
hakemaan, ja kuiskasin lapsellisen, tyhmän ja epäselvän:

"Suo anteeksi!"

Jonka jälkeen Emmi loi lämpöä, onnea ja rakkautta uhkuvan

katseen mieheensä, pudisti lämpimästi kättäni ja sanoi:

"Kiitos!"

Hänellä oli ollut täysi syy luulla minua tyhmäksi, ja minä olisin
voinut epäillä, että hän tahtoisi olla ivallinen, mutta se ei
kummankaan mieleen juolahtanut, ja jos me koskaan olemme
toisistamme pitäneet tässä elämässä, oli se juuri silloin.

Mutta minähän riennän tapausten kulun edelle. Kotiin tultuani

Koivusaaresta minä monta päivää olin kuin aivan sekaisin päästäni.
Ja hiljaisina, yksinäisinä öinä tuo tumma, kaunis pää katseli minua
pimeän lävitse ja teki minut levottomaksi. Mutta en vielä tänäkään
päivänä ymmärrä kuinka sitte kävi; tuo tumma pää vaaleni, mustat
hiuspalmikot tulivat kellertäviksi ja nuo leimuavat, säkenöivät silmät
katselivat minua lempeinä ja sinisinä. Muistot nousivat mieleeni, ja
vaikk'en minä viiteen viikkoon käynyt yhdessäkään perheessä, niin
tuskin olen koskaan elämässäni niin paljon seurustellut naisten
kanssa kuin silloin yksinäisessä makuukamarissani, missä paitsi
minua ja kärpäsiä ei ollut yhtään elävää olentoa.

Huomasin lopulta, että minun täytyi keksiä itselleni jotain huvitusta.

Kylpymatkaan olisi minulla kyllä ollut varoja, mutta poissaoloni
liikkeestä olisi kuitenkin tuottanut liian suurta vahinkoa. Ja siten,
ilman että itsekään oikein tiesin, ravasivat ruskeat tammani eräänä
lauantai-iltana sydänkesän aikaan Peltoniemen kartanon Valkosesta
portista sisään.

Oli kuusi vuotta siitä kuin viimeksi näin vanhat ystäväni, mutta
käden lyönnit olivat yhtä lämpimät ja katseet yhtä ystävälliset, vaikka
lautamiehen ja Leena-muorin hiuksiin jo olikin lunta sekoittunut.

"Sepä oli harvinainen ja rakas vieras! Astukaa sisään… patruuna!"

"Enkö saa olla teille Nils kuten ennenkin?"

Sen sain, ja kaupan päälle vielä syleilyn Leena-muorilta.

 Uteliaita silmiä ja suurempia ja pienempiä päitä näkyi ovista; kaikki
tahtoivat nähdä pitkämatkaisen vieraan. Kaikki päät olivat vaaleita ja
yksi niistä sai minut äkkiä hypähtämään ylös.

"Se on Elin. Hän on nyt seitsemäntoista. Tule sisään tervehtimään,

Elin!" sanoi lautamies.

Vai niin, se oli pikku sisko, nyt jo näin pitkäksi kasvanut. Ja minä
istuin taas odottamaan, tietämättä, mitä minä odotin. Lopulta minä
kysyin:

"Ja Hanna, missä hän on?"

"Se on totta, hänet pitää hakea kotiin. Hän on Etelätalossa, missä

nuorilla on tanssit juhannustangon ympärillä, jonka ovat koristaneet
tuoreilla lehdillä ja kukilla. Liina saa juosta häntä hakemaan."

"Olisi synti häiritä hänen huviaan", arvelin minä. "Emmekö me sen

sijaan voisi mennä sinne katsomaan tanssia?"

Siihen ei ollut mitään estettä.

Menimme pellonaidan yli ja vasikkaha'an läpi, ja sitte kuulimme jo

viulun äänen Etelätalosta Siellä oli komea juhannussalko ja oikein
laudoista tehty tanssilava, ja polkka, joka juuri siihen aikaan
salongeista oli levinnyt talonpoikaistaloihin, oli täydessä menossa.
Kauaa ei minun tarvinnut pyörivien parien joukosta etsiä, ennenkuin
huomasin Hannan. Pitkänä ja vaaleanverevänä, solakkana mutta
voimakkaana, tanssi hän luontoperäisellä suloudella, vaalean tukan
peittämä kaunis pää reippaasti pystyssä. Hän oli lämmin ja
punainen, mutta suuret, siniset silmät olivat tyynet, ja hänen
tanssinsa oli, huolimatta hänen kahdestakymmenestä kahdesta
ikävuodestaan, vielä ilmeisesti lapsen, joka tanssii vain tanssin
itsensä takia.

Kun polkka oli loppu, tahtoi isä huutaa hänet luoksemme, mutta
minä kielsin ja vein hänet mukanani paremmin puiden taakse.
Tahdoin nähdä, kuinka tuo kaunis, komea tyttö käyttäytyi muun
nuoren väen joukossa, tietämättä meidän läsnäolostamme.

Minkätähden tulin minä niin iloiseksi kun hän tanssin loputtua aina
meni vanhempien naisten luo, jotka olivat lystiä katselemassa, tai otti
jotakin muuta nuorta tyttöä vyötäisistä ja käveli edestakaisin joen
rannalla? Minkätähden minä hymyilin, kun isä pahoitellen kuiskasi:

"Nuoret arvelevat, että Hanna on niin ylpeä ja tahtoo liian paljon

olla itsekseen!"

Sitte vingahti viulu taas ja alkoi soittaa valssia, jonka minä hyvin
tunsin noista reippaista sävelistä.

Tanssitilaukset edeltäpäin olivat vielä silloin ja paljon

myöhemminkin tuntematon tapa talonpoikaiskodeissa ja
leikkihuveissa. Se tyttö, jolla ei heti ollut jonkun pojan käsivarsi
uumillaan, hän varmasti oli "vapaa".

Senvuoksi juoksin minä esiin, laskin käsivarteni hänen

vyötäisilleen ja kuiskasin:

"Saanko luvan, Hanna?"

Hän säpsähti ja kävi hohtavan punaseksi, mutta heti hän tunsi

minut; ja niin me lähdimme tanssiin.
 Siellä oli sekä ylioppilaita että inspehtoreja ja yksi nimismiehen
kirjuri ennastaan, niin että "kaupunkiherran" osanotto tanssiin ei
herättänyt mitään erityistä huomiota, varsinkin kun minun
tanssitaitoni täällä oli täydellisesti paikallaan.

Me tanssimme monta tanssia yhdessä, ja kuta hämärämmäksi

kesäilta tuli, sitä selvemmäksi tuli minulle, kenen se vaaleanverinen
pää oli, joka nuoruudenmuistojen vahvoilla voimilla oli sysännyt
syrjään säihkyvät silmät ja tummat kiharat. Kuinka hyvin hän
muistikaan minut ja joka sanan, minkä olimme puhuneet käydessäni
täällä pääsiäisaikaan kuusi vuotta sitte! Hänessä ei
nuoruudenystävän kuva nähtävästi ollut vaalennut niin paljon kuin
minussa.

Lautamies väsyi nyt katselemaan ja lähti kotiin. Me olimme siis

kahden kesken kotimatkalla. Kesäyö oli leuto, taivas kirkas,
kauempana kohisi joki koskesta alas, ja kuivuvan heinän tuoksu
nousi niityltä. Me kävelimme aivan lähekkäin.

"Muistatko kuinka sinä aina kuivasit minun takkini ja lämmitit

minulle maitoa talvi-iltoina, kun tulimme teille, kauppa-Lassi ja
minä?"

"Muistan, Nils."

"Muistatko kun sinä olit pieni ja minä nostin sinut Pollen selkään ja
talutin aina myllylle asti?"

Hän muisti kaikki.

"Muistatko, kuinka me kävelimme täällä harjulla silloin pääsiäisenä

viimeksi täällä käydessäni?"
 "Muistan, Nils,… mutta siitä on jo niin hirmusen pitkä aika…"

Ääni vapisi kuten tukehdutetusta nyyhkytyksestä, ja kun minä

katsahdin häneen, olivat hänen poskensa valkoset kuin paidan
kaulus hänen pikkuleukansa alla.

Riemuun puhkesi nuori, lämmin rintani! Kuusi pitkää vuotta oli

minulla ollut mitä kallisarvoisin aarre, vaikken ollut ymmärtänyt avata
lukkoa, jonka taakse se oli kätketty.

"Mutta nyt olen minä täällä! Nyt olen minä täällä, oma rakas pikku
tyttöni!" kuiskasin minä hänen korvaansa, ja koska suuni kerran oli
niillä seuduin, painoin ensimäisen suutelon hänen vapisevalle
pikkusuulleen ja suljin hänet syliini.

Sitten istuimme me kauan hiljaa tien vieressä kivellä, lujaan

toisiamme vastaan painautuneina.

"Luuletko että olisi hyvin vaikeata oikein pian jättää isäsi ja äitisi ja
rakas lapsuudenkotisi?"

"Sitä en minä tiedä, Nils."

"Mutta omaksi pikku vaimokseni sinä tahdot tulla ja seurata minua

ja rakastaa minua?"

"Kyllä, Jumala sinua siunatkoon, Nils, sen minä tahdon tehdä."

Ja sillä tavalla se kävi, että minä, joka olin ollut niin ylpeä
itsenäisyydestäni, pysyin itsenäisenä ainoastaan muutaman,
nopeasti kuluvan vuoden, sitten tullakseni hänen omakseen,
kokonaan antautuakseni hänelle, joka rakkautensa
auringonpaisteella on tehnyt koko elämäni valoisaksi, ja saanut
minut siihen lujaan vakaumukseen, että jos mikään sananlasku
puhuu totta, niin varmasti se, joka sanoo, että samanlaisilta lapsilta
luonnistuu leikki parhaiten.