Financial Institutions and Markets:

Structure Growth and Innovations 6th

Edition Jitendra Mahakud
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/financial-institutions-and-markets-structure-growth-an
d-innovations-6th-edition-jitendra-mahakud/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Financial Markets and Institutions 12th Edition

https://ebookmass.com/product/financial-markets-and-
institutions-12th-edition/

Financial Markets and Institutions 5th Edition Coll.

https://ebookmass.com/product/financial-markets-and-
institutions-5th-edition-coll/

(eBook PDF) Financial Markets & Institutions 13th

Edition

https://ebookmass.com/product/ebook-pdf-financial-markets-
institutions-13th-edition/

Financial Markets and Institutions, 8e ISE 8th Edition

Anthony Saunders

https://ebookmass.com/product/financial-markets-and-
institutions-8e-ise-8th-edition-anthony-saunders/
The Economics of Financial Markets and Institutions
Oren Sussman

https://ebookmass.com/product/the-economics-of-financial-markets-
and-institutions-oren-sussman/

(eTextbook PDF) for Financial Markets and Institutions

7th Edition by Anthony Saunders

https://ebookmass.com/product/etextbook-pdf-for-financial-
markets-and-institutions-7th-edition-by-anthony-saunders/

Financial Markets & Institutions (MindTap Course List)

13th Edition Jeff Madura

https://ebookmass.com/product/financial-markets-institutions-
mindtap-course-list-13th-edition-jeff-madura/

Money, Banking and Financial Markets, 6e ISE 6th

Edition Stephen G. Cecchetti

https://ebookmass.com/product/money-banking-and-financial-
markets-6e-ise-6th-edition-stephen-g-cecchetti/

(Original PDF) Capital Markets: Institutions,

Instruments, and Risk Management 5th Edition

https://ebookmass.com/product/original-pdf-capital-markets-
institutions-instruments-and-risk-management-5th-edition/
Financial Institutions
and Markets
Structure, Growth and Innovations
Sixth Edition
About the Authors
Laxman Madhao Bhole retired as Professor (Economics) from the Department of Humanities and
Social Sciences, Indian Institute of Technology Bombay, in the year 2005. After graduating from
Poona University in 1965, he obtained his MA in Economics from Bombay University in 1967 and
PhD from Bombay University in 1971. After that, he joined Sydenham College, Bombay, where
he taught for two years. He then joined IIT Bombay in 1973 and was the Head of the Department
of Humanities and Social Sciences during 1989–1992. He was awarded Maharashtra Government
Open Merit Scholarship, Ford Foundation Scholarship and UGC Fellowship for his studies at
various levels. He visited the Institute for Studies in Economic Development, Naples, Italy, for
six months on an Italian Government scholarship. He has been teaching economics for more than

Economic Thought (2000), Collected Papers on Money, Interest, and Monetary Policy (2007),
Collected Papers on Credit and Finance (2007), Collected Papers on Gandhian Thought (2007),
Unemployment, Inequality, Entrepreneurship, and other Collected Papers (2007), Gandhi’s Hind

Gandhi and Vinoba Bhabe (2016). His current areas of teaching and research include Gandhian

Jitendra Mahakud is Associate Professor of Economics and Finance at the Department of

Humanities and Social Sciences, Indian Institute of Technology Kharagpur. He is also a joint faculty

his Masters and M Phil in economics from the Central University, Hyderabad, he obtained his PhD
Financial Institutions
and Markets
Structure, Growth and Innovations
Sixth Edition

L. M. Bhole
Professor of Economics (Retired)
Department of Humanities and Social Sciences
Indian Institute of Technology Bombay

Jitendra Mahakud
Associate Professor of Economics and Finance
Department of Humanities and Social Sciences
Indian Institute of Technology Kharagpur

McGraw Hill Education (India) Private Limited

CHENNAI

McGraw Hill Education Offices

Chennai New York St Louis San Francisco Auckland Bogotá Caracas
Kuala Lumpur Lisbon London Madrid Mexico City Milan Montreal
San Juan Santiago Singapore Sydney Tokyo Toronto
 McGraw Hill Education (India) Private Limited

Published by McGraw Hill Education (India) Private Limited

Financial Institutions and Markets: Structure, Growth and Innovations, 6e

Copyright © 2017 by McGraw Hill Education (India) Private Limited
No part of this publication may be reproduced or distributed in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording, or otherwise or stored in a database or retrieval system without the prior written permission of the publishers. The program
listings (if any) may be entered, stored and executed in a computer system, but they may not be reproduced for publication.
This edition can be exported from India only by the publishers,
McGraw Hill Education (India) Private Limited
Print Edition

E-Book

Managing Director: Kaushik Bellani

Portfolio Lead—B&E: Nikhil Wadhera
Portfolio Manager—B&E: Shivkant Singhal
Content Development Lead: Shalini Jha
Senior Content Developer: Laxmi Singh
Production Head: Satinder S Baveja
Copy Editor: Taranpreet Kaur
Assistant Manager—Production: Suhaib Ali
General Manager—Production: Rajender P Ghansela
Manager—Production: Reji Kumar

from sources believed to be reliable.

However, neither McGraw Hill Education (India) nor its authors guarantee the accuracy or completeness of any information
published herein, and neither McGraw Hill Education (India) nor its authors shall be responsible for any errors, omissions, or

and its authors are supplying information but are not attempting to render engineering or other professional services. If such services
are required, the assistance of an appropriate professional should be sought.

Typeset at The Composers, 260, C.A. Apt., Paschim Vihar, New Delhi 110 063 and printed at
Preface to the
Sixth Edition

Financial Institutions
and Markets: Structure, Growth and Innovations

undergraduate and post graduate students in mind, with the updated information, this edition

for better understanding of theoretical concepts. While carrying out the revision, the approach has
been not only to incorporate all the latest information and emerging trends, but also to retain the
relevant information of the past.

Additions/Revisions

services has been expanded.

●

● Discussion on economic analysis, industry analysis and company analysis has been further
elaborated.
●

and demonetisation and its impact on Indian economy have been introduced in the overview

●
vi Preface to the Sixth Edition

the theories of regulation, regulatory approaches, multiple verses single regulator and also

on Liquidity Adjustment Facility (LAF) has been revised. A summary of report by the expert

chapter.
●

● The discussion on types of instruments in small savings media has been elaborated. The section
on provident funds has been updated and discussion on the architecture of the New Pension
System (NPS) has been introduced. The features of NPS have also been expanded. Features
of NPS Swavalamban and Atal Pension Yojana have been included. Data on NPS and various
pension schemes has been updated.
● Discussion on principles of insurance has been introduced in the chapter on Insurance. The data
and policy developments related to the insurance sector in India have been revised.
● The chapter on mutual fund has been updated with the inclusion of elaborate discussion

performance evaluation, hedge fund and systematic investment plan.

●

have been highlighted. The discussion on credit rating agencies in India has been expanded.
●

●
 Preface to the Sixth Edition vii

● Chapter on Treasury Bills has been reviewed introducing the discussion on cash management
bill, types of auctions held in issuing treasury bills and calculation of the yield of the treasury
bills.
●

● Considering the current trend and interest of the students, chapters on Government Securities

bond investments, valuation of bond, yield measures and yield curves. Further, this chapter

securities has been introduced with suitable examples.

●

section on pricing of the derivative instruments has been revised with the inclusion of many
mathematical derivations and numerical examples.
●

(FDI) and Foreign Institutional Investment (FII) has been expanded. A new section on FDI in
retail sector in India has been introduced.
● Section on the theories of term structure interest rates has been expanded and the chapter on
interest rates in India has been restructured, and updated in the light of recent data and policy
measures.

Learning Aids
●

● Updated Glossary and Index.

● New box items within chapters for better understanding of the concepts.
viii Preface to the Sixth Edition

Acknowledgements

Similarly, Mrs Seba Mohanty and Mr Gaurav Gupta helped us to collect data and prepare tables for

Gupta, Mrs Lopamudra Satpathy and Mr Sunil Sangwan for helping us in collecting information to

while carrying out the revision.

L. M. Bhole
Jitendra Mahakud
Preface to the
First Edition

understood much better, and they can be analysed more realistically if he has a good understand

primarily in India, but wherever appropriate the reference has also been made to the situation
in certain other economies such as the USA and the UK.

since the beginning of economic planning. It was but natural that this development should

subject in the sense that they have tended to concentrate their attention on the discussion of

While doing so, it combines the factual and analytical aspects of the discussions in a balanced
manner.
x Preface to the First Edition

money, bill of exchange,

of and the empirical evidence on the level and structure of interest rates have been discussed.

ics. It may also serve as a reference or supplementary text in graduate and postgraduate courses
in the areas just mentioned. Further, it can be expected to be useful to corporate researchers or

innovations and monetary policy to be included in the research project report to be submitted

the Curriculum Development Programme in the Indian Institute of Technology, Mumbai, for

him for the same.

available to me some of their publications.

L. M. Bhole
Contents

Preface to the Sixth Edition v

Preface to the First Edition ix

PART 1
OVERVIEW

1. The Nature and Role of Financial System 1.3–1.33

1.1 Introduction 1.3
1.2 Major Functions of the Financial System 1.3
1.3 Structure of the Financial System 1.4
1.3.1 Financial Institutions 1.5
1.5
1.6
1.6
1.3.5 Financial Instruments and Services 1.7
1.8
1.10
1.5 Financial System and Economic Development 1.11
1.5.1 Effects of Financial System on Saving and Investment 1.11
1.5.2 Theories of the Impact of Financial Development on Savings and
Investment 1.12
1.6 Meaning and Process of Financial Development 1.19
1.6.1 Indicators of Financial Development 1.19
1.22
1.7.1 Cautionary View of Financial System in Development—
1.22
xii Contents

1.8 Criteria to Evaluate Financial Sector 1.25

1.25
1.26
1.9.2 Financial Innovations 1.26
1.9.3 Financial Engineering 1.27
1.28
1.28
1.9.6 Disintermediation 1.28
1.28
1.29
1.29
1.9.10 Privatisation 1.29
1.29
1.9.12Integration 1.29
1.9.13Internationalisation and Globalisation 1.30
1.30
Summary 1.31
Key Terms 1.32
Questions 1.32

2. An Introduction to Security Analysis 2.1–2.31

2.1 Introduction 2.1
2.2
2.2
2.5
2.5
2.6
2.6
2.6
2.3.5 Types of Yield 2.6
2.8
2.5 Capital Asset Pricing Model (CAPM) 2.9
2.5.1 Shortcomings of CAPM 2.10
2.6 Arbitrage Pricing Model (APT) 2.11
2.7 Fama and French Three Factor Model 2.11
2.8 Valuation of Securities 2.12
2.8.1 Value Concepts 2.12
 Contents xiii

2.8.2 General Principles of Valuation 2.13

2.8.3 Valuation of Bonds 2.15
2.16
2.8.5 Valuation of Convertible Securities 2.16
2.17
2.22
2.9.1 Fundamental Analysis 2.22
2.9.2 Technical Analysis 2.23
2.9.3 Basis for Technical Analysis 2.24
2.27
2.27
Summary 2.28
Key Terms 2.30
Questions 2.30

3. An Overview of the Indian Financial System 3.1–3.36

3.1 Introduction 3.1
3.2 Macroeconomic Developments 3.2
3.3 Indian Financial System at Present 3.3
3.3
3.6
3.7
3.8
3.5 Overall Development of Financial Institutions in India 3.9
3.10
3.7 Financial Integration 3.11
3.8 Financial Volatility or Instability 3.13
3.8.1 Assessment of Financial Stability 3.15
3.9 Financial Inclusion 3.18
3.9.1 Measures of Financial Inclusion 3.18
3.19
3.9.3 Initiatives for Financial Inclusion 3.20
3.10 Consumer Credit 3.21
3.22
3.11.1 Investors Behaviour in Urban India 3.22
3.22
xiv Contents

3.12 Consolidation of Indian Financial System 3.23

3.23
3.25
3.25

Stability 3.30
3.17 Undesirable Elements of Financial Development 3.32
3.18 Quality of Financial Development 3.32
Summary 3.34
Key Terms 3.36
Questions 3.36

4. Financial Sector Reforms 4.1–4.33

4.1
4.1

1991 4.4
4.5
4.5
4.7
4.10
4.12
4.14
4.15

4.18
4.21
4.26
4.27
Summary 4.31
Key Terms 4.32
Questions 4.32
 Contents xv

PART 2
FINANCIAL REGULATIONS AND REGULATORY INSTITUTIONS IN INDIA

5. Financial Regulations in India 5.3–5.36

5.1 Introduction 5.3
5.4
5.5
5.3.1 Integrated Approach 5.5
5.5
5.3.3 The Functional Approach 5.5
5.6
5.6
5.7
5.7
5.10
5.5.3 Securities and Exchange Board Act, 1992 5.12
5.12
5.5.5 The Foreign Exchange Management Act, 1999 5.14
5.5.6 The Competition Act, 2002 5.17

5.19
5.5.8 Prevention of Money Laundering Act, 2002 5.20
5.5.9 The Micro, Small and Medium Enterprises Act, 2006 5.22
5.5.10 Payment and Settlement Systems (PSS) Act, 2007 5.23

2009 5.24
5.5.12 The Companies Act, 2013 5.28

2013 5.31

1999 5.32
5.33
5.34
5.34
xvi Contents

Summary 5.35
Key Terms 5.35
Questions 5.35

6. The Reserve Bank of India 6.1–6.39

6.1 Introduction 6.1
6.2 Organisation and Management 6.2
6.2
6.7
6.8
6.5 Techniques of Monetary Control 6.10
6.6 Monetary Policy Operations in India 6.13
6.6.1 Merits of LAF 6.18
6.25
6.8 Challenges to Monetary Policy in India 6.26

6.26
6.10 Monetary Policy in Other Countries 6.30
6.34
6.11.1 Advantages 6.34
6.11.2 Limitations 6.35

Performance 6.35
6.36
Summary 6.37
Key Terms 6.38
Questions 6.38

7. Other Regulatory Institutions in India: SEBI, IRDA and PFRDA 7.1–7.28

7.1 Introduction 7.1
7.2 Securities and Exchange Board of India (SEBI) 7.1
7.2.1 Constitution and Organisation 7.2
7.4
7.2.3 Powers, Scope, and Functions 7.5
7.6
7.9
 Contents xvii

7.2.6 Bonus Issue Guidelines of SEBI 7.10

7.10
7.2.8 Corporate Governance and SEBI 7.17
7.20
7.3.1 Structure and 7.20
7.21
7.24
7.25
7.25
Summary 7.27
Key Terms 7.28
Questions 7.28

PART 3
BANKING INSTITUTIONS

8. Commercial Banks 8.3–8.76

8.1 Introduction 8.3
8.4
8.6
8.7
8.12
8.12
8.5.2 Income Statement 8.19
8.19
8.23
8.24
8.24
8.26
8.27
8.27
8.28
8.28
8.12.1 System of Cheque Clearances 8.28
xviii Contents

8.29
8.29
8.30
8.31
8.33
8.34
8.35
8.38
8.38
8.42
8.43
8.15.1 Investments 8.44
8.45
8.48
8.51
8.53

8.56
8.57
8.58
8.20.1 Basel I 8.58
8.20.2 Basel II 8.59
8.20.3 Basel III 8.60
8.61
8.61
8.64
8.69
8.70
Summary 8.72
Key Terms 8.74
Questions 8.75

9.1 Co-operative Banks 9.1–9.21

9.1 Introduction 9.1
9.2
9.3
 Contents xix

9.4

9.6
9.13
9.19
Summary 9.20
Key Terms 9.21
Questions 9.21

PART 4
NON-BANK FINANCIAL INTERMEDIARIES AND
STATUTORY FINANCIAL ORGANISATIONS

10. Small Saving, Provident Funds and Pension Funds 10.3–10.33

10.1 Introduction 10.3
10.2 Importance and Characteristics of Small Savings 10.3
10.3 Types of Instruments in the Small Savings Media 10.4
10.4
10.5
10.5
10.5
10.6
10.6
10.6
10.7
10.8
10.5 Provident Funds 10.10
10.5.1 General Provident Fund (GPF) 10.11
10.5.2 Contributory Provident Fund (CPF) 10.11
10.5.3 Employee Provident Fund (EPF) 10.12
10.12
10.13
10.7 Investment Pattern of PF Funds 10.13
10.8 Growth of PFs in India 10.14
10.8.1 Factors Promoting Growth of PFs in India 10.15
xx Contents

10.9 Pension Funds 10.15

10.15
10.11 Management of Pension Funds 10.16
10.12 Pension System in India 10.17
10.13 Developments in Indian Pension Sector 10.18
10.20
10.20
10.21
10.15 Investment of NPS Funds 10.24
10.16 Challenges to NPS 10.25
10.26
10.18 Features of Atal Pension Yojana 10.27
10.19 Growth of NPS 10.28
Summary 10.32
Key Terms 10.33
Questions 10.33

11. Insurance Companies 11.1–11.31

11.1 Introduction 11.1
11.2 Meaning and Concepts 11.1
11.3 Principles of Insurance 11.2
11.3.1 Principle of Utmost Good Faith 11.2
11.3.2 Principle of Insurable Interest 11.2
11.3.3 Principle of Indemnity 11.2
11.3
11.3.5 Principle of Warranties 11.3
11.3.6 Principle of Cause Proxima 11.3
11.3.7 Principle of Contribution 11.3
11.3.8 Principle of Loss Minimisation 11.3
11.4
11.5 Nature of Life Insurance Policies 11.4
11.5
11.6
11.7
11.9 Insurer Solvency 11.8
11.9.1 Solvency I 11.9
Another random document with
no related content on Scribd:
II.

Lienalla ei olisi Matin reessä ollut varsin pitkälti kuljettavaa

kirkolle, mutta Matti kiusasi häntä lähtemään edelleen myllylle asti.
He olivat nuorempina usein leikkineet ja oleksineet yhdessä, vaikka
Matti olikin pari vuotta vanhempi.

"Mitäpä minulla siellä myllyllä olisi tekemistä?" vastusteli Liena.

"Siellähän kerron", tuumi Matti ja kiirehti hepoaan.

Piti kuitenkin pysähtyä suntion pihaan, että Liena ehti jättää

nyyttinsä ja sanoa, mihin menee, että kotiväki ei kaihoelisi, jos hän
vähän viivähtäisi enemmän, kuin Vaarassa käyntiin olisi aikaa
tarvinnut.

Edelleen ajaessa pysyi Matti alkumatkan harvapuheisena, tavasta

vain muistutellen hepoansa. Viimein hän yht'äkkiä virkahti:

"Kuulehan, Liena, tulisitko sinä meidän taloon miniäksi?"

"Mikolleko sitte vaiko Jussille?" ivasi Liena veitikkamaisesti

hymyillen.. "Maltahan kun sentään ajattelen. Ensinnäkin on teillä niin
kelvottoman siivotonta. Ulkona elukat oleksivat aivan rappusien
edessä, niiden nurkkia pureksien, jopa osa porstuassakin, kuten
tänään. Entäs se koko teidän pihanne! Jos minä sinne tulisin, pitäisi
ainakin kevät- ja syysajoiksi hankkia vene, jolla saisin rappusilta
läävään soutaa, ja sinä kai olisit soutajana, eikö niin? — Ja sisällä;
no, pitäisinpähän minä siellä parempaa järjestystä."

"Sinä vain kaikki leikiksi käännät. Totta minä tarkoitan. Minähän

sinusta vanhemmilleni miniän tekisin."

"Vai niin. No, pitäneehän minunkin sitte totta puhua. Kyllä minä
sinusta pidän, Matti. Vaan osaakohan sinuun oikein luottaa? Ne
siellä teillä tuntuvat niin pettelevän toisiaan. Mitenkä lieneekään
sinun vakavuutesi. Sanopas, mihin tuo pussi on menemässä!"

Liena osoitti sevältä heinäin alta pilkistävää pussin suuta.

"Senpähän kohta näet."

Samassa reki kääntyi myllypihaan.

Matti pysäytti hevosensa puodin eteen, joka oli melkein kiinni

maantiessä, ja pyysi Lienaa puotiin. Siellä hän otatti pöydälle koko
kasat huiveja, käski Lienaa niistä valitsemaan itselleen parasta,
kuiskasi puotimiehelle jotakin ja läksi puotipojan kanssa ulos, joka
näkyi jo asiat tajuavan. Pussi palasi tuota pikaa kauppiaan
makasiinista tyhjänä rekeen, ja Matti ajoi muun kuorman suoraa
päätä myllyn ovesta sisään.

Jauhattajia ei sattunutkaan olemaan muita kuin pari pussimiestä.

Matin riisuessa ja asettaessa hevostaan syömään loppuivat nekin
jauheet, joten hän pian selvisi joutilaaksi muutamaksi tunniksi.
 Matti palasi puotiin, panetti eräästä laatikosta jotakin
paperitötteröön ja antoi sen Lienalle.

"Jos minun nyt välttämättä pitää ottaa jotakin, niin otanpahan sitte
tämän."

Liena näytti keskikokoista silkkihuivia.

"Onko sinulla muuta ostamista?"

"Ei itselleni, vaan äiti se käski ottamaan kahvia."

Matti punnitutti kaksi naulaa puolekkain ja Lienan yrittäessä

maksamaan iski silmää puotimiehelle, joka kohta selitti Lienalle, että
ei se mitään maksa.

Liena tiesi seudun tavat eikä ollut niin millänsäkään, sanoipahan

vain leikkisästi:

"Hyvinhän nyt myllypuoti on rikastunut, kun jo ilmaiseksi jakelee

tavaroitaan."

Matti läksi Lienaa saattamaan kotimatkalle jalkaisin. Jo pihalle

päästyä kysäsi Liena:

"Tähänkö se elopussi nyt hupeni?"

"Huvan pienihän se oli hupenemattakin."

"Kuulepas, Matti, tuskin vain minä sinuun uskallan luottaa.

Pettelethän sinäkin kotiväkeäsi."

"Harvoin se on tapahtunut enkä nytkään sitä olisi muuten tehnyt,

vaan näin sinun tulevan. Mitenpä täällä muuten minkään talon poika
saisi rahaa? Työtä kyllä saa tehdä kuin pahin renki, mutta älä
menekään isältä pyytämään, hän tarvitsee rahat muuhun. Jo olen
välistä arvellut lähteä muualle rengiksi, saisinhan silloin edes hyvän
palkan."

"On tuossa totta, mitä puhut. Vaan tosiaan, minä en voi tulla teille
miniäksi, niin kuin asiat nyt ovat. Sinä kun olet järkevä mies, puhu
sinä suoraan isäsi kanssa ja hän puhukoon äidillesi. Minä kyllä sitte
koetan pitää Anua Maijasta huolta.

"Onpa se Mikkokin jo aika velikulta.

"Hänet voitte varsin hyvin panna kouluun ja samoin Jussin, kuin

siksi varttuu.

"Jopa se Mikko alkaa olla liian suuri mies kouluun pantavaksi.

Jospa hän siellä vain oppii enemmän pahuutta, kun ei ole ketään
silmällä pitämässä. Kotona edes joskus saa kuria."

"Ole huoletta, kyllä siellä koulussa tehdään kaikki ihmisiksi",

vakuutti Liena, uskoen opetukseen pystyvän kelvottomiin yhtä
helposti kuin häneen itseensä, jolla oli ollut kunnon vanhemmat
kasvattajina.

Matti lupasi koettaa parastansa, vaan eivätpä siinä kaikki

vastukset olleet. Häntä itseäänkin oli ainiaan harmittanut
siivottomuus, mutta mitä sille kenkään voi tehdä. Karjopiha oli
luonnostaan niin vesinen, ja mitenpä niitä elukoita voikaan saada
pysymään poissa rappusilta. Ja kun kerran aivan rappusten edessä
oli likaa puolisääreen, niin siitähän ne likautuivat lattiatkin.
 Lienalle johtui mieleen, että Vaaran vanhempi eli nykyinen
asuintupa aiottiin juuri keväällä purkaa ja että oli vedetty pitkin talvea
hirsiä rakennustarpeiksi.

"Kääntäkää koko tuparakennus toisin päin ja pankaa aita

pihamaan ja karjopihan välille."

"Tuleepa suotta maksamaan kylmän tuvan muutto."

"Eihän sitä tarvitsekaan muuttaa. Asettakaa uusi porstua ja

maitokammari kylmän tuvan toista sivuseinää vasten ja jatkakaa
kartanoa sinne päin niin tulevat rappuset pois karjopihasta."

"Ei tuo taitaisi hulluinta olla, jos vain kotiväki siihen suostuisi."

"Olisi hyvä aidata jokin kapanala pihamaaksi ja laittaa siihen pieni

kasvitarha. Siitäpä tulisikin oikein sievä laitos."

"Sinullahan nuo näkyvät kukat kotonasikin hyvin menestyvän ja

marjapensaat."

"Ja tehkää sitte uuden tuvan päähän kaksi pientä kammaria."

Mattia alkoi arveluttaa. Eiköhän vain Liena ruvennut jo vaatimaan

aivan mahdottomia.

"Jos sattuisi joku sairastumaan, olisi niin hyvä hänen olla rauhassa
muiden hälinältä."

Se naula veti. Matti oli itse ennen joulua ollut sairaana ja hän kyllä
muisti, miten lasten parku ja työn pauke olivat häntä vaivanneet.

Kotvasen he vielä siinä astuessaan rakensivat uutta tupaa

kammareineen, tasoittelivat ja täyttivät pihamaata, tekivät
kasvitarhaa ja panivat aitaa, kunnes saapuivat kirkkomäen alle, josta
Matti ei enää lähtenyt ylös astumaan.

Kätellee erottuaan Matista, jatkoi Liena iloisesti hyräillen

astuntaansa ylös pitäjäntuvalle. Iloinen hänen mielensä nyt
todellakin ole. Vähän tosin kammotti tuo Vaaran kotielämä, mutta
"tottapahan sitte yksin neuvoin selvitellään”, ajatteli hän.

"Mutta olenhan itsekin aivan samanlainen!" johtui hänelle sitte

mieleen. "Enkö ottanut vastaan salatavaraa Vaarassa ja nyt
uudestaan puodissa! Vaan vaikeahan on syrjästä päin sekautua
heidän asioihinsa. Pidänpähän vasta paremmin varani ja säilytän
omantuntoni puhtaana. Jospa vain Matti saisi lupauksensa
toteutumaan!"

Matti puolestansa riensi hyvää vauhtia takaisin myllylle ja läksi,

saatuaan elot jauhoina rekeen, hyvällä mielellä ajamaan kotiinsa.

Huudettuaan kotipihassa Mikon tuvasta korjaamaan hevosta, kun

näet ei jauhorekeä käynyt jättää ahnasten sikojen haltuun, sekä
kannettuaan säkit aittaan ja tyhjennettyään salvoon, astui Matti,
ajokalut käsivarrella, tupaan, jossa koko perhe istui iltapuhde-
töissään.

Isäntä veisteli kaplasta rekeen, joka oli leikkautunut ja seisoi

syrjällään penkin vieressä sulamassa.

Emäntä kehräsi villalepeitä vasusta, johon piika Tiina koetti niitä

kartata toisia sijaan.

Anna Maija neuloi sukkaa, Mikko koetti muka kiskoa päreitä ja

Jussi käpelehti isänsä vestolastujen parissa.
 Kaikki istuivat piirissä päretulen ympärillä, joka paloi pihtiin
pistettynä uunin ulkonurkassa.

Matilla ei nyt ollut käsillä muuta työtä kuin Mikon kanssa yhteinen.
Siinä hänellä kyllä oli lomaa alkaa puhetta. Odotettuaan, kunnes
Tiina läksi karjaa illastamaan, sanoi hän äkisti:

"Kuulehan, isä, etkö rupeisi maksamaan minulle palkkaa, elossa

tai rahassa, sama se?"

Isäntä ja emäntä ällistyivät. Kotvanen kului ennen kuin isäntä

virkkoi:

"Jopa nyt hulluttelet, poika. Vai pitäisi tässä ruveta palkan

maksuun omille lapsilleen!"

"Oikein minä totta puhun. Enkä minä paljoa tahtoisikaan. Kunhan

edes vähänkään lupaisit, niin minun ei tarvitsisi omin luvin ottaa,
kuten tänäkin päivänä." Ja Matti huokasi syvään.

Isännältä pysähtyi työ. Hän luuli Matin laskevan leikkiä. Vaan

katsoessaan kyyrysistään häntä silmiin ja nähdessään tavallisen
leikin olevan niistä tällä kertaa kaukana nousi hän suoraksi istumaan
ja muuttui vakavaksi.

"Vai alat jo sinäkin niillä jäljillä kävellä? Akkaväen tehtäväähän se

toki tähän asti on ollut."

"Joko taas on akkaväki hampaissasi!" ärähti emäntä. "Mitenpä

tässä muuten työt teetettäisiin?"

Anna Maijalla ei näyttänyt olevan hyvää rauhaa. Hän oli ryhtynyt

Tiinan työtä jatkamaan, vaan siirtyi nyt punastuen edemmäksi tulen
valosta.

"Tahdotko ehkä sinäkin palkkaa? Jopa sitte pitäisi olla suuri

kukkaro."

"No, isä, koetetaan nyt selvittää asiat suuttumatta. Mikä menee

talon tarpeihin, samahan se, meneekö se rahassa vaiko muussa
tavarassa, vaikka tavarassa maksaminen taitaa sentään käydä
helpommaksi kuin rahassa. Eikä minun mielestäni tarvitsisi
salatakaan kehruuttamisia ja ompeluttamisia ja muuta sellaista, mitä
ei kotona ehditä eikä osata tehdä. Vaikka parempi olisi ollut käyttää
Anna Maijaa kansakoulussa, niin osaisihan nyt edes ommella
kotitarpeet, ja hänellähän siihen olisi aikaa. Tottapa se muukin oppi
edestä löytyisi elämän matkan varrelta."

Tämän puheen aikana olivat isännän kasvot osoittaneet milloin

tyytymättömyyttä, milloin mieltymystä. Nyt hän vastasi:

"Enhän minä ole kieltänytkään töitä teettämästä. Tuo elon ja voin

kantaminen puotiin kaikenlaisesta joutavasta räämästä, se se minua
suututtaa, kun sitä lisäksi vielä tehdään salaa ja varkain.

"Siinäpä se on juuri. Liika on tietysti aina liika, ja koreus ja ylpeys

käy lankeemuksen edellä. Mutta olisinpa tänään tarvinnut muutamia
markkoja, ja kun en rahaa kotoa saa, täytyi minun ottaa, mitä sain;
vein rukiita puotiin. Teenhän tässä työtä minäkin ja uskollisemmin
kuin mikään renki.

"No, mihinkä sinä nyt olisit niin rahaa tarvinnut? Etkö saattanut
pyytää?

"Metsässäpä olit, ja turha tuo on ennenkin ollut pyytö.

 "Poika, poika, älä puolustele varkautta!" torui isä syvästi huoaten.
"Ei se sellainen menesty.

"Kylläpä sitte pian salvot tyhjenevät, jos pojat niitä rupeavat puotiin
vetämään oikein hevosella!” ihmetteli emäntä.

"Ikään kuin eivät salvoja muut puolentelisi kuin minä. — Mutta

varkaudelta se itsestäni tuntui tänään, ja hyvin koetin katsoa, että
saisin pussin salaa rekeen, vaikka toisa päin ajattelinkin, että
omaanihan siinä kannan.

"Näin minä ja näki suntion Lienakin, toimitti Anna Maija, unhottaen

omat jälkensä.

"Etkä virkkanut mitään, kun Jussi puhui pussista!” nuhteli emäntä.

"Mitenpä hän virkkoi, kun hänellä itselläänkin oli muuta mielessä.

Asialla se Liena täällä kävi."

"Kyllä tässä ihmeissä käsin ollaan! Kaikki vain taloa varastavat ja

vielä julkeavat noin ilmi puhua. Onhan tässä koetettu neuvoa ja
kurittaa; missä sitte lienee vika? Sinäkin, Matti, teet tuolla lailla,
vaikka olen sinuun aina luottanut. Etkö luule sen tuntuvan karvaalta
isäsi mielestä?"

"Isä, älähän nyt sentään minua ihan umpimähkään tuomitse!"

"Mihin sinä sitte tarvitsit rahaa? Vastaa siihen ensin ja puolustaudu

vasta sitte, jos osaat."

"Sitä en nyt tahtoisi sanoa tällä kertaa. Uskokaa, kun vakuutan,

että turhuuteen en pannut. Tuonempana kyllä kerron, ja silloin sen
itsekin hyväksytte."
 "No, samahan tuo sitte oli, jos sait rahaa tai ruista; enkä minä niin
kovin moiti omin luvin otostakaan.

"Mutta minun omatuntoni moittii. Minä juuri tahtoisin päästä

salaamasta ja sen tähden minä pyysin palkkaa. Lupaa vaikka viisi-
tai vain neljäkin kymmentä markkaa. Jos elot riittää, myödään silloin,
kuin saadaan hintaa; jos eivät riitä myötäväksi, niin vähempihän
ainakin tarvitaan ostaa. Ei siitä talolle vahinkoa ole, vaan minulle
rauhallinen mieli; omaanihan saisin käyttää. Jos en kaikkea tarvitsisi,
niin talteenpahan jäisi minunkin taakseni."

Isäntä oli paikkakuntansa miehiä ja pysyi mielellään vanhoissa

tavoissa, mutta ei kuitenkaan ollut niin itsepäinen eikä
ymmärtämätön, että ei olisi taipunut järkevistä syistä: eihän hän ollut
keltään vaatinut tähänkään asti sokeaa tottelemista, vaan päin
vastoin hän olisi mielellään neuvotellut kaikista talon asioista
jokaisen kanssa, jos vain toiset olisivat siihen taipuneet. Mutta kun
varsinkin emäntä teki kaikki asiansa salaa ja ne kuitenkin aina tulivat
perästä päin tavalla tai toisella ilmi, tuli isäntä siitä usein
muistuttaneeksi. Tästä oli yksin suoravaisen Matinkin ja tietysti vielä
enemmin Anna Maijan mieleen kasvanut jonkinlaista kammoa, joka
heitä pakotti seuraamaan äitinsä esimerkkiä silloinkin, kuin ei ollut
tarviskaan salaella.

Nyt isäntä vähän aikaa mietiskeltyään virkkoi leppeästi:

"Et sinä, poika, näy tyhmimpiä olevan. Oudolta tuo tuntuu palkan
maksu omalle pojalleen, vaan parempi kuitenkin on maksaa sinulle
kuin rengille, joka saattaisi olla petollinen silmän palvelija."

"Sitähän juuri minäkin ajattelin. Ei minun nyt siis tarvitse miettiä

muuanne rengiksi lähtöä, kuten on välistä mieleeni jolahtanut."
 "Ei sinun toki olisi tarvinnut edes ajatellakaan sellaisen häpeän
tekoa omalle kodillesi."

Näin oli Matin suhde sovitettu. Mutta ikään kuin korvatakseen

poikkeamistansa yleisestä tavasta kysyi isäntä vähän ivan sekaisella
äänellä, pitikö muillekin määrätä palkka.

Emäntä yritti suuttumaan ja Anna Maija jo salaa iloitsi, että ehkä

hänkin saa oman kukkaron.

Matti, tietäen sen toivon turhaksi ja katsoen itsekin niin moneen

palaan osittelemisen tarpeettomaksi, osasi selvittää asian kaikkein
mieliksi siten, että talon työt päätettiin teettää entiseen tapaan, vaan
salaamatta, ja että kukin sai välttämättömiin omiin tarpeihinsa pyytää
rahaa tai tavaraa isännältä, joka kuitenkin jo edeltä päin jyrkkään eitti
mitään antavansa mihinkään koreilemiseen, koska talon varat sitä
eivät kannattaneet.

Näin uskoivat kaikki nyt salailemisen ja petoksen olevan kotiväen

kesken kerrassaan haudatun, ja isäntä toivoi samassa suhteessa
myöskin kasvavan rehellisyyden ja suoruuden muita kohtaan.

Keskustelun päätyttyä Mikko isänsä käskystä etsi virsikirjan ja luki

iltarukouksen sekä Herran rukouksen ja siunauksen, kuten tavallista
oli Vaarassa, milloin isäntä itse ei päivää päättänyt siunauksella.

*****

Pahempi oli rakennus- ja siitä riippuva siivoasia selvitellä, jonka

Matti vasta toisena iltana otti puheeksi.

Tuvansijan muuttoa ja karjapihan aitaamista erilleen pihamaasta

ensin kaikki jyrkästi vastustivat. Kuka tuota viitsi ruveta aitain ylitse
joka kerran kapuamaan karjan asioille mennessä ja kuka muisti pitää
porttia kiinni, jos sellainen korukalu tehtäisiinkin. Ja kun viimein
ehdittiin jo vähän tottua näiden hankaluuksien ajatukseen, ilmestyi
muita vastuksia; milloin oli katto, milloin uunit esteenä.

Tätä neuvottelua kesti monta viikkoa. Sen verran Matti kuitenkin

sai aikaan, että vedettiin metsästä varalle enempi hirsiä ja kiviäkin
koottiin runsaammin.

Hauskalta nyt työ tuntui Matista. Hän raatoi kuin karhu,

vahvemmin kuin isänsä, vaikka hänkin vielä oli voimissaan. No,
Matillahan olikin mieleinen toivo tavoitettavana.

Moneen kertaan Matti mietiskeli ja jo ulkonakin lumeen

piirrustellen aprikoitsi, miten saisi kaikki kotiväen lukemattomat
estelyt kumotuksi.

Viimein hän eräänä sunnuntaina jäi kirkosta suntioon ja ryhtyi

Lienan kanssa asiaa perin pohjin harkitsemaan.

Liena oli koulussa oppinut piirrustelemaan kuvia monenkin laisia,

vaikka juuri ei rakennusten pohjapiirroksia. Se taito tuli nyt hyvään
tarpeesen. Illempana kotiin lähtiessään Matti pisti uuden
asuinkartanon pohjakuvan taskuunsa.

Siinä Lienan mestariteoksessa oli kaikki muut vastukset saatu

poistetuksi paitsi paikoilleen jäävän tuvan katon kääntäminen, joka
jäi tarpeettomaksi liikatyöksi. Oli siihen myöskin uuden tuvan jatkoksi
piirretty kaksi kammaria, jotka sentään voitiin jättää poiskin, jos
Vaaran isäntä hyvin jyrkästi pani vastaan.
 Kotiin ehdittyänsä ja riisuuduttuansa levitti Matti paperin pöydälle
isänsä eteen, sanoen:

"Tuossa se nyt on uusi tuparakennus."

Siihenpä heti kaikki muutkin kokoutuivat ja Matin piti juurta jaksain

selittää kaikki tyyni, missä oli ovet, ikkunat ja uunit, rappuset ja muut
sellaiset.

"No, kylmiksikö ne nuo kammarit jätetäänkin?" kysyi emäntä.

"Kuka sairas niissä sitte voi elää?"

"Mitäpä niihin uuneista, kun ei ole tietoa seinäinkään teosta."

"Sen minä sanon, että jos kerran kartanon sijaa muutetaan, niin
kyllä ne pitää tehdä kammaritkin", päätti emäntä.

"No, no, vai sinä tässä rapeatkin rakentajaksi!" virkkoi isäntä.

Asia muuttui leikiksi ja samalla se oli päätetty.

Huomeisaamuna oli Matti vielä varemmin jalkeella. Kun isäntä

astui vaatteissaan ulos, olivat jo hevoset hirsirekien eteen valjastetut
ja Matti reessä istuen odottamassa.
III.

Seuraavana syksynä seisoi jo Vaaran tuparakennus uutuudesta

hohtavana, poikittain käännettynä ja muutenkin Lienan piirrustuksen
mukaan tehtynä, kammareinensa kaikkinensa valmiina.

Tietysti oli myöskin varsinaisia kirvesmiehiä ollut rakennustyössä,

mutta hyvää apuapa oli Matistakin ollut, milloin hän suinkin talon
töiltä jouti. Varsinkin kevätaikana oli Matti melkein nukahtamatta yöt
päivät kaivanut kivijalan sijaa veistellyt hirsiä ja tehnyt kaikkea
muuta, mihin vain yksin pystyi ja mihin hänen taitonsa riitti.

Suntion Lienalle oli hän jo kevätkorvalla tarkoilleen kertonut, miten

hänen oli ainakin aluksi onnistunut täyttää Lienan ehdot.

Kun vanha tupa lämpimämpäin ilmain tultua purettiin ja uusi

kivijalka seisoi valmiina sekä yhdet pohjahirret saatiin eräänä
lauantai-iltana kivien päälle paikoilleen, toi Matti pyhänä Lienan
Vaaraan ja kertoi kotiväelle, mitä varten hän oli rukiita puotiin vienyt,
vieläpä jäänyt vähän velkaankin, vaikka sen sittemmin jo oli kuitiksi
suorittanut.

Sattumalta, kenties salaisesta kutsustakin, kokoutui Vaaraan

muutakin nuorisoa ja suntion vanhukset, niin että voitiin vierasten
puolesta ryhtyä tupakaisten pitoon, ja ne silloin pitemmittä mutkitta ja
verukkeitta vietettiinkin nyt asuttavana olevassa ainoassa tuvassa.

Kuuliaiset jätettiin kesemmäksi, vaan usein Liena kävi Vaarassa

katsomassa, miten seinät kohoamistaan kohosivat, ja tinkimässä
kasvitarhan alaa sekä kylvämässä siksi erotetun hyvämaisen
peltokaistaleen ulkolaitaan, loitommaksi työmiesten jaloista, kukan
siemeniä.

Häät vietettiin jo uudessa tuvassa, vaikka siitä vielä silloin puuttui

uuni ja lattiakin oli vain hätävaraksi paikoilleen asetettu eikä
ikkunoita ollut hituakaan. Tarkenihan siinä kesäiltana ja yönä
tanssiessa niinkin.

Näissä häissä eräs siistipukuinen, vähän herrasmieheen vivahtava

nuorukainen hyvin ahkerasti piti tanssia vireillä, enimmäkseen,
melkeinpä yksinomaan tanssien vain talon tyttären Anna Maijan
kanssa ja hyvin ihastuneesti hänen silmiinsä katsellen.

Tämä nuorukainen oli Salonmökin Janne, joka äskettäin oli

kaupungissa päättänyt oppiaikansa ja valmiina nikkarimiehenä
palannut kotiseudulleen vähän levähtämään ja harrastelemaan.
Tosin hän oli aikonut parin viikon kuluttua lähteä suurempiin
työpaikkoihin, mutta Anna Maija hänet tänä iltana niin lumosi, että
hän vastustelematta suostui Vaaran isännän pyynnöstä jäämään
ikkunain ja ovien tekoon uuteen tupaan, vaikka hänelle siitä työstä ei
luvattukaan niin suurta palkkaa, kuin kaupunkipaikoista olisi saanut.
Niinpä hän seuraavana päivänä kävi salolta noutamassa työkalunsa
ja vanhan äitinsä ja asettui toistaiseksi riiheen asumaan ja
nikkaroimaan.
 Syksymmällä ei enää muita ansiopaikkoja kuulunut
etäämmälläkään. Olihan siinä kyllin syytä pyytää Vaaran isännältä,
uuden tuvan valmistuttua, toista tupaa nikkarin työhuoneeksi ja,
isännän viimein vaikka vähän vastahakoisestikin suostuttua, asettua
siihen talvikaudeksi korjailemaa pitäjän herrasväen rikkinäisiä
huonekaluja, jopa tekemään uusiakin.

Liena, päästyään Vaaraan miniäksi, ryhtyi heti panemaan toimeen

parempaa järjestystä ensinnä maitokammarissa, jonka hoidon
emäntä mielellään jätti hänelle. Pääsihän hän siten siitä huolesta,
arveli emäntä itsekseen. Niinpä hävisivät sieltä kerrassaan kaikki
tomukasat.

Asuintuvan lattia ei vielä ollut ehtinyt varsin pahaksi mustua, ja

Liena nyt tietysti piti huolta, että se edelleen mustumaan ei
päässytkään. Tämä tosin tuntui välistä vähän liialliselta emännän
mielestä, niin että hän jo yritteli sanomaan: "mitä tuosta nyt joka
pyhäksi viitsit hangata? likautuuhan se kuitenkin." Mutta kun Liena
säveästi vastasi: "no, hyvä äiti, emmehän nyt rupea liassa elämään",
ei emäntä sentään lujemmin huolinut vastustaa, ajattelihan vain:
"kun ehtii ja viitsii, niin pesköön vaikka joka päivä."

Pitkään aikaan ei emännällä nyt ollut mitään salailemisen syitä.

Sisar Marin mies oli parannut, niin että he nyt kesäiseen aikaan
tulivat toimeen avuttakin. Isäntä toi kylliksi kahvia rukiitten sekaan,
sokuria ja muita talon tarpeita, eikä nyt myöskään enää tarvittu
teettää kylässä joka kohtaa, kuten ennen Lienan tuloa, sillä hän
osasi ja ehti itse paljon, opettipa vielä Anna Maijaakin.

Huomattuaan Lienan taitavaksi alkoi emäntä vähitellen kysellä

häneltä neuvoa, ensin tosin aristellen, että ei liiaksi luopuisi
emännän arvostaan, vaan sitte yhä useammin ja suorempaan, ja jos
Anna Maija jotakin kysyi äidiltään, neuvoi äiti häntä Lienan luo.

Kun tätä paitsi Matti aina ja usein isäntäkin neuvotteli Lienan

kanssa, kohosi hän tahtomattansa koko talon hallitsijaksi, ja hyvin
näytti kaikki käyvän, paremmin kuin Matti ja Liena olivat uskaltaneet
toivoakaan. Ei kellään ollut mitään valittamisen aihetta muusta kuin
että Mikko pyrki, milloin vain soveltui, sieppaamaan sokuripalaa tai
muuta mieluista.

Alkoipa siitä syksy lähestyä tai oikeastaan syyskuun alku ja Liena

tahtoi kaikin mokomin toimittaa Mikkoa kouluun. Hyvin isäntä ensin
vastusteli moista ajan ja tavaran tuhlausta, ei juuri itse opin tähden,
vaan varain riittämättömyyden pelosta. Mutta taipui hän sentään, kun
Liena huomautti tuota Mikossa jo näkemäänsä, isännälle
ennestäänkin tiettyä näpistelemiseen taipumusta ja lausui
toivovansa sen siellä koulussa katoavan.

Niinpä Mikko vietiin lähikaupungin kansakouluun ja pantiin evästä

mukaan muutamiksi viikoiksi sekä luvattiin kyllä ajoissa tuoda lisää.

Liianpa aikaisin Liena sentään alkoi riemuita työnsä

menestyksestä.

Nikkari Janne oli ensi hetkestä asti saavuttanut emännän suosion.

Olihan hän pulska poiki ja sitä paitsi mestarimies. Eipä siis ihme, että
emännän mielessä alkoi häilyä "nikkarin matamin" nimitys
sointuvampana kuin "talon emäntä", eikä hän malttanut olla sitä
huomauttamatta Anna Maijalle. Samaan aikaan hänestä rupesi
näyttämään Jannen äidin voipytty niin omaisen tutulta, että siihen
välistä livahti talon pytystä neljännes- tai puolinaulainen "siru".
Maitoa osui myöskin "tilkka" salatietä saman mummon haltuun. Ja
Jannen äiti puolestaan oli hyvin halukas ottamaan vastaan ilmaiseksi
annettua; siihenhän hän oli koko ikänsä tottunutkin köyhyydessä
eläessään.

Liena tätä välistä huomasi, mutta ei ryhtynyt emäntää opettamaan;

sehän toki olisi ollut sopimatonta. Matillensa hän kahden kesken
asian mainitsi ja pahoitteli, että arvattavasti Anna Maijakin eksyy
samalle tielle.

Joulun tullessa oli Matin lähdettävä noutamaan Mikkoa luvalle

kotiin luvun alottelusta.

Liena pyysi häntä tuomaan samalla kaupungista paperia, että saisi

ruveta kirjanpitoon tuloista ja menoista, jollaista hänelle ennen
koulussa oli vaikka hyvin niukastikin muutaman kerran vain
näyttämällä opetettu.

"Pääsenkö minä kanssasi?" kysyi Anna Maija, tullen juuri

keskeyttämään toisten tilisalaisuutta.

"Mitäpä sinulla on kaupungissa asiaa? Suotta vain lähtisit hevosen

vedettäväksi."

Seuraavana aamuna aikasin Anna Maija kuitenkin oli vaatteissaan

ja istahti Matin rekeen, johon emäntä sill'aikaa, kuin Matti vielä
ennen lähtöään pistihe tupaan piippuansa sytyttämään, toi salaa
muilta paitsi Anna Maijalta isonlaisen sijan reisikappaleen
kaupungissa tavaraan vaihdettavaksi.

Illan suussa palasi kaupunkimatkue.

Anna Maija juoksi hyvin tyytymättömänä ennen muita tupaan,

josta äitinsä heti vastaan tullen yritti käännyttämään häntä takaisin
porstuaan. Mutta Anna Maija vain äreästi alkoi riisuutua.

Korjattuaan hevosen saapui vähän ajan perästä Mattikin, kantaen

sijankinkkua kintusta, ja Mikko ilvehtien riensi jälestä.

"Katsokaas, millaisen lihakimpaleen minä siellä kaupungissa

löysin meidän reestä! Eikä sitä kukaan omistanut, vaikka minä kyllä
ilmoittelin."

"Eiköhän vain liene omia lihavaroja. Hyvinhän näyttikin

lihakorvossa suuri kolo olevan, kuin kävin siitä ottamassa
paistipalasta."

Liena se näin suoraan lausui arvelujansa, luullen vain Anna Maijaa

yksin syylliseksi, hän kun oli puoli väkisin sulloutunut lähtemään
kaupunkiin.

"Mikäs sen sinne kaupunkiin toi?" ilvensi Mikko.

"Eikö tuo lie hevonen vetänyt", tarttui nyt isäntä puheesen ja katsoi
terävästi Anna Maijaan, luullen hänkin tytärtänsä yksin syypääksi.

"No, hevonen sen tietysti vei, kun se täältä pantiin menemään.

Mutta miks'et sitä myönyt, Anna Maija?"

Tällä selityksellään emäntä tahtoi pelastaa tytärtänsä pulasta.

Anna Maija ryntäsi itku kurkussa ulos.

"Eikö sinulla ole muita kaupungin tuomisia?" kysyi isäntä Matilta,

ikään kuin ei olisi huomannutkaan emännän ilmoitusta. "Vai
ihastuitko sinä niin lihan löydöstä, että unhotit kaikki ostokset
sikseen?"
 Matti pistäysi noutamaan ison kontin ja kaivoi siitä esiin pussin
toisensa perästä.

"En toki jättänyt; on niitä kontissa. Tässä on herrasryyniä, tässä

vehnäjauhoja, tässä kahvia ja tässä koko pikku pää sokuria. Onpa
tuossa teetäkin. Ja neuloja koko ropakko, kun kuulin äidin niitä
kaipaavan. No, Jussi, tulepas tänne osalle. Kas, tästä saat koko
kahmalosi täyteen oikeita sokurikakkuja. Mutta menepäs nyt
tarjoamaan isälle ja äidille; Lienan ja Anna Maijan pitää myöskin
saada, ja tehneehän se Mikonkin mieli, vaikka hänelle olisi parahiksi,
jos jäisikin ilman, kun jo kävi omin lupinsa pussissa."

"No, Anni, eikö näistä sinulle riitä?" kysyi isäntä.

"Kukapa tuota arvasi teidän niitä ostelevan."

"Senkö tähden piti niitä salaa muka hommata? Ikään kuin minä en
vanhastaan tietäisi, että vehnäsiä kuitenkin tavalla tai toisella laitat
jouluksi. Heitä sinä pois se salaamisen puuha. Nyt meillä on
kuitenkin monet silmät näkemässä.”

"Näkyypä olevan ja varsinkin Lienalla”, tuli emäntä äkeissään

lausuneeksi, ehtimättä ajatella, että ne sanat olisivat saattaneet
pahentaa hänen ja miniänsä väliä.

"Älä syytä Lienaa, kun on syy itsessäsi. Sano, että parempaa

miniää et olisi mistään saanut. Vai eikö pysty töihin taikka tekeekö
mitään salaa?"

Emännän täytyi mielessään väkisinkin tunnustaa isännän sana

todeksi, mutta julki hän ei sitä lausunut, eikä isäntäkään häntä enää