Exposing Slavery: Photography,

Human Bondage, and the Birth of

Modern Visual Politics in America
Matthew Fox-Amato
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/exposing-slavery-photography-human-bondage-and-t
he-birth-of-modern-visual-politics-in-america-matthew-fox-amato/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Picturing Ecology: Photography and the birth of a new

science Damian Hughes

https://ebookmass.com/product/picturing-ecology-photography-and-
the-birth-of-a-new-science-damian-hughes/

Birth Of The State: The Place Of The Body In Crafting

Modern Politics 1st Edition Edition Charlotte Epstein

https://ebookmass.com/product/birth-of-the-state-the-place-of-
the-body-in-crafting-modern-politics-1st-edition-edition-
charlotte-epstein/

Visual Politics in the Global South Anastasia Veneti

https://ebookmass.com/product/visual-politics-in-the-global-
south-anastasia-veneti/

Revolusi: Indonesia and the Birth of the Modern World

David Van Reybrouck

https://ebookmass.com/product/revolusi-indonesia-and-the-birth-
of-the-modern-world-david-van-reybrouck/
Sweet Taste of Liberty: A True Story of Slavery and
Restitution in America W. Caleb Mcdaniel

https://ebookmass.com/product/sweet-taste-of-liberty-a-true-
story-of-slavery-and-restitution-in-america-w-caleb-mcdaniel/

Bilateral Cooperation and Human Trafficking :

Eradicating Modern Slavery between the United Kingdom
and Nigeria 1st Edition May Ikeora (Auth.)

https://ebookmass.com/product/bilateral-cooperation-and-human-
trafficking-eradicating-modern-slavery-between-the-united-
kingdom-and-nigeria-1st-edition-may-ikeora-auth/

Birth rights and wrongs: how medicine and technology

are remaking reproduction and the law Fox

https://ebookmass.com/product/birth-rights-and-wrongs-how-
medicine-and-technology-are-remaking-reproduction-and-the-law-
fox/

The Politics of Truth in Polarized America David C.

Barker

https://ebookmass.com/product/the-politics-of-truth-in-polarized-
america-david-c-barker/

Rethinking the Age of Revolutions: France and the Birth

of the Modern World David A. Bell

https://ebookmass.com/product/rethinking-the-age-of-revolutions-
france-and-the-birth-of-the-modern-world-david-a-bell/
EXPOSING SLAVERY
EXPOSING
SLAVERY
Photography, Human Bondage,
and the Birth of Modern Visual
Politics in America

Matthew Fox-Amato

1
 1
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and certain other countries.
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.
© Oxford University Press 2019
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced,
stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means,
without the prior permission in writing of Oxford University Press,
or as expressly permitted by law, by license, or under terms agreed with
the appropriate reproduction rights organization. Inquiries concerning
reproduction outside the scope of the above should be sent to the
Rights Department, Oxford University Press, at the address above.
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Fox-Amato, Matthew, author.
Title: Exposing slavery : photography, human bondage, and the birth of
modern visual politics in America / Matthew Fox-Amato.
Description: New York, NY : Oxford University Press, [2019] |
Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2018024380 (print) | LCCN 2018042200 (ebook) |
ISBN 9780190663940 (Updf) | ISBN 9780190663957 (Epub) |
ISBN 9780190663933 (hardcover : alk. paper)
Subjects: LCSH: Slaves—United States—Social conditions—19th century. |
Slaves—United States—Portraits. | Portrait photography—United
States—History—19th century. | Photography—Social aspects—United
States—History—19th century.
Classification: LCC E449 (ebook) | LCC E449 .F768 2019 (print) |
DDC 306.3/6200222—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2018024380

1 3 5 7 9 8 6 4 2
Printed by Sheridan Books, Inc.,
United States of America
For my mom
 CONTENTS

Acknowledgments ix

Introduction 1

1. Policing Personhood 18
2. Enduring Images 69
3. Realizing Abolition 103
4. Domesticating Freedom 160

Epilogue: The Photographic Legacy of American Slavery 215

Notes 237
Bibliography 297
Index 325
 ACKNOWLEDGMENTS

This book has its roots in the generosity and support of so many people.
I am thrilled to be able to thank them, beginning with my early men-
tors. To Mark Jerng, Tim McCarthy, and Werner Sollors: thank you
for inspiring me as thinkers and teachers and setting me on a path to
study the past.
In the Department of History at the University of Southern California,
I wrote the dissertation that became this book, and I had the good for-
tune of an excellent committee. I am especially grateful to my advisor,
Richard Fox. It was a joy to work with Richard, whose imaginative
approach to history and unwavering support were instrumental in ad-
vancing this project. His passion for the vitality of ideas is a model for
what a historian can be. For her intellectual generosity and persistently
keen insights about this project, I am thankful to Karen Halttunen.
Vanessa Schwartz’s intellectual spark and creativity continue to aston-
ish me, and I have benefitted greatly from conversations with her
about visual culture and from her support. I also benefitted from Leo
Braudy’s expansive knowledge of American culture. The Visual Studies
Graduate Certificate and Visual Studies Research Institute created a
vibrant community to study all things visual and aided my work with
a summer fellowship and the Anne Friedberg Memorial Grant. I thank
Dornsife College for a graduate fellowship and the college doctoral
fellowship. At USC, I owe a debt of gratitude to many more: Elinor
Accampo, Sarah Banet-Weiser, Jen Black, Catherine Clark, Justin Clark,
 A ckn owled g m en ts
x

Bill Deverell, Phil Ethington, Max Felker-Kantor, Sarah Keyes, Jason

Glenn, Nick Glisserman, Jason Hill, David Levitus, Ryan Linkof,
Peter Mancall, Richard Meyer, Steve Ross, George Sanchez, Carole
Shammas, and Diana Williams. Lori Rogers, Laverne Hughes, Sandra
Hopwood, and Joe Styles provided essential support. Friends in LA—
especially Amy, Glenn, Matilda, Laura, Jer, Lauren, and Tony—made
this a golden age. Mark Braude gave smart feedback on drafts of more
things than I can count; I never thought I would leave graduate school
having met such a close friend.
Much of my manuscript revisions took place at Washington Uni-
versity in St. Louis, where I spent two delightful years as a Mellon
postdoc in the Modeling Interdisciplinary Inquiry program. I thank Joe
Loewenstein for welcoming me into the fold, Amy Lehman for keep-
ing things running smoothly, and Katy Hardy, Jess Paga, and Maggie
Taft for their camaraderie on our hall in Umrath. Conversations with
Michael Allen, Adrienne Davis, Andrea Friedman, Maggie Garb, Heidi
Kolk, Dale Kretz, Long Le-Khac, and Rachel Lindsay pushed my
ideas forward. My sincere thanks go to Rebecca Wanzo for discussing
my project and inviting me to present material from it in one of her
classes. I owe a special debt of gratitude to Iver Bernstein, for sharing
his deep knowledge of the Civil War era and inviting me into the AMCS
community, and to Peter Kastor, who became a go-to source for pro-
fessional advice. I met Douglass Flowe in my first month at Wash U
and have learned a lot from conversations with him ever since. My
greatest thanks at Wash U go to Angela Miller, whose expertise, gen-
erosity, and verve made her the ideal mentor.
The University of Idaho has been a wonderful place to land. I am
grateful to many colleagues within—and beyond—the history depart-
ment, including Kathy Aiken, Ashley Kerr, Ellen Kittell, Dale Graden,
Tara MacDonald, Aman McLeod, Sean Quinlan, Becca Scofield, Adam
Sowards, Rick Spence, and Pingchao Zhu. I thank Debbie Husa, too,
for her support.
Archivists and photograph collectors have been indispensable to
my research. In particular, I would like to thank Anne Peterson at the
Degolyer Library at Southern Methodist University; Randall K. Burkett
and Kathy Shoemaker at Emory’s Manuscript, Archives, and Rare Book
Library; Mary Jo Fairchild at the South Carolina Historical Society;
Gigi Barnhill, Paul Erickson, Lauren Hewes, Marie Lamoureux, Jackie
 A ckn ow led g m en ts
xi

Penny, and Elizabeth Pope at the American Antiquarian Society;

Jennifer McCormick and Jennifer Scheetz at the Charleston Museum;
Sara C. Arnold at the Gibbes Museum; Lynette Stoudt at the Georgia
Historical Society; Beth Bilderback at the South Caroliniana Library;
Matthew Turi at the Wilson Library; Heather Beattie, Frances Pollard,
and Katherine Wilkins at the Virginia Historical Society; Autumn
Reinhardt Simpson at the Valentine; Clayton Lewis at the William
L. Clements Library; Pamela Powell at the Chester County Historical
Society; Lish Thompson at the Charleston County Public Library;
Patricia Dockman Anderson at the Maryland Historical Society; Kate
Viens and Conrad Wright at the Massachusetts Historical Society; Bob
Zeller, president of the Center for Civil War Photography; Robin
Stanford; and Lawrence Jones III.
Many organizations generously supported my work on this book.
A Mellon Fellowship for Dissertation Research in Original Sources
from the Council on Library and Information Resources as well as a
Mellon/ACLS Dissertation Completion Fellowship were instrumen-
tal in assisting my research and writing. So, too, were various archive-
specific grants, including the Jay and Deborah Last Fellowship at the
American Antiquarian Society, Mellon fellowships from the Virginia
Historical Society and the Massachusetts Historical Society, and re-
search awards from the Frances S. Summersell Center for the Study
of the South at the University of Alabama and the Clements Center-
DeGolyer Library at Southern Methodist University. The Social Science
Research Council’s Dissertation Proposal Development Fellowship
helped me to explore potential projects early on; years later, the Andrew
W. Mellon Postdoctoral Fellowship in the Modeling Interdisciplinary
Inquiry Program at Wash U offered incredible support.
This book has been shaped through conversations with, and sug-
gestions from, many scholars beyond my home institutions: Margaret
Abruzzo, Ed Ayers, Lisa Barbash, Robin Bernstein, Makeda Best,
Richard Blackett, Josh Brown, Matt Clavin, Chris Dingwall, Carolyn
Eastman, Matt Gallman, Lorri Glover, Aston Gonzalez, Ken Greenberg,
Mazie Harris, Scott Heerman, Nathan Jeremie-Brink, Jessica Johnson,
Cathy Kelly, Bonnie Martin, Tim McCarthy, Maurie McInnis, Yvette
Piggush, Bradley Proctor, Martha Sandweiss, Manisha Sinha, Shawn
Michelle Smith, John Stauffer, Zoe Trodd, Jennifer Tucker, Sarah
Weicksel, A. B. Wilkinson, and Mike Zuckerman.
 A ckn owled g m en ts
xii

I am grateful to Francesca Ammon, Erica Ball, David Blight, Angela

Miller, Mary Niall Mitchell, John Stauffer, Jennifer Tucker, and Deborah
Willis for commenting on parts of this book at conferences and sym-
posia. Ed Ayers, Mark Braude, and Manisha Sinha generously com-
mented on portions of the manuscript, and Mike Zuckerman read an
early iteration. I owe a special thanks to Iver Bernstein and Andrea
Friedman for commenting on the whole thing, and to Ann Fabian and
one anonymous scholar who reviewed the manuscript for Oxford
University Press. At Oxford, I am especially grateful to Susan Ferber
for her enthusiasm, sharp editorial pen, and guidance in bringing this
book to fruition.
None of this would have been possible without the support of family.
The Foxes welcomed me into theirs with joy, and their encourage-
ment over the years has meant so much. I thank Dan and Joanna for
their love and support. My dad made it a priority to take family trips
to historical sites, and I am grateful for his unremitting encourage-
ment. My mom enthusiastically read the first draft of the first chapter
of what became this book. Though it has been bittersweet to com-
plete it after she passed, her words continue to guide me and give me
strength.
Above all else, I thank Kate. Her never-ending support and thought-
fulness have made this book better; her creative way of seeing the
world makes my life rich. My best friend, she has been a loving part-
ner every step of the way. I cannot wait for our next chapter together.
EXPOSING SLAVERY
 INTRODUCTION

On august 24, 1839, the Great Western set sail from Bristol, England,
carrying copies of the London Globe that described the much-anticipated
technical details of the daguerreotype process, a French invention
that many said would demolish old ways of picturing and seeing the
world. One commentator typified the enthusiasm when he exclaimed,
“What would you say to looking in a mirror and having the image
fastened!!”1 By the end of September, the London Globe had reached
all corners of the United States, from Boston to New Orleans, and
Americans had read about Louis Jacques Mandé Daguerre’s image-
making technique.2 The invention that seemed to break so forcefully
from the past gave rise to many visions of its future. Certain artists
bristled at the increasingly common idea that daguerreotypy would
render painting obsolete. “If you believe everything the newspapers
say,” artist Thomas Cole noted, “you would be led to suppose that the
poor craft of painting was knocked in the head by this new machinery
for making Nature take her own likeness, and we nothing to do but to
give up the ghost.”3 Others were more optimistic. Inventor Samuel
Morse saw the medium as a boon to science. “The naturalist is to have
a new kingdom to explore,” Morse proclaimed after viewing a da-
guerreotype of a spider.4 In this still crude process, one man even
imagined the makings of surveillance cameras: “What will become of

1
 E xp osin g S la v er y
2

the poor thieves, when they shall see handed in as evidence against
them their own portraits, taken by the room in which they stole, and
in the very act of stealing!”5
In 1839, however, no one foresaw that the daguerreotype would
alter the institution of American slavery. But new technologies spark
unintended consequences. By the mid-1840s, American slaveholders
had already begun commissioning photographic portraits of their
slaves. Ex-slaves-turned-abolitionists, such as Frederick Douglass,
had come to see how sitting for a portrait could help them confirm and
project humanity and dignity amidst northern racism. In the first
decade of the medium, enslaved people had begun entering southern
daguerreotype saloons of their own volition, posing for cameras, and
leaving with visual treasures they could keep in their pockets. Years
later, as the Civil War raged, Union soldiers would orchestrate pictures
with fugitive slaves that envisioned racial hierarchy as slavery fell. In
these ways and others, from the earliest days of the medium to the
first moments of emancipation, photography powerfully influenced
how bondage and freedom were documented, imagined, and con-
tested. By 1865 it would be difficult for many Americans to look back
upon slavery and its fall without thinking of a photograph.
The historical relationship between slavery and photography is the
subject of this book. Despite enormous scholarly attention paid to the
history of antebellum bondage over the past half century, its inter-
twined development with photography has gone largely unstudied.
This oversight can be chalked up to the long-standing preference for
written over visual sources in the discipline of history, to the limited
consideration of the photographic business in the antebellum South,
or to the scattered nature of the photographic archive. Perhaps the
subject fell through the porous disciplinary cracks between history,
the history of photography, and art history. Whatever the case may be,
pressing questions remain unanswered about the historical collision
between a particular social structure and a new visual technology that
took the United States by storm. How did photography shape the cul-
ture and politics of American slavery? And how, in turn, did slavery
shape the development of photography—as an aesthetic form and as
a set of cultural practices?
It will not surprise scholars that antislavery activists sought out
photography, for they had long drawn upon the media technologies at
 I n tr od u ction
3

hand—from broadsides to illustrated magazines—to sway northern

sentiment. But too often the slave South has been seen only as a
place represented from afar, by artists in Boston and by northern and
British travelers. Such a view has helped promote the notion that the
Old South stood outside the historical transformations of the nine-
teenth century.6 Recent work on the economy of nineteenth-century
American bondage, however, has set the stage for a richer understand-
ing of slavery’s culture and cultural influence. Identifying slavery as a
key engine of capitalism, historians have illuminated the dense finan-
cial and trade connections between the slave South, the North, and
western Europe.7 Their studies have underscored that antebellum
slavery was not a closed system. To make good on that insight, how-
ever, means also grappling with the relation between slavery and the
new types of market-driven consumer and communicative culture
that spread across the nation and infiltrated the South, especially from
the 1820s onward.
Part of a revolution in print and visual culture that included the rise
of illustrated presses, popular prints, and cheap pamphlets, photogra-
phy proves a particularly compelling site to grasp the ties between
commercial media and slavery because of its geographical scope and
production conditions. Although the illustrated journalism of Frank
Leslie’s Illustrated Newspaper and Harper’s Weekly undoubtedly defined
and deepened sectional animosity through coverage of such events as
John Brown’s trial, these publications were produced only in the
North and did not arrive on the scene until the mid-1850s. Photography,
in contrast, entered America more than a decade earlier and turned
both North and South into producers of visual culture. In the 1850s
Charleston could not boast of an illustrated newspaper to match
Leslie’s, nor was it home to a print shop to rival Nathaniel Currier’s
operation in New York.8 But Charleston did have a nationally recog-
nized photographer in George Smith Cook, and during the 1850s
Charlestonians could stop by one of many daguerreotype galleries
operating on King Street and Meeting Street to purchase personal
portraits.9 Photography quickly became a common cultural ground
between North and South.
The intersection of photography and slavery also proves particularly
rich because the first generation of photographers ushered in a new,
immensely popular form of self-representation and self-definition.10
 E xp osin g S la v er y
4

“ ’Tis certain that the Daguerreotype is the true Republican style of

painting,” Ralph Waldo Emerson declared in 1841. “The Artist stands
aside & lets you paint yourself.”11 Emerson obviously exaggerated
the power of the sitter, but he was hardly alone in marveling at this
new form of mechanical image consumption. In the 1840s and 1850s,
American photography broadened the market for portraiture, opening
up an elite practice to the masses.12 Portrait-taking quickly became an
everyday pastime in cities and towns, and the community of photog-
raphers grew alongside this impulse to purchase likenesses—surging
from 938 artists in 1850 to 3,154 in 1860.13 An emergent discourse
characterized the photograph as a document of the self. As Philadelphia
artist Marcus Root declared, a portrait was “worse than worthless if
the pictured face does not show the soul of the original,—that individ-
uality or selfhood, which differences him from all beings, past, present,
or future.”14 Photographers and photographic commentators fash-
ioned the portrait as a vehicle for capturing the inner essence of the
sitter in external form. They made a particular mode of visibility com-
monplace as a means of shaping and understanding identity.
Understanding photographic self-representation as a historical
force demands moving beyond approaches that focus solely or even
largely on the photographers. It means treating image-making as a
serious human activity for non-artists—one with important social, cul-
tural, and political effects. The new social history of the 1970s funda-
mentally altered who counted as a significant historical actor, opening
up the study of the working class, women, and racial minorities, but
neither that intellectual shift nor the subsequent “cultural turn”
transformed basic assumptions about what counts as communication,
documentation, and expression in everyday life. That historical actors
are not simply speakers, writers, and gesturers but also picture-makers
is confirmed by cave paintings made thirty-four thousand years ago
and camera-phone photos taken today, but history books consistently
ignore this dimension of experience.15 One sliver of a millennia-long
history of vernacular image-making, this study casts slaveholders,
slaves, abolitionists, and Civil War soldiers not only as visual subjects
but also as “photographic practitioners.” While visual-culture scholars
Shawn Michelle Smith and Maurice O. Wallace have coined this term
to describe a select group of African American political leaders, this
book applies the concept more broadly, describing how many historical
 I n tr od u ction
5

actors, even though they did not operate the cameras, used personal
and mass-produced photographs toward various ends.16 Fusing the
methods of history and visual-culture studies means, in this case, il-
luminating images and image-making as important aspects of lived
experience and informal politics. It means reconceiving the past as a
world of picture-makers.
Enslavers, enslaved people, abolitionists, and Civil War soldiers
form the backbone of this study because of their deep investment in
two vital social and political problems of the Civil War era—problems
they addressed, to a striking degree, through photography. The first
concerned the character and destiny of enslaved African Americans:
who, precisely, were enslaved people, and who might they be? These
questions were rendered increasingly pressing by the sectional crisis
of the 1850s (over the potential spread of slavery) and the eventual
demise of bondage during the Civil War. At the center of the debate
was the commodification of human beings and the worldview that
propelled it. As many ex-slaves would testify in their narratives and
lectures, American slavery was defined by the paradoxical legal and
cultural status of slaves as both people and property. For Frederick
Douglass, the determining quality of bondage was not “the relation in
which a great mass of the people are compelled to labour and toil
almost beyond their endurance,” though he surely stressed that slav-
ery entailed a brutal labor regime. It was, instead, “that relation by
which one man claims and enforces the right of property in the body
and soul of another man.”17 Or as ex-slave James W. C. Pennington
hauntingly put it, “The being of slavery, its soul and body, lives and
moves in the chattel principle.”18
This person/property contradiction has, of course, long been cen-
tral to American historians’ views of slavery, ever since David Brion
Davis famously articulated it in The Problem of Slavery in Western
Culture. For Davis, the “inherent contradiction of slavery lay not in its
cruelty or economic exploitation, but in the underlying conception of
man as a conveyable possession with no more autonomy of will and
consciousness than a domestic animal.”19 Later scholars have shown
how this contradiction played out on the ground, in the southern
courtrooms where slaves were “human subjects and the objects of
property relations,” and inside the many bustling slave markets of
the antebellum South, where slaves were turned into people with
Another random document with
no related content on Scribd:
 - Ei, ei!

— Menneet, sillä paroni Reuterholm on pyytänyt saada puhutella

teidän kuninkaallista korkeuttanne…

— Mitä sen minuun tulee…

— Hän ei tule antamaan teidän korkeudellenne vähintäkään

rauhaa (53)… muistelkaapa miten oli eilen, toissapäivänä ja joka
päivä… hän tulee lähettämään sanoja lähettämistänsä, ja jos se ei
auta, tulee hän vihdoin itse noutamaan teidän kuninkaallista
korkeuttanne… — veitikkamaisella silmäyksellä lisäsi Magdalena: —
Minä rohkenen alamaisuudessa esiintyä yhdellä anomuksella.

— Tuhannella, Magdalena!

— Säästäkäätte minua tänään näkemästä paroni Reuterholm'ia!

— Te ette ole hänelle kovin ystävällinen, neiti Rudenschöld… noh,

niin, tahdon siis mennä…

Pääseminen herttuan ikävästä läsnäolosta täytti Magdalenan

mielihyvällä, eikä hän koettanutkaan tätä salata niissä silmäyksissä,
joilla hän seurasi herttuata, joka salaisella vastenmielisyydellä
noudatti suosikkinsa kutsumusta.

— Eräs varsin omituinen sattuma on syynä, ett'en saa

hetkeksikään lepoa, ennenkuin olen ollut teidän kuninkaallisen
korkeutenne puheilla, — lausui Reuterholm, joka, säilyttääkseen
valtaansa herttuan yli, osasi käyttää hyväksensä hänen heikkoja
puoliansa, ja yksi näistä oli etenkin hänen taipuvaisuudensa
salaseikkoihin.
 — Te näytätte todellakin levottomalta, ystäväni, — herttua lähetti
kaipauksen huokauksen neiti Rudenschöldille, jatkeessansa: — Ah,
teille on varmaankin tullut kirje Stedingk'iltä ja keisarinnalta…

— Ei, ei, jotakin muuta tapahtui viime yönä.

— Puhu empimättä! — herttua, joka tunsi itsensä uteliaammaksi,

kääntyi nyt ystävällisesti kehoittavalla nyökkäyksellä suosikkiinsa
päin.

— Minä söin jokseenkin myöhään ehtoollista eilen illalla, — alkoi

Reuterholm, — ja valmistauduin menemään vuoteelleni, kun
selittämätöin levottomuus pakoitti minua jälleen pukemaan päälleni
ja menemään ulos. Siten tulin Johanneksen kirkkomaan
läheisyyteen. Äkkiä johtui mieleeni koettaa, ilmestyisikö siellä
kentiesi aaveita. Yö oli ihana sekä tyyni ja kello noin puoli
kahdentoista paikoilla, kun kiipesin etelänpuoleisen muurin yli ja
menin suorastansa kirkkoa kohden. Valkoinen, ihmisen näköinen
olento liihoitteli esiin hautapatsaiden välistä ja melkein minun
lähelläni; mutta äkkiä katosi tämä näky samalla vilahtavalla
nopeudella, kuin akutinta ales laskiessa. Sitte kuljin kirkon ympäri ja
päästyäni sen pohjoiselle ovelle, piirsin siihen etusormellani
ympyrän, jonka keskelle tein ristin, ja jonka keskipisteesen sitte hiljaa
naputin. Ensiksi kuulin ympärilläni risahtelevaa ääntä, sitte
jysähytettiin oven lukkoon kolme kertaa niin kovasti, että
jonkinmoisella kauhistuksella vetäydyin takaperin, vaikka minulla
kuitenkin kaikeksi onneksi oli sen verran mielenmalttia, että tein
oikealla kädelläni rintaani ristinmerkin.

— Sepä ei ollut mikään hyvä henki, jonka olit manannut esille, —

keskeytti herttua vilkkaasti, — kentiesi sinä olit laiminlyönyt…
 — En ollut mitään laiminlyönyt, teidän kuninkaallinen korkeutenne,
siksi olen liian kauan ollut Björnramin opissa. Olipa Jumalan
sallimus, etten tänä yönä taas kuten tavallisesti joutunut tekemisiin
pahojen henkien kanssa; se on varmaa, sillä nyt tapahtui juuri se
merkillisin: samassa silmänräpäyksessä kun minä tein ristinmerkin,
huusi eräs valittava ääni: — Kehoita Kaarlo-herttuaa, Ruotsin ja
Suomen hallitsijaa, rukoilemaan näkymätöintä vapahtamaan hänen
veljensä syntistä sielua! Samassa silmänräpäyksessä kuului minun
lähelläni kimakka parahdus, ja minä tunsin niin kovan painon
rinnallani, että ehdottomasti vaivuin maahan, johon jäin
liikkumattomana makaamaan joitakuita minuutteja, menettämättä
kuitenkaan silmänräpäykseksikään tuntoani.

Reuterholm vaikeni.

— Se oli Jumalan henki! — keskeytti herttua-hallitsija, ja peittäen

kalpeat kasvonsa heikkohermoisesti väriseviin käsiinsä lisäsi hän: —
Oi, minun aavistukseni, minun aavistukseni!

Kaikki ajatukset neiti Rudenschöld'istä olivat paenneet hänen

mielestänsä, ja vapisevalla äänellä jatkoi hän: — Seuraa minua
pyhimpään siellä tahdon rukoilla.

Nopein askelin riensi herttua nyt tähän pyhimpäänsä paroni

Reuterholm'in seuraamana, joka pysähtyi neljän patsaan eteen, ja
veti syrjään sen esiripun, joka verhosi alttarin, jolloin herttua mitä
hartaimmat! näköisenä lankesi polvillensa:

— Rukoilkaamme Jumalan apuun turvaavien sielujen hartaudella!

puhui Reuterholm, sytyttäen valkean seitsenhaaraiseen
kynttiläjalkaan ja ottaen käteensä alttarilta suitsutusastian, jota hän
hiljaa heilutti edestakasin sekä jatkoi: — niin, rukoilkaamme, ja
meidän rukouksemme tulee enkelin siivillä lentämään Karitsan
istuimen eteen! Hän ainoastansa voi parantaa haavoitetut sydämet
ja virvoittaa murheellisia sieluja Sionin terveellisestä lähteestä
otetulla vedellä! Muserretulla sydämellä turvaamme sinun
jumaluusvoimaasi, sillä sinun tahtosi on sulaa armoa ja sinun
päätöksesi sulaa laupeutta. Taivaallinen isä, kuule veljen
esirukouksia, kuule korkean hallitsijamme huokauksia ja pelasta
ikuisesta kadotuksesta syntinen kadotettu sielu, pelasta se henki,
joka on katoamatoin osa hänestä, jota me eläessämme nimitimme
Kustaa III:ksi!

Vaitonaisena vajosi nyt paroni Reuterholm polvillensa herttua-

hallitsijan viereen, joka kalpeana, masennettuna ja milt'ei
tunnotoinna höpisi rukouksen toisensa perään. (54)
VIIDESKYMMENESENSIMMÄINEN
LUKU.

Makuuhuoneensa sohvalla oli kreivitär Rudenschöld puoleksi

pitkällänsä. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja murheen rypistämät, ja
se käsi, jonka hän nyt ojensi nuoremmalle tyttärellensä, oli kylinä ja
hermotoin.

— Lasillinen viiniä, ah, juokaa lasillinen viiniä! — pyysi Magdalena

tuskaisena. — Mikä teidän, äitini, on? Oletteko suutuksissanne
minuun? Ette! Noh, Jumalan kiitos! Luottakaatte minuun… puhukaa,
se lieventää sydäntänne!

— Ah, lapseni, jos puhuisin, saattaisi se ainoastansa

murheelliseksi sinutkin.

— Ah, kukapa onkaan tytärtä läheisempi ottamaan osaa lemmityn

äidin murheisin?

— Magdalena-hyväni, minä olen itse syössyt itseni kaikkeen

tähän, minun tulee syyttää ainoastansa omaa heikkouttani; mutta
niinhän se aina on: mielettömistä teoista seuraa aina rangaistus!

— Se on tosi, — vastasi Magdalena, sietämättä äitinsä silmäystä.

 — Tiedäthän Pentin kevytmielisyyden saattavan minulle paljo
levottomuutta, tiedäthän hänen tuhlaavan paljo rahoja…

— Tuhlaako hän!… Jumala, sitä en hirveä ajatellakaan!

— Ei, ei hän! Mutta, näetkö, minä olen ottanut ne rahat, joilla

minun oikeastansa olisi tullut suorittaa omia menojani ja velkojani, ja
antanut ne Pentille kaikki, kaikki tyyni! Mutta nyt minä olen velassa,
useimpien vuosien huoneenvuokra on tähän taloon maksamatta ja
kauppapuoteihin sekä… ah, minun murheeni ovat kauheat, enkä saa
enään unta öilläkään! Velkojani tulevat yhä ankarammiksi ja
vaativammiksi. Mitä tulee minun tehdä! — Ja tuo vanha vaimoraukka
purskahti ääneensä itkemään.

— Oh, eikö asia ole sen pahempi, — virkkoi Magdalena, samalla

kuin hymyily ilmautui hänen paisuville huulillensa, ja ilon säteet
loistivat hänen kirkkaissa, sinisissä silmissänsä, — onhan kaikki
tämä autettavissa! Minulla on jalokivi koristuksia, kalliita
helminauhoja… sekä ruhtinatar että hänen äitinsä ja leskikuningatar
Sofia Magdalenakin ovat suosionsa osoitteeksi…

— Ei, ei, lapseni, sitä en voi! En voi riistää sinulta…

— Älkäämme siitä puhukokaan! Tuollaisista turhuuksista

luopuminen on vähäpätöinen asia, jos minä niiden avulla voin
pyyhkiä pois nämät kimaltelevat kyyneleet. — Ja yhä hymyillen
pyyhki Magdalena nenäliinallaan äitinsä silmiä ja poskia. — Kas niin,
ei sanaakaan enään! Kuinka olenkaan onnellinen, kun nyt voin
huojentaa äitini huolia! Ja Pentti tulee kyllä järkevämmäksi… tulee
oppimaan säästäväiseksi. Pentti-parka, minä tunnen hänet ja olon
vakuutettu teidän pulanne, äitini, käyneen raskaasti hänen
mieleensä.
 — Hyvä Maalin-tyttäreni! — Ja hymyillen äidillisestä rakkaudesta
silmäili kreivitär Rudenschöld tytärtänsä, joka iloisella mielellä nyt
läksi kotia päin, arvostellen ajatuksissaan omaamiansa sormuksia,
otsaripoja, kaula- ja rannerenkaita. Astuen mitä hilpeimmällä ja
tyytyväisimmällä mielialalla asuntoonsa, huomasi hän siellä paroni
Armfelt'in joka jo ovella tuli hänen vastaansa. Nähtyänsä Armfelt'in
alakuloiset ja synkät kasvot, muuttui hänen ilonsa kuitenkin heti
ankaraksi tuskaksi.

— Mitä on tapahtunut? — kysyi hän.

— Minä matkustan pois, Malla, matkustan pian, ja olen nyt tullut

tänne sanomaan sinulle jäähyväiset!

— Sinä olet niin hätäinen… Varmaankin on jotakin tapahtunut…

— Ainoastaan, mitä joka päivä tapahtuu; mutta siinä on kylläksi!

Ei, tätä asiain uutta menoa en voi katsella! Kustaa-kuninkaan
viholliset ovat nyt hallituksessa… Reuterholmin kaltainen on nyt
vallitsemassa, ja vallan pikarin, josta hän on juonut, tulee hän kait
haluamaan tyhjentää, jos ei…

— Mitä?

— Jos ei häneltä temmata pois maljaa…

— Ja senkö tahdot sinä tehdä?

— Jos meidän nuoren kuninkaamme menestys sen vaatii.

— Sinä pelkäät siis?…

 — Kaikkea! Minkä valtaan johtavan tien hyvänsä tulee Reuterholm
pitämään luvallisena. Hänen mahtavuutensa olisi mennyttä, jos
Kustaa Aadolf todellakin olisi kuningas.

— Noh, niin, odota siis sitä aikaa!

— Lyhytnäköinen lemmittyseni!… Sitä päivää eivät he koskaan

salli
Kustaa Aadolfin näkevän; muistahan hänen isänsä kohtalon!…

— Kauhea ajatus!

— Tämän onnettomuuden estäminen on nyt ainoa tarkoitukseni, ja

sentähden ei olisi hullumpaa, jos Reuterholmin hämmästykseksi
pantaisi toimeen valtiokepponen Kustaa Aadolf'in eduksi. Hänet
täytyy julistaa täysi-ikäiseksi varhemmin kuin hänen suuri isänsä
määräsikään. Minun aikomukseni on tosin ristiriidassa testamentin
määräykseen nähden, mutta kuninkaan etu vaatii juuri sen
rikkomista. Niin, Kustaa-kuninkaan testamentti! Kuinka täytti hallitsija
hänen viimeisen tahtonsa, tämän lisäyksen, jonka kuninkaan
eteenpäin näkevä äly piti tarpeellisena ja joka hänen poikansa
alaikäisyyden ajalla olisi rajoittanut herttuan valtaa ja suojellut tuota
lasta? Ei, minä tahdon päästä pois tästä maasta, joka on täynänsä
riitoja ja konnantöitä!

— Sinä tahdot lähteä pois ja puhut kuitenkin Kustaa Aadolfin

suojelemisesta!

— Täällä ei ole oikea paikka aikeideni toteuttamiseen… näetkö,

minun aikeideni toimeenpanemiseen täytyy muiden valtain… mutta
kaikki tuo ei ole minulla vielä selvillä, ja siis et sinäkään voi
käsittää…
 — Yhden asian minä kuitenkin selvästi käsitän: sinä matkustat
pois! Ah, tämä tieto synnyttää minussa sanomatointa tuskaa, joka voi
vaihtua äärettömäksi iloksikin: saanko sinua seurata?

— Lemmittyni, suloista olisi saada aina olla sinun läheisyydessäsi;

mutta sinun tänne jäämisesi on välttämätöintä!

— Minulle ei ole mitään välttämätöintä… minun toimimiseni riippuu

ainoastaan sinun tahdostasi. Minua ei estä mitkään siteet, eikä
pidätä mitkään turhat luulot! Niin, sinun kanssasi on minulla kaikki,
ilman sinutta ei mitään! Kustaa Mauritz'ini, sano vaan: tule mukaani!

— Minä sanon: jää tänne, Magdalena! Kuule minua lemmittyni:

ainoa, mihin minä tässä maailmassa luotan, on juuri sinun uskollinen
sydämesi! Sinun pitää auttaa minua… niin, sitä valaa, jonka olen
vannonut Kustaa-kuninkaalle, pitää sinun auttaa minua täyttämään.
Siis minä matkustan pois, ja sinun, Magdalena, pitää kirjoittaman
minulle usein… jokapäivä… vapaasti ja kenenkään vakoamatta voin
minä silloin toimia, eikä täällä tule mitään tapahtumaan, josta en
sinun kauttasi saisi tietoa. Sano, tahdothan hyödyttää meidän suuren
kuningas-vainajamme asiaa?

— Minä tahdon kaikkea, mitä sinäkin!

— Herttua-hallitsijan olet sinä lumonnut… sinun pitää viehättää

häntä, hurmata ja tehdä hänet mielettömäksi, niin, sinä voit…

— En, en!

— Hurmaantuneena tulee hän tekemään, mitä sinä tahdot… sinun

pitää saada hänen sydämensä hellyydellä liittymään Kustaa
Aadolfiin… sinun pitää kukistaa Reuterholm, ja meidän, suuren
Kustaa-vainajan todellisten ystäväin, puolue tulee voittamaan sinun
avullasi.

— Siihen nähden en voi minkäänmoista voittoa hankkia. Sitä en

voi tehdä… ah, sinuahan minä lemmin! Minun sydäntäni ei voi
sinusta kukaan temmata! Pyydä minua menemään kuolemaan, ja
minä menen mielelläni, mutta älä pyydä minua kuultelemaan muita
lemmenlauseita, paitsi niitä, joita sinä väliin minulle kuiskaat.

— Lapsellinen tyttö… oma, armas Magdalenani, luuletko minun

tahtovani sinusta luopua! Ei, ei, sinä et saa kuunnella… sitä en
tahdo, enkä salli! Minä sanon vaan: pieni veikisteleminen ei ole
vahingoksi, ja kiedo herttua siten ruusukahleisiisi… ei, ei, työnnä
hänet luotasi! Sinä hymyilet, Magdalena, niin, en tiedä, mitä
tahdonkaan, ja sentähden lemmittyni, tee, miten itse haluat.

— Göstani, sinä olet valinnut minut ystäväksesi! Luottamustasi

minuun en luullakseni tule pettämään.

— Sinä olet kaikki minulle!

— Tällä vakuutuksella tulen voimaan kärsiä elämän

koettelemuksia, ja mitä vaiheita aika tuoneekin helmassansa, tulee
tämä ajatus olemaan minun lohdutukseni!

— Kuinka vakavasti sinä minua nyt katselet…

— Minä säästän hymyilyni, kunnes palajat… minun mieleni on

täynänsä murhetta.

— Mitä sinä pelkäät?

 — En tiedä… kaikki, minkä tiedän, on se, ett'ei mikään sana ole
vaikeampi lausua kuin jäähyvästi, eikä mikään tunne toivottomampi
kuin hyvästijätön.

— Ei, Magdalena, niin et saa puhua! Sinun mielesi on luja

samoinkuin sinun tunteesikin, eikä se saa muuttua löyhäksi.
Synkkämielinen, kyynelsilmäinen lemmityinen ei sovi minulle… ei,
näytäpä nyt taas veitikkamaisia silmäyksiäsi ja poskesi kuopurata!
Palajanhan minä pian Aachen'ista ja siksi — pidä tarkoin silmältä
kaikkea, mitä tapahtuu ja kuultele tarkkaan pienintäkäin uutista!… Ja
vielä yksi asia: älä koskaan unohda, että meidän oma onnemme
riippuu eriämättömästi juuri Kustaa Aadolf'ista.

— Sitä en tule unohtamaan!

— Kuinka olenkaan onnellinen sinut oma tossuni!

— Göstani, ah, tätä onnellista hetkeä häiritsee synkkäin ajatusten

tuottama tuska! Niin katso minuun suloisilla silmäyksilläsi!… Sulje
minut vielä syliisi viimeisen kerran!… Viimeisen kerran — ne sanat
nousevat ikäänkuin parahdus sydämestäni, jonka tykytystä ehkäisee
ikäänkuin rautainen koura… Kustaa Mauritz'ini kaikissa elon
vaiheissa seuraa sinua lempeni!
VIIDESKYMMENESTOINEN LUKU.

Armfelt'in jäähyväiset herttua-hallitsijalle olivat merkilliset siitä

kylmästä kohteliaisuudesta, jonka keskinäinen epäluottamus
synnyttää ja jonka kuitenkin kumpikin osasi salata, ja herttua pyysi
häntä mitä teeskennellyimmällä helleydellä hoitamaan hyvin
terveyttänsä sekä että hän heti palajaisi kylvyiltänsä, sillä herttua
tulisi muka häntä suuresti kaipaamaan. Nuoresta kuninkaasta
eroaminen tapahtui taasen syvällä ja todellisella,
kummankinpuolisella liikutuksella.

— Väliaikaisen hallituksen vallitessa voi paljokin tapahtua, —

lausui Armfelt, — sellaisen henkilön kautta, kuin Reuterholm on,
jonka ylpeydellä, kostonhimolla, puoluevimmalla ja
vallankumouksellisella aatteilla on ruhtinas, ja rohkenenpa tässä
sanoa: heikkokin ruhtinas kannattajana. Mutta minä lähden kuitenkin
jokseenkin levollisena, jos teidän majesteettinne suvaitsette antaa
minulle kaksi lupausta, joiden kautta suurimmat vaarat, jotka kentiesi
uhkaavat teidän majesteettianne, voidaan välttää, jos he eivät ryhdy
teidän majesteettianne vastaan, josta Jumala varjelkoon,
minkäänmoisiin rikoksellisiin keinoihin.
 — Uskollinen ystäväni, — Kustaa Aadolfin ääni värisi, ja kyyneleitä
valui noilta lapsen pyöreiltä poskilta; — ah, älkäätte matkustako
pois… älkäätte minusta luopuko!

— Minä matkustan, sillä teidän majesteettinne hyöty sen vaatii.

Minä matkustan, mutta minä olen varoillani. Kun aika on tullut, tulee
teidän majesteettinne saamaan tiedon niistä toimenpiteistä, jotka
näen käyvän yhä tarpeellisemmiksi teidän majesteettinne
menestykselle.

— Kiitoksia, Armfelt-hyväni! Niin ilmaiskaapa nyt minulle, mitkä

lupaukset pidätte tarpeellisina.

— Ensiksikin ei teidän majesteettinne pidä koskaan myöntyä

valtiopäivien kokoontumisen, ja, jos he ne siitä huolimatta kutsuvat
koolle, ei teidän pidä koskaan ottaman osaa niiden istuntoihin.

— Sen lupaan, — vastasi kuningas muutaman silmänräpäyksen

mietittyänsä

— Ja nyt toinen lupaus, joka ei ole vähäpätöisempi kuin

edellinenkään: teidän majesteettinne on vasta täysi-ikäisenä
meneminen naimiseen.

— Mutta se on ristiriidassa minun autuaasti nukkuneen

isävainajani testamentin kanssa…

— Mutta on sopusoinnussa viisauden kanssa. Asiat ovat nyt tällä

kannalla, että teidän majesteettinne isävainaja, jos Jumala sen
sallisi, antaisi teidän majesteetillenne merkin minun mielipiteideni
hyväksymiseksi. He voisivat yhden tahi toisen aikeen
saavuttamiseksi ruveta pakoittamaan teitä ottamaan puolison…
 — Lupaan siis tämänkin, — keskeytti ruhtinas vilkkaasti te voitte
olla levollinen, sillä minä en aijo milloinkaan antaa pakoittaa itseäni
ottamaan puolisoa, jota ei sydämeni suosi! Heikko puna levisi tuon
nuoren kuninkaan poskille, ja tuntien itsensä äkkiä ujostuneeksi
tämän ajatuksen lausumisesta kääntyi hän puolittain pois
Armfelt'ista. Pitäen hänen kättänsä omassaan, lisäsi hän sitte: —
Teen siis tämän toisenkin lupauksen. — Muutaman silmänräpäyksen
vaijettuansa, jatkoi hän: — Jos minä, kuten luulette, todellakin olen
vaarojen ympäröimänä, lupaan teille olevani niin varovainen kuin
suinkin, jotta en niitä itse herätä. Tahdon opettaa kasvoni salaamaan
mielipiteitäni, tahdon opettaa huuleni olemaan vaiti tunteistani… ja
siten tahdon viettää päiviäni, luottaen kaikkivaltiaan armoon, niin,
minä turvaan Jumalaan, joka on viattomain ja orpojen väkevin
suojelija.

Nuoren kuninkaan kasvot olivat käännetyt ylhäällepäin, hurskas

haaveellisuus loisti hänen lempeistä silmistänsä ja hänen pehmeille
huulillensa ilmaantui alakuloinen hymyily.

Kovat omantunnon vaivat ahdistivat Armfelt'ia, ja hän lausui:

— Sire, suokaatte minulle anteeksi, että kova välttämättömyys on

pakoittanut minua kylvämään teidän mieleenne epäluulon siemeniä!

— Armfelt-hyväni, ettepä te olekaan ensimäinen, ku minulle on

puhunut, mitä minulla kentiesi on paroni Reuterholm'ilta peljättävänä.
Minulla on niin harvoja, joihin voin luottaa, niin harvoja! En tiedä
väliin ketä tahi mitä minun tulee uskoa; mutta teitä minä uskon
ennen kaikkia ja minä tulen teitä suuresti kaipaamaan. Palatkaa pian
ja olkaa minulle alati, mitä isävainajallenikin olitte!
 — Teidän majesteettinne mielipiteet ovat minun suurin onneni, —
Armfelt kumartui näitä sanoja lausuessansa suutelemaan kuninkaan
kättä, mutta tämä avasi sylinsä, ja ankarasti nyyhkien sulkeutuivat
kumpikin toistensa rinnoille.

Tämä hyvästijättö nuoresta kuninkaasta tuotti tosin Armfelt'in

loukatulle mielelle hiukka helpoitusta, mutta se ei vähentänyt sitä
suuttumusta eikä katkeruutta, jota hän tunsi herttuata ja etenkin
Reuterholmia kohtaan, jonka syyksi hän luki sen kylmäkiskoisuuden,
jolla herttua oli kuulellut hänen neuvojansa, kun oli kysymys; miten
nuot Kustaa III:nen murhaan syylliset olisivat rangaistavat, jolloin
Armfelt'in mielipide oli aivan vastainen herttuan mielipiteelle, joka
täytti Armfelt'in mitä synkimmillä epäluuloilla herttuaa kohtaan. Tämä
puolestansa näki salaisella riemulla vaarallisen kilpailijansa neiti
Rudenschöldin suosiosta joutuvan pois tieltänsä, ja itsensä
pääsevän eroon henkilöstä, joka antoi hänelle aihetta tuhansiin
huoliin ja vastoinkäymisiin. Niinpä oli hän valittanut siitä, ett'ei tuota
nuorta kuningasta otettu herttuan neuvoskuntaan, jonka hän väitti
olleen Kustaa III:n tahdon, vaikk'ei hänen testamentissansa ollut
mitään sellaisesta tarkoituksesta mainittu; päälliseksi oli hän
koettanut houkutella herttuata ryhtymään Ranskankin asioihin, ja
vihdoin oli heidän onnistunut luulotella herttuaa Armfelt'in lahjoneen
Tukholman roskaväen ottamaan väkivallalla vankeudesta ulos nuot
kuolemanrangaistuksesta armahdetut kuninkaan murhaajat,
antaaksensa heidät alttiiksi rahvaan kostolle. Kaikki nämät yhtenä
vaikuttivat, että herttua mielihyvällä soi juonittelemisessa näin ovelan
henkilön poistuvan, ja seuraus tästä oli, että Armfelt ennen
virkalomansa loppua määrättiin ministeriksi Italiaan.

Rohkea ja kunnianhimoinen, kuin Armfelt oli, ei hän kuitenkaan

luopunut aikeestansa julistaa Kustaa Aadolfia täysi-ikäiseksi, vaan
päinvastoin yllytti tämä hänen karkoittamisensa isänmaasta, jonka
hän piti uutena vainoamisena, häntä koettamaan mielensä koko
kiihkeydellä toteuttaa tätä aijettansa. Hän ei kuitenkaan nyt enään
ajatellut kuninkaan täysi-ikäiseksi julistamista Wenäjän ollessa
salaisena liittolaisenansa ja Tukholman porvariston sekä
joidenkuiden muiden ystäväin avulla eikä herttuan ynnä hänen
etevimpäin neuvonantajaansa vangitsemista, jos nämät panisivat
itsensä hänen aijettansa vastaan; hän alkoi nyt sen sijaan luottaa
pelkästänsä Venäjän apuun ja mahtisanaan tässä asiassa.

Armfelt oli valtiollisissa toimissa kekseliäs, ovela, rohkea ja sangen

lipevä sekä osoitti näissä asioissa kykyä, josta vaikeudet olivat
leikintekoa, ja joka osasi kiertää esteet. Työn taakka oli hänestä yhtä
kevyt kuin sodankin, ja hänellä oli aina kylläksi mielenmalttia,
laskeaksensa pilaa sekä myötä- että vastoinkäymisestä. Hän toimi
yhtä helposti sodan ja valtioasiain kuin seuraelämän ja lemmenkin
aloilla. Lavean kirjeenvaihdon vireillä pitäminen ystävien ynnä
useiden hänen aikuisiensa valtiomiesten ja oppineiden sekä etevien
naisten kanssa oli hänestä ikäänkuin lepäämistä työstänsä, ja
kaikkeen hänen aikansa riittikin. Hän tunsi Europan useimmat hovit
sekä valtioneuvostot, hän oli ottanut selon näiden heikoista puolista
sekä arvaellut näiden tarkoitukset ja esintyi jonkinmoisena
puoluejohtajana kaikilla niillä aloilla, joilla häntä määrättiin
toimimaan. Mutta eipä tässä kyllin. Niiden erinomaisten lahjain
avulla, joita luonto oli hänelle tuhlaamalla antanut, ja tottumuksensa
kautta esiintyä loistavasti yhteiselämässä, jossa häntä ihmeteltiin, oli
hän saavuttanut suuren yleismaailmallisen sivistyksen, jota jalosti
hänen luonteensa, missä hilpeys, sukkeluus, huolettomuus ja
miellyttäväisyys kiistelivät voitosta. Hänen puheensa vilisi
sanasutkauksista sekä pistosanoista, ja ne oli varsin sattuvia sekä
kuvaavia, usein ikäänkuin salama huimaavia. Useimmiten sai hän
ihmisiä vakuutetuksi, sillä hänen vilkas mielensä toi tavallisesti ilmi
hänen samassa silmänräpäyksessä vallitsevain tunteidensa totuutta.
Ollen enemmän vehkeilijä kuin valtiomies, oli hänessä täytetty kaikki
ehdot: rohkeus, oveluus, hieno käytös, kaunopuheliaisuus ja
notkeus, tullaksensa puolueenjohtajaksi vallankumouksissa,
kaikkivaltiaaksi hoveissa, vaaralliseksi hallitusmenoissa ja
onnettomuutta tuottavaksi perustuslaillista hallitusmuotoa puuttuville
valtioille. Niihin, joita hän tahtoi saada valtaansa, vaikutti hän
samassa erinomaisen viehättävästi ja lumoavasti, kuten etevät
henkilöt ainakin, milloin ovat alavaisia, harvoin ovat viehättämättä
niitä, jotka heidän seuraansa sattuvat. Tämä viehätysvoima oli
Armfelt'in mitä vaarallisimpia aseita. Tämänpä avulla hän voitti
Kustaa III:kin ja niin monen muun henkilön mitä ystävällisimmän
suosion; tämän kautta saavutti hän myöskin voittoja ylhäisten
seuroissa yhtä helposti kuin porvarienkin, joita hän osasi tehdä
puoluelaisiksensa, jopa sotamiestenkin joukossa, joiden vaaroihin ja
vaivoihin hän ilomielin otti osaa. (55)

Nämät luonnonlahjat tekivät Armfelt'in vaaralliseksi ja

viehättäväksi henkilöksi, milloin hän halusi saavuttaa jotakin
tarkoitustansa. Hänen aikeensa Kustaa Aadolfiin nähden kysyivät
kuitenkin vitkallisesti, ja neiti Rudenschöld puuhaeli niitä asioita, joita
Armfelt oli häntä pyytänyt toimittamaan, suuresti ajattelematta niiden
tarkoitusta sekä sai ainoastansa vähitellen tietää hänen aikeistansa,
joiden täydellisesti perille päästyä hän osoitti mitä suurinta
säikähtymistä sekä hämmästystä, ja huomattuansa jokseenkin
selvästi, minkä vaaran alaiseksi Armfelt antautui, salli hän,
estääksensä asiain ilmitulemista, Armfelt'in kirjevaihdon tämän
Ruotsissa asuvien ystävien kanssa käydä hänen kauttansa, samalla
kun hän koko sielussansa vapisi siitä vaarasta, johon hänen
lemmikkinsä oli heittäytynyt. Ja nämät olivat sangen suuret; sillä
varovaisuus ja vaitiolo ei tullut kysymyksenkään, vaan hän puhui,
missä vaan liikkui, Ruotsin oloista, jonka hallituksen hän sanoi
joutuneen kapinallisen joukkion käsiin, joka puolsi kuninkaan
murhaajia; hän nimitti paroni Reuterholmia, jolla oli herttuan
luottamus, jakobinilaiseksi sekä sanoi hänen yleisesti olevan niin
vihatun ja kammoksutun ynnä henkensä puolesta turvattoman, että
hänen täytyi jättää kotinsa, viettääkseen yönsä herttuan huoneissa;
hän ennusti hallituksen kukistumista sekä tuon nuoren kuninkaan
turmiota välttämättömänä seurauksena siitä hallitussuunnitelmasta,
joka täällä oli otettu noudatettavaksi, jos sen sallittaisiin täydellisesti
kehkeentyä; vielä hän väitti jakobinilaisten, petturein ja konnain
ympäröivän herttuata ja tuota nuorta kuningasta, jonka menestyksen
ja oikeudet tällaisella heikkoudella pantiin vaaranalaiseksi, ja vihdoin
ilmoitti hän ainoana pelastuksen keinona, että hallitsevat henkilöt
karkoitettaisiin ja kuningas julistettaisiin täysi-ikäiseksi, jos mieli vielä
Ruotsia perikadosta pelastaa.

Sellainen puhe ja käytös joka paikassa, missä Armfelt liikkui, ei

voinut muuta kuin suututtaa mitä maltillisimpaakin hallitusta, ja
herttua-hallitsija, joka vihdoinkin oli saanut tästä tietoa, ryhtyi nyt
toimenpiteisin. Armfelt sai itse ankaria nuhteita valtiokanslerilta, ja
kaikki niillä seuduin olevat Ruotsin asiamiehet, missä Armfelt aikoi
liikkua, saivat käskyn pitämään tarkasti silmältä hänen jokaista
askeltansa.

Ruotsissakin tuntui Armfelt'in lausumien mielipiteiden vaikutus, ja

mitä kummallisimpia, herttuata loukkaavia huhuja alkoi täällä päästä
liikkeelle. Useampia seuroja perustettiin Tukholmassa, joissa muun
muassa puhuttiin kapinan nostamisesta herttuaa ja hänen
puoluettansa vastaan sekä Kustaa Aadolfin julistamisesta täysi-
ikäiseksi ja koko kustaavilaisen puolueen valtaan jälleen
asettamisesta. Eri mielipidettä noudattavat olivat keskenänsä kovin
kiihkoisia ja niiden, jotka puhuivat maltillisuuden, viisauden ja
totuuden puolesta, oli vaikeaa tulla kuulluiksi.

Kaikki tämä antoi laamanni Liljensparrelle — vaikka Reuterholm

häntä vastenmielisesti sieti ja suvaitsi — rohkeutta tulemaan
herttuan luo, jolle hän levottomana puhui kansan mielipiteistä, mitä
tuli hänen aikeisiinsa tuohon nuoreen kuninkaasen nähden.

— Tuskinpa voin uskoa tätä epäselvää juoruamista, — vastasi

herttua-hallitsija tyynellä arvollisuudella, — minä luotan omantuntoni
todistukseen ja viattomuuteeni! Jos joku todellakin miettii sellaisia
kirottuja hankkeita, tulen ne kyllä estämään ja tyhjäksi tekemään.

— Teidän kuninkaallisen korkeutenne läheisyydessä on eräs, joka,

vaikka hän onkin perinpohjin ylimys, kuitenkin on saastutettu
jonkinlaisilla vapaamielisyyteen ja kansanvaltaisuuteen vivahtavilla
mielipiteillä. Minä tarkoitan paroni Reuterholm'ia. Pois se, että
uskoisin hänen tahtovan täällä perustaa täydellisesti tasavaltaista
hallitusta, — ei! Mutta nämät hänen mielipiteensä tekevät hänet
kentiesi taipuvaiseksi luulemaan hetken nyt olevan käsissä, tämän
ennustajien mainitseman hetken; ja hän tulee yrittämään muuttaa
kuninkaallisen kruunun teidän kuninkaallisen korkeutenne päähän.

— Tepä puhutte ylen määrin rohkeasti, laamanni Liljensparre, —

lausui herttua-hallitsija puhisten vihasta.

— Hänen majesteettinsa, kuningas-vainajamme, kuulteli

mielellänsä todellisen vaaran hetkellä totuuden ääntä ja hän salli
minun silloin sekä peittelemättä lausua itsellensä omat ajatukseni
kuin myöskin kertoa muiden. Toivoen teidän kuninkaallisen
korkeutenne armollisimmasti suovanne anteeksi rohkeuteni, uskallan
lisätä, että paroni Reuterholm'in vihamiehet väittävät, hänen
koettavan saada teidän kuninkaallista korkeuttanne kutsumaan
valtiosäädyt koolle, saadaksensa muutamilla kuninkaan valtaa
vähentävillä myönnytyksillä joko kuninkaan alaikäisyyden aikaa
pitennetyksi tahi Kustaa Aadolf'in julistetuksi kuninkaanarvonsa
menettäneeksi, osaksi hänen kivulloisuudensa nojalla, osaksi, kuten
hänen kerrotaan lausuneen, sopimattomuudesta, että maata
hallitsee nuorukainen, jonka sukuperä isän puolelta oli epätietoinen?

— Mutta tämähän, mitä teillä, laamanni Liljensparre, on minulle

sanottavaa on varsin hirmuista! Tahdon nyt vastata ainoastansa
omasta puolestani! Että minun aikeeni ylhäiseen veljenpoikaani
nähden ovat rehellisiä, tulee aika teille näyttämään, ja nykyinen sekä
jälkimaailma tulee tätä asiata oikein tuomitsemaan. Niin, tämä
valheiden kihermä tulee kerta hajoamaan, se on minun luja,
häälymätöin toivoni!

Herttua-hallitsijan vilkkaat silmät olivat kiinnittyneet Liljensparreen

ja tyyneyden vilahdus kohtasi tämän poliisimiehen vakoilevaa,
epäluuloa osoittavaa silmäystä.

Kumartaen herttualle meni Liljensparre nyt tiehensä, samalla kun

hänen ohuvilta huuliltansa pääsi joitakuita kuulumattomia sanoja,
joita kentiesi olisi voinut selittää näin: heikko, viatoin, helppo
pettää… jos Reuterholm tahtoo, niin… hym!

Kaikkialla otaksuttiin paroni Reuterholm'in työskentelevän äsken

mainittujen aikeiden toteuttamiseksi. Kustaa III:tta oli hän pitänyt
verivihollisenansa, ja luonnostansa kostonhimoinen kuin hän oli,
vihasi hän koko tämän sukua. Mutta eipä siinä kyllin — hän oli
myöskin taikauskoinen ja valmis uskomaan, luuli itsensä alituisesti
seurustelevansa henkien kanssa ja etsi haaveilemisista sekä unessa