The concise Oxford history of music

Abraham
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/the-concise-oxford-history-of-music-abraham/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Oxford Handbook of Music Performance. Development

And Learning, Proficiencies, Performance Practices, And
Psychology Gary E. Mcpherson (Ed.)

https://ebookmass.com/product/the-oxford-handbook-of-music-
performance-development-and-learning-proficiencies-performance-
practices-and-psychology-gary-e-mcpherson-ed/

The Oxford Handbook of Film Music Studies Bithell

https://ebookmass.com/product/the-oxford-handbook-of-film-music-
studies-bithell/

The Oxford Handbook of the History Phenomenology

(Oxford Handbooks)

https://ebookmass.com/product/the-oxford-handbook-of-the-history-
phenomenology-oxford-handbooks/

The Concise Oxford Dictionary of Mathematics 6th

Edition Richard Earl

https://ebookmass.com/product/the-concise-oxford-dictionary-of-
mathematics-6th-edition-richard-earl/
The Unfinished Nation: A Concise History of the
American People

https://ebookmass.com/product/the-unfinished-nation-a-concise-
history-of-the-american-people/

The Concise Oxford Dictionary of Family Names in

Britain Harry Parkin

https://ebookmass.com/product/the-concise-oxford-dictionary-of-
family-names-in-britain-harry-parkin/

The Oxford Illustrated History of the Renaissance

Campbell

https://ebookmass.com/product/the-oxford-illustrated-history-of-
the-renaissance-campbell/

Catalogue of music in the Library of Christ Church,

Oxford Christ Church (University Of Oxford). Library

https://ebookmass.com/product/catalogue-of-music-in-the-library-
of-christ-church-oxford-christ-church-university-of-oxford-
library/

The Oxford Handbook of Commodity History Stubbs

https://ebookmass.com/product/the-oxford-handbook-of-commodity-
history-stubbs/
 OXFORD

THE CONCISE OXFORD

HISTORY OF

GERALD ABRAHAM

i
 Digitized by the Internet Archive
in 2019 with funding from
Kahle/Austin Foundation

https://archive.org/details/conciseoxfordhis0000abra_0
 The Concise Oxford History of Music

Gerald Abraham (1904-88) was one of Britain’s most

eminent writers on music. His many other publications
include the editorship of The New Oxford History of
Music.
'
 THE
CONCISE OXFORD
HISTORY OF MUSIC

Gerald Abraham

Oxford New York

OXFORD UNIVERSITY PRESS
 Oxford University Press, Walton Street, Oxford 0x2 6dp
Oxford New York
Athens Auckland Bangkok Bombay
Calcutta Cape Town Dar es Salaan* Delhi
Florence Hong Kong Istanbul Karachi
Kuala Lumpur Madras Madrid Melbourne
Mexico City Nairobi Paris Singapore
Taipei Tokyo Toronto
and associated companies in
Berlin Ibadan

Oxford is a trade mark of Oxford University Press

© Gerald Abraham 1979

First published 1979

First issued as an Oxford University Press paperback 1985

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced,

stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means,
without the prior permission in writing of Oxford University Press.
Within the UK, exceptions are allowed in respect of any fair dealing for the
purpose of research or private study, or criticism or review, as permitted
under the Copyright, Designs and Patents Act, 1988, or in the case of
reprographic reproduction in accordance with the terms of the licences
issued by the Copyright Licensing Agency. Enquiries concerning
reproduction outside these terms and in other countries should be
sent to the Rights Department, Oxford University Press,
at the address above

This book is sold subject to the condition that it shall not, by way
of trade or otherwise, be lent, re-sold, hired out or otherwise circulated
without the publisher's prior consent in any form of binding or cover
other than that in which it is published and without a similar condition
including this condition being imposed on the subsequent purchaser

British Library Cataloguing in Publication Data

Data available

Library of Congress Cataloging in Publication Data

Abraham, Gerald, 1904-
The concise Oxford history of music / Gerald Abraham,
p. cm. Includes bibliographical references and index.
1. Music—History and criticism. I. Title.
780’.9—dc20 ML160.A27 1 993 93-9328 MN
ISBN 0-19-284010-X

11 13 15 17 19 20 18 16 14 12

Printed in Great Britain by

Biddles Ltd
Guildford and King’s Lynn
Preface

It has long been generally agreed that large-scale histories of music by single
authors are things of the past. Nevertheless it has seemed to me that a
chronological synoptic survey of the whole field in tolerably readable quasi¬
narrative form, a survey by one man who has for years been occupied in
scrutinizing the work of specialists, might still be useful to the intelligent
layman and non-specialist. It might even perhaps be useful to a specialist
who, finding himself ‘knowing more and more about less and less’, might
wish to stand back and consider the whole continuum of musical history.
It is the reality of this continuum that concerns me: music itself in so far
as and when we can grasp it. Not composers except as producers of it, not
instruments except as they help to make it; there are plenty of other books
which give that kind of information. Instead of attempting a general
valuation of X, I have tried to show what X contributed to the course, and
perhaps the evolution, of church music, of orchestral music, of opera. If his
creative career falls partly in one period, partly in another, I wish to show
each part of his output in the context of that of his contemporaries rather
than in that of what he himself had already achieved or was to achieve later.
Far from being a condensation of the New Oxford History of Music, which
would be impossible, this book is not even based on it. The New Oxford
History employs the microscope, the Concise the telescope. Through the
telescope one sees the broad lines and can also pick out details that reveal life
and reality - though not, unfortunately, the details which would fill out and
qualify simplified accounts of complex matters. In far distant time past the
telescope is useless; one sees mostly haze and mirage. In the recent and
immediate past it is again useless. One sees all too many figures close at hand
- some of them personal friends and acquaintances - among whom it is not
easy to pick out the really significant. Yet one must try to do so if the account
is not to degenerate into a meaningless list of names. Even with the telescope
there is a famous precedent for the use of the blind eye.
The choice is necessarily arbitrary, as many other decisions must be
arbitrary - choice of music examples (I have tried to avoid the familiar),
bibliographical references, and so on - though I have always had reasons for
my decisions. Some omissions have no doubt been accidental; but the
thinning out of references to bibliographical help and to complete editions
after the eighteenth century has been deliberate, not merely because the
bibliography is impossibly large and the complete editions are less necessary
to the probable reader - the intelligent layman or^student, not the mature
musicologist - but because the probable reader is likely to be much better
informed about music in the normal repertory. For the same reason I have
modified my general approach, giving over-familiar music of the nineteenth
century perhaps over-much space in order to avoid annotated lists of great
names and works, but at the same time drawing attention to the music of
secondary and tertiary masters so as to correct any impression that great
names make up the whole picture.
Since the area I have swept with my telescope is practically boundless, I
have directed it principally to what I conceive to be the main stream of
Western music which flowed initially from Western Asia and the East
Mediterranean lands. And not improperly, for in the long run it has spread
and flooded the greater part of the world. It is true that the serious
musicologist no longer regards ‘music’ as Euro-centred; he recognizes that
the vast majority of the world’s inhabitants have their own musics - some of
them ‘high’ cultures of great antiquity and sophistication. Even the widest
Euro-American musical public is aware of their existence and sometimes
enjoys superficially the musics of India, the Islamic world, and Eastern Asia,
although these can hardly convey to Western listeners what they convey to
natives of their own lands. All the same, Western music has developed more
richly than any other and when it has come into contact with these others it
has, regrettably, often tended to absorb or contaminate them without being
more than occasionally and superficially influenced in return. Writing for
the Western reader, I have tried to give at least brief aperfus of some
outstandingly important non-Western musical systems, interrupting my
main account at those points in history where the West became intelligently
conscious of them.
The relationship between ‘high art’ Western music and anonymous-
popular music presents another kind of difficulty. The relationship has been
mutually'beneficial and the gap that began to open between them during the
nineteenth century has been harmful to both. But here again I have
generally had to bypass the music of the ‘folk’ as I have the ‘high art’ of some
peripheral Western countries.
Even so, the areas I have tried to cover are so extensive that, in contrast to
the specialist, I have found that I know less and less about more and more
and have called upon kindly experts to save me from grievous error: in
particular Professor Denis Arnold and Mrs. Arnold, Dr. E. J. Borthwick,
Dr. John Caldwell, Mr. W. V. Davies, Mr. T. C. Mitchell, Mr. Jeremy
Noble, Dr. Eaurence Picken, Dr. Richard Widdess, and Mr. Owen Wright.
I am infinitely grateful to them and, last but far from least, to Mr. Anthony
Mulgan of the Oxford University Press for his constant encouragement and
helpful advice.
Contents

Part I The Rise of West Asian and East Mediterranean Music

Introduction 2

I. MESOPOTAMIA AND EGYPT 7

Pre-history 7 Egypt: the New Kingdom 14

Sumer 7 Egypt in decline 17
Post-Sumerian music 10 The Assyrian empire 18
Egypt: the Old Kingdom 12 Nebuchadnezzar’s alleged orchestra 21
Egypt: the Middle Kingdom 13 Mathematical theory 21

2. THE GREEK CONTRIBUTION 22

Homeric music 22 Music in the age of tragedy 30

From phorminx to kithara 24 Plato on music 31
The aulos 25 Aristotle 33

The importance of Mousike in Greek The Harmonics of Aristoxenus 33

life 26 Greek notation 34

Pythagoras and early music theory 27

3. THE HELLENISTIC-ROMAN WORLD 37

The process of internationalization 37 Music under the Empire 47

Music in the Old Testament 37 Musicians’ guilds 48
Hebrew music under Hellenistic Monster concerts and choral
pressure 39 concentus 49
Etruscan influence on Rome 40 The Alexandrian theorists 50
Roman festivals and Roman theatre 42 The earliest Christian music 50
Origin of the organ 44 The early Christian hymn 5i

4. MUSIC IN THE CHRISTIAN WORLD 53

Music of the barbarians 53 ‘Old Roman’ and ‘Gregorian’ chant 59

Music of the Eastern Church 54 The evidence of notation 61
The church-fathers and the psalms 54 Neumes 62
Development of the Christian hymn 55 The eight church modes 64
The Offices and the Mass 56 The division of the Church 65
The role of Gregory the Great 57 The isolation of conservative
Choral music under the Frankish Orthodoxy 66
monarchs 58
 Part II The Ascendancy of Western Europe
Introduction 70

5. THE BEGINNINGS OF POLYPHONY 75

The writings of Hucbald 75 ' St. Martial and Santiago polyphony 86

Musica Enchiriadis and early organum 77 Trope and sequence 88
Developments in notation 80 Liturgical drama 91
The embryonic staff 84 Secular song 93
Guido d’Arezzo and the hexachord 84 Vernacular song 93
Notation of note-values 85 The earliest troubadours 94

6. MUSIC OF THE PROTO-RENAISSANCE 97

The spread of courtly song in France From clausula to motet 108

and Germany 97 The Montpellier Codex 109
Cantigas, Laudi, and English song 98 Developments in the motet no
Courtly song: its types, forms, and The instrumental motet 111
performance 100 Interrelation of upper parts 112
Mensuration of note-values 102 Secular tenors 113
The Notre Dame organa 103 Franconian notation 114
Three and four-part harmony 106 Adam de la Hale 115
Conductus 108

7. THE ‘NEW ART’ OF THE FOURTEENTH CENTURY 117

Ars Nova 117 Early Italian polyphony 128

The Roman de Fauvel 118 The trecento madrigal 129
The Robertsbridge Codex 119 Francesco Landini *3i
Political and ceremonial motets 122 Fourteenth-century English music r33
Machaut’s secular music 123 The French mannerists 135
Chace and Caccia 124 Italy at the turn of the century 136
Machaut and the polyphonic Mass 125

8. THE EUROPEAN SYNTHESIS 138

French and Walloon musicians in Dufay’s successors 149

Italy 138 English songs and carols 149
Italian influence on Ciconia 140 The Burgundian chanson 151
Dunstable and the ‘Old Hall’ Binchois and the last Burgundians 152
composers 141 The beginnings of German
English conductus-style and polyphony 153
fauxbourdon 142 Early fifteenth-century keyboard
Dufay and the ‘cyclic’ Mass 144 music 156
Proportional notation 146 Paumann and the Buxheim tablature 158
Dufay’s last compositions 148

9. THE IMPACT OF THE RENAISSANCE 161

Dominance of the Netherlanders 161 Laudi and carnival songs 171

Ockeghem the master 162 The frottola i73
Interrelationship of the Netherlanders 164 Josquin des Prez 174
Technical ingenuities 165 Josquin’s French contemporaries 177
Pierre de La Rue 167 Spanish composers 179
Jacob Obrecht 169 Music in Eastern Europe 180
Words in polyphony 169 German polyphony 180
Netherland composers in Italy 170 Heinrich Isaac 181
German and Italian instrumental English keyboard music 186
tablatures 183 English musical insularism 186

Interlude
IO. MUSIC IN THE ISLAMIC WORLD 190

The origins of Islamic music 190 Safi al-DIn and the melodic modes 196
Music under the earlier caliphates 191 Muslim music in Spain and North
Classical practice and theory 191 Africa 197
Byzantine influence 192 Contemporary practice 197
Music under the divided caliphates 195

Part III The Ascendancy of Italy

Introduction 202

II. MUSIC DURING THE REFORMATION 2oy

Verbal intelligibility in church music 207 New forms of secular polyphony 226
Church music of Josquin’s followers 207 The earlier sixteenth-century
New paraphrase techniques in the madrigal 228
Masses 21 I The church music of Willaert and his
The French chanson 213 circle 232
The chanson after Attaingnant 2l6 Cipriano de Rore and the madrigal 233
Parisian church music 219 Venetian instrumental music 234
Vernacular religious song: Calvinist Spanish church music 236
psalters 219 Instrumental music in Spain 236
Lutheran hymns 222 The lute in other countries 239
German secular song 224 English organ music 239
German and Polish keyboard Church music under Henry VIII and
tablatures 225 Mary 241

12. MUSIC DURING THE COUNTER- REFORMATION 244

The Tridentine reform 244 The religious music of Lassus 254

The Oratorian movement and Vernacular psalm settings 256
‘Gregorian’ reform 246 Lutheran Geistliche Lieder 257
The perfection of the Roman style 247 German Passion music 258
Venice and the stile concert a to 248 Venetian influence and the Lutheran
Spartitura and basso continuo 251 hymn-motet 259
Monteverdi’s church music 253 Religious music in England 261
The end of the Netherland tradition 254

13. SECULAR SONG AND INSTRUMENTAL MUSIC (c. 1560-C. 1610) 264

Netherland composers of madrigal Morley’s canzonets and balletts 276

and chanson 264 Weelkes, Wilbye, and their
The Italian madrigalists 265 contemporaries 277
The revival of monody 268 The English ayre 278
Tlje Florentine intermedii 269 Italian vocal forms in Germany 280
The earliest operas 271 The madrigal in the European
Cavalieri’s Rappresentazione and periphery 283
Caccini’s Nuove musiche 273 Madrigalian influence and musique
Monteverdi’s Orfeo and Arianna 274 mesuree in the chanson 283
The madrigal in England 275
The international repertories for lute English music for consort and
and keyboard 284 virginals 290
Venetian instrumental music 286 The keyboard music of Sweelinck and
Dance music in Germany 289 Praetorius 294

14. SECULAR SONG (f. 161O-60) 295

The transformation of the madrigal 295 The north German and Saxon
Cantade and arte 297 composers 304
The cantata in Rome 299 The French air de cour 306
Italian influence on German song 303 English song 308

15. THE EARLY GROWTH OF OPERA (c. 16 10-60) 311

The entertainment of princes 3” Italian opera in Paris 322

Opera in Rome 3i3 French pastorales and comedies-ballets 324
The first public opera-houses 3j6 Opera in Germany and Spain 325
Monteverdi’s lost operas 3i7 The English masque 325
Francesco Cavalli 3i9 The spread of public opera 326
Cesti in Venice and Vienna 320

16. INSTRUMENTAL MUSIC (c. 1610-60) 328

The basic problem of instrumental German dances and Symphomen 334

composition 328 Organ treatment of Lutheran Chorale 337
Instrumental monody 329 The keyboard music of Frescobaldi 338
The mid-seventeenth-century sonata 330 Organ music in Iberia and France 340
English music for viols 332 French lutenists and clavecinistes 340
French ensemble music 333 Froberger’s international summation 342

17 RELIGIOUS MUSIC (c. 1610-60) 344

A cappella style and concertato style 344 Lutheran bible Historiae 353
Dramatic dialogue and oratorio 346 German Passion music 354
Concertato church music in Venice 347 Conservatism in France and England 355
Venetian influence in Germany 350 Vernacular psalms 356

18. THE DIFFUSION OF OPERA (C. 1660-C. 1725) 358

Popularization in Venetian opera 358 Purcell’s music for the stage 369
Court opera at Naples and Vienna 359 Italian opera in London 370
‘Aria Opera’ 361 The general triumph of Italy 372
Italian opera in Germany 365 The beginnings of French opera 372
The Hamburg Opera 366 Quinault, Lully, and tragedte en
Handel in Italy 368 musique 373
Opera in Restoration England 369 Lully’s heirs and the opera-ballet 376

19. SECULAR VOCAL MUSIC (c. 1660-C. 1725) 379

The Italian chamber cantata 379 The French air 387
Scarlatti’s cantata model 381 The cantate franfaise 387
Handel’s Italian cantatas and duets 382 Public concerts in London 390
Marcello’s reaction against bel canto 383 The English ode 390
The German secular Arie 385 Purcell’s chamber cantatas 39i
Italian influence on the German English theatre songs and cantatas 392
cantata 385 The Russian kant 393
The dramme per musica of Telemann
and Bach 386
20. RELIGIOUS MUSIC (C. l66o-f. I 725) 395

Operatic influence on oratorio 395 Cantata elements in other church

Italian oratorio volgare 395 music 409
Oratorio in Vienna 398 Survival of the ‘Palestrina style’ 410
The Roman oratorios of Scarlatti 399 Motets for solo voices 410
The German oratorio Passion 400 Spanish conservatism 411
Passion-oratorio at Hamburg 402 Church music of the Western Slavs 411
Bach’s Passions • 403 Royal taste in French church music 412
Sacred dialogues and Kirchenstucke 403 Italianate elements in French oratorio
The Lutheran church cantata 405 and motet 413
Recitative, aria, and hymn in Bach’s Composers of the English Chapel
cantatas 407 Royal 4i5
Telemann’s cantata cycles 408 The anthems of Blow and Purcell 416
Handel’s early Anglican music 40

21. INSTRUMENTAL MUSIC (f. 166c)-c. 1725) 419

Tonal organization of instrumental Telemann’s eclecticism 432

forms 419 The German keyboard suite 434
The opera sinfonia 420 French music for clavecin 435
The concerto grosso 423 French organ music 436
The trio sonata 424 Italian keyboard music 438
The influence of Corelli’s style 425 Kuhnau and the harpsichord sonata 439
German experimentalism 426 Survival of older keyboard forms 440
Torelli’s ritornello form 427 The Lutheran organ composers 441
Vivaldi and his followers 428 Bach’s earlier keyboard works 443
Bach at Cothen 430

22. CHANGES IN OPERA (f. 1725-90) 445

The challenge to opera seria 445 Gluck in Vienna 464

Metastasian opera 445 Gluck’s regeneration of Italian opera 465
Dialect comedy and comic intermezzi 448 Gluck’s French operas 466
English ballad opera 45° Mozart’s opere serie 469
The precursors of opera comique 450 Opera in Paris before the Revolution 469
Italian opera of the mid-century 45i Serious elements in opera buffa 47i
Rameau as the heir of Lully 454 The development of Singspiel 473
The Querelle des bouffons 456 Mozart’s operatic masterpieces 475
The return to nature 457 Opera in Spain 477
Opera comique 459 The English pasticci 477
The rejuvenation of Italian opera 459 Opera in Poland 478
Sentiment in opera comique 463 The birth of Russian opera 478

23. ORCHESTRAL AND CHAMBER MUSIC (C. 1725-90) 482

Varieties of concerto 482 Haydn and string-quartet style 495

The concert sinfonia 483 The symphonie concertante 496
The new instrumental idiom 484 Mozart’s development as instrumental
Embryonic sonata-form 485 composer 497
The concerto in mid-century 487 The Bach brothers and Haydn 499
The symphony at Paris 487 Haydn, Mozart, and string quartet
Stamitz and the younger symphonists 489 texture 500
Diversity of instrumental forms 491 Mozart and the piano concerto 502
Haydn’s early symphonies 492 Mozart’s last instrumental works 5°4
The piano concertos and symphonies The symphony during the 1780s 505
of J. C. Bach 494
24. MUSIC FOR OR WITH KEYBOARD (C. 1725-90) 509

The later clavier music of Bach, The solo son^as of J. C. Bach and
Handel, and their German the young Haydn 520
contemporaries 5°9 Mozart and the pianoforte 521
Domenico Scarlatti and the Clementi and some contemporaries 522
harpsichord sonata 5" C. P. E. Bach’s influence on Haydn 524
‘The Scarlatti sect in London’ 5J2 The accompanied keyboard sonatas of
Italian harpsichord composers 5H Haydn and Mozart 526
The decline of organ music in Mozart’s piano quartets and trios 527
Germany 516 The ‘keyboard song’ 528
German keyboard music for amateurs 517 German domestic song 529
Keyboard music with optional North German ode settings 529
accompaniment 517 Lyrical song and narrative ballad 53i
Mozart’s Deutsche Arien 532

25. RELIGIOUS MUSIC (C. 1725-90) 534

The decline of church music 534 Oratorio in Italy 546
Bach’s last cantatas and Matthew Liturgical music in Italy 547
Passion 534 Hasse at Dresden 549
The ‘B minor Mass’ 535 Religious music at Vienna 550
The church cantata in decline 538 Haydn at Eszterhaz 55i
Passion and oratorio in the age of Church music at Salzburg 552
sensibility 539 The reform of church music by
Handel’s English oratorios 542 Joseph II 553
English composers of oratorio 544 Mozart’s last religious compositions 554
Liturgical music in France 545

Interlude
26. THE MUSIC OF INDIA 558
The beginnings of Indian music 558 Differences of North and South 561
The musical system 559

27. THE MUSIC OF EASTERN ASIA 564

Early Chinese music 564 The Manchus and ‘Peking Opera’ 568
Foreign influences on Chinese music 565 Chinese influence on Japan 569
Music under the T’ang, Sung, and Japanese music under the Shoguns 570
Yuan emperors 567 The impact of the West 57i
The Ming period 568 The music of Indonesia 572

Part IV The Ascendancy of Germany

Introduction 574
28. opera (1790-1830) 577
Operas of the French Revolution 577 The romantic melancholy of Bellini 587
The Leonores of Gaveaux and German opera after Mozart 588
Beethoven 581 The dawn of German romantic opera 590
Spontini and ‘Empire classicism’ 582 Spohr and Weber 59i
Parisian grand opera 583 Continuous texture and reminiscence
Romantic opera comique 584 themes 592
Simon Mayr and Ferdinando Paer 585 Marschner and ‘horror opera’ 593
Rossini’s conquest of Europe 586
National opera in peripheral Opera in New York and London 595
European countries 594

29. ORCHESTRAL MUSIC (1790-1830) 596

Haydn’s last symphonies 596 Innovations in overture and

Refugee composers in London 597 symphony 605
Popularity of the concerto 598 Schubert’s early orchestral music 609
Beethoven’s years of symphonic The symphony in the 1820s 610
composition 600 New trends 612
Piano concertos by Beethoven’s The piano concerto in the 1820s 613
contemporaries 603

30. CHAMBER MUSIC (1790-1830) 617

Haydn’s last chamber works 617 Varied concepts of chamber music 622
Beethoven’s early chamber music 618 Chamber compositions of Schubert’s
Dussek and Louis Ferdinand 620 _youth 624
Beethoven’s middle-period chamber Chamber music during the 1820s 625
music 621 Beethoven’s last quartets 626

31. PIANO MUSIC (1790-1830) 629

The piano sonata: 1794-1805 629 Dance music for piano 634
New piano textures 631 The piano sonata: 1816-26 635
The poetic miniature 632 The new generation 640

32. SOLO SONG (1790-1830) 642

Haydn’s canzonets and folk-song Cycles and collections of Lieder 645

accompaniments 642 The gradual revealing of Schubert 647
The romance in France 642 The German narrative ballad 649
The Lied in the 1790s 643 The art-songs of the Western Slavs 651
The inspiration of Goethe 644 Birth of Russian art-song 652

33. CHORAL MUSIC (1790-1830) 654

The open-air festivals of the French Haydn’s oratorios 660

Revolution 654 Oratorio after Haydn 662
Haydn’s symphonic Masses 656 Catholic music in the post-war period 662
The Mass in provincial Austria 657 ‘Missa Solemnis’ 664
Cherubini’s first Masses 658 Secular music 665

34. ORCHESTRAL MUSIC (1830-93) 667

The symphonies of Berlioz 667 Defections from the Liszt camp 685
Spohr and the programme-symphony 669 Symphonic music in the 1860s 686
Mendelssohn’s orchestral forms 671 Liszt’s international proteges 688
Concert overtures of the 1830s 672 Renaissance in France after 1871 691
Changes in the orchestral brass 675 The advent of Brahms 693
Schumann and the symphony 675 The symphonies of Bruckner 695
The romantic concerto 677 Dvorak: heir of Schubert 696
‘Tone-pictures’, ‘overtures’, and ‘tone- Russian orchestral music: 1876-93 698
poems’ 680 Orchestral composition in the West 699
Innovations in concerto and The young Strauss and his
symphony 683 contemporaries 702
The ‘New German School’ 684
35- OPERA (1830-93) 705

The golden age of grand opera 705 Wagnerian music-drama 722

Italian romantic opera 709 The last phaSt of grand opera 727
German romantic opera 711 Russian opera 728
The novel elements in Wagner 7i3 ■ Polish and Czech opera 733
National opera in Eastern Europe 717 Diversity of non-Wagneiian opera 739
Irish and English composers 720 Wagner’s influence in French opera 74i
Opera during the 1850s 720 Late Verdi and verismo 743

36. CHORAL MUSIC (1830-93) 746

Oratorio in Germany 746 Liszt’s Masses and oratorios 754

The ‘sacred concert’ in France 748 Oratorio in decline 756
Influence of the plainsong revival 749 The ‘oratorio of sentiment’ 756
Secular oratorios 750 Liturgical music in Germany and
Religious music in England 75i Russia 758
Liturgical music in Bavaria and The choral works of Brahms 759
Austria 752 The narrative ballad 760

37. THE DOMINANCE OF THE PIANO (1830-93) 761

The Parisian pianist-composers 761 The piano miniature 775

Schumann’s piano music 763 French chamber music 778
Romantic piano music: 1830-50 764 Chamber music in Russia 779
Piano-dominated chamber music 765 The chamber music of Dvorak 780
The French melodie 767 Czech song 781
Solo song in the Slav lands 768 Solo song in Russia 783
The spate of romantic Lieder 770 The melodie'. 1855-93 786
Organ music in mid-century 772 The late nineteenth-century Lied 788
Problems of large-scale instrumental Solo song in Scandinavia 791
form 772 English song 792

38. THE DECLINE AND FALL OF ROMANTICISM (1893-1918) 794

Central European music at the turn of

the century 794 Cross-currents in French music 803
The influence of Bach 796 Individual eclectics 804
Schoenberg’s change of course 797 Hybridization of forms and media 806
Belated Wagnerism 798 The crisis of ‘expressionism’ 807
The Wagnerian sunset in the Latin Artificial harmonic construction 808
lands 801 Influence of the Dyagilev Ballet 809
The landmark of Pelleas 802 The retreat from romantic excess 809

Interlude
39- THE MUSIC OF BLACK AFRICA AND AMERICA 812

General characteristics 812 Negro music in North America 816

African instruments 8i3 Cakewalk, ragtime, and blues 817
Contact with Western music 815 Jazz 817
 Part V The Fragmentation of Tradition
Introduction 820

40. MUSIC BETWEEN THE WARS (1919-45) 823

Musical prosperity in America 823 The twelve-note row 834

Contemporary idioms in Britain 824 Hindemith and Gebrauchsmusik 835
The main stream in Paris 825 Czech opera 837
Satie and Les Six ; 827 East European masters 838
Ondes Martenot and quarter-tone Music in Russia after the Revolution 840
music 831 The concept of ‘Socialist realism’ 842
The contemporary spirit in Italy 831 Music during the Second World War 844

41. CROSS-CURRENTS AFTER 1945 846

The eclectic language 846 International disciples of Stockhausen 853

Messiaen’s grand synthesis 847 Modified serialism 855
The Darmstadt Fenenkurse 848 The post-war symphony 856
Total serialization 849 Twelve-note music in the U.S.S.R. 857
Electronically-produced sound 851 Post-war opera 858
Indeterminacy 852 Stravinsky: the last years 859
The avant-garde in America 853

FURTHER READING AND RECOMMENDED EDITIONS 864

part I The Rise of West Asian and East Mediterranean Music 865

part 11 The Ascendancy of Western Europe 869

interlude Music in the Islamic World 876

part iii The Ascendancy of Italy 877

interlude The Music of India 892

interlude The Music of Eastern Asia 894

part iv The Ascendancy of Germany 897

interlude The Music of Black Africa and America 907

part v The Fragmentation of Tradition 910

Index 913
Plates

■ * Page
1 Sumerian harp-players of c. 2650 B.C., represented on a vase from Bismaya
(Oriental Institute of Chicago University). 8
2 Harp with bull-headed soundbox on an inlaid panel from Ur (c. 2600 B.C.)
(London, British Musum). 9
3 Vertical angled harp on a clay plaque (2000-1800 B.c.) from Ishchali (Musee du
Louvre, Paris). 11
4 Babylonian terracotta plaque (early 2nd millennium b.c.) showing a long-necked
‘lute’ (London, British Museum). 11
5 Bedouin lyre-player: from the tomb of Khnum-hotep (12th Dynasty) at Beni
Hasan. 14
6 Egyptian angle-harp w'ith vertical soundbox, and lyre with curved arms, from
Tomb 22 at Thebes (18th Dynasty). 15
7 Musicians in a wall-painting at Thebes (Tomb 38) playing harp, ‘lute’, possibly
small castanets, double reed-pipes, and curved-arm lyre. 16
8 Fragment of an ivory unguent box, probably made in Phoenicia, possibly in
north Syria, found in Ashurnasirpal IPs palace at Nimrud. Women musicians
are playing a zither (or xylophone), frame-drum, and double reed-pipes (London,
British Museum). 19
9 Ninevite lyre-players of the Sennacherib period, possibly prisoners guarded by
an Assyrian soldier (from a relief in the British Museum). 19
10 Elamite court-singer squeezing her larynx, from Nineveh (London, British
Museum 124802). 20
11 Apollo, accompanied by two Muses (?), plays a seven-stringed lyre with a
plectrum, after his arrival on Delos. From a late 7th-centurv b.c. amphora from
Melos (Athens, National Archaeological Museum). 23
12 Players of barbiton, phorminx, krotala, and aulos: on the Mosaon amphora
(Staathche Antikensammlung, Munich). 25
13 Troops marching to the aulos: from a 7th-century black-figure pot (Rome, Villa
Giulia). 26
14 Procession of auloi and kitharas from the north frieze of the Parthenon (17th-
century drawing by James Carey. Paris, Bibliotheque Nationale). 27
15 First of two hymns to Apollo on the wall of the Treasury of the Athenians at
Delphi (c. 138 B.C.) 36
16 Cup-bearer, tibicen, and lyra-player (fresco in the ‘ Tomb of the Leopards', c. 480-70
B.C., Tarquinia). 40
17 Etruscan musicians, wearing the long robes of their guild, in a relief on a 5th-
century b.c. sarcophagus from Caere (Rome, Museo Etrusco Gregoriano). 41
18 Relief on a ist-century B.c. Roman sarcophagus from Amiternum (Museo Civico,
Aquileia) showing two cornicines, a liticen, and four tibicines taking part in a
funeral procession. 41
19 (a) Pipes of the 3rd-century organ at Aquincum near Budapest, (b) sliders
admitting wind to the pipes, and (c) the sliders in position. 46
20 Papyrus of the 2nd century a.d. from Contrapollinopolis in the Thebaid: a paean
to Apollo and a funeral song for a hero, with instrumental interludes (indented), in
notation denoting note-values and rests (Berlin, Staatliche Museen). 49
21 Gloria in a St. Amand manuscript of c. 871, with transliterated Greek text and
Latin translation in parallel columns {Paris, Bibliotheque Nationale, ms. lat.
2291). 62
22 Two details from Hucbald, De Institution Harmonica (Brussels, Bibl. Royale
Belgique, Codex Bruxell. 10078-95, fo. 87). 7$
23 Two-part composition on the melody ‘Benedicta sit’ {Paris, Bibliotheque
Nationale, lat. 7202, fo. 56). 79
24 Neumes written at varying heights above the words in the Laon Gradual of c. 930
{Laon, Ms. 259, fo. 12). 81
25 Vox principalis (i) and vox organalis (ii) of a Gloria in the 11th-century
Winchester troper {Cambridge, Corpus Christi 475, fo. 6 4 and fo. 142). 83
26 ‘Boethian’ letter-notation used to clarify pitch of neumes in an 11th-century
Antiphonarium from the abbey of St. Benigne, Dijon {Montpellier, Bibl. de l'E cole
de Medecine, fo. 30). — 83
27 Two-part setting of‘Ut tuo propitiatus’ (nth-century), notated in letters only
{Oxford, Bodleian Library, Bodl. 572). 83
28 The earliest source of ‘Per partum virginis’ {c. 1150) {Paris, Bibliotheque
Nationale lat. 3719, fo. 64). 86
29 Miniatures in the Cantigas de Santa Maria of Alfonso X of Castile, showing
players of guitarra morisca, rabab and lute, pipe and tabor, and tuned bells
{Biblioteca del Monastirio del El Escorial). 99
30 Ballade with instrumental accompaniment in the Chansonnier Cange (Paris,
Bibliotheque Nationale, fr. 846). 101
31 (i) (a) Triplum, (b) motet us, and (c) tenor of Philippe de Vitry’s Fauvel motet
‘Firmissime/Adesto, sancta trinitas/Alleluya, Benedictus’ (Paris, Bibliotheque
Nationale, fr. 146, Jos. 45-45). 120
31 (ii) Detail from the Robertsbridge Codex, the earliest known collection of keyboard
music, showing the end of an instrumental piece and the beginning of a
transcription of the Fauvel motet (London, British Library, Add. 28550^0. 43v). 120
32(i) Landini’s ballata ‘Questa fanciulla’ in the Squarcialupi Codex. (Florence,
Biblioteca Medicea-Laurenziana, Pal. 87, fo. 138).
(ii) Keyboard transcription in the Codex Reina (Pans, Bibliotheque Nationale, nouv.
acq.fr. 6771, fo. 85). 132
33 Players of slide trumpet and two shawms in ‘The Hunt of Philip the Good’: 16th-
century copy of a painting (destroyed in 1608) by a follower of Jan van Eyck (Paris,
Musee de Versailles). 150
34 Part of an organ composition of the Kyrie ‘Cunctipotens genitor Deus’ (played by
the left hand) in the Faenza Codex of c. 1420. (Faenza, Biblioteca Comunale). 157
35 Two of the earliest known examples of free preludial composition for keyboard:
praeambula in the tablature compiled in 1448 by Adam Ileborgh of Stendal in
Brandenburg (Philadelphia, Curtis Institute of Music). 158
36 Florentine carnival singers: woodcut from Canzone per andare in maschera per
carnesciale (Florence, 1485), a collection of song-texts w ithout music (Florence,
Biblioteca Nazionale Centrale). 172
37(i) 'Ud (lute) in an early fourteenth-century copy of the Kitab al-adwdr (Book of
Modes) of the Baghdad musician $afi al-DTn (Oxford, Bodleian Library, Ms.
Marsh 521, fo. 157F). 196
37(h) The big 64-stringed qanun (psaltery), invented by Safi who called it nuzha (from
the same manuscript, fo. 158). 196
38 Three ladies painted by the so-called ‘Master of the female half-lengths’, a
Franco-Fleming of the early 16th century, about to play Sermisy’s ‘Jouyssance
vous donneray’. 214
39 Romance, ‘Toda mi vida’, for voice with vihuela accompaniment, from Luis
Milan’s Libro de musica de vihuela de rnano, intitulado El Maestro (Valencia, 1535
or 1536). 238
40 The title-page of Marbeck’s The Booke of Common Praier noted (1550). 262
41 Bernardo Buontalenti’s design for ‘La gara fra Muse e Pieridi’, the second of the
intermedii performed in Florence in 1589 at the wedding of Ferdinando de’
Medici and Cristina of Lorraine. (Crown copyright, Victoria and Albert Museum). 270
42 Dowland’s ‘Awake sweet love’ in his First Booke of Songs or Ayres of four e partes
(London, 1597). 279
43 The standard Elizabethan mixed consort, shown in a detail from the Unton
memorial painting of c. 1596 (London, National Portrait Gallery). 291
44 One of Giacomo Torelli’s stage-sets for Luigi Rossi’s Orfeo, performed in the
Palais-Royal, Paris, during the carnival of 1647. 323
45 The Oratorio del Santissimo Crocifisso, Rome, for which Carissimi composed
his oratorios. 348
46 Renaud escapes from Armide’s toils in the Fifth Act of Lully’s opera (after the
engraving by Jean Berain) 375
47 The opening of Purcell’s solo cantata ‘Bess of Bedlam’, published in the first
volume of Orpheus Britannicus (second edition, 1706), with ‘through-bass . . .
figur’d for the Organ, Harpsichord, or Theorbo-Lute'. 392
48 Pelham’s Humfrey’s ‘Like as the Hart’ in the hand of the 18-year-old Purcell
(Cambridge, Fitzwilliam Museum Ms 88, fo. 7). 417
49 Justine Favart as Bastienne in Les Amours de Bastien et Bastienne (1753), after a
portrait by Charles-Andre Vanloo. She made theatrical history by dressing as a
real peasant girl. 458
50 First of the four title-pages of Bach’s so-called ‘B minor Mass’ (Berlin,
Staatsbibliothek Preussischer Kulturbesitz, Musikabteilung). 536
51 (i) the sarangi has three strings played with a bow and forty to fifty sympathetic
strings
(ii) North Indian ensemble with (left to right) sitar, sarod, tambura, and tabla
(Jodhpur, Rajasthan) (photo Deben Bhattacharya). 561
52 Players of hand-drum and biwa. At the feet of the blind biwa player lie a pitchpipe
and a small recorder. Illustration by Tosa Mitsunobu from the Shokunin Zukushi
Uta-awase (1744). 571
53 Title-page of Le Sueur’s opera La Caverne (1793) (London, British Library). 578
54 Haydn (seated in the foreground) being honoured with a fanfare of trumpets and
drums before the performance of Die Schopfung in the Aula of the Old University,
Vienna, on 27 March 1808. 661
55 Opening of the ‘Bluminen-Kapitel’ (flower chapter), after Jean Paul’s Siebenkiis,
which was originally the second movement of Mahler’s First Symphony but later
discarded, in autograph score (Yale, University Library, and Theodore Presser
Company). 704
56 Coronation scene in Act 1 v of Meyerbeer’s Prophete: the first London performance
at Covent Garden (24 July 1849) with Mario as John of Leyden and Pauline
Viardot as Fides (Illustrated London News). 708
57 Wotan and Fricka, followed by Froh, Freia, and Donner, cross the rainbow-
bridge to Valhalla while Loge calls to the lamenting Rhine-maidens in the valley
below: last scene of the first production of Das Rheingold, staged separately at
Munich on 22 September 1869. 726
Another random document with
no related content on Scribd:
 Toisetkin nauroivat. Siihen loppui minun rohkeuteni; kiipesin
sänkyyn sisarieni viereen ja itkin.

"Otetaanko roskat vai kakaratko ensin, esimies?" kysyi Jussilan

isäntä, hän, jolla silloin oli sonninpitovuoro, kun alotin paimenessa
käyntini.

Puheenjohtaja yskäsi ja kävi tärkeän näköiseksi.

"Niin nähkääs, hyvät ystävät, minä en antanut kuuluttaa tästä

huutokaupasta kirkossa, levitin vaan sanaa kylässä, sillä jos jokainen
huutaa itselleen yhden kapineen ja joka viides yhden kakaran, niin
on kaikki loppuun myyty, sanoi Korkeelan Matti myydessään
paloviinaa Vehkalahden markkinoilla. Ja nyt se alkaa, sanoi
nimismies antaessaan eukolleen selkään joulu-aattona. Huudot on
suoritettava kolmen kuukauden perästä ja ne menevät
vaivaiskassaan, ja täällä ei tarjotakaan äyrittäin vaan viisi äyriä on
vähin huuto. Aletaan padanjalasta, sen sanotaan tuovan onnea
mukanaan."

Niin otettiin esille toinen toisensa perästä nuo vanhat kehnot

kapineet, jotka yhdessä olivat muodostaneet meidän kotimme.
Kaikessa viheliäisyydessäänkin olivat ne meille rakkaat, nuo
rikkoutuneet tuolit, tuo musta paistinpannu ja tuo horjuva pöytä. Kun
äidin virsikirja, jota hän oli lukenut niin ahkeraan kärsimisensä viime
aikoina, meni kahdestakymmenestäviidestä äyristä, painauduin minä
lujemmin kiinni sisariini, mutta vaikenin; mitäpä olisinkaan sille
voinut? Mutta hetki sen jälkeen tuli Koukkulan Martta, joka oli sen
ostanut, vanha vaimo, joka itse kuului kaikkein köyhimpiin, Hanna
sisareni luokse ja kuiskasi:
 "Tuon saat sinä, tyttö. Äitisi sai sen ripille päästessään, kun
yhdessä seisoimme alttarin edessä."

Kun kaikki oli myyty, suuntautuivat katseet meihin raukkoihin, jotka

kyyristyneinä istuimme sängyssä.

"Pojan nalkki on jo iso ja vilkas, ja on jo oppinut tekemään jotakin

hyötyä. Hänet voi ottaa neljästäkymmenestä kruunusta vuodessa.
Hei, ukot, nyt saatte rahoja, eikä tarvitse antaa. Neljäkymmentä
kruunua pojasta! Sillä tavalla sitä huutokauppaa nyt pidetään sanoi
Kalajoen kirkkoväärtti kun juovuspäissä huusi oman turkkinsa."

"Minä otan sen viidestäkymmenestä", kuului ääni joukosta.

"Tiedä huutia, Länsikylän Lassi! Sinä et ymmärrä mitään

huutokaupasta, sanoi nimismies Levämäen Jannelle myydessään
hänen talonsa ryöstöhuutokaupalla. Poika on siivo ja nokkela, tekee
jo hyötyä, ei valehtele eikä varasta. Neljästäkymmenestä kruunusta
otan sen itsekin."

Kun kirjotan paperille nämät ensimäiset julkisen kiitoksen sanat,

mitä minusta on lausuttu, niin hymyily karkottaa sen usvapilven, mikä
vielä neljänkymmenen yhdeksän vuoden perästä tahtoo laskeutua
silmieni yli tuota päivää muistellessa. Tiedättekö miksi? Sentähden
kun vertaan niitä niihin julkisiin kiitossanoihin, mitkä sitä lähinnä
minusta lausuttiin. Se tapahtui valtuusmiesvaalissa kaksikymmentä
vuotta sitte. "Mies, jolla on monipuoliset tiedot, suuri työkyky ja vilkas
harrastus yleisiin asioihin", silloin sanottiin.

Molemmilla kerroilla teki reklaami vaikutuksensa. Valtuusmieheksi

minä tulin ja Pohjosen Jaska osti minut kolmestakymmenestä
kahdesta kruunusta kuudestakymmenestä äyristä.
 Sitte huudettiin Hanna esiin. Häntäkin huutokaupan pitäjä kehui
kaikin tavoin. Kartata villoja ja tehdä puolia kankaan kutojalle hän jo
osasi. Luku oli hänelle käsittämättömän helppoa, niin että hän
piankin kävisi läpi tuon viheliäisen kansakoulun, herrojen keksinnön,
jonka kansa syntiensä tähden oli saanut niskoilleen.

"Nouseppas pystyyn, tyttö, jotta miehet saavat nähdä, kuinka

tukevaruumiinen sinä olet. Pientä karjaa hoitamaan ja porsaita
paimentamaan hän jo ensi kesänä kelpaa. Hänet sinä voit ottaa
viidestäkymmenestä, Länsikylän Lassi; sillä kalliimmaksi hän joka
tapauksessa tulee kuin poika."

"Kuusikymmentä viisi kruunua on tarjottu", kuului ääni ovensuusta.

"Niin kalliita ryökkinöitä ei täällä maalla ruukata, Penttilä. Se voi

olla sopiva hinta teaatteritytöistä ja tanssimamselleista, joita sanoit
nähneesi Tukholmassa. Mökkiläisen tyttö saa toki mennä
halvemmasta. Sanoitko sinä viiskymmentäviisi, Antti? Hitto vieköön,
jos annamme enemmän kuin viisikymmentä. Tuo saakelin Hakalan
Juha aivan vie meidät vararikkoon kakarajoukollansa. Lyödäänkö
tasan viisikymmentä, Antti?"

"Lyö jos uskallat", sanoi vuohi akalle.

"No onneksi olkoon, Antti! Kuluta terveydellä. Nyt sinä ensin voit
pitää häntä aputyttönä kuusi vuotta, kunnes hän on lukenut edes, ja
ansaita hyvät rahat hänestä, ja sitte saat siitä oikein kotona
kasvaneen palkkapiian. Niin, niin, Antti, sinä olet aina osannut oikein
pelata naisväen kanssa."

Joka meidän rahvastamme tuntee, hän tietää, ettei tuossa

haavoittavassa ja sydämettömässä puheessa, tuossa
säälimättömässä orpojen myymisessä ollenkaan ole sitä julmuutta ja
halpamaisuutta, mitä kansan elämään ja ajatuskantaan
perehtymätön helposti voisi luulla siinä olevan. Joku tuolla tavoin
"myyty" lapsi joutui huonon kohtelun alaiseksi, mutta hänen tilansa
olisi voinut tulla yhtä huonoksi, vaikkapa "majoittamisen" muoto
olisikin ollut vähemmän loukkaava. En tahdo puolustaa sitä, mitä ei
puolustaa voi, mutta en tahdo tehdä asiaa pahemmaksi kuin se oli,
ja ketään meistä sisaruksista ainakaan ei tahallisella julmuudella
piinattu. Saimme tietystikin huonoimman palan vadista,
repaleisimmat vaateryysyt, ja meidän oli heikoin voimin tekeminen
raskasta työtä, mutta talonpojan omat lapset eivät olleet paljoakaan
paremmassa asemassa.

Hanna veti pääliinan silmilleen ja meni istumaan oven pieleen; oli

kuin olisi hän vaistomaisesti tuntenut, että sänky ja kotoinen lämpö
vanhempien kodissa ei enää kuulunut hänelle.

Jos otetaan vanha Martta pois luvusta, olen varma, ettei yksikään
näistä isistä ja äideistä vielä tähän asti ollut tuntenut sydämessään
mitään ahdistusta tämän surullisen toimituksen kestäessä. Mutta kun
naapurinvaimo nosti pikku Emman lattialle ja sanoi. "Nyt on sinun
vuorosi", syntyi yhtäkkiä merkillinen hiljaisuus tuvassa.

Hän oli tuskin kolmea vuotta täyttänyt ja tavattoman kaunis lapsi.

Kullankeltaiset runsaat kiharat reunustivat kasvoja, jotka kaiken
köyhyydenkin keskellä olivat tulleet täyteläisiksi ja ruusuisiksi, ja
suuret sinisilmät loistivat kysyvinä ja ihmettelevinä, kauniina,
jollaisiksi kuvittelemme enkelien silmiä.

Jussilan isäntä rykäsi, sylkiisi uunin nurkkaan ja huomautti hiljaa:

"Koreapa on, pikku raukka."

 Ja esimies pani huomaamattansa pois vasaran, jota hän tähän
asti oli käyttänyt huutokauppanuijana ja sanoi tavallisella keskustelu-
äänellä:

"Hän on nuorin ja vaivaloisin hoitaa, ja seitsemänkymmentä viisi

kruunua olisi sopuhinta, mutta eihän sitä tiedä, mihin omatkin lapset
vielä joutuvat, ja minä otan tytön kuudestakymmenestä. Tahtooko
joku mennä vielä alemmas?"

Sitä ei kukaan tahtonut.

Pikku Emma! Kyllä oli leipä karkeaa ja vuode kova ja hame ohut
"esimiehen" luona, mutta sinä viihdyit siellä hyvin, kasvoit solakaksi
ja vahvaksi, kuin nuori, valkonen solkikoivu haassa, ja sinä tulit
iloiseksi kuin leivonen ja kauniiksi kuin aurinkoinen toukokuun päivä.
Seuraavan kerran kun sinut myytiin, kävi huonommin, sillä ostajan
hienon takin alla sykki huonompi sydän kuin "esimiehen" karkean
sarkatakin alla. Ja kun sinua ajattelen, en tahdo muistaa tuoreessa,
täyteläisessä kukoistuksessasi, joka tuli turmioksesi, enkä kalpeassa
kurjuudessasi kun tulit Nils veljen luo kuolemaan. En, tahdon
muistaa sinua kolmivuotiaana, suloisena palleroisena, joka
katseellasi voit pehmentää satoja sydämiä, juuri sellaisena kuin olit,
kun sinut myytiin kuudestakymmenestä kruunusta…

Oli kuin olisi väkijoukko tuntenut helpotuksen ja vapautuksen

tunteen sydämessään. Esimies muutti paikkaa ja sanoi:

"Ja nyt, hyvät ystävät, on pidot lopussa, sanoi Jokelan Taneli

tanssiessaan polkkaa navetan lattialla."

"Oletko hullu, esimies? Täällähän on yksi poika vielä", sanoi

Pohjosen
Jaska.

"Kas perhanaa! Missä se on sitte?"

Ruvettiin etsimään Johannesta. Lopulta hän itkevänä ja

vastustelevana vedettiin esiin puuliiteristä. Hän teki mitä kiukkuisinta
vastarintaa ja hänen ilmeinen "ällipäisyytensä" teki hänet kylläkin
muutaman kruunun kalliimmaksi kuin mitä olisi tarvittu, jos hän olisi
pysynyt tyynenä kuten me muut. Nyt hän, huolimatta seitsemästä
ikävuodestaan tuli yhtä kalliiksi kuin Emma. Ruotusotilas Tapper tuli
hänen omistajaksensa.

"Sanokaa nyt hyvästi toisillenne!" kehotti esimies.

Minä menin lieden luo, missä siskot seisoivat, ja ojensin käteni

ensin Hannalle, sitte Johannekselle. Kun Emman vuoro tuli,
puhkesivat kyynelet taas esiin.

Ukot kääntyivät poispäin ja tuli taas niin ihmeellisen hiljaista

tuvassa. "Vapauttavan sanan" tarpeen tunsi kyllä kukin. Viimein
sanoi Länsikylän Lassi:

"Mäkitupalaisilla ei pitäisi koskaan olla oikeutta saattaa maailmaan

tuollaista hemmetin suurta lapsijoukkoa."

Tämä tervejärkinen kansantaloudellinen mietelmä ei miellyttänyt

vanhaa Marttaa, häntä, joka antoi Hannalle äidin virsikirjan. Jo
ovella, kotiinlähdössä, kääntyi hän ympäri ja sanoi:

"Pidä suusi kiinni, Lassi, äläkä sekaannu meidän Herramme

tehtäviin!"
 Pohjosen Jaska oli, paitsi minua, ostanut padanjalat, vasaran ja
ämpärin. Vasaran pisti hän taskuunsa, pani padanjalat ämpäriin ja
antoi sen minun kannettavakseni. "Tule nyt, poika!"

Kun olimme tulleet mäen alle, käännyin katsomaan taakseni.

Useimmat ihmiset olivat jo kadonneet mökin pihalta; ovella seisoi
"esimies" ja pani par'aikaa esilukkoa oveen.

Kuinka näyttikään tupa vanhalta ja harmaalta ja matalalta ja

rumalta ja pieneltä!

Mutta niin pieni kuin se olikin, oli se kuitenkin antanut suojaa ja

kodin kuudelle sydämelle, jotka rakastivat toisiaan, vaikka huulet
eivät sitä koskaan sanoneet; oli nähnyt sisällään suuren kärsimisen
ja surun, kokonaisen pikkumaailman, jolla kaikessa halpuudessaan
ja köyhyydessään kuitenkin oli oma erityinen leimansa.

Oliko siinä kerran myöskin ilo ja elämän toivo asunut?

Ehkä. Mäkitupalainenkaan tuskin ajattelee, nuoren vaimonsa

kanssa muuttaessaan matalan katon alle, kuolla puutteeseen, ja että
hänen lapsensa joutuvat huutokaupalla myytäviksi.

Kun Pohjosen Jaska tuli kotiin, piti hän seuraavan puheen:

"Tässä on vasara sen sijaan, jonka tyttö pudotti kaivoon, ja

pannunjalat ja ämpäri, jossa sopii kantaa sikaruokaa. Ja sitte sain
minä sieltä pojan, joka yöt voi maata tuvan laskettavassa
likavesisaavin vieressä."

Niin että nyt virkaveljeni terveydenhoitolautakunnassa, jonka

varapuheenjohtaja olen, voivat mahdollisesti ymmärtää, miksi minä
kesäiseen aikaan niin erityisen tarkasti pidän silmällä talojen
likavesisaaveja.
III.

Kuinka minusta neljätoistavuotiaana tuli "kauppamatkustaja."

Kykyni mukaan, joka hyvin nopeasti kasvoi alituisessa

harjotuksessa ja kovassa karaistuksessa, sain minä nyt ottaa osaa
melkein kaikkiin maanviljelystöihin. Aura ja viikate jätettiin käsiini
tosin vasta viimeisenä vuotena niistä kolmesta, mitkä vietin Jaska
Pohjosen luona; mutta heti minä hyvin tarkkaan tutustuin lataan,
äkeeseen, kirveeseen, haravaan, vesuriin, lapioon, tadikkoon,
turvenuijaan y.m. työkaluihin.

Kuulin varsin hyvin kun Jaska talvi-aamuisin puoli kahden aikaan

alkoi käydä tassutella tuvan lattialla, yskien ja syljeskellen vaatteita
ylle heittäessään mennäkseen riihelle puimaan. Mutta minun heikot
jäseneni olivat arat ja särkivät vielä edellisen päivän työstä, ja kun
ojensin käteni saavia, ensimäistä lämpömittariani päin, oli siinä usein
jääkuori. Tiesin hyvin välttämättömin kohtaloni, mutta en koskaan
noussut, ennenkuin isäntä oli raottanut ovea ja lausunut
peruuttamattoman käskynsä:

"Pystyyn, poika!"
 Tämä varstalla puinti kello kahdesta yöllä aina hämäriin asti
iltapäivällä oli yleinen tapa talonpoikaisoloissa 1840-luvulla ja
jälkeenkin. Ne puimakoneet, mitä silloin löytyi, olivat liian kalliita
talonpojille ja liian suuriakin heidän pienissä tiloissaan. Puhdepuinti
oli niin muodoin välttämätön, jos mieli saada kaikki vilja puiduksi
ennen joulua, mikä oli kunnian-asia.

Siellä seisoimme nyt Jaska ja minä 14 tunnin ajan, aamiais- ja

päivällisajaksi vain hiukan keskeyttäen. Kova pakkanen ei minulle
mitään tehnyt, sillä kyllä minä lämpimänä aina pysyin. Kun pienet
kädet alkoivat puutua tai kun olin kaatumaisillani ja nukkumaisillani
siinä seisoissani, tai kun käsivarret särkivät niin että olin vähällä
huutaa, silloin osasi isäntäni jollakin ytimekkäällä sanalla minua
virkistää: "Lyö niin että kuuluu, poika!" — "Elä pelkää, että siellä
olkien joukossa on mitään silmälaseja, lyö vaan niin että rätisee!" —
— "Seisot juuri kun leikkisit jonkun kissanpojan kanssa!" — "Elä
nuku, poika!" Iltasin, kun tulimme tupaan, kiipesi Jaska piankin
sänkyynsä, josta äänekäs kuorsaaminen pian ilmoitti hänen tekevän
parastaan kootakseen voimia huomispäivän ponnistuksiin. Mutta
minä sain vielä toimittaa askareita navetassa, kuoria perunoita,
kartata villoja, olla lapsenpiikana y.m., mitä emäntä vaan voi keksiä,
kunnes kello tuli kahdeksan, jolloin syötiin ja mentiin levolle.

Hauskempaa oli metsässä, missä Jaska kaasi puita ja minä kuorin

ne. Parempi oli keväisin pelloilla äkeen perässä, ja kesäisin niityillä,
missä joki juoksi aivan talon maiden läpi, linnut lauloivat ja suorsat -
leikkivät vedessä. Mutta kovaa oli työ, lepo riittämätön silloinkin ja
ravinto mahdollisimman huono.

Siten kului kolme vuotta, kunnes olin "lukenut itseni edes", mikä
tapahtui jo samana keväänä kun täytin neljätoista vuotta. Seisoin
alinna käytävällä, ylläni liinatakki, jota Pohjosen emäntä parhaansa
mukaan oli koettanut värjätä mustaksi, yritys, joka menestyi vain
osittain; siitä tuli mustanruskea, mustempia ja vaaleampia täpliä
vierekkäin aivan kuin pantterin nahkassa. Heillä ei ollut varaa antaa
minulle parempaa; viimeiseksi vuodeksi oli Jaska huutanut minut
vain viidestätoista kruunusta. Arveltiin, että minä jo aloin ansaita
elatukseni, ja sen minä todella uskon itsekin.

Mutta Vapahtajan katse alttaritaululta oli yhtä lempeä pienelle

ruotulaiselle kuin lautamiehen Kustaallekin, joka seisoi ensimäisenä.
Jos taas salaa heitimme katseen penkkiriveihin, oli siellä suuri ero.
Melkein kaikilla lapsilla oli siellä vanhemmat tai sukulaisia, jotka
rakkain katsein seurasivat jokaista heidän liikettään ja hymyilivät
tyytyväisyydestä kun vastaukset sattuivat jotakuinkin oikein.

Minulla ei ollut ketään.

Niin ainakin luulin. Mutta kun lupaukset oli annettu, ja kukin

nuorista kirkonmäellä haki omaistensa seuran, saaden osansa
kirkkoeväistä, ja kun minä seisoin yksinäni ja alakuloisena vilkasta
elämää ympärilläni katsellen, sukelsi äkkiä pieni käsi käteeni ja kaino
ääni kuiskasi:

"Pyysin emännältä lupaa saada tulla sinua katsomaan tänään, ja

hän antoi minulle nämä tuliaisiksi."

"Tule, pikku Nisse!"

Ja niin vei Hanna sisko minut lukkarin puuliiterin taakse ja otti

pienestä likaisesta nenäliinasta esille harmahtavan sokuripalasen ja
sangen kovan vesirinkelin.
 Ylpeys loisti pikku sisaren silmistä hänen näin sanoessaan, ja
hänellä oli syytäkin siihen, niin iloiseksi oli hän tehnyt minut. Ei jäänyt
pieni ruotulais Nissekään aivan osattomaksi rakkaudesta ja
rinkeleistä tänä tärkeänä päivänä.

Hanna katseli minua vakavasti ja viisaan näköisenä minun

herkutellessani hänen tuomisillaan. Hänellä nähtävästi oli jotakin
mielessä. Lopulta se tuli esiin:

"Nisse, tiedätkö, missä äiti ja isä lepäävät?"

Tunsin piston sydämessäni. Tuota en ollut koskaan ajatellut.

Avuttomana harhaili katseeni hoitamattoman ruohopeitteisen
hautausmaan osan yli, mihin köyhät haudattiin.

"Jospa uskaltaisin kysyä joltakin", arveli Hanna.

Tunsin itseni niin pieneksi, köyhäksi ja huonoksi, että vaikka

suuresti kaipasinkin hetkeksi saada painaa pienet kasvoni ruohoon
isän ja äidin haudalla, ei kuitenkaan tehnyt mieleni kääntyä
kysymyksellä kenenkään puoleen. Otin kuitenkin pari askelta talleja
päin.

"Ei, anna olla, voisivat vaan tiuskaista meille", sanoi Hanna ja

pidätti minua takin liepeestä.

Tämän päivän, Helatuorstain, jälkeen alkoi elämä Pohjoistalossa

taas kulkea entistä yksitoikkoista rataansa; tähän asti olivat
pappilassa käynnit sitä hiukan vilkastuttaneet.

En tuntenut mitään kaunaa Jaskaa ja hänen vaimoansa kohtaan,

en kovan työn, enkä huonon ruuankaan takia, en siitä, että toisinaan
antoivat minulle selkään enkä siitä, että panivat minun nukkumaan
likavesisaavin viereen. Mutta eräänä päivänä kesällä kun meillä
päivälliseksi oli ollut pieni sillinpala ja hyvin huonoa perunakeittoa,
lähetettiin minut hakaan hakemaan hevosta heinänkorjuuseen.
Jaskan piti sill'aikaa "laittaa heinähäkit kuntoon". Pläsi sattui
olemaan aivan veräjän suulla, ja kymmenen minuutin perästä minä
taas jo avasin tuvan oven ja ilmoitin:

"Pläsi on jo pihalla, ja…"

Sanat tarttuivat kurkkuuni. Siellä istuivat Jaska ja emäntä ja kaikki

lapset ja ajoivat sisäänsä vehnäpuuroa ja maitoa. Niiden muutamien
vaivasten lusikallisten vuoksi, mitkä olisivat tulleet huutopojan
osaksi, piti nämä pienet kemut pidettämän salassa häneltä!
Änkyttäen ja pelästyen omaa rohkeuttani sanoin:

"Herra Jumala, onko jo illallisaika?"

Emäntä veti huivin silmilleen ja katseli alas maitovatiin.

"Satuin löytämään tämän pienen maitotilkan kaapista. Ota

lusikkasi, poika!"

Vähäpätöisimmätkin tapahtumat tulivat suuriksi käännekohdiksi

Pohjoistalon yksitoikkoisessa elämässä. Maantie kulki aivan talon
vieritse, ja herrasvaunujen ohi ajaminen antoi keskustelun aihetta
koko päiväksi. Ja kun oli markkinat kauppalassa puolentoista
penikulman päässä, laitti Jaska aina niin, että olimme työssä tien
vieressä niin että hän sai nähdä kaikki ohi vietävät elukat ja jutella
jonkun sanan niiden omistajien kanssa. Viinaa ei ollut markkinoilla
saatavissa, lukuunottamatta sitä vähää, minkä pari kahvieukkoa
kahvikupeissaan saattoivat tarjota siltavoudin selän takana, ja sen
vuoksi oli useimmilla lekkerit itsellä mukana. Jos joku oikein vanha
hyvä tuttu sattui ohi kulkemaan, niin otti hän pienen naukun yhdessä
Jaskan kanssa. Väliin ei yksi naukku riittänytkään, ja silloin isäntäni
maailmankatsomus muuttui paljon valoisammaksi. Sellaisessa
juhlallisessa tilaisuudessa kertoi hän kerran, että isäni jossakin
huutokaupassa oli pelastanut hänet selkäsaunasta, alkoi itkeä kauan
pidätetyn kiitollisuuden kyyneleitä ja antoi minulle kaksikymmentä
äyriä puhdasta rahaa, ainoat kolmen vuoden aikana.

Mutta kaikkein juhlallisinta oli niinä kolmena neljänä kertana

vuodessa kun matkakauppias tuli. Maakauppa oli silloin vielä
kapalossaan, meidän pitäjässämme ei ollut ainoatakaan avointa
kauppapuotia; kaikki, mitä emäntä ja piiat tiesivät maailman
komeudesta ja ylellisyydestä, supistui siihen, mitä he olivat nähneet
Lassi Anderssonin käynneillä. Ja Lassi Andersson oli juuri sama
kiertävä liikemies, joka kerran oli saanut osakseen minun ikuisen
kiitollisuuteni runsaasti palkitsemalla minun vaivani
viisikymmenäyrisellä.

Harvoin tuli kysymykseen, että emäntä olisi ostanut jotakin; piika

sitä ei tehnyt koskaan. Mutta Pohjoistalossa sopi kauppa-Lassin
hyvin levätä yö, väliinpä päiväkin, ja silloin tehtiin vuode
porstuanperäkamariin ja parasta, mitä talo voi tarjota, tuotiin esiin
hänen kestitsemisekseen. Eikä Poltekaan tallissa voinut huonommin.
Ottaa maksua sellaisesta vieraanvaraisuudesta pidettiin siihen
aikaan talonpoikaistalossa häpeänä, mutta palkitsemattakaan se ei
saanut jäädä, ja niin sai emäntä joka kerta pieniä lahjoja, nenäliinoja,
kampoja, saippuoita, sormustimia, rintasokeria ja muuta sellaista,
väliin loistavan korean päähuivinkin, puhumattakaan siitä että
kauppa-Lassi toimitti taloon niin paljon "rotansokeria" (arsenikkia)
kuin vuoden mittaan tarvittiin hiiriä, kipeitä lehmiä y.m. varten. Tätä
kiellettyä tavaraa siihen aikaan jokainen kiertävä kauppamies kuletti
mukanaan suuret määrät.

Ja sitte saimme me kaupantekijäisiksi nähdä laatikkojen kaiken

ihanuuden, kun Lassi jolloinkin levätessään tarkasteli ja järjesteli
varastojaan. Jaska ja emäntä muistivat Lassin jo niiltä ajoilta kun hän
kulki ympäri laukku selässä. Silloinkin jo myi hän monenlaista
tavaraa; nyt kun hänellä oli hevonen ja vankkurit, oli hänen
varastonsa oikein suuremmoinen.

Jos emäntä parhaansa mukaan hoiteli Lassia, tuhlasin minä yhtä

itsekkäästä syystä hellimmän huolenpitoni Pollelle. Minä su'in ja
harjasin sitä, sekotin täysin kourin jauhoja sen silppuun ja varastin
sille emännän parhaimpia vasikanheiniä. Kaksikymmentäviisi äyriä
oli vähin määrä, minkä Lassi minulle antoi juomarahaksi ja
viimeisenä jouluna kun olin Pohjoistalossa sain pienen, korean
pumpulikaulaliinan, joka oli vähintäin kuutta loistavaa väriä.
Vakuutan, ettei mikään korukalu koko elämässäni, ei edes
vaasantähti, ole tuottanut minulle niin suurta iloa kuin tämä huivi.

Mutta vielä suurempi palkinto odotti minua.

Huolenpitoni Pollesta tuli yhä enemmän huomatuksi. Sain myöskin

auttaa tavaroiden sisälle kantamisessa ja pakkaamisessa, enkä kait
osoittautunut aivan tyhmäksi siinä toimessa.

Kesällä sen jälkeen kun olin päässyt ripille, tuli kauppa-Lassi

meille heinäkuussa. Hän näytti väsyneeltä.

"No, mitäs kuuluu?" kysyi Jaska.

 "Kiitos vaan, hiljalleenhan menee, mutta alkaa käydä hiukan
rasittavaksi kantaa retuuttaa noita laatikoita ja hypellä veräjiä
aukasemassa ja hoitaa hevosta. Täytän kuuskymmentä Mikon
päivänä."

Tuli hiljaisuus hetkeksi, ja sitte jatkoi Lassi:

"Otan silloin tällöin itselleni pojan apulaiseksi pariksi päiväksi,

missä on paljo veräjiä ja portteja tiellä; mutta tarvitsisinpa melkein
alituisen apulaisen."

Sinä rakas, rakas ukko! Sydän lensi kurkkuuni. Jospa tietäisit…

mutta enhän minä uskaltanut…

Seuraavana aamuna kysyi Lassi äkkiä:

"Ettekö te tahdo antaa minulle tuota huutopoikaanne apulaiseksi,

Jaska?"

Pistin neljä sormea suuhuni, jotten kirkasisi ilosta.

"Hm….minulla on.. .meneppäs ulos, poika!"

Minä menin, mutt'en tietystikään kauemmaksi kuin toiselle puolelle

tuvan ovea, jonka avainreikään sovitin korvani. Soimatkoon minua
tästä joka haluaa.

Ja nyt minä oikein sain kuulla, kuinka suuren arvoinen nuori mies
minä olin talossa. En ihmettele, ett'ei Jaska tahtonut tehdä nuorta
mieltäni itserakkaaksi kaikella tuolla ylistyksellä.

Olin melkein suuren rengin veroinen. Osasin tehdä kaikkea, olin

tottelevainen ja järjestystä harrastava. Ja sitte sai hän minusta
kolmekymmentä kruunua vaivaishoitohallitukselta.

"Vieläkö nytkin, kun hän on päässyt edes?" kysyi Lassi.

"Totta tosiaan, vielä vuoden ajan."

Siinä Pohjosen Jaska rohkeasti pani omiaan, sillä viime vuodelta

ei hän enää saanut kuin viisitoista kruunua, ja sekin vuosi loppui jo
kahden viikon perästä. Olin vähällä syöstä sisään ja huutaa: "Sinä
valehtelet!" Mutta hiljaa, nyt puhui Lassi taas.

"Minä pidän pojasta. Paljonko tahdotte välirahoja, että hän saisi

seurata minua jo tänään?"

"Kellekään muulle en minä häntä antaisi mistään hinnasta

maailmassa, mutta tehdäkseni Anderssonille palveluksen, annan
pojan hänelle viidestäkymmenestä kruunusta."

"Oletteko te aivan rutihullu, Jaska? Komean hamekankaan Liisa

muorille annan, enkä mitään muuta."

"Hiis vieköön, jos annan alle neljänkymmenen viiden", arveli

Jaska.

Kauppa-Lassi nousi ja napitti kiinni päällystakkinsa. Hän oli aivan

valmis lähtemään. Tarttuessaan ovenripaan sanoi hän:

"Hyvä hamekangas, kuusi nenäliinaa, saippuaa ja puoli luotia

rotansokuria, niin on kauppa valmis, mutt'ei nuppineulaakaan
enempää; on niitä poikia maailmassa, muuallakin."

Jollei Jaska nyt olisi myöntynyt, olisin minä, niin paljo kuin häntä
pelkäsinkin, syössyt sisään ja itse sekaantunut leikkiin. Mutta Jaska
hellitti purjeitaan ja sanoi:

"Ei niin kiivaasti, Andersson. Saakoon hän Jumalan nimessä pojan

siitä kuin on tarjonnut, vaikka se on minulle suuri vahinko, ja vaikka
pidän pojasta kuin olisi hän omia lapsiani."

Niin olin minä siis "myyty" toisen kerran elämässäni! Mutta olin
kuitenkin oikein iloinen. Herra Jumala, nythän minusta maksettiin.

Tunnin kuluttua istuin minä perimmäisellä tavaralaatikolla kauppa-

Lassin vankkureissa. Aurinko paistoi, koko luonto hymyili ja minun
sisässäni soi ja helisi riemu. Minulla oli suuri työ pitää itseäni
tyynenä. Mutta mäissä, kun Pollen kuormaa keventääksemme
kävelimme, hyppelin minä korkealle ilmaan rajussa ilossani. Päästä
ulos maailmaan, matkustaa seudusta seutuun, nähdä uusia ihmisiä
joka päivä, hoitaa ystävääni Pollea, olla kaukana likavesisaavista,
syödä Lassin hyvästä eväsvakasta eikä milloinkaan enää tarvita
mennä puhteella riihtä puimaan!
IV.

Kauppa-Lassi ja minä.

Minun täytyy esittää teille uudet ystäväni, isäntäni ja toverini,

kauppa-Lassi ja Polle. Vielä näin monen vuoden perästä voin nähdä
heidät edessäni, milloin tahdon, esim. sellaisina kun he olivat
kolmisin kiivetessämme jotakin vastamäkeä ylöspäin. Kauppa-Lassi
oli nyt vanhoilla päivillään hieman köyryselkäinen, pari tuumaa
keskimittaa lyhyempi, mutta lujatekoinen ja tukeva varreltaan.
Tasaisen lihavaa ruumista peitti huonosti istuva, karkeasta
harmaasta verasta tehty päällysnuttu, ja suuret jalat upposivat vielä
paljo suurempiin karkeisiin rasvanahkasaappaisiin, joiden varret
ulottuivat hyvän matkaa polvien yläpuolelle. Sai olla ainakin 25
astetta lämmintä varjossa, ennenkuin Lassin päähän pisti matkalla
heittää päällystakki pois, ja kevyempiä jalkineita hän ei käyttänyt
koskaan. Talvisin oli hänellä sudennahkaturkit, karva ulospäin.
Karkean takin kauluksen yli kohosivat pyöreät, hyväntahtoisen ja
hyvinvoivan näköiset kasvot, ja suuri pää, jonka runsas, vaalea
tukkapeite leikattiin vanhanaikaisella tavalla tasaiseksi yltympäri, niin
että tukan alareuna suuresti muistutti olkikaton räystästä. Parta ja
viikset olivat punaiset, hiukan harmaita karvoja joukossa, ja nenä oli
karkeatekoinen ja paksu. Mutta siniset silmät, suuret, älyä ja
hyvyyttä loistavat silmät loivat valonsa yli kasvojen, yli koko
ruumiinkin, kuten kesä-aurinko kultaa karua maisemaa, ja kauvaa ei
ollut kauppa-Lassin kanssa puhunut ja kuunnellut hänen pehmeätä
ja ystävällistä ääntänsä, ennenkuin jo piti hänestä. Hän voi olla
iloinenkin iloisten joukossa, laskea leikkiä ja jutella, kaikella
varovaisuudella ottaa lasin silloin tällöin; mutta minä, joka paremmin
tunsin hänet, tiesin kuitenkin hyvin, että jokin painoi hänen
mieltänsä, jokin, joka ei koskaan kokonaan väistynyt, ja kyllä hän
tätä jotakin, ei vaan kauppa-asioitansa, tuumiskeli, kun hän väliin
hiljaa ja liikkumatta istui tuntikausia kuormalla, imeskellen
piippunysäänsä ja katsella tuijottaen eteensä, mäkiä ja metsiä,
peltoja ja järvenrantoja, näkemättä kuitenkaan kaikesta juuri mitään.

Paljo hänestä pidettiin joka paikassa minne vaan tulimme hänen

parikymmentä neliöpenikulmaa käsittävällä liike-alallaan. Etenkin oli
hän naisväen suosikki. Kun hänen mehevä "Hyvää päivää!" kuultiin
pihalla, seisahtui rukki, ja navettapiika kääntyi takasin navetantieltä,
ja pikkutytöt nauroivat ja koputtelivat puukenkiään porstuassa ja
pistivät kaikki sormet suuhun ja katselivat pörröisen tukan alta
kauppa-Lassia noiden "karamöllien" suloisessa esimaussa, joilla
kauppa-Lassi aina kestitsi tuvan pikkuväkeä. Ennenkuin isäntä itse
ehti heittää kirveen kädestään ja marssia puuliiteristä sisään ja
sanoa: "Katsohan vaan, Andersson ulkona matkoilla! Tervetuloa
meidän taloon!" olivat sekä kahvipannu että vohvelirauta tulella.

Sellaisissa kelpopaikoissa kului hyvä aika, ennenkuin Lassi alkoi

puhua kaupoista. Ensin täytyi hänen tietää, kuinka vanhaemäntä
jaksoi, ja oliko lehmä, joka hänen viimeksi täällä käydessään oli
saanut perunan kurkkuunsa, jo parantunut, ja kuinka hevoskaupat
olivat luonnistaneet. Sitten hän hetken oltuaan vaiti saattoi sanoa: