Constitutional Law (Aspen Casebook

Series) 5th Edition, (Ebook PDF)

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/constitutional-law-aspen-casebook-series-5th-edition-
ebook-pdf/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Constitutional Law [Connected Casebook] (Aspen

Casebook) New Edition

https://ebookmass.com/product/constitutional-law-connected-
casebook-aspen-casebook-new-edition/

Trademarks and Unfair Competition: Law and Policy

(Aspen Casebook Series) 5th Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/trademarks-and-unfair-competition-
law-and-policy-aspen-casebook-series-5th-edition-ebook-pdf/

Information Privacy Law (Aspen Casebook Series) 6th

Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/information-privacy-law-aspen-
casebook-series-6th-edition-ebook-pdf/

Gifts, Glamping, & Glocks (A Camper & Criminals Cozy

Mystery Series Book 29) Tonya Kappes

https://ebookmass.com/product/gifts-glamping-glocks-a-camper-
criminals-cozy-mystery-series-book-29-tonya-kappes/
Trapped: Brides of the Kindred Book 29 Faith Anderson

https://ebookmass.com/product/trapped-brides-of-the-kindred-
book-29-faith-anderson/

Media Management: A Casebook Approach (Routledge

Communication Series) 5th Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/media-management-a-casebook-
approach-routledge-communication-series-5th-edition-ebook-pdf/

Trademarks and Unfair Competition: Law Policy (Aspen

Casebook) 5th Edition – Ebook PDF Version

https://ebookmass.com/product/trademarks-and-unfair-competition-
law-policy-aspen-casebook-5th-edition-ebook-pdf-version/

Criminal Law: Case Studies and Controversies (Aspen

Casebook Series) 4th Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/criminal-law-case-studies-and-
controversies-aspen-casebook-series-4th-edition-ebook-pdf/

Property Law: Rules, Policies, and Practices (Aspen

Casebook Series) 7th Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/property-law-rules-policies-and-
practices-aspen-casebook-series-7th-edition-ebook-pdf/
Subjects: LCSH: Constitutional law—United States. | LCGFT: Casebooks
Classification: LCC KF4550 .C429 2017 | DDC 342.73—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2016047781
v

About Wolters Kluwer Legal &

Regulatory U.S.
Wolters Kluwer Legal & Regulatory U.S. delivers expert content and
solutions in the areas of law, corporate compliance, health compliance,
reimbursement, and legal education. Its practical solutions help customers
successfully navigate the demands of a changing environment to drive
their daily activities, enhance decision quality and inspire confident
outcomes.

Serving customers worldwide, its legal and regulatory portfolio includes

products under the Aspen Publishers, CCH Incorporated, Kluwer Law
International, ftwilliam.com and MediRegs names. They are regarded as
exceptional and trusted resources for general legal and practice-specific
knowledge, compliance and risk management, dynamic workflow
solutions, and expert commentary.
vii

This book is dedicated to my students— past, present, and future.

ix

SUMMARY OF CONTENTS
Contents
Preface
Acknowledgments
The Constitution of the United States

Chapter 1. The Federal Judicial Power

Chapter 2. The Federal Legislative Power
Chapter 3. The Federal Executive Power
Chapter 4. Limits on State Regulatory and Taxing Power
Chapter 5. The Structure of the Constitution’s Protection of Civil
Rights and Civil Liberties
Chapter 6. Economic Liberties
Chapter 7. Equal Protection
Chapter 8. Fundamental Rights Under Due Process and Equal
Protection
Chapter 9. First Amendment: Freedom of Expression
Chapter 10. First Amendment: Religion

Table of Cases
Index
xi

CONTENTS

Preface
Acknowledgments
The Constitution of the United States

CHAPTER 1
THE FEDERAL JUDICIAL POWER
A. The Authority for Judicial Review
Marbury v. Madison
Notes on Marbury v. Madison
Authority for Judicial Review of State Judgments
Martin v. Hunter’s Lessee
Cohens v. Virginia
B. Limits on the Federal Judicial Power
1. Interpretive Limits
How Should the Constitution Be Interpreted? The
Second Amendment as an Example
District of Columbia v. Heller
2. Congressional Limits
The Exceptions and Regulations Clause
Ex Parte McCardle
Notes on Ex Parte McCardle
Separation of Powers as a Limit on Congress’s
Authority
United States v. Klein
Notes on United States v. Klein
Robertson v. Seattle Audubon Society
Bank Markazi v. Peterson
3. Justiciability Limits
a. Prohibition of Advisory Opinions
 Opinion of the Justices
Hayburn’s Case
Plaut v. Spendthrift Farm, Inc.
Notes on Advisory Opinions
Nashville, C. & St. L. Ry. v. Wallace
b. Standing
i. Constitutional Standing Requirements
Allen v. Wright
Massachusetts v. Environmental Protection Agency

xii

Notes on Constitutional Standing Requirements: Injury,

Causation, and Redressability
City of Los Angeles v. Lyons
Lujan v. Defenders of Wildlife
Clapper v. Amnesty International USA
Linda R. S. v. Richard D.
Warth v. Seldin
Simon v. Eastern Kentucky Welfare Rights
Organization
Duke Power Co. v. Carolina Environmental Study
Group, Inc.
ii. Prudential Standing Requirements
The Prohibition of Third-Party Standing
Singleton v. Wulff
Barrows v. Jackson
Craig v. Boren
Gilmore v. Utah
The Prohibition of Generalized Grievances
United States v. Richardson
Flast v. Cohen
c. Ripeness
Poe v. Ullman
Abbott Laboratories v. Gardner
United Public Workers v. Mitchell
Regional Rail Reorganization Act Cases
 Lake Carriers Assn. v. MacMullan
Susan B. Anthony List v. Driehaus
d. Mootness
Moore v. Ogilvie
Roe v. Wade
DeFunis v. Odegaard
Friends of the Earth, Inc. v. Laidlaw Environmental
Services
United States Parole Commission v. Geraghty
e. The Political Question Doctrine
i. The Political Question Doctrine Defined
What Is a Political Question? The Issues of
Malapportionment and Partisan Gerrymandering
Baker v. Carr
Vieth v. Jubelirer

xiii

ii. The Political Question Doctrine Applied: Congressional

Self-Governance
Powell v. McCormack
iii. The Political Question Doctrine Applied: Foreign
Policy
Goldwater v. Carter
Zivotofsky v. Clinton
iv. The Political Question Doctrine Applied: Impeachment
and Removal
Nixon v. United States

CHAPTER 2
THE FEDERAL LEGISLATIVE POWER
A. Introduction: Congress and the States
The Framework for Analysis: McCulloch v. Maryland
McCulloch v. Maryland
What Role Should Concern over Protecting States Have
in Defining Congress’s Powers?
 National Federation of Independent Business v.
Sebelius
B. The Necessary and Proper Clause
United States v. Comstock
C. The Commerce Power
1. The Initial Era: Gibbons v. Ogden Defines the Commerce Power
Gibbons v. Ogden
2. The 1890s-1937: A Limited Federal Commerce Power
a. What Is “Commerce”?
b. What Does “Among the States” Mean?
c. Does State Sovereignty Limit Congressional Power?
3. 1937-1990s: Broad Federal Commerce Power
Key Decisions Changing the Commerce Clause
Doctrine
NLRB v. Jones & Laughlin Steel Corp.
United States v. Darby
Wickard v. Filburn
The Meaning of “Commerce Among the States”
Heart of Atlanta Motel, Inc. v. United States
Katzenbach v. McClung, Sr. & McClung, Jr.
Hodel v. Indiana
Perez v. United States
The Tenth Amendment Between 1937 and the 1990s
Garcia v. San Antonio Metropolitan Transit Authority
4. 1990s-???: Narrowing of the Commerce Power and Revival of
the Tenth Amendment as a Constraint on Congress
a. What Is Congress’s Authority to Regulate “Commerce
Among the States”?
United States v. Lopez
United States v. Morrison
Gonzales v. Raich

xiv

b. Does the Tenth Amendment Limit Congress’s Authority?

New York v. United States
Printz v. United States
 Reno v. Condon
D. The Taxing and Spending Power
For What Purposes May Congress Tax and Spend?
United States v. Butler
Chas. C. Steward Mach. Co. v. Davis
Sabri v. United States
Conditions on Grants to State Governments
South Dakota v. Dole
E. Congress’s Powers Under the Post-Civil War Amendments
1. Whom May Congress Regulate Under the Post-Civil War
Amendments?
United States v. Morrison
2. What Is the Scope of Congress’s Power?
Katzenbach v. Morgan & Morgan
City of Boerne v. Flores
Shelby County, Alabama v. Holder
F. Congress’s Power to Authorize Suits Against State Governments
1. Background on the Eleventh Amendment and State Sovereign
Immunity
2. Congress’s Power to Authorize Suits Against State Governments
a. The Basic Rule: Congress May Authorize Suits Against
States Pursuant Only to §5 of the Fourteenth Amendment
Fitzpatrick v. Bitzer
Seminole Tribe of Florida v. Florida
b. Cases Denying Congress Authority to Act Under §5 to
Authorize Suits Against State Governments
Florida Prepaid Postsecondary Education Expense
Board v. College Savings Bank & United States
Kimel v. Florida Board of Regents
Board of Trustees, University of Alabama v. Garrett
c. Congress’s Greater Authority to Legislate Concerning Types
of Discrimination and Rights That Receive Heightened
Scrutiny
Nevada Department of Human Resources v. Hibbs
Tennessee v. Lane
3. Congress’s Power to Authorize Suits Against State Governments
in State Courts
 Alden v. Maine

xv

CHAPTER 3
THE FEDERAL EXECUTIVE POWER
A. Inherent Presidential Power
Youngstown Sheet & Tube Co. v. Sawyer
The Scope of Inherent Power: The Issue of Executive
Privilege
United States v. Richard M. Nixon, President of the
United States
B. The Authority of Congress to Increase Executive Power
William J. Clinton, President of the United States v.
City of New York
C. The Constitutional Problems of the Administrative State
1. The Nondelegation Doctrine and Its Demise
A.L.A. Schechter Poultry Corp. v. United States
Panama Refining Co. v. Ryan
2. The Legislative Veto and Its Demise
Immigration & Naturalization Service v. Jagdish Rai
Chadha
3. Checking Administrative Power
The Appointment Power
Alexia Morrison, Independent Counsel v. Theodore B.
Olson
NLRB v. Noel Canning
The Removal Power
The Impeachment of Andrew Johnson
Myers v. United States
Humphrey’s Executor v. United States
Wiener v. United States
Bowsher v. Synar
Morrison v. Olson
Free Enterprise Fund v. Public Company Accounting
Oversight Board
 D. Separation of Powers and Foreign Policy
1. Are Foreign Policy and Domestic Affairs Different?
United States v. Curtiss-Wright Export Corp.
Notes on Curtiss-Wright
Zivotofsky v. Kerry
2. Treaties and Executive Agreements
Dames & Moore v. Regan, Secretary of the Treasury
3. War Powers
Title 50. War and National Defense; Chapter 33—War
Powers Resolution
E. Presidential Power and the War on Terrorism
1. Detentions
Hamdi v. Rumsfeld
Boumediene v. Bush
2. Military Tribunals
Ex Parte Quirin

xvi

F. Checks on the President

1. Suing and Prosecuting the President
Richard Nixon v. A. Ernest Fitzgerald
William Jefferson Clinton v. Paula Corbin Jones
2. Impeachment

CHAPTER 4
LIMITS ON STATE REGULATORY AND TAXING POWER
A. Preemption of State and Local Laws
1. Express Preemption
Lorillard Tobacco Co. v. Reilly
2. Implied Preemption
a. Conflicts Preemption
Florida Lime & Avocado Growers, Inc. v. Paul,
Director, Department of Agriculture of California
b. Preemption Because State Law Impedes the Achievement of
a Federal Objective
 Pacific Gas & Electric Co. v. State Energy Resources
Conservation & Development Commission
c. Preemption Because Federal Law Occupies the Field
Arizona v. United States
B. The Dormant Commerce Clause
1. Why a Dormant Commerce Clause?
H.P. Hood & Sons, Inc. v. Du Mond, Commissioner of
Agriculture & Markets of New York
2. The Dormant Commerce Clause Before 1938
Aaron B. Cooley v. The Board of Wardens of the Port of
Philadelphia ex rel. Society for Relief of Distressed
Pilots
3. The Contemporary Test for the Dormant Commerce Clause
a. The Shift to a Balancing Approach
South Carolina State Highway Department v. Barnwell
Bros., Inc.
Southern Pacific Co. v. Arizona ex rel. Sullivan,
Attorney General
b. Determining Whether a Law Is Discriminatory
Facially Discriminatory Laws
City of Philadelphia v. New Jersey
Facially Neutral Laws
Hunt, Governor of the State of North Carolina v.
Washington State Apple Advertising Commission
Exxon Corp. v. Governor of Maryland
West Lynn Creamery, Inc. v. Healy, Commissioner of
Massachusetts Department of Food & Agriculture

xvii

State of Minnesota v. Clover Leaf Creamery Co.

c. Analysis If a Law Is Deemed Discriminatory
Dean Milk Co. v. City of Madison, Wisconsin
Maine v. Taylor & United States
d. Analysis If a Law Is Deemed Nondiscriminatory
Loren J. Pike v. Bruce Church, Inc.
 Bibb, Director, Department of Public Safety of Illinois
v. Navajo Freight Lines, Inc.
Consolidated Freightways Corp. of Delaware v.
Raymond Kassel
Summary
e. Exceptions to the Dormant Commerce Clause
Congressional Approval
Western & Southern Life Insurance Co. v. State Board
of Equalization of California
The Market Participant Exception
Reeves, Inc. v. William Stake
White v. Massachusetts Council of Construction
Employers, Inc.
South-Central Timber Development, Inc. v.
Commissioner, Department of Natural Resources of
Alaska
C. The Privileges and Immunities Clause of Article IV, §2
1. Introduction
2. Analysis Under the Privileges and Immunities Clause
What Are the “Privileges and Immunities of
Citizenship”?
Toomer v. Witsell
United Building & Construction Trades Council of
Camden County v. Mayor & Council of the City of
Camden
Lester Baldwin v. Fish & Game Commission of
Montana
What Justifications Are Sufficient to Permit
Discrimination?
Supreme Court of New Hampshire v. Kathryn A. Piper

CHAPTER 5
THE STRUCTURE OF THE CONSTITUTION’S PROTECTION OF
CIVIL RIGHTS AND CIVIL LIBERTIES
A. Introduction
B. The Application of the Bill of Rights to the States
 1. The Rejection of Application Before the Civil War
Barron v. Mayor & City Council of Baltimore
2. A False Start in Applying the Bill of Rights to the States: The
Privileges or Immunities Clause and the Slaughter-House Cases

xviii

Slaughter-House Cases: Butchers’ Benevolent

Association of New Orleans v. Crescent City Live-
Stock Landing & Slaughter-House Co.
Saenz v. Roe
3. The Incorporation of the Bill of Rights into the Due Process
Clause of the Fourteenth Amendment
The Debate over Incorporation
Palko v. Connecticut
Adamson v. California
The Current Law as to What’s Incorporated
Duncan v. Louisiana
McDonald v. City of Chicago
The Content of Incorporated Rights
C. The Application of the Bill of Rights and the Constitution to Private
Conduct
1. The Requirement for State Action
The Civil Rights Cases: United States v. Stanley
2. The Exceptions to the State Action Doctrine
a. The Public Functions Exception
Marsh v. Alabama
Jackson v. Metropolitan Edison Co.
Terry v. Adams
Evans v. Newton
Hudgens v. National Labor Relations Board
b. The Entanglement Exception
Judicial and Law Enforcement Actions
Shelley v. Kraemer
Lugar v. Edmondson Oil Co.
Edmonson v. Leesville Concrete Co.
Government Regulation
 Burton v. Wilmington Parking Authority
Moose Lodge No. 107 v. Irvis
Government Subsidies
Norwood v. Harrison
Rendell-Baker v. Kohn
Blum v. Yaretsky
Entwinement
Brentwood Academy v. Tennessee Secondary School
Athletic Association

CHAPTER 6
ECONOMIC LIBERTIES
A. Introduction
Historical Overview
Organization of the Chapter

xix

B. Economic Substantive Due Process

1. Introduction
2. The Early History of Economic Substantive Due Process
3. Substantive Due Process of the Lochner Era
Allgeyer v. Louisiana
Lochner v. New York
Laws Protecting Unionizing
Maximum Hours Laws
Muller v. Oregon
Minimum Wage Laws
Adkins v. Children’s Hospital
Consumer Protection Legislation
Weaver v. Palmer Bros. Co.
Nebbia v. People of New York
4. Economic Substantive Due Process Since 1937
Pressures for Change
The End of Lochnerism
West Coast Hotel Co. v. Parrish
 United States v. Carolene Products Co.
Economic Substantive Due Process Since 1937
Williamson v. Lee Optical of Oklahoma, Inc.
The Rebirth of Economic Due Process? Constitutional
Limits on Punitive Damages
BMW of North America, Inc. v. Gore
State Farm Mutual Automobile Insurance Co. v.
Campbell
Philip Morris U.S.A. v. Williams
Too Much Deference?
C. The Contracts Clause
1. Introduction
2. The Modern Use of the Contracts Clause
Home Building & Loan Association v. Blaisdell
Government Interference with Private Contracts
Energy Reserves Group, Inc. v. Kansas Power & Light
Co.
Government Interference with Government Contracts
United States Trust Co. v. New Jersey
D. The Takings Clause
1. Introduction
2. Is There a “Taking”?
Possessory Takings
Loretto v. Teleprompter Manhattan CATV Corp.
Horne v. Department of Agriculture
Regulatory Takings
Pennsylvania Coal Co. v. Mahon
Miller v. Schoene
Penn Central Transportation Co. v. New York City
Lucas v. South Carolina Coastal Council
Nollan v. California Coastal Commn.

xx

Dolan v. City of Tigard

Palazzolo v. Rhode Island
 Tahoe-Sierra Preservation Council, Inc. v. Tahoe
Regional Planning Agency
3. Is It for “Public Use”?
Hawaii Housing Authority v. Midkiff
Kelo v. City of New London
4. What Is the Requirement for “Just Compensation”?
Brown v. Legal Foundation of Washington

CHAPTER 7
EQUAL PROTECTION
A. Introduction
1. Constitutional Provisions Concerning Equal Protection
2. A Framework for Equal Protection Analysis
Question 1: What Is the Classification?
Question 2: What Is the Appropriate Level of Scrutiny?
Question 3: Does the Government Action Meet the
Level of Scrutiny?
The Protection of Fundamental Rights Under Equal
Protection
B. The Rational Basis Test
1. Introduction
2. Does the Law Have a Legitimate Purpose?
What Constitutes a Legitimate Purpose?
Romer v. Evans
Must It Be the Actual Purpose, or Is a Conceivable
Purpose Enough?
3. The Requirement for a “Reasonable Relationship”
Tolerance for Underinclusiveness Under Rational Basis
Review
Railway Express Agency, Inc. v. New York
Tolerance for Overinclusiveness Under Rational Basis
Review
New York City Transit Authority v. Beazer
Cases in Which Laws Are Deemed Arbitrary and
Unreasonable
U.S. Department of Agriculture v. Moreno
 City of Cleburne, Texas v. Cleburne Living Center, Inc.
C. Classifications Based on Race and National Origin
1. Race Discrimination and Slavery Before the Thirteenth and
Fourteenth Amendments
Dred Scott v. Sandford
Dred Scott v. Sandford
The Post-Civil War Amendments

xxi

2. Strict Scrutiny for Discrimination Based on Race and National

Origin
3. Proving the Existence of a Race or National Origin
Classification
a. Race and National Origin Classifications on the Face of the
Law
Race-Specific Classifications That Disadvantage Racial
Minorities
Korematsu v. United States
Racial Classifications Burdening Both Whites and
Minorities
Loving v. Virginia
Palmore v. Sidoti
Laws Requiring Separation of the Races
Plessy v. Ferguson
Plessy v. Ferguson
The Initial Attack on “Separate but Equal”
Brown v. Board of Education
Brown v. Board of Education
The Invalidation of Segregation in Other Contexts
b. Facially Neutral Laws with a Discriminatory Impact or with
Discriminatory Administration
The Requirement for Proof of a Discriminatory
Purpose
Washington v. Davis
McCleskey v. Kemp
City of Mobile v. Bolden
 Is Proof of a Discriminatory Effect Also Required?
Palmer v. Thompson
How Is a Discriminatory Purpose Proven?
Personnel Administrator of Massachusetts v. Feeney
Village of Arlington Heights v. Metropolitan Housing
Development Corp.
Application: Discriminatory Use of Peremptory
Challenges
4. Remedies: The Problem of School Segregation
Introduction: The Problem of Remedies
Brown v. Board of Education
Massive Resistance
Judicial Power to Impose Remedies in School
Desegregation Cases
Swann v. Charlotte-Mecklenburg Board of Education
Milliken v. Bradley
When Should Federal Desegregation Remedies End?
Board of Education of Oklahoma City Public Schools v.
Dowell

xxii

Parents Involved in Community Schools v. Seattle

School District No. 1
5. Racial Classifications Benefiting Minorities
The Emergence of Strict Scrutiny as the Test
Richmond v. J.A. Croson Co.
The Arguments for and Against Strict Scrutiny
The Use of Race to Benefit Minorities in College and
University Admissions
Grutter v. Bollinger
Gratz v. Bollinger
Fisher v. University of Texas at Austin
Drawing Election Districts to Increase Minority
Representation
Easley v. Cromartie
D. Gender Classifications
Another random document with
no related content on Scribd:
oletki, vastasi mettiäinen, vaan kaikesta työstä ja vaivastasi ei ole
kellänä, jos ei itselläsi, hyvää."

Mitä pitkästä iästä harjottamata hyvyyttä?

2. Mettiäinen ja Hämähäkki.

"Olisi minulla, kun sinulla, piikki suussani, sano hämähäkki

mettiäiselle, en toki noin ajeleisikan ja liehuaisi kaiken aikani kukilla,
vaan ajaisin ja tappaisin kärpäsiä, joita nyt, näin raukka aseetonna
ollen, en aina hyväsesti voita." "Waiti, hävytön, vaiti, vastasi
mettiäinen, etkö tiedä, että asetta pitää kantaa itsensä ja
lähimmäistensä turvaksi, ei vahingoksi ja surmaksi!"

Surmaksi suella valta, miekka puolimielisellä.

3. Kotka ja Jänis.

Kotka otti pojan jänikseltä, eikä laskenut kynsistään, vaikka kyllä

kauniisti emä rukoili. Wiimmen tuskissaan jänis uhkasi kostaaki, jos
ei heittäisi. "Saat kostaa", vastasi pahasti irvistellen kotka, lenti puun
latvaan pesähänsä ja tappo jänissikiön omain poikainsa ruoaksi.
Waan jänispä ei ollut suotta kostoa uhannut. Kutsui avukseen toisia
jäniksiä ja rupesi kaikin voimin puuta poikki järsimään, jonka latvassa
kotkalla oli pesänsä. Jo viimmen tuulen avulla kaatuiki puu, kotkan
pesä hajosi ja pojat litistyivät kuoliaksi kallioa vasten.

Kyllä mies merenki kiertää, vaan ei kierrä vainojata.

 taikka

Ylenkatsottu kanto reen kaataa.

Suomen kansan Arvuutuksia.

1. Kuiva kuusi kankahalla, kasvo tuoreita käpyjä.

2. Suoniton seisoo, jäsenitön jätköttää, talon leivässa pitävi, kaiken

kansan kasvattaapi.

3. Neulanenä, pujoperä, herroille veron vetää, takaperin työnsä

tekee.

4. Seitsemäselkänen, satajalkanen (Seitsemän selkää, sata

jalkaa),

5. Pajuttu, parkittu, naulittu, vääräpuu vääremmäksi veistetty.

Osviittoja. 1. Humalikko. 2. Jyväsäkki. 3. Kana. 4. Karhi (Hara,

Äes, Astuva). 5. Satula (t. Palje).

Suomen kansan Sanalaskuja.

1. 2. Sillan on toimi toisialla eli: mieli melkiässä, kun on toisen

miehen päässä.
 Ei vaan taidakan paljo siitä toimesta olla, jota ei omassa päässä
säilytetä, jonka tähden jokasenki mahdollisuutta myöten pitäisi kokea
omalla toimellansa elää, ei totuttaatse ylen muihin luottaumaan, sillä
itsekullaki on työtä itsestänsä. Toisilla sanoilla kuuluu edellinen
sanalasku näin: Sillon on tuuma tuonnempana, kun on toisessa
talossa, väki väljässä tilassa, kun on toisen hartioissa.

3. Pääsen mä kolmesta pahasta: venehestä vuotamasta,

hevosesta heittiöstä, akasta anipahasta; menehen tulella poltan,
hemosen hukille syötän, akan tallilla tapatan.

Muutamain olen kuullut sanovan: hevosta pakenemasta, akasta

äkisemästä. Sitä et taida tarvita muistuttaa, että ei ole kaikkia
sanalaskuja seuraamista. Niin eipä nykyistäki. Wuotavat veneensä
kyllä polttakoot tulella ja syöttäkööt susille heittiöt hevosensa, vaan
äkisemätä eli muuten pahaa akkaansa ei saa'kan taudilla eli muulla
mies tapattaa. Ilman näyttää tämä sanalasku muinasaikaan
syntyneeksi, koska miehellä ei vielä ollutkan paljo muuta
toimittamista, kun veneensä, hevosensa ja akkansa kera.

4. Miehittäin on myllyn käynti, vaimottain on lehmän lypsy.

Jos leipää ei talossa, niin syy miehissä; jos karja kehno, vika
vaimoissa.
MEHILÄINEN W. 1836.
Joulukuulta.

Tyttö kehnolle kosialle.

Kuulu suolta ruoskan roiske.

Rannalta reen ratsina,
Aisan kalke kaivotieltä:
Mie toivoin tutun tulevan,
Koriamman kohti käyvän,
Näätäreuhkasen näkyvän,
Revonpuuhkan purhottavan;
Tuo tulevi turkin nyplä,
Ween koira vengottavi,
Tuohinen kypärä päässä,
Petäjäinen paita päällä,
Housut Honkaset jalassa,
Puksut puiset lantehilla.
 Ja mitä kävelet surma,
Rannan raukuja ajelet,
Tinnervöitä tieustelet!
Suru surtsi kormannossa,
Hietat helmoissa helisi,
Kunnottoman kukkarossa,
Lantittoman lakkarissa.
Kun et tenkoa kerännyt
Täältä neitiä naiaksesi,
Tahtoaksesi tytärtä!

Jälkimaine. Näin lauleli muinen Karjalan neito, liiaksiki

vähätoivottua kosiatansa herjaten. Kun tuo nyt et kuitenkana ketänä
kaunista, ylimäärin ynsistellä, vähemmin herjata; niin olisiki meidän
mielestä sopivampi, tytön siistisanoin puhutella kehnompataki sulhoa
ja ennenkun kieltää, visusti miettiä, jos eikö voisiki tuumiin yhtyä. Ei
sitä aina ole'kana sihen luotettava, että luonto luovun luoksi tuopi,
veri vierehen vetävi, vaikka, jos niin tapahtuisi, se kyllä paras oisiki.
Olipa ennen muutamaki tyttö, joka sillä toivolla hylkäsi hyviäki
kosioita, vaan jonka sitte kukkaikänsä mentyä täyty ruupuhun ruveta,
käsin käyä tähtehille. Toisinaan ei tuo luonto luotua luoksi, joka vaan
ei sillenkäne tytölle tuonut, joka ikänsä tyhjän toivossa kuluttua,
viimmen laulo: "mikä multa mielen otti, kuka haikian hajotti,
mokomalta mielevältä, kylän kaiken viisahalta! Mieli on tervoa
parempi, syän syttä valkosampi." Eikä paremmin käynyt senkänä
tytön, joka vanhempainsa neuoa vasten paremmat heitettyä viimmen
kehnompaan suostu, josta sitte mielipahoissaan itse saneli:

Olisi tämä otettu,

Tämä muoto muuanenki,
Tämä kasvo kaikin paikon,
 Ilman tuotta turmiotta,
Ilman ilkiriiviöttä.

Ei ollut isoni syytä,

Ei isoni, ei emoni,
Itse hullu hukkasime,
Mielipuoli mestasime.
Itse liitin liinahurstit,
Laitin aivinalakanat,
Itse vierehen venäyin,
Käsivarrelle valauin.
Otin hurjalta hopiat,
Rahat rannan juoksialta,
Nukuin nurjuksen nutulle,
Wäsyin väinön vuotehelle,
Olutjuomarin ohelle,
Hurstille humalahurjan,
Wiinavillin vaattehille:
Katsoin suuta sulhaseni,
Muotoa mukahiseni;
Niin sainki sulhon mokoman:
Suun kun syövältä suelta,
Korpilta nenän korian,
Muovon mustalta sialta.

Jos nyt tytöt itse toisin ajatellevat kauniistansa ja

sopivaisuudestansa kehnompiasi kosioita kohti, niin jopa tuon
helposti arvaaki jokanen, yksipuolisia olevan niin meidän, kun ehkä
heidänki mietteet siinä asiassa.
 Oudompia sanoja, ratsina; ratina (ratina, ritinä, rytinä, rutina,
rotina, rötinä). näätäreuhkasen; näätänahkalakkisen revonpuuhkan;
jolla on puuhkat (kaulukset) remon eli ketun nahasta, purhottavan;
pöyhöttelevän, isosti eli julkisesti liikkuvan, nyplä; näppylä (?) s.o.
vähäarvon, vähäpätönen, mitätön, vengottavi; kulkee, liikkuu
hangaltaen, rientäen, kypärä, pystölakki, puksut; pöksyt, housut,
kaatiat, tinnervöitä; tinamöitä, surtsi, suriusi, sorisi, sirisi, ratisi jne,
kormannossa; taskussa, lakkarissa.

Toisintoja. v. 4. tutun l. tukun, v. 6. näätäreuhkasen t.

näatälakkisen. v. 7. remonpuuhkan t. punareuhkan. v. 17.
kormanossa t. korvahassa. v. 19. kunnottoman t. tunnattaren v. 18,
lantittoman t. taskuttoman. v. 20, neittä l. naista, v. 21, tahtoaksesi
tytärtä t. tytärtä kuvettoasi.

Muuttavalle Kirkkoherralle.

Jos ma saattaisin sanella,

Surusuulla surkutella,
Walitusta Wiitasaaren —
Mutta kielen kerkeyttä,
Mettä mielen voiteheksi, 5
Taivahasta tarvitsisin
Lähtiessä laulajaksi,
Ruovetessani runoille;
Koska pappimme parahin,
Opettaja aimollisin, 10
Kunniasta korkiampi,
Rovasti ja Kirkkoherra,
Meiät jätti jääneheksi,
Heitti suurelle surulle.
Tämä herra hengellinen, 15
Sanan saattaja sulonen,
Jonka vertoa virassa,
Taikka muissakin tavoissa,
Toista tuskin löytyneepi,
Jo nyt jätteli hyvästi 20
Wiitasaaren seurakunnan.
Suru särkepi syämen,
Murhe miellen murteleepi,
Muinosia muistellessa,
Papin hyvän pauhinoita. 25
Oli siellä, oli täällä,
Aina omiaan opetti
Taion tielle tasaselle;
Ohjaeli outojaki,
Muukalaisia monasti; 30
Laitto lapset lukemahan,
Wanhat varsin taitamahan;
Aina näytti olevansa,
Niinkun paras paimenista.
Kun hän maalla matkusteli, 35
Kulki kyllä kaunihisti,
Tuli siivolla tupahan,
Aina suulla nauravalla,
Kaunihilla katsannolla.
Kotonansa komin nöyrä', 40
Talossansa taitavainen,
Aina autto turvatonta,
Hyvin holho huonompia,
Lahjotteli laupiaasti
Warojansa vaivasille. 45

Tämä herra hengellinen

Monen muistossa pysypi
Tähen oppinsa tukevan,
Hyvänsuovan syämensä.
Rippilapset rinnoissansa 50
Tämän tuntevat totuuen:
Niitä' neuo neuomalla
Wiikkokauet kerrallansa,
Kyllä kauniisti kysesi
Läpitse laviat kirjat, 55
Ratki suuren raamatunki;
Wiisauet muilta mailta,
Tieot taampata kokoili,
Kuvakirjat kaikenlaiset,
Luonnon laitokset laviat; 60
Näitä näytti lapsillensa,
Näistä oikein opetti
Töitä Herran tuntemahan.

Tämä herra hengellinen

Totisesti toimitteli 65
Walkeutta vallallensa,
Pimeyttä pienemmäksi.
Tosin toimomme olisi,
Ei menevän mielestämme
Hänen neuonsa hyvimmät, 70
Wakaisimmat varotukset,
Joita vielä viimmeseksi
Lähtösaarnassa saneli,
Kussa oli kuulemassa
Monta miestä, montä mieltä. 75

Kaikki jätteli hyvästi

Herran haltuhun hyvimmän,
Isän ylhäsen sylihin.
Suokohon Jumala suuri,
Että toisessa elossa 80
Näkisimmä näitä häitä,
Joissa meiän mestarimme,
Entinen opettajamme,
Suurten seurojen seassa,
Isän ihanan majassa, 85
Kiitosvirttä veisaileepi
Karitsallen kaunihisti.

Hänen lopulle elolle,

Tämän maailman majassa,
Toivotamme menestystä. 90
Luoja hälle lahjotkohon
Iän pitkän, onnellisen,
Ilopäivät lapsistansa;
Että sekin seurakunta,
Jonka joutu vartiaksi, 95
Saisi nautita ilolla
Papin parahan menoja,
Rakkautta rauhallista.
 Syystä saatamamma sanoa:
Mies on ollut, mies on mennyt 100
Mies jo jätteli hyvästi.

Jälkimaine. Tämä runo on, niinkuin nähtävä itsestä aineestaki,

Wiitasaaren pitäjässä tehty talonpoikaselta mieheltä, jonka nimestä
tätä nykyä en voi selvää saada. Runojan toivotus v. 92 kyllä osiksi
täytettiinki, ei kuitenkana niin, ettei jo olisi tästä maallisesta
majastaan muuttanut sama kiitettävä kirkkoherra, hengellinen Tohtori
ja Ritari, joka Rautalammin pitäjässä 1836 kuoli, kaikiltaki, jotka
hänen tunsivat, halullisesti surtuna ja kaivattuna.

Jaakko Wallenperi.

Kerettyläisiä ja pimiköitä on usein Suomessai ilmantunut. Myös

ovat he löytäneet puoltua sekä rahvaassa, että herrasväessa. Niin eli
ei niinkän aikoja sitte eräs vaate'tekiä, jota paikon ylhäsemmätki
pyhässä arvossa pitivät. Erittäin muisteltavaksi on kuitenki lasuri
(lasin leikkaaja) Jaakko Wallenperi joutunut uuden oppinsa tähden,
jota alko v. 1798 julistaa. Hän oli syntysin Lapuan pitäjästä, jota
paikkaa ei juuri ilmankan ole tapainsa ja elämänsä vuoksi
parahimmaksi Suomen maassa kiitetty[10]. Siinä alotti Wallenperi
työnsä ja toimensa eräsillä luonnon lahjoilla, vaikka koulunkäymätön
mies ja vieläpä ei ruotsin kieltäkän, eli muita ulkokieliä ymmärtämä.
Ensin oli hänellä mielessä, uusi lasiruukki Härmän kappeliin laittaa,
vaan siinä yritteessä ei onnistuen rupesi uudeksi propheitaksi. Niin
lähti Kauhavan kappeliin ja otti asuntonsa muutamassa torpassa,
jonka isäntä sillon ei ollut kotosalla. Heti tultuaan käänsi uuteen
uskoonsa Wallenperi emännän ja tyttären, jotka siitä alkain pitivät,
syöttivät, juottivat häntä, kuni ylhäsintä vierasta. Isäntä
kotiintullessaan löysi vaimonsa ja tyttären peräti Wallenperille
antauneina. Erittäinki oli Wallenperi harrastanut saada tytärtä
kääntymään ja juuri sentahden tämän paikan työnsä alkeeksi
valinnut. Kääntyneenä valitsi hänen taivaalliseksi morsioksensa,
vaikka kyllä oli liiaksiki maallinen heidän välinsä. Pian levesi huuto
ympäristölle tästä uudesta opista ja pian keräyty sanankuulioita
Wallenperille päälle sadanki hengen. Moni ei enää kirkkoon
mennytkän, vaan seurasi uutta propheitatansa. Ei kuitenkan hän
kaikille heti ilmottanut uskonsa salasuutta, vaan ainoasti muutamille
uskollisemmille opetuslapsillensa. Uskoyhteyteen otettava talutettiin
huoneesen, jossa propheita taputti kädellään häntä silmäin alle, siksi
että taisi pitää silmänsä rävähtelemättä. Kävivät sitte ympäri ja löivät
jalkaa siltaan ensin hiljemmin, vaan viimmen määrätylle paikalle
tultuansa aika kovasti, jota sanottiin käärmeen pään polkemiseksi.
Wallenperi julisti kaikillenki, että Lutherus oli vääristänyt Apostolien
opin ja että Kristinusko nykysessä muodossaan ei saata autuuteen;
että kirkonkäynti ja Herranehtoollisen nautinta ovat mitättömiä; että
hän ainoastaan oli oikian uskon opettava, sillä Jumala oli kuullut
hänen, ilmottanut itsensä hänelle, käskenyt häntä saarnaamaan jne.
Tämän ohessa anto Wallenperi uskollisinten opetuslastensa tietää,
että Wapahtaja kyllä oli Jumalalta lähetetty maailmaa opettamaan,
mutta hän olisi huolettomasti virkansa täyttänyt, pitänyt sopimatonta
elämätä, viettänyt aikansa joutavissa ihmetöissä, joita olisi
loihtokeinoilla ja muilla taioilla tehnyt. Sentähden olisi Jumala ottanut
häneltä kaiken voiman ja arvon, työntänyt hänen entiseen
mitättömyyteensä ja lähettänyt Wallenperin uudelleen ihmisiä
opettamaan ja vapahtamaan. Hän vasta olisiki oikia Jumalan poika,
kaikki jotka häntä kuulisivat ja heittäisivät mielestänsä maalliset
murehet ja askaret, he tulisivat uudelta valolta johdatetuiksi
suurempaan taitoon ja ymmärrykseen, kun ennen yksikän muu
ihminen. Koko maailman piti kerran katoavan, jollon uskovaisten
sielut tulisivat ruumistensa kanssa jällen yhdistetyiksi, vaan
uskottomain henget, ruumiista erillä, määrättämään eripaikkaan
epäuskonsa rangastukseksi. Hän itse, kaikkein alkuainetten kerran
yhteenjuostua, olisi siitä nouseva uudessa pyhyydessä ja
kirkkaudessa Jumalalta saadulla voimallaan istumaan taivaan
hallitusistumella ja tuomitsemaan koko ihmissukukuntaa uskollisinten
opetuslastensa ja seuralaistensa avulla. Kaikkia hengellisiä kirjoja,
Lutheruksen katekismusta, virsikirjaa ja yksin pyhää raamattuaki
kohteli hän suurella ylenkatseella, nakkeli niitä minne minki ja potki
jaloissansa. Sen siaan luki hän heille erästä pränttäämätöntä kirjaa,
jota sano Böömin kirjaksi ja kehu Tukhulmista käsittäneensä. Kuuliat
kyllä eivät ymmärtäneet, mitä luki, mutta hän sano heidän ei
tarvitsevankan ymmärtää, vaan uskoa. Usko tuottaisi heille uuden
syntymisen ja antaisi heille sisällisen valon, jotta tuntisivat
sydämissänsä liikunnon, kuni valhetellen yhtymistä tulesta ja
vedestä ja niin tulisivat kaikki ymmärtämään. Wallenperin satasiin
kokouksiin piti kunki tuoda paloviinaa, jolla virvottelivat uusia,
heränneitä mieliänsä ja jota erittäinki propheita itse voimainsa
uudistamiseksi halullisesti nautitsi. Niin Wallenperin käskyllä ja
esimerkillä millon ryypittiin viinaa, millon syljettiin lattialle, millon
poljettiin käärmeen päätä. Isäntä torpassa, joka Wallenperin ja
joukkonsa syöttämällä köyhty päivä päivältä, oli yksinkertanen kyllä
uskomaan, mitä propheita vakuutti, teurastettuin elänten luista hänen
käskyllänsä uusia lehmiä syntyvän ja kultaa kivistä. Waikka näitä
suuria lupauksia ei koskan täytetty, niin liikuttavaisilla sanoilla
propheita kuitenki piti arvonsa vähenemättä. Erinomattain harrasti
hän saada kaiken häpyyden tunnon sanankuulioitensa seassa
hävitetyksi, jota nimitti häpyyden seliksi. Hän sano ihmisellä ei
olevan toivomistana autuaksi päästä, niinkauan kun vähänkän
jotakuta häpesi. Sillä mielellä oli määrännyt seuraan otettaville
semmoisiäki töitä, joita emme taida nimelläkän mainita.
Uskolaisiansa kehotteli hän hengellisiin avioliittohin ja iankaikkisiin
yhteyksiin. Itse johdatti hän heitä esimerkillänsä taivaallisen
morsionsa kanssa, jota julkisesti piti kun vaimonansa. Eivätkä olleet
tämän vanhemmatkan sitä vastaan, vaikka Wallenperilla ennestään
oli vaimo ja kuusi lasta elossa. Nämät kituivat kotona suurimmassa
köyhyydessä ja viheliäisyydessä. Lähtiki äiti kerran miehensä tykö
torppaan ja rukoili häntä kotiin tulemaan, lapsillensa leipää
hankkimaan. Mutta Wallenperi käski hänen mennä tiehensä ja
uhkasi muuttaa suolapatsaaksi, kuni Lotin vaimon, ellei heti lähtisi
matkaansa. Sanankuulioitensa lihallista mieltä tyydytellessään mietti
myös moninaisia mitättömiä, naurullisia keinoja uuden uskon
vahvutteeksi. Niin esimerkiksi pani juustopalasen tuhkain sekaan
hiilille ja sano sillä Aatamin omenan syntisten ihmisten kurkusta
polttavansa. Kuitenki rupesi viimmen yhä kasvava köyhyys
huolettamaan Wallenperin seuraa. Sillä työtä ei tehty koskan, vaan
syötiin ja nautittiin entisiä kamaroita. Levottaaksensa joukkoa lupasi
nyt propheita kultaa tehdä, näytti muutamia kiiltäväisiä kiviä, otti ne
kanssansa erihuoneesen ja rupesi oven lukittua niitä kummallisesti
kiviastiassa seilaamaan. Waan kun työstä ei tullut mitänä syytti hän
seuraansa epäuskosta ja vietteli sitä uusilla lupauksilla.

Papeille alko viimmen huoleksi käydä Wallenperin villitykset ja

kansan häirittäminen. Propheitaa vaadittiin keräjihin, uutta oppiansa
sielläki selvittämään. Mutta hän ei mennyt ensikäskyllä, kun sanoki,
ei tarvitsevan itsensä maallisia, pappeja ja maallista esivaltaa totella.
Kuitenki katso parahaksi, muuttaa asuntonsa ja lähti kymmenen
opetuslapsensa kanssa, jotka heittivät kotitalonsa, Härmään, jossa
hänellä oli pieni talo. Waikka kyllä kehnosti hänen ensimmäinen
kokeensa kullankeitossa kävi, niin löyty kuitenki monta
typerämielistä, jotka uskoivat, taitavan Wallenperin kultaa tehdä ja
sillä toivolla seurasivat häntä. Oliki hänellä kotitalossaan kistu täynnä
tavallisia harmaita kiviä, jotka sano Pyhän Hengen toimittaneen, eikä
tarmitsevan muuta kun Waasan kaupunkiin vietää, tiellä kullaksi
muuttuvan. Kolme hänen uskollisinta ja rahannälkäsintä opetuslasta
lähtivät kivikistua Waasaan viemään. Kivet piti matkalla kullaksi
muuttuneena myötävän kultasepälle ja rahoilla ostettaman kalleita
vaatteita seuran tarpeiksi. Likemmä Waasaa tultuansa ei voineet
kulettajat enää kauemmin odottaa, vaan aukasivat kistun toivolla, jo
toki kaikki kultana olevan. Mutta ihmeeksensä olivat kivet vieläki
kiviä. He eivät tahtoneet silmiänsä uskoa ja päättivät kuitenki kivet
kultasepän katseltaa vietäviksi. Waan yksi heistä, vähän älykkäämpi,
kielsi koko kistua viemästä, ainoastaan muutamia kiviä näytteeksi
toverinsa ottamaan, itse ei lähtisikän kaupunkiin asti, vaan jäisi
kistua vartioimaan, siksikun toiset palajaisivat kaupungista. Niin
tapahtuki. Toverit ottivat joitakuita kiviä ja lähtivät niillä Waasan
kultasepän luotsi. Mutta kuinka tyrmistyneenä eivätkö palanneet
kaupungista, kun kivet yhä olivat muuttumatta ja kultaseppä vielä
päälliseksi ei luullut heidän täysiälysiäkän olevan. Niin upottivat
kistun kivinensä jokeen ja lähtimät kotiin. Wähä suuttuneina kertoivat
mestarillensa, miten oliki tuhmasti matkansa käynyt. Waan tämäpä
siitä ei ollut millänsäkän, eikä sanonut ollenkan ihmettelevänsä, että
tyhjänä palasivat, sillä mitä tekisivät he taivaassa kullalla, taikka
mikä tarve, mikä puutos olisi heitä siellä kohtaava? Pyhä Henki olisi
ilmottanut hänelle, maailman lopun 25:nenä päivänä Heinäkuuta
tuleman; hän ainoastaan ja hänen uskolaisensa tulisivat säästetyksi
ja kaikki hyvyys, kaiket tavarat heille jäämään. Maailman loppua
odottaissa loppuivat jo ennen kaikki propheitan ja uskolaistensa
tavarat ja kun vielä muuallaki oli saatu kovin kehno vuosi, piti heidän
joku aika elää paljaalla maidolla. Wallenperi julisti, että ei pitänytkän
leipää nautitseman sen, joka tahto autuaksi tulla, vaan kuitenki
havattiin hänen itse salasuudessa leipää syövän. Tämä ilmisaanto,
kun myöski se, ettei maailman loppu tullutkan määrätyllä päivällä
(johon Wallenperi kiitti Pyhän Hengen armoa, joka vieläkän ei
tahtonut maailmaa synneistänsä rangasta), nykynen köyhyys ja
pelättävä, kauhia vastasuus sortivat kuitenki ja vähentivät propheitan
arvoa, että moni jo luopu hänestä ennen 1:stä päivää Elokuussa,
jona hänen määrätyissä välikeräjissä piti töistänsä ja opistansa
vastata. Waan niiden, jotka häntä vielä seurasivat, kielsi Wallenperi
vähintäkän maallista oikeutta pelkäämään, sillä Pyhä Henki olisi
tulella ja rikillä hävittävä kaikki, jotka rohkenisivat häntä vastustella.
Waan siinäpä Pyhä Henki ei auttanut häntä enemmin kun muissakan
lupauksissaan. Hän kielsi seuralaisiaan ollenkan oikeuteen
lähtemästä, eikä mennyt itsekän, ennenkun laillisella tavalla vietiin.
Siellä todistivat nyt ovat opetuslapsensa häntä vastaan. Hänen
ennenmainittu taivaallinen morsionsaki oli siellä, vaan ei sanonut
muuta Wallenperille antaneensa, kun ainoasti tai maallisia suuteloita.
Alussa koki Wallenperi sillä päästä, että sano kihlakunnan oikeuden
ei sopivan, mitänä hänen asiassansa laillisesti päättää, eikä sitä
tutkiakan. Myös kielsi todeksi kaikkea, mitä todistajilta hänen
pahasta elämästään ja muista eljistä mainittiin. Kihlakunnan
oikeudesta meni asia Waasan Hovirättiin. Wallenperi vietiin linnaan
ja tunnusti Hovirätin edessä kyllä olleensaki propheitana, koska olisi
Hengeltä sihen virkaan vaadittu. Samalta Hengeltä olisi hän
ennustamansa maailman lopustaki saanut. Waan muut lauseensa
Kristin opista, Lutheruksesta ja muista kielsi hän kokonaan. Hän
tunnusti erhettyneensä ja rukoili armoa. Muuten hän ei vastannut
mitänä kysymystä suoraan, vaan levesi muihin aineisiin ja pimiöihin
peittosanohin. Peitellen ja salaellen puhu hän pappein kanssaki
uskostansa, sen vaan tunnusti, väärässä olleensa ja lupasi
parannuksen. Ei hän koskan typertynyt sanoissaan, vaan älysi
paikalla, mitä puhuu. Hän oli 42 muoden vanha, muuten pitkä,
hoikka ja kaunis mies. Hovirätti tuomitsi hänen mestattavaksi, vaan
korkein tuomioistuin muutti rangustuksen elon päivän vankeudeksi
Hämeen linnassa. Surulta ja murehilta voitettuna kuoliki hän siellä
pian pian raudoilta estettynä entisiä, rajattomia, väkeviä
mielihimojansa seuraamaan.

[10] Kaukana olkoon se mieli meistä, jolla tahtoisimme ketänä

paikkaa Suomessa tapainsa suhten erittäin soimata. Sekalainen on
seurakunta niin siellä, kun täällä ja muuallaki. Waan tosi kuitenki on
se, että muutamia paikkoja mainitaan paremmalla, toisia
pahemmalta nimellä. Syitä erityisten paikkain tapaturmioon emme
tahdo luetella, jos omaa luuloamme myöten kykenisimmäki. Sillä
taitaisi niinki sattua, että sen kautta vaan suututtaisimma joita kuita,
vaan suututtamalla ei ketänä paranneta. Muuten toivomma, että neki
seurakunnat, joista nykyään pahempi nimi käypi harjottaisivat
siivompia tapoja itsellensä kunniaksi ja muille mielisuosioksi. Niinpä
on moni seurakunta jo tehnytki. Missä pahassa huudossa eikö
ennen ollut Mäntyharjun pitäjä, vaan jossa nyt sekä omasta
heräämästä, etta kiitettäväi opettajain huolesta rahvas aika siivosti
elää. Niin voisi monen muunki pitäjän käydä.

Koko tämän jutun Wallenperistä olemma sillä mielellä

pränttäyttäneet, että hänen esimerkistään opetettu rahvas ei antaisi
itsensä vääriltä propheitoilta, vietteliöiltä ja muilta seottajilta oikiasta
Kristillisestä uskostaan häirittää.
 Mirtsan näkö.

(Itämäinen tarina).

Neljäntenä päivänä kuuvaihesta, jota isäini tapaan pyhitin, pesime

varhain aamulla, pidin rukoukseni ja astuin sitte tuolle korkialle
vuorelle hiljasilla rukouksilla ja pyhillä miettimillä päivääni
viettämään. Raitis ilma, jota vuoren kukkulalla hengitin, vahvisti
luontoni ja vaikutti, että vajosin syviin tutkintohin ihmisen elämän
mitättömyydestä ja turhuudesta. Ajatus tunki toistansa ja viimmen
tulin korkialla äänellä lausumaan: tosiaanki ihminen ei ole, kun varjo,
eikä muu, kun uni hänen elämänsä. Näitä ajatellessani loin silmäni
lähelliselle kalliolle, jolla näin paimenen valmina [valminaksi
paikottain Suomessa sanotaan, mitä huiluksi, flöitiksi eli muuksi
muualla] kädessä. Sen luotti huulillensa ja alko soitella. Niin suloista,
kaunista soittoa en ole ennen kuullut, enkä taida vasta kuulla. Lepo
ja rauha valausi sydämeeni; olisipa kun olisin kuullut joitakuita
taivaallisia soittoja, joita vainajain paratiisiin tullessaan sanotaan
uuden ilonsa ja rauhansa alkeeksi kuulevan.

Sanotaan monen jo ennenki saman soiton kuulleen, vaan itseä

soittajata ei ollut kenkän nähnyt. Minua veti kaunis, sulonen
lyyrittämisensä pääsemättä sinne. Ensin katselin kaukaa ja
miettielin, sillä heti en tohtinutkan lähteä. Hänki näki minun, arvasi
mieleni ja viitto kädellään luoksensa tulemaan. Niin lähestyin pyhällä
pelvolla ja vapisemalla, sillä maalliseksi olennoksi häntä en
katsonutkan. Sydämeni raukesi leppiästä soitannosta ja kyynelet
silmissä lankesin hänen jalkohinsa. Hänen lempiä katsantonsa
vierotti kuitenki kaiken pelvon sydämestäni; hän tarttu minua käteen
ja lausu: "ylös, Mirtsa, minä kuulin yksinäisen puheesi, seuraa
minua!"
 Niin talutti minun kallion korkeimmalle nyppylälle ja käski
katsomaan itäänpäin, mitä olisin näkevä. Sen tein ma ja näin lakson
halki juoksevalla leviällä virtasella joella. "Laksoa, sano hän,
kutsutaan surkeuden laksoksi ja virtaa ajan virraksi." "Mikä paksu
sumu, kysäsin mä, on tuo tuolla virran alussa ja mikä tuo pilvi, joka
sen lopulla peittää?" "Se lähtee, vastasi hän, pienenä ojana
iankaikkisuuden merestä ja kiirehtii, sinne jällen juokseva. Katso'pa
tarkemmin, mitä vielä näät!" Katselin ma ja näin sillan keskellä jokea.
"Se on elämän silta, lausu hän, silmäile'pä vähän sitäi!" Tarkemmin
silmäillessäni havatsin siinä seitsemänkymmentä ehiätä ja muutamia
rauenneita Holvikaaria, jotta taisiki kaarten täysinäinen luku olla noin
sadan paikoilla.

Kaaria lukiessani, lausu vieras: "ennen seiso silta usiammalla

kaarella, suuri tulva hävitti monta ja jätti muut sihen rappiotilaan,
jossa heidät nykyään näet."

Kauemmin katsellessani näin monta sillalta virtaan putoavan. Sillä

oli paljo salasia luukuja sillassa; ken niiden päälle sattu astumaan,
heti livahti alas ja katosi. Semmoisia luukuja oli liiatenki sillan alussa
tihiältä vieretysten. Tärkin oli ihmisiä sumusta näkyville ennättänyt,
ennenkun puolet heitä vajosi ja hukku virtaan. Keskellä siltaa oli
harvemmassa luukuja, vaan lopulla lisäysi taasen niiden luku, että
olivat sangen tihiässä ja viimmen pianpa kiinni toinen toisessaan.

Kuta kauemmin tätä oudonlaista siltaa katselin, sitä

murheellisemmaksi tuli mieleni niin monen kulkian äkillisestä,
surkiasta menosta. Moniki hypyllä ja kansilla kiiruhti yli
päästäksensä, vaan samassa putosi virtaan polonen ja kokotti
turhaan kättänsä avun perään. Moni astu syvissä ajatuksissa ja
taivaalle katsahdellen, siksikun yhtäkkiä solahti alas ja katosi. Moni
taasen leikitsi tuulessa lentelevien kirjavain vesikelloin kanssa, koska
samassa ajanrahdussa paikka aukeni alta ja virta nieli onnettoman.
Oli vielä niitäi, jotka vihan kiukussa karkasivat kumppaliensa päälle
ja syöksivät heidät alas sillalta virtaan.

Wähän ulommaksi tästä surkeudesta silmäni luoden näin lauman

lintuinlaatusia olentoja sillan vaiheilla laukuelevan ja välimmiten
kulkiain tykö lentelevän. "Mitä nyt näet?" kysäsi vieras. "Näenpähän,
vastasin, kotkia, korppia, havukoita, variksia ja muita raatosyöpiä
lintuja kulkioiten ympärillä lentelevän." Sihen lausu hän, kutsuttavan
niitä lintuja huoliksi, murehiksi, himoiksi, hempeydeksi, ylpeydeksi,
ahneudeksii, kateudeksi, kunnianäljäksi, epäillykseksi ja muiksi
semmoiseksi, jotka eivät anna ihmisen rauhassa elää, vaan kaikella
tavalla kokevat häntä vaivata.

Oh! huokasin ma sydämeni pohjasta ja sanoin: kuinka

vähäpätönen eikö ole'ki ihminen! Näyttää kun olisi luotu aikansa
surkeutta kärsimään, sitte kuolemaan. Hänki surkutteli kanssani ja
käski minun kääntämään silmäni virran alapuolelle, kunne sillalta
pudonneet tukuttain vettä myöten kulkivat.

KatsoessaAAA ni sinne ojensi hän kätensä ja heti katosi pilvi,

lakso leveni ja ääretön meri makasi lakson takana. Halki meren kulki
vahva seinä kalliosta, joka jakasi meren kahteen osaan. Sumia pilvi
lepäsi vielä toisella puoliskolla ja esti mitänä siellä näkemästä, vaan
toinen puoli nähdäkseni oli tyyni, lasikirkas ja laaja, täynnänsä
saaria, joilla kasvo karmeita kukkasia ja ihananäkösiä hedelmiä. Oli
niillä saarilla asujamiaki kiiltävissä puvuissa ja kaunehimmilla
kukkavannikoilla päässä. Moniaat heistä astuilivat ryhevinten puiden
varjossa, toiset istuivat kirkasten lähdetten reunalla taikka armaassa
päiväpaisteessa ihanimmissa kukkalaksoissa. Myös kuulin kauniisti