Truth and Revolution in Marx's Critique

of Society. Studies on a Fundamental

Problematique Matthias Bohlender
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/truth-and-revolution-in-marxs-critique-of-society-studi
es-on-a-fundamental-problematique-matthias-bohlender/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Bourdieu and Marx: Practices of Critique Gabriella

Paolucci (Editor)

https://ebookmass.com/product/bourdieu-and-marx-practices-of-
critique-gabriella-paolucci-editor/

The Critique of Commodification: Contours of a Post-

Capitalist Society Christoph Hermann

https://ebookmass.com/product/the-critique-of-commodification-
contours-of-a-post-capitalist-society-christoph-hermann/

Marx, Revolution, and Social Democracy Philip J. Kain

https://ebookmass.com/product/marx-revolution-and-social-
democracy-philip-j-kain/

Marx, Spinoza and Darwin. Materialism, Subjectivity and

Critique of Religion 1st Edition Mauricio Vieira
Martins

https://ebookmass.com/product/marx-spinoza-and-darwin-
materialism-subjectivity-and-critique-of-religion-1st-edition-
mauricio-vieira-martins/
A New Introduction to Karl Marx: New Materialism,
Critique of Political Economy, and the Concept of
Metabolism 1st Edition Ryuji Sasaki

https://ebookmass.com/product/a-new-introduction-to-karl-marx-
new-materialism-critique-of-political-economy-and-the-concept-of-
metabolism-1st-edition-ryuji-sasaki/

Marx, Uno and the Critique of Economics: Towards an Ex-

Capitalist Transition 1st Edition Thomas T. Sekine

https://ebookmass.com/product/marx-uno-and-the-critique-of-
economics-towards-an-ex-capitalist-transition-1st-edition-thomas-
t-sekine/

Inventions in Sociology: Studies in Science and Society

2nd Edition Sal Restivo

https://ebookmass.com/product/inventions-in-sociology-studies-in-
science-and-society-2nd-edition-sal-restivo/

Modern Migrations, Black Interrogations: Revisioning

Migrants and Mobilities through the Critique of
Antiblackness (Studies in Transgression) Philip
Kretsedemas
https://ebookmass.com/product/modern-migrations-black-
interrogations-revisioning-migrants-and-mobilities-through-the-
critique-of-antiblackness-studies-in-transgression-philip-
kretsedemas/

A Reflection on Sraffa’s Revolution in Economic Theory

1st Edition Ajit Sinha

https://ebookmass.com/product/a-reflection-on-sraffas-revolution-
in-economic-theory-1st-edition-ajit-sinha/
MARX, ENGELS, AND MARXISMS

Truth and Revolution in

Marx’s Critique of Society
Studies on a Fundamental Problematique

Matthias Bohlender
Anna-Sophie Schönfelder
Matthias Spekker
 Marx, Engels, and Marxisms

Series Editors
Marcello Musto, York University, Toronto, ON, Canada
Terrell Carver, University of Bristol, Bristol, UK
The Marx renaissance is underway on a global scale. Wherever the critique
of capitalism re-emerges, there is an intellectual and political demand for
new, critical engagements with Marxism. The peer-reviewed series Marx,
Engels and Marxisms (edited by Marcello Musto & Terrell Carver, with
Babak Amini, Francesca Antonini, Paula Rauhala & Kohei Saito as Assis-
tant Editors) publishes monographs, edited volumes, critical editions,
reprints of old texts, as well as translations of books already published
in other languages. Our volumes come from a wide range of political
perspectives, subject matters, academic disciplines and geographical areas,
producing an eclectic and informative collection that appeals to a diverse
and international audience. Our main areas of focus include: the oeuvre
of Marx and Engels, Marxist authors and traditions of the 19th and 20th
centuries, labour and social movements, Marxist analyses of contemporary
issues, and reception of Marxism in the world.
 Matthias Bohlender ·
Anna-Sophie Schönfelder · Matthias Spekker

Truth and Revolution

in Marx’s Critique
of Society
Studies on a Fundamental Problematique

Translated by Alexander Locascio

Matthias Bohlender Anna-Sophie Schönfelder
Political Theory Research Associate at the DFG
Universität Osnabrück Collaborative Research Centre
Osnabrück, Germany “Dynamics of Security”
Justus-Liebig-Universität Gießen
Matthias Spekker Gießen, Germany
Independent scholar in Political
Theory and History of Ideas
Hamburg, Germany

ISSN 2524-7123 ISSN 2524-7131 (electronic)

Marx, Engels, and Marxisms
ISBN 978-3-031-17357-8 ISBN 978-3-031-17358-5 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-031-17358-5

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer
Nature Switzerland AG 2023
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in
any other physical way, and transmission or information storage and retrieval, electronic
adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now known or
hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc.
in this publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such
names are exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for
general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and informa-
tion in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither
the publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with
respect to the material contained herein or for any errors or omissions that may have been
made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps
and institutional affiliations.

Cover illustration: Rusty Art/Alamy Stock Photo

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Titles Published

1. Terrell Carver & Daniel Blank, A Political History of the Editions of

Marx and Engels’s “German Ideology” Manuscripts, 2014.
2. Terrell Carver & Daniel Blank, Marx and Engels’s “German Ideol-
ogy” Manuscripts: Presentation and Analysis of the “Feuerbach chapter,”
2014.
3. Alfonso Maurizio Iacono, The History and Theory of Fetishism, 2015.
4. Paresh Chattopadhyay, Marx’s Associated Mode of Production: A
Critique of Marxism, 2016.
5. Domenico Losurdo, Class Struggle: A Political and Philosophical
History, 2016.
6. Frederick Harry Pitts, Critiquing Capitalism Today: New Ways to
Read Marx, 2017.
7. Ranabir Samaddar, Karl Marx and the Postcolonial Age, 2017.
8. George Comninel, Alienation and Emancipation in the Work of Karl
Marx, 2018.
9. Jean-Numa Ducange & Razmig Keucheyan (Eds.), The End of the
Democratic State: Nicos Poulantzas, a Marxism for the 21st Century,
2018.
10. Robert X. Ware, Marx on Emancipation and Socialist Goals:
Retrieving Marx for the Future, 2018.
11. Xavier LaFrance & Charles Post (Eds.), Case Studies in the Origins of
Capitalism, 2018.

v
vi TITLES PUBLISHED

12. John Gregson, Marxism, Ethics, and Politics: The Work of Alasdair
MacIntyre, 2018.
13. Vladimir Puzone & Luis Felipe Miguel (Eds.), The Brazilian Left in
the 21st Century: Conflict and Conciliation in Peripheral Capitalism,
2019.
14. James Muldoon & Gaard Kets (Eds.), The German Revolution and
Political Theory, 2019.
15. Michael Brie, Rediscovering Lenin: Dialectics of Revolution and Meta-
physics of Domination, 2019.
16. August H. Nimtz, Marxism versus Liberalism: Comparative Real-
Time Political Analysis, 2019.
17. Gustavo Moura de Cavalcanti Mello and Mauricio de Souza Saba-
dini (Eds.), Financial Speculation and Fictitious Profits: A Marxist
Analysis, 2019.
18. Shaibal Gupta, Marcello Musto & Babak Amini (Eds.), Karl Marx’s
Life, Ideas, and Influences: A Critical Examination on the Bicente-
nary, 2019.
19. Igor Shoikhedbrod, Revisiting Marx’s Critique of Liberalism:
Rethinking Justice, Legality, and Rights, 2019.
20. Juan Pablo Rodríguez, Resisting Neoliberal Capitalism in Chile: The
Possibility of Social Critique, 2019.
21. Kaan Kangal, Friedrich Engels and the Dialectics of Nature, 2020.
22. Victor Wallis, Socialist Practice: Histories and Theories, 2020.
23. Alfonso Maurizio Iacono, The Bourgeois and the Savage: A Marxian
Critique of the Image of the Isolated Individual in Defoe, Turgot and
Smith, 2020.
24. Terrell Carver, Engels before Marx, 2020.
25. Jean-Numa Ducange, Jules Guesde: The Birth of Socialism and
Marxism in France, 2020.
26. Antonio Oliva, Ivan Novara & Angel Oliva (Eds.), Marx and Contem-
porary Critical Theory: The Philosophy of Real Abstraction, 2020.
27. Francesco Biagi, Henri Lefebvre’s Critical Theory of Space, 2020.
28. Stefano Petrucciani, The Ideas of Karl Marx: A Critical Introduction,
2020.
29. Terrell Carver, The Life and Thought of Friedrich Engels, 30th
Anniversary Edition, 2020.
30. Giuseppe Vacca, Alternative Modernities: Antonio Gramsci’s Twentieth
Century, 2020.
 TITLES PUBLISHED vii

31. Kevin B. Anderson, Kieran Durkin & Heather Brown (Eds.), Raya
Dunayevskaya’s Intersectional Marxism: Race, Gender, and the Dialec-
tics of Liberation, 2020.
32. Marco Di Maggio, The Rise and Fall of Communist Parties in France
and Italy, 2020.
33. Farhang Rajaee, Presence and the Political, 2021.
34. Ryuji Sasaki, A New Introduction to Karl Marx: New Materialism,
Critique of Political Economy, and the Concept of Metabolism, 2021.
35. Kohei Saito (Ed.), Reexamining Engels’s Legacy in the 21st Century,
2021.
36. Paresh Chattopadhyay, Socialism in Marx’s Capital: Towards a De-
alienated World, 2021.
37. Marcello Musto, Karl Marx’s Writings on Alienation, 2021.
38. Michael Brie & Jörn Schütrumpf, Rosa Luxemburg: A Revolutionary
Marxist at the Limits of Marxism, 2021.
39. Stefano Petrucciani, Theodor W. Adorno’s Philosophy, Society, and
Aesthetics, 2021.
40. Miguel Vedda, Siegfried Kracauer, or, The Allegories of Improvisation:
Critical Studies, 2021.
41. Ronaldo Munck, Rethinking Development: Marxist Perspectives, 2021.
42. Jean-Numa Ducange & Elisa Marcobelli (Eds.), Selected Writings of
Jean Jaurès: On Socialism, Pacifism and Marxism, 2021.
43. Elisa Marcobelli, Internationalism Toward Diplomatic Crisis: The
Second International and French, German and Italian Socialists,
2021.
44. James Steinhoff, Automation and Autonomy: Labour, Capital and
Machines in the Artificial Intelligence Industry, 2021.
45. Juan Dal Maso, Hegemony and Class Struggle: Trotsky, Gramsci and
Marxism, 2021.
46. Gianfranco Ragona & Monica Quirico, Frontier Socialism: Self-
organisation and Anti-capitalism, 2021.
47. Tsuyoshi Yuki, Socialism, Markets and the Critique of Money: The
Theory of “Labour Notes,” 2021.
48. Gustavo Moura de Cavalcanti Mello & Henrique Pereira Braga
(Eds.), Wealth and Poverty in Contemporary Brazilian Capitalism,
2021.
49. Paolo Favilli, Historiography and Marxism: Innovations in Mid-
Century Italy, 2021.
viii TITLES PUBLISHED

50. Levy del Aguila Marchena, Communism, Political Power and Personal
Freedom in Marx, 2021.
51. V Geetha, Bhimrao Ramji Ambedkar and the Question of Socialism in
India, 2021.
52. Satoshi Matsui, Normative Theories of Liberalism and Socialism:
Marxist Analysis of Values, 2022.
53. Kei Ehara (Ed.), Japanese Discourse on the Marxian Theory of Finance,
2022.
54. Achim Szepanski, Financial Capital in the 21st Century, 2022.
55. Stephen Maher, Corporate Capitalism and the Integral State: General
Electric and a Century of American Power, 2022.
56. Rémy Herrera, Confronting Mainstream Economics to Overcome Capi-
talism, 2022.
57. Peter McMylor, Graeme Kirkpatrick & Simin Fadaee (Eds.), Marxism,
Religion, and Emancipatory Politics, 2022.
58. Genevieve Ritchie, Sara Carpenter & Shahrzad Mojab (Eds.),
Marxism and Migration, 2022.
59. Fabio Perocco (Ed.), Racism in and for the Welfare State, 2022.
60. Dong-Min Rieu, A Mathematical Approach to Marxian Value Theory:
Time, Money, and Labor Productivity, 2022.
61. Adriana Petra, Intellectuals and Communist Culture: Itineraries, Prob-
lems and Debates in Post-war Argentina, 2022.
 Titles Forthcoming

Vesa Oittinen, Marx’s Russian Moment

Kolja Lindner, Marx, Marxism and the Question of Eurocentrism
George C. Comninel, The Feudal Foundations of Modern Europe
Spencer A. Leonard, Marx, the India Question, and the Crisis of
Cosmopolitanism
Joe Collins, Applying Marx’s Capital to the 21st century
Jeong Seongjin, Korean Capitalism in the 21st Century: Marxist Analysis
and Alternatives
Marcello Mustè, Marxism and Philosophy of Praxis: An Italian Perspective
from Labriola to Gramsci
Shannon Brincat, Dialectical Dialogues in Contemporary World Politics: A
Meeting of Traditions in Global Comparative Philosophy
Francesca Antonini, Reassessing Marx’s Eighteenth Brumaire: Dictatorship,
State, and Revolution
Thomas Kemple, Capital after Classical Sociology: The Faustian Lives of
Social Theory
Xavier Vigna, A Political History of Factories in France: The Workers’
Insubordination of 1968
Attila Melegh, Anti-Migrant Populism in Eastern Europe and Hungary:
A Marxist Analysis
Marie-Cecile Bouju, A Political History of the Publishing Houses of the
French Communist Party

ix
x TITLES FORTHCOMING

Mauro Buccheri, Radical Humanism for the Left: The Quest for Meaning
in Late Capitalism
Tamás Krausz, Eszter Bartha (Eds.), Socialist Experiences in Eastern
Europe: A Hungarian Perspective
Martin Cortés, Marxism, Time and Politics: On the Autonomy of the
Political
João Antonio de Paula, Huga da Gama Cerqueira, Eduardo da Motta
e Albuquer & Leonardo de Deus, Marxian Economics for the 21st
Century: Revaluating Marx’s Critique of Political Economy
Zhi Li, The Concept of the Individual in the Thought of Karl Marx
Lelio Demichelis, Marx, Alienation and Techno-capitalism
Salvatore Prinzi, Representation, Expression, and Institution: The Philos-
ophy of Merleau-Ponty and Castoriadis
Agon Hamza, Slavoj Žižek and the Reconstruction of Marxism
Éric Aunoble, French Views on the Russian Revolution
Terrell Carver, Smail Rapic (Eds.), Friedrich Engels for the 21st Century:
Perspectives and Problems
Patrizia Dogliani, A Political History of the International Union of
Socialist Youth
Alexandros Chrysis, The Marx of Communism: Setting Limits in the Realm
of Communism
Paul Raekstad, Karl Marx’s Realist Critique of Capitalism: Freedom,
Alienation, and Socialism
Alexis Cukier, Democratic Work: Radical Democracy and the Future of
Labour
Christoph Henning, Theories of Alienation: From Rousseau to the Present
Daniel Egan, Capitalism, War, and Revolution: A Marxist Analysis
Emanuela Conversano, Capital from Afar: Anthropology and Critique of
Political Economy in the Late Marx
Marcello Musto, Rethinking Alternatives with Marx
Vincenzo Mele, City and Modernity in George Simmel and Walter
Benjamin: Fragments of Metropolis
David Norman Smith, Self-Emancipation: Marx’s Unfinished Theory of the
Working Class
José Ricardo Villanueva Lira, Marxism and the Origins of International
Relations
Bertel Nygaard, Marxism, Labor Movements, and Historiography
Marcos Del Roio, Gramsci and the Emancipation of the Subaltern Classes
Marcelo Badaró, The Working Class from Marx to Our Times
 TITLES FORTHCOMING xi

Tomonaga Tairako, A New Perspective on Marx’s Philosophy and Political

Economy
Mauricio Vieira Martins, Marx, Spinoza and Darwin on Philosophy:
Against Religious Perspectives of Transcendence
Jean Vigreux, Roger Martelli, & Serge Wolikow, One Hundred Years of
History of the French Communist Party
Aditya Nigam, Border-Marxisms and Historical Materialism
Fred Moseley, Marx’s Theory of Value in Chapter 1 of Capital : A Critique
of Heinrich’s Value-Form Interpretation
Armando Boito, The State, Politics, and Social Classes: Theory and History
Anjan Chakrabarti & Anup Dhar, World of the Third and Hegemonic
Capital: Between Marx and Freud
Hira Singh, Annihilation of Caste in India: Ambedkar, Ghandi, and Marx
Salvatore Engel-Di Mauro, An Introduction to Ecosocialism
 Acknowledgments

We would like to thank Kohei Saito, who reached out to us and suggested
the publication of our research findings in the Marx, Engels, and Marxism
series. Furthermore, we would like to thank the two anonymous reviewers
of our book proposal for their acknowledging and insightful comments.
Finally, our thanks go to Alexander Locascio for translating our book into
English.

xiii
 Contents

1 Introduction 1
Matthias Bohlender, Anna-Sophie Schönfelder,
and Matthias Spekker
1.1 Problem Outline 1
1.2 A Problematization of the International Marx
Discussion 13
1.3 Abstracts 30
2 “in its essence critical and revolutionary”—Truth
in Marx’s Scientific Critique of Society 35
Matthias Spekker
2.1 Communist or Scientific Critique?—An Outline
of the Problem 35
2.2 The “Riddle of History Solved”—The Justification
of Communism in Marx’s Early Work 43
2.3 The “ real movement which sublates the present state
of things”—A Radical Break? 57
2.4 “… man not yet masters the process
of production”—Liberated Society in the Critique
of Political Economy 67
2.5 The Consequences 83

xv
xvi CONTENTS

3 Declining or Modern Forms of Rule? Marx

on Revolution and Restoration in Europe 89
Anna-Sophie Schönfelder
3.1 Introduction 89
3.2 Can the Necessity of Revolution Be a Headline? 96
3.3 Two European Regimes Against Class Struggle 98
3.4 Class Struggle Cannot Be Pacified 104
3.5 “the need and the natural necessity of the revolution is
as general…” 112
3.6 Declining or Modern Forms of Rule? 122
4 Truth and Power—On the Critique of Revolutionary
Subjectivation in the Work of Marx and Stirner 131
Matthias Bohlender
4.1 Exposition: Lukács and the Communist Party 131
4.2 Development: Marx Against Stirner—A Missed
Dialogue 141
4.3 Reprise: The Critique of Communist Politics That
Failed to Appear 170
4.4 Coda: Žižek and the Communist Party 175
5 Conclusion 179
Matthias Bohlender, Anna-Sophie Schönfelder,
and Matthias Spekker

Bibliography 191
Index 209
 CHAPTER 1

Introduction

Matthias Bohlender, Anna-Sophie Schönfelder,

and Matthias Spekker

1.1 Problem Outline

In the politically eventful year 1968, Max Horkheimer held an extremely
remarkable lecture on the 150th anniversary of Marx’s birth entitled
Marx Today. Only toward the end of the lecture, after Horkheimer had
elaborated the core of truth of Marx’s critique of society, and neatly
separated and earmarked what was outdated in Marx’s insights, does it
become clear, however, what the immediate intention and the contem-
porary political thrust of the lecture consisted of: “Be that as it may,”
he suddenly states very abruptly, “the time has come to finally elevate
Marx’s teaching to one of the central topics of education in the West. Not
because in a large part of the East it functions as a convenient ideology
for catching up with the Western industrial lead […] but for the sake of
its own future, its dissemination must now be put at least on par with,
if not ahead of, much antiquated historical and other subject matter in
schools, colleges, and universities” (Horkheimer 1972a, p. 158, o.t.1 ).

1 For some of the sources cited in the further course of our book, there exist no English
translations so far. In these cases we have translated the quotations ourselves and indicate
this in the following with the marking ‘o.t.’ for ‘own translation.’

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature 1

Switzerland AG 2023
M. Bohlender, A.-S. Schönfelder, M. Spekker, Truth and Revolution
in Marx’s Critique of Society, Marx, Engels, and Marxisms,
https://doi.org/10.1007/978-3-031-17358-5_1
2 M. BOHLENDER, A.-S. SCHÖNFELDER, M. SPEKKER

For Horkheimer, the inclusion of Marx and his theory of history and
society in the curriculum of schools and universities was a question of
utmost social urgency, because in it and with it—for Horkheimer perhaps
for the last time in the history of thought—a task and aim for humanity,
especially for the “young generation” (ibid.), was posited and formulated:
namely, the establishment of the “realm of freedom” (ibid., p. 159). Marx
had continued and advanced what the Enlightenment since Kant had
promised to people; his objective was in full “harmony with the tenden-
cies of the bourgeois philosophy of history” (ibid., p. 158). All ideals
of society, whether of a theological or idealist kind, had more or less
fallen victim to science, only socialism, “in the sense of common mastery
of nature, abolition of differences of property and distress, guarantee of
the greatest individual independence limited only by the requirements
of peaceful cohabitation” (ibid.), appears to Horkheimer as the currently
possible and future resolution of the course of history. For Horkheimer,
the point is to use Marx to critically educate a young generation currently
in revolt, which has not yet forgotten or abandoned the practical aim
of a ‘perpetual peace’ (Kant) or a ‘realm of freedom’ (Marx). Two
things are revealing about this lecture by Horkheimer, namely on the
one hand the obvious political impetus underlying it: Marx must now, in
the course of university reforms, finally find his way comprehensively into
historiography, the social sciences, economics, and philosophy and even
be made the preferred subject matter. We find ourselves at the begin-
ning of an academization of Marx’s theory and critique of society that
then took hold in the 1970s. What until then had only been brought
to attention sporadically in a few lecture halls and upper-level seminars
about Marx, and had been acquired rather in non-university circles and
working groups was now—not least perhaps for reasons of scholarly super-
vision and control—to find its place in undergraduate teaching on a
broad scale. But the duty and urgency to open the academic doors for
Marx insisted upon by Horkheimer could not be had without a price,
already visible here and which would continue into the present. This is
indeed the second remarkable aspect of Horkheimer’s lecture: that it basi-
cally presents to its audience, namely educational policymakers, university
chancellors, and professorial colleagues (few of whom were women), an
academicized, bourgeois-humanist Marx, who, although he could not yet
be smoothly absorbed into the world of classical thinkers, had neverthe-
less considerably lost political and social potential for alarm. Thus, while
evoking Marx’s critique of society as the inevitable starting point of an
 1 INTRODUCTION 3

educated young generation, Horkheimer allays the fears and misgivings

of those who already see in this the first step toward communism. For he
never tires of emphasizing that Marx was of course mistaken on certain
points: For example, the connection of socialism “with class struggle is
outdated” (ibid.). Also, the “realization of Marx’s ideal”—the ‘realm of
freedom’—must by no means be thought of as identical with the “abo-
lition of classes” anymore, just as generally the aim of Marx’s aspirations
“in truth has no greater proximity to proletarians than to the enlightened
bourgeoisie” (ibid.). So no class struggle, no revolutionary proletarian
subject, no party, no classless society, no communism, no revolution! Ulti-
mately, Horkheimer does not think of the realization of Marx’s ideal as a
necessary historical movement for the radical, at times violent overthrow
of bourgeois-capitalist society, but as a downright global humanist act by
a socio-philosophically enlightened techno-economic elite, familiar from
Francis Bacon’s Nova Atlantis or Saint-Simon’s utopias:

Would it be possible, one could ask, to unite people of expertise in the

present day in order to devise a plan to overcome hardship, thought out
in every detail and capable of being objectively fulfilled, under the obliga-
tion of disregarding political conditions and national concerns? Would it
be possible, over years of devoted labor, to determine solely on the basis
of exact research, what a country would have to accomplish with its raw
materials and machines, without putting even one of its citizens in a worse
position, in order to supply the food and instruments, to build the ware-
houses and transport routes, to regulate the increase in births, so that in
an approximately calculated period of time no one on earth would have to
starve, so that hospitals would be created, medical personnel educated and
provided, epidemics prevented, and finally everyone would have a place to
live worthy of a human being? (ibid., p. 159)

For Horkheimer, it is clear that Marx had spoken the truth about
bourgeois society, namely the truth that this society still, and downright
irrationally, produces domination, inequality, want, and material hard-
ship, although the social knowledge and economic means have long since
been available to build a human society based on solidarity and free of
domination. This is the truth that Horkheimer would like to carry into
school, university, and academic spaces and see circulating there—with
the possible aim, described by him, of the formation of a new humanist
elite that will muster the power and use the available knowledge to make
this society of solidarity a reality. Horkheimer wishes to circulate the
4 M. BOHLENDER, A.-S. SCHÖNFELDER, M. SPEKKER

truth of Marx’s critique of society, but he believes he can circulate it

without its political dimension, without class struggle, without the prole-
tariat and without communism—in short, and to put it boldly: He wants
the truth of the critique of society, but without revolution. The price that
Horkheimer has to pay, intentionally or not, for this splitting off and
rejection of the revolutionary dimension of the critique of society is ulti-
mately that of having to fall a step behind Marx’s critique of society in
order to imagine a bourgeois-humanist expert project that conceives of
truth itself as an already finished product of knowledge, ready to be fed
into a techno-economic process of realization.
Of course, Horkheimer’s plea for the truth without revolution had, in
the year 1968, a specific historical-political reason: Looking eastward to
the countries under the ideological and practical rule of Soviet Marxism,
for example, the suppression of the Hungarian uprising in 1956 had—
two decades after the height of Stalinist terror—once again memorably
demonstrated how the Bolshevik revolution, which invoked Marx, had
turned into a totalitarian nightmare.2 So if one wanted to introduce the
truth of Marx’s critique of society into academic spaces under the condi-
tions of Cold War, ‘actually existing socialism,’ and a new anti-communist
wave forming in the wake of the worldwide student movements, one
had to place ‘Marx’ at the greatest possible distance from ‘Marxism’; one
had to read his critique of society either as a strictly scientific critique of
political economy or as a social-philosophical critique of bourgeois-social
forms of life. At the very least, one had to deny any serious, systemat-
ically necessary connection between Marx’s critique of society (‘critical
social philosophy,’ ‘critical social theory’) and Marx’s political project of
communist revolution (‘dictatorship of the proletariat,’ ‘classless society’).
Today, one could say that it is indeed in this way that Marx and his
critique of society have arrived and endured in colleges, universities, and
academies. Whether Horkheimer, fifty years after his talk of the urgency
of studying Marx’s critique of society, would today be satisfied with this
kind of ‘endurance’ and transmission can perhaps be doubted, but it can
be ascertained: Marx’s critique of political economy is today part of a

2 Horkheimer’s old companion Herbert Marcuse had already demonstrated in 1957,

with his now almost forgotten analysis of Soviet Marxism, that the Marxism of Lenin and
Stalin could be measured according to the theoretical premises developed by Marx and
thus be subjected to a radical critique; see Marcuse (1961).
 1 INTRODUCTION 5

comprehensive and global Marx research; the highly successful contin-

uation of the second Marx-Engels-Gesamtausgabe (MEGA2 ) after 1990
has given an extraordinary boost to the academic study of Marx. In
the domain of the social-philosophical critique of forms of life as well,
there has been an academic transmission and continuation of Marx’s
critique of society, which—in Germany—is linked today to such names as,
for example, Axel Honneth and Rahel Jaeggi. However, if one consults
Honneth’s volume of essays The Idea of Socialism (Honneth 2017), one
has the impression rather that the aim here is to exorcise Marx’s critique
of society as gently and discreetly as possible from the social-philosophical
critique. Marx is reduced here to a mere supplier of keywords for a
supposedly ‘socialist’ project that is hardly distinguishable from the social
liberalism of the early twentieth century (John Dewey, Karl Polanyi).
Bourgeois society is no longer understood as a form of domination that
must be overcome, but must rather, as a sphere of markets, democ-
racy, and freedom, ultimately be rescued from its supposedly historically
contingent aberrations and deformations. Thus it is supposed to be the
task of socialism to cleanse “the concept of the market from all subse-
quent capitalist additives in order to examine its own moral sustainability”
(Honneth 2017, p. 67), just as generally the truth of socialism is now to
be understood as “the specific modern articulation of the fact that in the
course of history and on the basis of varying social circumstances, new
groups constantly seek to draw public attention to their own demands by
attempting to tear down barriers to communication and thereby expand
the space of social freedom” (ibid., p. 65). Perhaps this sort of ‘transmis-
sion,’ of reception, and of dealing with Marx’s critique of society in the
academic space is downright symptomatic. When in 1968 Horkheimer
wanted to circulate the core of truth of Marx’s critique of society in
academic spaces, he had to pay a price, namely the decoupling or isola-
tion of truth from revolution. Today, 50 years later, and under completely
different historical and social conditions, it’s evident that a scientific and
social-philosophical Marx has found his way into academic spaces, but
that now, along with the revolutionary perspective, the claim to truth of
the critique of society itself has also been eroded.
It is the fundamental intention of the present volume and the three
studies it contains to demonstrate that the truth claim of Marx’s critique
of society not only cannot be separated from its communist motiva-
tion and the aim of the revolutionary overthrow of its object, bourgeois
Another random document with
no related content on Scribd:
muutamien kilometrien päässä Tanyn eteläpuolella leirissä olevien
kuninkaan sotilaiden päällikölle.

Sanansaattajan käännyttyä ja lähdettyä ratsastamaan takaisin

samaa tietä, jota oli tullut, upseeri repäisi auki sinetin:

Hän luki:

Norman of Torn on nyt Tanyn linnassa ilman turvajoukkoa.

Heti kajahtelivat leirissä komennukset: »Aseisiin!» ja: »Ratsaille!»

Ja viiden minuutin kuluttua ratsasti sata palkkasotilasta ripeätä
laukkaa Richard de Tanyn linnaa kohti, ja heidän kapteeninsa
mielessä väikkyivät suuri palkkio, kunnia ja ylennys nyt melkein
hänen kynsissään olevan mahtavan henkipaton vangitsemisen
johdosta.

Tanyssa yhtyi kolme tietä, yksi etelästäpäin, se, jota myöten

kuninkaan
soturit nyt ratsastivat, toinen lännestä, se, joka oli tuonut Norman of
Tornin leiristä linnaan, ja kolmas, joka vei luoteiseen Cambridgen ja
Huntingdonin kautta Derbyä kohti.

Aavistamatta vihollisten nopeata lähestymistä Norman of Torn

odotti etuhuoneessa tyynesti Joan de Tanya.

Pian neito astui sisälle yllään sen ajan kuosin mukainen tiiviisti
sopiva kotipuku. Hän oli kaunis näky, ja hänet teki vielä
kauniimmaksi hillitty kiihtymys, joka nostatti veren hänen
samettihipiäisiin poskiinsa ja sai hänen rintansa kohoamaan ja
laskemaan sekä hänen sydämensä sykkimään vinhasti.
 Hän salli vieraan ottaa hänen sormensa käteensä ja nostaa ne
huulilleen, ja sitten he seisoivat pitkän tuokion, äänettöminä katsoen
toisiaan silmiin.

»En osaa oikein puhua sinulle siitä, mistä olen tullut puhumaan»,
virkkoi Norman of Torn surullisesti. »Tarkoitukseni ei ole ollut tuottaa
sinulle ikävyyksiä pettämällä sinua, mutta houkutuksen olla sinun ja
sellaisten ihmisten seurassa, joita edustat, täytyy olla puolustukseni.
Minä —» Hän vaikeni. Oli helppo ilmaista tytölle, että hän oli Tornin
henkipatto, mutta jos Joan rakasti häntä, kuten hän pelkäsi, miten
voisi hän kertoa rakastavansa ainoastaan Bertrade de Montfortia?

»Sinun ei tarvitse ilmoittaa minulle mitään», keskeytti Joan de

Tany. »Olen arvannut kaikki, mistä minulle puhuisit, Norman of Torn.
Emme enää ole ‘kuutamon ja seikkailun lumoissa’ — ne ovat omat
sanasi — mutta sittenkin olen iloinen voidessani nimittää sinua
ystäväkseni.»

Viimeisen sanan vähäinen korostus osoitti, kuinka lopullinen

hänen se päätöksensä oli, että Tornin henkipatto ei voinut olla
hänelle enempää kuin ystävä.

»Niin on parasta», vastasi Norman hyvillään siitä, ettei tyttö, kuten

hän arveli, enää tuntenut rakkautta häntä kohtaan saatuaan tietää,
mikä mies hän oikein oli. »Sinun laisellesi, Joan de Tany, ei voisi
koitua mitään hyvää, jos Tornin henkipatto voisi vaatia sinulta
enemmän kuin ystävyyttä; ja sen vuoksi olen sitä mieltä, että sinun
mielenrauhasi tähden samoin kuin minunkin tähteni annamme
kaiken olla, ikäänkuin et olisi milloinkaan minua tuntenut. Kiitän sinua
siitä, ettet ole ollut minulle vihainen. Muista vain se, että Derbyn
kunnailla on miekka valmiina palvelukseesi ilman palkkiota ja ilman
palkkaa. Lupaa minulle, Joan, että jos milloinkaan sitä tarvitset,
lähetät minua noutamaan — lupaatko sen, Joan?»

»Lupaan, Norman of Torn.»

»Hyvästi!» sanoi mies, ja suudellessaan taaskin neidon kättä hän

notkisti polvensa maahan kunnioittavasti. Sitten hän nousi
poistaakseen, painaen pienen käärön tytön käteen. Heidän
katseensa osuivat vastakkain, ja sillä lyhyellä hetkellä mies näki
neidon syvissä, sinisissä silmissä ilmeen, joka sai hänen äsken
saavuttamansa mielenrauhan romahtamaan.

Ratsastaessaan kirkkaassa päivänpaisteessa luoteiseen Derbyä

kohti vievällä tiellä Norman of Torn painoi päänsä kumaraan
murheissaan, sillä hän käsitti kaksi asiaa. Toinen oli se, että tyttö,
josta hän oli äsken eronnut, rakasti häntä vieläkin ja joskus, kenties
jo huomenna, katuisi, koska oli lähettänyt hänet pois; ja toinen oli se,
ettei hän rakastanut tätä tyttöä, että hänen sydämensä oli suljettu
Bertrade de Montfortin kauniiseen rintaan.

Hän sätti itseään elukaksi, koska oli sallinut yksinäisyytensä ja

seurattaman, tyhjän sydämensä jäytävän kaihon johtaa hänet tämän
tytön elämään. Se, että hän oli äkkinäinen naisten seurassa ja
vieläkin äkkinäisempi rakkausasioissa, ei ollut hänen omissa
silmissään puolustus, ja satoja kertoja hän kirosi hulluuttaan ja
typeryyttään ja huikentelevaisuuttaan, jona hän sitä piti.

Mutta yhden seikan oli tämä onneton juttu hänelle varmasti

opettanut; se oli opettanut hänet varmasti tietämään, mitä rakkaus
oli, ja sen, että Bertrade de Montfortin huulien muisto aina tehoaisi
häneen voimakkaammin kuin maailman kaikkien muiden naisten
kiehtomisvoima. vaikka he olisivat kuinka viehättäviä ja kauniita.
 Vielä toisenkin seikan, kirvelevän, hän oli siitä oppinut, nimittäin
sen, että juuri samalla tavoin, kuin Joan de Tany, vanhan ja jalon
suvun tytär, oli häneen suhtautunut, täytyisi Tornin henkipaton
odottaa kaikkien samaan luokkaan kuuluvien kelpo naisten häneen
suhtautuvan, samoin myöskin Bertrade de Montfortin, saatuaan
tietää, että Roger de Condé oli Norman of Torn.

Henkipatto oli tuskin ehtinyt kadota näkyvistä Derbyyn vievällä

tiellä, kun tyttö, joka yhäti seisoi eteläisen tornin ikkuna-aukossa,
kasvot oudon pingoittuneina ja murheellisina katsellen hänet niellyttä
tietä, näki ripeätä laukkaa ratsastavan sotilasosaston lähestyvän
Tanyn linnaa etelästä.

Ratsastajien yläpuolella liehui kuninkaan lippu ja vaistomaisesti

tyttö arvasi, ketä he tulivat etsimään hänen isänsä linnasta. Nopeasti
hän riensi portin ulommalle varustukselle, jotta juuri hän ennättäisi
vastaamaan tulijoin tulkkaukseen siellä olevien vahtisotilaiden
sijasta.

Hän oli tuskin ehtinyt ulomman portin varustuksille, ennenkuin

kuninkaan sotilaat pysähtyivät linnan edustalle.

Vastaukseksi heidän luikkaukseensa Joan de Tany tiedusti heidän

asiaansa.

»Etsimme Norman of Tornia, henkipattoa, joka nyt piileksii tässä

linnassa», vastasi upseeri.

»Täällä ei ole henkipattoja», vakuutti tyttö, »mutta jos haluatte,

voitte tulla sisälle muassanne kymmenkunta sotilasta tarkastamaan
linnaa».
 Upseeri teki niin, ja hänen varmistuttuaan siitä, ettei Norman of
Tornia ollut siellä, oli kulunut tunti, ja Joan de Tany uskoi Tornin
henkipaton varmasti päässeen niin pitkälle, etteivät kuninkaan
miehet häntä saavuttaisi, ja niinpä tyttö virkkoi:

»Täällä kävi vähäistä ennen teidän tuloanne eräs soturi, joka ei

kuitenkaan nimittänyt itseään Norman of Torniksi, ja ehkä etsitte juuri
häntä.»

»Mitä tietä hän poistui?» huudahti upseeri.

»Suoraan länteen vievää keskimäistä tietä», valehteli Joan de

Tany. Ja kun upseeri kiiruhti linnasta ja lähti miestensä etunenässä
vimmatusti ratsastamaan länttä kohti, vaipui tyttö penkille ja painoi
pienet kätensä jyskyttäville ohimoilleen.

Sitten hän avasi Norman of Tornin antaman käärön. Sen sisällä oli
kaksi muuta. Toisessa niistä oli kaunis, jalokivillä koristettu
muistokotelo, jonka ulkopinnassa oli kirjaimet J.T. ja sisäpinnassa
kirjaimet N.T; toisessa oli kallisarvoinen, jalokiviupotuksilla somistettu
hiuskoru, jonka ympärille oli kierretty kihara hänen omia silkinhienoja
hiuksiaan.

Hän katseli kauan pieniä helyjä, painoi ne sitten huulilleen ja

heittäytyi kasvoilleen tammiselle penkille nyyhkytyksien
puistattaessa hänen joustavaa, nuorekasta vartaloaan.

Hän oli kun olikin vain pieni tyttö, joka oli järkkymättömillä siteillä
kahlittu säätynsä ennakkoluuloihin. Syntyperä ja yhteiskunnallinen
asema merkitsivät hänestä samaa kuin kunnia, ja kunnia oli
englantilaisen ylimyksen tyttärestä vieläkin valtavampi voima kuin
rakkaus.
 Sen, että Norman of Torn oli henkipatto, hän olisi saattanut antaa
anteeksi, mutta se, että Norman kuulopuheiden mukaan oli
halpasyntyinen mies, jonka sukuperä oli tuntematon, nosti
ylipääsemättömän muurin heidän välilleen.

Tuntikausia tyttö virui nyyhkyttäen penkillä, samalla kun hänen

sisällään riehui valtava, sydämen ja pään välinen taistelu.

Sieltä hänen äitinsä löysi hänet, polvistui hänen viereensä, kiersi

kätensä hänen kaulaansa ja koetti tyynnyttää häntä, tiedustellen
hänen surunsa syytä. Vihdoin se tuli julki, tulvahtaen murheellisesta
sydämestä sellaisena toivottoman surkeuden hyökynä, jota ei edes
äidinrakkaus jaksanut hillitä.

»Joan, rakas tyttäreni», säälitteli lady de Tany, »suren kanssasi

sitä, että rakkautesi on ajautunut niin nurjalle ja mahdottomalle
rannalle. Mutta parempi on, että olet saanut tietää totuuden,
ennenkuin olisi liian myöhäistä, sillä usko minua, Joan, se katkera
nöyryytys, joka sellaisesta liitosta olisi välttämättä koitunut sinulle ja
isäsi suvulle, olisi pian jäähdyttänyt rakkautesi; eikä hänenkään
tunteensa olisi kestänyt sitä pilkkaa ja niitä herjauksia, joita hän olisi
saanut osakseen palkollistenkin taholta.»

»Voi, äiti, mutta minä rakastan häntä niin», valitti tyttö. »En tiennyt,
kuinka paljon häntä rakastin, ennenkuin hän oli poissa ja kuninkaan
upseeri saapui häntä etsimään, mutta silloin se ajatus, että
kokonaisen valtakunnan mahtavan valtaistuimen ja suurimpien
sukujen koko voima oli kiukkuisesti tähdätty häntä vastaan, tulistutti
vereni raivoiseksi ja tieto rakkaudestani valtasi koko olemukseni. Äiti,
sinä et voi tietää, kuinka kunniantuntoinen, uljas ja ritarillinen se mies
on, niinkuin minä tiedän. Sen jälkeen, kun silurien Arthur-kuningas
istui pyöreän pöytänsä ääressä, ei Englannin maaperällä ole
ratsastanut toista niin nuhteetonta ritaria kuin Norman of Torn on.

»Jos vain olisit nähnyt, miten hän taisteli ja kuinka kunnioittavasti

hän kohteli tytärtäsi, ja kuullut, kuinka arvokkaan kunnioittavasti hän
puhui naisista, olisit sinäkin rakastanut häntä ja tuntenut, että vaikka
hän onkin henkipatto, hänessä sittenkin on enemmän kunnianmiestä
ja herrasmiestä kuin yhdeksässä kymmenesosassa Englannin
ylimyksiä.»

»Mutta hänen syntyperänsä, tyttäreni?» huomautti lady de Tany.

»Jotkut väittävät sellaistakin, että pronssisen orjanrenkaan hiertämät
jäljet vielä näkyvät hänen kaulassaan, ja toiset, ettei hän itsekään
tiedä isänsä nimeä ja ettei hänellä ole ollut äitiä.»

Niin, sepä tehokas perustelu! Tyttö ei osannut virkkaa mitään

puolustaakseen niin kamalaa rikosta kuin alhaista syntyperää. Kaikki
se, mitä mies teki, voitiin niinä julmina aikoina unohtaa ja antaa
anteeksi, mutta sitä hänen äitinsä tai iso-isänsä syntiä, etteivät he
kuuluneet aateliseen sukuun, vaikkapa kuinka pahamaineeseen, hän
ei ikinä voinut kiertää eikä elämällään sovittaa.

Ristiriitaisten tunteiden raatelemana tyttö laahusti omaan

huoneeseen ja paneutui levottomaan, unettomaan vuoteeseensa ja
hurjien, mahdottomien toiveiden ja turhien, rääkkäävien pahoittelujen
kalvamana kävi siellä taistelua koko pitkän, katkeran yön, kunnes
hän aamupuolella ratkaisi surkeutensa pulman sillä ainoalla tavalla,
joka hänen väsyneestä, vertavuotavasta, pienestä sydän-parastaan
tuntui mahdolliselta. Kun nouseva aurinko pilkisti sisälle kapeasta
ikkunasta, näki se Joan de Tanyn ja koko hänen ympäristönsä
rauhallisena; hänen vyössään riippuneen lelun kaiverruksin
koristettu, kultainen kahva pisti esiin hänen rinnastaan, ja ohut,
veripunainen juova ulottui lumivalkean ihon ylitse hänen allansa
olevalle raidille kertyneeseen pieneen lammikkoon.

Ja niin oli hirvittävän koston julma koura ojentunut ja rusentanut

vielä yhden viattoman uhrin.
VIIDESTOISTA LUKU

Kun sanoma Joan de Tanyn kuolemasta saapui Torniin, ei kukaan

olisi Tornin isännän ulkonäöstä aavistanut, kuinka syvää kärsimystä
tämä tieto hänelle tuotti.

Hänen seuralaisensa tiesivät vain sen, että annettiin eräitä

tavattomia määräyksiä ja että samana iltana kaikki kymmenen
komppaniaa ratsastivat etelään Essexiä kohti pysähtymättä matkalla
muutoin kuin ihmisten ja eläinten välttämättömiä ravinnon- ja
vedentarpeita tyydyttämään.

Kun Joan de Tanyn ruumista saatettiin hänen isänsä linnasta

Colchesterin kirkkoon ja sieltä takaisin lopulliseen leposijaansa
linnan hautakammioon, ratsasti tuhat outoa ja äänetöntä, mustiin
verhottua soturia mustatamineisilla hevosilla hitaasti saattueen
jäljessä.

Äänettömästi he olivat tulleet hautajaisten edellisenä yönä, ja yhtä

hiljaa he katosivat pohjoista kohti seuraavan illan pidentyviin
varjoihin.

Linnan asukkaiden ja suurella joukolla saapuneiden surupukuisten

soturien kesken ei ollut lausuttu sanaakaan, mutta kaikki
linnassaolijat tiesivät mahtavan Tornin henkipaton tulleen
osoittamaan kunnioitustaan de Tanyn tyttären muistolle, ja kaikkia
muita paitsi murehtivaa äitiä ihmetytti tämä kummallinen teko.

Tornin sotalauman lähestyessä Derbyn linnoitusta luovutti nuori

johtaja päällikkyyden Punapää-Shandylle ja laskeutui ratsailta isä
Clauden asunnon ovella.

»Olen väsynyt, isä», valitti henkipatto heittäytyessään tavalliselle

istuimelleen, »Vain suru ja kuolema kulkevat jäljessäni. Minä ja
kaikki tekoni ovat kirottuja, ja kirous kohtaa niitä, joita rakastan.»

»Muuta elintapasi, poikani; noudata neuvoani, ennenkuin se on

liian myöhäistä! Etsi uutta ja parempaa elämää jossakin toisessa
maassa ja muovaa tulevaisuutesi kunniakkaaksi ja kunnioitetuksi!»

»Kunpa sen voisin tehdä, ystäväni!» vastasi Norman of Torn.

»Mutta oletko ajatellut, mitä varmasti olisi seurauksena, jos siten
riistäisi sekä sydämen että pään omalta luomaltani?

»Miten arvelisit käyvän, jos Norman of Torn päästäisi suuren

hirtehislaumansa johtajatta Englannin kimppuun? Oletko sitä ajatellut
vai etkö, isä?

»Hengittäisitkö hetkistäkään turvallisesti, jos tietäisit Orja-Edwildin

hillittömänä harhailevan Derbyssä? Edwildin, jonka isältä jäsen
toisensa jälkeen revittiin irti kidutustelineillä, koska hän ei
tunnustanut tappaneensa uudessa metsässä kaurista, joka oli
kaatunut toisen miehen nuolesta; Edwildin, jonka äidin pyhä kirkko
poltti noitana?
 »Entä Tanskalais-Horsan? Kuinka turvallisia luulisit sekä rikkaiden
että köyhien olevan maanteillä, jos päästäisin Tanskalais-Horsanin
valloilleen heitä ahdistamaan?

»Entä espanjalainen don Pensilo? Etevä päällikkö, mutta tyyten

säälimätön mies. Kun hän liittyi meihin ja näki merkkimme
kaatuneiden vastustajaimme otsassa, halusi hän olla Herodestakin
herodesmaisempi ja merkitsi käsiinsä joutuneet elävät ihmiset,
polttaen tulikuumalla raudalla ison P:n heidän kumpaankin
poskeensa ja kärventäen oikean silmän täydelleen pois. Olisiko
sinusta, isä, mieluista tietää, että don Piedro Castro y Pensilo
samoilisi valtoimenaan Englannin metsissä ja kunnailla?

»Entä Punapää-Shandy, Flory-veljekset, Erakko-Peter, Silmäpuoli-

Kanty, Gropello, Campanie, Cobarth, Mandecote ja tuhat muuta,
joilla kullakin on jotakin erikoista kaunaa jotakin luokkaa tai yksilöä
vastaan ja joita kaikkia kannustaa veren-, ryöstön- ja saaliinhimo?

»Ei, isä, en saa vielä lähteä, sillä Englantia, jota minut on opetettu
vihaamaan, olen oppinut rakastamaan eikä sydämeni salli minun
päästää sen kaunista rintaa raastamaan hornamaisia petoja, jotka
eivät tunne muita lakeja, järjestystä ja säädyllisyyttä kuin ne, jotka
minä pidän voimassa.»

Norman of Tornin lakattua puhumasta istui pappi vaiti useita

minuutteja.

»Sinulla on tosiaankin suuri vastuunalaisuus, poikani», virkkoi hän

vihdoin. »Sinun ei hevin sovi lähteä, jollet vie muassasi laumaasi
pois
Englannista, mutta sekin saattaa olla mahdollista; kukapa muu kuin
Jumala tietää?»
 »Minä puolestani», tokaisi henkipatto nauraen, »olen valmis
luovuttamaan kaikki Hänen käsiinsä, kuten kristittyjen tapa näyttää
olevan. Kun halutaan kaihtaa vastuuta tai selittää erehdystä,
vieritetään kaikki Luojan niskoille, kas siinä!»

»Pelkään, poikani», lausui pappi, »niiden jumalanpelon siemenien,

joita olen koettanut sinuun kylvää, tuottaneen huonosti hedelmiä».

»Se riippuu katsantokannasta, isä; koska en ota Luojaa

kumppanikseni menestyksessä, tuntuu minusta kehnolta ja
raukkamaiselta sälyttää surujani ja pulmiani Hänen niskoilleen.
Saatan olla väärässä, sillä olen huonosti perehtynyt uskonnollisiin
asioihin, mutta minulla on Jumalasta ja syntipukista se käsitys,
etteivät ne merkitse samaa.»

»Uskonnosta, poikani, on ystävysten hyödytöntä väitellä

keskenään», vastasi pappi, »ja sitäpaitsi on juuri nyt sydäntäni
likempänä eräs toinen asia, jota haluaisin sinulta kysyä. Loukkaan
sinua ehkä, mutta tiedäthän, ettei se ole tarkoitukseni. Haluaisin
tiedustaa, luotatko täydelleen isäksesi nimittämääsi vanhukseen.»

»En tiedä», oli vastaus, »hänen koskaan hautoneen kavallusta

minua vastaan. Kuinka niin?»

»Kysyn, koska olen kirjoittanut Simon de Montfortille, pyytäen

häntä kohtaamaan minut ja kaksi muuta henkilöä tärkeässä asiassa.
Olen saanut tietää hänen aikovan tällä viikolla saapua Leicesterin
linnaansa muutamiksi päiviksi. Hänen pitää ilmoittaa minulle, milloin
hän tulee, ja silloin lähetän noutamaan sinua ja Tornin vanhusta;
mutta yhtä hyvä olisi, poikani, jollet mainitsisikaan tästä asiasta
isällesi etkä ilmaisisi hänelle, milloin tulet tänne siihen kohtaukseen,
jossa de Montfort on mukana.»
 »Kuten haluat, isä», lupasi Norman of Torn. »En ollenkaan käsitä
ihmeellisiä juoniasi, mutta se riittää, että sinä haluat minun tekevän
niin taikka niin. Nyt minun täytyy lähteä. Torniin; siis hyvästi!»

Seuraavaan kevääseen saakka Norman of Tornin puuhana olivat

edelleenkin silloin tällöin järjestetyt ryöstöretket ympäröivien
kreivikuntien kuningasmielisiä vastaan, ja hänen patrullinsa vahtivat
yleisiä maanteitä niin tarkoin, että se kävi tuiki tuskalliseksi
kuninkaan puolueelle, sillä siinä piirissä ei ollut turvassa yksikään,
joka edes oli myötätuntoinen kuninkaalle, ja monien vainajien
otsassa oli Tornin paholaisen kaamea merkki.

Vaikka hän ei ollut muodollisesti liittynyt kannattamaan paroonien

asiaa, näytti nyt sangen vähän epäiltävältä, että ratkaisevalla
hetkellä hänen harmaa lippunsa liehuisi heidän puolellaan.

Pitkät talvi-illat vietettiin Torn-linnassa usein raaoissa, hurjissa

kemuissa isossa salissa, jossa saattoi istua tuhat miestä, laulaen,
tapellen ja juoden, kunnes kalpea aamuhämärä hiipi sisälle itäpuolen
ikkunoista tai Erakko-Peter, tuima taloudenhoitaja, kyllästyneenä
meluun ja rähinään astui pönäkkänä saliin miekka kädessä ja
sivalteli sen lappeella reuhaajia pakottaakseen heidät tottelemaan
hajaantumiskäskyjään.

Norman of Torn ja vanhus olivat harvoin mukana näissä hurjissa

mässäyksissä, mutta kun joku lauluniekka, trubaduuri tai
tarinainkertoja harhaantui hänen synkkään pesäänsä, istui Tornin
henkipatto, nauttien talven ikävän yksitoikkoisuuden keskeytyksestä,
niin myöhäiseen hetkeen kuin kuka muu tahansa; eikä ainoakaan
hänen suuren, rajun laumansa mies jaksanut juoda pöydän alle
päällikköä, milloin hän antautui nauttimaan viinimaljasta. Väkijuomilla
näytti olevan häneen ainoastaan se vaikutus, että ne kiihoittivat
hänen taisteluhaluaan, joten hänen oli tapana rakentaa
tarpeettomasti riitaa ja turvautua miekkaansa vähäisimmästäkin
aiheesta tai ihan aiheettomasti. Senvuoksi hän joi vain harvoin,
koska hän aina katui huumauksen kannustamia tekoja, mutta se
paholainen sai sananvaltaa ainoastaan silloin, kun järki uhkasi
hukkua.

Usein seurue tällaisina iltoina huvikseen kuunteli kertomuksia

jäsentensä hurjasta harhailuelämästä. Kuultiin tarinoita seikkailuista,
rakkaudesta, sodista ja kuolemasta maailman kaikilta tunnetuilta
seuduilta; ja kukin kymmenestä kapteenista kertoi, miten hän oli
joutunut Tornin joukkoon. Ja kun miehet saivat päivällä otella kylliksi
pysyäkseen hyvällä tuulella, kului siten talvi, ja tuli kevät, tuoden
tullessaan elämän aina ihmeellisen heräämisen, lauhkeat länsituulet,
lämpöiset sateet ja aurinkoisen taivaan.

Koko talven oli isä Claude odottanut tietoja Simon de Montfortilta,

mutta vasta nyt hän sai sanoman, joka ilmoitti kelpo papille, että
hänen kirjeensä ei ollut ehtinyt mahtavan ylimyksen käsiin, vaan
seurannut hänen jäljissään, kunnes hän oli sen vasta ihan äskettäin
saanut. Sanoma päättyi seuraaviin sanoihin:

»Kaikki mahdolliset, vaikkapa kuinka hämärät vihjaukset, jotka

saattavat opastaa meitä saamaan selville prinssi Rikhardin
todellisen kohtalon, otamme ilomielin vastaan ja kiinnitämme niihin
mitä tarkinta huomiota. Jos sentähden pidät sitä sopivana, tulemme
käymään luonasi, kunnon isä, viidentenä päivänä tästä päivästä
lukien.»

Espanjalais-Spizo oli nähnyt de Montfortin palvelijan jättävän

kirjeen isä Claudelle ja viimemainitun piilottavan sen pöydällään
olevaan isoon maljaan, joten kelpo isän poistuttua majastaan Spizo
tarvitsi vain hetkisen siirtääkseen kirjeen kätköpaikasta ihokkaansa
povelle. Vintiö ei osannut lukea, mutta se henkilö, jolle hän sanoman
vei, sai vaivoin selville sen latinankielisen sisällön.

Tornin vanhus ihan vapisi hillitystä raivosta, kun tämän kirjeen

merkitys täydelleen hänelle selvisi. Vuosikausiin hän ei ollut enää
kuullut mitään Englannin pienen prinssin etsinnästä, ja nyt, kun
hänen äänettömyytensä aika alkoi lähestyä loppuaan, kun hänelle
yhä tiheämmin tarjoutui tilaisuuksia lopullisesti täydentääkseen
kauhean kostonsa, tyrmistytti hänen käsityskykyhän se ajatuskin,
että hänen aikeensa raukeaisivat tyhjiin viimeisellä hetkellä.

»Viidentenä päivänä», kertasi hän. »Siis sinä päivänä, jona

meidän taaskin on määrä lähteä etelää kohti. No niin; me lähdemme
eikä Simon de Montfort keskustele kanssasi, sinä hupsu pappi.»

Samana kevätiltana vuonna 1264 seisautti muuan sanansaattaja

ratsunsa
Tornin muurien edustalle, ja vahdin luikattua hän huusi:

»Kuninkaallinen sanoma hänen loistavalta majesteetiltaan

Henrikiltä, Jumalan armosta Englannin kuninkaalta, Irlannin herralta,
Aquitanian herttualta, Norman of Tornille. Avatkaa kuninkaan
nimessä!»

Norman of Torn käski päästää kuninkaan sanansaattajan sisälle,

ja ritari opastettiin nopeasti linnan isoon saliin.

Pian astui henkipatto sisälle täydessä rauta-asussa,

kypärinsilmikko suljettuna.
 Kuninkaan upseeri esiintyi ylpeästi ja röyhkeästi, kuten
korkeasyntyisen miehen sopi ollessaan tekemisissä halpasukuisen
lurjuksen kanssa.

»Hänen majesteettinsa on suvainnut kirjoittaa teille, herraseni»,

lausui hän, vetäen poveltaan pergamentin. »Ja koska epäilemättä
ette osaa lukea, luen teille kuninkaan määräykset.»

»Minä osaan lukea», vastasi Norman of Torn, »kaikki, mitä

kuningas osaa kirjoittaa. Jollei», lisäsi hän, »kuningas kirjoita yhtä
huonosti kuin hän hallitsee».

Sanansaattaja rypisti äkäisesti otsaansa, kivahtaen:

»Noin alhaisen miekkosen ei sovi puhua niin loukkaavasti

armollisesta kuninkaastamme. Jollei hän olisi niin laupias, olisi hän
lähettänyt teille hirttosilmukan tuomani sanoman sijasta.»

»Suitset sinun kieleesi, ystäväiseni», vastasi Norman of Torn,

»olisivat paremmin paikallaan kuin silmukka minun kaulaani. Mutta
tulkaa, katsokaamme, mitä kuningas kirjoittaa ystävälleen Tornin
henkipatolle!»

Otettuaan pergamentin sanansaattajalta Norman of Torn luki:

Henrik, Jumalan armosta Englannin Kuningas, Irlannin Herra,

Aquilanian
Herttua, Norman of Tornille:

Koska kuuluviimme on tullut, että sinä ahdistelet uskollisia

läänitysmiehiämme ja ryöstelet heidän omaisuuttaan —
 Niin Me Kaikkivaltiaan Jumalan meille suoman arvovallan nojalla
käskemme sinua luopumaan rikollisista puuhistasi —

Ja Hänen Majesteettinsa Kuningatar Eleanorin armollisen

välityksen johdosta vielä tarjoamme sinulle täydellisen
anteeksiannon kaikista entisistä rikoksistasi —

Sillä ehdolla, että sinä kaikkine sotilainesi ja seuralaisinesi heti

lähdet Lewesin kaupunkiin valmiina suojelemaan persoonamme
turvallisuutta ja käymään sotaa noita Englannin vihollisia Simon de
Montfortia, Gilbert de Clarea ja heidän rikostovereitaan vastaan,
jotka parhaillaankin ovat kokoontuneet uhkaamaan persoonaamme
ja kuninkuuttamme —

Muutoin joudut kärsimään kuolemanrangaistuksen hirsipuussa

kauan rankaisematta olleista rikoksistasi. Tämän olemme itse
vahvistaneet Lewesissä toukokuun kolmantena päivänä
kahdeksantenaviidellä hallitusvuotenamme.

Henrik Rex.

»Viimeisen pykälän sanamuoto on pahaonninen», huomautti

Norman of Torn, »sillä sen tähden täytyy kuninkaan sanansaattajan
syödä kuninkaan sanoma ja siten viedä vatsassaan Norman of
Tornin vastaus». Ja rypistettyään pergamentin kädessään hän eteni
kuninkaan lähettiä kohti.

Ritari tempaisi miekkansa, mutta Tornin paholainen oli vieläkin

vikkelämpi, joten näytti siltä kuin kuninkaan sanansaattaja olisi
tahallaan viskannut aseensa salin toiseen päähän: niin nopeasti
henkipatto iski miekan hänen kädestään.
 Ja sitten Norman of Torn tarttui miehen kurkkuun Loisella
voimakkaalla kädellään ja siitä huolimatta, että lähetti rimpuili ja
huitoi rautakintaisia nyrkkejään, taivutti hänet selälleen pöydälle,
vipusi miekkansa kärjellä hänen hampaansa auki ja sulloi hänen
kurkkuunsa kuninkaan sanoman, vahasinetin, pergamentin ja kaiken
muun.

Se herrasmies, joka puolen tunnin kuluttua lähti ratsastamaan

Tornista vinhaa vauhtia etelään päin, oli menettänyt korskeutensa;
hänen vatsassaan oli kuninkaan tiedonanto ja hänen suussansa oli
entistä kohteliaampi kieli.

Kun hän kaksi päivää myöhemmin ilmestyi kuninkaan eteen

Winchelseassa ja selosti, miten hänen tehtävänsä oli luonnistunut,
joutui Henrik myrskyisen raivon valtaan ja vannoi almanakan
kaikkien pyhimysten kautta, että Norman of Torn killuisi hirressä
hävyttömyytensä tähden, ennenkuin lunta ensi kerran tuiskuttaisi.

Paroonien ja kuninkaan sotavoimien välisistä, Rochesterin ja

Battelin luona ynnä muualla käydyistä taisteluista saapui uutisia
Norman of Tornin korviin muutamia päiviä kuninkaan lähetin käynnin
jälkeen, mutta samalla tuli muitakin tietoja, jotka jouduttivat hänen
lähtöään etelää kohti. Nämä jälkimäiset tiedot kertoivat, että Bertrade
de Montfort ja hänen äitinsä olivat prinssi Filipin saattamina nousseet
maihin Doverissa ja että Peter of Colfax oli palannut samassa
laivassa Englantiin. Viimemainittu oli epäilemättä rauhoittunut
kaikkien sen ajan kuningasmielisten hellimästä lujasta
vakaumuksesta, että kuninkaan sotajoukot varmasti selviytyisivät
voittoisina uhkaavasta kamppailusta kapinallisia ylimyksiä vastaan.

Norman of Torn oli päättänyt vielä kerran tavata Bertrade de

Montfortin ja keventää omaatuntoaan peittelemättä tunnustamalla,
kuka hän oli. Hän tiesi, mikä seurauksena täytyi olla; hänen
kokemuksensa Joan de Tanyyn nähden oli osoittanut hänelle sen.
Mutta hieno ritarillinen vaisto, joka aina määräsi hänen kaikki
tekonsa, milloin naisten onni tai kunnia oli kysymyksessä, pakotti
häntä luovuttamaan itsensä uhriksi naisen ylpeyden alttarille, jotta
hylkääjä olisi nainen, sillä nyt täytyisi näyttää siltä, että hänen
rakkautensa oli jäähtynyt. Se oli katkera ajatus, sillä se ei loukkaisi
ainoastaan miehen voimakasta ylpeyttä, vaan myöskin suurta
rakkautta.

Kaksi päivää ennen retkelle lähtöä Espanjalais-Spizo ilmoitti

Tornin vanhukselle kuulleensa isä Clauden pyytävän Norman of
Tornia tulemaan isänsä kanssa papin asuntoon lähtöpäivän aamuna
kohtaamaan Simon de Montfortia tärkeässä asiassa; mutta
minkäluontoinen asia oli, sitä ei pappi ollut ilmaissut henkipatolle.

Tämä tieto näytti miellyttävän pientä, tuikeata, harmaapäistä

vanhusta enemmän kuin mikään, mitä hän oli useihin päiviin kuullut,
sillä se osoitti selvästi, ettei pappi ollut vielä ilmoittanut arvailujensa
merkitystä Tornin henkipatolle.

Lähtöä varten määrätyn päivän edellisenä iltana astui isä Clauden

majaan pieni, jäntevä hahmo, tuikea ja harmaapäinen. Ei kukaan
tiedä, mitä kelpo pappi ja hänen vieraansa sinä iltana puhuivat
toisilleen ja mitä pienessä asunnossa oikein tapahtui; mutta jo noin
puolen tunnin kuluttua ilmestyi pieni, tuikea, harmaapäinen mies
takaisin pimeäksi käyneestä majasta ja kiiruhti kivistä polkua myöten
kunnaille kylmä tyytyväisyyden hymy huulillaan.

Jo varhain seuraavana aamuna vallitsi Tornin linnassa valmistelun

kiireinen hälinä, sillä joukon oli määrä lähteä liikkeelle kello
kahdeksan. Piha oli täynnä hoppuisia aseenkantajia ja palvelijoita.
Sotaratsuja suittiin ja siistittiin; vankkoihin paaluihin kiinnitettyjen
kuormajuhtien selkään sälytettiin sotilaiden telttoja, vuodetarpeita ja
tavaroita, kun taas jo kuormatut juhdat harhailivat irrallaan muiden
eläinten ja miesten seassa. Eläimet hirnuivat, näykkivät ja potkivat,
miehet kiroilivat, kun kuormajuhdat törmäilivät vastakkain tai sysivät
lieassa olevia sotaratsuja.

Aseenkantajia juoksenteli sinne tänne tai auttaen isäntien ylle

asevaruksia, sitoen kypäriä rintapanssariin, kiinnittäen olka- ja
kyynärsuojuksia ja kilpiä, sääri- ja reisihaarniskoja paikoilleen.
Aseseppien ja hevosenkengittäjäin avonaiset ahjot savusivat ja
sihisivät, ja alasinta kalkuttavan vasaran pauke kaikui kovemmin
kuin linnan pihan tuhannet heikommat äänet, komennushuudot,
teräksen kalina, rautakenkäisten kavioiden kapse pihan kiveyksellä,
kun nämä taiturit tahtoivat yhdennellätoista hetkellä korjata rauta-
asuja, keihäitä ja miekkoja tai kengittää vastahakoista, hyppivää
hevosta.

Vihdoin saapuivat kapteenit aseistettuina kiireestä kantapäähän, ja

heidän tultuaan sukeutui sekasorrosta ja metelistä jonkunlainen
järjestys ja hiljaisuus. Ensinnä ajettiin nyt kuormatut kuormajuhdat
vankan vartioston saattamina linnan edustalla aukeavalle ylängölle,
jossa niitä pidettiin odottamassa sotajoukkoa. Sitten sijoitettiin
komppaniat toinen toisensa jälkeen rivistöihin ja marssitettiin ulos
portista torvien sotaisten sävelien tahdissa viirien liehuessa ja lipun
hulmutessa.

Viimeisinä tulivat heittokoneet, jykevät tuhovehkeet, jotka

sinkosivat lähes sadan kilon painoisia kivijärkäleitä valtavan
voimakkaasti piiritettyjen linnojen muureja vasten.