Contradictions of Democracy:

Vigilantism and Rights in

Post-Apartheid South Africa Nicholas
Rush Smith
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/contradictions-of-democracy-vigilantism-and-rights-in-
post-apartheid-south-africa-nicholas-rush-smith/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Reading Affect in Post-Apartheid Literature: South

Africa's Wounded Feelings 1st ed. Edition Mark Libin

https://ebookmass.com/product/reading-affect-in-post-apartheid-
literature-south-africas-wounded-feelings-1st-ed-edition-mark-
libin/

Migrant Traders in South Africa: Migrant Traders in

South Africa Pranitha Maharaj

https://ebookmass.com/product/migrant-traders-in-south-africa-
migrant-traders-in-south-africa-pranitha-maharaj/

Football (Soccer) in Africa: Origins, Contributions,

and Contradictions Augustine E. Ayuk

https://ebookmass.com/product/football-soccer-in-africa-origins-
contributions-and-contradictions-augustine-e-ayuk/

Summoning Knowledge in Plato's Republic Nicholas D.

Smith

https://ebookmass.com/product/summoning-knowledge-in-platos-
republic-nicholas-d-smith/
History of South Africa Thula Simpson

https://ebookmass.com/product/history-of-south-africa-thula-
simpson/

The Palgrave Handbook of Democracy, Governance and

Justice in Africa Aderomola Adeola

https://ebookmass.com/product/the-palgrave-handbook-of-democracy-
governance-and-justice-in-africa-aderomola-adeola/

Handbook on Democracy and Security Nicholas A. Seltzer

(Editor)

https://ebookmass.com/product/handbook-on-democracy-and-security-
nicholas-a-seltzer-editor/

Education, Race, and Social Change in South Africa John

A. Marcum

https://ebookmass.com/product/education-race-and-social-change-
in-south-africa-john-a-marcum/

Gender and HIV in South Africa 1st ed. Edition

Courtenay Sprague

https://ebookmass.com/product/gender-and-hiv-in-south-africa-1st-
ed-edition-courtenay-sprague/
Contradictions of Democracy
OXFORD STUDIES IN CULTURE AND POLITICS
Clifford Bob and James M. Jasper, General Editors
Plausible Legality
Legal Culture and Political Imperative in the Global War on Terror
Rebecca Sanders
Legacies and Memories in Movements
Justice and Democracy in Southern Europe
Donatella della Porta, Massimiliano Andretta, Tiago Fernandes,
Eduardo Romanos, and Markos Vogiatzoglou
Curated Stories
The Uses and Misuses of Storytelling
Sujatha Fernandes
Taking Root
Human Rights and Public Opinion in the Global South
James Ron, Shannon Golden, David Crow, and Archana Pandya
The Human Right to Dominate
Nicola Perugini and Neve Gordon
Some Men
Feminist Allies and the Movement to End Violence Against Women
Michael A. Messner, Max A. Greenberg, and Tal Peretz
Sex, Politics, and Putin
Political Legitimacy in Russia
Valerie Sperling
Democracy in the Making
How Activist Groups Form
Kathleen M. Blee
Women in War
The Micro-​processes of Mobilization in El Salvador
Jocelyn Viterna
 Contradictions
of Democracy
Vigilantism and Rights
in Post-​Apartheid South Africa
xwx
Nicholas Rush Smith

1
 1
Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers
the University’s objective of excellence in research, scholarship, and education
by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University
Press in the UK and certain other countries.

Published in the United States of America by Oxford University Press

198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.

© Oxford University Press 2019

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction
rights organization. Inquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

Library of Congress Cataloging-​in-​Publication Data

Names: Smith, Nicholas Rush, author.
Title: Contradictions of Democracy: Vigilantism and Rights in
Post-Apartheid South Africa /​Nicholas Rush Smith.
Description: New York : Oxford University Press, 2019. |
Includes bibliographical references.
Identifiers: LCCN 2018024600 (print) | LCCN 2018028939 (ebook) |
ISBN 9780190847203 (updf) | ISBN 9780190847210 (epub) |
ISBN 9780190847180 (hardcover) | ISBN 9780190847197 (pbk.)
Subjects: LCSH: Vigilantes—​South Africa. | Crime—​Government policy—​South
Africa. | South Africa—​Social conditions—​21st century.
Classification: LCC HV9960.S6 (ebook) | LCC HV9960.S6 S65 2018 (print) |
DDC 364.9680905—​dc23
LC record available at https://​lccn.loc.gov/​2018024600

1 3 5 7 9 8 6 4 2

Paperback printed by WebCom, Inc., Canada

Hardback printed by Bridgeport National Bindery, Inc., United States of America
 Dedicated to Meg:
My life, my love, my amazing partner
 CON T E N T S

Preface  ix

Introduction  1
1. Vigilantism and the Contradictions of Democratic State
Formation  18
2. The People’s Justice: Historical Antecedents of Contemporary
Vigilantism  38
3. Spectacles of Statecraft: The Truth and Reconciliation Commission
and Post-​Apartheid Lawmaking   57
4. Rights in Translation: Vigilantism and the Meanings of Institutional
Effectiveness and Failure   81
5. Taking Charge: The Contradictory Pleasures of Citizen
Crime-​Fighting   107
6. The Risks and Rewards of Vigilantism   130
7. The Racial Geographies of Criminal Panic: Protesting Crime
in the Suburbs   153
8. Against Vigilantism: Citizen and State Action to Combat
Vigilantism  170
9. Lawmaking and State-​Making as Vigilantism   191

Epilogue  213
Bibliography  219
Index  239

( vii )
 PR E FAC E

Mustachioed in my memory, the campus security director made it clear that

the peaceable surroundings of the University of KwaZulu-​Natal were decep-
tive. Set in the modest provincial capital, Pietermaritzburg, in the Midlands
region of South Africa whose hills Alan Paton (2003, 2) famously remarked
are “lovely beyond any singing of it,” the campus had the idyllic feel of a
British boarding school, albeit with a considerably stronger sun. Silent be-
cause the school was on a break, the other members of the Fulbright-​Hays
isiZulu language program and I took in the lecture. With the bearing of a
former police officer, he told us that beyond the campus fence—​a fence
that stood solemnly, soldier-​like at the edge of the college—​the peace on
the campus gave way. As an example, I recall him relating the dangers of
using an ATM at the suburban Scottsville shopping center just across the
road. It was completely possible that robbers might pull up behind an un-
wary bank customer, he said, and mug them of their newly acquired cash.
I thought the fit between the stories and the likelihood of victimization
seemed out of joint, though I had no real evidence for that sense at the time.
Nonetheless, this seeming disjuncture had real consequences for how the
group saw the small world of Scottsville, affecting the willingness of at least
some of the fellows to go beyond the shopping center to explore the suburb
over the coming days. It was the first experience in South Africa that piqued
my interest in the politics of crime.
The second experience happened later on that same trip during a home-
stay in a nearby rural village. I spent my time there mainly roaming around
the area during the day with my host “brother” because we were roughly
the same age and got on well. We mostly stayed close to home during the
evenings though, partly because of the uncomfortable chill of the Midlands
winter nights, but also because of security. This became clear to me one eve-
ning after we had ventured out late in the day to visit a sangoma (traditional
healer) friend of his. We had stayed for several hours talking and because
our host had been kind enough to serve us an unexpected dinner of stewed
tripe and phuthu (mealie meal). By the time we were ready to depart, it was
dark. As we said our goodbyes, I started in the direction of the main road
( ix )
 ( x )  Preface

before my host brother caught me and steered me back to a smaller path

that appeared to veer away from our house. He told me that it wasn’t safe
to take the main road after dark because izigebengu (criminals) might ac-
cost us. I was surprised to hear this given that we were two relatively fit
young men and my host brother was popular in the village. Still, he knew
much better than me, so I shrugged and followed him on a tangle of paths
back home.
The sense of insecurity that these two incidents brought to the fore trou-
bled me emotionally, yet intrigued me intellectually. Like many others,
I had initially become interested in South Africa because of its remarkable
transition to democracy. I was particularly interested in the somewhat sur-
prising decline in local neighborhood committees (known as “civics”) in
the first decade following democratization, even though citizens were now
free to organize (see Adler and Steinberg 2000). After this trip, though, it
was apparent that the politics of crime and security were too prevalent to
ignore and yet too opaque for me to fully understand in those early days.
I determined I would learn more.
Over numerous subsequent trips totaling approximately twenty months
of research in South Africa ( June–​ September 2008, October 2009–​
October 2010, February–​April 2011, July–​August 2015, December 2016–​
January 2017), I threw myself into the politics of crime and punishment.
I explored a number of questions—​why crime was so high following de-
mocratization, how illicit markets operated—​before settling on trying to
understand why citizens so often turned to solutions outside of the state to
protect themselves. Although some of the means, like hiring private secu-
rity companies, were legal, many were not. In the press, stories of citizens
violently confronting criminals were common across the country. Why was
this happening, I wanted to know. As a student of political science, I had
been long schooled to think that the purpose of the state, and particularly
democratic states, was to protect its citizens. Why was that not happening
here, a place where citizens had long struggled for a democratic legal system
and the protections it supposedly provided? Was the apparent fecklessness
of the police a sufficient explanation? How should a state respond to wide-
spread resistance from citizens to its protection? And what do the some-
times violent ways citizens protect themselves tell us about how states
establish (or fail to establish) fidelity to democratic law?
To answer these questions, I shifted away from the Midlands region and
focused my energies primarily on two townships: KwaMashu, about 15
kilometers outside of Durban, and Sebokeng, about 60 kilometers south
of Johannesburg (I explain why I worked in these areas in the introductory
chapter). I divided my research time between roughly seventeen months
of ethnographic fieldwork and three months of archival research. I worked
 Preface  ( xi )

closely with three different research assistants for much of this time (two
in KwaMashu and one in Sebokeng) who could make introductions and
help break down the barriers of race, class, and nationality that come with
being a middle-​class, white American working in highly unequal African
neighborhoods with long histories of racial oppression. IsiZulu language
skills also helped me engage people who might otherwise be wary of
researchers.
Consequently, in each field site I participated in wide-​ranging practices.
For example, I patrolled with anti-​crime groups, attended anti-​crime
protests, and observed community justice initiatives. I interviewed com-
munity policing officials, traditional healers, small business owners, taxi
owners, former policemen, and political officials. I spent time with young
men who earn a living illegally, as their insecurity is acute. Although some
may commit acts of violence, they are also possible targets of violence—​
both from vigilante citizens and from the police. More generally, I engaged
in quotidian activities like meals, celebrations, and funerals to couch my
understanding of vigilantism in larger structures of meaning. In short, I ate,
drank, and often slept in KwaMashu and Sebokeng to understand the poli-
tics underlying vigilantism.
However, while my work was centered on KwaMashu and Sebokeng, it
became apparent early on that I could not segment the townships off from
larger processes of political, economic, and cultural circulation. KwaMashu
and Sebokeng residents constantly move between neighboring townships,
informal settlements, and cities, along with various destinations across
the country from major metropolises to ancestral villages. An incredible
range of media also circulate through the townships: newspapers, televi-
sion, music, movies, cell phone videos, and rumors. As my interlocutors
circulated, so did I. As my interlocutors consumed information, so did
I. The result is that the arguments laid out in this book are not exclusively
drawn from observations made in these two sites, nor are they reducible
to these two sites. For instance, I worked in areas that border my primary
field sites, including Ntuzuma, Inanda, and Phoenix near KwaMashu and
Evaton, Sonderwater, and Sharpeville near Sebokeng. I also did research
in places like Soweto near Johannesburg, Wentworth in Durban, the pre-
dominantly white suburbs of Durban and Johannesburg, and rural areas
in KwaZulu-​Natal and Limpopo provinces, as opportunities allowed. In
short, even though KwaMashu and Sebokeng form the bedrock for my
arguments, the arguments are not limited to these two places, even as the
processes I identify in the book that follows may operate somewhat differ-
ently in other areas.
The arguments are also not anchored solely in my ethnographic prac-
tice. Early in my ethnographic research, I realized that post-​apartheid
 ( xii )  Preface

vigilantism has deep historical roots. So, to understand these com-

plex patterns of structure and change, I spent roughly three months
conducting archival research in Cape Town, Johannesburg, Pretoria, and
Pietermaritzburg. The Mayibuye Archives at the University of the Western
Cape in Cape Town provided access to primary documents showing how
the African National Congress put forward its moral and political claims.
It also contained an important set of papers (the Janine Rauch Papers)
with primary documents on police reform during the transition years. In
the University of Witwatersrand Historical Papers Collection, I collected
important material on the transition-​era conflicts in Sebokeng, vigilantism
and self-​defense units broadly, court cases on vigilantism under apartheid,
and the records of numerous political organizations and law firms en-
gaged in the fight against the apartheid state. Also housed at the University
of Witwatersrand, the South African Historical Archive provided crucial
material on the Truth and Reconciliation Commission (TRC). The same
was true of the National Archive in Pretoria where I obtained copies of the
video recordings of several notable TRC hearings. Similarly, the Alan Paton
Centre at the University of KwaZulu-​Natal in Pietermaritzburg yielded
invaluable newspaper clippings about violence in KwaZulu-​Natal under
apartheid and during the transition (the Gerard Mare Collection was a par-
ticularly useful resource). The archivists at each of these institutions were
extraordinary in suggesting relevant materials I would not have otherwise
known to look for without their expertise.
The effect of conducting this in-​depth historical research, interacting
with a wide range of individuals, and performing ethnographic work,
I believe, is that the claims about vigilantism that follow in the book are
contextualized in an understanding of the anxieties and insecurities that
challenge many South Africans. With that said, understanding these anxi-
eties makes me concerned about how to represent violence in areas whose
residents have long experiences of repression or marginalization. One ob-
vious challenge is how to protect interlocutors while researching practices
that may involve violence (Wood 2007; Fujii 2012; Parkinson and Wood
2015). Conscious of such challenges, in what follows I have anonymized
interviews and created pseudonyms for individuals who spoke to me. In
some instances, I have purposefully kept locational or practical details
vague to provide an additional layer of protection. At the same time, much
of the research that follows relies on archival, governmental, or journalistic
material that is cited in the text or footnotes. Particularly when focusing
on historical events, it made little sense to anonymize the details of organ-
izations, locations, or historical actors because details of those events are
discussed in publicly available materials. In some of these cases, like the
historical events that comprise the primary material for Chapter 3, other
 Preface  ( xiii )

scholars have written about the same or similar events. In other instances,
like the historical events that comprise Chapter 2, little scholarly litera-
ture exists on them and the arguments make novel empirical and theoret-
ical contributions to our understanding of apartheid-​era violence. In these
instances, describing the specific groups, as historians typically do, made
sense given the voluminous archival material the chapters draw upon, even
as I anonymize the specific people I interviewed about the conflicts.
Outside of the specific protections for research interlocutors, though,
there is a second set of ethical challenges having to do with the represen-
tation of historically marginalized areas. In particular, there is a danger of
focusing on an area’s violence, while ignoring or overlooking the other
daily experiences residents have unrelated to this violence, many of which
are quite joyous. Particularly in places like South Africa’s townships that
have long histories of being stereotyped as violent, there is a danger of
reproducing these stereotypes. How can one depict serious concerns
about insecurity that residents have without sensationalizing an area’s vi-
olence? This presents a complicated challenge, to say the least. I have tried
to address it in a variety of ways, though none may ultimately be satisfac-
tory to readers or to residents of KwaMashu and Sebokeng. First, by using
the two townships in comparison, I show that townships have important
differences from one another, even as the similarities between KwaMashu
and Sebokeng help draw out a larger narrative about vigilantism and dem-
ocratic state formation. By considering the two places in comparison to
one another, I hope to avoid using one township as representative of all
townships, a problem that attends many studies of crime or policing in ra-
cially marginalized places (Small 2009, 9–​10). Second, the arguments are
drawn from places beyond KwaMashu and Sebokeng. We will see, for in-
stance, how residents of Pretoria’s predominantly white suburbs exhibit
surprisingly similar anxieties about South Africa’s rights regime as residents
in predominantly black townships, despite their living in statistically much
safer areas (Chapter 7). We will also ask how opponents of vigilantism have
mobilized against it (Chapter 8), so as not to suggest that support for vig-
ilantism is universal in South Africa. Lastly, in each of the chapters, I try
to bring out tensions embedded within the politics of KwaMashu and
Sebokeng in order to show the contradictions built into democratic citizen-
ship that enable vigilantism. After all, it is the contradictions of democratic
citizenship and state formation—​a set of universal questions for demo-
cratic politics—​that motivates this book, rather than the violence vigilan-
tism often entails.

In writing a book, one incurs many debts and in the case of this book, those
debts are deep. It began life as a dissertation completed in the political
 ( xiv )  Preface

science department at the University of Chicago under the direction of Lisa

Wedeen, John Comaroff, Dan Slater, and Steven Wilkinson, an extraordi-
nary group of scholars under whom to learn and to whom I will be forever
indebted for taking me on as a student. From as early as her advisement
of a long-​ago master’s thesis, Lisa has been a model of how to pursue ac-
ademia as a vocation, both as a teacher and as a scholar. John continues
to provide his astute guidance on all things South Africa, a role as a South
African national treasure he is uniquely well-​suited to play. Dan has been
both a friend and a co-​author, who has engaged every project I have ever
worked on with the same generosity of thought and spirit, even when he
disagreed with what I had to say—​the mark of a true mentor. Steven has an
uncanny ability to see if there is a weak fit between empirical and analytical
claims, having an astute eye for argument and detail, trained through years
of historically informed work—​an eye through which I have tried to see in
writing this book. I only hope that the material that follows in the book lives
up to the work each of these extraordinary scholars has put into it and into
training me over many years.
My debts extend well beyond Chicago, though. Indeed, they are trans-
continental and are owed most deeply in South Africa. Within South
Africa, those debts are owed, first and foremost, to Kwazi Manzi, Mxolisi
Motsepe, and Ayanda Sithole. In many ways, the work produced here is as
much the product of their hard work as it is of my own. I spent countless
hours with each man roaming around townships, city centers, suburbs, in-
formal settlements, and rural villages, as we collectively explored the com-
plexities of post-​apartheid South Africa. The debt I owe to each is a lifelong
one for this book could not have been produced without them. I hope they
are proud of the hard-​fought and too often delayed final result. I owe a sim-
ilar debt to the Sithole family of KwaMashu and the Khumalo family of
Sebokeng for welcoming me into their homes and for their willingness to
form bonds of fictive transcontinental kinship. Sadly, each family has lost
members over the years it has taken to complete this book. I prefer to think,
though, of the ways in which each family embodied the best spirit of ubuntu
by putting up with a stranger’s eccentricities with grace and kindness that
has been life-​changing in the best possible ways.
Academically, I also owe debts in South Africa. During the longest stretch
of my fieldwork, the Centre for Civil Society at the University of KwaZulu-​
Natal proved an ideal place for a young fieldworker to be based. Under Patrick
Bond’s leadership, the Centre fostered an extraordinary collection of organic
intellectuals knowledgeable about community-​ level politics in Durban.
Though they are no longer at the Centre, without the help of MaDudu
Khumalo, Orlean Naidoo, and especially Faith Manzi and Oliver Meth this
project would have been impossible to get off the ground. The sadly departed
 Preface  ( xv )

Bobo Makhoba, of the Soweto Electricity Crisis Committee, similarly made

several crucial introductions in Soweto and the Vaal that facilitated my re-
search in Sebokeng. Though I was not officially affiliated with the University
of Witwatersrand, I found a welcoming community of scholars there while
conducting fieldwork in Gauteng, particularly through Kelly Gillespie and
Julia Hornberger. In a similar spirit, numerous friends in the field kept my
spirits bright during the inevitable challenges of fieldwork. Al Duncan,
Lauren Jarvis, Tayo Jolaosho, Jill Kelly, Tim Gibbs, Dan Magaziner, and Jon
Soske all provided happy company at various points during research. A host
of crime and policing researchers, including David Bruce, Monique Marks,
and Peter Gastrow, generously shared their insights. In this regard, Jonny
Steinberg deserves special mention. Jonny was an incredible supporter of this
project from even before I began my fieldwork. He has been consistently gen-
erous with his time, insights, support, and, along with his husband Lomin
Saayman, friendship throughout research and writing.
Back in the United States, friends and colleagues at a number of institutions
and commentators at a number of conferences have had an enormous im-
pact on the development of this project. Emma Jacobs, Dan Magaziner,
Zachariah Mampilly, Michael Pfeifer, Stephanie Schwartz, Jillian Schwedler,
Anastasia Shesterinina, and the sadly departed Lee Ann Fujii provided amazing
comments on the first complete version of this manuscript at a book workshop
at the City College of New York in 2016. Over many years, either in serving
discussant duties at conferences or workshops, through participation in shared
writing groups, or through sheer kindness of heart, I have received amazing
feedback on portions of the manuscript from Leonardo Arriola, Emily Bello-​
Pardo, Jonathan Blake, Nick Cheesman, Killian Clarke, Sarah-​Jane Cooper-​
Knock, Adam Dean, Youssef El-​Chazli, Stephen Ellmann, Chris Haid, Jack
Goldstone, Jeff Goodwin, Yanilda Gonzalez, Daragh Grant, Sheena Greitens,
Mark Gross, Anne Holthoefer, Sana Jaffrey, Corinna Jentzch, Diana Kim,
Jennet Kirkpatrick, Kathleen Klaus, Heinz Klug, Gary Kynoch, Milli Lake, Faith
Manzi, Kwazi Manzi, Eleonora Mattiacci, Lauren McCarthy, Jeremy Menchik,
Nosipho Mngomezulu, Jonathan Obert, Jeffrey Paller, Sarah Parkinson,
Mary Robertson, Franziska Rüeedi, Josh Rubin, Gema Santamaria, Suzanne
Scoggins, Jeremy Seekings, Erica Simmons, Matthias Staisch, Jonny Steinberg,
Harold Trinkunas, Manuel Viedma, Rosa Williams, Susan Woodward, Michael
Yarbrough, and Deborah Yashar. Timothy Pachirat, Peregrine Schwartz-Shea,
and Dvora Yanow provided important counsel on questions of method.
Similarly, audiences at lectures or academic conferences, both in the
United States and South Africa, have made the book better by taking se-
riously less polished versions of chapters contained within. These include
audiences at the universities of Chicago, Cape Town, Florida, KwaZulu-​
Natal, and Pennsylvania along with Bates College, the CUNY Graduate
 ( xvi )  Preface

Center, George Washington University, John Jay College, New York Law
School, Northwestern University, Yale University, Vassar College, and the
City College of New York, as well as audiences at the annual meetings of the
American Political Science Association, the African Studies Association,
the Midwestern Political Science Association, the Western Political Science
Association, and the Northeastern Workshop on Southern Africa.
Without the assistance of several funding and archival organizations,
this project never would have been possible. An International Dissertation
Research Fellowship from the Social Science Research Council funded a
year of fieldwork in South Africa for which I am thankful. Funding from
the Provost’s Office, the Division of Social Sciences, and the Department
of Political Science at the University of Chicago, and the Provost’s Office
at the City College of New York enabled additional research. The Faculty
Fellowship Publication Program and a Book Completion Award, both from
the City University of New York, provided valuable course releases or funds
to finish production of the manuscript. Fellowship and grant support from
the Foreign Language and Area Studies program of the U.S. Department of
Education, the Group Project Abroad program run by Fulbright-​Hays, and
the African Studies Workshop at the University of Chicago enabled isiZulu
language study.
The City College of New York, my current academic home, has been
an incredible place to write this book. The Colin Powell School of Civic
and Global Leadership within the college—​under the leadership of both
Vince Boudreau and Kevin Foster—​hosts a range of dynamic scholars who
have pushed my thinking about how to present and structure the ideas
contained within this book. My colleagues within the department of polit-
ical science, under the inimitable chairmanship of Bruce Cronin, have been
a particular source of encouragement and tolerance as I took various forms
of teaching leave to finish this book. The students within the department,
many of whom are the first in their families to go to college, have been a
constant reminder of the revolutionary importance of education.
At Oxford University Press, I owe a debt to James Cook, who took an
early interest in the project and took a gamble on a junior scholar. It has been
a dream working with him and his team. Similarly, James Jasper, the series
editor, has been an incredible supporter of this book from its first proposal
until its final appearance. He has read numerous drafts of chapters, often
on short notice, while lending his expert eye on how to reframe arguments
or rearrange content so that it would read more effectively. It has been an
enormous privilege and learning opportunity to work with him. The book
is much better for his guidance.
Finally, although this book benefited from the assistance of many
individuals and institutions, my primary debts are owed to my family. My
 Preface  ( xvii )

parents, Conrad and Patricia Smith, have enabled me, since my childhood,
to pursue my dreams, including, most recently, my dream of pursuing a
PhD. Without their emotional and material support over many, many years,
I have no doubt this book would have never come to pass. Were it not for
my father’s work for the U.S. government abroad and my mother’s joyful-
ness in the face of change, I likely never would have wanted an itinerant life
that takes me across the world. And, yet, I was fortunate to have parents
who fostered this quality, which made pursuing a project far away from
anywhere I had previously known thinkable and possible. I regret that both
my father and my mother passed away before they could see this book in
print as, in many ways, it is a joint production of which I hope they would
be proud.
If my parents provided the worldly imagination that made this book
thinkable, my wife, Meg Alexander, has provided the daily motivation and
love that made this book possible. She has had to abide by more disruption
than most spouses have to endure in a marriage. Not only did she put up
with a partner earning graduate student wages for too long, about a month
after we were married I skipped town for another continent to conduct
fieldwork for a year. She has coped with repeated lengthy absences since.
When I am around, I’m not sure things are necessarily any better, as she has
had to live with a nervy, grumpy academic, who constantly grouses about
not being able to pursue some fun activity because he has a book to finish.
Despite all of this, she has constantly encouraged me to work in order to
make this book the best it could possibly be and repeatedly assented to
my performing additional rounds of research when I had questions I still
needed to answer. Through it all, Meg has been, quite simply, an amazing
partner. For that reason, I dedicate this book to her.
Contradictions of Democracy
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Hellé
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Hellé

Author: Marcelle Tinayre

Translator: L. Onerva

Release date: February 19, 2024 [eBook #72994]

Language: Finnish

Original publication: Porvoo: WSOY, 1922

Credits: Tuula Temonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HELLÉ ***

HELLÉ

Kirj.

Marcelle Tinayre

Suomentanut

L. Onerva

Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1922.

Näin valistuneena kuuluu nainen vain arvokkaimmalle,

ansioitetulle, oikeuden ja voimakkaiden tekojen miehelle, jossa
hän näkee sen ylevän kauneuden, tarkoitan: sankarillisen
oikeudentunnon, jota hänen isänsä on opettanut häntä
ymmärtämään.

Michelet: nainen.
I.

Lapsuuteni kuvastaa muistossani kuin maisema aamun sarastaessa,

jolloin kukkulat, pistäen siellä täällä esiin laaksojen ja tasankojen yllä
leijailevasta sumumerestä, näyttävät riippuvan maan ja taivaan
välillä. Samanlaisina häämöittävät mielessäni menneisyyden kuvat,
irrallisina, säteilevinä, läpi ruskoisen aamu-usvan…

Näen eteläranskalaisen lakeuden, vaarojen ympäröimän laajan

taivaanrannan. Näen joen, joka vyöryttää keltaisia aaltoja laitumien,
kanervakankaitten ja kastanjametsien halki. Näen kaupungin
punaisine tiilikattoineen, joiden ylitse näkyy romanilaistyylinen
kellotapuli. Näen talon, jossa orpona kasvoin tätini Angélie de
Riveyrac'in ja hänen veljensä Sylvainin luona.

Me asuimme kaupungin ulkopuolella metsän reunassa pienellä

maatilalla, jota komeilevasti nimitettiin Châtaigneraie'ksi.

Puutarhan veräjästä nähtiin milloin postinkantajan, milloin

vuokratilallisten, milloin maantien poloisten kiertäjien käyvän sisälle.
Kaupungin asukkaat, porvarit ja virkamiehet, eivät koskaan sen
kynnyksen yli astuneet. Kolme tai neljä kertaa vuodessa neiti de
Riveyrac pukeutui mustaan pitsihattuun, kietoi kashmir-huivin
hartioilleen ja vuokrasi vaunut lähitienoon ajurilta. Hän vei minut
useampien peninkulmien päähän, rappeutuneisiin linnoihin,
vanhojen naissukulaisten luo, jotka pitivät ankarasti kiinni kankeista
seurustelu tavoista ja joita setäni kutsui »Escarbagnas'n
kreivittäriksi». [Escarbagnas'n kreivitär: Molièren kirjoittama farssi.
Suom. huom.] He tiedustelivat uutisia herra Sylvainista, kertoivat
naapuriston herrasväkien kesken solmituista naimiskaupoista ja
antoivat minulle pisaran maraskinolikööriä, namusia ja pyhäinkuvia,
jotka setäni poltti kotiin palattuamme.

Castillonissa pidettiin setä Sylvainia eriskummallisuutena. Hän oli

joutunut papiston silmätikuksi. Hän ei käynyt koskaan kirkossa; hän
ei vieraillut koskaan paikkakunnan arvohenkilöiden luona, ja
muutamat sanoivat, että hän kirjoitti teoksia pyhää uskontoa
vastaan.

Toiselta puolen katsoivat kaupungin vapaamuurarit pahalla

silmällä neiti de Riveyrac'ia, tuota aatelista ja — kuten he väittivät —
kitsasta vanhaa piikaa, joka seurusteli ystävällisesti talonpoikien
kanssa ja sinutteli palvelijoita, mutta kieltäytyi ottamasta vastaan
rikastuneita kauppiaita, koska hän ei tahtonut olla tekemisissä
senlaatuisien ihmisten kanssa.

Nämä juorut eivät koskaan yltäneet minun korviini saakka. Muistan

itseni viiden tai kuuden vuotiaana. Minun maailmani on kokoonpantu
kotieläimistä, nukeista, joita soudattelen, kääpiökukista, joita hoidan.
Minun pieni lapsen-elämäni on yhtä monipuolinen, yhtä runsas
mielenailahteluista kuin täysikasvuistenkin; lukitut laatikot edustavat
siinä Salaperäisyyttä, hedelmähillot Syntiä, puutarhan suljettu portti
johtaa Äärettömyyteen ja Tuntemattomaan, ja kaivon pohjalla,
väreilevässä veden kalvossa väliin näkyvä hopeinen kiekko, kostean
sammalkehän alla, antaa minulle aavistuksen vaarasta.

Olemmeko rikkaita vai köyhiä? Sitä en tiedä. Minun

lapsenmielitekoni ovat ylettömät, ja mattojen viheriään höytyvään
istutetut punaiset kameliat, lamppujen kreikkalaistyyliset myssyt,
ohkaisiin ikkunaverhoihin kudotut haavemaiset kukat näyttävät
minusta mieluisilta ylellisyyden merkeiltä. Täti Angélie pysytteleikse
tavallisesti ensimmäisessä kerroksessa, vanhalla mahongilla
kalustetussa huoneessaan, johon päivän valo tunkee kalpeana,
musliiniverhojen siivilöimänä kuultona ja jossa suuri, empiretyylinen
piironki, salaperäinen ihmekaappi, levittää ympärilleen lavendelin,
eetterin ja suklaan tuoksua. Tuossa piirongissa on jos jotakin:
kellastuneita pitsejä, esiäitien jalokiviä, niputtain vanhoja kirjeitä,
ikäloppuja virsikirjoja, joiden mustat kannet tuoksuvat homeelle ja
pyhäinsavulle.

Istuen ikkunan ääressä täti Angélie parsii koriin pinottuja

liinavaatteita. Lihavuus, joka tekee hänen vartalonsa
epämuodostuneeksi, on kuitenkin säästänyt hänen puhtaita ja
täsmällisiä kasvonpiirteitään. Hänen nenänsä on suora, huulensa
ohuet, kulmakarvojen viiva hiukan käskevä, niinkuin latinalaisen
keisarinnan, mutta lamartinelainen kaihomielisyys, hänen
nuoruutensa sulous, kajastaa yhä hänen sinisistä silmistään. Kiharat,
vielä ruskeat, valuvat ohimoilta alas kaulalle.

— Mene leikkimään, pienokainen, sanoo hän minulle. Ja, ennen

kaikkea, ei mitään melua portaissa!

Minä poistun hiipien. On varottava häiritsemästä setää, joka

työskentelee pohjakerroksen avarassa salissa, minne pääsy on
kaikilta kielletty. Viisi, kenties kuusi kertaa olen raolleen jääneestä
ovesta nähnyt kirjoilla sälytettyjä hyllyjä, suuren pöydän,
nuottitelineen, harmoonin ja kaksi valkoista kipsirintakuvaa, joiden
terättömät silmät minua pelottavat sisäänpäin kääntyneellä
katseellaan.

Setäni salaperäinen työ herättää minussa levottomuutta ja

kunnioitusta. Myöhemmin tulen tietämään, että Sylvain de Riveyrac
on tiedemies, »etevä» hellenisti, kuten tietosanakirjat sanovat.
Välittämättä arvonimistä, viroista, akatemioista, hän toteuttaa
maaseudun hiljaisuudessa ylpeän, tasaisen ja tyynen elämänsä
unelmaa, pyhittäen työnsä sille tieteelle, jota hän niin palavasti
rakastaa.
II.

Olin kahdeksan vuotias, kun tätini alkoi puhua veljellensä, miten hän
oli suunnitellut minun kasvatukseni. Eikö sopisi lähettää minut
täyshoitolaan, — jos luostari kovin kammoksutti setääni, — koska
herra de Riveyrac oli liiaksi kiinni työssään ja neiti Angélie liian
sairaloinen voidakseen ohjata opintojani?

— Täyshoitolaan? kiivastui setäni. Te tahdotte lähettää

pienokaisen tuollaisiin tylsistyttämistehtaisiin, joissa hän oppii
punastumaan, niiaamaan, soittamaan huonoa musiikkia ja
salaamaan ajatuksiansa kuten kolmenkymmenen vuotias
keimailijatar? Minä kiellän sen kasvattajan oikeudella. Hellé jää
meidän luoksemme. Jos veljemme olisi minulle jättänyt pojan, olisin
minä luonnollisesti ollut hänen ainoa opettajansa. Pienelle
veljentyttärellemme riittää vähäinenkin tietomäärä, ellei hän osoita
aivan erinomaisia taipumuksia. Uskokaa minua, Angélie,
kasvatuksen tulee muovailla sopusointuisia olioita. Ihmishenki on
kuin villi kasvi, joka itse etsii itsellensä sen määrän varjoa ja
aurinkoa, minkä se tarvitseekin.

Hän hyväili hiuksiani, ja surumielisyys viivähti hetkisen hänen

kauniilla kasvoillaan, jotka miehekkään jykevyytensä ohella
kuvastivat neiti Angélien säännöllisiä piirteitä.

— Ah, jospa olisit poika, pikku Hellé!

Hän ilmaisi elämänsä salaisen surun: minä olin Riveyrac-suvun

viimeinen. Minun kanssani oli tuo nimi katoava. Täti Angéliella oli
jonkun verran aatelisylpeyttä, mutta setä Sylvain ei tällaisista
ennakkoluuloista piitannut. Hän ajatteli vain sitä, että minun
sukupuoleni rajoitti hänen henkisen isyytensä vaikutusalaa.

Setäni oli syntynyt isoäitini oltua kymmenen vuotta avioliitossa,

jolloin tuo nainen ahdasmielisessä ja kiihkeässä
uskonnollisuudessaan jo murehti hedelmättömyyttään Jumalan
lähettämänä kirouksena. Vakuutettuna siitä, että tämä oli taivaan
erikoinen armonosoitus, hän oli kiitollisen ilontunteen valtaamana
päättänyt pyhittää näin hartaasti odotetun poikansa elämän
Jumalalle. Kahden toisen lapsen syntyminen ei voinut järkyttää
hänen päätöstään, isoäitini kun uskoi, että Herra häntä täten palkitsi
hänen antamastaan uhrista. Mutta kun Sylvain de Riveyrac lopetti
alkeis-pappisseminaarin, ilmaisi hän tahtonsa olevan elää
yksinäisyydessä ja luovutti perintöosansa veljelleen, johon hän oli
hyvin kiintynyt. Isoäitiini, joka mielessään oli jo iloinnut näkevänsä
hänet pappina, sitten piispana, koski tämä kipeästi. Hän lohdutti
itseään sillä ajatuksella, että Sylvainin eriskummallisuus — ja hänen
epäitsekkäisyytensä — tarjosi ainakin nuoremmalle veljelle
tilaisuuden sitä parempaan asemaan, koska neiti Angélie Riveyrac
aikoi pysyä naimattomana. Riveyrac vanhempi omisti elämänsä
opiskelulle ja mietiskelylle. Pienen kaupungin kateus ja
pahansuopaisuus yritti kahdenkymmenen vuoden kuluessa turhaan
häiritä hänen rauhaansa. Kammioonsa sulkeutuneena kirjoineen,
rakkaimpien mestariteostensa, veistos- ja kaiverrusjäljennösten
keskellä, hän käänsi Aristotelesta, varusti selityksillä Lucretiusta,
välittämättä julkisista kunnianosoituksista, tyytyen vain
kirjeenvaihtoon eräiden kuuluisien europpalaisten tiedemiesten
kanssa. Isäni kuolema ja minun saapumiseni Châtaigneraie'hen
olivat olleet hänen elämänsä ainoat merkkitapahtumat.

Setäni oli sivuuttanut viidenkymmenen vuoden iän. Yksinäisyys

alkoi käydä hänelle vähemmän rakkaaksi, sillä tuo nuhteeton mies ei
suinkaan ollut vailla tunteellisuutta. Lempeä ja älyltään rajoitettu täti
Angélie oli sulostuttanut hänen elämäänsä hienotunteisella
ystävyydellä, mutta, vaikean sydäntaudin vaivaama kun oli, tämä
saattoi hänet jättää. Ja hänellä ei Castillonissa ollut ystäviä. Ollen
siinä iässä, jolloin mies rakkaudesta vapautuneena tuntee isyyden
iloa ja ylpeyttä, olisi setänikin halunnut muovailla ihmissielua
vakavan ja puhtaan ihanteensa kaltaiseksi. Naisena minä luisuin
pois hänen käsistään, kuten hän sanoi, älyni heikommuuden ja sen
aseman vuoksi, jonka yhteiskunta minulle sääsi. Minun lapsensuloni
eivät riittäneet lohduttamaan hänen pettynyttä hellyydenkaipuutaan.

Täti Angélie osoitti minulle kirjaimet sukkapuikon kärjellä;

muutamia viikkoja myöhemmin osasin lukea. Pian jäi lasten aapinen
oman onnensa nojaan. Luin ahmien kaikki, mitä suinkin satuin
saamaan käsiini.

Olin elänyt kahdeksan vuotta itsetiedotonta elämää, ilman

tapauksia, melkeinpä ilman muistojakin. Ei mikään sairaus ollut
heikontanut voimiani eikä herättänyt eloon tuota sairaloista
hermostuneisuutta, joka tekee varhaiskypsät lapset vastenmielisiksi.
Minulla oli onnellinen ja vapaa sielu kuin pienellä faunilla, joka on
laskettu luonnon helmaan, missä sen kaikki vaistot tulevat
tyydytetyiksi. Minä saatoin vaivatta kiivetä viikunapuiden latvaan,
hyppiä ojan yli, juoksennella tuntikausia paljain päin auringon
polttavien säteiden hyväilemänä. Olkapääni olivat leveät, silmäni
harmaat, smaragdin vivahteiset. Kastanjanruskeiden hiusteni
pehmeässä silkissä oli kultainen hohto. Kaikkialla minua katseltiin
sillä mieltymyksellä, jonka herättää terveen ja voimakkaan lapsen
näkeminen. Mutta minä en tiennyt mitään niistä somista pikku
tavoista, joita opetetaan hyvin kasvatetuille tytöille; en osannut
hymyillä, en vastata kysymyksiin enkä osoittaa henkevyyttäni
etukäteen päähän päntätyillä lauseilla. Minä en tuottanut suurtakaan
kunniaa tädilleni, ja »Escarbagnas'n kreivittäret» olivat siitä hiukan
närkästyksissään.

Äkkiä: toinen syntymiseni, unohtumaton herääminen. Kirjat, jotka

olivat avartaneet näköpiiriäni, kutsuivat minussa esiin unelmien
maailman. Sanatkin, liittyen toisiinsa mitä moninaisimmin
vivahduksin, uhkuivat elämää, jota en ollut voinut aavistaakaan. Ne
muodostuivat väreiksi, musiikiksi, tuoksuiksi. Osasin jo nauttia
säkeistöjen poljennosta, loppusointujen kaiusta, tajusin
vaistomaisesti tuon salaisen säännöstelyn synnyttämän kauneuden,
vaikka en käsittänytkään niiden lauseiden merkitystä, joita luin ja
joista muutamat tuntuivat sulavine äänteineen ja naisellisine
tavuineen minusta niin suloisilta, että kertailin niitä ääneen
lumotakseni itseäni. Olin ullakolta keksinyt vanhan kappaleen
Odysseiaa ja nidoksen Lamartinea, joiden punaisissa kansissa,
melkein näkymättömäksi kuluneen seppeleen sisällä oli kirjoitus:
»X:n lyseo». Käännös oli keskinkertainen ja tulvillaan
arkipäiväisyyksiä ja harhaan iskevää kaunopuheisuutta, mutta
vanhan Homeroksen jumalainen viehätys säilyi yhä noissa
kertomuksissa, jotka olivat naiveja kuin imettäjän sadut, noissa
erinomaisten epiteettien toisinnoissa, jotka askarruttivat
mielikuvitustani. En tuntenut maantiedettä enkä historiaa, en edes
ollut varma siitä, oliko Kreikkaa olemassa tai oliko ollutkaan.
Kuitenkin kuljin sen ristiin rastiin, perustin satumaisia kaupunkeja,
rakensin luolia, muodostelin tasankoja, meriä; tähän ympäristöön
sijoitin tutut sankarini. Tällä hetkellä tuskin voisin uudelleen suorittaa
tuota lapsenälyni vaistomaista luomistyötä, joka silloin ei tuottanut
minulle mitään vaivaa.

Kokonaiseen vuoteen en tehnyt mitään muuta kuin luin yhä

uudelleen näitä kahta kirjaa, kirjoitin ja töhersin jonkunlaisia
piirustuksia. Välistä huvittelehdin lausumalla ääneen, vaistomaisin,
laulavin korostuksin, runoja, jotka minua enimmän miellyttivät, noita
Lamartinen korkealentoisia säkeitä, joita rakastin niiden ylevän
rytmin ja surumielisen soinnukkaisuuden vuoksi. Sitten vähitellen
niitä muovailin, sovellutin ne lapsen tunne-elämäni mukaisiksi; minä
kertailin, tietämättäni, ilmaistakseni iloani luonnolle, heräävän
ihmisyyden ensimmäisiä rytmillisiä jokelteluja. Kuinka kaukaisilta
tuntuvatkaan minusta nyt nuo iltapäivät loistavine ruskotuksineen,
jolloin en nähnyt muita rajamerkkejä näköpiirissäni kuin muurin, joka
ympäröi laajaa puutarhaa, punaisten hedelmien ja kukkien
kotimaata, jonka ihmeellinen koreus aina väikkyi
epämääräisimpienkin kuvittelujeni keskipisteenä. Samettilehtisen
viikunapuun alla, jättiläistakiaisten ja villien purasruohojen keskellä,
joiden paksuista, hopeisten untuvien peittämistä varsista kimaltelee
sinisiä tähtiä, siellä näen muistossani pikku Hellén laulavan ilmoille
sielunsa ensi ailahduksia.

Siellä setänikin minut yllätti eräänä päivänä. Matalain oksien

kätköstä hän kuunteli minua kauan; kun minä sitten aivan hämilläni
pakenin, hän otti maahan jääneen kirjan.

Illalla, aterian jälkeen, hän minulta kysyi:

 — Keneltä sait tämän kirjan, Hellé?

— En keneltäkään, setä. Minä löysin sen jo kauan sitten.

— Oletko sen lukenut?

— Olen, setä.

— Voitko minulle kertoa, mitä olet lukenut? Minä sekoitin seireenit

kyklooppeihin, Nausicaan Circeen ja phaieekien hyvän kuninkaan
Penelopen ilkeisiin kosijoihin. Setäni kuunteli minua erittäin
tarkkaavaisesti. Rohkaistuneena lausuin hänelle ensimmäisen
säkeen runoelmasta Vallon. Hän näytti hämmästyneeltä.

— Kummallista, todellakin! sanoi hän täti Angélielle, joka pelkäsi

isällisten nuhteiden olevan tulossa. Pienokaisella on taipumusta
runouteen. Kuulin hänen laulavan yksikseen. Soinnukkaisuus, tahti,
pyrkimys poljentoon ilmenivät näissä hänen lapsenlauluissaan.
Kuinka voi häntä huvittaa kerrata säkeitä, joita hän ei ymmärrä? Ja
kuinka on hän osannut valita Homeroksen eepoksesta kaikkein
luonteenomaisimmat kohdat?

Parin kolmen samanlaisen kokeen jälkeen setä Sylvain selitti

tahtovansa pitää huolta minun kasvatuksestani.

Hra de Riveyrac'ille oli minun lapsuuteni samaa kuin ihmisluonnon

lapsuus. Sensijaan, että hän olisi vuosiluvuilla, selviöillä,
hyödyttömillä pikkuseikoilla väsyttänyt joustavaa ja taipuisaa
muistiani, hän noudatti luonnollista opetustapaa ja kartutti
tietomäärääni pitämällä sarjan soveliaita oppitunteja, johon
sisältyivät myös kansantarinat, runous ja laulu.
 Kovin monta ainetta ei minulle opetettu: lukua, kirjoitusta, lasku- ja
piirustusharjoituksia. Setäni ei antanut minun koskaan tuskitella
vastaan hangoittelevien vaikeuksien kanssa ja, antamatta minulle
sitä ratkaisua tai selvitystä, jota hain, hän taitavasti ohjasi minut
oikealle tolalle. Enimmäkseen olin kirjoineni puutarhassa, mutta
kylminä tai sateisina päivinä sallittiin minun asettua kirjaston
nurkkaan. Näen vieläkin edessäni tuon avaran, ruskeilla
laudoituksilla vuoratun huoneen, missä kirjat kaikkialla peittivät
seiniä. En ole voinut unhoittaa sen erikoista ilmakehää, vanhojen
nidoksien tuoksua, veistosjäljennösten päälle keräytynyttä pölyä.
Kaksi rintakuvaa, molemmin puolin uunia, tyhjine silmäterineen, esitti
Homerosta ja Platoa. Seinällä Goethen ja Schillerin
medaljonkikuvien välissä oli osa Parthenonin friisiä ja suuri
valokuvajäljennös Rafaelin freskosta Atenalaisten koulu. Molempien
ikkunoiden välissä oli lasikaapissa poltettuun saveen muovailtu pieni
Pallas, joka oli löydetty Olympian kaivauksista.

Setäni kirjoitti seisten pulpettinsa ääressä. Sivulta tuleva kajastus

valaisi hänen roomalaista profiiliaan, korkean kauluksen neuleita,
sen ympärille kiedottua mustaa kaulaliinaa, harmaita hiuksia, jotka
kohosivat töyhdöksi päälaelle. Heti kun kello oli lyönyt neljä, hän
laski kynän kädestään. Minä panin päähän olkihattuni ja
kulkiessamme milloin niittyjä pitkin, milloin pitkin puutarhan
säleristikkojen reunustaa, joista raskaat köynnökset riippuivat,
kerroin lukemani, johon opettajani teki selittäviä huomautuksia.

Setä Sylvain vihasi koulujen yksipuolista kirjakasvatusta, joka

perustaa menettelytapansa muistitaitoon, ajattelemisen, älyn ja
kokemuksen kehittämisen asemesta. Luonto oli hänestä lapsen
ensimmäinen kasvattaja, luonto, joka lakiensa kautta opettaa meitä
katselemaan puhtain silmin ja tyynin sydämin elämän ja kuoleman
ilmiöitä. Kasvin ihmeellinen rakenne, sen uudestisyntyminen
siemenen ja hedelmän kautta, oli valmistava minua eläimen ja
ihmisen tutkimiseen, niin että, vähitellen yhtäläisyyksiä keksien,
voisin hämmentymättä tulla tuntemaan niiden elimistön ja tehtävät.
Nuo nuorten tyttöjen pienet kainoudet, tuo puoli-tietäväisyys,
huonosti peitetty uteliaisuus, teeskennelty häveliäisyys, joita
ominaisuuksia perheet ja kasvattajat ylpeydellä vaalivat, olivat hra de
Riveyrac'ista naurettavia ja tuomittavia. Hän ei uskonut ikinä
koituvan mitään hyvää siitä, että väkipakolla tehtiin salaperäisen
rumiksi luonnostaan puhtaat asiat, jotka likaantuvat vain likaisten
ajatusten niitä käsitellessä.

Luonnon tutkimiseen liitti setäni historian tutkimisen. Ne vuodet,

jotka hän tahtoi omistaa kasvatukselleni, hän jakoi kolmeen jaksoon,
sovittaen henkisen ravinnon laadun aivojeni voiman mukaiseksi. Hän
vertasi itseään äitiin, joka lapselleen varhaisimman iän maitohoidon
jälkeen vähitellen antaa kasvisravintoa ja sen jälkeen voimistuttavia
ja ravitsevia liharuokia. Minä luin aluksi sarjan tarinoita, innostuen
Raamatun, Herodotoksen, Odysseian ja Kyroksen kasvatuksen
naiveista kertomuksista. Sitten tuli Plutarkhoksen ja muiden
varsinaisten historioitsijani vuoro, ja lapsuusikäni lähetessä loppuaan
tutustutti setä Sylvain minut filosofian pääjärjestelmiin ja uskontojen
kehitykseen.

Täydentääkseen henkistä kasvatustani, joka oli aloitettu luonnon

välttämättömien lakien tutkimisella, setä Sylvain käytti sokrateslaista
menetelmää kehittääkseen ja ojentaakseen arvostelukykyäni. Hän
koetti saada minut ajatusmaailmassani yhdistämään
eroittamattomasti kauneuden aatteen hyveen aatteeseen; hän ei
koskaan sanonut: »Tämä on pahaa», vaan: »Tämä on rumaa»,
vakuutettuna siitä, että hyvä ja kaunis kuuluvat samaan sopusoinnun
käsitteeseen. Mutta hän vihasi sovinnaista siveellisyyttä,
yhteiskunnallisia valheita, ennakkoluuloja. Hän piti itseään vanhana
filosofina, joka suojelijalleen Athenelle, järjen ja tasapainon
jumalattarelle pyhitti kasvattamansa terveen ja viisaan neidon.

Tällaisessa kasvatuksessa ei ollut tilaa pienille seurataidoille eikä

miellytyskeinoille. Näyttipä siltäkin, että se pitäessään kurissa
mielikuvitustani tukahdutti tunteitteni herkkyyden. Tätini ei surukseen
huomannut minussa, huolimatta viidestätoista ikävuodestani,
jälkeäkään hermostuneista mielenliikutuksista ja hellyyden
puuskista, joita hän rakasti ja jotka hänestä olivat runollisen luonteen
tunnusmerkkejä. Hra de Riveyrac ei katsonut arvonsa mukaiseksi
selittää hänelle, että tuo tunne-elämän liian aikainen kehkeytyminen,
joka aikamme varhaiskypsillä nuorilla tytöillä johtuu
uskonnollisuudesta ja aistien heräämisen tuottamasta
ensimmäisestä hämmingistä, ei suinkaan ole luonnollinen eikä
terveellinen. Hän tukahdutti liikatunteellisuuden, joka olisi turmellut
sen kuvapatsaan puhtaat viivat, jota hän muovaili verkalleen
ihanteensa kaltaiseksi. Kun hän eräänä päivänä tapasi minut
lukemassa Pyhän Katariinan elämää, jonka tätini oli minulle
lainannut, sai hänen kiihkeä vihansa meidät vapisemaan.

— Älköön koskaan enää tuotako tähän taloon noita barbaarien

hirveyksiä! huusi hän heittäen kirjan ikkunasta. Se vielä puuttuisi,
että näkisin Hellén kantavan nunnan kaapua, lukevan rukouksia ja
uskovan paholaisiin! Tytön, jota olen kasvattanut kuin omaa
poikaani! Hänestä tahdottaisiin tehdä luihu, tyhmyri, rippituolien
saalis!

Tätini ei uskaltanut enää väitellä minusta rakkaan ja ankaran

opettajani kanssa. Mutta »Escarbagnas'n kreivittäret», jotka tiesivät,
että olin jättänyt ensimmäisen ehtoolliskäyntini tekemättä, lakkasivat
meillä käymästä.

Vuodet vierivät, toinen toisensa kaltaisina. Olin kuudentoista

vanha, kun tätini kuoli.
III.

Jollei meillä olisi ollut palvelijatartamme Babettea, olisimme, setäni ja

minä, olleet pahemmassa kuin pulassa. Minä olin vielä aivan liian
nuori hoitamaan taloutta, ja vaikka olinkin kääntänyt
Taloudenhoidon, en ollut lainkaan huvitettu niistä kotiaskareista, joita
Xenophon kirjassaan teroittaa mieleen. Setä Sylvain oli maailman
epäkäytännöllisin ihminen. Minulla ei ollut käsitystäkään rahan
arvosta. Tuntien ylemmyytensä omalla alallaan, Babette, vanhana,
suorasukaisena ja uskollisena palvelijattarena, katsoi
velvollisuudekseen huomauttaa:

— Herra, on parasta, että annatte neiti Hellélle lomaa. Kuinka hän

tulee toimeen, saatuaan miehen ja lapsia, osaamatta ommella
nappia kiinni ja tietämättä miten kotletti paistetaan? Hän menee
naimisiin eräänä kauniina päivänä…

— Kenties…

— Kuinka, kenties, keskeytti Babette närkästyen. Kaupungissa on

kyllältä nuoria herroja…

— Nuo lurjukset, pölkkypäät, aasit! keskeytti setä Sylvain.

Haluaisin totta tosiaan nähdä noiden elukoiden tulevan pyytämään