Imagined Futures: Hope, Risk and

Uncertainty 1st Edition Julia Cook

(Auth.)
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/imagined-futures-hope-risk-and-uncertainty-1st-editio
n-julia-cook-auth/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Researchers At Risk: Precarity, Jeopardy And

Uncertainty In Academia 1st Edition Deborah L. Mulligan

https://ebookmass.com/product/researchers-at-risk-precarity-
jeopardy-and-uncertainty-in-academia-1st-edition-deborah-l-
mulligan/

Solving for Project Risk Management: Understanding the

Critical Role of Uncertainty in Project Management 1st
Edition Smart

https://ebookmass.com/product/solving-for-project-risk-
management-understanding-the-critical-role-of-uncertainty-in-
project-management-1st-edition-smart/

Imagined Audiences: How Journalists Perceive and Pursue

the Public 1st Edition Jacob L. Nelson

https://ebookmass.com/product/imagined-audiences-how-journalists-
perceive-and-pursue-the-public-1st-edition-jacob-l-nelson/

Media Futures: Theory and Aesthetics 1st Edition

Christoph Ernst

https://ebookmass.com/product/media-futures-theory-and-
aesthetics-1st-edition-christoph-ernst/
Faith, Hope and Carnage 1st Edition Nick Cave

https://ebookmass.com/product/faith-hope-and-carnage-1st-edition-
nick-cave/

Creating Resilient Futures. Integrating Disaster Risk

Reduction, Sustainable Development Goals and Climate
Change Adaptation Agendas Stephen Flood

https://ebookmass.com/product/creating-resilient-futures-
integrating-disaster-risk-reduction-sustainable-development-
goals-and-climate-change-adaptation-agendas-stephen-flood/

Competing Arctic Futures 1st ed. Edition Nina Wormbs

https://ebookmass.com/product/competing-arctic-futures-1st-ed-
edition-nina-wormbs/

Girls with Bright Futures. 1st Edition Tracy Dobmeier.

https://ebookmass.com/product/girls-with-bright-futures-1st-
edition-tracy-dobmeier/

Reinventing Couples: Tradition, Agency and Bricolage

1st Edition Julia Carter

https://ebookmass.com/product/reinventing-couples-tradition-
agency-and-bricolage-1st-edition-julia-carter/
CRITICAL STUDIES IN RISK
AND UNCERTAINTY
Series Editors: Patrick Brown, Anna Olofsson and
Jens O. Zinn

IMAGINED
FUTURES
Hope, Risk and
Uncertainty

Julia Cook
Critical Studies in Risk and Uncertainty

Series editor
Patrick Brown
University of Amsterdam
Amsterdam, The Netherlands

Anna Olofsson
Mid Sweden University
Östersund, Sweden

Jens O. Zinn
University of Melbourne
Parkville, VIC, Australia
Palgrave’s Critical Studies in Risk and Uncertainty series publishes
monographs, edited volumes and Palgrave Pivots that capture and ana-
lyse how societies, organisations, groups and individuals experience and
confront uncertain futures. An array of approaches for mitigating vulner-
ability to undesired futures has emerged within social contexts around
the world and across history, with risk being seen as an especially salient
technique to have emerged within, while also characterising, processes of
modernisation. These approaches have attracted the critical attention of
scholars across a wide range of social science and humanities disciplines
including sociology, anthropology, geography, history, psychology, eco-
nomics, linguistics, philosophy and political science. This series will pro-
vide a multidisciplinary home to consolidate this dynamic and growing
academic field, bringing together and representing the state of the art on
various topics within the broader domain of critical approaches to risk
and uncertainty. It aims to provide cutting edge theoretical and empiri-
cal contributions, as well as established and emerging methodologi-
cal approaches. The series welcomes projects on an array of approaches
to unknown and contingent futures such as risk, trust, hope, intuition,
emotions and faith. Moreover, the series stresses the desirability of a sen-
sitivity to the broader political, structural and socio-cultural conditions in
which some particular approaches to complexity and uncertainty—such
as risk—become legitimated ahead of others. Explorations of the insti-
tutionalisation of approaches to uncertainty within regulatory and other
governmental regimes is also of interest.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/series/15840
 Julia Cook

Imagined Futures
Hope, Risk and Uncertainty
Julia Cook
University of Melbourne
Melbourne, VIC, Australia

Critical Studies in Risk and Uncertainty

ISBN 978-3-319-65324-2 ISBN 978-3-319-65325-9 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-319-65325-9

Library of Congress Control Number: 2017949470

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2018

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights
of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction
on microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and
information in this book are believed to be true and accurate at the date of publication.
Neither the publisher nor the authors or the editors give a warranty, express or implied,
with respect to the material contained herein or for any errors or omissions that may have
been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published
maps and institutional affiliations.

Cover illustration: Pattern adapted from an Indian cotton print produced in the 19th century

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by Springer Nature

The registered company is Springer International Publishing AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
For Mitch
 Acknowledgements

This book is based on my Ph.D. research, which I completed in the

School of Social and Political Sciences at the University of Melbourne
from 2013 to 2016. This research drew on interview data, which I col-
lected during 2014. I would like to extend my sincere gratitude to the
individuals who agreed to participate in this study, and whose views and
experiences are reflected in the pages of this book. I was overwhelmed by
their generosity, and their willingness to welcome me into their homes
and share their experiences and opinions. Without their insight and
­candour, this project would not have been possible.
I would also like to thank my supervisors Jens Zinn and Lauren
Rosewarne who guided this project from its inception to its completion
(and through many variations and digressions along the way). I am espe-
cially grateful to Jens for his continued interest in my work even after
the thesis was complete. Without his encouragement and advice, this
book would never have been written. I would also like to thank Dan
Woodman for his very helpful feedback on part of this work and his
advice on the proposal for this book.
Thank you also to my editors Sharla Plant and Jack Redden for their
professional support.
Finally, I would like to acknowledge my partner Mitch who first
introduced me to many of the ideas and approaches that are used in this
book.

vii
 Contents

1 Introduction 1

2 Diagnoses of the Future Horizon 11

3 Strategies for Relating to the Personal and Societal Future 31

4 Discourses of the Long-Term Future 55

5 Future Imaginaries in Theory and Practice 81

6 The Utility of Hope 105

7 Conclusion 129

Appendix 1 137

Index 139

ix
 CHAPTER 1

Introduction

Abstract Although at present humans have an unprecedented ability

to act in ways that have long-term implications, due to the complexity
of contemporary life they are perhaps now more than ever hindered in
their abilities to extrapolate from the present in order to anticipate what
the future will hold. Starting with this dilemma, this chapter introduces
the key issue addressed in this book: specifically, how individuals perceive
and cope with the uncertainty inherent in the long-term, societal future.
After establishing the topic motivating this book, the chapter moves on
to introduce the empirical, interview-based study which informs it,
discussing how the data which it produced is used to address how
individuals (in this case young adults living in Australia) imagine the
future of their society.

Keywords Future thinking · Long-term thinking · Young adults

Qualitative research · Risk and uncertainty

In an oft-quoted statement, Friedrich Nietzsche put forward the view that

‘the future influences the present just as much as the past’. Although this
rings true as much now as it did in the nineteenth century we appear to
be trapped in something of a paradox in our relationship with the future
at present. The global population has an unprecedented ability to impact
upon the future, a paradigm example of which is the 1986 Chernobyl
nuclear accident whose effects will be felt by the human population and

© The Author(s) 2018 1

J. Cook, Imagined Futures, Critical Studies in Risk and Uncertainty,
https://doi.org/10.1007/978-3-319-65325-9_1
2 J. Cook

natural environment of the area for thousands of years to come. Yet due to
the complexity of contemporary life, we are perhaps now more than ever
before hindered in our efforts to extrapolate from the present in order to
anticipate what the future might hold. This dilemma has been met with
various responses such as the development of what has been termed the
precautionary principle which dictates that if a proposed action is suspected
of carrying with it a risk of causing harm to human well-being or the
natural environment, then the burden of proof lies not on its opponents to
substantiate this claim, but on its proponents to prove that it is not harmful.
While approaches of this type, despite having their critics, have application
for governments and intragovernmental organisations faced with the task
of legislating for an increasingly opaque future, they have less instructional
value for individuals. However, while the vast majority of individuals
inhabiting the earth at present are not responsible for the types of decisions
that necessitate the precautionary principle, it cannot be denied that
collectively their actions will have a profound impact upon the future in
ways that are currently known to us (for instance, the production of CO2
emissions from personal transport) as well as in ways that we are not yet
aware of. Although individuals are evidently at once connected to the long-
term future through their actions, and yet disconnected from it due to the
inherent uncertainty of what it will hold, it remains unclear how—or indeed
if—they experience and negotiate this tension within the context of their
everyday lives. It is this question of how individuals manage the pervasive
uncertainty of the long-term, societal future that motivates this book.
Although the future is necessarily at the forefront of the popular
consciousness, the ways in which individuals relate to it remain
ambiguous in scholarly work. Studies on this subject have generally
focused on governance of the future, using the language of risk,
contingency and sustainability (Ayre and Callway 2005; Beck 2009). As a
result, in-depth consideration of how the future of society is perceived by
individuals is largely absent from the literature. When this topic has been
addressed in empirical studies, they have been almost exclusively large
scale and based on self-administered surveys (see Ornauer et al. 1976;
Livingstone 1983), meaning that although they offer a broad overview of
collective trends in future-oriented thinking, they are generally less able
to account for why individuals hold specific views. Additionally, the age
of these studies means that they have limited application for predicting
contemporary perceptions of the future. More recent studies considering
how individuals perceive the societal future have focused almost
 1 INTRODUCTION 3

exclusively on the topic of climate change (e.g. Norgaard 2011). While

climate change is undoubtedly a prominent issue in both academic and
public discourse, it is not the only prospective issue that members of the
public report concern about (see Gow and Leahy 2005). As such, this
text avoids using climate change as a pre-established focal point, instead
considering how individuals relate to the future in a broad sense.
The wealth of recent studies addressing individuals’ reported levels of
concern about climate change has emerged alongside research which has
reported an increasing focus on individual plans and choices (Furlong and
Biggart 1999; Anderson et al. 2005; Brooks and Everett 2008; Steinberg
et al. 2009). Such claims suggest a movement away from long-term and
collective concerns in favour of the pressures and challenges of everyday
life which does not bode well for the profile of long-term thinking.
This apparent focus on short-term goals and plans has found support
in recent theoretical accounts. Hartmut Rosa (2013), for instance, has
theorised that the contemporary experience of time is accelerated in a
way that draws focus to the near future, while Helga Nowotny (1994)
has proposed an extended experience of the present which eclipses future
concerns. In order to explore the reach of such tendencies and consider
why something as prominent as the future of society is claimed to have
become a peripheral concern for contemporary individuals, this study
seeks to gain insight into the relevance that individuals’ perceptions of the
long-term future may have for their identities and present-day lives.
This book therefore focuses on the dual concepts of the short- and
long-term future. Defining these terms is, however, not a simple task. As
discussed in the work of several scholars (Adam and Groves 2007; Norgaard
2011: 97–136), understandings of what specifically constitutes the near
and distant future are socially constructed in relation to prevailing norms
of attention, needs and priorities. As such, the use of an a priori definition
of the short- and long-term future in a study of this nature poses the risk
of categorising individuals’ perceptions in a way that does not represent
their own practical understandings. For this reason, precise definitions or
timelines of the future dimensions that are at issue are not introduced here.
However, for the sake of clarity, several working definitions are employed.
The near or short-term future is hereafter intended to refer to the personal
or biographical future that one expects to see and experience—in other
words their lifespan—while the distant or long-term future is intended to
refer to a future that extends beyond one’s life and immediate, personal
concerns to address an experience of time that may be socially shared.
4 J. Cook

The Study
In order to address how individuals cope with the uncertainty inherent
in the long-term future horizon in their everyday lives, this book draws
on the findings of an empirical study that was conducted in 2014
in Melbourne, Australia. The study was motivated by the following
questions:

1. How do individuals imagine the future of the society in which they

live?
This question, although extremely broad, is posed in response to
the fact that contemporary studies considering the future have
generally focused on single issues (principle of which is climate
change) as a proxy for the future. As a result, few empirical studies
have considered how individuals perceive the societal future, instead
leaving this question to theoretical discussions. It is the contention
of this book that understanding how individuals conceptualise and
relate to the societal future, as well as understanding why they do
so in the specific ways in which they are found to, is a necessary step
towards fully understanding how they perceive some of the most
pressing future-oriented issues of our time. As such, this study aims
to provide an empirical treatment of this somewhat abstract topic.
2. Do individuals’ imaginings of the long-term future interact with
or impact upon the ways in which they relate to the short-term,
biographical future?
Studies claiming that individuals are increasingly focused on the
present can be considered alongside a range of literature that
has addressed the relationship between individuals’ outlooks on
the personal and societal, or near and far future horizons. Alvin
Toffler (1974) first identified this phenomenon in his study of
what high school students in the US forecast would come to pass
in the societal future. He found that although the students had a
range of general suggestions about what may occur, they imagined
all of these potentialities to be separate from their own lives, even
though their timelines overlapped in many cases. Toffler’s findings
were later mirrored in the work of Johnson (1987), Connell et al.
(1999), Anttila et al. (2000) and Ojala (2005). Leahy, Bowden and
Threadgold (2010) have termed this tendency ‘two track thinking’,
referring to the way in which individuals tend to conceptualise the
 1 INTRODUCTION 5

short- and long-term (or personal and societal) future as developing

on two parallel and yet separate tracks. Although these studies have
found compelling evidence for the fact that individuals conceptualise
the personal and societal future in distinct ways, they have focused
exclusively on the content of their respondents’ imaginings, leaving
the question of whether the types of logic or perhaps the beliefs
underpinning individuals’ approaches to each dimension of the
future have any commonality. The present study addresses such
questions with the aim of building upon this body of literature.
3. Are the ways in which individuals relate to the long-term future
compatible with popular theoretical accounts of the contemporary
future horizon?
The character of the contemporary future horizon has been laid
claim to nowhere more than in large-scale theoretical diagnoses of
the contemporary era. While many studies have used aspects of this
scholarship to understand empirical data and have, in the course
of this process, tested the claims of this literature against their
empirical findings, the question of whether the character with which
these accounts diagnose the future horizon has any homologies
with the views held by individuals has not often been addressed. It
is important to be mindful of the fact that theorists who propose
diagnoses of the contemporary era (as, for instance, second, late,
reflexive, post- or liquid modernity) do not seek to disclose how
individuals view the future, and therefore cannot be critiqued for
failing to meet aims that are not their own. However, the broad
influence of such accounts has meant that their claims about general
epochal tendencies have often been taken as fact, and conflated with
individual experiences and perceptions. By questioning whether
these diagnoses overlap with individuals’ outlooks upon the future,
this book therefore does not aim to critique these accounts. Rather,
it seeks to understand whether influential claims that have informed
implicit understandings of the future are reflected in individuals’
outlooks.

The data informing this research are drawn from an interview-based study
conducted with 28 young adults (aged 18–34) in Melbourne, Australia,
in 2014. The choice of this sample was informed by three considerations:
firstly, young adults have been under-represented in studies of future-
oriented (for instance, generative or stewardship) behaviours when
6 J. Cook

compared with older demographics; secondly, this cohort is the main

target of claims about an increasing degree of focus on personal plans and
choices; and thirdly, this cohort has grown up amid mounting awareness
of and concerns about time-delayed ecological crises (rather than, for
instance, the geopolitical tensions of the Cold War era) and may live to
see some of the pivotal dates (e.g. 2050) that are often referenced in
high-profile reports from bodies such as the UN’s Intergovernmental
Panel on Climate Change.
The study was informed by a grounded theory methodology drawn
from the work of Corbin and Strauss (2008), chosen to complement the
broad and exploratory aims of the research. In line with this approach,
a theoretical sampling method informed the data collection process. An
initial round of interviews was conducted with a general sample of the
target cohort (18- to 34-year-olds), and data analysis was conducted
alongside the collection process in order to identify relevant themes and
hypotheses, which then directed the subsequent sampling strategy. This
approach led to sampling focused on specific groups of people: parents,
young adults working in ‘generative’ professions (such as teaching and
social work), young adults working in information technology professions
and those who had religious faith. Consequently, while the data were
collected from a relatively broad sample of respondents within the target
demographic, it does represent the experiences of specific groups to
the exclusion of others and therefore must be considered as positioned
in this way (see Appendix 1 for an overview of the respondents’ age,
gender, occupation, religion and ethnicity). Additionally, the respondents
in this study all lived in Melbourne and were Australian citizens at the
time of the interviews. Despite its location in the southern hemisphere,
Australia is firmly part of the Global North, sharing greater economic and
cultural commonalities with Europe and North American than with its
neighbours in the Asia Pacific region. For this reason, this study addresses
a distinctly Western experience of the future. Some of the implications of
this are touched upon in the following chapter.

The Structure of the Book

Before presenting the findings of the empirical study, this text
begins by establishing the theoretical context in which it takes place.
Chapter 2 provides an outline of how the future horizon of the
premodern, modern and late modern era has been conceptualised. While
 1 INTRODUCTION 7

analytic distinctions between premodern and modern forms of temporality

are commonly utilised and understood within sociological literature, the
categorisation of the contemporary future horizon with reference to this
dichotomy remains a deeply contested issue. This is in part because of
the sheer number of competing analytical frameworks which have been
deployed as diagnostic tools (the conceptual rivalry between postmodern
approaches and theories of late or reflexive modernity being a particularly
well-known example of this issue). In establishing the context within
which the empirical component of the book is situated, this chapter
first examines how sociological studies concerned with future-oriented
thinking have construed the premodern/modern distinction before
focusing on how the contemporary future has been conceptualised, with
the ultimate aim of comparing these popular theoretical approaches with
the findings of this study in later chapters of the book.
Chapter 3 begins by considering how individuals and subjectivities are
best conceptualised within this study before operationalising the resulting
approach by beginning to present and discuss the empirical findings. In
so doing, it responds to the second research question motivating this
study: do individuals’ imaginings of the long-term future interact with or
impact upon the ways in which they relate to the short-term, biographical
future? This chapter establishes that there is indeed a relationship between
the ways in which the respondents perceived the near and distant future,
finding that although the content of their perceptions of each dimension
differed markedly, the strategies and forms of logic that they employed
were often mirroring. Moreover, the respondents’ perceptions of the
future are found to correspond with specific aspects of their identities and
dispositions. On the basis of this finding, the discussion uses Margaret
Archer’s modes of reflexivity to contend that specific types of selves
corresponded with certain outlooks upon the future.
Chapter 4 considers what the respondents expected or imagined
in the long-term, societal future. The respondents’ perceptions of
the future are connected to a number of discourses that have been
found in both previous research and popular culture. The types of
futures that are constructed through the use of these discourses are
considered, and it is found that the discourses which the respondents
cited supported two seemingly opposed imaginaries of the future. The
first depicts the long-term future as a horizon of decline in which the
social, moral and environmental state of the world is under threat, while
the second is infused with a sense of hope for the future. By identifying
8 J. Cook

the imaginaries with which the respondents depict the long-term future,
this chapter addresses the first question underpinning this study: how do
individuals imagine the future of the society in which they live?
Chapter 5 considers how the respondents’ approaches to the long-
term future compare with the theoretical diagnoses of the contemporary
era presented in Chap. 2. The respondents’ representations are, however,
not individually compared to the macro-level accounts: rather the
concept of imaginaries is used as a bridge by which the latter theories
can be juxtaposed with a unit of similar generality. While addressing
this topic, the chapter continues to present the findings of the empirical
component of the research. Specifically, the imaginaries that were
identified in the previous chapter are compared to the existing theoretical
accounts, and in the course of this discussion, the main tenets of the
imaginaries are clarified further through the use of data to support the
arguments presented in this chapter. Ultimately, it is found that while the
theoretical accounts considered in Chapter 1 held significant explanatory
value for the decline-based imaginary that was cited by some of the
respondents, they were less able to account for the alternative imaginary
that emerged alongside it. In the light of this finding, some ways in
which the future can be conceptualised that account for the diversity of
views represented in this study are proposed.
Finally, Chap. 6 departs from the research questions motivating this
book to more closely consider a central finding that emerged from
the study. Specifically, it considers the role that was played by hope in
the alternative imaginary identified in Chap. 3. The chapter begins by
considering the growing body of interdisciplinary literature considering
hope and the role that it plays in managing uncertainty, using this
discussion to better define the way in which this somewhat amorphous
concept can be applied to long-term thinking. The discussion then moves
on to consider how the hope that the respondents expressed for the future
was formed and how it might be related to some of the arguments that
have been put forward in previous chapters. Finally, the purposes that the
alternative, hope-based imaginary served for the respondents is considered,
and some of the potential implications of this type of future thinking are
discussed. Ultimately, this chapter contends that this type of hope offers a
potentially productive way of relating to the future for both individuals and
wider society not because it has a specifically moral orientation or value,
but because it appears comparatively productive when measured against
the seeming stasis that was prompted by the decline-based imaginary.
 1 INTRODUCTION 9

References
Adam, B., & Groves, C. (2007). Future matters: Action, knowledge, ethics.
Leiden: Brill.
Anderson, M., Bechhofer, F., McGrone, D., Jamieson, L., Li, Y., & Stewart, R.
(2005). Timespans and plans among young adults. Sociology, 39(1), 139–155.
Anttila, T., Poikolainen, K., Uutela, A., & Lonnqvist, J. (2000). Structure and
determinants of worrying among adolescent girls. Journal of Youth Studies,
3(1), 49–60.
Ayre, G., & Callway, R. (2005). Governance for sustainable development: A foundation
for the future. London: Earthscan.
Beck, U. (2009). World at risk. Cambridge: Polity.
Brooks, R., & Everett, G. (2008). The prevalence of “life planning”: Evidence
from UK graduates. British Journal of Sociology of Education, 29(3), 325–337.
Connell, S., Fien, J., Lee, J., Sykes, H., & Yencken, D. (1999). If it doesn’t
directly affect you, you don’t think about it: A qualitative study of young
people’s environmental attitudes in two Australian cities. Environmental
Education Research, 5(1), 95–113.
Corbin, J. M., & Strauss, A. (2008). Basics of qualitative research: Techniques and
procedures for developing grounded theory. London: Sage.
Furlong, A., & Biggart, A. (1999). Framing ‘choices’: A longitudinal study of
social aspirations among 13 to 16-year-olds. Journal of Education and Work,
12(1), 21–36.
Gow, J., & Leahy, T. (2005). Apocalypse probably: Agency and environmental
risk in the Hunter region. Journal of Sociology, 41(2), 117–141.
Johnson, L. (1987). Children’s visions of the future. The Futurist, 2(1), 36–40.
Leahy, T., Bowden, V., & Threadgold, S. (2010). Stumbling towards collapse:
Coming to terms with the climate crisis. Environmental Politics, 19(9),
851–868.
Livingstone, D. (1983). Intellectual and popular images of the educational and
social future. In D. Livingstone (Ed.), Class ideologies and educational futures
(pp. 179–224). London: Falmer Press.
Norgaard, K. M. (2011). Living in denial: Climate change, emotions, and every-
day life. Cambridge, MA: MIT Press.
Nowotny, H. (1994). Time: The modern and postmodern experience (N. Plaice,
Trans.). Cambridge: Polity Press.
Ojala, M. (2005). Adolescents’ worries about environmental risks: Subjective
well-being, values, and existential dimensions. Journal of Youth Studies, 8(3),
331–347.
Ornauer, H., Wiberg, H., Sicinski, A., & Galtung, J. (1976). Images of the world
in the year 2000. Atlantic Highlands, NJ: Humanities Press.
10 J. Cook

Rosa, H. (2013). Social acceleration: A new theory of modernity (J. Trejo-Mathys,

Trans.). New York: Columbia University Press.
Steinberg, L., Graham, S., O’Brien, L., Woolard, J., Cauffman, E., & Banich,
M. (2009). Age differences in future orientation and delay discounting. Child
Development, 80(1), 28–44.
Toffler, A. (1974). The psychology of the future. In A. Toffler (Ed.), Learning
for tomorrow: The role of the future in education (pp. 3–18). New York:
Vintage Books.
 CHAPTER 2

Diagnoses of the Future Horizon

Abstract This chapter considers how the future has been conceptual-
ised in sociological work, focusing predominantly on theoretical accounts
which have sought to diagnose the character of the future horizon due to
their strong influence on the discipline. While the future horizons of pre-
modern and modern eras have been conceptualised in largely uniform ways
(with some notable exceptions), the future of the contemporary, late mod-
ern era is comparatively contested. Competing diagnoses of this era as, for
instance, late or post-modern, and as characterised by temporal accelera-
tion, risk, or a new relationship with tradition are placed into dialogue in
this chapter in order to highlight their key points of difference and simi-
larity. Finally, alternative accounts of temporality and futurity produced by
figures such as Johannes Fabian and Barbara Adam are considered.

Keywords Future thinking · Social acceleration · Risk society

Post-traditional society

While analytic distinctions between premodern and modern forms of

temporality are commonly utilised and understood within sociologi-
cal literature,1 the categorisation of the contemporary future horizon
with reference to this dichotomy remains a deeply contested issue, in
part because of the sheer number of competing analytical frameworks
which have been deployed as diagnostic tools. In establishing the con-
text within which the empirical component of the book is situated,

© The Author(s) 2018 11

J. Cook, Imagined Futures, Critical Studies in Risk and Uncertainty,
https://doi.org/10.1007/978-3-319-65325-9_2
12 J. Cook

this chapter first examines how sociological studies concerned with

future-oriented thinking have construed the premodern/modern distinc-
tion before focusing on how the contemporary future has been concep-
tualised, with the ultimate aim of comparing these popular theoretical
approaches with the findings of the study in later chapters. Although this
chapter focuses on the type of grand, epochal theorising that seeks to
define the character of the future horizon at specific historical junctures,
the discussion also indicates some key points at which theories of this
kind have been challenged. Such challenges are largely posed by more
recent studies of historical contexts that contest the validity of totalising
claims, as well as by accounts that have questioned the assumptions upon
which grand theories of this type are based.

The Premodern Future

Although theoretical accounts of the premodern future horizon are not
uncontested, the premodern future is generally characterised as a prede-
termined or ‘closed’ horizon. This is overwhelmingly attributed to what
Armin Nassehi (1994: 48) has termed the ‘world-immanent presence
of God’, which refers to the perceived presence and intervention of God
in the material world. This reading of the premodern future has gener-
ally reinforced claims of a shared social imaginary during this era, which
was buttressed by the largely static nature of social change and mobility.
For instance, a number of accounts have argued that the sense of eternity
fostered by the premodern perception of the future was reinforced by the
highly stratified organisation of society, which bolstered stable expectations
by affording individuals little chance of social mobility, and by reproducing
unity, hierarchy and centralism in the societal form (Nassehi 1994).
This reading of the premodern future horizon (as determined or pre-
dictable) is often used to support claims about the qualitative experience
of time during this period. In his analysis of the progress of secularisa-
tion since the Axial Age, Charles Taylor (2007) has proposed that what
he terms the ‘higher times’ of the divine acted as an organising field
for the ‘profane’, ordinary time of everyday life, which was thought to
have been guided by natural processes such as changes in seasons. For
instance, religious holidays and festivals that recurred annually punctu-
ated the profane time of everyday life and fostered a sense of both con-
stancy and eternity as time stretched on endlessly while returning to the
same events.2 Using this dual model of temporality, Taylor argues that
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Suorasanaisia
runoelmia
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Suorasanaisia runoelmia

Author: Jacob Tegengren

Translator: Aarni Kouta

Release date: March 15, 2024 [eBook #73171]

Language: Finnish

Original publication: Hämeenlinna: Boman & Karlsson, 1902

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK

SUORASANAISIA RUNOELMIA ***
SUORASANAISIA RUNOELMIA

Kirj.

Jacob Tegengren

Suomentanut

Arnold Candolin [Aarni Kouta]

Hämeenlinna, Boman & Karlsson, 1902.

SISÄLLYS:

Kevätlintuja.
Iltalaulu.
Kaksi suorasanaista runoelmaa.
Kehtolaulu uinuville sieluille.
Käy mukaan, Marianne, nyt on metsissä kesä!
Unelma Iisasta.
Regina.
Yhä valkeammaksi, yhä äänettömämmäksi.
Tarina eräästä isästä.
Kuninkaan unelmia.
Joutsenet.

Kevätlintuja.

Kun hämy laskeutuu pumpulinkeveänä ja pehmosena kuten

kevätpäivän vaikenevan soittimen viimeinen huokaileva sävel, kun
se kietoo kalpeaan harsoonsa meren, joka väsyksiin on itsensä
riemuinnut, silloin viimeinen lintuparvi kiertelee saaria ja kareja. Ne
ovat meren aikaisia kevätlintuja, jotka etsivät itselleen lepopaikkoja
yöksi tyvenien rantojen siimeksissä, mihin keinuilevat mainingit eivät
tunnu.

Siellä on haahkatelkkä, meren kaunistus, upeana kirjavassa

hohtavassa puvussaan, ja haahka, joka on lainannut kallioiden
ruskean värin. Siellä on sotka, joka viheltävin siivin hakee saarien
kaislanseppelöimiä lampia, ja arka varovainen koskelo, merirosvo,
ensimäinen ryöstöissä ja rakkausasioissa, jolla on töyhtöinen ja
urkkiva pää ja kurotteleva kaula. Siellä on herkkäuskoinen meriteiri,
jolla on keltanen nokka, sysimusta puku ja punaset sukat.

Niiden ääni on yksitoikkoisen raskasmielinen ja soi niin surullisesti

illassa. Se helkkyy niin suruisesti ja yksinäisesti, vaikka ne ovat
rakkauden houkuttelevia säveleitä, joita ne laulavat. Mutta se
sulautuu niin ihmeen hyvin meren kuiskailevaan leperrykseen ja
taivaan yksitoikkoisen kalpeaan ja harmaansiniseen säveleeseen. Ja
linnut kulkevat luodolta luodolle houkutellen ja siivet suhisten, milloin
korkealla meren yläpuolella, mustina taivaan valkosta pohjaa
vastaan, milloin matalalla, niin että siivet miltei lakasevat
vedenpintaa, ja kun ne laskeutuvat alas, kuohahtaa pärske korkealle
niiden notkeiden ruumisten ympärillä. Ne uivat kaulat ojennettuina
kohti maata, missä vesi lepäilee suojelevan mustana rannan
kalliolohkareiden ja pensaiden varjossa, ja missä kasteesta kostea
maa ja tahmeat lepänummut tuoksuvat.

Minä istun ampumamajassa pyssy polvellani ja katselen

hajamielisenä kulkevia lintuja. Monta iltaa olen istunut niin, monta
ihanaa iltaa keväisin, jotka kauan sitte ovat kuihtuneet. Kaipaukseni
on minut aina vetänyt tänne ulos: olen tuntenut sen kuin sairauden
veressäni, kun olen kulkenut odottaen kevään tuloa saaristoon. Ja
kun päivät kävivät pitkiksi ja hymyilevän valoisiksi, ja toukokuun
aurinko lämmitti pikkukaupungin yksitoikkoisia rakennusten seiniä,
menin minä joka aamu rantaan ja tähystelin yli hauraan ja
likasenharmaan jään avoimen veden sinistä ja kaunista parrasta.
Kunnes meri eräänä aamuna lepäili hohtavan sinisenä,
nuorteanraikkaana ja valoisana, heränneenä vapauden iloon pitkästä
ja tummasta talviunesta. Ja minä matkasin sinne ulos, missä linnut
olivat suurissa parvissa kivien ja karien välissä, missä niiden
äännähdykset ja leikit antavat elämää vielä alastomalle ja palelevalle
saaristolle. Rakensin itselleni majoja litteistä kivistä, asetin ulos
kuvalintuni ja makasin kärsivällisesti ja värisin vilusta jännittävässä
odotuksessa.

Olin pieni poika, kun ensikerran sain seurata saaristolaista hänen

tervatussa veneessään ampumaan kuvilta. Hän souti ulos sinne,
missä kiviset saaret asettuvat suojelevaksi muuriksi meren mahtavia
hyökkäyksiä vastaan ja murtavat myrskyäväin vaahtoharjaisten
aaltojen raivon, missä saariston vihanta kuusi, joka on uskaltanut
panna elämänsä alttiiksi taistelussa myrskyjä ja nälkää vastaan, käy
matalaksi ja läpipääsemättömän tiheäksi, missä löytyy paljon tyveniä
lahtia vesilinnun leikkiä ja hyviä munimapaikkoja suikertelevien
katajien alla. Sinne saaristolainen rakensi ampumamajansa ja piilotti
veneensä rannan lepikkoon. Niin minä sain maata painautuneena
kovien kivien väliin odottaen, että kulku alkaisi. Ja kun linnut tulivat ja
kiemailivat kuvien kanssa, silloin oli nautinto nähdä, miten ne
pöyhistelivät ylpeästi itseään, miten ne kumartelivat notkeita
kaulojaan täytettyjen lintujen edessä. Vaan kun laukaus kajahti ja
lintu käänsi rikashöyhenisen vatsan ilmaan, sain minä juosta
veneelle ja soutaa saalista noutamaan.
 Ja kotimatkalla minä istuin ja leikin kuolleilla linnuilla. Niiden
untuvat olivat niin silkinpehmoset ja niiden värit niin kauniit ja hienot.
Siinä oli mustaa samettia ja valkosta samettia ja vihreätä shakia ja
keltasta silkkiä ja hohtavaa hopeaa. Asetin ne uima-asentoon ja
väänsin kaarelle niiden kuolonkankeita kauloja ja puhaltelin hiljaa
niiden siipien alle, salaisesti ja arasti toivoen saavani nähdä niiden
kohoutuvan pakoon, pois yli meren.

Vartuin sitte suuremmaksi, minutkin murhanhalu valtasi, ja minä

kuljeksin joka kevät ympäri saaristoa. Rakensin itselleni majoja
tyveniin lahdelmiin, asetin ulos kuvalintuni ja makasin saalista
väijymässä varhain ja myöhään. Ja meri syöpyi minun sieluuni. Kun
vain on äänetöntä ympärilläni ja kuuntelen, voin minä kuulla
vesilintujen yksitoikkoiset houkutukset ja tuntea valoisien aamujen
raittiin ja suolasen tuoksun ja yksinäisien iltojen ihmeellisen rauhan.
Paljon ei tullut siellä ulkona nukutuksi. Pelko, ettei ennättäisi ajoissa
ulos, piti valveilla köyhäin kalastajatupien kovilla vuoteilla. Ja
matkalle ennen auringon nousua. Ja joskus saattoi tapahtua, kun
aamu oli tyven ja meri lepäili läikkyvänä, ja linnut eivät kulkeneet,
vaan makasivat uinaillen kaukana selillä, että uni voitti ja
nukahdettiin pää kovaa kiveä vasten. Kunnes huutava kaakko
herätti, kun tuuli havautui ja veteli tummansinisiä vakoja yli
vedenpinnan…

Istun ampumamajassa niinkuin olen istunut niin monena

kuluneena kuihtuneena keväänä. Aurinko on laskenut, ja meri
kuiskannut hyvää yötä rososille kallioille. Linnut ovat kauan sitte
laanneet kulkemasta. Ainoastaan rantaraukka kirkuu vielä lammella
ylhäällä saaristossa, ja yksinäinen lokki lentää hiljaisin ja varovin
siivenlyönnein maata kohti. Asettuu niin kivelle ja näyttää Valkoselta
pumpulihöytyeltä tummanharmaata merta vastaan.
 Yö on ylläni, kevään aikainen kylmä hiljainen yö. Saaristossa
katajat ja lepät tuoksuvat sekä rannan lieko, joka höyryää valkosta ja
läpikuultavaa savua. Mereltä huokuu raskas ja suolanen tuoksu. Yön
suunnattoman suuri kukkanen siellä on avannut salaperäisen
kupunsa. Ja sen tuoksu kuihtuu, kerjää ja houkuttelee. Kumarrun
alas ja otan kourallisen kosteata ja haaleata maata. Minusta tuntuu
kuin multa hengittäisi ja eläisi, kuin pitäisin itse elämän olemusta ja
salaisuutta kädessäni, kuin tuntisin maan lämpimän ja suitsuavan
veren hajun. Ja kuitenkin se on vain hyppysellinen multaa. Mutta sen
tuoksu tekee minut surusta sairaaksi.

Taivas on hunnussa, sen väri pehmonen. Yksi ainoa kapea juova

kulkee sen yli, ja se hohtaa niin kirkkaan valkosena. Se on kuin
avaruuden halki jännitetty hopeakieli, joka väräjää yhtä ainoaa
säveltä, joka syöpyy jokaisen olennon salaisimpaan piilopaikkaan ja
jää sinne ja vapisee. Kevätyön kaipauksen sävel, maan kaipauksen
ja surun yksinäinen sävel.

Minä istun- ja leikin kuolleilla aatoksilla niinkuin kerran leikin

kuolleilla kevätlinnuilla ja koetin puhallella elämää niiden
kangistuneiden siipien alle. Leikin kaikilla kuluneiden ja iloisien
päivien vaihtelevilla aatoksilla, jotka yön surullinen yksinäisyys ja
väijyvän synkkämielisyyden myrkytetyt nuolet ovat kuoliaaksi
ampuneet. Tuntuu siltä kuin pitäisin niitä kaikkia helmassani —
kuoliaaksi ammuttuja aatoslintu raukkojani.

Ja minä katselen kyynelsilmin niiden kalpenevia juhlapukuja. Ne

olivat värejä, jotka valasivat kuin hehkuva aurinko. Purppuraa ja
samettia ja silkkiä. Ja minä nostan ne helmastani — kuolleet
aatoslintuni — yksitellen, ja puhallan henkeäni, niiden siipien alle.
 — Sinä, joka kannoit onnen punasta väriä rinnallasi, sinä olit
rakkauden riemuitseva lintu, joka leijailit päivän auringonkeltasissa
avaruuksissa. Lennä! Sinä, jolla on hennot ja valkoset siivet, sinä olit
puhtauden kaipuu ja totuuden ikävöiminen! Lennä! Sinä, joka kannoit
smaragdin ihanaa väriä nostetulla päälläsi, sinä olit laulava toivo.
Lennä! Sinä, joka olit puettuna kullattuun loistavaan pukuun, sinä olit
säteilevä elämän rohkeus. Lennä!

Minä heitän ne pois, yksitellen, ja ne vaipuvat kaikki kangistunein

siivin maahan — minun kuoliaaksiammutut, sammuvan päivän
aatoslintuni. Ja kun minä katselen niiden kalpenevia värejä, itkee
lapsi minun sydämessäni, lapsi, joka on menettänyt kaikki kauniit
leikkikalunsa. — Ja minä olen surusta ja yön kummallisesta
tuoksusta sairas.

Mutta sinä, aatokseni musta ja arka lintu, sinä, joka synnyit

auringon laskussa, sinä asetut polvelleni ja kerjäät hyväilyjä, sinä
ruma musta lintu. Sinä pyydät, että minä tuutisin ja hyväilisin sinua,
sinä surun ja leinouden koditon ja harhaileva lintu, jolle ei ole rantaa
eikä pesää ja jonka valittavat huudot hukkuvat yön suureen
hiljaisuuteen.

Iltalaulu.

Illansinisissä avaruuksissa valkeat tähdet kukkivat. Korkeuksien

rajattomain kenttien lukemattomat valkeat kukkaset. Kukkivat
maailmat, jotka ympäröivät ikuisen hengen istuinta.
 Oi lapseni, miten ne loistavat! Rauhaa loistavat ne maailmaan, ne
ikuista kevättä tuoksuvat. Lohtua ne luovat niille, jotka kulkevat
kärsien himmeissä rotkoissa, missä riemu on kuollut ja mihin valo
vain ylhäältä pilkottaa. Lämpöä ne paleleville säteilevät.

— Käy ikkunaan, lapseni. Minun helmani sinua odottaa. Polvellani

minä sinua tahdon keinuttaa, minä poskeni vasten poskeasi tahdon
painaa. Käteni minä tahdon sinun käsiisi ristiin liittää. Rukoukseen
me ne liitämme, ylistykseen ja kiitokseen.

— Kiitos, sydämeni lapsi! Minä olen onnellinen nyt. Oi, sinun

poskuesi pehmeyttä, sinun kätöstesi hentoutta. Oi olentosi lämpöä.

— Kohota katseesi korkeuteen! Me kätemme kiitokseen

kohottakaamme!

Tähdet kukkivat. Iäisen henki hymisee halki taivaiden. Tunnetko

tuulahdusta ikuisen hengen. Tunnetko tuulahdusta sen hengen, joka
kestää kaiken muun kadotessa, joka suurena palaa ja loistaa
kunniassa maailmojen kuihtuessa ja tähtien tomuksi rauetessa?

— Katso, kaikki minun aatokseni ovat lapsia, lapsia, jotka

polvellani soutavat, rukoilevia lapsia. Kätensä ne kohottavat, ja
hartaat kyynelet täyttävät niiden silmät. Onnellisia lapsia, — sillä
iäisen henki niiden ympärillä liehuu.

Kaikki minun aatokseni kukkivat. Ruman vaatetuksen ne yltään

ovat heittäneet, ruman vaatetuksen, johon ne olivat puettuina
maailman kuolonhämyisissä laaksoissa, kulonpolttamilla lakeuksilla,
valkeilla talviteillä. Nyt kukoistavat ne kaikki, sillä ne henkivät
tuoksua keväiden kevään. Poissa ovat nyt kurjat kahleet, joissa ne
itkuun kiusaantuvat. Ne valkeita ovat nyt, nyt seppele niiden
säteilevää otsaa vyöttää.

Minun aatokseni rukoilevat lapset, katso, ne kätensä ojentavat

kohti sinun käsiäsi. Tartu niihin, ja käykäämme kuljeksimaan
avaruuksien illansinisille kentille, joilla tähdet kukkivat! Yli
äärettömien lakeuksien me tanssikaamme, leikkikäämme kukkivien
maailmain keskellä!

— Lapseni, sydämeni kallein lapsi, kiitos, että luokseni saavuit!

Minun polveni soutaa sinua, sinun hento ruumiisi minun helmaani
lämmittää. Oi, miten onnellinen minä sinun rinnallasi olen, miten
suurena minun onneni sinussa säteilee. Hennot ovat sinun kätesi, —
hennot kuin kedoilla heiluvat yrtit. Sinun silmäsi ovat kirkkaat, — ne
ovat kuin suvisen aamun kimmeltävät kastehelmet, kun tuuli
ruusujen siimeksessä nukkuu.

Sinun silmäsi ovat niin loistavat. Usein ne vielä eivät viljaviin

kyyneliin ole puhjenneet. Ne ehkä sen kerran tekevät, kun sinä
huomaat, että ilo ei kuulu maailmaan, kun sinä huomaat, että ne
helmet, jotka ojettuihin käsiisi saat, ovat vain vaahdon pärskeitä siitä
merestä, joka kaukana katoavaisuuden rajoja hyrskyy.

Mutta kun sinä sen olet huomannut, rukoilen minä ikuista henkeä,
että hän sinut vapahtaisi siitä pienestä ja sairaasta surusta, missä
sinä silmäsi punasiksi itkisit. Minä rukoilen, että hän antaisi sinulle
sen surun, joka on iäisen onnen ja kauneuden siemen.

Se suru ei itke, se ei vaikerra pää rinnoille painuneena, se ei kätke

kasvojaan ihmisten katseilta, se valoa ei pelkää, sillä valo on sen
elämä. Katse kohotettuna se kulkee läpi elämän hyrskyjen, ja sen
silmät ovat ihmeellisen syvät ja ihanat, sillä ne näkevät kaiken ja
ymmärtävät kaiken.

Se suru ei heittäydy maahan eikä kätke kasvojaan multaan. Kohti

tähtiä kohottaa se äänensä yksinäisinä öinä, kun valo kukkivista
maailmoista halki avaruuksien väräjöi. Kohti tähtiä kohoo sen hymni,
kun äänettömyys on kätkenyt maailman ja sen väsyneet lapset
huntuunsa, nukkuvat lapset, joiden huulille hymy on jäykistynyt. Ja
tulisena kaipuuna sen jokainen sana hehkuu se palavana tuskana
leimuaa, tuskana, jonka liekeistä ikuisesti säteilevä onni Feniks
linnun tavoin kohoo kohti valoa.

— Lapseni, painaudu lähemmäksi vasten rintaani. Suutele minua,

lapseni.
Kiitos!

Tänä iltana tahdomme nähdä vain korkeata. Me katseemme kohti

kukkivia tähtiä kohotamme, iäisen hengen syvyyttä meidän
sielumme juo. Matoa emme tänä iltana ruusun lehvillä näe, mustaa
matoa, joka kukkivia maailmoja kalvaa.

Valkean kukoistavina kaihomme kirkastettu katse ne näkee, ja

iäisen rakkauden tuulahdus virtaa niiden kruunuista.

Kahtena tulena meidän sydämemme palaa. Haarakynttilänä, joka

leimuaa kahtena liekkinä. Kahtena kukkana kasvaa meidän
sydämemme, kahtena kukkana, jotka korkeuksien valkeita tulia kohti
kruunujaan kohottavat. Ken sytytti ne, ken tuskien mustasta mullasta
ne kasvatti? Illan syvissä avaruuksissa kulkeva kuiskaus, päivän
pihoilta harhaan lentänyt säde.

Me kätemme ristiin liitämme, kiitokseen me kätemme kohotamme:

 — Oi, ikuinen henki, sinä kuningas, jonka istuinta kukkivat
maailmat kirjailevat, tähtitaivaita kohti meidän kaipuumme äänensä
kohottaa, äänensä meidän kaipuumme kohottaa kohti korkeuksien
valoa! Eikä se kaihossaan petykään. Viileyttä sinä puhelet sen
huulille, etteivät ne huutamasta väsyisi. Sinä, joka tuet murheellisia
mieliä, jotka huokaillen kaipaavat ikuisen huomenen koitteen viileätä
tuulahdusta, anna meille pyhyyden ihana hedelmä, anna meidän
juoda totuuden lähteen kristallikukasta vettä!

— Yli meren lentää lintu. Se etsii maata, mihin se vihannoivaan

puuhun pesänsä jätti, mutta sen siivet käyvät raskaiksi ja rantaa ei
missään näy. Sinä ojennat kätesi linnulle leposijaksi.

— Tuuli kantaa siemenen, ja se putoo erämaan hiekkaan.

Jonakuna aamuna aavikolle nousee ruohonkorsi. Päivää kohti se
hennon latvansa kohottaa. Mutta kuivuus polttaa sen juuren ja
kärventää sen lehdet.

Sinä karistat kasteen… — Ylistys olkoon sinulle, joka kasteen

ruohoon karistat, ettei se kuivetu!

*****

— Lapseni, minun syntymätön lapseni, ikkunassa istuu isäsi ja

hymyilee.
Ja se hymy on raskainta raskaampaa ja katkerinta katkerampaa.

— Lapseni, minun polveni ei souda sinua, sinun olentosi ei

lämmitä minun helmaani. Sinun äitisi on iltaisten avaruuksien
syvyydessä tuikkiva tähti ja isäsi yksinäinen sydän.
 Kaksi suorasanaista runoelmaa.

Ilta.

Hän eikö jo joudu, ilta? Minun sieluni häntä, äänettömän syvää ja

hiljaista, ikävöi. Lauluja hän helmassaan tuo. Uusia, syntymättömiä
iltalauluja minun sieluni ikävöi.

Oi joutuu — jo purjehtii hän halki kuultavankirkkaiden avaruuksien

höyhenkevyessä venheessään, joka kaukaisessa, sinisien
näköpiirien takana olevassa maassa on tehty, sen purjepuut ja
mastot ovat ruusuilla koristetut ja perhosten siipien kimmeltävällä
kullalla se on kirjailtu.

Jo näen minä meren kylmänvihreissä ja salaperäisissä

syvyyksissä sen heleänpunasten purjeiden varjon; jo säteilevät
venheen kulta-airojen ja kuparikeulan peilikuvat unisen raukeilla
mainingeilla.

Hänen höyhenkevyt venheensä laskeutuu nyt halki avaruuksien

maata kohti. Nyt laskee hän maihin väsyneen meren
valkohiekkaiselle rannalle.

Sydämeni tervehdys, ilta! Minun hehkuvan sydämeni

tervehdyksen ottaos sinä, joka halki valoisien avaruuksien purjehdit,
sinä hiljainen ilta! Viileyttä sinä purppuraviittasi poimuissa tuot.

Vielä lemmittyni viimeisen laulun sävelet keinuvat sielussani,

minun huuliani polttaa rakastettuni suudelman hehku vielä. Mutta
minä ikävöin uutta laulua, sinun viileätä suudelmaasi minä ikävöin, oi
ilta! Minun sieluni ikävöi laulua, jonka soinnut eivät vielä ennen ole
syttyneet. Se anna minulle, ilta, sinulla, jolla tuhansia syntymättömiä
lauluja helmassasi on!

*****

Maihin ilta on laskenut meren valkoselle rannalle. Hänen kulta-airo

venheensä on jo ankkurin laskenut, ja sen heleänpunaset purjeet
loistavat lahdella.

Kevyin ja hiljaisin askelin hän kuparikirjatusta venheestään

hiekalle astuu. Runsaita lahjoja hän, antelias ja rikas, tuo
helmassaan. Suudelmiin hän saa kaihomielisten, rakastavain
neitojen huulet värähtämään — sillä hän saapuu silloin, kun nuoret
miehet, päivätyönsä päätettyään, kolkuttavat rakastettujensa oville.
Hiljaisuutta ja rauhaa hän väsyneille tuo, viileyttä murheellisiin
mieliin. Eikä hän untakaan ole unhottanut — unta valkohapsisille,
raukeasilmäisille vanhuksille, unta, suurinta lahjaansa. Sillä uni on
lahjojen lahja. Se on nälkäisten leipä, ja janoovain raikas vesipuro.
Kärsiväin lääke se on, siinä nääntyneet mielet unhoa saavat.

Yli valkosien hietasärkkäin hiljainen ilta kulkee. Raskaiksi rannoilla

liipottelevien lintujen siivet käyvät; äänettömiksi niiden keltaset ja
punaset nokat. Maata kohti ilta liihottelee, hiljainen ja lempeä ilta,
vieraillakseen harmaissa tuvissa merenrannalla. —

*****

Eräässä rantatuvassa makaa kuoleva mies. Hän on ollut

omituinen mies koko elinaikansa — yksinään istuileva ja äänetön on
hän ollut. Mutta nyt ovat ystävälliset ihmiset ennen hänen lähtöään
lähettäneet papin häntä lohduttamaan.
 Ja tuon yksinäisen miehen vuoteen vieressä pappi istuu puhuen
iäisistä asioista.

Mutta tuo yksinäinen mies häntä tuskin kuuntelee. Vuoteellaan

hän lepää miltei selin pappiin kääntyneenä, omituisesti mustaa
hämähäkkiä katsellen, joka hänen päänalasensa kohdalla verkkoaan
kutoo.

Äkkiä seinä hänen päänsä yläpuolella leimahtaa veripunaseksi ja

leveä kultavuo valuu peitteelle.

Mutta pappi puhuu iäisistä asioista.

— Vaikene, pappi! — mies sanoo, kääntäen kalpeat kasvonsa

papin puoleen. — Vaikene, mustavaippainen! — etkö näe, että ilta
purppuraviitassaan on minun luokseni tullut — lempeä ja hiljainen
ilta. Juuri hän yli meren on tullut: vielä leviää hänen viitastaan suolan
tuoksu, ja hiljaiset tuulet hänen helmassaan leyhyvät viileyttä.

Ja ihmetellen pappi katsoo miestä, mutta jatkaa taas puhettaan.

— Vaikene, pappi! — kuoleva sanoo, ja hänen valkoset kasvonsa

jäykistyvät kummasti. — Sinä iäisistä asioista puhut! Etkö tiedä, että
tahraiset ihmiskielet eivät voi iäisiä asioita puhua. Ilta on luokseni
tullut. Sinä illan säveleitä et kuule. Minun sielussani hän soi, hän
lempeä ja hiljainen. Etkö tiedä, että äänettömyys yksin voi iäisiä
asioita puhua.

Pappi kauhuissaan vaikenee; mutta hiljalleen kuoleva ojentaa

kätensä kultaista vuota kohti, joka peitteelle on virrannut. Musta
hämähäkki kutoo verkkoaan, mutta kuoleva sitä enää ei näe. Silmät
ummessa hän lepää kuunnellen äänettömyyden iäisiä säveleitä. —
——

Mutta lahdella venhe on purppurapurjeensa laskenut, ja ilta on

retkensä päättänyt ja päänsä rannan valkosta hiekkaa vastaan
uneen painanut.

Yö.

Yö on — mutta valoisaa. Kuutamo seuloo utunsa niityille. Valkeina

ne sen kylmässä hohteessa lepäävät ja kukkaset keinuvat
hohtavissa hopeahunnuissa. Tummavarjoisten metsien takana aava
meri kuutamon udussa uinuu — kuin autio talvinen lakeus.

Soivana minä yössä yksin yli niittyjen kuljen. Hopeapolkuja minun

jalkani astuvat, yli himmeän hopean ja kuutamon kullan, sillä minun
takanani, kaukana öisien avaruuksien sinisessä salissa hän istuu,
kuu, uuttera öinen kehrääjä, kutoen maan hentoihin kirjovaippoihinsa
yön hiljaisina hetkinä.

Yksin minä yössä yli niittyjen kuljen ja metsän siimekseen astun,

missä varjo minun edelläni hiljaa pitkin mutkaista polkua kierii. Yhä
kauemmaksi polku minut johtaa. Usein minä sitä olen kulkenut. Yöllä
se kiemurtelee musta- ja valkeajuovaisen käärmeen kaltaisena, kun
varjo ja kuutamo sen vuoroin vöihinsä kehrää.

Kohta kulkee minun tieni ohi valkean huvilan, joka uinuu puiden
kätkössä, metsän jykevään syliin suljettuna. Jo seisoo polun varrella
tuossa tuo vanhan rakennuksen muotoinen suuri kivi, jonka
halkeamat kasvavat sammalta ja sananjalkaa.
 Jo häämöttää huvila puunrunkojen välistä tuolla, kuutamon
kultalankoihin kietoutuneena, yön kylmässä kuutamossa vieläkin
valkeampana kuin päivän säteilevässä auringonpaisteessa.

Mutta kun olen astumaisillani metsästä avoimelle kentälle huvilan

edessä, pysähdyn minä äkkiä ja jään seisomaan nukkuvien puiden
varjoon.

Hiljaisin askelin yksinäinen mies hiipii ympäri huvilaa. Selvästi en

saata häntä nähdä, sillä rakennuksen varjo vangitsee hänet
hämäräänsä.

Sitte hän astuu varjosta ja hiipii portaiden luo. Hänen ruumistaan

verhoo väljä, omituiseen vieraaseen kuosiin kudottu viitta. Hän
seisahtuu ja katsoo ylös kohti ikkunoita, joita köynnösruusut
kiemurrellen ympäröivät.

Ken on tuo omituinen äänetön öinen kulkuri? Lieneekö

ryöstöretkellä kuljeksiva varas?

Huvilassa nukkuu kaksi nuorta ihmistä, mies ja vaimo. Tuo nuori

mies on seudun synnynnäisiä. Vuosikausia hän oleskeli suurissa,
kuumissa kaupungeissa poissa isänmaastaan. Ja kun hän palasi
takasin ei hän enää ollut yksin. Hänen rinnallaan kulki kaunis,
säteilevä nuori nainen, joka puhui vierasta, kummasti sointuvaa
kieltä. He näyttivät niin onnellisilta, päivä ikäänkuin säteili heidän
otsallaan. Ja mies vei sen nuoren naisen siihen valkeaan huvilaan.

Mutta tuo omituinen mies, joka portaiden edessä yössä seisoo —

mitä miettii hän?