Married Life in the Middle Ages,

900–1300 Elisabeth Van Houts

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/married-life-in-the-middle-ages-900-1300-elisabeth-v
an-houts/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Toxicology in the Middle Ages and Renaissance Wexler

https://ebookmass.com/product/toxicology-in-the-middle-ages-and-
renaissance-wexler/

The Black Middle Ages: Race and the Construction of the

Middle Ages Matthew X. Vernon

https://ebookmass.com/product/the-black-middle-ages-race-and-the-
construction-of-the-middle-ages-matthew-x-vernon/

The Later Middle Ages Isabella Lazzarini

https://ebookmass.com/product/the-later-middle-ages-isabella-
lazzarini/

The Experience of Beauty in the Middle Ages Mary

Carruthers

https://ebookmass.com/product/the-experience-of-beauty-in-the-
middle-ages-mary-carruthers/
Love, Sex & Marriage in the Middle Ages; A Sourcebook
Conor Mccarthy

https://ebookmass.com/product/love-sex-a-sourcebook-conor-
mccarthy/

Emotion and the History of Rhetoric in the Middle Ages

Rita Copeland

https://ebookmass.com/product/emotion-and-the-history-of-
rhetoric-in-the-middle-ages-rita-copeland/

Abbatial Authority and the Writing of History in the

Middle Ages Benjamin Pohl

https://ebookmass.com/product/abbatial-authority-and-the-writing-
of-history-in-the-middle-ages-benjamin-pohl/

Abbatial Authority and the Writing of History in the

Middle Ages Dr Benjamin Pohl

https://ebookmass.com/product/abbatial-authority-and-the-writing-
of-history-in-the-middle-ages-dr-benjamin-pohl/

World Medievalism: The Middle Ages in Modern Textual

Culture (Oxford Textual Perspectives) Louise D'Arcens

https://ebookmass.com/product/world-medievalism-the-middle-ages-
in-modern-textual-culture-oxford-textual-perspectives-louise-
darcens/
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 16/01/19, SPi

OX F O R D S T U D I E S I N M E D I E VA L
E U RO P E A N H I S TO RY

General Editors
joh n h . a rn old pat r i c k j . ge a ry
and
joh n wat ts
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 16/01/19, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 16/01/19, SPi

Married Life in the

Middle Ages, 900–1300
E L I S A B E T H VA N H O U T S

1
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 16/01/19, SPi

1
Great Clarendon Street, Oxford, OX2 6DP,
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© Elisabeth van Houts 2019
The moral rights of the author have been asserted
First Edition published in 2019
Impression: 1
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2018955003
ISBN 978–0–19–879889–7
Printed and bound by
CPI Group (UK) Ltd, Croydon, CR0 4YY
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 16/01/19, SPi

Preface
The idea for this book germinated about a decade ago in a conversation with Julia
Smith, who suggested that I put my thoughts about the lived experience of medi-
eval marriage on paper. Julia’s gentle push was just what I needed. While writing
the book I received unstinting encouragement from David d’Avray, to whom I am
most grateful for his wisdom and erudition. Similarly, I owe enormous gratitude to
John Arnold who took a keen interest in the book, suggested radical (and sensible)
changes to the scope of the project, and introduced me to his co-editors of the
Oxford Series of Medieval European History. Sara McDougall and Ineke van
‘t Spijker read through the whole draft once the book was seemingly ready and
made helpful suggestions on style and content. One or more individual chapters
were read with great care by Anna Sapir Abulafia, Julie Barrau, and Anne Lester,
with whom throughout the project I have had inspirational conversations about
medieval marriage and modern husbands and children. They know how much
I owe to these discussions. David Bates, Pierre Bauduin, Elisheva Baumgarten,
Scott Bruce, David Carpenter, David Crouch, George Garnett, Giles Gasper, John
Hudson, Tom Licence, Amy Livingstone, Miri Rubin, Patricia Skinner, Jan Rüdiger,
Alice Taylor, Hugh Thomas, Nicholas Vincent, and Tessa Webber readily helped
with specific queries and generously shared unpublished work.
The book first began to take shape in New York in 2012 where as a visiting
­fellow at New York University I taught a master’s course on medieval married life.
I could not have had a better colleague there than Fiona Griffiths, whose support,
encouragement, and stimulating conversations took me in new directions of
research. I am most grateful to the Leverhulme Trust for a Leverhulme Research
Fellowship that in 2015 bought me out of teaching and to the Master and Fellows
of Emmanuel College for allowing me to take two terms’ sabbatical leave in 2012
and 2018. At various stages I have given invited lectures whose audiences asked
pertinent and stimulating questions: l’Abbaye du Bec (Normandy), Boston College
(Boston), Institute of Historical Research and the London Medieval Society
(London), Centre for Medieval Studies (York), Fordham University, New York
University, University of Bonn, University of Bristol, University of Caen, University
of Columbia, University of Munich, University of Namur, University of Notre
Dame in England (London), and University of Oxford.
For the completion of the book three of my former PhD students deserve a
­particular mention of gratitude: Hazel Freestone helped with the compilation of
the bibliography and checking of footnotes, Laura Napran compiled the index,
and Emily Ward stood in for me as Director of Studies in History at Emmanuel in
2018. Two anonymous Oxford University Press readers made most helpful sugges-
tions at an early stage of the proposal, even though I have not been able to follow
up all of them. For any remaining errors I naturally remain responsible.
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 16/01/19, SPi

vi Preface

Last but not least I owe a huge vote of thanks to my family. My husband John
Baker has been a source of love and support, personally and professionally. He read
through a full draft and his advice has been most valuable. Above all, I am grateful
for his love and affection in sharing his two daughters and their children with me
in the same way as he has embraced my daughter and son as well as my four step-
children and all their numerous offspring. Our combined experience of an extended
family across three generations, in happiness and health, as well as in sickness and
bereavement, is a fertile ground of inspiration to begin to understand a little what
married life in the past might have been like.
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 16/01/19, SPi

Contents

List of Illustrations ix
List of Abbreviations xi

Introduction 1
The Institution of Marriage 6
The Historiographical Debate since Georges Duby 15
Sources 18
Themes and Argument 20
Chronology and Geography 24

I. GETTING MARRIED
1. Making of Marriage 29
Parents and Kin 32
Kings and Lords 52
Elopement and Abduction 57
Conclusion 61

2. Wedding Celebrations 63
Elite Weddings 64
Lower-Status Weddings 74
‘Mantle’ Ceremonies 77
Wedding Rings 80
Conclusion 82

II. MARRIED LIFE

3. Sexuality and Love 87
Sex and Married Couples 88
Beds and Bedrooms 103
Love and Affection 108
Conclusion 121

4. Authority and Collaboration 123

The Husband’s Authority and Wifely Advice 124
Marital Violence 131
Collaboration and Sharing Responsibilities 133
Conclusion 139
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 16/01/19, SPi

viii Contents

5. End of Marriage and Remarriage 141

Ending and Beginning Again 143
Remarried Life and Sexuality 155
Children and Stepchildren 161
Conclusion 168

6. Clerical Marriages 170

Parma and Paris 173
Rhetoric and Domesticity 178
The Clergy’s Perspectives on Their Married Lives 191
Conclusion 198

I I I . A LT E R N AT I V E L I V I N G
7. Living with One or More Partners 203
Elite Polygyny 204
Living Together 220
Jewish and Muslim Relationships 225
Conclusion 227

8. Single Life 229

Agency and Consent for Entry into Monastic Life 230
Single Women 243
Single Men 248
Conclusion 252

Conclusion 255

Bibliography 261
Index 287
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 16/01/19, SPi

List of Illustrations

1. Imperial Chronicle, wedding meal of Emperor Henry V and Matilda

of England, 1114 69
2. Augustine, On the Good of Marriage, opening page; oldest known surviving
copy from England 109
3. St. Alexis Psalter, Alexis’ farewell to his betrothed in their bridal bedroom 242
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 16/01/19, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 16/01/19, SPi

List of Abbreviations
AASS Acta sanctorum quotquot tot urbe coluntur vel a catholicis scriptoribus
celebrantur . . . , ed. Socii Bollandiani (Antwerp, 1643–)
ANS Anglo-Norman Studies
BHL Bibliotheca hagiographica latina antiquae et mediae aetatis, ed. Socii
Bollandiani, 2 vols (Brussels, 1898–1901)
CCCM Corpus Christianorum Series Latina, Continuatio Mediaevalis
(Turnhout, 1966–)
EHD English Historical Documents, Vol. 1 c. 500–1042, ed. Dorothy Whitelock,
2nd edn (London, 1979); Vol. 2 1042–1189, ed. David C. Douglas and
George W. Greenaway (London, 1953)
Epistolae Medieval Women’s Letters, Columbia University, trans. Joan Ferrante
(https://epistolae.ctl.columbia.edu)
MGH Monumenta Germaniae Historica (1826–)
Cap. Capitularia
Ep. Epistolae
SS Scriptores (in Folio)
SS rer. Germ. rerum Germanicarum
SS rer. Merov rerum Merovingicarum
ODNB Oxford Dictionary of National Biography
PL Patrologia Cursus Completus, series Latina, ed. J.-P. Migne, 221 vols
(Paris, 1841–64)
RHF Recueil des Historiens des Gaules et de la France, ed. M. Bouquet and others,
new edn L. Delisle, 24 vols (Paris, 1869–1904)
RS Rolls Series
s.a. sub anno
s.v. sub verbo
TRHS Transactions of the Royal Historical Society
X Decretales D. Gregorii Papae IX suae integritati una cum glossis restitutae
(‘Liber Extra’) (Rome, 1584), in Corpus iuris canonici, ed. Emil Friedberg,
2 vols (Leipzig, 1879), II, 1–928
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 16/01/19, SPi
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 16/01/19, SPi

Introduction

In the late 1170s or early 1180s a man called William, probably from Norwich,
faced a dilemma and appealed to Pope Alexander III (1159–81), through John of
Oxford, bishop of Norwich (1175–1200) for advice.1 He had lived with a woman by
whom he had children and whom in the presence of many people he had promised
to take as his wife. However, when he spent the night at the house of a neighbour
he slept with the neighbour’s daughter. The girl’s father found them in the same
bed and forced them to marry with words in the present tense. William’s dilemma
was, as he explained to the bishop and the pope, that he wanted guidance as to which
woman he ought to adhere to. The papal advice was that it depended on whether
his promise to marry the first woman had been made before or after he had had
intercourse with her. Unfortunately, William could not remember when he had
made the promise, so the pope asked the bishop of Norwich to find out. If William
had promised to marry the first woman before he had intercourse with her, he
should remain with her. If not, he should marry the second one unless the father’s
coercion had caused him to be fearful.
This particular case is important for two reasons. First, it became the formal
expression of the rules governing valid marriages because known under its first
three words Veniens ad nos it entered the papal decretal collection, the Liber Extra,
which from 1234 was the standard collection of papal rulings that was supposed to
be followed throughout the Christian world in matters pertaining to marriage. The
rules implicit in Alexander III’s advice were that (in the case of the first woman)
future consent freely given between a man and a woman of marriageable age makes
an indissoluble union from the moment intercourse takes place, and (in the case
of the second woman) present consent freely given, even in the most informal of
circumstances, between a man and a woman of marriageable age constitutes an
indissoluble marriage. Modern scholarship on the Veniens ad nos ruling of c. 1180
is extensive and opinions differ as to why Alexander III’s ruling became the accepted
one to ensure that men and women accepted the consequences of lovemaking
and procreation while adhering to the theological ideals of indissolubility and
monogamy. At one extreme there is Charles Donahue’s 1972 argument that with
his rulings Alexander III set out a papal blueprint for the regulation of marriage
based on the free consent of partners (rather than parents or lords) that must be

1 X 4.1.15 (Corpus Iuris Canonici, ed. A. Friedberg, 2 vols (Leipzig, 1879), ii, 666–7).
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 16/01/19, SPi

2 Married Life in the Middle Ages, 900–1300

seen as a conscious challenge to the custom of arranged marriages.2 In contrast, at

the other extreme, there is Anne Duggan’s theory that Alexander III’s rulings were
an amalgam of pragmatic ad hoc decisions, which offered solutions to local disputes
brought before him by local bishops at their wits’ end because they had failed to
settle these conflicts themselves.3 She contests the notion of a purposefully conceived
papal policy and instead stresses the contingent and ‘accidental’ nature of the
development of papal rulings before 1234.
Secondly, the Veniens ad nos text contains a messy human story about a man
embroiled with two women. We know nothing more about the identity of this
William and the two women he was involved with other than that, for reasons
unknown, he felt it his duty to find out to whom he was bound in marriage, the
one with whom he had slept and had children with and whom he had promised to
marry, or the one with whom he had slept and then had married in words of
­present consent, albeit under pressure of the girl’s father. There is thus an additional
issue of coercion involved. There is no evidence for involvement of the clergy
before William sought advice from the bishop of Norwich and through him from
the pope, even though we know of sporadic appeals to bishops and popes from the
eleventh century onwards from England and elsewhere in Europe. The appeals are
evidence of clerical help and pastoral care for the laity involved in tricky social
situations. Canon lawyers have studied them in order to understand the develop-
ment of canon law on marriage. Unlike canon lawyers identifying legal rulings and
the reasons for them, social historians are interested in the human stories of men
like William and the women with whom he had liaisons, and the social pressures
he was under to make a choice between them. The story raises issues about consent,
choice, parental coercion, and male and female agency.
In this book I will aim to provide an analysis of the experience of married life by
men and women in Christian medieval Europe c. 900–1300. My focus will be on
the social and emotional life of the married couple rather than on the institutional
history of marriage.4 Such a study will, I contend, constitute a fresh contribution to
our understanding of married life. By thinking about marriage as a lived experience
by married men (including a significant minority of clergymen) and women, and
by elucidating the role of the clergy, I aim to reach a better understanding of why

2 Charles Donahue, Jr., ‘The policy of Alexander the Third’s consent theory of marriage’, in Proceedings
of the Fourth International Congress of Medieval Canon Law. Toronto, 21–5 August 1972, ed. S. Kuttner
(Vatican City, 1976), 251–81, followed by J. Brundage, Law, Sex and Christian Society in Medieval
Europe (Chicago, 1987), 331–7.
3 Anne J. Duggan, ‘The effect of Alexander III’s rules on the formation of marriage in Angevin
England (R. Allen Brown Memorial Lecture)’, ANS, 33 (2010), 1–22 and ‘Master of decretals: a reassess-
ment of Alexander III’s contribution to canon law’, in Pope Alexander III (1159–81). The Art of Survival,
ed. Peter D. Clarke and Anne J. Duggan (Farnham, 2012), 365–417 at 382–5, 392–4, and 404–5.
4 Select Cases from the Ecclesiastical Courts of the Province of Canterbury c. 1200–1301, ed. N. Adams
and C. Donahue (Selden Society; London, 1981), 81–2 gives in a nutshell the main outline of medieval
marriage as formulated by Pope Alexander III. For much more in-depth analysis of the canon law on
marriage, see Brundage, Law, Sex and Christian Society. For marriage as regulated by the ecclesiastical
courts, for the later Middle Ages, for England see R. H. Helmholz, Marriage Litigation in Medieval
England (Cambridge, 1974); for England and northern France, see Charles Donahue, Jr., Law,
Marriage, and Society in the Later Middle Ages (Cambridge, 2007).
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 16/01/19, SPi

Introduction 3

the requirement of free consent of the parties to marriage became the norm for
valid marriage in a society dominated by people (men!) who wanted to make use of
other people’s marriages for political, economic, or practical reasons. It is, for example,
puzzling that in a Christian patriarchy, where men held virtually all authority, and
men and women were subject to the authority of their parents, their lords, and the
clergy, legitimacy of marriage was recognized as being based on the acceptance of
the autonomy of individual men and women in their choice of partner.
Plenty has been written about the history of marriage as a social institution, but,
as we shall see, this scholarship has not engaged with the lived experience of married
people or people living together in stable monogamous relationships. We can find
the lived experience most often in snippets of narratives that were not necessarily
written with marriage or the married life in mind. At the elite level, with the advice
of kin, parents arranged marriages for their children. Fathers, sons, and brothers
negotiated in person with male friends or relatives to set up unions, often with
minimal input from the young people themselves. In the eleventh and twelfth cen-
turies arranged marriages remained the norm, albeit against a backdrop of increased
debate involving young people who challenged the patriarchy by demanding a say
in their future. The challenge to the patriarchy was not exclusively concerned with
marriage but also with entry into monasteries and child oblation, the giving of
children at a young age to monasteries. Here too young people were asking for
their input in any decision to be sent away from home. Well below the elite level
unfree peasants, too, began to challenge their lords to have a say in their choice of
a marriage partner, instead of being assigned one or denied a chosen one. By the
end of the twelfth century in all these cases we find that a shift had occurred in
society, which allowed a greater say to young men and women to enforce their giving
of consent to being married or sent into a monastic career. There is good reason to
explore why these developments took place and to find out whether an analysis of
the lived experience of medieval married people can help to understand why these
various challenges to the patriarchy happened.
In order to understand the origin of these challenges to the patriarchy it is
important to move away from the theological- and canon law-based scholarship on
marriage in the Middle Ages and focus on the practice of the married life. The lived
experience of medieval men and women can be teased out of narrative historical
sources and vernacular fiction. It is there that we find detail of domestic arrange-
ments not only of betrothals and weddings but of the daily lives of married couples.
Most of the detail comes in the form of little vignettes, such as two men watching
a tournament and deciding on the marriage of their daughters, a married couple
sitting on their bed in the bedroom discussing whether they should enter the
monastic life alone or with their young children, including a soon-to-be-born
baby, or a distressed husband and wife on a bench in front of the house discussing
the awful start of their marriage. We find distraught wives setting off in search of
lost husbands after wars, lost husbands returning from war finding a rival in their
wife’s bed, or a homesick nobleman writing from the Holy Land to his wife to say
that he loves her and their children. Stories of real men and women in happy or
strained relationships reveal the strategies they followed in order to make their lives
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 16/01/19, SPi

4 Married Life in the Middle Ages, 900–1300

tolerable and reduce conflict. These spotlight moments in the lives of historical
medieval couples will put flesh and blood on the bones of the more abstract ‘husbands
and wives’ we encounter from the normative and theological literature.
Amongst the men and women who tentatively began to challenge the making of
marriage as a male prerogative, there is one voice that emerges with some promin-
ence, and that is the voice of the aristocratic woman. In fiction and historical reality
she is becoming a mouthpiece for greater demands of self-determination. Chronicles,
saints’ lives, and romances offer us specific examples of women, more often than
men (who may have been less malcontent within the patriarchy), who were dissat-
isfied with decisions on marriage (or entry in the monastic life) made for them and
who preferred to take their future into their own hands. A crucial question is
whether the women’s actions may have been a contributory factor to the change in
thinking about self-determination and consent in the arrangement of marriages, or
whether they were a mere by-product of a wider cultural shift which had effected
the demand for change. In other words, can we establish whether a woman’s assertive
voice was a motor of change or whether it was a mere manifestation of the change
that sought greater freedom for the individual which inevitably was seen to come
at the expense of the interest of family or kin? It is my contention in this book that
the men and women who became engaged to be married and married preferred to
have some say in the process of the conventional arranged marriage, and that
increasingly such expectations were being voiced. We hear these voices because it
was well understood that a measure of compatibility between partners regarding
social status, intellect, and emotional bond increased the likelihood that a marriage
would last.
Existing scholarship on marriage, deeply concerned with the legal and theological
requirements of marital unions, has stressed the growing role of the clergy as a dom-
inant force in the process leading to the formalization of rules for marriage by the
middle of the thirteenth century. As we shall see, the presence of clergy in the lead-
up to marriages and in married life grew during the period covered by this book.
The expansion of clerical involvement in the marriage process should not, however, be
equated with the attribution of an exclusive role to the clergy in creating the culture
in which consent between couples, as opposed to consent between the parents/­
kin/lords of couples, became the norm. Admittedly, the requirement of consent
between partners had always been the theological position of the Christian Church
from the Church Fathers onwards, even though its practical application has
been difficult to trace before 1100 or so. Yet, somehow an alliance of clergy and
laity created an environment in which debate about free consent to get married
(or enter the monastic life) came to the fore. For a variety of reasons lay men and
women saw in the clerical idea of free consent a tool that could be used to push
their own demands for self-determination in the face of parents, kin, or lords.
In the process of collaboration between clergy and laity we should not under-
estimate the role played by the married clergy. A significant minority of medieval
clergy was married and became deeply upset about the Church’s proposal to enforce
celibacy for all clergy, from sub-deacons upwards to bishops. The married priests
and their wives protested vociferously against increasingly tighter ecclesiastical
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 16/01/19, SPi

Introduction 5

regulations on a ban on marriage, even chaste marriage. In this book I intend to open
a discussion on the role of the married clergy in the medieval debate on the good
of marriage. As we shall see, much of the medieval debate was a rhetorical one on
the advantages and disadvantages of marriage, which nevertheless can tell us a great
deal about contemporary perceptions of married life. It needs stressing that for our
understanding of medieval married life it does not matter whether the husband
was a priest or not. What my exploration of the married priesthood and their
emphasis on marriage as a good thing reveals is the power of the couple’s emotional
and sexual bond.
Most existing scholarship on the emotions of the courting, betrothed, and mar-
ried couple is based on medieval fictional texts, themselves written primarily in
the vernacular languages. They are without doubt the most revealing in giving us the
detail and texture of the couple’s feelings and the environment in which they lived.
As I hope to show, however, the historical sources can be a very good match to their
fictional counterpart in giving us an idea about medieval people’s thinking about
marriage. The fact that the clergy wrote so much of this literature does not detract
from the clerical authors’ observational powers to give us a reasonably reliable idea
about the lived experience of married life. One particular group of witnesses, as
we shall see, consists of the sons of married couples, who as monks provide us with
touching portrayals of their parents’ marriages, mostly based on conversations
with them. As with all testimonies we have to be sensitive to the construction of these
stories, the impetus for their creation, and the use of them. We should not forget
that they are eyewitness accounts of parents formed in childhood; these fathers and
mothers were remembered by their children with an acuity that may not have lost
much of its sharpness after a long separation. Sometimes memories of married
couples surface in the decretals of matrimonial court cases from the time of their
children. Sons and daughters, as well as nephews and nieces, in pursuit of an inher-
itance might construct the marriages of parents, or uncles and aunts, not as historical
portraits but as unions with legal flaws (often reflecting contemporary circumstances)
that served their own ends. All these stories reveal emotions that often feel raw,
genuine, and immediate, feelings we as historians should not trivialize.
Thus far we have not touched on heterosexual relationships that were not mar-
riages but existed alongside them as polygynous unions or concubinage. They were
common, and some scholars have recently argued that these unions, rather than
monogamous ones, constituted the social norm, especially amongst the elite. This
recent scholarship needs to be addressed alongside scholarship devoted to the
existence in medieval north-western Europe of a significant minority of single
men and women. Modern sociologists and anthropologists have convincingly
shown that the single existence of men and women is unique in a global context as
nowhere else on our planet are there societies where singlehood in large numbers
existed alongside married couples. In a study of medieval married life it is import-
ant to ponder the question to what extent these alternative living arrangements
(with one or more partners or as bachelor or maiden) were realistic options for
young men and women, and what their agency was in following the alternative
course to marriage.
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 16/01/19, SPi

6 Married Life in the Middle Ages, 900–1300

In the remainder of this introduction I will set out a brief history of the institution
of marriage up to the rulings of Alexander III, which I will follow with a historio-
graphical survey of the main thinking about medieval marriage in the twentieth
and twenty-first century. Then I will set out the thematic argument for this book,
followed by some observations about the source material and the chronological
and geographical boundaries of my study.

THE INSTITUTION OF MARRIAGE

The Christian idea of marriage owed much to St Paul, the apostle, as laid down in his
letters to the Corinthians (1 Co. 7: 1–16) and Ephesians (5: 22–33). His message,
based on the notion that the woman is subject to the man, consisted of three prin-
ciples, namely that marriage was the only way to sanction (hetero)sexual activity,
that it was indissoluble or in other words that man and woman were bound to each
other forever, and that they owed each other sex. He was the architect of the con-
cept of the so-called conjugal debt, namely that the married couple owed each other
sex and could not refuse it, as well as the notion that marriage was ‘a great mystery’
(sacramentum, Ephesians 5: 31–2). This concept would later result in thinking of
marriage as one of the seven sacraments. Paul’s principles were formulated in con-
trast to the sexuality of Roman society with Christian thinkers favouring a social
life characterized by abstinence and monogamy.5 This could lead to what seem to
be extreme interpretations that contain clear misogynistic tendencies such as those
expressed by Jerome (d. 420).6 These religious ideas of Christian marriage remained
well known throughout the early Middle Ages to theologians, bishops, and higher
clergy as we know from their scholarly work and to an extent also from liturgical
tracts, writings that contained the order, readings, and prayers for the services cele-
brated in churches throughout the liturgical year.7
Much ink was also spent on the degrees of consanguinity (relationship by blood)
and affinity (by marriage) within which the Christian faithful were allowed to
marry.8 Initially, the Church allowed any marriage with someone beyond genea-
logical memory or, in other words, with anyone who could not be remembered as
having blood ties between families. In practice the range of memory was thought
of as within four degrees of kinship. Around the millennium Burchard, bishop of

5 See Chapter 4.
6 Jerome (d. 420), Adversus Iovinianum (PL 23, cols. 205–336) and for discussion D. G. Hunter,
Marriage, Celibacy and Heresy in Ancient Christianity. The Jovanianist Controversy (Oxford, 2007), 232
(for date), and 243–84 (the impact of Jerome’s work on the theology of marriage); see also Chapter 6.
7 Kenneth Stevenson, Nuptial Blessing. A Study of Christian Marriage Rites (London, 1982), 33–94;
Philip L. Reynolds, Marriage in the Western Church. The Christianization of Marriage during the
Patristic and Early Medieval Periods (Boston, 1994).
8 For what follows see Patrick Corbet, Autour de Burchard de Worms. L’Eglise allemande et les interdits
de parenté (IXème–XIIème siècle) (Frankfurt am Main, 2001), 79–114 and Karl Ubl, Inzestverbot und
Gesetzgebung. Die Konstruktion eines Verbrechens (300–1100) (Berlin, 2008), 384–477, with rejection
of the influential suggestions by Jack Goody, The Development of the Family and Marriage in Europe
(Cambridge, 1983), 56–9. For later periods, see also Sam Worby, Law and Kinship in Thirteenth-
Century England (Woodbridge, 2010) and Donahue, Jr., Law, Marriage and Society, 27–31.
 OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 16/01/19, SPi

Introduction 7

Worms (1000–25), tidied up this rather unsatisfactory system and suggested a

tighter ‘net’: not only one that prohibited marriage within six or seven degrees of
consanguinity counting vertically back to a common ancestor but also sideways
amongst cousins (by blood and affinity). This system proved far too restrictive and
breach of these rules became the norm to such an extent that in 1215 the Fourth
Lateran Council returned to the Carolingian preference for a prohibition of range
within the fourth degree (i.e. third cousins). The writings on marriage were refined
and thought about a great deal, especially at times when cases of (elite) marital
conflict needed resolution. It is also crucial to understand that the canon law on
marriage evolved in the writings of men who did not necessarily agree with one
another on important aspects such as intercourse and consent, and that canon law
was deeply influenced by theological thinking, in particular about the notion that
marriage was a sacrament. Inspired, as we have seen, by St Paul, and stressed as
important by St Augustine, it was explicitly associated with the sacraments of
baptism and the eucharist by Anselm of Laon around 1100 and further developed
by Hugh of St Victor (c. 1130).9 They emphasized that the man and woman who
married by giving their consent in the present tense established the sacramentum
themselves and thus, importantly, that it was not bestowed on them (like baptism
and the eucharist) by a priest.
Two further developments in canon law and theology were important. In the
first redaction of his Decretum, compiled in the 1130s, the canon lawyer Gratian
established the position on coercion, formulated significantly with respect to women:
Causa 31, quaestio 2 addressed the issue whether a daughter can be forced into
marriage, citing two of Pope Urban II’s decretals agreeing with women who were
forced into marriage by the lords of the regions in which they lived, though in both
cases the girls’ families agreed with the girls not the lords.10 In the second redaction,
revised in the 1140s, Gratian (or the second redactor) added an explication that
without a father’s consent ‘there cannot be lawful marriage’; the first redaction
triumphed.11 Its notion of marital legitimacy as grounded in the couple’s consent,
rather than their parents’, was fully endorsed c. 1150 by the theologian Peter Lombard

9 Heinrich J. F. Reinhardt, Die Ehelehre der Schule des Anselm von Laon. Eine theologie-und
kirchenrechtsgeschichtliche Untersuchung zu den Ehetexten der frühen Pariser Schule des 12. Jahrhunderts
(Münster, 1974), 54–62; Reynolds, Marriage in the Western Church, 280–311; and ‘Marrying and its
documentation in pre-Modern Europe: consent, celebration and property’, in To Have and to Hold.
Marrying and Its Documentation in Western Christendom, 400–1600, ed. Philip L. Reynolds and John
Witte (Cambridge, 2007), 9 n. 23.
10 Gratian, Decretum, Pars secunda, Causa 31, questio 2, c. 1 and 4, Corpus Iuris Canonici, ed.
Friedman, I, 113–14; Michael M. Sheehan, Marriage, Family, and Law in Medieval Europe. Collected
Studies, ed. James K. Farge (Cardiff, 1996), 93–4 and more recently Anders Winroth, ‘Marital consent
in Gratian’s Decretum’, in Readers, Texts and Compilers in the Earlier Middle Ages, Studies in Medieval
Canon Law in Honour of Linda Fraser Mogerl, ed. Kathleen G. Cushing and Martin Brett (Farnham,
2009), 111–21 at 114 building upon the classic study of John T. Noonan, ‘Marriage in the Middle
Ages, 1: power to choose’, Viator, 4 (1973), 419–34; the fundamental work on the two redactions of
the Decretum is Anders Winroth, The Making of Gratian’s Decretum (Cambridge, 2000).
11 Winroth, ‘Marital consent’, 115; Sheehan, Marriage, 97, and Brundage, Law, Sex and Christian
Society, 238.
Another random document with
no related content on Scribd:
 katsahtaen tulijaa ilkein, vilkuilevin silmin. Vaan Klaara oli,
hyvä kyllä, poissa. Penkillä veljet tupakoiden istui, tuo rehti
Kyösti, Janne, Pikku-Matti. He häneen katsoivat kuin
sanoakseen: Parempi meistä oisi ollut kauppa, jos raha
rengin seuraa rakastaisi, vaan hiiskö mailman menon muuttaa
voi. — Hän painoi puuta, katsoi permantoon, ja painostavan
hiljaisuuden rikkoi vain padan porina ja kellon rakse. Hän
hattuansa pyöritteli kotvan ja vihdoin suunsa avasi ja virkkoi:
»Sanomaan tulin, että joskin renki, niin varoja on perintönä
kyllin. Isäni toisen pitäjän on mies ja talo vankka hänellä on
siellä, vaan ahtahaksi kävi ukon luona. Kai kohta siellä maat
ja mannut vartoo. Niin jotta sen vain tahdoin täällä virkkaa.
Nyt kääntyi maammo pidätellen salaa kuin naurua ja sanoi
mielin kielin: »Jos Klaaraa tuolla puheellasi tähtäät, niin
jouduit myöhään, hyvä renkimies. On luvattu jo hänet
Pankarille, ja kihlat tilattu on kaupungista.»

Hän silloin nousi, sylkäisi ja lähti. —

Ei oikeutta saanut ihmisiltä! Hänestä tuntui, että tiellä

käyvät ivallisesti supatti ja vilkui: tuo raukka tyttönsä on
menettänyt, saa nähdä, käykö känää huuhtomaan mies
Vaskisaareen?… Varo pukki ruojaa… Hän kulki, kulki niinkuin
etsien, ja sydän jyski niinkuin vainotun, vaan pyörryttävä
tyhjyys oli päässä. Hän vainioiden halki kuljeskeli ja
huomaamattaan raastoi tähkäpäitä. Niin joutui järven rantaan.
Viilus ukko portaillaan kyhnötteli poltellen takkuinen rotta,
päivään ryöminyt. Murahti Viilus huomenen, ja Markus istuutui
äijän viereen Hän virkkoi: »Voitko sinä, valkohapsi, minulle
antaa neuvon, tiennet, kuinka on laita, Pankari kun tytön
otti?» Urahti tuima ukko: »Totta vie on särjelläkin sappi
 niinkuin hailla.» Hän vaikeni ja nysää lataeli kourilla, joissa
suomut hopein hohti kuin kuurankiteet multakokkareissa. Ja
syljen ruskean hän ruiskahutti kuin halkeavan murskun
mujun, jonka se mäkeen pursuttaa, ja juttu jatkui: »Nyt piru
vie saat kuulla multa neuvon. Kun viime viikon maissa
kokemassa luodolla tuolla olin pyydyksiä, niin oli, piru
vieköön, koukussani sellainen hauki, ettei ennen nähty. Se
painoi paljon toista leiviskää ja paksu oli pahus niinkuin
porsas. Vaan niinpä olen aikaa myöten käynyt heikoksi
moisiin vetkaleisiin nähden, kun vaivoin käyristäytyy jäykät
kädet. Tein kaikki, mitä mahdoin, kuitenkin, olihan synti
heittää moinen saalis. Me rimpuilimme iltamyöhäiseen, ja vesi
kuohui vallan helkkaristi. Sain veneen luo sen kerta kerran
jälkeen, vaan veneeseen en saanut perältäkään, kun puuttui
kirves ja kun käsissäni ei ollut voimaa — ymmärrätkö, poika?
Aurinko laski, hämy maille painui. Sen silloin viime kerran
kiskoin luokse veneeni, siunasin ja sanoin tuolle: 'No mene
herran haltuun, mutta muistaa minua saat, sen takaan' —
sitten painoin sen toisen silmän peukalolla puhki. Katkaisin
siiman sekä soudin kotiin. — Kas, täytyy ottaa mitä suinkin
saa, ennenkuin jättää — ymmärrätkö, poika?»

Vaan renki nousi, sylkäisi ja lähti.

Ei, neuvoa ei saanut ihmisiltä!
Hän kulki pois ja kirkkoon turvautui.

Kahdettatoista Matteuksen siellä selitti pappi, kuinka

Jeesus kulki kultaisen viljan halki sapattina, ja apostolit taittoi
tähkäpäitä, vaan synniksi ei katsonut hän sitä. Se oli kaunista.
Ja renki vaipui mietelmiin, kuuli rukiin kahisevan, ja muistot
elpyi — kuinka hän ja Klaara yhdessä viljan kesken vaelsivat.
Vaan silloin nousi rintaan tuska taas. Ei, Matteus ei häntä
auttaa voinut, ei lohdutusta suonut kirkkokaan! Hän tunsi
niinkuin häntä vilkuiltaisiin: hän tuolla istuu, raukka, jolta tytön
isäntä riisti, nyt kai kelpaa pappi… Kun alkoi lähtövirsi,
torninkello kumahti soimaan, ryntäsi hän ulos, ja sydän
rinnassa myös rynnisteli, vaan pyörryttävä tyhjyys oli päässä.
Ja vainioille taas hän yksin kulki, vain kirkonkellon soitto
seuranansa.

Vaan mitä tuolla? Tuulenpuuskan käyden, kun tähkät juuri

taipui maata kohden, punaista jotain sieltä vilahteli ja hiljaa tuli
vastaan polun uomaa. Se Klaara oli, mutta muuttuneena: hän
kulki katse painuneena maahan kuin jotain etsien; ja
pyhähuivi valunut niskaan oli, hiukset peitti kuin pitkän matkan
kulkeneella pöly, ei auringossa hohtaneet ne nyt. Ruismeren
keskellä he kohtasivat, seisoivat vaiti hetken, tuijotellen
toisiinsa, kunnes kyyneleitä tulvi. He silloin epäröiden
tarttuivat toistensa käsiin ja niin virkkoi Klaara: »Aamusta asti
olen vaeltanut kuin jotain etsien, en tiedä, mitä.» Ja Markus
sanoi: »Olen lähestynyt Jumalaa, ihmisiä, mutta turhaan.»
Kipeä hiljaisuus. Näin murheisena ruis kuiskinut ei ollut
koskaan ennen. Päin painunein he tuijottivat kauan. Ja Klaara
virkkoi: »Yksi säälii meitä kylässä vain ja hänkin hupsu lienee.
Tienhaaraan kuljin, puhuin Joosualle, hän sanoi: Lapseni,
voin auttaa kyllä sinua varmastikin pälkähästä. Hän puhui
jotain, ettei riemu riipu onnesta, eikä onnettomuudesta tai
muusta roskasta, niin vaikka luullaan, kun tuska sydämessä
kaihertaa. Kysymys oli silti pulmallinen, hän tuumi, sieti
harkintaa ja paras se paperille oli kirjoittaa, hän siksi
iltakokoukseen sen siirsi. Vaan totisesti kylän puhdistan
kaupasta lihan silloin, niin hän vannoi. En luota paljon tuohon
apuun, mutta on hyvä sinun myöskin sinne tulla, hän ehkä
jotain sentään virkkaa voi.»

Niin Klaara. Suruissaan he erkanivat ja arastellen eri

tahoillensa ruisvainioiden kautta poistuivat.
PROFEETAN LUONA

Tienhaaran vanha riihi hönkäeli savua niinkuin sauna

lauantainen, ja lämpö katon yllä karkeloi tähtiä kohden, jotka
iltaan syttyi. Tungokseen asti näet kansaa siellä penkeillä,
permannolla istuskeli. Hämyssä piippunysät hehkuvat valaisi
tuolla täällä nenänselkää kuin tulisilmät päiden rykelmässä;
nuoriso nurkkiin oli ahtautunut, ja siellä kävi kujeilu ja tirske;
vaan rahvaan eessä seisoi pöytä, jolla odotti kaksi kynttilää,
sen takaa näit rengin harmonikan tynnörillä kuin kiinni pannun
jättipostillan. Ryintä yltyi, kiihtyi odotus: jokohan kohta mahtaa
näytös alkaa?

Vaan puolen kylän väki keskellänsä erillään istui

loukoissaan nuo kaksi rakastavaista, jotka hiipi sinne.
Näkymätönnä heidän välillänsä hämärän halki johtolanka
kulki ja viestit vaihtoi: täällä olen, rakas! Nyt saapui renki.
Hieman huojahdellen luo pöydän astui vanhus harmaapää,
sytyttäin arvokkaasti kynttilät. Hän kämmeniään paukutti ja
lausui kuin apostoli ikään: Nyt hän saapuu! Profeetta astui
sisään, turkit yllä, uhalla lämmön arvokkuus niin vaati; ja ukon
juhlallinen, harmaa parta valtoinna valui turkin rinnuksille; kuin
tietäjällä kirkas oli otsa, hiessä tosin nyt, ja kädessänsä hän
piti pitkää saarnakirjoitusta. Hän rengillensä nyökkäsi, ja tämä
hanuriin tarttui, tynnörille istui, ja niinpä alkoi ilovirsi soida:

Hei, armaat siskot, armaat veljet, kokoontukaamme

karkeloon, karkoittakaamme pahan eljet, ja ilon virsi
raikukoon!

Kas, päivä iloisesti paistaa,

ruis kohoo kolmeen kyynärään,
ja kaikki luojan luomat maistaa
riemua saavat onnen tään.

Kirkossa paksu pappi jakaa

viiniä, mannaa taivaitten,
vaan hikipisaramme takaa
ehomman meille autuuden.

Maan multa varmempi kuin usko

on taivaan kultaportaisiin,
ja lempeemmin kuin pilvenrusko
luo lanta hymyn raatajiin.

Niin, veikot, siskot, riemuitkaamme nyt temppelissä

elämän, niin kauan kuin me maistaa saamme iloja
armon laakson tään!

Tuo armon laakso ilovirren päässä sai naurun kukkasadon

versomaan savusta sankan riihen hämärässä. Ja kotvan kesti
naljaa vallatonta, vaan viimein vaiettiin, ja humahtaen hanuri
kiinni painui rengin vanhan. Profeetta silloin nousi pöydän
takaa. Hän hetken seisoi kookkahana vaiti, ja valo hohti
hänen otsaltansa ja parran haivenista. Sitten otti hän
kirjoituksen, josta haastoi: »Veljet, ken teistä ei ois nähnyt,
kuinka kukko elämää julkikuritonta viettää? Ja silti…
kuitenkin… en, hiis vie, näe!…» Lähemmä liekkejä hän
kumartui, vaan riihen hämärästä joku nulkki — lie ollut
kirkkorannan veitikoita — kuin kukko kiekui, jolloin
naurunpuuska taas hämyn täytti. Kun se vihdoin laantui, aloitti
ukko uudellensa saarnan lähellä kynttilöitä aivan: »Veljet, ken
teistä ei… no hitto soi, kun hämää!…» Ja tirske alkoi jälleen
valtoinnaan.

Profeetan pöydän luona apostoli kuin varjo hiipi, siirtäin

kynttilöitä paikasta toiseen parran ympärillä. Henkeään
pidätteli kesäilta, vetoa hilliten ja odotellen viekkaana tuokiota
otollista. Taas liekit lekkumatta paloivat. Kolmannen kerran liki
kynttilöitä aloitti profeettamme saarnan: »Veljet…» Vaan
silloin liekki salakavalasti lehahti paperiin ja siitä partaan,
sähisten niinkuin itse piru oisi Joosuan tulenloimuun
sytyttänyt, ja renki kiirein tulta sammutteli, ja riihen täytti
melske hirmuinen.

Kun ukko vihdoin pääsi pälkähästä ja muuttuneena,

tyrmistynein mielin silmäili ympärilleen, sekamelskan hän näki
julman: penkit särjettyinä lojuivat sikin sokin permannolla.
Ulkoa vielä kuului kirkunaa ja huutoja, ja maassa polvillansa
profeetan eessä renki harmaapää rukoili sangon pohjaan
nojaten, ristissä käsin, vettä valuvana.

Ja hänen koko suuruutensa häilyi kuin katku äitelä ja

tympäisevä yön tyhjyydessä polttoroviolta.

Kylässä monta päivää naurettiin. Vaan Joosua ei liikuskellut

missään, hän lymyi kituen ja äkeissänsä. Profeetan tähti
parran kera laski, sieluja kirkko hallita sai yksin, ja lihan
kauppa säilyi ennallansa.
JUOMINGIT

Ehtoona muutamana rengillensä Pankari virkkoi: »Nyt on

heinät tehty, ja valmista on sahti, sanoo piiat. Nassakka ota,
Vaskisaareen souda, niin kumoamme naukut iltasella. Vaan
joudu sekä varo pukkiruojaa!»

Vilpittömältä vallan tuntui ääni, ja talon rahat taskussansa

renki, nassakka kainalossa, ruuheen astui ja souti, jotta joen
vesi velloi. Järvelle ehdittyään airot heitti hän hetkeksi ja
vaipui mietteisiinsä. Mitähän tiesi tämä viinannouto?

Niin hiljaisena siinsi järvenselkä. Ei soinut vetten yllä

hyttystanssi, ei äännähdellyt sorsa ruohikossa, ei kala
ainoakaan molskahdellut. Kuin lasi kirkas oli järvenpinta
välissä kahden samanlaisen mailman, samoine päivineen ja
rantoineen.

Mitähän tiesi tämä viinannouto?

Niin tarttui uudelleen hän airoihin.

Hän maistanut ei ollut sitten kevään, kun sattui puukkojuttu

Klaaran vuoksi, sen jälkeen alkoi onnekkaampi aika. Vaan nyt
hän oli menetetty. — Renki veteli kiivaammin, ja viinaleili
somasti hohti ilta-auringossa ja heilui soudun tahtiin
houkutellen.

Vedessä kaksin kerroin saari kellui, kaksine metsinensä,

sauhuinensa, vain tummempana hieman aluspuolta. Ja kaksi
pukinkuvatusta seisoi keskellä kuvaa, tuijotellen häntä — nyt
liikkuivat ne, kunnes yhtyivät yhdeksi pitkäkoipi rumilaaksi
rajassa vedenkalvon. Siinä seisoi tuo nelisarvinen ja
kaksipäinen punainen kummitus ja vartoi; eikä Jannea
missään Markus renki nähnyt.

Hän kaarsi niemenkärjen, souti saaren ympäri aivan —

pukki kulki myötä ja teki käännökset kuin sotamies, kun
hänkin ruuhtaan käänsi sinne, tänne. Vaan viimein loppui
rengin mielenmaltti. Hän työnsi kiivahasti ruuhen rantaan ja
heitti nassakkansa ruohikkoon. Ja pukin valmistautuessa
puskuun, lekkerin lennättääkseen järveen, hän veneestä loikki
veden roiskuessa ja tarttui hirmun sarviin takaapäin ja puristi
kuin pihteihin sen kiinni. Niin kulkivat he Jannen majaa
kohden.

»Kas, iltaa», sanoi Janne, »sepä vasta on ehtoopolskaa —

eihän pukki vienyt sinulta tyttöäsi, häh-häh-hää? Vaan miks'et
hihkaissut, sen sonnimulli?»

***

»No, missä viipyy vieraat?» kysyi renki, kun viinoinensa

tupaan astui jälleen ja lautamiehen yksin näki siellä, — »kun
sahdit sekä viinat vartoo tässä.» Karisti tuhkan piipustansa
ukko ja virkkoi lyhyeen: »Ei tule ketään, me kahden ryypyt
tänään kallistamme.»
 Silmäsi ällistyen häntä renki; hän jäykkeni ja kädet
nyrkkiintyivät. Nuo sanat kimposi, kuin jännittänyt ois jousen
Pankari, ja sitten syntyi äänettömyys kuin ennen kamppailua.

He istuutuivat kahden puolen pöytää kookkaina, jäykin

ilmein vastatusten. Pöydällä honkaisella kummallakin
edessään oli tuoppi sekä kippo; toisella puolla paksun
nassakan, toisella sahtitynnörin näit suuren pöydälle
nousseen, tappi irrallansa. Kun ensin oli kipot viinaa täyteen
kaadettu, sitten vahvaa oltta tuopit, Pankari kipon pöytään
kopahutti, ja yhtä rintaa miehet pohjaan joivat, vaan vaiti
vallan, vaikka päähän veri ja kurkkuun sanat syvyyksistä
nousi.

Hämärtyi heidän ympärillään tupa. Ei käkeäkään kohta

nähnyt enää, kuin jostain kaukaa pimeyden maasta se kukkui,
mutta yhä hiljaisemmin ja vihdoin tuskin kuului rengin
korvaan. Vaan vaskipannut uunin reunustalla kuin käärmeet
Mooseksen nyt kiemuroivat, ja leili, hohtaen kuin öinen kuu,
tanssia alkoi hiljaa pöydän päällä. Vain kopse pöytään yhä
kuului, vaikka rengistä sekin tuntui harvenevan, ja yhä
kohoilivat kipot, tuopit.

Kuin hyökylaineet viinavirrat velloi lävitse rengin sielun,

vyörytellen elämän hurmaa yllä hornankuilun, jäljessä souti
sahdin mainingit kuin huokaukset tummat syvyydestä. Hän
vuoroin tanssi kukkatanhuvilla auringon paisteessa kuin
kuningas, ja koko mailma häntä kumarteli, ja joku armahasti
tähkäin takaa avoimin sylin häntä vastaan astui, kultaiset
rahat joka sormen päissä. Ja vuoroin vaipui hän kuin joen
pohjaan, liejua täynnä suu, kun kaikki toiset hääsaattueessa
yllä soutelivat, eivätkä kuulleet hänen huutojansa… Hän
silloin nyrkin löi kuin kiven pöytään ja virnisti kuin susi
Pankarille.

Nyt huomasi hän, että kieli liikkui ja haastoi kaikenlaista,

selvennellen sanojen sisältöä monin kuvin. Elämä oli ensin
näyttänyt kirkkaalta ilon sinitaivahalta; hän sitten itki, kurjaakin
se oli ja kurttuista kuin vanha lehmänlanta; ja vuoroin taas se
tuntui käyvän laatuun, kun suosiossa naisten on kuin hän;
hän komeili ja kerskui pitkän tovin, hän kunnes jälleen vaipui
aallon pohjaan, ja viimein pääsi hänen huuliltaan väkisin,
niinkuin kuolevalta — »Klaara».

Nyt luuli hetken tulleen lautamies työ täydentää. Hän nousi

nopeasti ja yli pöydän kurkoittautuen lähelle rengin korvaa
painoi suunsa. Hän jotain käheästi kuiski tälle, valahtain
valkeaksi kasvoiltansa. Hän jotain kysyi, vastausta vaati.

Oliko myöhä? Sammuneena nukkui nyt jättiläinen vaiti

penkillänsä. Ei vastausta. Rengin pää vain painui alemma alla
kysymyksen taakan. Myönsikö renki? — yhä kalvaammaksi
nyt kävi lautamies ja vavahteli. Hän kumartui ja kysyi
uudelleen ja kuulosteli tuskin hengittäen. Pää rengin painui
alemmaksi taas, vaan mykäksi jäi avonainen suunsa. Nyt
kiersi jäykän renkaan uumenille renkinsä Pankari ja
polvellansa ponnisti selkään velton jättiläisen ja raastoi hänet
vihdoin jaloilleen. Ovelle retkahdellen mentiin näin ja portaille
— sai siinä ruho vauhdin ja syöksyi suin päin ulos tummaan
yöhön.

Sumussa pää, vaan iloisella miellä eteenpäin hoiperteli

Markus kohden jotakin ylhää, joka viittoi yössä. Niin kumman
suuri oli kirkonkylä, ja ihmeen muuttuneelta kaikki näytti. Hei,
maakin pyöri jalkain alla niinkuin kirjoissa jossain siitä
kerrottiin, ja auma, jonka ohitse hän kulki, — se oli merkillinen
liikkumaan ja vastaan ilmestyi, jos minne kääntyi! Pankari
kunne jäi, se kurja raukka? Hänenkin kelvannut ois tätä
nähdä. — Hiis vieköön, kuinka kaita, hauska kuja!… … kuin
rotan loukko… seinät kylkiin kolkki molemmin puolin, kulki
vaikka kuinka. Kas niin, nyt päästiin viimein pintehestä… Hän
talsi, talsi kärsivällisesti. Hän pyrki jotain kajastusta kohden,
hymyillen joka hohti häntä varten. Ja joskus tuntui, niinkuin
vahva käsi näkymätönnä ohjailisi häntä. — Pankari kunne jäi,
se piru parka?…

Nyt näkyi ovi — tässä oli varmaan… Ja kas — nyt aukeni

se itsestänsä, ja sisään joutui hän kuin lentämällä. Johonkin
pehmeään hän kompastui, vaan hyvä oli siinä hänen maata
kuin ruusuvuotehella konsanansa, ja jokin lämmin, pullea ja
pehmyt lähestyi häntä, koski olkapäähän… Hän silloin
autuaana lepoon painui ja uneen vaipui kädet ristikkäin.

Vaan sikolätin eessä lautamies hetkisen vielä seisoi

kuulostellen, sisällä kunnes kaikki järjestyisi. Hän sitten astui
kaivon luo ja nosti jääkylmää vettä syvyydestä sen, valellen
kauan sillä kasvojansa. Sen jälkeen huoneessaan hän puvun
vaihtoi, samettiliivit kauniit ylleen puki, säkenin kirjaillut, ja
valkopaidan; huolella siistiytyi hän peilin eessä; sytytti sitten
lyhdyn sekä lähti.

Hän väleen palasi, ja lyhdynhohde valaisi seuralaista

valkeata ja säikkynyttä — siinä oli Klaara. Hän johti neidon
sikolätin luokse, avasi oven sekä lyhdyllänsä valaisi asukkaita
 pahnojen. Lihava, punasilmä emäsika heräsi unestansa
röhkien, vaan sian kupehella näkyi jotain valtaista,
kuorsaavaa ja tummahkoa. Pankari lyhdyllänsä lähemmältä
valaisi sekä näytti kädellään: »Kas, siinä hänet näet, vuoroin
makaa hän sinun luonasi ja vuoroin sian.»

II.
TALVI

Valkoinen vaippa kattoi seudun nyt, sen alla nukkui virta, järvi,
pellot, valveilla joskus ihmiset vain liikkui. He kyhnöttivät
tuvan lämpimissä ja tungeksivat liki toisiansa luo lieden,
vaieten ja tuijotellen. Ja pirtit samoin: oli niinkuin kaikki ne
lumikatoin kirkon ympärille kyyrylleen olisivat painautuneet
kuin tonttulauma pyöröhilkkoineen, etsien turvaa, yksin
peljäten talvisen lakeuden autiutta.

Ne palmikoivat yhteen sauhujansa kuin vakuuttautuen ja

julistaen: on meitä monta, lämpöä myös paljon. Ja kaikki
kyyristyivät kokoon, milloin puhuri pohjan lietsoi kylää kohden
kuin huokauksin raskain manan mailta. Vaan kirkko seisoi
ryhmän keskustassa, kohottain siunaavasti kukkoansa pilviä
kohden, jotka pimittäen ylitse lakeuden purjehtivat.

Raskaassa hämärässä illoin istui uneliaina miehet,

tuprutellen haikuja takkaan, lasten, vaimojen ja palkollisten
hiljaa kuunnellessa, erottikohan korva ulkoisalta jotakin
kummempaa kuin tuulen kohun. Harvakseen putoilivat jäykät
sanat kuin jäästä vaikeasti sulaen. Lausuttiin ehkä sana
rengistäkin, aamulla joka niiton päätyttyä karkasi metsiin,
jääden sille tielle. Hän majailee nyt vuorten korpimailla tuon
tukkilaisten mustan joukon luona, keväällä joka täällä jälleen
reuhaa. Kerranpa hänet näki Kalson ukko, kun metsissänsä
siellä liikuskeli. Se oli ollut hurjaa joukkiota, ja renki oletteko
kuulleet — sanoi: »Terveiset Pankarille sano, että on renki
hälle velkaa kiitokset olvesta vielä» — niin hän sanoi, ollen
pakanan suulas päissään, tuumi ukko, se oli päivänselvää
niinkuin viina. Hän juovan kuului heistä hurjimmin, hän, joka
ennen oli itse kunto, niin vaihtuu tytöt pulloon kerkeästi. Vaan
kuitenkin hän näytti olleen päämies tuon villin joukon, tuumi
Kalson ukko, — sepähän saadaan nähdä kevään tullen.
Sanoipa joku: »Niinpä taitaa juosta joesta vettä sakeampaa
silloin. Ken tänä vuonna tytöt pelastaa ja turvaa vallesmannin
kunnian, kun itse pöpö vaihtanut on puolta. Mahtaapa tästä
nousta moinen melske, ettei sen vertaa ole nähty ennen. En
silloin, totta vie, kun hän on täällä, saappaissa vallesmannin
mieli käydä. Siasta maksun varmasti hän vaatii.»

Niin haastoi miehet iltain ankeudessa, ja lapset, naiset

kuuntelivat kammoin; haikuja tuleen puhalsivat miehet juroina
vain, ei muuta tiennyt kukaan. Ja rengin varjo kasvoi
pimennossa, osaksi peikkomaisen uhkaavana, osaksi
sankaruuden hohtehessa — se painostaen seudun yllä viipyi
kuin synkänharmaat pilvet nuo, se syöpyi aikuisten mieliin,
lasten unikuviin. Pankariin hiukan kieroon katsottiin jo, pahan
alkuun, mutta enimmälti taloista virran vastakkaisen puolen.

Niin joutui joulu viikon valaisten ja loppiainen, jolloin ruudut

kielii: nyt ollaan voiton puolla kaikitenkin. Niin kaikui tervetullut
kellonsoitto kynttilänpäivän vihdoin avaruuteen, ylemmä joka
yhä valaistui. Heräsi eloon koko kylä taas; karisti kaikki yltään
talven horteen, ja miehen luonto nousi toimintaan. Taas katot
erkanivat auringossa, jokainen pirtti erillänsä seisoi, omine
sauhuineen ja torvilleen.

Virkeä, ihmeen kirkas aika, joka lumella, pakkasella,

auringolla mielemme hurmaa! Syntyi aimo telme, kun lapset
vapauteen laskettiin. Rannoille satapäinen pilttijoukko pyrähti
hyörimään kuin mettisparvi; suin päin he kelkoillansa alas
syöksi äyräiltä kahta puolta, kohdaten keskellä jäätä toisensa
ja käyden käsiksi hanakasti toisihinsa, niin että lumipilvet
tuprahteli. Kulkuset kilisivät pakkasessa, jalakset kaiken
päivää natisivat, pelloille suuntasivat lantareet, vuorilta liukui
alas tukkikuormat, hevoset höyrysivät, miehet lauloi, ja
jokaisella tuima taskumatti huurteisen turkin rintaa pullistutti.

Lakeus sarastuksen kirkkaudessa levisi vielä niinkuin

valkoarkki kirjoittamaton, ensin punertuen ja sitten valkoisena
kimmeltäen. Vain tuolla täällä joku lantakasa kuin mustetahra,
joku aidanseiväs kuin huutomerkki nousi hangen alta. Vaan
kohta kylän keskipistehestä säteittäin piirtyi hieno kirjoitus
laduista metsiin, suolle, järven jäälle. Tuo kirjoitus se monet
ilot kätki. Jäniksen jäljet nähtiin, seurailtiin tuoreita vinkuroita
metsän reunaan risukkojen ja kaatopuiden sekaan. Etsittiin,
vaanittiin ja saarrettiin salainen makuupaikka, kiertäin kehää,
vireessä hana, tarkkaan tähystellen, näkyikö jossain pitkä
korvapari tai silmä pelokas — ja laukaus pamahti, kaiun
kauan kiiriessä vuorilla, joilta viime ääni saapui, kun saalis oli
saatu kuopastansa.

Vaan suolla oli vielä kauniimpaa! Reunoilla kimalteli joka

oksa, jäähileissänsä männyn rungot loisti kuin tulenkulta alla
pakkastaivaan. Ja vielä pehmeällä hankisella näkyivät riekon
kirjaellut jäljet, ja siivet nousi hohtain pensaikosta. Ansoja
viritettiin ovelasti ja entisiä koettiin, kun niihin langennut oli
riista siellä täällä. Ja juuri laskiessa auringon ja kylmän
puraistessa palailtiin hämyssä kotiin kelpo saaliit myötä, kun
kaikkialla hyinen pakkasilta tervehdyslaukauksiansa ampui.
Ehkäpä syttyi tänään revontulet, ehkäpä niinkuin jättiriekon
siipi tulessa taivaanlaki leimahteli. Vaan harvoin oli liian
valoisata lauantaiöitsinnälle tuttuun tupaan.

***

Vaan tämän reippaan ajan kulki Klaara synketen yhä valon

karttuessa, kalveten yhä joka aamuruskoon. Hän oli jäykennyt
ja kuihtunut kesästä lähtein, jotta kävi sääli.

Tuvassa Vanhantalon ommeltiin, häät tahtoi maammo

viettää pääsiäisnä, vaan tytär itsepäisnä liikkui poissa. Hän
kulki vuoriin kauas tuijotellen, tuhansin talven värein jotka
hohti.

Hän tuonne kauas oli kadonnut, ei hyvästiä heittänyt hän

ollut. Vaan vieläkin hän tunsi, että kulki tie ajatusten eestaas
ilmain halki. Ne purjehti kuin pilvet talviset, valoisin toivein,
synkän toivotonna, ne laskeutuivat jyrkänteiltä tuolta, palaten
jälleen, painuin niiden taakse. Välistä kietoi usvat
tummanraskaat päivästä päivään metsät kaukaiset kuin
suruhuntuun, kaikki kätkevään. Hän silloin kyyneltyi ja kylmää
kärsi. Välistä syttyi siellä kumma hohde: valoa yliluonnollista
loistain lepäsi metsät, laet lumivaipat, henkien mailma,
puhtaampi kuin mainen, häipyen valkopilviin, siintoon taivaan.
Hän katsoi, katsoi, kunnes sokaistuna hän horjui, täynnä
 valkeutta rinta. Laella korkeimmalla silloin luuli hän
näkevänsä jonkun olennon avoimin sylin laaksoon katsovan.
Ja käsivarsin ojennetuin Klaara vuoria kohden kauan
kurkotteli kuin vastaukseksi, kunnes havahtui hän uupuneena
pakkaseen ja lumeen.

»Sinervä vallan olet», sanoi maammo, »kai suret tässä

järjen itseltäsi mokoman juoppolallin rengin tähden. Käy
lautamiehen Juokse, lapsoseni, ja hali hiukkasen, niin
lämpenet.» —

***

Ei ollut Pankarinkaan päivät hauskat, se nähtiin kyllä, eikä

liioin yöt, kylässä vaikka tavat salli paljon. Entistä jurompi ja
suljetumpi hän oli, jotain harkitsevan näytti, aamusta iltaan
kaikkialla raatoi, kernaimmin kuitenkin hän metsään lähti.
Talvisen valon vuoksi ehkä hohti enemmän harmahtavaa
ohimoilla, kuin hänkin äkin oisi vanhentunut. Köpelö
sulhasmies, niin tuumi väki, saas nähdä, saako tyttö asuskella
takana virran vielä vihittynä?

Vaan kerran tuli kylään hauska laulu, ei tietty mistä; sitä

lauloi ensin vain harvat, mutta kohta joka talo. Aikansa
renkuteltiin laulunpätkää hölkässä tukkikuorman, luona
kehdon seudulla laajalti. Se kuului näin:

Emäsika on Pankarissa
kuin tynnöri mahdoton.
Ja renki virkkoi: sika tuo
sydänkäpyseni on.
Sioista, viinast' auta meitä, Herra.
 Näät lemmittynsä luota
mies karkasi metsihin,
ja pääsiäiseksi lahdataan
sika paksu Pankarin.
Lohduta tyttö raukkaa silloin, Herra.

Vuorilla murheissansa
nyt istuu renki tuo
ja hioo pitkää puukkoaan
ja viinaa, villi, juo.
Puukosta auta Pankaria, Herra.

Niin kertoo meille laulu,

opin minkä siitä saa?
Pankari ehkä sikoineen
hautaansa taivaltaa.
Käännytä kaikki häijyt sielut, Herra.

Profeetan runotaidon arveltiin versovan jälleen parran

kasvaessa. Mene ja tiedä. Vaikka kirkonpuoli laulannan
lopettikin huhun vuoksi. Ei ollut arkalasta lautamies, hän joka
toinen viikko hakkuumailleen vuorille lähti, usein aivan yksin.

Niin joutui muuan aamu pilvinen. Jo varhain alkoi hiljaa

hiutaleida, ja väleen yltyi pyry sankeaksi, vapaaksi päivän
tehden ajotöistä. Vaan Pankari ei välittänyt säästä, hän
koiraturkit otti, rekeen vääntyi ja ajoi talvitietä ylös virtaa.
Kohdalla kirkon, jossa pyry pyöri vaiheilla muurin
harmaakivisen ja nietoksia nosti hautuumaalle, hän kiihdytti ja
ajoi äyrähälle ja tietä eelleen kohden vuorimaita Hän kohta
joutui metsän reunaan, sai tuulensuojan sekä kelpo kelin, tie
joskin alkoi vähitellen nousta.