Power and diplomacy: India's foreign

policies during the Cold War Zorawar

Daulet Singh
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/power-and-diplomacy-indias-foreign-policies-during-t
he-cold-war-zorawar-daulet-singh/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

US Presidents and Cold War Nuclear Diplomacy Aiden

Warren

https://ebookmass.com/product/us-presidents-and-cold-war-nuclear-
diplomacy-aiden-warren/

Russia's 2022 War Against Ukraine and the EU’s Foreign

Policy Reaction: Context, Diplomacy, and Law Luigi
Lonardo

https://ebookmass.com/product/russias-2022-war-against-ukraine-
and-the-eus-foreign-policy-reaction-context-diplomacy-and-law-
luigi-lonardo/

Between Diplomacy and Non-Diplomacy. Foreign relations

of Kurdistan-Iraq and Palestine Gülistan Gürbey

https://ebookmass.com/product/between-diplomacy-and-non-
diplomacy-foreign-relations-of-kurdistan-iraq-and-palestine-
gulistan-gurbey/

Japan and the Middle East. Foreign Policies and

Interdependence Satoru Nakamura

https://ebookmass.com/product/japan-and-the-middle-east-foreign-
policies-and-interdependence-satoru-nakamura/
Understanding the Cold War Elspeth O'Riordan

https://ebookmass.com/product/understanding-the-cold-war-elspeth-
oriordan/

Economists and COVID-19: Ideas, Theories and Policies

During the Pandemic Andrés Lazzarini

https://ebookmass.com/product/economists-and-covid-19-ideas-
theories-and-policies-during-the-pandemic-andres-lazzarini/

The Politics of U.S. Foreign Policy and NATO:

Continuity and Change From The Cold War to the Rise of
China Chris J. Dolan

https://ebookmass.com/product/the-politics-of-u-s-foreign-policy-
and-nato-continuity-and-change-from-the-cold-war-to-the-rise-of-
china-chris-j-dolan/

A Supernatural War: Magic, Divination, And Faith During

The First World War Owen Davies

https://ebookmass.com/product/a-supernatural-war-magic-
divination-and-faith-during-the-first-world-war-owen-davies/

Economic Diplomacy and Foreign Policy-making 1st ed.

Edition Charles Chatterjee

https://ebookmass.com/product/economic-diplomacy-and-foreign-
policy-making-1st-ed-edition-charles-chatterjee/
Power and Diplomacy
Power and Diplomacy
India’s Foreign Policies
during the Cold War

Zorawar Daulet Singh

1
 1
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trademark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries.

Published in India by
Oxford University Press
2/11 Ground Floor, Ansari Road, Daryaganj, New Delhi 110 002, India

© Zorawar Daulet Singh 2019

The moral rights of the author have been asserted.

First Edition published in 2019

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence, or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

ISBN-13 (print edition): 978-0-19-948964-0

ISBN-10 (print edition): 0-19-948964-5

ISBN-13 (eBook): 978-0-19-909533-9

ISBN-10 (eBook): 0-19-909533-7

Typeset in Trump Mediaeval LT Std 9.5/13

by Tranistics Data Technologies, New Delhi 110 044
Printed in India by Replika Press Pvt. Ltd
 In memory of
Captain Daljinder Singh, Deccan Horse,
who laid down his life in the India–Pakistan war
on 4 December 1971
 Figures and Tables

Figures
   I.1 Choice Paths during a Crisis 30

2.1 Choice Paths during the First East Bengal Crisis 92

3.1 Choice Paths during the 1954 Crisis 132

4.1 Choice Paths during the Formosa Crisis 174

6.1 Choice Paths during the Second Indochina Crisis 258

7.1 Choice Paths during the Second East Bengal Crisis 297

8.1 Choice Paths during the Sikkim Crisis 338

Tables
1.1 Nehru’s Peacemaker Role Conception 69

5.1 Indira Gandhi’s Security Seeker Role Conception 220

 Abbreviations

BSF India’s Border Security Force

CDA Chargé d’affaires
CRO Commonwealth Relations Office
DMZ Demilitarized zone (demarcation line separating
North and South Vietnam at the 17th Parallel)
DRVN Democratic Republic of Vietnam
FCO Foreign and Commonwealth Office
FO Records of the Foreign Office, the National
Archives, London
FRUS Foreign Relations of the United States
IB India’s Intelligence Bureau
ICSC/ICC International Commission for Supervision and
Control in Vietnam
IR International Relations
J.N. Papers Unpublished Jawaharlal Nehru Papers, NMML
JAC Joint Action Committee
KMT Kuomintang, the Nationalist Party of China
MEA Ministry of External Affairs
NAI National Archives of India
NATO North Atlantic Treaty Organization
NMML Nehru Memorial Museum and Library
NVA North Vietnamese Army
P.N.H. Papers P.N. Haksar Papers, NMML
PLA People’s Liberation Army
PRC People’s Republic of China
PREM Records of the Prime Minister’s Office, The
National Archives, London
xii Abbreviations

R&AW Research and Analysis Wing, India’s external

intelligence agency
SWJN-FS Selected Works of Jawaharlal Nehru, First Series
(pre-1946)
SWJN-SS Selected Works of Jawaharlal Nehru, Second
Series (post-1946)
UK United Kingdom
UNSC United Nations Security Council
USA United States of America
USSR Union of Soviet Socialist Republics
 Preface

The Cold War is often called the ‘Long Peace’ when two gladiators
strode the planet as never before, bearing such destructive arms as
had never been seen before in human history. We are familiar with
this story, where the two superpowers discovered a shared interest
in their mutual stability and survival, despite an unceasing ideo-
logical and geopolitical rivalry. On the periphery of that struggle
lay a tumultuous and uncertain fate for the middle powers that
had recently emerged from the thrall of colonialism. Like several
of its peers, India found itself in the midst of these two colliding
worlds, and was compelled to craft a policy and strategy. The pres-
ervation of an independent personality and sovereignty, that is,
being non-aligned, was a basic impulse for India. However, craft-
ing a foreign policy was about other ideas too. This book is about
those wider sets of beliefs about how India defined its interests
and goals and produced security in the context of the Cold War.
And, it was in the neighbourhood where India confronted recur-
ring crises and geopolitical challenges. How and why Indian poli-
cymakers responded to those regional events remains obscured or
mired in competing interpretations.
As analysts and historians, we are obligated to fulfil our main
task and offer fresh vantage points to understand the past. However,
my urge to examine Indian statecraft during the Cold War years
was not merely to recover the past, which may be shrouded in the
archives, or to engage in a conversation with other scholars. We
xiv Preface

are also returning to a world that, in some ways, resembles the

one that we were confidently told had ended. How India ought
to respond to this world of competing great powers where no one
state or bloc holds sway over the international system is at the
heart of contemporary debates on India’s role in the neighbour-
hood and beyond. It is, hence, an apt moment to return to those
formative years of India’s foreign policy and understand how lead-
ers and strategists navigated through a competitive and uncertain
international environment. In doing so, we might draw some les-
sons or clues on how to craft a sustainable role, even if the future
rhymes a little differently.

***
This work could not have been possible without the support, coun-
sel, and friendship of many others. Sunil Khilnani has been a source
of constant support from the very outset, and did not dissuade
me from attempting such an ambitious project when he might
have known better. I was also fortunate to have Srinath Raghavan’s
counsel during my reclusive years of doctoral research. Most of
the pre-writing phase was spent at the archives—briefly at the
National Archives in London and then much of it in the Indian
archives. The Nehru Memorial Museum and Library, Delhi
(NMML) is truly the gold standard as a repository for historical
documents in India and their staff was a delight to work with.
The National Archives of India is, in contrast, a more impersonal
and larger institution, but I was still fortunate to access several
relevant files and memoranda, sometimes by sheer happenstance!
It cannot be gainsaid that a study such as this could only have
profited from the collective memory of accomplished observers
and practitioners. The late Inder Malhotra, the late B.S. Das, M.K.
Rasgotra, K. Shankar Bajpai, Eric Gonsalves, Chandrashekhar
Dasgupta, G.B.S. Sidhu, Kishan Rana, Shyam Saran, Shiv Shankar
Menon, Prabhat Shukla, Ranjit Gupta, Sudhir Devare, Ashok
Parthasarathi, and Rana Banerji were all generous with their
time and reflections on past events. For these insightful conver-
sations, I remain deeply indebted. I also remain appreciative of
 Preface xv

the thoughtful and perceptive comments by Jaspal Singh, Suman

Mann, Rudra Chaudhuri, and Swapna Kona Naidu on various
parts of this manuscript. Pratap Bhanu Mehta has been a source of
encouragement for several years, as has David Malone, and Walter
Anderson ever since I met him at Johns Hopkins University’s
School of Advanced International Studies in 2004. The Center for
the Advanced Study of India at the University of Pennsylvania
was kind enough to invite me to present some of my research in
April 2015. As doctoral examiners, Vipin Narang and Paul McGarr
were discerning and generous in their assessment on an earlier
version of this manuscript. The Centre for Policy Research in
Delhi has offered me an exceptionally conducive environment to
remain engaged and to hone this study. Suneina has been a rock
by my side. Fateh and Viir provided perspective and comic relief
during the stressful phases. Without their affection, there would be
no book.
 Introduction

It is often argued that India’s foreign policy in the post-1991 period

witnessed a dramatic break from past patterns, with fundamental
changes in India’s conception of its interests and its international
roles and behaviour.1 It is widely held that Indian leaders altered
their international images, their ideas relating to national inter-
est, the role of force and coercion in statecraft, and beliefs about
how India ought to relate to its regional and global environment.
But most of these notions of foreign policy change were not a new
phenomenon at all. India’s statecraft during the Cold War period
was infused by changing beliefs around precisely such themes.
Mainstream historiography portrays India’s foreign policy as that
of a postcolonial, non-aligned state standing apart from the Cold
War struggle by resisting being drawn into the political–military
embrace of one or other of the superpowers. Such a cursory and
static interpretation of a key period of India’s foreign policy rests,
it is argued in this book, on a neglect of more complex Indian
worldviews that evolved to condition state action. Indeed, the
dramatic shift in roles and behaviour from the Nehru period in
the 1950s to the Indira Gandhi period in the late 1960s and 1970s
suggests that the so-called ‘rubicon’ or seminal transformation in
India’s strategic thought and action had in fact been crossed earlier.

1 C. Raja Mohan, Crossing the Rubicon: The Shaping of India’s

New Foreign Policy (New Delhi: Viking, 2004).

Power and Diplomacy: India’s Foreign Policies during the Cold War.
Zorawar Daulet Singh, Oxford University Press (2019). © Zorawar Daulet Singh.
DOI: 10.1093/oso/9780199489640.003.0001
2 Power and Diplomacy

If we seek to make informed assessments about India’s future

foreign policy and possible contestations, we must revisit a much
larger and earlier slice of its strategic past in order to discern prior
policy patterns during times of inflexion and change. The Cold
War period offers a rich and relatively untapped empirical reserve
that can provide much needed depth to understanding Indian stra-
tegic thought and geopolitical practices. And, to truly understand
Indian statecraft, one must go beyond the study of non-alignment
and examine the more concrete ideas that have informed Indian
geopolitics over the years. This book attempts to explicate some of
these ideas and their application during some of the most signifi-
cant events and crises in India’s immediate and extended neigh-
bourhood over three decades during the Cold War.

The Argument
India’s foreign policy during the Cold War period from the 1950s
to the 1970s was not simply an exercise in the preservation of its
strategic independence. Analytical focus on a largely unchanging
self-image of non-alignment has led scholars to downplay what
was in fact a dramatic evolution in Indian foreign policy dur-
ing that period. Specifically, from projecting itself initially in an
extra-regional peacemaker role during the Nehru period, where
India intervened in several crises in Asian high politics, India’s
role ­dramatically contracted to that of a largely sub-continen-
tal s­ecurity seeker in the Indira Gandhi period, with narrower
­conceptions of order and security. Importantly, this shift was not
simply one of a change in geopolitical scope but also a change
in the modes of regional policy behaviour. The central argu-
ment of this book is that this change in Indian statecraft resulted
from a change in regional role conceptions from the Nehru to the
Indira Gandhi periods. Role conceptions emerge from policymak-
ers’ beliefs and images relating to their state’s interaction with
its external environment. As discussed later, these include the
appropriate scale of regional activity and functional goals, ori-
entation to this defined external environment, and the preferred
modes of behaviour. The behavioural shift between the Nehru and
 Introduction 3

Indira Gandhi periods should, therefore, be seen as emerging from

different ideas that defined India’s regional role in each period.
The core question that drives this study—What explains the
transformation in Indian geopolitics during the Cold War?—has
certainly been acknowledged before. Michael Brecher, for instance,
noted the shift from ‘an active, dynamic involvement in world
politics’ under the ‘Nehru–Menon conception, to a more pas-
sive role, almost a withdrawal from conflicts external to India’s
­narrowly-conceived national interests’.2 Yet this dramatic shift in
the scope and modes of India’s foreign policy behaviour between
the two periods has not been examined in any depth, and is usu-
ally portrayed either in terms of a reductionist contrast between an
idealistic and naive Nehru versus a hard-nosed and insecure Indira
Gandhi, or in terms of the structural deterministic argument that a
changing external environment made India’s foreign policy shift
all but inevitable.3 These popular images juxtaposing the Nehru
and Indira Gandhi periods have not received the detailed study
they deserve—both conceptually and empirically. More broadly,
there seem to be two basic weaknesses in how we study India’s
foreign policy. First, much of the existing body of work is unable
to confront the amorphous nature of non-alignment, and is thereby
unable to account for the variations in India’s foreign policy during
the Cold War period. Indeed, the focus on non-alignment has led to
a prolonged neglect of the more complex worldviews and strands of
ideas that also conditioned Indian geopolitics during the Cold War.
Second is the dearth of archival-based work on India’s foreign pol-
icy more generally, and the absence of a detailed empirical exami-
nation of regional statecraft during the Nehru and Indira Gandhi

2 Michael Brecher, ‘Non-alignment Under Stress: The West and the

India–China Border War’, Pacific Affairs 52, no. 4 (1979–1980): 629.

3 Sumit Ganguly, Indian Foreign Policy (New Delhi: Oxford University

Press, 2015); David M. Malone, Does the Elephant Dance? Contemporary

Indian Foreign Policy (New Delhi: Oxford University Press, 2012);
J.N. Dixit, Makers of India’s Foreign Policy (New Delhi: HarperCollins,
2004); Surjit Mansingh, India’s Search for Power: Indira Gandhi’s Foreign
Policy, 1966–1982 (New Delhi: SAGE, 1984); Raju Thomas, Indian
Security Policy (Princeton: Princeton University Press, 1986).
4 Power and Diplomacy

periods within a single research frame.4 The result of these gaps in

the literature appears sufficient enough to warrant a more exten-
sive comparative foreign policy analysis of these two periods.
Despite a recent wave of eclectic scholarship on India’s Cold
War foreign policy, especially on the Nehru years, India’s regional
policies have been relatively neglected. Not only is there a dearth
of serious work on Nehru’s regional policy in the 1950s, the nature
of interpretations of Nehru are either ‘hagiographic’ or polemical
critiques that ‘have not delved deeply enough into the material,
to explore the reasons behind his choices’.5 Typically, the peri-
odic focus is either on the pre-1950 Dominion period on India’s
norm shaping at multilateral settings such as the UN,6 pre-1950
statecraft and national consolidation,7 or on the outbreak of bilat-
eral problems with China in the late 1950s and its escalation in
the 1962 war.8 A study of Nehru’s foreign policy in geopolitical

4As Narang and Staniland suggest, ‘There is enormous room for further
research on the making of India’s foreign policy’ both in terms of ‘deeper
historical studies of the roots of strategic worldviews’ as well as ‘detailed
studies of the inner workings of the Indian foreign policy apparatus’.
Vipin Narang and Paul Staniland, ‘Institutions and Worldviews in Indian
Foreign Security Policy’, India Review 11, no. 2 (2012): 91. In a similar
vein, Raghavan observes that historians have mostly ‘ignored research’
on independent India’s foreign policy, ‘preferring to toil on the British
and earlier periods’. Srinath Raghavan, War and Peace in Modern India
(New Delhi: Permanent Black, 2010), 3.
5 Jivanta Schottli, Vision and Strategy in Indian Politics: Jawaharlal

Nehru’s Policy Choices and the Designing of Political Institutions

(London: Routledge, 2012), 21.
6 Manu Bhagavan, The Peacemakers: India and the Quest for One

World (New Delhi: HarperCollins, 2012).

7 Raghavan, War and Peace in Modern India; Chandrashekhar Dasgupta,

War and Diplomacy in Kashmir, 1947–48 (New Delhi: SAGE, 2002).

8 Steven A. Hoffmann, India and the China Crisis (New Delhi: Oxford

University Press, 1990); S. Mahmud Ali, Cold War in the High Himalayas:
The USA, China and South Asia in the 1950s (Surrey: Curzon Press, 1999);
Neville Maxwell, India’s China War (London: Jonathan Cape, 1970); Steven
A. Hoffmann, ‘Rethinking the Linkage Between Tibet and the China–India
Border Conflict: A Realist Approach’, Journal of Cold War Studies 8, no. 3
(2006): 165–94; Raghavan, War and Peace in Modern India.
 Introduction 5

terms—that is, in the realm of high politics and security—remains

understudied. The year 1962 so dominates mainstream historiog-
raphy that the decade of the 1950s is merely taken as a prelude and
build-up to that climactic event. Much of the work into India’s
foreign policy in the 1950s, hence, invariably tends to be over-
shadowed by the retrospective historical knowledge of an impend-
ing debacle.9 As a consequence, a whole interregnum, if it can
be called that, has been left unexplored or perfunctorily treated
in mainstream historiography. For the Indira Gandhi period, the
lack of detailed historical work is even starker. That a 1984 study
remains the only notable contribution on this subject exempli-
fies the point.10 Given the recent, if partial, accessibility of new
archival material for the Nehru and Indira Gandhi years, it is now
a fruitful moment to re-engage with that wider period. This book
offers another lens to interpret and understand the shift in India’s
foreign policy during the Cold War, in order to illuminate the con-
tinuity and change from the Nehru to the Indira Gandhi periods,
which often gets obscured under the rubric of non-alignment or
simplified in the binary of idealism versus realism.
Why is focusing on non-alignment as the main explanatory
framework for India’s foreign policy of limited analytical value?
The idea of non-alignment is ‘entrenched in the vocabulary of
India’s past, present and future’.11 Yet, even a cursory observa-
tion of India’s foreign policy practices reveals patterns of varia-
tion and change through the decades, despite a seeming continuity
of non-alignment. For instance, Nehru himself observed that

9 S. Gopal, Jawaharlal Nehru: A Biography, Volume 2, 1947–1956

(New Delhi: Oxford University Press, 1979). This is also exemplified in
Wolpert’s biography, which chronicles the period from 1950 to 1956 in ten
pages. Stanley Wolpert, Nehru: A Tryst with Destiny (New York: Oxford
University Press, 1996). Even memoirs by senior officials on this period
are typically afflicted with the same problem. T.N. Kaul, Diplomacy in
Peace and War (New Delhi: Vikas, 1979); Subimal Dutt, With Nehru in
the Foreign Office (Calcutta: Minerva, 1977); C.S. Jha, From Bandung to
Tashkent: Glimpses of India’s Foreign Policy (New Delhi: Sangam, 1983).
10 Mansingh, India’s Search for Power.

11 Rudra Chaudhuri, Forged in Crisis: India and the United States

since 1947 (Noida: HarperCollins, 2014), 253.

6 Power and Diplomacy

non-alignment ‘in itself is not a policy; it is only part of a policy’.12

P.N. Haksar, a key advisor of Indira Gandhi, clarified, ‘non-
alignment was not the essence and substance of India’s foreign
policy. Non-alignment is not, in a Kantian sense, a thing in itself.
Non-alignment was the means, at a particular time and in a par-
ticular place….’13 What such reflections suggest is that beyond the
rubric of non-alignment there were additional beliefs and images
that shaped the conduct of foreign policy in each of these periods.
By itself, non-alignment is essentially an identity or a self-image
with a ‘universe of possibilities for action’.14 But if non-alignment
is deemed to include several broad forms of statecraft, then it argu-
ably explains little.15 As this book examines, there was a funda-
mental distinction between the interpretations of non-alignment

12 Jawaharlal Nehru, India’s Foreign Policy: Selected Speeches,

September 1946–April 1961 (New Delhi: Ministry of Information and
Broadcasting, Government of India, 1961), 79. Elsewhere Nehru observes,
‘strictly speaking’, non-alignment ‘represents only one aspect of our
policy; we have other positive aims also….’ Jawaharlal Nehru, ‘Changing
India,’ Foreign Affairs 41, no. 3 (April 1963): 456.
13 P.N. Haksar, India’s Foreign Policy and Its Problems (New Delhi:

Patriot Publishers, 1989), 32.

14 Judith Goldstein and Robert O. Keohane, Ideas and Foreign Policy:

Beliefs, Institutions, and Political Change (London: Cornell University

Press, 1993), 8.
15 Note, for example, what the editors of a study on Indira Gandhi’s

foreign policies have to say about the Cold War period: ‘India’s record of
fidelity to past policy and practice is unusual.’ India is ‘sui generis, as far
as foreign policy strategy and tactics are concerned. Successive leaders
in the same party and different parties have found it difficult to depart
from the Nehru line…. Against this general background of continuity,
stability and decorum, India’s relations with the outside world can be
appreciated as basically rational….’ It would be extraordinary if the authors
were actually unaware of the different approaches in Nehru and Indira
Gandhi’s statecraft. Rather, the problem here seems to be one of
conceptualizing the variation in India’s foreign policy after the Nehru
period despite continuity in India’s self-image in international politics.
A.K. Damodaran and U.S. Bajpai, eds, Indian Foreign Policy: The Indira
Gandhi Years (New Delhi: Radiant, 1990), ‘Introduction’: xiv–xv.
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Sanokaa kuitenkin mitä ajattelitte.

— Ajattelin samaa kuin se, joka yöllisen myrskyn jälestä näkee

pilvien hajaantuvan antaaksensa sijaa siniselle taivaalle ja kirkkaille
tähdille. Ehkä en mitään ajatellut, mutta mieleni muuttui iloiseksi.

— Tehän imartelette.

— Tämän yhden ainoan kerran vain… Mutta, jatkoi Harald,

muuttaen kiireesti puheenaihetta — mitä kirjettä tässä hautakivellä
lueskelette?

— Tätä, vastasi Irene ja viattomasti hymyillen kääri auki pari

Haraldin kirjoittamaa nuottilehteä, joissa paitsi "Yksinäisen tytön
suru" nimistä laulua myös oli joitakin muita hänen sävellyksiään.

— Nythän te vuorostanne imartelette minua, naurahti hän.

Ikäänkuin karkoittaaksensa tuon luulon Irene äänellä, joka koetti

olla välinpitämätön, vastasi:

— Tahdoin oppia kaikki sanat ulkoa. En ennestään niitä osannut.

Irene yritti kiemailla, sillä hänpä oli nainen. Kuitenkin hän kovasti
punastui, koska tiesi valehdelleensa. Sanat hän osasi aivan hyvin;
hän oli niin usein niitä, laulanut, että jo aikoja sitten oli oppinut ne
ulkoa.

Tytön punastus ja suloinen kainous vaikuttivat Haraldiin, niin että

hän nyt vasta huomasi hänet ihanaksi. Ja samassa hän myös
ymmärsi, ettei hänen edessänsä ollut enkeli, vaan ihminen, johon
inhimilliset tunteet vaikuttavat, jonka mieltä toisen ihmisen rukoukset
liikuttavat, jota saamme katsoa lempeästi silmiin… ja odottaa
vastausta.

— Onko teistä hauskaa istuskella tällä hautakivellä?

— On, koska itsekin tahtoisin olla kuollut. Vainajat varmaankin

ovat meitä paremmat ja parempi heidän on ollakseen.

— Serkkunneko hän oli, joka on tähän haudattu?

— Serkkuni oli, ja soisinpa että… niin, soisinpa hänen elävän.

Varmaankin hyvin pitäisin hänestä. Ehkäpä rakastaisinkin, jatkoi hän,
veikistellen yhtä miellyttävästi kuin äskenkin ja hänen poskilleen
nousi jälleen kaino puna.

— Mutta olen kuullut kerrottavan, ettei hän ole kuollut Suomessa,

vaan sukulaisten luona ulkomailla.

Miespalvelija sekä kamarineitsyt olivat tuontuostakin kertoneet

Haraldille kaikellaisia pahoja huhuja vapaaherrasta ja muun muassa
myös maininneet pikku Henrik Henningin. Yleensä Harald ei pitänyt
tyhjistä ja todistamattomista juorupuheista, mutta koska vapaaherra
ja ensi hetkestä oli tuntunut hänestä vastenmieliseltä, niin hän ei
hänen suhteensa yhtä tarkasti pitänet kiinni tästä mielipiteestään,
vaan kuunteli yhtä halukkaasti näitä kertomuksia kuin lapset, jotka
jännityksellä kuuntelevat hoitajansa kertomia inhoja satuja.

Vaikka nämä huhut yksityiskohdissaan hiukan erosivatkin

toisistaan, olivat ne kuitenkin pääasiassa yhtäpitäviä ja kuuluivat
näin:

Vapaaherran vanhempi veli oli kreivi ja hänen nimensä oli Henrik.

Hän oli uljas ja ylevämielinen herra, joka oli ylpeä ylpeille, mutta
nöyrä alhaista säätyä oleville sekä kaikin puolin hyvä ja antelias.
Tässä suhteessa hän oli veljensä vastakohta, tämän joka koko
ikänsä oli ylimyksiä liehakoinut, mutta sen sijaan polkenut ja sortanut
alhaista kansaa. Henrik, vanhempi veli, oli Ristilän omistaja, kun sitä
vastoin nuoremmalla, Arvilla, joka silloin oli kapteeni, oli vain
muutamia Ristilään kuuluvia taloja hallussaan. Nyt sattui niin, että
vanhempi veli rakastui alhaista sukua olevaan nuoreen tyttöön, jolle
Jumala oli suonut sekä kauneutta että suloutta ja, huolimatta
nuoremman veljensä nuhteista, hän menikin hänen kanssansa
naimisiin. He tulivat onnellisiksi ja heille syntyi poika, jolle annettiin
nimeksi Henrik. Jonkun ajan kuluttua täytyi kreivin tärkeitten asiain
tähden matkustaa kauas ulkomaille ja kun hän viipyi kauvan yli
määräajan, eikä tullut kirjettäkään, joka olisi ilmoittanut, oliko hän
hän enää edes hengissä, vai oliko jo kuollut, niin nuori kreivitär pani
tuon niin pahaksensa, että joutui mielenvikaan ja vietiin
hullujenhuoneeseen. Nuorempi veli alkoi nyt huolehtia pikku
Henrikistä ja hänen sanottiin pitäneen lasta hyvänä. Näyttipä siltä,
ettei hän voinut tulla pojatta toimeen, koska hän matkustaessaan
kerran Saksaan, vei kaksivuotiaan lapsen mukanansa. Vapaaherra
palasi sieltä ystävänsä von Nitin seuraamana, mutta lapsen sanottiin
kuolleen Lyypekissä ja vapaaherralla oli näytettävänä lääkärin
kirjoittama todistus sen taudin laadusta, johon lapsi muka oli kuollut.
Kuitenkin luullaan, ettei lapsi ole kuollut luonnollista kuolemaa, vaan
että se on surmattu taikka jätetty jollekin asumattomalle rannikolle.
Ainakin ovat sekä kertojat että monet muutkin ullakolla ja pihassa
kuulleet huokauksia ja kummallisia ääniä, jotka ovat puhuneet
asumattomasta saaresta sekä maininneet yhtä ja toista muutakin,
josta on saatu syytä arvella jos jotakin. Selvänä asiana pidettiin, että
surmattu poika siellä huokaili ja kummitteli, ja sanoivatpa kertojat
nähneensä aaveitakin. — — — Pikku vainajan muistoksi oli parooni
kuitenkin pystyttänyt hautakiven.

Monen vuoden kuluttua palasi sitten takaisin lapsen isä, kreivi

Henrik, ja se vaikutti niin hänen rouvaansa, että hänen aivonsa heti
selvenivät ja he rupesivat uudelleen elämään onnellista elämää
Ristilässä, jolloin heille syntyi tyttö, joka ristittiin Helenaksi. Mutta
puolen vuoden kuluttua lapsen isä kuoli ja äiti tuli jälleen
mielipuoleksi surusta, joka vihdoin viimein vei hänet hautaan. Ja
ruumiina hänen sanottiin olleen yhtä kaunis kuin eläessänsäkin. Nyt
vapaaherra tuli pikku Helenan holhoojaksi, mutta ennenkuin oli
elänyt täyttä kahtakaan vuotta, kuoli myös lapsi, vaikka hoitaja väitti
sen, silloin kun hänet ajettiin talosta pois, vielä olleen niin terveen ja
reippaan, ettei siinä ollut sairauden hiventäkään. Ja tällä tavoin
vapaaherra sai haltuunsa sekä Ristilän että kaikki muut maakartanot.

Irene kalpeni kuullessaan Haraldin muistutuksen ja vastasi:

— Sanoin väärin; hän ei ole tänne haudattu, vaan tämä on hänen

muistokivensä.

Irene oli siis tahtonut pitää Haraldilta salassa, ettei Henrik ollut
tänne haudattu. Olikohan Irenekin tunnottomilta palkollisilta saanut
kuulla kaikellaisia arveluja? Taikka miksi hän kalpeni, epäilikö hän
omaa isäänsä?

Harald oli pahoillaan, että oli tullut kajonneeksi näin kipeään ja

arkaluontoiseen asiaan. Hän koetti korvata ajattelemattomuutensa
muuttamalla heti puheenaihetta.

— Mitä pidätte auringosta, joka laskee tuonne kummun taakse?

 — Pidän aurinkoa onnellisena, sitä kun aina rakastetaan, tulipa se
minne tahansa.

— Onko rakastettuna oleminen siis niin suuri onni?

— Onhan toki… suurin onni, mitä maailmassa voi olla.

— Tarkoitatte ehkä, että silloin ei tekisi mieli kuolla?

— Juuri sitä tarkoitan. Kun tietää olevansa rakastettu, niin haluaa

myös elää. Mutta miksi tuollaista kysyitte?

— Kysyinpähän vain arvelematta, sillä mitään tarkoittamatta, ja…

suotteko anteeksi?… Samallaisia kysymyksiä teidän olisi sopinut
tehdä minulle ja minä ehkä… olisin voinut vastata samoin kuin tekin.

— Mutta tehän olette mies. Onhan miehelle koko maailma

avoinna, mitäpä hän siis ikävöisi kuolemaa, vaikkei häntä
rakastettaisikaan!

Mitähän Irene tarkoitti tuolla "rakastettu" sanallaan ja kuinkahan

laajassa merkityksessä hän sen käsitti? Siitä tyttö itsekään tuskin
olisi voinut saada selkoa ja parasta oli, ettei Harald kysynyt sitä
häneltä. Selvästi hän kumminkin huomasi, että tyttö kaiken ikänsä oli
kaivannut hellyyttä.

Nyt seurasi kotvan äänettömyys, jonka kestäessä Irene haaveillen

katsoi maahan ja Harald kävelykepillään löi poikki muutamia
tätyruohoja, joita tässä paikassa kasvoi oikein kosolta. Havaitessaan
tämän Irene pisti hienon kätensä kepin eteen, varjellaksensa kukkaa,
joka nyt vuoroonsa oli tulemaisillaan katkaistuksi. Nuhdellen, ehkäpä
samalla ystävällisesti hän katsahti ylös Haraldiin ja sanoi:
 — Antakaa niiden olla; niiden on niin hyvä olla ja varmaankin
tahtovat ne mielellään elää, kun ympärillään näkevät sukulaisia ja
ystäviä, jotka rakastavat heitä.

Tässä hän ikäänkuin malttoi mielensä, mutta tunteet valtasivat

hänet ja äänellä, jonka vieno surumielisyys syvästi liikutti Haraldin
sydäntä hän huudahti:

— Ystäviä, niin, sellaisiahan minulla ei ole… ei ainoatakaan.

Hiljaa ja empien Harald häntä lohdutteli:

— Kukkasethan ovat ystäviänne ja sävelet siskojanne. He teitä

ymmärtävät.

Katseella, jossa ilmeni kiitollisuutta ja surua, jopa

veitikkamaisuuttakin, Irene vastasi:

— Pitäisi teidän toki ymmärtää, etten suinkaan ole niin eetterinen

olento, että niihin tyytyisin.

Tämä suora vastaus huvitti Haraldia niin, että hän yhdessä Irenen
kanssa nauroi oikein sydämellisesti.

— Maisteri luultavasti tulee pastori Ortmanin tyköä, eikö totta?

Hän on kai kertonut, että kävin hänen luonaan rippikoulua. Se oli
ihana aika, paras koko elämässäni. Silloin hän tuntui minusta
ikäänkuin Jumalan lähettämältä ystävältä. Miksi ei hän enään ole
käynyt täällä? Eihän isä ole koskaan ollut hänelle epäkohtelias.

Nyt Harald kertoi kaikki, mitä lukija jo tietää Stellasta. Siitä Irene ei
ollut kuullut enempää kuin että pastori oli ottanut luokseen köyhän ja
turvattoman tytön ja että hän nyt kasvatti häntä kuin omaa lastaan.
Haraldin lopettaessa kimmelsi ilon kyyneleitä Irenen silmissä. Ihaillen
hän katseli Haraldia ja huudahti:

— Varmaankin Jumala erityisellä tavalla rakastaa teitä, koska on

valinnut teidät näin jalon tarkoituksen välikappaleeksi… Tahtoisin
mielelläni nähdä tuon Stellan, ehkä saisin hänestä ystävän. Teidän
täytyy toimittaa niin, että saan hänet tavata.

— Eiköhän teidän sopisi käydä sen miehen luona, joka on

valmistanut teidät Herran pyhälle ehtoolliselle? Vai olisikohan
isällänne mitään sitä vastaan?

— Varmaankin olen paha lapsi, koska kernaammin olisin salaa

sinne mennyt… Mutta te olette oikeassa; eihän isälläni sovi olla
mitään sitä vastaan. Ja yksin minä menenkin sinne — hän jatkoi
äänellä, joka osoitti mitä hän tarkoitti: sinä et ainakaan saa tulia
mukaan.

He kuulivat askeleita ja Irene nousi hautakiveltä. Tien mutkasta

kamarijunkkari tuli näkyviin.

— Kas, tämäpä vasta on romantillista, hän huudahti, hautakumpu

on ollut teillä yhtymäpaikkana!

Kamarijunkkari ei tarkoittanut mitään pahaa näillä sanoillaan,

mutta koska jo se, että täytyi hänet nähdä, tällä hetkellä tuntui
Haraldista vastenmieliseltä, hänellä kun vielä olisi ollut niin paljon
Irenelle sanottavaa, niin vielä enemmän häntä harmitti se, mitä hän
puhui.

— Jos te olisitte ollut minun sijassani ja minä odottamatta olisin

nähnyt teidät neiti Irenen kanssa tämän hautakiven luona, niin
tuskinpa vain olisin nähnyt siinä mitään romantillista.

Melkeinpä Irene näiden sanojen johdosta oli hyvin tyytyväinen

häneen. Kamarijunkkari sitä vastoin ei tietänyt, miltä kannalta ne
oikein olivat käsitettävät, eikä tiennyt, sopisiko suuttua, vai ei.
Sanoipa vain:

— Maisteri laskettelee luullakseni arvoituksia.

— Jos niin on, vastasi Harald kohteliaasti, niin pyydän anteeksi ja

lupaan vast'edes parantaa tapani.

Tiedämme, ettei Harald läsnäolollaan tahtonut estää

kamarijunkkarin mahdollista edistymistä. Mutta nyt, kun hän itse oli
tullut häirityksi ja hänellä siis oli vanhempi etuoikeus, niin hänen ei
myöskään sopinut erota seurasta. He alkoivat siis kävellä toinen
toisella, toinen toisella puolella Ireneä ja lähestyivät kartanoa,
puhellen mitättömistä asioista.

Astuessaan sisään he tapasivat vapaaherran ja herra v. Nitin

istumasta vierekkäin vilkkaasti keskustellen, edellinen aivan
punaisena kasvoiltaan ja jälkimäinen kalpeana. Luultavasti
vapaaherra ei ollut kuullut heidän tulevan, koska oven auetessa
ikäänkuin hämmästyneenä hyppäsi ylös, eikä enää virkannut mitään
v. Nitille. Sivumennen mainittakoon, että nyt sattui olemaan tämän
raitis ilta, joita hänellä oli kolme viikossa. Vapaaherra ei näet nähnyt
hyväksi suoda hänelle hänen mielijuomaansa muulloin kuin
sunnuntaisin ja sen lisäksi vielä joka toinen päivä viikossa.

Harald oli ennenkin välistä tavannut vapaaherran ja v. Nitin

keskustelemassa, niinkuin näytti, jostain hyvin tärkeästä asiasta.
Mutta muiden läsnäollessa osoitti vapaaherra tätä
"nuoruudenystäväänsä" kohtaan mitä suurinta välinpitämättömyyttä.
Oliko se sitten ylpeyttä, vai eikö siihen pikemmin ollut joku
pätevämpi, salainen syy?

Tultuaan hauskaan huoneeseensa, joka tuntui sitä hauskemmalta,

koska hän kokonaan sai pitää sitä omanansa, opetus kun näet
tapahtui poikain huoneessa, Harald otti piippunsa ja alkoi astuskella
edestakaisin lattialla. Siinä juolahti hänen mieleensä vapaaherran ja
v. Nitin keskinäinen suhde. Miksi vapaaherra, jota yleensä pidettiin
saiturina, joksi Haraldkin oli hänet huomannut — sillä kun hän
kotiopettajalle antoi jotensakin hyvän palkan, riippui tämä ehkä siitä,
ettei hän muutoin olisi sellaista saanut — miksikä hän maksutta, jopa
komeastikin elättäisi tuota herra v. Nitiä, hän, jonka sanottiin
nylkevän omia alustalaisiansakin? Miksi, ellei hän olisi ollut hänelle
kiitollisuudenvelassa jostain heidän nuoruudessaan tapahtuneesta
tärkeästä palveluksesta ja siis oli jollakin tavoin hänen vallassaan ja
hänestä riippuvainen.

Tätä mielessään hautoen Harald edestakaisin kävellessään poltti

pari kolme piipullista tupakkaa. Mihinkään varmuuteen hän ei tullut
eikä päässyt epäluuloja pidemmälle. Hyvin mielellään hän kuitenkin
olisi selvittänyt tämän sotkuisen vyyhdin, jos vain olisi saanut päästä
kiinni.

Kyllästyneenä turhaan miettimiseen, hän vihdoin viimeinkin pani

piippunsa pois ja, juotuaan lasillisen vettä, valmistautui levolle.

Yleensä Harald hyvin pian uupui uneen, joten ei hänen koskaan

tarvinnut turvautua unettavaan lukemiseen. Mutta nytpä ehtoopäivän
tapaukset pitivät häntä hereillä. Hän muisteli Stellaa ja Erkkiä sekä
heidän keskinäistä hyvää väliänsä, johon hänkin oli osallinen. Mutta
pian nämä muistot haihtuivat ja hän näki Irenen, sellaisena kuin hän
hienossa ja ohuessa, vaaleansinisessä hameessaan, Haraldin
kirjoittama nuottivihko kädessään, oli istunut hautakivellä. Hän
muisteli, kuinka tyttö oli punastunut ja miltä hän kalvetessaan oli
näyttänyt. Hän muisti, kuinka surulliselta Irenen ääni oli kuulunut,
hänen sanoessaan: — Ystäviä, niin, sellaisia ei minulla ole — ei
ainoatakaan. Hän muisti niin selvästi, kuinka Irene, milloin hienosti
kiemaillen sanoi liian vähän, milloin luonnonlapsen jalolla
avomielisyydellä puhui liiaksikin. Ja yht'äkkiä hänelle johtui mieleen:
"varmaankin olen ainoa, jolle hän on sellaista puhunut". Hän tahtoi
hyljätä tämän ajatuksen, pitäen sitä turhamaisen sielun keksimänä,
mutta se ei onnistunutkaan, se palasi kohta jälleen takaisin.

Silloin hän tunsi ikäänkuin kiitollisuutta ja hänen sydämensä alkoi

sykkiä levottomana ja samalla onnellisena.

— Oi — kuiskasi hänessä sisällinen ääni — jospa minusta tulisi

se, jolle hän sanoo enemmänkin kuin minkä hän nyt sanoi minulle!
Jospa hän voisi sanoa minulle: Rakastan sinua enemmän kuin
kedon kukkasia, viheriäistä nurmea ja sinistä taivasta!

Mutta tuon ihanan kuvitelman takaa kurkisti taas — Irenen isä.

Nähden milloin kamalia, milloin ihania näkyjä, hän vihdoin

muistojensa ja toivojensa tuudittamana vaipui unentapaiseen
horrostilaan, jossa epäselvät ajatukset ja mielikuvat vielä
kiihkeämmät kuin hänen hereillä ollessaan taistelivat keskenään.
Vaikeroiva ääni ja kumeat askeleet herättivät hänet horroksista.

Hän nousi sängyssään istualleen, ollakseen varma siitä, että olikin

valveilla. Hereillä hän oli ja ääni sekä askeleet olivat myös todelliset.
 Yleensä Harald ei ollut herkkä pelkäämään, mutta nyt hän tunsi
verensä jonkinlaisesta pelosta hyytyvän. Vaistomaisesti hän sieppasi
vesipullon ja joi siitä muutaman aika siemauksen. Kylmä vesi virkisti
häntä, hän nousi ja viskasi ylleen vähän vaatteita.

Astuttuaan muutaman askeleen hän jäi kuuntelemaan. Kuului

ikäänkuin joku olisi ollut mitä kovimmassa hädässä. Hän oli
ottamaisillaan kynttilän, mennäksensä ullakolle katsomaan, mikä
siellä on. Mutta kun hän vielä tunsi jonkinmoista pelkoa, joi hän
vieläkin lasillisen vettä, mikä ei kuitenkaan enää tahtonut auttaa.

Silloin muistui hänen mieleensä että hän hiljattain omia vieraitaan

varten oli tilannut kaupungista vähän "väkeviä" ja että oli käskenyt
palvelijattaren viedä korin vaatesäiliöön. Hänen ollessaan ystäväinsä
luona, oli kaupungista ehkä jo palattu.

Hän meni siis vaatekammioon katsomaan. Ainoastaan ohut

lautaseinä oli tämän ja ullakon välillä ja tänne kuului voihkiminen ja
astunta vielä selvemmin. Nyt hän ei kuitenkaan joutanut
kuuntelemaan, vaan alkoi etsiä pullokoria. Muutaman minuutin
etsittyään hän löysikin sen. Palvelustyttö oli asettanut sen erääseen
komeroon ja, luultavasti estääksensä sitä näkymästä, heittänyt sen
päälle jonkun verhon.

Harald sieppasi punssipullon ja otti siitä kelpo kulauksen. Nyt hän

mielestään uskalsi astua huoneestaan ullakolle. Mukaansa hän otti
metsästyspuukon sekä ladatun revolverin, siltä varalta, että
käytäisiin hänen kimppuunsa.

Juuri kun hän oli tarttumaisillaan avaimeen, kuuluivat askeleet

lähestyvän. Jälleen hän otti aika siemauksen, koska edellinenkin
hänen mielestään oli häntä rohkaissut.
 Ja tällä toisella oli sellainen vaikutus, ettei se ainoastansa lisännyt
hänen rohkeuttansa, vaan myös viekkauttansa ja älykkäisyyttään.
Nyt hän huomasi, että olisi parempi mennä ullakolle hiljaa ja ilman
kynttilää. Ja niin hän tekikin.

Vaikkei Harald uskonutkaan niin sanottuja kummituksia, niin hän ei

kuitenkaan jyrkästi hyljännyt sitä luuloa, että niitä mahdollisesti
voidaan nähdä. Itse hän kumminkin kernaimmin olisi ollut niitä
näkemättä, niin ettei ole ihmettelemistä, vaikka hän kokikin
ulkonaisilla keinoilla rohkaista mieltänsä.

Kuljettuaan kahden oven läpi, seisoi hän nyt ullakolla.

Sitä valaisi vain kaksi ikkunaa, ja koska oltiin ihan heinäkuun

lopussa, niin Harald ei voinut nähdä sanottavasti mitään. Kuitenkin
hän erotti valkoisen tai harmahtavan haamun, joka surkeasti
voivotellen, raskain askelin astuskeli edestakaisin. Harald, joka ei
enään ensinkään pelännyt, asettui erääseen nurkkaan, josta saattoi
hyvin sekä nähdä että kuulla.

Seisottuaan siinä pari minuuttia hän juuri oli menemäisillään tuon

haamun luo, saadakseen sen joko katoamaan taikka jotain
puhumaan, kun se yht'äkkiä purskahti naurunsekaiseen itkuun ja
kuiskasi:

— Sieluni on ikuisesti kadotettu, pelastuksesta ei ole toivoakaan.

Toinen ääni vastasi:

— Sielusi ei ole ikuisesti kadotettu, jos suostut häpeälliseen

rangaistukseen. Antaudu maallisen esivallan käsiin ja tunnusta
rikoksesi.
 — Sitä en voi. En uskalla.

Ja tuo harmaa haamu alkoi jälleen huoata, itkeä ja vaikeroida.

Astuttuaan muutaman askeleen eteenpäin seisoi se aivan Haraldin
vieressä ja kuiskasi:

— Mitä sinä, musta aave, ajattelet?

— Ajattelen sinun olevan onneton, koska olet rikoksellinen, vastasi

Harald kuiskaten.

— Sinä siis tiedät kaikki.

— Olen lähetetty sinua kiduttamaan. Enkö siis kaikkea tietäisi?

Mutta etkö luule voivasi korvata jotain siitä pahasta, minkä olet
tehnyt?

— Naisen tuolla hautaholvissa voisin ehkä pelastaa. Mutta hän,

joka jätettiin autiolle, asumattomalle saarelle, kuinkahan hänen
lienee käynyt ja tyttö, joka vaihdettiin ja katosi… heitä en enää voi
auttaa.

— Auta edes sitä, jota voit auttaa, vastasi Harald yhä kuiskaten.

— Mutta etkö sinä, joka olet henki, voisi häntä auttaa?

— Me henget emme voi auttaa teitä ihmisiä muuta kuin

varoituksilla.
Eikä hän kaipaa mitään varoituksia, koska hän on hyvä.

Näin sanoen Harald sattui vähän liikahtamaan. Säikähtäen haamu

kimakasti kirkaisi ja kaatui tiedottomana lattialle.
 Harald riensi kamariinsa noutamaan kynttilää. Palatessansa hän
näki von Nitin, suu vaahdossa ja nyrkit kiinni puristettuina, makaavan
ullakon lattialla.

Hän oli puettuna hyvin omituisiin ja ihmeellisiin vaatteisiin ja

päässä hänellä oli eriskummallinen musta lakki, jossa oli sarvet ja
muita koristuksia. Jos Harald nyt olisi ollut sillä tuulella, että häntä
olisi naurattanut, niin hän varmaankin olisi purskahtanut nauruun,
sillä niin hullunkuriselta v. Nit näytti kynttilän valossa. Hän muistutti
jotensakin mehiläishoitajaa, joka ammattipukuunsa puettuna menee
mehiläisparvea kokoamaan.

Harald mietiskeli itsekseen, olisiko parempi pitää, v. Nitin

tointuessa tulta kynttilässä, vai ei. Jälkimäinen oli sittenkin hänestä
parempi — parasta vain ettei v. Nit tietäisikään Haraldin nähneen
häntä sellaisessa puvussa. Harald kasteli hänen ohimoitaan vedellä
ja niin pian kun hän alkoi vähän liikkua, sammutti kynttilän ja
huudahti:

— Herra v. Nit, mikä teitä vaivaa?

— Voi maisteriko se onkin, v. Nit vastasi ja nousi seisomaan.

Suokaa anteeksi, olen varmaankin teitä häirinnyt, mutta väliin
tapahtuu että käyn unissani.

— Kyllä vähän säpsähdin, mutta eipä ole hätää, kun se ei sen

vaarallisempaa ollut.

— Hyvää yötä, herra maisteri.

Harald ymmärsi, että toinen kuiskaava ääni myös oli v. Nitin.

Unissakävijänä tämä unentapaisessa horrostilassaan luuli olevansa
kaksi eri henkilöä, ja samalla tapaa kuin unessa yksi henkilö joskus
on olevinaan monta eri ihmistä, vaikka todellisuudessa onkin vain
yksi, niin oli myöskin herra v. Nit muuttanut äänensä sen henkilön
ääneksi, jonka kanssa oli keskustelevinaan.

Niin kummalta kun se kuuluukin, tapahtui kuitenkin, että Harald

kamariinsa palattuaan heti riisuutui ja vaipui uneen, näkemättä
ollenkaan unta.
VI.

TÄRKEÄHKÖ LUKU.

Irene oli jo monena päivänä aikonut pyytää isältään lupaa käydä

pastori Ortmanilla, mutta joko hän pelkäsi isää taikka hämärästi
aavisti, että syy tuohon hänen haluunsa tavata entistä opettajaansa
voisi olla toinen kuin hän itse luuli, hän ei vielä ollut uskaltanut sitä
tehdä, vaikka jo kauan oli miettinyt, keksiäksensä siihen sopivan
tilaisuuden.

Eräänä päivänä Irene vähän ennen määrättyä laulutuntia, joka oli

kello kahdestatoista yhteen, istui salissa soittaen "Lied ohne Worte"
nimistä, ihmeen kaunista kappaletta, jonka säveltäjä, Mendelsohn-
Bartholdy, tämänlaatuisilla sävellyksillä on musiikin alalla raivannut,
joskaan ei varsin laajaa, niin kuitenkin uuden uran. Vapaaherra oli
kuuntelemassa ja näytti Haraldin astuessa sisään hyvin
innostuneelta. Tätä tilaisuutta tahtoi Irene käyttää hyväkseen, osaksi
sen takia, että Haraldin läsnäolo rohkaisi hänen mieltänsä ja osaksi
siitä syystä, että sävelet olivat saattaneet hänen isänsä paremmalle
tuulelle. Ja hän olikin oikein arvannut, että tämä, Haraldin ollessa
saapuvilla, olisi myöntyväisempi.
 — Kuulkaapa, isä, alotti hän äänellä, jonka koetti saada rohkeaksi,
pastori Ortman kuuluu ihmetelleen, etten tänä vuonna, kuten joskus
ennen, ole käynyt hänen hauskassa kodissaan häntä tervehtimässä.

— Sitä hänellä ei ole syytä ihmetellä, vastasi vapaaherra, sehän

riippuu siitä, että olet tullut vanhemmaksi eikä se siis enää käy
laatuun.

— Mutta olisiko siinä sitten mitään pahaa, että joskus kävisin sen
luona, joka on valmistanut minut pyhälle ehtoolliselle? Sopisiko
kenenkään sitä moittia?

— Sopisi kyllä. Asemasi maailmassa ei salli sinun tehdä kaikkea,

mikä käy laatuun lapselle. Sinähän olet jo täysikasvuinen nainen.

— Mutta hän on pappi ja sitäpaitsi hengellinen opettajani.

— Entä sitten! Papit eivät aina ole parhaimpia. Vapaaherra ei ollut

aivan väärässä, samoin kuin hänen tyttärensä ei ollut aivan
oikeassa, mutta tuo paroonille omituinen pilkallinen alahuulen
nyrpistys vaikutti, että Haraldia puolueettomampikin kuulija olisi
pitänyt sitä aivan vääränä, että parooni kielsi tyttäreltään näin
viattoman huvituksen.

Vapaaherra vilkaisi Haraldia, joka samalla sattui katsomaan häntä.

Haraldin levollinen ja tutkiva katse lienee vaikuttanut, että parooni
jälleen puuttui puheeseen sanoen:;

— Mutta miksei pastori Ortman tule tänne, jos häntä niin suuresti
haluttaa nähdä rippilastansa? Silloinhan hän saisi halunsa täytetyksi!

Pahoillaan näistä sanoista vastasi Irene niin tyynesti kuin saattoi:

 — Hän kai arvelee, ettei isä välitä hänen seurastaan, koska häntä
ei puoleen vuoteen ole tänne kutsuttu. Niin minä ainakin luulen.

Silmäten syrjästä Haraldia, parooni, luullen herättävänsä hänessä

kunnioitusta, röyhkeästi vastasi:

— En tosin paljon välitä hänen seurastaan, sillä en oikein tiedä,

mitä minulla olisi häneltä opittavaa.

Ikäänkuin ei olisi kuullut noita sanoja vastasi Irene:

Tai ehkä aika hänen mielestään niin tarkoin kuluu tuon

turvattoman tytön kasvattamiseen, jonka isä tietää hänen ottaneen
taloonsa, ettei hän jouda kyläilemään.

— Niinpä kai, ilkkuen virnisteli vapaaherra, kentiesi hän on niin

innostunut tuon nuoren ja luultavasti kauniin tytön opettamiseen,
ettei malta jättää häntä yksin hetkeksikään.

— Mutta voihan tapahtua, pikku Irene, jatkoi vapaaherra oltuaan

hetken ääneti, että täällä kotona joku kaipaa sinua vielä enemmän
kuin mitä vierailusi miellyttäisi pastori Ortmania.

Selvästi vapaaherra tarkoitti näillä sanoilla v. Assaria, ja Irene

punastui, mutta tämä punastus ei johtunut kainoudesta. Isä käsitti
sen väärin, luullen tyttärensä joutuneen hämilleen. Kääntyen
Haraldiin hän kysyi:

— Maisteri kai on tuonut tyttärelleni terveisiä pastori Ortmanilta ja

koettanut ajaa hänen asiaansa?

— Niin on, vastasi Harald aluksi välinpitämättömästi, mutta jatkoi

sitten vähän kiivaammin: — mutta en kenenkään muun asiaa, siihen
vapaaherra saa luottaa. Ainakaan minä puolestani en ole aikonut
pyrkiä neiti Irenen seuraan.

Samassa hän kuitenkin huomasi ehkä menneensä liian pitkälle ja

sanojansa oikaisten lisäsi:

— Tarkoitan vain sitä, ettei neiti Irene pastori Ortmanin seurassa

kaipaakaan muuta seuraa.

— Suotta te suututte, koska näytte käsittävän sanani toiselta

kannalta kuin olen tarkoittanut, vastasi parooni mielistellen.

Harald punastui, huomatessaan kiivastuneensa. Tämä oli

ensimäinen kerta, jolloin vapaaherran sanat olivat saaneet hänet
hämmentymään.

Haraldin suuttumus teki vapaaherraan merkillisen vaikutuksen. Se

loukkasi hänen aatelisylpeyttään, enemmän hänen tyttärensä kuin
hänen itsensä takia, kun hän, ajatteli näin: tuo mies luulee voivansa
käydä vaaralliseksi tyttärelleni, koska tahtoo pysyä hänestä erillään.
Hän luulee olevansa hyvinkin etevä, mutta minäpä näytän, etten pidä
häntä lainkaan vaarallisena. Juuri hän saa saattaa Irenen sinne.

Toinen syy, minkä vuoksi vapaaherra salli Haraldin ja Irenen olla

kahdenkesken, oli se, että hän tahtoi saada v, Assarin
mustasukkaiseksi, kiihoittaaksensa tällä tavoin hänen rakkauttansa
ja pakottaakseen hänet ratkaisevaan päätökseen. Vapaaherra olisi
hyvin mielellään suonut, että v. Assar olisi nainut Irenen.

On usein huomattu, että isät eivät ymmärrä tyttäriänsä, eivätkä

ollenkaan aavista, kuinka heidän sydämensä laita on. Niinpä
vapaaherra Henningkin ihan todella uskoi v. Assarin tehneen hänen
tyttäreensä syvin vaikutuksen. Ellei se ollut rakkautta, vaan pelkkää
mielikuvitusta, niin se oli vapaaherrasta jokseenkin yhdentekevää
Olipa hän itse saanut kaksikin vaimoa, joiden rakkaudesta, kuten
hän sittemmin huomasi, ei ollut paljoakaan tietoa, mutta eipä hän
niittäkään ollut rukkasia saanut.

Ja jos vapaaherra olisi aavistanut, että jokin vaara Haraldin

puolelta uhkaisi, niin tämä vaara vain lisääntyisi, jos hän koettaisi
estää häntä olemasta kahdenkesken Irenen kanssa. Päinvastoin
menetellessään hän toivoi voittavansa samalla kertaa kaksi etua,
nimittäin että kiihoittaisi v. Assaria ja samalla tekisi Haraldin
vaarattomaksi. Sitäpaitsi tällainen menettely paremmin sopi yhteen
hänen aatelisylpeytensä kanssa.

Syystä voidaan epäillä, etteivät nuo tuumat olleet järkeviä. Hienoja

ne kyllä olivat olevinaan, mutta…

Vapaaherra oli kyllä oikeassa siinä, että alkava rakkaus kasvaa

sikäli kuin sitä koetetaan estää, ja se myös pitää paikkansa, että
vanhemmat, kohtelemalla välipitämättömästi henkilöä, johon heidän
tyttärensä on mieltynyt, saavat jälkimäisen tunteet sammumaan.
Mutta tämä edellyttää, että vanhemmat ja tyttäret rakastavat
toisiaan, mikä ei Ireneen nähden koskaan ollut juolahtanut
vapaaherran mieleenkään.

Vapaaherran puolustukseksi on kuitenkin myönnettävä, että isällä

voi olla tyttärestään suuri vastus, jos tämä on sattunut rakastumaan
sellaiseen mieheen, jota isä ei voi suosia. Jos tämä tekee esteitä,
niin rakkaus saa niistä vaan kiihotusta, ja ellei se sitä tee, niin se siitä
huolimatta kasvaa kasvamistaan. Mikäpä silloin tulee isä-paralle