Catalogue Of The Home Miscellaneous

Series Hill
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/catalogue-of-the-home-miscellaneous-series-hill/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Miscellaneous Verdicts Anthony Powell

https://ebookmass.com/product/miscellaneous-verdicts-anthony-
powell/

I Am Ayah: The Way Home Donna Hill

https://ebookmass.com/product/i-am-ayah-the-way-home-donna-hill/

A Hero Comes Home Sandra Hill

https://ebookmass.com/product/a-hero-comes-home-sandra-hill/

A Long Way Home: A Sweet Contemporary Gay Romance (The

Coming Home Series Book 1) Blake Allwood

https://ebookmass.com/product/a-long-way-home-a-sweet-
contemporary-gay-romance-the-coming-home-series-book-1-blake-
allwood/
Catalogue of music in the Library of Christ Church,
Oxford Christ Church (University Of Oxford). Library

https://ebookmass.com/product/catalogue-of-music-in-the-library-
of-christ-church-oxford-christ-church-university-of-oxford-
library/

Liberty Hill (The Liberty Hill Series, #1) Sonja

Heisinger

https://ebookmass.com/product/liberty-hill-the-liberty-hill-
series-1-sonja-heisinger/

Coming Home (La Villa Rosa Series Book 2) Rebecca

Barton

https://ebookmass.com/product/coming-home-la-villa-rosa-series-
book-2-rebecca-barton/

Coming Home to Seagull Bay: A heartwarming & uplifting

new coastal town series (Love in Seagull Bay Book 1)
Michelle Hill

https://ebookmass.com/product/coming-home-to-seagull-bay-a-
heartwarming-uplifting-new-coastal-town-series-love-in-seagull-
bay-book-1-michelle-hill/

Reign of Night (The Thorne Hill Series Book 7) Emily

Goodwin [Goodwin

https://ebookmass.com/product/reign-of-night-the-thorne-hill-
series-book-7-emily-goodwin-goodwin/
THE HOME MISCELLANEOUS SERIES

OF THE INDIA OFFICE RECORDS.

 CATALOGUE
OF THE

HOME MISCELLANEOUS SERIES

OF THE

INDIA OFFICE RECORDS

BY

SAMUEL CHARLES HILL, B.A., B.Sc.

Formerly Officer inCharge of the Records of the

Government of India,

PRINTED BY HIS MAJESTY’S STATIONERY OFFICE

POU THE
INDIA OFFICE.
To he purchased from the Office of the High Commissioner for
India, 42, Gi'osvenor Gardens, London, S.AV. 1, oi’ through
any Bookseller in Bui’ope or America and in India
;

and Ceylon, as shown at the end of the volume.

1927

Irice 10s.6d.
 INTRODUCTION.

The author of tin's catalogue died suddenly atTorquay on 6th May

1926, while the work was passing through the press; and consequently
all but the first 160 pages lost the benefit of his final revision. He
had, however, not merely completed the catalogue in manuscript but
had also compiled the index so that it only remained to see that the
;

text was correctly printed, and this duty has been most efficiently
performed by his widow.
The compilation of this much-needed catalogue was the last of
many services rendered by Mr. Hill in the elucidation of the history
of British India, and a brief sketch of his career will not be out of
place. He belonged to the third generation of a family which had
given its best energies to the country in which he was born for his ;

grandfather, the Bev, Micaiah Hill, went out to Calcutta in 1822, and
founded the London Missionary Society’s station at Berhampore two
years later ;
while his father, the Rev. Samuel John Hill, succeeded to
the charge of that mission in 1856 and (with one break caused by the
Mutiijy and by subsequent leave to England) conducted it until his death
in 1891. Samuel Charles, tbe second son of this devoted missionary,
was Vorn at Berhampore on 16th July 1857. He was sent home and
educated at the Blackheath School for the Sons of Missionaries,
University College School, and University College, Ijondon, from which
he took the degi'ees of B.A. and B.Sc. at London University. Appointed
to the Bengal Educational Service in March 1881, his first post was
that of Professoi* at Dacca College, and for the next 18 years he went
the usual round of appointments, as professor or principal of various
colleges and inspector of schools. Then, in March 1899, he Avas
selected to take charge of the Imperial Record Department and
Imperial Library at Calcutta —an appointment in which he was
confirmed, after the retirement of Sir George Eorrest, in November of
the following year. To the duties of his new post he applied himself
with the utmost energy and success, organising and improving the
work of the department in many directions, and producing a number
of valuable publications. Of these may be mentioned his biography
of Claud Martin (1901), his abstract of the Foreign Department
records for 1756-62 (1901), his list of the Europeans in Bengal at the
time of the Black Hole episode (1902), Throe Frenchmen in Bengal
(1903), and especially his monumental work on Bengal 'in 1756-57
(Indian Records Series, 1905). In July 1904 an offer of the post of
Director of Public Instruction for the Central Provinces drew him
from Calcutta to Nagpur, and he spent the l emainder of his Indian
service i,n that capacity.
Retiring under the age-limit in July 1912, Mr. Hill settled in London
and devoted himself to research wox’k in his favouHte studies. Besides
 VI
.
f
making valuable contributions to the E'tujUsh Hiatortcul Heview, the
Indian Antiquary, Bengal Pa^st’and Present, the Journal of the Bihar and
OriHsa Research Society, &c., he published Yusuf Khan, the Rebel
Gom'tnandant (1914), and an analytical catalc^gue of the Orme MSS. in
the India Office Library (1916). In 1920 he offered to undertake the
present catalogue of the Home Miscellaneoui^ series of the India Office
records and this onerous task occupied most of his leisure until his
;

death. It may be added that the plan of the catalogue, as well as all
•the details of its execution, was left entirely to his judgment.
All his work was marked by a thorough and painstaking investi-
gation of sources and a clear and masterly presentation of the facts.
Although liis knowledge was wide as well as deep, he never wrote to
ordei*, preferring to confine liis attention to the subjects that really
interested him. To other students he was lavish of assistance when
applied to, and for this, as well as on more personal grounds, he wdll
be sorely missed by a large circle of friends.
Had he lived, would doubtless have supplied an introduction
Mr*. Hill
to the catalogue and, in the absence of this, a few woi*ds must now be
;

said about the origin and contents of the collection. Tlie name itself
is somewhat of a misnomer, for, “ though the series is,
miscellaneous
it is by no means confined to “ home
whether by origin or
” papers,
subject. This is due to an early deviation from the initial plan.
When, in 1884, Mr. Danvers, the first Registrar and Superintendent
of Records at the India Office, commenced to arrange the unbound
documents in his charge, he seems to have planned a series of “ Home
Miscellaneous” (to correspond with the “Miscellaneous” sections of
the “Factory Records” and “Marine Records”) consisting entirely of
papers relative to home affairs. The first 47 volumes more or less
conformed to this plan but thenceforward the scheme widened to
;

include documents dealing with, and even originating in, the settle-
ments in the Bast, and soon all pretence of confining the series to
home matters was dropped and it became the depository of every
document for which a suitable place could not be found elsewhere.
The title, however, remained unchanged and this it is not desirable
;

to alter now, since the series is well known and has been often quoted
as “ Home Miscellaneous.”
Poi* the benefit of students who may wish to ascertain the soui’ce of
a particular document, it may be well to mention some of the series
which were drawn upon. First come the “ Birdwood Papers,” i.e. the
seventeenth century documents upon w hich Sir Greorge Birdwood
^

reported in 1878, most of which went into the “ Factory Series.”

Then we find (Volumes 93—190) the “ East Indies ” series, consisting
of correspondence on Indian affair's received by the Secretary of State’s
Office from 1748 to 1784 —
a series which apparently was made over to
the Board of Control upon its establishment. Later on (Volumes
457-79) is incorporated the collection known as the Wellesley Papers,
caomprising original letters frxim the Governoi*s of Madras and Bombay
 ;

-Ml

to the Marquis. The earlier volumes have Loj’d Wellesley’s bookplate,

and presumably the collection was given by His Lordship to the Board
of Control, Volumes 525 to 531 contain papers left by Mr. James
Gumming, the head of the Revenue and Judicial Department at the
India Board these were purchased in 1827 by the Court of Directors
;

for the sum of £400. Another large collection dealt with by

Mr. Danvers was that termed the “ Unrecorded Papers ” of the
Board, of which a register (on paper with the watermark of 'lSll)
forms Volume 719 of the Home Miscellaneous Series, while an index
tills Volume 720. This collection was split up, some of the documents
going into such sei*ies as “ Charters,” “ Prencli in India,” and various
sections of the “ Factory Records ” but most of them were distributed
;

among the “ Home Miscellaneous ” volumes, according to subject.

They ma3 generally be distinguished by being endoj’sed
" in this
manner Reg. No. 2357. A furthei* gi'ou]) took its origin
: fi'om a
collection of miscellaneous documeids preserved in the J^]xaminer’s
Department at the East India House, of which a register, compiled in
1804, is now Volume 7 Id of the present series. They then numbered
2,981 documents, but when a list of them was compiled *iii 1876 by
Mr. (afterwards Sir Henry) Watertield, only 378 papers were forth-
coming, the bulk having been destroyed, it would seem, wlien the
move was made to Victoria Street in 1860, At an intermediate stage
tlie collection had been much reduced, and the remaining documents

liad been airanged liy Thomas Fisher, a clerk in the Examiner’s

f)epartnient who had been appointed to this duty in 1814 (see my
ft Hide to the hidia Office Uecord'-. p. vi), and hence they became known

as “ Fisher’s Papers.” These, too, Mi*. Danvers broke up and dealt

Avith according to subject and many will be found in the series undei*
;

revieAv. They may be recognised by a double number, e.g. 1990 (268).

TJte forme]’ number
is that in the register of 1804 the latter seems to
;

have given by Pisber at his reAusion. Otlier components of

bf3 en that
the “ Home Miscellaneous" sei*ies Avere sundry volumes I’pceiA^ed from
the Political Department, several old record catalogues and indexes, Ac.
while the collection has since been augmented 113^ papers presented to
tlie India Office by various individuals.

Application for permission to consult the series should be made to

the Superintendent of Records, India Office.
The collection is still a growing one, and Volumes 807-14 have been
added since Mr. Hill’s death. For the descriptions given of these, as
also for the notes on pp, 535-6, the responsibility is mine.

WILLIAM FOSTER.
 C A ALO (!^ tr i
of the
HOME MISCELLANEOUS SERIES

1.
(1) pp. 1-43, Alphabet[ical] Index of the 3rd Joint Stock of the Merchsmts
of London trading to the East indies 1631-42.
( 2 ^ Lists of Adventurers, pp. 45-89, 1675 pp. 91-119, 1691; pp. 123-49,
;

1693.' f

(3) pp. 153-66, Account of xidditional Stock paid in May and Juue 1^93.

2 .

(1) Lists of Adventurers, pp. 1-144, 1691-96 ; pp. 145-96, 1699.

3 .

(1) liists of Adventurers, pp. 1-147, 1701-03; pp. 149-91, 1707.

4 . ,
'

(1) pp. 1-13, Valuation of the Joint Stocks 1671.

(2) Computation or Valuation of, pp. 15-50, Company’s Assets June 1685 ;

pp. 51-9, Company’s Debts 1st July 1685.

5 .

(1) pp. 1-400, The Old East India Company’s lutcu’est Book April 1707 to
January 1708/9.
(2) pp. 401-50, Balance of the Company’s Books at Iutei*est owing by
the Old Company, taken the 30th June 1708.
6 .

(1) Sales and Deliveries of Goods in London, pp. 1-111, 1631-t34 ; pp. 113-84,
1643-45; pp. 185-211, 1649-52; pp. 213-354, 1657-64V

7 .

(1) Sales of Goods in London, pp. 1-175, 1664-66.

'
'
' '

-‘s.
(1) Deliveries of Goods in London, pp. 1-273, 1669-71.
(2) Sales of Goods in London, pp. 275-403, 1669-72.
‘
‘
'
'
9 .

(1) Sales and Deliveries of Goods in, London, pp. 1-281, 1696-98.
(2) Sales, pp. 283-303, of Redwood ; pp. 304-28, of Saltpetre.
” ‘

10/
(1) pp. 1-129, List of Pepper, Drugs, Calicoes and other Goods for Sale
at the East India House 28th March 1?04.
X2). pp, 130-82, List of Purchasers. . .
'
\ :

11 .
(1) pp. 1-103, 176-279, Cist of Pepper, Drugs, Calicoes and other Goods
,B^le at the East India House 19th_Sept, 1704.'
( 2 ) pp. 105-71, 281-324, Lists of Goods Exported.

425
 12 .
(1) pp. 2-120, 158-280, List of Pepper, Drugs, Calicoes and other Goods
for Sale at the East India House 6th March 1704/5.
(2) pp. 121-55, 281 "303, Lists of Goods Exported.

13.
(1) pp. 2-50, List of Pepper, Drugs, Calicoes and other Goods for Sale at
the East India House 18th Sept. 1705.
(2) pp. 51-67, Lists of Goods Exported.
(3) pp. 72-1.30, List of Pepper, &c. &c. 8th May 1707.
t4) pp. 137-64, Lists of Goods Exported pp. 137-49, Sundry pp. 161-5,
; ;

Prohibited.

14.
(1) pp. 1-170, Sales of Goods in London 1715-24.
(2) pp. 171-408, List of Pepper, &c., for sale at the East India House
6th March 1721/2.

15.
(1) pp. 1-3, Rules and Directions for ordering and keei>ing the East India
(Company’s Accompts in England 12th Aug. 1664.
(2) pp. 5-221, Invoices of Goods outwards 1664 5 —
December 1668, Avith
Index.
(3) pp. 223-64, Invoices of Goods inwards 1674-75.

16.
(1) pp. 1-46, 90-4, Gold and Silver received and weighed 1677-79.
(2) p. 47, Moneys overpaid.
(3) pp. 48-51, Moneys i*eceived for Owners of the Si/ra 1696.
(4) pp. 52-87, Sundry Payments 1696.
(5) pp. 97-144, Bills for Dyeing and Packing 1704/5-08.

17.
(1) pp. 1-75, Home Petty Cash Payments 1657-68.
(2) pp. 79-95, Payments to Watchmen 1666-73.
(3) pp. 99-173, Home Petty Cash Payments (New Company) 1705-11.

18.
(1) pp. 1-367, Register of Private Tmde Outwards 1767-69, with Index of
Ships.

19.
(1) pp. 1-389, Register of Private Trade Outwards 1769-70, with Index of
Ships.

20 .

(1) pp. 1-371, Register of Private Trade Outwards 1770-72, with Index of
Ships.

21 .

(1) pp. 1-355, Register of Private Trade Outwards 1772-76, with Index of
Ships.

22 .

(1) pp. 1-365, Register of Private Trade Outwards 1779-81, with Index of
 ;

2B.
(1) pp. 1-6, Causes and Suits depending 7tli May 1685. On jT. 6 is a list
Interlopers who in 1685 acknowledged their guilt and petitioned the King for
pardon.
(2) pp. 7-110, Minutes of the Committee of Law Suits loth May 1687 to
11th Dec. 1712.
(3) Opinions of Counsel on pp. 111-3, mode of reckoning Duty on
Company’s Imports 1st and 5th Dec. 1712; pp. llt-5, Payments for information
relative to Clandestine Ti-ading 28th March 1712/'3 pp. 115-6, Qualifications ;

of Directors 11th Feb. 1713/4 pp. 117-22, Payment of Annuities under the ;

Two Million Act, 9th June 1714; p. 123, Forfeiture for Illicit Trading 5th June
1714 pp. 123-5, Company’s right to export Ammunition, &c., free of Custom
; ;

p. 126, Will of Sir William Laughorne 20th Sept. 1715 pp. 126-8, Right to ;

license Company’s ships to tiade beyond Company’s limits, 2nd and 3rd Dec.
1715 pp. 129-30, Payment of Duty on Wrappers, 2nd Jan. 1717/8; pp. 130-4,
;

Invasion of Company’s Franchise, 5tli July 1721 pp. 131-9, Proposals for ;

Exclusive Tmde to Bouth-East Africa, 3rd Oct. 1721 pp. 139-41, Abatements ;

to Buyers, 22nd Sept. 1721 p. 142, Seizure of the Bristol Privateers Duke and
;

Dutchess'', 12tli Oct. 1711 p. 143, Seizure of the Dostilion for Illicit ^’^ade, 3rd
;

Oct 1721; pp. 144-8, Possible Claim against the Company ))y the Executors of
a defaulting Supercargo, 20tli Oct. 1719.
(4) pp. 149-54, Master’s Report on the Case of the Company against
Charles Dubois and others 1720.

24 .

(1) pp. i-xxvi, Nominal Index of Commissions granted 1698-1827.

(2) pp. 1-618, Regular Commissions granted to Robert Abercrombie 1789
]). 265 and 1792 p. 289 John Abercromby 1809 p. 418, 1812 pp. 439 and 442,
;

1813 pp. 486 and 489 Samuel Acbmuty 1810 p. 420, 1811 pp. 432 and 435
; ;

Gulston Addison 1708 p. 15 Patrick Agnew 1812 p. 469 Lord Amherst 1823 ; ;

pp. 577 and 581 John Alexander Bannermau 1817 pp. 528 and 533 Robei't
; ;

Bai'ker 1770 p. 154 George Hilai*o Barlow 1806 pp. 355 and 357, 1807 pp. 380,
;

385, 394 and 400, 1810 p. 422 Alexander Beatson 1808 pp. 414 and 416, ;

1814 p. 510; Alexander Bell 1812 p. 470; William Cavendish Bentinck 1803
pp. 332 and 337 Richard Benyon 1735 p. 77 Rawsoii Hart Bodda^m 1785
; ;

pp. 236 and 239 Charles Boone 1715 p. 31;

Benjamin Boucher {St. Helena) ;

1711 p.Charles Bourcliier 1768 p. 138; Richard Bourchier 1753 p. 102;

29 ;

Thomas Bradford 1825 pp. 601 and 603; Thomas Bright {St. Helena) 1698 p. 5^
William Broff 1776 pp. 172 and 175 Edward Swift Broughton {Sb. Helena) ;

1808 p. 415 George Brown 1812 p. 460 Edward Byfield {St. Helena) 1726
; ;

p. 55 John Caillaud 1764 p. 129 Alexandei’ Campbell 1821 pp. 665 and 567
; ;

Archibald Campbell 1785 pp. 247 and 250, 1786 p. 257, 1787 p. 262; John
Carnac 1764 p. 125; Roger Carter 1757 p. Ill, 1761 p. 120; Alexander
Champion 1768 p. 149 Alured Clarke 1795 p. 302, 1797 p. 312 ; John ;

Clavering 1774 p. 159; Edward Clive 1798 pp. 321 and 325; Robert Clive 1764
p. 126 William Cockell 1751 p. 96 Stephen Colt 1698 p. 4 Charles Colville
; ; ;

1818 pp. 547 and 549; Stapleton Lord Combermere 1825 pp. 690, 692; Eyre
Coote 1759 p. 114, 1769 p. 153, 1778 pp. 201, 204 and 206 David Corneille ;

{St* Helena) 1782 p. 226 Charles Earl Cornw^allis 1786 pp. 252 and 256, 1797
;

pp. 304, 308 and 310, 1805 pp. 341, 345 and 346 Henry Augustus Montague ;

Cosby 1776 p. 178 ; Robert Cowan 1729 p. 63, 1732 p. 71 John Francis ;

Cradock 1804 p. 339 Charles Crommelin 1759 p. 116 James Crosse 1706
; ;

p. 12, 1707 p. 13; John Dalling 1784 p. 229, 1786 p. 261; John Day 1777
p, 105 John Deane 1727 p. 57 George Dowdeswell 1815 p. 514 ; Roger
; ;

Drake 1756 p. 108 David Dunbar {St* Helena) 1743, p. 87 Jonathan Duncan
; ;

18^ pp. 350 and 351, 1811 p. 426; Philip Dundas 1805 pp.,372 and 377 j
 — ;;
;

24 cont.

Neil Benjamin Edinonstone 1812 p. 443 Cliarles E^Hrfcon 1779 p. 207 Hugh
; ;

phliot 1814 pp. »*)03 and 505; John Elphinstoii 1812 p. 457; Mountstuart
Elphinstoue 1818 pp. 541 and 545, 1825 p. 599 Nathaniel Elwick 1721 p. 39 ; ;

Francis Plverest 1730 p. 66; Cliarles E^yre 1699 p. 7; Cliailes Floyer 1747
p. 92; John Fowles {St. HHena) 1701 p. 8 Henry Fi’aiiklaiid 1725 p. 52; ;

llobert Eullertoii 1824 pp. 583 and 588 ; Thomas Goddard 1780 p. 208 John ;

Goodwin 1738 p. 82 ; llobert Gordon 1774 pp. 157 and 163 George Harris 1797 ;

p. 319; Edward Harrison 1710 p. 26; Francis Hastings 1719 p. 35; Warren
Hastings 1774 p. 158; George Hewett 1807 p. 370 John Hinde 1747 p. 90; ;

Thomas Hislop 1812 pp 453 and 455, 1813 p. 500, 1816 p. 523, 1817 p. 535
Robert or Lord Hobart 1794 pp. 291, 295, 297 and 300; Thomas Hodges 1768
p. 145; William Hornby 1774 p. 161; Jaijies Hubbard 1735 p. 77; Charles
Hutohinsoii {St. KeUna) 1743 p. 87, 1746 p. 88; Robert Jenkins 1740 p. 84 ;

William Jennings 1721 p. 39; Edward fJohnsoii {St. Helena) 1718 p. 34;
Mussenden Johnson 1774 p. 163 James Kii'kpatrick 1776 p. 176 Gerard
; ;

fjsike 1800 p. 326, 1805 p. 348, 1806 p. 360 Thonins Lambei-t {St. Helena) ;

1741 p. 85; Stephen Law 1738 p. 80; Stringer Lawrence 1751 ]>. 99, 1761
p. 123 ;
Matthew Leslie 1773 p. 156 Hudson Lowe {St. Helena) 1815 pji. 519
;

and 521 Stephen Rumbold Liishington 1827 pp. 605 and 609
; Norman ;

Macalister 1805 p. 379; George Macartney 1781 pp. 214 and 218, 1784 ])p. 231
and 234, 1785 pp. 242 and 246; Hay Macdowall 1807 p. 394; .lames Macrae
1724 p. 47 John Malcolm 1827 ])p. 612 and 616
: Fleming Mai’tin 1768 ;

p. 144 ;
William Medows 1789 p. 269, 1790 pp. 273 and 277 Robert Millagan ;

1757 p. 113 Gilbert Jjord Minto 1807 pp. 362 and 368
; Francis, Earl of ;

Moira 1813 pp. 491, 496 and 498 George Moiisonl777 p. 178 Ricliard Earl of
; ;

Morniiigton 1797 pp. 313 and 317 Hector Munro 1777 p. 194 'i’liomas Munro
; ;

1819 pp. 552 and 556 George Nepean 1811 ]>. 430 Miles Nightingall 1815
; ;

pp. 510 and 512; Lawrence Nihon 1785 p. 241; George Nugent 1811 pp. 430
and 462, 1813 p. 500; Charles Oakley 1790 p{). 278 and 282; Edward Paget
1822 pp. 569 and 571 Robert Palk 1765 p. 130; Robert Patton {St. Helena)
;

1801 p. 330; William Petrie 1807 pp. 387 and 391, 1812 pp. 474 and 479;
William Edward Phillips 1820 pp. 558 and 563 William Phipps 1721 p. 42 ; ;

George Pigot 1754 p. 105, 1775 pp. 163 and 165, 1777 p. 189 George Morton ;

Pitt 1724 p. 47, 1729 p. 60 Thomas Pitts 1697 p. 1

; Steplien Poirier 1698 ;

p. 5, 1701 p. 8 John l^ynton 1759 p. 115; Josias do Pi e 1769 p. 150; Issac

;

Pyke {St. Heh 7m) \1V^ p. 30, 1732 p. 73 Thomas Raffles 1817 p. 5.38 John ; ;

Roach 1723 p. 46; John Roberts 1708 p. 14; Benjamin Robins 1749 p. 95 *;

Henry Russell 1808 p. 401 Thomas Saunders 1751 p. 96, 1754 p. 105
;

Caroline Fredeiick Scott 1752 p. 101 Archibald Seton 1812 p. 465 Ralph
; ;

Sheldon 1710 p. 21 John Shore 1792 pp. 284 and 288

; John Skelton ;

{St, Heletia) 1813 p. 485 Robert Sloper 1784 p. 228 John Smith 1722 p. 45
; ; ;

Joseph Smith 1768 p. 148, 1774 p. 162 Richard Smith 1768 p. 148 ;John ;

Spencer 1766 p. 136; John Stables 1781 pp. 219 and 224 John Stackhouse ;

1731 p. 68; John Stewart 1772 p. 199; Giles Stibhert 1777 p. 180; Thomas
Andrew Strange 1808 p. 407 James Stuart 1796 p. 303, IbOl p. 328 Robert
;
;

Symonds 1729 p. 60 Harry Verelst 1768 p. 141 Alexander Walker {St. Helena)
; ;

1822 pp. 573 and 575; George Townshend Walker 1825 pp. 594 and 597;
John Watson 1760 p. 119; Anthony Weltden 1709 p. 18, 1710 p. 24; Edward
Wheler 1776 pp. 168 and 171, 1777 pp. 181, 184 and 187; Mark Wilks
{St. Heleria) 1813 pp. 481 and 483 Richard Wyatt 1766 p.
^ r 133, 1774 p.
;
v 161 i
Alexander Wynch 1774 p. 160.
(3) Special Commissions for (a) seizure of hiterlcypers to Messrs Henry
Frankland, James Macrae, George Morton Pitt, Edward Stephenson and
Capt. George Newton, 1725 pp. 50-1; to Messrs. Hugh Barker, Richard
Benyoii, Robei't Cowan, John Home, George Morton Pitt, John Stackhouse
find Capts. William Beresford, Fi-ancis Gostlin, Caleb Grantham, Hc^y
 ;

2< —cont.

Hoadly, Robert Jenkins, Josiah Lewes, Robert Meade, Lawrence Prince, Charles
Rigby, John Shepheard, Bbenezer Thomson, Joseph Tolson, Edward Williamson,
1732 pp. 71-6. (6) Bauing reaimits in England to Robert Millagan 1757
p. 113 in foreign parts for the Artillery to Charles Henry Wittman 1777
;

p. 196;
at Lubeck, Hamburgh and Bremen, to Frederick William Elerson and
David Baron de Vassei-ot 1756 p. 110. (c) Brotestnnt Swiss Companies to Paul
Philip Polier de Bottens, John Chabbert and John Henry Schaub 1751,
Alexander de Ziegler 1752 pp. 100-1.
(4) pp. 619-33, Lists of, Adjutants -General at Fort St. George 1776-1812
p. 630 Adjutant of Infantry at Bombay 1759 p. 630
;
Agents for raising Artisans ;

for Bombay Artillery 1777 p. 631 Agents for raising recruits 1751-57 p. 631
;

Brigadiers-General 1768-80 p. 629 Colonel of Foot in Bengal 1764 p. 629

; ;

Commanders-in-Chief at Bencoolen 1774-76 p. 627 Commanders-in-Chief at ;

Bombay 1715-1827 pp. 625-6 Oommanders-in-Chief at Fort St. George

;

1697-1827 pp. 624-5 Commanders-in-Chief at Foi t Marlbro’ 1761-76 p. 626;

;

(Commanders-in-Chief at Foi t AVilliam 1709-1823 pp. 023-4 Commanders- ;

in-Chief at Prince of Wales Island 1805-24 p. 627 Commanders-in-Chief at ;

St. Helena 1698-1822 p. 626 Commanders-in-Chiet in the East Indies 1751-

;

1825 p. 623 Commanders of the Forces at Bencoolen, Fort Marlbi'o’ and

;

Prince of Wales Island 1774-1805 p. 627 Commaiider.s of the Forces in Bengal;

1805-13 p. 624 Commanders of the Forces in Bombay 1774-'1825 p. 626

; ;

Commanders of the Forces on the Coast of Coromandel 1764-1825 p. 625;

Commissary in the Vice-Admiralty Court in Bengal 1808 p 629 Commissary ;

in the Vice-Admiralty Court in Madras 1808' p. 629; Commis.sions to

seize Interlopers 1725-32 p 631 Commodore of the Bombay Marine 1760
;

p. 630; Deputy (Governors of Port St. George 1721-54 p. 628; Deputy

Governors of St. Helena 1698-1743 p. 628 Engineer-General at Fort St. David ;

1749 p. 630 Engineer-Genei-al of the Forts in the East Indies 1752 p. 629
; ;

Governors of Bencoolen 1706-76 ]>. 621 Governors of Bombay 1715-1827 ;

p. 621; Governors of Fort Marlbro’ 1761-76 p. 621; Governois of Fort

St. David 1747 p. 622; Governors of Madras 1697-1827 p. 620; Governors of
Prince of Wales Island 1805-24 p. 622 Governors of 8t. Helena 1698-1822 ;

p. 622 Governor of Surat 1698 p. 622; Governors- General of Bengal 1699—

;

1823 p. 619 Judge Advocates- General in Bengal 1772-75 p. 629 Lieutenant-

; ;

Colonels at St. Helena 1808-13 p. 630 Lieutenant-Colonel of Artillery at Fort

;

St. George 1768 p. 630 Lieutenant-Governors of Fort Marlbro’ 1730-1817

;

p. 628 Major at Fort St. George 1723 p. 630 Major-General at St. Helena
; ;

1814 p. 630 Members of Council at Bombay 1812-25 p. 628 Members of

; ;

Council at Fort St. George 1812-25 p. 628; Members of Council at Fort

William 1776-1825 p. 627 Quartermaster-General in Bengal 1773 p. 629.
— ;

N.B. Fur Forms of Commissions and Covenants to the Company's Mititai'y and
Civil Servants ‘see A^endix I to the First Repoi^t of the Select Committee of the
House of Commons 1772-7S. India Office, Parliame7itary Collection FJ,y).184,e^ seq.

26.
(1) pp. i-li. Nominal and Index to Commissions and Appoint-'
Classified
ments in India 1827-51. Very imperfect.)
(
(2; Regular Commissions granted to: Frederick Adam 1832 pp. 37, 41,
1833 pp. 62, 65 Andrew Amos 1841 p. 121 George William Anderson 1839
; ;

p, 97, 1841 p. 117, 1842 p. 130; George Anson 1854 pp. 243, 245; Richard
Armstrong 1851 pp. 210, 212 ; George Arthur 1849 pp. 129, 132 Geoige Lord ;

Auckland 1835 pp. 79, 81, 83 Edward Barnes 1830 pp. 25, 27 William
; ;

Butterworth Bayley 1827 p. 3; Thomas Sidney Beckwith 1829 pp. 15, 17;
William Cavendish Bentinck 1827 pp. 1, 6, J833 pp. 43, 49, 52, 54, 56; George
Henry Frederick Berkeley 1847 pp. 169, 174; John Bird 1842 p. 135 William ;
‘

Wilberforce Bird 1841 p. 121, 1844 p. 148; David Anderson BJane 1853 p. 234 ;
William Blunt 1833 p. 50, 1835 p. 74 Charles Hay Cameron 1^44 p. 149, 1847
‘

;
 — ;;

C)

25 cont,

p, 179 Charles John Canning 1855 pp. 253, 257, 1861 p. 293 (Grand Master of
;

the Eastern Star) James Eivett Camac 1839 pp. 96, 98 William Casement 1841
; ;

p. 121 Henry Chamier 1847 p. 169; John Earl of Clare 1830 pp. 19, 23, 1833
;

pp.66, 68; (George Eussell Clerk 1846 pp. 158, 160, 1860 pp, 276, 279, 1863
p. 315 Stapleton Yisconnt Combermere 1827 p. 3; Willoughby Cotton 1847
;

pp. 163, 165, 1848 p. 187 James Henry Crawford 1842 p. 130 Frederick
; ;

Currie 1817 p. 178; George Eamsay Earl of Dalhousie 1829 pp. 11, 13; James
Andrew Earl of Dalhousie 1847 pp. 176, 180, 183; Charles Dallas {8t. Helena)
1827 pp. 8, 10 William Thomas Denison 1860 p. 285 Henry Dickinson 1847
; ;

p, 169 Joseph Alexander Dorin 1855 p. 255 Andrew Dunlop 1841 p. 117
; ;

James Bruce Earl of Elgin 1862 p. 298 Daniel Eliott 1847 p. 170, 1853 p. 228
; ;

Edward Lord Ellenborougli 1841 pp. 120, 124, 127; John Lord Elphinstone
1836 pp. 87, 90, 1853 pp. 233, 236 Lucius Bentinck Viscount Falkland 1848
;

pp. 186, 190; Henry Fane 1835 pp. 74, 78, 79; James Farish 1839 p. 97
Frederick FitzClarence 1852 pp. 217, 219; Henry Bartle Edward Frere 1862
p. 302 William Maynard Gomm 1850 pp. 199, 202, 1855 p. 254 Hugh Gough
; ;

1841 pp. 112, 114, 1843 pp. 141, 144, 1844 pp. 148, 156, 1847 p. 177 John Peter ;

Grant 1853 p. 255 Patrick Grant 1856 pp. 259, 261 Robert Grant 1834 pp. 69,
; ;

71 John Grey 1850 pp. 205, 207 Colin Halkett 1831 pp. 33, 35 Sir Henry
; ; ;

Hardinge 1844 pp. 147, 151, 154, 156 John Herbert Harrington 1827 p. 3 ;

Charles Harris 1833 p. 63 Francis Robert Loj^d Hairis 1854 pp. 238, 241
;

William Lord Heytesbury 1835 pp. 73, 75, 77 lOdward Ironside 1834 p. 70 ;

John Keane 1833 pp. 45, 47, 66, 1834 p. 69, 1839 p. 97 Samuel Laing 1860 ;

p. 283; John Laird Mair Lawrence 1863 p. 311 Henry John Leeke, 1851 ;

p. 215 John Low 1855 p. 255 Cliarles May Lushington 1842 p. 135; Stephen
; ;

Lushington (Indian \avy) 1848 p. 192 Thomas Babington Macaulay 1833 ;

p. 50, 1834 p. 74, 1835 p. 80; Thomas Macmahon 1839 p. 106, 1846 p. 161
William Hay Macnaghten 1841 pp. 116, 118; Thomas Herbert Maddock 1844
p. 148, 1847 p. 178; Henry Sumner Maine 1862 p. 306 Peregrine Maitland ;

1836 pp. 84, 85, 88; William Byam Martin 1833 ]). 50; Charles Theophilus
Metcalfe 1833 pp. 58, 60; Frederick Millett 1844 p. 148, 1847 p. 178; William
Morison 1835 pp. 74, 80; Charles James FTapier 1849 pp. 193, 196; William
Newnbara 1833 p. 66 Jasper Nicolls 1838 pp. 92, 94, 1839 pp. 100, 102, 1841
;

p. 121 Robert William O’Callaghan 1831 pp. 29, 31, 1833 p. 63 Robert Oliver
;
;

(Indian Navy) 1848 p. 185 William Oliver 1833 p. 63 Barnes Peacock 1855
; ;

p. 255 Thomas Erskine Terry 1860 p. 272 (a) Sir Henry Pottinger 1847
; ;

pp. 168, 172 Henry Thoby Prinsep 1841 p. 121

; Lestock Robert Reid 1846 ;

p. 161, 1848 p. 187 William Ritchie 1861 p. 296 Alexander Ross 1833 p. 50
; ;

1834 p. 74, 1835 p. 80 George Edward Russell 1836 p. 88 Henry Shakespeare

; ;

1835 p. 80 Henry Somerset 1853 pp. 248, 250 William Staveley 1853 pp. 222,
;
;

224, 228; John Sullivan 1836 p, 88; James Sutherhind 1833 p. 66, 1834 p. 70;
John Fryer Thomas 1853 p. 228, 1854 p. 239; James Thomason 1853 pp. 227^
231; Charles Edward Trevelyan 1859 pp. 267, 269, 1862 p. 311 George ;

Marquess of Tweeddale 1842 pp. 134, 137, 359 Henry George Ward 1860 p. 273 ;
•

John Warden 1853 p. 234 George Greville Wellesley 1857 p. 264 Samuel
;
;

Ford Whittingham 1840 pp. 108, 110 John Pollard Willoughby 1846 ;
p. 161, *
1848 p. 187,
(3) pp. 288-95, Letters Patent for the Institution of the Most Exalted
Order of the Eastern Star (i.e., Star of India), 1st Nov. 1860. N.B.—
earhW name explains the choice of the motto for the Order, viz., “ Heaven's Liqht
'
^
our Guide."
(4) pp- 308 (a), (h). Commission for the Reform of the Jjaws of India
gmnted to Sir John Romilly, Sir Edward Ryan, Robert Lowe,
John Mac-
pherson Macleod, William Milboiiime James and John Henderson,
William
Macphersonto be Secretary and Neil Benjamin Edmonstone Haillie
Assistant
Secretary, 2iid Ang. 1864. Printed,
 — ;

25 cont,

(5) Appointments India

to Bishoprics in Thomas Carr, Bombay 1837
:

p. 391Daniel Corrie, Madras and Ceylon 1835 pp. 337, 353, 369
;
George ;

Edward Lynch Cotton, Calcutta 1858 p. 415 Thomas Dealtiy, Madras 1850
;

p. 413 Frederick Gell, Madras 1861 p. 317

;
John Harding, Bombay 1852
;

p. 419 John Thomas James, Calcutta 1851 p. 323

;
George John Trevor
;

Spencer, Madras 1837 p. 405 John Matthias Turner, Calcutta 1851 p. 325 ;
;

Daniel Wilson, Calcutta 1851 p. 327.

(6) pp. 319-22, Commission emp^'»wering the Lords of the Admiralty to
appoint Officers of the Vice Admimlty Court at Aden, 80th May 1860.
(7) Separation from the Diocese of Calcutta of the Presidency of Madras,
the Island of Ceylon, KTew South Wales and Van Diemen’s Land. The Bishop
of Calcutta to be the Metropolitan Bishop in India, 30th Jan. 1835 pp. 323-83
Separation from the Diocese of Madras of the Presidency of Bombay 1837 p.385.
(8) Consecration of Thomas Carr as Bishop of Bombay by the Archbishop
of Canterbury 1837 p. 409.
(1)
(9) Diaftsof secret correspondence regarding provisional appointment of
Sir Heniy Montgomery Lawrence (July 1851 pp. 423-59), Sir Patrick Grant
(September 1857 pp. 461-505), and John Lord Elphinstone (December 1857
pp. 509-48) to succeed Lord Canning as Governor- General of India in case
of Lord Canning’s death or retirement.

26.
pp. 1-246, Lists of Documents passed under the Company’s Seal, such
as IJonds, Ceitificates of Goods, Countei*parts to Indentures, Covenants to
Apprentices and Writers, Cliarterpartys, Commissions to Captains of Ships,
Commissions to Ensigns of Foot, Counteiparts of Covenants of Arbitration
and Bills 1659-1705.

27.
(1) pp. 1-33, Proceedings of the Commissioners appointed for mising
IVo Millions upon a Fund for payment of Annuities, 14th July 12th Aug. —
1698.

28.
(1) pp. 1-11, Proceedings of the Trustees of the Old East India Company
16th June 1737— 20th Nov 1747.
(2) pp. 13-117, Letter Book of the Tmstees of the Old East India Company
19th Feb. 1722/3— 25th Sept. 1729.

29.
Court Book of the East India Company
(1) pp. 1-101, Extracts out of the
concerning the errors and misdemeanours of their servants under Court’s
—
Order of 8th Dec. 1626, 20th Sept. 16jJ4 23rd Nov. 1654.
(2) pp. 103-26, Index to No. (3) below.
(3) pp. 131-215, Abstracts or Extracts from Court Minutes, Court’s Letter
Books and Letters to and from India, i-elating to misdemeanours of Company’s
—
Servants 1st June 1686 7th July 1698.
(4) pp. 135-6, Company’s Commanders’ high-handed action on Coast of
Africa 1687.
(5) pp. 159-60, Charges against William Hedges 1683. See Yule’s THary
of Sir William Hedges, II xviii, et seq.

30.
(1) pp. 1-3, Petition to Parliament
of the Clothiers of Gloucestershire
against the East India Company 1710.
(2) p. 3, Petition to Parliament of William Paterson ^Ist Feb, 1710 .
 —

30~^cont
*
Petition to Parliament of several Merchant Adven-
(3) pp. 4-14, 35-79,
tarersof the*lndian and African' Company of Scotland and of the Supercargo,
Captain and other officer^ of the [Scots Company's'] ship Annandale seized in
,

1703 by order of the East India Company 1710-11. N.B. In a kind of reptnsal
the Worcester was seized at Leith and Capt. Thomas Green encecnted as a pirate
in 170,5. State Trials XXV.
(4) pp. 14-35, Reports of Auditors of the Imprests relating to the method of
computing the Duties on East India Unrated Goods 1711.
(5) pp. 41-79, Conference between Lords and Commons, 14th Sept. 1695,
upon English trade caused by the establishment of the
respectiiig the evil effect
Scotch East India Company, and consequent Petition to the King by the Lords
and Commons and by the United Company of Merchants of Great Britain
trading to the East Indies.
31 .

(1) pp. 1-73, Advertisements of Meetings of the Court of Directors 1709-27,

with notes of payments for the same.
(2) p. 76, List of Mewspaperir (with names of printers and times and places
of publication) favoured by the East India Company.

32 .
by the Adventurers to East India in
(1) pp. 1-46, Letters sent to India
—
the ship William, 24th Aug. 1655 29th Marcli 1659. See Fosters English
Factories *4n India 16j55-60 p. 49 and Miss Sains bury ’s Calendar of Court
Minutes 1655-59 p. ix.
...
(1) pp, i-xliii,. Index.
,

(2) pp. xlv-xlvii, Orders sent to Fort Bt. George regaitling Assaying,
Alloying and Coyning of Gold ? 29th Nov. 1670.
(S) pp. 1-64, 70-117, 121-44, Extracts, &c., from Company’s Letters to
India 27t.h Fab. 1658— 4th Dec. 1673.
• (^) PP-- ^5-70, Lord Keeper’s Decree about a suit brought by the Company
’

against Willhim Blake, who had traded in prohibited goods 1671. See 36
(7)
below.
(5) pp. 117-21, Instructions for the encouragement of Planters in St.
l^lepa 14th June 1672.'
34 .

(1) pp. 1-91. Brief Heads of

* Clauses in the Company’s Letters to Surat
—
5th July 1672 29th Sept. 1679.
(2) pp. 93-140, 145-95, Absti*aot of- Clauses in Letters to Fort St. Geore-e
and the Bay. 5tli July 1072 — 24th Dec. 1675. “
'(8) 'pp.141-5, Connuission and Instructions (23rdDec
1674)4o Major William
PneWe,' who was sent to the Coast of Coi-omandel and the Bay of
Bengal to
inspect and report upon- the state of the Company’s affairs
there. (Major
Pnckle arrived at, Madras in 1676. See Love’s Feshges of Old Madras, I 341
)
FMhle’s Diary at M^ulipatam and Madras is to be fo,md in the-
Factory Records,
Masuhpdtam, Vol. Xll. '
- .

'
., 85 .

Manager’s' tettel’s to India 31st July 1702^

iQ.P’}
18th Jan. p.05/6. :N.B.-B.esides lettein, to the Factories these
inglude letters
to Supra Cargoes and Commanders of ships. The latter are specially enjoined to
keep their ships well prepared against attack and “ the
Worship of God and good
orders aboard ship recommended. See p. 3. '

36 .
 —

36 cont,

(2) pp. 3-4, Directions for Mr. Thomas Rolt, Ambassador to Persia 1668.
(3) pp. 4-479, Home Letters Out April 1688 —
21st Dec. 1699.
(4) pp. 5-6, Embassy extraordinary of Henry Earl of Sandwich to Spain
1668.
(5) pp. 7, 45, 46, Embassy extraordinary of Sir Robert Southwell to
Portugal 1668.
(6) p. 8, Estate of Nathaniel Wych, President of Surat, deceased 1669.
(7) p. 9, Complaints reffardine Mr. Blake’s behaviour in the Baj^ of Bengal
1669. See 33 (4) above.
(8) pp. 12-15, Accounts of Goods, Moneys, &c., received in the Bay of
Bengal in the time of Mr. Jonathan Trevisa, Agent and Chief 1659-62.
(9) pp. 15-24, 35-7, 39-40, Charges against Mr. Nicholas Burbridge
1658-60.
(10) pp. 24-5, Petition of Capt. Richaid Minors.
(11) pp. 26-9, Mr. John Kenii’s Case against the Company.
(12) p. 30, Oath of John Evans, Collector of Customs at Bombay, regarding
forcible levy of customs by the Portuguese of Caranja 1669.
(13) pp. 31-2, Mr. John Hallet's Bill upon the Company 1659.
(14) p. 32, Claim of Gulridas Parrack, Shroff at Surat, against estate of
President Wych, deceased.
(15) p. 33, Petition of Bridget, widow of Robert Hardy 1668.
(16) p. 34, Estate of Humphiey Broome.
(17) pp. 38, 39, Bill of John Greenhill against the Company 1670.
(18) .pp. 43, 44, Case of Matthew Plowman against the Company 1073.
(19) p. 47, Companj^’s Demands from the Executors of Sir George Oxenden.
(20) pp. 49-53, 62, 69-74, 84, 91, 97-100, 112, 120-3, 125-7, 131, 142,
144-8, 150, 152, 155-7, 161-3, 166, 168, 173-85, 194, 197. 213, 233-42,
251, 253, 262, 265, 266, 269, 272-7, 279, 281, 289, Convoy of the Company’^
shi})s off the west coast of Ireland by English or Dutch men-of-war 1694.

(21) pp. 54-8, Company’s acceptance of their Majesties’ Charters or Letters

Patent of the 7th Oct. and 11th Nov. 1693.
(22) pp. 59, 88, 129, 145, 146, 152-5, Protection of crews of Company’s?
ships from Impressment 1694-96.
(23) pp. 60, 61, Whether Aliens importing Goods on the Company’s ships
are entitled to the benefits of the Chatter 1694.
(24) pp. 61, 62, Orders to the Keeper of the Marshalsea to take certain
Pirates into custody.
(25) pp. 63, 64, Commissions for fighting and taking French ships to
Captains James '^I’hwaites {King William)^ Blundell {Hvssell Frigate)^ Richard
Laycoqk {Amerird), John Merry {Scepter)^ 1694/5; pp. 115, 116, Thomas South
{Chamber Frigate)^ Samuel Hyde (IJor'rin), John Don-ill {Cliailes II)^ George
Phinney {Scepter), 1695 pp. 128, 129, William Gifford {Sld7iey), William Erie
;

{8ampso7i), Benjamin Prickman {Madi'cm Frigate), 1695/6; pp. 229, 230, Samuel
Jones {Tamsiock)i John Hudson {Bedford) 1696/7; pp. 263, 264, James Minty
{Ngssau)^ 1697.
(26) pp. 65, 66, 87, 118, Despatch to Madras of Dr. Woodroff’s Translation
of, theLiturgy into Portuguese 1694/5.
(27) pp. 67-8, Petition of Elihu Yale against the Company for unlawful
imprisonment, and requesting permission to return to England 1694. See
Love’s Vestiges of Old Madras I, 550, 551.
(28) pp. 75-7, 85, 86, Sir John Child’s opinion regarding Goods, &c.,
suitable for export 1695.
(29) pp. 78-83, 139, 143, 186-9, Contract with Coja Panous, Calendar of
Surat 1695-96.
(30) pp. 87, 93, 105, 106, 114, Claims of the AYidow Casteleyn and Isaac
Sii^kinson 1695, ^ ^
:,I.
Another random document with
no related content on Scribd:
 "Ja sitten nuora!" jatkoi hän. "Minkälainen mahtaisi se humala olla,
joka panisi ihmisen ensin yrittämään nuoraa uhrinsa kaulan
ympärille, mutta tyytyisi lopulta kiinnittämään sen hänen jalkaansa?
Niin humalassa ei Royce ainakaan ollut, sillä silloin nukkuisi hän nyt
kuin tukki. Ja sitten paras todistus — viskypullo. Te huomautitte, että
juomari tappeli saadakseen viskypullon, onnistuikin saamaan sen,
mutta kieritti sen soppeen vuodattaen puolet sisällöstä permannolle
ja jättäen loput jäljelle. Se on sellaista, jota juomari ei koskaan
tekisi."

Kömpelösti kapusi hän ylös lattialta ja sanoi katuvalla äänellä sille,

joka oli syyttänyt itseään murhasta:

"Olen hyvin pahoillani, hyvä herra, mutta teidän juttunne on hyvin

huonosti keksitty."

"Sir", sanoi Alice Armstrong hiljaa papille, "saanko puhutella teitä

hetkisen kahden kesken."

Tämä pyyntö pakoitti puheliaan papin lähtemään ovelta, ja kun he

olivat tulleet viereiseen huoneeseen, sanoi tyttö hyvin hätäisesti,
ennenkuin toinen oli ehtinyt avata suutaan:

"Te olette teräväjärkinen, ja minä tiedän, että te koetatte pelastaa

Patricken, mutta se ei hyödytä mitään. Asian sisin ydin on musta, ja
mitä pitemmälle te tutkimuksessanne tunkeudutte, sitä enemmän
todisteita löydätte te tuota onnetonta miestä vastaan, jota minä
rakastan."

"Miksi niin?" kysyi Brown katsellen häntä tarkasti.

 "Niin", sanoi hän katse yhtä kiinteänä, "siksi, että minä omin silmin
näin hänen tekevän rikoksen."

"Ohoh", sanoi Brown näyttämättä vähääkään liikutetulta. "Ja mitä

hän sitten teki?"

"Minä olin viereisessä huoneessa lähinnä heitä", kertoi tyttö.

"Molemmat ovet olivat kiinni, mutta äkkiä kuulin minä jonkun
ärjäisevän äänellä, jonka vertaista en koskaan ole kuullut: 'Helvetti,
helvetti, helvetti!' Heti sen jälkeen vapisivat ovet ensimäisestä
revolverin laukauksesta. Pamaus toistui kolme kertaa, ennenkuin
sain auki molemmat ovet ja huomasin huoneen olevan täynnä
savua. Mutta mielettömän Patrick-parkani kädessä savusi pistooli, ja
omin silmin näin hänen ampuvan viimeiset laukaukset. Sitten
heittäytyi hän isäni kimppuun, joka kauhuissaan oli kouristautunut
kiinni ikkunalautaan. He taistelivat ja Patrick koetti kuristaa isäni
nuoralla, jonka hän heitti hänen kaulaansa, mutta se liukui
olkapäitten yli jalkoihin. Se kiertyi kai toisen jalan ympärille, sillä
Patrick veti häntä nyt taaksepäin, kuin olisi ollut hullu. Sain käsiini
veitsen, joka oli matolla, syöksyin heidän väliinsä ja taitoin nuoran,
ennenkuin pyörryin."

"Minä ymmärrän", sanoi isä Brown, yhä edelleen kylmän

kohteliaana.
"Minä kiitän teitä."

Kun tyttö nyt vaipui kokoon ja peitti kasvonsa käsillään, meni pappi
jäykkänä ja suorana toiseen huoneeseen, jossa hän tapasi Gilderin
ja Mertonin yksin Patrick Roycen kanssa, joka istui tuolilla
käsiraudoissa.
 "Saisinko teidän läsnäollessanne sanoa vangille pari sanaa?"
kysyi isä Brown nöyrällä äänellä poliisipäälliköltä, "ja voisikohan
hänet minuutiksi vapauttaa noista kalvosimista?"

"Hän on vahva mies", sanoi Merton hiljaisella äänellä.

"Miksi tahdotte, että ne otettaisiin pois?"

"Niin", sanoi pappi nöyrästi. "Tahtoisin saada suuren kunnian

puristaa hänen kättään."

Molemmat poliisit tuijottivat häneen, ja isä Brown lisäsi:

"Ettekö tahdo kertoa heille asian oikeaa laitaa?" Tuolilla istuva

mies pudisteli pörröistä päätään, ja pappi kääntyi kärsimättömänä
pois.

"Siinä tapauksessa teen minä sen", sanoi hän. "Yksilön henki on

suuremman arvoinen kuin näennäisesti puhdas maine. Minä aion
pelastaa elossa olevat ja antaa kuolleitten haudata kuolleensa."

Hän meni onnettoman ikkunan luo ja katseli puhuessaan ulos

silmiään räpäytellen:

"Minä sanoin teille, että tässä tapauksessa löysimme monta asetta

ja vain yhden vainajan. Nyt sanon minä teille, että aseita ei käytetty
murhaan. Kaikki nuo kamalat välikappaleet, juoksusilmukka, verinen
veitsi, tyhjä revolveri, kaikkia niitä käytettiin armeliaisuuden
palveluksessa — ei sir Aaronin murhaan, vaan hänen
puolustuksekseen."

"Hänen puolustuksekseen", toisti Gilder. "Ketä vastaan?"

 "Häntä itseään vastaan", sanoi isä Brown. "Häntä vaivasi
itsemurhahulluus."

"Mitä ihmeitä?" sanoi Merton epäilevällä äänellä. "Ja ilon

uskonto…"

"Se on julma uskonto", sanoi pappi katsellen ulos ikkunasta.

"Miksei hän olisi saanut itkeä, niinkuin hänen esi-isänsä ennen
häntä? Hänen menettelytapansa jäykistyivät, hänen mielipiteensä
kylmenivät. Tuon iloisen naamion takana piili jumalankieltäjän tyhjä
sielu. Pysyäkseen iloisella asteellaan, jolla hän yleisöön nähden oli,
vaipui hän takaisin juoppouteen, jonka hän kauan sitten oli hylännyt.
Mutta kun rehellinen raittiusmies lankeaa juoppouteen, on siitä se
kamala seuraus, että hän teeskentelee ja odottaa sitä sielullista
helvettiä, josta hän varoittaa muita. Se sai Armstrong paran käsiinsä
ennen aikojaan ja tänä aamuna oli hän niin raivoissaan, että istui
täällä sisällä karjuen olevansa helvetissä, niin hurjalla äänellä, ettei
hänen tyttärensä tuntenut sitä. Hän tahtoi vain kuolla ja mielipuolten
tavallisella viekkaudella oli varustautunut monenlaisilla kuoleman
aseilla — juoksusilmukalla, ystävänsä revolverilla ja veitsellä. Royce
tuli sattumalta sisään ja ryhtyi reippaasti toimeen. Veitsen heitti hän
vanhuksen taakse matolle, sieppasi revolverin, ja kun hänellä ei ollut
aikaa kiskoa ulos kuulia, ampui hän laukauksen laukauksen jälkeen
lattiaan. Itsemurhaaja näki silloin kuoleman edessään toisessa
muodossa ja syöksyi ikkunalle. Royce teki ainoan, mitä tehdä voi —
juoksi hänen jälkeensä nuora käsissään yrittäen sitoa hänen kätensä
ja jalkansa. Silloin juoksi onneton tyttö sisään. Hän käsitti taistelun
väärin ja koetti leikata veitsellä nuoran poikki vapauttaakseen isänsä.
Ensin haavoitti hän Royce-parkaa rystysiin ja niistä juoksi tuo
vähäinen verimäärä. Te huomasitte tietysti, että palvelijan kasvoissa
oli nyrkin iskun jälkeen verta, vaikkei haavaa ollutkaan? Ennen kuin
tyttöparka pyörtyi, oli hänen kuitenkin onnistunut taittaa nuora, niin
että hänen isänsä syöksyi ikkunan kautta ikuisuuteen."

Nyt syntyi pitkä hiljaisuus, jonka hitaasti keskeytti metallin kalina,

kun Gilder irroitti kahleet Patrick Roycen käsistä. Sitten sanoi hän
tälle:

"Teidän asemassanne olisin minä kertonut koko totuuden. Te ja

nuori neiti olette suuremman arvoiset kuin Armstrongin kuolinpuhe."

"Armstrongin kuolinpuheesta välitän minä viisi", huudahti Royce

kiivaasti. "Ettekö käsitä kaiken tapahtuneen sentähden, ettei Alice
saisi tietää mitään?"

"Mistä?" kysyi Merton.

"Siitä, että hän on murhannut isänsä, ettekö sitä käsitä?" huusi

Royce. "Jos häntä ei olisi ollut, olisi ukko vielä elossa. Hän voi tulla
hulluksi saadessaan tietää sen."

"Sitä en juuri luule", sanoi isä Brown tarttuessaan hattuunsa. "Jos

minä olisin teidän sijassanne, sanoisin hänelle kaikki. Pahimmatkaan
erehdykset eivät voi myrkyttää elämää siinä määrin kuin synti. Te
molemmat tulette kaikissa tapauksissa onnellisemmiksi kuin nyt
olette. Minun täytyy mennä takaisin kuuromykkäkouluun."

Kun hän tuli ulos tuuleen, tapasi hän erään tuttavan Highgatestä,
joka pysäytti hänet sanoen:

"Kruununpalvelija on jo täällä. Ruumiinavaus alkaa heti."

- "Minun täytyy mennä takaisin kuuromykkäkouluun", sanoi isä

Brown.
"Valitettavasti en voi jäädä odottamaan ruumiinavauksen tulosta."
RUHTINAS SARADINEN SYNNIT

Otettuaan itselleen kuukauden loman konttoristaan Westminsterissä

Flambeau vietti sen pääasiallisesti pienessä purjeveneessä — niin
pienessä, että se suuren osan aikaa sai käydä soutuveneestä. Hän
oleskeli enimmäkseen itäisen kreivikunnan pienillä vesillä, niin
kapeilla, että vene näytti taikaveneeltä, joka purjehti maalla niittyjen
ja peltomaiden läpi. Aluksessa oli juuri parahiksi tilaa kahdelle
hengelle ja kaikkein välttämättömimmille tarve-esineille. Flambeau
oli varustanut veneensä niillä esineillä, jotka hänen mielestään olivat
välttämättömiä. Ne supistuivat nähtävästi neljään:
lohisäilykepurkkeja siltä varalta, että häntä haluttaisi syödä, pullo
konjakkia, nähtävästi satunnaisen pahoinvoinnin varalta, ladattuja
revolvereja, jos häntä huvittaisi tapella, ja pappi — otaksuttavasti
kuolemantapauksen varalle. Näine kevyine matkatavaroineen hän
rämpi eteenpäin Norfolkin pikku jokia pitkin lopullisena päämääränä
"the Broads", mutta nauttien matkan varrella veteen asti ulottuvista
puutarhoista ja niityistä, kauniista herraskartanoista ja kylistä. Tuon
tuostakin hän pysähtyi kalastamaan poukamissa ja lammikoissa
pysytellen koko ajan rannoilla. [The Norfolk Broads on rannikkoa
lähinnä sijaitseva kreivikunnan osa, jossa tasangolla risteilee virtoja
ja luonnollisia kanavia ja joka siten muistuttaa suuresti Hollantia.]
 Flambeaun retkeilyllä ei ollut mitään tarkoitusta, mutta kuten tosi
filosofilla oli hänellä kuitenkin eräs syy. Hänellä oli jonkinlainen
puolitarkoitus, johon hän suhtautui niin vakavasti, että sen
onnistuminen muodosti hänen vapaudenaikansa kruunun, ja niin
kevyesti, ettei sen epäonnistuminen merkinnyt mitään. Monta vuotta
sitten, jolloin hän oli ollut varkaiden kuningas ja Pariisin kuuluisin
mies, hän oli saanut mitä kummallisimpia kirjeitä, joissa hänelle oli
ilmaistu hyväksymistä ja moitetta vieläpä jonkun kerran rakkauttakin.
Varsinkin eräs lähetys oli jäänyt hänen mieleensä. Se sisälsi
käyntikortin kirjekuoressa, johon oli pantu englantilainen postimerkki.
Kortin takasivulle oli vihreällä musteella kirjoitettu ranskaksi: "Jos
joskus vetäydytte pois nykyisestä elämästänne ja tulette
kunnialliseksi ihmiseksi, niin tulkaa tervehtimään minua. Tahdon
tavata teidät, sillä olen tavannut aikamme kaikki muut suuruudet.
Tuo temppu, jolla saitte toisen etsivän vangitsemaan toisen, oli
Ranskan historian loistavimpia." Kortin etusivulle oli painettu
seuraavat sanat: Ruhtinas Saradine, Reed House, Reed Island,
Norfolk.

Siihen aikaan hän ei ollut sen enempää välittänyt tuosta

ruhtinaasta. Hän oli vain saanut selville, että tämä oli ollut loistava ja
huomattava henkilö Etelä-Italiassa. Väitettiin hänen nuoruudessaan
paenneen erään naimisissa olevan korkeasukuisen naisen kanssa.
Tapaus ei sinänsä herättänyt erikoista huomiota ylhäisöpiireissä,
mutta se oli painunut mieleen erään toisen, sen yhteydessä olevan
murhenäytelmän, nimittäin loukatun aviomiehen otaksutun
itsemurhan perusteella. Tämän kerrottiin heittäytyneen alas eräältä
kallionkielekkeeltä Sisiliassa. Ruhtinas asui sitten jonkun aikaa
Wienissä, mutta viimeiset vuodet hän oli viettänyt alituisilla matkoilla.
Kun nyt Flambeau ruhtinaan tavoin oli luopunut eurooppalaisesta
kuuluisuudestaan ja asettunut Englantiin, pälkähti hänen päähänsä
tehdä odottamaton vierailu tuon ylhäisen pakolaisen luo Norfolkiin.
Tämän olinpaikka oli vain hieman vaikeasti löydettävissä, sillä
ruhtinas asui pienessä, syrjäisessä seudussa. Sattuman kautta hän
löysi sen pikemmin kuin luulikaan.

Eräänä iltana he olivat kiinnittäneet veneensä erään korkeata

ruohoa ja lyhyttä katkottua puuta kasvavan penkereen vierustalle.
Kauan ja kiivaasti soudettuaan he asettuivat aikaiseen levolle, ja siitä
taas seurasi, että he heräsivät, ennenkuin oli valjennut, oikeammin
sanottuna, ennen päivän koittoa, sillä suuri sitroonanvärinen kuu oli
juuri laskenut korkean ruohopenkereen taakse, ja taivas oli
sinipunerva väriltään, yöllinen mutta kirkas. Molemmat miehet
muistelivat yhtaikaa lapsuuttaan — tuota lumoavaa, sadunomaista
ikäkautta, jolloin korkeat kasvit puiden tavoin ympäröivät heitä. Suuri
laskeva kuu taustanaan tuhatkaunot ja voikukat näyttivät todella
jättiläissuurilta. Vesi oli niin alhaalla, että kaikki pensaat ja kukat
kohosivat heidän yläpuolelleen.

"Emmekö ole todella kuin keijujen valtakunnassa", sanoi

Flambeau.

Isä Brown, joka istui tikkusuorana veneessä, teki ristinmerkin. Liike

oli niin äkkinäinen, että hänen ystävänsä kysyi häneltä lempeästi ja
ihmeissään, mikä häntä vaivasi.

"Ne, jotka kirjoittivat keskiaikaisia ballaadeja, tunsivat paremmin

keijukaiset kuin me", vastasi pappi. "Keijujen valtakunnassa ei
tapahdu yksinomaan kauniita asioita."

"Pyh, lorua!" sanoi Flambeau. "Näin kauniissa kuutamossa ei voi

tapahtua muuta kuin kaunista. Tahtoisin nyt lähteä eteenpäin ja
nähdä, mitä todella tapahtuu. Ennätämme sekä kuolla että päästä
hautaan, ennenkuin saamme taas tällaisen kuutamon ja tällaisen
tunnelman."

"Kuten haluatte", sanoi isä Brown. "En ole koskaan sanonut, että
aina olisi mieletöntä mennä keijukaisten valtakuntaan. Olen vain
sanonut, että se on aina vaarallista."

He soutivat vaikenevaa virtaa ylöspäin; taivaan syvä sini ja kuun

kalpea hohde heikkenivät yhä enemmän ja vaihtuivat harmaaksi
värittömyydeksi, joka käy päivänkoiton väriloiston edellä. Kun
ensimäiset vienot puna- ja kultajuovat virisivät taivaanrannalle,
katkaisivat joen rannalla heidän edessään sijaitsevan kaupungin tai
kylän mustat ääriviivat ne. Päivä oli jo koittanut ja valaissut kaikki
selvästi heidän liukuessaan pienen kaupungin ulkonevien kattojen ja
siltojen siimekseen. Talot mataline, loivasti viettävine kattoineen
olivat kuin harmaan- ja punaisenkirjava karjalauma, joka on tullut
joen rannalle juomaan. Avartuva ja vaikeneva aamurusko oli jo
muuttunut täydeksi päiväksi, ennenkuin he näkivät ketään elävää
olentoa hiljaisen kaupungin laitureilla ja rantakaduilla. Nyt he
nimittäin näkivät erään hyvin huolettoman ja hyvinvoivan näköisen
miehen paitahihasillaan, miehen, jonka kasvot olivat pyöreät kuin
äsken laskenut kuu ja alaosaltaan punaisen partakiehkuran peitossa.
Hän seisoi pylvääseen nojaten heikosti virtaavan veden partaalla.
Selittämätön mielijohde sai Flambeaun ojentautumaan täyteen
pituuteensa keinuvassa veneessä ja huutamaan miehelle
kysymyksen, tunsiko tämä Reed Islandia [Ruokosaari] ja Reed
Housea [Ruokotalo]. Miehen hymy kävi hieman leveämmäksi, ja hän
tyytyi vastauksen asemesta osoittamaan ylöspäin virran lähintä
polveketta. Flambeau ryhtyi soutamaan sanomatta sen enempää.
 Vene sivuutti monta mutkaa ja liukui monen kaislaisen ja tyynen
suvannon yli, mutta ennenkuin etsiminen oli ennättänyt käydä
yksitoikkoiseksi, olivat he kääntyneet hyvin jyrkästä mutkasta ja
tulleet eräänlaiselle lammikolle tai pikku järvelle, jonka näkeminen
vaistomaisesti sai heidät pysähdyttämään veneen. Tämän laajahkon
veden keskellä oli kaikkialta kaislikon ympäröimänä matala, pitkä
saari, jossa oli pitkä, matala bambusta tai jostain muusta
troopillisesta ruo'osta rakennettu talo, bungalow. Seiniä muodostavat
bamburuo'ot olivat vaaleankeltaiset, luisut kattoruovot olivat
tummanpunaiset tai ruskeat, mutta muutoin tuo pitkä talo oli hyvin
yksitoikkoisen ja mitättömän näköinen. Aikainen aamutuuli suhisi
kaisloissa saaren ympärillä ja soi ihmeellisessä ruokotalossa kuin
suunnattoman suuri paimenpilli.

"Tässä se vihdoinkin on", puhkesi Flambeau puhumaan. "Tämä

jos mikä lienee Reed Island, ja tuo talo tuolla lienee kaiketi Reed
House. Luulenpa, että se paksu parrakas mies oli noitaukko."

"Mahdollisesti", sanoi isä Brown puolueettomasti, "mutta siinä

tapauksessa huonoa lajia".

Heidän puhuessaan maltiton Flambeau oli soutanut venheen

maihin kahisevan kaislikon läpi, ja nyt he seisoivat tuolla matalalla
ihmeellisellä saarella tuon kummallisen hiljaisen talon vieressä.

Talo sijaitsi selkäpuoli joelle ja ainoalle maallenousupaikalle päin.

Pääsisäänkäytävä oli toisella pitkällä sivustalla, josta oli näköala
alavaan saaripuutarhaan. Vieraat lähestyivät tätä puutarhaa talon
kolmea sivustaa kiertävää pientä käytävää pitkin, ja saapuivat aivan
lähelle taloa. Kolmesta eri ikkunasta he näkivät erääseen pitkään
valoisaan huoneeseen. Paneli oli vaaleata puuta, seinillä oli joukko
suuria peilejä ja pöydälle oli katettu hieno aamiainen.
Sisäänkäytävän kahden puolen oli asetettu kaksi turkoosinsinistä
kukkaruukkua. Oven avasi synkkäpiirteinen hovimestari, pitkä, laiha,
harmaa ja välinpitämätön — joka mutisi jotain, ettei ruhtinas
Saradine juuri nyt ollut kotona, mutta että häntä odotettiin joka hetki.
Talo oli valmiina ottamaan vastaan häntä ja hänen vieraitaan.
Käyntikortti, jolle vihreällä musteella oli kirjoitettu kutsu, herätti tuon
ahdistetun palvelijasielun pergamenttikasvoille elon kipinän, ja
epäröivän kohteliaasti hän ehdotti, että vieraat jäisivät. "Hänen
ylhäisyytensä voi olla täällä minä hetkenä hyvänsä", sanoi hän, "ja
hän pahastuisi suuresti, ellei hän tapaisi vierasta, jota hän on
pyytänyt tulemaan. Meidän on määrä aina pitää varalla pieni kylmä
aamiainen häntä itseään ja hänen ystäviään varten, ja olen varma,
että hän haluaa sitä tarjottavan nyt, jos suvaitsette."

Flambeau, joka vainusi pientä seikkailua, nyökkäsi ystävällisen

hyväksyvästi ja seurasi vanhaa miestä, joka hyvin juhlallisesti vei
hänet pitkään valoisaan paneloituun huoneeseen. Siellä ei
oikeastaan ollut mitään erikoisen huomattavaa, paitsi tuo hieman
omituinen vaihtelu, jonka aiheuttivat leveät matalat ikkunat ja joukko
matalia leveitä peilejä, heijastaen huoneeseen omituista aavemaista
valoa. Nurkassa oli muutamia tavallisia tauluja — muun muassa
suuri harmaa hyvin nuoren virkapuvussa olevan miehen valokuva ja
kahden pitkätukkaisen pojan punaliidulla tehty luonnos. Flambeaun
kysymykseen, oliko nuori upseeri itse ruhtinas, hovimestari vastasi
lyhyesti kieltävästi — hän oli ruhtinaan nuorempi veli, kapteeni
Stephen Saradine, sanoi hän. Senjälkeen hovimestari kävi hyvin
vaiteliaaksi ja näytti kokonaan kadottaneen halun keskustella
enemmän.

Kun aamiainen oli lopetettu erinomaisella kahvilla ja likööreillä,

vieraat tutustuivat puutarhaan, kirjastoon ja taloudenhoitajattareen,
joka oli tummahko kaunis nainen majesteetillisine ryhteineen ja
madonnamaisine olemuksineen. Hän ja hovimestari tuntuivat olevan
ainoat, jotka olivat jäljellä ruhtinaan ulkomaalaisesta
palveluskunnasta. Talon kaikki muut palvelijat olivat uusia,
taloudenhoitajatar oli valinnut heidät Norfolkista. Taloudenhoitajatar
oli nimeltään rouva Anthony, mutta hän murti hieman italiankielen
tapaan, ja Flambeau oli varma siitä, että Anthony oli norfolkilainen
muunnos latinalaisesta nimestä. Myöskin hovimestari, herra Paul, oli
ulkomuodoltaan hieman ulkomaalainen, mutta puheiltaan ja
tavoiltaan englantilainen, kuten kansainvälisen aateliston
hienoimpien miespuolisten palvelijoiden on laita.

Vaikka paikka oli viehättävä ja omituinen, huokui siitä eräänlainen

synkkyys. Tunnit kuluivat kuin päivät. Pitkät lukuisin ikkunoin
varustetut huoneet olivat tulvillaan päivänvaloa, mutta tämä
päivänvalo oli kuin kuollutta. Ja kaikkien muiden tilapäisten äänien,
kuten puheen, kilisevän lasin tai palvelijoiden askelten yli kuului talon
kaikilta puolilta joen surumielinen kohina.

"Olemme poikenneet väärälle suunnalle ja tulleet väärään

paikkaan", sanoi isä Brown katsahtaen ikkunasta harmaan vihreään
kaislikkoon ja hopeanhohtoiselle joelle. "Mutta mitä se tekee?
Joskus on hyvä olla oikeana henkilönä väärällä paikalla."

Isä Brown oli yleensä vaitelias mutta kuitenkin erittäin

puoleensavetävä pieni pappi, ja näiden harvojen vaikkakin
loppumattoman pitkien tuntien kuluessa hän tunkeutui syvemmälle
Reed Housen salaisuuksiin kuin hänen salapoliisiystävänsä. Hänellä
oli tuo herttaisen vaikenemisen lahja, joka on omiansa herättämään
kertomishalua, ja oikeastaan mitään sanomatta hän sai uusilta
tuttaviltaan tietää enemmän kuin he muuten olisivat kertoneet.
Hovimestari oli luonteeltaan aika umpimielinen. Hän osoittautui
kuitenkin olevansa jörö, melkein eläimellisen uskollinen herraansa
kohtaan, jota hänen sanojensa mukaan oli kohdeltu hyvin pahoin.
Eniten häntä vastaan tuntui rikkoneen hänen ystävänsä veli, jonka
pelkkä nimi venytti tuon vanhan miehen painuneet posket ja sai
hänet nyrpistämään koukkunenäänsä. Kapteeni Stephen oli selvästi
oikea konna, joka oli kiristänyt veljeltänsä suuria rahasummia ja
pahoittanut hänet pakenemaan suuren maailman elämästä tähän
hiljaiseen ja vaatimattomaan soppeen tälle pienelle saarelle.
Enempää Paul ei halunnut sanoa, ja Paul oli ilmeisesti puolueellinen.

Italialainen taloudenhoitajatar oli hieman puheliaampi, Brownin

mielestä senvuoksi, että hän oli tyytymättömämpi. Hänen äänensä
oli jotensakin terävä hänen puhuessaan isännästään, vaikka hän
tuntuikin tuntevan eräänlaista kunnioitusta häntä kohtaan. Flambeau
ja hänen ystävänsä seisoivat peilihuoneessa ja katselivat molempien
veljesten punaliitukuvia, kun taloudenhoitajatar tuli nopeasti sisälle
jollekin asialle. Tällä loistavalla lasihuoneella oli se omituisuus, että
neljä tai viisi peiliä heti heijasti sisääntulijan kuvan, ja ympäri
kääntymättä isä Brown keskeytti lauseensa, joka oli jokin kriitillinen
perhettä koskeva huomautus. Mutta Flambeau, joka nenineen
päivineen oli taulussa kiinni, sanoi lujalla äänellä: "Nämä ovat
luullakseni Saradinen veljekset. Molemmat näyttävät jotensakin
viattomilta. Olisi vaikea sanoa kumpi on hyvä ja kumpi kelvoton."
Kun hän samassa huomasi huoneeseen tulleen naisen, hän käänsi
keskustelun toisaanne ja meni sitten muutaman minuutin kuluttua
puutarhaan. Mutta isä Brown jatkoi kiintein ilmein kuvien tarkastelua,
ja rouva Anthony tarkasteli yhtä huomaavaisena isä Brownia.

Hänellä oli suuret surulliset ruskeat silmät ja hänen oliivinväriset

kasvonsa hehkuivat kummallista tuskaisaa ihmettelyä, ikäänkuin hän
olisi ollut epävarma vieraan olemuksesta — ja tarkoituksesta.
Lieneekö pienen papin puku ja uskonto hänessä herättänyt
etelämaalaisia muistoja ripistä tai luuliko hän tämän tietävän
enemmän kuin tiesi, hän sanoi joka tapauksessa matalalla äänellä,
ikäänkuin olisi puhunut uskotulle: "Ystävänne on tavallaan aivan
oikeassa. Hän sanoo olevan vaikeata ratkaista, kumpi on hyvä,
kumpi kelvoton veli. Kyllä tosiaan olisikin hyvin vaikeata osoittaa
näistä tuo hyvä."

"En ymmärrä teitä", sanoi isä Brown ja aikoi mennä tiehensä.

Nainen meni häntä askeleen lähemmäksi synkin ilmein ja

kumarassa asennossa, sarvensa laskeneen sonnin tavoin.

"Ei kumpainenkaan ole hyvä", sähisi hän. "Kapteeni teki kyllä

pahasti ottaessaan kaikki rahat, mutta minun mielestäni ruhtinas ei
osoittanut suurtakaan hyvyyttä luopuessaan niistä. Kapteeni ei ole
ainoa, josta voidaan sanoa jotakin pahaa."

Papille valkeni jotain hänen seisoessaan kasvot pois käännettyinä,

ja hänen huulensa muodostivat vaieten sanan "kiristystä". Mutta
samassa nainen käänsi äkkiä kalvenneet kasvonsa ja oli vähällä
kaatua. Ovi oli avautunut äänettömästi, ja kalpea Paul seisoi
haamun tavoin oviaukossa. Seinäpeilien vuoksi näytti siltä kuin
huoneeseen olisi astunut samalla kertaa viisi Paulia viidestä eri
ovesta.

"Hänen korkeutensa on juuri saapunut", sanoi hän.

Samalla hetkellä kulki eräs mieshenkilö ensimäisen ikkunan ohitse

ja varjosti aurinkoisen ruudun, ikäänkuin olisi katkaissut voimakkaan
ramppi valon. Heti senjälkeen hän kulki toisen ikkunan ohitse, ja nuo
monet peilit esittivät peräkkäin puitteissaan saman kotkanprofiilin ja
saman reippaan käynnin. Mies oli suora ja joustava, mutta hänen
hiuksensa olivat valkeat ja hänen ihonsa kummallinen,
norsunluunvärinen. Hänellä oli tuo lyhyt kaareva nenä, joka
tavallisesti liittyy pitkiin laihoihin poskiin ja leukaan, mutta nämä
jälkimmäiset olivat osittain viiksien ja piikkiparran peittämät. Viikset
olivat paljon tummemmat kuin piikkiparta ja tekivät teatraalisen
vaikutuksen. Hänen pukunsa sopeutui kasvojen mukaan, sillä
hänellä oli korkea valkea hattu ja kämmekkä napinlävessä, keltaiset
liivit ja pari keltaisia hansikkaita, joita hän kävellessään heilutteli
toisessa kädessään. Kun hän tuli ovelle, kuultiin jäykän Paulin
avaavan sen ja äsken tulleen sanovan iloisesti: "Tässä saatte minut
taas". Jäykkä Paul kumarsi ja vastasi tuskin kuuluvasti, kuten
tapansa oli. Muutaman hetken aikana huoneessa ohjat eivät kuulleet
keskustelua. Mutta sitten hovimestari sanoi: "Kaikki on
käytettävissänne", ja yhä hansikkaitaan heiluttaen ruhtinas Saradine
tuli huoneeseen ja tervehti iloisesti vieraitaan. Taasen nämä näkivät
hämmentävän kuvan — viisi ruhtinasta tuli sisään viidestä ovesta.

Ruhtinas heitti hatun ja keltaiset hansikkaat pöydälle ja ojensi

vieraille sydämellisesti kätensä.

"On ihastuttavaa nähdä teidät täällä, herra Flambeau", sanoi hän.

"Tunnen teidät erittäin hyvin maineeltanne, ellette pidä
sopimattomana, että sanon sen."

"Kaukana siitä", vastasi Flambeau ja nauroi. "Harvat tulevat

kuuluisiksi pelkillä hyveillään."

Ruhtinas loi häneen salamoivan katseen ikäänkuin tutkiakseen,

sisälsikö lause jonkin henkilökohtaisen viittauksen. Mutta sitten
hänkin purskahti nauruun, pyysi toisia istuutumaan ja istuutui itsekin.
 "Tämähän on pieni miellyttävä paikka", sanoi hän aivan vapaasti.
"Ikävä vain, ettei täällä ole mitään tekemistä."

Pappi, joka totisena kuin pieni lapsi istui ja tuijotti häneen, joutui
hämärän muiston valtaan, muiston, jota hän ei osannut selittää. Hän
katsoi harmaata huolellisesti käherrettyä tukkaa, keltaisenvalkeita
kasvoja ja hentoa, hieman turhamaista vartaloa. Ruhtinaassa ei kai
ollut mitään luonnotonta, ehkä jotain liioiteltua, mikä johti mieleen
näyttämöllä liikkuvan ihmisen. Tuo selittämätön piili jossakin muussa,
itse kasvojen rakenteessa. Brown kuvitteli yhä nähneensä hänet
ennen. Mies oli kuin valepukuinen vanha ystävä. Mutta sitten hän
muisti äkkiä peilit ja luuli tuon mielikuvan johtuvan noista
monistetuista kuvista.

Ruhtinas Saradine jakoi huolettomasti ja tahdikkaasti

huomaavaisuutensa molemmille vierailleen. Kun hän huomasi
salapoliisin olevan huvitetun urheilusta ja kernaasti käyttävän
hyväkseen lomaansa, vei hän Flambeaun veneineen parhaaseen
onkipaikkaan virralla ja tuli kahdenkymmenen minuutin kuluttua
takaisin omalla kanootillaan mennäkseen isä Brownin luo kirjastoon
ja yhtä kohteliaasti antautuakseen papin filosoofisiin huvituksiin. Hän
näytti tuntevan hyvin sekä kalat että kirjat, vaikkakaan ei kaikkein
rakentavimpia viimemainituista. Hän puhui viittä tai kuutta kieltä. Hän
oli nähtävästi oleskellut eri kaupungeissa ja seurustellut hyvin
kirjavissa seurapiireissä, sillä muutamat hänen hauskimmat juttunsa
koskivat pelihelvettiä ja opiumiluolia, austraalialaisia
"bushrangers'eja" ja italialaisia maantierosvoja. Isä Brown tiesi että
tuo ennen niin juhlittu Saradine oli viettänyt viimeiset vuotensa
melkein alituisilla matkoilla, mutta hän ei pitänyt näitä matkoja
suositeltavina eikä hauskoina.
 Maailmanmiehen käytöksestään huolimatta ruhtinas Saradinessa
ilmeni, ainakin niin herkälle huomioidentekijälle kuin isä Brown,
eräänlainen rauhaton, miltei epäluotettava piirre. Hänen kasvonsa
olivat hienostuneet, mutta silmät hurjat. Hän nytkähteli
hermostuneesti, ikäänkuin juopottelu tai morfiini olisi murtanut hänen
terveytensä, ja hän ei kajonnut eikä näyttänyt kajoavan talon
ekonomiseen hallintaan. Se oli kokonaan jätetty molemmille
vanhoille palvelijoille, etupäässä hovimestarille, joka ilmeisesti oli
talon tukipylväs. Paul herra ei itse asiassa ollut hovimestari, vaan
jonkinlainen talouspäällikkö, ellemme sanoisi kamariherra. Hän söi
päivällistä itsekseen, mutta melkein yhtä komeasti kuin herransakin,
koko palveluskunta pelkäsi häntä, ja hän neuvotteli ruhtinaan kanssa
tosin kohteliaasti mutta jotensakin tiukasti, ikäänkuin olisi ollut
ruhtinaan lainopillinen apulainen. Synkkä taloudenhoitajatar oli
häneen verrattuna kuin varjo; hän koetti tehdä itsensä niin
huomaamattomaksi kuin mahdollista ja oli hovimestarin
käskettävissä. Brown ei enää ollut alttiina hänen kuiskailevalle
luottamukselleen ja vihjailuilleen, että nuorempi veli kiristi
vanhempaa. Hänhän ei tiennyt varmasti, missä määrin poissa oleva
kapteeni todella ryösti ruhtinasta, mutta Saradinessa oli jotakin
epävarmaa ja salaperäistä, joka teki asian hyvinkin uskottavaksi.

Kun he taas tulivat peilisaliin, alkoi veden ja piilipuiden

reunustamien rantojen yli laskeutua illan hämy. Isä Brownin valtasi
taas kummallinen tunne kuin olisi hän jossain synkässä ja
surullisessa satumaassa. "Voi jospa Flambeau olisi taas täällä!"
ajatteli hän.

"Uskotteko tuomioon?" kysyi levoton ruhtinas Saradine äkkiä.

"En", vastasi hänen vieraansa, "uskon tuomiopäivään."

 Ruhtinas kääntyi ikkunasta ja tuijotti niin kummallisesti häneen.
Ruhtinas seisoi itse selkä laskevaan aurinkoon päin, niin että hänen
kasvonsa olivat varjossa. "Mitä tarkoitatte?" kysyi hän.

"Tarkoitan, että me täällä olemme esiripun väärällä puolella",

vastasi isä Brown. "Asioilla, jotka täällä tapahtuvat, ei tunnu olevan
mitään merkitystä, mutta ne merkitsevät paljon eräässä toisessa
paikassa. Toisessa paikassa todellista rikoksellista kohtaa
rangaistus. Täällä näyttää usein siltä kuin rangaistus kohtaisi väärää
henkilöä."

Ruhtinas päästi selittämättömän, melkein eläimellisen äänen.

Hänen silmänsä loistivat kummallisesti. Isä Brownissa heräsi uusi
epäilys. Olikohan olemassa toinen selitys tuohon Saradinen
loistavien päähänpistojen ja jyrkkien muutosten vaihteluun. Olikohan
ruhtinas — tokko hän oli oikein viisas? Saradine toisti sanoja "väärää
henkilöä — väärää henkilöä" useammin kuin oli luonnollista
tavallisessa keskustelussa.

Mutta sitten isä Brownille valkeni vielä eräs totuus.

Hän näki peileistä, että äänetön ovi avautui ja huoneeseen astui

vaitelias Paul herra kalpeana ja tunteettomana kuten tavallisesti.

"Pidin parhaana", sanoi hän vanhan perhepalvelijan jäykällä

kunnioituksella, "pidin parhaana heti ilmoittaa, että kuuden miehen
soutama vene on laskenut siltaan ja että perässä istuu herrasmies."

"Vene!" toisti ruhtinas. "Herrasmieskö?" ja hän nousi.

Hämmästystä ilmaisevan äänettömyyden katkaisi ainoastaan

kaulushaikaran kummallinen uikutus kaislikossa. Ennenkuin kukaan
ennätti toipua ja sanoa mitään, nähtiin uusien kasvojen sivuuttavan
nuo kolme aurinkoista ikkunaa, joiden ohi ruhtinas pari tumia sitten
oli kulkenut. Mutta kaarevaa nenää lukuunottamatta näissä
kasvoissa ei ollut paljoa ruhtinaan kasvoista muistettavaa. Saradinen
uuden valkean hatun asemesta nähtiin tässä musta vanhanaikainen
ja ulkolaiskuosinen; hatun alta näkyivät nuoret hyvin vakavat,
sileäksiajetut, lujan leuan vaiheilta sinertävät ja hieman Napoleonia
muistuttavat kasvot. Mielikuvaa tuki koko puvun vanhuus ja
omituisuus, mikä osoitti, että hän oli mies, joka ei välittänyt muuttaa
isiensä aikana vallinnutta muotia. Hänen yllään oli kulunut pitkä
takki, punaiset sotilasmaiset liivit ja valkeat karkeat housut, jollaisia
yleisesti käytettiin kuningatar Viktorian hallituksen alkuaikoina, mutta
jotka meidän päivinämme tekevät vanhentuneen vaikutuksen.
Kaikkein näiden vaatekappalten keskellä hänen kasvonsa näyttivät
kummallisen nuorilta ja tavattoman teeskentelemättömiltä.

"Voi p-ru!" sanoi ruhtinas Saradine asettaessaan valkean hatun

päähänsä ja mennessään eteisen ovelle, jonka hän itse aukaisi
laskevan auringon valaisemaan puutarhaan päin.

Vastatullut ja hänen seuralaisensa olivat juuri ennättäneet asettua

ruohokentälle ikäänkuin pieni näyttelijäjoukkue. Nuo kuusi soutajaa
olivat vetäneet veneen rannalle ja vartioivat sitä melkein uhkaavan
näköisinä, sillä he pitivät aironsa ojossa kuten keihäät. He olivat
tummaihoisia miehiä ja muutamilla heistä oli renkaat korvissa. Eräs
soutajista astui kuitenkin esille tuon nuoren miehen rinnalle, jolla oli
oliivin väriset kasvot ja punaiset liivit. Tällä miehellä oli suuri
kummallisenmuotoinen kotelo kainalossa.

"Onko nimenne", sanoi nuori mies, "Saradine?"

Saradine nyökäytti huolettomasti myöntäen.