Women in Contemporary Latin

American Novels: Psychoanalysis and

Gendered Violence 1st Edition Beatriz
L. Botero (Eds.)
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/women-in-contemporary-latin-american-novels-psych
oanalysis-and-gendered-violence-1st-edition-beatriz-l-botero-eds/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Gendered Citizenship: Understanding Gendered Violence

In Democratic India Natasha Behl

https://ebookmass.com/product/gendered-citizenship-understanding-
gendered-violence-in-democratic-india-natasha-behl/

Violence Against Women and Criminal Justice in Africa:

Volume II: Sexual Violence and Vulnerability 1st
Edition Ashwanee Budoo-Scholtz

https://ebookmass.com/product/violence-against-women-and-
criminal-justice-in-africa-volume-ii-sexual-violence-and-
vulnerability-1st-edition-ashwanee-budoo-scholtz/

Latin Poetry in the Ancient Greek Novels Daniel

Jolowicz

https://ebookmass.com/product/latin-poetry-in-the-ancient-greek-
novels-daniel-jolowicz/

Resisting Violence: Emotional Communities in Latin

America 1st Edition Morna Macleod

https://ebookmass.com/product/resisting-violence-emotional-
communities-in-latin-america-1st-edition-morna-macleod/
Modern Death in Irish and Latin American Literature 1st
ed. 2020 Edition Jacob L. Bender

https://ebookmass.com/product/modern-death-in-irish-and-latin-
american-literature-1st-ed-2020-edition-jacob-l-bender/

Latin American Diasporas in Public Diplomacy Vanessa

Bravo

https://ebookmass.com/product/latin-american-diasporas-in-public-
diplomacy-vanessa-bravo/

Capable Women, Incapable States: Negotiating Violence

and Rights in India Poulami Roychowdhury

https://ebookmass.com/product/capable-women-incapable-states-
negotiating-violence-and-rights-in-india-poulami-roychowdhury/

(eBook PDF) Gendered Voices, Feminist Visions: Classic

and Contemporary Readings 7th Edition

https://ebookmass.com/product/ebook-pdf-gendered-voices-feminist-
visions-classic-and-contemporary-readings-7th-edition/

Narratives of Forced Mobility and Displacement in

Contemporary Literature and Culture: Border Violence
1st Edition Roger Bromley

https://ebookmass.com/product/narratives-of-forced-mobility-and-
displacement-in-contemporary-literature-and-culture-border-
violence-1st-edition-roger-bromley/
LITERATURES OF THE
AMERICAS
Series Editor: Norma E. Cantú

WOMEN IN
CONTEMPORARY
LATIN AMERICAN
NOVELS
Psychoanalysis and
Gendered Violence

Edited by
Beatriz L. Botero
 Literatures of the Americas

Series editor
Norma E. Cantú
University of Missouri–Kansas City
Kansas City, MO, USA
This series seeks to bring forth contemporary critical interventions within
a hemispheric perspective, with an emphasis on perspectives from Latin
America. Books in the series highlight work that explores concerns in lit-
erature in different cultural contexts across historical and geographical
boundaries and also include work on the specific Latina/o realities in the
United States. Designed to explore key questions confronting contempo-
rary issues of literary and cultural import, Literatures of the Americas is
rooted in traditional approaches to literary criticism but seeks to include
cutting-edge scholarship using theories from postcolonial,critical race, and
ecofeminist approaches.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/series/14819
 Beatriz L. Botero
Editor

Women in
Contemporary Latin
American Novels
Psychoanalysis and Gendered Violence
Editor
Beatriz L. Botero
Faculty Comparative Literature and Folklore Studies
University of Wisconsin–Madison
Madison, WI, USA

Literatures of the Americas

ISBN 978-3-319-68157-3    ISBN 978-3-319-68158-0 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-319-68158-0

Library of Congress Control Number: 2017954968

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2018

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the pub-
lisher nor the authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institu-
tional affiliations.

Cover illustration: Pattern adapted from an Indian cotton print produced in the
19th century

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by Springer Nature

The registered company is Springer International Publishing AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
A mi madre por enseñarme a amar y a Hernando
por ser el amor de mi vida
 Contents

1 Introduction: Liminal Females in Contemporary

Latin-American Novels   1
Beatriz L. Botero

2 Literature as Ghost Whisperer in 2666: Narrating the

Impossible  19
Chris T. Schulenburg

3 Retelling La charca: Osario de Vivos, Women, and

Con/Textual Aggressions in Puerto Rican Literature  43
Nancy Bird-Soto

4 Gender, Space, and the Violence of the Everyday in

Parque Industrial  61
Melissa Eden Gormley

vii
viii Contents

5 Mother, Nation, and Self: Poetics of Death and

Subjectivity in Julián Herbert’s Canción de Tumba  79
Raúl C. Verduzco

6 The Body in Rosario Tijeras: Between the Life and Death

Drives (Eros and Thanatos) 111
Beatriz L. Botero

Index 135
 Contributors

Nancy Bird-Soto earned her PhD in Hispanic Literatures at the University of

Wisconsin-Madison. Her academic books include: Sara la obrera y otros cuentos: El
repertorio femenino de Ana Roqué (Edwin Mellen Press, 2009), Escritoras puertor-
riqueñas de la transición del siglo XIX al XX: Ana Roqué, Carmela Eulate Sanjurjo
y Luisa Capetillo (Edwin Mellen Press, 2009), and Los hipócritas de Franca de
Armiño (Editorial Tiempo Nuevo, 2013). In 2014, she published Put Together: A
Minne-Memoir with Editorial Trance. Her novel in Spanish, Aries Point, was pub-
lished by Isla Negra Editores in 2016. Also, her collection of short stories, Sobre la
tela de una araña, was published by Editorial Tiempo Nuevo in 2016. You can
follow her on Twitter @nancybird75 and visit nancybirdauthor.com.
Beatriz L. Botero earned a PhD from the University of Wisconsin-­Madison in
Spanish and Portuguese literature and a PhD from Universidad Autónoma de
Madrid in psychoanalysis. She specializes in contemporary Latin American litera-
ture and teaches in the Department of Comparative Literature and Folklore
Studies at UW Madison. Her research is oriented primarily towards topics in nar-
rative and psychoanalysis, with special emphasis on identity, body, and social con-
flict. Botero examines the relationships between national identity and personal
identity in novels, such as Gabriel García Márquez’s last novel, Memoria de mis
putas tristes. In her most recent work, Botero focuses on several visual artists and
photographers who explore memories of violence during dictatorships in the
Southern Cone and plastic artists in other Latin American countries, such as
Colombia, whose work revolve around issues of migration and displacement.
Melissa Eden Gormley is an Associate Professor of History at the University of
Wisconsin-Platteville. Her research investigates the role of visual and literary cul-
ture as an integral component of the discourse on modernity during the Brazil’s
First Vargas Administration.

ix
x CONTRIBUTORS

Chris T. Schulenburg received a PhD from the University of Wisconsin-­Madison

in Spanish and Portuguese Literature. He is Associate Professor in the Humanities
Department at the University of Wisconsin-Platteville. Schulenburg teaches on
aesthetic and violence in Latin American Literature. His works has been published
in journals like Confluencia, Latin American Literary Review, as well in Hispania,
Chasqui, and Letras femeninas.
Raúl C. Verduzco received his PhD in Spanish and Portuguese at Yale University
(2010) and is Assistant Professor of Literature at the Tecnológico de Monterrey,
Campus Monterrey, where he teaches Literary Theory, Mexican, and Latin
American Literature. He is the author of Memoria y Resistencia: Representaciones
de la subjetividad en la novela latinoamericana de fin de siglo (Bonilla Artigas,
2014), as well as several articles on contemporary Latin American and Mexican
literature. He is currently working on the aesthetic, cultural, and economic inter-
sections between Latin American Neobaroque, Dirty Realism, and Weltliteratur.
 CHAPTER 1

Introduction: Liminal Females

in Contemporary Latin-American Novels

Beatriz L. Botero

Abstract Women in Latin America inhabit the margins of society. Latin

American literature reflects the consequences of marginalization, expresses
trauma, and shows the different scars that society has incorporated into its
narrative of identity. These novels talk about violence and rape, silence and
fear, and the way that society overcomes social problems. In this process,
we can see, from a psychoanalytic perspective, the gendered reconstruc-
tion of the body image. Contemporary literature shows how the boundary
of the body is stretching in the dyad between male and female. On the one
hand, “extreme masculinity” frames violence as part of normal behavior
(Franco, Cruel Modernity, Duke University Press, 2013, 15). On the
other, extreme female-body construction entails exaggeration of form and
hyper-sexuality in line with the aesthetic of television models and narco
values.

Keywords Margin • Women • Body • Extreme masculinity • Hyper-­

sexuality • Narconarrative • Psychoanalysis

B.L. Botero (*)

Faculty Comparative Literature and Folklore Studies,
University of Wisconsin-Madison, Madison, WI, USA

© The Author(s) 2018 1

B.L. Botero (ed.), Women in Contemporary Latin American Novels,
Literatures of the Americas,
https://doi.org/10.1007/978-3-319-68158-0_1
2 B.L. BOTERO

The Mexican writer Yuri Herrera, in a conference at University of

Wisconsin-Madison, once proposed that a woman represents the thresh-
old (umbral) “because she is the limit between life and death.” His words
find echoes in the objective of this book, the seeds of which can be traced
to a preoccupation with violence in Latin America and the precarious place
occupied by women in these countries.
“She” is the threshold in numerous ways. “She” is the entrance to the
penumbras, to the more intricate and profound relationship between chil-
dren and female figures. “She” is the limit between the Eros drive and the
Death drive and occupies a social position that gives her the option to
observe a range of human actions.
Not only do women in Latin America inhabit the margins of society,
but they also occupy the liminal space. I found the concept of “liminal”
appropriate for describing the positions of “in-between” that women per-
form in society as the entrance to life and the limit between public and
private spheres.1 To some extent, the concept of liminality in this book
resonates with multiple definitions regarding the concept, yet this book
offers another way of reading the liminal.
It is evident that the situation for Latin American women has improved
dramatically in the past century. There are women in politics, in science, in
high positions within economic emporiums, and in cultural arenas, too.
We can find women authors in bookstores and libraries and can read voices
that sound fresh in the immense world of masculine literature. Yet the
situation for millions of women is very difficult, and the novels studied in
this book address these women, the ones who occupy the lowest step of
the social hierarchy: the prostitutes, the uneducated, the gang females, the
bodies forgotten after sexual abuse, or the corpses found dead in places
where the police do not have the resources to investigate massive numbers
of crimes (or do not have the interest to pursue the criminals).
Women in Contemporary Latin American Novels discusses women who
inhabit the margins of society. In general, we can say that women occupy
the weaker part of the “male–female” dyad. In Of Grammatology (1976),
Jacques Derrida explains the importance of deconstructing binary thought
and oppositions, such as that of outside–inside, speech–writing, normal–
abnormal, or center–periphery. The semiology accompanying each term
in binaries has its own history, its own point of view. In the male–female
dyad, for example, the female position is relegated as secondary2 in the
social imaginary.
 INTRODUCTION: LIMINAL FEMALES IN CONTEMPORARY... 3

There is more than one way to talk about women in Latin America, and
women’s position depends on several factors, especially economic, cul-
tural, and social factors, whose interplay can create independent, fully
potentiated women. However, economic, cultural, or social status does
not guarantee women’s freedom from violence in private and public
spheres, because in Latin America, women deal with a culture of machismo
that is embedded in the social costume. In that respect, Latin American
feminism needs to rethink the basics. Machista culture pervades the social
structure, with a strong sense of masculine pride and the idea that impor-
tant matters are associated with the male. Therefore, men’s voices matter
more than those of women as the qualities of authority, autonomy, and
universality are labeled male, whereas love, dependence, and particularism
are labeled female (Ortner 1975, 179). When we study the role of women
in Latin American novels, we must not forsake the concept of machismo.
As Puerto Rican writer Ana Lydia Vega observes, “with their heartfelt
devotion to motherhood and their equally heartfelt refusal of fatherhood,
Latin machos have made lasting contributions to state-of-the-art
machismo” (58–59).
Sadly, violence has become part of daily life for numerous women in
Latin America. Violence, to be clear, ranges from constant micro-­
aggressions to murder. Most of this violence and death are associated with
the desire to punish and to control women’s actions, bodies, emotions,
and behaviors, which fits with the assumption that men own women
(Russell and Harmes 2001, 13–14). The figures for these cases are alarm-
ingly high—and growing. The 2014 Economic Commission for Latin
America’s (CEPAL) report on feminicide3 found that 2289 women were
killed by their partners in Mexico; 531 in Honduras; 225 in Argentina;
217 in Guatemala; 188 in the Dominican Republic; 183 in El Salvador;
145 in Colombia; 90 in Peru; 40 in Chile; and 32 in Paraguay (Navarez
2012). “Crimes of passion, killings due to an unexpected pregnancy, stab-
bings during theft and beheadings after a divorce” are but a few cases of
feminicide (Navarez 2015). Over the past seven years in Argentina alone,
1808 women have been murdered because of gendered violence. In Brazil,
on average, fifteen women per day die. The National Citizen Feminicide
Observatory of Mexico reports that “3892 women [have been] killed
across [Mexican] territory” (Navarez 2015). In the estimation of Jean
Franco, the situation is exacerbated by the desire of hegemonic institu-
tions to maintain social order.4 According to the Pan-American Health
Organization (PAHO), “[certain] forms of violence against women … are
4 B.L. BOTERO

often tolerated or even condoned by laws, institutions, and community

norms,” and some researchers argue that violence against women is not
only a product of “gender inequality, but also a way of enforcing it” (Bott
et al. 2013, 5).5 If we come close to the idea of gendered violence, we
need to think that when violence is seen as part of daily life it “[puts] to
sleep our common sense, which is nothing else but our mental organ for
perceiving, understanding and dealing with reality and factuality” (Arendt
1970, 8). In the relationship between power, speech, and desire, the
“instinct of domination” frames the issues of gender (Arendt 1970, 36).
Thus, violence may cover the entire space in which women live, and the
anonymity of victims keeps their suffering voiceless and merely rumored.
To amplify women’s voices, literature matters. The number of female
victims in Latin America increases year on year, but literature and culture
transform the anonymity of deaths by the simple act of naming and com-
memorating victims who are synthesized in female characters. Prime
examples include Jorge Franco’s Rosario Tijeras (1999), Roberto Bolaño’s
2666 (2004), and Julian Herbert’s Canción de Tumba (2011). These nov-
els shed light on the situation faced by women and describe—as honestly
as possible—women’s lived experiences. The authors not only portray the
difficulties women confront but also highlight the strength women enact
in their own lives. In these three novels, we see social problems from the
perspective of a female character; however, not one of the female protago-
nists in these novels speaks. This is the first of the three characteristics that
I want to point out with respect to the role of women in contemporary
Latin American novels.
The first point, to reiterate, is the absence of her voice. The female
characters speak “through” the voice of male characters. Readers cannot
hear the female voice; they only imagine it.6 The pattern is almost the
same in contemporary Latin American novels: Middle-class men with for-
mal education speak to the reader, repeating women’s words or rendering
them in the form of small dialogues.
Throughout history, the periphery has had no voice. The male expresses
ideas out loud while others, such as women, servants, and children, remain
silent and obedient. This tradition can be seen in the writers of El Boom.
We hear the female voice through that of the male in “La Maga” from
Rayuela by Julio Cortázar, the eponymous character of Aura by Carlos
Fuentes, Julia in La tía Julia y el escribidor by Mario Vargas Llosa, and
Delgadina in Memoria de mis putas tristes7 by Gabriel García Márquez.
These are only a few examples; the list is long.
 INTRODUCTION: LIMINAL FEMALES IN CONTEMPORARY... 5

That men command and others obey is a result of renounced power, a

renunciation that may be explained from the perspective of le sujet supposé
savoir. Jacques Lacan’s “subject supposed-to-know” describes the process
of transference and the symbolism projected in the figure of the psycho-
analyst, a conceptual tool useful for treatment that we can use in the
female–male dyad as well. Society is prone to granting certain roles the
power to speak. Hence, gender is filtered through a dynamic of power and
voice, and silence keeps women on the sidelines. Society gives this power
of speech, of knowledge, primarily to men, and this dynamic is reinforced
with each act, especially in the case of violence. Following Derrida, decon-
structing dyads is crucial. In fact, modernity bases its knowledge on binary
polarities, and postmodernity rejects these binary constructions, even
though we must still learn to navigate a world of constant tension that
arises from fixed relationships between race, gender, and class.
The second aspect that I want to underscore is rape in contemporary
narratives. Literature reflects trauma and shows the different scars that
society has incorporated into its identity narrative. Annis Pratt’s study
Archetypal Patterns in Women’s Fiction (1981) identifies patterns that can
be considered the closest equivalent to the female bildungsroman, and
one pattern is the trauma of rape. In other words, through the narration
of rape, women construct their identities. In fact, most members of vul-
nerable populations would unhesitatingly state that they prefer not to walk
alone late at night in their own communities.8 The fear of rape and vio-
lence is high in societies with ingrained violence. It is possible to trace that
to colonial times, when the native population was considered to be ani-
mals and women were considered less than that.
In El laberinto de la soledad (1950), Octavio Paz states:

If the Chingada is a representation of the violated Mother, it is appropriate

to associate her with the Conquest, which was also a violation, not only in
the historical sense but also in the very flesh of Indian women. The symbol
of this violation is doña Malinche, the mistress of Cortés. (18)

She is talking about the Indian women who were fascinated, violated,
or seduced by the Spaniards9 and, at the same time, the rape of these
women produces an image of double violence from the spectator’s per-
spective, as it contains sexual pleasure for the rapist and terror for the vic-
tim. It is a violence that combines sadistic pleasure with rejection and fear,
Eros and Thanatos, desire and aggression. The result is a psychological
6 B.L. BOTERO

and social cost for the raped and the absence of fatherhood in the social
imaginary, which can be represented as the rejection of the familiar envi-
ronment.10 This is one of the reasons why the male figure is complicated
and is manifested in social-politics as masculine leaders who perpetuate
violence even though that violence results in painful consequences.
The same way that we have scars in the skin, we can say that we have
scars in our own history. Social frustration can lead to trauma, scars, and
memory; society uses these same three aspects to express feelings and to
construct narratives that reinforce identity. In this book, each chapter ana-
lyzes, implicitly or explicitly, the social discharge of this frustration through
the lens of literature in a specific time and space.
Scars create a map on the skin that offers a historical account; a person
can generally remember the story behind a scar, the moment of pain and
drama, and so too can a society. We construct maps of our memories and
bodies. On top of this macro-level identity, we construct a narrative of
who we are and where we are: personal identity and national identity.
Cristina Moreiras makes this point a salient feature of her work Cultura
herida: Literatura y cine en la España democrática (2002), yoking the idea
of the Spanish dictator Franco with that of the scar. That painful historical
moment is still present in Spain more than forty years after the dictator’s
death. Further still, Slavoj Žižek turns to September 11, 2001, in Welcome
to the Desert of the Real (2002), where he claims that the day was more
than an attack on the Twin Towers: it also formed a scar on individuals and
on the modern global world.
Scars are indelible marks, marks of recognition. Traumatic moments are
those most vividly remembered, and those memories help to avoid their
repetition. As a society, we remember tragedy with monuments and by
passing on—via narration—the stories surrounding these events to the
next generation. In that sense, murmurs figure as another way of recon-
necting with the trauma of death. In murmurs, there are no clear words,
only sounds that connect two worlds: the visible and non-visible world, as
Juan Rulfo teaches us,11 the material world and the world of death.
The third aspect that merits analysis when discussing gender in contem-
porary Latin American literature is the “boundary stretching” of the dyad
between male and female. On one hand, “extreme masculinity” frames vio-
lence as part of normal behavior (Franco 2013, 15). On the other, extreme
female-body construction entails exaggeration of form and hyper-­sexuality
in line with the aesthetic of television models and narco values.12 This furi-
ous way of life, full of bullets, money, and women, is depicted as preferable
 INTRODUCTION: LIMINAL FEMALES IN CONTEMPORARY... 7

to a boring (and poor) normal life. The cultural products that talk about the
narco realm show both females and males as exaggerations.
As John Charles Chasteen states in Born in Blood & Fire: A Concise
History of Latin America (2001), access to the Internet and US television
creates an imaginary where the young want to adopt US-style consumer-
ism. The consequences extend beyond the economic sphere. For one,
there is imitation. Shows such as “American Dreams” and “Big Brother”
export US culture globally; children everywhere with television access
learn that, to some degree, there exists a happy, complete other world,
which they then compare to their own (with frustration being a common
outcome). On the other hand, women want to adopt this aesthetic in their
homes and on their bodies. The Latin American phenotype is closer to
indigenous and mestizo physiognomy; therefore, the difficulty of match-
ing the ideal US body images with which they are flooded breeds diverse
reactions, such as low self-esteem, individualism, ethical lapses, loneliness,
and internal violence, which cumulatively take a toll on society.
These three ideas, which pervade Latin American novels, are the expres-
sion of social problems that governments are willing to work on but are
unable to solve. Violence toward women, as public or private acts, has
become part of the murmurs of cities, towns, and neighbors.
In Chris Schulenburg’s chapter, the seriousness of voice and the impor-
tance of literary vision are explained by constructing a meaningful dia-
logue between a cultural murmur and the dead. Schulenburg explores the
way that 2666, by Chilean author Roberto Bolaño, guides intellectual
voices to the anonymous voices of victims of femicide in Santa Teresa,13
where impunity is rampant.
Although Schulenburg’s focus is local, I would add Colombia and
other parts of Latin America to the list of areas witnessing violence of this
tragic nature. For her part, Jean Franco expands this violence from the
region to the globe:

The melancholy truth is that “femicide,” a term coined to describe the rape
and death epidemic in Ciudad Juárez, Mexico, is not confined to that coun-
try. The rape and extermination of women in Ciudad Juárez and in Central
America in “peacetime” raise the uncomfortable prospect that atrocity of
this kind has now been “privatized.” (2013, 92)

Rape, for Franco, is a method of torture, “if torture is defined as the

infliction of extreme pain” (2013, 16). Rape and silence are the general
8 B.L. BOTERO

rules of societal turmoil in the twenty-first century. To connect with

Schulenburg’s work, rape and silence are closely linked to the murmur
present in Latin American literature in the twentieth century and beyond.
He engages in a nuanced “hearing” of ghostly voices made present by the
novelist and emphasizes liminal spaces.
In Roberto Bolaño’s novel, Schulenburg discerns different levels of
murmurs, including ones preserved in the work of literary critics around
the world and ones of the dead. These academic voices are official mouth-
pieces for the phantasmagorical voices of raped and murdered women. By
dint of the power of the written word, the author calls attention to the
violence along the border between the USA and Mexico. If the animated
body represents life, the ghost represents death in the sense of being the
closest to the limen, the farthest from the center without occupying the
limen/threshold or the center. In each case, the energies of life and death
have reached opposite extremes: to be alive or to be dead.
With regards to death, the author dives into the concept of liminal
spaces. Liminal spaces are points of transformation (e.g., international
borders or airports).14 These spaces are important for society; they are
where the marginalized and the privileged meet. Here, the periphery col-
lides with the center, and space itself becomes transformation, a liminal
site of the occurrence of change. Naturally, liminal space merges life and
death.
Women are crucial components of this space. Society, by means of judg-
ments and norms, controls the use of female bodies, and these norms take
on a biblical accent: “Thou shalt not sit down with uncrossed legs.” “Thou
shalt not provoke desire.” Guilt is cultivated with respect to sexuality, and
sex is sanctioned in certain places and at certain times. Society exercises
control over Thanatos and libidinal energy.15 Notwithstanding its power,
the Eros drive is systematically controlled by society. The body seduces
and maintains the energy of seduction. The body experiences the pain
inflicted by the macho. Indeed, the body is often the site of social punish-
ment, a historically traceable tradition.16
Jean Franco succinctly captures the problem, writing that the “torture,
mutilation, and rape of lower-class mestiza women not only demonstrated
and confirmed male domination but also publicized the power of the
­perpetrators to society at large” (2013, 222). In other words, feminicide
is the performance of a sovereignty that bolsters male omnipotence. Rita
Segato argues that the formation of masculine subjectivity and macho cul-
ture requires repeated confirmation, that is, stimuli to subjugate, which
 INTRODUCTION: LIMINAL FEMALES IN CONTEMPORARY... 9

manifest as jokes, soap operas, and Hollywood movies. This feeds into the
underrepresentation of women in mass media: “only 29 percent of speak-
ing characters in top Hollywood films are women” (“Media Literacy”).17
Moreover, most of these 29 percent are white and young (with a near
complete absence of old and indigenous women). We must address this
issue, especially given 50 percent of US teenagers spend almost half of
their days consuming media with rampant gender stereotypes that per-
petuate gender-related violence (“Media Literacy”). It would not be sur-
prising to find these statistics hold for teenagers in Latin America.
Nancy Bird-Soto’s chapter traces the trajectory of domestic violence in
Puerto Rican literature. She grants a historical perspective to inequality
and gender bias using two novels, Manuel Zeno Gandía’s canonical La
charca (1894) and a contemporary rereading, retelling, and reframing of
the mundo enfermo in Gean Carlo Villegas’s Osario de vivos (2013). In
Villegas’s text, world-sickness [mundo enfermo] pervades the plot: The
sickness of greed and masculinity’s control over death are fueled by the
novel’s treatment of drug traffickers and the structure of gangs or para-
militaries. Namely, women embody the stereotypical subservient role
(nourisher) and are sources of sexual pleasure, with perfect bodies replicat-
ing those of cast members from Baywatch or The Dukes of Hazzard.
However, these Caucasian bodies are different from the indigenous and
mestizo bodies of Latin America, and that does not even begin to account
for the starved or surgically enhanced bodies paraded by mass-media out-
lets. The kind of performativity carried out by women and men as part of
their daily lives is portrayed in literature and television series that glorify
the economy of drug trafficking and the mafia.18 Language and body aes-
thetically represent power.19
In the drug-trafficker’s mundo enfermo, daily life is suffused with vio-
lence (including domestic violence). This is a world in which only the
strong survive. Although this is far from the first story to begin with a
woman’s rape and her subsequent sense of shame and is certainly not the
first treatment of domestic violence, the novel’s innovation stems from its
performance of the idea of “extreme masculinity.” We have previously
touched on Jean Franco’s concept of extreme masculinity, and it is worth
developing further here: “What massacres, rape, and desecration suggest
is a meltdown of the fundamental core that makes humans recognize their
own vulnerability and hence acknowledge that of the other” (2013, 15).
This concept presupposes outstanding brutality in interactions with per-
ceived enemies. Likewise, it is present in the daily affairs of those who
10 B.L. BOTERO

inhabit the margins. In Latin America, violence takes place in both public
and private spheres and is frequently exercised against women: “The
implacable, all-powerful male requires subjugated victims,” thereby fram-
ing “rape [as] a crucial and symbolic weapon” (Franco 2013, 15). Rape
and violence against women in slums and rural areas—the site of insur-
gents, guerrillas, paramilitary groups, military groups, narco-military
groups, and common criminals—is all too common. Bird-Soto remarks
that much work remains to be done if we hope to solve this problem, for
the status quo has failed to ameliorate the conditions in which a society
becomes primed for the explosion of subjugated, marginalized sectors.
In her chapter, Melissa Gormley highlights social and political changes
in Brazil in the 1930s. Her approach stresses the female image in the con-
text of Getúlio Vargas’s military dictatorship. At that time, the metaphor
of sickness surfaced in political speeches and the media in reference to the
state of the country. Gormley describes the conversion of “sickness” into
a political orientation of what must be eradicated at any cost; the author
also discusses the repetition of this process in other Latin American coun-
tries run by dictators, for example, Argentina and Chile.
Women’s entrance into the wider economy gave rise to the massively
significant replacement of the private house for the public workplace.
Gormley elaborates on Edward Soja’s reflections on space and women, in
which the workplace at the turn of the nineteenth century helped to
establish production patterns and social relationships in a new era of
women’s work and consumption. Over time, more than just production
was impacted: Gormley follows the discursive changes brought about by
this transformation and coins the term Thirdspace, a space characterized
by emotional connections made between marginalized (female) and sites
of production (real and imagined). She reads Thirdspace in national
posters that called for progress and captured iconic images of the state
and war, filled with boys and men. In that respect, the state defined
nationhood as male and modern, whereas women were cast in “tradi-
tional” supporting roles as wives and mothers. That meant women were
far removed from the concept of progress, the fundamental idea of
Brazilian national identity. Gormley’s presentation of Parque Industrial
(1933) by Patricia Galvão (Pagu) examines Brazil’s wartime catapult into
modernity via industrialization from the perspective not of a traditional
narrator, but rather through the voices of marginal female factory work-
ers. The stories of these workers do not stray far from those of today’s
workers in São Paulo or other large Brazilian cities. Galvão must have
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Teidän korkeutenne suokoon armollisesti anteeksi, —
vastasivat molemmat naiset pian ohimenevällä nolostumisella.

Tässä silmänräpäyksessä astui Södermanlannin herttuatar

huoneesen, hän joka kiivastuneena Liljehorn'in kehnosta
käyttäymisestä Ölannin tappelussa väliin oli nimittänyt häntä
petturiksi ja väliin antanut viittauksia, että Kustaa-kuningas, joka
kentiesi kadehti puolisonsa, herttuan, sotaonnea merellä oli suuri syy
siihen, että laivasto ei totellut herttuan käskyjä.

— Ei, ei, — keskeytti Sofia Albertina mielenliikutuksella, — ei

koskaan Kustaa-kuninkaalla, ei koskaan! Eipä hänen
vihamiehensäkään voisi esiintyä semmoisella epäluulolla, enkä
käsitä, miten sinä… Ei, ei mistään syistä olisi Kustaa-kuningas voinut
toimia niin halventavaisesti itseänsä sekä kantamaansa nimeä!

— Niin, sinä voit kyllä olla oikeassa, ja minustakin näyttää hän tätä
nykyä olevan liian hyvä ystävä Kaarlolle, voidaksensa tällä tavoin…

— Noh, kun tämän huomaat itsekin, Charlotta, kummastuttaa

minua vieläkin enemmän, että olet voinut antaa viittauksia
semmoisesta kelvottomuudesta Kustaa-kuninkaan puolelta, —
vastasi Sofia Albertina jalolla mielikarvaudella vilkkaissa
kasvoissansa; — ensiksi sinä esiinnyt mitä kauheimmilla uutisilla ja
sitte mitä hirveimmillä epäluuloilla.

— Niin, ystäväiseni, eihän aina tarkoiteta mitä sanotaan, ja olkoon

mitä tahansa, niin voihan tällaisilla ajoilla…

— Sillä yhteiskunnan asteella, jossa sinä olet, on todellakin

anteeksiantamatointa esiintyä sellaisilla ajattelemattomilla lauseilla.
 Herttuatar otti nöyryydellä vastaan tuon ankaran nuhteen, ja
läsnäolevat naiset riensivät vakuuttamaan, että he puolestansa, ja
mitä heillä muutoin olikin kuningasta vastaan, kuitenkin pitivät häntä
liian hyvänä ruotsalaisena, omatakseen edes pienintä aijettakaan
ruotsalaisten sotakunnian ehkäisemiseksi.

Yksinään jäätyänsä seisoi Sofia Albertina kauan avonaisessa

akkunassa vajonneena syviin ajatuksiin, jotka koskivat hänen
kolmea veljeänsä: — Heittäytyä vehkeilemisiin ja heti säikähtää,
kunnianhimoisia, velttoja ja voimattomia, sellaisia he ovat, Kaarlo ja
Fredrik, — hän ajatteli, — ei kumpaisellakaan heistä olisi rohkeutta
jos tarvittaisiin. Heissä oi ole äitini ylevää henkeä, Kustaa-kuningas
on ainoa… Kustaa-parka, tämäkö siis on ainoa tulos hallituksesta,
joka alkoi niin loistavasti ja onnellisesti… sinä olet joutunut asemaan,
jossa sinua väärin arvostellaan… miksi et tyytynyt tuohon
vähäpätöisempään, vaan kuitenkin kunniakkaampaan toimeen, että
olisit; ollut rauhan ylläpitäjänä ja harrastanut alamaistesi edistystä
siveellisessä ja taloudellisessa vaurastumisessa… miksi, niin, miksi
et sitä tehnyt! Sofia Albertina peitti kasvonsa käsillään, ja
alakuloisuuden sekä levottomuuden huokaus kuului hänen
huuliltansa.
NELJÄSKYMMENES LUKU.

Nuot kolme sotaretkeä Venäjätä vastaan olivat päättyneet.

Kumpaisenkin sotivan valtakunnan hallitsija oli puolestansa ikävöinyt
rauhaa. Kustaa-kuningas oli väsynyt sisällisistä ja ulkonaisista
riidoista; hänen aikeensa koota kaikki puolueet isänmaan lipun
ympärille eivät olleet onnistuneet, vaan siitä huolimatta oli hän
saavuttanut etuja ja voittoja sekä onnistunut tehdä vastarintaa
vihollisille. Katharina, joka kentiesi pelkäsi sitä yksimielisyyttä ja
innostusta, joka ehkä voisi herätä oloon saavutetuista voitoista, oli
ollut yhtä halukas kuin Kustaa-kuningaskin saamaan lopun tästä
sodasta, ja Verälän rauhan sopimuksen allekirjoitettua, elokuun 14 p.
1790, piti Kustaa kuningas juhlallisen tuloretkensä Tukholmaan,
elokuun 30 p. 1790.

Kuninkaan väsymätöin sielu työskenteli kotimaisten olojen

järjestämisessä, urhollisten soturein sekä kaikkein, jotka tässä
sodassa olivat itsensä kunnostaneet, palkitsemisessa ja teki yhä
jättiläissuunnitelmia tulevaisuuden varalta sekä otti samalla innolla
kuin ennenkin osaa toisten valtakuntain asioihin etenkin tuon nyt niin
onnettoman Ranskan, ja Moniteurin, Journal de Paris'in ja muiden
sanomalehtien vuoksi laiminlyötiin milt'ei kaiken muun lukeminen.
 Aina Ranskan vallankumouksen alusta oli hän seurannut sen
kehittymistä mitä suurimmalla hartaudella ja hän oli se hallitsija, joka
muita selvemmin käsitti sen merkityksen ja surulliset seuraukset.

— Niin, Elis-hyväni, — lausui kuningas, joka jutellen näistä

vaiherikkaista ajoista astuskeli edestakasin Schröderheim'in rinnalla,
— Ranskan kuningaskunnan vaarallinen asema on epäkohta, joka
voi kojua kaikkiin kuningaskuntiin. Muutamat viestit ovat vaikuttaneet
minussa sellaisen hirmun, että niitä ajatellessani kauhistun. Ei tullut
unta silmiini sinä yönä, kun sain kuulla tuon riehuvan roistojoukon
antaneen Feneloun pään hänen vävynsä Berthierin suudeltavaksi;
koko yön oli tuo kauhea näky silmissäni enkä voinut nukkua
vähääkään. Kuitenkin nukuin minä makeasti yöllä ennen elokuun 19
päivää. Ei, minä kammoksun tätä vallankumousta, minä vihaan
sitä!… Maasta paenneille Bourboneille tahdon tarjota suojapaikkaa
valtakunnassani ja minä tahdon tehdä kaikki, ollakseni muiden
hallitsijani luona hyödyksi Ludvig XVI:sta asialle.

— Teidän majesteettinne hyvä ja jalo sydän on aina sama!

— Se ei kannata mainitsemista, Elis. Enhän olisi ihminenkään, jos

en nyt ponnistaisi kaikkia voimiani. Axel Fersen on tätä nykyä
Parisissa ja ystävällisessä yhteydessä kuninkaallisen perheen
kanssa; hän auttaa Maria Antoinettea, ja tunnen itseni levolliseksi,
tietäessäni heillä hänessä olevan luotettavan ystävän, jolla on pää ja
sydän paikallansa. Ja itsekin lähden kentiesi sinne vast'edes, niin
saammehan nähdä…

— Teidän majesteettinne innolla ja nerolla saatane kentiesi jotakin

toimeen tässä onnettomassa asiassa, jos vaan nuot muut vallat…
 — Pitäisihän kaikkein olla halukkaat tukahuttamaan… niin,
kaikissa tapauksissa luulen herättäneeni Katharina-keisarinnan
halun ja toivon saavani pysymään sen vireillä, sillä hän käsittää
selvään esimerkin tuottaman vaaran, innostuksen voiman ja
kansassa heränneiden liikkeiden tarttuvaisuuden, joka on levinnyt
Amerikan aarniometsistä Ranskaan saakka ja joka vallattomuuden
viehätyksen ja petollisen kaunopuheisuuden houkuttelemisien
kannattamana on erittäin sovelias viettelemään roskaväkeä, joka
aina pitää vallattomuutta vapautena. — Minä itse suosin
kansanvaltaisuutta ja olen riidellyt tuota vanhaa neuvostoa vastaan
sekä ollut ainoa puolustamaan kansan oikeutta näiden
yksivaltaisuus-ehdoituksilta. Olenpa itse pannut toimeen
vallankumouksenkin isänmaani vapauden ja turvallisuuden edestä;
mutta, foi de gentilhomme, olisinpa valmis uhraamaan henkeni,
kukistaakseni tuon ranskalaisen… heidän "vapauttansa" minä
kammoksun sekä halveksin heidän "tasa-arvoisuuttansa" ja
"yhdenvertaisuuttansa" ja inholla mainitsen minä näitä sanoja, vaikka
ajatukseni ikäänkuin lumottuina niissä riippuvat.

Kuningas vaikeni muutamaksi sekunniksi, hänen hienot kasvonsa

leimusivat mielikarvaudesta ja hän jatkoi äkkiä: — Olen jo koettanut
estää ja tulen tästälähtein nimenomaan kovasti kieltämään
sanomalehden-kirjoittajia ja kirjailijoita sanallakaan mainitsemasta
Ranskassa ilmautuneita levottomuuksia sekä kansalliskokouksen
keskusteluja ja päätöksiä.

— Valistunut ja sivistynyt kansa, joka on tottunut mielihalulla

seuraamaan asiain menoa, pitää tätä kieltoa liian ankarana
kovuutena. Sire, olen rohjennut ilmaista tämän vilpittömän
mielipiteeni. Ei yksikään hallitsija, paitsi Augustoa, olo niin laajan
vallan ohessa, kuin teidän majesteetillanne on, voimallisemmin
suojellut ja hartaammin kunnioittanut sanan vapautta ja tieto…

— Elis-hyväni, seuraukset voisivat tosin olla sellaiset kuin sanot;

mutta minun syyni ovat pakoittavia, — vastasi Kustaa-kuningas
lempeästi ja näyttämättä panneen pahaksensa Scröderheimin
rohkeata muistutusta. Astuttuaan vielä kerran vaitonaisena laattian
poikki, jatkoi hän enevällä alakuloisuudella: — Minä olen
hallituksessani ollut liiaksi lempeä, liiaksi myöntyisä… olen antanut
sydämeni ja tunteeni puhua liian paljo, ja silloin kun olisin pitänyt
panna toimeen varoittavia esimerkkejä, olen antanut armon astua
rangaistuksen sijaan. Jo kapinan ja uppiniskaisuuden ensimäisten
oireidenkin ilmestyessä olisin… mutta saadaanhan nähdä, mitä
meille tästä lähtein on odotettavissa, jos he ottavat esimerkkiä
Anjalan liitosta… yhden verisen pään täytyy pudota…

— Sire, suvaitkaatte…

— Ei, ei sanaakaan Hästesko'sta eikä niistä muista!… Minä olen

karkaissut itseni kaikkia esirukouksia vastaan, vieläpä omaa
itseänikin vastaan. Ajan henki vaatii ankaruutta, jott'ei sen
mielettömyys tempaisi meitä turmion pyörteisiin… Minun päätökseni
on luja kuin kallio.

Kuningas pysähtyi erääsen linnan akkunaan, kääntäen

mielenliikutusta osoittavat kasvonsa pois Schröderheimistä. Se
ankaruus, jota Kustaa-kuningas piti tarpeellisena, täytti hänen
sielunsa kauhistuksella, ja hän tunsi todellista riemua päästessään
niistä synkistä ajatuksista, jotka häntä rasittivat, kun hän nyt lausui:

— Tule tänne, Elis, niin saat nähdä, — kuninkaan huulille ilmautui

iloinen hymyily, samalla kuin hänen hienosta ivasta loistava silmänsä
katseli ales linnan pihaan, jossa Armfelt istui eräässä kantotuolissa
suuren kunniavahtinsa ympäröimänä, jolla hän oli kannattanut
itsensä linnaan. Osoittaen tuota loistavaa seuruetta, lausui kuningas:
— Minkälainen narri Armfelt onkaan. Hän käyttäikse, ikäänkuin olisi
hän turkkilainen pasha! Minä pelkään sananparren toteutuvan, jossa
sanotaan, että ylpeys käy lankeemuksen edellä.

— Minuun koskee todellakin kipeästi, nähdessäni hänet noin

mieletöinnä, — jatkoi kuningas vakavammin, — mikä hän on, miksi
hän itseänsä luulee? Suoraan sanoen ei ole mitään, jota hänen
kunnianhimonsa ei luule saavuttavansa! — Niin, me tapaamme
toisemme jälleen, Elis-hyväni; minä menen tekemään suunnitelmaa
uuteen näytelmäkappaleesen, enkä suvaitse kenenkään itseäni
häiritä, ei kenenkään, ja, — mennessänsä kääntyi hän äkkiä ympäri,
lausuen: — Minä olen antanut Armfelt'ille ystävyyteni, ja hän on
tehnyt minulle monta palvelusta, joiden takia pidän häntä arvossa ja
joita olen myöskin osannut palkita; mutta eikö hän luule jo
saaneensa kyllältä? Hän menee liian pitkälle vaatimuksinensa. Jos
hän haluaa kreiviksi, tulee hän siksi pääsemään, mutta ei miksikään
muuksi, — ja sen täytyy sinun hänelle sanoa.

Schröderheim, joka oli Armfelt'in todellinen ystävä, joutui

hämillensä ja koetti etsiä joitakuita sanoja ystävänsä puolustukseksi,
mutta Kustaa-kuningas keskeytti häntä hymyillen: — Niin niin, eihän
se ole kovin vaarallista, — lausui hän; — Armfelt on hemmoiteltu
onnen poika, ja hänen on vaikea kestää myötäkäymistä. Vielähän
asia on autettavissa, kun hän vaan ymmärtää pysyä aloillansa…

Ja kuningas sulki nyt itsensä työhuoneesensa, kentiesi

antaaksensa tällä tavoin suosikillensa pienen muistutuksen ja
pidättääksensä häntä etäämpänä sekä saattaaksensa hänet jälleen
järkeensä.
NELJÄSKYMMENESENSIMÄINEN
LUKU.

— Älkäätte panko pahaksenne, että olen rohjennut tunkea tänne

saakka; mutta en ole voinut hillitä sydämeni halua saada itse kiittää
teitä, armollinen neiti!

Se oli Maria Holm, tätä nykyä rouva Eneroth, neiti Rudenschöldin

entinen ompelijatar, joka tällä tavoin ilmaisi sydämensä kiitollisuutta.

— Oletteko nyt todellakin onnellinen?

— Minun mieheni on niin hyvä, äitini ja sisareni ovat luonani, ja me

tulemme kaikki hyvin toimeen. Niin, minä olen niin onnellinen, ja
teidän kauttanne, armollinen neiti, ovat kaikki: nämät levolliset päivät
tulleet! — Marian tavallisesti kalpeilla kasvoilla oli rusottava hohto,
jonka riemu ja kiitollisuus oli synnyttänyt: — Että te, neiti ajattelitte
kaikkea tuota, jota minä koetin kuvailla itselleni pelkäksi
mielettömyydeksi, mahdottomuudeksi ja hulluudeksi… ja että minä
kerta satuin teille mainitsemaan lapsellisesta lemmestäni, kuinka
kummalliselta minusta kaikki tämä tuntuu! Niin, mikä harvinainen
onni minulla oli ensi kerran sattuessani teidän läheisyyteenne, se oli
Daschka-kreivittären luona. Ah, te, armollinen neiti, olette
unohtaneet kaiken tämän, vaan en minä, en koskaan!

Tuo umpimielinen ja kaino tyttö oli tullut aviovaimoksi, ja tuon

nuoren aviovaimon onnellisuus pani sanat vierimään hänen
autuudesta hymyileviltä huuliltansa.

— Niin, niin, Daschka-kreivittären, — kertoi Magdalena, ja hänen

ajatuksensa riensivät taasen tuohon ensimäiseen viehättävään
nuoruuden aikaan, jolloin lapsuus riehakkaana leikintekona oli hänen
takanansa ja tulevaisuus ikäänkuin tämän vaiherikkaana jatkona
hänen edessänsä: entisyys muserretuista nukenpäistä ja tulevaisuus
muserretuista sydämistä…

Hiljainen huokaus nousi Magdalenan povesta. Nyt ja silloin, kuinka

erinkaltaista! Vihlovalla levottomuuden tunteella silmäili hän Marian,
— tuon huolettoman ja viattoman — tyyniä, levollisia kasvoja; ah,
sellainen olisi hän itsekin voinut olla! — Daschka-kreivittären, niin, se
oli silloin! — kertoi Magdalena: — Mihinkähän tuo iloinen,
veikistelevä venakko oli joutunut? Mihin olivat joutuneet hänen kaikki
senaikuiset ihailijansa? Ja minkähän tuloksen hänen oma haaveileva
käsityksensä elämästä oli saavuttanut?

— Ja sitte… jatkoi Maria, — oletteko, armollinen neiti unohtanut

sen päivän, jolloin kohtasimme metsäpolulla?

— Juuri tämän suvipäivän, tämän elämäni suvipäivän ja kaikkein

niiden viattomain lapsellisten muistojen johdosta, jotka olivat tämän
päivän kanssa yhteydessä, tulinkin teitä ajatelleeksi! Kaikki nämät
sydämelleni niin rakkaat muistot haluaisin vielä kerran saada elää
uudestansa ja pysähtyä niihin!
 Alakuloisuuden vivahdus himmensi Magdalenan silmissä olevaa
tulta, auringon säteet valuivat hänen kultaisille kutrillensa, ja hänen
paisuville huulillensa ilmautui murheellisen kaipuun hymyily.

Maria huomasi koskettaneensa joitakuita Magdalenalle surullisia

muistoja, — tällä jalosukuisella neidillä, joka näytti hänestä kuuluvan
ylhäisempään maailmaan, — voiko hänelläkin todella olla
jonkinlaista surua? — Hämmästyksellä kysyi Maria tätä itseltänsä, ja
kyyneleet kostuttivat hänen silmänsä, kun hän, kädet ristissä, hiljaa
lausui: — Ah, jospa voisin jollakin tavalla osoittaa kiitollisuuttani!

— Teidän pitää silloin tällöin tulla tänne sanomaan minulle, että

olette onnellinen, — vastasi Magdalena tuolla sievällä, iloisen
avosydämisyyden sekaisella kohteliaisuudella, jota hän, vaikka
sydämensä pohjassa olisikin ollut mitä tahansa, kuitenkin aina osasi
käyttää, ja jossa olikin hänen suurin viehätysvoimansa, — teidän
pitää välistä tulla tänne, se tulee todellakin tekemään minut
iloiseksi…

Näillä jäähyväisillä meni Maria pois, ja jäätyänsä yksin, meni

Magdalena suorastaan ruhtinattaren luokse, joka esihuoneessa hän
tapasi Södermanlannin herttuan.

— Mikä onnellinen kohtaus! — lausui Kaarlo-ruhtinas hymyillen.

— Siihen tarvitaan teidän korkeutenne suuri suosio, että pidätte

tämän onnenanne, — vastasi Magdalena, aikoen nöyrästi tervehtien
mennä hänen ohitsensa.

— Ei sellaista kiirettä, neiti Rudenschöld-hyväni, se

auringonpaiste, jonka teidän läsnäolonne luo, on yhä vaan ohikiitäviä
säteitä. Suvaitkaatte viipyä muutama minuutti, että saan ilmaista
teille sitä harrasta ihantelemista, jota omannan kauneudellenne ja
nerollenne.

— Olen todellakin hämilläni, kun en voi löytää kyllin soveliaita

sanoja vastatakseni teidän korkeutenne korulauseista.

— Ei korulauseisin, neiti Rudenschöld; nämät ovat sydämeni

todellisia ajatuksia.

— Se on liian suuri armo, teidän korkeutenne!

— Te tahdotte taaskin minut jättää? Mitä teillä oikeastansa on

minua vastaan?

— En tiedä, onko minulla mitään teitä vastaan… minä tiedän vaan,

ett'eivät ajatukseni milloinkaan ole harhailleet niin kauas… niin
korkealle, kuin teidän kuninkaalliseen korkeuteenne.

— Kovaa puhetta, neiti-hyväni, josta minä voisin tuntea itseni

loukatuksi!

— Pyydän anteeksi, teidän korkeutenne, mutta minä arvelin teidän

kysymyksenne vaativan totuutta sisältävän vastauksen.

— Noh, olkoon niinkin! Te olette kuitenkin aina yhtä viehättävä, ja

minä rukoilen siis, että te joskus suvaitsisitte ajatuksissanne
muistella minuakin! Niin, Magdalena, ihana viehättävä Magdalena,
minä lemmin teitä, ja minä pitäisin itseni onnellisimpana ihmisenä,
jos te tahtoisitte… jos te voisitte vastata minun tunteisiini! — Kaarlo-
ruhtinas oli puolittain polvistuneena tarttunut Magdalenan käteen,
jolle hän painoi suutelolta.
 — Kaikki vaihettelee tässä maailmassa, nyt on minun vuoroni
tuntea itseni loukatuksi, — ja puolittain iloisen ja puolittain
vihastuneen näköisenä veti hän pois kätensä, jatkaen: — ja
kerrassansa pyydän, että teidän korkeutenne nyt viimeisen kerran
pitäisi minulle tällaista loukkaavaa puhetta!

Ennenkuin herttua ennätti sitä estää, oli Magdalena jo pois

huoneesta.

Suljetun oven ollessa itsensä ja Kaarlo-ruhtinaan välillä, hengähti

Magdalena helpommin; hänen poskensa hehkuivat, ja hänen
sydämensä tykytti ankarasti. — Kuinka voi hän rohjeta? — Hän
painoi kättään kovasti rintaansa. — Hänkin, kuinka rohkeni hänkin!
— nämät puoliääneen lausutut sanat kuuluivat milt'ei huokaukselta.
Tuo ihana Magdalena Rudenschöld huokasi kasvojensa juonteiden
vienouden, suloisuuden ja viehättävän ihanuuden vuoksi…
Ainoastansa yhdellä oli oikeus riemuita niiden suloudesta,
ainoastansa yhdellä oli hänen sydämensä ja tulisi muuttumatta
olemaan. Tuolla pikaisella vaihettelevaisuudella, joka oli hänen
luonteessansa, pudisteli hän nyt keveitä, kullanhohtavia kutriansa.

— Hyi sentään! — lausahti hän pienellä ivallisella naurulla.

NELJÄSKYMMENESTOINEN LUKU.

Magdalena istui äitinsä rinnalla. Tuota hyvää sopua ja rakkautta,

joka näiden välillä aina oli vallinnut, verhosi nyt ikäänkuin peittävä
huntu. Ei niin, kuin olisi äiti ja tytär rakastaneet toisiansa vähemmin
kuin ennenkään; mutta äidin oli valloittanut värisyttävä levottomuus
lapsestansa; ja voiko tämäkään suoraan katsella äitinsä silmiin?

Tämä ei ollut Magdalenalle helppo asia, ja heidän liikkeissänsä oli

jäykkyys sekä heidän sanoissansa laimeus, jota ei kumpikaan
rohjennut ehkäistä, pelosta että joko toinen lausuisi tahi toinen saisi
kuulla liian paljo.

Heidän pakinoimisensa ei siis koskenut heitä itsiänsä, vaan he

pysyivät kumpikin puoluettomalla alalla ja koettivat sanoa toisillensa
totuuden keskustelematta suorastansa niin arkaluontoisesta asiasta,
kuin tuo häviämätöin pilkku nuoren tytön nimessä ja hyvässä
maineessa on.

He juttelivat nyt sangen ystävällisesti. Pentistä, Magdalenan

rakkaimmasta veljestä sekä iloisesta ja reippaasta leikkitoverista.

— Lapset pienet, surut pienet, lapset isot, surut suuret, — lausui

kreivitär Rudenschöld, luoden äkisti silmäyksen Magdalenaan. Pentti
saattaa minulle paljo huolta, hän on liian rohkea liian varomatoin…
ah, niin, varomatoin! — Hän huokasi, ja hänen silmäyksensä
kiinnittyivät taasen tyttäreensä.

— Oh, hän tulee kait järkevämmäksi, hänen täytyy kait tulla siksi,
— vastasi Magdalena, koettaen näyttää hämmästymättömältä; —
hänellä on niin hellä ja hyvä sydän.

— Ja luuletko siis tämän tulevan puhumaan minun puolestani… ja

että hän tulee säälimään minun tuskaani?

— Varmaan, varmaan?

— Niin, kentiesi. Lapsen rakkaus voi tosin olla suuri, mutta

äidinrakkaus… sitä et sinä voi käsittää… et voi käsittää minun
levottomuuttani ja pelkoani.

Magdalena hento vartalo värisi, mutta voittaen

mielenliikutuksensa, silmäili hän suloisesti hymyillen äitiänsä; ei
millään tavalla voinut hän nyt puhua. Pelko, että hän saattaisi
äidillensä menehtymättömän surun, valtasi hänet ahdistuksella, ja
äitinsä rauhoittaminen ja kaiken pelon poistaminen häneltä oli kaikki,
mitä Magdalena tällä hetkellä halusi.

— Niin, kentiesi ei se olekaan mitään, — lausui kreivitär

Rudenschöld, joka Magdalenan hymyilystä sai uutta toivoa ja uutta
voimaa — kentiesi on se vaan juorupuhetta… panettelemista…

— Mitä hänestä sitte jutellaan? — kysyi Magdalena, koettaen

hämmentää asiata.

— Hänestäkö? Ah, niin!… Kevytmielisten toverien seura, jossa

saadut esimerkit ovat vaaralliset sellaiselle luonteelle, kuin hänellä
on… siinä on kaikki, mutta siinä on kylläksi herättämään minussa
pelkoa. Toivoisin sydämestäni hänen tulevan varovaisemmaksi…
häneltä kuluu paljo rahaa, ja sinä tiedät minun varallisuuteni. Vaiti,
luulenpa kuulevani hänen askeleensa.

— Minä tulen puhumaan tästä hänelle.

— Ei nyt. Joskus toiste, kun joudutte kahdenkesken, on parempi.

— Kuten haluatte, äitini, — lausui Magdalena, suudellen hellästi

äitinsä kättä. Mikä anteeksi rukoileminen tässä suudelmassa olikaan!
Mikä pelko, ett'ei hän voisi lykätä kauaksi selityksen antamista eikä
ajan pitkään estää äitiänsä kuulemasta niitä huhuja, joita Magdalena
tiesi itsestänsä olevan kulkemassa. Siis näki hän helpoituksen
tunteella yksissä olon äitinsä kanssa keskeytetyksi ja hymyillen
tarjosi hän kättä Pentille:

— Noh, mitä uutta, veliseni? — kysyi hän iloisesti.

— Uuttako? Sen kait pitäisi koskea uusia kuoseja? — lausui tuo

uljas ja pulska kaartin upseeri, joka veitikkamaisella silmäyksellä
katseli tuota karvanahka ranteista päähinettä, joka Magdalenalla oli
ollut päässänsä ja jonka hän oli laskenut marmoripöydälle. Näenpä
sinunkin käyttäväsi puolalaista päähinettä! Potocki seurueneensa on
tehnyt kuoseissa perinpohjaisen mullistuksen, ja aina siitä ajasta
asti, kuin kuningas on esiintynyt Taratalka-nutussa (49), on…

— Se puku on soma ja soveltuu hänelle erinomaisen hyvin.

— Puolan kruunu soveltuisi myöskin hänelle, luullakseni.

— Hyvänen aika, mitä puhetta se on, Pentti, — keskeytti häntä

äitinsä.
 — Mitä vaan on joka ihmisen kielellä… Kustaa-kuningas pyrkii
Puolan kuninkaaksi. Se on tietty asia, että hän pitää sen maan
kruunua vanhana Vasa-suvun perintönä. Tuleepa hauska nähdä,
miten hän aikoo suoriutua uskonnon kysymyksestä!… Kentiesi
saamme jonakin kauniina päivänä kuninkaan, joka tunnustaa
katholilaista…

— Pyydän sinua, Pentti, itsesi ja meidän tähdemme, ajattele hyvin,

ennenkuin puhut tuollaista! Ne ovat liian vaarallisia asioita…

— En minä, äitikultani, mitään pahaa tarkoita! Magdalenahan

tiedustelee uutisia, ja minä… mutta ryhtykäämme johonkin muuhun,
joka kentiesi enemmän miellyttää sisartani: sinun entinen vihapitosi,
paroni Reuterholm, tulee taas pian matkustamaan.

— Kernaasti minun puolestani…

— Joku aika sitte oli hänen ja kuninkaan välillä ollut kiivas

kohtaus, joka viimeksimainittu oli nuhdellut häntä valtiollisista
mielipiteistänsä sekä hänen kapinallisesta mielenlaadustansa ja
yhteydestänsä Ranskassa olevien, vallankumouksellisten seurain
kanssa, ja kuninkaan sanotaan kiivaudessansa menneen niin
pitkälle, että hän riisti Reuterholm'ilta sen eläkkeenkin, jota hän sitte
viime valtiopäiväin on nauttinut.

— Syyttä ei kuningas suinkaan ole vihastunut! Minä puolestani on

tiedä ketään vastenmielisempää ihmistä, kuin Reuterholm, joka on
tullut ikävämmäksi kuin koskaan ennen, oleskeltuansa Parisissa,
jossa hän oli joutunut n.s. salatieteilijäin seuraan, jotka ovat
eriskummaisia puoleksi hupsuja ihmisiä. Niin, hänellä on omituinen
mielitekonsa, — lisäsi Magdalena hymyillen: hermosähköllä
nukuttajia, aaveennäkijöitä, haaveilijoita, siinä hänen miehensä!…
 — Ja niiden avulla hän kokonansa panee Kaarlo-herttuankin
sekaisin.
Niin, kuinka voisi tämä tulla toimeen ilman parhainta ystäväänsä!
Kuningas…

— Pentti-hyväni, — keskeytti häntä heleästi naurahtaen

Magdalena, — etpä ole tänään muuta tehnytkään, kuin puhunut
kuninkaasta!

— Enkö muuta? Noh, niin, eipä sitä paljo olekaan ihmettelemistä,

sillä minä olin tänään aamiaisilla, ja siellä puhuttiin… Niin, minuun ei
kaikki tuo todellakaan koske! Mutta Kustaa-kuninkaalla on suuri
puolue vastassansa, ja nuori Ribbing nauroi sydämellisesti
kolttosellansa, kun hän meni kuningasta vastaan punaiseen
hännystakkiin puettuna (50), ja sekä hän että Liljehorn sanoivat
suorastaan kuninkaan menettäneen järkensä!

— Liljehorn, jonka on kiittäminen Kustaa-kuningasta kaikesta? Ei,

tämä on mahdotointa! — huudahti Magdalena. — Olenpa hänen
äsken kuullut puhuvan kuninkaalle mitä nöyrimmillä ja
mielittelevimmillä sanoilla… Ja että hän sitte rupeaa… ei, älä
seurustele, Pentti, näiden ihmisten kanssa, joiden vilppi herättää
minussa todellista inhoa!

— Malla-kultani, älä tule noin tuimetuksiisi monioista ohimennen

lausutuista sanoista. Jospahan olisit kuullut…

— En tahdo enään kuulla enempää! "Ohimennen lausuttuja

sanoja!" Minä tunnen ne sellaiset: kerrottuina mies mieheltä käyvät
ne pian täysistä tosista. — Magdalena vaikeni muutamaksi
silmänräpäykseksi, ja sitte lisäsi hän hymyillen kiivaudellensa: —
Niin, panetteleminen ja väärät syytökset takanapäin,
mielisteleminen, mateleminen ja epäjumaloiminen edessäpäin,
sellainen on tavallisesti maailman meno! Ja mitä Kustaa-
kuninkaasen erittäin tulee, tarvitsee hän todellakin suuren neronsa,
ett'ei menettäisi järkeänsä!

Magdalena oli viimeisiä sanoja lausuessansa kietonut huivin

olkapäillensä ja laskien tuon pienen puolalaisen lakin päähänsä,
lausui hän äidillensä sydämelliset jäähyväiset, ojensi Pentille
kätensä ja lisäsi iloisesti:

— Hoida vaan itseäsi, Pentti-kultani, ja sitä sinä todella

tarvitsetkin, sillä pitihän sinun tulla kenraaliksi mitä pikemmin!

— Ja rikkaaksi sekä mahtavaksi, älä suinkaan tätä unohda, —

lisäsi hän hymyillen, seuraten sisartansa ulkona odottavaan
kantotuoliin.

Kun se, vieden neiti Rudenschöld'iä, kulki Pohjoismalmi-torin

poikki (nykyisen Kustaa Aadolfin torin), näkyi hänen vierellänsä äkkiä
loistava ratsastaja-joukko, jonka eturivissä paroni Armfelt, pää
pystyssä ja uljaalla ryhdillä, antoi tulisen ratsunsa vitkallisesti ravata,
tervehtien ritarillisesti Magdalenaa. Tämän äidin tuskalliset
silmäykset ja puolittain lausumat viittaukset olivat kalvavia
muistutuksia, ja samalla kuin purppuranpuna peitti hänen otsansa ja
poskensa, loi hän silmäyksensä pois Armfelt'ista.
NELJÄSKYMMENESKOLMAS LUKU.

— Epämääräisiä lupauksia, makeoita miellittelysanoja; mutta joku

sellainenkin sana, jonka tulee ottaa huomioonkin… Niin, parasta on
tallentaa kaikki hänen kirjeensä, — sanoi kuningas eräänä
toukokuun päivänä, vuonna 1791, paroni Armfelt'ille, joka taaskin
kohdeltuna tuolla entisellä ystävyydellä, auttoi kuningasta lukemaan
joitakuita Katharina-keisarinnalta tulleita kirjeitä, joita Kustaa-
kuningas ennen Aacheniin matkustamistansa halusi järjestää ja
tallentaa. — Kas tässä on hän kirjoittanut jotakin ranskalaisista
oloista… niin, Parisista tulevat uutiset muuttuvat yhä
peloittavimmiksi.

— Todellinen murhenäytelmä, teidän majesteettinne, johon

historiasta saa etsimällä etsiä vastakohtia.

— Mutta jota voivat ruveta seuraamaan, — vastasi Kustaa-

kuningas, jonka sääliminen noiden ranskalaisten Bourbonein
kohtaloa ei ainoastansa ilmaantunut ystävyyden osoituksissa ja
turvapaikan tarjoamisessa, vaan hän oli myöskin ensimäinen
Europan ruhtinoista, joka oli tarjonnut sotajoukkonsa ja laivastonsa
Ludvig XVI:sta valtaistuimen ylläpitämiseksi.