Sound, Space and Society: Rebel Radio

1st Edition Kimberley Peters (Auth.)

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/sound-space-and-society-rebel-radio-1st-edition-kimb
erley-peters-auth/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Making Radio: Early Radio Production and the Rise of

Modern Sound Culture Shawn Vancour

https://ebookmass.com/product/making-radio-early-radio-
production-and-the-rise-of-modern-sound-culture-shawn-vancour/

Radio Critics and Popular Culture 1st ed. Edition Paul

Rixon

https://ebookmass.com/product/radio-critics-and-popular-
culture-1st-ed-edition-paul-rixon/

My Boss's Sons 1st Edition Rebel Bloom

https://ebookmass.com/product/my-bosss-sons-1st-edition-rebel-
bloom/

The First Lady and the Rebel Susan Higginbotham

https://ebookmass.com/product/the-first-lady-and-the-rebel-susan-
higginbotham/
Radio-Frequency Capacitive Discharges 1st Edition –
Ebook PDF Version

https://ebookmass.com/product/radio-frequency-capacitive-
discharges-1st-edition-ebook-pdf-version/

Popular Music, Critique and Manic Street Preachers 1st

ed. Edition Mathijs Peters

https://ebookmass.com/product/popular-music-critique-and-manic-
street-preachers-1st-ed-edition-mathijs-peters/

Stand (The Fieldings Book 3) Kimberley Ash

https://ebookmass.com/product/stand-the-fieldings-
book-3-kimberley-ash/

Rebel Knight

https://ebookmass.com/product/rebel-knight/

A Festival of Mathematics: A Sourcebook 1st Edition

Alice Peters

https://ebookmass.com/product/a-festival-of-mathematics-a-
sourcebook-1st-edition-alice-peters/
GEOGRAPHIES OF MEDIA
Series Editors: Torsten Wissmann
and Joseph Palis

SOUND,
SPACE AND
SOCIETY
Rebel Radio

Kimberley Peters
 Geographies of Media

Series editors
Torsten Wissmann
Faculty of Architecture and Urban Planning
University of Applied Sciences
Erfurt, Germany

Joseph Palis
Department of Geography
University of the Philippines Diliman
Quezon, Philippines
Media is always spatial: spaces extend from all kinds of media, from news-
paper columns to Facebook profiles, from global destination branding to
individually experienced environments, and from classroom methods to
GIS measurement techniques. Crucially, the way information is produced
in an increasingly globalised world has resulted in the bridging of space
between various scalar terrains. Being and engaging with media means
being linked to people and places both within and beyond traditional
political borders. As a result, media shapes and facilitates the formation of
new geographies and other space-constituting and place-based configura-
tions. The Geographies of Media series serves as a forum to engage with
the shape-shifting dimensions of mediascapes from an array of method-
ological, critical and analytical perspectives. The series welcomes proposals
for monographs and edited volumes exploring the cultural and social
impact of multi-modal media on the creation of space, place, and everyday
life.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/series/15003
 Kimberley Peters

Sound, Space and

Society
Rebel Radio
Kimberley Peters
Department of Geography and Planning
University of Liverpool
Liverpool, UK

Geographies of Media
ISBN 978-1-137-57675-0    ISBN 978-1-137-57676-7 (eBook)
https://doi.org/10.1057/978-1-137-57676-7

Library of Congress Control Number: 2017958009

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2018

The author(s) has/have asserted their right(s) to be identified as the author(s) of this work
in accordance with the Copyright, Designs and Patents Act 1988.
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the pub-
lisher nor the authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institu-
tional affiliations.

Cover illustration: Cover pattern © Harvey Loake

Printed on acid-free paper

This Palgrave Pivot imprint is published by Springer Nature

The registered company is Macmillan Publishers Ltd.
The registered company address is: The Campus, 4 Crinan Street, London, N1 9XW, United
Kingdom
For Madeline, to whom I owe my musical education.
 Preface: Not Fade Away

In the second book of the Geographies of Media series, we turn to a

medium that has been around for about one hundred years. Radio and
sound media have received a lot of attention, especially from media stud-
ies, but when it comes to geographic research, the bibliography is rather
scant. This is both interesting and ironic, as radio remains the most impor-
tant medium worldwide, and in many regions of the world far more
important than television or the Internet.
After focusing on the possibilities of cyberspace for the creation of local
identity in the twenty-first century in Tobias Boos’ work on the Contrade
of Siena, Italy, we felt the need to make sure that the title of the preface
comes true for the role radio plays in geographic investigation: Not Fade
Away. On another level, Not Fade Away builds the starting point for
Kimberley Peters’ research on Rebel Radio, as the first song ever broad-
casted from the pirate radio ship Caroline in 1964 was so titled. The
Rolling Stones, like many other bands back then, did not get the airtime
they needed to satisfy many UK listeners. So, ships like the Caroline
embarked on their mission to deliver music outside national territories and
conventions. Kimberley Peters’ look at the social limitations of a national
radio company such as the BBC is enlightening and surpasses the techno-
logical discussion about radio waves.
Rebel Radio, it seems, is a perfect illustration for media geography
being under the umbrella of social geography as a whole. Before social
media communication was shortened to tweets and likes, the transmitter–
receiver model of Rebel Radio constituted a vivid producer–listener inter-
action. Of course, listeners would not phone in and they were certainly

vii
viii PREFACE: NOT FADE AWAY

not able to provide DJs on sea with instant feedback by pressing a button
on their smart phones. Participating in the relationship between broad-
caster and receiver seems to have happened more on an imaginative level—
another angle of geographic research on which Peters has very amply
provided insightful comments and observations. An even deeper investi-
gation into the imaginative geographies of listening to radio could easily
fill another book of the Geographies of Media series.
Reading through Kimberley Peters’ book will provide you with an idea
of how it must have been, tuning into those ‘socially abnormal’ radio
shows. The taste of sea salt is almost in your mouth when you learn about
the dichotomies of land vs. sea, of open areas vs. closed confinements, of
the cozy blanket over the listener’s head vs. the roaring thunder around
the DJs’ cabin. It tells us that the context of place is of importance when
it comes to media production. Even though the sound source may be
outside territorial borders, the quality of this uncertain Otherness, to use
a phenomenological term by Edmund Husserl, resonates in the transmit-
ted sound waves.
Morality is another recurring term in the discussion. While it was not
officially illegal to broadcast rock music from international waters to the
British homeland, it was seen as morally renegade. Future inquiries on
moral boundaries as having spatial and social implications in other media
geography research and studies would make for interesting trajectories
that link imaginative geographies within a larger media project.
Politics also play an important role in Rebel Radio. Soundwaves as a
natural phenomenon elude the grasp of geopolitical conformities. Altered
sound waves, carrying the rebel soundscape to receivers inside ‘enemy’
territory, are no exception. Just like the visual dominates geographic dis-
cussions over sound, so the visible takes precedence over acoustic
entities.
Thinking about the defenselessness of a government to prevent sound
waves from infiltrating national airspace, and realizing the enormous
potential for alternative voices to be heard, the discussion of Rebel Radio
leads us back to the twenty-first-century cyberspace and the still expand-
ing Internet. Today, about ten percent of radio listeners in the UK already
use computers, smart phones, and apps to listen to their favorite radio
shows. While digital transmission comes with a much clearer quality of
sound, radio becomes much easier to regulate too. Anybody who has ever
tried to tune in to a radio station from a foreign country has experienced
access restrictions, due to a non-valid IP address. So, Kimberley Peters’
 PREFACE: NOT FADE AWAY
   ix

inquiry not only tells a story of an old medium on an old pirate ship from
about 50 years ago, it also urges us to think about the future development
of radio, including alternative audio podcasting. Maybe, keeping the
soundscape transmitted via radio waves in our daily lives would provide us
with more than just a nostalgic retrospective. If nothing else, white noise
and bad reception might be the very part of the listening experience we do
not want to miss out on.
Or, as Steve Jobs puts it: “Here’s to the crazy ones. The misfits. The
rebels.”

Wiesbaden, Germany Torsten Wissmann


Quezon, Philippines Joseph Palis
 Acknowledgements

When I first moved to Liverpool home became a top-floor flat, overlook-

ing the Irish Sea and the Mersey Estuary. The television was packed away
in storage, and so, for eight weeks, the radio was my company. It became
the soundtrack to the end of summer, and to new beginnings. Radio, it
seems, has accompanied many moments of my life. As a teenager, in the
1990s, I would sit and tape-record the top 40 chart on my twin cassette
recorder, listening intently for the number one. During road trips in my
late twenties, and even now, the radio has been a constant passenger.
As a scholar of the sea, I didn’t set out to write a book about radio. Yet
radio was always there in the background (as radio often is). For four
years, as part of my doctoral research, I had been enveloped in an offshore
world, exploring the socio-spatial politics of perhaps the most famous of
pirate stations—Radio Caroline. I was primarily interested in the maritime
dimensions of the enterprise, how the sea and ship made possible the
actions that came to define decades of broadcasting history. Yet the broad-
casting dimensions remained on the fringes of my writing.
This book brings radio to the foreground and fulfils a long-held desire
to write about a number of exceptional moments in broadcasting history
that have shaped the radioscapes we hear today and the often-forgotten
people who were a part of that story. It is a book that would not have been
possible without the exceptional generosity of those who participated in
the research, who spared me their time, and shared with me their passion
for pirate radio. I am indebted to all those who are part of the Radio
Caroline organisation, the Ross Revenge Restoration Crew and Netley
Support Group who welcomed me into the Caroline community for the

xi
xii ACKNOWLEDGEMENTS

duration of my project. I am also grateful to all of those I met whilst inter-

viewing, who gave me such an evocative insight into what it was to listen
to Radio Caroline against a soundscape of limited British broadcasting.
My thanks also go to archivists at the National Archives, Kew, and at the
Manx National Heritage Library for helping me locate the textual materi-
als which enriched this research. In piecing together this book, from the
narratives heard and materials collected, any omissions, shortcomings, or
errors are entirely my own. My thanks go to Holly Tyler who commis-
sioned the book and Joanna O’Neill for her patience and tireless work in
ensuring that I delivered it. My further thanks go to all at Palgrave and
Springer for their assistance in the stages of production that followed.
Finally, the academic support provided whilst I conducted this work
was crucial and I owe my thanks to the Economic and Social Research
Council (PTA-031-2006-00022) who funded this research; Tim Cresswell
and David Lambert who oversaw it; and Royal Holloway’s ‘Landscape
Surgery’, which offered a supportive working environment during my
PhD years. More recently, I am grateful to colleagues Peter Merriman,
James Kneale, Gareth Hoskins, Jen Dickinson, Hilary Geoghegan, Sarah
Mills, Phil Steinberg and Peter Adey who have all engaged with and com-
mented on various iterations of what has now become this book. My fur-
ther thanks go to Torsten Wissmann and Joseph Palis, the Palgrave Media
Geographies series editors.
As always, none of this would have been possible without Jennifer—my
other constant passenger.
Liverpool, 2017 Kimberley Peters
 Contents

1 Audible Introductions: Space, Sound, Society   1

2 Contextualising Caroline: The Offshore Pirate  21

3 Offshore Outlaws: Intimate Geopolitics at Sea  39

4 Audio Atmospherics: Listening from Land  57

5 Broadcasting Borders: Controlling the Air  75

6 Sounding Out Conclusions  95

Encore 113

Index 117

xiii
 Prelude

When wireless telephony technology was first channelled in such a way as

to transmit spoken voice at the turn of the twentieth century, listeners
introduced to this medium of communication were confused and fright-
ened (Sconce 2000). Wireless signals had first been harnessed by Samuel
Morse in the mid-1800s, allowing coded messages to span new geographi-
cal scales, condensing time and space (Harvey 1989); this compared to the
onerous transportation of written mail. The infamous dots and dashes of
what would be called ‘Morse Code’, whilst perhaps not comprehendible
to all, were acceptable at least. Yet when the communication of voice
through the same medium—electromagnetic radio waves—was to occur,
some could only make sense of the phenomenon by blaming ghostly infer-
ence (Sconce 2000). These were voices from the ‘other side’ —another
world. ‘Radio’ was a ‘haunted media’ and paranormal forces could be the
only explanation for such disembodied sound (Ibid. 2000). Radio, it
seemed, was coming from nowhere.
In the 2007 track ‘Radio Nowhere’, from the aptly named album
Magic, Bruce Springsteen describes this quality of radio—of trying to pick
up a signal, searching out the sound of a radio station that seems to be
‘nowhere’. Radio or electromagnetic waves do not require a medium to
move through. They travel, buoyed by their own energy, through a vac-
uum of space. Radio waves are both nowhere and yet everywhere. They are
all around us. We walk through invisible waves simply by going about our
everyday business. Spoken words and music from radio transmissions
flood into everyday spaces wherever we tune in—be it in the car, at home

xv
xvi Prelude

or at work. Yet in Geography, radio seems to have no place. And if we were

to locate it or unpick its spatiality, where would we begin?
In 2010, somewhere in the midst of conducting this research, I found
myself sitting with a Sony Walkman in a modern-looking office complex in
London’s Docklands listening to a private archive collection of pirate broad-
casting recordings from the station Radio Caroline. Prior to this, my only
direct audio engagement with the station had been through CDs of selected
key moments of the station’s history which had been opportunely captured,
packaged and made available for sale on a fan website. Hearing these tapes
was an altogether more unadulterated listening experience. The recordings
were far from perfect. The stop and start of the cassette recorder interrupted
the flow. The sound quality was rough and raw. The tapes lacked a logic or
order to an outsider. They were just the recordings of a young man. I asked
my research participant why he made and kept so many of them. There were
boxes upon boxes of tapes on the table around me. His answer, even now,
sticks with me. He said he had a sense he was listening to something special.
I’d been studying pirate radio for some time, but until that point I had
to admit that I didn’t really ‘get it’. Yet I remember being sat with those
recordings, my ears enclosed in headphones, shutting my eyes and being
transported. The sound took me to another time, another place: the
1970s; a ship at sea. I felt enveloped in something unique; I became part
of a family of listeners, linked together invisibly. Radio’s supernatural qual-
ities emerged. This was a radio from somewhere, and that somewhere
mattered.
A prelude is the opening sequence or motif of score—a piece of music,
or also any performance, action or text. It sets the tone. It introduces the
theme. This book ‘traces’ and ‘places’ radio in geographic scholarship
(Anderson 2015). Over the course of the chapters to follow it reveals the
people behind radio—from those who produce it, to those who listen, and
the lively forces and things—electromagnetic waves, antennae, receivers
and so on—which drive it.
This is where the story begins.

References

Anderson, J. (2015). Understanding Cultural Geography: Places and

Traces. Abingdon: Routledge.
 Prelude 
   xvii

Harvey, D. (1989). The Condition of Modernity: An Enquiry into the

Origins of Cultural Change. Oxford: Blackwell.
Sconce, J. (2000). Haunted Media: Electronic Presence from Telegraphy to
Television. Durham and London: Duke University Press.
Springsteen, B. (2007). Radio Nowhere, from Magic. USA: [CD]
Columbia Records.
 CHAPTER 1

Audible Introductions: Space, Sound, Society

Abstract Why examine the relations between sound, space and society,
and why do so through the lens of rebel radio stations? This chapter sets
the scene for the book, attending to the turn towards multi-sensory geog-
raphies, geographies of sound, music, and mediated geographies, before
outlining the need to take radio seriously within such work. Notably, this
chapter argues that current scholarship related to radio could push further
through investigating how the very aesthetics of sound shape (and are
shaped by) space, and society. The chapter closes by signposting the book
to follow, with a brief overview of chapters.

Keywords Multi-sensory geographies • Non-representational geographies

• Mediated geographies • Sound • Radio

I discovered by listening to the radio that there was some fantastic

imagery available… it wasn’t the kind of childhood where you’d all sit
around reading books so suddenly I discovered that this little box
[a transistor] created some fantastic pictures… I had this imagery
about these guys on Radio Caroline so I got into the whole idea about
hippies, album music, whatever—and it was just the most fantastic
picture in my mind.
(Interview, Listener and Disc Jockey 1, June 2008)

© The Author(s) 2018 1

K. Peters, Sound, Space and Society, Geographies of Media,
https://doi.org/10.1057/978-1-137-57676-7_1
2 K. PETERS

Examining the effects of music on audiences in nineteenth century con-

cert halls, musicologist and conductor Leon Botstein has argued that the
rousing sounds of classical music scores created rich, detailed visual pic-
tures for listeners in an age prior to the invention of moving image—the
television, as a source of mediated entertainment. Music—or sound—he
argued, ‘created an experience of the visual and emotional imagination
that would not otherwise have existed’ (Botstein 1995, 588). The assem-
bled sounds of instruments, reverberating within the acoustic space of the
concert hall forged ‘an experience unique to … [the] properties’ of both
sound and space (Botstein 1995, 588). For society at the time, mental
pictures were evoked and replayed through sound, and through the spaces
in which the organised sounds of music were heard. In short, sound,
space, and image were tied together.
With the invention of the radio in the late 1800s (Lewis and Booth
1989) the imagination-inducing capacities of sound and music would be
amplified as disembodied voices and noises emanated from wireless boxes
(Sconce 2000). Much has been written on the impact of radio; of spoken
word, audio plays, news readings, documentaries, advertisements, and
music, to create ‘ways of seeing’ (Bolls and Lang 2003; see also Wissmann
and Zimmerman 2010, 2015). As media scholars Bolls and Lang have
noted, radio advertising has been a particularly powerful form of promot-
ing given products, with listeners literally ‘seeing it on the radio’ (2003,
33). And, as the quote at the start of this chapter reveals, for listeners of
the offshore pop pirate station Radio Caroline, the visual imagery made
possible through listening, as opposed to directly seeing, could not be
underestimated in the overall experience of engaging with sea-based illicit
broadcasting. Through listening to Radio Caroline an image was conjured
of the musical corsairs of the seas, an offshore community ready at the
record decks to bring eager listeners on land the latest music, in often
unconventional formats.1
It is surprising, given the connections between image and sound, that
vision as a standalone sense has been given priority in a number of aca-
demic disciplines, from geography to anthropology to ethnography, as a
way of knowing and understanding the world (Stokes 1997). Yet this fol-
lows the perspective that vision is the most ‘dominant’ of the senses
(Swanston and Wade 2013; Wissmann 2014). Even our language reveals
a bias towards visual thinking where common descriptors such as ‘illus-
trate’, ‘demonstrate’, and ‘show’ all elude to the sense of sight. As Stokes
has contended, ‘social experience insistently privileges the visual’ and,
 AUDIBLE INTRODUCTIONS: SPACE, SOUND, SOCIETY 3

moreover, academic disciplines ‘unerringly continue to reproduce this

fact’ (1997, 673). This can certainly be said of geography. Traditionally,
geography has been a visual discipline (Driver 2003). From the formal
beginnings of the subject as a modern discipline in the mid-nineteenth
century, vision was central to collection of data (Guarín 2004). Alexander
von Humboldt, one of the most influential figures in establishing geo-
graphical studies at the time, focused his work on the visual, on the ‘pat-
terns underlying particular, observed phenomena’ (Peet 1998, 11),
depicting these through elaborate diagrams and maps (Guarín 2004,
607). From these beginnings, a geographic discipline emerged that would
rely heavily on images of the places geographic explorers travelled to and
observed. Many of the images captured by subsequent geographers in the
form of sketches, paintings, and photographs would then be shown to an
audience back home in exhibitions and on lantern slides in concert halls
and classrooms. Images were central to the production of geographical
knowledge, providing a way of reproducing and representing the world
‘out there’ to an audience who couldn’t experience that world for them-
selves in a time before travel was accessible to all (Driver 2003).
And it seems that geographers have never lost the obsession with the
visual. The discipline continues to draw heavily on visual images whereby
students, teachers, and researchers use a variety of ‘visual technologies’
(Driver 2003, 227)—globes, maps, charts, images, photographs, and
more recently film—as windows to the world. To provide an example,
writing on urban space, Torsten Wissmann notes how the visual ‘domi-
nates standard urban vocabulary of experience’ (2014, 1). Geographers
then might be said to have an ‘enchantment with the visual’ (Driver 2003,
227). Yet with a turn to ‘sensuous geographies’ (Rodaway 2002), alerted
to ways of knowing beyond vision alone, there is now a wide appreciation
that the full range of bodily senses are vital for understanding engage-
ments between society and space. This book is part of the ongoing effort
to take seriously senses other than vision in the social sciences, and in
particular, within geography, through a focus on the spatialities of sound
(see Revill 2016; Wissman 2014). Yet this book is also about taking seri-
ously the production and consumption of a specific kind of sound—that
which is shared through the medium of radio. Whilst sound and ‘sound-
scapes’ (Smith 1997) have emerged as important foci for making sense of
lived worlds—and whilst a wide range of work has emerged in relation to
sound (paying attention to urban soundscapes; the politics of voice; the
global–local relations of music; memory-making and sound; audio
4 K. PETERS

t­echnologies and sound-recording—see Wissmann 2014; Kanngieser

2012; Connell and Gibson 2003; Butler 2006; Watson 2014 respec-
tively)—radio has received far less attention in recent studies (see Bull
2004; Keough 2010; Pinkerton 2008a, b, 2018; Pinkerton and Dodds
2009; Weir 2014; Wilkinson 2015 for notable exceptions).
Yet radio is historically the most pervasive form of mass-media com-
munication (Crisell 1997, 4), and it remains so today (Chignell 2009).
With a shift not only towards geographies of the senses but also media and
mediated geographies (see Adams et al. 2014) the radio has been sorely
absent, with audio-visual communications—television and increasingly
the internet—dominating examinations. Radio—old, outdated almost—
seems less worthy of our attention. Whilst radio has featured in some geo-
graphical analysis (albeit less than other media), it has often been used to
explore other spatial phenomena—the workings of youth and community
groups (see Keough 2010; Wilkinson 2015), the politics of technology
use in developing countries (Manyozo 2009), or the distribution of geo-
political power (Pinkerton and Dodds 2009; Weir 2014). Accordingly,
this book draws attention to the geographies of radio broadcasting itself,
to uncover how in understanding this technology, its illicit use, and the
elemental mediums through which it is made possible, new geo-political,
geo-social, and geo-physical knowledge can be forged. In particular, this
book seeks to focus this analysis on the distinctive production, consump-
tion, and regulation of sound, and the spacings of sound in respect of radio
broadcasts. In what follows, radio is not a medium to understanding
socio-cultural and political life; rather socio-cultural and political life is the
means through which to make sense of the capacities of radio in modern
society, whereby the ‘fugitive, fragile temporal qualities of sound are cen-
trally implicated in the … qualities of sonic space and spatiality’ (Revill
2016, 241).
That said, whilst this book forms part of a corrective to the ocular-­
centric studies of geography and the social sciences more broadly, it does
not understand sound to be a discrete sense—disconnected from the other
senses in meaning-making. Early writings on sound and soundscapes have
sought to move geography ‘beyond … visible worlds’ (Smith 1997, 502),
as though vision is in contest with other, somehow separate senses.
However, as the Radio Caroline Listener and Disc Jockey revealed at the
start of this chapter, sound can create vision—pictures—or images in the
mind. Hearing and seeing are bundled up in a sense that might at first be
understood as only audible. As Sarah Pink has argued, ‘images [do not]
 AUDIBLE INTRODUCTIONS: SPACE, SOUND, SOCIETY 5

exclusively “belong” to the visual sense’ (2011, 6). Whilst sound is the
focal point of this book, it is with the acknowledgement that the linkages
between sound, space, and society are forged through sounds that evoke
images, felt emotions, and affects (following Pile 2010). Radio, it will be
argued, has been a special technology and soundscape central to socio-­
spatial formations and political contestation. Drawing on the example of
unauthorised, so-called rebel radio stations (in particular, the longest run-
ning offshore pirate station, Radio Caroline, which operated from 1964 to
1991), the capacities, atmospheres, and affects of sound will be critically
unpicked. The remainder of this chapter sets the scene for what is to fol-
low. In the next section the ‘turn’ towards multisensory geographies is
explored in greater depth to contextualise approaches to making sense of
sound. Thereafter, the lacuna in studies of radio, and the production, con-
sumption, and regulation of broadcasted sound will be addressed, open-
ing up the rationale for this book to address the connections between
sound, space, and society through the activities of rebel radio stations.
Finally, an outline of the book will follow, signposting the chapters to
come.

Towards a Multisensory Geography

A geography of sound is not by any means new (Revill 2016, 240). Since
the mid-1990s (and as Leyshon et al. show, even earlier (1995)), geogra-
phers have been alerted to the spatial understandings made possible
through a critical interrogation of sound in the form of noise (as disorgan-
ised and disruptive sound; see Ingham et al. 1999), sound (including the
audible dimensions that represent and structure daily life; see Smith 1994;
Wissmann 2014), and music (Kong 1995; Johansson and Bell 2009).
Studies have since proliferated, exploring the spatialities of audible worlds
in diverse, wide-ranging ways. Such studies have been rationalised by
arguing the need for multisensory knowledge in an ‘ocular-centric’ disci-
pline (see Rose 2007, 2). As Gillian Rose has stated,

The most obvious way of characterising geography as a visual discipline…

would be to point to the plethora of visual images used by geographers
when producing, interpreting and disseminating geographical work: all
those maps, videos, sketches, photographs, slides, diagrams, graphs and so
on that fill textbooks, lecture halls, seminars, conference presentations...
(Rose 2003, 213)
Another random document with
no related content on Scribd:
— —a hänen lipittelystänsä tuolla petäjänlatvojen seassa, maata se
nuohoaa sekin. Selvintä on tarrata kaksin kourin maan kannikkaan ja
idättää sen pinta miestä elättäväksi. Ja se venäläiselle
posaalustaminen oli huono juttu. Minä sen oikein jo älysin
viimeisellään, kuin tongin poltikkaisjuuristossa Rasutovin
matomyyränä. Silloin minä hoksasin, että kohta sitä posaalustetaan
itsellemme vitjat kaulaan joka mies ja sitten olisi käynyt kuin
esiukoille: vitsaa selkään ja potkua pakaraan! Ja sillä aikaa kuin ajaa
jyristelimme teitten lääneillä, kasvoi niityille pajupehkoja kuin tatteja
sateen jälkeen kankaille. On niissä nyt työpesä ukoille niinkuin onkin!
Mutta maata sitä on tongittava niin maan päällisten kuin alaistenkin.
Vielä tästä kilkistytään siivo eläjiksi, mutta ajan se ottaa.

Ukot hymähtelivät, myöntelivät, koettelivat hivuttelevin sormin

teriensä pystyväisyyttä ja erkanivat omiin katoksiinsa. Juones jäi
vielä Hiopin kera juttelemaan ja suunnittelemaan.

———

Mustan taivaan alla juoksi harmaa, hätäinen pilvilompare kuin

ahdistettu eläin. Metsänlatvat olivat painuneet tuulisukaan.

Järvituitun ukot perkasivat alaniityillä ojanpohjia näkymään

pajupensaiden ja heinämättäiden seasta. Väliin syöksähti pilvistä
rankka sadekuuro ja juoksutti ukot latoihin. Vähin erin ojat
puhdistuivat kuitenkin suoriksi viivoiksi latojen ympärille, ja
kaadettujen pensaiden juuret töröttivät harmaina, koukkuisina
käsivarsina. Ukot innostuivat puhdistuvien niittysuikaleiden
avartumisesta ja möyrivät märässä heinikossa läähättävin suin ja
pakottavin kupein.
 Illalla kulkivat Järvituitun ukot ensikertaa jalkamiesjonona sitten
linnaretkensä lähdön. Silloin sateli puuskittain samoin kuin nytkin.
Tiessä ja mielissä oli silloin harmaan masennus, mutta nyt oli
sateesta kirkastunut ja puhdistunut vihreys voimakkaana
elämäntuntona. Ja huolimatta työn väsyttämistä jäsenistä ja
ilkeänmäristä vaatteista ukot haastelivat eloisasti ja kääntyivät aina
väliin taaksepäin osoitellen niittypalasiansa ja laatien
suunnitelmiansa.

Pitkin viikkoa avaroitui alaniitusto. Ukot palasivat iltajonoissansa

entistä vilkkaampina ja ryhdikkäämpinä. Kuskipukeilla lakoon
painuneet hartiat alkoivat suoristua ja jalat tottua alituiseen
askelenottoon.

Heinä tehtiin Järvituitussa nälän ahdistaessa sydänalaa. Sitten

alettiin kyntää rukiille maanpintaa mustaksi. Alaniityillä vetivät
hevoset selät vempeleillä raskaita auroja, ja ukot painoivat
heinämättäissä sihisevää terää syvältäkulkevaksi. Moni ukko
huomasi auran kurjessa kieppuessaan, että silmissä voi vilistää
muitakin ajatusta antavia juomuja kuin maantien ruskea nauha.
Turvelepeen kääntyessä maahan puhkeava musta vana aukaisi
ajatuksille laajan tulvamaan. Työ sujui melkein huomaamatta. Vasta
läkähdyksissään pysähtynyt hevonen töksähdytti perässänsä
kulkevan ukonkin huomaamaan ympäristönsä. Ja Järvituitun ukoista
alkoi kyntäminen olla rattoisaa rahtia. Ennen olivat he sen tehneet
ajokiireitten välissä niukin naukin. Ajatus viihtyi hyvin vaon
maailmoissa, ja uusia näkyjä kihosi alati mieleen. Ruismaat olivat
pian valmiina mustina suunnikkaina vihertävässä niittyalueessa
ennennäkemättömän laajalla Järvituitussa. Ukot levähtivät
viikkokauden, pistäytyivät illoin istumassa ison lumiauran siivillä
kyläkankaalla, muistelivat siellä menneitä ja puhuivat tulevista
mahdollisuuksista.

*****

Oli elokuinen päivä. Järvituitun ukkojen jono kulki maantiellä

pyhävaatteiden ja kiiltäväkuoristen saappaiden jäykistämättä;
käsissä roikkuivat pienet eväsnyytit. Ukot katselivat ahnaasti
maisemanrantaa ja tietä, jonka jokainen raitiouppoamakin pysyi
lähtemättömästi heidän muistissansa, ja ajattelivat äsken
umpisukkulaan pulahtanutta ajuriaikaansa.

Kun he kuulivat takaa rattaiden heikkoa jyrinää, seisahtuivat he

kuin käskystä ja vilkaisivat olkansa yli. Silloin ei vielä ajajaa näkynyt.
Tuutija-Mikko ajoi vielä monen käänteen takana puomivartiollensa
menossa. Kun hänen eteensä aukeni pitkä, mutkaton tiesuoni,
huomasi hän sen päässä loivalla mäennenällä ukkojen hitaasti
kulkevan virran. Mikko myhähti ääneensä:

— Jokainen ajaa omalla höyryllänsä!

Mikon saavuttua takimmaisten miesten kohdalle loikkivat nämä

hänen rattaillensa ja ajoivat viittilöiden toisten sivu.

Järvituitun ukot olivat nyt menossa jonnekin päivämatkojen

päähän siemenrukiin ostoon.

Asemalla ukot istuivat rivissä laituripenkeillä junaa odotellen ja

katselivat ensikertaa vierailla silmillä puomin hevosrintamaa. Kurjalta
se nyt näytti, melkein mustalaiskuormastolta. Haikeus ja samalla
kaukainen voitontietoisuus vaihtelivat matkaanlähtijöiden mielissä.
Juna saapui. Hevoset seisoivat riippupäin ja roikkuvin huulin kuin
vanhat tatit. Entinen hevosrintaman juoksuvalmis tepikoiminen ja
valjaskulkusten iloinen soitto oli jätetty kaurapussien kera tallien
nurkkiin. Ja Järvituitun ukot etenivät pian junan uumenissa kauas
omilta mailtansa ja teiltänsä etsimään apua uuden elämänsä
niukkuuteen.

*****

Ieva puhdisti parhaillaan sienikorin sisällystä veitsentyngällä ja

pulahdutteli sienien liukkaita hattuja vedentäyteiseen kivipottiin, kun
Juones iltaa toivotellen astui tupaan ja laski olaltansa ovensuuhun
raskaan haarapussin. Hän puhua häkelsi kiireisesti muutaman sanan
ja hävisi kartanolle, jonne pian Hioppi ajaa retuutteli työrattainensa.
Rattaiden pohjalla pötkötti isovatsainen säkki, jonka ukot korvista
heilauttaen mätkäyttivät maahan. Sitten Hioppi ajoi tiehensä ja
Juones palasi tupaan. Ieva varusti pöydän syömäkatteilleen, ja
Juones alkoi kertoa matkansa vaiheita:

— Kyllä siinä sydän löi kuin lautaseinää, kun joutui jalkamiehenä

kuljeksimaan vieraita kyliä ja kun koirat haukkua kolkuttelivat melkein
kinttutaipeessa kiinni; eipä niitä saanut heveltää ohjasperillä niinkuin
kotona. Nyt sitä nähtiin meidänkin ukkosakilla, miltä tuntuu seistä
vieraalla kynnyksellä säkintäytettä ruinaten. Ajettiin junassa
päiväkausi ja tipahdeltiin aina pari ukkoa paikkaansa, ettei olisi
samassa kylässä tallottu toisiamme varpaille. Kyllä piti olla talot
kylässä niinkuin siinäkin, missä kävin, niin olivat kuin maalatut
marjat. Ja läävät olivat kivestä kuin kaupungin tapulit. Menin yhteen
taloon sisälle ja kysyin hovin isäntää. Piiat latelivat uuninkupeelta,
ettei se mikään hovi ollut, mikä lie muka ollut torppa vain. Minä
ajattelin itsekseni, että enhän minäkään mikään ahven ole, jotta
minua vedettäisiin huulesta. Tuli siihen sitten isäntäkin. Vaikka oli
musta, niin muuten oli soria. Vieraaksi kutsui minuakin. Kun minä
sitten kaskuilin isännälle elämäämme illan mittaan, niin eikös jo
kysynyt, että montakos kuormaa vieraalle pannaan jyviä, koska noita
näkyi jääneen karisteiksi jonkin verran kylvösiemenistä. Silloin minä
näin, että sydän oli muhea sillä miehellä, kun kuormakaupalla tarjosi
minullekin tavaraa. Minä kun säkin pyysin siemeniä ja pivon jauhoja,
niin ei viitsinyt itse lähteä niin vähää varten aittaan, vaan piiat toivat
kainalossansa jyvät tupaan. Niin olivat sillä ruteat piiatkin, säkin
kantoivat kepeästi kuin olkitukun tupaan. Syöttivät ja juottivat
minutkin, vaikka minä kieltelinkin, ettei tämä meidän vanha suola
janota eikä nälätä. Isäntä itse toi minut asemalle kumipyöräisillä ja
pehmeästi kuopissa kuukahtelevilla kieseillä ja auttoi säkin
asemahuoneisiin. Mutta rahan tunsi tuo mies hyvästi, sen otti itse, ja
niin otti hapraasti kuin venäläinen tatin sammalikosta. Ja pellot
sitten: nuo olivat avarat kuin meren jäät ja Pietarin torit. Kyllä piti olla!

Juones söi ja haasteli palanvälit. Ieva kuunteli ihmeissään.

*****

Ja Järvituitun pellot saivat siemenen pintaansa. Alaniittyjen

mustilla suunnikkailla kulki harvakseen astahtelevia miehiä, jotka
sukelluttivat kätensä siemenvakkaan ja tekivät sitten samanlaisen
kaaren kuin ennen kuskipukin räystäällä soromnoota sanoessaan.
Ämmät kulkivat kädet esiliinojen alla ja vetivät vierellä sitkainta
kannoillansa suoraksi viiruksi pehmeään multaan. Puolen päivää
ukot kulkivat ämminensä tahdikkain harppaisuin sarkoja nenästä
nenään ja saivat siemenet maahan.

Syksyn päivät alkoivat avartua, keltaisia lehtiä kieppui maahan, ja

Järvituitun pellokkeilla seisoivat kaurakymmenikköjen tiheät rivit.
Kylä varustautui talveen, ja siantappajat ennustivat pernalangoista
lauhkeaa talvea.

Kyläkankaalla, lumiauran siivillä, istui pyhäpäivisin viljoista

aprikoivia ukkoja.
X.

— Isä, isä — herroja tulee!

Ristian kapsahti kartanolle ja katseli jyskyttävin sydämin

nummenlaen porteille, josta alkoi juuri laskeutua hevosmatkue.
Tuutija-Mikko ajoi pihalaakealle, ja kärreiltä laskeutui salkkua
kantava herra, joka jäi pyöriskelemään ja tähystelemään töyräitten
rakennuksia. Ristian asteli harvakseen ja posket valkeana herran
luokse. Kartanokoira riisti vitjoja kireälle ja haukkui välkkyvin leuoin.

Nummistoon saapunut herra kertoi Ristianille olevansa tuomari,

jolle Rasutovi oli lähettänyt valtakirjan rakennusten ja irtaimiston
myymiseen. Hän kertoi tulleensa tekemään luetteloa Rasutovin
omaisuudesta ja sanoi kuuluttavansa kohta huutokaupan. Ristian
masentui ensin sanattomaksi. Se päivä päivältä yhä
ahdistavammaksi yltynyt aavistelu, joka oli Ristiania muistuttanut
lyhyen yltäkylläisyyden loppumisesta, sai nyt muodon itsellensä
salkkukainaloisesta herrasta ja huutokaupan tulosta. Ja Ristian näki
silmänräpäyksessä elämänsä kuvan: sakeassa, pimeässä
näreikkörinteessä välkähti ihmeellisesti sammalikkoon ryöstäytynyt
helakanvihreä valojuova, joka pian supistui olemattomiin auringon
hivuessa loitos.
 — Vai, vai kirjotti Rasutovi! A mistä kirjotti? Vai on elossa vielä
Rasutovi, hyvä oli mies, hyvä, vai on elossa! Kuolleeksi, kuolleeksi
minä jo luulin. Mikäs — säästäähän Luoja hyviä ja soreita!

— Pariisista kirjoitti, sinne oli jo päässyt talvella pakenemaan.

— Vai sinne, vai sinne asti pääsi, a mikäs oli päästessä, kun oli
laiva ja kaikki itsellä, senkun seilasi vaan!

Ristian ja herra alkoivat kiertää nummistoa. Tuutija-Mikko riisui

hevosensa, laski sen pihaheinikkoon syömään ja kulki itse toisten
jäljessä nummelta nummelle muistutellen eloisia rakennusaikoja ja
ihmetellen nykyistä autiutta, joka vieläkin tulisi vahvenemaan.

Ristian availi ovia, selitteli, osoitteli ja viittaili. Herra merkitsi

näkemänsä pitkiin listoihin, lukitutti ovet ja otti avaimet haltuunsa.
Ensiksi seistiin läävän kynnyksellä ja katseltiin tyhjiä vitjasijoja.

— Kasakat, rosvot veivät täältä kujankukat. Eivät jättäneet edes

yhtä lapsille maitolypsikiksi. Kylältä pitää minunkin haettaa joka
tippa!

Sitten kyyristyttiin sikalan ovesta sisään.

— Rasutovi jo hävitti aikanaan pois. Jonkin jätti, nekin kuolivat.

Kierros jatkui ovelta ovelle, ja saavuttiin pihalle. Sitä mukaa kuin

Ristianilta avaimet vähenivät, valtasi hänet melkein hikeä
puserruttava hätä. Hänen silmissään oli unena se kierros ovelta
ovelle, jonka he olivat tehneet tuon tuosta Rasutovin kera
hopeapäisin kepein ja yksiinlyövin, tyytyväisyyttä tihkuvin puhein.
Mutta todellisuutena oli nyt hänen silmissään avaimenanto
avaimenannolta irroittautuminen nummien maailmasta. Ristian availi
ovia niinkuin pakkaspäivänä, hartiat luimussa ja vastahakoisin
sormin.

Päärakennuksesta palattaessa oli aurinko enää kahden

korennonmitan korkeudella nummien latvustosta. Hevonen oli
valjastettu, ja Tuutija-Mikko istui odotellen rattailla. Ummehtuneista,
kolkoiksi autioituneista huoneista tultuaan Ristian ja herra
pysähtyivät vielä hetkiseksi kynnykselle puhelemaan.

— No, saanhan minä varmaankin asua vielä huutokauppaan asti

täällä?

— Tietysti, tietysti! Vielähän teillä on palkkakin saamatta. Rasutovi

käski maksamaan heti huutokaupan loputtua kaikki maksut.

— Vai käski maksamaan! Kyllä se on aika Rasutovi. Vai muisti

minuakin vielä, Kristian Petrovitsia. Niinkö kirjoitti, jotta maksa
Kristian Petrovitsille, maksa hänelle. Hyvä on mies, hyvästi katsoo ja
hoitaa, niin hoitaa kuin omansa. Maksa hänelle, maksa, sano
terveisiä!

Ja Ristian heltyi puhua pälpättämään Rasutovista ja hänen

hyvyydestään, vaikka karu todellisuus ahdistikin rintaa.

— Kellarissa on minulla potatti ja lantut, saanhan pitää avaimen,

omat ovat potatit ja omat muut syömiset. Nälkä täällä muuten tulisi,
ellei olisi oma ruoka. Kanat ovat omat ja kukot. Muuta elokasta ei
olekaan kuin sitten tuo koira. Omalla ruuallani olen senkin syöttänyt,
kalliiksi on tullut!

— No maksetaan, maksetaan. Minä ilmoitan sitten huutokaupasta

ja tulostani. Hyvästi!
 — Hyvästi, hyvästi! Kalliiksi, kalliiksi on tullut!

Ja kärrit alkoivat nousta kitisten jyrkkää pihatörmännettä porteille.

Ristian seisoi kivettyneenä kartanolla.

Ja siltä seisomasijaltansa Ristian lähti vielä nummien yli

kylänlaitaan kääpiötorpallensa. Tie johdatteli häntä kuivien, pihkalta
tuoksuvien töyräänlakien ja kosteitten sammalnotkojen kautta sille
metsäseinämälle, joka reunusti alaniittyjä ja kylänlaitaa.

Harvenevien runkojen välitse paistoivat jo alaniittyjen vihreät

muodot. Vastapäisen metsänlaidan latvustoa kirkasti vielä auringon
lempeä valo, mutta maanraja oli musta ja tyly. Ja Ristian näki
ihmeeksensä alaniittyjen saarekkeilla kyntötouhukkaita ukkoja, jotka
hevosillensa huikaten kulkivat selät kyyryssä vaoillansa. Näkyi vielä
nuoria miehiä, jotka nostelivat polvillensa rätkähtäneitä aitoja ja
puhkoivat ojia tiheästi heiluvin lapioin.

Ristian pysähtyi metsänlaitaan katsomaan. Avara niittyalue oli

täynnänsä uutta elämää. Ristian seisoi ja ihmetteli. Ukot ja nuoret
miehet paiskoivat ramakasti töitä kuin maanhimoissa. Ja entinen
pajuttunut niittyaarnio oli puhdistunut jo yhdeksi avaraksi näyksi,
jossa vaihettelivat vihreät ja mustat suunnikkaat.

Ja samana päivänä, jolloin Ristianille selvisi vanhan elämän

vakuuttava sammuminen, leimahti hänen silmiinsä nykyinen
elämänsisällys uutena ja nuorena. Ristian tajusi heti, jouduttuaan
mieltäjäytävissä ajatuksissansa silmästä silmään niittyaukeaman
kanssa, että hänenkin osuutensa ulottui vielä monin lapionpistämin
ja kuokankääntämin tähän uuteen elämään.
 Metsänlaitaa hiljalleen astuskellen Ristian suuntasi kulkunsa
kääpiötorpalleen ja katseli oudossa lumouksessa niittymaiseman
puhdasta asua.

Kylätörmillä punersivat talojen päädyt, ja akkunat löivät tulta. Ukot

palasivat jyrisevin työrattain katoksillensa ja sekaantuivat kujasilla
iltaisiin karjalaumoihin. Veräjät narahtelivat, ämmät kutsuivat soivin
huudoin tarhojen avatuilla porteilla lypsikkejänsä, ja kujasilla
lasketteli nelkkomatnelistä ja karjalaumoja jakaen nuori poika
hevosellansa kohotetuin käsin ja riemusta hihkuen. Aivan uusi
iltatunnelma tulvahti kylään ja riemastutti huomaamatta ihmiset.

Ristian seisoi kääpiötorppansa nurmettuneella pihalla ja tunsi sen

taas kodiksensa, köyhäksi, kurjaksi kodiksensa. Hän katseli tupaa
hartaasti ja surumielisesti. Sen niukat muodot nostattivat hänen
mieleensä unentakaisen ajan, jolloin elämä oli ollut huolentäyteistä ja
karua. Ja Ristian valmisteli ajatuksissansa paluuta tähän
unentakaiseen mökkiin.

Kun hän kulki takaisin nummistoon, olivat notkot jo

kylmänhornakat ja märät, mutta nummien selillä löi ilma kasvoihin
lämpimänä, pehmeänä aaltona; ja kun hän saapui nummenlaen
porteille, seisahtui hän taas katsomaan. Rakennusrykelmä tuntui
yht'äkkiä vieraalta ja kolkolta. Ristian rinnasti sen alaniittyjen
eloisaan avaruuteen, ja hänestä näyttivät nyt nummien saartamat
rakennukset ahtailta ja tylyseinäisiltä, uupuneilta ja elottomilta.
Ristian seisoi ja ihmetteli kuten aiemmin metsänlaidassa. Ja hänen
lävitsensä löi merkillinen lohdullisuuden ajatus, joka teki askelenkin
keveäksi, kun hän taas jatkoi kulkuansa.

Järvellä eteni nummiston rantaa kohden suon syöksemä

sumuhyöky. Ristian pujahti tupaan.
 Mutta aamulla, kun Ristian tuli tuvasta pihalle, heloitti nummisto
taas kirkkaana ja väljänä. Aamuaurinko valaisi ison päärakennuksen
seinät iloisiksi, ja tuuli pelmutteli somasti vihreitä pihapensaita, jotka
puuskien yltyessä kiepauttivat lehtensä nurin ja näyttivät saaneen
äkkiä harteillensa sinisenharmaat viitat. Ja Ristiania alkoi taas jyrsiä
eilen täyteen voimaansa puhjennut hätä entisen elämän
sammumisesta. Hän käveli rauhattomana pihamaalla ja mietti, miten
saisi elämänsä taas sujumaan kylän köyhällä liepeellä. Ristian käveli
ja repi niskatakkuansa. Äkkiä hän seisahtui, manasi, tuumi hetkisen
ja meni sitten suoraan kellariin. Sieltä hän toi viimeiset silkkipaperein
verhotut pullot, laskeutui varovasti rantaan ja vei ne uimahuoneelle.
Senjälkeen hän nousi taas kartanolle mitättömiin aamuaskareihinsa.

Puolelta päivältä Ristian jo istui Rasutovin mattotuolissa, jonka

hän oli kantanut katoksen luhdista rantaan, onki ja ryyppäsi aina
polviensa väliin puserretusta kaulattomasta pullosta kirpeänmakean
kulauksen.

— Pidetään nyt, Kristian Petrovits, viimeistä päivää ja pyhää tällä

mäenkannikalla!

Ristian lojui rentosenaan mattotuolissa, piiskasi ongen siimalla

lumpeikkoa ja viskasi lopulta ärtyisänä koko ongen laiturille. Sitten
hän jäykistyi katsoa killittämään suota, ajatusten takoessa päätöstä
yltäkylläisen nummielämän loppumiselle.

— Kuka edelle impaisee, se jälelle jämpäisee! Oikein sanoi

kyläukko silloin poltikkaispehkon siimeksessä. Minä impaisin itseni
Rasutovin vorniekaksi ja nyt kohta jämpäisen itseni sahuriksi taas ja
kerääjäukoksi. Kyllä minä taas tiedän miltä maistaa nyrttäytynyt,
pöytäjättöinen leivänkuivama näin kukonpojan ja lohikalan jälkeen.
 Äkkiä räsähti toinen pullo siruiksi uimahuoneen seinään. Kohta
senjälkeen Ristian taittoi toisesta kaulan ja alkoi kallistella.

— Missäs sitta ellei rattaanrummussa! Minä olen raukka sellainen

tiestä litistynyt sitta elämänrattaan isossa rummussa, ja kierähtipä se
mitä suuntaa hyvänsä, niin siellä olen minäkin kiinni litistyneenä.
Välisti minä olen Pekon Ristian ja välisti Kristian Petrovits; välisti
minä syön leivän kovaa ja juon piimäharmaata, välisti taas syön
punaista kalaa ja juon viinapuun mahlaa kieli torvella. Missä laidassa
vaan pyörä rasahtaa, siellä olen minäkin, sitta. Ja viaton perhe sitten
minun kannoillani perässä. Nyt minä olen taas Pekon Ristian ja
lähden perheineni kylänlaitaan, sinne lähden tästä, sinne! Hyvästi,
Rasutovi! Ylen olit hyvä mies. Köyhää rakastit. Kättä annoit, rahaa
annoit. Hyvästi, hyvästi! Laivalla seilasit omallasi, minne lietkin
seilannut. Tänne jätit Kristian Petrovitsin, köyhyyteen jätit, kurjuuteen
jätit. Sinua itkee nyt Kristian Petrovits, hyvästi, Rasutovi, hyvästi!
Muistatko, kuinka ennen yhdessä ongittiin; muistatko, kuinka sikoja
syötettiin; muistatko? Muistatko vielä, kuka sinulle aina madon
koukkuun pani, muistatko kuka sylkäisi ja kalalykyn toivotti. Hyvästi
— ylen olit hyvä mies. Minkä annoit, niin annoit, jottet kahdesti
katsonut, etkä sanonut: muista antaneeni! Aina sanoit: ota, Kristian
Petrovits, sinulla on paljon suita, ota, vie, on minulla kyllä, ota, suut
täytä. Niin, niin, prossait, prossait, Rasutovi! Lohesi söin kyllä, mutta
pois söin paleltumasta. Kukonpoikiasi söin, Rasutovi, mutta pois söin
kärsimästä. Niin söin kuin olisit käskenyt: syö pois vaan, Kristian
Petrovits, köyhä olet, paljon on sinulla suita, syö pois, juo pois, muille
joutuisivat; hyvän panit aina madon onkeen, hyvät annoit neuvot —
viskaa onki tuohon, siinä on kalan pesä, siitä saat kuin saatkin! —
Prossait, Rasutovi, hyvästi, hyvästi! Tänne jätit minut, köyhyyteen
jätit!
 Ja Ristian pillahti itkemään. Aikansa niiskuteltuaan hän katsella
toljotti laineitten kieppua ja auringon hehkuvaa kuvaista veden
vellahtelussa ja herkistyi sitten laulamaan surumielistä laulua:

Kyy kyy kylänlaidassa, siellä on huono ellää, sirkatsuu ja

sianlihaa siellä ei ookkaa kellää.

Kerrankin sai koko Järvituitun asemalla seisonut ajuririntama

yht'aikaa kyydin. Aamujunista tipahteli monennäköistä miestä,
herraa ja narria, ja kaikki tahtoivat Rasutovin nummille,
huutokauppaan.

— Tiedetään, hyvä — ajetaan!

Tuon tuosta hurahti nummenlaen porteilta kärrikuorma pihalle.

Nummisten teillä käveli miesryhmiä, jotka koputtelivat seiniä,
tarkastelivat katokseen nostettuja työkaluja ja pitivät monenlaista
arvostelevaa puhetta. Ristian ja muuan kyläukko kantelivat
päärakennuksesta huonekaluja, astioita, lamppuja ja kaikenkaltaista
tavaraa, jotka ladottiin keskelle pihaa isoiksi röykkiöiksi. Aina uuden
sylyksen tullessa kartanolle syöksähti sen kimppuun penkovia,
koputtelevia ja tunnustelevia miehiä. Tavara läjät suurenivat.
Kartanolle saapui yhä uutta väkeä.

Kaikki Järvituitun ukot olivat tulleet huutokauppaan. He istuivat

riveissä kujarakennusten seiniin nojaillen ja katselivat vieraitten
häärimistä kartanolla ja tavaroiden ilmestymistä auki leuhahtelevista
ovista. Juones sinkoili rivistä huomautuksia ja letkauksia, säälitteli ja
hyvitteli. Toiset olivat vaiti. Ukot istuivat muurina pihan laidassa ja
katselivat entisen elämänmenon jatkuvaa sammumista, joka oli ollut
heidän silmissänsä viime aikoina ainaisena näkynä. Jokaisella ukolla
oli osuutta tähän nummiston kaupunkiin, kenellä seinännostona,
kenellä lankunvetona, kenellä lapionpistona, kenellä
vasaranlyöntinä, kenellä mitenkin. Mutta kukaan ei vapissut
repimisen eikä hävittämisen pelosta; äijien mielissä oli vain häipyvä,
raukea muisto, jolla ei ollut masennuksen painoa. Ja ukot katselivat
tyynin otsin, miten vieras väki himokkaasti kolkutteli ja tutki heidän
kättensä jälkiä, hyötyäkseen niistä ja viedäkseen ne mukaansa.
Rakennukset ja niiden tekijät olivat liikahtamattomia ja rauhallisia:
seinät kohoilivat ainaisia varjojansa luoden, ja ukot istuivat
tarkkaavin silmin niihin painautuneina. Mutta heidän edessänsä
hälisi levoton, intohimoinen joukko: kunpa minä saisin tuon! tuota
minä yritän! tätä en laske hevillä käsistäni! ahah — tämän minä
pidänkin itselleni!

Tuonottain nummistossa käynyt salkkuherra ilmestyi

päärakennuksesta kartanolle. Hajautunut väki hyökkäsi
tavaravuorien ympärille tiheäksi päärmeeksi.

Vasara alkoi kolkutella, ja tavaravuoret hajosivat hitaasti pieniksi

röykkiöiksi kartanon nurkkiin, rattaille ja puitten juurille. Jokaisesta
rikkinäisestä astiastakin käytiin sotaa, ja vasara julisti tuomiotansa
kumein paukahduksin.

Iltaan mennessä oli koko kaupunki sen kymmenillä isännillä. Kuka

lukitsi makkaratupaa omanansa, kuka suunnitteli läävän purkamista,
kuka peitteli ansarin lasikattoa. Täyteläiset kuormat alkoivat nousta
hitaasti porteille, ja jokaisella poistajalla oli kainalossansa kantamus.
Niinkuin armoton hyökylaine olisi syöksynyt tavaroin kuormitetun
laiturin yli ja jättänyt jäljelle vain synkät laituriarkut muun mukanansa
viedessään, samoin jätti aamulla kartanolle syöksynyt ahnas
ihmistulva vain autiot seinät nummistoon. Muun se vei mukanansa
himokkaasti ja välkkävin silmin.
 Ristian, Juones, salkkuherra ja tämän ajuri jäivät vielä tilintekoon.

Tässä tilinteossa tehtiin Ristianista rikas mies. Hän ahtoi

ällistelevin sormin viisituhatta markkaa palkkarahoja ruttuiseen
kukkaroonsa ja sai luvan ottaa Rasutovin muistoksi kaiken myymättä
jääneen rojun itsellensä. Juones sai viisisataisen omiksi
palkkarahoikseen ja lähti hyvitellen salkkuherran rattailla kylään.

Ja viimeisestä illasta nummistossa tulikin Ristianille ilon ilta. Hän

nuohoi Lovissan ja lapsikatraansa kanssa kaikki lukitsemattomat
suojat ja luhdit ja keräsi vähän kerrallaan kartanolle uuden
tavaravuoren, joka oli kuitenkin riekaleinen ja köyhä, mutta joka
Ristianista näytti saaliinkomealta. Siinä oli Rasutovin mattotuoli, joka
oli jäänyt uimahuoneelle, ankkuritynnyrit, onget, valjasroitot, tyhjät
pullot, rikkeimet puutarhatuolit, rännien alaiset saavit, kaivonämpärit
ja monet muut. Pimeään asti hiipivät Ristianin joukot ympäri
nummistoa ja rakensivat aina välillä hellin käsin tavaravuorta.

Yö meni uneksiessa uudestaan alkavaa kääpiötorpan elämää,

johon näytti jo nyt leimahtaneen pitkä ja kirkas valonsäde.

Jo varhain aamulla liikuttiin taas nummistossa. Ristian ja Lovissa

telkesivät hädästä kirkuvia ja siipiänsä pieksäviä kanoja saaveihin,
ämpäreiihin ja koreihin säkkikatteiden pimentoihin. Lapset kantelivat
rakennusten takaa leikkikalujansa ja monenlaista muuta murua.

— Viedään ensiksi nämä elukat ja sitten puretaan tuo Rasutovin

muistopatsas tuosta kartanolta. Muistoksi sen saat, sanoi
salkkuherra, muistoksi! Ja onhan tuossa minulle tavarapatsasta
kyllälti. Se on vielä Rasutovia kaikki!
 Lovissa ja lapset tarttuivat varovasti kanojen vankiloihin, ja pian
hävisi niitä kantava jono nummien taakse.

Ristian irroitti kartanokoiran ja puhua suostutteli tälle:

— Tule sinäkin, rukkasnahka, vielä meille; pääset kerran lomalle

sinäkin! Suu enemmän taikka vähemmän minun hovissani ei
merkitse paljoa!

Tavaravuoresta Ristian lohkaisi mattotuolin selkäänsä ja lähti

koiraa taluttaen toisten jäljessä.

Ja päivän mittaan siirtyi Rasutovin muistopatsas kaikkine

nitvaleineen kääpiötorpan nurmikolle. Sitä ahdettiin sitten iltapuoli
minkä mihinkin, tupaan, aittaan ja kotaan.

Vielä illalla Ristian lähti kävelemään kylään aikeissa kuulustella

myytäviä maitolehmiä. Lapsiparvi juoksi samaan aikaan
nummistossa leikkimurut sylissänsä pelokkaana ja taaksensa
vilkuillen. Autioissa nurkissa oli vilahdellut — mitä lie vilahdellut.
Lapset juoksivat tiiviinä katraana kumisevien töyräitten yli kylän
turvalliseen läheisyyteen.
XI.

Metsäjärven nummistossa narahtelivat irtoavat naulat,

seinälaudoitukset kaatuilivat lumeen, hirsikerrokset sortuivat alas, ja
miesten huudot kaikuivat. Rasutovin entisiä rakennuksia purettiin
parhaillaan. Samat ukot, jotka olivat niitä aikoinaan hakanneet
pystyyn, raatelivat nyt niitä sekasortoisiksi röykyiksi pihalumille, josta
ne aina sikäli vedätettiin hirsikelkoilla asemalle mustien
vaunujonojen äärelle.

Ristian ja Juones purkivat pientä makkaratupaa ylimmäisen

nummen laella.

Harvakseen he kingoittelivat hirsikerroksia erilleen ja yltyivät aina

välillä nojailemaan työkaluihinsa ja pitämään pitkää puhetta.

— Kyllä se oli vaan aika Rasutovi, makkaratupakin näet piti vaan

olla itsellänsä, saati muuta. Minulla on vieläkin suussani niiden
ensimmäisten ja viimeisten makkaroiden maku, meille se ne syötti.
Ja kun ruokki sitten makkara-ammeitansa varten Rasutovi
nimikkokarjujansa, niin kyynelet silmissä välisti ruokki ja kehui
samalla, kuinka hyvästi syötti. Sanoi: Kristian Petrovits, jos makian
tahdot milloin sian, sinua neuvon: jauholla syötä, anna maitoa,
lämmintä maitoa, paljon anna, ja syyhytä sitten sika uneen. Se
lihottaa: syyhytä ja syötä! Itse aina hopiapäisellä kepillänsä syyhyttä
syöttämisen päälle maankyntäjät kyrsälleen ja oli hyvillänsä, ukko.

— Leikkipeliksi se katsoi Rasutovi koko elämän. Näkihän sen siitä,

miten rahoja levitteli; niin levitteli kuin paperia!

— A mikäs oli levitellessä, pankki oli, makasiina oli, laiva oli — sillä
seilasi vielä karkuun. Mitähän tekee nyt Rasutovi? Missä sikoja
syöttelee, missä keitättää makkaroita? A vot en tiedä! Mutta hyvä oli
mies, Rasutovi.

Muutama hirsi mätkähti makkaratuvan mataloituvista seinistä

lumeen.
Ristian ja Juones jäivät sitten tuijottamaan valkealle järvenselälle.

Irti repeävät laudat narahtelivat ilkeästi alemmilla töyräillä, ja

kumakat nummet kertailivat aina ääniä räikein kaiuin.
Päärakennuksella ukot hönkyivät tahdissa suuria taakkoja
liikutellessaan, ja hevosmiehet pitivät oman välttämättömän
mökänsä. Luminen maisema oli täynnänsä jäähyväisääntä.

— Järvelle, järvelle soudatti usein Rasutovi; hatun otti aina

päästänsä pois ja otsaansa silitti. Sanoi: Katsohan, Kristian
Petrovits, kuin on kaunis järvi! Niin on kuin kuva, kuin piirretty.
Näetkö, Kristian Petrovits? Ka miks’en näe, minä aina myönnyttelin,
vaikka minusta järvi kuin järvi. Ei tuo sen kummempi ole kuin
toinenkaan järvi. Ja niin oli hyvillänsä, kun kehuin: ensimmäinen on
tämä järvi, ensimmäinen. Vesikin on makeata, sajun saat keittää,
etkä sokuria tarvitse, niin on makeata. Ja sekös ukkoa nauratti.
 — Sellainen ukko jos tätä mäkeä ikänsä hallitsi, niin kaupungin
teki Järvituitustakin ja maasta vieroitti vielä enemmän ihmiset kuin
ennen; orjiksi teki, rahalla kytki kuin lehmät vitjoihin ja sitten
mielihalustansa nummillansa marssitti ja teetti mitä tahtoi. Sen teki
kuin tekikin, jos täällä sai pelata. Ihminen on vielä täällä liian hetas,
liian vilkka: missä kuuli hyvän puheen, sinne juoksi nauramaan, sajut
joi päälle ja päivän nauroi; missä näki ruplia ojenneltavan, sinne
juoksi ja rapsakasti juoksikin, eikä hevillä palannut!

Pari hirttä vierähti taas lunta pölläyttäen maahan.

— Kuulehan, Ristian! Minä kun sanon sinulle suoraan, niin meillä

on molemmilla ollut sydänmunassa sama kiusa ja hätä. Minä sen
kärsin vain aikaisemmin ja aloin jo kilkistyä, kun sinulla vasta alkoi.
Minä kyllä näin, kuinka elämäsi pöyhisi kuin vehnätaikina. Syrjästä
katsoin ja ajattelin: Odota, Ristian, odota, vielä itket sinäkin itsesi
uuteen elämään! Ja kipeästi itketkin! En virkkanut mitään. Tallissa
kuhnin hiljalleen, kun sinä pelasit Rasutovin kanssa, ja vahvistelin
itseäni lopulliseen pakoon tästä ruplien juoksulaisuudesta. Ajattelin:
katsokaahan, kunhan vähän vielä paranen ja miehen työhön pystyn,
niin kyllä lopetan nämä leikit. Sitten tuli kuin kutsuttuna tämä keikaus
ja kajaus kaikki. Aluksi kirveli minuakin oikein vesisilmiin asti ja
luulin, loppu tuli kuitenkin kuin tulikin, ei päästä tästä uuteen
elämään ei millään. Mutta kun alkoivat ihmiset toipua ensi
pelästyksestänsä ja painua pelloillensa, silloin minäkin vasta oikein
ähkäsin pirskeyttäin ja tunsin, kuinka nyt toteutui se hivuttava
toivomus, jota silloin läsiessäni vuoroin rukoilin ja kielsin
tapahtumaan. Nyt rankoo entinen elämä vuorostansa sinua, mutta
hyvästi se sinua syöttikin. Anna rankoa, kyllä siitä vielä ehjistyt!