Using Detection Dogs to Monitor

Aquatic Ecosystem Health and Protect

Aquatic Resources 1st ed. Edition
Ngaio L. Richards
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/using-detection-dogs-to-monitor-aquatic-ecosystem-h
ealth-and-protect-aquatic-resources-1st-ed-edition-ngaio-l-richards/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Hydrogeochemistry of Aquatic Ecosystems 1st Edition

Sughosh Madhav

https://ebookmass.com/product/hydrogeochemistry-of-aquatic-
ecosystems-1st-edition-sughosh-madhav/

Emerging Contaminants in the Terrestrial-Aquatic-

Atmosphere Continuum: Occurrence, Health Risks and
Mitigation Willis Gwenzi

https://ebookmass.com/product/emerging-contaminants-in-the-
terrestrial-aquatic-atmosphere-continuum-occurrence-health-risks-
and-mitigation-willis-gwenzi/

Water Chemistry: The Chemical Processes and Composition

of Natural and Engineered Aquatic Systems 2nd Edition
Patrick L. Brezonik

https://ebookmass.com/product/water-chemistry-the-chemical-
processes-and-composition-of-natural-and-engineered-aquatic-
systems-2nd-edition-patrick-l-brezonik/

Micropollutants and Challenges: Emerging in the Aquatic

Environments and Treatment Processes 1st Edition Afsane
Chavoshani

https://ebookmass.com/product/micropollutants-and-challenges-
emerging-in-the-aquatic-environments-and-treatment-processes-1st-
edition-afsane-chavoshani/
Nanohybrid and Nanoporous Materials for Aquatic
Pollution Control (Micro and Nano Technologies) 1st
Edition Lin Tang (Editor)

https://ebookmass.com/product/nanohybrid-and-nanoporous-
materials-for-aquatic-pollution-control-micro-and-nano-
technologies-1st-edition-lin-tang-editor/

IT Auditing Using Controls to Protect Information

Assets, Third Edition

https://ebookmass.com/product/it-auditing-using-controls-to-
protect-information-assets-third-edition/

Advanced Materials for Sustainable Environmental

Remediation: Terrestrial and Aquatic Environments
Dimitrios A. Giannakoudakis

https://ebookmass.com/product/advanced-materials-for-sustainable-
environmental-remediation-terrestrial-and-aquatic-environments-
dimitrios-a-giannakoudakis/

Algae and Aquatic Macrophytes in Cities:

Bioremediation, Biomass, Biofuels and Bioproducts Vimal
Chandra Pandey

https://ebookmass.com/product/algae-and-aquatic-macrophytes-in-
cities-bioremediation-biomass-biofuels-and-bioproducts-vimal-
chandra-pandey/

IT Auditing Using Controls to Protect Information

Assets 3rd Edition Mike Kegerreis

https://ebookmass.com/product/it-auditing-using-controls-to-
protect-information-assets-3rd-edition-mike-kegerreis/
Edited by Ngaio L. Richards

USING DETECTION
DOGS to MONITOR
AQUATIC ECOSYSTEM
HEALTH and PROTECT
AQUATIC RESOURCES
 Using Detection Dogs to Monitor Aquatic
Ecosystem Health and Protect Aquatic Resources
 Ngaio L. Richards
Editor

Using Detection
Dogs to Monitor
Aquatic Ecosystem
Health and Protect
Aquatic Resources
Editor
Ngaio L. Richards
Bozeman, MT, USA

ISBN 978-3-319-77355-1    ISBN 978-3-319-77356-8 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-319-77356-8

Library of Congress Control Number: 2018944285

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2018

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and trans-
mission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or
dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

Cover illustration: Ngaio L. Richards/Working Dogs for Conservation

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer International
Publishing AG part of Springer Nature.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 This book is dedicated to Wibaux, who departed from this world in 2013,
aged nine. She was a veteran search dog who bridged the gap between the
aquatic and terrestrial worlds and who also made a significant contribution
to conservation detection.
Friendly and personable, she was true to her nose, versatile, and willing to
do anything asked of her. A handler could not have asked for a better
canine partner.
 Epigraph

Both dogs and children possess an innate ability to cut to the heart of a
matter in a straightforward way. I don’t think for a moment that anyone
would question the importance of the information presented in this book
or puzzle over the reasons one would engage in this work. But the subject
is infused with complexity, nuance, and challenges, and so I sought an
anchor that would keep us from drifting too far away from our core
motivations.
On a cold wintry evening in early December, 2017, I drove over to
Arlee Elementary School with my primary canine partner Orbee. My
colleague Amanda Berens and her two little children joined us there. I
had learned from a friend who occasionally teaches poetry at the school
that the students had previously been asked to express their thoughts
about water in writing, and so my idea was to assemble a Forword for the
book based on conversations with elementary school children about what
clean water means to them, their families, and their community. Grade 5
teacher Ronda Howlett welcomed us into her classroom to brainstorm
ideas on how to achieve this.
While we talked, Amanda’s children played with multi-colored blocks,
gazed at the fish tank, and occasionally dropped little cookies on the
floor. Orbee nosed us from under the table. Mrs. Howlett showed us the
poems the students had written about water, printed out individually
onto large pieces of blue cardboard cut in the shape of a droplet. Their
vii
viii Epigraph

words were captivating. She also pointed out clay models of realistic look-
ing carnivore scat, or ‘droppings’ that were drying on paper plates behind
the radiator. The children had made these models after visiting MPG
Ranch in Florence, Montana, where they learned about different ways of
tracking and monitoring wild animals. I told her that Orbee was trained
to find many types of scat, including that of otter, mink, and wolverine.
He uttered a perfectly-timed deep sigh after I said this.
Amanda is an extremely capable young woman, with experience in
environmental journalism and environmental monitoring. She proposed
setting a water-themed art project for the children, which could then
form the basis of a conversation. We duly pulled together a list of themes
they might touch on. The next week, on an even colder afternoon,
Amanda visited three Grade 5 classes at the school. The children pro-
duced beautiful, vivid images and appeared engaged. But getting them to
talk more about water themes, and what water meant to them proved to
be tricky. They listened attentively when Amanda spoke about her experi-
ences but were shy to share their own with her one on one.
We conferred about the art sessions and how they had gone. I pon-
dered how I personally feel about this issue and found myself incapable
of articulating anything sensible, despite feeling very strongly about it.
Then I laughed at myself for trying to elicit spontaneous responses
through contrived means and for making things far more complicated
than they needed to be. The children had already more than clearly
expressed their thoughts and feelings in the poems. So, I obtained per-
mission to share highlights from several of these, which the reader will
find interspersed between chapters.
 Editor’s Preface

This book was developed to generate awareness of the emerging and still
expanding ways that dogs are being used to protect aquatic ecosystems
and organisms around the world. My own underlying objective was to
convey that there are a range of perspectives and approaches to working
with dogs, partnering them with handlers, and incorporating them into
current conservation and monitoring efforts—not only from an aquatic
context but also in general. I am very lucky to work for an established
conservation detection dog group. And in that capacity, I was and con-
tinue to be apprenticed as a dog handler—a humbling lifelong learning
experience—and mentored based on certain specific approaches and
techniques favored by this group. But in my role as editor it would be
presumptuous to promote any particular application of dogs or related
training methods and approaches. Instead, my intention when connect-
ing with people and gathering information for this book was to learn as
much as possible about a subject I feel immensely passionate about, and
help bring to light these topics and initiatives, framed with enough back-
ground information for readers to reach their own conclusions, for their
own purposes.
There is a wealth of knowledge out there, but some of it is locked away
inside people’s brains or gathering dust behind stacks of papers and a
desiccated potted plant on someone’s desk. Not everyone is fond of

ix
x Editor’s Preface

writing or has an aptitude for contorting their words into an academic

­template. I fear that a lot of valuable information and findings are not
shared because of this. As I tell the students who take my Critical
Thinking course, scientific papers are not the sole sources of viable infor-
mation, and there is much to be gained from anecdotal accounts and
stories. The point is to develop the ability to find and ingest the available
information and data, then make a considered and judicial assessment of
it. But if that information is not being shared, it is not available for
people to ponder, or deconstruct, or build upon. For this and other rea-
sons, I want to extend special gratitude to the contributors who are
reluctant writers, for having the generosity and tenacity to share their
knowledge in this book.
Along these same lines, there is a tendency to disseminate information
and descriptions about initiatives that were irrefutably successful or
showed obvious promise, and a corresponding reluctance to mention any
that were not. Inevitably, there are applications that are simply not appro-
priate or practical uses of dogs. Alternately, dogs may be proficient at
certain stages or progressions of a trial but not others, or results obtained
in a controlled setting may not have ‘real-world’ utility. Yet even when a
proof of concept study using dogs didn’t go to plan, a clear description of
the study’s objectives and steps with a frank assessment of what did not
work well may save others valuable time and resources or stimulate ideas
and approaches that could be further—and more successfully—devel-
oped. If the information is not disseminated in any format or made avail-
able through any avenue, then application will certainly not go anywhere
or attract any further interest.
As a fresh-faced student about to embark on a Master’s study to inves-
tigate pesticide exposure risks in Screech-owls inhabiting apple orchards
of southern Québec, Canada, I would have been sunk without the hand-
son naturalists—many of them self-taught—who mentored me in the
field. I will never forget the frustrations, the bitterly cold winter nights,
mosquito-infested summer mornings, and uproarious laughter—but
above all, I remember the pleasure of learning in this very applied, col-
laborative way.
 Editor’s Preface
   xi

Thanks to all who contributed to this book and collaborated with me.
To all those working diligently in the background, we see and acknowl-
edge your role in moving this field forward.

Bozeman, MT, USA Ngaio L. Richards


 Commonly Used Terms

Different terms used for dogs throughout this book

Search dog, detection dog, detector dog, conservation detection dog,
ecological scent detection dog, canine, K9.
Ways that dogs and handlers work together in this aquatic conservation and
enforcement context
Inspections—for example, of watercraft for mussels, at ports for contra-
band/smuggled wildlife or botanicals and their derivatives, at docks and
wharves for illegally harvested aquatic organisms.
Ecological and biological surveys—such as for living animals, animal
sign, fecal matter, plant matter.
Area sweeps—like shoreline checks for illicit input of sewage, and vis-
its to villages and transport hubs such as bus and train stations for con-
traband items and/or to maintain a watchful presence.
Person and property searches—for example, at airports, for smuggled/
concealed items.
Target
A scent/odor to which the dog has been trained (e.g., shark fin, animal
feces, a living animal, plant matter), and which the dog seeks, in conjunc-
tion with a handler.

xiii
xiv Commonly Used Terms

Reward
When the dog correctly finds the target, they are rewarded with a toy
(ball, tug) and a play session with their handler.
During training, the dog learns to associate the target scent with the
appearance of the toy and so, once fielded, is motivated to seek out the
target in order to receive the toy—that is, to be rewarded.
Alert
The behavior a dog is trained to perform when they have located their
target at its perceived maximum source of scent.
Also referred to as an ‘indication’, the behavior can be passive (e.g., a
sit or a ‘down’), or active (e.g., barking, pawing, or digging).
As discussed in various chapters, there are many reasons why a passive
or active alert might be favored in relation to the target sought, or to
other factors (e.g., visibility within the terrain surveyed).
Reinforcement
A behavior performed by the handler (e.g., verbal praise, delivery of a
reward) which indicates to the dog that she/he has done the right thing.
A handler may ‘reinforce’ a dog intentionally—for example, on the
target, or inadvertently—that is, to a scent or odor not sought.
Residual odor
Remnant odor from a target that is no longer present.
Maintenance training
Continued training on a target to sustain the dog’s familiarity and effec-
tiveness in locating it.
 Acknowledgements

The idea for this book originated when Justin Taberham, Publications
and Environment Consultant, put out a call for a series on current, inno-
vative applications in use to monitor and protect water quality. Having
only several thousand other tasks to accomplish, I immediately got in
touch with him to see whether some of the detection dog applications I
was aware of at the time might be a good fit for what he had in mind. I
investigated further and the subject matter expanded until it extended
beyond the scope of the series. Nonetheless, through a series of conversa-
tions, Justin kindly helped me find this book a good home with Palgrave,
UK. In an incredible stroke of luck, my assigned editor was Rachael
Ballard. I’d already had the pleasure of working with Rachael on my last
book, so I knew we were in very good hands. I was also fortunate to have
the very efficient and capable Joanna O’Neill on board.
I am indebted to all my contributors who graciously shared their
expertise and endured an unfathomable number of questions and edits—
all with good humor and commendable patience. That wasn’t a given
considering some of the questions I asked.
Thanks also to the good people at the Town Hall in the village of
Stukely-Sud, Québec, for allowing me emergency 11th hour access to
their internet and facilities in the midst of a bitter cold winter snap.
Immense thanks to my co-workers and comrades in arms at Working
Dogs for Conservation: Aimee Hurt, Alice Whitelaw, Deb Woollett,
xv
xvi Acknowledgements

Megan Parker, and Pete Coppolillo, for giving me the opportunity to be

part of a pack of people and dogs that I care deeply about. I am not an
academic person at all, and I truly believe that it was only through sheer
bloody-mindedness and grueling work, a clear idea of what I wanted and
needed to do in life—not to mention the fact that the academic path was
the only means of achieving it—that I managed to come through it. But
even after all that, there was still no guarantee I would be able to make a
living from such specialized training. So, for the people at WD4C to have
offered me a place in their midst and the chance to make a tangible dif-
ference means more than I will ever be able to articulate. Similarly, their
support in allowing me the flexibility I needed to work on this book in
the midst of field projects and other responsibilities, and their help in
refining various aspects, has also been thoroughly appreciated.
I am very grateful to Grade 5 teachers Ronda Howlett, Jana North,
and Andrew Heavy Runner and to the students at Arlee Elementary
School in Arlee, Montana, who collaborated and were inspired through
poetry and art to express their perspectives on the importance of water to
all things both animate and inanimate.
Through the process of adapting and incorporating the children’s work
to the book, it has been my pleasure to meet and work with Amanda
Berens. Amanda is a senior student at Salish Kootenai College in Pablo,
Montana, and graduated in the spring of 2018. She served as editor in
chief of her high school paper for a year, lettered four times in journalism,
and served as a student reporter for the Missoulian (a popular Montana
newspaper). However, after spending some time in Costa Rica studying
leatherback sea turtles, she realized that what she really wanted was to be
a wildlife biologist. Her prior work experience includes, one year at the
USFWS headquarters in Washington DC, a stint at the Creston National
Fish Hatchery, DNA extraction technician for the US Forest Service at
the National Genomics Center for Wildlife and Fish Conservation
(extracting DNA from scat, flesh, blood and hair samples), and conduct-
ing arsenic testing in water wells on the Flathead Indian Reservation.
Amassing such an impressive array of experience as the single mother of
two young children is no small feat. Amanda is also starting to learn
about working dogs in conservation, something she herself hopes to pur-
sue more closely. I know she will go far.
 Acknowledgements
   xvii

It would be an understatement to say that I am grateful to my parents,

Gary Richards and Christina Davidson, for their generosity of spirit,
their tenderness, their curiosity about and devotion to wilderness protec-
tion, their unwavering support of a wayward daughter, and their warm
uncomplicated love. Incredibly modest and very capable, my mother
provided her excellent proofing and indexing services and in so doing
further strengthened this book.
So many friends have provided encouragement and made me laugh
when I needed to the most. You know who you are, and you know how I
feel. I do, however, need to specifically call out my multi-talented friend
Jess Lessard who gifted me with a spectacular musical playlist that kept
me calm and grounded in the week leading up to the book’s submission.
As I have worked on this book over the last two years, my thoughts
have often strayed to my Aunt Hope and my Nan, two formidable,
adventurous ladies who encouraged me to open my eyes and see, and to
go forth with openness—not letting anyone bar my path nor obstructing
the way for others. To my precious honorary nieces and nephews: Valerie,
Emily, Ian, Sky and Storm, and to Imogen: I watch you discover our
natural world for the first time, and it renews my own enchantment of it.
I want you to be able to experience all the awe and wonder that I have, in
your own way and in your own time.
And finally, to Orbee. Throughout the time I spent working on this
book you warmed my feet in winter and summer, continuously dropped
slobbery toys in my lap and uttered a series of well-timed groans and
grumbles to snap me back to reality and to the important things in life.
Every day with you makes my heart sing, little dog.
 Contents

1 Water Search Overview: Searching with Dogs in an Aquatic

Environment   1
Debra Tirmenstein and Robert Freedline

2 Detection Dogs as Ambassadors and Field Assistants

to Protect Imperiled Reptiles and Amphibians  25
Robyn M. Powers

3 Monitoring Invasive and Threatened Aquatic Amphibians,

Mammals, and Birds  71
Jim Shields and Lana M. Austin

4 Intercepting Invasive Invertebrate Species Before They

Infest Waterbodies: The Inception and Implementation
of Alberta’s Dedicated Canine Mussel Inspection Program 119
Cindy Sawchuk

5 In Situ Detection of Sewage Pollution and Its Sources

in Aquatic Ecosystems 167
Karen Reynolds and Scott Reynolds

xix
xx Contents

6 Using Scat Detection Dogs to Monitor Environmental

Contaminants in Sentinel Species and Freshwater
Ecosystems 193
Ngaio L. Richards, Gregg Tomy, Chad A. Kinney, Frankline C.
Nwanguma, Braden Godwin, and Deborah A. (Smith) Woollett

7 A Glimpse into the Use of Dogs to Address Global

Poaching, Overharvesting, and Trafficking of Aquatic
Species 263
Birgit Braun and John Stuart

8 Striving for Best Standards and Practices:

Recommendations for Optimizing Assessment
and Performance of Ecological Scent Detection Dogs 287
Brian B. Boroski and Lauralea Oliver

9 Looking Ahead: Future Directions and Considerations

for Using Detection Dogs in Aquatic Environments
and Ecosystems 303
Ngaio L. Richards

I ndex 321
 Notes on Contributors

Lana M. Austin obtained a BSc in biodiversity and conservation, and an

MSc in wildlife conservation from Macquarie University, Australia. She is
also a recent alumnus of the Centre for Sustainable Leadership Future
Makers Fellowship. Lana is passionate about avian conservation and sharing
nature with people. She is lucky to have combined her love of travel, adven-
ture, and birds by living and working internationally for many years. Based
between the Neotropics and Europe, Lana has worked on many conserva-
tion research projects including The Seabird Recovery Project on the Isles of
Scilly, UK; Scarlet macaw research in Madre de dios, Peru; and canal bird
response to boat traffic in Tortuguero, Costa Rica. She loves working with
volunteers and sharing her passion for the environment. It was during her
master’s work that Lana met her Chap 3 co-author Jim—and they have
worked together on many projects ever since, including koala detection with
Oscar the Labrador, ecological consulting, and teaching on university field
trips. She has recently returned to Australia to pursue a PhD in 2018. Lana
is looking forward to traveling less one day, and finally being able to own a
dog of her own.
Brian B. Boroski earned his doctorate from UC Berkeley and after 10 years of
service with the federal government joined H. T. Harvey & Associates in 2000,
where he provides leadership as Vice President. Brian specializes in the develop-
ment and implementation of forward-thinking strategies addressing California

xxi
xxii Notes on Contributors

Environmental Quality Act/National Environmental Policy Act (CEQA/NEPA)

compliance, state and federal Endangered Species Act requirements, compliance
with the Migratory Bird Treaty Act and Bald and Golden Eagle Protection Act,
Clean Water Act permitting, and state and federal agency procedures. He is a
cofounder of The Wildlife Society’s Renewable Energy Working Group and has
provided leadership in support of the achievement of renewable energy goals
within the continental United States, Hawaii, Japan, and the British Virgin
Islands. He serves on the Association of Fish and Wildlife Agencies Threatened
& Endangered Species Policy Committee, and Energy and Wildlife Policy
Committee. Brian serves as Principal in Charge of H. T. Harvey & Associates’
Ecological Scent-detection Program which works in support of species conserva-
tion efforts, ecological research, and regulatory compliance. Dogs detect the
presence of rare and endangered species, detect bird and bat carcasses for renew-
able energy fatality studies, and detect pathogens that threaten ecosystems. H. T.
Harvey & Associates has applied scent-detection dogs to a number of novel situ-
ations including the detection of giant garter snakes, Pima pineapple cactus,
California tiger salamander, and Phytophthora ramorum, the plant pathogen that
causes Sudden Oak Death.
Birgit Braun (née Felgentreu) studied biology (Diploma in biology) and envi-
ronmental science (MEng in environmental science). She has pursued the appli-
cation of wildlife detector dogs since 2004, when she undertook postgraduate
studies on the subject while carrying out her duties within the Species
Conservation section at the World Wide Fund for Nature (WWF) in Germany.
Her master’s thesis was titled ‘Enforcement of CITES in Germany: Opportunities
to Use Wildlife Detector Dogs’. She continued to work on this topic in 2006 as
a freelance consultant for nature conservation and environmental regulation.
Birgit currently serves as Managing Director of Aktionsgemeinschaft Artenschutz
(AGA), a German conservation organization. In English, AGA translates to
‘Action Campaign for Endangered Species’ (www.aga-artenschutz.de/english.
html). In 2017, Birgit received a coveted Terre de Femmes (Women of the
Earth) award from the Yves Rocher Foundation for her outstanding contribu-
tion to environmental protection and for leaving a positive imprint on our
planet.
Dilpreet Beasley Chhabra is a business management graduate by education
(University of Mumbai, 2002) but chose to take up the field of animal protec-
tion and wildlife conservation. Since 2005, she has been working with TRAFFIC/
WWF-India to spearhead campaigns and publications focused on curbing the
 Notes on Contributors
   xxiii

illegal wildlife trade in India. Dilpreet started her journey with People for the
Ethical Treatment of Animals (PETA) India as Campaigns Coordinator in 2002
and worked with them till 2004, then moved on to Sanctuary Asia Magazine in
2005. She joined TRAFFIC India in 2007 and is currently Senior Manager in
Communications.
Dilpreet has dedicated her career to help protect and conserve the future of
animals in India. Her passion and love for animals is the motivation that drives
her to work every day and she hopes that her contribution will help bring posi-
tive changes in their future.
TRAFFIC is a wildlife trade monitoring network and strategic alliance of the
WWF and the International Union for Conservation of Nature (IUCN). In
India, TRAFFIC operates as program division of WWF-India.
Amar Nath Choudhary is a graduate in computer science, and in 2016 com-
pleted a postgraduate Diploma in applied statistics (both qualifications obtained
from Indira Gandhi National Open University (IGNOU) in New Delhi). A
Senior Project Officer at TRAFFIC India, Amar has seven years of experience in
managing, maintaining, and analyzing databases. More specifically in this role,
he oversees and analyzes a wildlife trade database that provides information on
the latest trends in wildlife crime—to help management make informed deci-
sions. Besides this, he also handles various training programs, that is, capacity-
building trainings of various enforcement officials and sniffer dog squads for
wildlife crime prevention and protection.
Todd Engelmeyer is an avid outdoorsman with over 20 years of experience as
a wildlife biologist, serving in this capacity and as a technician/naturalist for
the US Army and local municipalities in the States of Oregon and Virginia
since 1993. In 2001, he became District Wildlife Biologist for the VDGIF. Todd
holds a BSc in biology (1994) and an MSc in environmental science (2007),
both from Christopher Newport University, Virginia. He attended Lewis and
Clark Law School, in Portland Oregon (1996). He has also served as
Commissioned Officer (1996) for Hampton Roads Regional Academy of
Criminal Justice, in Newport News, Virginia. Todd has been involved in nutria
monitoring for the purposes of eradication since 2015.
Braden Godwin received a BSc in conservation biology from Marlboro College
in Vermont, with an emphasis on conservation strategies in developing coun-
tries, which included field work researching lemurs in Madagascar. He obtained
his MSc from the University of Wyoming using non-invasive genetics to esti-
mate the population densities and distributions of river otters in the Green River
Another random document with
no related content on Scribd:
II

Toiset ajat, toisenlaiset puvut!

Yhteen aikaan oli Margaretin ikäisen tytön esiintyessään

ensimmäisiä kertoja seuraelämässä muistutettava
hämähäkinverkkomaisessa, valkopitsisessä kehyksessä kelluvaa
persikkaa. Sillä oli viehätysvoimansa. Sitä seuranneilla muodeilla on
ollut omansa. Neljä vuotta takaperin olisi seurustelupuku jättänyt
koko Margaretin selän vyötäisiä myöten paljaaksi, ja se muoti oli
ainakin omiaan pakottamaan tytöt hoitamaan ihoaan huolellisemmin
kuin he tekivät »siveämpinä» aikoina.

Mutta nykyinen muoti salli, että kaula-aukosta lähti vain hyvin

kapea, suora, avonainen juova noiden huolestuttavasti ulkonevien
solisluiden alapuolelle. Koetusjuova! Vain mitä täyteläisin,
helmenvalkoinen kaula kykeni selviytymään siitä voitonriemuisesti,
vanhanaikaisten katsantokantojen mukaan arvosteltaessa. Samalla
tavoin arvostellen oli ihan nuoren tytön ylle puetussa Margaretin
»egyptiläisessä» jotakin liian omituista.

On muistettava, että oltiin marraskuussa, ennen kuin Egyptissä

suoritetut kaivaukset saattoivat Luxorin muodit kaikkiin hissikoreihin
ja Lyonin kahviloihin. Myöhemmin ei Cynthia olisi missään nimessä
sallinut Margaretin käyttää niin halpahintaista pukua. Siihen aikaan
hänen »uusi egyptiläisensä» oli siis tosiaankin omituisen
omaperäinen.

Ei yksikään muu »Ritzin» naisvieras ollut sinä iltana verhonnut

päätään sfinksimäiseen, muinoisen Nil-virran käärmeen
kruunaankaan hiuslaitteeseen. Ei kukaan muu ollut ripustanut
himmeästi välkkyviä kiekkoja rintaansa. Ei kellään ollut samanlaista
Kleopatran vaatteusta, joka oli kierretty lanteiden ympärille, sidottu
kokoon, valuen sitten nilkkojen välillä olevaan, laajaan
kultaröyhelöön. Minä puolestani arvelin, että se puku olisi sopinut
Cynthialle. Kun ihmiset vaatettavat ystäviään, huomaa usein, että
ystävien puku paremmin korostaisi valitsijan kuin käyttäjänsä
edullisia puolia.

Neiti Oddleylla itsellään oli yllään sama vaatteus kuin istuessaan

mallina herra Johnin maalatessa hänen muotokuvaansa, suora,
petunianvärinen leninki, jonka kuosi suuresti muistutti turkkilaisissa
kylpylöissä käytettyjä vaippoja. Se oli säären puolivälistä alkaen
läpinäkyvä ja ulottui etupuolella hänen petunianväristen,
platinakoristuksilla somistettujen, monihihnaisten kenkiensä ylitse.
Takana riippui lähes kahden metrin pituinen, viidentoista sentimetrin
levyinen laahustin. Toinen hoikka, valkea käsivarsi oli paljas, toista
peitti heliotroopin värin en georgettehiha sormenpäihin saakka. Tänä
iltana hänen välttämätön monokkelinsa välkkyi sopusointuisesti
purppuraisena.

Vilkaisin Tom-setään, kun hänet esiteltiin — hän ei ollut luonut

silmäystäkään monokkeliin eikä koko nuoren naisen asuun. Omasta
kohdastani pidin Cynthiasta vieläkin vähemmän nähdessäni hänet
nyt toistamiseen.

Hän oli »seurueen elävöittävä sielu» (kuten sanottiin silloin, kun

olin nuori ja järjetön).

Purppuranvärisen savuke-imukkeen heiluessa tulipunaisten

huulien välissä hän jutteli juttelemistaan Margaretin tarkkaavasti
kuunnellessa hänen sanojaan. Margaretin henkivartiosto ihaili
Cynthiaa eniten Margaretin jälkeen. Cynthia oli persoonallisuus ja
mahti. Hänen sanansa olivat painavia. Cynthia oli vaikuttava tekijä
heidän kaikkien elämässä suu auki töllistelevästä veljestään alkaen
aina hillittyyn rouva Verityyn saakka. Mutta minun mielestäni siinä
tytössä ei ollut lainkaan tyttömäistä. Hänen puheensa näytännöistä
ja äsken ilmestyneestä »Garconnesta», hänen pukunsa,
monokkelinsa, asentonsa, harrastuksensa, koko häntä ympäröivä
ilmakehä ei viitannut luontaiseen hilpeyteen, ei edes luontaiseen
kevytmielisyyteen, vaan johonkin harkittuun, johonkin, mikä oli
hankittu kaunotarten kammioissa, taiteilijaseuroissa ja — niin,
ooppiumipesissä. Hän oli ruumiillistuneen teennäisyyden esikuva.

Cynthia Oddleyn hilpeys ei ollut nuoruuden pursuavaa eloisuutta,

joka on kuin naurua helkkyvä, kohiseva vuoristopuro, vaan se tuntui
harkitulta, ikäänkuin kemikalioiden nostattamalta vilkkaudelta.

Se näytti elähyttävän seuruetta. Muut seurasivat hänen jälessään,

ja minusta tuntui, että tuolla tytöllä, jonka vasen käsi oli
muodikkaassa hihassa, oli vielä jotakin mielessään.

Tämänkin äärimmäisen nykyaikaisen Cynthian seurassa oli tuike

silmäinen Tom-setä kuin kotonaan, pakisten hänen kanssaan
tanssimisesta eri kulkuväylien laivoilla. Mutta koko ajan tunsin, että
vanha merimies pystyi ihan yhtä hyvin arvostelemaan Cynthian kuin
aterian ruokalajien laatua.

III

»Ei mikään anna ihmiselle susimaista ruokahalua niin hyvin kuin

meri-ilma», lausui Tom-setä minulle kohta. »Näytän olevan koko
seuran suurin syömäri tai oikeammin ainoa. Margaret oli ennen
herkkusuu. Nyt hän ei maista paljoakaan koko ateriasta, vai mitä?
Hänelle ei ruoka maistu.»

Sen olin pannut merkille.

Tänä iltana ei Margaret Verity ollut ainakaan herkkusuu! Istuen

sohvallaan hän oli juonut Martini-viininsä (kaksi pikaria) ja
tyhjentänyt samppanjalasinsa. Ruokalajien välillä hän pureskeli
suolattuja manteleita ja poltti jokaisen ruokalajin jälkeen (pitkän,
norsunluisen imukkeensa nenään kiinnitettyjä) voimakastuoksuisia
savukkeita. Keittoon hän ei koskenutkaan; söi suikaleen kalaa,
pannen siihen runsaasti kastiketta, ja murusen lintupaistia. Jäätelöä
hän ei huolinut lainkaan ja jätti jälkiruuasta puolet tähteeksi. Sikäli
kuin huomasin kelpasi hänelle vain voileipäpöytä, futuristisen
maalarin palettia muistuttavalla tarjottimella olevat, kirjavat ruuat,
tulipunaiset, harmaanvihreät, punaisen ja rikinkeltaisen kirjavat,
helmiäisen- ja teräksenhohteiset, veripunaisen ja kerman väriset
hakkaukset. Ne kaikki olivat väkevästi maustettuja suolalla, hapoilla,
etikalla ja pippurilla. Niitä olisi tehnyt mieli pitämään kiihoitusaineina
vanhahkojen, ruuansulatushäiriöiden vaivaamien henkilöiden
käytettäviksi. Mutta juuri niitä tuo yhdeksäntoistavuotinen tyttö nautti
ateriakseen.

Aika on muuttunut, ja ruokahalu on muuttunut!

Istuessani muka silmäillen ruokalistaa muistelin mielessäni niitä

ruokia, jotka olivat olleet maukkaita tässä päivällispöydässä istuvien
nuorten tennistä pelanneista, metsästystä ja murtomaajuoksua
harrastaneista vanhemmista, sanokaamme, viisikolmatta vuotta
sitten.
 Ajattelin sunnuntaisin tarjottua, punertavan ruskeata paistia ja
pihisevän kuumaa yorkshireläistä vanukasta; kuinka murea olikaan
sen kuori ja kuinka pehmeä sisus!

Vihreitä herneitä: ne ensin! Isoja, meheviä palleroita, vihreämpiä

kuin mikään kasvi. Niihin oli keitettäessä sekoitettu hieman sokeria ja
niitä ympäröi tummanvihreä, äärimmäisen pehmeä kiehkura,
valmistettu mintuista, jotka olivat luovuttaneet kaiken tuoksunsa
tehdäkseen täydellisen vieläkin täydellisemmäksi!

Porkkanoita! Tuoreita porkkanoita hakattuina hyvin pieniksi

kuutioiksi ja pantuina teekuppiin, niin että laitos näytti
hiekkapasteijalta! Ilman kastiketta, ilman mitään sekoitusta! Ne olivat
suloisia…

Hillovanukasta! Ah, höyhenenkevyttä munuaisrasvaa, joka pihisi

herkullisesti granaattipunaisen luumuhyytelön seassa! Ja kaiken
päällä vispikermaa! Jotkut tiputtivat vielä sokeria ylelliseen,
kermakastikkeiseen hillovanukkaaseen, jota heille kotona tarjottiin.

Koulussa oli tämä jumaltenruoka tietystikin tehty

yksinkertaisemmaksi ja vaatimattomammaksi…

Unohtaen hetkiseksi, millä vuosisadalla elämme, kallistuin

taaksepäin ja sanoin nauraen Violet Veritylle:

»Muistatko 'Keitettyä pienokaista’?»

»Enpä taida koskaan lyödä vetoa kilparatsastuksessa», kuului

Margaretin äidin hajamielinen vastaus eläintarhaa muistuttavassa
hälinässä. Vain taivas tietää, mistä hän luuli minun puhuneen.
 Pian johtui mieleeni karkeista jauhoista leivottu leipä; pehmeät,
kovakuoriset, maukkaat palaset, joiden päällä oli kinoksittain
maatiaisvoita!

Muistelin aamiaispuuroa, hyvin kypsytettyä kaurapuuroa, johon

lapsi saattoi sarveislusikallaan kaivaa käytäviä, kanavia ja säiliöitä
tiputtaakseen niihin loppumattoman hitaasti kullankeltaista, sulavaa
siirappia… Kuinka ahnaita olimmekaan ruualle! Kun sanon »me»,
ajattelen myöskin tuntemaani, pientä Margaret Verityä. Sillä kaikkia
näitä ruokia oli pantu hänenkin eteensä. Niitä syöden hän oli
viihtynyt hyvin, niitä syöden hän oli tuntenut kasvavan lapsen
tervettä riemua.

Ajattelin…

Älkää toki kuvitelko, että istuin ’Ritzissä’ äänettömänä ja kuurona,

tietämättä mitään ympärilläni vallitsevasta hilpeydestä ja edessäni
olevista ruu’ista loitsiessani esille viisikolmatta vuotta sitten
nautittujen kouluaterioiden näkyjä; en suinkaan. Kovin heikko täytyy
sellaisen henkilön henkisen työkyvyn tosiaankin olla, joka ei pysty
ajattelemaan omia mietteitään ja samalla kuulemaan katkelmia
yleisestä puheensorinasta —

(— HIRVITTÄVÄSTI liikarasittunut kuten tavallisesti ha HA menee

filmiin kirkas kuin kuolema istuu lähinnä rouva tuoksu sujunut
Cynthia? suurottelu oi! Babanilla on kerrassaan mainiota et tule
eläviin? no niin näitkö hänet kappaleessa Le Moment Apres ei ole
ollut aikaa Lowersin rohdosliikkeessä. Mutta, rakas ihminen!
Venäläinen baletti yliopistossa vaivaa kroonillinen liikarasitus ha ha
aina niin mainiosti valmistettua. Ei! ei ainoatakaan ihmistä täällä tänä
iltana mitä Peter Quennelin runoja lukenut käännöksenä Oi hyvä
Jumala! kun olen niin liikarasittunut että Kuulin toisen ha, ha, ha!
Sano Margaretille: liika RASITtunut? Sano Margaretille MARgaretille
—»)

— Ja keskustelemaan vieruskumppaninsa kanssa!

IV

Toiset ajat, toiset puheenaiheet!

Mistä olisikaan Margaretin ystävän, prinssin kaksoisolennon,

vasemmanpuolisen pöytäkumppanini, ikäinen nuorukainen
keskustellut kanssani menneinä aikoina? Otaksuttavasti
reumatismistani ja niistä keinoista, joihin hänen äiti-parkansa
turvautui lievittääkseen tuskiaan. Nimittäin siinä tapauksessa, jos
hän oli hyväsydäminen poika. Jos hän ei olisi ollut, ei hän olisi
puhunut mitään, kunnes olisi saanut jonkun tytön lepertelemään
kanssansa. Mutta koska elämme tällä vuosisadalla, jolloin niin harvat
äidit tietävät, mitä reumatismi on, ja jolloin maailma on keksinyt niin
paljon uusia, heliseviä keskustelunaiheita, näytti tätä
vaaleatukkaista, somakasvoista poikaa huvittavan, että edes joku
nainen kuunteli hänen huomautuksiaan.

»Tiedättekö», uskoi hän minulle, »että minä en tule toimeen

tyttöjen seurassa?»

»Onko minun uskottava sitä?»

»Se on totta, sen vakuutan. Tuntuu siltä kuin en tietäisi, mihin

nykyajan tytöt kelpaavat.»
 »Surullista heille!»

»Älkää laskeko pilaa! Olen tosissani. Toivoisin, ettei niin olisi»,

valitti prinssin jäljennös tai oikeammin tämä yksi hänen
kuninkaallisen korkeutensa lukemattomista jäljennöksistä. On
kansamme ansiota, että tällaisia urheilevia, poikamaisen
vaaleaverisiä nuorukaisia vilisee näillä saarilla. »Minusta on kurjaa,
että on mahdoton löytää kaunista tyttöä, joka olisi iloinen ja
puoleensavetävä ja jolla myöskin olisi jotakin päässään. Ei kukaan
kohtaamistani tytöistä harrasta mitään; he kyselevät Vain: 'Oletko
ollut joissakin näytännöissä äskettäin?’ Ja: ’Mitä arvelet
leningistäni?’He eivät koskaan lue muuta paitsi muotilehtiä. He eivät
milloinkaan heilauta kättäänkään kenenkään hyväksi. — En tarkoita
Margaretia; hän on tietysti ihastuttava tyttö», ehätti hän lisäämään,
punastuen äkkiä. Otaksuin Margaretin tai Cynthian äskettäin
nolanneen häntä ja hänen nykyaikaiseen tyttöön kohdistamansa
arvostelun aiheutuneen siitä.

Nykyaikainen poika jatkoi: »He ovat niin lopullisen itsekkäitä. He

eivät koskaan kuuntele, mitä mies sanoo —»

»Ahaa, sekö on vikana?»

»Ei, ei.» Hän naurahti ja punastui uudelleen. Hän oli aika vireä ja
koko lailla huvittava. »Ajattelette syyksi vain sen, että miehet
tahtovat aina puhua itsestään, että heillä pitää olla kuulijoita ja
etteivät naiset suostu siihen; siinä muka kaikki. Vikana ei ole
yksistään se. Tytöt arvelevat voivansa olla niin karkeita kuin
haluavat. Siten on asia. Kerron esimerkin. Joku aika sitten olimme
äitini ja minä järjestäneet päivällis- ja tanssikutsut kuudelle hengelle.
Pöytä oli tilattu. Kutsuja oli äitini. Hän oli itse pyytänyt tyttöä; niin,
hän tiesi minun erikoisesti toivovan sinne erästä tyttöä. Tyttö lupasi
tulla Hän liikkuu paljon, hänen ympärillään on aina joukottain miehiä
—»

(»Margaret», mietin, »siitä huolimatta, mitä hän sanoo».)

— Ja minusta olisi saattanut varsin hyvin käydä niin, että hän olisi
ilmoittanut päivää tai paria aikaisemmin, jos hänelle olisi sattunut
tarjoutumaan joku hauskempi tilaisuus. Hän ei ilmoittanut. Mutta
samana päivänä, juuri kun olimme lähdössä — auto oli oven
edustalla ja äitini veti vaippaa yllensä — kilisi puhelinkello. Miesääni
kysyi: 'Onko rouva se ja se tavattavissa?' 'Kyllä.' 'Minun on
ilmoitettava, ettei neiti'— kysymyksessäoleva tyttö — 'voi tulla
seuraanne päivälliselle tänä iltana. Hyvästi!' — Niin jäi seinämme
yhden tytön puutteeseen.»

(»Margaret», ajattelin)

»Kun soitin hänelle seuraavana päivänä, ei hän suinkaan

pahoitellut tapausta, ei sinnepäinkään. Hän virkkoi yksinkertaisesti:
’Niin, herra se ja se tahtoi minut välttämättä mukaansa Dalyn uuteen
näytäntöön. Minkäs sille voin?’Ei kirjelippua äidilleni; ei mitään.
Kovasti teki mieleni menetellä tänä iltana samalla tavoin hänen
kutsuunsa nähden», selitti prinssin jäljennös, siten täydelleen
paljastaen olevansa loukkaantunut, mutta silti yhä edelleen
orjamaisen kiintynyt tyttöön, joka oli kohdellut häntä sillä tavoin.
»Eikö se teistäkin ole lopullisen karkeata?»

V
Tällä tavein arvosteltu tyttö istui pöydän toisella puolella
punatukkaisen Ericin ja loordi Oddleyn välissä.

Nukkemainen nuorukainen osoitti sormellaan Margaretin kaulassa

olevaa helminauhaa. En tiedä, mitä hän siitä sanoi. Kuulin
Margaretin tympeäsointuisen vastauksen (niin: hän oli ollut sama
lapsi, joka oli nauranut niin paljon, nauranut niin, että riemuisa,
värähtelevä ääni oli kiirinyt ympäri huvilan ja pannut sen
kajahtelemaan!)

… »Eikö se ole hävyttömän harmillista», virkkoi hän venytellen.

»En jaksa käsittää mistä se johtuu. Jotkut niistä menettävät kiiltonsa
tyyten. Ja katsokaahan tuota pientä, joka on nauhan päässä, soljen
vieressä! Se on tulemaisillaan nokimustaksi.»

»Niinpä niin, jollet tahdo pestä kaulaasi —» naljaili Eric-poika.

»Jollei nuori Margaret suvaitse pestä kaulaansa, niin mitä voi
odottaa?»

Toiset ajat, toisenlaiset kohteliaisuudet.

Violet Verityn (tai sanokaamme Violetin äidin) aikaiset Ericit olisivat

lausuneet jotakin rakastettavaa, jotakin siihen suuntaan, että kaikki
helmet näyttävät himmeiltä sellaisella kaulalla. (»Mihin, armaani,
vertaisin silmiäsi? Kristalli on sameata», valitti Elisabethin aikainen
rakastaja.) Nämä uusyrjöläisen ajan kavaljeerit laskivat vähäsen liian
kauan pilaa siitä, ettei Margaret taipunut pesemään kaulaansa.

»Eipä silti, että pesemätön kaula olisi pahaksi helmille.

Päinvastoin: kerron teille siitä.» Nyt otti Cynthia Oddley
puheenvuoron, ja kaikki kumartuivat eteenpäin kuuntelemaan, kun
hän pakinoi: »Eräs näyttelijätär-ystävättäreni oli saanut ihmeen
kauniita helmiä, mutta kuinka murheellista: hän on sellaisia ihmisiä,
joille helmet eivät sovi. En tarkoita, ettei hän näytä hyvin hauskalta,
kun hänellä on niitä kaulassaan; hän on tosiaankin haaveellisen
kaunis. Teidän täytyy tutustua häneen. Hän näyttää Domerquelta, ja
hänen ilmeensä on viehättävä, häijy. Vikana ei ole se, vaan se, että
hänessä on jotakin, mikä pilaa helmet. Näin hänet tuonnottain;
hänellä oli helmet kaulassaan, ja ne olivat ihanat… Huomautin: 'Kas
vain! Sinähän väitit helmien muuttuvan kauheannäköisiksi pidettyäsi
niitä jonkun aikaa, mutta nämä ovat suorastaan jumalalliset juuri nyt!'
Hän vastasi: 'Niinpä kyllä, Cynthia; ne ovat juuri äsken olleet
muokattavina.' 'Muokattavina'? kummastelin. 'Mitä tarkoitat?’ Ja hän
kertoi, mitä hän niille teki. Hän tuntee perin kammottavan vanhan
naisen, erään Hoxtonissa asuvan juutalaisakan, ja vie aina helmet
hänelle. Tämä vanha, lihava, tuikea, likainen akka panee
helminauhan lihavaan, rasvaiseen kaulaansa (joka otaksuttavasti on
kokonaan hautautunut hänen leukojensa ja helyjensä sekaan) ja
pitää niitä yhtä mittaa kolme päivää ja kolme yötä. Ja sitten ne
saavat takaisin välkkeensä, joka kestää himmentymättömänä jonkun
ajan. Ja kun ne taaskin tummenevat, vie tuttavani ne taaskin
uudistettaviksi ja niin edelleen. Minähän voin ottaa selkoa velhosta,
Peggy, ja sinä voit antaa hänen kiilloittaa omat helmesi.»

»Voi, Cynthia, onko minun se tehtävä? Minua inhoittaa

helminauhani kastaminen hoxtonilaisessa nesteessä! Se on
kammottavaa», valitti Margaret veltosti. »Mutta jotakin pontevaa on
tehtävä. Se ei ole luulottelua, että nämä käyvät himmeiksi. Helmetkin
ovat sairaita. Eikö totta, setä Tom?»

Tom-setä vastasi, nyökäten lyhyesti: »Varmasti. Helmissäkin on

tauteja,
Margaret.»
 Oliko vanhuksen äänessä kaksimielinen soinnahdus?
Nurinkuriseen tapaansa Margaret piti Tom-sedästään. Arvasin, että
hänestä oli tärkeätä, mitä setä ajatteli. Hän halusi sedän olevan yhtä
mieltä kanssaan, mutta tivaisi, ettei hän ollut.

Minua vastapäätä istuva nuori herra Mount puuttui sitten

puheeseen:
»Olen kuullut väitettävän, että helmisairauksien lääke on merivesi.
Eikö Italian kuningatar aikoinaan uskonut muutamia arvokkaita
helmiä
Englannin laivaston huostaan, sillä aikaa kun ne olivat upotettuina
—»

»Minä koetan lämmintä maitoa.» Margaretin pitkäveteiset sanat

katkaisivat käskevästi hänen miellyttävä-äänisen lauseensa. »Monet
ihmiset kehoittavat pesemään ne lämpimässä maidossa ja jättämään
ne auringonpaisteeseen kuivumaan. Mutta nykyisinhän ei ole
auringonpaistetta.»

»Eipä silti, että Margaret näkisi sitä, jos sitä olisikin! Ha, ha! Kuinka
hän voisikaan, kun hän ei nouse makuulta, ennenkuin aurinko on
mennyt mailleen?»

»Ole vaiti, Eric, aasi!» ärähti tyttö jyrkästi. »Koska eiliseen saakka
olin vuoteessa ja —»

»Sinäkö vuoteessa?»

»Niin, juuri minä. Minussa oli kuumetta neljäkymmentä astetta»

(eipä ihmekään, että hän oli minusta näyttänyt riutuneelta ja
vanhentuneelta) »ja mielestäni suoritin ihailtavan rohkean näytteen,
kun lainkaan nousin tänään makuulta enkä hajoittanut seuraamme.
En usko, että kukaan teistä olisi sitä tehnyt; vai olisivatko he,
Violet?»

»Eikä sinunkaan olisi pitänyt sitä tehdä», valitti rouva Verity

surkeasti. »Sinun olisi oikeastaan pitänyt pysyä vuoteessa vielä —»

»Oi vuoteessa!» tuskitteli Margaret. »Vuode on kammottava

muulloin paitsi aamuisin! Kaikkina muina aikoina se ikävystyttää
minua niin, että nyyhkytän tuskissani kyynelettömin silmin. Mutta
totisesti, hyvät ihmiset! Aiommeko jäädä iäksi tähän
kummitusravintolaan?… Miksi ei tarjoilija tuo kahvia? Odds, miksi et
komenna häntä?… Sinä olet auttamattoman leväperäinen
palvelusväkeä kohtaan, Odds… Niin, tietysti tahdon likööriä.
Tarvitsen sitä tuiki kipeästi. Ja tahdonkin hyvän ryypyn päästäkseni
reippaammaksi…»

»Miksi heidän kaikkien pitää juoda kuin pesusieni?» kysyi setä

Tom minulta sotto voce. »Eikö heillä muutoin ole kylliksi elinvoimia
pysyäkseen vireessä? Minun aikoinani oli nuorten seuroissa aina
hauskaa pakinaa ja naurua, hupaista pilailua ja pursuavaa hilpeyttä.
Ja vain mietoja juomia, ainakin tyttöjä varten! He olivat perin iloisia,
vaikka nauttivatkin vain limonaadia, teetä ja kahvia, pikarillisen
punaviiniä. Nykyisin… nuorten seuroissa… Mutta nyt ovat cocktail ja
liköörit muodissa. Näyttää siltä, etteivät he pysty nielemään mitään,
jolleivät saa myöskin ryyppyä. Eivät nuorimmatkaan koko tästä
joukosta! Minkähän tähden?»

»Lorua, Vi. Sinä olet raittiuskiihkoilija», torui Margaret äitiään.

»Niin, sinä olet. Raittiuskiihkoilija ja ruoka-intoilija. Jätä silleen…
tahdon oikein hyvän. Käske hänen tuoda, Odds! Kaksi vihreätä
chartreusea, yksi benedictineä, seitsemän Grand Mamieria, yksi
cointreauxia; sinulle kai tavallinen annoksesi, Cynthia?»
 »Eikö sinulle mitään, Vi? Eikä sinulle? No niin; siinä se. Ja iso,
oikein hyvä neidille…»

VI

»Ja nyt reipastautukaa taivaan tähden ja joutukaa liikkeelle»,

komensi
Margaret vieraitaan, »jos meidän on lainkaan mieli tanssia».

Myöskin »Ritzissä» oli tanssia, ihanaa soittoa, hyvä lattia. Mutta

muoti on tyranni! Marssiessamme peräkkäin ulos ravintolasta oli
pitkän käytävän vasemmalla puolella oleva tanssisali melkein tyhjä.
Margaret oli vaatinut, että lähdettäisiin »Berkeleyhin». Siellä olisi
väkeä ahdinkoon saakka, mutta mitäpä siitä. »Kaikki» olisivat tänä
iltana Piccadillyn toisella puolen ison, valkean »Berkeleyn»
ruusuisen tulipunaisten verhojen takana.

Senvuoksi kannatti hyvin maksaa ne viisitoista shillingiä hengestä,

jotka neiti Verity suorittaisi vieraistaan.

Tunkeutuessamme kermanväriseksi maalattuun eteishalliin, jota

valaisivat lukuisat kristallikruunut, loi Cynthia Oddley veljeensä
käskevän silmäyksen ja virkkoi nopeasti: »Claude.»

Nuori mies meni nöyrästi hänen luokseen. He keskustelivat

jupisten keskenään.

Taaskaan en erottanut heidän puheistaan muuta kuin sanan

»myöhemmin», ja taaskin heräsi minussa ikäviä aavistuksia heidän
suunnitelmaansa nähden.

IV luku

Tanssit »Berkleyssä»

Toiset ajat, toiset tanssit.

Mutta niitä on kuvailtu niin kovin usein. Kerrankin teitä säästetään

kuulemasta valitusvirttä. »Samalla kun kaikki muu on kiihtynyt ja
vilkastunut, on tanssin vauhti hidastunut … Eivät ainoatkaan
tuollaisen hälyisen neekeritanssin sävelet vedä lähimainkaan vertoja
armaiden entisaikojen kaihoisalle kolmitahtiselle valssille» (niiden
aikojen, jolloin valittajat itse olivat nykyaikaisia nuoria). Mainittakoon
vain lyhyesti, että »nykyajan tytöt eivät kykene uneksimaankaan,
minkälainen nautinto oli tanssia neljätoista tai viisitoista sellaista
valssia käsittävä ohjelma alusta loppuun saakka tai miltä tuntui, kun
sellaisen tanssittajan voimakas käsivarsi, jollaisia nykypäivinä on
suorastaan mahdoton nähdä, kohotti tytön lansieerikatrillissa lattialta
ilmaan, pyöritti häntä ympäri kuten lelua ja sitten jälleen salli hänen
laskeutua, niin että hän tuli lattialle keveästi kuin virran välkkyvälle
kalvolle pudonnut kukkanen… Näissä vastenmielisissä tungoksissa
ei ole tilaa millekään sellaiselle… Nykyajan tanssisalissa ei ole
liikunnon runoutta… Voi, tanssiminen ei ole nykypäivinä tanssimista.
Nyt tanssittaessa vain ratkaistaan jaloilla mittaus- ja laskuopillisia
tehtäviä.» Niin menneiden päivien päämurehtijat…

No niin, on helpompi pitää nykyaikaista nuorta huonompana kuin

myöntää, ettei arvostelija itse enää ole nykyaikainen eikä nuori. Kun
ilmaantuu uusia huvittelu-, leikki-, musiikki-, taide- ja haaveilusuuntia,
ollaan aina helposti taipuvaisia väittämään, että »vanha on
parempi», mutta ajan virtausten tasalla pysyminen on vaikeampaa
kuin arvosteleminen.

Joka tapauksessa oli seniltainen tanssiminen piloilla

liikatungoksen tähden. Vain mahdollisimman pienin, varovaisin
askelin saattoivat tanssijat lainkaan kiertää salia. Poljettiin toisten
kengille. Olkapäitä kahnattiin vastakkain. Silkkiharsoiset vyöt
rutistuivat. Erään toisen tytön hiuskoristus sotkeutui Margaretin
kultavanteeseen, sfinksimäiseen päähineeseen, ja kului minuutteja,
ennen kuin ne saatiin selvitetyksi erilleen.

Setä Tom istui takakenossa ja tähysti jonkun verran huolestuneen

näköisten ihmisten hitaasti aaltoilevaa tungosta. Ääneen hän virkkoi:
»Teidän sietäisi nähdä argentinalaisia tangontanssi joita. Ihailtavia.»
Hän katsoi taaskin edessään liikkuvia englantilaisia poikia ja tyttöjä,
ja tuikkivista silmistä lähti melkein kuuluvana sana: »Aloittelijoita.»

(Kaikkien noiden näköpiirissä olevien englantilaisten poikien ja

tyttöjen maineen osittainen luhistuminen.)

II
Vielä toinen hyinen tuulahdus: tyttöjä oli ainoastaan kaksi, kun taas
nuoria miehiä oli kokonainen joukkue.

Toiset ajat, toiset suhteet.

Niihin aikoihin, jolloin Violet Verity joutui seuraelämään, oli

Lontoossa kutsujen järjestäjättärien unelmana saada »tanssiaisiin
enemmän miehiä kuin naisia». Aina liian paljon tyttöjä! (Muuan
sukkela amerikkalainen leikinlaskija on esittänyt lyhyen puhelun,
jonka tarkoituksena on kuvata englantilaista seuraelämää: Kuinka
voit, Molly? Kuinka voit, Diana? Kuinka voit, Grace? Kuinka voit,
Lily? Kuinka voit, Pam? Kuinka voit, Enid? MISSÄ ON VELJESI?)
Tavallisesti oli rivittäin tanssittamattomia »seinäkukkasia». Mutta niin
ei täällä. Ei nyt. Minkä tähden? Liiallista huolenpitoa. Tytöt eivät
suostu lähtemään tanssiaisiin, jollei heillä ole tanssitoveria tai
jolleivät he tiedä, että tanssittajia varataan. Toisaalta nuoret miehet
häärivät soiton alkaessa samoin kuin mehiläiset taotun kattilan
kilistessä. Otaksuttavasti he esivanhemmilta perityn vaiston nojalla
päättelevät, että tyttöjä täytyy olla saatavissa yllin kyllin. Olkoonpa
sen laita miten tahansa, nämä henkivartiostoon kuuluvat, perin
edustavat nuoret tanssijat tyytyivät vuorotellen istumaan Margaretin
ja Cynthian tanssiessa.

Margaretin äiti (joka ei ollut tanssinut pyörähdeltyään viimeisen

valssin Jackin kanssa) huomautti hänen vieressään istuvalle ja
vuoroaan odottelevalle herra Mountille: »Kovin ikävää, ettei
morsiamenne voinut saapua! Hän olisi ollut yksi tyttö lisää!»

»Se on tuskin kohtelias tapa mainita naista seurueen jäsenenä,

Violet!» pisti Tom-setä väliin vilkuttaen ilkamoivasti silmiään.
 Tällöin kutsujemme emännän äiti punehtui niin, että se muistutti
Margaretin äkillistä, eloisaa, lapsellista punehtumista, ja herra
Mount jupisi jotakin kohteliasta siitä, että hänen morsiamensa toivoi
kohtaavansa rouva Verityn myöhemmin.

Nyt olin oivaltanut, minkä tähden herra Mount oli »erilainen».

Hänen nykyajan-kumppaninsa olisivat mahdollisesti olleet

ymmällä, jollei heillä olisi ollut totuttua jazzisivistyksen taustaa. Mutta
herra Mountin ei saattanut ajatella joutuvan ymmälle missään.
Hänen soman tumman päänsä ja vaaleaveriset, älykkäät kasvonsa
saattoi perin hyvin kuvitella mitä upeimman sotilaallisen juhlapuvun
yhteydessä. Työssä kulunut ja tahrainen lämmittäjän asu olisi
näyttänyt yhtä sopivalta hänen kookkaan, miellyttävän vartalonsa
verhona. Kaikissa erilaisissa ammateissa ja oloissa, jotka kuvastuvat
erilaisista pukimista, olisi Mount aina ollut »kotonaan».

Tarkkailin, kun hän tanssi (erikoisen hyvin) neiti Oddleyn kanssa.

Hän muistutti niitä taiteellisia mustepiirroksia, joilla Denis Bradley
koristaa ilmoituksiaan. Päivällispöydässä hän oli kyllin puhelias,
vaikka hänen puheensa tekivätkin samanlaisen vaikutuksen kuin
japanilaisen päivänvarjon kirjailut, joiden tarkoituksena on salata
varjon kantajan silmien väriä. Naisten on usein tapana puhella sillä
tavoin seuraelämässä. Miesten virallinen puhetapa, kun he eivät
tahdo ilmaista ajatuksiaan, ei muistuta niin paljon somaa
päivänvarjoa kuin tummaa, märkää sateenvarjoa, jonka kaaret
pyrkivät pistämään toisten ihmisten silmiin. Mount ei ollut
hajamielinen sillä tavoin, että olisi jättänyt sanojen tavuja lausumatta
tai tuijottanut lasimaisin silmin eteensä, mikä osoittaa, että ihmisen
koko olemus ruumista lukuunottamatta on kaukana, hyvin kaukana.
Mutta, niin — hän pysytteli takalistolla.
III

Pian huomasin olevani tanssimassa prinssin kaksoisolennon,

murheen jäytämän nuorukaisen, kanssa.

Nyt hän syytti nykyajan tyttöä vieläkin katkerammin.

»Kaikki heitä ikävystyttää», valitti hän. »Ikävystyneitä kotona.

Ikävystyneitä ulkosalla. Alan vähitellen käsittää, minkätähden niin
monet nuorukaiset pyrkivät» — tässä hän silminnähtävästi suoritti
mielessään nopean laskelman ja lausui julki vastauksen — »itseään
vanhempien naisten seuraan. Tytöt ihmettelevät sen syytä. Niinpä
niin, sehän se on. Miehet tahtovat vieläkin, että nainen on nainen
eikä pelkkä nukke, joka hieroo punaista vahaa huuliinsa ja jota
kammottaa ajatus —»

»Mikä ajatus?»

»Että se taaskin hangataan pois, otaksuttavasti. Tiedättekö, ihan

avoimesti puhuen, nämä tytöt ovat ruumiillisesti kylmiä. He ovat
kylmiä kuin lampaanliha.»

»No, no, älkäähän toki!»

»Niin he ovat. He eivät ikimaailmassa kaipaa miestä muutoin kuin

seurakseen. Tiedättekö, he kammoavat kihlautumista. Takertuvat
johonkin mieheen saadakseen etuja. Se on ihan toivotonta», jatkui
moittiminen. »Kaikessa on kysymys rahasta. Kaikessa. Jos he
sattumoisin saavat käsiinsä jonkun siksi varakkaan, että heidän
kannattaa mennä avioliittoon hänen kanssaan, niin he suorastaan
jäätyvät häneen kiinni ikäänkuin vääjäämätön kuolema, vaikkapa
hän olisikin surkea kuin syyhyinen rotta tai kyllin vanha ollakseen
heidän isänsä. Mutta tulimmainen, miten he sittenkin kiemurtelevat
— jollette loukkaannu siitä, että käytän asioista niiden oikeita
nimityksiä — kuinka tyystin he torjuvat kaikki ajatukset lapsista! Ja
niitähän äitini nuorena ollessaan kovin hartaasti toivoi, kuten luulen»,
lisäsi hän, ja hänen nuori äänensä laskeutui sanatulvan sävelestä
kaihoisan hiljaiseksi. »Nämä tytöt — tiedättekö, mitä he sanovat
lapsista? He sanovat: 'Jumala niistä varjelkoon!' Eikä siinä kyllin,
vaan he tarkoittavat sitä. Eikö teidänkin mielestänne jotakin ole
perinjuurisesti vinossa?»

Vastasin: »Sallikaahan minun kertoa teille eräästä tuntemastani

tytöstä — sodanaikaisesta tytöstä. Hän ei ollut tätä viimeistä satoa,
mutta silti koko lailla uudenaikainen. Hänkään ei tahtonut
ajatellakaan lapsia. Hän sanoi minulle: 'Kuvittelehan, että pitäisi
kestää sellaista! Sellaiset kammottavat kuukaudet! Luopua kaikesta
— tanssista, ratsastuksesta, seurustelusta; menettää vartalonsa
muoto, ei koskaan kyetä pukemaan yllensä säädyllistä leninkiä,
näyttää liian — liian sanoinkuvaamattomalta! Ja kaiken sen jälkeen,
kaiken sen kruunuksi saada — mitä? — ei helminauhaa (kuten se
ansaitsisi), ei timanttikorua, ei edes kilpikonnankuorista valmistettua
pukeutumisrasiaa! Ei! Vaan saada siivoton, parkuva, märkä,
inhoittava lapsi! Vain se.’»

(Toiset ajat, toiset puheenaiheet, totisesti.)

»Juuri niin», ehätti väärä Walesin prinssi vakuuttamaan, »juuri sitä

minäkin tarkoitin. Kaikki samanlaisia nämä nykyajan tytöt. Vailla
kaikkia naisille sopivia vaistoja. Mihin he päätyvät?»

»Se tyttö, josta puhuin», kerroin hänelle tanssin juuri päättyessä,

»vietti hilpeät häät ja sai kaksi lasta. Ne olivat komeita pikku poikia.
Hän on sieluineen kiintynyt niihin. Teidän sijassanne en olisi niin