Diagnostic microbiology and infectious

disease Elsevier Science

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/diagnostic-microbiology-and-infectious-disease-elsevi
er-science/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Diagnostic Pathology of Infectious Disease 2nd Edition

Richard L. Kradin

https://ebookmass.com/product/diagnostic-pathology-of-infectious-
disease-2nd-edition-richard-l-kradin/

Textbook of Diagnostic Microbiology, 7e (Jan 4,

2023)_(032382997X)_(Elsevier) Connie R. Mahon

https://ebookmass.com/product/textbook-of-diagnostic-
microbiology-7e-jan-4-2023_032382997x_elsevier-connie-r-mahon/

Infectious Disease Ecology and Conservation Johannes

Foufopoulos

https://ebookmass.com/product/infectious-disease-ecology-and-
conservation-johannes-foufopoulos/

Infectious Disease Ecology and Conservation Johannes

Foufopoulos

https://ebookmass.com/product/infectious-disease-ecology-and-
conservation-johannes-foufopoulos-2/
Oxford Textbook of Medical Mycology (Oxford Textbooks
in Infectious Disease and Microbiology) 1st Edition
Christopher C. Kibbler (Editor)

https://ebookmass.com/product/oxford-textbook-of-medical-
mycology-oxford-textbooks-in-infectious-disease-and-
microbiology-1st-edition-christopher-c-kibbler-editor/

Infectious Disease Ecology of Wild Birds Jennifer C.

Owen

https://ebookmass.com/product/infectious-disease-ecology-of-wild-
birds-jennifer-c-owen/

Koneman’s Color Atlas and Textbook of Diagnostic

Microbiology (Color Atlas & Textbook of Diagnostic
Microbiology) 7th Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/konemans-color-atlas-and-textbook-
of-diagnostic-microbiology-color-atlas-textbook-of-diagnostic-
microbiology-7th-edition-ebook-pdf/

Graphic guide to infectious disease Brian T. Kloss

https://ebookmass.com/product/graphic-guide-to-infectious-
disease-brian-t-kloss/

Infectious Disease Management in Animal Shelters 2nd

Edition Lila Miller

https://ebookmass.com/product/infectious-disease-management-in-
animal-shelters-2nd-edition-lila-miller/
 Preface
Training in infection-related specialities in the United Kingdom has undergone substantial
changes over the past years. Combination of specialities (microbiology, virology, tropical
medicine and infectious diseases) and the desire for infection specialists to increase clinical
activities and reduce laboratory-based practice have led to a fundamental change in
examination methodology. Our aim was to produce a book that mapped to the current
infection training curriculum in line with the examination style of ‘best of five’ answers.
We have designed this book to test the knowledge of candidates preparing for examin-
ations in infection specialities, but it is also our aim to have a broader appeal to other
specialities with infection as a core component of their training. The book has 300 ‘best of
five’ questions; along with the answers, there are detailed explanations and background to
the answers, including suggestions for further reading around the subject. Readers who
through this book identify curriculum areas where their understanding may be sub-optimal
can then focus their revision to optimise their learning.
We are both practising infection consultants supervising current infection trainees
preparing for examinations during busy clinical placements and have a deep understanding
of the stress that assessments can cause. We hope you enjoy the book and it provides
knowledge and guidance that will serve you beyond the examinations.

vii
Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of California, Santa Cruz, on 21 Dec 2019 at 22:51:12, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781316659373.001
 Chapter
Biology of Bacteria, Viruses,

1 Fungi and Parasites and the

Host–Pathogen Interactions

Microbial and host cellular biology and interactions dictate the breadth of clinical infection
practice, from colonisation to invasion to infection. Understanding the classifications
used for bacteria, viruses, fungi and parasites aids clinical and laboratory diagnosis and
ultimately patient management. Understanding the common host responses to infective
agents at the cellular level enables appropriate clinical management both with direct acting
anti-infectives and other supportive therapy.

Questions
Q1.1 A 21-year-old female presents with a fever, and a novel viral infection is suspected.
Electron microscopy is performed. Which of the following might be present in
a virus?
A. Nucleus
B. An envelope
C. Metabolic pathways
D. Ribosomes
E. A cell wall

Q1.2 A 46-year-old male presents with a fever of unknown origin, and a whole blood
sample is sent to the virology laboratory for polymerase chain reaction testing.
The test identifies a DNA virus. Which of the following class of viruses
contain DNA?
A. Rhabdoviridae
B. Orthmyxoviridae
C. Enteroviridae
D. Flaviviridae
E. Parvoviridae

Q1.3 A 1-year-old male awaiting repair of a ventricular septal defect is being considered
for palivizumab prophylactic therapy for respiratory syncytial virus (RSV).
What type of virus is RSV?
A. Single-stranded ( ) RNA
B. Single-stranded (+) RNA
C. Double-stranded RNA

1
Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of California, Santa Cruz, on 21 Dec 2019 at 23:01:22, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781316659373.002
 2 Chapter 1: Biology of Microorganisms & Host–Pathogen Interactions

D. Single-stranded DNA
E. Double-stranded DNA

Q1.4 A 21-year-old female presents with a fever and leucopaenia, and a viral infection is
suspected. Which of the following is a paramyxovirus?
A. Rubella virus
B. Influenza B virus
C. Polio virus
D. Nipah virus
E. Parvovirus B19

Q1.5 A 25-year-old female is recalled after cervical screening. Which of the

following is true regarding human papillomavirus (HPV)-associated
malignancy?
A. HPV-6 and HPV-11 are associated with genital cancers
B. HPV-16 and HPV-18 are associated with genital cancers
C. HPV late viral proteins inhibit tumour suppressor genes
D. HPV-6 and HPV-11 are associated with anal in-situ neoplasia
E. HPV late viral proteins are products of proto-oncogenes

Q1.6 A 27-year-old female with sickle cell anaemia presents in aplastic crisis with a fever.
Her blood results demonstrate:
Haemoglobin 50 g/L
Reticulocyte count 0.1%
White cell count 12.3 × 109/L
Lymphocytes 8.6 × 109/L
CRP 34
Which genus is the most likely causative virus from?
A. Dependovirus
B. Henipahvirus
C. Pneumovirus
D. Parvovirus
E. Erythrovirus

Q1.7 A 31-year-old female is referred from occupational health. A chronic infective

carrier state may occur in which viral infection?
A. Hanta virus
B. Hepatitis A virus
C. Hepatitis E virus
D. Hepatitis C virus
E. Nipah virus

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of California, Santa Cruz, on 21 Dec 2019 at 23:01:22, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781316659373.002
 Chapter 1: Biology of Microorganisms & Host–Pathogen Interactions 3

Q1.8 A 54-year-old male presents with fever, tachycardia and hypotension. A blood
culture is taken and becomes positive in 12 hours. The Gram stain is shown in
Figure 1.1.
Figure 1.1 Gram stain from a
positive blood culture. (A black
and white version of this figure
will appear in some formats. For
the colour version, please refer to
the plate section.)

Which of the components of the Gram stain is a fixative?

A. Safranin
B. Carbol fuchsin
C. Acetone
D. Crystal violet
E. Iodide

Q1.9 A 54-year-old male presents with fever, tachycardia and hypotension. A blood
culture is taken and becomes positive in 12 hours, and Escherichia coli is
identified. It is demonstrated to have in vitro resistance to many penicillins and
cephalosporins. Through what mechanism is an extended-spectrum beta-lactamase
gene most likely to be present in this E. coli?
A. Transduction
B. Transformation
C. Conjugation
D. Constitutively
E. De novo mutation

Q1.10 A 28-year-old male presents with diarrhoea. A non-lactose fermenting coliform

is isolated from faeces, and serological investigation of the isolate is performed.
The “O” antigen is positive, but the “H” antigen is negative. What is the most
likely explanation for this?
A. The isolate is non-motile
B. The isolate needs boiling prior to agglutination
C. The presence of a “Vi” antigen is masking the “H” antigen
D. The isolate is in a non-specific phase
E. The isolate is not a Salmonella species

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of California, Santa Cruz, on 21 Dec 2019 at 23:01:22, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781316659373.002
 4 Chapter 1: Biology of Microorganisms & Host–Pathogen Interactions

Q1.11 A 35-week pregnant female recalled a flu-like illness 2 days prior to delivery. She was
treated for peri-partum sepsis, and her new-born child was born in poor condition
and admitted to the neonatal intensive care department. Blood cultures (and subse-
quently cerebrospinal fluid) grew the organism depicted in Figure 1.2.

Figure 1.2 Gram stain of

cerebrospinal fluid. (A black and
white version of this figure will
appear in some formats. For the
colour version, please refer to the
plate section.)

Which laboratory test would be the most useful to confirm identification?

A. Coagulase
B. Catalase
C. Oxidase
D. Haemolysis on blood agar
E. Tumbling motility

Q1.12 A 34-year-old man presents with a fever, and an aerobic blood culture bottle grows
a Gram-negative rod. Which one of the following organisms is a strict aerobe?
A. Bacteroides fragilis
B. Kluyvera spp.
C. Proteus vulgaris
D. Prevotella melaninogenica
E. Pseudomonas aeruginosa

Q1.13 A 42-year-old patient presents with septic shock and is found to have a soft tissue
infection. Which component of the cell wall of Gram-positive bacteria may
contribute to the development of septic shock in Gram-positive infections?
A. Capsular protein
B. Endotoxin
C. Peptidoglycan
D. Phospholipid
E. Teichoic acid

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of California, Santa Cruz, on 21 Dec 2019 at 23:01:22, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781316659373.002
 Chapter 1: Biology of Microorganisms & Host–Pathogen Interactions 5

Q1.14 A 23-year-old female presents with a urinary tract infection. Which of the
following is true about urease producing bacteria?
A. Urease acidifies the urine rendering neutrophils inactive
B. Escherichia coli is urease positive
C. Acidifying the urine can lead to precipitation of struvite calculi
D. Morganella morganii is potentially a urea-splitting bacteria
E. Are commensal organisms that prevent hepatic encephalopathy

Q1.15 A 63-year-old female is diagnosed with urosepsis. She is profoundly hypotensive.

What is the most important endotoxin component leading to septic shock
from Gram-negative bacteria?
A. Lipopolysaccharide core oligosaccharides
B. Outer membrane vesicles
C. Lipid A
D. O antigens
E. Capsule

Q1.16 A 21-year-old female presents with necrotising fasciitis. Which of the following is
not a virulence factor of Staphylococcus aureus?
A. Lecthinase
B. Toxic shock syndrome toxin-1
C. Panton-Valentine leukocidin
D. Enterotoxin A
E. DNase

Q1.17 A 31-year-old male returns from Ethiopia and presents with a recurrent febrile illness.
What is the cause of the relapsing nature of fever in Borrelia recurrentis infection?
A. Antigenic drift
B. Antigenic shift
C. Rapidly developing antibody resistance
D. Antigenic variation
E. Encapsulation

Q1.18 A 16-year-old male presents with respiratory distress. Which organism produces a
toxin similar in action to that of Corynebacterium diphtheriae?
A. Bordetella pertussis
B. Pseudomonas aeruginosa
C. Serratia marcescens
D. Haemophilius influenzae
E. Clostridium tetani

Q1.19 An 18-year-old female presents with difficulty swallowing. A throat swab demon-
strates club-shaped organisms with differential staining. Corynebacterium diphther-
iae is suspected. What are Corynebacterium diphtheriae volutin granules made of?
A. Carbohydrate
B. Protein
C. Lipid
D. Phosphate
Downloaded fromE. Collagen
https://www.cambridge.org/core. University of California, Santa Cruz, on 21 Dec 2019 at 23:01:22, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781316659373.002
 6 Chapter 1: Biology of Microorganisms & Host–Pathogen Interactions

Q1.20 A 45-year-old female presents with a heart block following a minor dog bite to the
palm of her hand (Figure 1.3).
Figure 1.3 Clinical appearance of the right
hand following a minor dog bite.

Corynebacterium ulcerans is isolated from the wound, and an Elek test is positive.
How does diphtheria toxin act?
A. ADP ribosylation of EF2
B. Ergosterol synthesis inhibition
C. Peptidoglycan disruption
D. Protein synthesis inhibition at the ribosome
E. Acetyl choline esterase inhibition

Q1.21 A 50-year-old male who underwent traumatic splenectomy two years ago
presents with tachypnoea, tachycardia and hypoxia. A mucoid Streptococcus
pneumoniae is subsequently grown (Figure 1.4).
Figure 1.4 Growth on blood agar
incubated in an aerobic environment
at 37°C for 24 hours. (A black and
white version of this figure will appear
in some formats. For the colour
version, please refer to the plate
section.)

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of California, Santa Cruz, on 21 Dec 2019 at 23:01:22, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781316659373.002
 Chapter 1: Biology of Microorganisms & Host–Pathogen Interactions 7

An avirulent, non-capsulate strain of pneumococcus can change to virulent

capsulate strains through which mechanism?
A. Plasmid transfer
B. Bacteriophage
C. Naked DNA transformation
D. Homogenous recombination
E. Slipped strand mispairing

Q1.22 A 56-year-old male is diagnosed with native valve endocarditis. A blood culture
grows a Gram-positive cocci on both blood agar and MacConkey agar, which is
ampicillin resistant. What is the likely identification of this organism?
A. Enterococcus faecalis
B. Enterococcus faecium
C. Streptococcus pneumoniae
D. Streptococcus bovis
E. Streptococcus anginosus

Q1.23 A 14-month-old child is admitted with a two-week history of coughing and is

admitted with severe paroxysms of coughing leading to hypoxia. Pertussis is
suspected. Which of the following is true about Bordetella pertussis?
A. Polymorphonuclear leucocytosis seen during infection
B. Can be clinically diagnosed initially within days of onset
C. Organism is isolated from the throat for several days following infection
D. Vaccine gives lifelong immunity
E. Tetracycline is effective in the paroxysmal stage

Q1.24 A 56-year-old female with urosepsis is not improving despite treatment with an
intravenous third-generation cephalosporin. Which bacteria are most likely to
harbour an extended-spectrum beta-lactamase gene?
A. Klebsiella pneumoniae
B. Enterobacter cloacae
C. Citrobacter freundii
D. Morganella morganii
E. Proteus mirabilis

Q1.25 A 49-year-old homeless patient attends the emergency department complaining

of itching and fever. He describes the onset of fever approximately 7 days ago. On
examination, he has a widespread rash and excoriation marks. What is the
most likely vector for this illness?
A. Aedes aegypti
B. Anopheles gambiae
C. Pediculus humanus humanus
D. Glossina spp.
E. Culex spp.

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of California, Santa Cruz, on 21 Dec 2019 at 23:01:22, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781316659373.002
 8 Chapter 1: Biology of Microorganisms & Host–Pathogen Interactions

Q1.26 A 54-year-old male presents with a flitting rash and an eosinophilia eight weeks
after return from the tropics. Which of the following infections require an
intermediate snail host?
A. Diphylobothriasis
B. Schistosomiasis
C. Echinococcosis
D. Paragonamiasis
E. Strongyloidiasis

Q1.27 A 31-year-old male presents with diarrhoea several days after return from
Nigeria. Entamoeba is seen on stool microscopy. Which of the following is
a non-pathogenic variant of Entamoeba histolytica?
A. Entamoeba dispar
B. Escherichia coli
C. Entamoeba hartmanni
D. Endolimax nana
E. Enterobacter cloacae

Q1.28 A 21-year-old female presents with a fever, adenopathy and a rash. Blood tests
demonstrate a lymphocytosis. Serological diagnosis of a primary viral infection
may be made by detection of which viral-specific immunoglobulin?
A. IgA
B. IgD
C. IgE
D. IgM
E. IgG

Q1.29 A 23-year-old male student has been recently admitted with invasive meningococcal
disease. He has made a good recovery but gives a history of a previous episode
of meningococcal septicaemia when he was 15 years old. There is no history of
other recurrent infections. Which immunodeficiency is most likely in this patient?
A. Adenosine deaminase deficiency
B. C7 deficiency
C. Job’s syndrome
D. Myeloperoxidase deficiency
E. Selective IgM deficiency

Q1.30 An 18-year-old male with chronic granulomatous disease (CGD) has recurrent
staphylococcal infection. What is the mechanism behind this?
A. Chemotaxis inhibition
B. Defect in phagocyte oxidase
C. Lack of C3d receptor
D. Failure of phago-lysosome fusion
E. IgM deficiency

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of California, Santa Cruz, on 21 Dec 2019 at 23:01:22, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781316659373.002
 Chapter 1: Biology of Microorganisms & Host–Pathogen Interactions 9

Q1.31 A 63-year-old female is diagnosed with urosepsis. She is profoundly hypotensive.

The lipopolysaccharide of Gram-negative bacteria is the principle ligand for
which specific toll-like receptor (TLR)?
A. TLR3
B. TLR4
C. TLR5
D. TLR7
E. TLR10

Q1.32 A 31-year-old male presents with acute hepatitis. He is found to have hepatitis C,
but subsequently clears this infection. Which pattern of cytokines is produced
by TH1 lymphocytes?
A. IL4 and IL10
B. TNF-β and IL1
C. IL2 and IFN-γ
D. IL1 and IL12
E. IL4, IL5, IL6 and IL13

Answers
A1.1 Answer B: An envelope
Viruses (Latin for toxin) contain DNA or RNA but not both. The central ribonucleic core
is surrounded by a protective shell (not a cell wall) of repeating protein units called
capsomeres. This has a symmetry which is either helical or icosahedral. Viral particles
contain polymerases and integrases but no true metabolic pathways. As completed virions
move from the host cell nucleus to the cytoplasm or from the cytoplasm to the
extracellular space, an external lipid-containing envelope may be added to the
nucleocapsid.

Further Reading
Abrescia NGA, Bamford DH, Grimes JM, Stuart DI. Structure unifies the viral universe. Ann Rev
Biochem. 2012;81:795–782.

A1.2 Answer E: Parvoviridae

There are several methods of classifying viruses, but perhaps the most widely used is
the Baltimore system developed in 1971, which designates viruses into one of seven
groups depending on the nature of the nucleic acid within the virus. Four aspects are
considered: (i) whether the nucleic acid is DNA or RNA, (ii) whether it is single
stranded or double stranded, (iii) whether it is positive or negative sense, and (iv) the
method of replication.

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of California, Santa Cruz, on 21 Dec 2019 at 23:01:22, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781316659373.002
 10 Chapter 1: Biology of Microorganisms & Host–Pathogen Interactions

Table 1 Classification of viruses.

I II III IV V VI VII
Double- Single- Double- Single- Single- Single- Double-
stranded stranded stranded stranded stranded stranded (+) stranded
DNA DNA RNA (+) RNA ( ) RNA reverse reverse
transcriptase transcriptase
RNA DNA
Adeno Parvo Reo Picorna Orthomyxo Retro Hepadna
Herpes Toga Paramyxo
Pox Flavi Rhabdo
Papilloma Corona Filo
Calici Arena
Hepe Bunya
Data from Baltimore (1971).

Further Reading
Baltimore D. Expression of animal virus genomes. Bacteriol Rev. 1971;35(3):235–241.

A1.3 Answer A: Single-stranded ( ) RNA

RSV is a single-stranded ( ) RNA virus of the family Paramyxoviridae. Infection with this
virus usually produces only mild symptoms, often indistinguishable from common cold
and minor illnesses. It is, however, also the most common cause of bronchiolitis and
pneumonia in children less than 1 year of age and can also cause croup. These syndromes
are more likely to occur in patients that are immunocompromised or infants born
prematurely. No antivirals are effective – the mainstay of therapy is oxygen. Palivizumab (a
monoclonal antibody against RSV surface fusion protein) can be given as monthly injections
begun just prior to the RSV season (usually for five months) as RSV prophylaxis for infants
that are premature or have either cardiac or lung disease.

Further Reading
Andabaka T, Nickerson JW, Rojas-Reyes MX, Rueda JD, Bacic Vrca V, Barsic B. Monoclonal antibody
for reducing the risk of respiratory syncytial virus infection in children. Cochrane Database Syst
Rev. 2013;4:CD006602.

A1.4 Answer D: Nipah virus

The paramyxoviridae (ss( )RNA) family includes viruses causing many common
infections. However, it has a complex taxonomy:
Subfamily Paramyxovirinae
Genus Henipavirus (Hendra virus and Nipah virus)
Genus Morbillivirus (Measles virus)

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of California, Santa Cruz, on 21 Dec 2019 at 23:01:22, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781316659373.002
 Chapter 1: Biology of Microorganisms & Host–Pathogen Interactions 11

Genus Respirovirus (Human parainfluenza viruses 1 and 3)

Genus Rubulavirus (Mumps virus and Human parainfluenza viruses 2 and 4)
Subfamily Pneumovirinae
Genus Pneumovirus (Human respiratory syncytial virus)
Genus Metapneumovirus (Human metapneumovirus)
Rubella virus is of the genus Rubivirus from the Togaviridae family (ss(+)RNA). Influenza
B virus is a genus of the Orthomyxoviridae family (ss( )RNA). Polio virus is of the genus
Enterovirus from the Picornaviridae family (ss(+)RNA). Parvovirus B19 is of the genus
Erythrovirus from the Parvoviridae family.

Further Reading
Virtue ER, Marsh GA, Wang LF. Paramyxoviruses infecting humans: the old, the new and the
unknown. Future Microbiol. 2009;4(5):537–554.

A1.5 Answer B: HPV-16 and HPV-18 are associated with genital cancers
HPV is a DNA virus from the papillomavirus family, of which there are numerous serotypes.
Serotypes 6 and 11 most frequently cause ano-genital warts, while serotypes 16 and 18 are
linked with ano-genital cancers. The E6 and E7 early viral proteins are considered
oncogenic, inhibiting tumour suppression genes: E6 inhibits p53, while E7 inhibits p53, p21
and RB. Diagnosis is through PCR on sample obtained during colposcopy.

Further Reading
Cutts FT, Franceschi S, Goldie S, Castellsague X, de Sanjose S, Garnett G, Edmunds WJ, Claeys P,
Goldenthal KL, Harper DM, Markowitz L. Human papillomavirus and HPV vaccines: a review.
Bull World Health Organ. 2007;85(9):719–726.

A1.6 Answer E: Erythrovirus

Humans can be infected by viruses from three genera from the Parvoviridae family, but no
members of the genus Parvovirus are currently known to infect humans. This creates a
confusion of terms because the human parvoviruses are not in genus Parvovirus. They are
from the genera: Dependoviruses (e.g. Adeno-Associated Virus), Erythroviruses (e.g.
Parvovirus B19) and Bocaviruses. In healthy individuals, the major presentation of B19
infection is erythema infectiosum, but in patients with underlying haematological disorders,
infection can lead to aplastic crisis. In immunosuppressed patients, persistent infection may
develop that presents as pure red cell aplasia and subsequent chronic anaemia. In utero
infection may result in hydrops fetalis, miscarriage or congenital anaemia.

Further Reading
Rogo LD, Mokhtari-Azad T, Kabir MH, Rezaei F. Human parvovirus B19: a review. Acta Virol.
2014;58(3):199–213.

A1.7 Answer D: Hepatitis C virus

Viruses typically have one of three natural histories; acute infection (e.g. influenza, hepatitis A,
Hanta, Nipah, hepatitis E), latent infection (e.g. herpes simplex, varicella zoster,
cytomegalovirus) or chronic infection (e.g. hepatitis B, hepatitis C, HIV).

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of California, Santa Cruz, on 21 Dec 2019 at 23:01:22, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781316659373.002
 12 Chapter 1: Biology of Microorganisms & Host–Pathogen Interactions

The global annual incidence of hepatitis C is estimated at four million, of whom 18–34%
will spontaneously clear the virus. Acute infection with hepatitis C is clinically mild and may
even be unrecognised or undiagnosed; acute resolution is not associated with any long-term
sequelae. The remainder of the patients are deemed to have chronic hepatitis C, which is
now the leading cause of end-stage liver diseases and liver-related deaths in much of the
world. Progression of liver fibrosis in chronic hepatitis C is extremely variable, and is
influenced by viral, host and environmental factors.

Further Reading
Westbrook RH, Dusheiko G. Natural history of hepatitis C. J Hepatol. 2014;61(S1):S58–S68.

A1.8 Answer E: Iodide

Clinical samples requiring a Gram stain, such as sterile fluids and positive blood cultures, must
be heat fixed to a slide. A Gram stain can then be undertaken to determine the presence of
Gram-positive or Gram-negative bacteria and to enable morphological characterisation. The
slide should be flooded with crystal violet for 1 minute, which penetrates through cells and cell
membrane. This is then followed by addition of iodide for a further minute, which also enters
the cell wall and then binds with the crystal violet, forming larger molecules which are
insoluble in water and are therefore fixed in place. A decolouriser is then washed over the slide
for a few seconds, in the form of either acetone or alcohol, and the slide is then rinsed with
water. This dehydrates and therefore tightens the cell wall of Gram-positive organisms,
stopping the large crystal violate-iodine complexes from exiting the cells. Contemporaneously
the decolouriser degrades the outer membrane of Gram-negative organisms and the thin cell
wall cannot retain the crystal violet-iodine solution. A counterstain is then applied for
1 minute, usually safranin or carbol fuchsin, which cannot stain the dehydrated Gram-positive
organisms, but does adhere to Gram-negative organisms.
Gram-positive organisms have a single cell membrane, around which is a thick
peptidoglycan cell wall. Gram-negative organisms have a thin peptidoglycan cell wall, but
have two cell membranes, one on either side of the cell wall. Cell wall deficient bacteria
cannot be readily characterised by the Gram stain.

Further Reading
Public Health England. UK Standards for Microbiology Investigations TP39: Staining procedures.
2015. Available at: www.gov.uk/government/publications/smi-tp-39-staining-procedures

A1.9 Answer C: Conjugation

Bacteria can demonstrate resistance to antimicrobials through a number of mechanisms,
including target alteration, enzymatic destruction, porin loss and efflux pumps. The different
genes which dictate these cellular mechanisms can be constitutively present in some genera
and species of bacteria, or, more rarely may arise through de novo mutations in those
organisms which did not previously harbour them. More usually however, genetic material
encoding antimicrobial resistance mechanisms is transferred between organisms, either of
the same species, of different species in the same genera, or less frequently between genera.
This transfer of genetic material can occur through three main mechanisms: transduction,
transformation and conjugation (Figure 1.5).

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of California, Santa Cruz, on 21 Dec 2019 at 23:01:22, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781316659373.002
 Chapter 1: Biology of Microorganisms & Host–Pathogen Interactions 13

Figure 1.5 Transmission of genetic material between microorganisms.

In this case, Escherichia coli does not constitutively harbour an extended-spectrum beta-
lactamase (ESBL) gene in their chromosomal genetic material, and the development of a de
novo ESBL gene would be rare. Similarly, in the context of both this organism (E. coli) and
this family of resistance genes (ESBL), transduction and transformation is unlikely. Instead,
it is conjugation, and the transmission of plasmids with their additional genetic material,
which will bring to the host E. coli lineage the ability to produce ESBL proteins and confer
resistance to many penicillins and cephalosporins.

Further Reading
Holmes AH, Moore LSP, Sundsfjord A, Steinbakk M, Regmi S, Karkey A, Guerin PJ, Piddock LJ.
Understanding the mechanisms and drivers of antimicrobial resistance. Lancet. 2016;387
(10014):176–187.

A1.10 Answer A: The isolate is non-motile

Salmonella species are non-lactose fermenting (with the exception of Salmonella Arizonae
and Salmonella Indiana) coliforms which produce hydrogen sulphide (with the exception of
some isolates of Salmonella Paratyphi A and Salmonella Typhi) when sub-cultured in the
presence of sulphur-containing amino acids (on agar plates such as xylose-lysine-
desoxycholate agar (XLD) or desoxycholate citrate (DCA)).
Two antigens are examined when identifying serovars of clinical Salmonella isolates;
somatic (oligosaccharide) “O” antigens and flagella “H” antigens. Variations in these antigens

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of California, Santa Cruz, on 21 Dec 2019 at 23:01:22, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781316659373.002
 14 Chapter 1: Biology of Microorganisms & Host–Pathogen Interactions

aid identification for clinical and epidemiological purposes; however, laboratory identification
can be complex. Salmonella isolates can exist in two “H” phases; phase I being motile and
phase II being non-motile (the latter as in this case). Isolates that are non-motile on primary
culture may be switched to a motile phase using a Cragie tube or the Jameson plate.
Somatic “O” antigens are heat stable and alcohol-resistant, but flagellar “H” antigens are
heat-labile. Some surface antigens in Salmonella may mask somatic antigens, meaning
bacteria will not agglutinate with somatic “O” antisera – one specific surface antigen is the
“Vi” antigen. The “Vi” antigen may only occur in three Salmonella serovars (out of over
2000): Typhi, Paratyphi C and Dublin, but is variably detected. Other non-lactose
fermenting coliforms can cause diarrhoea, including Shigella species, but as a rule these do
not produce hydrogen sulphide.

Further Reading
Public Health England. UK Standards for Microbiology Investigations B30: Investigation of faecal
specimens for enteric pathogens. 2014. Available at: https://assets.publishing.service.gov.uk/
government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/343955/B_30i8.1.pdf

A1.11 Answer E: Tumbling motility

Neonates are at a greater risk of sepsis and meningitis than other age groups due to
deficiencies in humoral and cellular immunity and in phagocytic function. Infants younger
than 32 weeks’ gestation receive little maternal immunoglobulin. Inefficiency in the
neonates’ alternative complement pathway compromises their defence against encapsulated
bacteria and poor migration and phagocytic function of neutrophils is apparent. Group
B Streptococcus is the most commonly identified organism, implicated in roughly 50% of
cases, with Escherichia coli accounting for a further 20%, meaning identification and
treatment of maternal genitourinary infections is an important prevention strategy. Listeria
monocytogenes is the third most common pathogen, causing 5–10% of cases. Patients
exposed to L. monocytogenes in pregnancy often describe a mild flu-like illness but the
organism exhibits transplacental transmission leading to sepsis in both mother and neonate.
Listeria is a catalase-positive, haemolytic Gram-positive rod that exhibits tumbling motility
at 25°C but not at 37°C. Tumbling motility is specific to Listeria and identified by the
hanging drop test. The cerebrospinal fluid response usually reflects the intracellular nature
of Listeria with a predominant mononuclear pleocytosis.

Further Reading
National Institute for Health and Care Excellence. Neonatal infection: antibiotics for prevention and
treatment NICE guidance. 2012. Available at: www.nice.org.uk/guidance/cg149

A1.12 Answer E: Pseudomonas aeruginosa

P. aeruginosa is an obligate aerobe. It is a Gram-negative, non-lactose fermenting organism
which is oxidase positive. It is a common commensal in wounds, but can become an
opportunistic pathogen.
Bacteroides spp. (Gram negative) and Clostridium spp. (Gram positive) are examples of
non-spore-forming and spore-forming strict anaerobes, respectively. Other obligate anaerobes
include Peptostreptococcus spp. and Veillonella spp. Bacteroides melaninogenicus has recently
been reclassified as Prevotella melaninogenica while Porphyromonas gingivalis (commonly

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of California, Santa Cruz, on 21 Dec 2019 at 23:01:22, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781316659373.002
 Chapter 1: Biology of Microorganisms & Host–Pathogen Interactions 15

found in the oral cavity) were originally classified in the Bacteroides genus. Kluyvera spp. has
been put forward as a new member of the Enterobacteriales and as such is only a facultative
anaerobe. P. aeruginosa is an obligate aerobe.

Further Reading
Moore LSP, Cunningham J, Donaldson H. A clinical approach to managing Pseudomonas aeruginosa
infections. Br J Hosp Med (Lond). 2016;77(4):C50C54.

A1.13 Answer E: Teichoic acid

The outside of a Gram-positive cell wall is covered with a thick layer consisting of
peptidoglycan (PGN) and lipoteichoic acid (LTA), which resembles Gram-negative
lipopolysaccharide (LPS). LTA and PGN are able to induce the release of nitric oxide, IL-1,
IL-6 and TNF-α by monocytes and macrophages and to activate the oxidative burst in vitro.
Furthermore, the effects of LTA and PGNs may be synergistic. Lipoteichoic acid can bind to
CD14 and to TLR – binding to TLR-2 has shown to induce NF-kB expression (a central
transcription factor), elevating expression of both pro- and anti-apoptotic genes. Its
activation also induces mitogen-activated protein kinases (MAPK) activation. LTA bound to
targets can interact with circulating antibodies and activate the complement cascade to
induce a passive immune kill phenomenon. It also triggers the release from neutrophils and
macrophages of reactive oxygen and nitrogen species and cytotoxic cytokines. Therefore,
LTA shares many pathogenic similarities with endotoxins.

Further Reading
Ginsburg I. Role of lipoteichoic acid in infection and inflammation. Lancet Infect Dis.
2002;2(3):171–179.

A1.14 Answer D: Morganella morganii is potentially a urea-splitting bacteria

Bacterial urease alkalinises urine, and urease-producing bacteria play a prominent role in the
formation of infection-induced urinary stones. Struvite stone formation occurs when
ammonia production increases and urine pH elevates to decrease the solubility of phosphate.
Proteus spp., M. morganii and Klebsiella pneumoniae are all potentially urea-splitting
bacteria, whereas while E. coli is the most common cause of lower urinary tract infections, it
is not associated with significant alkalinisation, nor is infection with Pseudomonas
aeruginosa. Hyperammonaemia can result from the production of excessive amounts of
ammonia due to bacterial urease, and its subsequent re-absorption into the systemic
circulation, which is implicated in hepatic encephalopathy.

Further Reading
Clericetti CM, Milani GP, Lava SAG, Bianchetti MG, Simonetti GD, Giannini O. Hyper-ammonaemia
associated with distal renal tubular acidosis or urinary tract infection: a systematic review. Pediatr
Nephrol. 2018;33(3):485–491.

A1.15 Answer C: Lipid A

Endotoxins are part of the outer membrane of the cell wall of Gram-negative bacteria.
Lipopolysaccharide (LPS) is a major component of the outer membrane, contributing
greatly to the structural integrity and protecting the membrane from chemical attack. LPS

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of California, Santa Cruz, on 21 Dec 2019 at 23:01:22, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781316659373.002
 16 Chapter 1: Biology of Microorganisms & Host–Pathogen Interactions

comprises three parts: O antigen, core oligosaccharide and Lipid A. Lipid A is associated
with the toxicity of Gram-negative bacteria. It is the innermost of the three regions of the
lipopolysaccharide molecule, and its hydrophobic nature allows it to anchor the LPS to the
outer membrane. Lipid A (and LPS) is believed to activate cells via the Toll-like receptor
system. The polysaccharide components produce immunogenicity.

Further Reading
Van Amersfoort ES, Van Berkel TJC, Kuiper J. Receptors, mediators, and mechanisms involved in
bacterial sepsis and septic shock. Clin Microbiol Rev. 2003;16(3):379–414.

A1.16 Answer A: Lecthinase

S. aureus is a common skin commensal, but can cause skin and skin structure infections,
including cellulitis and necrotising fasciitis. Different strains of S. aureus produce various
different exotoxins, some of which are associated with differing disease presentations and
differing severity.
Panton-Valentine leukocidin (PVL) is a cytotoxin produced by S. aureus which
destroys neutrophils and causes tissue necrosis, recurrent skin and soft tissue infections and
necrotising pneumonia. Toxic shock syndrome toxin-1 (TSST-1) is a superantigen produced
by S. aureus which stimulates IL1, IL2 and tumour necrosis factor leading to toxic shock
syndrome. Enterotoxin A can result in the emetic response seen in S. aureus food poisoning,
but in addition staphylococcal enterotoxins A, B and C are also associated with toxic-shock
syndrome presentations. DNase (deoxyribonuclease) production is often used in microbiology
laboratories to differentiate S. aureus from other species of staphylococci (which can hydrolyse
DNA for a source of carbon).
Several bacteria produce phospholipases including Listeria monocytogenes but not
S. aureus. Lecithinase is a type of phospholipase produced by Clostridium perfringens
causing myonecrosis and haemolysis.

Further Reading
Spaulding AR, Salgado-Pabón W, Kohler PL, Horswill AR, Leung DYM, Schlievert PM.
Staphylococcal and Streptococcal superantigen exotoxins. Clin Microbiol Rev.
2013;26(3):422–447.
Tong SY, Davis JS, Eichenberger E et al. Staphylococcus aureus infections: epidemiology,
pathophysiology, clinical manifestations, and management. Clin Microbiol Rev. 2015;28
(3):603–661

A1.17 Answer D: Antigenic variation

Borrelia recurrentis (louse-borne relapsing fever) are spirochaetes. A single spirochaete can
lead to infection and multiply every 6–12 hours in the blood. The organism can invade the
brain, eye, liver, heart and other organs. Each febrile episode is characterised by marked
spirochaete-aemia following which there is clearance of the circulating microbes and a
development of antibodies against the antigens displayed during the episode. Later episodes
will involve spirochaetes displaying a different antigen, similar to trypanosomes, enabling
reappearance in the blood. This is accomplished through a process of antigenic variation –
specifically site-specific recombination.

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of California, Santa Cruz, on 21 Dec 2019 at 23:01:22, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781316659373.002
 Chapter 1: Biology of Microorganisms & Host–Pathogen Interactions 17

Antigenic shift and antigenic drift are the mechanisms through which influenza changes
its genetic structure and epitopes over time. Slipped strand mispairing can function as
mechanism for phase variation in Escherichia coli. Transposons have varied roles in
infectious diseases, but perhaps of most clinical relevance are responsible for transfer of anti-
microbial resistance genes.

Further Reading
Elbir H, Raoult D, Drancourt M. Relapsing fever borreliae in Africa. Am J Trop Med Hyg.
2013;89(2):288–292.
Boutellis A, Mediannikov O, Bilcha KD, Ali J, Campelo D, Barker SC, Raoult D. Borrelia recurrentis in
head lice. Ethiopia. Emerg Infect Dis. 2013;19(5):796–798.

A1.18 Answer B: Pseudomonas aeruginosa

Diphtheria toxin is an exotoxin which is encoded by a bacteriophage. It catalyses the ADP-
ribosylation of eukaryotic elongation factor-2 (eEF2), inactivating this protein. In this way, it
acts as a RNA translational inhibitor. The exotoxin A of P. aeruginosa uses a similar
mechanism of action. It is an extremely potent exotoxin with only a single toxin molecule
required to kill a human cell.

Further Reading
van ‘t Wout EF, van Schadewijk A, van Boxtel R, Dalton LE, Clarke HJ, Tommassen J, Marciniak SJ,
Hiemstra PS. Virulence factors of Pseudomonas aeruginosa induce both the unfolded protein and
integrated stress responses in airway epithelial cells. PLoS Pathog. 2015;11(6):e1004946.

A1.19 Answer D: Phosphate

Corynebacterium is named from the Greek word ‘Coryne’ which refers to the club shape of
bacteria. Volutin, or metachromatic granules, are cytoplasmic granules located in bacterial
cytoplasm. These contain polymerised metaphosphate and represents a storage form for
inorganic phosphate and energy. These metachromatic granules stain red with methylene blue
dye and forms the basis of Albert’s stain for the microbiological identification of C. diphtheria.

Further Reading
Pallerla SR, Knebel S, Polen T, Klauth P, Hollender J, Wendisch VF, Schoberth SM.
Formation of volutin granules in Corynebacterium glutamicum. FEMS Microbiol Lett.
2005;243(1):133–140.

A1.20 Answer A: ADP ribosylation of EF2

Diphtheria toxin is an exotoxin which is encoded by a bacteriophage. It catalyses the ADP-
ribosylation of eukaryotic elongation factor-2 (eEF2), inactivating this protein.
Toxin-mediated systemic sequelae occur in up to 15% of cases, predominantly in respiratory
diphtheria but also in those with cutaneous diphtheria where disease is extensive. These
manifest in two ways; myocarditis or peripheral neuropathy. Myocarditis can lead to
complete heart block and cardiomyopathies. Toxin-mediated neuropathies can manifest as
bulbar dysfunction, limb weakness or respiratory failure. Symptoms can be protracted – one
series found symptoms persisted for a median of 49 days.

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of California, Santa Cruz, on 21 Dec 2019 at 23:01:22, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781316659373.002
 18 Chapter 1: Biology of Microorganisms & Host–Pathogen Interactions

Further Reading
Moore LSP, Leslie A, Meltzer M, Sandison A, Efstratiou A, Sriskandan S. Corynebacterium ulcerans
cutaneous diphtheria. Lancet Infect Dis. 2015;15(9):1100–1107.

A1.21 Answer C: Naked DNA transformation

S. pneumoniae is a Gram-positive cocci which is a common upper respiratory tract
commensal. It has the ability to become pathogenic however, and has several virulence
factors to aid this. One such virulence factor is the extracellular capsule, which resists
phagocytosis by host immune cells. S. pneumoniae can alter its production of such capsules
through phase variation; a switch between all or none protein expression which is usually
reversible. This system can be used to adapt to more than one environment and provides
mechanisms to evade the host immune system. Across different genera, phase variation
occurs through several mechanisms: slip strand mispairing (e.g. meningococcal capsule
formation), homologous recombination, site-specific recombination (e.g. DNA inversion in
type 1 fimbrial variation in Escherichia coli ), epigenic regulation (e.g. altered methylation of
regulatory DNA regions in E. coli outer membrane protein formation) or transformation of
exogenous DNA (e.g. pneumococcal opacity, as in this case).

Further Reading
Engholm DH, Kilian M, Goodsell DS, Andersen ES, Kjærgaard RS. A visual review of the human
pathogen Streptococcus pneumoniae. FEMS Microbiol Rev. 2017;41(6):854–879.

A1.22 Answer B: Enterococcus faecium

Enterococci grow well on MacConkey agar unlike streptococci. E. faecalis are generally
sensitive to ampicillin and resistant to quinupristin/dalfopristin (synercid®). E. faecium are
resistant to ampicillin and sensitive to quinupristin/dalfopristin. These characteristics are
useful in laboratory identification of enterococci, however quinupristin/dalfopristin is
difficult to obtain for clinical use and is not universally tested in laboratory practice.

Further Reading
Public Health England. Standards for Microbiological Investigation ID 4: identification of
Streptococcus species, Enterococcus species and morphologically similar organisms. 2014.
Available at: www.gov.uk/government/publications/smi-id-4-identification-of-streptococcus-
species-enterococcus-species-and-morphologically-similar-organisms

A1.23 Answer C: Organism is isolated from throat for several days following infection
Bordetella spp. are small Gram-negative coccobacilli of the phylum proteobacteria and are
highly fastidious obligate aerobes. Bordetella pertussis is an exclusive human pathogen.
Transmission occurs by direct contact or respiratory aerosol droplets. It is highly contagious
with over 90% of household contacts developing disease. The incubation period averages
7–10 days (range 5–21 days). Activity tends to peak at the ages of 3–4 years. Bacteria
initially adhere to ciliated epithelial cells in the nasopharynx causing an initial catarrhal
phase, which lasts for 1–2 weeks during which large numbers of bacteria can be recovered
from the pharynx. Paroxysms of cough increase in frequency and severity as illness
progresses for 2–6 weeks. During this stage toxins cause ciliostasis and facilitate the entry
of bacteria to tracheal/bronchial ciliated cells. B. pertussis also produces a lymphocytosis-

Downloaded from https://www.cambridge.org/core. University of California, Santa Cruz, on 21 Dec 2019 at 23:01:22, subject to the Cambridge Core
terms of use, available at https://www.cambridge.org/core/terms. https://doi.org/10.1017/9781316659373.002
Another random document with
no related content on Scribd:
 Hän tunkee voimiensa takaa ympäröivää ihmismuuria, itkee ja
rukoilee.
Kaikki on turhaa. Ihmiset hänen ympärillään eivät ymmärrä häntä.
Tuskassaan ei hän muista ainoatakaan saksan sanaa. Vihdoin saa
hän
huudetuksi: Kinder, Kinder!

Muuri hänen ympärillään alkaa liikahdella. Hän pääsee vähitellen

siirtymään paikasta toiseen. Lapsiaan hän vain ei löydä.

Junavaunutkin ovat jo lautalla. Hän ei pääse niiden toiselle

puolelle.
Ja siellä kai lapset ovat.

Silloin huomaa hän, että ollaan liukumassa merelle päin.

Hän lyyhistyy kokoon. Pamela rupeaa itkemään. Hän kuulee,

mutta ei voi auttaa. Hänen on mahdoton liikuttaa jäseniään. Kaikki
käy mustaksi hänen ympärillään. Hän kuulee kolahduksen ja tuntee
kipua päässään, sitte hän ei enää tiedä mitään.

Kun hän herää, ympäröi häntä yhä paksu ihmismuuri. Hän ei

ymmärrä miksi. Vähitellen rupeaa hän kuitenkin muistamaan. Laiva
keinuu ja raittiit tuulet puhaltavat vasten kasvoja. Hän ymmärtää, että
vielä ollaan merellä.

Vieras nainen ojentaa hänelle Pamelan. Marfa ymmärtää, että

nainen on pitänyt lasta sillä aikaa, kun hän itse on ollut tainnoksissa.

Hän ottaa tyttönsä ja vakuuttaa itselleen, että toiset lapset ovat

junan toisella puolella.
 Hän nojaa muutamiin tavara-arkkuihin. Hän on niin väsynyt, että
jalat tuskin kannattavat. Lasten tähden täytyy hänen koettaa levätä,
ettei vastaisuudessa vielä laiminlöisi heitä.

Nyt, nyt tullaan vihdoinkin maihin, siihen maahan, jossa ei sotaa

käydä ja jota lapset olivat ikävöineet. — —

*****

Hoippuen, tyttö käsivarrellaan, kulkee Marfa edestakaisin rannalla.

Tylsänä, epätoivoisena tuijottaa hän merelle päin. Hänen lapsensa
ovat poissa, ovat vieraassa vihollismaassa ilman äitiä.

Yönsä Marfa viettää taivasalla lähellä rantaa. Mutta toisena

päivänä tullaan häätämään häntä pois. Silloin huitoo hän käsiään ja
huutaa. Hän mainitsee: "Schiff" ja "Kinder".

Itse hän ei käsitä miten, mutta hänelle käy selväksi, että laiva ei
tule enää. Se laiva, joka toi hänet, oli viimeinen ja lapset — jäivät.

Tahdottomana antaa hän kuljettaa itseään junaan. Hän ei tiedä,

minne häntä viedään, eikä välitäkään siitä. Lapsi käsivarrellaan jää
hän seisomaan vaunun oven edustalle.

Hän ei tiedä miten kauan hän onkaan siinä seisonut. Koko ajan on
häntä likistetty, tungettu ja survottu. Lapsi sylissä itkee haikean
lohduttomasti…

Äkkiä tuntuu kova sysäys. Äiti Pamela käsivarrellaan horjahtaa —

——

Muut matkustavaiset hätääntyvät samassa. Nainen lapsineen on

suistunut junan alle.
 Koetetaan päästä hätäjarruun käsiksi, mutta ennenkuin juna
saadaan pysäytetyksi ollaan jo matkan päässä.

Vahtituvalta on tapaturma myöskin huomattu. Sieltä kiiruhdetaan

apuun.

Kaksi ruumista makaa raiteilla. Lapsessa ei ole mitään

huomattavaa vammaa, ainoastaan pieni mustelma ohimon kohdalla.
Äidin pää on murskautunut, mutta käsivarret puristavat lujasti lasta.

Elena Edwardownan tarina.

Hän on nuori vielä, mutta tukka on aivan harmaa. Karheana ja

kiharaisena ympäröi se kuin hopeinen sädekehä hienohipiäisiä,
rypyttömiä kasvoja. Kasvot ovat nuorekkaat ja harvinaisen kauniit,
mutta niissä näkyy hävityksen jälkiä. Katse on milloin eloton ja
jäykistynyt, milloin hermostuneen levoton. Ainoastaan silloin tällöin,
kun sairaalla on parempia aikoja, käy katsekin selväksi ja tyyneksi,
vieläpä tutkivan harkitsevaksi.

Kaikki säälivät Sergius Michailowitsch Petroffia. Ja hän säälii

itsekin itseään. Hän oli kerran maailman onnellisimpia ihmisiä.
Hänellä oli kolme lasta, poika ja kaksi pientä tyttöä, kauniita,
lahjakkaita lapsia kaikki, ja sitte kaunis, älykäs ja ihastuttava vaimo.
Mutta sitte tuli se kauhea sota — —

Sergius Michailowitschin toivo herää aina kun Elenalle tulee

parempi aika. Kerran, kun sitä kesti kolme viikkoa, oli hän varma
Elenan täydellisestä parantumisesta. Mutta silloinkin petti toivo.
 Nyt ei Sergius Michailowitsch enää tahdo toivoa. Hän työntää
epäilykset kilpenä eteensä kohta kun toivo pyrkii lähestymään. Hän
on siksi monta kertaa pettynyt, ettei hän enää tahdo maistaa
pettyneen toivon kipuja. Siksi hän aina epäilee.

Nytkin, kun Elena avaa oven ja äänettömästi, melkein kuin varjo

solahtaa huoneeseen, katsoo Sergius häneen epäilevänä.

— Minulla olisi pyyntö sinulle. — Elena puhuu hiljaa. Hänen

katseensa on selvä, mutta surullinen ja verhottu. Se pysähtyy vain
hetkeksi Sergiukseen, sitte taas tähtäytyäkseen kauaksi jonnekin
tuntemattomaan etäisyyteen.

— Etkö käy istumaan? — Sergius puhuu hyväilevästi kuin

sairaalle lapselle. Samalla siirtää hän mukavan tuolin Elenan taakse.

Elena istuutuu, mutta täperästi, tuolin äärimmäiselle laidalle, kuin

pian päästäkseen siitä lähtemään. Sitte luo hän vakavan, miettivän
katseen mieheensä. Näyttää siltä kuin kokoaisi hän ajatuksensa
saadakseen sanottavansa sanotuksi niin selvään ja lyhyesti kuin
mahdollista.

Hän on kuin kaukaa tullut, kauaksi kulkeva, joka vain hetkeksi on

pysähtynyt saadakseen sanoa toiselle jotain hyvin tärkeää. Ja
tahtoessaan tätä, punnitsee hän mielessään voiko hän sen tehdä, ja
onko tuolla miehellä, joka istuu tuossa hänen edessään nahkaisessa
nojatuolissaan, edellytyksiä ymmärtää häntä.

— Sinä aijoit sanoa jotain? — Sergius tahtoo auttaa häntä tolalle.

— Niin, minulla olisi jotain sinulle annettavaa. — Sinä tiedät, että

minä välistä voin ajatella aivan selvään. Sellaisina aikoina olen
koettanut päästä perille kaikesta: sinusta, itsestäni ja
yhteiselämästämme sellaisena kuin se on ollut.

Sergius luo pikaisen, tutkivan katseen vaimoonsa. Tietääköhän

hän ensinkään mitä puhuu?

Elena ei huomaa katsetta. Hän jatkaa. — Minä olen koettanut

asettaa meidät ja muut, asiat ja tapahtumat aivan oman itseni
ulkopuolelle. Sitte olen koettanut niitä tarkastaa ja arvostella ihan
kuin minulle jotain ventovierasta ja minuun kuulumatonta. — —
Tästä olen kirjoittanut kertomuksen muodossa. Se oli minulle
helpompaa siten.

Hän vetää esille pienen, sirosti kokoonkäärityn käsikirjoituksen.

Samassa huomaa hän miehensä katseen ja hän ymmärtää, mitä se
tarkoittaa.

— Älä ole huolissasi. Kyllä minä tiedän, mitä sanon. Minä tiedän,
etten enää voi olla mitään sinulle. — Kun olisin voinut, ei minulla
vielä ollut sitä hyvää tahtoa, jota nyt.

— Älä ajattele niin paljon, Elena! Ehkä silloin piankin voit vahvistua
ja tulla terveeksi.

— Ei, ei. — Hän pudistaa päätään, nousee ja rupeaa hätäisesti

astumaan edestakaisin huoneessa kuin torjuakseen luotaan kaikki
sellaiset ajatukset. Hän tietää, ettei hän voi parantua. Hänen
aivoissaan on kipeitä, tuskan sinne uurtamia vakoja. Kun ajatukset
tapansa mukaan luiskahtavat niihin niinkuin rattaanpyörä valmiiksi
uurrettuun uomaansa, silloin rupeaa taas särkemään. Silloin yllättää
hänet ensin suuri tuska, sitte taas suuri tylsyys.
 — En minä parane, hän sanoo kuiskaamalla. — Kun minä kirjoitin,
tiesin mitä tein. Ja nyt tiedän, mitä sanon. Mutta se suuri tuska tulee
taas, sama, jota tunsin, kun pidin Aljoschaa sylissäni, pidin, enkä
voinut laskea irti ennenkuin väkipakolla väänsivät hänet käsistäni.

— Älä puhu, älä puhu! — Tuskan hiki nousee Sergiuksen otsalle

ja käsi puristautuu nyrkkiin.

Se onneton, kirottu sota, miten paljon se häneltä riisti!

— Minä en ollut hyvä vaimo, Elena jatkaa. — Heräsin myöhään

velvollisuuksieni tuntoon. Ja kun heräsin, oli se myöhäistä. — Hän
vaikenee taas hetkeksi ja jatkaa sitte: — Ehkä kertomukseni on
sinusta kummallinen, kuka ties armotonkin. Ehkä kysyt, miksi en
sinua säästänyt. Minun kannaltani katsoen on se sovitusuhrini, —
ainoa minkä voin tuoda sinulle — tunnustukseni. — Sergius, minä
tahtoisin olla hyvä sinulle! Sinä olet Aljoschan isä.

Elenan käsi hapuilee hetken ilmassa kuin tapaillen jotain

hyväiltävää. Sitte menee hän ikkunan luo ja pysähtyy siihen. — Ehkä
olisin saanut ja voinut antaa enemmän, jollet olisi tyytynyt niin
vähään. — Hän sanoo sen hyvin hiljaa. — Koetit joskus neuvoa
mutta olit kaikesta huolimatta ihastunut leikkivään lapseesi.

— Olin, olen ja olen ijäti oleva, kunhan koetat tulla terveeksi. —

Sergius tarttuu hänen molempiin käsiinsä ja peittää ne intohimoisilla
suuteloilla.

Elena ei näytä sitä huomaavan. Hän seuraa omaa

ajatusjuoksuaan. — Vain korkea päämäärä kykenee kannustamaan
eteenpäin, — hän sanoo, kumartuu miehensä puoleen, kuiskaa
hiljaisen: "Anna anteeksi" ja poistuu huoneesta yhtä äänettömästi
kuin tulikin.

Sergius istuu yksin paperikäärö kädessään.

Uskaltaneeko hän avata?

Onko hän tässä löytävä sairaan mielen kuvitteluja vai ehkä

todellisuutta, jota hän ei ole valmistunut katsomaan silmästä
silmään?

Hän kääntää kansilehden vihkosen toiselle puolelle ja alkaa lukea.

*****

Elena Edwardowna pysyi naimisiinkin jouduttuaan sinä mitä oli

ollut tyttönä: yhtä iloisena, yhtä vallattomana, yhtä kauniina ja yhtä
seuraa rakastavana. Hän ei pukunsakaan suhteen jättäytynyt
huolimattomaksi kuten monet, ei edes lasten ollessa pieniä. Hän
nousi myöhään, käytti runsaasti aikaa pukeutumiseensa ja antoi
palvelijoiden pitää huolta sekä kodista että lapsista.

Sergius Michailowitsch oli ollut ylpeä kauniista ja kaikkien

suosimasta morsiamestaan. Nyt ylpeili hän siitä, että Elena
kymmenvuotisen avioliiton jälkeen oli yhtä nuorekas ja viehättävä
kuin ennen morsiamena.

Tästä huolimatta ei Sergius voinut salata itseltään, että hän olisi

ollut tyytyväinen, jos hänen vaimonsa eräissä suhteissa olisi ollut
toisenlainen kuin se nuori kaunotar, johon hän kohta ensi näkemältä
oli silmittömästi rakastunut.
 Avioliittonsa ensi aikoina oli Sergius usein ollut aivan suunniltaan
mustasukkaisuudesta. Hän sai mielestään yhtenään aihetta siihen.
Missä ikinä he vain näyttäytyivät — yksityisissä perheissä tai
julkisessa seuraelämässä — näki hän, jos vain miesväkeä oli
joukossa, Elenan ihailevan ja palvovan parven ympäröimänä. Elena
singautti heille sukkeluuksiaan, hymyili viehkeintä hymyänsä ja
katsoi veikeästi kulmainsa alta.

Sergius Michailowitsch riehui ja raivosi. Hän luuli usein melkein

pelästyttäneensä Elenan hengiltä. Mutta tämä nauroikin vain, ei
luvannut edes parannusta, selitti päinvastoin, että kyllä Sergius vielä
siihen tottuu. Jokaisen täytyy saada noudattaa luontoaan. Ja hän,
Elena, on sellainen, ettei hän viihdy yksin eikä aina saman kanssa.

Ei siksi, että hän vähääkään välittäisi muista miehistä kuin omasta

jörökistään, mutta siksi, että vilkas ja kirjava seura-elämä on hänelle
samaa kuin vesi kalalle: elinehto.

Ja Sergius tottui, — vastoin omaa, vahvaa, päinvastaiseen

suuntaan käyvää vakaumustaan. Hän tottui siksi että hän huomasi
Elenan sanat todeksi. Elena ei koskaan antanut entistä erikoisempaa
aihetta mustasukkaisuuteen. Johdonmukaisesti ja peittelemättä
osoitti hän ihastustaan seura-elämään. Yhtä avomielisesti nautti hän
hänelle seurapiireissä taatusta valta-asemasta. Hän vastaanotti
ihailijoittensa suitsutusta kuin hemmoteltu lapsi, joka milloin ihastuu
saamistaan leluista, milloin viskaa ne antajille vasten silmiä.

Sergius Michailowitsch oppi vähitellen ihailemaan tätäkin, — sitte

nimittäin kun hän lopultakin oli tullut vakuutetuksi siitä, että Elenalla
oli varma "noli me tangere-kanta".
 Ennen oli Sergius usein vimmastuneena lähtenyt huvitilaisuuksista
kesken kotiin, raivonnut siellä ensin yksin ja sitte Elenalle. Nyt sitä
vastoin saattoi hän pitkät ajat seisoa ovenpielessä ihastellen katsoen
Elenan leikkiä.

Oli tuokin taitoa, ajatteli hän huvitettuna itsekseen. Oikein

sirkusmestaruutta seurustelutaidossa!

Elenalla oli kissan poikasen suloa ja joustavuutta, eikä yksin

liikkeissään. Koko hänen seurustelussaan, hänen ilmeissään, hänen
sanoissaan ja ajatuksissaan oli jotain välitöntä ja odottamatonta, joka
ihastutti ja kietoi. Hän veti kaikkia puoleensa, ei kukaan päässyt
erikoisasemaan. Kaikille oli hänellä ihastuttava hymy ja luokse
kutsuva käytös. Mutta jokainen sai tuntea rajansa.

Tämä oli ihastuttavaa Sergiuksesta. Hän oli tyytyväinen

asemaansa aviomiehenä. Hän oli nainut hemmotellun lapsen,
varakkaan kodin ainoan tyttären, joka oli oppinut saamaan, mitä
ikinä halusi. Hän oli hyvillään siitä, että tuo rikasväriseksi luotu
perhonen ei hänen luonaan ollut kadottanut mitään siipiensä
loistosta.

Tästä kaikesta huolimatta hän välistä kaipasi jotain. Hän kaipasi

äitiä lapsilleen.

Hän oli itse suorapiirteinen, mutkaton luonne. Ammatiltaan oli hän

lakimies ja asianajaja. Työ oli hänen elämänsä keskus. Koti ja
seuraelämä olivat olemassa vain virkistys- ja lepohetkiä varten. —
Hän ei yleensä ymmärtänyt, että ihminen saattoi kokonaan antautua
muulle kuin työlleen. Ja että äitinä olo oli naisen elämän ydin ja
sisällys, siitä oli hän vahvasti vakuutettu. Sen tähden hän ei voinut
ymmärtää, ettei Elena tullut äidiksi, vaikka hänellä jo oli kolme lasta.
 Silloin tällöin koetti Sergius puhua Elenalle tästä. Mutta hän teki
sen takaperoisesti ja kömpelösti. Jo ennen kuin hän oli sanottavansa
sanonut, tunsi hän epäonnistuneensa. Sentähden hän mielellään
kohta kääntyi selin Elenaan. Pääsihän siten edes näkemästä Elenan
viattoman veitikkamaista naamaa hänen kysyessään, mitä Sergius
oikeastaan tarkoitti. Pitikö Elenan aina istua lastenkamarissa, vaikka
siellä oli hoitajia ja hyssyttäjiä jos kuinka paljon? Tai tahtoiko Sergius
ehkä opettaa Elenaa rakastamaan lapsiaan?

Eiköhän se asia onnistunut paraiten, kun kukin teki sitä omalla

tavallaan? Eivät kai lakipykälät pystyneet luomaan yleismallia
äidinrakkaudelle? — Hän tahtoi olla uskollinen itselleen, rakastaa
omia lapsiaan omalla tavallaan. Siihen kai hänellä oli oikeus?

Hetken kuluttua näki Sergius Elenan tanssivan ja hyppivän lasten

kanssa. Ilosta kirkuen kapusivat he kilvan äidin syliin saadakseen
osaa ahneesti halutuista hyväilyistä.

Sergius meni rauhoittuneena huoneeseensa. Mielipaha oli

vaihtunut mielihyvään. Kuvasta, jota hän vasta oli katsellut, olisi
miten vaativa aviomies hyvänsä voinut ylpeillä.

Päästyään tälle asteelle oli Sergius valmis antautumaan työlleen.

Ja hän teki sen niin kokonaan ja täydellisesti, ettei hän huomannut
muutosta, joka vähitellen tapahtui hänen kodissaan.

Se sai alkunsa sinä purevana pakkaspäivänä, jolloin Elena palasi

kotiin aamupäiväkutsuilta Maria Iwanownan luota.

Etehisessä hän viskasi suopeliviittansa odottavalle palvelijalle ja

kiiruhti sitte omaan huoneeseensa peilin eteen. Täällä hän pysähtyi
luoden tutkistelevan, melkein ankaran katseen kuvaansa.
 Hänelle oli tänään tapahtunut jotain outoa, ennen kuulumatonta.
Hän oli ollut kutsuissa, joissa oli jäänyt syrjään ja
huomaamattomaksi sillä välin, kun toinen kiinnitti kaikkien huomion
itseensä. Ja tuo toinen oli vielä päälle päätteeksi mies, mies, joka
tuskin suvaitsi nähdä Elenaa.

Elenan kiiltokärkinen kenkä polkaisi kiivaasti maata. Katse kysyi

taas peilin mieltä.

Puku oli nuhteeton ja hieno, joskaan ei hänen kaikkein

kauneimpiaan, kampaus hyvinkin pukevaa. Niissä ei siis vikaa.

Hän viskasi puuhkan läheiselle tuolille, irroitti päähineensä ja

ojentihe sitte suoraksi lempipaikalleen, sinisenharmaalla silkillä
päällystetylle leposohvalle. Hän tahtoi miettiä.

"Eugen Konstantinowitsch, Eugen Konstantinowitsch", niin he

kaikki kilvan olivat hokeneet. Eikä kenelläkään näyttänyt olevan
silmiä eikä korvia muille kuin tuolle Eugen Konstantinowitschille.

Kauniit silmät hänellä oli, syvät tumman siniset! Ja sellainen

korkea ajattelijan otsa! Kuuli sen hänen puheestaankin, ettei hän
ollut mikään sisällyksetön mies. Mutta juuri siksi harmitti, kun ei
tuollainen mies suvainnut ensinkään huomata häntä, Elenaa, jonka
sanoille muilla oli tapana taputtaa käsiään.

Hyvästijättäessään oli Elena luonut häneen kaikkein kauneimman

katseensa. Mutta sekin oli ollut tuhlattua hyvyyttä. Sen oli hän
huomannut kaikesta. Eugen Konstantinowitschin katse oli vain
sipaisemalla pyyhkäissyt hänen ohitsensa.
 Muuten näkyikin Konstantinowitsch enemmän kiinnittävän
huomiota siihen, mistä puhuttiin kuin siihen, mitä hän näki. Sen oli
Elena pannut merkille.

Tähän asti olivat Elenan ajatukset liidelleet asiasta toiseen yhtä

kepeästi kuin kesäperhoset kukasta kukkaan. Tästä puoleen ne
itsepintaisen johdonmukaisesti kohdistuivat yhteen ainoaan ja
tarkoin määrättyyn kohtaan: päivälliskutsuihin, joissa Elena tiesi
yhtyvänsä Eugen Konstantinowitschiin. Siellä Elena tahtoi päästä
selville siitä, eikö Eugen Konstantinowitsch ollut mies niinkuin
muutkin, eikö hänellä ollut silmiä nähdäkseen, korvia kuullakseen.

Elena huolehti kutsuihin aijotun puvun jokaisesta yksityisseikasta

kuin rynnäkköön johtava päällikkö joukkonsa järjestyksestä.

Kampaajatar vakuutti, että tukanlaittotapa, jota hän nyt oli

käyttänyt, oli "taivaallisen" kaunista ja Sergius pysähtyi hymähtäen
kynnykselle nähdessään vaimonsa.

Elena läksi kutsuihin voitonvarmana, joskin jännitettynä. Hän

palasi vaiteliaana ja ajattelevana. Hän oli ensi kertaa eläissään
tavannut miehen, jossa huomasi sisältöä ja syvyyttä enemmän kuin
kenessäkään muussa, miehen, joka ehkä juuri siitä syystä piti häntä
liian tyhjänä ja mitättömänä. Hän oli vaa'alla punnittu ja havaittu liian
köykäiseksi.

Elena oli valtaistuimeltaan kukistettu, nöyryytetty nainen. Hän oli

suuttunut. Hän kapinoi ja oikkuili, kärsi itse ja pani muita kärsimään.
Hän koetti uskotella itselleen, että hän sairasti loukattua ylpeyttä,
mutta sisimmässään tunsi hän syiden olevan syvemmällä.
 Ärtyisyydestään ja jokapäiväisistä pikkuharmeista huolimatta tunsi
Elena, että hänen elämäänsä oli tullut entistä enemmän sisältöä.
Hän oli päässyt näkemään sellaista, jota ei ennen ollut nähnyt,
kokemaan jotain ennen kokematonta. Hän tiesi rikastuneensa. —
Mutta samalla tunsi hän, että hän nyt oli kulkemassa kohden jotain
suurta ja raskasta.

Ja minkä hän aavisti tulevaksi, se tuli.

Eräänä iltana, kun Sergiuksella oli kiireellisiä töitä, laittautui Elena

Anna Paulownan luo iltaa viettämään. Jo etehisessä huomasi hän
Eugen Konstantinowitschin päällysvaatteet ja lähestyessään
huonetta, missä vieraat istuivat, kuuli hän naisen äänen, josta kohta
arvasi, että se oli Konstantinowitschin äidin ääni.

Elena näki nyt ensi kertaa tuon hienon, vanhan naisen, jonka
läheisestä ystävyyssuhteesta poikaan hän viime aikoina oli kuullut
paljon puhuttavan. Illan kuluessa kääntyi puhe äidinrakkauteen. "Se
on itsekkäisyyttä, sulaa itsekkäisyyttä", lennätti Elena tulemaan kuin
uhalla.

Hieno, vanha nainen sohvannurkassa liikahti hieman.

— Se on aivan totta, hän sanoi luoden pitkän, tutkivan, mutta

samalla ystävällisen katseen Elenaan. — Siinä on kovin paljon
itsekkäisyyttä. — Minua vain ihmetyttää, että te jo nuorena olette
tullut siihen kokemukseen. Te olette päässyt pintaa paljoa
syvemmälle.

Miten Elenan poskia poltti! Syytöksenä esiin viskattu sana

palautettiin kiitoksella ja tunnustuksella.
 Ja Eugen Konstantinowitschin syvä katse siirtyi äidistä Elenaan ja
Elenasta äitiin. Vihdoin hän sanoi matalan sointuvalla äänellään: —
Minulla on aivan vastakkainen kokemus. Sentähden saan ja täytyy
minun
panna vastalauseeni.

Elena muisti alppijärven piiloon peittynyttä pintaa nähdessään

katseen, minkä Eugen pitkien silmäripsien alta lähetti hänelle.

— Hyvä ja paha ovat usein peloittavan lähellä toisiaan. — Äiti

jatkoi puhetta. — Ei sitä hyvää, jolla ei vaaransa, ei pahaa, josta ei
hyvä voi oraalle nousta.

— Ja kuitenkin ovat ne vastakkaista alkujuurta, niin lähellä toisiaan

kuin ovatkin. — Äidin ja pojan katseet sulivat sisäistä ymmärtämystä
osoittavina toisiinsa.

Elena teki lähtöä varemmin kuin oli aikonutkaan. Viskautuessaan

ajurin rekeen tunsi hän vapisevansa kuin haavanlehti. Eugen oli
saattanut häntä etehiseen, oli auttanut turkit hänen päälleen ja
katsellut niin sydämellisen lämpimästi kuin ei koskaan ennen. Hän oli
tänään ollut kuin muuttunut mies suhteessaan Elenaan. Äidin
läheisyyskö sen vaikutti vaiko mahdollisesti se, minkä hän
etehisessä ilmoitti: että he nyt tapasivat viime kerran.

Hitaan hitaasti nousi Elena kotinsa portaita. Etehisessä näki hän

raollaan olevasta ovesta miehensä työhuoneeseen. Sähkölamppu
pöydällä loi varjostimen takaa vihertävää valoa huoneeseen. Sergius
istuu kumartuneena kirjoituspöydän ääressä. Kynä rapsahteli hiljaa
ja tasaisesti.
 Elena tunsi pistoksen sisimmässään. Ei sinne, ei mistään
hinnasta. Hän ei voinut.

Muutaman minuutin kuluttua raottaa hän lastenkamarin ovea.

Tanja
Iwanowna, lastenhoitaja, kuorsailee kuuluvasti nurkassaan.
Ovenpuoleisella seinänvierustalla nukkuvat pikkutytöt.

Elena lähestyy tyttöjään. Mascha nukkuu käsi leuan alla, suu

viehättävässä hymyssä. Näyttää siltä kuin näkisi hän kaunista unta.
Pikku Tamara makaa aivan mykkyrässä, kasvot painettuina
vuoteeseen ja ruumis osaksi koholla, ihan kuin olisi hän ollut
polvillaan ja siihen nukahtanut.

Äiti korjaa asentoja ja peittelee. Yhtäkkiä tuntee hän, että hänen

katsettaan väkipakolla vetää huoneen vastaiselle puolelle.

— Aljoscha, hän sanoo melkein nuhtelevasti. Hän näkee puoli

pimeässä kaksi intohimoisesti ikävöivää silmää. Ne kutsuvat häntä.
"Aljoscha", toistaa hän ja painuu polvilleen vuoteen viereen.

Samassa tuntee hän pojan käsivarret kaulallaan lujassa,

kiihkeässä puristuksessa.

— Si-nä tulit kui-ten-kin.— Lapsi änkytti liikutuksesta.

— Oletko odottanut minua? — Elena saa sen vaivoin sanotuksi.

— Minä odotan sinua aina, aina, kun olet poissa. — Taas pitkä
intohimoinen puristus.

— Rakas pikku poikani!

 — Ei kukaan ole niin kaunis, ei kukaan ole niin hyvä kuin sinä äiti!
Äiti, äiti, minä rakastan sinua niin.

He painuvat toistensa syliin ja itkevät. Toinen itkee ilosta. Äiti on

tullut hänen luokseen niinkuin ei koskaan ennen. Hän tuntee sen.

Toinen, mitä hän itkee? Itkeekö hän äitiyden rikkautta vaiko toisen,
ennen aavistamattoman tunteen raskautta? Itkeekö ehkä sitä, ettei
lapsen lailla saa antaa valtaa sydämensä ikävöiville vaatimuksille?

Vasta kun Aljoscha pitkien hellien hyväilyjen jälkeen on vaipunut

uneen, jättää äiti hänet, itse alkaakseen unetonta yötä.

— Kyllä te vielä opitte tuntemaan äidin rakkautta suurena elämän

siunauksena. — Niin oli Eugen Konstantinowitsch sanonut. Ja
lämmin katse oli seurannut sanoja. Mutta se katse oli kirkas ja
intohimoton. Se ei pyytänyt. Se siunasi.

— Me lähdemme parin päivän perästä Ranskaan. Kaiketi

jäämmekin sinne.
Ilmanala siellä sopii äidilleni.

Miksi ilmotti hän tätä Elenalle etehisessä auttaessaan hänen

päälleen?
Olisiko hän aavistanut —? Tai olisikohan hän itse kaikesta huolimatta
—?

Ei, ei! Se oli yhdentekevää! Heidän tiensä erosivat nyt joka

tapauksessa ainiaaksi.

— Äidinrakkaus, — antava rakkaus, — elämän suurin siunaus!

Siihen oli
Eugen viitannut. Se oli hänen jäähyväislahjansa.
 *****

Tanja Iwanowna, entinen imettäjä, nykyisin lastenhoitaja, kysyy

seuraavina päivinä itseltään, onko hänellä syytä tulla
mustasukkaiseksi emännälleen. Ennen ei tämä liiaksi ole muistanut
lastenkamaria. Nyt näyttää hän aikovan asettua asumaan sinne.

Tanja rauhottuu kuitenkin pian. Äidin huolenpito näkyy enin

kohdistuvan poikaan. Eikä Tanja ole imettänyt Aljoschaa, tyttöjä
ainoastaan. Muutos kääntyy siis pikemmin voitoksi kuin tappioksi.

Sergius Michailowitschkin alkaa huomata, että hänen kodissaan

on tapahtunut jokin muutos. Elena on harvoin kyläilypuvussa ja
kotona on poika miltei aina hänen luonaan.

Sergius on kuin kuormasta päässyt. Aljoschan miettivät, surulliset

silmät ovat aina häntä vaivanneet. Ne ovat aivan kuin syyttäneet
häntä jostakin. Mutta minkä hän sille on voinut, ettei äiti ennen ole
huomannut noiden silmien pyyntöä. Hän, isä, joka hankkii leipää
perheelleen, koettaa olla hyvä puoliso ja isä. Eihän hän voi sen
enempää.

— Teistä on tullut vankat ystävät, isä huomauttaa kerran

hyvämielisenä ja myhähdellen.

— Aljoscha ei ole oikein terve. Minä vien hänet huomenna

lääkäriin.

Elena antaa puheelle odottamattoman käänteen. Sitte nousee hän

hätäisesti ja asettuu soittamaan.

*****
 Seuraavana päivänä suunniteltiin ulkomaanmatkaa talossa.
Lääkäri oli sanonut Aljoschan sydäntä heikoksi. Poika oli vietävä
vahvistumaan. Silloin vahvistuisi sydänkin.

*****

He ovat nyt Riesengebirgessä, ovat olleet täällä jo monta

kuukautta. He ovat muuttaneet ylemmä jota enemmän kesä on
edistynyt. Nyt asuvat he korkealla, ihanalla, aurinkoisella rinteellä
lähellä Kirche Wangia, mistä koko laakso metsäisine rinteineen,
kylineen ja laidunmaineen viehättävän kauniina tarjoutuu kulkijan
ihailtavaksi.

Parasta kaikesta täällä on kuitenkin tämä puhdas, kepeä tunturi-

ilma. Miten usein onkaan Elena sitä sydämessään siunannut. Se ei
vaivaa heikkoa, väsynyttä sydäntä. Se säästää voimaa ja luo
voimaa. Se palauttaa punan poskille ja saa silmät säteilemään.

Elena on nähnyt sen Aljoschassa. Ja sittekin hän pelkää. Mitä?

Sitä hän ei tiedä itsekään, ellei hän pelkää jotain kovaa,
aavistamatonta kohtalon iskua, joka voisi eroittaa heidät, äidin ja
pojan toisistaan nyt juuri, kun he ovat päässeet aavistamaan, mitä
he toisissaan omistavat ja että heidän on mahdoton elää erotettuina
toisistaan.

Äiti ja poika ovat aina yhdessä. Ainoastaan joskus, kun äiti hyvin
pyytää, jättää Aljoscha äidin leikkiäkseen ikätoverinsa Friedrichin
kanssa.

Vaikka pojat ovat yhdenikäiset, on Friedrich Aljoschaa päätä

pitempi. Hän on voimakas, rotevarakenteinen, vaaleatukkainen
germaani. Aljoscha on hintelävartaloinen, kellahtavan kalpea
iholtaan ja hänen suuret, mustat silmänsä katsovat kypsänkysyvinä
ihmisiin.

Elena koettaa parhaansa edistääkseen poikien ystävyyttä. Hän

pelkää pikku Aljoschansa kypsää katsetta ja otsaa, jonka takana
piilee niin paljon ajatuksia. Pojan henkinen kypsyys ja voimien
heikkous kohdistuu syytöksenä häneen, äitiin. Ensin jätti hän
lapsensa ikävöimään, itse huvitellessaan. Sitte antoi hän oman
suuren surunsa kypsyttää poikaa samalla kuin itseään, — välillisesti
joskaan ei suoranaisesti.

Elena pelkää niitä hehkuvia tunteita, joita hän löytää lapsensa

sielussa. Hän pelkää ennenaikaista kypsymistä, joka ei koskaan
tiedä hyvää. Siitä syystä hän myöskin kannustaa Aljoschaa
ihailemaan Friedrichiä, joka osaa ampua jousipyssyllä, osaa
ratsastaa, voimistella ja uida.

Elena rupeaa itsekin harrastamaan tätä kaikkea. Hän tulee

lapseksi lapsensa tähden. "Lapseksi nyt juuri, kun suuri suru on
kypsyttänyt äidiksi ja ihmiseksi", hän ajattelee surunvoittoisesti
itsekseen.

Ainoastaan illoin, kun Aljoscha on nukkunut äidin käsi omassaan,

tulee aika, jolloin Elena saa elää omaa elämäänsä. Silloin hän
nousee, uskoo nukkuvan lapsen hoitajalle, uskolliselle Marialle, ja
hiipii itse ulos.

Etelän yöllisellä taivaalla loistavat jo tähtivalot. Päivän levoton

hyörinä on asettunut. Karjankellotkaan eivät enää kilahtele.
Laaksossa levätään, vuorien rinteillä samoin. Ainoastaan tunturikoski
ja metsän puut pitävät vielä puhetta keskenään.
 Elena astelee yksinäistä tunturipolkua. Hänen katseensa kohoaa
ylöspäin. Ylöspäin kutsuvat taivaan tuikkivat tulet. Ylöspäin ikävöi
hänen oma mielensä.

Hän ajattelee Eugen Konstantinowitschiä, — ei pyytäen

intohimoisen sielunsa hehkulla, — hän ajattelee häntä elämänsä
kauneimpana muistona, jota hän kiittää syntymisestään
korkeampaan ja syvempään elämään.

Uskollinen itselleen on hän aina tahtonut olla. Mutta että ihminen

voi olla uskollinen joko alhaisemmalle tai ylhäissyntyiselle minälleen,
on vasta nyt selvennyt hänelle. Suru sen selvitti. Tai tekikö sen tuo
korkea otsa ja nuo syvät silmät, joita hän ei saanut rakastaa, mutta
joiden kautta hän kuitenkin oppi aavistamaan entistä parempaa
elämän sisältöä.

Elena tuntee sielunsa kohotetuksi yli kaiken pienen, maisen ja

matalan. Hän tuntee sen läheisyyttä, joka on oleellista, on elämän
ydin ja sisältö.

Onko se Jumala?

Hän ei voi määritellä, ei selvittää, mutta hän tuntee, että hän

tahtoo vapautua kaikesta muusta ja elää sille. Hän rukoilee voimaa
tullakseen hyväksi äidiksi ja hyväksi ihmiseksi. Luonnon syvä rauha
huokuu lääkitystä haavoihin. On kuin siunaavat kädet koskettaisivat
sairasta ja värähtävää hänen sisimmässään. Nääntyvä saa uutta
voimaa. Kiitos puhkee huulille.

*****