32824

Solid-phase Extraction Colin F.
Poole
(Editor)
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/solid-phase-extraction-colin-f-poole-editor/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Liquid-phase Extraction Poole Colin F. (Ed.)
https://ebookmass.com/product/liquid-phase-extraction-poole-
colin-f-ed/
Gas Chromatography (Handbooks in Separation Science)

2nd Edition Colin Poole (Editor)
https://ebookmass.com/product/gas-chromatography-handbooks-in-
separation-science-2nd-edition-colin-poole-editor/
Solid-Solid, Fluid-Solid, Fluid-Fluid Mixers 1st

Edition Jean-Paul Duroudier
https://ebookmass.com/product/solid-solid-fluid-solid-fluid-
fluid-mixers-1st-edition-jean-paul-duroudier/
Diabetes For Dummies 6th Edition Simon Poole
https://ebookmass.com/product/diabetes-for-dummies-6th-edition-
simon-poole/
PeriAnesthesia Nursing Core Curriculum E-Book:
Preprocedure, Phase I and Phase II PACU Nursing – Ebook
PDF Version
https://ebookmass.com/product/perianesthesia-nursing-core-
curriculum-e-book-preprocedure-phase-i-and-phase-ii-pacu-nursing-
ebook-pdf-version/
On Revolutions Colin J Beck
https://ebookmass.com/product/on-revolutions-colin-j-beck/
Sustainable Metal Extraction from Waste Streams Chauhan
https://ebookmass.com/product/sustainable-metal-extraction-from-
waste-streams-chauhan/
Mixed-Phase Clouds Observations and Modeling Constantin

Andronache
https://ebookmass.com/product/mixed-phase-clouds-observations-
and-modeling-constantin-andronache/
Phase diagrams and thermodynamic modeling of solutions

Pelton
https://ebookmass.com/product/phase-diagrams-and-thermodynamic-
modeling-of-solutions-pelton/
Handbooks in Separation Science
The goal of the series and volume editors is to develop a new vehicle for collating, interpreting,
and disseminating the essential fundamental and practical information of separation science for
future generations of separation scientists and to do this by creating the seminal work in the field.
Each volume is designed to cover a specific topic and contains relatively succinct chapters with a
sharp focus and clear presentation contributed by leading scientists in the field. The target audi-
ence for these volumes is professional scientists with responsibility for managing or participating
in research projects in either academia or industry. Included in this group are graduate students
and professionals in disciplines other than separation science seeking insight into a topic at a
level associated with current capabilities. The current volume follows on from the success of
earlier volumes with additional volumes in production or planned for the future.
2012dC.F. Poole (Editor). Gas Chromatography

2013dS. Fanali, P.R. Haddad, C.F. Poole, P. Schoenmakers, D. Lloyd (Editors).
Liquid Chromatography: Fundamentals and Instrumentation
S. Fanali, P.R. Haddad, C.F. Poole, P. Schoenmakers, D. Lloyd (Editors).
Liquid Chromatography: Applications
2015dC.F. Poole (Editor). Instrumental Thin-Layer Chromatography
A. Gorak, E. Sorensen (Editors). Distillation: Fundamentals and Principles
A. Gorak, H. Schoenmakers (Editors). Distillation: Operation and Applications
A. Gorak, Z. Olujic (Editors). Distillation: Equipment and Processes
2017dC.F. Poole (Editor). Supercritical Fluid Chromatography
S. Fanali, P.R. Haddad, C.F. Poole, M.-L. Riekkola (Editors). Liquid Chromatography:
Fundamentals and Instrumentation, Second Edition
S. Fanali, P.R. Haddad, C.F. Poole, M.-L. Riekkola (Editors). Liquid Chromatography:
Applications, Second Edition
C.F. Poole (Editor). Capillary Electromigration Separation Methods
2018dA.F. Ismail, M.A. Rahman, M.H.D. Othman, T. Matsuura (Editors). Membrane
Separation Principles and Applications: From Material Selection to Mechanisms and Industrial
Uses
2019dC.F. Poole (Editor). Liquid-Phase Extraction
Solid-Phase Extraction
Edited by
Colin F. Poole
Elsevier
Radarweg 29, PO Box 211, 1000 AE Amsterdam, Netherlands
The Boulevard, Langford Lane, Kidlington, Oxford OX5 1GB, United Kingdom
50 Hampshire Street, 5th Floor, Cambridge, MA 02139, United States
Copyright © 2020 Elsevier Inc. All rights reserved.

No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means,
electronic or mechanical, including photocopying, recording, or any information storage
and retrieval system, without permission in writing from the publisher. Details on how to
seek permission, further information about the Publisher’s permissions policies and our
arrangements with organizations such as the Copyright Clearance Center and the
Copyright Licensing Agency, can be found at our website: www.elsevier.com/permissions.
This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by
the Publisher (other than as may be noted herein).
Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and
experience broaden our understanding, changes in research methods, professional
practices, or medical treatment may become necessary.
Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in
evaluating and using any information, methods, compounds, or experiments described
herein. In using such information or methods they should be mindful of their own safety
and the safety of others, including parties for whom they have a professional responsibility.
To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or
editors, assume any liability for any injury and/or damage to persons or property as a matter
of products liability, negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods,
products, instructions, or ideas contained in the material herein.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
A catalog record for this book is available from the Library of Congress
British Library Cataloguing-in-Publication Data

A catalogue record for this book is available from the British Library
ISBN: 978-0-12-816906-3
For information on all Elsevier publications visit our website

at https://www.elsevier.com/books-and-journals
Publisher: Susan Dennis

Acquisition Editor: Kathryn Eryilmaz
Editorial Project Manager: Redding Morse
Production Project Manager: Omer Mukthar
Cover Designer: Greg Harris
Typeset by TNQ Technologies

Contributors
Abbi Abdel-Rehim Faculty of Science and Engineering, University of Manchester,

Manchester, United Kingdom
Mohamed Abdel-Rehim Department of Clinical Neuroscience, Center for Psychi-
atry Research, Karolinska Institutet and Stockholm County Council, Stockholm,
Sweden
Martha B. Adaime Laboratory of Pesticide Residue Analysis (LARP), Chemistry
Department, Federal University of Santa Maria, Santa Maria, Rio Grande do Sul,
Brazil
Hossam Al-Suod Department of Environmental Chemistry and Bioanalytics,
Faculty of Chemistry, Nicolaus Copernicus University, Torun, Poland; Centre for
Modern Interdisciplinary Technologies, Nicolaus Copernicus University, Torun,
Poland
Beatriz Albero Departamento de Medio Ambiente y Agronomía, Instituto Nacional
de Investigaci
on y Tecnología Agraria y Alimentaria (INIA), Madrid, Spain
Tahereh Golzari Aqda Environmental and Bio-Analytical Laboratories, Depart-
ment of Chemistry, Sharif University of Technology, Tehran, Iran
Sergio Armenta Department of Analytical Chemistry, Research Building,
University of Valencia, Valencia, Spain
María Asensio-Ramos Instituto Volcanol ogico de Canarias (INVOLCAN), INtech
La Laguna, San Crist
obal de La Laguna, Tenerife, Islas Canarias, Espa~na
Sara Asgari Environmental and Bio-Analytical Laboratories, Department of
Chemistry, Sharif University of Technology, Tehran, Iran
Sanka N. Atapattu CanAm Bioresearch Inc., Winnipeg, MB, Canada
Habib Bagheri Environmental and Bio-Analytical Laboratories, Department of
A. Ballester-Caudet Miniaturization and Total Analysis Methods (MINTOTA)
Research Group, Departament de Química Analítica, Facultat de Química. Universitat
of Valencia, Valencia, Spain
xii Contributors
Francesc Borrull Department of Analytical Chemistry and Organic Chemistry,

Universitat Rovira i Virgili, Tarragona, Spain
Bogusław Buszewski Department of Environmental Chemistry and Bioanalytics,
Faculty of Chemistry, Nicolaus Copernicus University, Torun, Poland; Centre for
Modern Interdisciplinary Technologies, Nicolaus Copernicus University, Torun,
Poland
P. Campíns-Falc o Miniaturization and Total Analysis Methods (MINTOTA)
S. Cardenas Departamento de Química Analítica, Instituto Universitario de
Investigaci
on en Nanoquímica (IUNAN), Edificio Marie Curie (anexo), Campus de
Rabanales, Universidad de C
ordoba, C
ordoba, Spain
Beibei Chen Department of Chemistry, Wuhan University, Wuhan, Hubei, China
Yanlong Chen School of Chemistry, Sun Yat-sen University, Guangzhou,
Guangdong, PR China
Miguel de la Guardia Department of Analytical Chemistry, Research Building,
University of Valencia, Valencia, Spain
ulia A. de Oliveira Laboratory of Pesticide Residue Analysis (LARP), Chemistry
J
Brazil
M.C. Díaz-Li~ n
an Departamento de Química Analítica, Instituto Universitario de
Investigaci
ordoba, C
ordoba, Spain
Jianwei Dong School of Chemistry, Sun Yat-sen University, Guangzhou,
Guangdong, PR China
Antonio Martín Esteban Departamento de Medio Ambiente y Agronomía, INIA,
Madrid, Spain
Francesc A. Esteve-Turrillas Department of Analytical Chemistry, Research
Building, University of Valencia, Valencia, Spain
Nestor Etxebarria Department of Analytical Chemistry, Faculty of Science and
Technology, University of the Basque Country (UPV/EHU), Basque Country, Spain;
Research Centre for Experimental Marine Biology and Biotechnology (PIE),
University of the Basque Country (UPV/EHU), Basque Country, Spain
uria Fontanals Department of Analytical Chemistry and Organic Chemistry,
N
Leon Fuks Centre of Radiochemistry and Nuclear Chemistry, Institute of Nuclear
Chemistry and Technology, Warszawa, Poland
Contributors xiii
Kenneth G. Furton International Forensic Research Institute, Department of

Chemistry and Biochemistry, Florida International University, Miami, FL, United
States
Belén Gonz alez-Gaya Department of Analytical Chemistry, Faculty of Science and
Man He Department of Chemistry, Wuhan University, Wuhan, Hubei, China
Irena Herdzik-Koniecko Centre of Radiochemistry and Nuclear Chemistry,
Institute of Nuclear Chemistry and Technology, Warszawa, Poland
R. Herr aez-Hernandez Miniaturization and Total Analysis Methods (MINTOTA)
Bin Hu Department of Chemistry, Wuhan University, Wuhan, Hubei, China
Abuzar Kabir International Forensic Research Institute, Department of Chemistry
and Biochemistry, Florida International University, Miami, FL, United States
Hian Kee Lee National University of Singapore Environmental Research Institute,
National University of Singapore, Singapore, Singapore; NUS Graduate School for
Integrative Sciences and Engineering, National University of Singapore, Singapore,
Singapore; Department of Chemistry, National University of Singapore, Singapore,
Singapore; Tropical Marine Science Institute, National University of Singapore,
Singapore, Singapore
Gongke Li School of Chemistry, Sun Yat-sen University, Guangzhou, Guangdong,
PR China
Yanxia Li School of Chemistry, Sun Yat-sen University, Guangzhou, Guangdong,
PR China
opez-Lorente Departamento de Química Analítica, Instituto Universitario de
A.I. L
Investigaci
ordoba, C
ordoba, Spain
R. Lucena Departamento de Química Analítica, Instituto Universitario de Inves-
tigaci
on en Nanoquímica (IUNAN), Edificio Marie Curie (anexo), Campus de Raba-
nales, Universidad de C
ordoba, C
ordoba, Spain
Faranak Manshaei Environmental and Bio-Analytical Laboratories, Department of
Rosa M. Marcé Department of Analytical Chemistry and Organic Chemistry,
xiv Contributors
Mohammad Mahdi Moein Department of Clinical Neuroscience, Center for

Psychiatry Research, Karolinska Institutet and Stockholm County Council,
Stockholm, Sweden
Y. Moliner-Martinez Miniaturization and Total Analysis Methods (MINTOTA)
C. Molins-Legua Miniaturization and Total Analysis Methods (MINTOTA)
Rosa Montes Department of Analytical Chemistry, Nutrition and Food Science,
IIAA e Institute for Food Analysis and Research, Universidade de Santiago de
Compostela, Santiago de Compostela, Spain
Aline L.H. M€uller Laboratory of Pesticide Residue Analysis (LARP), Chemistry
Brazil
Nyi Nyi Naing National University of Singapore Environmental Research Institute,
National University of Singapore, Singapore, Singapore
Oscar N un~ez Department of Chemical Engineering and Analytical Chemistry, Uni-
versity of Barcelona, Barcelona, Spain; Serra H
unter Fellow, Generalitat de Catalunya,
Barcelona, Spain
Maitane Olivares Department of Analytical Chemistry, Faculty of Science and
Research Centre for Experimental Marine Biology and Biotechnology (PIE), Univer-
sity of the Basque Country (UPV/EHU), Basque Country, Spain
Rosa Ana Pérez Departamento de Medio Ambiente y Agronomía, Instituto Nacio-
nal de Investigaci
Valérie Pichon Department of Analytical, Bioanalytical Sciences and Miniaturiza-
tion, UMR, CBI, ESPCI Paris, PSL Research University, Paris, France; Sorbonne
University, Paris, France
Colin F. Poole Department of Chemistry, Wayne State University, Detroit, MI,
United States
Osmar D. Prestes Laboratory of Pesticide Residue Analysis (LARP), Chemistry
Brazil
Ailette Prieto Department of Analytical Chemistry, Faculty of Science and Technol-
ogy, University of the Basque Country (UPV/EHU), Basque Country, Spain; Research
Centre for Experimental Marine Biology and Biotechnology (PIE), University of the
Basque Country (UPV/EHU), Basque Country, Spain
Contributors xv
Maria Eugênia C. Queiroz Departamento de Química, Faculdade de Filosofia

Ciências e Letras de Ribeir~ao Preto, Universidade de S~ao Paulo, Ribeir~ao Preto, SP,
Brasil
José Benito Quintana Department of Analytical Chemistry, Nutrition and Food
Science, IIAA e Institute for Food Analysis and Research, Universidade de Santiago
de Compostela, Santiago de Compostela, Spain
María Ramil Department of Analytical Chemistry, Nutrition and Food Science,
Omid Rezvani Environmental and Bio-Analytical Laboratories, Department of
Rosario Rodil Department of Analytical Chemistry, Nutrition and Food Science,

Miguel Angel Rodríguez-Delgado Departamento de Química, Unidad Departa-
mental de Química Analítica, Facultad de Ciencias, Universidad de La Laguna
(ULL). Avenida Astrofísico Francisco Sanchez, San Cristobal de La Laguna, Tenerife,
Espa~
na
Ruth Rodríguez-Ramos Departamento de Química, Unidad Departamental de
Química Analítica, Facultad de Ciencias, Universidad de La Laguna (ULL). Avenida
Astrofísico Francisco Sanchez, San Crist
obal de La Laguna, Tenerife, Espa~na
Jack M. Rosenfeld Department of Pathology and Molecular Medicine, McMaster
University, Hamilton, ON, Canada
Yoshihiro Saito Department of Applied Chemistry and Life Science, Toyohashi
University of Technology, Toyohashi, Aichi, Japan

Alvaro Santana-Mayor Departamento de Química, Unidad Departamental de
Javier Saurina Department of Chemical Engineering and Analytical Chemistry,
University of Barcelona, Barcelona, Spain
Sonia Sentellas Department of Chemical Engineering and Analytical Chemistry,
University of Barcelona, Barcelona, Spain
Barbara Socas-Rodríguez Departamento de Química, Unidad Departamental de
Israel D. Souza Departamento de Química, Faculdade de Filosofia Ciências e Letras
de Ribeir~ao Preto, Universidade de S~ao Paulo, Ribeir~ao Preto, SP, Brasil
xvi Contributors
Małgorzata Szultka-Mły nska Department of Environmental Chemistry and

Bioanalytics, Faculty of Chemistry, Nicolaus Copernicus University, Torun, Poland
José L. Tadeo Departamento de Medio Ambiente y Agronomía, Instituto Nacional
de Investigaci
Sze Chieh Tan NUS Graduate School for Integrative Sciences and Engineering,
National University of Singapore, Singapore, Singapore; Department of Chemistry,
National University of Singapore, Singapore, Singapore
Esther Turiel Departamento de Medio Ambiente y Agronomía, INIA, Madrid,
Spain
Ikuo Ueta Department of Applied Chemistry, University of Yamanashi, Kofu,
Yamanashi, Japan
Aresatz Usobiaga Department of Analytical Chemistry, Faculty of Science and
J. Verd u-Andrés Miniaturization and Total Analysis Methods (MINTOTA)
Ling Xia School of Chemistry, Sun Yat-sen University, Guangzhou, Guangdong,
PR China
Renato Zanella Laboratory of Pesticide Residue Analysis (LARP), Chemistry
Brazil
Shakiba Zeinali Environmental and Bio-Analytical Laboratories, Department of
Naiyu Zheng Department of Bioanalytical Sciences, Bristol-Myers Squibb
Company, Princeton, NJ, United States
Olatz Zuloaga Department of Analytical Chemistry, Faculty of Science and
Core concepts and milestones in
the development of solid-phase 1
extraction
Colin F. Poole
Department of Chemistry, Wayne State University, Detroit, MI, United States
1.1 Introduction
The origins of solid-phase extraction are as old as chromatography, which in its early
days was exploited for the isolation of compounds from mixtures by their selective
interaction with a solid stationary phase and subsequent recovery by elution in a
mobile phase. Chromatography and extraction have since diverged in their general
function in chemical analysis and are regarded as complementary techniques today.
Extraction is typically employed for isolation, preconcentration, matrix simplification,
or solvent exchange ahead of the separation and identification of compounds by
chromatographic-based (and other) techniques. The key to understanding the relation-
ship between these common laboratory techniques is to consider extraction as an
enabling technique that modifies sample properties to facilitate a successful separation
and detection of target compounds by the most appropriate technique. In the absence
of an extraction step the sample would appear to be too complex, too dilute or incom-
patible with sustaining instrument performance rendering the analysis unsuccessful.
Overtime the scale, speed, material costs, and level of automation for the extraction
step have adapted to changing laboratory needs. Thus, solid-phase extraction, one
variant of extraction methods, is a dynamic field, and while old, it is still heavily
researched with the flux of advances far from concluded. At the time of writing, it
is reasonable to identify miniaturization, advances in material science, ease of automa-
tion, and compatibility with the goals of green analytical chemistry as the primary
driving forces maintaining the general interest in advancing the techniques of solid-
phase extraction [1e3].
1.2 First generation formats

Solid-phase extraction is based on the transfer of target compounds in a gas, liquid, or
supercritical fluid matrix to a solid sorbent [4]. Typically, the sample containing the
target compounds flows over the solid sorbent which retains the compounds by their
favorable interactions with the sorbent. The sorbent is subsequently separated from the
sample and the target compounds recovered by solvent displacement or thermal
desorption into the gas phase. An early application of solid-phase extraction in the
Solid-Phase Extraction. https://doi.org/10.1016/B978-0-12-816906-3.00001-7

Copyright © 2020 Elsevier Inc. All rights reserved.
2 Solid-Phase Extraction
1950s was the use of activated carbon-filled columns to isolate organic contaminants
from surface waters for toxicity evaluation [5]. The low concentration of contaminants
and the poor capability of instrumental methods to identify compounds and assess their
toxicity at that time resulted in large-scale operations in which thousands of liters of
water were sampled over several days. The introduction of macroreticular porous
polymers in the early 1970s was responsible for redirecting interest in solid-phase
extraction for both field and laboratory applications as well as extending its scope to
air sampling and the isolation of drugs from biological fluids. These sorbents had
reasonable mechanical strength, a large surface area, a large sample capacity, low
water retention, and provided high recovery of target compounds by solvent or thermal
desorption. Compared with activated carbon the overall recovery of target compounds
was generally better and irreversible adsorption and catalytic activity greatly dimin-
ished. These properties together with further improvements in instrumental methods
facilitated a general downsizing of sorbent beds, a reduction in sample size, and
increasing use of solid-phase extraction as a general laboratory technique for a wider
range of applications than was previously the case [6,7]. Porous polymers of high ther-
mal stability and low water retention were responsible for revolutionizing the analysis
of volatile organic compounds in air and purge gas samples from dynamic stripping of
volatile organic compounds from aqueous solution. Compounds trapped on the
sorbent bed were thermally desorbed directly into a gas chromatograph for analysis
eventually leading to fully automated sampling and analysis systems for routine use
[8,9]. The general acceptance of solid-phase extraction for sampling liquids, however,
occurred later in the early 1980s with the introduction of disposable cartridge devices
containing silica-based chemically bonded sorbents of a suitable particle size for sam-
ple processing by gently suction [10e14]. Within a few years cartridge-based solid-
phase extraction was considered a suitable alternative to liquid-liquid extraction for
many applications and entered a period of evolutionary change. Typical cartridge
devices consist of short columns (generally an open syringe barrel) containing sorbent
with a nominal particle size between 20 and 60 mm, preferably with a narrow particle
size range, packed between porous plastic or metal frits, Fig. 1.1. A wide range of
sorbent chemistries (silica-based chemically bonded, mixed mode, porous polymer,
restricted access media, molecularly imprinted polymers, immunosorbent, bonded
cryptands, etc.) are available today providing for the diverse application base of
modern cartridge-based solid-phase extraction [12e14]. Low-volume cartridges or
precolumn devices soon appeared as the basis of online integrated systems for automa-
tion of the sampling and separation processes, in for example, solid-phase extraction
(SPE)-liquid chromatography (LC), SPE-gas chromatography (GC), SPE-capillary
electrophoresis (CE), SPE inductively coupled plasma spectroscopy (ICP) and
LC-SPE-nuclear magnetic resonance spectroscopy (NMR). By the mid-1990s these
systems had matured into robust practical systems in use in many laboratories with
a high sample workload and little variation in sample matrix, for example, drugs in
biological fluids, contaminants in surface waters, target compounds in food extracts,
etc. [15e18]. Standard solid-phase extraction procedures lend themselves to automa-
tion using robotic platforms or special purpose processing units that simultaneously
extract and prepare samples for separation [12,19]. Multiwell plates with a sorbent
Core concepts and milestones in the development of solid-phase extraction 3
Figure 1.1 Solid-phase extraction using a cartridge device for liquid samples (A) and gas-phase
samples (B).
bed at the bottom of the well combined with liquid handling robots are suitable for
high-throughput parallel sample processing [20].
Cartridge-based solid-phase extraction was initially marketed as a replacement for
traditional liquid-liquid extraction. Traditional liquid-liquid extraction methods were
viewed as labor intensive, difficult to automate, and frequently plagued by practical
problems, such as emulsion formation. In addition, they tend to consume large
volumes of high purity solvents, some of which are considered significant health
hazards with high disposal costs [5,12,21]. Cartridge-based solid-phase extraction pro-
cedures, on the other hand, were more economical, afforded shorter sample processing
times, consumed less solvent, and allowed for simpler sample handling procedures.
They are also more convenient for field sampling because they minimize the transport
and storage problems associated with bulk samples, which have to be returned to the
laboratory for processing. These arguments, although persuasive at the time, are not as
true today. Modern liquid-liquid extraction procedures in their several forms, known
collectively as liquid phase microextraction, address many of the problems associated
with traditional liquid-liquid extraction and compete effectively and complement
solid-phase extraction procedures [22e24].
It should not be overlooked that cartridge-based solid-phase extraction has its own,
albeit different, problems to those of liquid-liquid extraction. The extraction properties
of solid-phase sorbents are not as reproducible as those for solvents. Typical sorbent
surfaces contain more than one functional group in amounts not easily replicated by
synthesis. In addition, their sorption properties are typically more adversely affected
by contaminants. Sorbents also tend to have a higher level of extractable contaminants
originating from the manufacturing process and from packaging materials. This
chemical background may interfere in the subsequent sample analysis. Rinsing of
the sorbent bed prior to use and using blanks to establish background contamination
levels diminishes sample throughput and adds significantly to solvent consumption
and sample processing costs. Sorbents are also affected by sample processing condi-
tions, such as overloading, displacement of target compounds by excess matrix, and
blocking of sorbent pores. These problems easily go unnoticed resulting in unforeseen
changes in the recovery of target compounds.
Solid-phase microextraction (SPME) was introduced in 1990 as an alternative
approach to cartridge-based solid-phase extraction, which was well established by
this time [3,25]. It is sometimes thought of as a miniaturized version of solid-
phase extraction as implied by its name, but this is not the case. The downscaling
of solid-phase extraction to accommodate small sample volumes, but otherwise
incorporating the same extraction principles, is correctly known as porous membrane
protected micro-solid-phase extraction, or simply micro-solid-phase extraction
(mSPE) and first appeared in 2006 [26,27]. It employs a small sorbent bed enclosed
in a porous membrane allowing solvent and low-mass compounds access to the sor-
bent bed while excluding macromolecules. The ratio of sample volume to sorbent
surface area (or volume) is low in the relative sense but large compared with the fiber
format used in solid-phase microextraction, and exhaustive extraction of target com-
pounds remains the general goal. The fiber format employs a thin layer of immobi-
lized extraction phase coated on the outside of a fused-silica or metal-wire support.
The extraction fiber is attached to the plunger of a modified microsyringe which both
protects and facilitates manipulation of the fiber during sampling, Fig. 1.2 [28]. The
main difference between solid-phase microextraction and solid-phase extraction is
the extreme ratio of the sample to sorbent volume or surface area. An extremely small
amount of sorbent is utilized in comparison to the sample volume in solid-phase
microextraction and exhaustive extraction of target compounds is not favored. Typi-
cally only a small portion of the target compounds is extracted from the sample
(negligible depletion unless the distribution constant is unusually large). This amount
increases with the extraction time until equilibrium conditions are reached, as illus-
trated by Fig. 1.3 [29]. For calibration either the linear portion of the preequilibrium
or at or near equilibrium conditions are selected [3,30,31]. The time to reach equilib-
rium can be long, in which case the linear portion of the preequilibrium curve be-
comes the preferred choice. Extraction in the preequilibrium region is kinetically
controlled and mass transfer is dominated by diffusion (stagnant solution) or by
the method of agitation (agitated solution). The selectivity of the extraction process
is usually poor in the preequilibrium region compared with equilibrium sampling.
The latter is controlled by the differences in the extraction phase-sample solution dis-
tribution constants. The small volume of extraction phase favors applications in field
sampling (spot and time weighted average), as it is unnecessary to determine the sam-
ple volume processed. The amount of extracted target compounds is independent of
the sample volume so long as the product of the distribution constant and extraction
phase volume (or surface area) is small compared with the sample volume [29,32].
Solid-phase microextraction can be used for sampling by direct immersion,
headspace extraction, or extraction with membrane protection [28]. It integrates sam-
pling, extraction, concentration, and sample introduction into a single solvent-free step
for gas chromatography and mass spectrometry and with minimal solvent use for
liquid chromatography and capillary electrophoresis. Sample processing requires
Figure 1.2 Device for solid-phase microextraction utilizing a fiber format.
two steps: the distribution of target compounds between the extraction phase and the
sample matrix and desorption of the extracted compounds by thermal desorption
(solventless extraction) or solvent desorption. Only a small volume of solvent is
required for solvent desorption due to the small volume of extraction phase. Thus,
the concentration of target compounds in the desorption solvent is relatively high
even though the amount extracted is considerably less than for exhaustive extraction.
The minimal dilution, or complete transfer in the case of gas phase desorption,
compensates for the low absolute amount of extracted compounds. The often cited
advantages of solid-phase microextraction are its ease of miniaturization, ease of auto-
mation, and straightforward coupling with different measurement systems [2,3,33,34].
The main factors affecting sampling efficiency include: the extraction phase chemistry,
extraction mode, agitation method, sample modification (pH, ionic strength, presence
of organic solvent, etc.), extraction time, and desorption conditions. Limitations
include the small number of commercially available extraction phases, the fragile
nature of fused-silica fibers, limited fiber reusability due to carryover or matrix
contamination, and the short lifetime of physically coated fibers. Problems are more
Figure 1.3 Extraction time profile for sampling with a coated fiber (solid-phase
microextraction). Amount of analyte extracted ¼ n (ne at equilibrium), Kfs ¼ analyte
distribution constant between the extraction phase and sample, Vf ¼ volume of extraction phase,
Vs ¼ sample volume, and Cs ¼ analyte concentration in the sample matrix.
Reproduced from Souza-silva EA, Jiang R, Rodriguez-Lafuente A, Gionfriddo E, Pawliszyn J.
A critical review of the state of the art of solid-phase microextraction of complex matrices I.
Environmental analysis. Trends Anal Chem 2015;71:224e235 with permission.
common with direct immersion in samples of high complexity, such as biological and
food samples, for which the development of biocompatible fiber coatings is an active
research area [35e37].
1.3 Second generation formats

The low packing density typical of cartridge devices results in the use of longer sorbent
beds than necessary to compensate for reduced retention due to channeling [38]. The
larger bed mass, in turn, increases nonspecific matrix adsorption resulting in an
increase in contamination of extracts. The disk format utilizes smaller particles in a
more stable packing configuration to minimize channeling, affording a cleaner chemical
background through reduced matrix adsorption. Solid-phase extraction disks are avail-
able in at least three different formats. Particle-loaded membranes, introduced in 1990,
consist of a web of polytetrafluoroethylene (PTFE) microfibrils, suspended in which are
sorbent particles of about 8e12 mm in diameter [39,40]. These membranes are flexible
with a homogeneous structure containing upwards of 90% (w/w) sorbent particles in the
form of circular disks about 0.5 mm thick with diameters from 4 to 96 mm. For general
use they are supported on a sintered glass disk (or other support) in a standard filtration
apparatus using suction to generate the desired flow through the membrane.
Particle-loaded membranes are also available in a syringe barrel (cartridge) format. In
this case, the sorbent bed contains particles of a larger diameter, about 50 mm, in thicker
disks, about 1.0 mm, sealed into the base of an open syringe barrel. Particle-embedded
glass fiber disks contain 10e30 mm diameter sorbent particles woven into a glass fiber
matrix [41]. The small-diameter disks are rigid and self-supporting, while the larger
diameter disks require a supporting structure similar to particle-loaded membranes.
Laminar disks consist of a sandwich of 10 mm sorbent particles in a consolidated
0.5e1.0 mm bed located between two glass-fiber filters, with a screen to hold the filters
in place [10]. The 50 mm diameter laminar disks are typically mounted in an open
syringe barrel superficially similar to conventional cartridge devices [10].
The slow sample processing rates for large sample volumes typical of cartridges and
their low tolerance to blockage by particles and sorbed matrix components provided
the initial interest in disk technology for environmental applications, such as the
analysis of surface waters for trace contaminants [40]. On account of their larger
cross-sectional area and decreased pressure drop disks allow the use of higher sample
flow rates resulting in shorter sample processing times [38]. An integral prefilter
attached to the top surface of the disk reduces plugging by suspended particles.
Small-diameter disks are suitable for handling samples of restricted volume. Small-
diameter disks facilitate integrated sample processing techniques, such as in-vial
desorption and on-disk derivatization [42]. The large surface area per unit bed mass
of disks facilitates their use for passive sampling in which the disk is suspended in
the sample as opposed to the conventional approach of passing the sample through
the disk in a manner similar to filtration. The slow equilibrium of the extraction pro-
cess, even for agitated solutions, however, is a limitation for laboratory applications
but is less of a concern for field studies [43]. Particle-loaded membranes have been
utilized for biomimetic extraction as surrogate models for bioconcentration and for
toxicity risk assessment [44]. Disk technology contributed directly to the automation
of solid-phase extraction methods through the development of multiwell extraction
plates, used for the cleanup of samples in high-throughput screening techniques in
drug development [20]. The characteristic physical properties of disks have supported
their application for integrated sampling/detection techniques such as in situ radio-
chemical, phosphorescence, and X-ray fluorescence detection and as a substrate for
MALDI mass spectrometry [45e47].
Microextraction by packed sorbent bed (MEPS) was introduced in 2004 as a mini-
aturized version of cartridge-based solid-phase extraction designed for handling small-
sample volumes with a view to easy automation using a laboratory liquid handler
[48,49]. The extraction device is typically a 100e250 mL syringe housing a short
bed containing 1e2 mg sorbent located either between the plunger and the needle
or built into the needle, Fig. 1.4. The MEPS syringe facilitates low-dead volume
sample processing by vertical movement of the plunger with sample and solvent
flow possible in both directions through the sorbent bed in a cyclic fashion. This is
in contrast to conventional solid-phase extraction techniques which utilize a unidirec-
tional flow and a single contact between the sample and solvents and the sorbent bed.
Needle-based extraction formats now include internally coated needles [50] and needle
trap devices with sorbent-packed needles [50,51]. Internally coated needles typically
employ a stainless steel needle internally coated with a 50 mm thick film of immobi-
lized stationary phase resulting in an open structure similar to open tubular columns in
gas chromatography. Typical applications include automated headspace sampling of
Figure 1.4 Modified syringe for microextraction by packed sorbent with an expanded view of
the sorbent bed (canister). The canister has a dead volume of about 7 mL.
Reproduced from Moein MM, Abdel-Rehim A, Abdel-Rehim M. Microextraction by packed
sorbent (MEPS). Trends Anal Chem 2015;67:34e44 with permission.
volatile organic compounds referred to as solid-phase dynamic extraction (SPDE).

Needle traps consist of a specially designed stainless steel needle packed with adsor-
bent. For extraction a fixed volume of a gas or liquid sample is passed through the
extraction needle with recovery of target compounds by thermal desorption, or less
commonly, by solvent desorption. Needle traps have also been used as passive
sampling devices for gas phase samples. Needle traps are more durable than solid-
phase microextraction fibers and have a higher extraction capacity with the possibility
of exhaustive extraction.
The extraction rate and sensitivity of fiber-based solid-phase microextraction
methods can be enhanced by increasing the volume and/or surface area of the
extraction phase. Simply increasing the thickness of the extraction phase in the fiber
format results in long extraction times and alternative formats have been explored to
tackle this issue resulting in the development of in-tube, stir bar, rotating disk,
thin-film, and dispersed particle approaches [2,3,52,53]. An important performance
parameter for solid-phase microextraction is the equilibrium time (the time required
to reach 95% equilibrium where statistically no difference in the amount extracted
is observed by extending the sampling time). Shorter equilibration times can be
obtained by utilizing a geometry for the extraction phase with a higher surface
area-to-volume ratio than the cylindrical geometry of fiber-based solid-phase microex-
traction devices. The solid-phase microextraction arrow, Fig. 1.5, consists of a steel
Figure 1.5 Arrow solid-phase microextraction device with exposed sorbent (sampling mode)
left and injection (covered) mode right.
Reproduced from Helin A, Ronnko T, Parshintser K, Hartonen K, Schillin B, Laubli T, Riekkola
ML. Solid-phase microextraction arrow for the sampling of volatile amines in wastewater and
atmosphere. J Chromatogr A 2015;1426:56e63 with permission.
rod of larger diameter than a conventional fiber coated with a larger amount of extrac-
tion phase, while still being compatible with thermal desorption in a standard injection
liner of a gas chromatograph on account of its dimensions and sharp, closed tip
[50,54]. Alternatively the surface area-to-volume ratio of the extraction phase can
be increased using a thin-film format in which the extraction phase is immobilized
on the outer surface of a support of suitable geometry, Fig. 1.6 [29,55,56]. The
thin-film geometry is the basis for fully automated parallel sample processing in a
Figure 1.6 In-tube solid-phase microextraction with the extraction column utilized as the
sample loop of the injection valve of a liquid chromatograph. The valve is shown in the
extraction position (load) on the left and extract injection position (inject) on the right.
Reproduced from Queiroz MEC, Melo LP. Selective capillary coating material for in-tube solid-
phase microextraction coupled to liquid chromatography to determine drugs and biomarkers in
biological samples. A review. Anal Chim Acta 2014;826:1e11 with permission.
96-well plate format utilizing an extraction unit fashioned into a 96-blade device in
which the extraction phase is coated over the flat end of each blade [33,52,55].
An early approach for automated solid-phase microextraction from 1997 was the
coupling of an internally coated capillary column, the extraction device, to a liquid
chromatograph for separation and detection known as in-tube solid-phase microextrac-
tion [57e61]. Two approaches are typically used today [59]. In the first approach a
short capillary column is placed between the injection loop and injection needle of
an autosampler. The injection syringe repeatedly draws and ejects samples from a
series of vials under computer control cycling the sample through the capillary column
in the forward and reverse direction for each sample until equilibrium is reached or
extraction is sufficient. The extracted compounds are subsequently desorbed by
solvent from the extraction column and transported to the analytical column for sepa-
ration. Alternatively, the capillary column is used as a sample loop for an injection
valve and target compounds are extracted from the sample with the valve in the load
position and then transferred to the column by mobile phase after switching the valve
to the inject position, Fig. 1.6 [59]. This arrangement is favored for handling larger sam-
ple volumes to increase sensitivity. Wire-in-tube or fiber-in-tube configurations can be
used to enhance the extraction rate and efficiency by reducing the phase ratio of the
extraction column. Capillary columns of the type used for gas chromatography are
often used as the extraction device, as well as a wider range of laboratory-made extrac-
tion phases to enhance selectivity, for example, poly(pyrrole), restricted access media,
immunosorbents, molecularly imprinted polymers, monolithic sorbents, etc. [59]. Sam-
ples are processed sequentially through in-tube solid-phase microextraction, which
cannot be considered high-throughput when compared with parallel sample processing
using the 96-well plate format. Other general limitations include a low extraction effi-
ciency for some compounds, a low sorbent loading capacity, instability of some extrac-
tion phases, and long extraction times resulting from poor mass transfer kinetics.
Stir bar sorptive extraction was introduced in 1999 and quickly gained popularity
[62e65]. The extraction device consists of a magnetic stir bar in a glass sleeve exter-
nally coated with a 0.3e1.0 mm layer of extraction phase. Liquid samples are analyzed
by direct immersion of the stir bar with vigorous stirring and gas phase samples by sus-
pending the stir bar in the headspace above the sample. Extracted compounds are
recovered by either thermal desorption or solvent desorption. The limited number of
commercially available extraction phases [poly(dimethylsiloxane), poly(acrylate),
and an ethylene glycol/silicone copolymer] limit general applications to the extraction
of compounds of low- and intermediate-polarity from water [63,65]. The larger vol-
ume of extraction phase, typically two orders of magnitude or more compared with
fiber-based devices, is responsible for the enhanced extraction efficiency as well as
the longer extraction times required to reach either equilibrium or sufficient extraction.
The relatively low-selectivity of commercially available extraction phases result in
significant matrix sorption with possible interference in the separation process [65].
The sampling process is not easy to automate and a special purpose-designed thermal
desorption unit is required for the sequential desorption of extracted compounds from
stir bars for gas chromatography [62]. Direct contact between the stir bar and the
extraction vessel and the high stirring rates employed for direct immersion extraction
Another random document with
no related content on Scribd:
päin ja oli jo sen tavottamaisillaan, kun jalkansa luiskahtivat, musta
liukas lima kalliossa veden rajassa livetti, hän keikahti takaperin ja
suilahti jyrkkää kallion kuvetta myöten syvyyteen.
— Nyt se jäi…! ehti hän vaan huudahtaa.
Mutta hänen karahkansa, joka hänen mukanaan meni veteen,

pelasti muurahaisen. Muurahainen kapristausi siihen kiini ja oli
turvassa, vaikka ei se siinä kuivaa löytänyt. Vaan laineet toivat
vähitellen karahkan rantaan kalliota vasten ja muurahainen nousi
maihin. Tunnettuaan olevansa oikealla kiinteällä, kuivalla kalliolla,
johon vielä paistoi lämmin päivä, pysähtyi se Aaron olkihatun luona,
selvitteli ja kuivasi tuntosarviaan, veteli ja suki niitä etujaloillaan niin
kuin suitaan pitkiä kastuneita viiksiä. Nyt se teki tämän toimituksen
rauhallisemmin kuin koskaan ennen ja läksi sitte juosta vikeltämään
metsään.
Mutta siellä se tapasi pesänsä kauheasti hävitettynä ja toverinsa

surullisessa majan muutossa.
Muukalaista verta.
Korventauksen kylän mustat pystykorvaiset koirat katselivat

eperöivin silmin suurta väen liikettä heidän ennen niin hiljaisessa ja
rauhallisessa kylässään. Outoja, muukalaisia ihmisiä tuli joka taloon.
Ne eivät olleet saman näköisiä eivätkä muutenkaan saman laisia
kuin oman kylän asukkaat. Niissä oli aivan vierasta hajua. Miehillä ei
ollut tutun hajuisia lammasnahkaturkkia ja sarkatakkia; pikkuisissa,
ahtaissa ja tiukkakutoisissa vaatteissa ne olivat, ja sekä miesten että
naisten kengissä ei ollut entistä niin tuttua pieksukengän tervan
hajua.
Ensin he luulivat heitä suureksi mustalaismatkueeksi ja haukkuivat

heitä kuten mustalaisia. Vaan ne eivät olleet mustatukkaisia eivätkä
pitäneet niin suurta ääntä kuin mustalaiset, eikä niillä muutenkaan
näyttänyt olevan mustalaisten tapoja. Ja vaikkei niillä ollut noita
rakashajuisia lammasnahkaturkkia eikä tervapieksuja, niin olipa sen
sijaan hyvät ruuat ja lie olleet hyvät juomatkin. Lihaa ne söivät
vahvasti, sillä hyviä luita ilmaantui kosolta tallin taakse, jossa piskit
kävivät niitä tappelun väellä jakamassa. Etenkin tämän
viimemainitun seikan tähden Korventauksen koirat tavastuivat noihin
vieraihin ihmisiin jotenkin pian.
Nuo ihmiset ryhtyivät kummalliseen toimeen. He menivät

synkimpään korpeen, hakkasivat suuret, uhkeat petäjät ja kuuset
maahan, ja vuoresta särkivät kallioita lohkareiksi, joita vedättivät
sinne korpeen. Korpeen syntyi vähitellen pitkän pitkä, kahden puolen
kaukaisuuteen hienoksi viivaksi katoava tie. Se varmaan ei ollut
maantie, sillä sitä myöten ei ajettu kirkkoon eikä vedetty kylän
lumirekeä.
Nämä näkemät, niin outoja kuin olivatkin, eivät Korventauksen

koirissa kuitenkaan herättäneet semmoista ihmetystä kuin näkemys,
jonka Alatalon Sapakki näki eräänä kipakkana pakkaspäivänä
tullessaan metsästä oravia puista haukkumasta. Sapakki oli innokas
oravakoira ja kävi huvikseen haukkumassa niitä yksinäänkin.
Juostessaan kauppiaan kartanon ohi poikkesi hän pikimältään
pihaan, haisteli portin pielet ja nuuski nurkkajuuret hyvin
epäluuloisesti. Silloin tunsi hän äkkiä jonkun nuuskivan häntä
itseään. Sapakki kääntyi päin — ja oli lentää takaperin. Edessä
seisoi outo elävä kuin kummitus. Se oli suuri eläin, vähän vasikan
näköön, samalla tavalla valkeakarvainen, ruumis miltei läpikuultava,
onnettoman laiha, hoikkamahainen ja hontelojäseninen. Se värisi
koko ruumiissaan. Vaan sillä oli niin kuin koiran pää, samanlaiset
vilkkuvat silmät, koiran asento, ja sen häntä liehui ystävällisesti.
Pienenläntä Sapakki oli niin tyrmistynyt ja hetken ajan, ikään kuin

tainnuksissa, ettei voinut paikaltaan liikahtaa, takaperin kaatumassa
vaan kivotti tuon suuren eläimen edessä. Vaan kun Sapakki ehti
saada tahtonsa takaisin, lähti hän juosta pinkasemaan minkä
töppösistä lähti ja vähän matkan päässä päästi surkean hätähuudon
kuin hengiltä otettava. Yhtä laukkaa kiiti hän kotiinsa. Oven edessä
hän hätäisesti ulvahteli, pyrkien sisään. Sisään päästyään työntäytyi
hän penkin alle nurkkaan, josta pelokkaasti kilmuili.
Ihmiset ihmettelivät, mikä Sapakki raiskaa oli kohdannut, oliko

tapellut ja saanut selkäänsä.
Samanlainen pelästys tapahtui Ylätalon Pilkalle.
Mutta muutamia päiviä näiden tapahtumain jälkeen tulivat melkein

kaikki kylän urhoolliset koirat kauppiaan kartanon edustalle ja
varovaisesti kiertäen ja kaartaen kuin piirittävä sotajoukko lähestyivät
pihaa.
Pihaan tultuaan tuli eräästä lautakommakosta, jonka moista

Korventauksen koirat eivät olleet ennen nähneet, esille se suuri
valkea vasikka ja sen jälestä vielä suurempi pikimusta rutale, niin
kuin karhun pentu, joita kylän koirat olivat nähneet.
Kylän pystykorvat vavahtivat joka jäsenessään. Eivät olleet moisia

elukoita ikipäivinään nähneet. Kumpaisellakin oli suuret lerppakorvat
ja molemmat olivat niin hentojäseniset, että hoippuen liikkuivat.
Nuo oudot eläimetkin seisahtuivat, ja oltiin nyt rintamassa

vastatusten. Kylän koirat murisivat oudostuksissaan, vaan ne kaksi
vierasta rupesivat rauhallisesti istumaan, kun heidän oli vaikea
kannattaa itseään seisallaan. He värisivät vilusta.
Muukalaisten levollisuus rauhoitti kylän koiria ja antoi rohkeutta.

Penttilän Nuoli, teräväkuonoinen, vanhin ja rohkein kylän koirista,
jolta karhun sanottiin hännän puraisseen ja jolla oli arvettuneita
haavoja muistoina karhu- ja susijahdeilta, lähestyi muukalaisia
verkalleen, kuono maassa juurottaen, veti vainua ja murisi vihaisesti.
Hänelle antoi vielä vihaisemman muodon tuo töpöhäntä, sen tähden
ettei hänellä ollut tätä hänen suvulleen niin tärkeätä välikappaletta,
jolla ystävyyttä osoittaa, silloin kun sitä joskus sattui olemaan.
Lähestyessään pitivät toverit takanaan vihaista, rohkaisevaa
murinaa.
Muukalaiset ottivat hupaisesti vastaan tämän kummallisen

tervehdyksen. He rupesivat lyyhälleen maahan, taputtivat
etukäpälillään maata ja haukahtelivat, leikkisästi päätään viskoen,
niin että suuret lerppakorvat heiluivat.
Tämmöinen käytöstapa oudostutti Nuolta. Hän seisahtui ja arveli,

yhä kuono maassa juurottaen. Tekivätkö ne nuo pilkkaa heistä? Sitte
hän näytti päättävän ja lähestyi varmasti.
Muukalaiset nousivat ja hyppien keikkuen tulivat Nuolen luo. He

olivat erinomaisen ystävällisiä ja heti panivat suuret käpälänsä
Nuolen päälle.
Mutta Nuoli näytti heille terävät, kirkkaan valkoiset hampaansa
suipussa suussaan, kuononsa kipristyi ja hän veti ilmaa että korisi
vanhassa rinnassaan. Hän ei ollut suvainnut leikkiä pitkiin aikoihin,
saatikka tämmöisessä tilaisuudessa, kun hän oli niin totisella asialla.
Muukalaiset hämmästyneinä vetäytyivät vähän takaisin, vaan sitte

aikoivat nuuskia Nuolta, tunnustellakseen, mitä lajia koiria Nuoli
oikeastaan oli. Vaan kun he yht'aikaa lähestyivät, näytti Nuoli taas
hampaansa.
Muukalaiset yhä enemmän hämmästyneinä peräytyivät vähän

matkaa takaisin.
Sitte meni Nuoli nuuskimaan heitä, hyvin varovasti ja varmasti.

Ensin hän lähestyi mustaa karhunpojan näköistä. Se antautui
kernaasti tunnusteltavaksi, katsellen hyväntahtoisella hymyllä
kolmatta vertaa pienempäänsä Nuolta.
Samalla aikaa lähestyi vasikan näköinen Nuolta ja alkoi haistella.

Vaan Nuoli karkoitti hänet äkäisellä murahduksella, samalla näyttäen
veripunaisia ikeniään.
Tarkasteltuaan karhunpentua ja huomattuaan sen sukuunsa

kuuluvaksi, antoi Nuoli rehellisesti itsensä sen haisteltavaksi.
Tuttavuuden tehtyä karhunpennun kanssa, lähestyi Nuoli valkeata

vasikkaa. Vasikka innostuneena lierutti häntäänsä tuon totisen
tuikean Nuolen häntä kaikilta puolin nuuskiessa.
Vasikalle oli Nuoli kylmempi, huolimatta sen kiihkeästä

ystävyydestä. Vastatervehdykseksi Nuoli ei antanutkaan sen
haistella itseään, vaikka vasikka olisi niin suurella halulla tahtonut:
mutta Nuolella oli inhonsa hänelläkin.
Kenties oli Nuoli vähän kohteliaampi karhunpennulle sen tähden,

kun se oli "heikompaa sukupuolta". Vasikka taas oli tuota
"vahvempaa sukupuolta", samaa mitä Nuolikin.
Virallisen tervehdyksen kylän vanhimpana tehtyään, kääntyi Nuoli

takaisin koirajoukkoon, joka haukuskellen oli seurannut tervehdystä
ja vähitellen lähestynyt muukalaisia.
Nyt seurasikin heidän vuoronsa. He jokainen tekivät tuttavuuden,

arasti ja arvellen, vaan suurella uteliaisuudella. Vanhemmat tekivät
samalla arvokkaalla tavalla kuin heidän päämiehensä, nuoremmat
vähän vapaammin.
Penttilän Nuoli istui etempänä, katselija odotteli. Kylän koirat

lähtivät sitte yhdessä joukossa pois, haukkuen ja muristen, ikään
kuin neuvotellen näiden uusien, outojen ilmiöiden johdosta.
Ne kaksi muukalaista jäivät portille katsomaan koiralauman

jälkeen ja vaihtoivat keskenään silmäyksen, jossa oli kummastelua,
hymyä ja pään pudistusta.
Rautatieinsinööri tuli työmaalta päivälliselle asuntoonsa kauppiaan

taloon ja keskeytti koirainsa mietteet. Hän käski ne kommakkoonsa
pakkasesta värisemästä.
Ne olivat vielä pentukoiria, suurikasvuisia, honteloita ja

raukeajäsenisiä. Mustan nimi oli "Rabbe", valkean "Caro".
*****
Korventauksen koirat näyttivät tehneen yksituumaisen päätöksen
asettua viholliselle kannalle kahta kylään ilmestynyttä muukalaista
vastaan. Milloin muukalaiset tulivat heidän seuraansa, antoivat he
niille säälimättömästi selkään. Etenkin kahden naapuritalon koirat
hammastivat yhtenään näitä pentukoiria, jotka suuruudestaan
huolimatta olivat vielä hentoja ja heikkoja. Penttilän vanha vihainen
Nuoli kerran puri Caroa niin pahasti, että rautatieinsinööri uhkasi
ampua Nuolen.
Mutta ikä antoi muukalaisillekin voimia ja karskiutta luontoon, ja

ennen pitkää olivat he valtiaita kylässä. Noita kahta naapurinsa
koiraa pitivät he nyt vuorostaan kovassa kurissa. Milloin ne sattuivat
varsinkin Caron maille, täytyi niiden jo Caron etäältä lähestyessä
heittäytyä selälleen ja olla nöyrästi altisna jaloin tallattavaksi.
Nyt saivat kylän koirat tuntea vieraan, muukalaisen valtikan valtaa.
Yksi ainoa oli, joka ei masentunut. Penttilän Nuoli, töpöhäntineen

ja suurine arpineen oli kukistumaton. Selkäänsä hänkin tosin sai
noilta vierailta, mutta luontonsa ei lannistunut.
Nuo muukalaiset hallitsivat raa'alla itsevallalla. He tekivät

rauhattomuuksia, söivät ihmisten lampaita ja pienempiä kylän koiria
purivat vaivaisiksi. Nekin näyttivät päättäneen olla leppymättömiä.
Mutta luonnossa on suhteita, jotka tekevät tyhjiksi itsekkäät

päätökset ja saattavat unhottamaan muukalaisen rodun ja vieraan
veren, kansallisuuden, lait ja uskonnon.
Yhtäkkiä alkoi Caro mielistellä erään naapurin koiraa, Siljua

nimeltään, jota ennen oli vihannut. Mutta samaan aikaan ilmestyi
Siljulle paljo muitakin rakastajoita, jotka yksissä neuvoin pitivät
Caroa kaukana tuosta hempukasta. Nyt sai Caro selkäänsä
vuorostaan. Vaan hän tuli sitä kiihkeämmäksi tunteissaan, jotka
hänellä näyttivät olevan paljoa syvemmät kuin kylän koirilla, ja kärsi
sanomattomasti mustasukkaisuudesta.
Mutta hempukka vastasi Caron tunteisiin, ja he rakastivat nyt

toisiaan yhtä hellästi kuin ennen olivat vihanneet. Silju tuli itsestään
Caron luo kauppiaan pihaan, jonne kylän koirat eivät uskaltaneet
mennä, kun siellä oli Caron apuna vahva musta Rabbe.
Kuka tiesi minkä tähden tuo Silju rakastui Caroon? Caro oli
pystykorvain mielestä hirvittävän ruma koira. Vaan Silju viihtyi Caron
seurassa, sillä Caro oli ylhäissukuinen, jaloverinen rakastaja, jolle
seikalle hempeä sukupuoli aina antaa niin suuren arvon. Caro osasi
mielistelläkin Siljua paremmin kuin kylän pystykorvat. Hän heittäytyi
Siljun eteen selälleen ja liehakoi; hän antoi Siljun leikillään pureksia
käpäliään. Erittäinkin miellytti Siljua, kun Caro aina otti suureen
leveään suuhunsa hänen pienen suipon päänsä ja pureksi sitä
hellävaraa. Caro voitti Siljun kokonaan omakseen.
Mutta sitte kohta rakastuivat kaikki kylän pystykorvat pienimmästä

suurimpaan tuohon suureen, vahvaan ja mustaan Rabbeen.
Caro tahtoi ensin asettua Rabben lailliseksi naittajaksi, vaan eipä

Rabbe näyttänyt hänen holhouksessaan viihtyvän. Rabbe rakastui
Ylätalon Pilkkaan ja piti hän vähän muutamista muistakin. Häntä
huvittivat nuo kovajänteiset, teräväkuonoiset piskit, jotka olivat niin
mielissään hänen ystävyydestään.
Molemminpuolinen ystävyys ja sukulaisuus oli perustettu. Kylään

kasvoi uljaita sekarotuisia koiria, jotka olivat nerokkaampia,
vapaampia ja uudenaikaisempia kuin entiset pystykorvat.
Muukalainen veri imeytyi sydänmaan synkkään sukuun ja jalosti sitä.
Mutta pohjimmaisena kuitenkin aina huomasi tuon lujan pystykorvan
suvun, sen terävä kuono se aina pisti esiin, ja sen mukana näytti
säilyvän sekoittuneessa rodussa entisten pystykorvain
luonnonomainen terävyys ja jäntevyys.
Penttilän Nuoli kuoli ainoana uskollisena mustalle

pystykorvasuvulleen. Hän, joka korvissa taistellessaan metsän
petoja vastaan oli arpia saanut ja jolta karhu oli hännän puraissut,
hänen uskollinen sydämensä ja terästahtonsa voittamattomina
vastustivat kaikki uuden ajan ryntäykset. Hän kulki elinikänsä
töpöhäntänä, kuono maassa juurottaen ja vihaisen näköisenä. Hän
murisi joka ihmiselle. Kävi vanhoillaan kivuloiseksi ja äreäksi.
Hänellä ei enää ollut niitä tunteita, himoja ja haluja, jotka nuoremmat
oli saattanut pettämään totisen sukunsa.
Viime vuosinaan hänen arvettuneet haavansa vaivasivat häntä

kovasti varsinkin säiden edellä. Silloin hän ulvoi pahaa ennustavasti.
Kun rautatieveturi alkoi korvessa vihellellä, ulvoi Nuoli

onnettomuutta aavistavasti. Hän ei tahtonut rautatietä käsittää,
vaikka isäntänsä kerran asian alkaen käytti häntä viheltävää junaa
katsomassa, ettei hän peloittelisi ihmisiä ulvonnallaan. Mutta joka
kerran kun juna keskiyöllä vihelsi korvessa, heräsi Nuoli ja ulvoi
kamalasti. Vanhat ruotilaiset uskoivat ulvontaa ja ennustivat
rautatiestä sotavuosia, ruttoa ja kalliita aikoja.
Kerran yöllä heräsivät kaikki talon asukkaat Nuolen ulvontaan.

Nuoli ulvoi, ullitti niin kamalasti ja surkeasti, että pani jokaisen
kauhistumaan. Rautatiejuna korvessa vihelti samalla. Isäntä meni
pihalle asettamaan entistä urhoollista metsästystoveriaan, vaan
Nuoli juoksi metsään, ulvoen kuin surmaansa pakeneva.
Aamulla tavattiin Nuoli metsässä suuren tuuhean kuusen juurella
kuolleena makaamassa.
He olivat lapsia.
Merimies Lahtisen kyökkiin tuli kerran eräs pikku poika almua

anomaan. Poika värisi vilusta, sillä oli paukkuva pakkanen eikä
hänellä ollut paljo suojaa enemmän ruumiillaan kuin jaloillaankaan.
Emäntä vei hänet uunin kupeelle lämmittelemään ja antoi ruokaa.
Talossa oli vähän pienempi tyttö, joka katseli ujoa pikku poikaa.
Tyttö meni kohta pojan lähelle ja kysyi, eikö pojalla ollut hyvin kylmä
ja hyvin nälkä. Olihan pojalla hyvin kylmä ja hyvin nälkä. Tyttö katseli
suurella säälillä tuota pikku poikaa, jonka kasvot olivat kylmästä
sinervän punaiset, kalvoset vilusta mustat, jolla oli suuri, väljä ja
repaleinen nuttu, jonka ruumis värisi, ja veripunainen varvas näkyi
kengästä.
Hilma keksi jotakin ja juoksi äitinsä luo toiseen huoneeseen.
— Äiti!
— No mitä?
Hilma otti äitiään kädestä ja sanoi:
— Tuolla pikku pojalla on niin kylmä! Ei lasketa häntä enää

kylmään, vaan pidetään meillä. Minä opettaisin hänet leikkimään, ja
sitte minulla olisi toveri. Eikö niin, äiti?
Hilma katsoi hyvin rukoilevasti äitiinsä.
— Saapihan se pikku poika olla meillä vähän aikaa, vaan ei sitä

voida ijäksi ottaa, selitti äiti.
Hilma juoksi pojan luo etuhuoneeseen ja sanoi:
— Sinä saat olla meillä etkä tarvitsekaan mennä enää kylmään,

vaan me rupeamme leikkimään! Mitä leikkiä sinä osaat?
Pikku poika ei sanonut osaavansa mitään leikkiä.
—- No, minä opetan!
Ja Hilma alkoi innolla opettaa leikkejään pojalle. Poika oli ensin

hyvin kömpelö kaikkeen leikkiin, vaan tottui vähitellen. Hänkin
viehättyi viimein leikkiin ja unhotti kulkevansa mieron tiellä.
Hyvän aikaa leikittyä, kun emäntä kankaansa äärestä pistäysi

etuhuoneessa, havahti poika ikään kuin unesta, keskeytti leikin, sitoi
väljää nuttuaan tiukemmalle ruumiinsa ympäri ja sanoi Hilmalle:
— Minä olen jo niin kauvan ollut teillä, minun pitää nyt mennä
toiseen taloon.
— Vaan äiti lupasi, että saat olla meillä. Jää vaan vielä meille!
houkutteli Hilma.
— Ole nyt meillä yötä, pikku poika, sanoi emäntäkin.
Poika jäi ja taas ujosti yhtyi Hilman leikkiin.
Hilma nukkui aikaiseen iltasella omaan sievään pehmeään

vuoteeseensa, niin kuin varoissa olevan merimiehen ainoa lapsi
ainakin, vaan pikku poika kallistui etuhuoneessa uunin vierustalle
lattialle vaatteissaan nukkumaan.
Vaikka pikku poika makasi lattialla, nukkui hän hyvin makeasti ja

näki kauniita unia. Hän oli yhä leikkivänään Hilman kanssa: se oli
niin hupaista. Kylläpä oli sukkela tyttö tuo Hilma, kun osasi niin paljo
leikkejä. Hän oli päässyt niin ihmeen hyvään taloon, armelias
emäntä ja sen pikku tyttö olivat ottaneet hänet ikipäiviksi omaksi
lapsekseen eikä hänellä enää tästä lähtien ole vilu eikä nälkä ja hän
saa uudet ehyet vaatteet ja saa aina leikkiä Hilman kanssa.
Näin uneksi pikku poika ja nukkui makeasti etuhuoneen lattialla

lämpimän uunin vierustalla.
Emäntä katsoi häntä tulella ja näki rauhalliset pienet kasvot, joissa

oli terve, kova liha. Kirjavana liikkui russakoita pojan vaatteiden
poimuissa, joista ne kosteutta imivät. Emäntä riisui pojalta vaatteita
vähemmäksi ja teki penkille vuoteen, johon tuon sikeästi nukkuvan
pojan kantoi.
Aamulla teki poika taas lähtöä, vaan Hilma ja emäntä pyysivät

häntä vielä jäämään. Emäntä antoi hänelle parempia vaatteita, ja
Hilma tahtoi syödä yhdessä pojan kanssa.
Kun Hilma, ainoa lapsi, niin paljon pojasta piti ja omasta säälistään
antoi emäntä pojan jäädä yhä edelleen taloon. Hän opetti hänet
käämiä tekemään ja käytti häntä pienillä asioilla. Kun Hilma yhä
vakuutti pojalle, että hän saa olla aina heillä, tavastui poika vähitellen
taloon eikä muistanut enää yrittääkään pois, vaan oli kuin kotonaan.
Kun isä kävi kotona, puhui emäntä hänelle pojasta, ja Hilman

vuoksi päätettiin, että olkoon vaan poika heillä ja opetetaan hänet
tekemään työtä ruokansa edestä. Eipähän tuommoinen pikku poika
paljo hävitä.
Emäntä kutoi kankaita, ja poika teki käämiä ja juoksi pienillä

asioilla: sen ohessa oli hän Hilman leikkitoverina.
Poika — jonka nimi oli Kaarle — kasvoi ja varttui, ja muutaman

vuoden perästä emäntä toimitti hänet kirjapainoon asiapojaksi ja
oppilaaksi.
Kaarlen vanhemmat olivat sillä välin kuolleet, jonka tähden

merimiehen emäntä otti pojan kokonaan kasvatikseen.
Kirjapainossa alkoi Kaarle vähitellen ansaita vaaterahaa ja

muutakin apua hoidokseen.
Merimies kuoli merellä, ja vaimonsa jäi elämään kolmen kesken

Hilman ja
Kaarlen kanssa.
Nyt alettiin elää kaikin puolin pienesti, muutettiin pienempään

huokeampaan asuntoon ja kaikki menot supistettiin niin vähäisiksi
kuin suinkin.
Kaarle oli jo koko ansiomies, kun sai 7 markkaa viikolta palkkaa.

Hän jo latoi kirjapainossa. Vikkelyytensä tähden saavutti hän yhä
enemmän suosiota ja menestyi toimessaan. Hänen ansionsa tulivat
yhä enemmän tarpeellisiksi hänen kasvatusäitinsä taloudessa, kun
leski vanheni ja heikkoni eikä jaksanut niin kuin ennen pirtaa pidellä.
Hilma ja Kaarle kävivät yhtaikaa rippikoulun. Kasvatusäiti lahjoitti

heille sen muistoksi yhden laiset muistosormukset.
Kun Kaarle oli kahdenkymmenen vuotias ja Hilma täytti
kahdeksantoista, olivat he molemmat vielä lapsia mieleltään. He
olivat kasvaneet tuossa pienessä kodissa erillään muista eivätkä
huomanneetkaan ikänsä jatkumista. Iltasin ja pyhäisin, kun olivat
työstään vapaat, leikkivät he vielä niin kuin ennenkin, ja Hilma vielä
hoiti nukkeja, vaikka äitinsä aina sanoi, että "iso tyttö, vielä viitsii
vauvoja pitää".
Äiti odotti jotakin suhdetta syntyvän Kaarlen ja Hilman välille, vaan

sisaruksilta he aina näyttivät. Mutta kerran hän huomasi heidän
käsikauloin istuvan ja pelaavan "tammia".
Aika kului, ja leski kävi harmaapäiseksi ja rintansa kuivettui, vaan

Kaarle ja Hilma yhä pysyivät lapsina. Kaarle oli jo täysioppinut
ammatissaan ja sai hyvän palkan. Palkkansa ja muut rahansa hän
aina toi kasvatusäidilleen ja häneltä aina otti sen vähän, mitä tarvitsi.
Hilma kävi työssä eräässä ompelutehtaassa, ja hän myös toi kaikki
äidilleen.
Kerran taas äiti huomasi lapsistaan merkin. He suutelivat toisiaan

rappusissa aamulla työhön lähtiessään. Mutta sittekin he yhä
pysyivät ujoina hänelle ja olivat kuin lapset.
Äiti oli varma, että heistä vielä pari tulee, vaan kuka tiesi milloin,
kun ovat vielä niin lapselliset. Hän toivoi, että se tapahtuisi hänen
elinaikanaan. Mutta nuoret rakastivat toisiaan niin salaa ja ujostivat
häntä.
Äiti päätti rohkealla sanalla auttaa asiata, ja kun oli Kaarlen

kahdeskymmeneskolmas syntymäpäivä, sanoi hän:
— Jo sinun, Kaarle, olisi aika ottaa vaimo.

Kaarle punastui, ja yhtä paljo näkyi asia koskevan Hilmaan. He
tulivat molemmat aivan neuvottomiksi. Äiti käytti hyväkseen heidän
avuttomuuttaan ja lisäsi:
— Niin, niin, — minä tarkoitan että kyllä te minun puolestani jo

saatte mennä yhteen.
Nuoret vilkasivat äitiinsä, katsoivat toisiinsa ja ujoina loivat

silmänsä alas.
— Minä liitän nyt teidät yhteen, sanoi äiti ja asetti heidät käsikkäin.
Onko se teidän tahtonne?
— On, äänsivät nuoret.
Äiti oli saanut toiveensa toteutumaan, ja Kaarle oli hänelle

sydämessään kiitollinen tästä avusta. Kaarle oli ajatellut elämäänsä
hänkin, ja yhdeksi elämänsä toiveeksi oli tullut Hilma. Vaan hän ei
ollut tullut ajatelleeksikaan, että jo näin kohta hän saisi Hilman, sillä
hän ei tuntenut itseään oikein aikamieheksikään. Sen tähden häntä
niin ujostutti.
Asia oli sitte sillään. Kaarlen ja Hilman rakastaminen ei muuttunut

paljo sen julkisemmaksi. Yhä edelleen he salaisesti kohtasivat
toisiaan ja äidin nähden olivat ujoja.
Äiti näki, että hänen täytyy asia auttaa perille asti, ja eräänä
päivänä ehdotti hän, että heidät pantaisiin kuulutuksiin ja kohta
vihittäisiin. Hän vanhenee vanhenemistaan eikä voi enää kauvan
elää, vaan tahtoisi nähdä heidän liittonsa ennen kuolemataan.
Nuorilla ei ollut mitään sitä vastaan, ja heidät kuulutettiin ja vihittiin.

Pienet, yksinkertaiset häät, vaan sitä enemmän viatonta iloa, jota
enimmin tunsi vanha äiti.
Oli kevätkesä ja kaunis ilta. Vähäisen vierasjoukon lähdettyä meni

nuori pari kävelemään joen kukkiville rannoille.
Äiti puuhaili sillaikaa kotona ja valmisti morsiusvuoteen, josta hän

itsekseen sanoi:
— On se nyt yhtä kaunis kuin minullakin oli Tuomas-vainaan

kanssa.
Hän sen ohella kevyesti itki, muistellessaan Tuomastaan —

muistellessaan häntä 24-vuotisena pulskana merimiehenä ja ylkänä.
Hän taisi olla silloin Hilman lainen tyttö, — Hilmahan on hänen
näköönsä.
Hän siunasi tuon puhtaan sijan, että ne kaksi tulisivat sillä aina
lepäämään onnellisina.
Nuoret tulivat kotiin. Nähtyään morsiusvuoteensa tulivat he aroiksi.

He katsoivat aina äitiin ja silmäsivät toisiinsa. Äiti puuhasi ja hääräsi
kuin kaikki olisi mennyt luonnollisinta tietään.
Heidän asuntonsa oli yksi suurempi huone, joka oli matalalla

lautaseinällä jaettu kahteen osaan. Kaarle ja Hilma eivät uskaltaneet
mennä tuonne toiseen pienempään huoneeseen. Ovelta vilaukselta
he näkivät siellä puhtoisen valkean, leveän vuoteen, niin puhtoisen,
niin puhtoisen ja valkean. Siellä oli ennen äiti ja Hilma maanneet ja
Kaarle oli maannut etuhuoneessa.
Äiti koetti asustaa ulkosalla ja odotteli, että nuoret menisivät heille

valmistettuun paikkaan.
Vaan he eivät menneet. He olivat äänettöminä ja olivat kuin
odottaisivat jotakin tai kuin he kumpikin tahtoisivat sanoa jotakin
toisilleen ja sitte äidille.
Vihdoin äiti meni tuohon toiseen huoneeseen ja sanoi:
— Hilma!
— Mitä, äiti?
— Tulepas tänne!
Kaarle tunsi äidin siellä puhuvan Hilmalle jotakin, lempeästi, vaan

varmasti, kuin selittäen ja neuvoen.
— Sanokaa te Kaarlelle kanssa, tuntui Hilma pyytävän.
— Kaarle! kutsui äiti.
Kaarle meni toiseen huoneeseen. — — Teidän tulee nyt jäädä

tänne, sanoi äiti, meni pois ja painoi oven kiinni.
Sinne he jäivätkin, vaan aivan neuvottomina, tuo puhtoinen valkea

vuode oli levällään heidän edessään. Vaan miksi he eivät saaneet
olla niin kuin ennenkin? Tahi kun he asuisivat toisessa paikassa…
Äiti näki aamulla kaksi vuodetta huoneessa, toisen lattialla.
— Ne ovat lapsia! siunaili hän itsekseen ja nauroi sydämellisesti.

Vaan kyllä se siitä reki varsan neuvoo, arveli hän.
Tuo toinen vuode ajan ollen hävisi äidin tahdosta, vaan äidillä oli
sittekin omat epäilyksensä lastensa yhdyselämästä. Hänellä oli
vanha tarkka silmä, jonka ohi ei mennyt mitään.
Viiden, kuuden kuukauden kuluttua sai Kaarle työnjohtajan paikan
eräässä pienemmän kaupungin kirjapainossa. Sinne muutti Kaarle
Hilmansa kanssa.
Mutta äiti ei lähtenyt yhtä matkaa nuoren parin kanssa, vaikka

lapset niin tinkaan pyysivät. Hän sanoi jäävänsä kaikellaisia asioita
selvittelemään ja tulevansa sitte muutaman kuukauden perästä.
Lapset menivät edeltä.
Äiti tuli kahden kuukauden perästä. Uudessa asunnossa oli

tilavammat sijat: kyökki ja kaksi muuta huonetta, joista toinen oli
varustettu äidille.
Äiti teki nyt lapsistaan tyydyttävät havainnot ja hymyili

sydämessään.
Junankulettaja.
Junankulettaja Kallio oli ajanut niin monen hevosen ja lehmän yli,

ettei hän kaikkia voinut muistaakaan, ja muutamia ihmishenkiäkin oli
päättänyt päivänsä hänen kuljettamansa junan alla. Hänellä oli
kummallinen himo ajaa kovasti, jonka tähden hän aina matkalla
toisinaan ajoi hitaammin, päästäkseen sitte ajamaan sitä kovemmin.
Kun hän huomasi hevosen tai lehmän radalla, alkoi hän sitä ajaa
kuin metsämies otusta. Hänellä oli suuri huvi nähdä eläimen
kauhistuneena ja epätoivon vimmalla kiitävän pakoon tätä mustaa,
puhkavaa ja jyrisevää kummitusta, jota se mahdollisesti ei ollut
koskaan ennen nähnyt. Hevonen laukkasi hurjaa vauhtia, korskuen
ja häntä hulmuten perässä, katastaen taakseen hirmustuneilla
silmillään. Sitä katseli junankulettaja innostuneena kuin metsämies,
joka näkee otuksen panevan viimeiset voimansa, paetakseen
surmaansa, vaan jonka tappio on varma ja kohtalo hänen käsissään.
"Et sinä kauvan kestä", sanoi hän tavallisesti. Kun juna oli jo aivan
kintereillä, sanoi hän: "Mene pois radalta! — pöllö ei sen vertaa
ymmärrä!" Kun hevonen yhä vaan radalla laukkasi, höyrysi ja korskui
ja näytti kauhusta tulleen aivan mielettömäksi, hymyili junankulettaja
ilkeästi ja sanoi: "Turha vaiva on lähteä meidän kanssamme
kilpasille." Hän laski huolettomasti päälle, niin kuin se ei olisi ollut
hänen syynsä, vaan hevosen, joka on ollut niin tyhmä, että on varsin
tahallaan tullut radalle ja juossut junan alle.
Lehmiä hän suorastaan vihasi ja inhosi, ja kun hän näki niitä radan
varrella syömässä ja katsoa ammottamassa ohi kiitävää junaa, oli
hänen tapanaan sanoa: "Tuolla lailla te ammottaisitte, vaikka
päällenne laskisi." Kun taas lehmät läksivät peloissaan juoksemaan
radan vartta aidan toisella puolen, sanoi hän: "Ne varmaan tulisivat
radalle junan eteen, jos pääsisivät." Kun lehmä sattui radalle ja
häntä suorana alkoi juosta ja laukata edellä pakoon, ei hän voinut
olla nauramatta, niin rumalta ja typerältä se hänestä näytti. Hyvä
hevonen voi joitakuita kilometrejä juosta junan edellä, mutta että
lehmä — oh, se oli niin mieletöntä ja inhoittavaa, että hän olisi
suonut veturissa olevan laitoksen, joka olisi syytänyt tulta ja tulikiveä
tuohon elukkaan, ennen kuin se joutui veturin alle. Ajettuaan lehmän
päälle hän aina kertoi, että lehmä on niin kauhean tyhmä eläin ja
mitenkä hän ajaessaan hevosella säälimättä laskee päälle, eikä
odota kunnes tämä vetelä eläin on kömpinyt ylös maantien keskeltä,
johon se on ruvennut märehtimään. Tavallisesti se ennättää
kuitenkin hevosen edestä nousta, vaan vetäytyy syrjään niin
laiskasti, että useasti hänen ajaessaan on kärrinpyörä raapaissut sitä
lonkkaluuhun tai kylkeen.
Heittäytyä junan alle saadakseen siten surmansa, sitä vastaan
hänellä ei ollut mitään, se oli varma että surmansa siinä sai, ja
saihan ihminen valita parhaimman keinon kuolemataankin varten.
Jotka taas muka vahingossa jäivät junan alle, heitä hän ei säälinyt
ollenkaan, sillä hänen mielestään oli joka tapauksessa kunkin oma
syynsä, jos jäi junan alle, kun kerran rautatieliikkeessä on niin selvät
säännöt ja järjestykset, että kaikkein yksinkertaisimmankin ihmisen
pitäisi osata niitä noudattaa. Eläimet eivät tosin tietäneet
ohjesäännöistä, mutta niiden omistajain piti tietää eikä päästää
elukoitaan radalle; siitä ei ollut mitään edesvastausta, jos ajoi radalle
tulleen elukan päälle.
*****
Junankulettaja Kallio sai kesällä virkalomaa käydäkseen

hautaamassa äitinsä, ja sai kyytimiehekseen erään torpanmiehen.
Kohta alkutaipaleella oli karja makaamassa maantiellä.
— Lyö hevosta ja aja päälle! kehoitti Kallio.
— Ei toki ajeta päälle, sanoi mies ja antoi lehmäin nousta ylös ja

väistyä syrjään.
— Ei siitä ole mitään edesvastausta, jos ajaa lehmän päälle, kun

se ei mene edestä pois, sanoi Kallio.
— Jospa ei oliskaan, vaan onhan se väärin sillä tavalla

vahingoittaa luontokappaletta.
— Mutta kun lehmä on niin laiska, ettei mene edestä pois, märehtii
vaan!

32824

Uploaded by

Document Information

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

32824

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Solid-phase Extraction Colin F.

Liquid-phase Extraction Poole Colin F. (Ed.)

Gas Chromatography (Handbooks in Separation Science)

Solid-Solid, Fluid-Solid, Fluid-Fluid Mixers 1st

Diabetes For Dummies 6th Edition Simon Poole

On Revolutions Colin J Beck

Sustainable Metal Extraction from Waste Streams Chauhan

Mixed-Phase Clouds Observations and Modeling Constantin

Phase diagrams and thermodynamic modeling of solutions

2012dC.F. Poole (Editor). Gas Chromatography

Copyright © 2020 Elsevier Inc. All rights reserved.

British Library Cataloguing-in-Publication Data

For information on all Elsevier publications visit our website

Publisher: Susan Dennis

Typeset by TNQ Technologies

Abbi Abdel-Rehim Faculty of Science and Engineering, University of Manchester,

Francesc Borrull Department of Analytical Chemistry and Organic Chemistry,

Kenneth G. Furton International Forensic Research Institute, Department of

Mohammad Mahdi Moein Department of Clinical Neuroscience, Center for

Maria Eugênia C. Queiroz Departamento de Química, Faculdade de Filosoﬁa

Małgorzata Szultka-Mły nska Department of Environmental Chemistry and

1.2 First generation formats

Solid-Phase Extraction. https://doi.org/10.1016/B978-0-12-816906-3.00001-7

Figure 1.2 Device for solid-phase microextraction utilizing a ﬁber format.

1.3 Second generation formats

volatile organic compounds referred to as solid-phase dynamic extraction (SPDE).

— Nyt se jäi…! ehti hän vaan huudahtaa.

Mutta hänen karahkansa, joka hänen mukanaan meni veteen,

Mutta siellä se tapasi pesänsä kauheasti hävitettynä ja toverinsa

Korventauksen kylän mustat pystykorvaiset koirat katselivat

Ensin he luulivat heitä suureksi mustalaismatkueeksi ja haukkuivat

Nuo ihmiset ryhtyivät kummalliseen toimeen. He menivät

Nämä näkemät, niin outoja kuin olivatkin, eivät Korventauksen

Pienenläntä Sapakki oli niin tyrmistynyt ja hetken ajan, ikään kuin

Ihmiset ihmettelivät, mikä Sapakki raiskaa oli kohdannut, oliko

Samanlainen pelästys tapahtui Ylätalon Pilkalle.

Mutta muutamia päiviä näiden tapahtumain jälkeen tulivat melkein

Pihaan tultuaan tuli eräästä lautakommakosta, jonka moista

Kylän pystykorvat vavahtivat joka jäsenessään. Eivät olleet moisia

Nuo oudot eläimetkin seisahtuivat, ja oltiin nyt rintamassa

Muukalaisten levollisuus rauhoitti kylän koiria ja antoi rohkeutta.

Muukalaiset ottivat hupaisesti vastaan tämän kummallisen

Tämmöinen käytöstapa oudostutti Nuolta. Hän seisahtui ja arveli,

Muukalaiset nousivat ja hyppien keikkuen tulivat Nuolen luo. He

Muukalaiset hämmästyneinä vetäytyivät vähän takaisin, vaan sitte

Muukalaiset yhä enemmän hämmästyneinä peräytyivät vähän

Sitte meni Nuoli nuuskimaan heitä, hyvin varovasti ja varmasti.

Samalla aikaa lähestyi vasikan näköinen Nuolta ja alkoi haistella.

Tarkasteltuaan karhunpentua ja huomattuaan sen sukuunsa

Tuttavuuden tehtyä karhunpennun kanssa, lähestyi Nuoli valkeata

Vasikalle oli Nuoli kylmempi, huolimatta sen kiihkeästä

Kenties oli Nuoli vähän kohteliaampi karhunpennulle sen tähden,

Virallisen tervehdyksen kylän vanhimpana tehtyään, kääntyi Nuoli

Nyt seurasikin heidän vuoronsa. He jokainen tekivät tuttavuuden,

Penttilän Nuoli istui etempänä, katselija odotteli. Kylän koirat

Ne kaksi muukalaista jäivät portille katsomaan koiralauman

Rautatieinsinööri tuli työmaalta päivälliselle asuntoonsa kauppiaan

Ne olivat vielä pentukoiria, suurikasvuisia, honteloita ja

Mutta ikä antoi muukalaisillekin voimia ja karskiutta luontoon, ja

Nyt saivat kylän koirat tuntea vieraan, muukalaisen valtikan valtaa.

Yksi ainoa oli, joka ei masentunut. Penttilän Nuoli, töpöhäntineen

Nuo muukalaiset hallitsivat raa'alla itsevallalla. He tekivät

Mutta luonnossa on suhteita, jotka tekevät tyhjiksi itsekkäät

Yhtäkkiä alkoi Caro mielistellä erään naapurin koiraa, Siljua