Biocompatibility and Performance of

Medical Devices 2nd Edition Boutrand

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/biocompatibility-and-performance-of-medical-devices-
2nd-edition-boutrand/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Nanoparticles in Analytical and Medical Devices Subash

C.B. Gopinath

https://ebookmass.com/product/nanoparticles-in-analytical-and-
medical-devices-subash-c-b-gopinath/

Nanoparticles in analytical and medical devices Gang

Fang (Editor)

https://ebookmass.com/product/nanoparticles-in-analytical-and-
medical-devices-gang-fang-editor/

Fundamentals of Semiconductor Devices (2nd Edition)

Betty Anderson

https://ebookmass.com/product/fundamentals-of-semiconductor-
devices-2nd-edition-betty-anderson/

Emerging nanotechnologies for diagnostics, drug

delivery and medical devices Cholkar

https://ebookmass.com/product/emerging-nanotechnologies-for-
diagnostics-drug-delivery-and-medical-devices-cholkar/
Extractables and Leachables: Characterization of Drug
Products, Packaging, Manufacturing and Delivery Systems
& Medical Devices Dennis Jenke

https://ebookmass.com/product/extractables-and-leachables-
characterization-of-drug-products-packaging-manufacturing-and-
delivery-systems-medical-devices-dennis-jenke/

Managing Medical Devices Within a Regulatory Framework

1st Edition Beth Ann Fiedler

https://ebookmass.com/product/managing-medical-devices-within-a-
regulatory-framework-1st-edition-beth-ann-fiedler/

Cellular Internet of Things 2e : Technologies,

Standards, and Performance. 2nd ed. Edition Bergman

https://ebookmass.com/product/cellular-internet-of-
things-2e-technologies-standards-and-performance-2nd-ed-edition-
bergman/

Temporary Anchorage Devices in Orthodontics (2nd

Edition) Ravindra Nanda

https://ebookmass.com/product/temporary-anchorage-devices-in-
orthodontics-2nd-edition-ravindra-nanda/

Medical Terminology 2nd Edition Paula Bostwick

https://ebookmass.com/product/medical-terminology-2nd-edition-
paula-bostwick/
Biocompatibility and Performance
of Medical Devices
This page intentionally left blank
Woodhead Publishing Series in Biomaterials

Biocompatibility and
Performance of Medical
Devices

Edited by

Jean Pierre Boutrand

NAMSA, Northwood, USA

An imprint of Elsevier
Woodhead Publishing is an imprint of Elsevier
The Officers’ Mess Business Centre, Royston Road, Duxford, CB22 4QH, United Kingdom
50 Hampshire Street, 5th Floor, Cambridge, MA 02139, United States
The Boulevard, Langford Lane, Kidlington, OX5 1GB, United Kingdom
© 2020 Elsevier Ltd. All rights reserved.
No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or
mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and retrieval system, without
permission in writing from the publisher. Details on how to seek permission, further information about
the Publisher’s permissions policies and our arrangements with organizations such as the Copyright
Clearance Center and the Copyright Licensing Agency, can be found at our website: www.elsevier.com/
permissions.
This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by the Publisher
(other than as may be noted herein).
Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and experience
broaden our understanding, changes in research methods, professional practices, or medical treatment
may become necessary.
Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in evaluating
and using any information, methods, compounds, or experiments described herein. In using such
information or methods they should be mindful of their own safety and the safety of others, including
parties for whom they have a professional responsibility.
To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or editors, assume
any liability for any injury and/or damage to persons or property as a matter of products liability,
negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods, products, instructions, or ideas
contained in the material herein.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
A catalog record for this book is available from the Library of Congress
British Library Cataloguing-in-Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
ISBN: 978-0-08-102643-4 (print)
ISBN: 978-0-08-102644-1 (online)

For information on all Woodhead publications

visit our website at https://www.elsevier.com/books-and-journals

Publisher: Matthew Deans

Acquisition Editor: Sabrina Webber
Editorial Project Manager: Mariana Kuhl
Production Project Manager: Sreejith Viswanathan
Cover Designer: Miles Hitchens

Typeset by SPi Global, India

Dedication

To my beloved wife, Severine, a doctor in veterinary

medicine, who put her faith and supporting effort into the
success of this project beginning with the 1st edition, and
working efficiency and effectively to support the research
and development of new medical products, demonstrating
imagination and enthusiasm while applying the best science
and quality possible.
To those who understand that progress of any sort only
advances through hard work, thoughtful research, innovation
and calculated risk-taking.
To those who give the best of themselves and work tirelessly
to create new products or services that save or improve
human lives.
To all involved in medical device development, evaluation
and market release: creative thinkers, meticulous executors,
analysts and visionaries … the science, technologies and
compliance principles discussed in this book become real
only though effective team collaboration!

If you want to build a ship, don’t drum up the men to gather wood, divide
the work, and give orders. Instead, teach them to yearn for the vast and
­endless sea.
Antoine de Saint-Exupery

“Thou mayest”—that gives a choice. It might be the most important word in

the world. That says the way is open.
John Steinbeck
This page intentionally left blank
Contents

Contributors xv
Foreword xvii
Introduction xxiii

Part One Introduction to biocompatibility in

medical devices 1
1 Strategies to accelerate medical market access and manage
risks of biocompatibility 3
R. Eloy and S.J. Goldenberg
1.1 Introduction 3
1.2 Medical device development process and significance
of material selection 3
1.3 Accelerating time to market 4
1.4 Concept of biocompatibility and impact on market access 5
1.5 Examples of device recalls or alerts during the last decade
in which biocompatibility issues were considered 8
1.6 Challenges in biocompatibility evaluation and novel materials 11
1.7 Conclusion 14
References 15
Further reading 15

2 Making use of a biological safety evaluation plan 17

D. Parente
2.1 Introduction 17
2.2 The fundamentals of safety evaluation planning 17
2.3 Safety evaluation planning for biomaterials 18
2.4 Developing and documenting plans 19
2.5 Using safety evaluations 21
2.6 Conclusion 22
2.7 Sources of further information and advice 22

3 Biomechanical and biochemical compatibility in innovative

biomaterials 23
J. Huang, X. Li and Z.X. Guo
3.1 Introduction 23
3.2 Selection of biomaterials 23
3.3 Three generations of biomedical materials 25
3.4 State-of-the-art development 26
viiiContents

3.5 Future trends 34

3.6 Conclusions 40
References 41
Further reading 46

Part Two Evaluation and characterization

of biocompatibility in medical devices 47
4 A practical approach to analytical chemistry of medical devices 49
D.E. Albert
4.1 Introduction 49
4.2 The role of analytical chemistry in establishing biocompatibility 52
4.3 Fulfilling the requirements of ISO 10993 57
4.4 Characterization of materials 64
4.5 The changing milieu of E&L testing 78
4.6 Future trends and international approaches 80
4.7 Biocompatibility: To test or not to test 84
4.8 Using chemical and material characterization to
demonstrate equivalency 85
4.9 Acceptance criteria for equivalency 88
4.10 Risk assessment of extracts 91
4.11 Conclusion and future trends 96
References 97

5 Tolerable intake values for leachables: Practical use of ISO

10993-17 standard 101
R.P. Brown
5.1 Introduction 101
5.2 Process for setting tolerable intake (TI) values for compounds
released from medical device materials 103
5.3 Derivation of non-cancer TI values 107
5.4 Derivation of cancer-based TI values 112
5.5 Use of the TTC approach to derive default non-cancer- and
cancer-based TI values 114
5.6 Derivation of TI values for local effects 115
5.7 Other issues to consider 115
5.8 Conclusion 118
References 118

6 In vivo and in vitro testing for the biological safety evaluation

of biomaterials and medical devices 123
W.H. De Jong, J.W. Carraway and R.E. Geertsma
6.1 Introduction 123
6.2 Pretesting considerations 125
6.3 Sample preparation 130
Contentsix

6.4 In vitro testing 131

6.5 In vivo testing 140
6.6 Immunotoxicity (ISO/TS 10993-20:2006) 159
6.7 Nanomaterials (ISO/TR 10993-22:2017) 160
6.8 Conclusion 162
References 162
Further reading 166

7 Practical approach to blood compatibility assessments: General

considerations and standards 167
M.F. Wolf and J.M. Anderson
7.1 Introduction 167
7.2 Background: Blood composition 167
7.3 Critical distinguishing factors presented by blood-contacting
medical devices 174
7.4 Responses in fluid blood in contact with medical devices 180
7.5 Responses by materials, or upon their surfaces, in contact with blood 185
7.6 Assessing hemocompatibility according to international standards 191
7.7 Conclusion and future trends 199
7.8 Sources of further information and advice 199
References 200
Further reading 204

8 Quality strategies that fasten devices access to global markets 207

J.A. Torfin and S. Gompertz
8.1 Quality management system compliance for medical
device development 207
8.2 System-thinking for QMS deployment 209
8.3 Risk-based approach for medical device development 212
8.4 Risk-based QMS elements that add limited value prior to
medical device safety testing 213
8.5 Risk-based QMS elements that should be implemented
prior to medical device safety testing 215
8.6 Risk-based approach for device testing 217
8.7 Conclusion 220
References 221

9 Accelerating medical device biocompatibility evaluation: An

industry perspective 223
K.P. Coleman, W.V. Christian and W. Zhang
9.1 Introduction 223
9.2 Developing a biological evaluation plan 224
9.3 Implementing a biological evaluation plan 226
9.4 Biological safety testing 230
9.5 Creating a biological evaluation report 232
9.6 Special topics 234
xContents

9.7 New tools 240

9.8 Conclusion and future trends 243
9.9 Information sources 246
9.10 Appendix 253
References 257
Further reading 262

10 Overcoming negative test results during manufacture 263

D. Parente
10.1 Introduction 263
10.2 Goodbye to cardio medical 264
10.3 The biological safety program 264
10.4 Extractables and leachables 265
10.5 Controlling risk at the manufacturing level 265
10.6 Sterilization residuals 266
10.7 Conclusion 267

11 Methods for the characterization and evaluation of drug-device

combination products 269
J.P. Boutrand
11.1 Introduction 269
11.2 What is a combination product? 269
11.3 How are combination products regulated? 270
11.4 Demonstrating safety and efficacy of combination products 271
11.5 Pre-clinical testing of combination products 273
11.6 Aspects to consider in the manufacture of combination products 292
11.7 Clinical studies for combination products 295
11.8 Future outlook for combination products and their evaluation 297
References 298

Part Three Testing and interpreting the performance

of medical devices 303
12 Efficient evaluations of bone implants performances 305
J.P. Boutrand
12.1 Introduction 305
12.2 Definitions 305
12.3 Scope 307
12.4 Principles for the selection of an in vivo model to evaluate
performance of bone implants 307
12.5 Key parameters to accelerate bone devices performance
assessment 312
12.6 Selection of comparators 317
12.7 Osteoinductive and osteogenic performances 317
12.8 Limitations of in vitro models 318
Contentsxi

12.9 Fracture repair models 320

12.10 Evaluation of medical devices used for spinal fusion 323
12.11 Cylindrical bone defect models 325
12.12 Segmental bone defect repair models 326
12.13 Evaluating the antimicrobial performances of bone repair devices 327
12.14 Bioabsorbable and biodegradable materials 328
12.15 Bone debris and implant performances 329
12.16 Conclusion 330
References 331
Further reading 337

13 Performance studies for dental implants: Methodological

approach 339
M. Dard
13.1 Introduction and definitions 339
13.2 Importance of performance evaluation studies for dental implants 340
13.3 Experimental design of a performance trial for dental implants 341
13.4 Choice of model 349
13.5 Statistical power calculation and analysis 351
13.6 Analysis 354
13.7 Translation from animal studies to human clinical trials 363
Sources of further information and advice 364
Acknowledgments 365
References 365

14 Optimizing the design of preclinical safety and performance

studies—Examples in soft tissues and cardio-vascular implants 371
E. Drevon-Gaillot, T. Blair and G. Clermont
14.1 Preclinical studies in the device development lifecycle 371
14.2 Preclinical study objectives 372
14.3 Starting point: Use the right documentation to write
a strong protocol 373
14.4 Tips to design successful compliant studies 374
14.5 Appropriate evaluation methods and tools to generate robust data 386
14.6 Optimizing the value of your preclinical data and reduce time
to market 389
14.7 Conclusion 390
References 391

15 Mechanical testing for soft and hard tissue implants 393

C. Kaddick
15.1 Introduction 393
15.2 Principles of setting up a mechanical test 394
15.3 Implant-specific mechanical performance testing 398
15.4 Advanced therapy products (ATPs)—Cartilage 406
xiiContents

15.5 Conclusion and future trends 406

15.6 Sources of further information and advice 407
References 407

Part Four International regulation of medical devices 411

16 Biological evaluation and regulation of medical devices
in the European Union 413
A.T. Keene
16.1 Introduction 413
16.2 The regulatory and legislative framework 413
16.3 General safety and performance requirements 417
16.4 The notified body 429
16.5 Conclusion 440

17 Biological evaluation and regulation of medical devices in Japan 441

K. Kojima and K. Sakaguchi
17.1 Introduction 441
17.2 Outline of biological safety testing in Japan 442
17.3 General requirements for biological safety tests 446
17.4 How to properly use ISO standard, FDA guidance and
ASTM standard in Japan 468
17.5 Relationship between classification, examination, and
certification in Japan 469
17.6 Outline of the medical device good laboratory practice (GLP) 469
17.7 Conclusion 471
References 472

18 Medical device regulations in China 475

C. Shan and M. Liu
18.1 Introduction 475
18.2 Biological evaluation regulations in China 475
18.3 Outline of biological safety testing in China 477
18.4 Conclusion 485
References 486
Further reading 488

Part Five Histopathology principles for biocompatibility

and performance studies 489
19 Current considerations in medical device pathology 491
A. Alves, L. Wancket and A. Metz
19.1 Introduction 491
19.2 Morphologic assessment in the safety studies of biomaterials
and medical devices 492
Contentsxiii

19.3 Assessment of the performance of biomaterials and

medical devices 502
19.4 Processing and sectioning of specimens 509
19.5 Staining recommendations 510
19.6 Qualitative and quantitative pathology used in the evaluation of
biomaterials and medical devices 513
19.7 Ultrastructural pathology 520
19.8 From digitization to digitalization in medical device pathology 524
19.9 Evaluation of regional draining lymph nodes (RDLs) in
non-clinical studies 525
19.10 Morphologic assessment of ocular medical devices 531
19.11 Concluding comments 537
Acknowledgments 538
References 538
Index 545
This page intentionally left blank
Contributors

D.E. Albert NAMSA, Northwood, OH, United States

A. Alves NAMSA, Chasse sur Rhone, France

J.M. Anderson Case Western Reserve University, Cleveland, OH, United States

T. Blair NAMSA, Minneapolis, MN, United States

J.P. Boutrand NAMSA, Northwood, OH, United States

R.P. Brown Risk Science Consortium, LLC, Arnold, MD, United States

J.W. Carraway NAMSA, Minneapolis, MN, United States

W.V. Christian Medtronic plc, Jacksonville, FL, United States

G. Clermont NAMSA, Chasse-sur-Rhône, France

K.P. Coleman Medtronic plc, Minneapolis, MN, United States

M. Dard Columbia University, College of Dental Medicine, New York, NY,

United States

E. Drevon-Gaillot NAMSA, Chasse-sur-Rhône, France

R. Eloy NAMSA, Lyon, France

R.E. Geertsma National Institute for Public Health and the Environment (RIVM),
Bilthoven, The Netherlands

S.J. Goldenberg Veeva Systems, Pleasanton, CA, United States

S. Gompertz Consulting, Quality Management Systems Potential LLC, Andover,

MN, United States

Z.X. Guo University College London, London, United Kingdom

xviContributors

J. Huang University College London, London, United Kingdom

W.H. De Jong National Institute for Public Health and the Environment (RIVM),
Bilthoven, The Netherlands

C. Kaddick EndoLab GmbH, Riedering, Germany

A.T. Keene NAMSA, Selby, United Kingdom

K. Kojima Food and Drug Safety Center, Hadano, Japan

X. Li School of Materials Science and Engineering, Zhejiang University, Hangzhou;

Departments of Chemistry and Mechanical Engineering, Zhejiang Institute of Research
and Innovation, The University of Hong Kong, Hong Kong SAR, China

M. Liu Venus MedTech (HangZhou) Inc., Hangzhou, China

A. Metz NAMSA, Northwood, OH, United States

D. Parente Ecolab, St. Paul, MN, United States

K. Sakaguchi Terumo Corporation, Tokyo, Japan

C. Shan Shanghai MicroPort Medical (Group) Co., Ltd, Shanghai, China

J.A. Torfin Global Quality Assurance and Regulatory Compliance, NAMSA,

Minneapolis; Graduate Studies Medical Technology Quality, St. Cloud State
University, Plymouth, MN, United States

L. Wancket Charles River, Durham, NC, United States

M.F. Wolf Medtronic, Minneapolis, MN, United States

W. Zhang Medtronic plc, Shanghai, China

Foreword

The publication of this second edition of Biocompatibility and Performance of Medical

Devices coincides with a number of significant milestones in the development of new
international regulations and standards in the biological evaluation of the safety and
performance of medical devices, which underscore the usefulness and timeliness of
this book. The revision of ISO 10993-1 (Evaluation and testing within a risk manage-
ment process) in 2018, emphasized the essential role of risk management by making
it explicit that biological evaluation comprises the assessment of information (“data-
sets”) relevant to endpoints that need to be addressed in a biological risk assessment.
Two other parts of the ISO 10993 series that are key to risk management, are in the
process of revision at the time of writing. These are Part 18 (chemical characterization
of medical device materials within a risk management process) and Part 17 (toxicolog-
ical risk assessment of medical device constituents). Together, these three documents
describe, more clearly than ever before, the role of the risk management process in en-
suring biological safety. This book critically examines the generation of the necessary
datasets making their role in the risk management process evident.
As the editor Dr. Jean Pierre Boutrand points out, the intention of this book is
to bring a practical, actionable understanding of efficient evaluation strategies that
will ensure that medical devices are safe and perform as expected in the biological
environment. Performance means achievement of functionality that delivers benefit
and biocompatibility is defined as the ability of a medical device or material to per-
form with an appropriate host response in a specific application. Biocompatibility and
performance are concepts that are dynamic, complex and incompletely understood.
Moreover their evaluation methods are similarly complex and the way each dataset
contributes to the risk management process and the benefit-risk assessment is often
not fully appreciated.
Most of the content of this book is directed towards developing an understand-
ing of the scientific basis and methodology of the studies used to generate the data-
sets that inform a biological and mechanical evaluation of safety and performance.
Understanding this can be a daunting task. However, by placing the evaluation firmly
within the context of a risk management process, the overall evaluation can be sim-
plified considerably. Keeping in mind a few straight-forward principles of biological
evaluation and adhering strictly to the risk management process as it is applied to the
assessment of biocompatibility can facilitate a clear, logical and cost-effective evalu-
ation strategy.
The 2018 version of ISO 10993-1 goes further than any previous document in pre-
senting biological evaluation within a risk management context. To conduct a bio-
logical evaluation, the risk management process described by ISO 14971 must be
xviiiForeword

followed, taking into account the principles of biological evaluation that have been
included in standards and guidance documents since 1979. These principles, which are
explained in Clause 4 of ISO 10993-1:2018, can be summarized as follows:
●
the importance of chemical characterization of a material;
●
the influence of components, residues, leachables and degradation products;
●
the need for good laboratory practice;
●
the need for evaluation by competent, informed people;
●
the need for full experimental data;
●
the need to evaluate any changes in chemical composition, processing, physical configura-
tion or intended use;
●
the need for the biological evaluation to be considered within the context of all relevant
information (e.g., bench and mechanical testing, preclinical performance studies, clinical
experience, postmarket surveillance data).

Annex E.3.c) of ISO DTR 24971:2019 (Guidance on the application of ISO 14971)
identifies the sort of data needed for a biological risk analysis, which comprise:
●
the physical and chemical characteristics of the materials;
●
the history of clinical use or data from human exposure;
●
existing toxicity data on components, and
●
biological safety data from test procedures carried out with materials and final products.

The way these types of data are used in the risk management process is explained
in Annex B of ISO 10993-1:2018, which provides guidance on the application of
ISO 14971 to the conduct of biological evaluation. The risk management process
starts with the identification of hazards; in this case, toxicological hazards arising
from the chemical constituents of a device and biological hazards arising from its
physical nature. The harm arising from such hazards can include adverse reactions
to materials, constituents or degradation products, or an inappropriate biological
response. A hazardous situation arises if a person is exposed to a toxicological or
physical hazard arising from the device. If a hazardous situation is identified, the
risk arising from the anticipated level, route and duration of exposure to the hazard
must be estimated and its acceptability assessed. However, if exposure to the hazard
is below a level that can cause harm to health, there is no risk and the process can
stop. So the quickest way to exit an evaluation can be to confirm that there is no haz-
ardous situation. Likewise, if risk control measures are needed, these are normally
targeted at preventing a hazardous situation arising, for example by eliminating a
source of toxicity or reducing exposure. Note that a hazardous situation only occurs
if the hazard is present at a level that can cause harm. A structured biological eval-
uation plan is a way of determining what additional datasets are needed to identify
hazards or estimate risks.
The reason material characterization is so important in a biological evaluation is
that it allows hazards to be identified, thus initiating the biological risk management
process. Hazard identification is arguably the most critical of all the risk management
steps. Once a hazard has been recognized, a manufacturer will take action to control
the risk. Thankfully very few problems have arisen as a result of toxicity arising from
a device but, where field safety action has been taken in response to toxic hazards,
Forewordxix

for example with toxic degradation products from soybean-filled breast implants or
­aluminum leaching from IV fluid warmers, the situation occurred because the toxic
hazard had not been appreciated. On the other hand, risks tend to be controlled rou-
tinely with respect to compounds whose hazardous nature is well known, such as
ethylene oxide or nickel.
A flowchart in ISO 10993-18:2019 illustrates how chemical characterization data
drive the risk management process. The initial stage of the process, required in all
cases by ISO 10993-1:2018, is the gathering of physical and chemical information.
Combined with other available data addressing the biological endpoints relevant to the
device, this can be sufficient to estimate the risk. The risk estimate is a measure of the
likelihood and severity of harm arising as a result of exposure to a hazard that can give
rise to an adverse reaction during the interaction between the device and the body. The
term “biocompatible” corresponds to a region on the risk estimate scale where the risk
of an inappropriate biological response is negligible.
Annex B of ISO 10993-1:2018 itemizes this process as follows:
●
define and characterize each material, including suitable alternative materials;
●
identify hazards in materials, additives, processing aids, etc.;
●
identify the potential effect of downstream processing (e.g., chemical interactions between
material components, or final product sterilization) on chemicals present in final product;
●
identify the chemicals that could be released during product use (e.g., intermediate or final
degradation products from a degradable implant);
●
estimate exposure (total or clinically available amounts);
●
review toxicology and other biological safety data (published/available);
●
evaluate the risks posed by the identified hazards; and
●
determine whether there is an undue toxicological risk from the material.

The scope of this risk management process can be widened by considering perfor-
mance issues as potential hazards.
The final stage of the risk management process is the determination of risk accept-
ability. If a biological or performance-related risk is identified, it must be established
that it cannot be eliminated or reduced, for example by choosing another material or
process, and the residual risk must be outweighed by the benefit of the device. An im-
portant component of the risk estimate is the level of uncertainty in the risk analysis.
No biological evaluation can eliminate all unknowns so uncertainty always needs to
be factored into the residual risk estimate. Although the level of uncertainty is a crit-
ical factor in a biological evaluation, its impact on the overall risk assessment should
not be overplayed. The data simply need to be robust enough to allow the benefit-risk
balance to be established with confidence.
Part I of this book develops the above model and explores the challenges it throws
up in the planning and execution of a biological evaluation within a risk management
process. It shows that the use of a risk-based approach can justify an abbreviated eval-
uation program for clinically established materials, but novel, bioactive or biorespon-
sive materials need a more rigorous, bespoke investigation. As our expectations of
biomaterials and the claims we make of them become more demanding, we face new
challenges in testing and evaluation. This requires a carefully constructed biological
evaluation plan to define the information needed to characterize the risk.
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Ei. En minä sanonutkaan, että hän tuli.

— Eikä puhunut Clotilden kanssa?

— Ei. Mutta jos luulette asian jäävän sikseen ensi kerrallakin…

niin tunnette naisia hyvin vähän.

— Naisia ylimalkaan kylläkin hyvin vähän, — vastasi kreivi ilkeän

kohteliaasti, — mutta tätä naista koko lailla.

— Te katsoitte kai hänen suuriin silmiinsä, — huudahti rouva St.

Lo kiihtyneenä, — ja heti lankesitte maahan häntä jumaloimaan! —
Hän melkein piti kreivittärestä, mutta oli luonteeltaan mitä kevyintä
laatua, ja vähinkin vastustus sai hänet suunniltaan. — Ja te luulette
tuntevanne hänet! Ja jos hän voisi pelastaa henkenne avaamalla
silmänsä, niin hän kulkisi tilkku silmällä kuolemanhetkeensä asti.
Uskokaa minua, te olette hänen ja hänen rakastettunsa välillä, ja
teidän käy vielä huonosti.

Kreivi Hannibalin tummat kasvot synkkenivät hänen silmiensä

vetäytyessä tuskin huomattavasti kokoon. — Luulenpa, että
Tignonvilleä uhkaa suurempi vaara, — mutisi hän.

— Hänestä ehkä voitte selviytyä, mutta vaimonne kanssa…

— Tiedän kuinka menetellä hänenkin kanssaan. Muutamia naisia

käsitellään piiskalla…

— Luultavasti piiskaisitte minua?

— Kyllä, — sanoi kreivi tyynesti. — Se tekisi teille hyvää, rouva.

Toisten naisten kanssa menetellään toisin. On naisia, jotka eivät
petä, jos heitä hyvin säikäytetään. Ja on toisia, jotka eivät petä,
vaikka heitä pelotettaisiin. Rouva de Tavannes on jälkimäistä lajia.

— Saadaan nähdä! — huusi rouva suutuksissaan.

— Sitä odotankin.

— Niin. Mutta jos olisitte pyytänyt apuani, olisin voinut kertoa

hänelle herra de Tignonvillestä sellaista, mikä olisi pannut hänet
hämmästymään, mutta sen sijaan te vain yhä odotatte, kunnes
jonakin kauniina päivänä heräätte ja huomaatte rouvanne hävinneen
ja…

— Silloin otan uuden vaimon, jota voin piiskata, — vastasi kreivi,

jonka katse ilmaisi rouva St. Lolle, että nyt oli sanottu liikaa. — Mutta
teistä en huoli, suloinen serkkuni, sillä minulla ei ole teidänlaistanne
varten kyllin lujaa piiskaa.
XXI.

TAHTOI EIKÄ TAHTONUTKAAN.

Panimme merkille hiukan aikaisemmin, kuinka helposti naiset

käyttävät yhtä myönnytystä astinlautana toiseen, ja jalomielisyyden
puutteen, miltei tunnottomuuden, jota parhainkin heistä osoittaa
peräytyvää vihollista kohtaan. Mutta on myönnytyksiä, jotka koskevat
juuri hyvän naisen omaatuntoa, ja rouva de Tavannes, joka
korvapuustin nojalla oli vapaa ja jota muuten kohdeltiin karkean
ystävällisesti, kauhistui tekoa, joka hänen oli suoritettava.

Olla välittämättä siitä, mitä La Tribe oli hänelle kertonut, pysyä

toimetonna silloin, kun pieni liike hänen puoleltaan saattoi pelastaa
miehiä, naisia ja lapsia kuolemasta ja kokonaisen kaupungin
verilöylystä, se olisi ollut niin pelkurimainen ja itsekäs teko, että hän
jo heti alusta tiesi sen olevan mahdotonta. Mutta hänen voidakseen
sen sijaan menetellä ainoalla mahdollisella tavalla, pettää miehensä
ja ryöstää häneltä sen, minkä kadottaminen saattoi syöstä hänet
turmioon, ei häneltä vaadittu ainoastaan rohkeutta ja uhrautumista,
vaan myöskin kovuutta kestämään sekä syytöksiä että rangaistusta.
Eikä kreivitär ollut uskonkiihkoinen. Ei mikään tekopyhä hohde
ympäröinyt sitä asiaa, jota hän ajatteli, eikä suonut sille valheellisia
värejä. Silloinkin, kun hän harkittuaan lopputuloksena myönsi tämän
teon oikeudenmukaisuuden ja välttämättömyyden, kun hän tunnusti
velvollisuudekseen sen suorittaa, hän näki sen ja itsensäkin
sellaisena kuin kreivi Hannibal varmaankin arvostelisi.

Tosin kreivi Hannibal oli tehnyt hänelle suurta vääryyttä, ja

muutamien silmissä tämä ehkä näyttäisi rangaistukselta. Mutta hän
oli pelastanut hänen henkensä silloin, kun monta oli kohdannut
turmio, ja tehtyään tämän vääryyden kreivi oli kohdellut häntä
merkillisen jalomielisesti. Ja palkaksi siitä hänen muka piti syöstä
kreivi perikatoon? Ei ollut vaikea kuvitella, mitä kreivi sanoisi hänestä
ja hänen tavastaan osoittaa kiitollisuuttaan.

Hän mietti sitä heidän ratsastaessaan tänä iltana auringon

laskiessa heidän edessään ja tammien pitenevien varjojen
langetessa poikittain tietä reunustavien sanajalkain yli. He jatkoivat
matkaansa kaksi tai kolme yhdessä, laskien tasajuoksua vilvakkain
ahojen poikki ja hietaharjujen yli, läpi viheriöivien notkojen ja ohi
pienten kylien, joista jokainen elävä olento pakeni heidän
lähestyessään, ratsastaen kuin omassa maailmassaan, joka oli niin
erilainen ja niin etäällä todellisesta, mistä he tulivat ja minne heidän
oli palaaminen, että hän olisi voinut itkeä tuskasta ja kirota Jumalaa,
joka salli ihmisen pahuuden niin raskaasti painaa luomakuntaa.
Laihat ratsumiehet ajoivat huolettomina, heiluvin säärin ja jalustimin
laulaen milloin jotakin kertaussäettä Ronsardista, milloin jotakin
Marotin virsistä, joita koko mailma oli laulanut kolmekymmentä
vuotta takaperin, ja näyttäen viattomilta kuin karitsat. Heidän
jäljessään rouva St. Lo lörpötteli Suzannen kanssa
ratsastusnaamiosta, joka oli unohtunut, taikka suunnitteli apukeinoja,
jos Angersista ei sattuisi löytämään mitään kyllin kuosikasta. Ja muut
naiset puhelivat ja kikattivat kirkuen kaalamopaikoissa ja nostaen
hälinän saapuessaan jyrkänteille, joissa miesten täytyi auttaa heitä.

Sota-aikana kuoleman varjo peittää ainoastaan päivän kerrallaan,

ja näkyvistä kadonnut murhe kaikkoaa mielestäkin. Koko siinä
joukossa, joka auringon laskettua jäi lähelle Vendômen ylväitä
viinipeittoisia vuoria, olivat ainoastaan kolmen kasvot sopusoinnussa
juuri loppuvan kauhean elokuunviikon kanssa; vain kolme heitä oli, ja
hekin olivat kuin kolme irrallista helmeä iloisen nunnan
rukousnauhassa, ratsastaen miettivinä ja hiljaisina kukin itsekseen.
Kreivitär oli yksi; toiset olivat ne kaksi miestä, joiden ajatukset hän
täytti ja joiden silmät alinomaa hakivat häntä, La Tribe synkissä
mietteissään, kreivi Hannibal täynnä kolkkoja arveluita, jotka olivat
ristiriidassa rouva St. Lolle lausuttujen rohkeiden sanojen kanssa.

Sitäpaitsi kreivillä oli muitakin yhtä synkkiä ajatuksia, jotka eivät

koskeneet hänen puolisoaan. Ja tällä taas oli hetkittäin myös muita
ajatuksia: hän haaveili nuoresta rakastetustaan, tuntien kaipauksen
puuskia ja hurjaa kapinankiihkoa koko olemuksessaan, tarvetta
päästää tuskanhuudon siitä pimeydestä, johon hänet niin äkkiä oli
kiedottu, niin että heistä kolmesta ainoastaan La Tribe ajatteli yhtä
asiaa.

Tänä päivänä he ratsastivat hyvän matkaa auringonlaskun

jälkeenkin harvassa tammimetsässä, jossa kaniineja puikkelehti
heidän hevostensa jaloissa ja oravat virnistivät heille puiden
alemmilta oksilta. Oli jo miltei yö heidän saapuessaan metsän
eteläiselle reunalle ja katsellessaan pimenevien, autioiden rinteiden
poikki Vendômen kaukana tuikkivia tulia.

— Vielä yhtä pitkä matka lisää, — mutisi kreivi Hannibal käskien

miesten sytyttää tulta ja riisua kuormahevoset. — Täällä on
puhdasta ja kuivaa, — sanoi hän. — Pane vartija, Bigot, ja lähetä
kaksi miestä hakemaan vettä tuolta alhaalta, mistä kuuluu
sammakoiden kurnutusta. Ette suinkaan pelkää saavanne
kuuhoureita, rouva?

— Olen mieluummin täällä, — vastasi kreivitär matalalla äänellä.

— Rakennukset ovat munkkeja ja nunnia varten, — myönsi kreivi

sydämellisesti. — Mielelläni olen Jumalan taivaan alla.

— Maa on hänen, mutta me rumennamme sen, — mutisi kreivitär

palaten omiin ajatuksiinsa ja huomaamatta puhuvansa kreivi
Hannibalille.

Tämä katsoi häneen tarkkaavasti, mutta tuli ei ollut vielä syttynyt,

ja hämärässä häämöttivät hänen kasvonsa epämääräisinä ja
vaaleina. Kreivi seisoi hetkisen odottaen, mutta toinen ei puhunut
enempää, ja kun rouva St. Lo tuli sinne touhuten, poistui kreivi
antamaan jonkun määräyksen.

Tulet syttyivät vähitellen, ja niiden loimutessa he näyttivät istuvan

korkeapylväisessä kuorikäytävässä, luonnon tuomiokirkossa lattialle
siroiteltuina ryhminä. Varjoisan gootilaisen kaarikaton läpi, jona olivat
puiden monet haaraantuvat ja heidän päittensä yläpuolella yhtyvät
oksat, tuikki yksinäisiä tähtiä ikäänkuin ullakon akkunoista. Ja
alhaalta rotkosta kohosi yöllä sammakoiden yksitoikkoista
kurnutusta, ja milloin joku iso urossammakko äänteli, oli sävelala
melkein yhtä laaja kuin brescialaisten urkujen. Pimeys verhosi kaikki;
yö oli niin hiljainen, että voi kuulla toukan putoavan lehdeltä.
Etäisimmän tulen ääressä istuvat raa'at miehetkin vaikenivat
hetkittäin, tietämättä miksi, mutta heidätkin lumosi yön ääretön, autio
hiljaisuus.
 Kreivitär muisti kauan tämän valveilla olon, sillä kesti myöhään,
ennenkuin hän saattoi nukkua, muisti viileän jylhyyden, hiljaisen
ritinän ja kahinan metsässä, ketun tai suden etäisen ulvonnan ja
sammuvien tulien himmeän hehkun, joka vihdoin katosi pimeän ja
tähtien tieltä; mutta ennen kaikkea taivaankappaleiden äänettömän
kiertoliikkeen, joka tosin oli merkkinä ylimmästä ohjaajasta, mutta
samalla masensi ihmissydämen tuntemaan oman mitättömyytensä ja
kaikkien ihmiskapinain mitättömyyden.

— Ja sittenkin minä uskon! — huudahti hän taistellen itsensä

kanssa. —
Vaikka olenkin nähnyt, mitä olen nähnyt, niin sittenkin uskon!

Ja vaikka hänen oli kannettava taakkansa ja suoritettava teko, jota

hänen sielunsa kauhistui! Hänen naisellisuutensa tosin jatkoi
kapinoimistaan tätä sen tielle yhä uudestaan osuvaa
murhenäytelmää vastaan, jossa aina täytyy valita paha tai hyvä,
itselleen huoleton olo tai toisten henki. Mutta kiertoaan jatkavat
tähdet johtaessaan ajatukset tulevaan aikaan, jolloin kaiken hyvän
samoin kuin pahankin ajan pitäisi olla mennyt, vahvistivat tätä
pohjaltaan jaloa luonnetta, ja ennenkuin hän nukahti, tuntui hänestä
ainakin sillä hetkellä, ettei mikään häpeä tai kärsimys ollut liian kallis
hinta pienten lasten hengestä. Rakkaus oli riistetty hänen
elämästään; se ylpeys, joka olisi tahtonut jalomielisyyttä palkita
samalla mitalla, oli uhrattava myös.

Päivän tullessa hänestä vielä tuntui samalta, eikä matkalle lähdön

hälinä tai sen tavallinen kulku karkoittanut yön ihanteita. Mutta toisin
kävi kuin hän oli kuvitellut. He pysähtyivät ennen puolta päivää
Loiren pohjoisrannalle, tasaiselle niitylle, missä risteili poppelirivejä
eri puolille täyttäen koko tämän paikan lehtien hempeällä hohteella.
Sinisikurin kukkia, kesätaivaan pikkaraisia kuvastimia, kasvoi siellä
täällä pitkän ruohon seassa, ja naiset poimivat niistä kimppuja tai
pujottelivat niitä italialaiseen tapaan tukkaansa. Niityn poikki kulki tie
lautalle, mutta lauttamies oli säikähtänyt nähdessään tämän
seurueen ja siirrettyään venheensä toiselle rannalle itse piiloutunut.

Pian rouva St. Lo keksi venheen, taputti käsiään ja tahtoi

välttämättä sitä käyttää. Poppeleista ei saanut mitään varjoa,
kärpäset kiusasivat häntä, erakon elämä niityllä ei häntä enää
miellyttänyt.

— Menkäämme joelle! — huusi hän. — Tehän menette kohta

uimaan, arvoisa serkkuni, ja jätätte meidät paistumaan!

— Kaksi livreä sille, joka tuo venheen tänne! — huusi kreivi

Hannibal.

Lyhemmässä ajassa kuin puolessa minuutissa oli kolme miestä

heittänyt päältään jalkineensa uiden joen poikki toveriensa
nauraessa ja huudellessa. Viiden minuutin päästä oli vene tuotu.

Se ei ollut iso, eikä siihen mahtunut useampia kuin neljä henkeä.

Tavannesin katse sattui Carlatiin.

— Tehän olette tottunut soutamaan, — sanoi hän. — Seuratkaa

rouva St.
Lota. Ja te myöskin, herra La Tribe.

— Mutta tottahan tekin tulette? — huudahti rouva St. Lo kääntyen

kreivittären puoleen. — Vai niin, rouva, te ette siis tule? — ja hän
niiasi. — Te…

— Kyllä minä tulen, — vastasi kreivitär.

 — Minä menen virtaa ylöspäin ja uin siellä vähän matkan päässä,
— sanoi kreivi Hannibal. Hän otti vyöstään kirjemytyn, ja Carlatin
pitäessä venettä, jotta rouva St. Lo saattoi astua siihen, hän antoi
sen kreivittärelle samoin kuin edellisenäkin päivänä. — Pitäkää siitä
huolta, rouva, — sanoi hän matalalla äänellä, — älkääkä laskeko sitä
käsistänne. Sen hukkaaminen voisi maksaa pääni.

Kreivitär kalpeni, ja tahtomattaan hän vapisevin käsin torjui myttyä

luotaan. — Eikö olisi silloin parempi… että antaisitte sen Bigotille? —
änkytti hän.

— Hän menee uimaan.

— Käskekää hänen uida vasta myöhemmin.

— Ei, — vastasi kreivi miltei tylysti. Hänelle tuotti erikoista

mielihyvää heidän omituisesta suhteestaan huolimatta osoittaa
luottamusta. — Ei, ottakaa se, rouva, mutta varokaa.

Kreivitär otti sen vastaan ja kätki sen vaatteisiinsa, ja kreivi

Hannibalin käännyttyä poispäin hänkin kääntyi noustakseen
veneeseen. La Tribe seisoi veneen peräpuolen vieressä pitäen sitä
paikallaan hänen avukseen, ja kun kreivitär hetkeksi laski kätensä
hänen hihalleen, yhtyivät heidän katseensa. La Tribe loi sitten
katseensa maahan ja hänen käsivartensa tuntui vapisevan;
kreivitärtä puistatti.

Hän vältti enää katsomasta pappiin, ja se olikin helppoa, sillä La

Tribe istuutui kokkaan Carlatin taakse, joka souti. Vene liukui hiljaa
joen pintaa alaspäin Carlatin hitaasti liikutellessa airojaan ja rouva
St. Lon lörpötellessä iloisesti ja niin äänekkäästi, että se kuului
kauaksi. Milloin hänen piti saada tuolla kukkiva vihvilä, milloin vihreä
oksa suojellakseen sillä kasvojaan auringon heijastukselta, ja väliin
heidän täytyi pysähtyä johonkin viileään suvantoon
sanajalkapeitteisten rantojen varjoon, missä kalat uivat hitaasti ja
pieni puronen tulla sirisi rantakivien yli.

Se oli idyllistä. Mutta ei kreivittärelle. Hänen kasvojaan poltti,

ohimoissa takoi, ja turhaan yrittäessään hillitä kovaa tykytystä hän
sormillaan puristi veneenlaitaa. Kirjemytty tuntui ihan polttavan.
Hänen aivoissaan vilahti suurkaupunki vaaroineen, Tavannes ja
tämän luottamus häneen, toiminnan pakko ja sen auttamaton
seuraus. Tietoisuus siitä, että hänen täytyi toimia nyt taikka ei
koskaan, vaikutti häneen niin voimakkaasti, että hän kävi
hajamieliseksi. Hänen kätensä tunnusteli myttyä, mutta herposi
jälleen.

— Aurinko on pahasti paahtanut teitä, — sanoi rouva St. Lo. —

Käyttäisitte ratsastaessanne naamiota niinkuin minäkin.

— Minulla ei ole naamiota mukanani, — mutisi kreivitär katsellen

veteen.

— Ja minulla on vain yksi. Mutta Angersissa…

Kreivitär ei kuullut enempää, sillä juuri silloin hän sattui

katsahtamaan La Tribeen, joka Carlatin selän takaa teki hänelle
merkkejä viitaten häntä käskevästi pudottamaan mytyn jokeen. Kun
hän ei totellut, tuntien itsensä sairaaksi ja heikoksi, näki hän papin
kasvojen synkkenevän. La Tribe uhkaili häntä salaa. Ja mytty yhä
poltti häntä; kahdesti hän hapuili sitä kädellään, mutta käsi palasi
tyhjänä.
 Äkkiä rouva St. Lo kirkaisi. Joen toisella puolella alkoi ranta kohota
jyrkemmin veden rajasta, ja törmän reunalla hän oli keksinyt
myöhään kukkivan ruusupensaan; nyt ei auttanut muu kuin täytyi
heti päästä rantaan ryöstämään sen kukat. Vene ohjattiin siis sinne,
hän hyppäsi rannalle ja alkoi nousta rinnettä ylös.

— Seuratkaa rouvaa! — huusi La Tribe tyrkäten Carlatia selkään.

— Ettekö näe, ettei hän voi kiivetä törmälle yksinään? Ylös, mies,
ylös nyt!

Kreivitär avasi suunsa huutaakseen: Ei! mutta sana kuoli hänen

huulilleen, ja kun taloudenhoitaja kääntyi hänen puoleensa
ymmärtämättä, mitä hän oikeastaan oli sanonut, niin hän nyökkäsi
myöntävästi.

— Niin, menkää! — mutisi hän kalpeana.

— No, ettekö kuule, mies, menkää nyt! — huudahti pappi

säihkyvin silmin melkein sysäten toista veneestä.

Seuraavana sekuntina vene liukui rannasta ajelehtien jokea alas.

La Tribe odotti, kunnes he joutuivat erään puun varjoon, joka suojasi
heitä molempien rannalle jääneiden katseilta. Silloin hän kumartui
eteenpäin.

— Nyt, rouva! — huusi hän käskevästi — Herran nimeen, nyt!

— Voi! — huudahti kreivitär. — Odottakaa, odottakaa! Tahdon

miettiä asiaa.

— Miettiäkö?
 — Hän luotti minuun, — valitti kreivitär. — Hän luotti minuun!
Kuinka voin siihen suostua?

Sitten hän vielä puhuessaan veti mytyn esiin.

— Taivas on suonut teille tämän tilaisuuden!

— Jos olisin voinut sen varastaa! — vastasi kreivitär.

— Hupsu! — sanoi pappi heiluttaen itseään edestakaisin ja miltei

suunniltaan mallittomuudesta. — Miksi sen varastaisitte? Sehän on
teidän käsissänne. Se on teillä. Tämä on itse taivaan lähettämä
tilaisuus, Jumala on antanut teille tämän hetken.

La Tribe ei voinut lukea hänen ajatuksiaan eikä käsittää sitä

epäröimistä, joka pidätti toisen kättä. Hän oli suorasukainen; hänellä
oli vain yksi päämäärä, yksi tarkoitus. Hän näki rohkeain miesten
riutuneet kasvot toivottomina ja kuuli naisten ja lasten kuolevat
huudot. Tällainen tilaisuus pelastaa Jumalan valittuja, lunastaa
viattomia, oli hänen silmissään taivaan lahja. Ja ajatellen näin ja
nähdessään toisen epäröivän silloin, kun joka silmänräpäys tuotti
hänelle tuskaa, sillä niin välttämätön oli kiireellinen toiminta, niin
kallis tämä tilaisuus, hän ei enää kestänyt tätä tuskallista odotusta.
Kun kreivitär ei vastannut, kumartui hän eteenpäin, kunnes hänen
polvensa koskettivat tuhtoa, jolla Carlat oli istunut, ja sitten
sanaakaan sanomatta kurottaen toista kättään pitkälle tarttui
myttyyn.

Jos pappi ei olisi liikahtanut, olisi kreivitär täyttänyt hänen

tahtonsa; melkein varmaan hän olisi niin tehnyt. Mutta näin
ahdistettuna hän vaistomaisesti vastusti ja tarrautui kirjeisiin.
 — Ei! — huusi hän. — Ei, päästäkää irti, herra! — ja hän yritti
kiskoa myttyä haltuunsa.

— Antakaa se minulle!

— Päästäkää irti, herra! Kuuletteko? — toisti hän ja äkkiä

temmaten saikin sen irti; sillä pappi piteli sitä vain kulmasta. Sitten
hän piilotti sen selkänsä taakse. — Menkää takaisin ja…

— Antakaa se minulle! — läähätti pappi.

— Minä en tahdo!

— Heittäkää se siis jokeen!

— En tahdo! — huusi kreivitär, vaikka pappi mielettömän kiihkon

vallassa tuijotti häntä hurjistunein katsein, ja selvää oli, että tämä
mies, jolla oli ainoastaan yksi ajatus, ei enää voinut itseään hillitä. —
Menkää takaisin!

— Antakaa se minulle! — huohotti pappi, — taikka minä kaadan

veneen! — Ja tarttuen kreivittären hartiaan hän kumartui hänen
ylitseen yrittäen päästä käsiksi myttyyn, jota pidettiin selän takana.
Vene heilui, ja yhtä paljon raivon kuin pelonkin vallassa kreivitär alkoi
huutaa.

Tähän huutoon vastasi toinen, jossa oli vain raivoa ja joka pääsi
Carlatilta. La Tribe, jonka koko huomio oli kiintynyt myttyyn, ei
välittänyt eikä tahtonut välittää taloudenhoitajasta. Mutta seuraavana
hetkenä viilsi ilmaa toinen ikäänkuin raivostuneen petoeläimen
karjahdus, kauempaa, alapuolelta, ja tuntiessaan kreivi Hannibalin
äänen hugenotti jätti kreivittären heti rauhaan nousten pystyyn.
Tuokion verran vene heilui vaarallisesti hänen allaan, törmäten sitten
hiljaa sitä rantaa vasten, jolla Carlat seisoi kauhistuneena tuijottaen.

La Triben toiveet olivat hukassa, hän huomasi, että Carlat

saavuttaisi hänet, ennenkuin hän ehtisi tehdä uuden yrityksen ja
siinä onnistua. Mutta kun joen ranta oli kovaa ja hän saattoi ylettää
siihen kädellään, voisi hän heti pakenemalla ehkä pelastua.

Hän seisoi hetken epäröiden; sitten silmissään katse, joka koski

kreivittären sydämeen, hän hypähti rannalle, pujahti leppien sekaan
ja katosi näkyvistä.

— Ajakaa häntä takaa! — jyrisi kreivi Hannibal. — Ajakaa takaa,

mies! — Ja Carlat kompuroi jyrkkää rinnettä alas ja tunkeutuen
terävien orjantappurapensaiden läpi koetti parastaan. Mutta turhaan.
Ennenkuin hän ehti alas rantaan, olivat karkurin askeleet miltei
lakanneet kuulumasta. Parin sekunnin kuluttua oli aivan hiljaista.
XXII.

TULELLA LEIKKIMISTÄ.

La Tribe oli hypätessään rantaan jalallaan sysännyt veneen joelle.

Se ajelehti hiljalleen alaspäin, ja näytti siltä, että ellei mitään sattuisi
sen tielle, se ajautuisi sille rannalle, jolla kreivi Hannibal seisoi, parin
sadan askeleen päässä hänestä alaspäin. Hän näki sen ja käveli
rantaa pitkin pysytellen veneen kohdalla, kreivittären istuessa
liikahtamatta perään kyyristyneenä, sormet puristettuina
kohtalokkaan mytyn ympärille. Veneen hidas liukuminen sen miltei
huomaamatta lähestyessä matalaa rantaa, peilikirkkaan
vedenkalvon liikkumattomuus, vain heikon väreilyn jäädessä veneen
jälkeen, hiljaisuus, sillä mielenliikutuksen valtaamana kreivi
Hannibalkin oli ääneti, kaikki tämä oli räikeänä vastakohtana
kreivittären rinnassa riehuvalle myrskylle.

Pudottaisiko hän… vielä nyt, vaikka miehensä nähden tuon mytyn

veteen? Siihen tarvittiin vain liikahdus. Hänen tarvitsi vain ojentaa
kätensä, hellittää sormensa, ja se olisi suoritettu. Mitään muuta ei
tarvittaisi. Mutta hyvä tilaisuus oli nopeasti livahtamassa hänen
käsistään. Yhä hitaammin, yhä äänettömämmin solui vene rantaa
kohti, jolla kreivi seisoi, ja vieläkin hän epäröi. Hiljaisuus, odottava
olento ja häntä nyt ainoastaan parin jalan päästä tarkkaavat silmät
painostivat häntä ja tuntuivat lamauttavan hänen tahtonsa. Vielä oli
noin parin jalan pituinen välimatka jäljellä. Vielä hetkinen, ja kaikki
olisi liian myöhäistä. Veneen kokka kahisi hiljaa kaislikon läpi; se
suuteli rantaa. Ja yhä hänen kätensä piteli kirjeitä.

— Oletteko vahingoittunut? — kysyi kreivi lyhyesti.

— En.

— Tuo lurjus olisi voinut hukuttaa teidät. Oliko hän hullu?

Kreivitär oli vaiti. Hänen miehensä kurotti kätensä, ja hän laski

mytyn siihen.

— Olen teille suuressa velassa, — sanoi kreivi Hannibal

äänessään iloinen, miltei voitonriemuinen sävy. — Suuremmassa
kuin voitte arvata, rouva. Jumala loi teidät soturin vaimoksi ja
soturien äidiksi. Mitä nyt? Pelkäänpä, ettette jaksa hyvin?

— Tahtoisin levätä hetkisen, — änkytti kreivitär horjuen.

Kreivi Hannibal saattoi häntä tukien rannan viereisen niityn poikki

ja auttoi häntä istumaan erästä puunrunkoa vasten. Sitten miesten
palatessa, sillä hekin olivat kuulleet hälytyksen, hän tahtoi lähettää
kaksi heistä veneellä noutamaan rouva St. Lota tänne, mutta
kreivitär ei sallinut.

Tahdotteko siis kamarineitinne? — kysyi kreivi Hannibal.

— En, monsieur, kaipaan vain hetken yksinäisyyttä. Ainoastaan

yksinäisyyttä, — toisti hän kääntäen kasvonsa poispäin, ja uskoen
näin olevan parasta kreivi Hannibal käski miestensä poistua ja
astuen itse veneeseen souti joen poikki, otti rouva St. Lon ja Carlatin
veneeseen ja toi heidät lauttauspaikalle.

Täällä oli mitä hurjimpia huhuja liikkeellä. Joku löi vetoa, että
hugenotti oli tullut hulluksi, toinen, että hän oli käyttänyt tilaisuutta
kostaakseen veljiensä puolesta, kolmas, että hän oli aikonut ryöstää
kreivittären vaatiakseen hänestä lunnaita. Ainoastaan Tavannes itse
oli rannalta nähnyt kirjemytyn ja käden, joka ei sitä luovuttanut, eikä
hän sanonut mitään. Vieläpä hän, kun muutamat miehistä tahtoivat
mennä joen poikki etsimään karkuria, kielsi heitä siitä, tuskin
itsekään tietäen miksi, paitsi että näin ehkä oli kreivittärelle
mieluisinta. Ja kun naiset tahtoivat kiiruhtaa hänen luokseen
kuullakseen jutun hänen omilta huuliltaan, kielsi hän heitä myöskin.

— Hän haluaa olla yksin, — sanoi hän lyhyesti.

— Yksinäänkö? — huudahti rouva St. Lo kuumeisen uteliaana. —

Te saatte vielä tavata hänet kuolleena tai pahemmassa tilassa.
Kuinka kukaan voi jättää naista yksin sellaisen säikähdyksen
jälkeen?

— Hän halusi sitä.

Rouva nauroi kyynillisesti, ja tämä nauru nosti heikon punan kreivi

Hannibalin kasvoille.

— Vai hän itse haluaa! — ilkkui rouva St. Lo. — Siinä tapauksessa
ymmärrän kyllä. Olkaa varuillanne, muuten sattuu jonakin päivänä,
että jätettyänne hänet yksin tapaatte heidät yhdessä!

— Olkaa vaiti!
 — Mielelläni, — vastasi rouva. — Mutta kun niin tapahtuu, älkää
sanoko, ettei teitä ole varoitettu. Te luulette, ettei hän ole saanut
mitään tietoja entisestä sulhasestaan…

— Kuinka se olisi mahdollista? — kysyi kreivi Hannibal vastoin

tahtoaan.

Rouva St. Lon ylenkatse paisui määrättömäksi. — Kuinkako? —

toisti hän. — Te laahaatte naista mukananne Ranskan halki, annatte
hänen istua yksin, nukkua yksin ja melkein hukkua yksin ja kysytte,
kuinka hän voi saada tietoja lemmitystään. Te jätätte vanhat
palvelijat hänen ympärilleen ja kysytte, kuinka hän voi olla
yhteydessä jonkun muun kanssa?

— Te ette tiedä mitään! — murahti kreivi.

— Tiedän jotakin, — väitti rouva. — Näin hänen tänä aamuna

istuessaan hymyilevän ja itkevän samalla kertaa. Ajattelikohan hän
teitä? Vai rakastettuaan? Hän katseli kyyneltensä läpi kukkuloille,
sininen usva leijaili niiden yläpuolella, ja lyönpä vetoa, että hän näki
jonkun silmien tuikkivan ja jonkun käden viittovan sieltä sinestä.

— Menkää hiiteen! — huusi kreivi väkisinkin, kiusaantuneena. —

Pahanteko on teillä aina mielessä.

— Ei ole! — vastasi toinen nopeasti. — Sillä enhän minä ole teitä

toisillenne naittanut. Mutta jatkakaa vain, niin saatte nähdä, millaiset
tervetuliaiset saatte!

— Niin teenkin, — jyrähti kreivi Hannibal ja lähti kulkemaan rantaa

pitkin vaimonsa luo.
 Valo oli sammunut hänen silmistään. Ja sittenkin ne olisivat olleet
vieläkin synkemmät ja hänen ilmeensä ankarampi, jos hän olisi
tiennyt millä mielellä oli nainen, jonka luokse hän kiirehti. Kreivitär oli
pyytänyt saada jäädä yksikseen, mutta sitten hän oli huomannut,
että kaivattu yksinäisyys oli julma lahja. Hän oli pelastanut kirjeet,
täyttänyt luottamustoimensa, muttei ainoastaan kokeakseen sinä
hetkenä, kun työ oli suoritettu, katumuksen polttavaa katkeruutta.
Ennen tätä, kun hänellä vielä oli ollut valta valita, oli miehensä
pettäminen näyttänyt hänestä suurelta rikokselta; nyt hän huomasi,
että oikeata petosta olikin kohdella miestään sillä tapaa kuin hän oli
tehnyt, ja että kreivin itsensäkin vuoksi ja pelastaakseen hänet
kamalasta synnistä olisi tullut hävittää kirjeet.

Nyt ei enää näyttänyt niin painavalta velvollisuus miestään

kohtaan kuin niitä viattomia kohtaan, joita uhkasi verilöyly ja jotka
hän olisi voinut pelastaa, velvollisuus uskonveljiä kohtaan, jotka hän
oli hyljännyt, naisia ja lapsia kohtaan, joiden kuolemantuomion hän
oli pysyttänyt. Nyt hän ymmärsi, ettei yhdellekään naiselle ollut
sattunut jumalallisempaa tehtävää eikä raskaampaa vastuuta. Eikä
pelottavampaa rangaistuksen uhkaa!

Hän vääntelehti epätoivoissaan. Mitä hän oli tehnyt? Hän saattoi

kuulla ääniä kaukaa leiristä, satunnaisen huudahduksen, naurun
purskahduksen. Huuto ja nauru kaikuivat hänen korvissaan
katkeralta ivalta. Mihin tämä kesäleiri oli alkuna? Mihin tuo hänen
miehensä suvaitsevaisuus päättyisi? Eivätkö molemmat olleet
julmaa uskottelua? Vielä kaksi päivää, ja rannalla naureskelevat
miehet murhaisivat ja kiduttaisivat yhtä iloisesti. Vielä vähän aikaa, ja
aviomies, jota nyt huvitti olla jalomielinen, näyttäisi todellisen
mielenlaatunsa. Ja tällaisten takia hän oli näytellyt pelkurin osaa,
tuottanut itselleen ikuisia tunnonvaivoja, niin että tästä lähtien
unissaankin kuulisi viattomien valituksia.

Tällaisten ajatusten kiduttamana hän ei kuullut läheneviä

askeleita, ja vasta kun varjo osui hänen jalkainsa poikki, huomasi
hän miehensä läsnäolon. Hän katsahti ylös ja tunsi vaistomaista
pelkoa.

— Ah, monsieur, — änkytti hän painaen kättään rintaansa vasten,

kun näki muutoksen hänen kasvoillaan. — Suokaa anteeksi! Te
säikäytitte minua.

— Siltä näyttää, — vastasi kreivi seisten ja tarkastellen häntä.

— En ole vielä oikein… toipunut, — mutisi kreivitär, jolle hänen

miehensä ilmeestä selvisi, että säpsähdys oli paljastanut hänen
tunteensa.

Valitettavasti on haittojakin siitä, että väkisten ottaa naisen

omakseen, ja muiden muassa tämä: miehen täytyy olla hyvin
toivehikas luullakseen omistavansa hänen sydämensä ja ilman
mustasukkaisuutta, niin ettei epäluuloja herätä heikoinkin
punastuminen taikka kevyinkin sana. Hän tietää, että nainen on
vastoin tahtoaan hänen, uhri eikä rakastajatar, ja jokaisen pensaikon
takana tien varrella ja jokaisen naamion takana ihmistungoksessa
hän luulee näkevänsä kilpailijan.

Ja lisäksi, kun on puhe naisista, kuka pysyy aina lujana? Ja kuka

voi sanoa, kuinka kauan noudattaa toista tai toista suunnitelmaa?
Kreivi Hannibal, luonteeltaan mitä ankarin, oli huolellisesti
harkittuaan valinnut erään menettelytavan, yhä vieläkin tietäen, että
jos hän siitä luopuisi, hänellä olisi vain vähän toiveita, vaikka sitä