Pluralizing Philosophy’s Past.

New
Reflections in the History of Philosophy
1st ed. 2023 Edition Amber L. Griffioen
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/pluralizing-philosophys-past-new-reflections-in-the-hi
story-of-philosophy-1st-ed-2023-edition-amber-l-griffioen/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Palgrave Handbook on the Philosophy of Punishment

1st ed. 2023 Edition Matthew C. Altman

https://ebookmass.com/product/the-palgrave-handbook-on-the-
philosophy-of-punishment-1st-ed-2023-edition-matthew-c-altman/

The Longman Standard History of Ancient Philosophy

https://ebookmass.com/product/the-longman-standard-history-of-
ancient-philosophy/

Medieval Philosophy: A History Of Philosophy Without

Any Gaps Peter Adamson

https://ebookmass.com/product/medieval-philosophy-a-history-of-
philosophy-without-any-gaps-peter-adamson/

The Philosophy of Philosophy 2nd Edition Timothy

Williamson

https://ebookmass.com/product/the-philosophy-of-philosophy-2nd-
edition-timothy-williamson/
Ideas for the Philosophy of the History of Mankind 1st
Edition Johann Gottfried Herder

https://ebookmass.com/product/ideas-for-the-philosophy-of-the-
history-of-mankind-1st-edition-johann-gottfried-herder/

Bergsonism and the History of Analytic Philosophy

Andreas Vrahimis

https://ebookmass.com/product/bergsonism-and-the-history-of-
analytic-philosophy-andreas-vrahimis/

Reflections on God and the Death of God: Philosophy,

Spirituality, and Religion Richard White

https://ebookmass.com/product/reflections-on-god-and-the-death-
of-god-philosophy-spirituality-and-religion-richard-white/

Philosophy in the Condition of Modernism Ana Falcato

https://ebookmass.com/product/philosophy-in-the-condition-of-
modernism-ana-falcato/

The Power of Philosophy: Thought and Redemption 1st ed.

Edition Kaustuv Roy

https://ebookmass.com/product/the-power-of-philosophy-thought-
and-redemption-1st-ed-edition-kaustuv-roy/
Pluralizing
Philosophy’s Past
New Reflections in
the History of Philosophy

Edited by
Amber L. Griffioen · Marius Backmann
Pluralizing Philosophy’s Past
Amber L. Griffioen • Marius Backmann
Editors

Pluralizing
Philosophy’s Past
New Reflections in the History of Philosophy
Editors
Amber L. Griffioen Marius Backmann
Faculty of Arts and Humanities Department of Philosophy, Logic and
Duke Kunshan University Scientific Method
Kunshan, China London School of Economics and
Political Science
London, UK

ISBN 978-3-031-13404-3    ISBN 978-3-031-13405-0 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-031-13405-0

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2023
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
­institutional affiliations.

Cover illustration: Maram_shutterstock.com

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 To Eileen O’Neill. Her brilliant scholarship, advocacy,
and generosity made all the difference to the kind of efforts
that this volume is meant to represent.
 Foreword

Eileen O’Neill was the first feminist historian of philosophy to combine a

scholar’s attentiveness to contextual and historical detail with a philoso-
pher’s concern for clarity and precision. Relying heavily on the historical
work and scholarly inventiveness of previous scholars and combining that
with her own philosophical acumen and contextualist tenacity, O’Neill
showed us a way to escape the standard categories that twentieth-century
philosophical historians had forced upon our discipline’s past. She moti-
vated a new generation of scholars to muster the courage to examine the
understudied people, topics, and methodologies in philosophy’s rich and
varied past.
The current volume is a testament to the newfound courage of histori-
ans of philosophy to rethink standard categories, ask new questions, and
find forgotten gems.
The arc of the history of philosophy that has been taught in US and
European universities for decades was constructed in the eighteenth,
nineteenth, and early twentieth centuries by a relatively small group of
figures and bears little resemblance to the complications and intellectual
richness of philosophy’s past.1 Until we do the hard work of exploring a
wider range of the philosophical proposals, debates, and conversations, we
will continue to misrepresent our discipline’s past and leave our students
with a distorted picture.

1
Christia Mercer (2020). Empowering Philosophy. Presidential Address of the American
Philosophical Association. Audio available at: https://blog.apaonline.org/2020/10/14/
empowering-philosophy/

vii
viii FOREWORD

The issue is not merely a concern for historical accuracy: the standard
approach to the history of philosophy is not only misleading—it has
ignored philosophically rich and provocative ideas. Once we look past the
triumphal-march approach of one great man following another, hone new
tools, and grapple with unfamiliar ideas, we will discover exciting new
topics, methods, and arguments that will not only enliven our discipline
but include voices that historically have been shut out. The importance of
volumes like this is that they help us use philosophy’s past to rethink the
topics and sources we research and teach. Capacious in historical range,
philosophical methodology, and cultural roots, the chapters collected here
will contribute to the growing awareness that philosophy’s past is richer
and more diverse than previously understood.

New York Christia Mercer

April 20, 2021
 About the Book

The idea for this book and many of the contributions found in it stems
from an international workshop organized by the editors in 2018 on
“Expanding the Canon: Transitions and Transformations in Medieval and
Early Modern Philosophy.” Held over the course of five days at Burg
Neuhaus in South Tyrol, the workshop included scholars and authors
from various backgrounds and countries at different stages in their careers.
Despite the logistical nightmare of getting participants from all over the
globe to the tiny Tyrolian town of Gais in Northern Italy, being able to
spend several days (and not a few late evenings) sequestered in a medieval
castle listening to a diverse group of scholars speak about historical topics
and figures not commonly treated in Anglo-American and European
departments was an absolute joy and made us all the more aware of the
need for such a volume as this one. The hindsight provided by over a year
of global pandemic also makes us recognize what an immense privilege it
was to be able to meet as we did.
Of course, no volume of this kind can cover all the neglected move-
ments, figures, and ideas that a “properly plural” history of philosophy
would contain. Our aspiration here is instead to give those interested in
expanding their own historical philosophical breadth a taste of the great
wealth of historical material and scholarship already out there by briefly
showcasing just some of the incredible research being done on a number
of different subjects in the history of ideas. We hope that this will be one
of many volumes aimed at pluralizing the history of philosophy in new and

ix
x About the Book

exciting ways and that it serves as an inspiration for our readers to step
outside the limits of their own philosophical experience.
We wish to express our gratitude to the German Research Foundation
(DFG), the International Office and Young Scholar Fund of the University
of Konstanz, as well as the “Gender in Teaching” initiative of the University
of Konstanz Office of Equal Opportunity and Diversity, for their support
in funding the 2018 workshop. Further thanks are due to the Burgherr,
his family, and all the staff (and to the entertaining family of peacocks) at
Burg Neuhaus for all the delicious home-­cooked Tyrolian meals, for the
many casks of Burgwein and Burgschnapps, and generally for making our
stay at the castle an immensely pleasant one. We also wish to expressly
thank Eva Popp for the tireless effort she put into helping us organize the
workshop, communicating with participants, and making sure that every-
thing ran smoothly throughout. Without her, neither the conference nor
this volume would have been possible.
Compiling a collection of chapters by scholars from around the world
who found themselves in vastly different situations during an international
pandemic was no easy feat, and the challenges our authors faced—from
their changing roles as caretakers, policy makers, online instructors, schol-
ars-at-risk, and essential workers to their own struggles with illness, inse-
curity, and isolation—were not insignificant. Unfortunately, planned
contributions on a tenth-century Iraqi thinker, a fifteenth-century deaf
Spanish mystic, a seventeenth-century Persian illuminationist, and nine-
teenth-century German approaches to the historiography of philosophy
were lost to the political, personal, and academic fallout of the pandemic.
However, valuable contributions were also gained through various inter-
national online networks, and we are so grateful to those authors who
were able to step in at the last minute, as well as to those who battled
disease, quarantine, bereavement, loss of employment, depression, and
other challenges to provide us with their chapters. This volume is richer
for their contributions.
We therefore thank each one of our authors for working closely with us
during such a difficult time and for their patience with us and with each
other as this volume came together.
Finally, we wish to thank our respective spouses, Daniel and Johanna,
for their continued love and support.
 Contents

1 Introduction  1
Amber L. Griffioen and Marius Backmann

2 Anne
 Conway on Substance and Individuals 15
Andrew W. Arlig

3 Du
 Bois on the Centralized Organization of Science 31
Liam Kofi Bright

4 A
 New Perspective on Old Ideas in González de Salas’s
Nueva idea de la tragedia antigua 45
Elizabeth Cruz Petersen

5 Developing
 Political Realism: Some Ideas from Classical
China 63
Eirik Lang Harris

6 Philosopher
 of Samarqand: Abū Manṣūr al-Māturīdī’s
Theory of Properties 77
Ramon Harvey

7 Toward
 a Critical History of Philosophy: Hannah Arendt
and the Critique of the Meditative Tradition  91
Aminah Hasan-Birdwell

xi
xii Contents

8 “Pervading
 the Sable Veil”: Phillis Wheatley as Early
Modern Philosopher of Religion107
Jill Hernandez

9 The
 Waters of Which We Have Spoken: Reading
Marguerite Porete as Substance Metaphysics123
Lacey A. Hudspeth

10 Two
 Dogmas of Enlightenment Scholarship133
Seth A. Jones and Kristopher G. Phillips

11 “Novel
 Philosophy”: Mapping a Path for a Woman in the
Radical Enlightenment149
Rachel Kadish

12 Teaching
 Comparative History of Political Philosophy163
Eric Schliesser

13 Doing
 Philosophy in Nineteenth-Century West Africa179
Olúfẹ́mi Táíwò

14 Ibn
 Taymiyya’s “Common-Sense” Philosophy197
Jamie B. Turner

15 From
 Meditation to Contemplation: Broadening the
Borders of Philosophy in the Thirteenth to Fifteenth
Centuries213
Christina Van Dyke

16 Notes
 for an Indigenous Political Philosophy in New
Spain: On the Figure of Nezahualcóyotl231
Alejandro Viveros

Index249
 Notes on Contributors

Andrew W. Arlig is Associate Professor of Philosophy at Brooklyn

College, which is part of The City University of New York, USA. He
specializes in the history of metaphysics, and in particular, he has written
extensively on theories of parts and wholes, substances, and identity in the
Western medieval tradition. He is presently working on a new annotated
translation of Anne Conway’s Principles along with Christia Mercer, Jasper
Reid, and Laurynas Adomaitis.
Marius Backmann is a London School of Economics (LSE) fellow in the
Department for Philosophy, Logic and Scientific Method at the London
School of Economics and Political Science, UK. His work focuses on
ontologically motivated attempts to solve the problem of induction, the
philosophy of time, metaphysics of science, laws of nature, and free will.
Before moving to the London School of Economics, he worked at the
University of Konstanz on a DFG-funded grant on The Metaphysics of
Induction, for which he considered the question whether the ontological
view that there are necessary connections has an influence on the solubility
of the problem of finding a justification of ampliative inferences. He has
also recently been working on the epistemology of randomized clini-
cal trials.
Liam Kofi Bright is an associate professor at the London School of
Economics and Political Science, UK, where he works on social epistemol-
ogy and Africana philosophy. He hopes the reader will enjoy his piece.

xiii
xiv NOTES ON CONTRIBUTORS

Christina Van Dyke is Professor Emerita of Philosophy at Calvin

University, USA. She specializes in medieval philosophy and philosophy of
religion, and has written extensively on philosophical issues in medieval
mysticism, Thomas Aquinas’s account of human nature and happiness,
Robert Grosseteste’s theory of cognition, and gendered eating. Her pub-
lications include A Hidden Wisdom: Medieval Contemplatives on Self-
Knowledge, Reason, Love, Persons, and Immortality (2022), a commentary
on Aquinas’s Treatise on Happiness and Treatise on Human Acts (with
Thomas Williams), The Cambridge History of Medieval Philosophy (edited
with Robert Pasnau), and Aquinas’s Ethics: Metaphysical Foundations,
Moral Theory, and Theological Context (with Rebecca DeYoung and
Colleen McCluskey).
Amber L. Griffioen is Visiting Associate Professor of Philosophy at
Duke Kunshan University, China, and Associate Professor of the Practice
in Global Studies at Duke University, USA. She researches and teaches on
topics in philosophy of religion, the history of philosophy, the ethics of
belief, comparative mysticism, social epistemology, bioethics, and philoso-
phy of sport. In addition to her collaboration with the “Extending New
Narratives in Philosophy” project, she was recently a residential fellow at
the Center for Philosophy of Religion at the University of Notre Dame,
USA, where she worked on topics in medieval mysticism, religious episte-
mology, and the philosophy of pregnancy and reproductive loss. Prior to
that, she worked for a decade at the University of Konstanz, Germany. She
is the author of a recent book on religious experience for the Cambridge
Elements series and is currently working on a monograph aimed at broad-
ening the borders of analytic philosophy of religion.
Eirik Lang Harris taught in South Korea and Hong Kong before mov-
ing to Colorado State University, USA. He has research interests in politi-
cal philosophy, ethics, and philosophy of law, with a focus on the early
Chinese tradition, especially views on the relationship between morality
and politics. One of the goals of his research is to demonstrate ways that
early Chinese philosophical traditions may be brought into dialogue with
contemporary philosophical concerns.
Ramon Harvey works on Qur’anic studies, philosophical theology, and
ethics. His first book was titled The Qur’an and the Just Society. He has
recently written a second monograph titled Transcendent God, Rational
World: A Ma ̄turı ̄dı ̄ Theology. He is the editor of a new series for Edinburgh
University Press: Edinburgh Studies in Islamic Scripture and Theology.
 NOTES ON CONTRIBUTORS xv

Aminah Hasan-Birdwell is Assistant Professor of Philosophy at Emory

University. Her research is primarily invested in the history of philosophy,
history of political philosophy, twentieth-century philosophy, and philoso-
phy of race and gender. Specifically, Hasan-Birdwell attends to marginal-
ized figures in early modern philosophy and their contributions to
philosophical issues of ontology, political thought, and ethics, as well as
their relevance to combating the presence of racism and misogyny in the
philosophical canon.
Jill Hernandez is Professor and Dean of the Honors College at Texas
Tech University, USA. Her work juxtaposes questions in ethics, philoso-
phy of religion, and early modern philosophy and includes Early Modern
Women and the Problem of Evil: Atrocity & Theodicy (2016).
Lacey A. Hudspeth is the philosophy and religion reference librarian at
Duke Divinity School, USA. She did her graduate work at Emory and at
Harvard, and she served on the editorial board of the Harvard
Theological Review.
Seth A. Jones is Assistant Professor of Philosophy & Humanities at the
University of Alaska Fairbanks, USA. His work focuses on debates in
metaphilosophy and metaphysics in the early modern period. The bulk of
his professional attention is spent on improving students’ experience in
the classroom, especially in general education courses, and working to
promote the value of philosophy in interdisciplinary contexts.
Rachel Kadish is the author of the novels From a Sealed Room, Tolstoy
Lied: A Love Story, and The Weight of Ink, as well as the novella I Was Here.
Her work has appeared on National Public Radio (NPR) and in The
New York Times, Ploughshares, and Tin House, and has been anthologized
in the Pushcart Prize Anthology. She was a fiction fellow of the National
Endowment for the Arts and the Massachusetts Cultural Council; received
the National Jewish Book Award, the Association of Jewish Libraries
Fiction Award, and the John Gardner Fiction Award; and was the Koret
Writer-in-Residence at Stanford University.
Elizabeth Cruz Petersen holds a Doctorate in Comparative Studies,
with a concentration in early modern Iberian literature and performance
studies, and a Master’s Degree in Spanish and Latin American Literature
xvi NOTES ON CONTRIBUTORS

from Florida Atlantic University, USA. Focusing on the relationship

between body, mind, and environment in the context of early modern
Spanish performance, her book Women’s Somatic Training in Early
Modern Spanish Theater demonstrates how early modern Spanish actresses
subscribed to various somatic practices in an effort to prepare for a role.
Her current manuscript examines the lives of five women in seventeenth-
century Spain who started and ran their own theater enterprises.
Kristopher G. Phillips is Associate Professor of Philosophy at Southern
Utah University, USA. He is a trained modernist, with research interests
in Descartes, Margaret Cavendish, Mary Shepherd, the philosophy of
education, and precollege philosophy. He is the co-founder of the Utah
and Iowa Lyceum programs and currently serves as associate editor for the
journal Precollege Philosophy and Public Practice.
Eric Schliesser is Professor of Political Science at the University of
Amsterdam, the Netherlands, and a visiting scholar at the Smith Institute
for Political Economy and Philosophy, Chapman University, USA. His
publications include Adam Smith: Systematic Philosopher and Public
Thinker (2017), Newton’s Metaphysics: Essays (2021), and with Sandrine
Bergès, the translated and edited collection, Sophie de Grouchy’s Letters on
Sympathy: A Critical Engagement with Adam Smith’s The Theory of Moral
Sentiments (2019). He has edited numerous volumes including (inter
alia) Newton and Empiricism, with Zvi Biener (2014); Sympathy, a History
of a Concept (2015), and Ten Neglected Classics of Philosophy (2017).
Olúfẹ́mi Táíwò is Professor of African Political Thought and current
Chair at the Africana Studies and Research Center, Cornell University,
Ithaca, NY, USA. His research interests include philosophy of law, social
and political philosophy, Marxism, and African and Africana philosophy. His
writings have been translated into French, Italian, German, and
Portuguese. He has taught at universities in Canada, Nigeria, Germany,
South Korea, and Jamaica.
Jamie B. Turner is a doctoral researcher in the Centre for Philosophy of
Religion at the University of Birmingham, UK. His current research primar-
ily involves an exploration of the different trends of religious epistemology
within Islamic thought. His most recent publication is “An Islamic Account
of Reformed Epistemology” in Philosophy East and West. He is also the co-
author of “Islamic Religious Epistemology” in the forthcoming Cambridge
Handbook of Religious Epistemology (Cambridge University Press).
 NOTES ON CONTRIBUTORS xvii

Alejandro Viveros is a member of the Institute of Humanistic Studies

‘Juan Ignacio Molina’ at the University of Talca, Chile. His research sub-
jects develop a critical approach toward Latin American colonial studies
using translation studies, ethnohistory, and contemporary Latin American
philosophy. Currently, he is working on a research project focused on
political philosophy in colonial Indigenous chronicles of New Spain.
 CHAPTER 1

Introduction

Amber L. Griffioen and Marius Backmann

1.1   Pluralizing Philosophy’s Past:

Three Approaches
There is much talk in professional philosophical circles today about how
“we” need to “expand” “the” historical philosophical canon. Yet while we
(the editors) agree that the motivations behind this claim are largely admi-
rable and that those who make it are generally in the business of trying to
create more inclusive spaces within the discipline of philosophy, we have
also come to see how this way of speaking is itself potentially problematic,
insofar as it speaks of a we who assumes the existence of a singular philo-
sophical canon that stands in need of expansion. This we, which is often
left relatively unexamined, is usually assumed to mean something like “we
philosophers” or “we in the discipline of academic philosophy,” yet in

A. L. Griffioen (*)
Faculty of Arts and Humanities, Duke Kunshan University, Kunshan, China
M. Backmann
Department of Philosophy, Logic and Scientific Method, London School of
Economics and Political Science, London, UK

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature 1

Switzerland AG 2023
A. L. Griffioen, M. Backmann (eds.), Pluralizing Philosophy’s Past,
https://doi.org/10.1007/978-3-031-13405-0_1
2 A. L. GRIFFIOEN AND M. BACKMANN

reality it tends to refer to members of Anglo-American-European philoso-

phy departments (or of departments modeled after such) who have
adopted or inherited one particular canon of figures and texts as an arche-
type for teaching the history of philosophical thought—a canon which is
overwhelmingly white, male, and European and which tends to divide up
the history of ideas into conventional eras and categories (e.g., ancient/
classical–medieval–renaissance–modern) that largely apply to the political
and cultural history of Western, Christian, Latin Europe. (The overarch-
ing title we gave to the conference that sparked this volume, “Expanding
the Canon: Transitions and Transformations in Medieval and Early
Modern Philosophy,” was itself indicative of this Eurocentric tendency.)
Now clearly this canon does need expanding, even from within its own
self-imposed borders. And much of the work that has been done in this
regard has therefore undertaken figure-based projects aimed at demonstrat-
ing the historical influence and/or philosophical relevance of, for example,
women, persons of color, and members of other traditionally marginalized
groups from within the confines of the Eurocentric canon and increasing
inclusivity with respect to these figures when reshaping how the canon is
taught and transmitted today.
However, the canon that dominates much of Anglo-American-­European
philosophy is not the only historical canon in the philosophical landscape.
And one of the potential problems of centering the aforementioned
“expansionist” model is that it continues to take the Eurocentric canon as
primary (and anything from outside the limits of this canon as secondary
or “other”) in ways that may serve to underscore, as opposed to under-
mine, some of the imperialist or colonizing tendencies already present in
the Anglo-American-European history of thought. Some philosophers
have thus adopted a more global approach to the history of philosophy that
focuses attention on other regional, religious, or cultural philosophical tra-
ditions and the canonical thinkers within those traditions. Such approaches
may be conducted from within the confines of these various non-Eurocen-
tric canons themselves, but they may also be comparative, or seek to locate
lines of influence between the thinkers of different global traditions.
Still other approaches seek to extend the boundaries of what can prop-
erly be called “philosophy” itself by exploring genres often overlooked or
actively marginalized from within their own contemporary philosophical
traditions. In some cases, this involves (re)claiming particular genres for
the realm of “philosophy proper” or otherwise expanding the notion of
“the philosophical” to include forms of thinking, writing, and performing
 1 INTRODUCTION 3

not generally considered under this category. In other cases, it involves an

attempt to show how the output of near-lying disciplines or literary genres
can be utilized fruitfully for more mainstream philosophical ends.
Importantly, these three approaches are by no means mutually exclu-
sive, and we think they all appropriately belong to the overarching project
of what we in this volume are calling pluralizing philosophy’s past. Indeed,
it is not uncommon to see overlaps in these approaches, as when one
attempts to incorporate more women into the history of medieval
European philosophy by looking at non-scholastic genres of religious
writing typically subsumed under the (itself not unproblematic1) label of
“mysticism” (Griffioen 2019), or when one tries to decolonize a particular
construal of African thought by exploring the ways ideas may be transmit-
ted by non-written means, for example, in oral traditions or in art (Wiredu
2009). At the same time, there is a significant lack of communication in
the discipline between the various factions of scholars focusing on each of
these particular strands of the pluralization project, sometimes resulting in
unproductive competition as opposed to fruitful cooperation. This vol-
ume hopes to go some way toward rectifying this problem.

1.2   Pluralizing Philosophical Pedagogy

Of course, the question of pluralizing philosophy’s past is not just histo-
riographical or methodological. It is also fundamentally pedagogical and
didactic: If we are really interested in promoting plurality in the history of
ideas, we must also consider the challenges that arise for the way the his-
tory of philosophy is taught and publicly transmitted. Indeed, since many
(if not most) philosophy students may not end up pursuing academic phil-
osophical careers, we need to think very carefully about the ways our pre-
sentation of the history of philosophical thought might impact how our
students come to see their own histories and the histories of those outside
their immediate sphere of contact when they leave the university setting.
Therefore, in addition to how we view and conduct historical research,
the way the history of philosophy is traditionally taught, especially in
Anglo-American-European departments, needs to change. The very
notion of, for instance, a historical “survey” course relies on the idea that
it is possible to distill the history of philosophy into a manageable set of

1
On a few of the problems with the term ‘mysticism,’ see, for example, Jantzen (1995) and
Griffioen and Zahedi (2018).
4 A. L. GRIFFIOEN AND M. BACKMANN

readings that every philosophy student needs to be familiar with in order

to be a full member of the profession. For example, in Germany (where
the editors spent the bulk of their careers), the history of philosophy is
often taught as a linear narrative that begins with a dusting of the Greek
pre-Socratics followed by a heavy dose of Plato and Aristotle, a bit of late
antiquity, some Neoplatonism (or at least Augustine), and a brief excursus
into medieval philosophy, before embarking on a lengthy discussion of
early modern white European men like Descartes, Leibniz, Locke,
Hobbes, Berkeley, and Hume, culminating in the thought of Kant, Hegel,
and German idealism, and perhaps concluding with a brief foray into
twentieth-century existentialist, postmodern, or early analytic thought.
We think that such a way of teaching the history of philosophy as a neat,
linear procession of dead, mostly European, mostly white men all building
on each other’s work (ignoring, as is customary, figures like Plotinus’ and
Augustine’s heritage and global legacy) is not just overly simplistic but
also intellectually irresponsible, potentially even dishonest. Indeed, we
hope that the reader of this volume will have taken up a collection like this
because they are already trying to broaden their own historical philosophi-
cal horizons and are already seeking to include voices, traditions, and
genres that have been neglected in the canon they have been trained to
perpetuate.
We thus think that the question should not necessarily be why we should
extend, expand, or even rid ourselves of the historical canons we were
raised with. If we really do value diversity, multiperspectivity, and inclusiv-
ity, we simply owe it to our students to present them the history of phi-
losophy in all its vastness, complexity, and messiness.2 The question then
becomes not why, but what we teach, and how. How does one incorpo-
rate, say, global philosophy into specialized courses, which are often neatly
compartmentalized according to traditional “western” categories? How
does one even design a historical survey course? Even if it is clear that the
history of philosophy is not a neat procession of roughly fifteen dead white
men (or however many weeks one might have available in a term) and

2
There is also some research to indicate that, for example, although philosophers tend to
associate philosophy with maleness (Di Bella et al. 2016), when women feel similar to the
kinds of people who become philosophers, they are more likely to continue on in philosophy
(Demarest et al. 2017). Something similar is likely also true for members of other marginal-
ized groups in particular philosophy cultures. Therefore, if we are also interested in raising
the visibility or representation of women and minorities in the discipline, there seems to be
an added incentive to pluralize the philosophical historical curriculum.
Another random document with
no related content on Scribd:
on rakentanut vuosia sitten, ja he hoitavat itse karjansa. Joella ei ole
paljon voimaa, mutta hän on kätevämpi kuin luulisi, jos vain joku
sanoo, mitä hänen kulloinkin on tehtävä, ja pitää häntä kurissa. Ja
Nick puolestaan tekee kahden miehen työn.»

»Mutta onpa ihmeellistä, että Nickin kaltainen mies ottaa tuollaisen

kurjan raukan paimennettavakseen», pitkitti Patches. »Ovatko he
sukua?»

»Sitä ei kukaan tiedä», vastasi Phil. »Joe tuli Prescottiin neljä

vuotta sitten erään Dryden nimisen miehen kanssa, ja Joen pitäisi
olla hänen poikansa. He asuivat teltassa kaupungin ulkopuolella ja
elivät kokoamalla kaikkea, minkä näkivät. Dryden ei tahtonut tehdä
työtä eikä kukaan huolinut Joesta. Viimein Dryden joutui kiinni
murtovarkaudesta ja oli vähällä, ettei Joe joutunut vankilaan hänen
kanssaan. Mutta hänet päästettiin irti luultavasti siitä syystä, että hän
ilmeisesti oli vain Drydenin kätyri ja ettei hänellä olisi ollut tarpeeksi
rohkeutta tehdä mitään pahaa omasta aloitteestaan. Hän ajelehti
useamman kuukauden kuin kulkukoira, kunnes Nick otti hänet
huostaansa. Nick kohtelee häntä suorastaan häpeämättömästi,
mutta mies raukka pysyy hänen luonaan, sillä eihän hänellä ole
muutakaan paikkaa mihin mennä.»

»Onko hän aina samanlainen kuin tänään?» kysyi Patches

osoittaen harvinaista mielenkiintoa tätä kurjaa miestä kohtaan. »Eikö
hän koskaan puhu mitään?»

»Puhuu kylläkin, kun Nick ei ole lähettyvillä tai kun seura ei ole
liian suuri. Kun tutustutte häneen ja viette hänet kahdenkesken
johonkin, ei hän ole lainkaan niin typerä kuin näyttää. Se onkin kai
syynä siihen, miksi Nick pitää häntä. Katsokaahan, kukaan kunnon
karjanhoitaja ei menisi työhön Tailholt Mountainiin, ja yksinään on
Nickin ajan mittaan ikävä olla. Mutta Joe ei koskaan kerro, mistä hän
on tullut tai kuka hän on. Hän vaikenee kuin kala, jos vain sanotte
sanankaan, joka kuulostaa siltä, kuin yrittäisitte urkkia häneltä hänen
syntyperäänsä. Hän ei ole niin narrimainen kuin hänen
ulkomuotonsa, mutta hän on kerta kaikkiaan pälyilevä ja mateleva, ja
mitä hän tekeekin, on se aina samaan tyyliin.»

»Toisin sanoen», virkkoi Patches miettiväisenä, »Joe raukalla

täytyy aina olla joku, johon nojata. Yksinään hän on täydellinen
nolla.»

»Niin on asia», myönsi Phil. »Mutta jos joku ruokkii häntä ja

ajattelee hänen puolestaan, pitää hänestä huolta ja on vastuussa
hänestä, on hän miltei täysi mies.»

»Oikeastaan, Phil», virkkoi Patches ivallisesti, »ei Yavapai Joe ole

sen huonompi kuin sadat tuntemani miehet. Heidän kannaltaan
katsoen hän on suorastaan kadehdittava.»

Philiä kiinnostivat kumppanin sanat, sillä ne näkyivät viittaavan

hänen entisyyteensä, ja Patches oli omista asioistaan yhtä vaitelias
kuin Yavapai Joe.

»Mitä tarkoitatte?» kysyi Phil. »Minkälaisista miehistä puhutte?»

»Tarkoitan miehiä, jotka eivät koskaan tee mitään omasta

vapaasta tahdostaan. Miehiä, joiden puolesta aina jonkun toisen
pitää ajatella ja olla vastuussa. En usko, että se vähääkään muuttaa
asiaa, olivatpa he rikkaita ja sivistyneitä, kuten on tapana sanoa, tai
köyhiä nahjuksia kuten Joe: pohjaltaan se on yhdentekevää.»
 Heidän laskeutuessaan satulasta kotiveräjällä katsahti Phil
veitikkamaisesti kumppaniinsa. »Tepä osoitatte harvinaista
mielenkiintoa Joea kohtaan», hän sanoi hymyillen.

»Niin teenkin», vastasi Patches. »Hän muistuttaa minua eräästä,

jonka tunnen», hän lopetti hymyillen jälleen entistä itsehalveksuvaa
ivahymyään. »Tunnen samanlaista sukulaisuutta häneen kuin te
siihen hurjaan oriiseen. Ottaisinpa kernaasti hänet pois Nickillä ja
koettaisin, eikö hänestä voisi tehdä miestä», hän jatkoi puhuen
enemmän itsekseen kuin toverilleen.

»Sellaiset kokeet eivät ole suositeltavia, Patches», varoitti Phil.

»Täytyy olla jotakin, jolle rakentaa, jos tahtoo tehdä miehen. Joessa
ei ole siihen ainesta, ja sitä paitsi», hän lisäsi merkitsevästi, »ihmiset
eivät ymmärtäisi sitä.»

Patches naurahti katkerasti.

Seuraavana aamuna Phil sanoi uhraavansa tämän päivän

hevosilleen ja lähetti Patchesin yksinään noutamaan satulan ja
suitset, jotka he edellisenä päivänä olivat jättäneet
onnettomuuspaikalle.

Patches oli ehtinyt sille paikalle, jossa hän ja Phil olivat eronneet
Tailholt Mounlainin miehisiä, ja tunsi itsensä janoiseksi. Hän muisti
Philin sanoneen, että hiukan ylempänä selänteen rinteellä oli pieni
lähde, ja ajatellen pitkää matkaa, joka hänellä oli ratsastettavana,
hän hetkisen epäröityään poikkesi tieltä ja ohjasi hevosensa
rinteelle.

Ratsastettuaan jonkin matkaa kapeata solaa, joka johti tiheän

metsän läpi rinnettä ylös, huomasi Patches tien käyvän jyrkemmäksi
ja kivisemmäksi. Hän laskeutui satulasta, sitoi hevosen pensaaseen
kallionlohkareen varjoon ja jatkoi matkaansa jalan, arvellen lähteen
olevan lähellä. Siinä hän ei erehtynytkään, ja pian hän saapui
sievälle pienelle aukeamalle, jossa sammaltuneen kallion kyljestä
löysi kirkkaan ja raikkaan lähteen. Iloisena hän kumartui juomaan ja
istuutui sitten hetkiseksi lepäämään lähteen partaalle. Pehmeä,
musta maa sen ympärillä oli täynnä karjan jälkiä, ja tiheän metsikön
läpi johti useita pieniä karjapolkuja aukeamalle. Niin tiheä oli
ympäröivä metsä ja niin pieni aukeama, että aurinko vain tuuhean
lehvikön läpi valoi kultaansa tämän vilpoisan virkistyspaikan yli ja
silmän oli mahdotonta nähdä lähimpiä puita kauemmaksi.

Patches oli juuri lähtemäisillään, kun kuuli ihmisääniä ja kavioiden

kapsetta. Hetkisen hän istui liikkumattomana kuunnellen. Hän tunsi
äänet: toinen oli hiljainen ja piipittävä, toinen karkea ja kiukkuinen.
Noudattaen äkkinäistä mielenjohdetta, joka niin usein ratkaisi hänen
toimintansa, solahti Patches äänettömästi tiheikköön, ja tuskin hän
oli ennättänyt piilopaikkaansa, kun Nick Cambert ja Yavapai Joe
ratsastivat esiin.

Jos Patches olisi ehtinyt ajatella, olisi hän varmaan halveksinut

kätkeytyneen urkkijan osaa, mutta hän oli jälleen toiminut
ajattelematta, ja nyt oli myöhäistä katua. Rovastin palveluksessa
ollessaan hän oli nähnyt ja kuullut tarpeeksi ymmärtääkseen, että
Neljä-Viiva-M:n polttoraudan omistajaan kohdistui vakava epäluulo,
ja oltuaan muutamia päiviä Philin seurassa hän tiesi, kuinka vaikeata
karjanhoitajien oli saada todisteita miestä vastaan, jonka he epäilivät
varastavan karjaa. Mahdollisuus saada todisteita, ja siten suojata
isäntänsä omaisuutta olikin saanut hänet käyttämään hyväkseen
tilaisuutta.
 Miesten ratsastaessa esiin oli kätkeytyneen kuuntelijan helppo
huomata, että Joe syystä tai toisesta oli herättänyt isäntänsä
suuttumuksen. Kookkaan miehen kasvot olivat kiukusta punaiset, ja
hänen silmissään oli kova ja julma ilme, Joen näyttäessä koiralta,
joka on tehnyt pahaa ja odottaa selkäsaunaa.

Nick kumartui juomaan lähteestä ja kääntyi sitten kumppaninsa

puoleen, joka yhä istui kuin kivettyneenä satulassa yrittäen vapisevin
sormin kiertää savuketta. Hetkisen Nick silmäili arkaa seuralaistaan,
sitten hän otti satulastaan piiskan ja virkkoi ivallisesti hymyillen: »No,
miksi et tule juomaan?»

»Minun ei ole jano, Nick», kujersi toinen.

»Sinun ei ole jano?» pilkkasi Nick ilkeästi naurahtaen. »Valehtelet

ja tiedät sen varsin hyvin. Tule alas!»

»Jumalan nimessä, Nick, en tahdo juoda!» vaikeroi Joe, hänen

isäntänsä läimäytellessä uhkaavasti piiskaansa.

»Tule alas, sanon minä!»

Joe totteli vapisten pelosta ja seisoi tutisten hevosensa vieressä.

»Tule tänne!»

»Älä, Nick, älä Herran tähden lyö! En tarkoittanut pahaa! Päästä

minut tällä kertaa, tee se, Nick.»

»Tule tänne! Saat totisesti maistaa ruoskaa ja tiedät ansainneesi

sen.
Tule tänne, sanon minä!»
 Mies parka otti pari askelta isäntäänsä kohden, jonka raaka voima
pakotti hänet tottelemaan, sitten hän pysähtyi ja kääntyi puolittain
kuin paetakseen. Mutta uhkaava ääni pysähdytti hänet.

»Tule tänne!»

Vaikeroiden ja rukoillen isäntäänsä katkonaisin, epäselvin sanoin

kääntyi Joe jälleen häneen päin.

Mutta ratkaisevalla hetkellä keskeytti rauhallinen, hillitty ääni

vastenmielisen kohtauksen.

»Pyydän anteeksi, herra Cambert!»

Kiroten hämmästyksestä Nick pyörähti Patchesiin päin, joka

rauhallisesti astui häntä kohden.

»Mitä teillä on tekemistä täällä?» kysyi Nick, hänen uhrinsa

livahtaessa hevosensa luo ja tuijottaessa tulijaan sanomattoman
ällistyksen vallassa.

»Tulin juomaan», vastasi Patches tyynesti. »Mainiota vettä, eikö

olekin? Ja päivä on helteinen — raikas juoma tekee totisesti hyvää.»

»Te kuulitte meidän lähestyvän ja päätitte esittää nuuskijaa, vai

mitä?» tulistui Tailholt Mountainin isäntä.

Patches hymyili. »Pelkäänpä, etten lainkaan päättänyt sitä», hän

vastasi hyväntahtoisesti. »Olen siinä suhteessa hiukan omituinen»,
hän lisäsi kohteliaasti. »Teen usein, mitä minulle kulloinkin pistää
päähän, käsitättehän — joskus vallan yllättäviä tekoja.»
 Nick katsahti tähän kohteliaaseen mieheen puolittain
huvittuneena, puolittain raivoissaan. »Kuulin, että Risti-Kolmiossa
vetelehtii eräs nahjus», hän virkkoi viimein. »Te näytättekin olevan
aika junkkari. No, nyt olette juonut. Laittautukaa äkkiä tiellenne
täällä!»

»Anteeksi!» sanoi Patches kysyvästi ja katsoi häneen vilpittömän

näköisenä.

»Saamari! Korjatkaa luunne! Menkää työhönne!»

»Luulin tosiaan tätä avoimeksi laitumeksi, herra Cambert.»

Patches katsahti ympärilleen kuin vakuuttuakseen siitä, ettei ollut
erehtynyt paikasta.

Nickin silmät vetäytyivät uhkaavina kokoon. »Mutta teille se on

suljettu, kuuletteko!» Kun Patches ei liikahtanutkaan paikaltaan, hän
tulistui: »No, lähdettekö siitä vai pitääkö minun antaa teille kyytiä?»
Hän otti uhkaavana askelen rauhanhäiritsijää kohden.

»Ei», vastasi Patches rauhallisesti, »en aio lähteä — juuri nyt —

ja», hän lisäsi miettiväisenä, »teidän sijassanne en yrittäisi antaa
kyytiä kenellekään.»

Rauhallisen muukalaisen harvinainen itsehillintä sai kookkaan

miehen empimään. »Vai ette, häh?» vastasi hän. »Aiotte siis
sekaantua minun asioihini?»

»Jos te asioillanne tarkoitatte sellaisen miehen ruoskimista, joka ei

kykene puolustautumaan, niin varmasti aion.»

Tuokion verran Nick tuijotti mieheen sanattomana aivan kuin ei

olisi uskonut korviaan. Sitten hänet valtasi silmitön raivo. Karkeasti
kiroten hän tarttui jälleen piiskaansa ja syöksyi muukalaista kohden.

Mutta samassa silmänräpäyksessä kuin piiska viuhui ilmassa,

sattui hänen leukaansa luja nyrkinisku. Tärähdyksen voima Nickin
hyökätessä puolitiehen iskua vasten oli kerrassaan kauhea. Hänen
päänsä retkahti taaksepäin ja hän kaatui tajuttomana maahan.

Patches kumartui kylmäverisesti maassa makaavan miehen yli ja

otti hänen pistoolinsa. Sitten hän vetäytyi muutaman askelen
taaksepäin ja jäi rauhallisena odottamaan.

Yavapai Joe, joka suu auki ja silmät selällään oli seurannut tätä
asian varsin odottamatonta käännettä, heilahdutti itsensä satulaan ja
nykäisi suitsista ikäänkuin ratsastaakseen tiehensä henkensä
edestä.

»Odottakaa, Joe!» käski Patches jyrkästi. »Nick palaa tajuihinsa

tuossa tuokiossa. Pysykää siinä, missä olette.»

Vielä hänen puhuessaan avasi maassa makaava mies silmänsä.

Hän katsahti ympärilleen yrittäen selvittää itselleen tilanteen. Sitten
hän hypähti raivoissaan jalkeille ja tarttui pistooliinsa, mutta kun
hänen kätensä sattui tyhjään koteloon, välähti hänen kasvoillaan
pelko, ja hän jäi tuijottamaan Patchesiin kunnioittavin ja nöyryytetyin
katsein.

»Niin, minulla on teidän pistoolinne», sanoi Patches rauhallisesti.

»Katsokaa, pidin parempana pelastaa teidät kiusauksesta käyttää
sitä. Ettehän te kuitenkaan itse asiassa tahtoisi ampua minua. Te
vain luulette tahtovanne. Kun rauhassa ajattelette asiaa, niin kiitätte
minua. Huomatkaa, kuolleena tuottaisin teille monta vertaa
enemmän harmia kuin elävänä. En luule, että herra Baldwin olisi
lainkaan mielissään nähdessään minut kuoliaaksi ammuttuna,
etenkin jos ampuja kuuluisi Tailholt Mountainin miehiin. Ja lisäksi
olen varma, että Villihevos-Phililläkin olisi silloin jotakin sanomista.»

»No, mitä tahdotte?» murahti Nick. »Olette antanut minulle

selkään.
Mikä teidän tarkoituksenne oikeastaan on?»

Patches silmäili miestä ivallisesti hymyillen, mikä sai Nickin

kuohahtamaan kiukusta.

»Jollei teillä olisi pistooliani, niin minä —» alkoi hän, mutta vaikeni
äkkiä, sillä Patches oli samassa silmänräpäyksessä varovasti
asettanut hänen pistoolinsa kalliolle ja otti nyt tyhjin käsin askelen
Nickiä kohti.

»Niin tekisitte mitä?»

Kuullessaan rivakan kysymyksen, joka muodosti täydellisen

vastakohdan Patchesin tähänastiselle sävylle, Nick epäröi ja otti
askelen taaksepäin.

Patches astui viipymättä vieläkin askelen lähemmäksi, ja nyt sanat

tulvivat hänen huuliltaan tiukkoina ja tarmokkaina. »Mitä tekisitte,
suuri sika? Teissä on miestä löylyttämään toista, joka on teitä puolta
pienempi, teissä on miestä lyömään avutonta raukkaa kuin koiraa,
teissä on miestä uhkailemaan ja pahoinpitelemään nahjusta, joka
pelkää teitä, teissä on miestä hyökkäämään ase sojossa miehen
kimppuun, jonka luulette olevan kykenemätön puolustautumaan,
mutta näyttäkääpä mihin te nyt pystytte!»
 Tailholt Mountainin isäntä vetäytyi yhä enemmän taaksepäin ja
hypähti äkkiä hevosensa selkään.

»Tule, Joe!» kutsui hän toveriaan.

»Ei, te ette mene mihinkään», virkahti Patches päättävästi. »Joe,

pysykää siinä, missä olette!»

Nick ällistyi. »Mitä tarkoitatte?» hän murahti.

»Tarkoitan sitä», vastasi Patches, »että Joe saa itse valita,

tahtooko lähteä mukaanne vai ei. Joe», pitkitti hän kääntyen
vapisevaan miesraukkaan päin, »teidän ei tarvitse lähteä hänen
mukaansa. Jos tahdotte, saatte tulla minun kanssani. Minä pidän
huolta teistä ja annan teille tilaisuuden tulla mieheksi, jos vain
tahdotte.»

Nick nauroi karkeasti. »Vai niin, se oli siis teidän tarkoituksenne.

Mutta se keino ei tepsi. Nyt ymmärrän, miksi Bill Baldwin pitää teitä
palveluksessaan ja sanoo teitä viattomaksi nahkapojaksi, senkin
kirottu urkkija! Tule, Joe!» Hän kääntyi lähteäkseen, ja Joe vetäisi
suitsista seuratakseen häntä.

Jälleen Patches puhutteli häntä: »Odottakaa, Joe!» Hänen

äänensä oli miltei rukoileva. »Ettekö siis ymmärrä, Joe? Tulkaa
minun kanssani. Älkää jääkö tuon miehen koiraksi. Olkaa mies, Joe
— Jumalan tähden, olkaa mies! Seuratkaa minua!»

»No», kirahti Nick seuralaiselleen Patchesin vaiettua, »aiotko tulla

vai pitääkö minun antaa sinulle vauhtia?»

Pelokkaasti katsahtaen Patchesiin Joe mumisi jotakin ja ratsasti

isäntänsä jälkeen.
 Heidän hävitessään metsikköön huusi Nick kääntyen satulassaan:
»Odottakaahan, senkin nuuskija, kyllä minä vielä teille näytän!»

»Sitä en usko», vastasi Patches hilpeästi. »Se ei olisi teille eduksi.

Pistoolinne voitte noutaa uittamon vanhalta veräjältä. Vien sen sinne.
Hyvästi, Joe!»

Hetkisen muukalainen seisoi liikkumattomana kuunnellen

kavioiden häipyvää kapsetta, ja hänen huulilleen levisi tuttu
itsehalveksunnan hymy.

»Mies raukka!» hän mutisi kääntyessään mennäkseen hevosensa

luo. »Joe raukka! Tiedän miltä hänestä nyt tuntuu.»

»Pelkäänpä tuottaneeni teille harmia», sanoi Patches katuvaisena

Rovastille kerrottuaan hänelle ja Philille päivän tapahtumasta.
»Antakaa minulle anteeksi: en tosiaan ajatellut nenääni pitemmälle.»

»Harmia!» vastasi Rovasti vilkuttaen silmää Philin nauraessa

tyytyväisenä. »Mehän olemme oikein toivoneet saavamme
riidanaihetta noiden kirottujen tailholtilaislen kanssa. Mutta mitä
ihmettä olisitte tehnyt tuolla Joe-raukalla, jos hän tosiaan olisi
lähtenyt mukaanne?»

»Totta puhuen, sitä en tiedä», vastasi Patches vilpittömästi.

»Ajattelin vain, kuinka mielenkiintoinen koe se olisi. Hän säälitti
minua niin, että —», hän vaikeni hämillään ja yhtyi toisten nauruun.

Mutta myöhemmin oli Rovastilla ja Philillä kahdenkeskinen

keskustelu, jonka tuloksena oli, että Patchesin oppiaineisiin lisättiin
pistoolinkäyttö.
 Kuusipiippuisen lataaminen ja laukaiseminen nopeasti ja varmasti
on tärkeä osa oikean paimenen koulutuksessa, selitti Phil. »Jos
esimerkiksi joutuisitte otteluun hurjan härän kanssa tai jos
hevosenne kaatuisi tai muuta samanlaista.»
X LUKU.

Karjankierros.

Kesän viimeiset viikot Patches vietti enimmäkseen ratsain Philin

seurassa edistyen tämän kokeneen opettajan johdolla päivä päivältä
siinä työssä, josta hän oli päättänyt suoriutua. Hänen palava
harrastuksensa, nopea älynsä ja loistavat ruumiilliset edellytyksensä
auttoivat häntä varsin lyhyessä ajassa hallitsemaan paimenen
ammatin kaikkia eri puolia.

Silloin tällöin he ratsastusretkillään tapasivat Tailholt Mounlainin

miehet, toisinaan nähden heidät vain etäältä, toisinaan kohdaten
karjanjuottopaikalla. Kun Nick Cambert täten joutui Risti-Kolmio-
Kartanon miesten välittömään läheisyyteen, tervehti hän Philiä maan
tapaan, mutta kohteli sen sijaan hänen toveriaan aivan kuin tämä
olisi ollut ilmaa. Hän oli nähtävästi kuitenkin Patchesin ennustuksen
mukaan tullut huomaamaan, että hänelle itselleen oli edullisinta olla
täyttämättä uhkaustaan miestä kohtaan, joka niin perusteellisesti oli
hänet nöyryyttänyt.

Mutta Patchesin mielenkiinto Joe-parkaa kohtaan ei heikentynyt.

Tavatessaan tämän oli hänellä aina jokin ystävällinen sana varalla.
Phil ihmetteli tämän huomatessaan, mutta ei virkkanut mitään.

Tapahtui usein, että Kitty Reid tuli milloin yksin, milloin omaistensa
seurassa, suuren laitumen poikki viettämään iltahetkeä
naapurikartanoon. Toisinaan pysähtyivät Phil ja Patches Pata-
Koukku-S-Kartanoon juottamaan hevosiaan ja hetkiseksi
rupattelemaan Kittyn kanssa. Sattuipa niinkin, että tyttö kohtasi
kumppanukset heidän ratsastaessaan tarkastamassa karjaa ja yhtyi
heidän seuraansa tunniksi, pariksi.

Patchesin ja Kittyn tuttavuus syveni ystävyydeksi, sillä Kittyä

viehätti puheleminen tämän miehen kanssa asioista, jotka niin
suuresti kiinnittivät hänen mieltään. Tuntien Philin vilpittömän
kiintymyksen Patchesiin hän tiesi, ettei tämä käsittäisi häntä väärin,
ja niin Patches oppi vähitellen ymmärtämään Philin rakkauden
Kittyyn ja tämän suhtautumisen ihailijaansa — entiseen
koulutoveriinsa ja nuoruutensa rakastettuun.

Myöskin Risti-Kolmio-Kartanon kotoisessa elämässä valtasi

Patches vähitellen itselleen oman paikan. Hänen avuliaisuutensa ja
sydämellinen, vilpitön kohteliaisuutensa, mutta myöskin salainen
alakuloisuus, joka joskus karkotti hilpeyden hänen kasvoiltaan ja
synkensi hänen katseensa, voittivat rouva Baldwinin sydämen.
Istuessaan kesäiltoina pähkinäpuiden alla Stella, Phil, Curly, pikku
Billy ja Patches ympärillään Rovasti oppi vähitellen huomaamaan,
että hänen uusi apulaisensa jo oli kokenut Getsemanensa, joka
meidän kaikkien — Rovastin sanojen mukaan — ennemmin tai
myöhemmin on kestettävä. Ja paimenet, jotka tunsivat hänen
hyväsydämisyytensä, rohkeutensa ja vaatimattomuutensa,
hyväksyivät hänet toverikseen. Pikku Billy noudatti ihanteensa
Villihevos-Philin esimerkkiä ja varasi »nahkapojalle» suuren sijan
sydämessään.

Kun karjankierroksen aika oli käsillä, sai Patches kuten muutkin

miehet huostaansa useita hevosia ja astui toisten ratsastajien
joukkoon. Nyt ei ollut kysymystä muutamien eläinten tilapäisestä
merkitsemisestä, vaan kaikkien kartanoiden omistamien
karjalaumojen järjestelmällisestä lajittelemisesta ja tarkastamisesta.

Siihen aikaan kävi karjankierros näillä main yhteistyön merkeissä.

Eri kartanot, joiden karja laillisesti merkittynä omistajan polttomerkillä
kävi vain luonnollisten rajojen rajoittamalla yleisellä laitumella, olivat
karjankierroksessa edustettuina omistamainsa eläinten lukumäärän
mukaan. Ratsastajajoukko, jonka jokaisella jäsenellä oli kolme tai
viisi hevosta, tarkasti yhden kierrokseen kuuluvista laitumista
kerrallaan. Joukkue kerääntyi keskelle laidunta hajaantuen sitten eri
suuntiin niin etäälle kuin laidunta riitti, eritellen ja merkiten jokaisen
yksityisen eläimen isännältään saamiensa ohjeiden mukaan. Sitten
kierros siirtyi toiselle laitumelle, kunnes työ oli suoritettu. Jokaisen
kartanon isäntä tai päällysmies johti kierrosta sen liikkuessa hänen
kartanonsa mailla, siirtyen sitten ratsastajien riviin ja luovuttaen
johdon seuraavalle. Taitamattomia, haluttomia tai epärehellisiä
miehiä ei kierroksessa voitu käyttää, ja siksi jokainen karjakartanon
isäntä lähettikin parhaat miehensä tehtävään. Tehdäkseen kunnolla
työnsä karjankierroksessa täytyi miehen sanan parhaimmassa
merkityksessä olla mies.

Onnettomuustapaukset eivät olleet harvinaisia karjankierroksen

aikana. Milloin sai hevonen surmansa, milloin kannettiin mies
taittunein jäsenin tai murskaantunein päin kotikartanoon saamaan
hoitoa, milloin saatettiin uljas ratsastaja, joka aamulla hilpeänä oli
lähtenyt päivän työhön, illan hämärässä hiljaiseen lepopaikkaan
odottamaan viimeisen kierroksen aamua, joka kokoaa meidät kaikki
suurimman isännän luo.

Päivän toisensa jälkeen ratsasti Patches näiden voimakkaiden

miesten mukana, valloittaen vähitellen itselleen paikan heidän
joukossaan. Phil huomasi, että nämä ensiksi pakottivat hänet
näyttämään, mihin kelpasi, ja että he yhtä pian kuin Curly aikoinaan
saivat oppia, että oli raja, jonka yli heidän ei ollut hyvä mennä.

Nick Cambert, joka samaten kuin hänen ainoa miehensä Yavapai

Joekin otti osaa kierrokseen, vältti huolellisesti Patchesia. Mutta
Patchesin osoittama ystävällisyys Yavapai Joeta kohtaan ei
suinkaan ollut omiaan vähentämään häntä koskevia keskusteluja ja
arveluja. Kierros oli parhaiksi ehtinyt Pata-Koukku-S:n maille, kun
sattui tapahtuma, joka yhä lisäsi sitä mielenkiintoa, jota uusi
ratsastaja tovereissaan herätti.

Karjaa kierrettiin laitumelle lähellä Risti-Kolmio-Kartanon aitaa.

Phil ja Curly olivat juuri tarkastamassa joitakin Risti-Kolmion härkiä,
kun laumaa vartioivat ratsastajat äkkiä näkivät heidän erottavan
karjasta yhdeksänkuukautisen vasikan ja ajavan sen aitaukseen
merkitsemättömien eläinten joukkoon.

Nyt tiesi jokainen, mitä tulisi tapahtumaan.

Kukaan ei virkkanut sanaakaan, ennen kuin merkitsemättömät

vasikat oli ajettu aitaukseen. Phil jutteli hetkisen Jim Reidin kanssa ja
ratsasti sitten Nick Cambertin luo, joka istui satulassaan hiukan
etäämpänä. Risti-Kolmion päällysmiehen sävy oli varsin naseva.
»Saanko vaivata teitä kumoamaan polttomerkkinne tuossa Risti-
Kolmion vasikassa, Nick.»
 Tailholt Mountainin isäntä ei hetkeäkään teeskennellyt
ymmärtämättömyyttä. »Sitä minä, piru soikoon, en tee», hän vastasi
karkeasti. »Minä en kasvata vasikoita Bill Baldwinille, ja tiedän, mitä
puhun. Tuo on Neljä-Viiva-M:n vasikka, ja minä itse merkitsin sen
Hevosuittamolla, ennen kuin se oli jättänyt lehmän. Muutamien
teidän miestenne kädessä polttorauta onkin liian löyhässä, herra
Villihevos-Phil.»

Silmänräpäyksen Phil katsoi mieheen Jim Reidin ratsastaessa

lähemmäksi ja muiden pidättäessä henkeään jännityksestä.
Irroittamatta katsettaan Nickistä virkahti Phil jäntevästi:

»Tulkaa tänne, Patches.»

»Onko se vasikka aitauksessa, josta kerroitte minulle, Patches?»

kysyi
Phil kutsutun ehdittyä hänen luokseen.

»Kyllä, se on tuolla tuon täplikkään lehmän vieressä.» Patches

osoitti kyseessä olevaa eläintä.

»Ja te merkitsitte sen?» kysyi Phil yhä tarkastellen Nickiä.

»Sen tein», vastasi Patches rauhallisesti.

»Kertokaa tapahtumasta», käski Phil.

Ja Patches totteli lyhyesti ja virallisesti. »Se oli sinä päivänä, jona

te lähetitte minut korjaamaan aitaa ison laitumen lounaiskulmassa.
Näin karjaa hiukan alempana ja ratsastin katsomaan sitä. Tuo
vasikka seurasi Risti-Kolmion lehmää.»

»Oletteko varma siitä?»

 »Olen. Katselin niitä puolen tunnin ajan.»

»Mitä muita eläimiä siinä laumassa oli?»

»Neljä härkää, Pata-Koukku-S:n sonni, viisi lehmää ja tämä

vasikka. Vasikka pysytteli koko ajan Risti-Kolmion lehmän kintereillä.
Ja sitä paitsi se on merkitty aivan kuten emokin. Näin sen taas
tänään iltapäivällä tarkastaessamme karjaa.»

Phil nyökkäsi. »Tiedän sen.»

Jim Reid piti tarkasti silmällä Patchesia katsahtaen silloin tällöin

Nickiin.

Ratsastajat mutisivat keskenään.

»Hitonmoisen hienoa nahkapojan tekemäksi.»

»Nahkapoika, hyvä!»

»Tällä kertaa Nick joutui kiinni!»

Phil kääntyi jälleen Nickin puoleen. »No, oletteko tyytyväinen ja

suostutteko kumoamaan merkkinne?»

Nickin kasvot vääntyivät kiukusta. »Minä en peruuta mitään!» hän

raivosi, »tuon kirotun nuuskijan käskystä. Minä —»

Hän pysähtyi kesken lausetta Patchesin äkkiä kannustaessa

hevosensa
Philin rinnalle.

Kaikki vaikenivat ja hiljaisuudessa kaikui uuden miehen ääni

tyynenä ja kirkkaana. »Olen varma siitä, että erehdyksessä poltitte
oman merkkinne tuohon vasikkaan, herra Cambert. Ja», hän lisäsi
verkkaan ja mitä ystävällisimmällä äänellä, »olen yhtä varma siitä,
että tyydytte minun sanaani ilman sen enempiä todisteita.»

Nick katsahti Patchesiin silmänräpäyksen verran kykenemättä

sanomaan sanaakaan. Sitten hän kaikkien hämmästykseksi irroitti
lasson satulasta ottaakseen kiinni vasikan ja peruuttaakseen
merkkinsä.

Jim Reid pudisti päätään ällistyneenä.

»Se näytti kaikki kylläkin yksinkertaiselta», selitti hän myöhemmin

illalla Rovastille, »mutta en pääse irti tunteesta, että teidän miehenne
ja tuon kirotun Tailholt Mountainin varkaan välillä oli jotakin salaista
ymmärtämystä. Se näytti liian rauhalliselta, aivan kuin koko juttu olisi
etukäteen suunniteltu.»

Rovasti selitti nauraen naapurilleen, että hän todellakin oli

oikeassa, että Patchesin ja Nickin välillä tosiaan oli salainen
ymmärtämys. Hänen oli nyt pakko kertoa, kuinka Patches oli
lähteellä tavannut Tailholt Mountainin miehet ja miten hän siellä oli
nöyryyttänyt Nickiä.

Kun Rovasti oli päättänyt kertomuksensa, oli Jimillä joukko

vastaväitteitä ja kysymyksiä. Mistä Rovasti tiesi, ettei juttu ollut vain
viekkaasti keksitty valhe epäluulojen poistamiseksi? Jos Patches
kerran oli niin luotettava mies, miksi hän silloin niin tarkoin säläsi
entisyytensä? Oliko kenenkään miehen välttämätöntä salata, kuka
oli ja mistä tuli? Mitä Rovasti itse asiassa tiesi hänestä? Rovastin oli
muistettava, että Nickiä jo kauan oli epäilty karjan liian nopean
enenemisen takia ja että hän ei ollut typerä mies. Kenties hän arveli
olevan syytä vetäytyä itse syrjään pelistä ja antaa jonkun toisen, jota
kukaan ei osannut epäillä, hoitaa merkitsemistyön.

Tähän kaikkeen oli Rovastin varsin vaikea vastata.

»Mutta kuulehan, Jim», hän muistutti naapuriaan, »älä vain anna

Patchesin huomata näitä epäluuloja. Mitä ikinä hänestä ajatteletkin,
niin muista, ettet tiedä sen enempää kuin mekään. Me luulemme
yhtä ja sinä luulet toista. Myönnän, että se, mitä sanot, kuuluu varsin
järkevältä, mutta yhtäkaikki pidän Patchesista. Ja mitä hänen
nimeensä tulee — sinähän tiedät, että tässä maassa ei katsota
nimeen, vaan mieheen. Pojalla on kenties syynsä vaieta
entisyydestään. Anna hänen olla rauhassa, älä pane takiaisia hänen
satulansa alle eikä taulaa hänen hevosensa korviin — muuta en
pyydä.»

Jim ei voinut olla nauramatta. Tämä puhe oli niin luonteenomaista

Rovastille, ja Jimin samoin kuin kaikkien muidenkin, jotka tulivat
tekemisiin hänen kanssaan, täytyi rakastaa vanhaa naapuriaan
hänen vilpittömyytensä vuoksi.

»Ole rauhassa, Bill», hän vastasi. »En minä aio tehdä mitään. Jos
sattuisin olemaan oikeassa, on hän täällä parhaiten ulottuvillamme.
Mutta aion pitää häntä silmällä. Ja luulisinpa, että Philin olisi parasta
tehdä samoin.»