Oppressive Liberation: Sexism in

Animal Activism Lisa Kemmerer

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/oppressive-liberation-sexism-in-animal-activism-lisa-k
emmerer/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Social Movements and Digital Activism in Africa Ufuoma

Akpojivi

https://ebookmass.com/product/social-movements-and-digital-
activism-in-africa-ufuoma-akpojivi/

Mediterranean ARTivism: Art, Activism, and Migration in

Europe Elvira Pulitano

https://ebookmass.com/product/mediterranean-artivism-art-
activism-and-migration-in-europe-elvira-pulitano/

Pathogenic Coronaviruses of Humans and Animals: SARS,

MERS, COVID-19, and Animal Coronaviruses with Zoonotic
Potential Lisa A. Beltz

https://ebookmass.com/product/pathogenic-coronaviruses-of-humans-
and-animals-sars-mers-covid-19-and-animal-coronaviruses-with-
zoonotic-potential-lisa-a-beltz/

Producing Feminism: Television Work in the Age of

Women's Liberation Jennifer S. Clark

https://ebookmass.com/product/producing-feminism-television-work-
in-the-age-of-womens-liberation-jennifer-s-clark/
Trade Union Activism in the Nordic Countries since 1900
Jesper Jørgensen

https://ebookmass.com/product/trade-union-activism-in-the-nordic-
countries-since-1900-jesper-jorgensen/

Preacher Woman: A Critical Look at Sexism without

Sexists Katie Lauve-Moon

https://ebookmass.com/product/preacher-woman-a-critical-look-at-
sexism-without-sexists-katie-lauve-moon/

Cow Care In Hindu Animal Ethics Kenneth R. Valpey

https://ebookmass.com/product/cow-care-in-hindu-animal-ethics-
kenneth-r-valpey/

Infectious Disease Management in Animal Shelters 2nd

Edition Lila Miller

https://ebookmass.com/product/infectious-disease-management-in-
animal-shelters-2nd-edition-lila-miller/

Misogyny: The New activism Gail Ukockis

https://ebookmass.com/product/misogyny-the-new-activism-gail-
ukockis/
Oppressive
Liberation
Sexism in Animal Activism

Lisa Kemmerer
 Oppressive Liberation

“In this latest book, Lisa Kemmerer details the entrenchment of sexism in ele-
ments of the animal advocacy movement. Drawing on survey findings and written
accounts of animal advocates, Kemmerer exposes many intra-movement problems
and challenges the movement to engage in a process of truth and reconciliation,
rightfully pointing out that the goals of anti-speciesism cannot be realized without
also addressing sexism and other forms of intersecting oppression.”
—Amy J. Fitzgerald, Professor, University of Windsor, Canada

“Important, compelling, and provocative, Oppressive Liberation is a long overdue

intervention in the problematic gender politics of the anymal rights movement. The
book is an urgent reminder that the anymal rights movement has not yet sorted out
its responsibilities to feminism or any other social justice issue. Kemmerer draws a
much-needed roadmap for moving forward in ways that reject harassment, dis-
crimination, and violence and create healthier, more secure, and more just organi-
zational cultures in the anymal rights movement.”
—Katja M. Guenther, Professor, University of California, Riverside, USA

“This powerful and provocative book is essential reading for anyone studying or
participating in social movements.”
—Emily Gaarder, author of Women and the Animal Rights Movement
 Lisa Kemmerer

Oppressive Liberation
Sexism in Animal Activism
Lisa Kemmerer
Professor Emeritus, founder of Tapestry
Billings, MT, USA

ISBN 978-3-031-15362-4    ISBN 978-3-031-15363-1 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-031-15363-1

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2023
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in
any other physical way, and transmission or information storage and retrieval, electronic
adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now known or here-
after developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

Cover credit line: Duc Giap / Alamy Stock Photo

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Every truth we see is ours to give the world. (Elizabeth Cady Stanton)
If you are an activist and a survivor,
this book is for you.
 Acknowledgements

Many thanks to all who helped bring this book to fruition, including
Glenda Martin, John Halley, Stephanie Wilson, Eric Roberts, Alka Arora,
Candace Laughinghouse, Christopher-Sebastian McJetters, Jan Kemmerer,
Ed Kemmerer, professionals who assisted with the Qualtrics survey, Amy
Invernizzi and her colleagues at Palgrave Macmillan, anonymous review-
ers of earlier drafts who provided important insights, and those who estab-
lished and maintain CANHAD.org.
Any proceeds from this book will be invested back into the cause to
work toward a world of justice, peace, and compassion.
The survey introduced in Chapter 5 remains open as the book goes to
press and can currently be found at the following two places:

• https://www.canhad.org/speak-­out
• https://msubillings.co1.qualtrics.com/jfe/form/SV_6zd
TXfxgmiltXsV

ix
 Abstract

Oppressive Liberation documents sexism among anymal activists, including

resultant harms and possible directions for change, but the material is set
explicitly against a backdrop of sexism in social justice activism more gen-
erally (see Chapter 4). The book focuses on the interface of sexism and
speciesism and presents philosophies of interconnection (Chapter 2) to
support the assertion of interfacing oppressions. Oppressive Liberation
includes six essays from contributing authors (Chapters 12, 13, 14, 15,
16, and 17) that expand the scope and depth of the book, providing dif-
ferent points of view from different places in the world, and offering con-
textualized experiences with intersectional oppressions.

xi
 Contents

1 Introduction: Speciesism, Sexism, and Male Privilege  1

Part I A Wide-Angle View of Interconnected Oppressions  33

2 Interconnections: Theory, Myth, and Science 35

3 Whiteness
 as Norm, Intersectionality, and Interfacing
Oppressions 59

4 The “Why” of Sexism in Social Justice Movements 69

Part II Exposing Sexism and Male Privilege in the Anymal

Activist Movement  95

5 Survey
 Data on Harassment and Discrimination in the
Anymal Activist Community 97

6 CANHAD:
 Testimonials from the Anymal Activist
Community Revealing Internal Sexism131

7 Evidence
 of Systemic Sexism and Male Privilege in
Anymal Activism Prior to #MeToo153

xiii
xiv Contents

8 The
 #ARMeToo Movement: Empowered Perpetrators
Exposed at HSUS, MFA, and DxE181

Part III Harms of and Solutions to Sexism in the Anymal

Activist Movement 201

9 Harms
 of Sexism and Male Privilege in the AE
Community203

10 Working
 Against Sexism and Male Privilege Inside
Organizations223

11 Independent
 Activists Working Against Sexism and Male
Privilege247

Part IV Critical Reflections from Anymal Activists 273

12 Meet the New Vegan World275

13 Liberation
 Is Not Total If It Does Not Include Disabled
People289

14 White Supremacy and Anymal Activism297

15 Cis-Male
 Dominance in Anymal Activism from a
Transgender Perspective303

16 Towards
 a (Pro)Feminist Anymal Activist Movement:
Reflections from Estonia311

17 When
 the Rite of Passage Is Wrong: One White Man’s
(Ongoing) Journey from Toxicity to Anymal Activism/
Social Justice319
 Contents  xv

Part V Conclusion 329

18 Conclusion:
 Meta-Reflections on Sexism in Anymal
Activism331


Appendix 1: Kemmerer Survey on Harassment and
Discrimination in the Anymal Activist Community339

Appendix 2: Survey Demography351

Appendix 3: How to Access the Cooney Legal Documents357


Appendix 4: Vegan Outreach Discrimination and Harassment
Policy361


Appendix 5: Tofurky: Donor Organization Charitable Giving
Policy on Gender Discrimination and Harassment371


Appendix 6: Letter Addressing Complaints Against Anthony
Nocella373


Appendix 7: Email Exchange Between Rachel Perman and
Erika Brunson377

Works Cited381

Index419
 List of Figures

Fig. 1.1 “Anymal” 26

Fig. 2.1 Sexualized/exploitable cow-woman and woman-cow 43
Fig. 2.2 Sexualized/exploitable pig-woman 44
Fig. 5.1 Survey data from Q15, perpetrators (questions shortened) 101
Fig. 5.2 Survey data from Q14: basis of harassment/discrimination
(questions shortened) 104
Fig. 5.3 Survey data from Q13: harassment/discrimination witnessed/
experienced110
Fig. 5.4 Survey data from Q16: numbers on the receiving end 118
Fig. 5.5 Survey data from Q17: number on the receiving end 119
Fig. 5.6 Survey data from Q18: policies 122
Fig. 5.7 Survey data from Q20: initial results of interventions (Questions
shortened)126
Fig. 5.8 Survey data from Q22: further results of interventions
(Questions shortened) 127
Fig. 9.1 Survey data from Q13: Harms 204
Fig. 9.2 Survey data from Q23: Consequences 214
Fig. 9.3 Survey data from Q10: Whether or not activist is still in the
Movement216
Fig. B.1 Survey graph Q2, gender 352
Fig. B.2 Survey graph Q3, race/ethnicity 354
Fig. B.3 Survey graph Q4, sexual orientation 354
Fig. B.4 Survey graph Q5, abled 355
Fig. B.5 Survey graph Q1, age 355
Fig. B.6 Survey graph Q9, activist timeline 356

xvii
 List of Tables

Table 2.1 Dualistic Worldview—Note that civilized/non-civilized has

two subsets, one of which is productive/nonproductive,
which also has a handful of subsets 37
Table 2.2 Revised from L. Kemmerer, “Sexism is Speciesism,”
Unbounded Project, https://unboundproject.org/author/
joanne/46
Table 7.1 Interconnections between ten empowered, privileged men
and key large/wealthy AE organizations and funding sources 157
Table 7.2 Male network and donor funding 2017 (“Giving Metrics”;
“Animal Advocacy and Plant Based Nutrition”; “Animal
Welfare Fund”; “Grants Database”) 162
Table 7.3 Across three years, OPP monies granted organizations
connected by the above ten men (“Grants Database”) 163
Table 7.4 Sex ratios of leaders/ranking employees/boards (according to
AE organization websites, summer 2017) in 12 prominent
AE organizations—five are run by women (indicated by
underlining/bold)166
Table 7.5 Comparison of speaker positions at AR2017 for all Gold and
one Silver sponsor organization (The Humane League), from
best represented to least represented, including the short
(five-minute) Thursday welcomes (“AR2017 Program” n.p.) 172
Table 7.6 FARM speaking engagements at AR2017 (“AR2017
Program” n.p.) 173
Table 9.1 Words from the Survey and from CANHAD testimonials
describing harassment/discrimination experienced/witnessed 205

xix
 CHAPTER 1

Introduction: Speciesism, Sexism, and Male

Privilege

Serial killer Robert Pickton of Canada was first identified as a violent crimi-
nal by a victim/survivor who showed up in an emergency room “with
serious stab wounds and handcuffs still attached to her wrist.” She named
Pickton as the man who had “stabbed her and tried to handcuff her at his
pig farm” (Lee and Reid 47, 49), an incident from which she narrowly
escaped “naked, with a handcuff dangling from a wrist” (MacQueen n.p.).
Pickton showed up in the same emergency room on that same night and
was treated “for stab wounds received during a prolonged knife fight”
(Lee and Reid 49). “The two were treated in adjoining operating rooms,”
so medical professionals were able to acquire—from Pickton’s clothes—
the keys to the handcuffs that were on the wrist of the victim/survivor
(Lee and Reid 49).
Medical professionals turned all evidence over to the police, including
Pickton’s bloody clothing (Joyce n.p.). Despite this compelling evidence,
“police and prosecutors declined to pursue criminal charges,” resting their
decision on the well-known fact that the victim/survivor “was a sex worker
with a long history of drug abuse”—who had been using drugs that very
day (Lee and Reid 49; also Joyce n.p. and MacQueen n.p.). Perhaps
“Pickton remained above suspicion largely because of a refusal by the
senior ranks of the Vancouver Police and the RCMP to believe that women
were systematically being murdered” (MacQueen n.p.). But they were,
and though the police held the evidence in their hands, and though
“Pickton’s bloody clothing from the 1997 stabbing held the key, literally

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature 1

Switzerland AG 2023
L. Kemmerer, Oppressive Liberation,
https://doi.org/10.1007/978-3-031-15363-1_1
2 L. KEMMERER

and figuratively, to solving both past and future murders,” the items
“weren’t tested for DNA until 2004,” after he had murdered many more
women (MacQueen n.p.). When they did finally test the evidence, the
“results revealed the DNA of two women who vanished in early 1997”
(MacQueen n.p.). They had the murderer, but chose to turn him loose
because of who his victim was. Yet more evidence against Pickton emerged
a couple of years after the incident in the hospital: Visitors and neighbors
reported that “Pickton had a stash of women’s purses” and their ID cards,
and that a woman’s body was seen hanging in the slaughter barn
(MacQueen n.p., also Butts N.p.). Despite all of this evidence, Pickton’s
serial killing went unchallenged for years “because the women’s low social
status made them a lesser priority” (MacQueen n.p.).
At face value, it is remarkable that police would drop a murder case
with such strong evidence in hand, provided by medical professionals,
supported by tips from various others, simply because of the employment
and habits of the victim/survivor. But that is exactly what happened, sug-
gesting that all life is not equally protected. Even human life. If the
victim/survivor had been as privileged and empowered as the men on the
police force, would Pickton have been released back into the night, as if a
woman wearing handcuffs and riddled with stab wounds had not accused
him of attempted murder? If law enforcement were largely women (those
at risk from the hands of men like Pickton), would they have pursued the
case rather than return someone accused of such deeds back onto the
streets—and back to the pig farm?
Pickton, who was raised on a pig farm, was perpetually surrounded by
and ultimately took as his career, anymal exploitation and destruction—
impregnation, birthing, forced separation from young, slaughter, and dis-
memberment. An online photo shows Pickton smiling, working a chain
that hangs from the ceiling of a dreary barn, where we now know he simi-
larly hung the bodies of women. In the photo, Pickton’s hands are cov-
ered with blood, a dead pig hangs next to him with lower legs chopped
off—the pig’s remains eerily similar to a human body. If Pickton’s liveli-
hood had not entitled him to exploit the reproductive biology of pigs, and
stab and cut their bodies into pieces for human consumption, would
Pickton, nicknamed “The Butcher,” have transferred these practices across
species to women?
Societies tend to be hierarchical, with men privileged in comparison
with women and humans privileged in comparison with anymals
 1 INTRODUCTION: SPECIESISM, SEXISM, AND MALE PRIVILEGE 3

(nonhuman animals1). As a result, Pickton was free to hone his killing on

pigs. As a result, male law enforcement failed to follow up on his crimes
against a (likely, comparatively poor) woman. And as a result of this deci-
sion to disregard the words of a victim/survivor, Pickton went on to “kill
more than 40 women” (Lee and Reid 49)—forty-nine, according to
Pickton (MacQueen n.p.), many of whom were indigenous (d’Entremont
n.p.)—and best not to forget that he also killed untold numbers of pigs.
Pickton’s family business coopted the reproductive organs and bodies
of sows for profit—for piglets and flesh. As a child, he learned that even
the pigs he befriended were profitable when dead, and therefore expend-
able (“Young Willie Pickton” n.p.). Because of speciesism and consumer
choices, as a pig farmer, he hung pigs on hooks at the ends of chains and
sliced them with knives, killing them and dismembering their bodies for a
living. In the process, it is impossible to know what other sufferings he
brought to bear on those pigs, who legally fell under his power. For years,
because of sexism, speciesism, racism, classism, and consumer choices, “a
simple-minded pig farmer” (MacQueen n.p.) raped and strangled then
bled out and gutted scores of women in his slaughterhouse before feeding
them to the pigs he owned and slaughtered to be fed to consumers (Webb
N.p.; “Pickton Described.” N.p.). Bacon is someone’s body. It appears
that he also fed his human victim’s flesh directly to people, marketed as
“pig flesh.” Apparently, human and pig flesh not only look similar, but
taste similar. Meat is always and indubitably someone’s body.

Feminism and Animal Activism

Feminists and anymal activists live and work as siblings from estranged
families: They know of one another (often via a long list of negatives), but
they are unlikely to choose to spend much time together, if any, so they
don’t actually know one another. On the surface it is easy to see such sib-
lings as two completely separate and independent individuals, but at a
deeper level they are inextricable interconnected by a common taproot
and at least some measure of parallel lives.
Feminists and anymal activists were more overtly connected one hun-
dred years ago than they are today. (For more on historic connections

1
The term anymal is discussed below under the subheading, Novel Referent—“Anymal.”
While not an adequate definition, for now, it will suffice to view this term as “nonhuman
animal.”
4 L. KEMMERER

between these two movements, please see Chapter 2, “Dualism Among

Anymal Activists: Misanthropy and Misogyny.”) Among contemporary
activists, it is often challenging to find someone who is well-versed and
invested in both the anymal activist and feminist movements. That said,
activists in both camps are likely to agree that a unified front—working
together and supporting one another—is stronger and more effective than
isolated, fragmented actions. But power gained through unity rests on
common cause, and herein lies the catch: Not many activists in either
camp recognize that sexism and speciesism are, at root, one cause.
Consider the Pickton case. Violence toward anymals is now a well-­
documented indicator for violence toward other human beings (Robinson
and Clausen n.p.), and it is now well documented that men who torture
and kill anymals are more likely to torture and kill women and girls (Dalton
n.p.). Apparently, those “who cannot be trusted with animals often cannot
be trusted with human beings either” (Warren 51). Given this, it cannot
be surprising that “slaughterhouses have a unique and insidious effect on
the surrounding communities” manifest as “increased crime” (Fitzgerald,
Kalof, and Dietz 175). More specifically, “findings indicate that slaughter-
house employment increases total arrest rates, arrests for violent crimes,
arrests for rape, and arrests for other sex offenses in comparison with other
industries” (Fitzgerald, Kalof, and Dietz 158). Exploiting their reproduc-
tive organs before killing pigs with knives, evidence suggests, prepared
Pickton with the mindset and methods to exploit their reproductive organs
before killing women with knives (Matas n.p.).2 When human beings not
only tolerate but make it lucrative to exploit “others” (even unto death),
resultant attitudes and behaviors will inevitably, at some point and in some
ways, be turned back on and expressed against human beings.
Studies also show that men who purchase sex from women tend to lose
sight of women’s human rights. Not only are sex workers vulnerable inas-
much as they are alone with men they don’t know, but evidence indicates
that men who purchase sex from women are more likely to lose sight of
what constitutes a legally consumable body, and what types of consump-
tion are permissible for the various bodies that they have been entitled to
legally purchase and “consume” (Wolpert n.p.; Heinzmann n.p.). One

2
For more on documented connections between anymal abuse and human violence, see
articles referenced in the text as well as Amy Fitzgerald, Animal Abuse and Family Violence:
Researching the Interrelationships of Abusive Power and Frank Ascione and Randall Lockwood,
Cruelty to Animals and Interpersonal Violence.
 1 INTRODUCTION: SPECIESISM, SEXISM, AND MALE PRIVILEGE 5

study found that “men who buy sex are more likely to report having com-
mitted rape and other aggressive sexual acts” (Wolpert n.p.). An anti-rape
study found that “most men … viewed their interaction with prostitutes as
a business contract in which payment entitles them to treat the women any
way they like” (Heinzmann n.p.). This same study found that men believe
that female sex workers “surrender the right to say no to anything once
they accept a customer’s money,” describing prostitutes as “a product, like
cereal” and comparing the purchase of sex with a visit to the grocery store,
where you “pick the brand you want and pay for it. It’s business”
(Heinzmann n.p.). Interviews with sex workers reveal that “violent ‘bad
dates’” are “a frequent occurrence” and among interviewees, “[m]ore
than half said they had been robbed while working the streets; 39 percent
said they had been kidnapped or confined; one-third said they had sur-
vived attempts to murder them” (MacQueen n.p.). Viewing the photo of
Pickton, with chains in his bloody hands, smiling as he stands next to a
large pink body speckled with wounds and blood, it is easy to see similari-
ties between the human body and the pig body, it is possible to see how
this man moved from legally exploiting the reproductive organs of pigs
before killing them, to illegally exploiting the reproductive organs of
women before killing them.

Sexism
In 1869, John Stuart Mill described sexism and male privilege in “The
Subjection of Women” when he wrote that a boy grows up “to manhood
in the belief that without any merit or any exertion”—“by the mere fact of
being born a male”—they are “by right … superior” (176). Mill notes that
males thereby feel entitled to certain privileges (176).
Many (almost all) cultures are sexist, which is to say, women are viewed
and treated as inferior (Ferguson, “4 Common” n.p.). Humans are sexist
largely because of cultural conditioning. Sexism is “built into gender at a
very basic level” (Eckert and McConnell-Ginet 20) and is institutional-
ized—maintained by the legal system, the educational system, the political
system, and is reflected and maintained by language, “invisibly” demean-
ing, marginalizing, and lending to the exploitation and oppression of
women (Masequesmay n.p.). Complicating matters, women and girls
often come to feel and ultimately behave as if they truly were inferior,
thereby expressing internalized sexism/oppression. Misogyny and male
privilege, expressions of sexism, are also institutionalized. Just as
6 L. KEMMERER

individuals cannot generally tell that their culture tends toward dark cloth-
ing until they experience a culture with bright clothing, so humans are not
likely to notice sexism, including misogyny and male privilege, until they
experience a culture free of sexism—and such a culture would seem diffi-
cult to locate.
Here are some concrete examples of sexism:

• Language that demeans women in relation to men, such as referenc-

ing women as “girls” but not men as “boys.”
• Publicly assessing or commenting on women, especially women’s
bodies, as if women were rightly objects for public scrutiny.
• A generalized sense that women are more vulnerable than men.
• Men ignoring or interrupting women; men dominating
conversations.
• Males as prominent in the community and in families, filling most
positions of power.
• Inconsistency in assessing character traits across sex (such as viewing
a strong woman as bitchy, shrill, abrasive, aggressive, or pushy while
viewing a strong man as commanding, decisive, and a natural leader).
• A tendency to dismiss women and what they have to say, for exam-
ple, as “hormonal” or “irrational” (Greene n.p.).

Sexism is not a monolithic phenomenon. The experience of sexism is

rooted in other forms of oppression, such as agism, racism, classism,
ablism, and speciesism. Younger women are more likely to suffer sexual
innuendos or assault; older women are more likely to be ignored and side-
lined. Black women are likely to suffer intersectionality—racism and sex-
ism—compounding their marginalization and oppression. The most
marginalized of women (e.g., poor women of color) are more likely to
experience sexism as murder, and such murderers are more likely to remain
free to kill again, as did Pickton (MacQueen n.p.).

Male Privilege
Privileges are benefits, advantages, favors, rights, and immunities
(“Privilege” n.p.); unjust privileges are held without legitimate reason,
most often simply by virtue of belonging to a culturally favored category.
Generally speaking, the more favored categories one appears to fit, the
more abundant their privileges. For example, in sexist cultures, unearned
 1 INTRODUCTION: SPECIESISM, SEXISM, AND MALE PRIVILEGE 7

privileges are granted to men—especially to men who are visibly cisgen-

dered, able-bodied, monied, and in many Eurocentric communities,
white. As with sexism, male privilege is culturally normative and institu-
tionalized/systemic—maintained by a community’s legal, educational,
and medical institutions (Ferguson, “Privilege 101” n.p.). While men col-
lectively benefit from male privilege to greater and lesser degrees, some
women and girls benefit indirectly by aligning with privileged men
(through marriage, affairs, or in work partnerships)—though in limited
and often short-term ways, sometimes with miserable repercussions or
even dire consequences.
Male privilege creates a “self-affirming closed loop” (Geber n.p.),
opening doors for men because they are men to valued opportunities such
as elite schools, well-paying jobs, and positions of influence. Men are likely
to be granted more opportunities, and more highly valued opportunities,
if they are also viewed as cisgendered, able-bodied, monied, or in any
other ways inside a preferred/favored category for men. As a result, cer-
tain types of men tend to excel, providing the appearance of aptitude.
Therefore, not surprisingly, when creating a list of best-known speakers,
most skilled artists, richest people, most famous activists, or most renown
scientists, most (if not all) names on the list are likely to be those of men,
and most (if not all) are likely to be cisgendered, heterosexual, compara-
tively higher class, abled-bodied, and in racist white nations, white (Geber
n.p.). This forms a self-affirming closed loop: Privilege leads to yet more
privilege, which leads to yet more privilege.
In sexist cultures, as part of male privilege, men are envisioned and
presented as primary and standard models of and for humanity, and they
are expected to live for themselves (careers, adventures, sexual exploits).
In contrast, women are envisioned and presented as subsidiary, and are
expected to serve others (Greene n.p.), whether children, aging parents,
or men. As subsidiary citizens who are denied the many benefits of male
privilege, women are socialized to smile and be pleasant, to spend their
time, energy, and resources pleasing others (usually men), even to the
point of discomfort and damage, such as wearing high heels, choosing
breast implants, or striving for unnatural thinness.
As privileged citizens, men are granted “relative ease” and higher status
in social settings, assuring that men and boys are more likely to be heard
(De Welde 77). Men, viewed as holding the voices of authority, are
expected to speak and are likely to be respected when they do speak. Given
this, it is not surprising that men tend to speak first, longer, and with fewer
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Kotivarkaus
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Kotivarkaus
Kuvaus Itä-Suomesta

Author: Aatto Suppanen

Release date: December 12, 2023 [eBook #72383]

Language: Finnish

Original publication: Porvoo: Werner Söderström, 1888

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK

KOTIVARKAUS ***
KOTIVARKAUS

Kuvaus Itä-Suomesta

Kirj.

AATTO S. [Aatto Suppanen]

Porvoossa, Werner Söderström, 1888.

Minä tahdon, että teidän pitää hyvässä viisaat oleman

ja pahuudessa yksinkertaiset (Room. 16:19); ett'ei
yksikään pettäisi veljeänsä missään asiassa; sillä Herra
on kaikkein näiden kostaja (1 Tess. 4:6).
I.

Oli kohtalaisen kylmä, kirkas aamupuoli päivästä kevättalvella.

Suuressa Vaaran tuvassa varustelihe emäntä leivän leivontaan,

nosti piika-Tiinan kanssa taikinan rahineen keskemmälle lattiaa ja
siirsi pöydän jalkoinensa sen viereen, käänsi pöydästä sen puolen
ylös päin, joka jo entisistä leivonnoista oli paksuhkoksi takertunut, ja
kylvi siihen seulekannesta runsaanlaisesti jauhoja.

Samassa pistihe ovesta sisään sisar Mari, sankavasu toisessa,

hinkki toisessa kädessä.

"Terve taloon!" lausui hän.

"Tule tervennä!" vastasi emäntä, keskeytti puuhansa ja kätteli

tulijaa.

"Mitäs sieltä teiltä päin kuuluu?"

"Eipä tuota erikoista. Se ukko pahanen se vain on niin huonona,

että siitä ei ole minkään saajaa. Etkö sinä voisi antaa vähän ruoan
apua?"
 "Kielteleehän se isäntä antamasta, mutta eläähän sitä teidänkin
pitänee. Miten ne lapsesi jaksavat? Joko se tyttösi kykenee yksin
pienempiä hoitamaan?"

"On siitä, jo hyvä apu, vaikka eihän se taitaisi yksin tulla toimeen;
meidän talon emäntä lupasi autella. Terveet ne muuten ovat."

Emäntä nostalsi kolpitsan kantta, otti sieltä jotakin esiliinansa alle

ja läksi sisarensa kanssa ulos.

Poika, noin kahdentoista vuoden ikäinen Mikko, juoksi paljain

jaloin jäljestä, yllä nelivartinen paita, joka ei ollut muutamaan
kuukauteen vettä nähnyt, ja jalassa aikoinaan tummansiniseksi
painetut "kosto"-housut, jotka tuon värinsä tähden muka eivät
tarvinneetkaan nähdä vettä. Oli hän muuten tavallisesti näin
päiväsaikaan vankkana hevosmiehenä mukana metsässä ja silloin
tietysti vahvemmin vaatetettunakin, vaan nyt hänen heponsa oli
vähän sairastunut, joten miehelle jäi vain laiskuus työksi, kun ei tuota
havun hakkelemistakaan päivämääriksi riittänyt.

Pienempi veli, neljän vuoden vanha Jussi, yllä ainoastaan alle

polvien ulottuva paita, yritti myöskin samassa oven avauksessa
pujahtamaan ulos, mutta kun iso sika röhkäsi porstuasta vastaan,
täytyi hänen kinttujensa pelosta pysyä kauniisti sisällä. Hän istahti
lattialle, kaiketi ollen jo tottunut olemaan varomatta sen mustuuden
tarttumista, joka varsinkin ovensuu-puolella näytti melkoisen
paksulta, ehkä ei perempänäkään jättänyt hongan syitä näkymään.

Porstuassa oli ulos menijöille tullut vastaan suntion Liena-tytär.

Tupaan päästyään aikoi hän tervehdittyänsä heti ruveta purkamaan
ompelusnyyttiään; mutta Anna Maija, talon juuri täys'kasvuiseksi
ehtinyt tytär hätäisesti supatti jotain hänelle korvaan, ja siihen se
yritys pysähtyi.

Samassapa piika Tiinalle sattui asiaa ulos: hän ehkä arvasi nyt
olevansa tuvassa liikana. Kun tytöt siten olivat melkein kahden
kesken, sillä eihän tuota paitaressua Jussia kukaan osannut
kaippoa, virkkoi Anna Maija:

"Hyvinpä sinä hätäilet. Ei sitä niin varomaton saa olla. Tuota

vaatetta, jonka sinulle toin ommeltavaksi, ei kukaan vielä ole nähnyt;
minä sen ostin salaa, kun olin voita puotiin viemässä."

"Varastamallako?

"Eihän se mitään varkautta ole, kun oman talon tavaraa ottaa.

Eikä siihen mennytkään muuta kuin kahden naulan hinta. Mitäs se
tuntui niin suuressa pytyssä, sanoin vettä vähän heruneen voista. Ja
nyt sain kunnon yliset kahteen paitaan. Kun ne kerran on yllä, ei niitä
kukaan arvaa kysellä."

"Vai sillä tavalla sinä ostelet! Salaa ottaminen on varkautta,

otettakoonpa vieraalta tai kotoa. On sitä paljo muutakin varkautta,
jota ei siksi luulisikaan. Kyllä ne meille koulussa kaikki selitettiin."

Näin puhui Liena, joka oli kansakoulun käynyt ja siellä saanut

yleisestä tavasta poikkeavia totuuksia mieleensä?

"Mitä vielä. Kaikkipa ne muutkin tekevät samalla tavalla. Ja miten

me muuten saisimmekaan mitään yllemme tai muiksi
varuksiksemme? Ei se isä suinkaan kukkaroansa aukase meidän
tarpeihimme tässä eikä muissakaan taloissa."

"Ei väärä siltä oikeaksi tule, että muka pakko käskee."

 "Kysy keltä hyvänsä, niin ei kukaan sitä sano varkaudeksi, paitsi
meidän isä. Mutta kukapa osaisikaan niin jumalinen olla, kuin hän
tahtoo. Eikä hänkään aina kiellä ottamasta, vaan salaamasta, mutta
julkeaisiko tuota nyt suoraan sanoa: tämän minä nyt otin ja tämän
nyt."

"Kyllä isäsi on oikeassa. Tee sinä vain niin, kuin hän käskee, niin
pysyy omatuntosi puhtaana."

"En minä sitä käsitä. Katsos, tuossa veli Matti juuri kantaa
kymmenkappaista pussia jyväkuormaansa, ja kyllä minä tiedän mitä
varten. Ei se myllyyn joudu muiden säkkien kanssa, vaan puotiin se
siellä livahtaa ja Matti saa herrastupakkaa ja muita pikku tarpeita."

Jopa kuului porstuasta emännän ja täti Marin tulo.

Lienalle pysähtyi huulille ponteva muistutus, että salaamisella tuo

kotitavaran otto juuri tehdään varkaudeksi, joka se muuten ei
olisikaan. Anna Maija kiireesti pisti nyytin taaksensa piiloon tulijain
juuri astuessa ovesta sisään.

"Äiti, tuopiko Matti rinkeliä, kun vie pussin puotiin?" kysyi Jussi
lattialta, jossa oli hyvin toimessaan kuunnellut äskeistä keskustelua.

Anna Maija punastui. Vaan Matti oli jo ehtinyt peittää reen sevälle
heinäin alle pussinsa, jonka oli hyvin ympärilleen vilkuillen kantanut
eloaitasta kolmen pitkän säkin lisäksi.

Emäntä katsahti ikkunasta.

"Mitä sinä joutavia höpiset! Eihän Matilla ole pussia, eikä hän nyt
mene puotiin, vaan myllyyn."
 "Mutta myllylläpä on puoti. Tuopiko Matti rinkeliä?"

"Ei tuo nyt. Tarvitaan ne elot leiväksikin."

Anna Maija istui levottomana ja Liena vähän

välinpitämättömämpänä kuunnellen, miten tuo paitaressun
kieliminen päättyy.

"Joutaisitko sinä kehräämään minulle palttinan kudetta, saisit

jauhoja palkastais?" kysäsi emäntä sisareltaan.

"Miks'käs minä en joutaisi. Eipähän ne omat kehruut

haittannekaan.
Missä sitä kasvattaa, kun ei ole maata."

"Tästä saat aluksi. Ethän nyt enempää jaksa kantaa tällä kerralla.
Tule sitte ottamaan lisää."

Sisar Mari kiitteli, pisti kehruutukun kainaloonsa, otti käteensä

hinkin, toiseen sankavasun, jotka kumpikin näyttivät venyttävän
käsijäntäreitä, ja läksi astua juntustamaan, sanottuansa ovessa
mennessään: "Jääkää terveeks'!", johon emäntä vastasi: "käy
tervennä! käy tervennä!"

Nytpä olikin leipomisella jo kiire. Emäntä alkoi lapiolla mättää

taikinasta tahdasta pöydälle, johon Jussi tällä välin oli ehtinyt käydä
oven suusta löytämällänsä tikulla piirtelemässä rinkelin kuvia, että
edes muodon saisi silmillään nähdä, vaan ei Matin kuitenkaan
sanottu tuovan niitä puodista.

Jo kääräsi emäntä hihojansa hiukan ylemmäksi, kastoi jauhoon

molemmat kämmenensä, joiden peseminen kiireen kahakassa ei
mieleen johtunut, ja alkoi tahtaasta pyöritellä leipäkekosia, jotka
laudalle asetettuina nostettiin uunin päälle seinäneläjäin ihailtavaksi
tahi nousemaan, kuten oli tapana sanoa.

Anna Maija, huomattuaan äitinsä jo olevan niin kiinni työssään,

että hänen sekautumistansa asioihin ei tarvinnut peljätä tuvan
ulkopuolella, nykäsi kyynyspäällään suntion Lienaa, ja molemmat
pujahtivat yht'äkkiä ulos.

Talon tytär vei ikätoverinsa poikki porstuan kylmään tupaan.

Sen lattia ei ollut yhtä musta kuin asuintuvan, mutta muuten siellä
vallitsi irtanaisempi sekamelska, että tuskin vain luuta siellä oli
käynytkään koko talvena. Mitäpä tuota olisi viitsitty siistiä tai laista,
eihän siellä kukaan asunut. Tavaraa siellä oli kaikenlaista: pidettyjä
liinavaatteita huiskin haiskin; hevosloimia ja ajokaluja; niiden mukana
kokoutunutta heinän ruuhkaa; ruokatarpeita ja tuhkaa vierekkäin
sekä kaikenlaista joutavaa romua. Keskellä lattiaa seisoi isohko tiinu
eli amme, kansi sen verran koholla, että hiiret vaivatta pääsivät
sisällystä tutkimaan; muutenhan ne veitikat olisivatkin syöneet koko
tiinun laidoistaan pilalle. Järjestävälle kädelle olisi tuvassa ollut
päiväkausiksi työtä.

Anna Maija nostaisi kannen tiinusta ja kiskoi sieltä irti

lihakimpaleen, asetti sen laidalle valahtamaan ja saattoi vieraansa
puoli lämpimään porstuanpohja-kammariin.

Siellä oli luuta käynyt ainakin myöhemmin kuin kylmässä tuvassa,

mutta hyllyt pitkin seiniä sen sijaan lienevät pari vuotta saaneet
koota maidon rippeitä ja pölyä sekaisin, ja keskellä lattiaa seisova
maitokorvo oli kokonaan yltä päältä kuivaneen maitokuoren peitossa.
 Mustahko, isonlainen voipytty menetti naulan verran säästöistään
Lienan nyyttiin, johon valahtanut lihapalakin osui talteen, ja samaa
tietänsä Liena siirtyi, asuintuvassa enää käymättä, pihalle ja Matin
rekeen, joka häntä odotellen juuri oli kuhnaillut näin kauan.

Anna Maija palasi asuintupaan.

Pojan nassakat sill'aikaa raatoivat omiansa. Mikko oli noussut

penkille seisomaan ja saanut käsiinsä avaimen ikkunan päältä. Sen
kanssa hän hiljaa liihentihe lähemmäksi kaappia, joka seisoi
nurkassa äidin seljän takana.

Riks' raks'! kaapin ovi aukesi raolleen ja Mikon käsi tunkeusi

sisään. Kaiketi se olisi vetäytynyt sieltä takaisinkin ja ovi taas
raksahtaen mennyt lukkoon ihan äidin huomaamatta, mutta Jussi
älysikin Mikon vehkeet, juoksi hänen luoksensa ja iloissaan virkkoi:
"Otapa minullekin!"

Mikko hätäytyi, pudotti avaimen, ja se tipahti lattian raosta

karsinaan.

Anna Maija säpsähti tuostakin pienestä kilauksesta; omatunto ei

sentään ollut oikein tottunut olemaan välittämättä sellaisista muka
joutavista kuin hänen äskeinen tekonsa.

"Mitä te siellä isän kaapissa? Etkä sinäkään, Anna Maija, katso

lapsia!" torui emäntä ja tarttui tahtaisilla jauhokäsillään Mikon
tukkaan. Jauhettuaan sitä vähän aikaa palasi hän lopettelemaan
leivontaansa.

"Älä, älä, äiti!" vaikeroi Mikko "Jussihan se otti avaimen. Minä vain
avasin."
 "Enpään", puolustihe Jussi.

"Mitenkä sen Jussi olisi saanutkaan ikkunan päältä."

"Tuossa se oli ikkunan poskessa ja siitä Jussi kyllä yltää", selitti

Mikko, näyttäen muka paikkaa vasemmalla kädellään ja piilotellen
oikeata.

"Laitakin avain paikoilleen ennen, kuin isä tulee!" käski emäntä.

"Sepä putosi karsinaan."

"Mene etsimään!"

Sitä Mikko juuri oli toivonut, että saisi siellä lattian alla rauhassa
tyhjentää oikean kätensä.

Hän pisti lattian raosta päretikun merkiksi, mistä päin etsisi

avainta, avasi kolpitsan kannen, sytytti toisen päretikun ja alkoi
laskeutua jyrkkiä portaita myöten alas karsinaan. Heti kuin pää
painui piiloon kolpitsan laidan taa, noin multapenkin tasalle, jossa oli
tavallinen multapohjainen leipäin pitopaikka hiirien valtatien vieressä,
kuului hammasten losaus ja sitte hienompaa ritinää.

Mutta ääni hävisi, kun Mikko entiseltä muistilla astui rohkeasti

karsinan seiniviertä, korkeampaa pohjaa myöten, eksymättä
keskemmälle; josta päreen valossa kiilsi tyyni lammikon pinta ja
jossa hän tiesi, paitsi ilmeistä vettä, olevan myöskin aikain kuluessa
kokoutunutta roskaliejua sekä kaikenlaista pimentolan eläjää, joiden
rauhaa hänen ei tehnyt mieli häiritä, eikä myöskään tahrata
jalkojansa, jotka sitte olisi pitänyt pestä lumessa.
 Avain löytyi pian multapenkin laidalta juuri merkkitikun vierestä.
Mutta ei Mikolla siltä ollut kiirettä takaisin. Hampaat ratisivat
ehtimiseen.

Jussi katseli ikkunasta pihalle.

"Isä tulee!" huusi hän juosten kolpitsan luo ja kurkistaen laidan yli
alas, kun Mikkoa ei näkynyt. Vaan kiireessään hän osuikin
sysäämään painavamman puolen ruumiistansa yli laidan. Jalat vain
huilahtivat ja Jussi putosi Mikolle niskaan, joka saatuaan viime
sirusen saaliistaan suuhunsa oli juuri juossut aukon alle.

Koskenta ei niin vaarallinen ollut, mutta älähän siitä sentään pääsi

säikäyksestä.

Pojat vedettiin ylös. Jussi parkui vielä hirveästi, että muiden korvat
tilliä lauloivat.

Mikko juoksi sitä kyytiään penkille seisomaan ja pisti kaapin

avaimen paikallensa ikkunan päälle. Sitte katsahti hän ulos ja
rauhoittui, kun isä vasta näkyi hevosta riisuvan nokisen
rankakuorman edestä.

Nyt tuli emännälle kiire. Olisi pitänyt leipäkeot taputella

litteämmäksi ja toimittaa uuniin, vaan olisi ollut ruokakin saatava
pöytään.

"No, tuo sinä ehk' ruokaa joudukiksi!"

Anna Maija, jota käsky tarkoitti, nosti kolpitsan kantta ja haparoi

kädellään leipäkasaa.

"Eihän täääll' ole yhtään leipää."

 "Näinköhän sitte meni viimeinen sisar Marille? Eivätkä nämäkään
tästä joudu vielä päivälliseksi."

Emäntä meni tulipäreellä tutkimaan.

"No, pane sitte pata tulelle! Pianhan puuro kiehuu. Mitäpä tässä
muuten leivättä syötäisiin."

Isäntä riisuttuaan ja ruokittuaan hevosensa purki rankakuorman ja

astui tupaan. Kesk'ikäinen, vahvavartaloinen mies hän oli ja
vakavan, mutta ei siltä kuitenkaan juron näköinen.

"Mitä se Jussi täällä äsken niin parkui?"

"Niin, kun Mikko ei antanut sokuria!"

"Mitä sokuria?"

Ja isäntä, riisuttuaan enimmät vaatteensa, ryhtyi tutkimaan

kaappia.

"Mikko, sinäkö täällä kävit?"

Mikko yritti selittämään samoin kuin äsken äidilleen, mutta isä

muisti tarkemmin, missä avain oli ollut. Kun poika ei kuitenkaan
ottanut suoraan tunnustaakseen, sanoi isä leppeästi: "Haepas
vitsat!"

Tietäen, että nyt oli leikki kaukana, toi Mikko porstuasta isälleen
käteen kaksi notkeaa, monilatvaista luudan varpua ja antautui
hyvällä kuritettavaksi, kuitenkin jo tehden edeltä päin itkua, joka
kurituksen aikana aika poruksi muuttui; kipeätähän ne vitsat
tietystikin tekevät.
 "Mitäs nyt sanot?" kysyi isä lakattuaan kurittamasta.

"Kiitoksia, hyvä isä."

"Mistäs sait vitsaa?"

"Kun otin sokuria."

"Sano suoraan: kun varastit. Luvatta ottaminen on varastamista.

Mutta eikö muuta syytä ollut?"

Mikko ei tiennyt.

"Kun valehtelit Jussin päähän. Muista nyt, että perkele ei pysy

totuudessa, sillä hän on valheen isä ja samoin varkauden isä. Joka
ensin varastaa vähän eikä siitä tavasta luovu, hän viimein varastaa
paljon. Ja vaikka sitä eivät ihmiset näkisikään, niin Jumala kuitenkin
kaikki näkee."

Isännän purkaessa kuormaansa ja Mikkoa kurittaessa oli puuro

kiehunut. Emäntä oli jo saanut leivät uuniin ja toi pöydälle maidon
heraa ja vähän suolakalaa sekä voikokkareen, pistäen sen veitsensä
kärjestä suorastaan silmäksi puurovatiin, jonka Anna Maija juuri
kantoi pöydälle.

"Taasko sitä puuroa? Vastahan sitä oli aamiaiseksi."

"Eipä tuota näy olevan leipää. Jotainhan pitää syödä."

Kaikki istuutuivat pöytään.

"Hyvinhän tuo maito näyttää siniseltä ja hienolta."

"Ainako sitä paksua riittäisi."

 "Niin, kuu äiti haroi kaikki kokkelit korvosta tädin hinkkiin."

Mikko se tuolla selityksellään koki lepyttää isäänsä.

"No, voi tuota poikaa! ei siltä mikään säily näkemättä."

Isäntä katsoi harmistuneesti sekä Mikkoon että emäntään ja kysyi

sitte:

"Saiko täti leipääkin?"

Mikko ihastui kielimisensä onnistumisesta.

"Sai täti suuren leivän. Ja pani äiti vasuun lihaakin ja voita! selitti
hän riemuiten.

"No, tottahan tuota sen verran saapi auttaa köyhempäänsä, kun

onkin vielä oma sisar.

"En minä kiellä auttamasta, mutta kohtuus pitää sentään olla

kaikessa. Onko tämä nyt kohtuutta, että pitää syödä puuroa kahdesti
päivässä, kun on annettu viimeinen leipä vieraalle ja samalla saatu
maitokin noin haljakaksi?

"No, enhän minä nyt tuota arvannut viimeiseksi.

"Ja sitte vielä torut poikaa, kun hän puhuu, mitä on nähnyt; vaikka
minä juuri äsken opetin häntä pysymään totuudessa.

"Mitä hänen siltä tarvitsee tuollaisen pojan nassakan pistää

nokkansa joka paikkaan vanhempain ihmisten asioihin?

"Ei tällä lailla mitään hyvää tule.

 "Ja mitä sinunkaan tarvitsee kaikkia udella? Ei nuo miehet
ennenkään minun kotitalossani kaikkiin tarttuneet."

"Minä en olekaan niitä sinun kotitalosi miehiä. Ennen ne naiset

tässäkin talossa salailivat, mutta jo nyt toivoin sen toki loppuvan
vähitellen. Tee, mitä teet, julki äläkä aina salaile. Totta tosiaan minua
ei ollenkaan kummastuta, että Mikko sinusta oppii näpistelemään ja
salailemaan tekojansa. Jospa edes tuo Jussi säilyisi! Vanhempia
näitä ei enää osaa varmasti taata."

Anna Maija punastui pahanpäiväisesti.

"Ainako sitä sinä sitte puhut totta ja suoraan, ikään kuin en

muistaisi viimekesäistä pappein veroin maksua. Etkö siellä itsekin
salannut?"

"Enhän minä sanonut muuta kuin että sieltäpähän kirjoistaan

näkevät lehmien luvun, ja minunko oli syyni, että olivat kirjoittaneet
liian vähän?"

"Olisitpa voinut sanoa suoraan, miten monta meillä oli, kun sitä
suoraan kysyttiin, mutta salatapahan piti."

"Mikäs heitä aina muistaa."

"Siinäpä se. Minua torut salaamisesta ja itse teet samaa. Eikö tuo
kuitiksi menne."

"Olenko minä kotiväeltä koskaan salannut mitään?"

"Kukapa teidän miesten hevoskauppojanne ja muita

vaihtamistanne tietää. Viime markkinoillehan tuo jäi se kunnon
ruuna, etkä tainnut kaupasta kostua."
 "Hävittää se piti, kun oli niin aitimus. Eipähän nyt hypi, kun ajurin
tallissa seisoo tai joskus hyvissä kaupungin aidoissa."

"Ja salassahan nuo rahasikin aina pidät."

"Kyllä sitte koota käskisi, jos jokainen saisi kukkaroa kouria omin
lupinsa. Vielä vai?"

"Niin juuri. Sen tähden meidän täytyy pitää omaa neuvoa. Yhdestä
se kaikki lähtee."

Isännältä puuttui puhe siihen; hän jäi miettivän näköiseksi.

Anna Maija istui kuin tulihiilillä. Lienan äskeiset sanat ja nyt isän
moite yrittivät tekemään tehtäväänsä, mutta äidin jyrkkä vastustus
hajoitti taas kaikki.

Viimein isäntä jälleen alkoi vähän epävakaisemmalla äänellä:

"Kyllä te paljonkin rahaa menettäisitte, jos sitä teillä olisi viljalti

käsissänne. Mutta en minä muista olleeni antamatta, milloin vain tosi
tarpeesen olette pyytäneet. Ja se voinmaksu-juttu onkin kiusannut
minua koko ajan, varsinkin siitä asti, kuin viime syksynä
piispanluvuissa valittivat, että täällä ei olla oikein rehelliset. Minä
seisoin melkein esimmäisinä, ja kun piispa sitte alkoi puhua, niin
aivan tuntui, kuin hän olisi minusta läpi katsonut ja nähnyt sen
salaamisen. Ihan minä ensi pyhänä menen ja maksan pois niistä
kahdesta lehmästä, joista jäi maksamatta."

Emäntä katsahti mieheensä niin kummastuneesti, kuin olisi

ajatellut: joko tuo nyt aivan hulluksi tulee, varkaaksihan häntä papit
sanoisivat, eikähän moista tyhmyyttä kellekään muulle suinkaan ole
päähän pälkähtänyt.
 Ei hän sitä kuitenkaan julki lausunut, kun ruoalta nousu keskeytti
pakinan.