Gender, Cinema, Streaming Platforms:

Shifting Frames in Neoliberal India

Runa Chakraborty Paunksnis
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/gender-cinema-streaming-platforms-shifting-frames-i
n-neoliberal-india-runa-chakraborty-paunksnis/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Dark Fear, Eerie Cities: New Hindi Cinema in Neoliberal

India Sarunas Paunksnis

https://ebookmass.com/product/dark-fear-eerie-cities-new-hindi-
cinema-in-neoliberal-india-sarunas-paunksnis/

ENGLISH LANGUAGE TEACHING IN INDIA: THE SHIFTING

PARADIGMS S P Dhanavel

https://ebookmass.com/product/english-language-teaching-in-india-
the-shifting-paradigms-s-p-dhanavel/

The refugee woman : partition of Bengal, gender,and the

political Paulomi Chakraborty

https://ebookmass.com/product/the-refugee-woman-partition-of-
bengal-genderand-the-political-paulomi-chakraborty/

Deities and Devotees: Cinema, Religion, and Politics in

South India Uma Maheswari Bhrugubanda

https://ebookmass.com/product/deities-and-devotees-cinema-
religion-and-politics-in-south-india-uma-maheswari-bhrugubanda/
Body, Gender, and Sexuality in Latin American Cinema:
Insurgent Skin Juli A. Kroll

https://ebookmass.com/product/body-gender-and-sexuality-in-latin-
american-cinema-insurgent-skin-juli-a-kroll/

Social Norms, Gender and Collective Behaviour:

Development Paradigms in India Indranil De

https://ebookmass.com/product/social-norms-gender-and-collective-
behaviour-development-paradigms-in-india-indranil-de/

The Politics of Marriage in Medieval India : Gender and

Alliance in Rajasthan Sabita Singh

https://ebookmass.com/product/the-politics-of-marriage-in-
medieval-india-gender-and-alliance-in-rajasthan-sabita-singh/

Affirmative Aesthetics and Wilful Women: Gender, Space

and Mobility in Contemporary Cinema 1st ed. 2020
Edition Maud Ceuterick

https://ebookmass.com/product/affirmative-aesthetics-and-wilful-
women-gender-space-and-mobility-in-contemporary-cinema-1st-
ed-2020-edition-maud-ceuterick/

Fiscal Policy for Sustainable Development in Asia-

Pacific Lekha S. Chakraborty

https://ebookmass.com/product/fiscal-policy-for-sustainable-
development-in-asia-pacific-lekha-s-chakraborty/
Gender, Cinema,
Streaming Platforms
Shifting Frames in Neoliberal India

Edited by
Runa Chakraborty Paunksnis
Šarūnas Paunksnis
Gender, Cinema, Streaming Platforms
 Runa Chakraborty Paunksnis
Šarūnas Paunksnis
Editors

Gender, Cinema,
Streaming Platforms
Shifting Frames in Neoliberal India
Editors
Runa Chakraborty Paunksnis Šarūnas Paunksnis
Kaunas University of Technology Kaunas University of Technology
Kaunas, Lithuania Kaunas, Lithuania

ISBN 978-3-031-16699-0    ISBN 978-3-031-16700-3 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-031-16700-3

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2023
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect
to the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made.
The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

Cover illustration: Amlan Mathur / Alamy Stock Photo.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Acknowledgments

This book is the outcome of a conference we organized in 2019 at the

Faculty of Social Sciences, Arts and Humanities at Kaunas University of
Technology, Kaunas, Lithuania. The conference was envisioned as a forum
to assess the impact of new media platforms—specifically the subscription
video on demand (SVOD) platforms, on cinema, its practice, content and
viewing habits in India. We would like to thank all of our contributors for
addressing these questions from their respective vantage points. Our
research group—Digital Culture, Communication and Media headed by
Saulius Keturakis—supported us in different ways since we started gener-
ating the idea of holding a conference. We thank the administration, our
colleagues and our students for their support. We are especially grateful to
our Rector, Eugenijus Valatka, and our faculty’s Dean Ainius Lašas for
their encouragement and participation in the conference. Our heartfelt
gratitude goes to Rajinder Chaudhary, the Honorary Consul of India to
Lithuania, for supporting us financially and logistically. We would espe-
cially like to thank two of our keynote speakers—Rachel Dwyer and Ashish
Avikunthak. Without their critical interventions the conference would not
have been complete. We would like to extend our thanks to Lina Aboujieb
and Arunaa Devi at Palgrave for their help and support throughout the
process.
And last but not least, we thank our families in India and Lithuania for
their support and love.

v
 Contents

1 Introduction  1
Runa Chakraborty Paunksnis and Šarūnas Paunksnis

Part I Representations of Gender in SVOD Platforms  37

2 Biopolitics
 of Hindutva: Masculinity and Violence in
Leila and Aashram 39
Šarūnas Paunksnis

3 Questioning
 the “Great” in “The Great Indian Wedding”:
Streaming Feminism Through Bang Baaja Baaraat and
Made in Heaven 63
Mohit Abrol

4 Four More Shots Please!: Postfeminism, SVOD Platforms,

and “Empowered” Indian Women 87
Runa Chakraborty Paunksnis

5 Lust Stories and the Politics of Private Viewing on SVOD

Platforms113
Rutuja Deshmukh

vii
viii Contents

Part II Representations of Women in Postmillennial Hindi

Cinema 129

6 New
 Feminist Visibilities and Sisterhood: Re-interpreting
Marriage, Desire, and Self-­Fulfillment in Mainstream
Hindi Cinema131
Gauri D. Chakraborty

7 Gaze
 Averted: Interrogating the Portrayal of
Menstruation in Hindi Cinema161
Garima Yadav and Ira Gaur

8 Gender
 and Nationalism: The Journey of Sehmat in
Meghna Gulzar’s Raazi181
Anu Sugathan

Part III Women, Documentaries and Politics 201

9 India’s Daughter: The Banality of Rape203

Hannah Zalis-Anzi

10 Deeply
 Personal Is Deeply Political: New Voices in
Women’s Documentary Practice in Indian Subcontinent223
Sudipto Acharyya

Part IV Interview with Ashish Avikunthak: An Experimental

Filmmaker 245

11 On
 Cinematic Transformations, Gender, and Religion:
An Interview with Ashish Avikunthak247
Runa Chakraborty Paunksnis and Šarūnas Paunksnis

Filmography269

Index281
 Notes on Contributors

Mohit Abrol is a doctoral fellow (Literature) in the Department of

Humanities and Social Sciences, Indian Institute of Technology Delhi
(IITD), New Delhi, India. His research interests include the modernist
milieu and aesthetics, the postmodern condition, the rise of Fascism and
the Cold War era, continental philosophy, Marxist studies, cinema studies,
political violence and the idea of justice.
Sudipto Acharyya is an assistant professor at Whistling Woods
International-Mumbai, India, and an independent filmmaker. He is an
alumnus of Film and Television Institute of India (FTII), Pune, and holds
master’s degree in Film Studies from Jadavpur University, Kolkata. He has
taught in FTII and several other film institutes. Sudipto is involved in
popularizing cinema viewing and appreciation among cinephiles through
a range of workshops. His academic interests are in aurality of cinema and
film philosophy. Sudipto is working as a senior faculty and Head of
Affiliations and Academics-Short Course Unit in the School of Filmmaking
at Whistling Woods International-Mumbai.
Gauri D. Chakraborty is a professor at Times School of Media, Bennett
University, India. She graduated from Film and Television Institute of
India (FTII), Pune, and has been a part of the audiovisual industry since
1995. She has worked with BBC WST on HIV awareness in India. Gauri
was the associate producer for the award-winning film Sheep Thief (Asif
Kapadia, 1997). Gauri has been a media educator for the last 16 years and
has co-headed the Amity School of Communication, Noida. Gauri was the
festival director for IAWRT Asian Women’s Film Festival 2019. She has

ix
x NOTES ON CONTRIBUTORS

received the 100 Women Faces award from the Centre for Women
Entrepreneurs (COWE) in 2018. She has edited and conceptualized the
book Balancing the Wisdom Tree, an anthology featuring FTII women
alumni from 1963 to 2016.
Runa Chakraborty Paunksnis teaches at the Faculty of Social Sciences,
Arts and Humanities at Kaunas University of Technology, Kaunas,
Lithuania. Her academic interests include gender, caste, media representa-
tions and subaltern literature. Her scholarly articles have been published
in peer-reviewed journals including South Asian Popular Culture and
South Asia: Journal of South Asian Studies, and in several edited book col-
lections. She was awarded a fellowship for a collaborative research project
Manly Matters: Representations of Maleness in South Asian Popular Visual
Practice, granted by the Humboldt Foundation, Germany. She was a
Visiting Fellow at Jawaharlal Nehru University, New Delhi, India. She is
currently a member of COST Platform Work Inclusion Living Lab
(P-WILL) project. Runa is a creative writer and translator. Her translated
stories have been published by Orient Blackswan and Sahitya
Akademi, Delhi.
Rutuja Deshmukh is a doctoral candidate at Symbiosis Institute of Mass
Communication (SIMC), Symbiosis International University, Pune, India.
She is a visiting faculty of film history at Savitribai Phule Pune University
and FLAME University. Her research areas include film history, popular
cinema, popular culture and questions of representation at the intersection
of neoliberalism. Her work has appeared in The Feminist Review, FemAsia,
Himal SouthAsian and The Wire.
Ira Gaur is Associate Professor of English at the University of Delhi,
India. An alumna of the University of Delhi, she has taught undergraduate
courses on Victorian literature, popular fiction and modern European
drama. Her research interests include gender and women’s studies, media
and communication, literature of the Anthropocene.
Šarūnas Paunksnis is a Associate Professor in Digital Culture,
Communication and Media Research Group, Faculty of Social Sciences,
Arts and Humanities, Kaunas University of Technology in Kaunas,
Lithuania. His research interests include new media, Indian cinema, digi-
tal humanities, science and technology studies, cultural theory and postco-
lonial theory. A Fulbright and Chevening alumnus, he did research at
Columbia University, New York, and SOAS, University of London, as well
 NOTES ON CONTRIBUTORS xi

as taught and did research at Jawaharlal Nehru University, New Delhi,

India, on numerous occasions. His edited book Dislocating Globality:
Deterritorialization, Difference and Resistance was published in 2016 and
his book Dark Fear, Eerie Cities: New Hindi Cinema in Neoliberal India
was published in 2019.
Anu Sugathan is a PhD student in the Department of English at the
University of Oregon. Her areas of interest include Visual Culture, Comics
and Graphic novels, Postcolonial Writings, and South Asian Literature
and Cinema.
Garima Yadav is an assistant professor at Shaheed Bhagat Singh College,
University of Delhi, India, and an alumna of Jawaharlal Nehru University.
Her area of interest lies in gender studies, cultural studies, postcolonialism
and Nordic detective fiction. She has published essays on indigenous
detective fiction, postcolonial literature and romanticism.
Hannah Zalis-Anzi is an associate professor at Amity School of Film and
Drama, Amity University, India. She is also an active filmmaker and mov-
ing image artist specializing in video, documentary, short fiction and fea-
ture films. She has directed, produced and edited several documentaries
and short fiction films. Her debut film The Unkosher Truth received the
Rehovot International Women Film Festival First Prize Award in 2008,
Israel; The Astra International Film Festival First Prize Award in 2008,
Romania; and The Jerusalem International Jewish Film Festival Special
Mention Award in 2006. Her recent documentary Family Typewriter
(2018) won the Special Jury Award at Rajasthan International Film
Festival, 2019.
 List of Tables

Table 6.1 New feminist sensibilities in select Hindi mainstream films

released in 2011 143
Table 6.2 Dialogues targeting tradition, marriage, and female desire 152

xiii
 CHAPTER 1

Introduction

Runa Chakraborty Paunksnis and Šarūnas Paunksnis

Introduction
On September 8, 2020, Rhea Chakraborty, an Indian actress, was arrested
by the Narcotics Control Bureau (NCB) in Mumbai for purchasing and
consuming drugs (Hollingsworth and Mitra 2020). She was the girlfriend
of a Bollywood actor Sushant Singh Rajput, who was found dead at his
residence earlier that year, and Rhea’s arrest was part of the investigation
into Rajput’s death—a case that polarized not only the Bollywood film
fraternity but also the wider society and created a frenzy in the media in
India at that time. Shortly before her arrest, Rhea was seen walking to the
NCB office wearing a T-shirt, which said: “Roses are red, violets are blue,
let’s smash patriarchy, me and you”. Her T-shirt drew both anger and
camaraderie as she was turned into a villain as well as an icon of protest
against hyper-masculine media and other apparatuses of patriarchal oppres-
sion (Sengat 2020). Immediately after this incident, many Bollywood
actors posted the same message (as was in Rhea Chakraborty’s T-shirt) on
their respective social media handles and a campaign #JusticeForRhea also

R. C. Paunksnis (*) • Š. Paunksnis

Kaunas University of Technology, Kaunas, Lithuania
e-mail: runa.chakraborty@ktu.lt; sarunas.paunksnis@ktu.lt

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature 1

Switzerland AG 2023
R. Chakraborty Paunksnis, Š. Paunksnis (eds.), Gender, Cinema,
Streaming Platforms,
https://doi.org/10.1007/978-3-031-16700-3_1
2 R. C. PAUNKSNIS AND Š. PAUNKSNIS

started circulating on social media. The sartorial choice seemed to have

started a debate about how sexist practices of Indian society violate a
woman’s personal space and Rhea Chakraborty, who was then being ques-
tioned by police for drug-related allegation in Rajput’s death case, became
a reference point for many to profess as well as to repudiate the issues
concerning women’s rights. However, an interesting aspect related to this
incident which was barely reported by the mainstream media channels was
the fact that the T-shirt worn by Rhea Chakraborty was part of a clothing
line designed by The Souled Store in collaboration with GiveHer5—an
NGO that manufactures affordable menstrual hygiene products (Nisar
2020). #Rosesarered is a collaborative campaign with GiveHer5 to increase
awareness about menstrual hygiene in rural areas across India. Earlier, the
campaign was supported and endorsed by various celebrities and many
Bollywood actors such as Dia Mirza and Rahul Bose (The Free Press
Journal 2020). While the underlying purpose of this campaign makes its
feminist concerns visible, its (mis) appropriation during the Rajput death
controversy underscores media’s skewed understanding of feminism in
postmillennial India. Our endeavour in this book is to identify how the
so-called feminist enunciations in the films and SVOD (subscription video
on demand1) content in twenty-first-century India are marked by a similar
ambiguous entanglement of feminist and counter-feminist rhetoric.
Although gender has been a “central issue” since the colonial time (Sen
2000, 1), its visibility in the discourse of India’s popular culture increased
manifold after the economic liberalization in the 1990s. The country’s
transition from a closed economy to an open market economy facilitated
the influx of global commodities and has also created a space for transna-
tional cultural exchange. At the same time, India’s media environment
transformed phenomenally with the advent of satellite and cable televi-
sion. Their policy of providing non-stop entertainment through multiple
television channels (contrary to two national channels in the pre-economic
liberalization period) not only changed audience’s daily engagement with
televisual content but also influenced their lifestyle and ways of perceiving
the world. Hence, the issue of gender representation in postmillennial
1
There is no universally accepted terminology in referring to a wide variety of video
streaming platforms. SVOD or OTT (over the top) as it is sometimes called is part of a larger
pool of platforms termed as VOD (video on demand), which also includes TVOD (transac-
tional video on demand), generally a pay-per-view or pay-to-download service (e.g. Apple’s
iTunes or Amazon’s Prime Video) and AVOD (advertising-based video on demand), which
is free to watch but includes advertisements (e.g. YouTube).
 1 INTRODUCTION 3

India’s media ecosystem needs to be located not only within the historical
context of feminist movements in India but also within the pervasiveness
of a philosophy of consumption and pleasure brought in by a neoliberal
economic policy and popularized by a continually proliferating media
apparatus.
The term women’s movement in the Indian context often invokes con-
troversy because of its inclination to prioritize the claims of women hailing
from upper-caste, upper-class/upper-middle-class, urban, and educated
communities. Yet, it can be used to trace the trajectory of Indian women’s
engagement with feminist discourse in both pre-independence and post-­
independence eras. The question of women’s emancipation, which was
deemed as a marker of modernity, progress, and civilizational status of a
society, became pre-dominant in the agenda of nineteenth-century social
reformers. Not only legislative remedies were sought to end oppressive
social practices against women (such as abolition of Sati2 in 1829 and
widow remarriage in 1856), but endeavours were also made to create the
New Woman “…who would share the sensibilities of the men and be able
to sustain their new class roles” (Sen 2000, 7). The achievements of “new
women” became visible in the early twentieth century as they formed asso-
ciations, participated in the nationalist movement, and criticized patriar-
chal society as well as the colonial rule. However, these groups consisted
mostly of elite upper-caste and upper-class women whose attempt to speak
for all Indian women certainly led to the marginalization of voices that
exist outside the dominant caste/class communities. Nevertheless, Indian
women’s movement gathered steam after the 1950s and 1960s—years
that are marked as the “silent period” (John 2009, 48). The second wave
of Indian feminist movement, which was visible during the 1970s and
1980s, grew out of women organizations’ active resistance to violence and
discrimination against women.3 In fact, the evidence of the declining sta-
tus of women was also reflected in the report Towards Equality (1974)
published by the Government of India. Yet, in spite of the presence of a
large number of autonomous women’s organizations, pro-women legisla-
tions made especially during the 1980s (Agnes 1992), and the formalized

2
Sati/suttee refers to the ritual immolation of a wife on her husband’s funeral pyre
(Britannica, https://www.britannica.com/topic/Sati).
3
For example, women were subjected to rape and battering in police custody (Mathura
rape case) as well as in their marital homes (dowry death). Besides, they had to endure sexual
harassment in the workplace and on the street.
4 R. C. PAUNKSNIS AND Š. PAUNKSNIS

entry of women’s studies as a discipline in the academia, women’s move-

ment of this period failed to build a consolidated unified national cam-
paign as other intersectional axes such as caste and religion were not
adequately addressed in the discussion of women’s oppression in India.4
One major criticism that described Indian women’s movement during this
period as elitist and Brahmanical came from Dalit feminists. The need for
Dalit women to assert their identity outside the women’s movement as
well as the Dalit movement (Guru 1995) revealed, on the one hand, the
predominance of Brahmanism and patriarchy in counter-hegemonic dis-
courses, while on the other hand, it also led some scholars to fear the
growth of an identity politics if non-Dalit feminists are not allowed to
partake in Dalit women’s movements (Rege 1998, 2006). Another impor-
tant factor that further accentuated the fracturing of the second wave of
the feminist movement in India was the rise of the majority communalism
in the 1980s—a phenomenon which has been intensely pro-active since
2014, and at present, it is attempting to structure the social order in India
upon a strictly Brahmanical patriarchal value system. Interestingly, how-
ever, while the presence of a collective women’s movement led by
feminists-­activists became increasingly confined within niche academic or
organization/political party-based communities, women’s issues, during
the 1990s, started gaining unprecedented visibility, especially in the media.
The advent of the new economic policy in India in the late 1980s and
early 1990s not only transformed India’s urban middle class phenomenally
but also recast the “New Woman” following the demands of a global capi-
talist market. The collective notion of women’s emancipation, which was
upheld by feminists of earlier decades, was reconfigured as “individual
desires and goals” to be fulfilled by “new opportunities offered by the
growing market” (Chaudhuri 2017, 215). The idea of freedom was also
modified as it disengaged itself from its nationalist connotation as well as
from its post-independence association with a holistic commitment to
bring growth with equity and, instead, it started emphasizing more the
neoliberal rhetoric of individual freedom to choose. In fact, women con-
sumers were more targeted by media and the market alike to popularize
this new concept of freedom. Unprecedented job opportunities, especially
for educated middle-class women who could be employed in the emerging
software industries or in the call centre jobs with high salaries, increased
the possibility of living a life of material comfort, pleasure, and

4
An apt example is the controversy around the Shah Bano case.
 1 INTRODUCTION 5

consumption. It must be noted here that the notion of neoliberal con-

sumption is closely associated with the new middle class (Fernandes and
Heller 2006; Mankekar 1999; Mazzarella 2003) that emerged in the wake
of the liberalization of India’s economy. Although there are disagreements
regarding the conception of a homogenous middle class as the “undoubted
beneficiaries of globalization” (Ganguly-Scrase and Vandenbroek 2005,
3), what became most pervasive in the mediated representations is the
image of a middle-class (usually upper-caste, educated, mostly urban)
Indian woman who had been “freed” by the new economic policy. She is
represented as one who is (made) capable of pursuing a professional career
that not only gives her the power to purchase pleasure but also establishes
her as an independent subject, in control of her life’s decisions. Similarly,
themes that have long been tabooed on mainstream media representa-
tions, such as extramarital affairs, illegitimate children, same-sex relation-
ship populated television serials, although traditional (Brahmanical
patriarchal) family values that are more imposed on women than on men
were never effectively questioned. Thus the “New Woman”, who emerged
in post-liberalization India as a “freely choosing” customer consuming
brands from MTV to Pepsi, was carefully constructed in order to blend
the global/Western with the desi (Indian). In this process of amalgama-
tion, the overflowing of Indian market with foreign brands and the emer-
gence of sophisticated shopping malls or beauty salons were posed not as
a threat to the existing Indian culture but as a natural extension of the
local. An apt example of this curious integration is seen in the media craze
over beauty pageants that became a phenomenon, especially in 1994 when
two Miss India beauty queens won the Miss Universe and the Miss World
contests. An overwhelming section of Indian media not only advocated
for the Miss World pageant that was held in Bangalore in 1996, but they
also vehemently criticized those feminists who were protesting against the
organization of the event (Chaudhuri 2017). In mediated representations,
these pageants were upheld as opportunities for Indian women (upper-­
caste, middle-class, urban/semi-urban, educated women) to attain inter-
national fame—an “honour” which had been elusive within the restraints
and austerity of a closed economy. Therefore, it is no wonder that beauty
queens, who are otherwise configured by the global/Western standards of
beauty, were presented as cultural ambassadors of India professing their
deep-rooted association with Indian values. Hence, it may be argued that
the “New Woman”, who had once been created to salvage national pride
6 R. C. PAUNKSNIS AND Š. PAUNKSNIS

from the clutches of the colonial rulers,5 was reconfigured after the eco-
nomic liberalization for furthering the same interest, albeit in a different
manner. Her newness now resides in her ability to be a consumer subject
and to choose, although the gamut of choices offered is controlled by
multi-national, capitalist, patriarchal, Brahmanical power centres.
Reflections of this New Woman, who oscillates between a sexually permis-
sive culture shaped by a global neoliberal market and the traditional roles
prescribed by a hetero-normative, (Hindu) patriarchal society were visible
in the Hindi film industry which underwent a dramatic transformation in
the post-liberalization period. Opportunities for global distribution,
investment of astronomical amount of money, and entry of advanced tech-
nology not only made films “(V)isually lush, replete, smooth, tight, and
fast-paced” (Anwer and Arora 2021, 8) but also reconfigured film narra-
tives as per the thematic priorities set by a global neoliberal culture. The
changes as argued by Anwer and Arora not only included the “absence of
the archvillain” and the replacement of conflict grown out of social ten-
sion by an “abstract clash between ‘tradition and modernity’” (2021, 8),
but they were also manifest in the body of the female protagonist who
became the site where the traditional virginal heroine merges with the
erotic, transgressive vamp. The New Woman who emerged out of this
“marriage” of the contraries, was posed as the modern liberated Indian
woman—a befitting representative of new “shining India” that aligns itself
with the superpowers in the global market while at the same time it claims
to be unsullied by foreign/Western values. Several blockbuster films of the
time (e.g. Diwale Dulhaniya Le Jayenge 1995, Kuch Kuch Hota Hai 1998)
exhibited this seamless conflation of the local and the global. Similarly, the
coalescing of the traditional “innocent” heroine and the “lascivious” (for-
eign) vamp took an interesting form in films like Biwi No.1 (1999) as it
glorified the image of a modern independent global-Indian woman who
at the same time is a votary of the traditional Indian familial (read patriar-
chal) values. However, the rhetoric of women’s empowerment that
became the buzzword in the 1990s also created a space for feminist itera-
tion of women’s issues in mainstream Hindi film industry. Films like
Astitva (2000), Chandni Bar (2001), and Paheli (2005) engaged with
themes that in a more fundamental way focused on the question of wom-
en’s identity and freedom. While the numbers of such films are few and far

5
The idea was expounded by Partha Chatterjee (2010) in The Nationalist Resolution of the
Women’s Question (1989).
 1 INTRODUCTION 7

between, women-centric issues remain visible in the popular discourse

through the reconfigured image of the New Woman.
Post-liberalization Indian woman, what we call “New Woman 2.0”, has
garnered persistent media attention in the present century. Not only media
representations are replete with themes concerning individual woman’s
freedom and her right to choose, but specific occasions such as International
Women’s Day are also increasingly celebrated in media with great pomp.6
While the full extent of the pervasive presence of gender rhetoric in popu-
lar culture is difficult to ascertain, it can be argued that the impact of a
particular kind of media-defined version of feminism on Indian audience,
especially on the millennial spectators, is varied and sometimes contradic-
tory (Komarraju and Raman 2017). However, as rightly indicated in the
analyses of Komarraju and Raman (2017), Indian millennial audience’s
encounter with the concept of feminism via media (as exemplified in the
reportage of 2012 Delhi gang rape case or in the endorsement of “femi-
nist” causes by Bollywood celebrities) does not necessarily facilitate in the
building of a feminist consciousness. We argue in this book that a popular
trend in contemporary India’s media ecosystem to engage in a postfemi-
nist celebration of “empowered” women diminishes the opportunity for a
critical engagement with the politics of feminism. In other words, while
the ubiquity of “feminist issues” in India’s media environment opens up a
possibility for gender discourse to make effective critical interventions in
the popular culture, media’s invocation of a commodified version of femi-
nism that is commensurate with market demands and patriarchal norms
negates that opportunity. Besides, the popularity of media-hyped notion
of feminism, which remains silent about subverting the hegemonic
Brahmanical patriarchal social structure, encourages right-wing groups to
impose stricter restrictions on women and other marginalized
communities.
In the following section, we provide an overview of the emergence of
postmillennial Hindi cinema and SVOD platforms in India and interro-
gate the ambivalent mediated space between feminism and postfeminism
through discussion of diverse representations of gender.

6
See Chaudhuri (2017).
8 R. C. PAUNKSNIS AND Š. PAUNKSNIS

Postmillennial Hindi Cinema and SVOD Platforms

For us, the term “postmillennial” refers to several issues. First, this points
towards chronology—a period starting with the turn of the millennium in
2000. Second, it refers to a particular transformation in cinema that
emerges during this time. The rise of multiplex cinema outnumbering
single-screen theatres triggered the popularity of small budget, non-­
commercial films since roughly 2005 (Athique and Hill 2010). Before the
multiplex, the makers of small budget films found few avenues for screen-
ing their work. These new films, which are variously known as “New Hindi
cinema”, “New Bollywood”, “middlebrow cinema”, not only redefined
cinematic experience by coalescing mainstream commercial movies and
parallel films but also provided a suitable platform for initiating critical
dialogues on alternative representations (Dwyer 2016; Gopal 2012;
Paunksnis 2019). With “postmillennial cinema” a new kind of cinematic
imaginary began to emerge emphasizing realism and social and political
problems as well as signalling a reboot in gender representations. The
emerging cinematic imaginary also moved away from the lavish cinematic
extravaganzas that were synonymous with Bollywood in the late 1990s
and early 2000s. Some of the films marking the start of the new trend are
Being Cyrus (2005), Manorama Six Feet Under (2007), and Rang De
Basanti (2006), among many others.
New Bollywood is very diverse and here one can locate more commer-
cial cinema (e.g. the films by Vishal Bhardwaj, Prakash Jha, or Rakeysh
Omprakash Mehra), as well as—more off-beat cinema that is oriented
towards a smaller niche audience (e.g. films by Dibakar Banerjee or the
early work of Anurag Kashyap). Dwyer terms all of this cinema as “middle-
brow” (2016) and sees it as a wide spectrum that can accommodate the
multiplicity of forms and cinematic expressions without clear categoriza-
tion of cinema into mainstream and art. Paunksnis locates the change par-
ticularly in the emergence of new sensibility strongly influenced by the
aesthetics of film noir and dirty realist imagination (Paunksnis 2019).
Crucially, as he argues, New Bollywood, although seemingly critical in its
representations of everyday life in India at the turn of the millennium, is a
commodified version of politically engaged parallel cinema of the 1970s, a
pastiche offering an aesthetic commodity rather than a rethinking of social,
political, or economic problems (Paunksnis 2019). We argue that SVOD
media demonstrates similar modus operandi and majority of content
rather than interrogating the problems of contemporary India and
 1 INTRODUCTION 9

especially the ones related to the gender questions, aestheticize and com-
modify them, as the content has become one of the best-selling cultural
commodities of the twenty-first century. The aesthetics of the content on
SVOD platforms, whether films or web series, owe a lot to New Bollywood,
and in many cases the themes and visual language of SVOD content can
be seen as a further development of New Bollywood—this time, or at least
till 2020, unconstrained by regulations.
Arguably, the original content produced for the streaming platforms
has become a major cultural phenomenon in just several years, since web
series Sacred Games was released on Netflix in 2018 marking the first
“Indian original” on this platform.7 However, it was not the first original
web series to come out of India targeting both local and global audiences.
The release of Inside Edge on Amazon Prime Video in 2017 marked
India’s entry into content production for the global platforms. The transi-
tion from cinema to streaming platforms in India is crucially connected
with the evolution of television as a medium of entertainment and its con-
vergence with the emerging information technology (IT) sector. Following
the liberalization of economy, many private companies launched television
channels, such as Star TV and Zee TV, which were the first private chan-
nels. In a little more than a decade, from 1995 to 2007, the number of
satellite channels in India reached 300 (Mehta 2008, 6). Mehta notes that
“satellite television came to India as an agent of global capitalism and
complex forms of globalization are embedded within Indian television’s
evolution” (2008, 6). Globalization and its impact on economy, culture,
and technological developments are crucial in understanding the historical
trajectory of media transformations leading up to the present moment.
The best instance is seen in the arrival of digital entertainment in India.
Different types of streaming platforms began to emerge shortly after
the transformations in the film industry became apparent in the first
decade of the twenty-first century. In India, VOD platforms began to
emerge in the 2000s. The first such platform was BIGFlix, launched in
2008, followed by dittoTV and SonyLIV in 2013. The biggest challenge
that the platforms then were facing was the complications of access.
Initially it was very limited due to slow Internet speed in the whole coun-
try and the lack of affordable devices on which the platforms could be
accessed. High-quality video streaming demands a minimum Internet

7
Sacred Games was co-directed by Anurag Kashyap, Vikramaditya Motwane and Neeraj
Ghaywan who are some of the most innovative filmmakers of the New Bollywood.
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Enhän tuota vielä ole tullut tehneeksi, miten sitten vasta
käynee, sanoi isäntä huolettomasti ja poistui tuvasta.

Aapo kirosi hiljaa. Ei hän olisi edeltäpäin osannut Hentua

tuollaiseksi luikertelijaksi kuvitella. Semmoinen oli kai ollutkin, mutta
koettanut näytellä rehellistä naamaa.

Aapo nousi poistuakseen. Ei tehnyt mieli semmoisen miehen

tuvan penkillä istua. Ei tulisi vasta, vaikka olisi asiaakin.

Eteisessä tuli emäntä hänen jälkeensä.

— Milloinka se äitisi maksaa sen villavelkansa? Suolojakin olette

kapan maksamassa eikä puhuta siitäkään mitään.

Aapo hölmistyi.

— Milloin ne ovat täältä villoja ja suoloja hakeneet?

Jopa nyt asiasta tultiin sanomaan. Taisivat Savuniemeläiset

useammin Harjamaasta käydä lainaamassa, mutta sattui nyt näin,
niin oli hyvä osoittaa mieltään.

— Vai milloinka! Niinkuin ei muistettaisi, kun vähän päästä

käydään lainaa hakemassa, pauhasi emäntä kuin kuohuva koski.

Aaponkin sisu jo kiehahti.

— Useammin taidat olla meiltä lainaamassa, ja niinpä se äitimuori

sanoo, että jäävät kokonaan lainaamasi maksamatta. Mitä meiltä
saamassa olet, niin tänään saat, kun omiasi vain muistelet.

Aapo kääntyi menemään. Emäntä huusi herjaussanoja hänen

jälkeensä, mutta Aapoa jo nauratti. — Jo on sisua ihmisillä.
Savuniemen emäntäkin oli toisinaan lipevä ja liukas kuin rasvattu,
takana oli toista, sen olivat muutkin naapurit sanoneet. Hyi helvetti
sellaisia ihmisiä!

Aapo pistäytyi kotiin mennessään Petäjäniemessä ja siellä kuuli,

että Hentu on käynyt kaupungissa asianajotoimiston kautta
valituksensa lähettämässä.

Valehteli siis, se konna!

Aapon mieltä kirveli. On kai sillä voiton mahdollisuuksia, koskapa

kerran riitelemään rupesi. Ja jos kerran laki on hänen puolellaan, niin
hyvähän oli silloin yrittää.

Jos nyt Hentu onnistuu valituksessaan ja saa pois viljellyt maat,

niin miten hän jaksaa raivaamattomaan maahan tehdä peltoa, kun
on vanhukset elätettävänä. Tulee viljan osto ja karjaa pitää
vähentää. Mikä tulee silloin turvaksi? Kuusi hehtaaria oli hänellä
kasvavaa pelto- ja niittymaata, ja ennenkuin raivaamattomaan
korpeen saisi saman määrän, menisi siihen vuosia.

Ja sitten syntymäkoti. Se rakas paikka, johon oli sydämestään

kiintynyt.

Rakennukset pitäisi muuttaa. Mistä saisi varat siihen? Ja mitä

Liinakin siitä sanoisi? Välittäisikö enää uutismökin rakentajasta?
Sekin unelma siirtyisi ehkä tuntemattomaan tulevaisuuteen.

Vihainen pohjatuuli lennätti kuolleita lehtiä ja taivutteli

puunrunkoja. Oli jo ilta, ja kuu kohosi myrskyn kourissa
huojahtelevan metsän takaa.
 Olisi pitänyt mennä Liinan luokse apeata mieltään keventämään,
mutta mikäpä tiesi, ymmärsikö tyttö semmoisia suruja.

Aapo oli jo seisahtanut Puromäen tienhaarassa, mutta kääntyi

kotitielleen. Parasta kun kantoi itse valittelematta huolensa.

9.

Mies puski kuin veturi, kaivaessaan uutta ojaa. Routa lohkeili ja

suuret mutapallit lentelivät kauas saroille. Tuli puu eteen ja kohta
suistui juurineen maasta ja lensi samaa tietä kuin mutalohkareetkin.

Simo se näin möyri oman maansa kimpussa ja raivasi lisää

peltomaata. Syksy oli jo kulunut pitkälle siinä työssä, mutta sileitä
peltosarkoja siinteli jo useita Jänkän entisten peltojen alla.

Siinä olikin ollut hallan pesäpaikka, josta huokui pitkin kesää

kylmyyttä, mutta nyt sen valta oli jo voitettu. Vielä yksi oja ja siellä
peltosarka, ja iäksi olisi silloin hallan käsi niiltä paikoilta katkaistu.

Simo katseli työtään ja istui kaatuneen juurikon nenään

levähtämään. Syvä tyytyväisyys ilmeni hänen kasvoillaan. Keväällä
saisi kylvää uudissarkoihin puolikymmentä hehtoa kauraa, ja kun
maa antaa varmasti täyden sadon, saa siitä ensi syksynä sievät
rahat.

Ja sitten vielä toinen hyöty, kun saa olla hallan käynniltä turvattu.
Naapurikyliin asti kuroitteli halla siitä pesästään, mutta nyt siltä on
selkä poikki, eikä se nosta enää päätään. Likimmäiset naapurit
ihailivatkin Simon jättiläistyötä ja olisivat mielellään antaneet
apuaankin, jos Simo sitä olisi tarvinnut.

Mutta moni ei kyennytkään raatamaan uudismaallaan niinkuin

hän.

Pakkaset tulivat aikaiseen, ja maa alkoi jäätyä, mutta sitä

uhemmin kävi Simo lopun nevan kimppuun. Jo aamupimeällä oli hän
routaa särkemässä, ja kuutamoisina iltoina uurasti hän vielä
ojamaallaan, kun jo toisissa taloissa nukuttiin.

Hänen työvoimansa oli viime aikoina lisääntynyt. Se oli kai

osaltaan senkin ansio, että maa, jota hän viljeli, oli hänen omaansa.
Kun sai entiset peltonsa ja niittynsä aivan omikseen, tuli kuin uusi
kiintymys niihin. Tunsi todellakin rakastavansa maata, ja jokainen
koura multaa oli kuin pala elävää elämää.

Ja metsä, hänen oma rakas metsänsä. Hän oli ennenkin suojellut

metsää, mutta nyt se oli tullut hänelle kuin ystäväksi, jonka kanssa
saattoi seurustella loppumattomiin. Jokaista puuta hän silmäili
erikseen ja jokaista vesaakin tahtoi hän säästää.

Mikä suuri kansallinen säästö olisi koitunutkaan siitä, jos jokainen

mäkituvan omistajakin olisi saanut oman metsäpalstansa, jota olisi
säästäen hoitanut, mietti Simo. Mutta nyt he saivat omikseen vain,
jos halusivat, pienet peltoaitauksensa ja pihapuunsa, kun useimmilla
heistä oli tiluksensa niin pienet, ettei kyennyt muuta saamaan.
Mökinmiehiä ei uusi laki hyödyttänyt juuri nimeksikään. Uutta aikaa
oli heidän odotettava.

Ahtaalle rajoitetut parannukset heidän oloissaan valmistivat heissä

vain maaperää bolshevistisille mielipiteille. Niinpä heistä vain harvat
anoivat maapalaa itselleen.

Simon ajatukset askaroivat yhtämittaisesti näissä kysymyksissä,

olipa hän kotona tahi työmaalla. Vaimolleenkin hän niistä puhui,
mutta tämä naurahti vain:

— En minä yhteiskuntapoliitikasta piittaa. Tahdon vain olla ahkera

ja säästäväinen emäntä pikku talossasi.

He olivatkin onnellisia. Oman maansaanti lisäsi vain heidän

onneaan. Maan saannista johtunut velkakin oli niin pieni, ettei
sekään peloittanut. Kaksi poikaa heillä oli, ja näistä kasvatettaisiin
uutteria työmiehiä, opetettaisiin rakastamaan maata.

*****

Simo nousi lepopaikaltaan, johon oli unohtunut miettimään.

Jälleen alkoivat routapalat sinkoilla ja lihava muta nousta ojan
pohjista saroille.

Kohta oli hän syventynyt niin työhönsä, ettei huomannut tulijaa ja

hänen tervehdystään.

Harjamaan Aapo oli lähtenyt naapurinsa rehkimistä katsomaan.

— Sinähän möyrit aivan peloittavasti, sanoi Aapo. — Ja hyväpä

onkin, kun on omaa maata. Minä siihen en taida päästä käsiksi.

— Hentu on kiero mies, virkkoi Simo. — Muuta ei tarvitseisi

sellainen maanjussi kuin selkäänsä, niin että tulisi puolivaivaiseksi.
Toisille torppareilleen ei mahtanut mitään, niin sinua piti ryhtyä
vainoamaan.
 — Luuletkohan Savuniemeläisen voittavan asiassaan? kysäisi
Aapo.

— Mistäpä sen tietää. On se uusi laki niin kovin monimutkainen ja

sekava. Hyvä sitä on juristien käännellä mielensä mukaan. Onhan
sillä Hentulla se niittynsä sinun maasi takana, ja sen nojalla se
kuuluu voittoa toivovan.

— Olet siis sinäkin kuullut, että vaatii palstaa ja kartanoa

takamaalle muutettavaksi?

— Olen kuullut, ja säälittää, kun kohtaasi ajattelen.

— Mitäpä se säälistä paranee, sanoi Aapo katkerasti.

Miehet olivat hetkisen ääneti.

— Jättäisit koko roskan Hentulle, jos voittaa, ja vaatisit vain

korvausta. Onhan sulia tyttö tiedossasi, ja melkein jo kuin omasi,
jolla on maata. Ota Puromäestä palsta, kehoitteli Simo.

— Ei sekään vetele. Sekin olisi niin kuin toisen armoille

heittäytymistä. Ja enhän minä pysty talolta korvausta vaatimaan
siinä tapauksessa, etten maata vastaanottaisi.

— Se on totta. En sitä muistanut, sanoi Simo.

— Siinäkin on laki hieman kiero.

— Niin minustakin. Jos kerran ei talon sovi antaa torpparilleen

entisiä tiluksiaan, jotka hän on perkannut, ja torppari ei halua
raivaamatonta maata ottaa, niin selvintä olisi talon maksaa korvaus
kaikesta. Silloinhan pääsisi pahasta eroon kokonaan.
 — Samaa mieltä olen minäkin, vaikka turhaa siitä on meidän
puhua. Toiset meistä nyt saavat kärsiä, mutta kyllä tulevaisuudessa
vielä kaikki muuttuu.

Simo alkoi heitellä mutapalloja, ja Aapokin jatkoi matkaansa.

— Noin minäkin saisin ponnistaa kaikki voimani maani hyväksi,

niinkuin sinäkin, jos olisin sitä saanut, mietti hän. Nyt tuntui kuin
voimat olisivat vuotaneet kaikki pois. Sanomaton ahdistus vain
painosti mieltä.

10.

Rinteen Otto oli herännyt horrostilastaan nähdessään, että

muutamat maattomista saivat omaa maata. Jo pitemmän aikaa
uinuksissa ollut maan kaipuu heräsi uudelleen hänessä. Hän tunsi
olevansa niinkuin koira, joka näkee toisten saaneen lihapalansa ja
rientävän sitä nauttimaan. Hän tunsi veristä nälkää. Maan nälkää.

Otto oli käynyt kysymässä, minkä verran hän saisi maata, jos sitä
anoisi. Lain mukaan tulisi sitä vain kaksi hehtaaria, ja sitä hän ei
sanonut ottavansa. Parempi oli olla maattomana kuin omistaa
tyhjänveroista tilkkua. Mistä hän metsää saisi?

Rinteen Otossa oli tapahtunut syksyn kuluessa omituinen

sielullinen muutos. Kesällä, veroaikana, oli hän tylsä ja
välinpitämätön. Entiset unelmat omasta maasta tuntuivat kuin toisen
uneksimilta. — Toinen kai se oli, ei hän, joka oli ikävöinyt omaa
maata ja nähnyt sen turhaksi. Jättäytynyt sitten irtolaiseksi,
jätkämieheksi, joka juntan narussa kiikkuen elätti perhettään, lypsi
kuin yläilmoista toimeentulonsa.

Kun ympäristössä alkoivat maattomat saada vuokratiluksiaan

omikseen, huomasi Otto, että hän se oli sittenkin, joka oli ikänsä
odottanut omaa maapalaa. Siitä lähtien, kun Riikka oli nuori,
pyöreäjäseninen piika ja hän sen kuljetti salomökkiin. Ensin
joutohetkien haaveina ja myöhemmin todellisena kaipuuna.

Ja nyt se taas vaivasi häntä. Tuli kuin kiusanhenki eikä antanut

rauhaa. Päässä takoi aina sama ajatus: — Olisi isäntä täyttänyt
lupauksensa ja antanut torpanpaikan. Nyt saisi sen omakseen. Pojat
saisivat ehkä kerran elää oman peltonsa leivästä.

Se ajatus kiusasi, eikä sitä saanut eroamaan aivojensa

sopukoista.

Siitä kehkeytyi viimein viha yhteiskuntaa kohtaan, jossa toiset

saivat parannuksia oloihinsa ja toiset jäivät niistä osattomiksi.

Hän epäili kaikkea eikä uskonut enää mihinkään.

*****

Otto on palannut iltamyöhällä työmaaltaan ja paikkailee vuotavia

kenkiään kitupiikin hämärässä valossa. Silmät ovat käyneet vetisiksi
ja ennen aikojaan hämärtäviksi, niin ettei niillä enää kunnolla näe.
Pikilanka katkeaa, ja Otto kiroaa karkeasti. Nuorimmat lapset
väistyvät pelokkaina nurkkaan.

— … tämä köyhän elämä yhtä helvettiä aamusta iltaan, jyrisee

Otto ja heittää kengän nurkkaan. — Olisi pitänyt lähteä silloin kapina-
aikana punakaartiin, että olisi päässyt hirteen tätä kurjuutta
näkemästä.

— Elä hyvä ihminen…, rauhoittelee Riikka. — Onhan tuota menty

sotavuosinakin eteenpäin. Voihan ne olot vielä korjautua.

— Milloin? Sanohan se, ja minä odotan. Jos leipään hädin tuskin

ansiot riittää, niin muusta ei puhettakaan. Jos saisi maata, niinkuin
muutamat näkyvät saavan, niin koettaisi kitua ja tehdä joskus omaa
työtään. Kyllähän se kerran vaivat maksaisi. Mutta nyt ei ole mistään
mitään toivoa. Tänäänkin poistettiin yksi valtion työstä vanhuutensa
takia. Vaivaistaloon sanoi lähtevänsä vaimoineen, ja lapsistaan
täytyy silloin erota. Mutta sinne minä en mene, ennen vaikka tapan
itseni!

— Voi hyvä jumala! siunaa Riikka hellan ääressä, ja vedet

kihoavat hänen silmiinsä. Hetki sen perästä hän vielä jatkaa:

— Varmaankaan köyhillä, sellaisilla kuin mekin, ei ole Jumalaa.

Eihän se kuitenkaan antaisi tällaiseen ahdinkoon joutua.

— Vai Jumala! Rikkailla se on, mutt'ei tällaisilla.

Mökissä tulee hetkisen kestävä hiljaisuus, ja Otto istuu vaiti kuin

kuunnellen omien sanojensa kaikua. Muutakin on mielessä.
Huomenna pitäisi eukon mennä kauppiaalta hakemaan suoloja,
nahkaa, kaikkea mitä joka päivä tarvitaan, eikä ole rahaa muuta kuin
jokunen markka, likaisia paperinpalasia. Mistäs otti lainaa ja millä
sen sitten maksoi? Oli jo tullut tehdyksi ennenkin velkaa, jota ei kai
saanut maksetuksi milloinkaan.
 Väkisinkin tässä täytyi lyöttäytyä polsevikiksi ja kommuniksi, miksi
vain, kunhan apu tulisi. Sillä eihän mitään hyötynyt, jos maaliittoakin
kannatti. Se ei antanut maata. Helvettiäkö siis siihen semmoiseen
liittoon tarvitsi kuulua!

Viimeisen ajatuksensa Otto sanoi huomaamattaan ääneen, ja

Riikka kysyi:

— Mihin liittoon?

— Semmoiseen, jossa on vuohia ja lampaita.

Ka, akka, mitä ällistelet. Siihen maaliittoonpa, jossa on isäntiä,

huonoja jos hyviäkin.

— Onko siihen sitten kuuluttu? kysyy Riikka.

— Sitähän tuota lienee kannatettu, mutta maattomaksi jätti sekin.

Ja Otto alkaa jälleen miettiä, että jos olisi maata, niin mikä olisi
vielä aloittaessa elämää. Alkaisi todellakin kuin alusta. Näkisi vaikka
nälkääkin, kun tietäisi kerran pääsevänsä helpommille päiville. Saisi
näyttää, että vielä tässä turve kääntyy niinkuin nuoremmiltakin.

— Mutta ne ovat niitä turhia haaveita, sanoo Otto tuikeasti ja

nousee karistamaan repaleisia vaatteitaan, makuulle mennäkseen.

— Mitkä niin?

— Nepä, että kerran vielä tämänkin talon joutilaat maat leipää

kasvavat. Ja mitä sinä turhaa tikajat, akka, käy maata siitä. Unta sitä
on maattomallakin.

— Liian vähän on sitäkin, valittaa Riikka.

 Asetutaan sänkyyn, joka on kahdelle liian ahdas. Otto ei saa
kipeää ruumistaan kyllin mukavasti sijoitetuksi vuoteelle, ja
sänkyrenkkana natisee ja valittaa hänen allaan. Lutikoitakin on niin,
että suuhun tuppaavat, ja kiroten ajelee Otto niitä pois kaulaltaan.

— Mitä sinä siinä… kun peppuroi kuin sika pehkuissa, ärähtää

Riikka.

— Noita pirun elukoita… ähkää Otto—… kalvavat kuin tulella.

Riikka naurahtaa.

— Onpa sitä köyhälläkin elukkaa omasta takaa, minkä russakat ja

lutikat.

— Hävittäisit.

— Ei ne häviä. Se on russakka ja lutikka niinkuin kirppukin

katoomatonta tavaraa.

— Jos ei muuten… niin höyräyttää tuleen. Mutta kun on niin

laiska, että antaa elikkojen kaivella rauhassa.

Se on syytös Riikalle, ja hänpä aikookin nyt puolustautua. Nousee

istumaan sängyssä, ja sanat rätisevät kuin raketit.

— Pirunko ma heille taian… laittaisit väljempää, niin kai tässä

minäkin jotain… kun on sänkykin kuin sian kaukalo, ja lapset saavat
rypeä pehkuissa kuin porsaat. Olisit aikoinasi laittanut torpan, niin
nyt olisi siitä hyvä hypähtää talolliseksi. Juutas… tässä minua
syyttämään…

— Vai talolliseksi… taija heistä kunnon talollisia vääntyä.

 Nurkkapehkuissa on syntynyt myöskin liikettä. Barbaara on
sysännyt Iidaa, joka on ruvennut itkemään. Juhana, nuorin lapsista,
möllöttää mukana. Reettu, vanhin parvesta, uhkaa antaa toisia
koniin häiritystä rauhasta.

— Otakin isän vyöhihna ja vetele pakaroille, kehoittelee Otto

poikaansa. — Kakaroihen pitää vaieta seurakunnassa, muuten heitä
tässä pintaan, että paukahtaa.

Lapset tukkivat suunsa, peläten isän uhkausta, ja vähitellen tulee

hiljaista pirtissä. Kuuluu vain vuorottaista kuorsausta, ja ilma
sakenee. Oton hankkeet ne näin haihtuvat, myrkyttäen yhteisen
sylimittaisen makuuhuoneen ilman..

Mistäpä köyhällä varaa suurempaan.

11.

Aapo katseli metsäänsä, jonka olisi pitänyt jo olla kokonaan

hänen, mutta ei ollut vielä kuitenkaan. Jos maanjako-oikeus tekee
päätöksensä Hentun hyväksi, ei lautakunnan päätös silloin ole
minkään arvoinen, eikä siis metsäkään hänen, vaikka hän on sitä jo
vuosia säästänyt ja hoitanut kuin omaansa.

Hohtavan valkoinen ensi lumi kimalteli puitten oksilla. Talvi teki

tuloaan. Ennen hän oli tuntenut melkein poikamaista iloa ensi
lumesta ja talven tulosta; nyt olivat ne ainaiset samat mietteet ja
epätietoisuus kiusaamassa.
 Eikö häneltä vaadittu minkäänlaista lausuntoa asiassa, ennenkuin
siitä päätös tehtiin? Saihan muussa oikeudessa puolustaa itseään ja
oikeuttaan, miksi ei sitä tässä sallittu? Voitaisiinko todellakin tehdä
päätös häntä kuulematta?

Aapo huomasi, että lautakunnan pöytäkirjakin oli ollut puutteellinen

ja ylimalkainen. Se olisi pitänyt laatia selvä ja yksityiskohtainen, kun
kerran oli semmoinen mies kuin Hentu asianosaisena. Pöytäkirjassa
ei mainittu muuta kuin tilan suuruus ja hinta ja että hänellä oli oma
rakentamansa kartano, johon puut oli ostanut toisen talon maalta.
Lieneekö sitäkään tullut mainituksi, ettei talo ole rakennuspuita
antanut. Sellaisenko pöytäkirjan nojalla voitaisiin tehdä päätös?

Aapo kokoili maassa olevia puita talven varaksi. Kasvumetsää ei

hän hennonut ottaa muuta kuin välttämättömiin tarpeisiinsa. Tuntui
rikokselta kaataa puita, joita ei välttämättömästi! tarvinnut.

Kun työ ei enää huvittanut, löi Aapo kirveensä kantoon ja päätti

käväistä Liinan luona Puromäessä. Hän ei ollut tyttöä tavannutkaan
viime päivinä. Olipa taitanut jo viikkojakin vierähtää siitä, kun hän oli
talossa käynyt. Tyttö voisi luulla, ettei hän välittänyt enää muusta
kuin palstastaan ja metsästään, joka oli hänelle tuleva, ja menetti
kokonaan miehuutensa ja tulevaisuuden uskonsa riita-asiansa
vuoksi. Oli vähällä näin käydäkin. Hän kaipasi Liinan nuorekasta
olentoa ja kirkasta naurua, mutta ei halunnut mennä häntä
tapaamaan, kun kerran oli epäselvää, missä voisi hänelle kodin
tarjota.

Aapo oli luonteeltaan juro, ja rakkaus maahan oli melkeinpä hänen

suurin intohimonsa. Hän olikin pojasta polvenkorkuisesta askarrellut
maan kimpussa, ja nyt oli hänen kaipuunsa omaan maahan viritetty
korkeimmilleen lautakunnan toimenpiteillä ja nyt hänen täytyi sitä
saada. Tosin häneltä ei voitu maata kieltääkään, omaa kontua vain.
Mutta sehän oikeastaan olikin hänen omaa maataan, kun oli sitä
varhaisista poikavuosista asti perkannut ja viljellyt.

*****

— Vielähän muistit jälkesi, sanoi Puromäen isäntä Aapolle, kun

tämä astui tupaan. — Mikä sinua niin kiinnittää sinne kotiisi, kun et
muista kylässä käydä?

— Ei ole ollut erikoista asiatakaan, koetti Aapo puolustautua.

— No hitto! Vai pitäisi olla asiat vielä erikoisempia, kun on kerran

miehellä morsian talossa, sanoi isäntä totuttuun tapaansa.

Liina oli karsinapuolella tupaa askareissaan, mutta ei tullut

tervehtimään Aapoa.

Leikkisä isäntä iski Aapolle silmää ja naureksien virkkoi:

— Siitä sen näet, että suuttuvat, kun heitä ei katsomassa käydä.

Liina meni pää pystyssä ulos tuvasta ja heitti vihaisen silmäyksen

Aapoon. Tyttö oli äsken täyttänyt kaksikymmentä vuottaan ja oli
oikullinen luonteeltaan. Monasti oli jo Aapo saanut sitä kokea. Nytkin
hän vain naurahteli, ja isäntä veisteli hänelle edelleen:

— Älä naura, leikki siitä on pois, ala vain mennä lepyttelemään.

Isäntä muutti keskustelun aihetta ja kysyi Aapolta:

— Ei kai siitä Hentun valituksesta ole vielä päätöstä tullut?

 — Eihän siitä näin pian… Eivätkä ole minulta mitään lausuntoa
pyytäneet; sitä vaatimattako sitten tuomion tehnevät?

— Taitaa olla sekin oikeudenkäynti niissä asioissa hyvin sotkuista,

sanoi isäntä. — Jättäisitkin sille retkulle maansa ja torppansa.
Olisihan Puromäessä maata sinullekin. Joutaisin tästä minäkin jo
eläkevaariksi kohtapuoleen.

— Ei sekään vetele. Tulisi kovin suuri lahja Hentulle, jos siihen

heittäisi, sanoi Aapo.

— Niin tietysti. Tarkoitin vain, että ottaisit rahana korvauksen

Hentulta.

— Mistäs kirkonrotta maksaa. Hyvä, kun saa velkojansa piha-

aitojen ulkopuolella pysymään.

*****

Liina seisoi kamarinsa ikkunassa ulos katsellen, kun Aapo avasi

hiljaa oven ja astui sisään.

— Taidetaan olla niinkuin vihoissa? naurahti Aapo.

Tytön runsassuortuvainen pää liikahti uhkaavasti, ja silmät

välähtivät.
Ei vielä virkkanut mitään. Aapo alkoi käydä jo neuvottomaksi.

Katsohan tytön turilasta. Mikä sen on niin myrryttänyt? Ihan kuin

eroa jauhaisi.

Aapo istahti sängyn laidalle ja silmäili syrjästä tyttöä. Outo ikävä

hiipaisi mieltä.
 — Liina! Mistä sinä olet niin vihainen?

— Vielä kysyt! kivahti tyttö. — Tulisit vielä harvemmin käymään.

— Siitäkö sinä niin…

Aapo naurahti ja läheni tyttöä hyväilyn aikeissa.

— Älä koske!… Möyri vaan niitä peltojasi ja hyväile hevostasi,

josta sinä kuitenkin enemmän välität kuin minusta.

Aaposta oli tytön kiukku niin lapsekasta, ettei hän voinut muuta
kuin nauraa.

Siitä tyttö suuttui yhä enemmän ja nopealla liikkeellä kiskaisi

sormestaan Aapon antaman muistosormuksen ja heitti sen
nurkkaan. Kääntyi ja sanoi vielä ovella mennessään:

— Mokomakin hiton karilas… maamyyrä…

Ovi paukahti kiinni.

Aapo istui typertyneenä sängyn laidalla, osaamatta heti poistua.

Tyttö oli sittenkin ollut todella suuttunut. Maamyyrä… se kai oli jo

herjausta.

Taisi nyt siis tämäkin satu olla niinkuin lopussa. Minkä hän sille, jos
oli jäykkä ja harvasanainen, työn kovettama peltomyyrä eikä joutanut
joka toinen päivä tytön luona käymään. Hänellä oli ollut
kotikonnustaan omat surunsa, joita ei tahtonut tulla tytölle heti
haastamaan, kun ei tietänyt, olisiko tämä sellaisesta välittänyt tai sitä
edes ymmärtänytkään.
 Aapo nousi raskaasti ja poistui hiljaa. Talon peltoveräjälle päästyä
tuli ahdistava ikävä. Näinkö se kaikki hajosi? Sillä tytöllä oli niin
runsaat suortuvat ja kirkkaat silmät ja voimakas, notkea vartalo. Tyttö
oli ollut hyvin usein hänen mielessään työtä tehdessä.

Mutta jos hajosi niin hajosi. Ehkäpä pitikin hänen kohtalonsa

kiertyä näin joka puolelta.

Ettäkö suremaan? Eikö helvettiä. Vaikka veisivät häneltä maat ja

mannut, jos meni ainoa ystävä, niin hartiain ja käsivarsien voima oli
vielä hänen omaisuuttaan, ja sepä se taisi ollakin sitä pysyvintä
pääomaa.

Tytön luokse hän ei menisi tätä sovintoon pyytämään. Jouti tulla

hänen luokseen jos tahtoi. Ellei, niin koettaisipa hänet maan kanssa
askarrellessa unohtaa.

Aapo harppaili metsätietä pitkin askelin. Siinä oli jo hänen

palstansa, hänen metsänsä, jos sekään oli enää hänen. Mutta olihan
hänellä kuitenkin oleva maata muualla, jos ei entisillä olinpaikoilla, ja
silloin ei ollut vielä kaikki menetetty.

Aapoa ei haluttanut tällä kertaa mennä kotiin. Naapuritalon maalla

oli muuan torppa, jossa oli Vikki, hänen poikavuosien toverinsa,
äsken lohkaistun palstatilan isäntänä. Vikki oli usein pyytänyt häntä
käymään katsomassa, mutta töiltään ei hän ollut katsonut
joutavansa. Nyt ei haluttanut työhön, ja sopisi käydä kuulemassa,
oliko Vikki tyytyväinen uuteen taloonsa.

Pian oli puolisenkymmentä kilometriä taivallettu. Kuu oli noussut ja

valaisi metsää ja sen kohdussa luikertavaa polkua.
 Siinä oli jo Vikin metsää. Komeata oli ja pitkävartista. Aapo
seisahti katsomaan rajalinjaa, joka suorana nauhana pohotti järven
rantaan saakka.

Jos metsä oli komeata, niin mahtoi se myöskin maksaa. Miten

paljon lienee rungolta maksanutkaan. Velkaa siinä on täytynyt Vikille
karttua hyvä summa. Mistä Vikki ottaa rahat korkoihin?

Vikki oli hyvillään Aapon tulosta.

— Olipa hyvä, että tulit. Puhetoveria olen tässä kaivannutkin. On

tässä vähän niinkuin huonosti asiat.

— Miten niin? Olethan sinä nyt talon mies, itsenäinen isäntä, sanoi
Aapo.

— Siinäpä se onkin. Tämän palstan takia sotkeuduin niin suuriin

velkoihin, etten ikinä siitä pyykistä selviä.

Vikillä oli laajat viljelykset, ja maata hän oli saanut

kolmisenkymmentä hehtaaria, ja kun oli palstalla puumetsää, jota
talo ei suostunut ottamaan itselleen, nousi maan hinta puineen
tuhanteen markkaan hehtaaria kohti.

— Semmoinen velka rätkähti, sanoi Vikin vaimokin. — Ei siitä

notkosta ukko nouse. Paha olisi ollut jäädä torppariksi, mutta nyt on
vielä pahempi suuren velkakuorman alla…

— Eihän sinulla hätää… myyt metsää tukkiyhtiölle, sanoi Aapo.

— Ei kelpaa yhtiölle niin pienet puut, virkkoi Vikki. — Olen sitä jo

kysynytkin yhtiön herroilta. Halkopuiksi ostaisivat, mutta sekään ei
käy päinsä. Mistä minä rahat sieppaan korkoihin joka vuosi,
sanohan, naapuri?

Aapo ei osannut sanoa mitään. Yhtäältä ja toisaalta kuului

valitusta, vaikka itsenäistyttäminen oli vasta alussa. Lakia huudettiin
ja hoilattiin hyväksi, mutta pian alkoi näkyä sen monipuolinen
hyvyys. Yleensäkin noudatettiin korkeita hintoja palstoituksessa, niin
että velkaa tuli jokaiselle korvia myöten. Sen alta olisi sitten pitänyt
suuriperheistenkin jaksaa ponnistautua puutteettomaan, itsenäiseen
toimintaan. Ja sitten metsäpalstat nousivat vielä huimaavampiin
hintoihin. Jos et ottanut, olit ilman, jos otit, niin velkataakka alkoi
kalvaa niinkuin Vikkiäkin nyt tuossa. Sanottiin, että hyvähän oli nyt
maksaa palstoja, kun maataloustuotteet olivat hyvissä hinnoissa,
mutta mistä suuriperheinen torpanmies mitään möi, kun hädin tuskin
riitti omiksikaan tarpeiksi.

— Niin ottaa tiukalle väliin, että unen vie, valitti Vikki. — Ja jos ei
tässä mitään keinoa keksi, niin maantielle on lähdettävä muutaman
vuoden kuluttua. Herrat huutaa, että laita maasi voimaperäiseen
kuntoon ja jalosta karjasi. Kyllä minä sen olen tietänyt jo aiemminkin,
mutta ennenkuin nuo tenavat saa miehiksi, niin liiat jalostamiset jää
varmasti. Ja tuleehan sitä meillä mikä muuallakin, mutta nyt kun
pitää pari tuhatta maksaa vuosittain lisämenoja, niin ei riitä. Velka
kasvaa, jos häntä velkaa saakaan.

Vikillä oli kahdeksan lasta ja siihen lisäksi vanhukset hoidettavana.

Vaimo oli kivulloinen, ja palvelijata täytyi pitää hänen apunaan ja
väliin maatyömiestäkin.

Vikki istui Aapon viereen penkille ja virkkoi:

 — Niin huonosti ovat asiat. Sanoppa, tahtoisitko olla minun
housuissani?

— En. Vaikka on tuota omissakin housuissani tarpeeksi

kantamista.

— Olen siitä kuullut. Sinunkin olosi sattui kieron miehen alueelle.

Vaikka hätäkös sinulla, kun on rikas morsian, jatkoi Vikki naurahtaen.
— Otat maata Puromäestä.

Tummat veret läikähtivät Aapon kulmille. Vai sanottiin jo kylällä

Puromäen tyttöä hänen morsiamekseen. Olivatpa olleet
asianomaisista edellä. Sehän oli nyt jo niinkuin ollutta ja mennyttä.

— Mitäs niistä toisten maista… omansa se olisi rakas itsekullekin,

sanoi Aapo.

— Niin kai. Sinulle ei suuria velkoja tulisikaan, jos lautakunnan

päätöksen mukaan menisi, sanoi Vikki.

— Kyllä sitä velkaa yhden miehen osalle tulisi. Joka vuosi menee
koroista enemmän kuin tähän asti veroista. Petäjäniemen Antti on
oikeassa, kun sanoo, että maita ei pitäisi niin korkealle hinnoittaa,
kuin näissäkin paikoin on hinnoitettu. »Velan alle vain nääntyvät»,
sanoo. Omilta alustalaisiltaan ei liikoja nylkenytkään.

— Onhan niitä semmoisiakin maanomistajia, jotka todenteolla

harrastavat uuden yhteiskunnan rakentamista. On vain niin harvassa
sellaisia. Monet niistäkin, jotka pitävät itseään näissä asioissa
edistysmielisinä, eksyvät vapaaehtoisissakin kaupoissa vaatimaan
liikaa maistaan, jotka monessa tapauksessa ovat veroilla jo heille