Practice Makes Perfect: English

Conversation Jean Yates

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/practice-makes-perfect-english-conversation-jean-yat
es/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Practice Makes Perfect: English Conversation Jean Yates

https://ebookmass.com/product/practice-makes-perfect-english-
conversation-jean-yates/

Practice Makes Perfect: English Conversation, Premium

Second Edition Jean Yates

https://ebookmass.com/product/practice-makes-perfect-english-
conversation-premium-second-edition-jean-yates/

Practice Makes Perfect Jean Yates

https://ebookmass.com/product/practice-makes-perfect-jean-yates/

Practice Makes Perfect: Spanish Conversation, Premium

3rd Edition Jean Yates

https://ebookmass.com/product/practice-makes-perfect-spanish-
conversation-premium-3rd-edition-jean-yates/
Practice Makes Perfect: English Vocabulary for
Beginning ESL Learners, Premium Fourth Edition (NTC
FOREIGN LANGUAGE) Jean Yates

https://ebookmass.com/product/practice-makes-perfect-english-
vocabulary-for-beginning-esl-learners-premium-fourth-edition-ntc-
foreign-language-jean-yates/

Practice Makes Perfect: French Conversation 3rd Edition

Eliane Kurbegov

https://ebookmass.com/product/practice-makes-perfect-french-
conversation-3rd-edition-eliane-kurbegov/

Practice Makes Perfect: French Conversation, Premium

Third Edition Eliane Kurbegov

https://ebookmass.com/product/practice-makes-perfect-french-
conversation-premium-third-edition-eliane-kurbegov/

Practice Makes Perfect: Basic English, Premium Fourth

Edition Julie Lachance

https://ebookmass.com/product/practice-makes-perfect-basic-
english-premium-fourth-edition-julie-lachance/

Practice Makes Perfect: Basic English, Premium Third

Edition Julie Lachance

https://ebookmass.com/product/practice-makes-perfect-basic-
english-premium-third-edition-julie-lachance/
Copyright © 2020 by McGraw-Hill LLC. All rights reserved. Except as
permitted under the United States Copyright Act of 1976, no part of this
publication may be reproduced or distributed in any form or by any means, or
stored in a database or retrieval system, without the prior written permission
of the publisher.

ISBN: 978-1-26-046217-3
MHID: 1-26-046217-X

The material in this eBook also appears in the print version of this title:
ISBN: 978-1-26-046216-6, MHID: 1-26-046216-1.

eBook conversion by codeMantra

Version 1.0

All trademarks are trademarks of their respective owners. Rather than put a
trademark symbol after every occurrence of a trademarked name, we use
names in an editorial fashion only, and to the benefit of the trademark owner,
with no intention of infringement of the trademark. Where such designations
appear in this book, they have been printed with initial caps.

McGraw-Hill Education eBooks are available at special quantity discounts to

use as premiums and sales promotions or for use in corporate training
programs. To contact a representative, please visit the Contact Us page at
www.mhprofessional.com.

McGraw-Hill Education, the McGraw-Hill Education Publishing logo,

Practice Makes Perfect, and related trade dress are trademarks or registered
trademarks of McGraw-Hill Education and/or its affiliates in the United
States and other countries and may not be used without written permission.
All other trademarks are the property of their respective owners. McGraw-
Hill Education is not associated with any product or vendor mentioned in this
book.

McGraw-Hill Language Lab App

Audio recordings of the conversations in this book are available to support
your study. Go to www.mhlanguagelab.com to access the online version of
the application, or to locate links to the mobile app for iOS and Android
devices. (Note Internet access is required to access audio via the app). More
details about the features of the app are available on the inside front cover.

TERMS OF USE

This is a copyrighted work and McGraw-Hill Education and its licensors

reserve all rights in and to the work. Use of this work is subject to these
terms. Except as permitted under the Copyright Act of 1976 and the right to
store and retrieve one copy of the work, you may not decompile, disassemble,
reverse engineer, reproduce, modify, create derivative works based upon,
transmit, distribute, disseminate, sell, publish or sublicense the work or any
part of it without McGraw-Hill Education’s prior consent. You may use the
work for your own noncommercial and personal use; any other use of the
work is strictly prohibited. Your right to use the work may be terminated if
you fail to comply with these terms.

THE WORK IS PROVIDED “AS IS.” McGRAW-HILL EDUCATION

AND ITS LICENSORS MAKE NO GUARANTEES OR WARRANTIES
AS TO THE ACCURACY, ADEQUACY OR COMPLETENESS OF OR
RESULTS TO BE OBTAINED FROM USING THE WORK, INCLUDING
ANY INFORMATION THAT CAN BE ACCESSED THROUGH THE
WORK VIA HYPERLINK OR OTHERWISE, AND EXPRESSLY
DISCLAIM ANY WARRANTY, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING
BUT NOT LIMITED TO IMPLIED WARRANTIES OF
MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR A PARTICULAR PURPOSE.
McGraw-Hill Education and its licensors do not warrant or guarantee that the
functions contained in the work will meet your requirements or that its
operation will be uninterrupted or error free. Neither McGraw-Hill Education
nor its licensors shall be liable to you or anyone else for any inaccuracy, error
or omission, regardless of cause, in the work or for any damages resulting
therefrom. McGraw-Hill Education has no responsibility for the content of
any information accessed through the work. Under no circumstances shall
McGraw-Hill Education and/or its licensors be liable for any indirect,
incidental, special, punitive, consequential or similar damages that result
from the use of or inability to use the work, even if any of them has been
advised of the possibility of such damages. This limitation of liability shall
apply to any claim or cause whatsoever whether such claim or cause arises in
contract, tort or otherwise.
 Contents

Preface

1 Introducing yourself and others

2 Expressing opinions, likes, and dislikes

3 Describing people, places, and things

4 Striking up a conversation

5 Making dates and appointments

6 Expressing wants and needs

7 Making requests and offers

8 Expressing doubts and uncertainty

9 Talking about future events

10 Making a case or arguing a point

11 Narrating a story

12 Retelling a conversation

13 Talking about controversial issues

14 Electronic conversation
Appendix A: Irregular past tense and past participle forms
Appendix B: Short tag questions and answers
Appendix C: Glossary
Answer key
 Preface

Practice Makes Perfect: English Conversation is designed to give you

practice with the vocabulary and structures that are most often used in
common types of informal conversations.
The book consists of fourteen chapters, each one devoted to a particular
conversational function. Each chapter begins with a typical conversation
followed by a discussion of vocabulary and structures that are particularly
important for the type of conversation being addressed. Certain expressions
are repeated in other chapters so that you will become more familiar with
them as they occur in different contexts. Following the discussion section are
several sets of exercises to help you feel confident that you understand the
material. The exercises also give you practice in using new vocabulary and
structures so that you will be able to include them in your personal
conversations.
Use this book and the accompanying audio recordings (available via app),
practice your English in conversations with your English-speaking friends,
and continue to enjoy this language.
 Introducing yourself and others

Conversation: Meeting at a party

TODD: Hi—you must be John’s cousin Matt, right? From San Diego?
MATT: Correct! I just got in last night.
TODD: I’m Todd, John’s roommate from Tech. Glad to meet you. I can
assure you that I’m not anything like what John has told you.
MATT: I’m happy to meet you, too—and, yes—I have heard about you!
Football player and party animal extraordinaire.
TODD: Football, yes—and as a matter of fact, I do like parties. But tell me
more about yourself and what you do in San Diego.
MATT: Well, I’m more (of) a surfer than a football player. You know, San
Diego has a fantastic coast—and we can surf all day and then party on the
beach at night.
TODD: That sounds awesome. How long are you staying?
MATT: Well, I’ll be here for two weeks. John has promised me a nonstop
schedule—kind of a mix of sightseeing, meeting his friends, checking out
the local scene, and—hopefully—camping in the mountains for a couple
of days.
TODD: John’s a good guy—and you can be sure he knows the local scene.
He knows everybody in town. I’m sure he’ll show you a good time. And
his friends are here to help.
MATT: Thanks so much—I really appreciate that. I’m still a bit jet-lagged at
the moment but should be in good shape by tomorrow. I’m looking
forward to hearing what John has in store for me. . . .
TODD: Don’t worry. We’ll all take good care of you. And don’t be surprised if
 we show up on your doorstep in San Diego one day, ready for surfing!

Improving your conversation

I’m Todd (Jones)
Simply using I’m and then saying your name is one way to introduce
yourself. You could also say, for example, My name’s Todd (Jones). It is
customary to offer your right hand in a handshake to the other person. In very
informal situations, you could just say Hi, I’m Todd, with no handshake.
To introduce one or more people other than yourself, say:

This is (my wife,) Mary. And this is Susan, Bob, and Joe.

To introduce more than one person and also tell how you know them, say:

These are my friends, Susan and Bob. And this is Jim, my

coworker.

All of the people introduced would then shake hands. You could also say:

I want you to meet (my friends,) Susan and Bob.

Glad/happy to meet you

When you have been introduced to someone, it is customary to say (I’m)
glad/happy to meet you or It’s nice to meet you. The reply is I’m happy to
meet you or I’m happy to meet you, too. (The underlined words are
pronounced slightly louder than the others.)

Right?
Right? is an informal way to ask for confirmation that what you have just
said is true. The answer can be That’s right!
Correct!
This is an informal answer to a question that asks for confirmation.

If you want to tell your questioner that he or she is not correct, you can
politely say this with, for example:

No, that’s not right.

No, that’s not correct.
No, I’m not Matt; I’m Jim.
No, she isn’t my sister. She’s my cousin.

(The underlined words in the examples should be spoken slightly louder than
the other words in the sentence.)
To sarcastically indicate that something is not correct, Yeah, right! is
used.

Am, do, etc.

When a yes-or-no question using the verb to be is asked, the answer can be
made emphatic by following it with a tag, in which, if the answer is yes, the
verb is said a little louder than the other words. Affirmative tag answers are
not contracted.

When the answer is no, there are two ways to answer with a tag. The
underlined words are the ones said a little louder. Negative tag answers are
usually contracted. The full form makes them more emphatic.
 When an information question using any verb other than to be is asked, the
answer can be made emphatic by following it with a tag, in which the verb is
said a little louder than the other words.

As a matter of fact
As a matter of fact is a common expression that has a number of different
meanings. In our example conversation it introduces a confirmation of what
was previously said. It can go before the main clause or after the verb.

You can express the same meaning with actually, but put it after the verb.

Just
This use of just indicates that something happened only a short time before.
It can be used with the past tense or with the present perfect tense. For
example:
To get in
To get in means to arrive and is usually used in the past tense.

What time did you get in?

They got in late last night.

Another way to say to arrive, when it refers to the future, is to get there.

I hope we get there on time.

She will get there by six.

To get in can also mean to be accepted by a school/college/university or

other group with limited membership.

He applied to that college and really hopes to get in.

She didn’t get in her first choice of sororities, but she got in another
one, and she’s happy.

I can assure you that . . . /you can be sure (that) . . .

These are common ways of saying that you believe something to be true,
hoping to win the confidence of the person you are talking to.

I can assure you that I will work hard.

You can be sure that something interesting will happen.

Here is another way to express that you believe something to be true:

I promise you that we won’t leave until the work is done.

Party animal
Party animal is an informal expression used to characterize someone who
spends a lot of time with friends or acquaintances for entertainment—either
at home or in public places.

My friend Eric will take you downtown on Saturday night; he’s a real
party animal, so you’ll meet lots of people.

Extraordinaire
Extraordinaire is a word borrowed from French, pronounced in English “ek
stra or d- NAYRE.” It is used to exaggerate the meaning of the previous
word.

I’d like you to meet Marc—he’s our pastry chef extraordinaire. You
have to try his cheesecake!

What do you do?

The question What do you do? asks what one’s job or occupation is. When
you answer with a form of to be, you give a general job title. Note that the
article a is always used when referring to only one person but is never used
when referring to more than one person.

When the answer refers to someone who has a special title or position (i.e.,
is the only one in that position), use the instead of a.

When you answer with another verb, you give more specific information
about where you work.
 When a specific time or place is included in the question, the answer refers
to how people spend their time, not just what their jobs are.

Tell me about yourself

Tell me about yourself is a polite way to let someone know that you are
interested in learning more about him or her. It is better than asking direct
questions, as the person being asked can decide what to tell and what not to
tell. For example:

Awesome
Awesome is an expression that is used a lot—maybe too much!—to say that
you think something is really good. Other ways to express the same thing
include great, fantastic, terrific, wonderful, and cool.
Nonstop schedule
Nonstop schedule describes the activities of a very busy person, whether it
be because of work, school, family responsibilities, or even social life.

I don’t have time to see you this week, with my nonstop schedule.

Other ways to indicate nonstop activity are around-the-clock or twenty-

four-seven (twenty-four hours a day, seven days a week).

I get telephone calls around-the-clock.

He works twenty-four-seven, so I hardly ever see him.

A mix
A mix refers to a combination of different elements, usually indicating
variety.

There will be a good mix of music at the wedding, to keep the

grandparents, the parents, and the young people happy.
We invited a mix of people—family, friends, coworkers, and
neighbors.

Hopefully
Hopefully is a word inserted to indicate your wishes that something will
happen. It can come in the middle of a verb phrase (will + hopefully + verb),
before the subject, or at the end of a sentence.

I’ll hopefully graduate in two years.

Hopefully, I’ll graduate in two years.
I’ll graduate in two years, hopefully.
 If we leave right away, hopefully we’ll arrive on time.

A couple of
A couple really means two; however, informally, it can mean more than that
—but it does indicate a small number.

A good guy
Calling someone a good guy is a common way to recommend a male as
being understanding of someone’s situation, helpful, or generous. A female
with the same kind of recommendation would be called
understanding/helpful/generous.

If you’re looking for a used car, go see Sam Smith; he’s a good guy
and will probably give you a good price.
If you want a teaching job, call Mary Johnson; she’s very
understanding and will give you good advice.

The local scene

The local scene refers to the culture and range of entertainment offered in a
particular area.

To show someone a good time

To show someone a good time means to make sure he or she is entertained.

If you come visit in December, we’ll show you a good time. All our
friends have parties in December!
Another random document with
no related content on Scribd:
 Sillävälin on eräs torpeedoveneen matruuseista lähestynyt meitä.
Näyttää kuin häntä vaivaisi uteliaisuus. Hän tiedustelee
kansallisuuttamme.

— Oletteko ruotsalaisia, koska puhutte ruotsia?

Suurin osa matruuseista on kotoisin Paraisilta.

— Ei, suomalaisia.

— Mutta ettehän te suomenkieltä puhu?

— Ei.

— Eikä se ole venättäkään. Eikä suomenkieltä?

— Ei. Hävettää sanoa, etteivät suomalaiset osaa suomea.

Matruusi hymyilee.

— Mutta eikö laivanne ollut venäläinen? kysyi hän uudelleen.

— Ei, kyllä se oli suomalainen, kotoisin Helsingistä. Suomalaiset

laivat purjehtivat Venäjän kauppalipun alla.

Hän on tyytyväinen saamiinsa selityksiin. Nyt saan minä

vuorostani tilaisuuden tiedustella asioita huonolla saksankielen
taidollani.

— Minne meitä viedään?

— Risteilijä Augsburgille ja sillä Danzigiin.

Minua huvittaa saada tietää vielä torpeedoveneen numero.

 — Kaksikymmentäviisi, hän vastaa.

Samassa kulkee ohitsemme komentosillalle upseeri ja muutamia

matruuseja. Puhuttelemani matruusi vetäytyy takaisin.

Selitän tovereilleni mitä olin saanut tietää.

— Mukava, ilmainen huvimatka, nauraa eräs joukosta.

— Kansimatkustajina, leikkaa toinen.

Raittiissa öisessä meri-ilmassa virkistämme itseämme edelleen

enemmän tai vähemmän tilaisuuteen sopivilla kokkapuheilla, joita
seuraavat naurunräjähdykset. Raskas, painostava ja jännittynyt
tunnelma on melkein kadonnut.

Vihdoin palaa ensimäinen perämies komentosillalta. Hänen on

vastattava lukemattomiin kysymyksiin.

— Miksi ne vaativat sinne?

— Täytyikö siellä luotsata?

— Vaativatko jotakin tietoja muista suomalaisista laivoista?

Hän on tyyten rauhoittunut ja vastaa:

— Ei, minun oli selvitettävä vain laivan paperit.

Hän jatkaa matkaansa laivan perään.

*****
 Kello puoli kaksitoista kiintyvät katseemme laivan savutorvissa
oleviin merkinantolaitteisiin. Niissä alkaa punainen sähkölamppuvyö
kipinöidä. Torpeedo ilmoittaa nähtävästi tulostaan.

Kuletaan edelleen täyttä vauhtia.

Pienen ajan kuluttua alkaa etäämpää näkyä suuri sotalaiva.

Se on risteilijä Augsburg.

Kuin autiolle saarelle rakennettu linnoitus kohoaa se merestä

kuutamossa. Se on kauttaaltaan vehreän harmaa. Uhkaavina
nousevat suuret tykit keulassa, sivuilla ja perässä. Kaikista kolmesta
savutorvesta tupruaa mustaa savua ilmaan.

Sinipukuisia matruuseja seisoo laivan syrjät ja keulakansi

mustanaan.
Alipäällystön viheltimet soivat. Matruuseja juoksee edestakaisin.
Komennussanoja alkaa erottaa.

Kohta on torpeedovene aivan risteilijän sivulla. Laivat kiinnitetään

toisiinsa köysillä. Kulkusilta asetetaan toisesta toiseen.

"Uleåborgin" väestö ja matkustajat saavat marssia risteilijälle.

Kun kaikki ovat risteilijällä, irrotetaan torpeedovene.

Eteenpäin kulku alkaa. Risteilijä kulkee edellä. Torpeedovene

seuraa sitä parinkymmenen metrin päässä alihangan puolella.

Kauan ei tarvitse seisoa kannella. Naiset erotetaan ja kuljetetaan

jonnekin.

Miehet taas viedään kiertoteitä kannen alle.

 Riippumatoissa, jotka ovat kiinnitetyt kattoon, makaa jo suuri
joukko miehiä. Koko keula on täynnä riippumattoja.

Riippumattojen alle on meille levitetty purjekangas. Kyyryssä seljin

levittäydymme purjeelle ja laskeudumme istualleen toinen toisemme
viereen, niin tiheään kuin suinkin mahdollista. Toiset taas tyytyvät
istumaan tynnyreille ja pakkilaatikoille.

Valkeaan matruusipukuun puettu, meitä opastava matruusi selittää

— englannin ja saksankielellä, että jos jotakuta nälittää, on
saatavana keksejä ja vettä.

Melkein kaikki lähtevät noutamaan keksejä itselleen. Mutta ne ovat

kivikovia. Helpolla ei tavallisilla hampailla saa niistä irti.

Kummaksemme havaitsemme, etteivät riippumatoissa makaavat

ole laivan väestöä. Ne ovat siviilipukuisia. On niin muodoin täytynyt
tapahtua kaappaus jo ennen meitä.

Valkopukuinen matruusi kertookin meille, että ne ovat

englantilaisia. Höyryl. "Gauthiod" oli matkallaan pysäytetty ja sieltä
viety kaikki englantilaiset matkustajat. Kolmekymmentä kuusi
luvultaan.

On jo myöhä. Kello taitaa lähetä kahta aamulla. Epämukavalla

makuusijalla, jossa tuskin on tilaa istumiseen koettaa itse kukin
nukahtaa. Ja useat onnistuvatkin tässä yrityksessään.

Toisille taas ei uni maita. He koettavat kuluttaa aikaansa

puhelemalla vahtien kanssa, joina on nuorempi upseeri ja matruusi.
Kummatkin ovat varustetut ladatuilla revolvereilla, joita kantavat
vyöllään.
 He ovat ystävällisiä ja kohteliaita ja vastaavat mielellään heille
tehtyihin kysymyksiin.

Tässä öisessä keskustelussa saamme tietää, että laiva oli juuri

jättämässä Pohjanlahden, kun siltä havaittiin "Uleåborgin" valot.
Tällöin annettiin määräys torpeedovene n:o 25:lle ja se lähti
ottamaan selvää mikä laiva siellä oli liikkeellä.

— Jos, sanoivat vahdit, "Uleåborg" olisi taas kulkenut

sammutetuin valoin, kuten "Gauthiod", ei sitä olisi havaittu ollenkaan.

— Mutta merilakihan kieltää laivojen liikkumasta ilman

merkkivaloja.
Sehän on suorastaan rikos yleisiä säädöksiä vastaan.

— Sota-aika, vastataan.

Kapteenin menettelylle annetaan kuitenkin täysi tunnustus. Hän on

menetellyt siten kuin kapteenin, joka on vastuussa miehistönsä ja
matkustajien hengistä, täytyy menetellä. Kulkea ilman merkkivaloja,
olisi voinut olla toiselta puolen suuri riski…

Samaa mielipidettä kannattavat kaikki.

Hiljalleen hipuu yö. Virkempienkin päät alkavat nuokkua ja

retkahtavat rinnalle myöhäisemmillä aamutunneilla.

Päivän sarastaessa on kaikkein noustava ylös. Englantilaiset

kiipeävät riippumatoistaan. He ovat merimiehiä. Sen huomaa jo ensi
silmäyksellä.

Haastamme puhetta. He kertovat saman kuin mitä jo aikaisemmin

olemme saaneet tietää. He olivat matkalla Venäjältä, jonne heidän
laivansa oli jäänyt, kotiinsa. Matkan katkasi kuitenkin saksalaiset. Ja
täällä he nyt ovat. Sille ei mitään mahda.

Meidän on lähdettävä kannelle. Aamu on kostea ja kylmä.

Värisyttää.
Onkin jo syksy. Kahdeksas syyskuuta.

Suomalaiset saavat haltuunsa ylähangan puolen keulakannesta.

Englantilaisille annetaan taas vastakkainen puoli kävelypaikaksi.

Kaikenlainen kanssakäyminen englantilaisten kanssa kielletään.

Samoin poistuminen määräpaikalta.

Kotvan kuluttua käsketään meidät taas alas keulahyttiin, jossa

olemme yömme viettäneet. Se on nyt järjestetty ruokailuhuoneeksi.
Riippumatot ovat poissa. Samoin purjeet lattialta. Kaksi pitkää
pukkipöytää, samallaisine penkkeineen, on sijotettu keskelle kantta.

Niitten ympärille asetutaan.

Kahvisammiot on jo tuotu sisälle. Meille jaetaan miehistön ruoka-

astiat. Maissikorppuja, samoja joita saimme yöllä, tuodaan pöytään.
Samoin margarinia. Mustaa kahvia, ilman kermaa tai edes "milkkiä"
ja ilman sokeria tarjoillaan. Hyvää se ei ole, mutta aamutuimaan
erinomaista.

Kapteeni ja luokkamatkustajat saavat nauttia aamukahvinsa

kansiupseerien ruokailuhytissä. Alipäällystö ja naiset taas
konepäällystön ruokailuhytissä.

Aamukahvin jälkeen noustaan keulakannelle. Kapteeni,

luokkamatkustajat ja naiset saavat jäädä peräkannelle. Kaikkien
muitten on oltava keulassa.
 Aurinko alkaa kiivetä jo taivaalle. Kevyt auer pakenee sitä, Värit
kirkastuvat ja voimistuvat. Mutta aamutuuli on vielä kostea ja kirpeä.
Yökasteen jäljeltä on kansi märkä. Kaikki vaara on jo ohi. Ollaan
Itämerellä. Risteilijä kulkee vähääkään keikkumatta eteenpäin, aivan
kuin se täydelleen hallitsisi merta.

Torpeedovene seuraa sitä yhä. Merkkilippukieltä puhutaan.

Nähtävästi koskevat tiedonannot yöllistä seikkailua.
IV

Gottlantia lähetessämme klo 8 aikaan aamulla alkaa eteläiseltä

taivaanrannalta näkyä merenpintaa pitkin itäänpäin ajautuvaa savua.

Siellä täytyy olla laivoja.

Aivan oikein. Hiljalleen nousee merestä raakapuulla ja

tähystyskorilla varustettuja mastoja, sitten savutorvia ja vihdoin
kokonainen sarja jykeviä laivanrunkoja. Kaukaa katsoen näyttävät ne
olevan yhdessä rivissä. Suurimmat itäisellä sivustalla, pienemmät
lännessä.

Silhuetteina piirtyvät ne kirkasta aamutaivasta vastaan. Niitten

yksityiskohtia ei näy. Suurina, jättiläispiirteisinä massoina kohoavat
ne merestä. Ne ovat kahdenkymmenen vuosisadan mammutteja,
teräksisiä mammutteja, tulta sylkeviä mammutteja, joitten ääni on
jyrisevä ja uhkaava ja viha mammutin vihaa kammottavampi. Ne
ovat meren jättiläisiä, jotka eivät pelkää sitä sen ärjyessä, jotka
tyyneinä ja rauhallisina liikkuvat sillä, hallitsevat sitä.

Ne lähenevät. Suurenevat. Yksityiskohdat alkavat vähinerin

erottua.
Niitä on seitsemäntoista. Yhdeksän suurempaa, muut pienempiä.
 Signaalilaitteet ja sähkölennätin toimivat. Eri laivojen
mastokoreissa vilkutellaan valonheittäjillä. Augsburgilla vastataan.
On kuin sähkönuolia viskottaisiin ylös taivaalle…

Kello yhdeksän tienoissa saavutetaan laivasto.

Se kulkee hiljaista vauhtia etelään. Ei kuitenkaan yhtenäisenä

suorana viivana, kuten etäämpää näytti, vaan kaakkoisesta
luoteiseen suuntautuvassa viivassa. Torpeedoveneet viimeisenä.

Itäistä syrjää pitkin höyryää "Augsburg" kaikkien ohi. Vasta

viimeisen rinnalla hiljentää se vauhtiaan.

Se on amiraalilaiva. Sen mastossa liehuu Saksan laivastolippu.

Laivamme komentosillalla tarttuu upseeri huutotorveen. Lyhyin ja

selvin sanoin kertoo hän matkan tuloksen. Lippukielellä puhutaan
ahkeraan. Kun raportti on annettu huudetaan amiraalilaivalta:

— Tehtävä on hyvin suoritettu!

Toiset väittävät huutajan olevan keisari Vilhelmin pojan, prinssi

Henrikin.

Senjälkeen kiihtyy taas Augsburgin vauhti Se jatkaa matkaansa

suoraan eteenpäin. Se sivuuttaa amiraalilaivan. Eskaderi sitävastoin
suuntaa kulkunsa kaakkoiseen ilmansuuntaan, edeten ja pieneten,
lopulta kokonaan kadoten näköpiiristämme.

*****

Koko aamupäivän joutiloidaan kannella. Toiset marssivat

edestakaisin. Toiset ovat kyyristyneet suuren savutorven suojaan ja
koittavat siitä lähtevässä lämmössä paikata rikkinäiseksi jäänyttä
yöuntaan. Erittäinkin pienille, viluisille harjaajapojille, Kalleille —
kuten heidän yleinen ja yhteinen nimensä kuuluu — ja lämmittäjille
on tämä nurkkaus tervetullut paikka. Muutamat istuvat taas jykevillä
rantapollareilla ja eräs nojaa heidän takanaan reilinkiin.

Viimeksimainitussa ryhmässä on vilkas keskustelu käymässä.

Puhutaan vielä "Uleåborgista". Eräs miehistä selvittelee parhaillaan
villiä mielikuvaa.

— Ajatelkaa, pojat, miten kamalata olisi ollut, jos joku olisi jäänyt
ammuttavaan laivaan?

— Hirvittävä tapaus, myöntää reilinkiin nojaava mies lakoonisesti.

— Mutta ei keulassa mitään vaaraa olisi ollut, huomauttaa toinen

istujista. Sehän säilyi tulelta niin kauan kuin laiva oli nähtävissä.

— Se on totta, myönsi ensin mainittu.

— Olisikin pitänyt piiloutua jonnekin, uhmailee taas toinen istujista.

Eivät olisi saksalaiset löytäneet. Pari miestä esimerkiksi. Ja kun
torpeedo olisi lähtenyt, olisi ottanut pelastusveneen ja alkanut soutaa
Raumaa kohden…

Hullu, mutta mieltäkiinnittävä tuuma, vahvistaa reilinkiin nojaava

mies.

Keskustelevien ympärille on kasaantunut kuuntelijoita.

— Mutta, katkaisee puheen eräs kuuntelijajoukosta, jota

seikkailuhalu ja intomielisyys ei ollut vielä sokaissut, mutta jos
veneet olisivat ehtineet palaa sitä ennen? Miten sitten?
 Mutta keskustelevat nuorukaiset, jotka vielä ovat melkein
intiaaniromaanien lukuijässä, eivät anna myöten.

— Siinä tapauksessa olisi löytänyt ehkä jonkin pelastusrenkaan tai

korkkivyön tai…

— Tai pahimmassa tapauksessa voidrittelin (Uleåborg oli

voilastissa), nauraa eräs toinen kuuntelijoista.

Juttua kestää. Yhä merkillisimpiä päähänpistoja esiintuodaan.

Toiset tekevät pilaa puhelevien kustannuksella.

Vihdoin tulee päivällisaika.

Meidät johdetaan ruokailuhyttiin. Istutetaan taas pitkien pöytien

ääreen. Ruoka-astiat jaetaan.

Ruokaa tuodaan suuressa sammiossa. Se on puurontapaista.

Siinä on pippuria ja ryytejä niin runsaasti, että kitalakea kirvelee.

Runsaasti sitä kukin kuppiinsa ammentaa. Mutta harvat kolmesta

kauhallisesta kolmea lusikkaa enemmän syövät.

Joku joukosta huutaa:

— Syökää, pojat, hyvää ruokaa.

Parastelaiset eivät ole tottuneet saksalaisten ryytiruokiin. Suuta

vääntäen koettavat kuitenkin vähän syödä.

— Ei ole ihmisruuaksi, sanoo eräs joukosta.

— Tuskimpa suomalainen maatiaissikakaan tällaista söisi, leikkaa

toinen.
 Nauretaan. Kaunista ruokapöytäpuhetta!

Mutta miten onkaan, maistuu se saksalaisille ja itävaltalaisille, ja

kummastellen he suomalaisten huonoa ruokahalua katselevat.

Syötyämme lähdetään taas kannelle. Nyt on englantilaisten

ruokailuvuoro. Maistuukohan heille keitos paremmalta?

Iltapäivä kuluu samallaisessa marssimisessa kuin aamupäiväkin.

Naisväki, joka ei koko aamupäivään ole poistunut peräkannelta,

käy meitä nyt tervehtimässä.

He ovat oloonsa tyytyväiset. Erittäinkin kestitykseen. Makuusijat

tosin eivät olleet niin kehuttavat. Heille oli annettu laivan sairaala
keulassa, heiluvine sänkyineen, käytettäväksi. Oli likaista. Toiset
eivät kuitenkaan kovinkaan paljon siitä piitanneet. Mutta "trissa" ei
tyytynyt. Kuin tiikeri häkissään kulki hän koko yön lattiaa
edestakaisin. Samoin keittäjätär. Pari oli itkeä pillittänyt koko yön tätä
surkeutta, ja toivoneet olevansa "Uleåborgissa"… Mutta toista oli
päivällä. Ihan karsain silmin olivat miehet katselleet niitä
herkkupaloja, joita heille kannettiin. Tarjottiinpa vielä viiniäkin… Niin,
ja kirjoittaakin saatiin kotiin. Tuotiin postikortteja ja lyijykyniä…
Lisäksi vielä jakoivat Augsburgin kuvakortteja.

He olivat hirveästi ihastuneita saksalaisiin upseereihin.

— Senkötähden, huomauttaa eräs joukostamme tehdyllä

mustasukkaisuudella, senkö tähden on meidät kokonaan unohdettu
tänne keulaan yksin?

Myöhemmin iltapäivällä kuletaan läpi hiililaivavyöhykkeen.

 Kaukana ei enää olla Saksan rannikolta.

Koko matkan on kuljettu Ruotsin rannikkoa pitkin, päättäen siitä,

että sivuutamme eräitä saaria, jotka nähtävästi kuuluvat Ölandin
saaristoon.

Kello viiden tienoissa nautimme mustaa iltapäiväkahvia. Tällä

kertaa saamme kahvin kanssa kuitenkin suuren viipaleen mustaa,
pehmeätä limppua, joka jonkun verran korvaa päivällisen niukan
ruoan.

Kello kuuden seutuvilla kutsuu vihellin koko laivan väestön ja

vangit tai matkustajat, kuten meitä kutsutaan, keulakannelle,
komentosillan taakse. Joka puolelta laivaa tulvii sinne väkeä sankoin
parvin.

Komendantin ilmestyttyä näkyviin komentosillalla, mustat kannet

kainalossa, vaikenee voimakas surina yht'äkkiä.

On saapunut sotasähkösanomia.

Komendantti lukee jokaisen sähkösanoman sanan painolla ja

ponnella. Ne kertovat voitosta Ranskassa. Yhdistyneet
ranskalaisenglantilaiset joukot on lyöty suurin tappioin. Maubeugen
luona. Linnoitus valloitettu. Sotavankeja on otettu
kuusikymmentätuhatta. Tykkejä yhdeksänsataa. Sen lisäksi on saatu
ampumatarpeita, muonavaroja y.m. sotasaaliiksi.

Sähkösanomien johdosta puhuu komendantti muutamia innostavia

sanoja.

Senjälkeen huudetaan keisarille kolmenkertainen eläköön!

 Laivan väestö hehkuu innostusta. Riemu tulvii jokaisen kasvoilta.

Sähkösanomat tulkitsee toinen upseeri englanninkielelle,

englantilaisia sotavankeja varten ja lausuu lopuksi, hillityn riemun ja
vahingonilon sekaisella äänellä pahoittelunsa siitä, että hänen on
ilmoitettava tämä ikävä uutinen heille.

Senjälkeen kaikki taas hajaantuvat.

Matkustajat, jotka ovat olleet pubeissa laivan upseerien kanssa

kertovat vallalla olevan yleisen mielipiteen, että meidät vapautetaan
päästyämme Saksaan. Mutta mitään varmaa lupausta eivät upseerit
voi antaa, sillä heistä ei riipu vapautuksemme. Ja vaikka monikaan
näin matkan alussa ei osaa arvioida vapauden suurta merkitystä, on
joukossa niitä, joitten tuntoa tämä sanoma rauhoittaa. Sillä jäädä
vangiksi sodan loppuun, joka ties kestää kuinka kauan ei olisi
kovinkaan hauskaa. —

Hämärä tulee täällä paljon aikaisemmin kuin Suomessa.

Havaitsee selvästi, että kotorannoilta on edetty pitkät matkat.

Kuu tekee nousuaan. Kevyt kohoava sumu kimmeltää sen

hohteessa kuin harsomainen hopeakudonta. Meri on ihmeellisen
kaunis, siinä on jotakin neitseellisen hentoa.

*****

Jo päivemmällä teimme ikävän huomion. Tupakat alkavat loppua.

Toisilla kyllä vielä on. Näyttää kuitenkin siltä kuin he eivät olisi
niinkään kärkkäitä niitä jakamaan.

Eräs neuvoo meitä laivan kauppaan. Koetamme ostaa

suomalaisella rahalla. Ei, suomalainen raha ei kelpaa.
 Käännymme erään nuoremman upseerin puoleen tiedustellen,
voisiko mahdollisesti laivalla saada vaihtaa Suomen paperirahaa.
Kohteliaasti tarjoutuu hän yrittämään. Mutta palaa tyhjin toimin.

— Mihin tarvitsemme saksalaista rahaa? hän tiedustelee.

Olisimme ostaneet savukkeita.

— Paljonko? hän kysyy.

— Noin kaksikymmentä viisi, vastaan.

Hän katoaa hetkeksi. Tullessaan takaisin, ojentaa hän meille

savukelaatikon.

— Ellette pahastu tästä pikku palveluksesta.

Ne ovat oivallisia englantilaisia savukkeita.

Olemme iloissamme tästä odottamattomasta

kohteliaisuudenosoituksesta.
Parhaimmalla saksankielellä koetamme tavailla kiitokseksi:

— Danke schön! Danke schön!

*****

Kellon sivuutettua yhdeksänlyömän alkaa keulasta kuulua

rätisevää pauketta. Suuntaamme sinne katseemme. Kuuluu
suhahdus. Raketti lentää ilmaan. Niitä lasketaan lukemattomia,
erivärisiä. Kuin lentotähdet tekevät ne ilmassa kauniin kaaren ja
sammuvat pudotessaan alas.

Danzigiin ilmoitetaan tulostamme.

 Kauan ei meidän anneta kannella katsella tätä ilotulitusta. Meidän
on mentävä kannen alle keulaan. Siellä ovat kaikki venttiilit suletut ja
himmeä valo heijastaa ympäri hyttiä. Englantilaiset ovat jo alhaalla.

Meistä laaditaan luettelo. Siihen merkitään ristimä- ja sukunimet,

syntymävuosi ja -päivä, syntymä- ja kotipaikka, niin, ja ammatti.
Jokainen vuorostaan saa käydä antamassa nämä tiedot. Sitten on
englantilaisten vuoro.

Tämän jälkeen alkaa odotus. Meitä ei päästetä enää kannelle, sillä

kuletaan jo Danzigiin miinoitettuja reittejä. Kaikki
varovaisuustoimenpiteet on otettu lukuun.
V.

Noin klo 11 pysähtyy laiva. Kuuluu ketjujen ratinaa. Ankkuria ei

sentään lasketa, vaikka ankkurivinssi on täydessä käymäkunnossa
keulassa ja miehet valmiina tottelemaan ensimäistä määräystä.

Vihdoin tulee lähtökäsky. Kellä matkatamineita on, tarttuu niihin.

Mennään keskikannelle. Siellä odottavat jo naiset.

Rantaa valaisevat muutamat häikäisevät hehkulamput. Niitten

valossa kohoavat rannalta valtavat nostokraanat, joitten taustaksi
nousevat suurpiirteiset ja jykevät punaiset mustilla ovilla ja
ikkunaluukuilla varustetut varastohuoneet. Ne muodostavat teräviä
ulokkeita laiturille ja avautuvat kapeiksi, synkiksi ja salaperäisiksi
kaduiksi, jotka johtavat kaupunkiin.

Rantalaiturilla odottaa sotaväki kotkakypäreineen ja kivääreineen.

Kansaa on sankoin parvin. Nähtävästi ovat langattomat
sähkösanomat jo edeltäpäin kertoneet tulostamme.

Matkatavaroinemme siirretään meidät laiturille. Lukemattomat

uteliaat ja vahingoniloiset silmät seuraavat jokaista liikettämme.
 Toimitetaan nimenhuuto. Senjälkeen asetutaan kaksimiehisiin
riveihin. Suomalaiset etunenään, englantilaiset viimeisiksi.
Sotamiesketju ympäröi meidät.

Marssi alkaa. Utelias, riemuitseva kansa seuraa jälessämme ja

sivuillamme.

Kuljemme pimeitä, kapeita katuja, joitten kummallakin puolella

kohoavat kaksi- ja kolmikerroksiset valkeat rakennukset, joitten
ikkunat ovat pienet, ovet matalat, päädyt useimmiten kadulle päin,
joiden kaikki kulmat eivät enää ole kovinkaan vinkkelissä ja
vatupassissa, eivätkä seinän pinnat täysin luotisuorassa.

Vihdoin pysähdymme pienelle aukeamalle. Vasemmalla, laidassa

on synkkä puistikko. Sen jatkona suuri, punainen saksalaista
rautatieasemaa muistuttava rakennus, rautaristikkoineen ja
rautaportteineen. Oikealla on myöskin suuri tiilirakennus, suurine
mustine ovineen alakerrassa. Lieköhän paloasema?

Ja perällä kohoavat valkeat, vanhat kivirakennukset, joitten

ääriviivat vain aavistaa pimeässä.

Täällä jakautuu joukkomme kahtia. Naiset, kapteeni, ensim.

koneenkäyttäjä, luotsioppilas ja molemmat "Kallet" ovat joko yli- tai
ali-ikäisiä. Siis kelvottomia sotaan. He joutuvat toiseen
joukkueeseen. Samaan parveen erotetaan myös itävaltalaiset ja
ruotsalaiset sekä eräs venäläinen, Ruotsin konsuli
Jeketerinowburgissa. Nämä ovat sitä joukkoa, jonka vapaus ei pitäisi
olla kiistanalainen ja joitten huhuillaan pääsevän pois jo ensitilassa.

Mutta meille ilmoitetaan sitävastoin, että meidän on jäätävä

vangiksi — ja tässä eroavat tiemme.
 Siinä seisoessamme hajallaan ja hämmästyneinä, kuin pesästään
ajetut linnut, saamme ensi kerran kokea raakaa kohtelua
saksalaisten taholta.

— Pysykää rivissä, taikka näytän! ärjäisee saksalainen sotilas

takanamme ja on lyödä pyssynperällään.

Silloin kuohahtaa toverini hämäläisveri.

— Lyönkö tuota perkeleen roistoa? hän ärjyy korvaani.

Saan kuitenkin hänet rauhoittumaan ja käsittämään, että olemme

sotavankeja. Sellaisessa asemassa katsotaan jok'ainoa
vastustusyritys kapinahankkeeksi ja seuraukset sellaisesta voivat
koitua kaikille mitä kalliimmaksi.

— Mutta on toki aseetonta ihmistä kohdeltava inhimillisesti, hän

sanoo.

— Sotamiehen ei tarvitse tuntea inhimillisyyttä, ei ainakaan

saksalaisen, selitän. Esikuvana on pidettävä itse Saksan keisaria,
joka
Europa-uhmassaan hiljattain huusi: me emme pelkää muuta kuin
Jumalaa!
Miten voisi yksinkertaiselta sotamieheltä vaatia parempaa!

Saamme tuskin jättää toisille, meistä eroaville, jäähyväisiä. Ennen

lähtöä pistää kuitenkin eräs naisista matkahuovan keittiömestarille,
tyrkäten sitä estää koettavan sotamiehen syrjään.

— Valmiit! Mars! kuuluu käsky. Meidän on lähdettävä. Toinen

joukkue lähtee eri suunnalle.
 Tiemme kulkee puistikkokatua, jonka toisella puolen kohoavat
valkeat kivirakennukset ja toisella puolen korkea tiilimuuri. Kuljemme
kadun päähän ja taitamme sitten vasemmalle.

— Rivit suoriksi! ärjyy sivullamme kulkeva sotamies. Meillä on

matkatavaroita kannettavanamme. Käskyä on melkein mahdoton
täyttää. Koitamme parastamme.

Vihdoin komennetaan:

— Seis!

Rivit seisahtuvat. Suuret portit avataan. Tulemme mukulakivillä

kivetylle laajalle pihalle, jossa on ainoastaan kuormastovaunu ja
vesitynnyri. Oikealla kohoaa korkea varastohuone. Sen ovet ovat
auki. Sinne meidät viedään.

Yhtenä huoneena olevaa rakennusta valaisee heikosti lyhty.

Lattialla näemme olkia. Perällä on jonkunlaisia hyllylokeroita… Kovin
houkuttelevalta ei se näytä.

Täällä on meidän yövyttävä. Olemme tyyten uupuneita.

Kasaamme oljet vähän mukavammin. Vedämme niitä peitteiksi. Yö
on raitis ja vähän kostea. Lepo maistuu erinomaiselta.

Kotvan kuluttua kuuluu avarassa suojassa väsyneitten

sotavankien syvä kuorsaus.