Rethinking Horror in the New

Economies of Television Stella Marie

Gaynor
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/rethinking-horror-in-the-new-economies-of-television-
stella-marie-gaynor/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Evolution of Horror in the Twenty-First Century

(Lexington Books Horror Studies) Simon Bacon (Editor)

https://ebookmass.com/product/the-evolution-of-horror-in-the-
twenty-first-century-lexington-books-horror-studies-simon-bacon-
editor/

New Directions in Supernatural Horror Literature: The

Critical Influence of H. P. Lovecraft 1st ed. Edition
Sean Moreland

https://ebookmass.com/product/new-directions-in-supernatural-
horror-literature-the-critical-influence-of-h-p-lovecraft-1st-ed-
edition-sean-moreland/

New Development Assistance: Emerging Economies and the

New Landscape of Development Assistance 1st ed. Edition
Yijia Jing

https://ebookmass.com/product/new-development-assistance-
emerging-economies-and-the-new-landscape-of-development-
assistance-1st-ed-edition-yijia-jing/

Horror in Architecture: The Reanimated Edition Joshua

Comaroff

https://ebookmass.com/product/horror-in-architecture-the-
reanimated-edition-joshua-comaroff/
The Leadership Mind Switch: Rethinking How We Lead in
the New World of Work 1st Edition D. A. Benton

https://ebookmass.com/product/the-leadership-mind-switch-
rethinking-how-we-lead-in-the-new-world-of-work-1st-edition-d-a-
benton/

Rethinking New Womanhood 1st ed. Edition Nazia Hussein

https://ebookmass.com/product/rethinking-new-womanhood-1st-ed-
edition-nazia-hussein/

The Future of Television in the Global South:

Reflections from Selected Countries George Ogola

https://ebookmass.com/product/the-future-of-television-in-the-
global-south-reflections-from-selected-countries-george-ogola/

A History of Regional Commercial Television in

Australia Michael Thurlow

https://ebookmass.com/product/a-history-of-regional-commercial-
television-in-australia-michael-thurlow/

Producing Feminism: Television Work in the Age of

Women's Liberation Jennifer S. Clark

https://ebookmass.com/product/producing-feminism-television-work-
in-the-age-of-womens-liberation-jennifer-s-clark/
Rethinking Horror
in the New Economies
of Television
Stella Marie Gaynor
Rethinking Horror in the New Economies
of Television
 Stella Marie Gaynor

Rethinking Horror in
the New Economies
of Television
Stella Marie Gaynor
University of Salford
Manchester, UK

ISBN 978-3-030-97588-3    ISBN 978-3-030-97589-0 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-97589-0

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2022
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

Cover illustration: Leo Lintang / Alamy Stock Photo

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
For Owen, Eimear, and The Monster Squad
 Preface

One evening in 2013, I was idly flicking through the television channels,
and I accidentally encountered The Walking Dead for the first time. I
knew of the series, but living in the UK and with only terrestrial television
available in my home, I had not yet seen it. I watched the rest of the epi-
sode, what turned out to be the finale of the second season, and watched
a zombie horde attack and bloodily chomp through various screaming
characters. As the credits rolled, I wondered what this kind of thing was
doing on television. As a horror fan, I usually got all my horror content
from film. Later that year, at a friend’s house, I saw an episode of American
Horror Story, again from its second season. Set in an asylum, all manner of
horror codes appeared to have been compressed into this one episode:
there was a thunder and lightning storm, inmates trying to escape, weird
zombie creatures outside, a nun possessed by the devil, a mad scientist,
and all set against the backdrop of the gloomy and claustrophobic asylum.
I was very curious about this horror that I was seeing from US television
channels. It was violent, it was gory, it was unlike anything I had seen on
television before. So, I decided to investigate.
That investigation developed into my doctoral thesis, in which I found
that while TV was no stranger to horror, there was a marked difference in
what I was seeing in The Walking Dead, American Horror Story, and the
rest that followed. Crucially, it became clear that wider industrial forces
had much to play in what I was seeing as an identifiable cycle of TV hor-
ror, and so a more thorough exploration of horror on TV after The Walking
Dead was required, and so became this book. Horror scholarship has for
many a decade produced valuable work considering the genre and its

vii
viii PREFACE

innermost secrets, exploring what the horror genre tells us about the
human condition, our fears and desires, and what we might not know
about ourselves. As horror on television was developing, this area of study
into the metaphors and allegories of TV horror was being well covered,
but my initial question, or rather, my initial puzzling over what this kind
of thing was doing on TV, drove my approach of considering these horror
texts from an industrial perspective.
The configuration of the US television industry had brought forth so
many iconic series by 2010 and The Walking Dead, each one well exam-
ined and explored: The Sopranos (HBO, 1999–2007), The Wire (HBO,
2002–2008), True Blood (HBO, 2008–2014), and Nip/Tuck (FX,
2003–2010). It seemed that many conversations with my friends revolved
around what expensive, long-form, American TV drama they were watch-
ing and would each insist that I watch it too. That television drama was
eliciting such excited chat as any new film release, alongside the surprise
on my part that these conversations about TV shows were also including
horror, revealed to me that exploration as to what was going on in the
television industry that was including horror in its glossy and big budget
series was much needed.
As scholarship in the 2010s regarding the television industry was alight
in its haste to unravel and understand the rapid changes and shifts that
were occurring, as Video on Demand services forced more traditional
channels to sit up and look lively, it was clear that this cycle of horror
would hold significance to the quickly changing television industry and
vice versa. When considering horror on TV for this book, two areas of
academic thinking needed to be pushed together: television studies and
horror studies. When I started this project, the most comprehensive study
on TV horror was TV Horror: Investigating the Darker Side of the Small
Screen, by Lorna Jowett and Stacey Abbott in 2013. That book was crucial
in my own understanding of horror and its place on television. Jowett and
Abbott’s book is a richly detailed look at horror as a stalwart of television,
always there, but sometimes in disguise. This cycle of horror that had
grabbed my attention, kicked off by The Walking Dead, was bold, proud,
and, as this book shows, part of an arms race of drama series, violence,
gore, and boundary pushing genre exploitation. Similarly, The Television
Will Be Revolutionized, Second Edition, from Amanda D. Lotz in 2014,
lays out the television landscape and its trials, tribulations, and continuous
ability to adapt. This formed the bedrock of my industrial approach and
the way I was to think about the horror genre in its contemporary form
 PREFACE ix

on US television. It is my hope and intention that my book does these two

seminal works proud, by considering the horror genre on TV in all its
developing possibilities as Jowett and Abbott demonstrated, and how the
wider forces of the television industry impact the content it produces and
distributes, as Lotz so carefully and clearly explained.
My research for this project focussed on the cycle of horror found on
US television in the 2010s and has led me to develop my own comprehen-
sive understanding of the horror genre in this TV form and the inner
workings of the industry. I am not making the case that horror on televi-
sion should rival horror film, but instead that horror on television be
brought into the larger fold of the screen horror canon, and to argue that
horror is a cornerstone of US TV, and is worthy of exploration within the
language of television studies. As the series under scrutiny in this book
variously launched, created spin offs, got cancelled, or got given second
life on other services, the horror cycle that exploded onto the small screen
in 2010 looks set to continue, bringing zombies, vampires, ghosts, and
machete wielding maniacs to television. And I for one, will continue to
enjoy it.

Manchester, UK Stella Marie Gaynor

2021
 Acknowledgements

I would like to thank the team at Palgrave Macmillan for supporting me

throughout this process and for the opportunity to complete this project.
This book originated in my doctoral thesis at The University of Salford, so
I would like to thank my supervisors, Professor Andy Willis and Dr
Anthony N. Smith, for supporting me then, and still supporting me now,
years later. There are many horror academics whom I have looked up to
from my time as an undergraduate, who have now become firm friends.
They are too many to mention, but the horror community in academia is
unfailingly warm, welcoming and supportive. Thank you to you all. Special
thanks to Dr. Shellie McMurdo, Dr. Laura Mee, Dr. Craig Mann, and Dr.
Thomas Joseph Watson, for being the best horror squad a person could
ask for. Extra thanks to my friends and family, who are always cheering me
on in all my endeavours. And finally, thank you to my husband, Owen
Gaynor, and my daughter, Eimear Gaynor, for their support, patience, and
preparedness to listen to me chatter on (and on) about horror.

xi
 Contents

1 Introduction  1
Bibliography  19

Part I Cable Television  23

2 The Rise of TV Horror 25

AMC: American Movie Classics  26
AMC Drama Strategy  27
AMC and The Walking Dead  29
The Walking Dead and Tensions Between TV and Horror  33
The Walking Dead and Advertising  35
Genre and Drama  37
Season One: October 2010–November 2010  37
Season Two: October 2011–March 2012  38
Season Three: October 2012–March 2013  39
Season Four: October 2013–March 2014  41
Season Five: October 2014–March 2015  42
Season Six: October 2015–April 2016  42
Season Seven: October 2016–April 2017  43
Bibliography  45

xiii
xiv Contents

3 Horror and Peak TV 49

FX and Fearless Horror  51
American Horror Story: Murder, Monsters, and Madness  53
Ryan Murphy’s Merry-Go-Round of Horror  55
The Vampire, the Parasite, and the Medical Procedure in The
Strain  58
What’s Your Favourite Scary Movie?  62
Seasons One and Two: A Very Simple Formula  63
The Rules of a Trilogy  65
Bibliography  68

4 TV Horror and Technical Excellence 73

Splatters, Decapitations, and Walkers-of-the-Week  76
Horror in the Public Eye  82
Del Toro’s Creatures  84
American Horror Story: A Circus of Horrors  86
Addiction and Realism in Hotel and Cult  89
Bibliography  92

Part II Internet-Distributed and Pay Subscription Television  95

5 Netflix and Data-Driven Horror 97

Netflix and Original Drama  98
Data-Driven Horror 101
Three Trailers, Three Horrors 103
Trailer 1: “Allies and Enemies” 105
Trailer 2: “Blood Ties” 105
Trailer 3: “Monsters Within” 106
Revisiting Classic Monsters 107
The Werewolf Transformation 108
Plotting a Horror Through a Portal 111
A Broad Spectrum of Horror Experiences 111
Experimenting with Ghosts 114
Horror Docudrama 116
A Breathless Apocalypse 119
Horror on Netflix Diversifies 120
Bibliography 124
 Contents  xv

6 Shudder and the Specific Niche129

Maintaining Subscribers 132
Digital Urban Legend: Shudder and Creepypasta 134
An Uncanny Nostalgia 137
Going to the Drive-In 140
The New Sound 142
Experimentation and Neo-Noir 144
The Sound is Everything 146
A Beloved Franchise and the Horror Family 147
Practical Authenticity 149
Creepshow and the Horror Cycle 151
Bibliography 153

7 The Brand, the Gothic, the Cult, and the Iconic157

The Iconic Gothic 158
Everyone Knows Who Dracula Is 159
The Gothic Prestige 161
Plenty of Sex Please, They’re British 163
Attention Grabbing Gothic 165
King of The Cult 166
A Cult of Personality 167
Feeding the Deadites 170
Splatstick: A Side-Splitting Bloodbath 171
Big Brand Horror 174
Horror, Mystery, and Shawshank? 176
Bibliography 179

Part III Network Television 183

8 Established Horror185
Thursday Night Must See TV 186
Dinner Is Served 188
The Horror Procedural 189
“Have you ever seen blood in the moonlight?” 191
Broadcast Body Horror 193
Broadcast Horror and Broadcast Ratings 195
Broadcast Bites 197
xvi Contents

Dracula and Van Helsing? 199

Life After Death 201
The CW: Comic World 204
A Rom-Com-Zom-Dram 204
Bibliography 208

9 Renegotiating Horror213
Fox and the Horror Cycle 214
The Cultural Renegotiation of Horror 215
Promoting Scream Queens: Season One 216
Season Premiere and Ratings Spin 217
The Expansion of Scream Queens Second Season 218
The Slasher and Scream Queens: Building on the Classics 219
The Slasher: Trash or Classic? 221
Scream Queens and Intertextuality: What Fresh Hell Is This? 222
Murder and Homage 223
The Power of Controversy Compels You 226
Capitalizing on Controversy 227
The Exorcist on Fox: Legacy and Homage 229
The Devil Is in the Detail 231
Ratings, Renewals, and Risks 233
Horror: A Cornerstone of US Television 234
Bibliography 236

10 Conclusion241
Bibliography 245

Index247
 CHAPTER 1

Introduction

On US television in 2005, there were two dramas on air that could be

considered horror: Supernatural (The WB/The CW 2005–2020) and
Masters of Horror (Showtime 2005–2007). In 2015, there were twenty
horror dramas on air.1 In the decade between 2005 and 2015, twenty-five
new horror series launched on US television. In 2015 alone, seven new
horror dramas were launched (iZombie, The CW 2015–2019; Scream
Queens, Fox 2015–2017; The Returned, A&E 2015; Fear the Walking
Dead, AMC 2015–; Scream: The TV Series, MTV/VH1 2015–2019; South
of Hell, WE tv 2015; Ash V Evil Dead, Starz 2015–2018). The year 2016
saw four further horror series (The Exorcist, Fox 2016–2018; Damien,
A&E 2016; Stranger Things, Netflix 2016–; and Outcast, Cinemax
2016–2017) and the launch of subscription service Shudder, a video on
demand (VOD) service dedicated to horror. This increase from two series
to twenty illustrates steep growth for the horror genre on television, and
this book seeks to understand how and why there was such a stark increase
in horror content across US TV and what impact the quickly shifting
industrial economies and structures have on contemporary horror serial-
ization. This book takes an industrial perspective on a clear cycle of horror
that presented on US television in the decade 2010–2020, shifting the
debate away from the dominant frameworks of psychoanalytical and socio-­
political paradigms. There has been horror on television before, as far back
as 1966 horror was appearing in the daytime soap opera Dark Shadows
(ABC 1966–1971), featuring vampires, ghosts, and witches. Horror over

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature 1

Switzerland AG 2022
S. M. Gaynor, Rethinking Horror in the New Economies of
Television, https://doi.org/10.1007/978-3-030-97589-0_1
2 S. M. GAYNOR

the proceeding decades saw several monster-of-the-week and anthology

shows: some of which were structured using narrators (Rod Sterling’s
Night Gallery, NBC 1970–1973; Alfred Hitchcock Presents, NBC
1985–1990; and Tales from the Crypt, HBO 1989–2007) and others
worked with closed narratives (The Sixth Sense, ABC 1972; Kolchak: The
Night Stalker, ABC 1974–1975; The Next Step Beyond, ABC 1978–1979;
and Darkroom, ABC 1981–1982). Frequently appearing were made for
TV movies or single plays (Duel, ABC 1971; The Strange Possession of Mrs.
Oliver, NBC 1977; The Haunting Passion, NBC 1984). Serialized horror
with long story arcs has also appeared before on US television (Werewolf,
Fox 1987–1988; Forever Knight, CBS/USA 1992–1996; American
Gothic, CBS 1995–1996; and Kindred: The Embraced, Fox 1996). TV
horror has also remade and borrowed from horror films (Friday the 13th:
The Series, Syndicated release 1987–1990; Freddy’s Nightmares: A
Nightmare on Elm Street: The Series, The WB 1988–1990; and Poltergeist:
The Legacy, Showtime/SyFy 1996–1999). This is not an exhaustive list of
all the horror that has been on US television, but it demonstrates that hor-
ror has been consistent over the decades and across the tiers and differing
economies of television.
The US television industry is a continuously fluctuating landscape, and
in the years before the decade that is the focus of this book, the 2010s,
there was a clear tension between horror and TV: horror was a genre that
was much maligned by critics and viewed as a genre that only film and the
cinema screen could do justice. Horror was meant to be unsettling, scary,
graphic, and outrageous. All the things that horror fans want were pre-
cisely the things that advertiser-funded network television was reluctant to
provide. Instead of graphic gore and jump scares, TV horror had to be
suggestive, atmospheric, and prone to cutting away from moments of
intense horror. Of course, horror does not have to be graphic to be con-
sidered horror, and what is frightening is subjective, but television gener-
ally lacked the capacity or ambition to make rich horror texts; therefore,
the horror that was on the small screen was found to be lacking (King
1981; Hills 2005). In the 1960s and 1970s, horror film was judged to be
barely better than pornography and was viewed as a genre that pandered
to the most basic of human emotions. This view of horror as base and
demoralizing was compounded by intimate close-ups of the insides of
human bodies and bodily fluids splattering all over the scene (Clover
1992; Zinoman 2011). Horror was aligned with many negative
 1 INTRODUCTION 3

associations; from its pornographic treatment of the body, reducing the

body to an object of violence, to the (allegedly) shallow plot lines and
unsophisticated teenage audience, horror was not a viable prospect for
television.
However, shifts in the television landscape, both economic and techno-
logical, opened the door to the horror cycle identified in the years
2010–2020. Broadly, why would there be a steep growth in horror drama
in the years 2010–2020? Why would a genre that had proven to be prob-
lematic in the past become so popular? While the conditions of the TV
industry allowed for the door to be opened for horror, it remained a chal-
lenging genre in the early stages of the decade. Horror had been a feature
of television before the 2010s, and previous scholars have commented on
the ability for horror (and fantasy, science fiction, and the Gothic) to be a
space on television where writers, directors, and visual effects departments
can experiment (Johnson 2005; Wheatley 2006; Pearson 2010). As
Hollywood groans under the weight of franchises and sprawling story-
worlds, many Hollywood creatives are suffering from “franchise fatigue.”
Jeremy Zimmer, CEO of United Talent Agency, said to The Atlantic, “a
bunch of writers that have been disenfranchised by the movie business
have gone into television” (Green 2013). Television offers wide ranges of
drama subjects and the space to develop multiple characters and themes,
and such opportunity for complexity has allowed for the development of
long-form horror. Despite many channels and online subscription services
enjoying success with horror TV series from 2010, in the early years of the
decade, there was still a tendency in the press for executives, producers,
showrunners, and critics to distance themselves from the more notorious
horror films or subgenres. Speaking in 2013, FOX21 President Ben Salke
was sure that we would not see “blood and guts at the SAW level […]
unless it’s on one of the pay channels like HBO or Showtime” (Neel
2013). The trade press, likewise, was keen to distance itself and the show
it was reviewing positively away from the perceived depravity of certain
subgenres. Reviewing American Horror Story (FX 2011–) in The Hollywood
Reporter, critic Lesley Goldberg was insistent that despite the show being
very graphic, it definitely “isn’t SAW” (2011). The “blood and guts” that
Salke did not see possible unless on premium channels eventually revealed
itself on cable and attracted much criticism from the Parents Television
Council. As much as SAW (Wan, 2003) was an oft-cited touchstone of
degradation that any TV horror might want to distance itself from, the
4 S. M. GAYNOR

premiere of the seventh season of The Walking Dead (AMC 2010–), epi-
sode 7.01 “The Day Will Come When You Won’t Be,” featured a long
and protracted scene that critics likened to torture porn. TV critic in Forbes
Erik Kain said of the episode:

Tonight’s killing was tasteless and gory and gross. It left audiences reeling,
myself included […] like the episode left me unclean, dirty, sick to my stom-
ach. I’m not sure if this was great drama, or just torture porn. I’m not sure
how to feel, only that it feels wrong. (2016)

Horror on US television developed quickly between 2010 and 2020,

and to fully explore the position of horror during this spike in production,
it is crucial first to understand how US television developed into the con-
figuration it was in by 2010.
Television in the United States developed in fits and starts in the 1940s
and 1950s, evolving from radio and local television stations, with 83.2% of
homes being able to receive broadcast television by the mid-1950s. From
the start, US television was built on a commercial model, with The Big
Three networks dominating the burgeoning industry—ABC, CBS, and
NBC. Such commercial drives were and are entrenched in US culture and
its economic powers. Driven by the capitalist urges of the post-war US
society, William Boddy notes that this commercial thinking led to a
“remarkably consistent and enduring set of ideas about the general nature
and function of the television medium” (Boddy 2004, 192). This configu-
ration remained for decades, and in Amanda D. Lotz’s model (2014), is
the network era, defined by an economic structure that is reliant on adver-
tising. The Big Three were and still are obliged to the needs and wants of
advertisers who seek to sell through the medium of television. The net-
works are privately owned and seek to make a profit by the selling of
advertisement time slots inside their programming. In the network era,
the demand for as big a share of the viewing population as possible influ-
enced what the content would and could be (Lotz 2014). Prior to the rise
of cable channels and the forthcoming additional free-to-air networks, the
content produced by the Big Three was still (broadly, with some notable
exceptions) bound to the notion of broadcast, and broadcasting to around
a third of the viewing audience each. Programming at this time was at the
mercy of the advertisers, who, wanting to sell as much as possible, aimed
their products and so the TV content to reach broadly across the audience.
Genre content was limited, and the audience became accustomed to TV
 1 INTRODUCTION 5

that consisted of cop shows, sitcoms, and game shows. To appeal and
reach broadly across the nation, networks and the advertisers that funded
them had to assume that inside the homes where their show was airing,
the entire family could be sat around the television. The “imagined audi-
ence,” Ien Ang explains, is “institutionally produced.” The industry’s idea
of who is watching their shows, and in turn, who is watching the advertise-
ments, is not necessarily who is actually watching (1991, 3). At this stage
of television’s development, for the networks and advertisers their focus
was on achieving high numbers of viewers overall, rather than specific
groups within those numbers. With only three channels to choose from,
that “imagined audience” had to be gently entertained and not be alien-
ated, offended, or inclined to switch over or switch off entirely. This led to
a policy of what NBC Executive Paul Klein called Least Objectionable
Programming, creating programming that would be the least likely to
offend, keeping shows formulaic and unlikely to push any boundaries
(Primetime TV: The Decision Makers, ABC 1974). Klein described the
audience as consuming the medium rather than individual or specific pro-
gramming. Combining this with the “imagined audience” means that at
this time, in the network era, horror drama was difficult to place on televi-
sion. It may well offend and it may well cause viewers to change channel
or switch off entirely.
But the Big Three would not hold dominance forever. From its incep-
tion in 1986, the free-to-air broadcast network Fox set itself apart by tar-
geting a younger audience. As “the great generational divide [began to
open] up between baby boomers and their parents, networks discovered
the youth market” (Hilmes 2001, 264). Particularly during the early
1990s, Fox “made a strong pitch to African American viewers, an audience
the three major networks ordinarily ignored” (Curtin and Shattuc 2009,
25). Fox brought to light that there were other, valuable viewers, not just
the white, middle-class “imagined audience.” The industry dominance
during the network era of the Big Three and Least Objectionable
Programming was coming to an end.
Spanning from the mid-1980s to the start of the 2000s, the multi-­
channel transition (Lotz 2014) saw the arrival of the Fox network in 1986,
The WB and UPN in 1995, and an influx of cable channels all now fight-
ing for a share of the audience. The growth of cable was rapid and was set
in motion by two major factors: industry deregulation and the increasing
use of satellite technology to transmit television. In the 1970s, cable
growth was restricted by Federal Communications Commission (FCC)
6 S. M. GAYNOR

rules that prevented cable channels from showing programming made by

the free-to-air networks (Satell 2015). The 1984 Cable Communications
Policy Act allowed cable companies to charge whatever rates they wanted
for their services, meaning that cable could increase their revenue and
spread their reach. The mass uptake of satellite television also encouraged
this; after HBO showed the legendary boxing match between Ali and
Frazier (the “Thrilla in Manila”), television pioneer Ted Turner uplinked
his station WTBS to the same satellite. Showing documentaries, films, and
a small number of original programming, Turner’s station was very similar
to modern-day HBO (Zaretsky 1995). The next ten years saw huge
growth for cable, with ninety-four cable channels available by 1994. The
numbers of households subscribing to cable had been rising steadily, with
only 8% in 1970, up to 23% by 1980 (53 million households), and over
65 million households by the end of the 1990s. This rapid shift caused
significant anxiety at the Big Three broadcast networks, losing as they
were their solid one-third share of the audience. Most of the cable adop-
tion was taking place in more affluent homes, those with disposable
income. For the advertisers, the value of broadcast network commercial
slots was decreasing (Dunleavy 2009). If the viewers with the disposable
income were moving over to cable, then less of them would be watching
the broadcast networks. This anxiety over the loss of audience share led to
more demographic thinking, seeking out specific audience groups rather
than simply large numbers of viewers. Both networks and cable channels
began to make the most of their audience share by targeting programming
at specific demographic groups.
Lotz (2014) marked the development of television into three distinct
periods: network era, multi-channel transition, and the post-network era
(a period seeing even wider choices, a decentring of the locations of view-
ing, and an emphasis on viewer choice over traditional scheduling). But
there are other approaches to understanding the shifts in television. John
Ellis in 2000 (with a focus on UK TV, but still comparable to the United
States) motioned that television be broken down into an initial period of
scarcity, then increasing availability, and a more contemporary period of
plenty. While Ellis is considering the periodic history of television via the
increase of channel availability, others, like Lotz, expand the focus to chart
the development of distribution and the funding of television. Rogers,
Epstein, and Reeves (2002) coined the TVI, TVII, and TVIII model with
a focus on how US television has developed via funding and distribution.
TVI saw the three-network oligopoly of production, distribution,
 1 INTRODUCTION 7

transmission, and domination of audience and ratings, driving revenue via

advertising; TVII saw how the oligopoly was dismantled by the rise of
cable and demographic thinking. Importantly for Reeves et al., TVI and
TVII saw television funded by “second-order commodity relations,” as
the purchasing of the products advertised on television provided the mon-
etary capital to fund content. TVIII brings the shift in distribution allow-
ing for “first-order commodity” whereby viewers pay for content directly
via subscription or video on demand. The shift to “first-order” and TVIII,
or the post-network era, is in part driven by technological developments:
increasing bandwidth capabilities, the rise of smartphones, tablets, and so
on. But “technology does not determine historical change, because the
socio-cultural and industrial significance of any technology is shaped by
policy, market conditions and broader social and cultural factors” (Johnson
2012, 8). This study of horror on television in the 2010s will be mindful
of the factors that have contributed to the various periodic understandings
of the development of US television—technology, audience fragmentation
and increasing choice, self-scheduling habits borne out of direct purchase
viewing via VOD services—and applies these developments to the explo-
ration of the progression and growth of long-form, serial horror drama. I
shall not be defining the period of horror drama under discussion by what
might be considered as TVIV, as Mareike Jenner refers (self-admittedly)
hyperbolically to, as these historical divisions while helpful should only be
“understood as broad guideposts” (Jenner 2016, 259). Instead, this book,
as I shall explain later in this chapter, will be divided by economic model,
and it will be organized by the catalyst for the development of horror in
the 2010s: The Walking Dead and cable TV. Jenner rightly points out that
attempting to pinpoint a moment where a shift in television happened is
difficult, I suggest that while broader industrial shifts are harder to map
onto specific moments, a more focused consideration of shifts in industrial
attitudes to certain genres—in this case, horror—can be identified and
further problematizes attempts to make distinctions in periods of televi-
sion. This book is not discussing horror chronologically in the 2010s, but
in a way that situates horror in TV ecology and strategy, with many of the
variables that have previously been used to historically divide periods of
TV development brought to bear on the exploration of this period of hor-
ror drama. The notion of plenty, or indeed too much TV, developing
VOD technologies, viewer habits and fan practices, industrial response
and strategy, alongside textual analysis of a selection of TV horror, will be
employed to consider the decade as more of a web, or matrix, of horror
Another random document with
no related content on Scribd:
 "Mutta, setä! Minä panen vastalauseen", sanoin häpeissäni Katrin
puolesta.

"Pane vain! Mutta jos saatte pojanjolpin, menetätte summan.

Pankaa se mieleenne, rakastuneet narrit."

Mutta Katri ei enää voinut hillitä iloansa. Hän lensi sedän kaulaan
ja suuteli häntä kummallekin poskelle ja olisi varmaan muiskauttanut
kolmannen kerran keskelle suuta, ellen minä viime hädässä olisi
ehtinyt väliin. Katri sanoi äkäisesti:

"Älä sinä, Kalle, nyt ole niin mustankipeä! Kyllä sinä ehdit osasi
saada."

Setä oli sanomattomasti huvitettu suudelmista.

"Ähä, siitä sait! Joko huomaat, että minä vielä saan naisen
lämpenemään? Mutta muistakaa, mitä minä puhuin perillisestä.
Voisin vielä lisätä, että minusta tulee lapsen itseoikeutettu kummi."

"Me ristimme sen Samuliksi", lupasi Katri.

"Mitä! Samuliksi! Tyttölapsen! Oletko kaistapää, tyttöseni! Niin se

rakkaus sekoittaa järjen. Ansaitsisit, että rankaisen sinua
suudelmalla."

"Se olisi liian kovaa. Sitä ei hän ole ansainnut", puutuin minä
puheeseen.

Setä alkoi valittaa, että huone tuntui kostealta, mikä on

reumatismia poteville erittäin vaarallista. Hän kiiruhti lausumaan
jäähyväiset ja lähti varoittaen meitä elämään sovinnossa
keskenämme, vaikka nyt oltiinkin mies ja vaimo. Me lupasimme
tehdä niin, ellei voittamattomia esteitä ilmaannu.

Häitten jälkeen aloimme hommata maallemuuttoa. Katri sai parin

kuukauden kesäloman: hän näet palveli eräässä liikkeessä. Siitä tuli
samalla meidän kuherruskuukautemme. Pienet kapistuksemme
olimme pian sulloneet matkalaukkuun. Jo seuraavassa junassa
mennä huristelimme elämämme ihaninta aikaa viettämään.

On turha yrittää kuvata kesänviettoamme. Se oli keskeymätöntä

hääiloa. Samosimme metsiä, soutelimme, kalastimme, uimme,
otimme aurinkokylpyjä, jotta olimme mustia kuin murjaanit,
loikoilimme verkkokiikussa lueskellen Zolata, Dickensiä, Reuteria,
nidoksen toisensa perään. Välipalaksi järkeilimme elämästä, onnesta
ja rakkaudesta.

Enimmän osan päivää kulutimme kuitenkin — suutelemiseen. Ja

sangen vakavaa erimielisyyttä syntyi siitä, mikä määrä olisi pidettävä
kohtuullisena. Katri tahtoi, että alin raja olisi sata suudelmaa päivää
kohti. Minä puolestani ehdotin minimiksi 25. Mutta pahinta oli, että
me emme koskaan muistaneet pitää tarkkaa lukua. Katrilla kyllä oli
jonkunlainen "rakastavaisten päiväkirja", mutta minä huomasin, ettei
hänen luettelonsa ollut lähestulkoonkaan luotettava. Jos näet
jonakuna päivänä oli minun laskujeni mukaan suudeltu esim. 60
kertaa, näytti hänen taksameetterinsä vasta 45. Minä en voinut
selittää eroitusta muuten kuin että hän tahtoi petollisella tavalla
anastaa kokonaista 15 suudelmaa. Mutta koska minä en todistusten
puutteessa voinut häntä varkaudesta syytteeseen saattaa, tyydyin
ainoastaan panemaan "ankaran vastalauseen", jota hän ei viitsinyt
edes pöytäkirjaan merkitä.
 Tällaisista asioista meillä riitti kinastelua pitkin päivää. Vähällä piti,
ettei syntynyt tappelua siitä, kumpi enemmän toista rakasti.

Lopun aikaa me käytimme toistemme kauneuden ja jalojen

ominaisuuksien ylistämiseen, kuten vastanaineiden pyhä velvollisuus
on. Katri oli minun mielestäni täydellisin olento auringon alla, ja minä
hänen silmissään paras niistä monista miehistä, joita hän eläissään
oli ihaillut.

Vähitellen alkoi mitalin toinenkin puoli tulla näkyviin. Minä en

voinut itseltäni salata, että uudet hatut ja muut muotiesineet
anastivat Katrin sielunelämässä melkoisen tilan. Eikä hän
puolestaan voinut olla huomaamatta, että minä olin epäkäytännöllisin
kaikista miehistä päiväntasaajan tällä puolen. Mutta tietysti me
vaikenimme visusti näistä huomioista — sehän kuuluu rakkauden
olemukseen, — rakkauden, joka peittää virheet.

Kuitenkaan kaikitenkaan minä en voinut olla tuntematta suurta

muutosta, mikä minussa huomaamattani tapahtui niin sisällisesti kuin
ulkonaisesti. Hellällä, hienotunteisella tavallaan osasi Katri karistaa
minusta terävimmät särmät ja omituisuudet, jotka vanhanpojan
oloissa olivat kasvettuneet luonteeseeni kuin taula koivun kylkeen.
Kun rakastava ja itse rakkautta kaipaava olento vaati osanottoani ja
huolenpitoani, siirtyi oma tärkeä henkilöllisyyteni pakostakin toiselle
sijalle. Opittuani ymmärtämään häntä aloin samalla paremmin tuntea
itseäni. Koko maailma laajeni ja avartui tullessani huomaamaan, että
siihen kuului muitakin kuin minä yksin. Mikäli opin unohtamaan
itseni, sikäli alkoivat muut merkitä minulle jotakin. Ja sitä mukaa
hävisi myöskin toisten tuomitseminen, katkeruus ja ihmisviha.

Sanalla sanoen: tulin tuntemaan sen väitteen totuuden, että ken

tahtoo rakastaa kaikkia, sen täytyy ensin oppia rakastamaan yhtä.
NELJÄS LUKU.

Myötäjäisten laita on niin ja näin, mutta parempi jotain kuin ei mitään.

Pian puhui meille ääni vatsasta, ettei elämä ole paljasta kuhertelua
ja suutelemista. Rupesimme ajattelemaan Helsinkiin siirtymistä.
Minä ymmärsin, että taistelu leivästä tulisi tästäpuolin kahta
katkerammaksi, vaikka useat tutut aviomiehet väittivätkin, että
nuorenmiehen talous kuluttaa yhtä paljo, jopa enemmän kuin
perheen ylläpito vaatii.

Katri oli järkevä tyttö — tai rouvaksi meidän tästäpuolin onkin

häntä sanottava. Hän oli päättänyt edelleen pitää toimensa,
ansaitakseen lisää. Asetuin vastustavalle kannalle, koska kodin hoito
tuottaisi hänelle kylliksi työtä, mutta hän vakuutti suoriutuvansa
molemmista. Minä alistuin niinkuin oikean aviomiehen tulee — sitä
mieluummin, kun tiesin hänen tarkoittavan yhteistä parasta.

Mutta toisin oli sallittu. Liike oli kesän kuluessa vaihtanut

omistajaa, ja uuden hallinnon ensi tehtävänä oli palveluskunnan
vähentäminen. Siten joutui Katri käyttämättömäksi, ja se seikka tuotti
hänelle suurta mielipahaa. Mutta eihän asia ollut autettavissa.
 Ensi työksemme kaupungissa tuli asunnon hankkiminen. Ehdotin
säästäväisyyssyistä, että asuisimme aluksi kalustetussa huoneessa
ja kävisimme syömässä jossakin huokeanlaisessa ruokalassa. Niin
olin kuullut monien vastanaineiden tekevän. Sentapainen perhe-
elämä ei joka suhteessa vastannut Katrin toivomuksia, mutta ei hän
liioin tahtonut vastustavallekaan kannalle asettua.

Minä siis otin ja sommittelin näin kuuluvan ilmoituksen: "Nuori,

lapseton pariskunta haluaa vuokrata pienen, vaatimattomasti
kalustetun huoneen." Siihen tahtoi Katri tehdä pikku oikaisun, jotta
sepustus sai seuraavan muodon: "Nuori, toistaiseksi lapseton
pariskunta" j.n.e. Minä repesin nauramaan ja kysyin, tarvitsiko sitä
koko maailmalle toitottaa, että me toivoimme perillistä. Silloin
ymmärsi hänkin asian ja nauroi, että mikä se pistikään hänen
päähänsä tuon aatoksen.

Kun sitten menimme hakemaan vastausta, saimme niitä

kilokaupalla. Niiden mukaan haimme kortteeria, juoksimme
kokonaiset kaupunginosat ja korttelit, rappuja ylös ja alas, mutta
vasta illan tullen löysimme huoneen, josta saattoi ruveta
keskustelemaan. Se oli pieni ja viidennessä huonekerrassa, josta oli
verrattain kaunis näköala: takapiha ja naapuritalon autio tiiliseinä —
kattoja ja savupiippuja lukuunottamatta. Vuokra oli 50 markkaa
kuukaudelta valon ja lämmön kera, mutta Katri osasi tinkiä siitä viisi
markkaa. Minulta olisivat varmaan ottaneet 60 markkaa.

Seuraavana päivänä lähdin uudelle kiertomatkalle. Kävin

kaupungin kaikkien sanomalehtien toimituksissa tarjoamassa
kykyäni niiden palvelukseen. Kaikkialla oli vastaus sama: heillä oli
vakinaisten toimittajien lisäksi sellainen reservi ylimääräisiä, että se
tyydytti kysynnän kymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Eräässä
iltalehdessä kuitenkin luvattiin työtä sen jälkeen kun saivat kuulla,
että olin harjoittanut soitannollisia opintoja ja pystyisin hoitamaan
musiikkiarvostelua. Siinä sivussa saisin julaista lehden
kellarikerroksessa kaunokirjallisia tuotteitani. Laskin summittaisesti,
että jos olisin tuottelias, saattaisi palkkani nousta sataan markkaan
kuussa, mikä oli ruhtinaallinen tulo minun oloissani.

Samoihin aikoihin vilahti minulle leivän kanta toiseltakin taholta.

Tapasin kadulla muutaman tuttavani, maisterismiehen, joka kauppasi
hallussaan olevaa viikkolehteä. Asetuin epäröivälle kannalle, mutta
hänen onnistui todistaa, miten edullinen kauppa tulisi olemaan
minulle ja epäedullinen hänelle. Lehti oli suuresti suosittu, vakinainen
tilaajamäärä lähenteli viittätuhatta, mutta sen voisi helposti koroiltaa
kymmenkertaiseksi. Lisäksi oli sillä varakas ilmoittajapiiri. Minä en
malttanut olla kysäisemättä, miksi hän tuollaisen kultakanan laski
käsistään. Siihen hän vastasi, että hänellä ei ollut riittävästi aikaa
lehden toimittamiseen. Koska minulla oli aikaa enemmän kuin omiksi
tarpeiksi, suostuin kauppaan. Hinnaksi sovittiin 5,000 markkaa, josta
summasta minä kirjoitin vekselin.

Ylpeänä ja onnellisena kiiruhdin kotiin ilmoittamaan Katrille suurta

uutista. Mutta iloni ei, ihme kyllä, oikein tarttunut häneen.
Päinvastoin hän morkkasi minua, että olin ruvennut kauppoihin
ottamatta tarkempaa selkoa lehden kannattavaisuudesta.

"Elä ollenkaan huolehdi", sanoin minä. "Siitä lehdestä minä teen

Suomen enimmin levinneen. Siinä on meille oikea kultakaivos.
Luonnollisesti pitää alussa jonkun verran kiinnittää rahoja, mutta sitte
menee kaikki kuin rasvattu."

Ei Katri sen enempää moittinut, kun näki, millä innolla minä

asiaani ajoin.
 Yhteiselämämme oli alussa niin sopusointuinen ja onnellinen kuin
se voi olla kahden ihmisen välillä, jotka ymmärtävät ja rakastavat
toisiaan. Tosin minä olin poikamiespäivinäni tottunut vapauksiin,
jotka eivät oikein sopineet avioelämän kehyksiin. Vaikka minussa oli
seuramiestä mahdollisimman vähän, kaipasin toisinaan toveripiiriä,
suurempaa seuraa, leikinlaskua, poikamaisia kujeita. Mutta Katri
osasi taitavasti järjestää niin, etten milloinkaan päässyt
ikävystymään. Hän täytti toivomukseni ennenkuin olin ehtinyt sitä
ilmaisemaankaan. Illat istuimme yhdessä, Katri käsitöitä tehden,
minä katsellen hänen sievien kätöstensä näppärää leikkiä tai lukien
ääneen jotakin. Toisin ajoin keskustelimme enemmän tai vähemmän
tärkeistä elämän kysymyksistä. Ja joskin useasti oltiin vastakkaista
mieltä, ei väittelymme koskaan muuttunut kiihkeäksi, vielä
vähemmän riitaiseksi.

Katri ei ainoastaan ollut vaimoni; hän oli samalla ystävä, toveri,

elämänkumppani sanan kauneimmassa merkityksessä.

Kuitenkin kaikitenkin huomasin, että Katri oli kuvitellut avioliittoa ja

perhe-elämää toisenlaiseksi. Hän kaipasi oikeata kotia, omaa
taloutta, missä hänellä oli johto ja sananvalta. Yllättääkseni hänet
minä kerran sanoin:

"Jospa meillä sentään olisi varoja hankkia huonekaluja, niin

vuokraisimme oman huoneuston."

"Oletko sinäkin sitä ajatellut! Tiedätkö, minä suunnittelin sitä jo

silloin kun naimisiin menimme, jopa ennemminkin", sanoi Katri ja
säteili niin kirkkaasti kuin olisi armas aurinko paistanut minua silmiin.

Koska meillä oli setäni lahjoittama summa pankissa, päätimme

hankkia vaatimattoman kaluston, päästäksemme alkuun.
Onnistuimme vuokraamaan keittiön ja kamarin 60 markalla. Eräänä
päivänä meillä oli hirveä pinnistys ja päänvaiva, johon oman kodin
sisustaminen oli aiheena. Katri harppoi pitkin askelin seinästä
toiseen, mittasi välimatkoja, puheli ääneen itsekseen ja teki
kustannusarvioita. Koska minäkin arvelin itselläni olevan
äänioikeuden, virkahdin ajatuksissani: "Minkäslaisen sängyn sitä
oikein hankkisi, pari- vaiko…"

"Sänkykö se tässä nyt on ensimäinen! Tyhmyri!" torui Katri

loukkaantuneena muka. Vähästäpä nokastuu, tuumin ja sanoin: "Ei
suinkaan tässä permannollekaan käydä pitkäkseen."

"Tyhmyri! Tyhmyri!" kertasi hän ja pyöritti sormeaan minua

osoittaen.

Minua halutti tehdä hänelle kiusaa. "Lapsen vaunujako sinä sitten

aiot lähteä ostamaan!"

"Tyhmyri! Kolminkertaisesti tyhmyri!" hän mutisi ja kurkoitti

varpaisillaan pitkin seinää niin korkealle kuin sormenpäillä yletti,
mutta kadotti tasapainonsa ja putosi lattialle istualleen, jotta
mätkähti. Minulta pääsi aika nauru. Sitä hän ei huomannut, vaan
höpisi itsekseen:

"Metri ja kuusikymmentä sentimetriä… Piironki sopii paraiten

nurkkaan. Tuohon tulee sohva ja tuolit, tuossa on pöydän paikka…"

Sitte hän puhui vielä monenmoista, mutta niin hiljaa, etten voinut
kuulla.

Minä huomasin, ettei tässä jäänyt pienintäkään rakoa minun

viisaudelleni; siksi vaikenin kuin kakluuni. Tietämättömyyteni sai pian
virallisen vahvistuksen, kun Katri sanoi:

"Te miehet ette tajua talousasioista tämän taivaallista, mutta

kuitenkin sekaannutte kaikkeen ja olette muka myös
ymmärtävinänne jotakin."

"Milloin minä olen viisaudellani röyhennellyt?" kysyin. Hän vastasi

siihen, että nyt hänellä oli tarkalleen tiedossa, miten isoja ja minkä
mallisia huonekaluja otetaan.

Arvelimme, että 500 markkaa riittäisi huonekaluihin. Katri kehui

tuovansa tärkeimmät keittokalut kotoaan; paistinpannun ja sen
semmoiset saisi lainaksi naapureilta.

Koko seuraava päivä meni huonekalujen valikoimiseen,

tinkimiseen ja kulettamiseen. Katri se oikeastaan sen tehtävän
suorittikin. Minun osakseni jäi vain — maksaminen. Ja hauskaahan
oli, että edes sen verran sain olla mukana tässä tärkeässä
edesottamisessa.

Aamulla komensi Katri minua ottamaan hattuni ja seuraamaan

häntä. Sain kunnian kantaa vasua ja arvasin siitä, mihin matka piti.
Torilta lähdimme ylöspäin. Minulla oli täysi työ kantamisessa.
Matkalla pysähtyi Katri kirjakaupan ikkunalle, mikä sai minut suuresti
ihmettelemään. Ensi kertaa hän näet tällaiseen paikkaan eksyi —
useimmiten hän seisahtui muotikaupan edustalle.

"Kah, siinähän on Zolan romaani: 'Naisten paratiisi.' Sitäkö mielesi

tekee?" kysyin.

"Tiedätkö, mikä on 'naisten paratiisi'? No — keittiö! Ja minä haen

keittokirjaa", selitti Katri.
 Ja hän tarttui minua hihaan ja veti perässään kirjakauppaan. Siellä
hän tilasi tiskille koko keittokirjavaraston, valikoi, vertasi ja arvosteli,
kyseli hintoja ja osti vihdoin paksun nidoksen. Sitte hän käski minun
maksaa ja lähti.

Mutta olisittepa nähneet sitä häärinää ja touhua, mikä kotona

syntyi, tai tunteneet sen katkun ja käryn, joka keittiöstä lähti. Näytti
siltä kuin olisi ollut tulossa pidot sadalle ihmiselle, jotka eivät pariin
viikkoon olleet suuruksen murenaa suuhunsa pistäneet. Kuului
kerran niin ankara pihinä, että minä ryntäsin keittiöön luullen
onnettomuuden tapahtuneen. Katri tuli vastaan pitkä, valkea esiliina
vyöllä ja hihat olkapäihin käärittyinä ja käski minun pysyä poissa,
kunnes hän saa ruuan valmiiksi. Häveten uteliaisuuttani hiivin
takaisin ja päätin, että tulkoon soppa hyvä tai huono, minä en
sekaannu naisten askareihin.

Katri oli nyt omassa elementissään, ja minun teki hyvää katsella,

miten tyytyväinen ja onnellinen hän oli. Kun vihdoin istuuduimme
puhtaalla liinalla verhotun pöydän ääreen, tunsimme ensi kerran
oman kodin esimakua.

Päälaji Katrin ruokalistassa oli erästä sotkua, joka näytti olevan

puuron ja vellin sekasikiö. En malttanut olla tiedustamatta, mikä
moinen herkku oli nimeltänsä.

"Se on muhennosta", selitti Katri viisaan näköisenä.

"Eikö sillä ole sukunimeä?"

Katri mainitsi mutkikkaan vieraskielisen nimen — liekö ollut

syyrian- vai arabiankieltä. Minä yritin lausua saman, mutta silloin
meni koko "muhennos" väärään kurkkuun, ja minä huomasin, että
kieliopinnot ruokapöydässä ovat enemmän haitaksi kuin hyödyksi.

"Ei tämä juuri kummalle maistu minun suussani", rohkenin

arvostella.

Mutta sitä ei minun olisi pitänyt tehdä. Katri otti ja sanoi:

"Se riippuu siitä, että sinun suussasi on vika. Mutta ei saa moittia
mitään sen vuoksi, ettei satu sitä ymmärtämään. Sinäkin kirjoitat
hämäriä, käsittämättömiä runoja, mutta siitä huolimatta minä luen
niitä, vieläpä kiitänkin."

"Ahaa! Jos siitä on kysymys, niin voinhan minäkin kiittää, vaikka

totta puhuen tämä herkku käy yli minun ymmärrykseni."

Katri uhkasi toisella kertaa; valmistaa vielä suuremman yllätyksen.

Lupasi laittaa "vanukasta".

Syötyämme kysyin, eikö rouvalla sattumalta ollut mitään

jälkiruokaa.

"Tuossa on!" sanoi hän ja suuteli minua. "Saako olla lisää?"

"Samahan tuo, jos sinulta liikenee", sanoin minä.

"Sitä lajia minulla on varastossa pitkäksi aikaa", vakuutti Katri ja

suuteli toisen ja kolmannen kerran, ja vielä monta kertaa lisäksi.

Pöydästä noustessa kiitin ja sanoin:

"Totta puhuakseni ei sinun 'muhennoksesi' minua erikoisemmin

miellyttänyt, mutta jälkiruoka oli kerrassaan verratonta."
 Katri näytti ylen onnelliselta, kun edes siten olin tyytyväinen.
Hänen kunniakseen olkoon sanottu, että hän pian omin päin oppi
niin taitavaksi ruuanlaitossa, että olisi kyennyt tyydyttämään
suuremmankin herkkusuun vaatimukset kuin minä satuin olemaan.
Sillä jos toden sanon: yksipuolisempaa ruokalistaa on mahdoton
kuvitella kuin se, jota minä poikamiespäivinäni olin seurannut. Vai
mitä sanotte tällaisesta ruokajärjestyksestä: aamiaiseksi leipää,
perunaa, silakkaa; päivälliseksi perunaa, silakkaa, leipää; illalliseksi
silakkaa, perunaa, leipää. Vaihtelu ilahuttaa!

*****

Oikeastaan minun pitikin tässä luvussa puhua myötäjäisistä, mutta

siitä asiasta voisi kirjoittaa erityisen kirjan. Tyydyn toteamaan, että
tyhjin käsin ei köyhinkään tyttö miehelään lähde. Eikä Katrikaan.
Liinavaatteitakin hän toi pari vasullista, joita oli äitinsä kanssa
neulonut parin kolmen vuoden aikana ennen häitä. Eikä hän ollut
niinkään vähän ylpeä latoessaan niitä lipaston säilöihin.

Muun hyvän mukana Katri toi uuteen kotiin ison laatikollisen

kirjeitä — rakkauskirjeitä tietenkin! Eivät naiset muunlaiseen
kirjevaihtoon ryhdykään kuin hätätilassa. Nähdessäni, miten
hellävaroen hän arkistoansa piteli, alkoi mieltäni hyvin
ymmärrettävistä syistä kaivella. Vaadin häntä polttamaan koko
töskän, koska hän nyttemmin oli minun yksityisomaisuuttani. Hän
suostui sillä ehdolla, että minäkin poltan kaikki naisilta saamani
kirjeet. Väitin, ettei minulla sellaisia ollut, mutta niin lopulta kävi, että
minunkin täytyi vetää esiin muistojeni kätköt. Ennen polttamista
luimme kaikki läpi. Minun on tunnustettava, että joltisellakin
mielenkarvaudella luin "hellimmistä tervehdyksistä", "ikuisista
uskollisuusvaloista" ja "polttavimmista suudelmista". Katri puolestaan
luuli erään minun kirjeeni nojalla voivansa päättää, että minä olin
joskus ollut kihloissa jonkun toisen kanssa. Eikä siitä jutusta selvitty
ilman kyyneleitä — kuinkas muuten! Minä vakuutin, että olin monta
kertaa ollut kauheassa vaarassa joutua kihloihin, mutta aina
suoriutunut voittajana, kunnes Katri tuli ja vangitsi minut lopullisesti.

Kun näin olimme tehneet tiliä menneisyydestämme, heitimme

koko kirjevaihtomme keittiön pesään. Sitte pani Katri kahvipannun
tulelle sanoen ettei meillä ollut varaa hukata niin kallisarvoista
polttoainetta kuin rakkauskirjeet ovat! Oli miten oli: iloinen valkea
siitä tuli, ja hyvälle se kahvi maistui.

Katrin tuomien tavarain joukossa oli muuan paperiin kääritty esine,

jota minä alussa arvelin kuvastimeksi. Mutta kun kääre poistettiin, tuli
esiin vanha, pölyttynyt maalaus, jonka mustunut kehys todisti, ettei
taulu eilispäivänä ollut siveltimestä lähtenyt. Pidin sitä koholla ja
sanoin:

"Mikähän poropeukalo tämänkin on töhertänyt!"

Kun Katri ei vastannut, lisäsin leikkisästi:

"Tässäkö ne ovat sinun myötäjäisesi?"

Mutta sitä minun ei olisi pitänyt sanoa. Se haavoitti häntä

kauheasti.
Kyyneleet tulvivat esiin, ja hän sanoi:

"Tiesithän sinä, että minä olin köyhä. Miksi sitten otit minut?"

Miten kaduinkaan sanojani! Koetin lohdutella: "Katri kulta! Ei ollut

tarkoitukseni loukata. Sinä olet tuonut maailman parhaat myötäjäiset:
uskollisen, rakastavan sydämen. Se on paljoa enemmän kuin minä
ansaitsenkaan."

Muuta ei tarvittu: Katri hymyili taas kyyneltensä lomasta, vieläpä

nauroikin ja sanoi: "Tahdotko kuulla taulun historian?"

"Historian! Onko sillä sellainenkin?"

Otin taulun lähemmin katsellakseni, sillä Katrin sanat olivat äkkiä

tehneet kuvan mielenkiintoiseksi.

Se oli noita madonnankuvia, joita vanhan ajan mestarit niin

hartaasti maalasivat: Jumalan äiti lapsineen. Mutta millä
antaumuksella olikaan aihetta käsitelty, — mikä neitseellinen
puhtaus kuvastui äidin maahanluodusta katseesta, ja mikä
jumalallinen hohde heijaili lapsen pään ympärillä, jota sädekehä —
kauan sitten tummennut — kaunisti! Katselin kuvaa kuin lumottuna.
Se alkoi elää, melkeinpä liikkua silmissäni.

"Kuulehan, Katri! Madonna on sinun näköisesi", sanoin minä.

"Oletko sinäkin sen huomannut! Moni väittää samaa", myönsi Katri

hymyillen.

"Mutta historia?"

"Niin, historia. Kaikki tietoni supistuu siihen, että se on kulkenut

suvussamme perintönä satoja vuosia. Siitä kerrotaan, että se tuottaa
onnea ja että madonna kuulee rukouksen."

Nyt nauroin minä vuorostani:

 "Emmehän me ole kuvain kumartajia. Katolisissa maissa
rukoillaan
Jumalan äitiä ja muita pyhimyksiä."

"Uskovatko he todella, että neitsyt voi auttaa?"

"En tiedä. Kysyin kerran nuorelta naiselta, joka kuului katoliseen

kirkkoon. Hän vakuutti, että Maria kuulee rukouksen."

Olin uudelleen ottanut kuvan esille. Samassa putosi lattialle

rypistynyt paperi, joka oli ollut pistetty kehyksen taakse. Tuskin olin
ottanut sen, kun Katri hyökkäsi kimppuuni ja koetti riistää sen
minulta.

"Et saa, kuule! Anna se tänne! Hyi, kun olet ilkeä!"

Hän sieppasi paperin, mutta minä pidin urheasti puoliani, joten se

repesi kahtia. Onneksi jäi alku minun käteeni.

"Mitä, runo!" huudahdin.

"Tuossa! Ota loppukin!" huusi Katri ja heitti minulle puoliskonsa.

Sovitin palaset yhteen ja luin:

MADONNA.

Ma katson kuvaa lapsosen ja pyhän, puhtaan neitsyen, ja

sydämeni heltyy ain': Madonna, kuule huutoain!

Jumalan äiti, miksi niin

sa painat lasta parmaisiin
kuin kohtalonsa aavistain! —
Madonna, kuule huutoain!
 On ilta, päivä mailleen käy,
mut ystävääni vain ei näy.
Oi, etkö helly itkustani!
Madonna, kuule huutoain!

Oi neitsyt puhdas taivahan,

oi lapsi, Poika Jumalan,
sa auttaos mua murheissain!—
Madonna, kuule huutoain!

Oot puhdas yli kaikkien,

mut minä kurja syntinen.
Ah, jospa pyhyytes ma sain!
Madonna, kuule huutoain!

"Kuka on sen kirjoittanut? Katri! Sinä!" huudahdin.

"Niin, minä. Mutta et saa nauraa. Se on niin tuhma. Se oli hetken

oikku, päähänpisto."

Liikutettuna kysyin:

"Missä, milloin on se syntynyt?"

"Siitä on kauan. Olimme äsken tutustuneet. Istuin yksin eräänä

iltana.
Olin ikävissäni. Epäilin rakkauttasi. Sinä näytit niin kaukaiselta,
saavuttamattomalta. Silloin sattuivat silmäni madonnankuvaan
seinällä.
Huokaukseni sai rukouksen muodon."

"Kuuliko madonna rukouksesi?"

 "En tiedä, mutta seuraavana päivänä tapasimme, ja suruni oli
laihtunut."

Minusta tuntui ihmeelliseltä, kuin olisin joskus itse kokenut samaa.

"Ja sinä uskot, että madonna tuottaa onnea?" kysyin.

"En. Mutta sen uskon, että madonna tuntee itse onnea. Katso,
miten kiihkeästi se painaa lasta rintoihinsa!"

"Katri!"

Hän kietoi kätensä kaulaani ja sanoi:

"Madonna rakastaa. Ja se, joka rakastaa, on onnellinen."

Minä vedin hänet rinnoilleni.

"Niin, Katri, sinä olet oikeassa. Se, joka rakastaa, on onnellinen.

Rakkaudessa yksin on oikea, pysyvä onni."

Aurinko sukelsi samassa esiin, sen säteet lankesivat viistoon

madonnankuvan yli. Ajan himmentämä sädekehä sai ikäänkuin
uuden loisteen… näytti siltä kuin olisi Jumalan äiti lapsineen
hymyillyt meille — meille, jotka rakastimme ja olimme onnelliset
rakkaudessamme…
VIIDES LUKU.

Minä saan vihdoin vakinaisen viran — holhoojatoimen.

Tuli syksy, vuodenaika, joka Helsingissä on niin pitkä, pimeä ja

ikävä. Myrsky ravisteli puita, meri vaahtosi valkoisena, taivas vetisteli
ikäänkuin itkien kesän kadonnutta kauneutta.

Ränsistyneet, puolilahot ihmiset, setä Samulin kaltaiset, valittivat

vaivojansa: millä oli nuha ja kurkkukatarri, millä reumatismi ja
influensa; monet tuskin tiesivät, mikä heitä vaivasi, mutta ruikuttivat
muiden mukana.

Katri ja minä emme valittaneet. Olimme nuoria, terveitä,

elämänhaluisia. Meillä oli elämä edessä ja luotimme tulevaisuuteen.
Olin vielä kerran koettanut saada vakinaista tointa, mutta yritys
päättyi yhtä surkeasti kuin kaikki edelliset. Pettymys ja ajanhukka oli
ainoa tulos — kuluista puhumattakaan. Nähtävästi oli minulla huono
onni elämän suurissa arpajaisissa.

Senpä vuoksi pidinkin kynsin hampain kiinni

sanomalehtimiestoimestani. Mutta menestyksestäni on paras olla
puhumatta. Olin joutunut ristituleen, jossa minua yhtäältä pommitti
lehden johtokunta, toisaalta lukijat ja yleisö. Onnettomuudekseni olin
musiikkiarvosteluissani kirjoittanut vilpittömästi eräistä varsin
keskinkertaisista, mutta yleisön jumaloimista taiteilijoista. Ja siitäkös
melu nousi! Sain kuulla kunniani — mikäli sitä minulla vielä oli.
"Julkiset vastalauseet" ja "ankarat paheksumiset" koristivat parin
viikon ajan lehden yleisön-osastoa. Minä kuittasin kaikki säälivällä
hymyllä. Sitä pahempi oli, että johtokunta antoi minulle viimeisen
varoituksen, — koska sellaista hävyttömyyttä oli ennenkin
tapahtunut, että minä uskalsin olla jossakin makuasiassa eri mieltä
kuin pääkaupungin sivistynyt musiikkiyleisö. Luvattuani ruveta
kiittämään kaikkia esityksiä, hyviä niinkuin huonojakin, sallittiin minun
armosta ja suosiosta pitää laihatuloinen toimeni.

Kahta hullummin oli viikkolehteni laita. Kuten ennustettiin tuli siitä

kultakaivos, mutta ei sellainen, joka tuottaa kultaa, vaan pohjaton
kaivo, joka nieli vanhatkin säästöni. Ostaessani lehden siirtyivät sen
velatkin minulle. Ja jos kohta ne eivät itse asiassa mahdottomat
olleetkaan, tekivät ne minun hoikkaan kukkarooni tuntuvan loven.
Heti alussa sain suorittaa viidettäsataa markkaa, ja kummiakin oli
kauppahinta vielä maksamatta. Vakituisia tilaajia ei lehdellä ollut
tuhattakaan, ja ilmoittajapiiri supistui muutamiin punssiliikkeisiin,
jotka uhkasivat keskeyttää ilmoittamisensa, koska siitä ei ollut
vastaavaa etua. Huomattuani, että olin pistänyt pääni permeen,
päätin siirtää vahingon, s.o. myydä lehden, mutta en osunut
löytämään ketään yhtä tyhmää kuin itse olin ollut. Katrille en
kehdannut puhua asiasta halaistua sanaa, siihen olin liian ylpeä.
Ihmettelin vain, miten ystävä voi niin pahasti toisen pettää. En
ymmärtänyt, että liike-elämässä oma voitto on ensi sijalla, ystävyys
toisella.

*****
 Kesken kaiken tuli toiselta taholta uusia huolia.

Koleana, sateisena päivänä istuessani artikkelini ääressä soi

ovikello. Katri tuli ilmoittamaan, että nuori neiti kysyi minua. Hän
näytti hämmästyneeltä, oli kenties mielikuvituksessaan jo luonut
historian nuoruuden lemmitystä, hyljätystä rakastajattaresta,
jollaiseen nuoret rouvat ovat erittäin taipuvaisia.

"Mitä hän tahtoo?" kysyin tyynenä kuin ei käynti olisi minua

vähääkään liikuttanut.

"Mistä minä tiedän! Surupuvussa hän on", sanoi Katri.

Viimeisten sanojen vaikutus minuun oli omituinen. Laskin kynän

kädestäni ja menin eteiseen.

"Sirkka! Sinä!" pääsi minulta. Tartuin tytön käteen, jota likomärkä

hansikas peitti.

Sisareni tytär seisoi siinä puolilyhyessä hameessa vielä, suruharso

kasvoilla, tukka kahdella paksulla palmikolla. Tervehdykseksi hän
puolittain niiasi, puolittain kumarsi, aivan kuin tietämättä kumpi
paremmin soveltuisi hänen ikäiselleen.

Tehtyäni hänet tutuksi Katrin kanssa veimme vieraamme sisälle.

"Eihän sinulla poloisella ole edes sateensuojaa. — Miten löysit

tänne?" kysyin.

Katri meni keittiöön, jättäen meidät kahden. Mieliala muistutti

hautajaistunnelmaa.
 "Miksi sinun piti kadottaa äitisi! Jumala sen tahtoi", sanoin
tietämättäni, mikä toi nuo sanat suuhuni.

Ääneti vaipui nuori tyttö kokoon tuolillaan ja tyrskähti katkeraan

itkuun. Hiukan tyynnyttyään hän kuivasi kyyneleensä ja katseli
kostein silmin alaspäin. Hänen surussaan oli jotakin ylevää ja
kaunista. Sirkka-rukka! Tuskin oli muutama vuosi kulunut hänen
isänsä kuolemasta — ja nyt riisti kohtalo häneltä äidin. Yksin, orpona
oli hänen kuljettava elämänsä. Mitä se merkitsee turvattomalle,
seitsemäntoista täyttäneelle tytölle, sitä tuskin käsitämme me, joita
vanhempien hellä huolenpito ohjaa maailman liukkaalla tiellä.

Hän huokasi syvään, loi kyyneleiset silmänsä minuun ja sanoi:

"Me odotimme enoa hautajaisiin, mutta eno ei tullut."

"Se tuli niin odottamatta, matkakin oli pitkä, ja…"

Hän meni eteiseen, toi käsilaukkunsa, otti kirjeen ja antoi minulle.

"Äiti lähetti tämän kirjeen. Hän kirjoitti sen vähää ennen

kuolemaansa."

Kirje oli kyhätty kuolevan kuumeisella, vapisevalla kädellä ja

kuului:

"Rakas veljeni!

Kun joskus saat tämän, ei minua enää ole elävien joukossa.

Viimeinen ajatukseni kohdistuu Sirkkaan. Hän oli ainoa lapsemme,
silmäterämme. Miten jaksaa hän kulkea yksin, turvattomana elon
myrskyjen läpi! Kuitenkin valitessani sinut holhoojaksi tiedän hänen
kasvatuksensa joutuvan hyviin käsiin.
 Hän saa itse kertoa asiastaan. Hän siirtyi koulussa
seitsemännelle luokalle. Tarkoitukseni oli, että hän jatkaisi lukujaan
ja siinä sivussa kehittäisi musikaalisia lahjojaan, mikäli koulutöiltä
jää aikaa. Ylioppilaaksi tultuaan saa hän antautua musiikin alalle,
johon hänellä on suuret lahjat ja palava halu.

Sirkan perimän omaisuuden uskon täydellä luottamuksella sinun

hoitoosi. Sen pitäisi riittää, kunnes hän kykenee itse huolehtimaan
toimeentulostaan. Jos Jumalan tahto on, että hän joskus joutuu
avioliittoon, toivon sinun huolehtivan siitä, että hän saa kunnollisen
elämänkumppanin.

En jaksa enempää. Kuolema seisoo kynnyksellä ja odottaa.

Jumala siunatkoon sinua ja rakasta tytärtäni! Viimeinen

tervehdys siskoltasi

Kaarinalta."

Vaikka vaivoin saatoin pidättää kyyneleitäni, koetin hillitä

liikutustani, sillä pelkäsin saattavani tytön uudestaan itkun valtaan.

Katri oli hommannut kahvit. Juodessa sanoi Sirkka

matkatavaroidensa vielä olevan asemalla. Hänen oli mentävä
matkailijakotiin, kunnes ehti hankkia asunnon. Katri lupasi järjestää
niin, että Sirkka saisi asua luonamme siihen mennessä, vaikka
meillä olikin ahdasta. Hotelli on huono koti, siellä käy kaikenlaista
väkeä, — nuoren, kaupunkioloja tuntemattoman tytön ei ole hyvä
sellaiseen asettua.

Kun Katri kuuli, että Sirkka tulee asettumaan kaupunkiin, sanoi

hän:
 "Voi, kun emme tienneet! Olisimme vuokranneet yhden huoneen
lisää. Olisi ollut hauskaa, kun olisimme olleet kaikki yhdessä. Minäpä
kuulustelen, eikö tässä talossa ole yksityistä huonetta vapaana."

Sirkka kiitti liikutettuna, ja Katri riensi keittiöön hommiinsa.

Neuvottelimme Sirkan opinnoista ja omaisuuden hoidosta. Hänen

perintönsä teki noin kymmenentuhatta markkaa rahaa, pari
velkakirjaa ja muutamia pankinosakkeita. Äiti oli toivonut, että
omaisuutta pidettäisiin säästeliäästi; olisi käytettävä etupäässä
korkoja. Musiikkiopistossa hän työskentelisi aluksi ylimääräisenä
oppilaana, jollaisena hänellä olisi vapaus sovittaa tuntinsa kouluajan
mukaan. Hänen pianiinonsa oli myyty huutokaupalla, koska sen
kulettaminen olisi ollut hankalaa. Aikomus oli ostaa hänelle uusi
Helsingissä.

Katri oli pannut, liikekannalle koko keittotaitonsa. Ja hyvin hänen

valmisteensa vajosivat niin hyvin omaan väkeen kuin vieraaseen.
Emäntä pyyteli anteeksi, ettei ollut arvannut hankkia mitään erikoista
vierasta varten, ja minä katsoin sopivaksi selittää, että jos olisi osattu
odottaa Sirkkaa, niin toisenmoinen juhlapöytä olisi katettu.

Tyttö-parka joutui hämilleen näistä kohteliaisuuksista. Häntäkö

varten olisi kannattanut varustaa — hänhän oli vaivaksi muutenkin!
Kävi ilmi vielä kerran, että sukulaisten kesken kursaillaan enemmän
kuin ventovieraiden parissa.

Päivällisen jälkeen oli Sirkan käytävä kaupungilla ostamassa

oppikirjoja ja nuotteja. Katri ja minä lähdimme oppaiksi, koska tytön
olisi ollut vaikea löytää oudossa kaupungissa.
 Sade oli lakannut. Asteltiin yhdessä keskikaupunkia kohti. Sirkka
herätti vastaantulijoissa huomiota surupuvullaan. Moni nainen näytti
kadehtien katselevan häntä; naiset nyt kerta kaikkiaan luulevat, että
musta pukee heitä erinomaisesti. Mutta vielä enemmän herätti
Sirkka miehisen sukupuolen mielenkiintoa. Sirkka näet oli
viehättävän kaunis maalaisessa ujoudessaan ja
vaatimattomuudessaan. Se seikka herätti minussa monenlaisia
huolia, jotka liittyivät läheisesti minulle uskottuun
kasvattajatehtävään.

Sirkka meni ostoksilleen, ja me kävelimme myymälän edustalla.

Ymmärtäen, että naisten seurassa aina on puhuttava jotakin, sanoa
tokaisin paremman puutteessa leikillä:

"Etkö sinä toivo minun pian kuolevan, jotta saisit ruveta

kantamaan surupukua?"

Myönnän, että sanoissani oli melko annos ilkeyttä. Katri ei

kuitenkaan loukkaantunut, vaan sanoi:

"Luuletko, ettei musta minulle sovellu! Odotahan, niin saat nähdä."

"Siksikö kun minä kuolen!"

"Tyhmyri! Kuole vain — niin minä panen ylleni punaisen hameen."

"Saammepa nähdä!"

Sirkka tuli käärö kädessä. Kirjakauppa-apulaiset kurkistelivat

ikkunasta, mihin päin hän menisi.

Lähdimme musiikkikauppaan. Sirkka osti Beethovenin

piaanosonaatit ja puheli innostuneena, ettei ole mitään niin ihanaa
piaanolle sävelletty — mikä seikka sai minut ihmettelemään hänen
hyvää makuansa. Näyttelimme Sirkalle kaupungin merkillisyyksiä ja
lähdimme kotiin.

Hänen vuoteensa tehtiin väliaikaisesti keittiöön. Matkan vaivoista

väsyneenä tyttö nukahti pian. Katri ja minä keskustelimme koko illan
hänen tulevaisuudestaan. Ymmärsimme, että orvon kohtalo oli
lähinnä Jumalaa tästälähin uskottu meidän käteemme.

Sinä iltana ei uni tahtonut tulla silmääni. Tunsin edesvastuun

raskaan painon lepäävän hartioillani ja itseni kovin heikoksi näin
vaikeaan tehtävään, jonka epäkäytännöllisyyteni teki kaksin verroin
vaikeaksi.

Katrikaan ei ollut nukkunut, ja minä ilmaisin hänelle huoleni.

"Tässä ei riitä ihmisvoima. Täytyy rukoilla Jumalaa", sanoi hän

vakavasti.

"Niinpä rukoile!"

"Sinua asia lähemmin koskee."

"Minä en osaa. Siitä on kauan, kun olen rukoillut. Äidin kanssa

lapsena rukoilin usein."

Näin Katrin nousevan ja polvistuvan. Sitten kuulin hänen hiljaa

lausuvan:

"Rakas Jumala taivaassa! Sinä olet suuri ja voimallinen — Sirkka

pieni ja heikko. Suo meidän olla hänelle isänä ja äitinä! Auta häntä
edistymään koulussa, anna hänen oppia laulamaan ja soittamaan
oikein kauniisti! Ja suo hänen lopuksi päästä onnellisiin naimisiin!
Aamen!"

"Sekö sinusta on pääasia?" sanoin minä.

"Tietysti! Mikä sinusta on tärkeämpää? Kotona rukoilimme usein

äidin kanssa, että Jumala soisi minulle hyvän miehen. Ja hän
kuulikin rukoukseni."

"Voi teitä hupsuja!"

"Sinä hupsu olet!" sanoi Katri, käänsi selkänsä, potkaisi minua ja

käski:

"Vie pois kylmät jalkasi! Ne ovat kuin jääpuikot."

Sen sanottuaan hän nukkui. Mutta minä valvoin vielä kauan.

Tuntui niin omituiselta. Tuolla nukkui Sirkka viattomuuden unta,
ulkona myllersi kaupunki kuin myrskyinen meri tuhansine vaaroineen
ja viettelyksineen. Kuka voisi orpotytön onnellisesti kulettaa kuohujen
läpi!

Samana hetkenä, jona uni minut yllätti, kohosi huuliltani hiljainen

huokaus: "Jumala siunatkoon Sirkkaa!"
KUUDES LUKU.

Eräs vierailu ja sen seuraukset.

Emme onnistuneet saamaan Sirkalle asuntoa samasta talosta, niin

hartaasti kuin sitä toivoimmekin. Mutta Katri oli kuullut, että saman
kadun vastapäisessä talossa otettiin täysihoitolaisia. Koska tahdoin
olla kasvattaja enkä paljas taloudenhoitaja, ilostuin saadessamme
hänet sijoitetuksi lähelle, jotta saattoi parhaiten valvoa hänen
asioitaan. Siirrettyämme tavarat asemalta ryhdyin puuhaamaan uutta
soittokonetta. Hyvä sen piti olla, ja niinpä maksoinkin siitä 1,400
markkaa. Kauppias kehui, että minä tein edullisen kaupan.
Myöhemmin sanoi eräs tuttavani, että samoja koneita sai 1,200
markalla. Liian myöhään tuli mieleeni, mitä kaikkea kahdellasadalla
markalla olisi voinut hankkia.

Helsingin vilkas syksy esitti Sirkalle niin paljon uutta ja harvinaista,

että hänen surunsa pian alkoi tasaantua. Ja kun hänellä ei vielä ollut
sanottavasti tuttavia, antautui hän koulutyöhönsä ja musiikkiinsa
kaikella sielunsa innostuksella. Soitonopettaja kehoitti häntä
rupeamaan yksinomaan harjoittamaan musiikkia, mutta äiti-vainajan
toivomusta noudattaen hän tahtoi suorittaa ensin ylioppilastutkinnon,
saadakseen taiteilijalle tarpeellisen yleissivistyksen.

Naisille ominainen avomielisyys ja puheliaisuus teki Katrista ja

Sirkasta pian mitä parhaimmat ystävykset. He sinuttelivat toisiaan
ensi päivästä lähtien, ja heillä oli tuhansia pikkuseikkoja kerrottavana
toisilleen. Ylen syvällisiin asioihin he eivät antautuneet:
enimmäkseen pohdittiin vierailuja, kavaljeereja ja muotiuutuuksia.
Mutta niissä he osoittivatkin hämmästyttävää asiantuntemusta ja
monipuolisuutta.

Minä huomasin piankin jääväni sivuhenkilöksi. Jos joskus yritin

puuttua puheeseen, annettiin minun ymmärtää, ettei miehen sovi
pistää nenäänsä naisten asioihin, koska hän ei niitä ymmärrä.
Kerran kesken heidän puhelunsa otin vapauden virkkaa:

"Eduskunnalla on tänään tärkeä istunto. Ratkaistaan

satojentuhansien tilattomien kohtalo."

Siihen suvaitsi Katri vastata:

"Älä sinä, Kalle, aina puhu turhia. Meillä on tässä tärkeitä asioita."

Ja hän alkoi kehittää uutta väitelmää, jonka mukaan vanhan hatun

voi pukea niin, että se ottaa ja näyttää ihan uutukaiselta.

Minun suhteeni Sirkkaan muodostui arkaluontoisemmaksi ja vaati

suurta varovaisuutta. Toisaalta ei sopinut liiaksi rajoittaa hänen
vapauttaan, mutta samalla oli hänet varjeltava kaupunkielämän
vahingollisilta vaikutuksilta. Pakostakin jäi meidän väliimme
jonkunlainen etäisyys. Tyttö kyllä kertoi minulle opinnoistaan ja
ulkonaisista oloistaan, mutta harvoin hän minulle sydäntään avasi.
Sanalla sanoen: minä en ollut hänelle muuta kuin holhooja.
Omaisuutensa hoidossa hän jätti minulle täydellisesti vapaat kädet.
Kun kerran aioin neuvotella hänen rahojensa sijoituksesta, keskeytti
hän pian sanoen:

"Ei se asia minua liikuta. Eno saa tehdä niinkuin parhaaksi

katsoo."

Aivan kuin ei olisi ollut kysymys hänen rahoistaan, vaan minun tai
jonkun muun!

*****

Setä Samuli oli useasti kutsunut meitä luokseen, mutta monien

puuhiemme vuoksi oli käynti lykkäytynyt. Eräänä sunnuntaina
tullessamme kirkosta sanoi Katri:

"Katsos, tuolla menee setäsi!"

Käännyin katsomaan, mutta setä se ei ollut.

Luultavasti se oli joku toinen vanhapoika, joka myöskin sairasti

reumatismia ja siten muistutti setää.

Iltapäivällä ehdotti Katri, että vihdoinkin tekisimme vierailun. Hän

oli utelias tutustumaan sedän vanhanpojan-kotiin. Minun täytyi
suostua, vaikka tiesin, että setä syksyisin aina oli äreä ja pahalla
tuulella. Olihan Katri jos kukaan luotu saamaan juroimmankin
vanhanpojan hyvälle tuulelle, — siitä minulla oli mieskohtainen
kokemus.

Kun olimme tulleet kadulle, sanoi Katri äkkiä:

 "Ei, mutta kuule! Meidän pitää ottaa Sirkka mukaan. Hänellä ei ole
täällä ketään, jonka luo mennä."

"Mitäpä nuoresta tytöstä kärtyisen vanhanpojan seuraan", estelin

minä muistaen sedän karkeapuheisuuden.

"Päinvastoin, setä on mielenkiintoinen. Minä viihdyn oikein hyvin

hänen seurassaan."

Eikä Katri hellittänyt ennenkuin minä suostuin.

Sirkka asui kolmannessa huonekerrassa. Jo ulkoa kuulimme

soittoa. Portaille tultua pysähdyimme kuuntelemaan. Katri aikoi
soittaa ovikelloa, mutta minä kielsin. Sävelten tenho tempasi minut
mukaansa. Olin monta vuotta sitten kuullut Sirkan soittavan, mutta
miten toiselta kuuluikaan se nyt! Kosketus oli varma ja joustava,
esityksessä tietysti kaipasi syvyyttä, mutta tytöltä, joka vielä oli
melkein lapsi, ei voinut vaatia mestarin tulkintaa.

Sirkalla ei ollut aavistusta tulostamme. Hän jatkoi soittamistaan.

Kuullessaan oven aukeavan hän kääntyi äkkiä, punehtui ja tuli
hämilleen.

"Jatka vain! Se on Beethovenia", sanoin minä.

"Ass-duur-sonaatti. Miten kaunis se on! Pidän siitä erittäin paljon."

"Etkö soittaisi meille koko sonaattia alusta loppuun?" pyysin.

Hän ei mitenkään olisi tahtonut, valitti sormiensa jäykkyyttä.

Vihdoin hän kuitenkin suostui pyytäen, ettemme arvostelisi ankarasti.