The Invisible Republic: The Economics

of Socialism and Republicanism in the

21st Century Robbie Smyth
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/the-invisible-republic-the-economics-of-socialism-and
-republicanism-in-the-21st-century-robbie-smyth/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Work of Reading: Literary Criticism in the 21st

Century 1st Edition Anirudh Sridhar

https://ebookmass.com/product/the-work-of-reading-literary-
criticism-in-the-21st-century-1st-edition-anirudh-sridhar/

Corrections in the 21st Century Frank Schmalleger

https://ebookmass.com/product/corrections-in-the-21st-century-
frank-schmalleger/

Couple relationships in the 21st century Fink

https://ebookmass.com/product/couple-relationships-in-the-21st-
century-fink/

Global Health Nursing in the 21st Century 1st Edition,

(Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/global-health-nursing-in-the-21st-
century-1st-edition-ebook-pdf/
Mediated Terrorism in the 21st Century 1st Edition
Elena Caoduro (Editor)

https://ebookmass.com/product/mediated-terrorism-in-the-21st-
century-1st-edition-elena-caoduro-editor/

Scandal And American Politics In The 21st Century Busby

https://ebookmass.com/product/scandal-and-american-politics-in-
the-21st-century-busby/

Thatcherism in the 21st Century: The Social and

Cultural Legacy 1st ed. Edition Antony Mullen

https://ebookmass.com/product/thatcherism-in-the-21st-century-
the-social-and-cultural-legacy-1st-ed-edition-antony-mullen/

Systematic Social Observation of the Police in the 21st

Century John Mccluskey

https://ebookmass.com/product/systematic-social-observation-of-
the-police-in-the-21st-century-john-mccluskey/

Pedagogical Stylistics in the 21st Century Sonia

Zyngier

https://ebookmass.com/product/pedagogical-stylistics-in-the-21st-
century-sonia-zyngier/
The Invisible
Republic
The Economics of Socialism
and Republicanism in the
21st Century

Robbie Smyth
The Invisible Republic
 Robbie Smyth

The Invisible Republic

The Economics of Socialism and Republicanism
in the 21st Century
Robbie Smyth
Faculty of Journalism and Media Communications
Griffith College
Dublin, Ireland

ISBN 978-3-030-86733-1    ISBN 978-3-030-86734-8 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-86734-8

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2022
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Preface

First some harsh words. Ireland today is a flawed society in a failing world.
The aspirations of the 1916 revolutionaries have not been met. The prom-
ises of the 1916 Proclamation and the 1919 Democratic Programme for
Government have been discarded, the UN Declaration of Human Rights
is flouted at home and abroad. Our freedom and rights as individuals and
communities are subject to a growing number of coercive constraints.
In our world today people are still hungry and homeless, people still go
to war and some people still attempt to rule and exploit others and most
importantly people still rebel against all of this. It seems that there are
some elements of life that are unchanging.
As a republican activist in Sinn Fein and writing in An Phoblacht rebel-
lion was and is the driving force of the republican pulse, the reason we
entered the political arena in Ireland. We, I, believe the Ireland of today is
not the ideal one, not the perfect one and that there is still a struggle for
basic freedoms and justice. The sites and places of that struggle might have
changed in the years since the 1994 IRA cessation and the 1998 Good
Friday agreement, but the need to take a stand, and to take action, is as
necessary, as relevant as ever.
Part of the problem of comprehending this state of coercion is that any
attempt to even think about describing or quantifying the scale of eco-
nomic and political change in the world over the last ten or even 20 years
seems an intractable task. The transformations are so vast and so complex.
For example, there are the technological and societal impacts of com-
puter technology, the internet, mobile and now ‘smart’ phones, the digital
communication technologies that drive these products and the

v
vi PREFACE

accompanying framework of complex networks, as well as information,

communication and entertainment products that flow unceasingly from
this supposed computopia.
Then there are the mass economic upheavals such as the triumph of the
market system over the state capitalism of the soviet bloc, a conquest sym-
bolised so aptly in the fall of the Berlin Wall and the end of the Cold War.
Now there are the new wars in the post 9/11 world, and yet another
global economic crisis the aftershocks of which are still being felt around
the world. But perhaps the most difficult process to quantify is the grow-
ing realisation on the planet of the scale of environmental destruction
humans have inflicted on this world. These events, these processes are just
some of the examples of the profound ways who we are, how we live and
how we see ourselves has changed.
In the world of today, the Ireland of today, all of these issues are rele-
vant to the way society takes decisions about how and why it does things,
and it is for this reason that this book had to be written. It offers a repub-
lican viewpoint of what is the best way to run a society. It is not a blue
print, nor a manifesto, it is a series of essays about what I think are impor-
tant economic issues and problems.
This book was written how I think a lot of us live our lives, full of good
intentions, with a lot of false starts, and then periods of diligence, short
bursts of 15 or 20 minutes grabbed here and there and so maybe it should
be read that way too. I have tried to generate the text that you could just
pick any page, begin at a bolded out heading and read to the end of the
page. The pieces and the thinking underpinning them are interlocking but
they also stand alone, I hope!
It is just another stone thrown in what is an endless battle of ideas
about the best way to run a society. I hope the ideas here aren’t just rele-
vant to Ireland today, but will also be transferable and understood in other
times and other places.
In this book I am attempting two things. The first is to characterise
political events as a particular arena of conflict between a path to freedom
and ongoing attempts to coerce and exploit the world’s citizens. Secondly
I want to show that the theories and ideas developed in the eight chapters
didn’t emerge from a political vacuum, they are the product of not just my
musings on the economic society we live in today, but are ideas rooted in
the experience of hundreds of years of political conflict.
 PREFACE vii

This book offers a view on the battleground now in the long road to
freedom of the people from subjugation, exploitation, whether it was the
feudal imperialisms of Europe or the oligopolistic capitalism that sprung
from the industrial revolution. It is a road with detours and at present
what seems an impasse as a new Dickensian society threatens to emerge.
I felt a need to write this, a compulsion at times. So maybe give it 15 to
20 minutes and if that goes well, maybe another 15.
A start could be to read my conclusions outlined below in the form of
nine principles. It might seem foolish or strange to give away the ending!
However, this gives an insight into my approach, and how my thinking
emerges in the accompanying text. In a small way the opening pages of
Wittgenstein’s Tractatus Logico-Philosophicus influenced me, and I prob-
ably deserve to be made fun of because of this. However, I sincerely believe
that we need in this century be able to explain our key ideas simply and
clearly, and that is what I have tried to do here.

The Principles of Socialist Republicanism

in the Twenty-First Century

1. Individual freedom entails living in a state absent from coercion and

exploitation.
2. We cannot be free as individuals unless we can exercise economic
and political choices.
3. Republican freedom is conditional on a recognition of social inter-
dependencies and the guarantees of equality of opportunity, access
and treatment for citizens.
4. Money is not a neutral benign entity. Too often money is used to
enslave and exploit. The renting of money resources should be
entirely under the remit of a democratically formed government.
5. Markets will always tend towards oligopolies that seek to profit from
their dominance and this is the rationale for market regulation.
6. To underpin the principles of social justice some goods should not
be for sale, should not be able to be purchased. The provision and
distribution of these goods should be regulated by society’s demo-
cratically formed institutions.
7. Entrepreneurship is an exercise of republican freedom.
viii PREFACE

8. We can only understand our society if we measure its activities, pro-

cesses and outcomes accurately and comprehensively not just in
terms of money.
9. Business cannot enjoy rights on a par with an individual citizen. The
person is sovereign.

Dublin, Ireland Robbie Smyth

 Acknowledgements

This book couldn’t have come to me without the road map, the historical
trail created by the lineage of republican thinkers, who over the years
informed my thinking. Theobald Wolfe Tone, Robert Emmet, Thomas
Davis, Fintan Lalor, Padraig Pearse and James Connolly are the giants that
deserve acknowledgement and also to be much more widely read today. It
was writers and thinkers like Ernie O’Malley, Constance Markievicz, Liam
Mellows, Peadar O’Donnell, Sean Cronin, Bernadette Devlin and Gerry
Adams who initially introduced these thinkers to me. Any mistakes in my
interpretation of these giants is entirely my own responsibility.
On a personal level I want to acknowledge Kevin Gill for support at the
earliest of days, Micheal McDonnacha who saw a writer in me and gave me
a desk in An Phoblacht. Seosamh MacCarthaigh introduced me to so
many ideas and concepts and many more ideas in the years that this book
was simmering away.
Lastly to Jane, Sorcha and Diarmuid for unerring support, belief and
always thinking that writing while sitting at the kitchen table or on the
couch was the most natural thing to do.

ix
 Contents

1 The Invisible Republic: An Introduction  1

The Battles of Ideas: An Alternative History of Ireland   1
Losing the Battle   3
Controlling the Channels of Communication   5
The Emmet Example   6
Innovative Republicans   7
Redefining Irish Freedom  10
Back to Irish Freedom  12
The Invisible Republic Uncovered  15
The ‘Willing Republic’: We Can Do Better  16
A ‘Fair Go’  18
The Power of Fraternity  19
The Challenge of Running the National Economy  22
The Radical Response  27
Wolfe Tone, Individual and National Freedom  28
Davis: “World Would Be a Factory”  28
Lalor’s Reconquest of Ireland  29
Preserving the Status Quo  30
References  34

2 Rights and Money 37

Introduction—The Inequalities of Money  37
Inequality of Fiscal Policy  39
The Issue of Interdependencies  41

xi
xii Contents

Money and Wages  44

Money’s Real Power  48
Too Much Money  51
Postscript: Digital Money  51
References  52

3 Market Systems 55
The Market System an Introduction  55
The Key Questions Are  55
The Great Recession and Ireland  57
The NAMA Example  58
Markets and the Environment  60
The Consumption Problem  61
The Power of the Market  62
The Question of Infrastructure  63
What the Market System Actually Delivers  65
Threats to Market Efficiency  66
Prices and Demand  69
The Real Power of Information in the Market System  70
Conclusions  72
References  73

4 Socialism: Principles, Practice and Possibilities 75

What’s in a Name?  75
Themes of Socialist Republicanism  77
The Origins of Socialism  78
Social Ownership  81
Goods Not for Sale  83
The Education Example  86
The Healthcare Example  87
State Role  88
Ensuring Economic Equality  89
Courses of Action  91
The Market Intervention Record  93
A Socialist Republican Perspective  94
Why Equality  95
Conclusions  96
References  97
 Contents  xiii

5 The Republican Entrepreneur 99

The Importance of Entrepreneurship  99
A Republican Philosophy of Work, Creativity and
Entrepreneurship 101
Republicans and Entrepreneurs 102
Profits and Entrepreneurs 103
The Republican Entrepreneur 105
Encouraging and Supporting Entrepreneurship 107
The Problems of Directing Entrepreneurship 110
The Worker in an Entrepreneurial Economy 111
Failure of Understanding 112
Economic Mimicry and Other Policy Failures 113
Lessons Learnt 114
Bureaucracy of Enterprise Development 115
The Next Decades of Jobs 119
Knowledge of the Twenty-first Century Economy 122
What Sort of Workplace? 126
Multiple Economies 127
Entrepreneurship Across the Multiple Economies 128
References 129

6 Counting the Republic133

Introduction 133
Examples of Institutional Counting in Ireland Today 136
Counting Freedom 139
What We Do and Don’t Count 139
Algorithms, Nudging and Digital Counting 142
Counting for Planning 143
The Republican Roots of the Irish Public Sector 146
Conclusion 148
References 148

7 Business Theologies151
Introduction: Business Heresies 151
Why We Might Need Firms 152
Firms: A Short History 153
Powers of Firms 154
The Power of the Firm and the Individual 158
xiv Contents

An Environmental Example 161
The Privatisation Example 162
Is There an Alternative to Firms? 170
Sinn Fein, the Media and Business 172
State Banks 172
Sinn Fein and Privatisation 174
Public Spending 176
Back to the Question of an Alternative to Firms 177
Oligopoly and Size in Retail Markets 178
What’s Wrong with Below Cost Selling? 179
Co-Operatives and Alliances 180
Innovation and Responding to Social Change 180
The Value of Firms 181
References 181

8 Conclusions183
Economic Coercion 184
Illusion of Consumption Freedom 186
Wrong Career Choice 188
Wrong Economy 189
Solution of Good Government 190
The Markets Made Me Do It 191
Democracy Has Been Kidnapped 193
Final Themes 197
The Problem of Complexity 199
Competitive, Collaborative Creative? 200
Searching for Solutions 200
Helping the Invisible Republic Become Real 201
The Principles of Socialist Republicanism in the Twenty-first
Century 201
References 202

Index203
 CHAPTER 1

The Invisible Republic: An Introduction

The Battles of Ideas: An Alternative History

of Ireland

We are not free in Ireland today. We often have the illusion of freedom,
but our guarantees of this are entirely conditional and often arbitrary.
Money, status, wealth, social class and power might bestow an illusion of
untested freedom on us, a perception of freedom, but in reality we are in
an imperfect world and state.
The ideas, propositions and arguments in this book come from a drive
to comment on the world as it appears to me today and the concept of
seeing that world as a battle of ideas. This is one way to characterise this
experience. Viewing Irish history over the past 250 years as a battle of
ideas is at first at difficult task. It is easier or perhaps more comfortable to
view conflict in Ireland as one of geography, territory or control of
resources. This vista creates a history of disagreement and violent clashes
where we have the planter in a sixteenth and seventeenth century standoff
with the dispossessed natives, or as an eighteenth century competition for
arable land in a subsistence based agri-economy or as a twentieth century
dispute over partition. In the emerging twenty-first century it is not yet
clear where the battle lines are drawn but there are a myriad of areas of
disagreement between the political establishment on one hand and those
who seek to defy and rebel against it on another. It would not be right to
dismiss these aspects of the conflict in Ireland, but what is more important
is to site them in another context.

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature 1

Switzerland AG 2022
R. Smyth, The Invisible Republic,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-86734-8_1
2 R. SMYTH

That being said it should be noted that perhaps the most annoying
perception of the conflict in Ireland over the last 50 years is that of it being
a religious one, but this raises the question as to who benefits by having
the conflict portrayed in such perpetually antagonistic loaded terms.
The New York Times in this era stands out as one of the great papers in
English, but they still persist in using this twisted viewpoint in its termi-
nology and makes you wonder what hope there is for the other media if
this is the standard being set. Have a look at the Times in 2006 where
Gerry Adams and Martin McGuinness are described as leaders of the
“main Roman Catholic party” (Quinn, 2006). Or more recently in 2017
after the death of Sinn Fein’s Martin McGuinness, the New York Times
wrote of “bombings and killings that raged from the 1960s to the 1990s
between Protestant and Roman Catholic forces” (McFadden, 2017).
For republicans it is possibly the most exasperating representation of
modern Irish culture, particularly as inter religious conflicts are probably
the shortest chapter in Irish history and modern Irish society’s rush
towards secular archetypes in the late twentieth century is unparalleled in
the world today. That such a transformation was effected in the Irish
psyche undermines any claim that religion was a tangible reason for long
term conflict. Yes, there was wholesale sectarianism perpetrated by the
British in Ireland and the failed attempt in the twentieth century to create
a Catholic theocracy in the 26 Counties showed again an elite in power
willing to use religion as a means to maintain influence and control, but in
both cases religious issues were fostered by elites, by the political establish-
ment, to hold power unjustly and not because of any deep seated religious
beliefs held by the actual population.
There were in fact other more deeply held and believed ideologies in
conflict in Ireland and my aim in this text is to look on history for this
context as being about these competing, conflicting ideologies and beliefs
in an economic context. In this case the perspective proposed is to con-
sider past eras as a battleground of competing ideas and in particular to
look on the last 250 years plus from the era of Swift, Grattan and Burke
through to the present day.
First there were the British monarchists, with their feudal agricultural
oligarchy on one side replaced by a capitalist plutocracy in later years.
Alongside this you had the Irish oligarchs and plutocrats of the twentieth
and twenty-first centuries who were and still are more than willing to rec-
reate the British capitalist hegemony years later on their own terms.
 1 THE INVISIBLE REPUBLIC: AN INTRODUCTION 3

Then you had those who resisted and at various junctures drove the
country to revolution. Central to the resisters’ side was and still is the ide-
ology of republicanism; however there was a packed opposition and other
political movements many of them republican in nature also filled out the
revolutionary ranks particularly as the pace of economic and social change
quickened in the late nineteenth century. Not only were republicans resist-
ing but they were also part of a much larger movement campaigning for
cultural and national rights, the equality of women and workers, as well as
a just democracy on the island. There are also in every era pseudo false
revolutionaries, but more on that later.
This process is repeated in many other societies whether it is the USA
of the 1770s, the French Revolution, the Levellers and the Chartists in
Britain, the Indian National Congress, Cuba in the 1960s, South Africa in
the twentieth century, Central and South America in any decade you care
to pick, North Africa and parts of the Middle East in the twenty-first cen-
tury Arab Spring. The drive towards a real process of liberation is part of
the base essence of positive humanity.
There was and still is also the reality of people who have been pushed
too far, exploited and abused, who rebelled because the harshness of their
economic and political reality meant that this course of action could be no
worse from the dire circumstances they already found themselves in. The
pictures in 2010 of Mohammed Bouazizi, a street vendor in the Tunisian
town of Sidi Bouzid, who set himself on fire in a protest at the harassment
and exploitation he endured on a daily basis is an apt example for the
power of rebellion. His actions were the catalyst for the Arab Spring
(Abouzeid, 2011).
In my years as a republican activist I have always taken strength and
inspiration from the simple experience of sitting and listening to the strug-
gles and campaigning plans of local groups and their strategies to grow
Sinn Fein in their area. There is no glamour to these meetings, the chairs
hard, the halls often cold, the time always late and pressing. Yet the people
moved on driven to take action again the wrongs and injustices they
believed filled the world around them.

Losing the Battle

Victory in this battle of ideas would mean wielding power and the bad
news for republicans, especially socialist republicans is that they lost an
important round of this conflict in the aftermath of the war of
4 R. SMYTH

independence and the resulting partitioned Ireland. The good news is that
it is also a battle without end, so there is always a chance to return to com-
bat. The battle of ideology was just as important as the physical conflict in
the streets and across rural Ireland and though it was fought in these are-
nas it was also a conflict with widely differing settings.
It was fought in the parliament in Dublin and London, as well as
through public meetings, street speeches and other political forums, but
also through books, pamphlets and newspapers. In the twentieth century,
broadcast radio and TV media were added to these existing avenues and
the censorship of this message from radio and television in Britain and
Ireland shows how important the channels of communication are to airing
struggling conflicting competing ideas and views about what is happening
in society. Now in a new century the internet and other new so called
‘social’ media join the fray as sites of struggle in the competition for whose
reality, whose interpretation of what was true and untrue will be believed
by the general public and more importantly—who would get to take the
important political decisions that give structure and meaning to every-
day life.
Victory in the battle of ideas means simple things like deciding what
constitutes a crime, who builds the roads and the schools, how do our
hospitals work, how will our housing be planned and built, what will our
workplace be like, what relationships will our society, our island, forge
with the other societies surrounding it, where do the rights of an individ-
ual citizen begin and end.
We know republicans lost the battle as the statelets on the island today
have few of the characteristics and values that republicans would include in
their vision of a free Ireland. The positive interpretation of this state of
play is that the republican ideals still endure and despite all attempts to
undermine, isolate and dilute these principles, they spring back, as new
generations have over the years embraced the core values underpinning
what a just equal Ireland would be.
And now republicans on the island are in a stronger position today
politically than at any other time since the months after the 1916 rising,
their ideological rationale is once again potent and never more relevant to
the political and economic environment of the day. Hopefully, if you read
this text in 50 or 100 years, you would find republican ideas still active and
still relevant to how a society decides how to live. Proving this rationale of
the enduring logic of republican struggle is a core theme of this text.
 1 THE INVISIBLE REPUBLIC: AN INTRODUCTION 5

However, there is an element of wishful thinking on my part here,

because in the short term focus on the economic downturn since 2008,
there have been some gains for Sinn Fein politically, albeit with no guar-
antee that they are deeply rooted within the 26-County electorate, there
has not been a parallel embracing of republican ideals even though there
is perhaps increased discussion at an elite level about the rhetoric of a
republic. Whether this signals a long term shift in public perceptions or in
how elites and key communicators frame social and political debate we
don’t really know.
In this decade of centenaries, 2013 to 2023, there has been a resuscitated
interest and discussion in the actions, motivations, writing and speeches of
the republicans involved in the 1916 rising. But as to how long this interest
will endure, I for one, can’t predict. I never foresaw the scale of the positive
interest in the 1916 commemorations and am intrigued at the renewed
pride and interest in the Rising and the 1916 Proclamation. In 2019,
there is some interest in the 1919 Democratic Programme of the first Dail,
but it is unclear if there is a wider public cognisance of the importance of
this assembly and how the promises of the January 1919 declarations were
not kept.

Controlling the Channels of Communication

One reason for the loss of the battle of ideas that still holds true today was
the fact that republicans rarely controlled the arenas and channels of com-
munication. In the time of Henry Grattan, parliament was the premier
arena of political communication. The voices and opinions raised here
offered more weight than the street radicalism and dissent of the time that
was thriving in Dublin and Belfast. Even when events like the Dublin food
riots of 1795 took the national attention for a short while, normal service
was resumed and ultimately it was the response of the parliament and
Dublin Castle that shaped public discourse and determined policy making.
Jim Smyth’s the Men of No Property (1998) is an excellent insight into the
street politics of the time.
A way of explaining the importance of perception and how that
influences opinion both today and in previous eras is found in the term
“Grattan’s Parliament”. Grattan was but one voice in this parliament and
yes he was a dominant figure who managed to effect substantial political
change. It was however short lived, ultimately reversed and with the Act
of Union, Grattan’s parliament was effectively dismantled.
6 R. SMYTH

There must have been political voices and opinion opposed to Grattan.
It was they who eventually won the battles of the day. He lost. It seems
too expedient that their names are not that easily remembered and that in
the following decades as the republican struggle evolved we often seem to
know more about those who failed than the British elite that vanquished
the generations of republican activists.

The Emmet Example

Another example of the importance of the actual forum political discussion
is happening in is found in the example of Robert Emmet. Emmet’s
rebellion pictorially is remembered mostly in a portrait drawing of Emmet
and contemporary prints of his speech from the dock and subsequent exe-
cution. Again like Grattan Emmet’s protagonists are forgotten even
though they were the victors at the time.
Emmet’s speech from the dock is the other legacy of this time, and is
important for two reasons, the first being its enduring legacy and the sec-
ond being the issue of where and how the speech was made.
Emmet spoke from the dock. He had little control over the setting.
Much of his speech is spent defending his actions rather than outlining a
vision of the type of Ireland he was fighting for. He was time constrained,
limited and interrupted in his oration, there were for many years compet-
ing versions of what he said and it is only now that space is given to other
revolutionaries of the time such as Anne Devlin. The actual discourse of
what Emmet said has been diluted down into the closing sentence where
he states, “When my country takes her place among the nations of the
earth, then, and not until then, let my epitaph be written” (O’Day &
Stevenson, 1992, p. 16). And so for the vast majority of people Emmet
has been like Grattan sanitised into a safe relatively uncontroversial histori-
cal figure.
There is an equally powerful element of the speech when Emmet
responds to the charge that he was an ‘emissary of France’. The lines are
found in some versions and was reproduced by the OPW in Dublin,
according to Wikisource. In this section Emmet addresses Ireland, and
says, “Oh, my country! Was it personal ambition that influenced me? Had
it been the soul of my actions, could I not, by my education and fortune,
by the rank and consideration of my family, have placed myself amongst
the proudest of your oppressors? My country was my idol. To it I sacri-
ficed every selfish, every endearing sentiment; and for it I now offer
 1 THE INVISIBLE REPUBLIC: AN INTRODUCTION 7

myself” (Wikisource, 2017). Here is the essence of the transcending power

of the republican ideal. We want a society where your circumstances of
birth, and your perceived social class is a not a constraint or a determinant
on your citizenship, this point I return to later.
Though not in the dock today, republican comment and analysis still
often has to be heard in the context of an analysis given in the context of
responding to allegations and accusations rather than getting to the core
of outlining what is a compelling vision of a better society.

Innovative Republicans
Getting access to the means of communication became a priority for
republicans in the late eighteenth and nineteenth centuries. They were
quick to use the new mediums and the nineteenth century in particular is
littered with newspapers, pamphlets and books which were widely read.
For example in Tone’s time the Belfast based Northern Star, 1792 to
1797, had a circulation of 4000 copies (Bigger, 1894) and a cheap
abridged version of Paine’s rights of man was circulating again by the
thousand in book form and in lengthy extracts printed in newspapers of
the time (Smyth, 1998, pp. 92–93). It is estimated that the reach of the
Northern Star was far wider than the circulation as the paper’s articles
were read aloud at United Irishmen meetings with some putting a figure
of at least six readers to every copy sold (Smyth, 1998, p. 29).
The success of The Nation, a weekly newspaper founded by Thomas
Davis, Charles Gavan Duffy and James Blake Dillon (O’Sullivan, 1944) is
another example of early republican media innovators. Its first edition had
12,000 copies printed and at its height had an estimated weekly readership
of 250,000 (O’Sullivan, 1944, p. 44). The creation of reading rooms by
the Young Irelanders and the Repeal Association was another facet of
republican innovation in creating channels of communication to their
activist base, along with spinoff publications and imprints such as the Spirit
of the Nation, the Library of Ireland and The Voice of Ireland.
In the nineteenth and early twentieth century republicans were prolific
writers and printers of news, fiction, literature and a lot of rhetoric. Pearse
and some of the other executed 1916 leaders were good examples of these
versatile writers whose interests moved from politics to philosophy to lit-
erature. One example is that of James Connolly who was not just a politi-
cal activist but also a writer, a newspaper founder and an orator of renown,
Another random document with
no related content on Scribd:
kirurgia vallan lohduttomana sentähden ettei hän ollut saanut leikata
päivän suurimpia kuuluisuuksia Saksan keisaria, joka oli antanut
professori Hilmacherin poistaa itsestään jonkun visvarakon, ja
ihmenäyttelyn kääpiönaista, joka nieltyään noin satasen naulaa ei
tahtonut antaa avata vatsaansa, vaan joi itsepintaisesti risiiniöljyä.

Pyhä-Sylvanus, joka oli pysähtynyt musiikkikaupan näyteikkunan

eteen, tarkasteli Sigismundus Duxin rintakuvaa ja huudahti sitten
äkkiä suureen ääneen:

— Mutta tuossahan on juuri se, jota etsimme! Tuossa on

onnellinen mies!

Rintakuva, joka oli hyvin näköinen, esitti säännöllisesti ja ylväästi

muovailtuina tuollaisia sopusointuisia ja täyteläisiä kasvoja, jotka
muistuttavat maapalloa. Tuo suuri säveltäjä, vaikkakin hän jo oli kalju
ja vanha, näytti siinä yhtä herttaiselta kuin komealta. Hänen
päälakensa kaartui kauniina kuin kirkon holvi, mutta hänen hieman
suuri nenänsä sensijaan piti kiinni tyvestään aivan maallisella,
vantteralla halukkuudella ja tukevalla otteella; tasaisen leukaparran
sisältä pistivät näkyviin lihalliset huulet ja aistillisuutta ja Bakkuksen
palvelusta todistava suu. Niin, juuri tuollainen oli se nero, joka
sävelsi kaikkein pyhimmät oratoriot ja kaikkien intohimoisimman ja
aistillisimman teatterimusiikin. — Kuinka, jatkoi Pyhä-Sylvanus,
emme ennen ole tulleet ajatelleeksi Sigismundus Duxia, joka niin
täysin siemauksin nauttii tavattomasta maineestaan, — joka on
kylliksi taitava käyttääkseen kaikki sen suomat edut hyväkseen ja
juuri tarpeeksi hullu säästyäkseen korkean aseman aiheuttamista
ikävyyksistä ja pakollisista velvollisuuksista, — Sigismundusta, joka
on henkevin ja aistillisin kaikista neroista, onnellinen kuin jumala ja
rauhallinen kuin eläin — joka lukemattomissa rakkausseikkailuissaan
näyttää yhdistävän mitä hienoimman herkkätuntoisuuden mitä
raaimpaan kyynillisyyteen!

— Hänellä on rikas luonnonlaatu, — myönsi Nelilehti. Hänen

paitansa ei voi tehdä muuta kuin hyvää Hänen Majesteetilleen.
Menkäämme pyytämään sitä.

Heidät johdettiin suojamaan, joka oli avara ja kaikuva kuin joku

konserttikahvila. Kolmiaskelmaiselle korokkeelle sijoitetut urut
peittivät osan seinästä lukemattomilla pilleillään. Puettuna upeaan
myssyyn ja kirjailtuun viittaan Sigismundus Dux sepitteli uusia
sävelmiä, ja hänen sormiensa kosketuksesta syntyi sointuja, jotka
saivat sielut läikähtämään ja sydämet sulamaan. Noilla kolmella
purppuraverhoisella askelmalla virui hänen jalkojensa juuressa
joukko naisia, komeita, suloisia, pitkiä, hentoja, käärmemäisiä,
pyöreitä, hempeän pehmeitä ja valtavan uhkeita, mutta kaikki yhtä
kiihkeitä ja lempeensä hiutuvia, kaikki rakkautensa ja pyyteensä
kaunistamia. Suojama oli täynnä ihmisvilinää, siinä nuoria
amerikattaria, israelilaisia rahamiehiä, valtiomiehiä, tanssijattaria,
laulajattaria, katolilaisia pappeja, protestanttisia, budhalaisia; siinä
mustia ruhtinaita, pianonvirittäjiä, sanomalehtimiehiä, lyyrillisiä
runoilijoita, impressarioita, valokuvaajia, miehiä naisen ja naisia
miehen puvussa. He kaikki muodostivat vain yhden ainoan suuren,
sekavan, tunkeilevan, yhteensulautuvan ihailijajoukon, jonka
yläpuolella pylväiden, kynttiläjalkain ja kattokruunujen korkeudessa
vyöryi tuo joka hetki uusi ja notkeakuvioinen hartausmusiikki. Koko
tämä ääretön kansa oli haltioitumisen huumaama; tämän tilaisuuden
nimenä oli "intiimi matinea".

Urut vaikenivat. Kokonainen pilvi naisia pimitti siinä

silmänräpäyksessä mestarin, joka hetkittäin pilkahti siitä puoleksi
näkyviin niinkuin kirkas tähti vaipuakseen sitten heti jälleen takaisin.
Hän oli lempeä, mairitteleva, liukas ja viettelevä. Hän oli erittäin
herttainen, ei sentään narrimaisempi kuin oli tarvis, suuri niinkuin
maailma ja pikkuinen kuin lemmenjumala; hymyillen hän näytteli
harmaan partansa keskestä pikkulapsen hampaitaan, jaellen kaikille
helppotajuista ja sievää imartelua, joka ihastutti kuulijaansa; mutta
sanoja oli mahdoton pitää mielessään, niin hennon ohuita ne olivat,
joten siis koko niiden tenho jäi salaperäisyyden varjoon. Hän oli yhtä
ystävällinen ja hyvä miehillekin, ja nähdessään Pyhä-Sylvanuksen
syleili hän tätä kolmasti vakuuttaen pitäneensä häntä aina rakkaassa
ja lämpöisessä muistossa. Kuninkaan sihteeri otti heti vaarin
tilaisuudesta: hän pyysi saada puhua hänen kanssaan pari sanaa
kahden kesken kuninkaan puolesta, ja esitettyään hänelle
pääpiirteissään sen tärkeän tehtävän, joka hänelle oli uskottu, sanoi
hän:

— Mestari, antakaa minulle pai…

Hän keskeytti lauseensa nähdessään Sigismundus Duxin

piirteiden äkkiä pahasti vääristyvän.

Joku posetiivi oli ulkona kadulla alkanut jauhaa Keltaisten

narsissien polkkaa. Ja heti sen ensimäiset säveleet kuultuaan oli
suuri mies kalvennut. Tämä vuodenajan lempisävel oli erään köyhän
Pukki-nimisen nurkkatanssi-viuluniekan tekemä, joka muuten oli
aivan tuntematon ja kurjissa oloissa elävä. Ja tuo jo neljäkymmentä
vuotta kunnian ja rakkauden kruunaamana ollut mestari ei voinut
sallia sitä, että vähänkään ylistystä lankesi Pukki-raukan osalle; hän
tunsi sen sietämättömäksi omakohtaiseksi loukkaukseksi. Itse
Jumalakin on kateellinen ja suree ihmisten kiittämättömyyttä.
Sigismundus Dux ei voinut kuulla Keltaisten narsissien polkkaa
tulematta sairaaksi. Hän jätti yhtäkkiä Pyhä-Sylvanuksen,
ihailijajoukkonsa ja lempeen hiutuvain naistensa komean lauman
sekä kiiruhti pesukammioonsa oksentamaan ulos myrtyneen
sappensa.

— Hän on surkuteltava, — huokasi Pyhä-Sylvanus.

Ja vetäen Nelilehteä mukanaan takin liepeestä hän astui ulos

onnettoman sävelniekan talosta.
12. LUKU.

Onko pahekin avu.

Neljätoista pitkää kuukautta he kulkivat aamusta iltaan ja illasta

aamuun nuuskien kaupunkia ja sen ympäristöä, tehden huomioita,
tarkastellen ja kysellen turhaan. Kuninkaan voimat heikkenivät päivä
päivältä, ja hän oli jo saanut käsitystä sellaisen etsiskelyn
vaikeuksista; hän antoi sisäministerilleen käskyn asettaa
ylimääräinen valiokunta, jonka tehtävänä olisi herrojen Nelilehden,
Tuliaivon, Pyhä-Sylvanuksen ja Jääpohjan johdolla täysin
valtuutettuna salaisesti hankkia tietoja valtakunnan onnellisista
ihmisistä. Poliisipäällikkö luovutti ministerin huomautuksesta kaikkein
taitavimmat kätyrinsä valiokuntalaisten käytettäviksi ja pian etsittiin
pääkaupungissa onnellisia yhtä vimmatusti ja kiihkoisasti kuin
muissa maissa pahantekijöitä ja anarkisteja. Jos vain jotakuta
henkilöä epäiltiin onnelliseksi, niin heti hänet annettiin ilmi ja ruvettiin
häntä vakoilemaan ja pyydystämään. Kaksi poliisia oli asetettu
kaikkien onnelliseksi epäiltyjen ihmisten ikkunain alle, missä he
suurissa rautasaappaissaan marssivat edestakaisin hetkeksikään
vartiopaikaltaan väistymättä. Jos joku maailmanmies tilasi itselleen
aition Oopperassa, pantiin hän heti valvonnan alle. Jos jonkun
hevosystävän hevonen oli voittanut kilpa-ajoissa, pidettiin häntä
silmällä. Kaikkien rakkauskohtauksiin vuokrattavien talojen
toimistohuoneessa oli myös poliisiviraston asiamies, joka teki
muistiinpanoja tulijoista. Ja hra poliisipäällikön huomautuksen
johdosta, että hyve tekee ihmisen onnelliseksi, annettiin ilmi myös
kaikki hyväntekeväiset henkilöt, turvalaitosten perustajat, jalomieliset
lahjoittajat, hyljätyt ja uskolliset aviovaimot, uhrautuvaisuudestaan
tunnetut kansalaiset, sankarit ja marttyyrit, ja kaikki alistettiin
yksityiskohtaisiin tutkisteluihin.

Tämä valvonta painoi koko kaupunkia, mutta kukaan ei voinut

aavistaa sen syytä. Nelilehti ja Pyhä-Sylvanus eivät olleet
kenellekään uskoneet etsivänsä onnen paitaa, peläten, kuten jo
edellä olemme kertoneet, että kunnianhimoiset tai rahanahneet
henkilöt, teeskennellen omaavansa täydellisen onnen, saattaisivat
luovuttaa kuninkaalle muka onneatuottavana aivan kurjuuden,
murheen ja huolen saastuttaman alusvaatteen. Poliisin tavattomat
toimenpiteet herättivät levottomuutta ylhäisemmissä säätyluokissa,
ja koko kaupunki näytti olevan jonkun verran kuohuksissa. Useat
hyvin arvossapidetyt naiset joutuivat huonoon huutoon, ja
monenlaisia häväistysjuttuja syntyi.

Uusi valiokunta kokoontui joka aamu kuninkaallisessa kirjastossa

hra Nelilehden toimiessa esimiehenä ja herrojen Poran ja
Makiaviinin suosiollisesti avustaessa, jotka viimeksimainitut olivat
molemmat ylimääräisiä valtioneuvoksia. Joka istunnossa tarkastivat
he keskimäärin noin viisitoistasataa asiakirjaa. Neljä kuukautta
kestäneen istuntoajan jälkeen eivät he vieläkään olleet päässeet
onnellisen miehen jäljille.

Kun puheenjohtaja Nelilehti sitä valitteli, huudahti hra Makiaviini:

 — Valitettavasti tuottavat paheet ihmisille kärsimyksiä, ja kaikilla
ihmisillä on paheita.

— Ei minulla, huokasi hra Tuliaivo, ja minä olen siitä aivan

epätoivoissani. Paheeton elämä on pitkästyttävää, painostavaa ja
surullista. Pahe on ainoa huvi, mitä ihmisellä voi olla maailmassa;
pahe on olemassaolon ainoa väritys, se on sielun suola, hengen
kipinä. Mitä sanonkaan, pahe on ainoa omaperäinen, ainoa luova
voima ihmisessä; se on luonnon pyrkimystä nousta uusine
rakennelmineen luontoa vastaan, inhimillisen vallan voittoa
eläimellisestä vallasta, inhimillisen luomistyön kunnioimista
tuntemattoman luomistyön vastapainoksi, tietoisen maailman
kehittymistä itsetiedottoman kaikkeuden sijaan; pahe on ihmisen
ainoa omaisuus, johon hänellä on yksinoikeus, hänen todellinen
isäinperintönsä, hänen oikea avunsa, sanan syvimmässä
merkityksessä, koska sana avu on samaa juurta kuin auttaa.

Olen koettanut antautua paheelle; en ole voinut: siihen tarvitaan

neroutta, siihen tarvitaan rikkaita luonnonlahjoja. Teeskennelty pahe
ei ole mikään pahe.

— No tuopa kummalta kuulostaa, sanoi Nelilehti; mitä te sitten

oikeastaan nimitätte paheeksi?

— Minä nimitän paheeksi tavaksimuuttunutta taipumusta

sellaiseen, jota suurin osa ihmisiä pitää luonnottomana ja pahana;
tarkoitan sillä yksilöllistä moraalia, yksilöllistä voimaa, yksilöllistä
hyvettä, kauneutta, valtaa ja neroa.

— Olkoon menneeksi, sanoi neuvosherra Pora, voihan sen

selittää tuollakin lailla.
 Mutta Pyhä-Sylvanus vastusti ankarasti kirjastonhoitajan
mielipidettä.

— Älkää sitten puhuko mitään paheista, sanoi hän tälle, koska

teillä kerran ei niitä ole. Te ette tiedä siitä asiasta mitään. Minulla on
paheita, minulla, minulla on niitä useampiakin, ja minä vakuutan
teille, että minulla on niistä enemmän harmia kuin tyydytystä. Ei
mikään ole niin kiusallista kuin joku pahe. Sitä heittelehtii sinne
tänne, hehkuttaa mielikuvituksensa ja kuluttaa voimansa voidakseen
tyydyttää himonsa, ja heti kun se on tyydytetty, tuntee sitä kohtaan
ääretöntä inhoa…

— Te ette puhuisi noin, hyvä herra, väitti Tuliaivo, jos teillä olisi
kauniita paheita, jaloja, ylpeitä, ruhtinaallisia, pilvenkorkuisia ja
todellakin hyveellisiä paheita. Mutta teillä ei ole muuta kuin
häpeällisiä, pelokkaita ja naurettavia paheita. Te ette ole, herraseni,
mikään suuri jumalien halveksija.

Pyhä-Sylvanus oli ensin vähän loukkaantunut tällaisesta puheesta,

mutta kirjastonhoitaja todisti hänelle, ettei hänen sanoissaan piillyt
minkäänlaista solvausta. Pyhä-Sylvanus uskoi sen mielellään ja puki
ajatuksensa lopuksi seuraavaan viisauslauselmaan:

— Valitettavasti on hyve samoin kuin pahe, pahe samoin kuin

hyve, ponnistusta, orjuutta, taistelua, vaivaa, työtä ja rasitusta:
sentähden olemmekin kaikki onnettomia.

Mutta puheenjohtaja Nelilehti valitti, että hänen päänsä oli aivan

halkeamaisillaan.

— Hyvät herrat, sanoi hän, älkäämme siis enää viisastelko.

Emmehän me ole sitä varten luotuja.
 Ja hän lopetti istunnon.

Tämän onnen valiokunnan kanssa kävi samoin kuin kaikkien

valiokuntain on eduskunnassa ja eduskuntien ulkopuolella käynyt
kaikkina aikoina ja kaikissa maissa: se ei päässyt minkäänlaisiin
tuloksiin, ja pidettyään istuntoja viisi vuotta se hajaantui, tuottamatta
toiminnallaan mitään hyötyä.

Kuningas ei voinut paremmin. Tuo Merehisen kaltainen

neurastenia pukeutui kerrassaan kukistaakseen hänet mitä
erilaisimpiin ja hirvittävimpiin muotoihin. Hän valitti nyt, että kaikki
hänen elimensä olivat ruvenneet vaeltamaan ja liikkuivat
lakkaamatta hänen ruumiissaan kulkeutuen mitä tavattomimpiin
paikkoihin, munuaiset nieluun, sydän pohkeeseen, suolet nenään,
maksa kurkkuun, aivot vatsaan.

— Te ette voi kuvitella, lisäsi hän, kuinka nämä aistimukset ovat

tuskallisia ja kuinka ne hämmentävät ajatuksia.

— Sire, käsitän tuon sitäkin paremmin, vastasi Nelilehti, kun

minullekin nuoruudessani useasti sattui sellaista, että vatsaan
menneet ainekset nousivat päähäni, ja sekös vasta sekoitti minun
ajatukseni tavalla, jota on mahdoton kuvailla. Minun
matematiikkaopintoni kärsivät siitä suuresti.

Mitä enemmän Kristoffer kärsi, sitä kiihkeämmin vaati hän tuota

paitaa, joka oli hänelle määrätty.
13. LUKU.

Kirkkoherra Puolikinnas.

— Minä alan jälleen uskoa, sanoi Pyhä-Sylvanus Nelilehdelle, että

jos emme ole mitään löytäneet, niin on syy siinä, että olemme
nurinkurisesti etsineet. Minä uskon hyveeseen ja minä uskon
onneen. Ne ovat eroittamattomat. Ne ovat harvinaisia; ne ovat
piilossa. Me löydämme ne mataloista majoista sydänmailta. Jos
kallistatte korvaanne minun mielipiteilleni, niin etsimme niitä
tästälähin etenkin noilta karuilta vuoriseuduilta, jotka ovat meidän
Savoijamme ja Tyrolimme.

Kaksi viikkoa myöhemmin he olivat tutkineet kuusikymmentä

vuorikylää tapaamatta yhtään onnellista. He näkivät näissä
kyläpahasissa kaikki samat kurjuudenmuodot, jotka rehoittavat
kaupungeissakin, mutta täällä tekivät ihmisten raakuus ja
tietämättömyys ne vieläkin tuntuvammiksi. Nälkä ja rakkaus, nämä
luonnon molemmat vitsaukset, kurittivat siellä ihmisparkoja
ankarammin ja ja kiivaammin. He näkivät saitoja isäntiä,
mustasukkaisia aviomiehiä, valheellisia vaimoja, palvelijattaria, jotka
myrkyttivät, ja renkejä, jotka murhasivat, sukurutsaisia isiä, lapsia,
jotka kumosivat taikinapytyn pankolla nukkuvan isoisänsä päähän.
Näillä talonpojilla ei ollut muuta huvitusta kuin humala; heidän
ilonsakin oli raakaa, heidän leikkinsä julmaa. Heidän juhlansa
päättyivät verisiin tappeluihin.

Mitä enemmän he tarkastelivat heidän elämäänsä, sitä enemmän

tulivat Nelilehti ja Pyhä-Sylvanus vakuutetuiksi siitä, että noiden
ihmisten tavat eivät mitenkään voineet ollakaan sen parempia tai
puhtaampia. He käsittivät, että saita maa teki heidät saidoiksi, että
kova elämä kovetti heidät niin muiden kuin omienkin tuskien
suhteen, että jos he olivat mustasukkaisia, omanvoitonpyyteisiä,
kavaloita, valheellisia, joka hetki valmiit pettämään toisiansa, niin oli
tämä kaikki vain luonnollinen seuraus heidän puutteestaan ja
kurjuudestaan.

— Kuinka, tuumaili Pyhä-Sylvanus itsekseen, olen hetkeäkään

voinut luulla, että onni asuu olkikaton alla? Se ei voi olla muuta kuin
klassillisten opintojen vaikutusta. Vergilius sanoo
maanviljelyshoidollisessa Georgica-runoelmassaan, että kaikki
maanviljelijät olisivat onnellisia, jos he vain tuntisivat oman onnensa.
Hän siis myöntää, että he eivät tiedä siitä mitään. Itse teossa olikin
asianlaita sellainen, että hän kirjoitti Augustuksen käskystä, sillä tuo
erinomaisen viisas hallitusmies pelkäsi, että Roomasta loppuisi leipä,
ja koetti sentähden kansoittaa maaseutuja. Vergilius tietysti tiesi
niinkuin kaikki muutkin, että talonpojan elämä on vaivanalainen.
Hesiodos on antanut siitä hirvittävän kuvan.

— Yksi seikka on myös varma, sanoi Nelilehti, nimittäin se, että

joka paikassa on maalaispoikien ja -tyttöjen suurin mielihalu päästä
kaupunkiin rahatöihin. Rannikkomailla tytöt uneksivat
sardiinitehtaista. Kivihiili-alueilla nuoret talonpojat eivät pyydä
parempaa kuin saada laskeutua kaivokseen.

*****

Oli kuitenkin yksi mies näillä vuorilla, jonka muoto kaikkien noiden
huolestuneiden otsien ja nyreiden kasvojen keskellä paistoi
vaivatonta hymyä. Hän ei osannut muokata maata eikä paimentaa
eläimiä; hän ei osannut mitään siitä, mitä ihmiset tavallisesti osaavat,
hän puheli asioita, joissa ei ollut mitään järkeä, ja lauleskeli pitkin
päivää jotakin pikku sävelmää, jota hän ei koskaan laulanut loppuun.
Kaikki ihastutti häntä. Hän oli aina kuin taivaassa. Hänen nuttunsa oli
kursittu kokoon kaiken värisistä ja omituisesti yhteenliitetyistä
kankaanpalasista. Lapset juoksivat pilkaten hänen kintereillään,
mutta kun hänen luultiin tuovan onnea mukanaan, ei hänelle tehty
pahaa, ja hänelle annettiin se vähä, mitä hän tarvitsi. Tämä mies oli
Piki-Pietari, sielultaan pikkulapseksi jäänyt. Hän söi töllien ovilla
pikku koirien kanssa ja nukkui kehdossa.

Huomatessaan, että hän oli onnellinen ja arvellen, ettei häntä

tietystikään tällä seudulla ilman syviä syitä pidetty onnentuojana —
lähti Pyhä-Sylvanus vihdoin pitkien arvelujen jälkeen vetämään
paitaa hänen yltään. Hän tapasi hänet polvillaan maassa, kyynelien
vallassa, kirkon esikäytävässä. Piki-Pietari oli juuri saanut kuulla
Jesuksen Kristuksen kuolemasta, miten hänet oli ihmisten tähden
ristiinnaulittu.

Palattuaan takaisin kylään, jonka vouti samalla oli

kapakanomistaja, nuo molemmat kuninkaan lähettiläät ottivat pienen
naukun hänen kanssaan ja kyselivät, eikö hän sattumalta ehkä
tuntenut onnellista ihmistä.
 — Arvoisat herrat, vastasi hän, menkää tuohon kylään, jonka
valkoisten talojen näette heloittavan tuolla vuoren rinteellä laakson
toisella puolella, ja menkää kirkkoherra Puolikintaan puheille; hän
ottaa teidät hyvin vastaan, ja silloin näette edessänne onnellisen
ihmisen, joka myös ansaitsee onnensa. Tuon matkan te suoritatte
kahdessa tunnissa.

Kylävouti tarjosi heille vuokrattaviksi omat hevosensa. He lähtivät

heti aamiaisen jälkeen.

Eräs nuori mies, joka ratsasti heidän jäljessään paremmalla

hevosella, tavoitti heidät ensimäisessä ylämäessä. Hänellä oli
avomieliset kasvojen piirteet, ja hän oli terveen ja iloisen näköinen.
He ryhtyivät puheisiin hänen kanssaan.

Kuultuaan, että he olivat menossa kirkkoherra Puolikintaan luo,

virkahti nuorukainen:

— Viekää hänelle paljon terveisiä. Minä itse menen vielä vähän

ylemmäksi Urpukummulle asti, jossa asun kauniiden laitumien
keskellä. Sinne kiirehdin.

Hän kertoi heille, että hän oli nainut naisista suloisimman ja

parhaimman, joka oli lahjoittanut hänelle kaksi lasta, kaunista kuin
aurinko, tytön ja pojan.

— Minä tulen kaupungista, jatkoi hän iloisella äänellä, ja olen

ostanut sieltä hyvin kauniita valmiiksi leikattuja pukukankaita
muotilehtineen ja malleineen, joista näkee, miltä ne tulevat
näyttämään valmiina. Liisi (se on vaimoni nimi) ei tiedä mitään tästä
lahjasta, jonka hänelle tuon. Annan hänelle kääryt avaamattomina;
onpa tosiaan hauskaa katsella, miten hänen somat sormensa
kuumeisen kärsimättömästi irroittelevat sidelankoja. Hän tulee hyvin
tyytyväiseksi; hänen ihastuneet silmänsä suuntautuvat minuun
raikkaasta riemusta loistavina; ja hän rientää syliini. Me olemme
onnellisia, Liisini ja minä. Neljä vuotta olemme jo olleet naimisissa ja
me rakastamme toisiamme päivä päivältä yhä enemmän. Meillä on
koko tämän seudun lihavimmat laidunmaat. Meidän palvelijamme
ovat myöskin onnellisia; he ovat yhtä hyviä niittämään kuin
tanssimaan. Teidän pitää tulla meitä tervehtimään jonakin
sunnuntaina, hyvät herrat; saatte maistaa meidän kotitekoista
valkoviiniämme ja nähdä, miten maan sorjimmat tytöt ja komeimmat
pojat tanssivat, miten poika riuhtaisee tuosta viereltänne
tanssitettavansa ja lennättää hänet ilmaan kuin höyhenen vain.
Meidän talomme on noin puolen tunnin matkan päässä täältä.
Käännytään ensin oikeaan noiden kahden kallionkielen välistä, jotka
näette tuolla viidenkymmenen askeleen päässä edessänne ja joita
nimitetään Kauriinjaloiksi; sitten mennään erään virran poikki vievän
puusillan yli, jolloin tullaan pieneen mäntymetsään, joka suojelee
meitä pohjoistuulta vastaan. Vähemmän kuin puolen tunnin kuluttua
olen jo pikku perheeni helmassa, jossa silloin on oleva neljä hyvin
tyytyväistä ihmistä, sen takaan.

— Täytyy pyytää hänen paitaansa, kuiskasi Nelilehti Pyhä-

Sylvanukselle; otaksun että se on ainakin yhtä arvokas kuin
kirkkoherra Puolikintaan.

— Samaa minäkin luulen, vastasi Pyhä-Sylvanus.

Juuri sillä hetkellä, jolloin he vaihtoivat keskenään näitä sanoja,

syöksähti eräs ratsastaja näkyviin Kauriinjalkojen välistä ja pysähtyi
synkkänä ja mykkänä matkustajien eteen.
 Tunnettuaan hänet erääksi omista lampuodeistaan, kysyi nuori
isäntä:

— Mitä on tapahtunut, Ulrik?

Ulrik ei vastannut.

— Onnettomuusko? Puhu!

— Herra, teidän puolisonne, joka kärsimättömästi odotti teitä

tulevaksi, tahtoi lähteä teitä vastaan. Puusilta katkesi, ja hän hukkui
virtaan molempine lapsineen.

Jättäen nuoren vuoristolaisen mielettömän tuskan valtaan he

jatkoivat matkaansa kirkkoherra Puolikintaan luo, ja pappilaan
tultuaan heidät ohjattiin erääseen suojaan, jota kirkkoherra käytti
yhtaikaa sekä vastaanottohuoneena että kirjastona. Kuusihyllyillä oli
noin tuhatkunta teosta ja valkeaksi kalkituilla seinillä vanhanaikaisia
Claude Lorrainin ja Poussinin maisemien mukaan tehtyjä piirroksia;
kaikki siellä ilmaisi sivistystä ja henkisen työn tottumusta, jollaista ei
tavallisesti tapaa maalaispappiloissa. Kirkkoherra Puolikinnas oli
keski-ikäinen mies, älykkään ja hyvän näköinen.

Kahdelle vieraalleen, jotka olivat tahtovinaan asettua näille

seuduille asumaan, hän kehui laakson ilmastoa, viljavuutta ja
kauneutta. Hän tarjosi heille valkoista leipää, hedelmiä, juustoa ja
maitoa. Sitten hän vei heidät vihannestarhaansa, joka oli mainion
hyvin hoidettu ja kukoistava; säleistöt levittivät auringon paahtamalle
seinälle oksiaan mittausopillisen säännöllisesti; hedelmäpuiden
kuontalot kohosivat kaikkialla täyteläisinä ja täsmällisinä ja yhtä
etäällä toisistaan.
 — Eikö teidän koskaan ole ikävä täällä, herra rovasti? kysyi
Nelilehti.

— Aika tuntuu minusta lyhyeltä kirjastoni ja puutarhani kesken

jaettuna, vastasi pappi. Niin rauhallinen ja tyyni kuin elämäni onkin,
ei se silti ole vähemmän toimelias ja työteliäs. Hoidan
jumalanpalvelukset, käyn sairaiden ja tarvitsevaisten luona ja ripitän
seurakuntalaisiani. Noilla kunnon luontokappaleilla ei tosiaan ole
paljon syntejä omallatunnollaan, voinko sitä pahotella! Mutta he
kertovat ne pitkästi. Vähän aikaa on minun myös varattava
saarnojen ja katkismusopetuksen valmistamiseen: etenkin
katkismusopetus tuottaa minulle paljon päänvaivaa, vaikka olen jo
sitä tointa harjoittanut enemmän kuin kaksikymmentä vuotta. On niin
vakava asia puhua lapsille: he uskovat kaikki mitä heille sanotaan.
Sitten on minulla myöskin määrätyt virkistyshetkeni. Teen
kävelyretkiä; ne ovat aina samoja ja sentään sanomattoman
vaihtelevia. Maisema nimittäin vaihtelee vuodenaikojen, päivien,
tuntien ja minuuttien mukaan; se on aina erilainen, aina uusi.
Rumana vuodenaikana kuluvat pitkät illat miellyttävästi muutamien
vanhojen ystävien, apteekkarin, veronkantajan ja rauhantuomarin
seurassa. Me soittelemme. Morina, palvelijattareni, on erinomainen
paistamaan kastanjoita, niillä me kestitsemme itseämme. Onko
mitään sen parempaa kuin kastanjat ja siihen lasi valkoista viiniä!

— Herra rovasti, — sanoi Nelilehti kunnon miehelle, — me

kuljemme kuninkaan asioissa. Me tulemme pyytämään teiltä erästä
lausuntoa, joka on äärettömän tärkeä sekä isänmaalle että koko
maailmalle. On kysymys hallitsijan terveydestä ja ehkäpä hänen
hengestäänkin. Sentähden pyydämme teitä suomaan anteeksi
kysymyksemme, niin kummalliselta ja epähienolta kuin se teistä
saattaakin tuntua, ja vastaamaan siihen aivan suoraan ja
väistelemättä. Herra rovasti, oletteko onnellinen?

Kirkkoherra Puolikinnas tarttui Nelilehden käteen, puristi sitä ja

äänsi tuskin kuuluvasti:

— Minun elämäni on pelkkää kidutusta. Elän ainaisessa

valheessa. Minä en usko.

Ja pari kyyneltä tipahti hänen silmistään.

14. LUKU.

Onnellinen ihminen.

Harhailtuaan turhaan kokonaisen vuoden valtakunnan eri osissa

lähtivät Nelilehti ja Pyhä-Sylvanus vihdoin Simasalon linnaan, jonne
kuningas oli antanut viedä itsensä saadakseen nauttia metsän
raikkaudesta. He tapasivat hänet tiedottomassa tilassa. Hovi oli
kovin levoton hänestä.

Tässä Simasalon linnassa, joka ei ollut muuta kuin pienoinen

metsästyspaviljonki, ei asunut ketään vieraita. Yksityisasiain sihteeri
ja ylimäinen tallimestari olivat hankkineet itselleen asunnon kylästä
ja joka päivä astelivat he metsän halki hallitsijansa luo. Tällä
matkalla kohtasivat he usein pienen miehen, joka asui metsässä
onton plataanipuun koverruksessa. Hänen nimensä oli Muski, ja hän
ei ollut suinkaan kaunis litteine naamoineen, esiinpistävine
poskipäineen ja leveine nenineen, jossa sieramet ammottivat leveän
ympyriäisinä. Mutta hänen nelitahkoiset hampaansa, jotka vähän
väliä punaisten huulten takaa paljastuivat iloiseen irvistykseen,
antoivat jonkunlaista loistoa ja eloisuutta hänen metsäläiselle
ulkomuodolleen. Kuinka hän oli tullut vallanneeksi asunnokseen tuon
suuren onton plataanin, sitä ei kukaan tiennyt, mutta sinne hän vain
oli laatinut itselleen siistin huoneen ja varustanut sen kaikilla
välttämättömillä tarvekaluilla. Totta puhuen hän tarvitsi sangen
vähän. Hän sai toimeentulonsa metsästä ja lammikosta ja eli
pulskasti. Hänelle annettiin anteeksi hänen epäsäännöllinen
asemansa sentähden että hän toimitti pieniä palveluksia ja osasi
huvittaa. Kun linnan naiset ajoivat vaunuissaan metsässä, tarjosi hän
heille pajuvasuista, jotka hän itse oli punonut, hunajakakkuja,
metsämansikoita tai kitkeriä ja sokeroituja linnunkirsikolta. Hän oli
aina valmis tulemaan hartiavoimineen hätään, jos kuorma oli
tarttunut liejuun, ja auttamaan heiniä korjuuseen, jos sade uhkasi.
Väsymättä hän silloin punnersi ja ahersi enemmän kuin muut. Hänen
voimansa ja nopeutensa oli aivan harvinaista. Hän katkaisi käsillään
suden leukaluun, juoksi jäniksen kiinni ja kiipesi puihin niinkuin kissa.
Lapsien huviksi hän laitteli kaislapillejä, pieniä tuulimyllyjä ja
suihkulähteitä.

Nelilehti ja Pyhä-Sylvanus kuulivat kylässä usein sanottavan:

"Onnellinen niinkuin Muski." Tämä lauseparsi jäi heidän mieleensä,
ja eräänä päivänä, kun he kulkivat tuon suuren plataanipuun alitse,
näkivät he Muskin leikkimässä pikku koiranpennun kanssa yhtä
tyytyväisen näköisenä kuin koirakin. Heidän päähänsä pälkähti
kysäistä oliko hän ehkä onnellinen.

Muski ei osannut vastata siihen mitään, sentähden ettei hän ollut

koskaan tullut ajatelleeksi onnea. He selvittivät hänelle yleisin piirtein
ja hyvin yksinkertaisesti, mitä sillä tarkoitettiin. Ja mietittyään
hetkisen vastasi hän, että hänellä oli täydellinen onni. Tämän
vastauksen kuullessaan huudahti Pyhä-Sylvanus rajusti:
 — Muski, me annamme sinulle kaiken, mitä vain voit toivoa,
kultaa, palatsin, uudet saappaat, kaiken mitä vain tahdot; anna
meille paitasi!

Hänen hyväntahtoiset kasvonsa ilmaisivat silloin — ei pahoittelua

eikä pettymystä, jota hän oli kykenemätön tuntemaan, vaan suurta
hämmästystä. Hän teki kieltävän eleen, merkiten sillä, ettei hän
voinut antaa sitä, mitä häneltä pyydettiin. Hänellä ei ollut mitään
paitaa.