British Encounters with Ottoman

Minorities in the Early Seventeenth

Century: ‘Slaves’ of the Sultan Eva
Johanna Holmberg
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/british-encounters-with-ottoman-minorities-in-the-earl
y-seventeenth-century-slaves-of-the-sultan-eva-johanna-holmberg/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Christology and Metaphysics in the Seventeenth Century

Richard Cross

https://ebookmass.com/product/christology-and-metaphysics-in-the-
seventeenth-century-richard-cross/

Biological Reaction Engineering: Dynamic Modeling

Fundamentals with 80 Interactive Simulation Examples
3rd Edition Elmar Heinzle

https://ebookmass.com/product/biological-reaction-engineering-
dynamic-modeling-fundamentals-with-80-interactive-simulation-
examples-3rd-edition-elmar-heinzle/

80+ Python Coding Challenges for Beginners: Python

Exercises to Make You a Better Programmer. No Prior
Experience Needed: 80+ Python Challenges to Launch ...
Journey. Katie Millie
https://ebookmass.com/product/80-python-coding-challenges-for-
beginners-python-exercises-to-make-you-a-better-programmer-no-
prior-experience-needed-80-python-challenges-to-launch-journey-
katie-millie/

Law, Empire, and the Sultan: Ottoman Imperial Authority

and Late Hanafi Jurisprudence Samy Ayoub

https://ebookmass.com/product/law-empire-and-the-sultan-ottoman-
imperial-authority-and-late-hanafi-jurisprudence-samy-ayoub/
Introduction to 80×86 Assembly Language and Computer
Architecture – Ebook PDF Version

https://ebookmass.com/product/introduction-to-8086-assembly-
language-and-computer-architecture-ebook-pdf-version/

Milton, Longinus, and the Sublime in the Seventeenth

Century (Classical Presences) Thomas Matthew Vozar

https://ebookmass.com/product/milton-longinus-and-the-sublime-in-
the-seventeenth-century-classical-presences-thomas-matthew-vozar/

Church Life: Pastors, Congregations, and the Experience

of Dissent in Seventeenth-Century England Michael
Davies

https://ebookmass.com/product/church-life-pastors-congregations-
and-the-experience-of-dissent-in-seventeenth-century-england-
michael-davies/

British Sociability in the European Enlightenment:

Cultural Practices and Personal Encounters Sebastian
Domsch

https://ebookmass.com/product/british-sociability-in-the-
european-enlightenment-cultural-practices-and-personal-
encounters-sebastian-domsch/

Petit manuel de survie en médecine intensive-

réanimation : 80 procédures en poche Nicolas Lerolle

https://ebookmass.com/product/petit-manuel-de-survie-en-medecine-
intensive-reanimation-80-procedures-en-poche-nicolas-lerolle/
EARLY MODERN CULTURAL STUDIES 1500 –1700

British Encounters
with Ottoman
Minorities in the Early
Seventeenth Century
‘Slaves’ of the Sultan

e va joh a n n a hol m be rg
Early Modern Cultural Studies 1500–1700

Series Editors
Jean Howard
Department of English
Columbia University
New York, NY, USA

Holly Dugan
English Department
George Washington University
Washington D.C., WA, USA
In the twenty first century, literary criticism, literary theory, historiogra-
phy and cultural studies have become intimately interwoven, and the for-
merly distinct fields of literature, society, history, and culture no longer
seem so discrete. The Early Modern Cultural Studies series encourages
scholarship that crosses boundaries between disciplines, time periods,
nations, and theoretical orientations. The series assumes that the early
modern period was marked by incipient processes of transculturation
brought about through exploration, trade, colonization, and the migra-
tion of texts and people. These phenomena set in motion the processes of
globalization and racialization that remain in force today. The purpose of
this series is to publish innovative scholarship that is attentive to the com-
plexity of this early modern world and bold in the methods it employs for
studying it.

More information about this series at

https://link.springer.com/bookseries/14956
 Eva Johanna Holmberg

British Encounters
with Ottoman
Minorities in the Early
Seventeenth Century
‘Slaves’ of the Sultan
Eva Johanna Holmberg
University of Helsinki
Helsinki, Finland

ISSN 2634-5897     ISSN 2634-5900 (electronic)

Early Modern Cultural Studies 1500–1700
ISBN 978-3-030-97227-1    ISBN 978-3-030-97228-8 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-97228-8

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2022
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
An early modern English traveller’s view of a Greek coloiero, one of the ‘slaves’ of
the sultan
 Acknowledgements

My ‘difficult second album’ is finally here! This book has travelled with me
from Turku in Finland to London and New York, back to Helsinki, and
then finally to Brighton, where I am now reminiscing about its journey
and the people who have helped along the way, during its tentative early
steps after my PhD when the Lehman Brothers had just collapsed and on
its final legs during the seemingly endless Covid pandemic. For providing
the first mobility grant, a postdoctoral fellowship, and then a major 5-year
research grant that moved my interests towards new paths (which all sub-
stantially enriched this book) my first thank you goes to the Academy of
Finland. To Miri Rubin and Peter Burke: thank you for your help during
my first years as a newly minted PhD, and for helping to carve my own way
in the world. To Jyotsna Singh, Gerald MacLean, Nandini Das, Matthew
Dimmock, Andrew Hadfield, Claire Jowitt, and Dan Carey, thank you for
fun detours, sage advice, and vital support along the way. Thanks are also
due to Lars Folke Landgren, Marjo Kaartinen, Sami Pihlström, Sari
Kivistö, Niklas Jensen-Eriksen, and Anu Lahtinen, who provided support,
encouragement, and the freedom to think at the University of Helsinki,
Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies, and Helsinki
Collegium for Advanced Studies. I am very pleased that the book has
found a home in the Early Modern Cultural Studies 1500–1700 series
edited by Jean Howard and Holly Dugan, and I want to thank my editors
Eileen Srebernik and Raghupathy Kalynaraman at Palgrave, as well as the
two anonymous reviewers for their helpful and encouraging comments. I
also want to thank the Folger Shakespeare Library, The Wellcome
Collection, and the British Museum for granting me the rights to publish

vii
viii ACKNOWLEDGEMENTS

images in their collections, and Studies in Travel Writing and its editor
Tim Youngs for permission to publish a revised version of my article ‘In
the Company of Franks: British Identifications in the Ottoman Empire, c.
1600’ (2012) as Chap. 5 of this book. A special thank you goes to John
Gage for language editing an earlier version, and to Dr Anders Ingram, for
careful copyediting and preparing the index during a busy time, thus help-
ing this to become a much more polished book than its pandemic-ridden
author would have achieved alone.
Numerous colleagues and friends have read drafts, listened patiently to
rants, given advice, formed panels around the world, and supported and
cheered me along. Thank you to Laura Williamson Ambrose, Lubaaba al-­
Azami, Anthony Bale, Caroline Bassett, Jim Bennett, Richard Blakemore,
Warren Boutcher, Wendy Bracewell, Anne Byrne, Rosi Carr, Nikki Clark,
Liesbeth Corens, Surekha Davies, Natalya Din-Kariuki, Hanna
Drummond, Minna Franck, John Gallagher, Elise Garritzen, Gábor
Gelléri, Peter Good, Laura Gowing, Jane Grogan, Kate Hodgkin,
Josephine Hoegaerts, Chloë Houston, Kat Hill, Michael Hunter, Anders
Ingram, Fanny Johansson-Stockford, Hanna Järvinen, Marjo Kaartinen,
Maijastina Kahlos, Samuli Kaislaniemi, Saara Kalajoki, Outi Kaltio, Sari
Katajala-Peltomaa, Sirpa Kelosto, Jesse Keskiaho, Johanna Kippo, Leila
Koivunen, Anna Koivusalo, Laura Kolbe, Anu Korhonen, Laura Kounine,
Jenni Kuuliala, Janne Lahti, Antti Lampinen, Mirkka Lappalainen, Hanna
Lepistö, Maarit Leskelä-Kärki, Tom Linkinen, Suzannah Lipscomb, Grey
Macartney (in memoriam), Iain MacDaniel, Angela McShane, Kirsi
Majantie, Charmian Mansell, Guido van Meersbergen, Heikki Mikkeli,
Emilie Murphy, Ladan Niayesh, Samu Niskanen, Sara Norja, Jo Paul,
Markku Peltonen, Chloe Porter, Anu Raunio, Tim Reinke-Williams, Katja
Ritari, Kirsty Rolfe, Martha Dana Rust, Päivi Räisänen-Schröder, Kirsi
Saarikangas, Aaro Sahari, Hannu Salmi, Stefan Schröder, Amrita Sen,
Edmond Smith, Adam Smyth, Alan Stewart, Paul Strohm, Laura Tarkka,
Eeva-Maija Viitanen, Maikki Viitikko, Anu Viljanen, Dan Vitkus, Brodie
Waddell, Mark Williams, Rachel Willie, and Soile Ylivuori. Thanks also to
my former and current academic homes and communities in Turku,
Helsinki, Sussex, and London: The School of History at Queen Mary
University of London, the members of Medieval and Early Modern
Orients, the council and members of the Hakluyt Society, the Institute of
Historical Research Society, Culture, and Belief, 1500–1800 Seminar,
numerous early modern #Twitterstorians, and especially the staff at the
British Library’s Rare Books and Music Reading Room, I could not have
 ACKNOWLEDGEMENTS ix

done this without you. This book is all the better for its many unexpected
encounters, movements, and changes of scenery.
Lastly, I want to acknowledge the constants: my family for always being
there, and Ned the rabbit for keeping me company (and nibbling on all
the books left lying around for too long). This book is dedicated to James
Chester, who I met just as I was about to publish my ‘first album’, and
who has patiently supported me and shared my mobile life ever since.

Twelfth Night, 2022 Brighton

 Praise for British Encounters with Ottoman
Minorities in the Early Seventeenth Century

“Seventeenth-century Ottoman Sultans ruled over thirty million people, many of

them Christians and Jews. Exploring how British travellers described these ‘non-­
Muslims,’ Eva Johanna Holmberg’s impressive study skilfully reveals the range and
limitations both of Ottoman diversity and toleration of difference and of travellers’
representations. Rich in archival discoveries, this study makes a valuable contribu-
tion to the history of early-modern cross-cultural encounters.”
—Gerald Maclean, Emeritus Professor, University of Exeter
and author of The Rise of Oriental Travel: English
Visitors to the Ottoman Empire, 1580–1720.
 Contents

1 British Encounters with Ottoman Minorities in the Early

Seventeenth Century: ‘Slaves’ of the Sultan  1

2 Scattered Nations: Jews and Greeks 33

3 Eastern Christians 83

4 Viewing and Addressing Women129

5 Free Franks and Visiting Westerners171

6 Conclusion: ‘Sundry Sorts of Nations’193

Bibliography201

Index223

xiii
 List of Figures

Fig. 2.1 ‘A coloiero or a Greek preest.’ (Image published with the

permission of the Trustees of the British Museum) 60
Fig. 4.1 Folio 49r. Add. 23880. Or. 54. British Museum. (Published
with the permission of the trustees of the British Museum) 138
Fig. 4.2 Sandys, Relation, 80. (Published by permission of the Folger
Shakespeare Library) 153
Fig. 4.3 Cesare Vecellio, ‘Greca in Pera’. (Published by permission of
the Wellcome Collection) 154
Fig. 5.1 ‘Franco’. (Published by permission of the Wellcome Collection) 174

xv
 CHAPTER 1

British Encounters with Ottoman Minorities

in the Early Seventeenth Century: ‘Slaves’
of the Sultan

Introduction
Besides these Turkes, Moores, and Arabians (which are al Mahometans) and
Iewes (which are Talmudists) there are also sundry sorts of Christians in this
Countrey, which are of two sorts, either such as were borne, brought up,
and dwelled in the Countrey, or such as were borne in Christendome, and
only soiourne heere for a time to exercise merchandises. The first sort who
were borne in this heathen Countrey, and dwell there, are either Armenians,
Maronites, Iacobites, Georgians, Chelfalines, or Greekes; which are all
gouerned by their Patriarkes for Ecclesiasticall matters. But for ciuill gouer-
nement, both they and their Patriarkes are subiect to Turkish Lawes, yea
they are all slaves vnto the great Turk, whom they call their Grand Signior.1

Sometime chaplain of the Levant Company William Biddulph’s account

of the social fabric and religious diversity of Ottoman-ruled Aleppo is first
structured around religious divisions between ‘Mahometans’ (Muslims),
‘Talmudists’ (Jews), and Christians. However, the final category of
‘Christians’ also contains much diversity for Biddulph and his readers to
make sense of. First, he draws a division between those born in

1
William Biddulph, The Travels of Certaine Englishmen into Africa, Asia, Troy, Bythinia,
Thracia, and to the Blacke Sea (London: by Thomas Haueland, for W. Aspley, 1609), 75.

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature 1

Switzerland AG 2022
E. J. Holmberg, British Encounters with Ottoman Minorities in the
Early Seventeenth Century, Early Modern Cultural Studies
1500–1700, https://doi.org/10.1007/978-3-030-97228-8_1
2 E. J. HOLMBERG

‘Christendome’ (such as Biddulph himself), and the multitude of groups

of eastern Christians born ‘in this heathen Countrey’ (in which he includes
groups not born in Syria or even the Ottoman world). However, while
recognizing the sectarian diversity of eastern Christianity Biddulph both
gathers these eastern Christians together and makes the collective judge-
ment ‘yea they are all slaves vnto the great Turk’, although not all these
groups were even Ottoman subjects. For Biddulph, and his seventeenth-­
century English compatriots, these Christian minorities were both a puz-
zling diversity and a cogent group, to be viewed comparatively as
co-religionists but also as suspicious and foreign.
The expansion of the Ottoman Empire during the sixteenth century to
include new lands in Eastern Europe and the Balkans, North Africa, and
the Near East called for Europeans to take stock and re-assess what they
already knew about these lands and their inhabitants. By the turn of the
seventeenth century the Ottoman Empire had become a phenomenon to
be reckoned with, not just opposed. Following other Europeans, there
was an intensification of British contact with the Ottomans and the wider
Islamicate world, as increasing numbers of Englishmen (and some Scots
and Welsh too) ventured to the East in search of lucrative trade, gathering
reliable intelligence about Islamic empires on their way.2 Britons set up
diplomatic and trading outposts in Istanbul, Aleppo, and Smyrna (Izmir)
in the aftermath of the founding of the Turkey Company, which had been
chartered on 11 September 1581. This helped to facilitate both trade and
diplomacy, as well as the visits and longer sojourns of travellers.3 Whilst

2
This study mostly interprets material published after the Union of the Crowns in 1603. I
will use ‘British’, ‘Britons’, and ‘Britain’ to refer collectively to travellers although they were
mostly English and only occasionally Scottish or Welsh. Otherwise, I will favour the termi-
nology used in the original sources, admitting that the political concept ‘Great Britain’ was
still contested in the seventeenth century, cf. Hugh Kearney, The British Isles 2nd ed.
(Cambridge: Cambridge University press, 2012), 1–11.
3
On the British in the Levant and Islamic world see Jerry Brotton, This Orient Isle.
Elizabethan England and the Islamic World (London: Allen Lane, 2016); Sarah Searight, The
British in the Middle East (London: Weidenfeld & Nicolson, 1969); Despina Vlami, Trading
with the Ottomans (London: I.B. Tauris, 2016); Christine Laidlaw, The British in the Levant
(London: I.B. Tauris, 2010); James Mather, Pashas. Traders and Travellers in the Islamic
World (New Haven and London: Yale University Press, 2009). On the Levant Company
(itself an amalgamation of the earlier Turkey and Venice Companies in 1592) see Mortimer
Epstein, The Early History of the Levant Company Routledge Revivals (London: Routledge,
2015) and Alfred C. Wood, A History of the Levant Company (London: Frank Cass, 1964).
On English representations of Islam, see Samuel Cleggett Chew, The Crescent and the Rose.
 1 BRITISH ENCOUNTERS WITH OTTOMAN MINORITIES IN THE EARLY… 3

Britons were becoming eager supplicants for lucrative trade deals and
political contacts with the Ottomans, this new relationship called for fol-
lowers, support, and more intelligence.4 All this activity helped to create a
demand back home for comprehensive and up-to-date vernacular infor-
mation about the Ottomans and all their subjects. To fulfil these needs,
Britons from a broad social spectrum and varied nationalities were not just
turning their gaze towards the Turks and Islam, but, during the sixteenth
and seventeenth centuries, began to fill numerous pages of their diaries,
letters, and other travelogues in which they described what they experi-
enced and everyone they encountered.
While this is not a study of ‘Englishness’ or ‘Britishness’, focusing
instead on their perceptions of foreign peoples, I will explore how ideas
and idealized imaginings about English/British national character struc-
tured these early encounters in Ottoman lands, shaping assumptions about
how subjects were to be treated in a multicultural and multireligious
empire. Despite English colonial presence in Ireland and early footholds in
the Americas there was not yet a British empire. Britons, however, often
seemed envious of the Turks for theirs, as has been shown by Gerald
MacLean.5 And even if these early travellers to the Ottoman lands were
perhaps not yet conscious of directly weaving the threads of the later
British Empire, they still form part of the longer story of trade and colo-
nialism. Before their own empire became a reality, these British authors
helped to make their readers more aware of the diversity of the world
around them, and often knowingly presented this diversity as an exotic
and confusing spectacle.6

Islam and England during the Renaissance (Oxford: Oxford University Press, 1937); Rhoads
Murphey, “Bigots or Informed Observers? A Periodization of (Pre-Colonial) English and
European Writing on The Middle East,” Journal of the American Oriental Society, 110:2
(1990): 291–303.
4
Daniel J. Vitkus, “Trafficking with the Turk: English Travelers in the Ottoman Empire
during the Early Seventeenth Century” in Travel Knowledge. European “Discoveries” in the
Early Modern Period, eds. Kamps, Ivo; Singh, Jyotsna G.. (Basingstoke & New York.
Palgrave, 2001), 35–52.
5
On the performance of ‘Englishness’ and ‘imperial envy’, see Gerald MacLean, Looking
East: English Writing and the Ottoman Empire before 1800 (Basingstoke: Palgrave,
2007), 118.
6
For these developments during the seventeenth century, see L.H. Roper, Advancing
Empire. English Interests and Overseas Expansion, 1613–1688 (Cambridge: Cambridge
University Press, 2017), 15–17; Alison Games, The Web of Empire. English Cosmopolitans in
an Age of Expansion, 1560–1660 (Oxford, Oxford University Press, 2008). For the often
4 E. J. HOLMBERG

British interest in the peoples of the Ottoman Empire had deep histori-
cal roots. The Ottoman Empire was fascinating to Europeans because of
its regions’ classical and biblical resonances, the remains of ancient civiliza-
tions, and long histories of trade and pilgrimage. The Mediterranean Sea
connected European Christians with the Ottoman Empire tangibly and
materially, not just conceptually and culturally. From the Ottoman con-
quest of Constantinople in 1453 Europeans, ranging from humanist
scholars to politicians and intelligencers, had been interested in the loyal-
ties, religious affiliations, and affinities of the people under Ottoman rule,
and in the nature of Ottoman rule and the Ottoman polity. For inhabit-
ants of the Ottoman-Habsburg border regions, the Ottomans were also
an existential threat and a cause for great concern.7
The Ottomans’ continuing encroachment on Europe and the impor-
tance of the empire’s trade attracted visitors, merchants, and scholars too,
impacting Renaissance Europe in many ways.8 This was reflected in a con-
sistent interest in the Old World over the sixteenth and seventeenth cen-
turies; evident even in books treating the Americas. In France as well as
England, between 1480–1609 more travel books were published about
the Ottoman domains than about the Americas.9 This literary engagement
was complex and wide-ranging, and often crossed borders in translation.

ignored women travellers participating in such encounters, see Patricia Akhimie and
Bernadette Andrea, eds. Travel and Travail: Early Modern Women, English Drama, and the
Wider World (Lincoln, NE: University of Nebraska Press, 2019).
7
For Renaissance humanist views and perceptions of the Ottomans in a wider European
context, see Margaret Meserve, Empires of Islam in Renaissance historical thought (Cambridge,
Mass.; London: Harvard University Press, 2008); Nancy Bisaha, Creating East and West.
Renaissance humanists and the Ottoman Turks (Philadelphia: University of Pennsylvania
Press, 2004); Palmira Brummett, Mapping the Ottomans. Sovereignty, Territory, and Identity
in the Early Modern Mediterranean (Cambridge: Cambridge University Press, 2015); Daniel
Goffman, The Ottoman Empire and Early Modern Europe (Cambridge: Cambridge University
Press, 2002). See also Jonathan Burton, Traffic and Turning. Islam and English Drama,
1579–1624 (Newark: University of Delaware Press, 2005) and Jonathan Burton, “Emplotting
the Early Modern Mediterranean” in Remapping the Mediterranean World in Early Modern
English Writing, ed. Goran V. Stanivukovic (New York; Basingstoke: Palgrave Macmillan,
2007), 21–40.
8
See Lisa Jardine and Jerry Brotton, Global Interests: Renaissance Art between East and
West (London: Reaktion, 2000); Gerald Maclean (ed.) Re-Orienting the Renaissance.
Cultural Exchanges with the East (Basingstoke: Palgrave Macmillan, 2005).
9
In France 180 new books on Asia and the Turks were published compared to some 40 on
the New World between 1480 and 1609. On this Europe-wide trend, see John Michael
Archer, Old Worlds. Egypt, Southwest Asia, India, and Russia in Early Modern English Writing
 1 BRITISH ENCOUNTERS WITH OTTOMAN MINORITIES IN THE EARLY… 5

Despite their importance to early modern Europeans, these encounters

with the Old World and its peoples were for a long while overshadowed by
modern historians’ interest in the post-Columbian encounter with the
‘New World’. In the words of Jerry Brotton, ‘the stories of cultural
encounters with the east lack the immediacy and vividness of the originary
dramas of discovery offered in the accounts of the New World, partly
because these encounters had been ongoing for centuries before the dis-
covery of America’.10 This unbroken contact had also created attachments
and narratives that went beyond the production and construction of
scholarly knowledge, touching the realms of the spiritual, the emotional,
and the imagined, which are also evident in descriptions of these encoun-
ters. At the same time, getting to know the Levant had a practical compo-
nent: British people wanted to trade and live there, and get to know the
region and its peoples to trade with them. Providing written accounts
about the Ottomans and their subjects was thus a service to many. It
enabled many travellers studied in this book to fashion careers, obtain
patrons, and to communicate with elites and the powerful back in Britain.
These varied motivations and aims also shaped traveller-authors descrip-
tions of the people they met.

‘Slaves’ of the Sultan: British Perceptions

of the Millet System

This book explores how Britons wrote about their encounters with the
non-Muslim peoples of the Ottoman Empire, who they conceived of as
slaves or living as if in slavery under the Turks. It is the first comprehensive
cultural historical account of how British travellers described the religious
and ethnic diversity of the subjects of the sultan. The descriptions of these
subjects, or as the British visitors often claimed, the ‘slaves’ of the Ottoman
sultan, open to view not only perspectives into how Britons saw the func-
tioning of the Ottoman Empire at a more microscopic level, but also on

(Stanford: Stanford University Press, 2001), 1–2. On the national and ethnic origins of early
Levant travellers, see Stefanos Yerasimos, Les voyageurs dans l’Empire Ottoman, XIVe–XVIe
siècles: bibliografie, itinéraires et inventaire des lieux habités (Ankara: Société turque d’histoire,
1991), 9–13; Elisabetta Borromeo, Voyageurs occidentaux dans l’empire ottoman, 1600–1644
(Paris: Maisonneuve & Larose, 2007); Donald F. Lach, Asia in the Making of Europe. Book
1. The Visual Arts (Chicago: University of Chicago Press, 1970), 227.
10
Jerry Brotton, Trading Territories, Mapping the Early Modern World (Ithaca, NY:
Cornell University Press, 1997), 26.
6 E. J. HOLMBERG

how they produced taxonomies to describe peoples, religions, and poli-

ties, and used these accounts to tell bigger stories about empire, treatment
of ethnic and religious minorities, and to frame themselves in their own
accounts as dutiful servants of their own state.
British travellers’ descriptions rarely grasped the full extent and nuances
of the Ottomans’ actual treatment of their subjects or Ottoman social
structures at large. In Ottoman society subjects were distinguished from
slaves. The Ottoman elites consisted of the military, court officials and the
clergy, whereas the reaya were the tax paying lower classes consisting of
Muslims, Christians, and Jews, the latter two also referred to as the
dhimmi. Finally, there were the kul, that is, the slave class, which included
slaves who owed direct allegiance to the sultan, like the famous Janissaries,
and harem women.11 Chattel slavery and captivity created their own dis-
courses and narratives, but these are not the subject of this book.12 The
enslaved were mostly described by travellers in anecdotes, observed in
notorious slave markets stripped of their visible ethno-religious markers,
or were only discursively discernible by their new identity as slaves. In
British travel accounts, these actual slaves were utilized as an uncomfort-
able reminder of the risks of moving about in territories under Ottoman
influence, but also as examples that a convert could climb high and even
enter the spheres of Ottoman elites.13 As with the histories of these ‘abı ̄ds,
or kuls, a reader interested in the social and intellectual histories of the
‘real’ peoples of the Ottoman Empire can now consult a growing number
of excellent studies.14

11
On Ottoman categorizations of race, ethnicity, and religion, see Baki Tezcan, “Ethnicity,
Race, Religion and Social Class. Ottoman markers of difference,” in The Ottoman World. ed.
Christine Woodhead (London & New York: Routledge, 2012), 159–170; Suraiya Faroqhi,
Subjects of the Sultan. Culture and Daily Life in the Ottoman Empire (London & New York:
I.B. Tauris, 2005), 80–81.
12
See Daniel Vitkus, “Unkind dealings. English captivity narratives, commercial transfor-
mation, and the economy of unfree labor in the early modern period”, in Piracy and Captivity
in the Mediterranean, ed. Mario Klarer (London: Routledge, 2018).
13
The lived paths of the slaves and ‘Kuls’ of the sultan could be spectacular success stories.
See Tobias P. Graf, The Sultan’s Renegades. Christian-European Converts to Islam and the
Making of the Ottoman Elite, 1575–1610 (Oxford: Oxford University Press, 2017). On chat-
tel slavery in the galleys in the Mediterranean, see Robert C. Davis, Christian Slaves, Muslim
Masters: White Slavery in the Mediterranean, the Barbary Coast, and Italy, 1500–1800
(Houndmills: Palgrave Macmillan, 2004), 73–76.
14
See Bernard Heyberger, “Eastern Christians, Islam, and the West: A Connected
History.” International Journal of Middle East Studies 42:3 (2010): 475–78; Bernard
 1 BRITISH ENCOUNTERS WITH OTTOMAN MINORITIES IN THE EARLY… 7

According to Molly Greene, Ottomans classified their subjects ‘for pur-

poses of taxation and general regulation of status, strictly along religious
lines’ as ‘Muslims, Christians, and Jews, not Serbs or Arabs or Greeks or
Albanians’.15 Current research on Ottoman communities tends to be more
conscious of their fluid and porous boundaries, and the ways in which
complex local, communal identities were constructed.16 Jews and
Christians in the Ottoman Empire were officially afforded the status of
‘protected peoples’ (dhimmi).17 Islamic law and practice dictated the rela-
tionship between a Muslim state and non-Muslim groups. According to
this pact, ‘non-Muslims (dhimma) would be protected, could practice
their own religion, preserve their own places of worship, and to a large
extent, run their own affairs provided they recognized the superiority of
Islam’.18 Non-Muslim religious communities were also organized into
‘millets’ that had their own independent courts.19 Daniel Goffman has
characterized the Ottoman millet-system as a ‘structurally guaranteed
inequality system’. In it, Christians and Jews were guaranteed certain
rights but were also classified as ‘second-class citizens’.20 There are ongo-
ing debates in scholarship around the millet-system and how it affected

Heyberger, Les Chrétiens du Proche-Orient au temps de la Réforme catholique: (Syrie, Liban,

Palestine, XVIIe–XVIIIe siècles). (Rome: École française de Rome, 1994); Benjamin Braude,
Christians & Jews in the Ottoman Empire. Abridged edition (Boulder, Colorado: Lynne
Rienner Publishers, 2014); Benjamin Braude and Bernard Lewis (eds.), Christians and Jews
in the Ottoman Empire 2 vols. (New York and London: Holmes and Meier, 1982); John-­
Paul A. Ghobrial. “Towards a New History of Christians and Jews in Ottoman Society 3–5
July 2017, University of Oxford.” Journal of the Ottoman and Turkish Studies Association 4:2
(2017): 419–23.
15
Molly Greene, The Edinburgh History of the Greeks, 1453 to 1768, The Ottoman Empire
(Edinburgh: Edinburgh University Press, 2015), 42–43; Kemal Kafadar, “Introduction: A
Rome of One’s Own: Reflections on Cultural Geography and Identity in the Lands of Rum”,
Muqarnas 24 (2007), 7–25.
16
See Tijana Krstic, Contested Conversions to Islam. Narratives of Religious Change in the
Early Modern Ottoman Empire (Stanford: Stanford University Press, 2011); Helen Pfeifer,
“Encounter after the Conquest. Scholarly gatherings in 16th-century Ottoman Damascus,”
International Journal of Middle East Studies 47:2 (2015): 219–39.
17
See “Ḏhimmı ̄”, in Encyclopaedia of Islam. 2nd ed., Brill, accessed 13 September 2021,
https://doi.org/10.1163/1573-3912_islam_DUM_0964
18
Karen Barkey, Empire of Difference. The Ottomans in Comparative Perspective
(Cambridge: Cambridge University Press, 2008) 120.
19
Ronald C. Jennings, Christians and Muslims in Ottoman Cyprus and the Mediterranean
World, 1571–1640 (New York: New York University Press, 1993), 132–133.
20
Goffman, The Ottoman Empire and Early Modern Europe, 112, 206–207; Faroqhi,
Subjects of the Sultan, 40.
8 E. J. HOLMBERG

Ottoman religious minorities in the early modern period. Maurits van den
Boogert describes it as an Ottoman system for dealing with the empire’s
non-Muslim subjects and ‘administrative and fiscal communities of
Christians and Jews’. 21 In contrast, contemporary British observers, such
as Biddulph whom I quoted in the beginning, understood that non-­
Muslim peoples were subject to the Turks, but they conceptualized this
relationship as tributary slavery. By conceptualizing non-Muslim subjects
of the Ottomans in this way, travellers could construct ideals of civility,
unity, subjecthood, and the steadfastness and purity of their beliefs, and
even use these minorities as a foil through which to criticize faults
back home.22
In their writings, travellers often wondered about the power and influ-
ence that Ottoman rule had over their various subject peoples, and whether
these people could be trusted as friends in religion or partners in trade.
These Jews, Greeks, Armenians, Copts, Nestorians, and Maronites occupy
the pages of British travel accounts in many contexts. British travellers also
described meeting Kurds and Arabs, as well as groups that were harder to
categorize according to their religious beliefs, like the Roma, or as the
British called them, ‘Zinganaes’ or ‘Gypsies’.23 They are not left out of the
story but will crop up less frequently. We will also encounter the itinerant
‘Chelfalines’, mentioned above by Biddulph, even if technically as itiner-
ant long-distance traders they were not subjects of the Ottoman sultan.
These Chelfalines were itinerant Armenians living in a trading diaspora,
who had been settled from Julfa into Persia and the city of New Julfa
(‘Chelfa’) by Shah Abbas of Persia in the early seventeenth century, and

21
Maurits van den Boogert, “Millets: Past and Present”, in Religious Minorities in the
Middle East. eds. Anne Sofie Roald and Anh Nga Longva (Leiden: Brill, 2012), 25–45;
Benjamin Braude “Foundation myths of the millet system”, in Christians and Jews in the
Ottoman Empire: The Functioning of a Plural Society, vol. I: The central lands, eds. Benjamin
Braude and Bernard Lewis (New York: Holmes and Meier Publishers, 1982), 69–88. For a
critique of Lewis, see Barkey, Empire of Difference, 115–119. See also Daniel Goffman,
“Ottoman Millets in the Early Seventeenth Century”, New Perspectives on Turkey 11 (1997):
135–158; Michael M.O.H. Ursinus, “Millet”, Encyclopedia of Islam, 2nd ed. Brill, accessed
14 September 2021, https://doi.org/10.1163/1573-3912_islam_COM_0741; Ayse Ozil,
Orthodox Christians in the Late Ottoman Empire (New York: Routledge, 2013).
22
Similar binary oppositions are still with us today. See Shirin Khanmohamadi, In Light of
Another’s Word: European Ethnography in the Middle Ages. The Middle Ages Series.
(Philadelphia: University of Pennsylvania Press, 2013), 29.
23
In this book I will not use ethnic slurs unless they are specifically quoted in the texts.
Another random document with
no related content on Scribd:
äänellä harvinaisesta tapahtumasta, joka oli saanut heidät liikkeelle
näin keskellä yötä.

— Täällä kuljeskeli äskettäin outoja miehiä, — kertoi eräs

Domaszewiczeista. — Me luulimme heitä pakolaisiksi, mutta he
ovatkin nähtävästi olleet Kmicicin urkkijoita.

— Kuinkas muuten! Wodoktyssa on myöskin melkein joka päivä

käynyt tuntemattomia kerjäläisiä… — lisäsi eräs toinen.

— Mitä miehiä sillä Kmicicillä tällä kertaa on?

— Wodoktyn talonväki väitti niitä kasakoiksi. Varmaankin on

Kmicic ollut tekemisissä Chowafiskin tai Zoltarenkon kanssa. Tähän
saakka hän on ollut rosvon kirjoissa, mutta nyt hän näkyy olevan
petturi.

— Mutta millä ihmeen tavalla hän on voinut tuoda kasakoita näin

kauaksi?

Kun jonkin matkaa oli vielä kuljettu ja keskustelun sorina yhä

kasvoi, kääntyi etupäässä ratsastava herra Wolodyjowski vihdoin
ympäri sanoen:

— Hiljemmin, hyvät herrat!

Laudalaiset vaikenivat, sillä Lubicz oli jo näkyvissä.

Päärakennuksen kaikki ikkunat olivat valaistut, ja piha näytti olevan
täynnä asestettuja miehiä ja hevosia. Ei vahteja eikä minkäänlaisia
varovaisuustoimenpiteitä — nähtävästi luotti herra Kmicic
ylivoimaansa. Kun oli tultu vielä lähemmäksi, tunsi herra
Wolodyjowski, että pihalla olevat miehet olivat kasakoita, joita
vastaan Wolodyjowski oli usein taistellut. Hän mutisi itsekseen:
 — Jos he ovat vieraita kasakoita, niin on Kmicic todella
roistomaisesti mennyt yli kaikkien sopivaisuuden rajojen!

Eversti Wolodyjowski katseli yhä pihalle, jossa vallitsi sanomaton

sekamelska. Toiset kasakat valaisivat soihduilla, toiset juoksivat
edestakaisin, menivät sisälle taloon ja palasivat kohta jälleen
kantaen tavaroita, joilla kuormattiin rattaita. Hevosia talutettiin ulos
tallista, karjaa navetasta. Huutoja ja komentosanoja sinkoili ilmassa.

Krzysztof Domaszewicz, sukunsa vanhin, astui herra

Wolodyjowskin luo ja sanoi:

— Herra eversti! Ne aikovat kai lastata koko Lubiczin rattaille.

— Tavaroita he eivät vie eivätkä omaa nahkaansakaan pelasta! —

vastasi eversti. — Mutta minä en ymmärrä Kmiciciä, joka kuitenkin
on kokenut sotilas: ei yhtään vahtia!

— Hän ei ole komentanut vahtiin, kun hänellä on miehiä niin

lujasti; niitä näyttää olevan vähintään kolmesataa. Jollemme me olisi
palanneet sotaväestä, niin hän olisi vaikka keskellä kirkasta päivää
voinut ajaa kylän läpi kuormineen matkoihinsa.

— Sanokaahan, onko taloon vain tämä yksi tie? — kysyi

Wolodyjowski.

— Tämä yksi on vain, sillä takana on lammikoita ja soita.

— Hyvä on! Nouskaa alas hevosilta! Laudalaiset hyppäsivät heti

satuloista. Sitten muodostettiin pitkä rivi, joka ympäröi talon kaikkine
rakennuksineen.

Herra Wolodyjowski lähestyi päävoiman kanssa porttia

 — Odottakaa komentoa! — sanoi hän hiljaa. — Ei saa ampua,
ennenkuin annan merkin!

Portille oli vielä muutamia kymmeniä askeleita, kun pihalla olevat

heidät vihdoinkin huomasivat. Joukko kasakoita juoksi aidan luo, ja
kurkottaen sen yli he katsoa tuijottivat pelokkaasti pimeyteen. Kuului
uhkaavia huutoja:

— Hoi! Keitä siellä on?

— Ampukaa! — huusi eversti.

Yhteislaukaus jyrisi ukkosena. Sen kaiku ei ollut vielä kadonnut,

kun herra Wolodyjowski komensi uudelleen:

— Eteenpäin!

— Lyökää! Surmatkaa! — ärjäisivät laudalaiset, jotka vyörynä

syöksyivät eteenpäin.

Kasakat vastasivat tuleen vastalaukauksilla, mutta heillä ei ollut

aikaa ladata uudestaan. Suuri joukko laudalaisia hyökkäsi porttia
vastaan, joka avautui heidän painostaan. Pihalla syntyi hurja tappelu
kuormien, hevosten ja myttyjen keskellä. Ensimmäisinä riensivät
muurina suurikasvuiset Butrymit, jotka miekkailivat parhaiten ja
vihasivat intohimoisimmin Kmiciciä. He etenivät kuin joukko
metsäsikoja halki vitikon tallaten ja lyöden kaikki alleen. Heitä
seurasivat Domaszewiczit ja Gosciewiczit.

Kmicicin miehet pitivät urhoollisesti puoliaan rattaitten ja kirstujen

takana. Talon ikkunoista ja katoilta alettiin myöskin ampua, mutta
kun tulisoihdut olivat sammuneet, ei saattanut enää erottaa, kuka oli
omia miehiä, kuka vihollisia. Pian oli kasakat työnnetty pihalta taloon
tai ulkorakennuksiin. Laudalaiset olivat voittaneet.

Mutta he olivat tuskin jääneet yksin pihalle, kun ammunta talosta

kiihtyi. Kaikista ikkunoista pisti esiin muskettien piippuja, ja kuulia
sinkoili ilmassa yli pihan. Suurin osa kasakoista oli peräytynyt taloon.

— Seinänvierustalle! — huusi herra Wolodyjowski.

Todellakin, kuulat eivät voineet vahingoittaa seinänvierustalla.

Piiritettyjen asema oli yhä vaikea. Hyökkäämistä ikkunoista sisälle ei
voinut ajatella, sillä silloin olisi tuli ollut vasten kasvoja. Siksipä herra
Wolodyjowski käski särkemään oven.

Mutta sekään ei ollut mikään helppo tehtävä, sillä ovi oli tehty
paksuista tammilankuista ja nauloitettu lujasti isoilla nauloilla, joihin
kirveet ja tapparat eivät pystyneet. Vahvimmat miehet hyökkäsivät
kerran toisensa jälkeen ovea vastaan, mutta turhaan. Ovi oli
sisältäpäin varustettu rautaisilla puomeilla, ja sitäpaitsi oli sitä
vahvistettu tikapuilla. Butrymit kaikesta huolimatta vimmoissaan yhä
hakkasivat sitä. Domaszewiczit ja Gosciewiczit olivat hyökänneet
keittiön ovelle.

Tunnin tuiman ponnistelun jälkeen vaihdettiin miehiä. Ovesta

irtaantui jo muutamia lankkuja, mutta niitten sijaan ilmaantui
musketteja. Butrymeista kaksi kaatui kuulan lävistäminä. Muut iskivät
kahta kauheammin.

Herra Wolodyjowskin käskystä tukettiin aukot. Silloin kuului tieltä

päin huutoja: — Stakjanit tulevat auttamaan veljiään ja heidän
mukanaan joukko asestettuja wodoktylaisia talonpoikia.
 Uusien voimien tulo vaikutti nähtävästi: masentavasti piiritettyihin,
koska pääoven takaa kuului kovaa huutoa:

— Heretkää! Älkää hakatko! Kuulkaa, piru vieköön!…

Keskustelkaamme!

Wolodyjowski käski keskeyttämään ja kysyi:

— Kuka se on, joka puhuu?

— Kmicic! — kuului vastaus. — Entä kuka siellä on?

— Eversti Michal Jerzy Wolodyjowski.

— Armollinen herra…! — kuului oven takaa.

— Tässä ei ole aikaa kohteliaisuuksiin! Mitä haluatte?

- Minulla on suurempi syy kysyä: mitä haluatte? Te ette tunne

minua enkä minä teitä… Miksi olette hyökännyt kimppuuni?

— Roisto! — kirkaisi herra Michal. — Minun kanssani on sodasta

palanneita laudalaisia, joilla on selvittämättömiä asioita kanssasi,
jotka koskevat ryöstöjä ja viattomasti vuodatettua verta ja sitä neitiä,
jonka olet juuri ryöstänyt! Tiedätkö, mitä on raptus puellae
[naisenryöstö. Suom. huom.]? Se maksaa vielä sinun pääsi!

Seurasi hetken hiljaisuus.

— Sinä et sanoisi minua roistoksi, jos tuota ovea ei olisi tuossa

välillämme! — alkoi Kmicic uudelleen.

— No, avaa se sitten!… Ei sitä kukaan estä!

 — Ensin kaadamme muutamia laudalaisia koiria suin päin
paikoilleen!
Älkää luulko, että saatte minut elävänä käsiinne!

— Sitten raahaamme sinut henkihieverissä ulos! Yhtäkaikki!

— Kuulkaa tarkasti, mitä sanon! Jollette anna meidän olla

rauhassa, on minulla täällä tynnyrillinen ruutia ja sytytin. Minä
räjähdytän koko talon ja meidät kaikki ilmaan… niin totta kuin Jumala
on olemassa! Ottakaa minut nyt, jos haluatte!

Nyt seurasi pitempi hiljaisuus. Herra Wolodyjowski etsi turhaan

vastausta. Laudalaiset alkoivat vilkuilla toisiinsa hämmästyneinä.
Kmicicin sanoissa oli niin paljon hurjaa intohimoa, että kaikki
uskoivat hänen panevan uhkauksensa täytäntöön. Kipinä vain — ja
koko talo olisi raunioina ja neiti Billewicz tuhon oma!

— Jumal'avita! Se on hullu, se mies! — murahti joku Butrymeista.

—
Kyllä hän sen vielä tekee!

Samassa herra Wolodyjowskin päähän pälkähti onnellinen ajatus.

— Löytyypä parempi keino! — huusi hän. — Lähde, petturi,

kanssani kaksintaisteluun! Jos lyöt minut, saat lähteä vapaasti!

Kului muutamaa silmänräpäyksiä, mutta vastausta ei kuulunut.

Laudalaisten sydämet pamppailivat rauhattomasti.

— Sapeleillako? — kysyi Kmicic vihdoin. — Käykö, sellainen

päinsä?

— Käy, jollet arkaile!

 — Anna kunniasanasi, että saan lähteä vapaasti.

— Kunniasanani!…

— Ei, ei! — kuului ääniä Butrymien joukosta.

— Hiljaa, hyvät herrat! — huusi Wolodyjowski. — Muuten hän

räjähdyttää sekä itsensä että teidät ilmaan.

Butrymit vaikenivat, mutta hetken kuluttua virkkoi muuan heistä:

— Olkoon niin kuin herra eversti sanoo.

— Mitä kuuluu? — kysyi Kmicic ivallisesti. — Suostuvatko

harmaatakit?

— Suostuvat ja vannovat, jos niin tahdot.

— Vannokoot sitten!

— Tänne, hyvät herrat, tänne! — huusi herra Wolodyjowski niille,

jotka seisoivat seinänvierustoilla taloa piirittäen.

Tuossa tuokiossa olivat kaikki kokoontuneet pääoven eteen, ja

tieto, että Kmicic aikoi räjähdyttää koko talon ilmaan levisi
silmänräpäyksessä. Kaikki seisoivat kuin hämmästyksen lyöminä.
Silloin kajahti herra Wolodyjowskin ääni halki hiljaisuuden:

— Teidät kaikki otan todistajiksi, että olen haastanut lipunkantaja

Kmicicin kanssani kaksintaisteluun ja luvannut, että jos hän voittaa
minut, hän saa vapaasti teidän puolestanne lähteä täältä pois, mikä
teidän on hänelle vannottava käsi miekankahvassa kaikkivaltiaan
Jumalan ja pyhän ristin kautta.
 — Kuulkaapas vielä! — huusi Kmicic. — Tahdon lähteä vapaasti
miesteni ja neidin kanssa.

— Neiti jää tänne, — vastasi Wolodyjowski, — ja miehet vangeiksi

aatelisille!

— Mahdotonta!

— Järähdytä sitten itsesi ilmaan! Me olemme jo surreet kylliksi

neiti
Billewiczin tähden.

Seurasi taas vaitiolo.

— Olkoon menneeksi! — sanoi Kmicic vihdoin.

— Jollen saa viedä häntä nyt, vien hänet kuukauden kuluttua. Te

ette voi kuitenkaan häntä maan alle kätkeä! Vannokaa!

— Vannokaa! — toisti herra Wolodyjowski.

— Me vannomme Jumalan ja pyhän ristin kautta. Amen.

— Ulos nyt! — huusi herra Michal.

— Oletko jo valmis toiseen maailmaan?

— Sen saamme kohta nähdä. Joudu! Rautaiset puomit, joilla ovi

oli sisäpuolelta suljettu, alkoivat kitistä.

Herra Wolodyjowski ja laudalaiset vetäytyivät syrjään tehdäkseen

tilaa. Ovi aukeni ja herra Andrzej astui ulos kookkaana ja solakkana
kuin poppeli. Päivä oli jo alkanut sarastaa, ja aamun alkava kalpea
valo lankesi hänen uljaille, nuorekkaille kasvoilleen. Hän pysähtyi,
katsoi rohkeasti laudalaisiin ja sanoi:

— Luotan sanaanne… Jumala ties, teinkö oikein… Mutta vähätpä

siitä nyt!… Kuka teistä on herra Wolodyjowski?

Pienikasvuinen eversti astui esiin.

— Minä.

— Ohoo! Eipä teissä näy olevan sankarin kokoa, — virkkoi Kmicic

mittaillen katseellaan Wolodyjowskin vartaloa. — Luulin näkeväni
komean ritarin. Mutta minun täytyy tunnustaa, että olette kokenut
sotilas.

— Minä en ainakaan voi sanoa samaa teistä, koska olitte

unohtanut vahdit. Jollette hoida miekkaa paremmin kuin päällikön
tointa, on minulla helppo tehtävä edessäni.

— Missä miekkailemme? — kysyi Kmicic vilkkaasti.

— Tässä!… Piha on tasainen kuin pöytä.

— Hyvä on! Valmistautukaa kuolemaan!

— Oletteko varma?

— Näkyy, että ette ole ollut Orszassa, koska sitä epäilette… Minä
en ole ainoastaan varma, vaan minä säälin teitä, sillä olen kuullut
kehuttavan teitä urhoolliseksi soturiksi. Sentähden sanon nyt
viimeisen kerran: jättäkää minut rauhaan! Me emme tunne
toisiamme, miksi siis menisimme toistemme tielle? Miksi olette
hyökänneet minun kimppuuni?… Neiti Billewicz kuuluu minulle yksin
testamentinkin mukaan, niinkuin tämä maatilakin, ja Jumala voi
todistaa, että olen ottamassa vain omaani… Totta on, että minä
kaadoin Wolmontowiczen aateliset, mutta kuka sai ensinnä kärsiä
vääryyttä? Olivatko upseerini ilkivaltaisia vai ei, siitä nyt viis, pääasia
on, että he eivät tehneet kenellekään pahaa, ja kuitenkin tapettiin
heidät kuin koirat siksi, että he tahtoivat vain tanssia tyttöjen kanssa
kapakassa. Veri verestä! Sitten tapettiin myöskin minun sotilaani.
Vannon kautta Kristuksen haavojen, etten tullut tänne missään
pahassa tarkoituksessa, ja kuinka otettiin minut täällä vastaan?…
Paha maksettakoon pahalla! Olen kuitenkin valmis suorittamaan
vahingonkorvausta… hyvän naapurin tavoin. Parempi on, että…

— Mitä väkeä teillä on nyt mukananne? Mistä olette saanut nuo

apulaisenne? — keskeytti herra Wolodyjowski.

— Sainpa mistä hyvänsä, niin en käytä heitä isänmaata vastaan,

vaan hankkiakseni itselleni oikeutta.

— Vai niin?… Te teette liiton vihollisen kanssa hankkiaksenne

itsellenne oikeutta! Entä millä maksatte hänelle hänen
palveluksensa, jollei petoksella? Minä en olisi estänyt teitä
ryhtymästä neuvotteluihin näitten aatelisten kanssa, mutta koska
olette hankkinut apua viholliselta, on asia toinen. Älkää ensinkään
koettako pelastaa nahkaanne. Huomaan, että olette pelkuri, vaikka
olettekin olevinanne orszalainen miekkailumestari.

— Kuten haluatte! — sanoi Kmicic asettuen asentoon.

Mutta herra Wolodyjowski ei hätäillyt, ja vetämättä miekkaansa

huotrasta hän katseli ympärilleen. Sarasti. Itäiselle taivaanrannalle
oli jo syttynyt verinen viiru, mutta pihalla oli vielä aika pimeä, etenkin
talon vieressä.
 — Kaunis tulee päivä, — sanoi herra Wolodyjowski, — mutta
aurinko ei nouse vielä kotvaan aikaan. Ehkä tahdotte, että teille
valaistaan?

— Yhtä kaikki.

— Hyvät herrat! — huusi Wolodyjowski kääntyen aatelisten

puoleen, — tuokaahan tulisoihtuja ja olkia, että näkisimme tanssia
tätä orszalaista tanssia!

107

Laudalaiset, vilkastuneina nuoren everstin leikillisyydestä, alkoivat

koota tappelun tuoksinassa sammuneita tulisoihtuja, ja tuossa
tuokiossa lepatti lähes viisikymmentä punertavaa soihtua aamun
kalpeassa valossa. Herra Wolodyjowski osoitti heihin miekankärjellä
ja virkkoi Kmicicille:

— Katsokaa! Ihan kuin hautajaissaattue! Kmicic lisäsi siihen:

— Onhan eversti aina haudattava komeasti! Sillävälin muodostivat

laudalaiset piirin ritarien ympäri. Soihdunkantajat nostivat soihtunsa
korkealle; muut tungeskelivat heidän takanaan uteliaina ja
levottomina. Keskellä piiriä kaksintaistelijat mittailivat toisiaan
silmäyksin. Vallitsi peloittava hiljaisuus, jossa kuului vain soihduista
maahan putoavain hiilten suhahduksia. Herra Wolodyjowski oli
iloinen kuin lintu aamuhetkellä.

— Aloittakaa! — sanoi Kmicic.

Miekan ensimmäinen isku kajahti kaikuna katsojain sydämissä.

Herra Wolodyjowski hyökkäsi, puoleksi leikillä, herra Kmicic torjui ja
hyökkäsi vuorostaan; herra Wolodyjowski torjui. Iskut kävivät yhä
voimakkaammiksi. Kaikki pidättivät hengitystään. Kmicic hyökkäsi
raivoissaan, herra Wolodyjowski vei vasemman kätensä selkänsä
taakse ja torjui iskut rauhallisesti pienin, huomaamattomin liikkein.
Näytti siltä, kuin hän olisi tahtonut vain puolustautua ja samalla
säästää vastustajaansa. Toisinaan hän otti lyhyen askelen
taaksepäin tai eteenpäin — nähtävästi hän koetteli Kmicicin
tottuneisuutta. Tämä tulistui, mutta Wolodyjowski oli kylmä kuin
opettaja, joka neuvoo oppilastaan. Vihdoin hän alkoi laudalaisten
suureksi hämmästykseksi puhua tähän tapaan: — Jutelkaamme
samalla, niin ei aika käy pitkäksi… Ahaa! Tuo on sitä orszalaista…
Te puitte kai siellä viljanne itse, koska huitelette kuin varstalla. Hyi
hirveätä, kuinka te peuhaatte! Oletteko te todella paras koko
Orszassa?… No, tuo on muodissa vain renkien kesken… Tuo on sitä
kuurinmaalaista… Tuolla tempulla sopii koiria kutsata… Katsokaa
nyt miekan kärkeen! Älkää taivuttako noin kämmentänne, muuten
saatte nähdä kuinka käy… Ottakaa ylös!

Viimeiset sanat herra Wolodyjowski sanoi painavasti, mutta

ennenkuin katsojat käsittivät, mitä merkitsi »ottakaa ylös», oli
Kmicicin miekka lentänyt herra Wolodyjowskin pään yli ja pudonnut
maahan hänen selkänsä taakse.

— Tätä sanotaan miekan kiepsahduttamiseksi, — sanoi herra

Wolodyjowski.

Kmicic seisoi kalpeana, horjuen, muljahdutellen vihaisesti

silmillään. Hän oli yhtä hämmästynyt kuin laudalaisetkin.
Lyhytkasvuinen eversti astui askelen syrjään ja toisti osoittaen
maassa makaavaa miekkaa:

— Ottakaa ylös!
 Ensin näytti siltä, kuin Kmicic olisi syössyt hänen kimppuunsa
aseettomana. Hän seisoi jo valmiina hyökkäämään, ja herra
Wolodyjowski odotti nostettuaan miekan kahvan rintaansa vastaan ja
suunnattuaan miekan terän vastustajaansa. Mutta Kmicic sieppasi
miekkansa maasta ja karkasi peloittavaa miekkailijaa kohti.

Katsojain joukosta kuului puheen sorinaa, piiri pienentyi yhä

ahtaammaksi, ja sen taakse muodostui katsojista toinen piiri, jopa
kolmaskin… Kmicicin kasakat pistivät päänsä laudalaisten
olkapäitten väliin, ikäänkuin he olisivat jo iät ja ajat eläneet
suloisessa sovussa näitten kanssa. Katsojilta pääsi hurjia huutoja;
toisinaan kajahti hillitön nauru. Kaikki tunnustivat, että herra
Wolodyjowski oli mestarien mestari.

Tämä leikki julmasti kuin kissa hiiren kanssa käsitellen

miekkaansa yhä huolettomammin. Hän pisti vasemman kätensä
housuntaskuun. Kmicic raivosi, sähisi ja sai vihdoin yhteenpurtujen
hampaittensa välistä puserretuksi pari käheätä sanaa:

— Tehkää loppu… hävettää…

— Olkoon menneeksi! — sanoi Wolodyjowski. Kuului kiljahdus,

lyhyt, mutta kauhea, sitten tukahtunut huudahdus. Kmicic huitoi
käsillään, miekka putosi maahan, ja hän kaatui kasvoilleen everstin
jalkain juureen…

— Elää, — sanoi Wolodyjowski, — kosk'ei kaatunut selälleen.

Ja hän käänsi Kmicicin nutun lievettä ja pyyhki siihen miekkansa.

Laudalaiset alkoivat huutaa yhteen ääneen:

— Tappakaa se petturi!… Tappakaa! Lyökää palasiksi!

 Muutamat Butrymeista hyökkäsivät jo luo paljastetut miekat
käsissä. Samassa tapahtui jotakin tavatonta: pienikasvuinen eversti
kasvoi näkijäin silmissä jättiläiseksi, miekka lensi lähimmän Butrymin
kädestä aivan kuin äsken Kmiciciltä, ja herra Wolodyjowski huusi
säihkyvin silmin:

— Takaisin!… Nyt hän on minun eikä teidän!… Pois!

Kaikki vaikenivat peläten ritarin vihaa, ja hän jatkoi:

— Minä en anna teurastaa!… Koska me olemme aatelista

syntyperää, niin meidän pitää muistaa ritarillisia tapoja eikä surmata
haavoittuneita. Sitä ei saa tehdä edes viholliselle, vielä vähemmän
vastustajalle, joka on voitettu kaksintaistelussa.

— Hän on petturi! — ärähti joku Butrymeista. — Sellainen on

tapettava,

— Jos hän on petturi, on hänet jätettävä hetmanille ja rangaistava

varoitukseksi muille. Muuten, kuten jo sanoin teille: hän on nyt minun
eikä teidän. Jos hän jää eloon, voitte haastaa hänet oikeuteen, ja
elävältä saatte paremmin korvausta kuin kuolleelta. Kuka osaa sitoa
haavoja?

— Krzych Domaszewiez. Hän on laudalaisten vanha haavuri.

— Toimittakaa hänet sidotuksi ja kantakaa sitten sisälle sänkyyn.

Minä menen lohduttamaan onnetonta neitiä.

Sen sanottuaan herra Wolodyjowski työnsi miekkansa huotraan ja

meni sisälle taloon. Laudalaiset alkoivat nyt pyydystää Kmicicin
kasakoita, jotka tästä lähtien joutuivat kyntämään Laudan peltoja. He
antautuivat suurimmaksi osaksi heti ilman vastarintaa. Sitten
laudalaiset kävivät kuormien kimppuun saaden niistä oivallisen
saaliin. Muutamat yllyttivät ryöstämään taloakin, mutta eversti
Wolodyjowskin nimi ja ehkä myöskin neiti Billewiczin läsnäolo estivät
heitä siitä. Kaatuneensa, joitten joukossa oli kolme Butrymia ja kaksi
Domaszewiczia, he nostivat rattaille haudatakseen heidät
kristillisesti. Kaatuneille kasakoille kaivoivat talonpojat kuopan
puutarhan taakse.

Etsiessään neiti Billewicziä täytyi herra Wolodyjowskin penkoa

koko talo, ennenkuin hän löysi neidin rahakammiosta, jonka pieni,
raskas ovi erotti makuukamarista. Huone oli pienen pieni, kapeine
ristikkoikkunoineen, ja se oli rakennettu kivestä niin lujaksi, että herra
Wolodyjowski heti huomasi, että se olisi säilynyt eheänä, jos Kmicic
olisikin räjähdyttänyt talon ilmaan. Tämä paransi hänen käsitystään
Kmicicistä.

Aleksandra-neiti istui kirstulla lähellä ovea pää painuksissa ja

kasvot hajalla olevan tukan peitossa. Hän ei nostanut päätään,
vaikka kuuli lähestyviä askeleita. Varmaankin hän ajatteli, että tulija
oli Kmicic tai joku hänen miehistään. Herra Wolodyjowski pysähtyi
ovelle, otti lakin päästään, yskähti pari kolme kertaa, mutta
huomattuaan, ettei sekään auttanut, sanoi:

— Armollinen neiti… te olette vapaa!…

Tuuhean tukan lomitse katsoi ritariin kaksi sinistä silmää, ja sitten

näyttäytyivät niitten takaa kauniit, kalpeat, ikäänkuin elottomat
kasvot. Herra Wolodyjowski oli odottanut kiitoksia, ilonhuudahduksia,
mutta neiti istui liikkumatta tuijottaen tulijaan.

Ritari toisti:
 — Malttakaa mielenne, armollinen neiti. Jumala on nähnyt
viattomuutenne. Te olette vapaa ja voitte palata Wodoktyyn.

Tällä kertaa nousi neiti Billewiczin kasvoille ymmärtäväisempi ilme.

Hän nousi, viskasi hiuksensa taakse ja kysyi.

— Kuka te olette?

— Michal Wolodyjowski, eversti Vilnon vojevodan

rakuunarykmentissä..

- Olen kuullut taistelua… laukauksia… Kertokaa…

Neiti Billewicz havahtui nyt kokonaan.

— Kiitän teitä! — sanoi hän hiljaisella äänellä, jossa väreili

kalmankammo. — Entä hän?… Miten on hänen käynyt?…

— Kmicicinkö? Älkää pelätkö, neiti, hän makaa tiedotonna

pihalla… ja kehumatta itseäni tunnustan tehneeni sen.

Wolodyjowski sanoi sen jonkinlaisella itsetyydytyksellä, mutta jos

hän odotti ihmettelyä, niin hän pettyi suuresti. Neiti Billewicz ei
virkkanut sanaakaan, vaan alkoi horjua ja käsillään haparoida tukea
ja vaipui vihdoin samalle kirstulle, jolta hän vast'ikään oli noussut.
 Ritari syöksyi hänen luokseen.

— Mikä teitä vaivaa, armollinen neiti?

— Ei mikään… ei mikään… Odottakaahan! Onko herra Kmicic

kaatunut?…

— Mitäpä nyt Kmicicistä, — keskeytti Wolodyjowski. — Nyt on

kysymys teistä.

Samassa neidin voimat palautuivat. Hän nousi jälleen ja katsoen

ritaria suoraan silmiin huusi vihaisesti, kärsimättömästi,
epätoivoisesti:

— Jumalan nimessä, sanokaa, onko hän kaatunut?…

— Herra Kmicic on haavoittunut, — vastasi hämmästynyt

Wolodyjowski.

— Elääkö hän?

— Elää.

— Hyvä on. Kiitän teitä…

Ja yhä horjuvin askelin neiti läksi ovea kohti. Wolodyjowski seisoi

hetkisen paikallaan nyhtäen kiivaasti viiksiään ja ravistaen päätään.
Vihdoin hän virkkoi itsekseen:

— Kiittikö hän minua siitä, että Kmicic on haavoittunut, vai siitäkö,

että hän elää?
 Ja hän meni neidin jälkeen ja näki hänen seisovan keskellä
viereistä makuuhuonetta kuin kivettyneenä. Neljä laudalaista
aatelismiestä kantoi juuri Kmiciciä sisään. Kaksi etumaista seisoi
kyljittäin ovessa, ja heidän käsivarsiensa yli riippui herra Andrzejn
kalpea pää silmät ummessa ja mustia veripisaroita tukassa.

— Varovasti! — sanoi kantajain jäljessä kulkeva Krzych

Domaszewicz, — varovasti ovessa. Nostakaa hänen päätään
vähäisen.

— Millä minä sitä nostan, kun molemmat kädet ovat kiinni? —

vastasi toinen etumaisista.

Aleksandra-neiti lähestyi kalpeana kuin haavoittunut itse ja kohotti

veristä päätä kaksin käsin.

— Sehän on meidän neiti! — huudahti Krzych Domaszewicz.

— Niin on… Varovasti! — sanoi neiti hiljaa. Herra Wolodyjowski

katseli vain ja nyhti viiksiään yhä kiivaammin.

Kmicic laskettiin vuoteelle. Krzych Domaszewicz alkoi pestä

hänen päätään ja kiinnitti sitten jo edeltäpäin valmistetun siteen
laastareineen paikoilleen.

— Maatkoon nyt vain rauhassa! — sanoi hän. — Kyllä sillä

miehellä on ihan rautainen pää, kosk'ei moisesta iskusta haljennut.
Ehkä hän siitä kohta paraneekin, sillä onhan hän vielä nuori. Mutta
aimo iskun hän sai…

Samassa hän kääntyi Oleńkan puoleen sanoen:

 — Neiti pesköön nyt kätensä… Tässä on vettä. Hyvä on
sydämenne, koska moisen miehen tähden ette pelännyt tahria
käsiänne.

Hän kuivatti neidin kädet hurstilla. Neiti kalpeni kalpenemistaan

ihan näkyvästi.

Herra Wolodyjowski riensi taas hänen luokseen.

— Teidän ei pidä viipyä täällä, armollinen neiti! Koska olette

osoittanut kristillistä laupeutta viholliselle, niin voitte nyt palata
kotiinne.

Ja Wolodyjowski tarjosi käsivartensa. Mutta Oleńka ei edes

katsonut häneen, vaan kääntyi Krzych Domaszewiczin puoleen
sanoen.

— Herra Domaszewicz, olkaa hyvä ja saattakaa minua.

He menivät ulos. Herra Wolodyjowski seurasi heitä. Pihalla

laudalaiset alkoivat neidin nähtyään huutaa ja tervehtiä, mutta hän
astui eteenpäin kalpeana, horjuvin askelin, huulet puristettuina
yhteen ja silmissä kuumeinen kiilto.

— Eläköön neiti! Eläköön eversti! — huudettiin lujasti.

Tuntia myöhemmin palasi herra Wolodyjowski laudalaistensa

kanssa kotiin. Aurinko oli jo noussut; oli säteilevä kevätaamu.
Laudalaiset kulkivat epäjärjestyksessä maantietä pitkin jutellen
kuluneen yön tapahtumista ja ylistäen herra Wolodyjowskia
taivaaseen saakka. Mutta tämä ratsasti ääneti ajatuksiinsa
vaipuneena. Hän ei saanut mielestään noita sinisiä silmiä, jotka
olivat katsoneet häneen tuuhean tukan alta, eikä tuota sorjaa,
hienoa, surun taivuttamaa vartaloa.

— Ihmeen ihana! - jupisi hän itsekseen. — Todellinen ruhtinatar…

Hm! Olen pelastanut hänen maineensa ja varmaan myöskin
henkensä, sillä vaikka räjähdys ei olisikaan hävittänyt rahakammiota,
niin olisi hän kuitenkin kuollut pelkästä säikähdyksestä… Hänen tulisi
olla minulle kiitollinen… Mutta kuka niitä naisia ymmärtää?!…