The Oxford Latin Syntax, Volume II: the

Complex Sentence and Discourse Harm

Pinkster
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/the-oxford-latin-syntax-volume-ii-the-complex-senten
ce-and-discourse-harm-pinkster/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Knowing Illusion: Bringing a Tibetan Debate into

Contemporary Discourse: Volume II: Translations The
Yakherds

https://ebookmass.com/product/knowing-illusion-bringing-a-
tibetan-debate-into-contemporary-discourse-volume-ii-
translations-the-yakherds/

The Oxford Handbook of Experimental Syntax Jon Sprouse

https://ebookmass.com/product/the-oxford-handbook-of-
experimental-syntax-jon-sprouse/

The Oxford History of the Archaic Greek World: Volume

II: Athens and Attica Robin Osborne

https://ebookmass.com/product/the-oxford-history-of-the-archaic-
greek-world-volume-ii-athens-and-attica-robin-osborne/

Complex Inferiorities: The Poetics of the Weaker Voice

in Latin Literature Sebastian Matzner

https://ebookmass.com/product/complex-inferiorities-the-poetics-
of-the-weaker-voice-in-latin-literature-sebastian-matzner/
Pragmatics for Latin: From Syntax to Information
Structure A. M. Devine

https://ebookmass.com/product/pragmatics-for-latin-from-syntax-
to-information-structure-a-m-devine/

The Oxford History of Protestant Dissenting Traditions,

Volume II: The Long Eighteenth Century C. 1689-C. 1828
Andrew Thompson

https://ebookmass.com/product/the-oxford-history-of-protestant-
dissenting-traditions-volume-ii-the-long-eighteenth-
century-c-1689-c-1828-andrew-thompson/

The Oxford Handbook of the Latin Bible H. A. G.

Houghton

https://ebookmass.com/product/the-oxford-handbook-of-the-latin-
bible-h-a-g-houghton/

The Oxford Handbook of World War II G. Kurt Piehler

https://ebookmass.com/product/the-oxford-handbook-of-world-war-
ii-g-kurt-piehler/

The Oxford History of the Ancient Near East, Volume II:

From the End of the Third Millennium BC to the Fall of
Babylon Karen Radner

https://ebookmass.com/product/the-oxford-history-of-the-ancient-
near-east-volume-ii-from-the-end-of-the-third-millennium-bc-to-
the-fall-of-babylon-karen-radner/
 THE OXFORD
LATIN SYNTAX
VOLUME 2

THE COMPLEX SENTENCE

AND DISCOURSE
The Oxford Latin Syntax
 THE OXFORD
LATIN SYNTAX

Volume II
The Complex Sentence and Discourse

HA R M P I N K S T E R

1
 1
Great Clarendon Street, Oxford, OX2 6DP,
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© Harm Pinkster 2021
The moral rights of the author have been asserted
First Edition published in 2021
Impression: 1
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2020937312
ISBN 978–0–19–923056–3
DOI: 10.1093/oso/9780199230563.001.0001
Printed and bound by
CPI Group (UK) Ltd, Croydon, CR0 4YY
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.
 CONTENTS

Preface xxvii
Signs and other conventions xxix
Abbreviations xxxi

14 Subordinate clauses: common properties and internal structure 1

14.1 Subordinate clauses and other forms of clause combining 1

14.2 Formal and semantic properties of subordinate clauses 6
14.3 Ambiguous or hybrid instances of clause combining 9
14.4 The levels at which subordinate clauses can be used 11
14.5 The internal properties of subordinate clauses 13
14.6 Finite subordinate clauses 13
14.7 Non -finite subordinate clauses 16
14.8 The internal structure of accusative and infinitive clauses 17
14.9 The nominative and infinitive construction 20
14.10 'Fused' clauses 21
14.11 Prolative infinitive clauses 22
14.12 Gerundial clauses 24
14.13 Supine clauses 25
14.14 Participial, gerundival, and nominal clauses 25
14.15 Means of tightening and making more explicit the relationship
between subordinate and superordinate clauses 31
14.16 Preparative elements in the main clause 31
14.17 Resumptive elements in the main clause 36
14.18 Particles and adverbs tightening or clarifying the relationship between
subordinate and superordinate clauses 37
14.19 Forms of interlacing of superordinate and subordinate clauses 39
14.20 Subordinators 40
14.21 Subordinators used with both argument and satellite clauses 41
14.22 Subordinators and relative adverbs 43
14.23 Developments in the system of subordinating devices from Latin to the
Romance languages 44
14.24 The period 45
14.25 Direct and indirect speech 48
vi Contents

15 Subordinate clauses filling an argument position 52

15.1 The functions of argument clauses 53

15.2 Types of argument clauses 56
15.3 Finite argument clauses 57
15.4 Finite declarative argument clauses 57
15.5 The use of quod in argument clauses 59
15.6 The use of quad clauses with the verb accedit 'to be added to' or 'to
constitute an addition to' 59
15.7 The use of quad clauses with verbs and expressions meaning
'to leave unmentioned' 61
15.8 The use of quad clauses with verbs and expressions of emotion 61
15.9 The use of quad clauses with verbs and expressions of perception,
cognition, and communication 63
15.10 The use of quad clauses with verbs and expressions of accusing and
convicting and of blaming, excusing, praising, congratulating,
and thanking 66
15.11 The use of quad clauses in combination with a subject or object
complement 69
15.12 The use of quad clauses with a variety of other expressions 70
15.13 The use of quad clauses with verbs of happening 71
15.14 The use of quad clauses in combination with a preparative or
interrogative pronoun or similar expressions 73
15.15 The use of quia in declarative argument clauses 76
15.16 The use of quia clauses with the verb accedit 'to be added: or 'to
constitute an addition to' 76
15.17 The use of quia clauses with verbs and expressions meaning
'to leave unmentioned' 76
15.18 The use of quia clauses with verbs and expressions of emotion 76
15.19 The use of quia with verbs and expressions of perception, cognition,
and communication 77
15.20 The use of quia clauses with verbs and expressions of blaming,
praising, congratulating, and thanking 78
15.21 The use of quia clauses in combination with a preparative
pronoun or determiner 78
15.22 The use of quoniam in declarative argument clauses 79
15.23 The use of cum (quom) in declarative argument clauses 80
15.24 The use of quomodo and quemadmodum in declarative
argument clauses 80
15.25 The use of ut in declarative argument clauses 81
15.26 The use of ut clauses with the verb accedit 'to be added to' or 'to
constitute an addition to' 82
 Contents vii

15.27 The use of ut clauses with verbs and expressions of happening

and befalling 83
15.28 The use of ut clauses as subject with the verb sum 85
15.29 The use of ut clauses with verbs and expressions meaning 'the
conclusion is: 'it follows' 86
15.30 The use of ut clauses with verbs and expressions meaning 'it remains
to be done: 'it is sufficient' 86
15.31 The use of ut clauses with various third person singular verb forms
(so-called impersonal verbs) 87
15.32 The use of ut clauses with expressions consisting of the copula and an
adjective functioning as subject complement 88
15.33 The use of ut clauses with expressions consisting of the copula and a
noun or noun phrase functioning as subject complement 90
15.34 The use of ut clauses with expressions consisting of the copula and
other categories that function as subject complement 91
15.35 The use of ut clauses with verbs and expressions of perception,
cognition, and communication 92
15.36 The use of ut clauses in 'periphrastic' constructions 93
15.37 The use of ne in declarative argument clauses with verbs and
expressions of fearing and worrying 94
15.38 The use of quin in declarative argument clauses with a negative
main clause 96
15.39 The use of si in declarative argument clauses 100
15.40 The use of si clauses with verbs and expressions of waiting in
expectation and trying 100
15.41 The use of si clauses with verbs and expressions of surprise 101
15.42 The use of si clauses in combination with so-called impersonal
expressions 102
15.43 The use of quasi in argument clauses with verbs and expressions
of pretending 103
15.44 The use of tamquam (si) and quasi in argument clauses with
verbs and expressions of accusing and of emotion and with
verbs of communication 104
15.45 Finite interrogative argument clauses (indirect questions) 105
15.46 Verbs and expressions governing indirect questions 106
15.47 Types of interrogative argument clauses (indirect questions) 107
15.48 Simple interrogative argument clauses (indirect questions) 108
15.49 Indirect clausal questions 108
15.50 Inclirect clausal questions without a question particle 108
15.51 Indirect clausal questions with a question particle 109
15.52 The use of -ne in indirect clausal questions 110
15.53 The use of nonne in indirect clausal questions 111

Copy· 1ghted ~•te

viii Contents

15.54 The use of num in indirect clausal questions 111

15.55 The use of utrum in indirect clausal questions 113
15.56 The use of an in indirect clausal questions 113
15.57 The use of si in indirect clausal questions 115
15.58 The use of ne (not clitic) in pseudo-indirect clausal questions 117
15.59 Indirect questions with indefinite pronouns, determiners, adjectives,
adverbs, and particles formed with ec- 118
15.60 Indirect constituent questions 119
15.61 Overlap of indirect constituent questions and autonomous
relative clauses 122
15.62 Multiple indirect questions 123
15.63 Minor combinations of particles in multiple indirect questions 125
15.64 Finite imperative argument clauses 126
15.65 Verbs and expressions governing imperative clauses 129
15.66 The use of finite imperative clauses with verbs and expressions of
ordering and commanding (class (i) (a)) 131
15.67 The use of finite imperative clauses with verbs and expressions of
begging, requesting, etc. (class (i) (b)) 133
15.68 The use of finite imperative clauses with verbs and expressions of
advising, warning, exhorting, reminding, admonishing, etc. (class (i) (c)) 134
15.69 The use of finite imperative clauses with verbs and expressions of
inducing, persuading, etc. (class (i) (d)) 135
15.70 The use of finite imperative clauses with verbs and expressions
of permitting, granting, allowing (class (i) (e)) 136
15.71 The use of finite imperative clauses with verbs and expressions
of forcing (class (i) (f)) 137
15.72 The use of finite imperative clauses with verbs and expressions
of hindering, preventing, etc. (class (i) (g)) 138
15.73 The use of finite imperative clauses with verbs and expressions
of wishing, desiring, preferring, etc. (class (ii) (a)) 139
15.74 The use of finite imperative clauses with verbs and expressions of
striving (class (ii) (b)) 140
15.75 The use of finite imperative clauses with verbs of causation (class (iii)) 142
15. 76 The use of finite imperative clauses with verbs and expressions
of deciding, resolving, etc. (class (iv)) 144
15.77 The use of finite imperative clauses with verbs and expressions of
deserving (class (v)) 145
15.78 The use of finite imperative clauses in combination with a neuter
singular adjective or a comparable expression that functions as
subject or object complement (class (vi)) 145
15.79 The use of finite imperative clauses in combination with a noun
functioning as subject or object complement (class (vii)) 147

Copyngrted 11ater al
 Contents ix

15.80 The use of finite imperative clauses with so-called impersonal

expressions (class (viii)) 148
15.81 The subordinating devices of finite imperative clauses 149
15.82 The use of ut, ut ne, and ne in imperative clauses 149
15.83 Imperative clauses with a simple subjunctive (without a subordinator) 150
15.84 The use of the subordinator ne in imperative clauses 154
15.85 The use of quin in imperative clauses 154
15.86 The use of quominus in imperative clauses 154
15.87 The use of quoin imperative clauses 154
15.88 The use of qui in imperative clauses 155
15.89 Exclamatory argument clauses 155
15.90 Non-finite argument clauses 156
15.91 Infinitival argument clauses 156
15.92 Accusative and infinitive clauses 157
15.93 The functions of accusative and infinitive clauses 157
15.94 The use of the accusative and infinitive clause as subject or object
with verbs and expressions of happening and befalling or
causing to happen 159
15.95 The use of the accusative and infinitive clause as subject with
accedit 'to be added to' or 'to constitute an addition to' 160
15.96 The use of the accusative and infinitive clause as subject or object
with verbs and expressions meaning 'to leave unmentioned' 161
15.97 The use of the accusative and infinitive clause with verbs and
expressions of emotion 161
15.98 The use of the accusative and infinitive clause with verbs and
expressions of perception, cognition, and communication 162
15.99 The use of the accusative and infinitive clause with verbs and
expressions of praising, blaming, and thanking 170
15.100 The non-declarative use of the accusative and infinitive clause 170
15.101 The use of the accusative and infinitive clause as subject with
one-place and so-called impersonal verbs 181
15.102 The use of accusative and infinitive clauses in combination with
expressions that function as subject or object complement 183
15.103 The use of the accusative and infinitive clause with
a preparative pronoun 184
15.104 Independent accusative and infinitive clauses 186
15.105 The use of the accusative and infinitive clause in interrogative
clauses and sentences 186
15.106 The use of the accusative and infinitive clause in exclamations 189
15.107 The use of the accusative and infinitive in relative clauses 189
15.108 The use of the accusative and infinitive in correlative and
comparative structures 190

Copy· 1ghted ~•te

x Contents

15.109 The use of the accusative and infinitive in subordinate (especially

satellite) clauses with a subordinator 191
15.110 The use of the accusative and infinitive as subject of passive
two- and three-place verbs 192
15.111 The nominative and infinitive construction 194
15.112 Other personal constructions resembling the Nd construction 200
15.113 Diachronic developments of the accusative and infinitive 202
15.114 Prolative infinitive clauses 204
15.115 The use of the prolative infinitive with verbs and expressions
of ordering and commanding (class (i) (a)) 204
15.116 The use of the prolative infinitive with verbs and expressions
of begging, requesting, etc. (class (i) (b)) 205
15.117 The use of the prolative infinitive with verbs and expressions
of advising, warning, exhorting, reminding, admonishing, etc.
(class (i) (c)) 205
15.118 The use of the prolative infinitive with verbs and expressions of
inducing, persuading, etc. (class (i) (d)) 206
15.119 The use of the prolative infinitive with verbs and expressions of
permitting, granting, allowing, etc. (class (i) (e)) 207
15.120 The use of the prolative infinitive with verbs and expressions
of forcing (class (i) (f)) 208
15.121 The use of the prolative infinitive with verbs and expressions
of hindering, preventing, etc. (class (i) (g)) 208
15.122 The use of the prolative infinitive with verbs and expressions of
wishing, desiring, preferring, etc. (class (ii) (a)) 209
15.123 The use of the prolative infinitive with verbs and expressions
of striving (class (ii) (b)) 209
15.124 The use of the prolative infinitive with verbs of causation (class (iii)) 211
15.125 The use of the prolative infinitive with verbs and expressions of
deciding, resolving, etc. (class (iv)) 211
15.126 The use of the prolative infinitive with verbs and expressions of
deserving (class (v)) 212
15.127 The use of the prolative infinitive in combination with a neuter
singular adjective that functions as subject or object complement
(class (vi)) 212
15.128 The use of the prolative infinitive in combination with other
expressions that function as subject or object complement (class (vii)) 213
15.129 The use of the prolative infinitive with so-called impersonal
expressions (class (viii)) 215
15.130 The use of the infinitive with verbs of accusing and convicting 216
15.131 The use of the (present) infinitive with auxiliary verbs and verbs
with a related meaning 219

Copyngrted 11ater al
 Contents xi

15.132 Participial argument clauses (dominant participles) 220

15.133 The use of the dominant participle construction as subject 220
15.134 The use of the dominant participle construction as object or as
third argument 223
15.135 Gerundial argument clauses 224
15.136 The use of gerundial clauses as argument with verbs 225
15.137 The use of gerundial clauses as second or third argument 225
15.138 The use of gerundial clauses instead of prolative infinitives 227
15.139 The use of gerundial clauses with two-place adjectives that
function as subject or object complement 229
15.140 Gerundival argument clauses 229
15.141 The use of gerundival clauses as arguments with verbs 230
15.142 The use of gerundival clauses with adjectives that function as
subject or object complement 233
15.143 Relative clauses functioning as argument 234
15.144 Nominal (verbless) argument clauses 234

16 Subordinate clauses filling a satellite position 237

16.l Verbal and nominal satellite clauses 237

16.2 Finite satellite clauses 237
16.3 Classes of finite satellite clauses 238
16.4 The role of subordinators in satellite clauses 238
16.5 Satellite clauses (seemingly) filling an argument position 239
16.6 Space clauses (adjuncts) 240
16.7 Time clauses (adjuncts) 241
16.8 Time clauses denoting an event that is simultaneous with the
event in the main clause 243
16.9 Time clauses that locate the event of the main clause in time (cum,
dum, quando, quoniam, quotiens) 243
16.10 Time clauses with cum (quom) 243
16.11 So-called cum inversum clauses 245
16.12 The temporal use of quoniam 248
16.13 Time clauses with quando, quandoque, and quandocumque 249
16.14 Time clauses with dum locating the event of the main clause in time 250
16.15 Time clauses indicating the extent of time of the event in the main clause 251
16.16 Time clauses indicating a co-extensive event 251
16.17 Dum clauses indicating an event that lasts longer than the event
of the main clause 254
16.18 Time clauses indicating an event that concludes the event of the
main clause 255

Copy· 1ghted ~•te

xii Contents

16.19 Time clauses denoting anterior events 257

16.20 Time clauses with cum 258
16.21 Time clauses with postquam 258
16.22 Time clauses with simul 260
16.23 Time clauses with ubi 261
16.24 Time clauses with ut 262
16.25 Time clauses with mox, primum, and statim 264
16.26 Time clauses with ex quo 264
16.27 Time clauses denoting a posterior event 265
16.28 Non-temporal interpretations of time clauses 266
16.29 The interpretation of cum (quom) clauses as indicating the reason
for the content of the main clause 266
16.30 The interpretation of dum clauses as indicating the reason for the
content of the main clause 268
16.31 The concessive (or: 'adversative') interpretation of cum (quom) clauses 269
16.32 The concessive and reason interpretations of postquam clauses 270
16.33 Manner clauses 270
16.34 Manner adjunct clauses 271
16.35 Attitudinal manner clauses (disjuncts) 274
16.36 Illocutionary manner clauses (disjuncts) 277
16.37 Degree clauses (adjuncts) 278
16.38 Respect clauses (disjuncts) 279
16.39 Reason (causal) clauses 281
16.40 Reason clauses with quia (adjuncts) 285
16.41 Reason clauses with quad (adjuncts) 287
16.42 Reason clauses with quoniam (disjuncts) 289
16.43 Reason clauses with quando(quidem) (disjuncts) 293
16.44 Reason clauses with quandoque (disjuncts) 294
16.45 Reason clauses with quatenus (disjuncts) 294
16.46 Reason clauses with quin (adjuncts) 295
16.47 Reason clauses with qua (adjuncts) 296
16.48 Later developments 297
16.49 Purpose (final) clauses 297
16.50 Purpose clauses with ut and (ut) ne 300
16.51 Purpose clauses with qua (adjuncts) 304
16.52 Purpose clauses with qui (adjuncts) 305
16.53 Stipulative clauses 306
16.54 Result (consecutive) clauses 308
16.55 Conditional clauses 314
16.56 Negation of conditional clauses 316
16.57 Conditional clauses functioning as adjunct 322
16.58 J\bbreviated' conditional periods 332

Copyngrted 11ater al
 Contents xiii

16.59 Purpose si clauses 334

16.60 Adversative, concessive, and causal interpretations of
conditional clauses 336
16.61 So-called temporal si clauses 339
16.62 Ni/Nisi 'de rupture' 341
16.63 Conditional clauses functioning as attitudinal disjunct 343
16.64 Conditional clauses functioning as illocutionary disjunct 345
16.65 Alternative conditional clauses with sive/seu 346
16.66 Conditional comparative clauses 348
16.67 Nisi clauses of exception 350
16.68 Concessive clauses 354
16.69 So-called concessive conditional clauses 358
16.70 Concessive and concessive conditional clauses functioning
as adjunct 360
16.71 Concessive clauses functioning as attitudinal disjunct 362
16.72 Concessive clauses functioning as illocutionary disjunct 364
16.73 The individual concessive subordinators: quamquam, quamvis,
the si compounds, and licet 365
16.74 Concessive clauses with quamquam 365
16.75 Concessive clauses with quamvis 366
16.76 Concessive clauses with etsi, etiamsi, tametsi, and tamenetsi 369
16.77 Concessive clauses with etsi 370
16.78 Concessive clauses with tametsi (and tarn etsi) 371
16.79 Concessive clauses with etiamsi (and etiam si) 371
16.80 Concessive clauses with tamenetsi (and tamen etsi) 373
16.81 Concessive clauses with licet 373
16.82 The concessive interpretation of ut clauses 375
16.83 Quod and quantum clauses of qualification (disjuncts) 377
16.84 Satellite clauses introduced by complex subordinators 378
16.85 Non-finite satellite clauses 383
16.86 Infinitival satellite clauses 383
16.87 Participial satellite clauses 386
16.88 Participial ablative absolute clauses 387
16.89 The semantic relationship between the participial ablative
absolute clause and the main clause 388
16.90 The relationship between arguments of the participial ablative
absolute and the main clause 394
16.91 The internal complexity of the participial ablative absolute clause 397
16.92 Ablative participles without a subject noun (phrase) 400
16.93 Ablative absolute clauses of one-place verbs 402
16.94 Participial absolute clauses in other case forms 402
16.95 Participial nominative absolute clauses 402

Copy· 1ghted ~•te

xiv Contents

16.96 Participial genitive absolute clauses 403

16.97 Participial accusative absolute clauses 403
16.98 Prepositional participial satellite clauses 404
16.99 Gerundial satellite clauses 406
16.100 Gerundial purpose adjunct clauses 406
16.101 Gerundial instrument/manner adjunct clauses 409
16.102 Gerundial temporal adjunct clauses 412
16.103 Gerundial reason adjunct clauses 412
16.104 Gerundial adjuncts in other semantic relations (ablative and
prepositional expressions) 413
16.105 Gerundival satellite clauses 414
16.106 Gerundival purpose adjunct clauses 414
16.107 Gerundival instrument/manner adjunct clauses 416
16.108 Gerundival temporal/circumstantial adjunct clauses 418
16.109 Gerundival reason adjunct clauses 419
16.110 Gerundival adjunct clauses in other semantic functions (mostly
prepositional phrases) 419
16.111 Supine satellite clauses 420
16.112 The use of the first supine (in -um) as a purpose adjunct 421
16.113 The so-called second supine in - u 423
16.114 Nominal (verbless) satellite clauses 427
16.115 Nominal ablative absolute clauses 427
16.116 Substantival ablative absolute clauses 427
16.117 Adjectival ablative absolute clauses 430
16.118 Nominal absolute clauses in cases other than the ablative 433
16.119 Prepositional nominal absolute clauses 433

17 Subordinate clauses with nouns, adjectives, and adverbs 435

17. I Introductory remarks 435

17.2 Subordinate clauses at the noun phrase level 436
17.3 Finite subordinate clauses functioning as attribute at the noun phrase level 439
17.4 Declarative subordinate clauses functioning as attribute at the
noun phrase level 440
17.5 Declarative clauses with quad and quia at the noun phrase level 440
17.6 Declarative clauses with ut at the noun phrase level 441
17. 7 Declarative clauses depending on nouns of fearing and worrying 442
17.8 Declarative clauses with quin at the noun phrase level 443
17.9 The use of tamquam and quasi clauses with nouns of emotion,
cognition, and communication 443
17.10 Interrogative subordinate clauses functioning as attribute at
the noun phrase level 444

Copyngrted 11ater al
 Contents xv

17 .11 Imperative subordinate clauses functioning as attribute at

the noun phrase level 446
17.12 Non-finite subordinate clauses functioning as attribute
at the noun phrase level 448
17 .13 Infinitival subordinate clauses functioning as attribute
at the noun phrase level 448
17.14 Accusative and infinitive clauses functioning as attribute at the noun
phrase level 448
17.15 Prolative infinitive clauses functioning as attribute at the noun
phrase level 449
17 .16 Participial clauses functioning as attribute at the noun phrase level 451
17 .17 Gerundial and gerundival clauses functioning as attribute at the
noun phrase level 452
17.18 Gerundial clauses functioning as attribute at the noun phrase level 454
17.19 Gerundival clauses functioning as attribute at the noun phrase level 456
17.20 Optional gerundial and gerundival clauses at the noun phrase level 458
17.21 Subordinate clauses at the adjective phrase level 459
17.22 Finite subordinate clauses functioning at the adjective phrase level 460
17.23 Declarative finite subordinate clauses functioning at the adjective
phrase level 460
17.24 Interrogative finite subordinate clauses functioning at the
adjective phrase level 461
17.25 Imperative finite subordinate clauses functioning at the adjective
phrase level 462
17.26 Non-finite subordinate clauses functioning at the adjective phrase level 463
17.27 Infinitival clauses functioning at the adjective phrase level 463
17.28 Accusative and infinitive clauses functioning at the adjective
phrase level 463
17.29 Prolative infinitive clauses functioning at the adjective phrase level 464
17.30 Participial clauses functioning at the adjective phrase level 466
17.31 Gerundial and gerundival clauses functioning at the adjective
phrase level 466
17.32 Gerundial clauses functioning at the adjective phrase level 467
17.33 Gerundival clauses functioning at the adjective phrase level 468
17.34 Gerundial and gerundival clauses functioning as optional
constituents at the adjective phrase level 469
17.35 Subordinate clauses at the adverb phrase level 469

18 Relative clauses 471

18. l Introduction 471

18.2 Types of relative clauses 473
18.3 Adnominal relative clauses 478

Copy· 1ghted ~•te

xvi Contents

18.4 Semantic types of adnominal relative clauses 478

18.5 Restrictive relative clauses 479
18.6 Non-restrictive relative clauses 484
18. 7 The function of the relative expression in the relative clause 487
18.8 Exceptional case marking of relative expressions 489
18.9 The syntactic functions of heads with an adnominal relative clause 492
18.10 Interlacing of adnominal clauses with other subordinate clauses 492
18.11 Reduction of inferrable elements in adnominal relative clauses 494
18.12 The relative order of the adnominal relative clause and its head 496
18.13 Multiple adnominal relative clauses 498
18.14 Adjectives and other constituents related to the relative expression
instead of to the head 500
18.15 Autonomous relative clauses 501
18.16 The syntactic functions of autonomous relative clauses and
their formal expression 514
18.17 Complex autonomous relative clauses 527
18.18 The presence of the same noun (phrase) in the relative and
superordinate clause 528
18.19 Autonomous relative clauses at the adjective phrase level 532
18.20 Some observations on the use of the tenses in relative clauses 536
18.21 The use of the tenses in relative clauses with a future indicative 536
18.22 The use of the tenses in relative clauses with a subjunctive 53 7
18.23 The use of the moods in relative clauses 538
18.24 The use of the moods in non-restrictive adnominal relative clauses 539
18.25 The use of the moods in restrictive adnominal clauses 544
18.26 The use of the moods in autonomous relative clauses 547
18.27 Autonomous relative clauses functioning as clausal appositions 551
18.28 Relative connexion 555
18.29 The use of the connective relative in ablative absolute clauses 560
18.30 Coordination of relative clauses 562
18.31 Indefinite relative clauses 567
18.32 Indefinite adnominal relative clauses 567
18.33 Indefinite autonomous relative clauses 568
18.34 Relative adjectives and adverbs 570
18.35 Relative adjectives 570
18.36 Relative adverbs 575
18.37 Relative clauses containing a space adverb 575
18.38 Adnominal relative clauses with cum (quom) 579
18.39 Relative clauses with adverbs ofreason (quamobrem, quapropter,
and quare) 580
 Contents xvii

19 Coordination 583

19.1 Introductory remarks 583

19.2 Syndetic coordination 588
19 .3 Syndetic coordination of clauses 588
19.4 Syndetic coordination of constituents at the clause level 589
19 .5 Syndetic coordination of verbs sharing the same subject 591
19.6 Syndetic coordination of verbs sharing the same object 592
19. 7 Syndetic coordination of verbs with different argument marking
that share an object or a comparable constituent 593
19 .8 Syndetic coordination of verbs sharing a third argument or a satellite 595
19.9 Syndetic coordination of arguments and satellites at the clause level 595
19.10 Syndetic coordination of constituents below the clause level 597
19.11 Syndetic coordination of constituents at the noun phrase level 597
19.12 Syndetic coordination of constituents at the adjective phrase level 599
19 .13 Syndetic coordination of prepositions and of prepositional phrases 600
19.14 Asyndetic coordination 606
19.15 Asyndetic coordination of clauses 609
19 .16 Asyndetic coordination of verbs sharing the same subject 611
19 .17 Asyndetic coordination of verbs sharing the same object, indirect
object, or satellite 613
19 .18 Asyndetic coordination of arguments and satellites at the clause level 614
19.19 Asyndetic coordination of constituents below the clause level 618
19.20 Asyndetic coordination of modifiers at the noun phrase level 619
19.21 Asyndetic coordination of constituents at the adjective phrase level 620
19 .22 Asyndetic coordination of nouns and noun phrases in
prepositional phrases 620
19.23 Conjunctive (or: copulative) coordinators 620
19.24 Simple conjunctive coordination 621
19 .25 The simple use of the conjunctive coordinator -que 624
19 .26 The simple use of the conjunctive coordinator ac/ atque 628
19 .27 The simple use of the conjunctive coordinator et 632
19.28 The single use of the negative conjunctive coordinator nec/neque 637
19 .29 Correlative conjunctive coordination 638
19 .30 The correlative use of the conjunctive coordinator -que 638
19.31 The correlative use of the conjunctive coordinator ac/atque 640
19.32 The correlative use of the conjunctive coordinator et 640
19 .33 The correlative use of the negative conjunctive coordinator
nec/neque 642
19.34 The correlative use of different conjunctive coordinators 644
19.35 Correlative combinations of -que with another conjunctive
coordinator 644

Copy· 1ghted ~•te

xviii Contents

19.36 Correlative combination of et and ac/atque 646

19.37 Correlative combinations of nec/neque with another
conjunctive coordinator 647
19.38 Multiple conjunctive coordination 649
19.39 Multiple syndetic conjunctive coordination 650
19.40 Multiple mixed (syndetic and asyndetic) conjunctive coordination 651
19.41 The semantic relation between conjunctively linked conjoins 653
19.42 The use of cum resembling a comitative coordinator 656
19.43 Disjunctive (or: alternative) coordinators 657
19 .44 Simple disjunctive coordination 658
19.45 The simple use of the disjunctive coordinator aut 658
19.46 The simple use of the disjunctive coordinator vel 660
19.47 The simple use of the disjunctive coordinator -ve 662
19 .48 The simple use of the disjunctive coordinator sive/ seu 665
19.49 The simple use of an as a disjunctive coordinator 667
19.50 Correlative disjunctive coordination 668
19.51 The correlative use of the disjunctive coordinator aut 668
19.52 The correlative use of the disjunctive coordinator vel 671
19.53 The correlative use of the disjunctive coordinator -ve 672
19.54 The correlative use of the disjunctive coordinator sive/seu 672
19.55 The correlative use of the negative disjunctive coordinator neve 674
19.56 The correlative use of different disjunctive coordinators 675
19.57 Multiple disjunctive coordination 676
19.58 Multiple syndetic disjunctive coordination 676
19.59 Multiple mixed (syndetic and asyndetic) disjunctive coordination 678
19.60 The semantic relation between disjunctively linked conjoins 679
19.61 Adversative coordination 680
19.62 The use of the adversative coordinator sed 682
19.63 The use of the adversative coordinator verum 684
19.64 The use of the adversative coordinator ceterum 685
19.65 The correlative use of the adversative coordinators 686
19.66 Hierarchical ordering of sequences of conjoins 689
19.67 Epitactic coordination 691
19.68 Conjunctive epitactic coordination 693
19.69 Adversative epitactic coordination 696
19. 70 Asyndetic epitactic coordination 698
19.71 Quasi-coordinators 698
19.72 The quasi-coordinating use of nedum 699
19. 73 The use of the combination cum ... tum as a correlative conjunctive
quasi-coordinator 701
19.74 The use of the combination ut . .. ita (sic) as a correlative coordinator 702

Copyngrted 11ater al
 Contents xix

19.75 Less common types of coordination 703

19. 76 Coordination of two or more functionally equivalent conjoins
belonging to different lexical categories 704
19.77 Coordination of nouns and noun phrases with constituents that
belong to other lexical categories 704
19.78 Coordination of adjectives with constituents that belong to
other lexical categories 705
19. 79 Coordination of adverbs with constituents that belong to other
lexical categories 706
19 .80 Coordination of two or more functionally unequivalent conjoins 707
19.81 Other noteworthy types of coordination 710
19.82 Hysteron Proteron 710
19.83 Zeugma 711
19.84 Hendiadys 713

20 Comparison 715

20.l Introduction 715

20.2 Comparison between two terms with respect to a certain standard 716
20.3 Comparison of non-equivalence 724
20.4 The comparative particles of non-equivalence 726
20.5 The comparative particle quam 'than' 727
20.6 The use of ac/atque and et in comparison of non-equivalence 729
20.7 The ablative of comparison (ablativus comparationis) 729
20.8 Minor alternative expressions for the basis of comparison in
comparisons of non-equivalence 733
20.9 The comparative element used with expressions of quantity,
extent of space or time, age, etc. 735
20.10 Expressions specifying the measure of difference in comparisons
of non-equivalence 739
20.11 Comparison of equivalence 744
20.12 Comparison between two properties 747
20.13 Comparison of non-equivalence between two properties 747
20.14 Comparison of equivalence between two properties 750
20.15 Similarity and dissimilarity 752
20.16 The use of coordinators in expressions of similarity and dissimilarity 754
20.17 The use of ac/ atque in expressions of similarity and dissimilarity 755
20.18 The use of et in expressions of similarity and dissimilarity 755
20.19 The use of quam in expressions of similarity and dissimilarity 756
20.20 The use of the ablative in expressions of similarity and dissimilarity 759
20.21 The use of relative adverbs of manner and conditional comparative
subordinators in expressions of similarity 760

Copy· 1ghted ~•te

Another random document with
no related content on Scribd:
äärettömän haaveksivainen ja avosydäminen, uskoi ystävyyttä,
rakkautta, onnea ja paljon muuta sentapaista, mutta sitte hän
havaitsi, että jotkut ihmiset ikävystyttivät häntä, että hän vuorostaan
ikävystytti muita, että oma etu piili joka sydämen pohjalla, että joka
ilossa oli pettymyksen siemen. Siksi hän on samalla nuori ja vanha.

Neitonen kuunteli tarkkaavasti, ja sitte kuiskasi:

— Ruhtinas parka! Niin rikas ja kumminkin niin köyhä!

Przyjemski tuli miettiväiseksi. Hän loi katseensa maahan, ja

kulmakarvojen välissä ryppy syveni, tuottaen hänen kasvoihinsa
Väsymyksen ja kyllästyksen eleen. Neitonen katseli ensin hetkisen
miettivästi ja huudahti sitte säihkyvin silmin:

— Mutta on kumminkin paljo sellaista, joka on ja pysyy hyvänä ja

kauniina, ja vaikka ruhtinas on monta katkeraa kokenut, täytyy
hänen kumminkin olla onnellinen…

Mies katsahti ylös.

— Mitä paljon se on?

Vilkkaalla liikkeellä tyttö osoitti puistoa.

— Tuollainen puisto esimerkiksi. Arvatkaas mikä onni, kun saa

mielensä mukaan kävellä noissa lehtikujissa, asettua noiden puiden
alle, nauttia kauniista kukkasista! Minä tunnen itseni onnelliseksi,
kun vaan saan tässä istua ja katsella linnan ääriviivoja… ne ovat niin
sopusuhtaisia… ja puita, nurmikenttää… Tietäkääs, keväisin on
tapana kasvaa tuolla kentällä niin taajaan orvokkeja, että nurmi
melkein peittyy. Nurmi muuttuu aivan punasinerväksi, ja tuoksu
tunkeutuu meille saakka…
 — Tepäs olette kaunotunteinen…

Kaikki neitosen arastelu oli nyt kuin pois puhallettu. Vilkkailla

eleillä hän nyt hilpeästi jatkoi:

— Oi, kuinka olen ponnistellut, jotta pääsisimme tuohon pieneen

taloon asumaan… Näin sen kerran sattumoilta. Menin siitä ohitse.
Veräjä oli auki, sen sisäpuolella seisoi eukko, hedelmiä myyden.
Menin sisälle isälleni niitä ostamaan. Ja niinpä sain nähdä tuon
pienen talon, joka seisoi yksinään puutarhassa, ja sitte tuon suuren
puiston kauniine puineen. Minussa silloin heräsi sellainen toivo, että
isä ja me lapset saisimme siinä asua, keskellä vihanuutta ja
hiljaisuutta… enkä itsekään tiedä, mitä kaikkea olisin antanut
päästäkseni sinne asumaan… Mutta ei se totta tosiaan ollut helppoa.
Minun täytyi saada omistaja käsiini ja koettaa häntä tavata… ja hän
oli hyvin rikas herra, joka asui suuressa sivurakennuksessa. Pari
kertaa menin sinne, mutta en saanut tavata. Sitte havaittiin, että
vuokra oli meille vähän liian korkea, että meidän täytyi odottaa ja että
muutto tulisi hyvin kalliiksi. Niin, kaikellaisia vaikeuksia ja vastuksia
oli tiellä, mutta kuinka olikaan, niin kävi sentään kaikki hyvin, ja
Jumalan kiitos, nyt me täällä asumme… Siitä on enemmän kuin
kolme vuotta, kun me tänne muutimme.

— Te siis olitte kuusitoistavuotias, kun tuollaisia sankaritöitä

toimititte.

Tyttö nauroi.

Sankaritöitä ne eivät olleet, mutta niihin tarvittiin sentään suuri

annos hyvää tahtoa. Olen aivan varma siitä, että isän terveys on
niinkin hyvä juuri siksi, että hänellä on raitista ilmaa ympärillään. Jos
olisimme edelleen asuneet vanhassa paikassa, likaisen,
vastenmielisen kujakadun varrella, niin kukapa tietää, kuinka silloin
olisi käynyt. Mutta täällä voi isä, jollei paremmin, niin ei ainakaan
huonommin, ja kaikilla meillä on hyvä olla…

— Hyvä! — toisti Przyjemski miettiväisesti. — Te siis tunnette

itsenne täysin onnelliseksi, senjälkeen kuin tänne muutitte?

Katsahtamatta ompelustaan puisti tyttö suruisena päätänsä.

— Ei aivan hyvä, en ole ollenkaan tyyni isän terveyden enkä

lasten tulevaisuuden suhteen…

— Entäs oman tulevaisuutenne suhteen?

Nyt katsahti neitonen mieheen rajattomalla kummastuksella.

— Tulevaisuuteni? Mitä minulle voisi tapahtua? Olenhan

täysikasvuinen, ja tulkoon mitä hyvänsä, niin kyllä suoriudun…

— Siinä tapauksessa Te olette onnellisempi kuin ruhtinas, kyllä

hän ei voi suoriutua…

Kuinka niin?

— Hän ei itsekään tiedä, mitä tehdä sydämensä, joka jo monasti

on haavoittunut, kun se nyt on hänessä kuin kuollut, ei tiedä, kuinka
saisi päivät ja tunnit kulumaan.

— Mies parka! — huokasi neitonen uudelleen, mutta hetken

perästä hän vilkkaasti jatkoi:

— Mutta minusta tuntuu, että hän voisi olla onnellinen, vika on

vaan siinä, ettei hän tahdo taikka ei ymmärrä olla onnellinen.
Kuulostaa ehkä itserakkaalta, mutta uskon aivan varmaan, että minä
hänen sijassaan kyllä tietäisin mitä tekisin sydämelläni ja elämälläni.

— Todellakin? Mitä sitte tekisitte?

— Minä kiipeäisin tuohon torniin, aivan korkeimmalle kohdalle ja

sieltä katsoisin koko kaupungin yli. Minä huomaisin kaikki, jotka
siellä elävät, kärsivät, jotka saavat puutteita kestää ja…

Klaara keskeytti puheensa ja kysyi aivan odottamatta:

— Oletteko koskaan nähnyt parisilaista jumalanäidin kuvaa?

— Kyllä, muistaakseni, mutta sen ulkomuoto on haihtunut

mielestäni.

— Jumalan äiti on siinä kuvattu seisovana, ja hänen molemmista

käsistään lähtee valovirtoja, jotka valaisevat, lohduttavat ja
suojelevat pahasta. Jos minä olisin ruhtinaan sijassa, niin kiipeäisin
aivan tornin harjalle, levittäisin käteni ja antaisin valovirtojen niistä
tulvia… Oi, kuinka onnellinen olisin!

Tyttö sanoihinsa liitti vastaavia liikkeitä. Hän osoitti tornin harjaa,

sitte laski alas kätensä ja heilutteli niitä, kuin olisi jotakin maan päälle
sirottanut.

Przyjemski kuunteli, ja hänen katseensa sai vienon, lämpimän

ilmeen.

— Kaunista, hyvin kaunista — mutisi hän itsekseen. Mutta kohta

hän virkkoi ääneen ja hiukan ivallisesti:
 — Tuota voi kutsua kivikovaksi uskoksi hyväntekeväisyyden
siunaukseen! Minä en yritäkään sitä Teiltä riistää. Teidän on
annettava olla aivan sellaisena kuin olette. En tiedä, mikä käsitys
ruhtinaalla saattaisi olla, mutta omasta puolestani minä…

Ja hattua nostaen hän lausui:

— Olen onnellinen, kun sattuma on sallinut minun päästä Teidän

tuttavuuteenne.

Neitosen poskille kohosi tumma puna. Hän alkoi kiireesti koota

työnsä koriin.

— Minun on jo aika lähteä…

— Nytkö jo? — kysyi mies valittaen ja katsoi kirjaan, jota tyttö piti
kädessään.

— Ettekö olisi niin ystävällinen, että lainaisitte minulle tuon kirjan

huomiseksi?

— Mielihyvällä, — vastasi tyttö kohteliaasti.

— Te saatte sen takaisin huomenna, kun samoihin aikoihin

palaatte tälle lehtimajalle, vai kuinka?

— Kyllä, — Vastasi tyttö epäröimättä, — minä istun täällä joka

päivä, kun sää vaan on kaunis.

— Jospa huomenna olisi kaunis ilma!

— Klaara! Klaara! — kuului samassa lapsen ääni huutavan

talosta.
 Kuistin portailla seisoi noin kymmenvuotias poika koulupuvussa,
heiluttaen käsivarsiaan lehtimajaa kohden, ja huusi täyttä kurkkua:

— Klaara, Klaara! Minä olen nyt kotona! Isä on myöskin heti

kotona, ja Frania tulee neulomosta. Tule pian, jotta saamme
päivällistä, olen kauheasti nälissäni.

— Minä tulen, minä tulen! — huusi Klaara Vastaukseksi, ja

kumartaen päätänsä jäähyväisiksi uudelle tuttavalleen, aikoi hän
kiiruhtaa — pois, mutta Przyjemski pidätti häntä sanoen:

— Ettekö tahdo ojentaa minulle kättänne jäähyväisiksi?

Epäröimättä ja miellyttävästi kumartaen ojensi neitonen kätensä,

ja vasta kuin kaunismuotoista, vaikka työstä hiukan karkeata kättä
ympäröi vaalea, pehmeä käsi, peitti hänen kasvonsa tumma puna,
joka levisi mustista kiharoista otsalta aina kaulan valkoiseen
reunukseen saakka.
II

Kirja kädessä istui Julius Przyjemski puiston penkillä ja katsoi usein

pientä taloa kohden, joka lepäsi vihreän peitossa viereisessä
puutarhassa. Aita oli matala, jotenka selvästi saattoi nähdä, mitä
puutarhassa tapahtui.

Ensinnäkin hän näki laihan, korkeakasvuisen harmaahapsisen

miehen, kuluneeseen päällystakkiin puettuna, virkalakki päässä,
laukku kainalossa astuvan kuistin portaille. Aivan hänen perässään
tuli Klaara juosten ja laskiessaan molemmat kätensä hänen
olkapäilleen, sanoi hänelle jotakin, jonka jälkeen kurotti poskensa
suudeltavaksi ja kiiruhti pois.

Laiha mies lähestyi hitaasti veräjää, joka johti kadulle, mutta tuskin
oli hän puolitiehen päässyt, kun hänet pidätti kovaääninen huuto,
joka kuului talosta:

— Isä! isä!

Puolipitkään mekkoon puettu tyttö, sininen huivi päässä, pisti

kätensä hänen käsivarteensa ja he poistuivat yhdessä.

Przyjemski myhäili.
 — Isä menee toimistoonsa ja sisar neulomoon… Kylläpä tuo
Benedikt on ovela mies. »Hanki heistä tietoja» sanoin hänelle eilen
— ja tänä aamuna tiesin kaikki mitä tarvitsin. Kolmekymmentä ruplaa
kuukaudessa — todellakin, noilla ihmisparoilla mahtanee olla lihavat
päivät! Mutta tietysti runoileminen vatsa tyhjänä kuuluu idylliin.
Syödä kovaa leipää ja kävellä mukanaan runoja korissa…

Hän katsahti kirjaan, joka oli kädessä. Ei tuo ollut La

Rochefoucauld, vaan vanha kirja kuluneine kansineen, jonka eilen oli
lainannut uudelta tuttavaltaan. Tuossa taaskin merkittyjä säkeitä,
jotakin, joka tyttöä erikoisesti oli miellyttänyt. Kuinkas ne kuuluivat!

Aurinko sammui, ilta ol' leppoisa, tyyni. Taivahan kantta

vain hattarat peitti ja länsi purppurahohdetta heitti.

Mies käänsi katseensa kirjasta ja vaipui mietteisiin.

— Kylläpä siitä on kauvan kuin tuon viimeksi luin! Muistaakseni jo

lapsuudessa… Mutta onhan tuo ihmeet! kaunista, sopivaa luettavaa
tässä hiljaisuudessa, näiden vanhojen, puiden alla… Hän ei tänään
kirjaansa saa takaisin, minä luen sen ensin kannesta kanteen…
Mitähän tyttö nyt mahtoi hommailla?

Sen mies pian saikin tietää. Klaara tuli ulos kuistin portaille,
kantaen raskasta esinettä käsissään. Przyjemski kumartui paremmin
nähdäkseen ja huomasi hänen kantavan pientä sankoa, jonka
sisällyksen tyhjensi tuuhean omenapuun alle jonkun matkaa
asumuksesta. Hänen molemmat hihansa olivat kyynärpäitä myöten
käärityt. Kun hän tuli takaisin tyhjine sankoineen, näytti hänellä
olevan keittiö esiliina edessä.
 — Varmaankin hän pesee jotakin. Säälittää sentään tuo hieno
olento… eikä niin tyhmäkään! Mitä hän eilen lausui parisilaisesta
jumalanäidinkuvasta, oli oikein kaunista, tosiaankin oikein kaunista.

Przyjemski luki, tuumaili, kulki edestakaisin, poistui sitte, mutta

palasi juuri samoihin aikoihin, kuin Klaaran oli päivää ennen nähnyt.
Hän istuutui penkille, yhä vaan kulunut kirja kädessä, mutta yhtä
päätä hän loi silmäyksen läheiseen puutarhaan. Äkkiä hän kumartui
paremmin nähdäkseen oksien lomitse. Pari henkilöä oli ilmestynyt
kuistin sillalle.

Toinen oli mustiin puettu eukko, musta lakki harmaassa päässä,

toinen oli Klaara kaupunkipuvussa, olkihattu päässä. He menivät
portaita alas ja katosivat veräjän kautta, joka vei kadulle.

Kas vaan! — hymyili Przyjemski. — Nyt hän meni eikä

varmaankaan enää palaja. Säikäytin tuon pienen linnun. Olipa
sentään vahinko, hän oli oikein suloinen!

Kiireesti hän sulki kirjan, lähtien linnaa kohden. Kulmakarvojen

välissä oli ryppy syventynyt, selvemmin esiintyen.

Koko aamun oli Klaara vaan ajatellut tuota yhtä ja samaa:

menenkö Vai enkö? Aamiaista laittaessaan, huoneita siivotessaan oli
hän yhä kysynyt itseltään: menenkö vai en lehtimajaan, jossa
varmaan saan tavata herra Przyjemskin? Työ ei tahtonut sujua
samaa vauhtia kuin tavallisesti, ajatukset kun vaan pyörivät
eilispäivän tapauksissa. Olihan tuo varsin erinomaista! Tavata
tuntematon herra, puhua hänen kanssaan noin kauvan, vieläpä
lainata hänelle kirja! Koskaan ennen ei Klaara ollut kenenkään
kuullut noin kauniisti lukevan. Lisäksi oli vieraassa jotakin
erinomaisen puoleensa vetävää. Syvä ryppy otsassa ja siniset
silmät, jotka joskus katselivat rohkeasti ja hymyillen, joskus taas
olivat surumieliset. Kerran oli mies katsonut häneen sillä tavalla, että
hän oli tahtonut paeta. Tyttö oli tuntenut itsensä ikäänkuin loukatuksi,
ei tietänyt miksi, mutta sitte oli mies alkanut jutella hauskoja asioita
ruhtinaasta. Kyllä hän sentään oli hyvin miellyttävä! Entäs kuinka
hyväluontoiselta hän näytti, sanoessaan! »Teidän täytyy antaa olla
aivan sellainen kuin olette».

Keittiön hellan lämpö kohotti polttavan punan hänen poskilleen;

tuon tuostakin hän asettui avoimen ikkunan ääreen ja antoi kernaasti
raittiin tuulen hivellä kasvoja. Kuta lähempänä oli se aika, jolloin
hänen oli tapana lähteä lehtimajaan, sitä suurempi levottomuus
hänet valtasi. Vihdoin oli hän toimittanut kaikki askareensa, irroitti
esiliinan ja otti työkorin kaapista. Vieläkin kerran: Menisikö vai ei?

Korin nähdessään muisti hän kirjan, jonka eilen oli miehelle

lainannut.

Ahaa! Hänen täytyi mennä ainakin saadakseen kirjansa takaisin.

Tietysti!

Lehtimaja oli hänen, hänellä oli oikeus siinä istua mielin määrin ja
tuliko herra sinne, oli yhdentekevää.

Kuinka tuo herra sentään tuntui miellyttävältä! Mitä pahaa siinä

olisi, jos he hetkisen juttelisivat vielä tänäänkin?

Tyttö tunsi itsensä iloiseksi päätöksen tehtyään, niin että hän heti
kiiruhti kori kädessä ovelle ja hyräili: »Tralalalalaa».

Mutta ennenkuin hän oli kerinnyt perille, avautui ovi, ja sisään

astui pieni, lyhyenläntä, karkeatekoinen eukko, jolla oli pyöreät,
punakat posket, yllään musta hame ja musta villahuivi lumivalkeassa
päässä. Klaara suuteli iloisesti hänen kättään.

— Olkaa hyvä ja istukaa, kiltti rouva Dutkiewicz — pyysi hän.

— Ei, ei, minulla ei ole aikaa, — vastasi vanhus läähättäen, ja sitte

hän ei hetkiseen aikaa sanaakaan sanonut, sillä hän alkoi suurella
työllä vetää esiin jotakin hameen taskusta.

Näkyviin tuli kaksi punaista omenaa ja pussi karamelleja.

— Omenat ovat papalle, ja karamellit ovat lapsille, — selitti hän,

pannessaan lahjat pöydälle.

Hänen suuret, siniset silmänsä tuikkivat harmaiden kulmakarvojen

alla, ja hyväntahtoinen hymyily väreili leveällä suulla. Klaara suuteli
hänen kättänsä uudelleen.

— Miksette tahdo istuutua?

— Kun minulla on kiire. Minä vaan pistäydyin täällä sinua

hakeakseni. Nyt sinulla on aikaa seurata minua ostoksille. Minun
täytyy ostaa pari uusia kenkiä, näethän minkälaiset minulla nyt on.

Eukko näytti valkoiseen sukkaan puettua latuskajalkaa, jota

verhosi ruskea lintallaan oleva nahkatohveli.

— Minä en uskalla mitään ostaa, ellet sinä ole mukana. Minua

petkuttavat, houkuttelevat ostamaan jotakin, joka ei mitään kestä.
Lisäksi minä tarvitsen nauhoja myssyjeni reunustamiseen. Pukeudu
ja tule mukaan!
 Klaara istui allapäin. Katkeran pettymyksen tunne hänet valtasi,
mutta sitte hän katsahti ylös ja vastasi reippaasti:

— Kyllä, kyllä minä tulen mukaan, otan vaan kaulukseni ja hattuni.

He lähtivät heti menemään. Klaara sulki talon portin ja pisti

avaimen taskuunsa. Hänen isällään oli oma avaimensa. Kulkiessaan
puutarhan kautta virkkoi vanhus:

— Kun olen rahaa saanut puodissa vaihdetuksi, annan sinulle

rahaa
Stasin lukukausimaksua varten. Eikös nyt ole maksun aika, vai
kuinka?

— Kiitos, — kuiskasi Klaara. — Jollei Teitä olisi, niin en ymmärrä,

kuinka voisimme pitää Stasia koulussa.

— Entäs sitte? Tässä maailmassa täytyy toisiaan auttaa. Oletko

kiltti ja reunustat myssyni uusilla nauhoilla?

— Oi, Varsin mielelläni!

Kadulle johtavalla veräjällä kääntyi Klaara ympäri ja katsahti

sireenimajalle, jota ympäröitsivät korkeat, tuuheat puut.

— Hyvästi! ajatteli hän, ja jälleen tunsi hän katkeran pettymisen

tunnetta.

Autettuaan vanhaa ystäväthän ja hyväntekijäänsä ostoksilla,

palasi hän kiireesti kotiin. Puutarhan veräjällä hän tapasi erään niistä
ystävättäristä, jotka hänet olivat pettäneet ja joista hän oli puhunut
Przyjemskille. Hän oli kyyneleitä vuodattanut petoksen havaitessaan,
mutta ei siltä kantanut mitään kaunaa tyttöä kohtaan, joka oli
tungetellen tavotellut hänen luottamustaan ja sitte; tehnyt hänestä
pilaa ystävilleen. Klaara tosin ei enää pitänyt häntä ystävänään,
mutta oli kumminkin jo kauvan sitte antanut hänelle anteeksi ja he
tapasivat joskus toisensa.

Nuori, punaposkinen tyttö, joka oli komeasti puettu, kukkia

hatussa, syleili ja suuteli Klaaraa.

Klaaraa vaivasi kiusallinen tunne siitä, että naisen suudelmissa oli

jotakin petollista, mutta hän ei ollut mitään huomaavinaan.

Pauliina oli käynyt häntä hakemassa, mutta tavannut eteisen oven

lukittuna.

Klaaran pyyntöön, että hän kääntyisi takaisin, vastasi hän, ettei

ollut aikaa ja että hän vaan aikoi hetkiseksi pistäytyä, sillä tunnin
kuluttua oli hänen määrä muutamien muiden seurassa lähteä
huvimatkalle. He aikoivat mennä metsään ulos kaupungista, eväät
mukana, saadakseen oikein hauskaa. Olipa vahinko, että seurue oli
Klaaralle vieras, sillä muutoin olisi tämä varmaankin saanut seurata
mukana…

— Eihän toki, — keskeytti Klaara, silmäillen ikätoverinsa vaaleata,

upeata pukua, — minä en mitenkään voisi olla noin kauvan poissa
kotoa.

— Mutta isäsi?

— Isä aina nukkuu päivällisuntaan, ja minä taas kuulustelen Stasin

läksyjä.

Klaara olisi tahtonut ottaa jäähyväiset ystävättäreltään, mutta

eihän hänen puolestaan sopinut sitä tehdä. Pauliina vuorostaan
kertoi, että hän oli edellisen päivän aivan lähistössä viettänyt
ruhtinaallisen linnan ylihoitajan luona, jonka vaimo oli hänen äitinsä
hyvä ystävä.

— Olen aina sanonut sinulle, Klaara, että sinun pitäisi päästä

Perkowskin väen tuttavuuteen, joka asuu aivan tässä lähellä, mutta
sinä et koskaan ole tahtonut. Meillä oli siellä eilen ihmeen hauskaa,
Vieläpä hiukan tanssittiin, ainoa pettymys oli meille, ettei Przyjemski
tullut…

Klaaran sydäntä väristytti, mutta hän hillitsi itseänsä niin hyvin,

ettei edes silmää räpäyttänyt. Pauliina jatkoi:

— Ruhtinas Oskari on tänne äskettäin saapunut, mukanaan

sihteerinsä, herra Julius Przyjemski, jota ruhtinas suuresti suosii.
Sihteeri on ollut Perkowskilla pari kertaa — tietenkin raha-asioita
varten, hänellä on paljon puhuttavaa hoitajan kanssa. Nyt he
kutsuivat hänet eilisiin kemuihin, ja meidän kesken sanoen he
panivat ne toimeen juuri hänen tähtensä. Mutta hän ei tullut, ja tuo oli
vahinko, sillä minä olin hyvin utelias näkemään herra Przyjemskin.
Hän taitaa olla vielä nuori, komea herra, hyvin iloinen ja
tummaverinen…

— Tummaverinen? — toisti Klaara.

Mutta Pauliinalla oli kova kiire, ja saatuaan sanotuksi, mitä hänellä

oli sydämellä, hän heitti hyvästit jälleen syleillen ja suudellen.

— On sentään sääli sinua tyttö, parka, että yhä saat istua

kotona…
Hyvästi, hyvästi, nyt menen kotiin päivälliselle ja sitte me
lähdemme…
 Palatessaan, toisti Klaara: »Tummaverinen!» ja hymyili. Hän ei
totisesti ollut tumma- vaan pikemmin vaaleaverinen, ja »iloinen» ei
hän laisinkaan ollut, vaan päinvastoin hiukan raskasmielinen. Mutta
Pauliina aina jutteli asioista, joista ei ollut täysin selvillä. Joku
tietenkin oli hänelle kertonut, että tuo herra oli tummaverinen ja
iloinen, siinä kaikki.

Varmaankin oli Perkowskin herrasväki kutsunut Przyjemskin

mukaan huvimatkalle, samoinkuin edellisenä päivänä illalliselle, ja
hän kyllä tulisi. Kukapa ei haluaisi olla ulkona nurmikossa? kyllä
heillä tulee hauskaa! Mielellään siellä olisi mukana… Ja Klaara asetti
kyynäräänsä vanhaa piironkia vastaan ja painot kädet silmilleen,
jotka täyttyivät kyynelillä. Mutta hän oli vain hetkisen noin seisonut,
kun huomasi isänsä, joka tuli puutarhaan, ja Klaara kiiruhti häntä
vastaan.

Päivä kului ja tuli levon hetki. Pienessä majassa, jota vihreät

köynnöskasvit verhosivat, olivat jo tulet sammutetut kaikista
ikkunoista, ainoastaan Klaaran huoneesta vielä tulta tuikki.

Hän ompeli yhtämittaa, mutta kun kello oli lyönyt yhdeksän, heitti
hän työn käsistään ja meni ulos kuistin sillalle. Häntä oli ulos
houkutellut köynnöskasvien hiljainen kahina pitkin tietä ja tähdet,
jotka tuikkivat hänen ikkunaansa.

Kuistissa oli pari kulunutta, huojuvaa porrasta, ja sinne nyt Klaara

istahti, nojaten kasvonsa käsiä vastaan ja katsellen ulos hiljaisena
ehtoona. Kaikki liike oli tähän aikaan päivästä tauonnut syrjäisellä
kadulla, joka muistuttaen maantietä kulki lauta-aidan toisella puolen.
Kaupungista kaikui kumea, etäisyyden hiljentämä hälinä.
Ruhtinaallisen puiston suuret puut humisivat joskus hiljalleen, joskus
seisoivat aivan äänettöminä ja liikkumattomina, kuin musta seinä
puolihämärässä. Elokuun taivas oli tähtösiä täynnä, jotka pimeää
laimensivat ja saattoivat erottamaan jotenkin kaukaisia esineitä.

Klaara saattoi hämärästi nähdä mieluisen lehtimajansa, leveän

käytävän, joka johti linnaan sekä etäämpänä tuon pimeän etusivun.
Mutta tätä tummaa taustaa vastaan loisti kokonainen rivi valoja, jotka
Klaarasta ensin näyttivät tähdiltä, tuikkien lehtien lomitse. Kohta hän
kumminkin havaitsi, että ne olivat korkeita, kapeita ikkunoita. Tuota
ei Klaara ollut ennen nähnyt, mutta olihan se luonnollista, kun linnan
omistaja nyt oli kotona.

Olikohan omistaja siellä yksin, vai ehkäpä sihteeri oli mukana.

Mutta varmaankaan ei Przyjemski vielä ollut palannut Perkowskin
huvimatkalta. Ehkäpä he juuri olivat tulossa, mitäpä heillä olisi niin
kiirettä ollut? Ilma oli kaunis ja heillä oli tietysti oikein hauskaa.
Monta tuntia he olivat samoilleet metsässä, missä sanajalat seisovat
kuin jättiläiset ja kanerva kukkii…

Jo monta tuntia sitte hän oli painanut kyynärpäänsä polvia vastaan

ja kätkenyt kasvonsa käsiin. Nyt hän ajatteli metsää, missä oli ollut
vain kahdesti elämässään, mutta sen pienimmätkin sopukat olivat
nyt elävinä hänen mielessään.

Hän näki pienen, kiertelevän polun, sen molemmin puolin vihreätä

vesakkoa, pieniä, valkorunkoisia koivuja, sinisenpunaista
kanervikkoa, harmaata sammalta, mahtavia sanajalkoja. Polkua
pitkin vaeltaa pari: Przyjemski ja Pauliina. He puhelevat
lakkaamatta… Mies katsoo neitosta sinisillä silmillään ja sanoo:
»Teidän tulee antaa olla aivan sellaisena kuin olette».

Kaiken tuon: metsän ja parin näki hän niin selvästi kuin päivällä,
mutta hänen sielunsa pimeni. Silloin kaikui äkkiä sametin hieno,
hieman pitkäveteinen ääni:

— Hyvää ehtoota, neiti.

Tyttö ei nyt tiennyt, mikä tunne hänessä oli vallitsevana:

kummastuksenko vai ilon? Mitäpä hän juuri tällä hetkellä olisi
toivonutkaan kuin kuulla tuota ääntä, nähdä hänet, joka hänen
edessään seisoi hattu kädessä — hyväntahtoinen, leikillinen hymy
huulillansa.

— Minä kävelin hiukan puistossa ja näin Teidän istuvan kuistin

portailla enkä voinut vastustaa kiusausta tulla Teitä tervehtimään.
Nyt on varsin kaunis ilta, vai kuinka? Juuri nyt se näyttää niin
kauniilta… Te istuitte niin miettiväisenä, mitä Te ajattelitte?

Alussa ei Klaara käsittänyt, mitä mies sanoi, niin kovin sykki hänen
sydämensä, mutta hän oli kumminkin sen verran hereillä, että käski
miehen istuutua kapealle penkille.

— Eikö täällä lehtien alla ole parempi istua? kysyi Przyjemski,

viitaten kädellään taivasta kohden ja istuutui portaille, jotka natisivat
ja notkuivat hänen painonsa alla. Klaara myöskin istuutui jonkun
matkan päähän. Hän oli taas malttanut mielensä, ja häntä nyt hallitsi
riemun tunne, joka myöskin äänessä ilmeni, kun hän kysyi:

— Kuinka tulitte meidän puutarhaamme?

— Varsin yksinkertaisella tavalla, veräjän kautta.

— Niin, se on totta! En ole sitä koskaan nähnyt avoinna ja

unohdin, että sitä oli olemassakaan.
 — Lukko oli ruostunut ja minulla oli täysi työ saada se auki, mutta
lopulta onnistui. Mitä Te ajattelitte?

Klaaran synnynnäinen avomielisyys ja yhä vilkkaampi ilon tunne

saneli hänen vastauksensa:

— Minä istuin ja arvelin, olitteko Te jo palannut kotiin, vai olitteko

vasta kotimatkalla.

Mies katsahti häneen kummastellen.

— Ketkä?

— Perkowskin herrasväki ja Te. Eräs tuttavani kertoi minulle, että

Perkowskin herrasväki oli kutsunut Teidät huvimatkalle, jolla
varmaankin oli sangen hauskaa… Mutta miksi ette tullut Perkowskin
illalliselle, Teitä siellä kovasti odotettiin ja kaivattiin.

Przyjemski ei heti vastannut, ja kun hän lopulta sen teki, piili

äänessä salainen hymy.

— Minä en ole ollut Perkowskin illallisilla enkä heidän

huviretkellään. Mutta jos suvaitsette, niin puhumme hauskemmista
asioista … kuin Perkowskin herrasväestä. Kiitos kirjasta, jonka
minulle lainasitte; minä en aijo sitä vielä jättää takaisin. Minä luen
sen kannesta kanteen, ja sitte Te saatte sen. Se sisältää
suuremmoisen runoelman. Minä kyllä tunsin sen ennestäänkin,
mutta vain pintapuolisesti. Olen todellakin kiitollinen, kun olen saanut
siihen tutustua… Mutta sanokaapas minulle nyt, miten olette saanut
päivänne kulumaan, ja eikö se ole tuntunut pitkältä? Minusta se
ainakin on ollut äärettömän pitkä. Mitä tänään olette tehnyt?
 — Samaa kuin muinakin päivinä; ei siitä sen enempää kannata
puhua…

— Kyllä, kyllä, kertokaa!

Klaara nauroi sydämellisesti.

— No, olkoon menneeksi! Minä olen siivonnut huoneet, laittanut

päivällisen, pessyt vaatteita, olen ollut asioilla erään tuttavan
seurassa … Entäs sitte vielä? Minä olen auttanut veljeäni läksyjensä
lukemisessa, olen valmistanut teetä, ommellut…

— Kaikki nuo asiat hän lasketteli estelemättä ja hauskuudekseen.

Mies kysyi:

— Ettekö ollenkaan ole lukenut tänään?

— Kyllä, minä hiukan luin, sillä aikaa kun isä nukkui

päivällisuntaan ja Stas vielä oli koulussa. Frania pani tulta
samovaariin ja sitä hetkeä käytin lukemiseen. Minä saan lainata
kirjoja eräältä neidiltä, joka oli opettajattarena samassa
kasvatuslaitoksessa, missä minä olin oppilaana.

— Vai olette siellä ollut?

Hän vastasi, että äitinsä, joka ennen naimistaan oli ollut

opettajatar, oli ohjannut häntä aina kahdenteentoista vuoteen
saakka, mutta että hänet sitte oli lähetetty kasvatuslaitokseen.

Hänen oli kumminkin täytynyt keskeyttää koulunkäyntinsä, sillä

äidin kuoltua tarvittiin häntä kotona. Tämä oli kyllä tuntunut
katkeralta, mutta nyt ei hän enää sitä surrut, sillä hän täysin käsitti,
että isä ja sisarukset häntä välttämättömästi tarvitsivat…
 — Perheen tuki! — myhäili Przyjemski.

— Tuki? — naurahti Klaara. — En mitenkään, sillä tiedän itse,

kuinka paljo minulta puuttuu… mutta parastani koetan.

— Se merkitsee, että Te olette perheen hyvä enkeli — virkkoi mies

hiljaa…

Klaara painoi päänsä alas ja istui äänetönnä, samassa kun nuo

sanat vyöryivät hänen sieluunsa kuin vieno, lämmin laine.

Przyjemskille ei ollut vaikeata jatkaa keskeytynyttä keskustelua.

Kumartuessaan Klaaraan päin hän kysyi:

— Kuka oli se eukko, jonka kanssa Te menitte ulos aamupäivällä?

— Mistä sen tiedätte?

— Minä näin sen lehtikujasta, missä istuin kirja kädessä ja Teitä

ajattelin.

Se oli rouva Dutkiewicz, erään eläinlääkärin leski ja Klaaran äidin

kummi, hyvin kunnioitettava, kiltti vanha rouva. Hän oli heidän
todellinen ystävä, joka heitä usein auttoi, kun he olivat ahdingossa.
Nyt hän esimerkiksi maksoi Stasin lukukausimaksun.

— Hän siis on varakas nainen? — kysyi Przyjemski.

— Aivan niin, — vakuutti Klaara, — Hänellä on kolme huonetta ja

palvelija.

— Sehän on suuremmoista, — virkkoi mies ja Klaara jatkoi: