Extended finite element and meshfree

methods 1st Edition Timon Rabczuk

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/extended-finite-element-and-meshfree-methods-1st-e
dition-timon-rabczuk/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Partition of Unity Methods: The Extended Finite Element

Method St¿Phane Bordas

https://ebookmass.com/product/partition-of-unity-methods-the-
extended-finite-element-method-stphane-bordas/

Computational Methods for Fracture in Porous Media:

Isogeometric and Extended Finite Element Methods 1st
Edition Renã© De Borst

https://ebookmass.com/product/computational-methods-for-fracture-
in-porous-media-isogeometric-and-extended-finite-element-
methods-1st-edition-rena-de-borst/

Finite Element Method: Physics and Solution Methods

Sinan Muftu

https://ebookmass.com/product/finite-element-method-physics-and-
solution-methods-sinan-muftu/

Introduction to the Finite Element Method 4E 4th

Edition Reddy

https://ebookmass.com/product/introduction-to-the-finite-element-
method-4e-4th-edition-reddy/
Damage Modeling of Composite Structures: Strength,
Fracture, and Finite Element Analysis 1st Edition
Pengfei Liu

https://ebookmass.com/product/damage-modeling-of-composite-
structures-strength-fracture-and-finite-element-analysis-1st-
edition-pengfei-liu/

A First Course in the Finite Element Method 6 Enhanced

SI Edition Daryl L. Logan

https://ebookmass.com/product/a-first-course-in-the-finite-
element-method-6-enhanced-si-edition-daryl-l-logan/

Application of Control Volume Based Finite Element

Method (CVFEM) for Nanofluid Flow and Heat Transfer 1st
Edition Mohsen Sheikholeslami

https://ebookmass.com/product/application-of-control-volume-
based-finite-element-method-cvfem-for-nanofluid-flow-and-heat-
transfer-1st-edition-mohsen-sheikholeslami/

Finite element analysis-aided seismic behavior

examination of modular underground arch bridge Toan Van
Nguyen

https://ebookmass.com/product/finite-element-analysis-aided-
seismic-behavior-examination-of-modular-underground-arch-bridge-
toan-van-nguyen/

Finite Mathematics and Applied Calculus, 8e 8th Edition

Stefan Waner

https://ebookmass.com/product/finite-mathematics-and-applied-
calculus-8e-8th-edition-stefan-waner/
EXTENDED FINITE
ELEMENT AND
MESHFREE METHODS
EXTENDED FINITE
ELEMENT AND
MESHFREE METHODS

TIMON RABCZUK
Bauhaus Universität Weimar
Weimar, Germany

JEONG-HOON SONG
University of Colorado at Boulder
Boulder, CO, United States of America

XIAOYING ZHUANG
Tongji University
Shanghai, China
Leibniz Universität Hannover
Hannover, Germany

COSMIN ANITESCU
Bauhaus Universität Weimar
Weimar, Germany
Academic Press is an imprint of Elsevier
125 London Wall, London EC2Y 5AS, United Kingdom
525 B Street, Suite 1650, San Diego, CA 92101, United States
50 Hampshire Street, 5th Floor, Cambridge, MA 02139, United States
The Boulevard, Langford Lane, Kidlington, Oxford OX5 1GB, United Kingdom
Copyright © 2020 Elsevier Inc. All rights reserved.
MATLAB® is a trademark of The MathWorks, Inc. and is used with permission.
The MathWorks does not warrant the accuracy of the text or exercises in this book.
This book’s use or discussion of MATLAB® software or related products does not constitute
endorsement or sponsorship by The MathWorks of a particular pedagogical approach or particular
use of the MATLAB® software.
No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means,
electronic or mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and
retrieval system, without permission in writing from the publisher. Details on how to seek
permission, further information about the Publisher’s permissions policies and our arrangements
with organizations such as the Copyright Clearance Center and the Copyright Licensing Agency,
can be found at our website: www.elsevier.com/permissions.
This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by the
Publisher (other than as may be noted herein).
Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and experience
broaden our understanding, changes in research methods, professional practices, or medical
treatment may become necessary.
Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in
evaluating and using any information, methods, compounds, or experiments described herein. In
using such information or methods they should be mindful of their own safety and the safety of
others, including parties for whom they have a professional responsibility.
To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or editors,
assume any liability for any injury and/or damage to persons or property as a matter of products
liability, negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods, products,
instructions, or ideas contained in the material herein.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

A catalog record for this book is available from the Library of Congress

British Library Cataloguing-in-Publication Data

A catalogue record for this book is available from the British Library

ISBN: 978-0-12-814106-9

For information on all Academic Press publications

visit our website at https://www.elsevier.com/books-and-journals

Publisher: Matthew Deans

Acquisition Editor: Brian Guerin
Editorial Project Manager: Isabella C. Silva
Production Project Manager: Surya Narayanan
Jayachandran
Designer: Mark Rogers
Typeset by VTeX
Contents

Preface xiii
Nomenclature xix

1. Introduction 1
1.1. Partition of unity methods 1
1.2. Moving boundary problems 6
1.3. Fracture mechanics 8
1.4. Level set methods 10
1.4.1. Implicit interface and signed distance functions 11
1.4.2. Discretization of the level set 12
1.4.3. Capturing motion interface 12
1.4.4. Level sets for 3D fracture modeling 14
References 15

2. Weak forms and governing equations 19

2.1. Strong form for pure mechanical problems 19
2.1.1. One dimensional model problem 19
2.1.2. Model problem in higher dimensions 20
2.1.3. Total Lagrangian formulation 21
2.1.4. Updated Lagrangian formulation 22
2.2. From the strong form to the weak form 24
2.2.1. Weak form for the one-dimensional model problem 24
2.2.2. Weak form for the total Lagrangian formulation 26
2.3. Variational formulation 27

3. Extended finite element method 29

3.1. Formulation and concepts 29
3.1.1. Standard XFEM 29
3.1.2. Hansbo-Hansbo XFEM 34
3.2. Blending, integration and solvers 36
3.2.1. Blending 36
3.2.2. Isoparametric 2D quadrilateral XFEM element for linear elasticity 40
3.2.3. Shape functions 41
3.2.4. The B-operator 42
3.2.5. The element stiffness matrix 44
3.2.6. Integration 46
3.3. XFEM for static/quasi-static fracture modeling in 2D and 3D 50
3.3.1. XFEM approximation for cracks 50
3.3.2. Discrete equations 54

v
vi Contents

3.3.3. Crack branching and crack junction 57

3.3.4. Crack opening and crack closure 59
3.4. XFEM for dynamic fracture modeling in 2D and 3D 60
3.4.1. Diagonalized mass matrix 60
3.4.2. Limitations 64
3.5. Smoothed extended finite element method 65
3.5.1. Introduction to SFEM 67
3.5.2. Enrichment in SXFEM and selection of enriched nodes 70
3.5.3. Displacement-, strain field approximation and discrete equations 72
3.5.4. Numerical integration 75
3.6. XFEM for coupled problems 77
3.6.1. Hydro-mechanical problems 77
3.6.2. Thermo-mechanical problems 89
3.6.3. Piezoelectric materials 92
3.6.4. Flexoelectricity 100
3.7. XFEM for inverse analysis and topology optimization 105
3.7.1. Inverse problem 105
3.7.2. Optimization problems 115
3.7.3. Mathematical form of a structural optimization problem 116
3.7.4. Solid isotropic material with penalization (SIMP) 117
3.7.5. Level set based optimization 118
3.7.6. Nanoelasticity 118
3.7.7. Nanopiezoelectricity 130
3.8. Conditioning and solution of ill-conditioned systems 146
References 147

4. Phantom node method 153

4.1. Formulation and concepts 153
4.2. A crack tip element for the phantom node methods 154
4.2.1. Three-node triangular element 154
4.2.2. Four-node quadrilateral element 157
4.3. Multiple crack modeling 158
References 159

5. Extended meshfree methods 161

5.1. Introduction to meshfree methods 161
5.1.1. Basic approximation 161
5.1.2. Completeness and conservation 162
5.1.3. Consistency, stability and convergence 164
5.1.4. Continuity 165
5.1.5. Partition of unity 165
5.1.6. Kernel functions 167
Contents vii

5.2. Some specific methods 171

5.2.1. Approximation of the displacement field 171
5.2.2. Spatial integration 177
5.2.3. Essential boundary conditions 185
5.2.4. Comparison of different methods 186
5.3. Numerical instabilities 190
5.3.1. Instability due to rank deficiency 192
5.3.2. Tensile instability 193
5.3.3. Attempts to remove instabilities 193
5.3.4. Material instability in meshfree methods 194
5.4. Fracture modeling in meshfree methods 209
5.4.1. The visibility method 209
5.4.2. The diffraction method 212
5.4.3. The transparency method 215
5.4.4. The “see through” and “continuous line” method 217
5.5. The concept of enrichment 217
5.5.1. Intrinsic enrichment 219
5.5.2. Extrinsic enrichment 222
5.6. (Extrinsically) enriched local PU meshfree methods 225
5.6.1. Enriched methods with crack tip enrichment 226
5.6.2. Enriched methods without crack tip enrichment 230
5.6.3. Crack branching and crack junction 236
5.7. Extended local maximum entropy (XLME) 238
5.7.1. Local Maximum Entropy (LME) approximants 239
5.7.2. Numerical integration 243
5.7.3. Condition number 245
5.8. Cracking particle methods 245
5.8.1. The enriched cracking particles method 246
5.8.2. Applications to large deformations 250
5.8.3. The cracking particles method without enrichment 250
5.8.4. Cracking rules for cracking particle methods 251
5.9. Comparison of different methods 253
5.9.1. The mode I crack problem 253
5.9.2. The mixed mode problem 260
5.10. Extensions to mode II kinematics 263
5.10.1. Enriching in the shear band plane 263
5.10.2. Enforcing mode II-kinematics with the penalty method 265
5.11. Discrete system of equations for pure mechanical problems 265
5.11.1. Methods without enrichment 265
5.11.2. Enriched methods 267
5.11.3. Extension to dynamics 270
5.12. Spatial integration 283
viii Contents

5.13. Time integration 286

5.13.1. Explicit-implicit time integration 286
5.13.2. Explicit time integration, critical time step and mass lumping 287
5.13.3. Crack propagation in time 304
References 306

6. Extended isogeometric analysis 315

6.1. Formulation and concepts 315
6.1.1. B-splines and NURBS 315
6.1.2. Bézier extraction 317
6.2. Hierarchical refinement with PHT-splines 320
6.2.1. PHT-spline space 321
6.2.2. Computing the control points 323
6.3. Analysis using splines 324
6.3.1. Galerkin method 325
6.3.2. Linear elasticity 327
6.4. Numerical examples 329
6.4.1. Infinite plate with circular hole 329
6.4.2. Open spanner 330
6.4.3. Pinched cylinder 331
6.4.4. Hollow sphere 332
6.5. Adaptive analysis 333
6.5.1. Determining the superconvergent point locations 333
6.5.2. Superconvergent patch recovery 337
6.5.3. Marking algorithm 340
6.6. Multi-patch formulations for complex geometry 341
6.7. XIGA for interface problems 341
6.7.1. Governing and weak form equations 342
6.7.2. Enriched basis functions selection 345
6.7.3. Enrichment functions 347
6.7.4. Greville Abscissae 348
6.7.5. Repeating middle neighbor knots 349
6.7.6. Inverse mapping 350
6.7.7. Curve fitting 351
6.7.8. Intersection points 353
6.7.9. Triangular integration 354
References 355

7. Fracture in plates and shells 359

7.1. Fractures in shell and plates using XFEM 359
7.1.1. Weak form 359
7.1.2. Implementation based on the Q4 element 361
7.1.3. Shear locking 362
Contents ix

7.1.4. Curvature strain smoothing 363

7.1.5. Extended finite element method for shear deformable plates 365
7.1.6. Smoothed extended finite element method 367
7.1.7. Integration 368
7.2. Fractures in shell and plates using the phantom node method 370
7.2.1. Phantom node method for the Belytschko-Tsay shell element 370
7.2.2. Phantom node method based on the three-node isotropic
triangular MITC shell element 378
7.3. Extended meshfree methods for fracture in shells 392
7.3.1. Shell model 393
7.3.2. Continuum constitutive models 396
7.3.3. Crack model 397
7.4. An immersed particle method for fluid-structure interaction 402
7.5. XIGA models for plates and shells 408
7.5.1. Kinematics of the shell 408
7.5.2. Weak form 410
7.5.3. Discretization of the displacement field and enrichment 412
7.5.4. Discrete system of equations 419
7.5.5. Edge cracked plates under tension or shear 422
7.5.6. Pressurized cylinder with an axial crack 428
References 432

8. Fracture criteria and crack tracking procedures 437

8.1. Fracture criteria 437
8.2. Cracking criteria 437
8.2.1. Criteria in LEFM 437
8.2.2. Global energy criteria 440
8.2.3. Rankine criterion 440
8.2.4. Loss of material stability condition 441
8.2.5. Rank-one-stability criterion 443
8.2.6. Determining the crack orientation 444
8.2.7. Computation of the crack length 444
8.3. Crack surface representation and tracking the crack path 445
8.3.1. The level set method to trace the crack path 447
8.3.2. Tracking the crack path in 3D 451
8.3.3. Adaptive crack propagation technique 462
8.3.4. Comments 464
References 466

9. Multiscale methods for fracture 471

9.1. Extended Bridging Domain Method 472
9.1.1. Concurrent coupling of two models at different length scales 474
9.1.2. Consistency of material properties 479
x Contents

9.2. Extended bridging scale method 479

9.2.1. Consistency of material properties 481
9.2.2. Upscaling and downscaling 483
9.3. Multiscale aggregating discontinuity (MAD) method 491
9.3.1. Overview of the method 491
9.3.2. Coarse graining method 494
9.3.3. Micro-macro linkage 500
9.4. Crack opening in unit cells with the hourglass mode 503
9.5. Stability of the macromaterial 504
9.6. Implementation 507
9.7. Numerical examples 508
9.7.1. 3D modeling of cracks in a nanocomposite 508
9.7.2. Hierarchical multiscale example 508
9.7.3. Semi-concurrent FE-FE coupling example 510
9.7.4. Concurrent FE-XFEM coupling example 512
9.7.5. MD-XFEM coupling example 513
References 516

10. A short overview of alternatives for fracture 521

10.1. Numerical manifold method (finite cover method) 521
10.1.1. The cover approximation 522
10.1.2. The least square-based physical cover functions 523
10.1.3. The imposition of boundary conditions 524
10.1.4. Fracture modeling 524
10.1.5. Geometric and material nonlinear analysis 527
10.2. Peridynamics and dual-horizon peridynamics 528
10.2.1. Dual-horizon peridynamics 531
10.2.2. The dual property of dual-horizon 539
10.2.3. Wave propagation in 1D homogeneous bar 543
10.2.4. Numerical examples 544
10.3. Phase field models 562
10.3.1. Concepts 563
10.3.2. Governing equations 568
10.3.3. Discretization 569
10.3.4. Solution schemes 572
10.3.5. Implementations 573
References 575

11. Implementation details 581

11.1. Computer implementation of enriched methods 581
11.1.1. Pre-processing 582
11.1.2. Processing 585
11.1.3. Post-processing 589
Contents xi

11.2. Numerical examples 590

11.2.1. Crack propagation angle 591
11.2.2. Hydro-mechanical model with center cracks 591
11.2.3. Hydro-mechanical model with edge crack 592
References 597

Part 1. Appendices

A. Derivation of shape derivative for the nanoelasticity problem 601

B. Derivation of the adjoint problem for the nanopiezoelectricity

problem 603

Index 607
Preface

The objective of this book is to provide an overview and the theoreti-

cal/computational background of partition-of-unity based computational
methods, their implementation and applications. The focus is on extended
finite element and meshfree methods and their application with focus on
modeling material failure. It is assumed that the readers are already familiar
with finite element methods or similar computational approaches including
their implementation. The content of this book is written from an engi-
neering point of view. It explains concepts and formulations and provides
details on the implementation through simple Matlab® codes. We pro-
vide classical benchmark problems for which state-of-the-art computational
methods are tested at and present some interesting numerical examples to
demonstrate the power and performance of the outlined methods. The
book however does not contain mathematical proofs concerning for in-
stance the convergence of the above methods. Convergence plots are just
shown numerically for specific examples. Though some of the methods are
implemented in commercial software such as ABAQUS, the book does not
provide a description on the use of these functions within such commercial
codes.
The book is aimed for students and researchers who are interested in
learning and implementing partition-of-unity method, especially extended
finite element and meshfree methods. It is well suited for students and post-
doctoral fellows to start research in this direction and who are interested in
method development or the application of described methods to challeng-
ing problems in engineering and materials science. It is also of interest to
readers who are interested in state-of-the-art computational methods for
linear and nonlinear fracture and choosing an adequate method for their
problem of interest. The content of this book is too extensive to be cov-
ered in a single course though parts of it could be the basis for a 1-semester
course on meshfree methods or extended finite elements.
Chapter 1 provides an introduction to computational challenges which
occur in problems with moving boundaries such as fracture, fluid mechan-
ics, fluid-structure interaction, inverse problems or optimization. It also
presents the level set method which is commonly combined with partition-
of-unity methods for those problems. Chapter 2 summarizes the governing
equations for purely mechanical problems for applications in statics and

xiii
xiv Preface

dynamics as most of the methods are presented in such a setting. They

are provided in strong and weak form including a Total Lagrangian and
updated Lagrangian description of motion. Chapter 3 is focused on the ex-
tended finite element method (XFEM) and variations or improvements of
it. Within this chapter, challenges related to so-called blending, numerical
integration, enrichment and solution procedures are discussed and potential
solutions are derived. The implementation of XFEM for static and dynamic
fracture problems is described in detail and the representation of complex
features such as crack nucleation, crack branching and crack coalescence is
discussed. We also propose a variation of the classical XFEM for fracture, i.e.
the smoothed extended finite element method (SXFEM). SXFEM avoids
the integration of the singularity in case of asymptotic crack tip enrich-
ments. It facilitates the subtriangulation commonly employed in cracked
elements, and inherits certain superior properties of the smoothed finite
element method including less sensitivity to mesh distortion and its high
accuracy for triangular elements. We subsequently present the extended fi-
nite element formulations for coupled fracture problems including different
enrichment strategies, implementation details and potential challenges re-
lated for instance to the ill-conditioning of the final system of equations to
be solved. Thermo-mechanical, hydro-mechanical and electro-mechanical
are described; the latter ones include piezo- as well as flexoelectric mate-
rials. Finally, two other important applications of XFEM are given: Inverse
analysis and (topology) optimization. For those problems, XFEM allows an
exact – implicit – representation of the topology through level set functions
and hence employing always the same mesh during the iterations while
maintaining optimal convergence rates. The performance of the method
is demonstrated for several challenging problems in the associated section
for selected problem. The phantom node method, another “variation” of
XFEM, in Chapter 4 is not based on enrichment functions but overlap-
ping elements. It has the advantage of being easily implementable into an
existing finite element code but can be applied only to fracture problems.
Concepts for how to incorporate multiple cracks and specific crack tip el-
ements are devised in this chapter.
The topic of Chapter 5 is extended meshfree methods. Firstly, the basic
concept of meshfree methods is explained. Subsequently, we present several
popular meshfree approximations including the Smoothed Particle Hydro-
dynamics (SPH) and improvements of it such as the Reproducing Kernel
Particle Method (RKPM). The mostly rational shape functions and lack
of the so-called Kronecker-delta property impose additional challenges on
Preface xv

meshfree methods compared to FEM. In this context, we provide different

approaches of spatial numerical integration, imposition of essential bound-
ary conditions as well as solutions to avoid instabilities of different sources
which occur in many meshfree methods such as SPH. We subsequently
present classical methods on how to incorporate strong discontinuities
and finally model discrete fracture within meshfree methods including the
visibility, diffraction and transparency method. Different extended mesh-
free methods are presented which are based either on an intrinsic or an
extrinsic enrichment. In an intrinsic enrichment, the enrichment func-
tions are included in the polynomial basis used to construct the meshfree
shape functions while extrinsic enrichment schemes are mainly focused on
partition-of-unity enrichments. Two classes of discrete fracture methods
are presented. The first class ensures a continuous crack path and requires
special approaches to represent the crack’s topology and crack tracking
algorithms while the second class, the so-called cracking particle meth-
ods, represent the crack as set of crack segments and avoid crack tracking
algorithms and methods to represent the crack surface entirely. The per-
formance of various extended meshfree methods are compared for several
classical benchmark problems mostly in linear elastic fracture mechanics.
Chapter 6 presents formulations based on extended Isogeometric Anal-
ysis (XIGA). We first describe popular IGA basis functions including
B-splines, Non Uniform Rational B-splines (NURBS) and PHT-splines,
which are useful for h-adaptive refinement procedures within IGA. Imple-
mentation details of IGA for problems in linear elastostatics are provided
before different XIGA approaches for weak discontinuities are discussed
in detail. We dedicated an entire chapter to extended finite element and
meshfree methods for modeling fracture in plates and shells. Formulations
based on Mindlin-Reissner as well as Kirchhoff Love shells are devised. In
the latter case, the higher-order continuity of the associated meshfree or
IGA method has been exploited, so that no additional rotational degrees
of freedom are needed, which drastically facilitates the enrichment strategy
requiring fulfillment of a constraint condition. We also present a method
that can efficiently deal with fluid-driven fracture due to fluid-structure
interaction.
Each of the above mentioned methods are capable of dealing with
discrete fracture efficiently. However, they all require a fracture criterion
which determine the orientation and “length” of the crack. Therefore,
Chapter 8 is related to state-of-the-art fracture criteria and crack track-
ing algorithms for methods requiring a continuous crack surface. Fracture
xvi Preface

criteria for problems in linear elastic fracture mechanics (LEFM) as well

as nonlinear continua are described. While the fracture criterion provides
the orientation of the crack surface, criteria for propagating the crack are
needed as well. Different approaches for how to represent the crack surface
based on triangular facets and level sets are explained and related to differ-
ent computational methods. In this context, we describe in detail efficient
crack tracking algorithms in three dimensions and discuss challenges and
limitations.
Chapter 9 presents different multiscale methods for fracture which are
useful for applications such as computational materials design. The focus
will be on so-called concurrent multiscale methods for fracture where the
geometry of a fine-scale model is directly integrated into the geometry of
the coarse-scale model. All those methods are based on extended finite ele-
ment methods to represent fracture either on one or two length scales. Two
approaches are described: In the first approach, the fine-scale domain and
the coarse-scale domain is coupled at a discrete interface. This approach
seems promising for static applications while the second approach is better
for dynamic fracture as artificial wave reflections are minimized through
a handshake coupling which contains both the fine-scale and coarse-scale
domain. Efficient strategies to coarse grain cracks are presented which are
required in adaptive multiscale methods to guarantee computational effi-
ciency. The multiscale methods for fracture are described for coupling two
continuum models as well as coupling atomistic and continuum models.
Chapter 10 briefly gives a short introduction to competitive and popu-
lar alternative methods for fracture, i.e. the numerical manifold method
(NMM), peridynamics (PD) as well as phase field models for fracture.
The NMM shares some features of the phantom node method though
it has been proposed much earlier, even before the extended finite element
method. PD is a very efficient method for dynamic fracture as – similarly
to the cracking particles method – it does not require crack tracking proce-
dures. The crack path in PD is a natural outcome of the simulation. Phase
field models are somehow related to gradient damage models and smear
the crack over a certain width. The beauty of the phase field model lies in
the thermodynamic consistent framework, which allows a straightforward
implementation into a finite element framework. Though they belong to
the class of continuous approaches for fracture, we included them in our
book due to their growing popularity.
The last chapter of the book is dedicated to the implementation details
of the presented approaches in this book, i.e. XFEM, extended meshfree
Preface xvii

methods and XIGA. The focus is on the development of CAD-compatible

formulations in the framework of (X)IGA is briefly explained. Some nu-
merical examples are included and a link to an open-source repository
containing corresponding Matlab code with additional documentation and
explanations is provided.
We would like to thank our collaborators and current and former stu-
dents, whose research contributed to this book, among whom are: Fatemeh
Amiri, Stéphane Bordas, P.R. Budarapu, C.L. Chan, Thanh Chau-Dinh,
Lei Chen, G.R. Liu, Mohammed Msekh, S.S. Nanthakumar, Vinh Phu
Nguyen, Nhon Nguyen-Thanh, Hung Nguyen-Xuan, Harold S. Park,
Huilong Ren, Mohammad Silani, Hossein Talebi, Navid Valizadeh, Nam
Vu-Bac and Goangseup Zi. We would also like to express our gratitude to
the Elsevier editors and technical staff, in particular Brian Guerin, Sabrina
Webber, Thomas van der Ploeg, and Isabella C. Silva for their support in
the realization of this project.

Weimar, Germany T.R. and C.A.

Boulder, Colorado J.H.S.
Hannover, Germany X.Z.
September, 2019
Nomenclature

The following symbols are standard in engineering literature and are also used in this book.
However, the notation might vary somewhat among the different chapters and sections.

Greek symbols
 increment
δ variation or Kronecker delta or Dirac delta function
,  strain
 boundary
λ Lagrange multiplier or eigenvalue or Lamé’s first parameter
 domain
φ level set
potential
ψ enrichment function
ρ density
σ, σ Cauchy stress

Latin symbols
B B-operator
b body force
C (tangent) material matrix
d displacement vector
F deformation gradient
f force
I identity tensor
K stiffness matrix
M mass matrix
n normal
A area
a, a accelerations
E Young’s modulus
G shear modulus
H Heaviside function
h mesh size parameter
J Jacobian
KI , KII stress intensity factor
N shape function
p polynomial degree of basis
P, P first Piola Kirchhoff stress
R support size
t, t traction
u, U displacement
V volume

xix
xx Nomenclature

v, v velocities
w quadrature weight
X, X material coordinates
x, x spatial coordinates
 CHAPTER ONE

Introduction
1.1. Partition of unity methods
The Finite Element Method (FEM) was developed in the 1950s and
1960s as a convenient way to solve partial differential equations arising
from various scientific and engineering applications. Rigorous mathemat-
ical analysis of the method started in 1970s and since then thousands of
papers have been published on this topic. The finite element method is a
Galerkin method that approximates the solution of the partial differential
equation (PDE), posed in a variational form. The method involves parti-
tioning the domain into a finite number of “elements”, and an approximate
solution is sought in a finite dimensional space of piecewise polynomials,
defined relative to the elements. Naturally, the quality of the approxima-
tion depends on the fineness (or coarseness) of the discretization, i.e. on the
size of the elements, the degree of the underlying polynomials in the finite
element space and on the regularity of the exact solution.
During the 1970s and 1980s, as computational resources became less
expensive, the popularity of the finite element method grew rapidly and a
large number of both mathematical results and computer programs were de-
veloped [25]. Nevertheless, even with increasing computational capabilities,
certain problems (e.g. crack propagation problems, multi-scale problems,
problems with complex boundaries, etc.) were, and still remain too expen-
sive (due to size or complexity) to be solved satisfactorily by the classical
finite elements. Therefore interest grew in taking a more general approach,
with essentially two features. These features involve: (a) either not using
a mesh at all or using a very simple mesh to discretize the domain, and
(b) suitably choosing approximation spaces that are not based on polyno-
mials. The associated methods are broadly denoted as meshless or meshfree
methods.
These methods can also be grouped into two classes – the classical parti-
cle methods [52,53,55,56] and the methods based on the idea of data fitting
techniques [11,18]. The classical particle methods were developed for time
dependent problems or conservation laws. They involve a discrete set of
points called particles to discretize the underlying domain, and the solutions
of a system of time-dependent PDEs for all the particles are sought. On the
other hand, the meshless methods based on data-fitting techniques, which

Extended Finite Element and Meshfree Methods Copyright © 2020 Elsevier Inc. 1
https://doi.org/10.1016/B978-0-12-814106-9.00007-3 All rights reserved.
Another random document with
no related content on Scribd:
niin luulen, ettei ole kuin vuoden tai parin asia, kun siinä on valmis
talo.

Sanoo ja marssii insinöörin jälessä kamarin puolelle jättäen Niilan

yksin mietteineen.

Kuvernöörin nahkapäätöksen tullessa on Niila jo taas aivan

rauhallinen. Hänellä on valta katsella uusia maita, mutta nöyrällä
mielellä, ilman ylpeyden, ahneuden ja prameuden henkeä, ahkeran
ahertajan tavoin, niinkuin Ibmel suurilta syntisiltä vaatii.

Tai sitten valita rengin harmaja elämänura ja jättää se perinnöksi

lapsilleen.
TUNTURI-HEIKKI JA HÄNEN
RAHANSA

Tunturi-Heikki oli, suoraan sanoen, ikävä ja inhoittava mies.

Eihän hän suorastaan hullukaan ollut, joskin hiukan löylynlyömä,

mutta se hänen kuuluksi tullut kitsautensa ja rahanahneutensa, se ei
löytänyt äärtä eikä rajaa. Oikeastaan oli merkillistä, kuinka ihmiset
jaksoivat häntä sietää, mutta mahdollisesti se johtui siitä, että hänet
tunnettiin penikasta asti ja siitä, että hän oli niin nöyrä eikä ollut
kenellekään vaivaksi, kun ei häneltä vaan vaatinut rahaa.
Päästäkseen jotakin maksamasta oli hän valmis melkein mihin
tahansa ja samoin hän rahan edestä meni minne käskettiin. Kerran
hän oli viiden markan maksusta istunut ilkosillaan kymmenen
minuuttia muurahaispesässä ja kerran oli hän yhtä monesta
kruunusta kuljettanut erään insinöörin viisileiviskäisen laukun kahden
peninkulman matkan Puitsitunturin yli. Ei kukaan järkevä ihminen
sellaiseen olisi ruvennut, mutta Tunturi-Heikki rupesi, sillä hän tahtoi
rahaa, paljon rahaa.

Mitään vakinaista tointa tai asuinpaikkaa Tunturi-Heikillä ei ollut.

Hän oli siellä, missä hänen annettiin olla, teki palveluksia kenelle
sattui ja joka parhaiten maksoi, auttoi poromiehiä poroeroituksessa,
souteli metsäherroja ja insinöörejä heidän virkamatkoillaan ja joskus
aikaisemmin oli hän Norjan puolelta käynyt säännöllisesti
hakemassa viinaa, vaikkei koskaan itse maistanut pisaraakaan. Nyt
hän oli liian vanhakin sellaiseen.

— Juo, Heikki, sanottiin hänelle.

Mutta Heikki ei juonut. Hän kyllä jollakin tavalla otti talteen sen,
minkä toiset hyvän hyvyydessään hänelle tarjosivat, mutta möi sen
sitten muille.

Sellainen oli Heikki. Vaatteet, armeliailta ihmisiltä lahjaksi saadut,

riippuivat ja roikkuivat repaleina hänen yllänsä, silmien katse oli
vaaniskeleva ja kurkisteleva, kädet vapisivat taukoamatta.

— Minulla ei ole mitään, ei yhtään mitään, sanoi Heikki.

Ja kuitenkin hänellä tiedettiin olevan runsaasti rahoja, joita hän

talletti tuohirasioissa, milloin kivien alla, milloin missäkin. Kerran
olivat poropaimenet löytäneet erään Heikin kassan: kiven alta suuren
tuohitötterön täynnä kiiltäviä kaksimarkkasia.

Heikki oli juossut, asiasta kuultuaan, kuin henkensä edestä

kaksipeninkulmaisen matkan silloiselta majapaikaltaan Tanhuaan.

— Antakaa takaisin minun rahani, huusi ja valitti hän. Kehtaattekin

viedä köyhän miehen ainoat säästöt, joita olen tallettanut kuin
silmäterääni.

— Säästöt, nauroivat löytäjät. Älä rupea, Heikki, varkaaksi. Miten

sinä voit todistaa niiden olevan sinun säästöjäsi?
 — Kyllä minä tiedän, huusi Heikki. Jokaiseen rahaan on piirretty
risti.

Löytäjät olisivat vielä kiusanneet Heikkiä, mutta isäntä oli

komentanut antamaan rahat Heikille ja potkinut hänet ovesta ulos.

Nyt alkoi Heikki tulla vanhaksi ja hän pelkäsi, että hänen

työkykyään ruvettaisiin väheksymään ja että hän ei kelpaisi
mihinkään.

— Tarvitseeko herra soutajaa? kysyi hän kylään saapuvalta

inspehtorilta.

— Vanhahan se vaari näkyy olevan.

— Mitä siitä, vastaa Heikki. Kyllä minä jaksan. Ja minä vien

halvalla.
Kahdeksan markkaa Pumpasenkylään. Muut ottavat
kaksikymmentä.

Heikin on enää vaikea soutaa, hän läähättää ja sormiin tahtoo tulla

suonenveto, mutta hän peittää väsymyksensä ja kiskoo venettä
vastavirtaan kuin olisi henki kysymyksessä, ajatellen neljää kiiltävää
kaksimarkkasta, jotka hän pian on kuljettava kätköihinsä.

*****

Tunturi-Heikin pääasiallisin suojapaikka on Mellan talon

pirtinloukko ja merkillistä on, että Mellan Euke-emäntä, Mutkan ison
rikkaan nuorin tytär, joka kasteessa almanakan mukaan sai nimen
Eugenia, häntä kärsii. Niillä kuuluu, Eukella ja Heikillä, nuoruutensa
päivinä olleen jotakin härkkimen kauppaa, mutta kai se jo vähitellen,
kolmenkymmenen vuoden kuluessa, oli unohtunut, jos se jotakin
tavallista kummempaa oli ollutkaan. Tosin Euken mies, Mellan
Sakeri, joskus päissään ollessaan käski Heikin mennä helvettiin,
vieläpä auttoi hänet pihallekin, ja Heikki tottelikin äänettömästi, mutta
vain siksi kerraksi. Hän palasi pian takaisin, ja Mellan pirtti oli ainoa
paikka, missä hänessä voitiin saada esille se määrä ihmistä, joka
hänessä vielä oli jälellä.

Niin ei ollut aina ollut. Oli ollut aika, jolloin ihminen Tunturi-Heikistä
saatiin liiankin helposti esille ja se oli silloin, kun hän kirkkaina
kesäöinä kuljeskeli viiden neljänneksen matkan sinne, missä tiesi
Euken olevan. Siinä ei vaikuttanut matkan pituus, ei yli kiivettävä
tunturi eikä kahlattava suo, jonka jokainen mätäs saattoi pettää. Hän
kulki vaan, koska oli kulkeakseen, kunnes Mutkan iso rikas itse
muutamana yönä raoitti aitan oven ja sanoi: "Suorihan tiehesi täältä.
Liian hoikkasäärinen ja köyhä sinä olet näillä main kärkkymään."

Se oli ollut murheellinen yö. Euke oli itkenyt, ja Heikki oli kiroillut ja
luvannut näyttää. Niinhän ne kaikki lupaavat ja siksi oli Mutkan
rikasta sydämensä pohjasta naurattanut ja suututtanut. Eihän
hänellä, suurin piirtein, ollut Heikkiä vastaan muuta kuin se, että
Heikki oli auttamattomasti liian köyhä. Mutkan poromäärä nousi
tuhanteen, lehmiäkin oli toistakymmentä ja hevosia kolme, mutta
Tunturi-Heikillä oli rievut päällään, silinterikello ja isänsä mökki, jossa
asui ja teki töitä vieraalle. Eihän sellainen käynyt, sen saattoi
syrjäinenkin ymmärtää.

Heikki oli siis luvannut "näyttää". Aluksi hän teki työtä

järjestelmällisesti, kielsi itseltään minkä voi ja kokosi kolikoita. Mutta
sitten annettiin Euke Mellan Sakerille ja silloin Heikin
rahankokoamishalu yltyi suoranaiseksi raivoksi. Syrjäiset eivät
jaksaneet hänen vimmaksi kehittynyttä ahneuttaan ymmärtää ja totta
lienee ollut, mitä herrat arvelivat, nimittäin se, että joku Heikin
hermoista oli liian heikko.

— Jos on totta, että Mutkan Euke on rahalla ostettavissa,

kerrotaan
Heikin alussa sanoneen, niin kyllä se tänne tulee.

Silloin seudun asukkaat sanoivat, että "nyt se alkaa tiirata", mutta

mitä Euke itse ajatteli, siitä ei kukaan voinut mitään varmaa sanoa.
Hänen avioliittonsa oli samanlainen kuin tuhansien muiden, ei
hituistakaan onnellisempi, ellei onnettomampikaan. Tehdä tuhuutti
lapsen vuodessa kymmenen ensimmäisen vuoden aikana, siinä
kaikki. Kiveliössä on kyllä aikaa sellaiseen, kun vaan saa lapsensa
elämään. Eukelta kuolivat kuitenkin kaikki muut paitsi kaksi.

Mutta Tunturi-Heikki kuljeskeli, kuten sanottu, pitkin maita ja

kokosi. Milloin esiintyi hän kaupustelijana, milloin työmiehenä ja kun
ei töitä ollut tarjona, käveleskeli hän pitkin vaaroja ja katseli
kätköjään. Oikeastaan Euke ei enää sisältynyt hänen turtuneeseen
tajuntaansa, hän oli onnellinen siitäkin, kun tiesi omistavansa niin
paljon rahoja ja että joskus sai poiketa Mellaan, Euken läheisyyteen.

— Mitähän mutkalainen nyt sanoisi, arveli hän, ja hänen

verettömät, ohuet huulensa vetäytyivät nauruun, kun hän ajatteli,
ettei Mutkan isännällä enää olisi mitään sanomista. Mutta
mutkalainen oli jo haudassa ja Euke oli toisen oma. Vain totiset
kuuset ja surisevat sääsket kuulivat Tunturi-Heikin jaakeat, sanoiksi
puhjenneet mietteet, kun hän laski rahojaan, kaikki hopeaksi ja
kullaksi vaihdettuja.

*****
 Niinpä hän muutamana päivänä sitten saapuu Purnun uutistaloon
juuri silloin, kun päivä on kuumimmillaan. Hän on ollut saattamassa
kirkonkylän toista metsäherraa Lauttaseen, hän on kävellyt neljä
peninkulmaa ja on väsynyt.

Pihalla on autiota ja tyhjää, vain sääsket pörräävät ilmassa.

Läheinen kuusikko näyttää huokailevan kuumuudessa ja tunturin
kivet tuntuvat seisovassa lämmössä hehkuvan.

Tunturi-Heikki käy pirttiin, jossa väki on ruokalevolla. Vain isäntä

raoittaa silmiään, kun Heikki käy sisään.

— Heikkikö se siellä? kysyy isäntä.

— Heikki vain, vastaa tulija ja käy istumaan. Isäntä vetää pitkiä

henkäyksiä, ennenkuin käy jatkamaan keskustelua.

— Kuuluuko Lauttaseen erikoisia? tiedustelee hän.

— Mitäpä sinne. Entä tännepäin?

Nyt isäntä nousee istumaan ja koputtelee piippuaan penkkiin.

Hänellä on tärkeää sanomista, sillä muuten hän ei vaivautuisi
istumaan.

— Kylläpä vähän, sanoo hän, puhallellen puhtaaksi piipun vartta.

Mellaan tulee huomenna huutokauppa.

— Häh?

Tunturi-Heikin ilmeettömät silmät pyöristyivät ja hänen ohut

sisäänpainunut suunsa jäi puoliavoimeksi.
 — Huutokauppa, sanoin minä, jatkaa Purnu tyynesti, sytytellen
piippuaan. Se on se Sakeri luottanut niihin akkansa rikkauksiin,
juonut ämpärittäin ja ollut päissään, mutta nyt se lopahti. Taisi ne
puulaakin vörskotit nyt loppua.

Tunturi-Heikin himmentyneessä tajunnassa herää vähitellen eräitä

mielikuvia, jotka kaikki sisältyvät sanaan: Euke. Hän on nyt Heikin
mielikuvissa sama Euke kuin kolmisenkymmentä vuotta sitten,
huolimatta siitä, että tällä Mellan Eukella on lösöleuka, hampaaton
suu ja huolimatta siitä, että hänellä Mellan kanssa on ollut
kymmenen lasta. Ja Tunturi-Heikki on joskus luvannut »näyttää. Nyt,
kun se „näyttämisen” suuri momentti on tullut, alkaa Heikissä käydä
ja samalla kun hänen sormensa alkavat entistä enemmän vavista
käy hänen hengityksensä läähättäväksi niinkuin eläimen, joka
lähenee himonsa esinettä.

— Lähde sinä minun kanssani Mellaan, sanoo hän Purnulle.

— Kuka sinne nyt, tällaisessa helteessä. Melkein parin

peninkulman matka.

— Kyllä minä maksan. Paljonko tahdot?

— Kaksi kymppiä, naurahtaa Purnu.

Mutta vastoin odotusta ei Tunturi-Heikki rupea voivottelemaan.

Hän on täysin tyyni ja asiallinen.

— Meidän pitäisi kulkea vähän kiertoteitä, sanoo hän. Saattaa tulla

parikin peninkulmaa kierroksia yhteensä.

— Sitten annat viisikymmentä, vastaa Purnu ja ottaa piipun

hampaittensa raosta, sillä Heikissä on tällä hetkellä jotakin, jota hän
ei ennen ole huomannut.

— Sinä kannat sitten, mitä on kannettavaa? kysyy Heikki.

— No vaikka sinut itsesi kaupantekijäisiksi, jos kerran viisi

kymppiä annat, naureskelee Purnu.

Tästä tuli sitten sellainen matka, jota Purnu ei koskaan saattanut

unohtaa. Vaaralta vaaralle, tunturilta tunturille sai hän kiivetä Heikin
jälessä, milloin rämpiä vellovia soita, milloin kahlata yli viriävän joen.

— En minä tätä kestä, sanoi hän. Ellet anna

seitsemääkymmentäviittä, palaan takaisin.

— Saat seitsemänkymmentäviisi, tuoss'on, vastasi Heikki ja jatkoi

matkaansa.

Purnun silmät laajenivat ja nyt häneen meni hieno pelko kun hän
seurasi
Heikkiä.

Kiveltä kivelle, koivulta toiselle, kuuselta toiselle kävi heidän

tiensä. Heikin paikallistuntemus oli erehtymätön, hän näytti olevan
tuttava jokaisen puun, jokaisen pensaan, jokaisen kiven kanssa.

— Odota siellä!

Ja aina kun Purnu sai käskyn odottaa, palasi Heikki takaisin

milloin tuohirasia, milloin tötterö, milloin soodapurkki täynnä kiiltäviä
hopearahoja. Mutta Purnu oli nyt sellaisessa mielentilassa, ettei hän
uskaltanut liikoja kysellä. Melkein taikauskoisella pelolla hän seurasi
tuon puolihupsun miehen puuhia. Askel askeleelta kävi laukku
painavammaksi, rahat helisivät ja painoivat hänen selkäänsä, ja
tahtomattaan, näiden muuttuneiden olosuhteiden vallitessa, rupesi
hän miettimään, oliko hän ollut Heikille hyvä vai paha. Hän tunsi, että
Heikki voisi muodostua joksikin tekijäksi hänen elämässään ja
mielihyvin hän totesi, ettei hän koskaan suoraan ollut sanonut
Heikille pahaa sanaa, paitsi mitä oli tullut joskus miesroikassa
viisasteltua.

— Eiköhän levähdetä vähäsen, ehdotti hän.

— Ei meillä ole sellaiseen aikaa, vastasi Heikki päätään

kääntämättä.

Purnu seurasi hikoillen ja hengästyen. Aurinko aleni, puitten varjot

autioilla kankailla kävivät pitemmiksi, sääskien surina vaisummaksi,
aika kului, mutta Tunturi-Heikki ei väsynyt.

— Mitä sinä oikein ajattelet? tiedusteli Purnu.

— Ajattelen mitä ajattelen.

Itse asiassa Heikki ei ajatellut mitään, hän vain tunsi, että se hetki
oli tullut, jolloin hänen vaistonsa, kolmekymmentä vuotta hillityt,
saisivat purkautua. Hänestä tuntui, että kaikki oli niinkuin ennen,
silloin kun hän Mutkan Euken kanssa joskus kuljeskeli metsissä.

— Näeppäs mies, sanoi hän Oravaaran laella Purnulle. Tuolta

näkyy Mella.

— Niin tekee, myönsi Purnu, vaikk'ei kyennyt tajuamaan toisen

riemuitsevaa ajatuksenjuoksua.

— Ja sielläkö on huomenna huutokauppa?

 — Niin on, vastasi Purnu.

— Ei ole, huudahti Tunturi-Heikki. Kyllä siitä pidetään huoli, ettei

ole.

Purnu alkoi vähitellen oivaltaa, mitä Tunturi-Heikillä oli mielessä.

— Sitä Eukeako sinä…? tiedusteli hän arasti.

Mutta Heikki ei vastannut. Viimeinen kätkö oli jo käyty hakemassa

ja nuorukaisen notkeudella sujutteli Heikki vaaran rinnettä alas. Hän
oli jo päivällä kävellyt useita peninkulmia, nyt hän oli monta tuntia
ollut yhtämittaisessa liikkeessä ja hänen sydämensä toiminta alkoi
herpautua. Sittenkin hänen ajatuksensa toimivat: Euke oli epäröinyt,
Euke ei ollut ollut rohkea, mutta nyt Euke näkee, että olisi
kannattanut olla rohkea.

— Eiköhän istuta hiukan? pyytää Purnu toistamiseen.

— Ottaa minullakin hiukan rintaan, vastaa Heikki, mutta onhan

meillä aikaa talossa levätä.

Kotvasen kuluttua Heikin kuitenkin täytyy talttua istuutumaan.

Sydän takoo kuin vasaralla, ohimot valuvat vettä ja polttavat kuin
kuumesairaan, mutta selkää värisyttää vilu.

— Kuule, sanoo hän Purnulle. Jos minulle sattuisi jotakin

tulemaan, niin sano, että kaikki rahat ovat Euken.

— Sanotaan, vastaa Purnu yksikantaan.

Tunturi-Heikki miettii hetken.

 — Eihän tästä tiedä, virkkaa hän sitten, minusta tuntuu tämä olo
niin tukalalta. Mutta sano Eukelle, että jos jää ylijäämää, niin
antakoon sinulle viisi- tai kuusisataa tai tuhannen…

Purnu on koko ajan ajatellut itseään, mutta kun hän nyt kuulee
sisimpien toivomustensa täyttyvän, ei hän löydä sanoja edes
kiittääkseen.

— Minusta on niin mukavaa ajatella, jatkaa Tunturi-Heikki, että

teidän penkillänne on aina saanut nukkua rauhassa ja kun on
herännyt, on kahviakin joskus annettu…

— Mitäpä tuosta, mutisee Purnu. Kylläpähän sinä…

Sitten molemmat taas jatkavat matkaa, Purnu edellä, Heikki

jälessä lyhyin, horjahtelevin askelin.

*****

Pari tuntia jälkeen puolen yön saapuivat molemmat Mellaan.

Kukaan talonväestä ei herännyt, mutta miehet hakivat porontaljat
allensa, laskeutuivat pitkäkseen ja nukahtivat.

Siltä tilalta ei Tunturi-Heikki, köyhä ja murjottu, koskaan ollut

nouseva. Hänen oli suotu kuolla sen läheisyydessä, jota hän
nuoruutensa päivinä oli jollakin tavoin rakastanut. Sillä kun emäntä
aamulla nousi keittämään kahvia ja Purnu siihen heräsi, ei hän
saanut Heikkiä millään keinoin ylös. Kukaan ei siis ollut kuulemassa
Heikin viimeisiä sanoja, jos hänellä olisi, sattunut olemaan sellaisia
sanottavana, eikä mikään rakastava käsi painamassa kiinni hänen
silmäluomiaan enemmän kuin katsomassa hänen
kuolinkamppailuaankaan, jos hänellä joku sellainen oli sattunut
olemaan.

— Kuollut se on, pääsi Purnulta.

Euke-emäntä, joka pannuineen oli häärinyt piisin ääressä, hätkähti

ja astui askeleen lähemmäksi.

— Hyvä olikin, sanoi hän melkein hellästi, että pääsi näkemästä

huutokauppaa. Sitä kohtaan kun aikoinaan oli niin matala aita.

Hetkisen vallitsi pirtissä suuri hiljaisuus. Aamuvirkut kärpäset

lentelivät edestakaisin rauhallisesti tunnelmaa lisäten. Aurinko siirtyi
korkeammalle ja valaisi Heikin kalvenneita kasvoja. Euke-emäntä oli
kovin kiintynyt työhönsä, joka kai oli hänen viimeisiään tässä talossa,
hänen kasvonsa punoittivat, mutta sehän saattoi johtua
kuumuudesta, ja hänen silmistään valui vettä. Purnu puolestaan oli
noussut penkille istumaan ja puuhasi kiinteästi laukkunsa luona.

— Kävimme sen kätköillä, saneli hän viimein harvakseen, ja se

sanoi, että kaikki kuuluu sinulle. Näkyy olevan kolmattakymmentä
tuhatta markkaa ja kruunua. Mutta räknää itse tarkemmin.

Nyt ei Euke-emäntä enää häärinyt lieden luona, vaan purskahti

rehelliseen itkuun.

Samassa tuli aamuvarhainen nimismieskin kamarista tiedustellen,

etteikö talossa kahvia annetakaan. Huutokaupan kun piti alkaa kello
kymmeneltä.
EERIK LENSMANIN KÄÄNTYMYS

Tuntui niinkuin tunturi olisi katsonut häntä uhkaavasti ja kuusien

raosta jängän takaa pilkistellyt esiin huono omatunto. Sitten tuntui
siltä kuin olisi hiiviskelty ja kuiskailtu hänen ympärillään, mutta sehän
saattoi olla vain iltatuuli, joka huokaili autiotuvan seinän vierellä
olevan koivun latvassa.

Eerik Lensman murahti jotain itsekseen ja meni purosta hakemaan

vettä. Jänkä, jonka rannassa autiotupa seisoi, oli autio ja tyhjä,
sääsket vain pörräsivät kintereillä ja ilta-aurinko paistoi kirkkaasti.
Elokuu oli kulumassa.

— Joo, syksykinhän se on käsissä, syksy…

Eerik Lensman oli asiallinen ja ajatteli muita asioita. Hän ei suotta

ollut lautamies ja puolentoistatuhannen poron omistaja. Häntä ei
lantalainen suotta sanonut isännäksi, eikä hän suotta kulkenut
verkamudissa ja hopeasoljissa. Kahdeksan lehmääkin hänellä oli.

Hän ajatteli siis muita asioita.

— Elävää sanaahan se puhuu, Nikon Piera… Sydämelle käypää

ja herättävää…
 Kas, kas! Tukkiipa vain nokkansa se Nikon Pieran saarna! Eerik
Lensman kääsi taas ajatuksensa. Hän oli viisas ja kehittynyt mies.

— Jos se tie tulee kulkemaan meidän kautta, ajatteli hän, ja

miks'ei tulisi, niin meille tulee kievari. Siitä on ollut jo nimismiehen
kanssa puhetta. Matkustaja pyytää hevosta… no, saahan sen…
Matkustaja maksaa… niin kylläkin, maksaa…

Eerik Lensman huomasi kuitenkin, että hänen ajatuksensa olivat

ääneenpuhumista. Suu kävi ja itsekseen hän lausui sanoja, puhui
kievareista ja muista, mutta ajatukset olivat muualla.

Eerik Lensman tuli Laanilasta, jossa oli ollut Nikon Pieran

seuroissa ja vähin puuhannut muitakin asioita. Jo matkalla oli hän
ruvennut ajattelemaan saarnaa. Kuinka se nyt sillä tavalla ne
sanansa… Se oli ollut siitä Jumalan nimen turhaan lausumisesta.

Olihan sitä sattunut yhtä ja toista, jota olisi saanut katua. Oli tullut
vahingossa merkityksi toisen poro, oli ryypätty viinaa kun oli kohdalle
sattunut ja tiesi, ettei kukaan ollut näkemässä, oli kerran
Vesisaaressa käydessä eksynyt rikkomaan sen kuudennen
käskynkin, mutta juovuksissa oli silloin ollut. Niin, ja sitten hän oli
luvannut kirkolla käydessään puhua lääkärille Inger-Marian pojasta,
joka oli sairaana, niin ettei ruoka pysynyt sisällä. Ei ollut tullut
käydyksi. Oli vain Inger-Marialle sanonut lääkärin sanoneen, ettei se
niin vaarallista ole, sellaista sattuu lapsille usein. Kahden päivän
kuluttua oli Inger-Marian lapsi kuollut. — "Katsoppas nyt", oli Inger-
Maria sanonut, "kuolemaksipa oli".

Mutta olihan hän koettanut kilvoitella, käynyt seuroissa ja kirkossa

ja kääntynyt Jumalan puoleen palavilla rukouksilla. Minkäpäs sitä, —
joskus voittaa perkele, mutta hän oli katunut. Hän oli kristitty, hänen
luokseen poikkesivat saarnamiehet, puhuivat uskosta ja
lunastuksesta, ja hän tunsi pistoksen sydämessään ja huokaili.

— Kristitty, kristitty mies on Eerik Lensman, oli Sovajärven

saarnamies kylillä sanonut.

— Valhetta! kajahti hänen korvansa juuressa.

Eerik Lensman säpsähti ja kalpeni. Mutta ulkona ei ollut ketään.

Tuuli vain suhisi koivun latvassa ja oksat hankasivat autiotuvan
seinää. Silloin Eerik Lensman muisti, että tämä oli sellainen paikka,
jossa sanottiin kummittelevan, sillä tällä jängällä oli aikoinaan moni
matkamies saanut surmansa.

Eikä hän päässyt tunnelmastaan minnekään. Matkalla se jo oli

alkanut. Hän oli kulkenut kiivaasti, koettaen paeta ajatuksiaan ja
lyönyt päänsä puuhun, jonka ukkonen oli lyönyt keskeltä poikki. Hän
oli säikähtänyt: Jumalan lyönti. Mutta sitten hän oli naurahtanut —
kuinka saattaakin kulkea niin ajatuksissaan ja lyödä päänsä.
Perkele!

— Perkele! kajahti metsä.

Silloin oli Eerik Lensman tullut totiseksi. Kristitty mies kiroilee kuin
tukinvetäjä.

Kotiin oli vielä kolme peninkulmaa ja Eerik Lensman oli päättänyt

yöpyä autiotupaan. Nyt hän oli syönyt ja juonut kahvia ja oli aika
käydä levolle.

— Suuria syntisiä olemme me kaikin, huokasi hän, ja hyvinkin

armon tarpeessa. Hyvinkin.
 Se oli taitavasti ajateltu ja Eerik Lensman nukahti ravitun miehen
uneen.

Ulkona tuli pimeä ja nukkuja näki unta Inger-Marian pojasta. Poika

oli puettu valkoisiin vaatteisiin ja seisoi Jumalan edessä osoittaen
sormellaan Eerik Lensmaniin.

— Tuo se minut tappoi, sanoi poika.

Eerik Lensmanin olisi tehnyt mieli huutaa, mutta ääni ei kulkenut,

juosta, mutta jalat eivät kantaneet.

— Tappoi… kertasi hän kauhistuneena mielessään, kylmän hien

virratessa pitkin selkää. Tappoi…

— Niin, hänellä ei ole omaatuntoa ollenkaan… Hän luulee

olevansa kristitty, mutta on varas, nimesi turhaanlausuja, juoppo,
ahne, salakähmäinen, huorimus…

— Ooo…

Eerik Lensman heräsi omaan huutoonsa ja hän aikoi ajatella:

Untapa se olikin.

Mutta hän ei saanut aikaa ajatella, sillä oli määrätty, että Eerik
Lensman oli heräävä kauhuun. Ensin hän ei muistanut, missä hän
oli. Ulkona oli pilkkoisen pimeä, tuli oli hiipunut hiillokseksi, mutta
ulkona suhisi ja vonkui, rankkasade pieksi maata ja tuuli puhalteli
sisään nurkista, tuon tuostakin herättäen hiilloksessa hehkun, joka
katseli häntä kuin tuliset silmät suoraan helvetistä. Ovi tärisi ja ryskyi
saranoillaan, aivan kuin joku olisi pyrkinyt sisään ja kuullosti, kuin
jokin vihaisesti olisi hangannut tuvan seinää. Silloin Eerik Lensman
muisti, että hän on Nirmamellan autiotuvassa, yksin rannattomassa
kiveliössä ja ettei kukaan voisi kuulla hänen huutoaan.

— Ehkäpä laantuu, ajatteli hän väkinäisesti.

Mutta ei laantunut. Murhattujen matkamiesten henget olivat

kokoontuneet aavoilta ja Nirmamellan kaltioista ja ratsastivat hihkuen
ja huokaillen yli jängän, välähdyttäen salamoina pitkiä veitsiä, tuon
tuostakin loiskahtaen mättäiden väliin syntyneisiin lammikoihin, taas
jyristen karauttaakseen siitä eteenpäin pian palatakseen takaisin.

— Murhaaja, varas, murhaaja, varas… — Eerik Lensman vaipui

polvilleen.

Samassa hypähtivät lieden kivet, kuului särkevä jyrähdys, niinkuin

koko tupa olisi hajonnut, ovi lennähti seljälleen, ja kaikki esineet
tuvassa lensivät vastakkaiselle seinälle.

— Tulee, tulee… auta, auta, huusi Eerik Lensman, suuri

poronomistaja ja kristitty mies.

Mutta murhattujen henget pitivät peliään aavalla jängällä, kiirivät

tuvan ympärillä, ulvoivat ja hihkuivat ja puhalsivat hyistä ilmaa
avoimeen tupaan. Tämä paikka oli sellainen, jossa joskus oli
kummitellut, ja Eerik Lensman, rikas mies, oli polvillaan keskellä
lattiata, uskaltamatta mennä sulkemaan ovea. Tuuli tarttui tuhkaan ja
iennähdytti hehkuvat hiilet kipeninä ympäri tupaa, vaaran rinteellä
ryskyivät kaatuvat puut, sade ratisi ja tuuli ulvoi ja lauloi kuin
irtipäässyt helvetin henki ja sieltä jostakin kaukaa, rannattomasta
pimeydestä, välkähtelivät valkoiset veitset. Eerik Lensman, suuri
poromies, oli polvillaan lattialla, kaikki hänen porovarkautensa,
hänen juopumuksensa, hänen lankeemuksensa Vesisaaressa ja
Inger-Marian likainen, kuoleva lapsi kuvastuivat elävinä ja äsken
tapahtuneina hänen silmiensä edessä, ja hän hoki:

— Herra Jeesus, Herra Jeesus!

Kylmä hiki virtaili pitkin hänen ruumistaan, takkuinen tukka valui

hänen silmilleen ja ristissä olevat kädet vapisivat, kun hän huusi:

— Herra Jeesus, minä tunnustan…

Silloin Eerik Lensman ei enää ollut tekopyhä, sydämensä

syvimmässä teki hän epätoivoisia, pyhiä valoja.

Mutta taivaan voimat eivät ottaneet rauetakseen, tuuli vinkui

kimeämmin, lähellä oleva puro kohisi, ja Eerik Lensman näki, kuinka
suuri, musta koira, jolla oli palavat silmät, hiiviskeli ympäri tupaa ja
haukahteli oven kohdalla, tulematta vielä sisään. Silloin hyytyi veri
hänen suonissaan, mutta hän keräsi viimeiset voimansa ja meni
taaemmaksi. Ikkunan ohi mennessään hän huomasi, kuinka vaaralta
jotakin kiiluvaa tuli lähemmäksi. Läpi myrskyn kuuluivat selvästi
risahdukset ja tassuttelevat askeleet, hiipivät mutta varmat. Mitään
muuta ei näkynyt kuin se kiiluva piste, ilkeä, keltainen, kiiluva piste,
jota näkymätön käsi kannatti ja jonka valo näytti leviävän matkan
päähän. Puut ryskyivät ja suhisivat, askeleet tassuttelivat ja kiiluva
piste välkähteli kohtisuoraan ikkunaan. Kuolemankauhu valtasi Eerik
Lensmanin ja jättäen kaikki siihen paikkaan syöksyi hän jängälle.

Ei ollut suuri poromies eikä tunnettu kristitty se Eerik Lensman,

joka kauhulla kuunnellen koiran ulvahduksia ja perkeleellistä naurua,
juoksi pitkin peninkulmaista, autiota jänkätietä, läpi myrskyn ja läpi
sateen, ei se ollut rikas eikä mahtava perintötilallinen ja lautamies,
vaan se oli taikauskoinen, syntinen lurjus, joka juoksi henkensä
edestä.

Paria minuuttia myöhemmin saapui autiotuvalle matkalla oleva

metsäherra laukunkantajineen, huomasi oven olevan auki ja,
valaisten tuvan sisustaa sähkötaskulampullaan, hän sanoi:

— Mikäkän piru sekin on ollut, jolle on tullut niin kiire, ettei ole
ehtinyt ottamaan lakkiaan eikä laukkuaan mukaansa.

— Lienee ollut joku varas, vastasi laukkua, joka pelkäsi ihmisiä…

Kiirepä tuli.

Läpimärkinäkin purskahtivat molemmat suureen nauruun.

*****

Eerik Lensman oli nähnyt näyn ja tullut herätykseen. Hänen

synnintunnustuksensa oli niin pitkä ja leveä, että se herätti
ihmettelyä ihmisissä, jotka olivat pitäneet häntä esikuvanaan.