The 15 Minute Case Conceptualization:

Mastering the Pattern-Focused

Approach Len Sperry
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/the-15-minute-case-conceptualization-mastering-the-
pattern-focused-approach-len-sperry/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Mastering Competencies in Family Therapy: A Practical

Approach to Theory and Clinical Case Documentation 3rd
Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/mastering-competencies-in-family-
therapy-a-practical-approach-to-theory-and-clinical-case-
documentation-3rd-edition-ebook-pdf/

Mastering Competencies in Family Therapy: A Practical

Approach to Theory and Clinical Case Documentation 3rd
Edition Diane R. Gehart

https://ebookmass.com/product/mastering-competencies-in-family-
therapy-a-practical-approach-to-theory-and-clinical-case-
documentation-3rd-edition-diane-r-gehart-2/

Mastering Competencies in Family Therapy: A Practical

Approach to Theory and Clinical Case Documentation 3rd
Edition Diane R. Gehart

https://ebookmass.com/product/mastering-competencies-in-family-
therapy-a-practical-approach-to-theory-and-clinical-case-
documentation-3rd-edition-diane-r-gehart/

Corporate Finance: A Focused Approach 6th Edition –

Ebook PDF Version

https://ebookmass.com/product/corporate-finance-a-focused-
approach-6th-edition-ebook-pdf-version/
The Dubious Case of a Failed Coup: Militarism,
Masculinities, and 15 July in Turkey 1st ed. 2019
edition Edition Feride Çiçeko■lu

https://ebookmass.com/product/the-dubious-case-of-a-failed-coup-
militarism-masculinities-and-15-july-in-turkey-1st-
ed-2019-edition-edition-feride-cicekoglu/

Chemistry: An Atoms Focused Approach (Second Edition)

2nd Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/chemistry-an-atoms-focused-
approach-second-edition-2nd-edition-ebook-pdf/

Enhancing Student Support in Higher Education: A

Subject-Focused Approach 1st Edition Nick Pilcher

https://ebookmass.com/product/enhancing-student-support-in-
higher-education-a-subject-focused-approach-1st-edition-nick-
pilcher/

Mastering the World of Psychology: A Scientist-

Practitioner Approach 6th Edition – Ebook PDF Version

https://ebookmass.com/product/mastering-the-world-of-psychology-
a-scientist-practitioner-approach-6th-edition-ebook-pdf-version/

Pharmacotherapy Casebook: A Patient-Focused Approach,

Eleventh Edition Terry L. Schwinghammer

https://ebookmass.com/product/pharmacotherapy-casebook-a-patient-
focused-approach-eleventh-edition-terry-l-schwinghammer/
Advance Praise for The 15 Minute Case
Conceptualization
This is it! This is the book for planning and implementing highly
effective therapy. Use the five-​steps strategy for a 15-​minute case
conceptualization that will guide your clients’ movement toward
wellness. For a few minutes more, the eight step strategy will make
the difference for those with more severe and debilitating conditions.
Every practicum and internship student absolutely needs this book.
And, if you missed case conceptualization in your training, this
pattern-​focused approach will make all the difference in how you
practice after graduation.
James Robert Bitter, EdD
East Tennessee State University

I’ve needed this book for 30 years! . . . Reading (it) has already helped
me become better at teaching case conceptualization.
John Sommers-​Flanagan, PhD
from the Foreword

The 15 Minute Case Conceptualization: Mastering the Pattern-​

Focused Approach by Len and Jon Sperry is a must read for any
mental health professional. Their practical five-​step procedure for
tracking clients’ nine behavioral markers, all illustrated with nu-
merous case studies, makes mastery of case conceptualization easy.
This unique, research-​based approach is the most comprehensive
approach to case conceptualization available and should be required
reading in any academic mental health program.
Brian A. Gerrard, PhD
Western Institute for Social Research and
University of San Francisco

Len Sperry, MD, PhD, is a pioneer and one of the top experts in be-
havioral health case conceptualization in the world. Reading this
book will be like having Len mentor and personally teach you his
artful approach to recognizing personality-​ based patterns and
case conceptualization and will improve your clinical assessment
and practice. Len and his son Jon team up to offer this refined yet
inclusive approach that helps you understand your patient from mul-
tiple perspectives and puts you in a position to better help your pa-
tient. I benefitted from Len’s expertise in the classroom when he was
first developing and teaching his case conceptualization approach,
and it has had an incredible impact on my career and has helped
me with everyone I have ever worked with. More importantly, my
patients have all benefitted from it. I strongly recommend this must-​
read text and reference to all behavioral health professionals.
Jon A. Lehrmann, MD
Charles E. Kubly Professor and Chair of
Psychiatry and Behavioral Medicine
Medical College of Wisconsin

Sperry and Sperry are pioneers in advocating for psychotherapy case

conceptualization and providing practical tools for incorporating
this critical skill into clinical practice. Their latest contribution
sweeps away myths that case conceptualization is too cumber-
some, time-​consuming, or difficult. Learning their parsimonious
15-​minute case conceptualization approach for more straightfor-
ward clients and their full-​scale model for more complex clients
would benefit any therapist. In short, this important book can help
therapists achieve better outcomes.
Tracy D. Eells, PhD
University of Louisville

In The 15 Minute Case Conceptualization, Drs. Sperry offer a re-

markably timely, practical, easy to understand and implement case
conceptualization approach for clinical and counseling students
and professionals. Today, clinicians must provide evidence-​based,
practical, and accurate case conceptualizations and this book will
certainly help them to do so. It highlights nine clear and easy to re-
member “behavioral markers” that anchor the process of case con-
ceptualization. This book should be in the hands of every clinical
student and practitioner, and surely it will be the go-​to resource for
case conceptualization.
Thomas G. Plante, PhD, ABPP
Santa Clara University and Stanford
University School of Medicine
 The 15 Minute Case
Conceptualization
Mastering the Pattern-​Focused Approach

L E N SP E R RY, M D, P H D A N D J O N SP E R RY, P H D

1
 3
Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers
the University’s objective of excellence in research, scholarship, and education
by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University
Press in the UK and certain other countries.

Published in the United States of America by Oxford University Press

198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.

© Oxford University Press 2022

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction
rights organization. Inquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Sperry, Len, author. | Sperry, Jon, author.
Title: The 15 minute case conceptualization : mastering the pattern-focused
approach / Len Sperry, M.D. Ph.D. & Jon Sperry, Ph.D.
Other titles: Fifteen minute case conceptualization
Description: New York, NY : Oxford University Press, 2021. |
Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2021024152 (print) | LCCN 2021024153 (ebook) |
ISBN 9780197517987 (paperback) | ISBN 9780197518007 (epub) |
ISBN 9780197608715 (online)
Subjects: LCSH: Psychotherapy. | Psychotherapy—Methodology.
Classification: LCC RC480.5 .S6417 2021 (print) | LCC RC480.5 (ebook) |
DDC 616.89/14—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2021024152
LC ebook record available at https://lccn.loc.gov/2021024153

DOI: 10.1093/​oso/​9780197517987.001.0001

1 3 5 7 9 8 6 4 2
Printed by Marquis, Canada
 Contents

Foreword  vii
John Sommers-​Flanagan
Introduction  xi

1. The Pattern-​Focused Case Conceptualization Approach  1

2. Pattern: The Heart of the Pattern-​Focused Case
Conceptualization Approach  13
3. Case Conceptualization Basics and Assessment  38
4. Brief Case Conceptualizations  48
5. Brief Case Conceptualization Practice  63
6. Full-​Scale Case Conceptualizations  78
7. Full-​Scale Case Conceptualization Practice  105
8. The Clinical Value of Couple and Family
Case Conceptualizations  123
9. Mastering the Competency of Case Conceptualization  134
10. Pattern-​Focused Case Conceptualization: Origins
and Evidence  150

Appendix  161
Index  173
 Foreword

I’ve needed this book for 30 years!

Just last month (before reading this book), I was standing in front of a
Zoom camera, trying to teach the basics of case conceptualization to a group
of 23 master’s and doctoral students. All of my fine-​grained case conceptu-
alization wisdom was being channeled into a single visual and verbal per-
formance. “My left hand,” I said, “is the client’s problem.” Pausing briefly for
dramatic effect, I then continued, “and my right hand is the client’s goal.”
My newfound nonverbal gestures are mostly a function of seeing myself
on the screen, and therefore wanting to avoid seeing myself (and being seen
by the class) as boring. To add spice to my case conceptualization gesturing.
“Case conceptualization is simple,” I said. “All it is, is the path we take to help
clients move from their problem state . . . toward their goal state” (I finished
with a flourish, by wiggling the fingers on my raised right hand).
But boiled down truths are always partly lies. Despite my fabulous mix
of the verbal and nonverbal, I was lying to my students. At the time, I had
thought of it as a little white lie, all for the higher purpose of simplification.
And although I still like what I said and still believe in the rough truth of my
visual case conceptualization description, after reading Len and Jon Sperry’s
illuminating work on case conceptualization, I better understand what
I should have said.
Case conceptualization is not simple. As Sperry and Sperry describe in
this book, case conceptualization—​even when summarized well—​includes
multiple dimensions of human behavior along with clinician perception,
judgment, and decision-​making. I needed much more than a few wiggly fin-
gers to communicate the detailed nuances of case conceptualization.
What these authors have done in this book is the gracious service that
great writers do so well: They have done our homework for us. They’ve read
extensively, taken notes, taught and field tested their approach, and gifted
us with elegant summaries of dense and complex concepts. They’ve made
it easy for us to understand and apply the principles and practices of case
conceptualization.
viii Foreword

What I like best is how they transformed a bulky and inconsistent litera-
ture into simple, therapist-​friendly principles. They emphasize the explan-
atory, tailoring, and predictive powers of case conceptualization. I’ve never
organized case conceptualizations using those “powers,” but doing so was
like switching on a light bulb. Of course, case conceptualizations should ex-
plain the relationships between client problems and client goals and shine
a bright light along the path, but rarely do theorists or writers make this
linkage so efficiently. Their second principle, tailoring case conceptualization
to individual and diverse clients is also essential. The whole idea of tailoring
counters the all-​too-​frequent cookbook approach to case conceptualization.
Tailoring breathes life into creating client-​specific case conceptualizations.
And of course, case conceptualizations need predictive power; the authors
equip us with enough foundational predictive language to anticipate poten-
tial challenges and roadblocks in the treatment process so we can address
them should they arise.
Many other examples of how elegantly Sperry and Sperry have done our
homework are sprinkled throughout this book. Here’s another one of my fa-
vorite examples: In Chapter 2, they take us (in a few succinct paragraphs)
from what Theodore Millon described as eight evolutionarily driven per-
sonality disorders to eight crisply described behavioral patterns. What I love
about this is that Len and Jon’s wisdom transforms what might otherwise be
viewed as a pathologizing personality disorder system into language that can
be used collaboratively with clients to identify contextually maladaptive in-
terpersonal patterns. This is a beautiful transformation because it spins psy-
chopathology into something clients not only understand but also will feel
compelled to embrace.
The process goes something like this:

1. Therapist and client engage in an assessment process that touches on

the client’s repeating maladaptive behavior patterns. These behavior
patterns are palpably troubling and far less than optimal for the client.
2. As all clinicians inherently know, touching upon clients’ repetitive mal-
adaptive behavior patterns can activate client vulnerability. This is a
primary challenge of all counseling and psychotherapy: How can we
nudge clients toward awareness without simultaneously activating re-
sistance? For decades, psychoanalysts managed this through cautious
trial interpretations. Solution-​focused therapists dealt with this by
 Foreword ix

never speaking of problems. Gently coaxing ambivalent clients toward

awareness and change is the whole point of motivational interviewing.
3. When addressed in a sensitive and nonpathologizing way, deep mal-
adaptive behavior patterns can be discussed without activating resist-
ance or excessive emotionality. This is a critical and not often discussed
part of case conceptualization. The authors illuminate a path for gentle,
sensitive, and collaborative case conceptualization.
4. When clients can feel, recognize, and embrace their maladaptive be-
havioral patterns in the context of an accepting therapeutic relation-
ship, insight is possible. When insight happens, client interest is piqued
and motivational to change spikes. Good case conceptualizations artic-
ulate problem patterns in ways that compel clients to invest in change.

I’m not surprised that Sperry and Sperry have produced such a magnif-
icently helpful book. If you dig into their backgrounds and conduct a case
conceptualization of their personality patterns, you’ll discover they whole-
heartedly embrace Alfred Adler’s work and, consequently, much of what
they do is all about social interest. Len and Jon Sperry are in the business of
helping others. Reading their book has already helped me become better at
teaching case conceptualization. I appreciate their work, and, no doubt, the
next time I begin waving my hands in front of my Zoom camera, my students
will appreciate their work too.

John Sommers-​Flanagan, PhD

University of Montana
 Introduction

In their first session, Jessie told her therapist, Jared, that her daughter was just
diagnosed with a life-​threatening medical condition. Jared then elicited her
thoughts and feelings about the diagnosis. Jessie expressed guilt and anger
for not seeking a medical consultation earlier. The remainder of the session
focused on disputing these guilt-​producing thoughts. At the end of the ses-
sion, Jessie was more despondent as she scheduled a follow-​up appointment.
After processing this session in supervision, Jared was no longer surprised
that Jessie did not keep their scheduled appointment. Their first and only ses-
sion occurred near the end of Jared’s third week as an intern, and he had been
eager to practice a brief cognitive disputation strategy just learned during a
weekend workshop. When the supervisor asked if Jared had developed a case
conceptualization that might have averted this premature termination, the
answer was no. Because Jared had not learned case conceptualization in his
formal graduate coursework, the supervisor facilitated Jared’s learning this
competency.
This happened at a time when there was considerably less awareness of the
clinical value of case conceptualizations than now. To aid in increasing such
awareness, we published the first edition of Case Conceptualization: Mastering
This Competency with Ease and Confidence in 2012. Since then, many other
books, articles, and book chapters have been written. Today, the capacity to
write credible case conceptualizations is considered essential in counseling
and therapy practice. In fact, increasingly, case conceptualization is consid-
ered one of the most important of all clinical skills and competencies. Once
understood as useful but optional, case conceptualization is now considered
essential and required.
Today, there are a number of case conceptualization approaches. So, which
one will you choose? When making such a decision, it is useful to determine
which of these approaches are effective and, if effective, are they clinician
friendly? Returning to the case of Jesse, even if Jared had developed a par-
ticular type of case conceptualization, there is no guarantee that premature
termination would have been avoided. Why? Because most case conceptu-
alization approaches emphasize the functions of explanation and guiding
The 15 Minute Case Conceptualization. Len Sperry and Jon Sperry, Oxford University Press. © Oxford University Press
2022. DOI: 10.1093/​oso/​9780197517987.001.0001
xii Introduction

treatment but seldom include a prediction function. This third function

helps the clinician anticipate likely challenges and obstacles that if not proac-
tively addressed are likely to result in therapy interference and/​or premature
termination, as with Jesse. Without such a predictive function, an approach
cannot be effective.
In contrast, a case conceptualization informed by the pattern-​focused case
conceptualization approach—​the approach described in this book—​would
have predicted that because of Jessie’s avoidant pattern, it is anticipated that
a specific transference–​countertransference enactment was likely, and if it
occurred, she might drop out of treatment, as she did. The predictive func-
tion is as important as or more important than the explanatory function and
the guiding or tailoring function. It is particularly important in determining
the course and overall effectiveness of therapy. As the saying goes, clients can
only succeed in therapy if they show up, and they make progress.
Despite the growing number of case conceptualization approaches,
publications, and courses and workshops, a number of myths about case
conceptualizations remain. Basically, these myths reflect the extent to
which an approach is clinician friendly or not. Two such myths of case
conceptualizations are that they are (1) too complex and difficult to learn
and (2) too time-​consuming to write. The approach described in this book
can be learned in as little as a 2-​hour training workshop, and as a result of
this training, trainees and practicing clinicians can write credible case
conceptualizations in just 15 minutes.
In short, the extent to which a case conceptualization approach is effec-
tive and clinically valuable and also clinician friendly are key criteria in eval-
uating a case conceptualization approach. Because trainees and practicing
clinicians have shared with us that these are very important concerns for
them, we have designed this book to focus on ease of use, practicality, and
effectiveness.
So, can an accurate and complete case conceptualization actually be
written in as little as l5 minutes? The answer is “yes”—​if one follows our
eight-​step strategy. This strategy emerged from 10 years of teaching this ap-
proach to more than 1,000 mental health trainees and professionals as well
as the results of a line of research on case conceptualization. This book will
lead you through this eight-​step strategy: You answer eight prompt questions
with eight sentences and then string them together into a concise and com-
plete case conceptualization statement.
 Introduction xiii

The case conceptualization approach described in the following chapters

is one of the very few evidence-​based approaches. By evidence-​based, we
mean that six empirical studies have demonstrated its effectiveness with both
graduate students and practicing clinicians. No other case conceptualization
approach can make this claim.

Overview of the Book

Chapter 1 addresses the question of what constitutes a clinically valuable case

conceptualization approach or what we hereafter refer to as a highly effective
case conceptualization approach. We note that a paradigm shift is underway
in the practice of medicine and suggest that a similar shift is underway in
psychotherapy practice as it becomes increasingly informed by focused case
conceptualization approaches.
Because our approach is pattern-​focused, Chapter 2 focuses on pattern,
which we consider the very heart of a highly effective case conceptualization.
The chapter includes a clinical strategy for quickly identifying a client’s basic
pattern. Then, eight of the most common patterns are described in terms of
their characteristic behavioral markers.
Chapter 3 introduces the basic concepts of this approach. It discusses
each of the nine P’s, which are the core behavioral markers of this ap-
proach: pattern, presentation, precipitant, predisposition, protective factors,
perpetuants, personality–​culture, plan, and predictive factors.
Chapters 4 and 6 offer the basic strategy of this approach for writing highly
effective case. In Chapter 4 you will find the five-step, brief case conceptual-
ization approach described and illustrated. In Chapter 6 you will find the
eight-step, full scale case conceptualization approach described and illus-
trated with case material.
Chapters 5 and 7 provide additional case material to help you learn and
begin to master this approach. Chapter 5 will help you practice developing
brief case conceptualizations, and Chapter 7 provides exercises to help you
develop full-​scale case conceptualizations.
So far, we have described and illustrated our case conceptualization ap-
proach for working with individual clients. But what about working with
couples and families? Is an individual case conceptualization sufficient or
is more needed? Whereas formulating a conceptualization for individual
clients is necessary, it is not sufficient with couples or families. Accordingly,
xiv Introduction

Chapter 8 provides additional behavioral markers to incorporate in devel-

oping effective couple and family case conceptualizations. A provocative and
troubling case that received extended national attention illustrates our ap-
proach for incorporating individual, couple, and family patterns.
The question of how one goes about increasing one’s mastery of our ap-
proach is addressed in Chapter 9. Specific interventions such as deliberate
practice and mindfulness are highlighted and specific exercises are included.
The chapter also provides a scaffolded format that mental health educators
can use to intentionally integrate the pattern-​focused approach in various
graduate courses. Finally, you may want to know about the line of research
that supports the claim that our case conceptualizations approach is both
brief and effective. We conclude the book with Chapter 10, which describes
the origins of our approach and evidence for its briefness—​15 minutes—​and
effectiveness. This chapter provides the history and the results of 10 years of
experience utilizing it in teaching and supervising trainees and clinicians as
well as the results of six research studies.
Some may wonder how this book differs from the authors’ other
case conceptualization books. Whereas the two editions of Case
Conceptualization: Mastering This Competency with Ease and Confidence
emphasized integrating common case conceptualization elements with spe-
cific elements from five major theoretical orientations, this book is shorter
and more practical. This book focuses solely on learning our pattern-​focused
format for writing concise, effective, and compelling case conceptualization
in eight steps resulting in an eight-​sentence case conceptualization statement.
What about any connection between this book and Len Sperry’s Pattern
Focused Therapy (2021)? Although both books emphasize the centrality of
pattern, Pattern Focused Therapy describes and illustrates how an evidence-​
based, pattern-​focused case conceptualization informs an evidence-​based,
pattern-​focused approach to therapy in mental health and integrated care
settings.
We anticipate that before long, readers will be able to write a credible
case conceptualization in 15 minutes. It is our hope that you will be among
the first!
 1
The Pattern-​Focused Case
Conceptualization Approach

So, what is a clinically valuable—​that is, highly effective—​approach to case

conceptualization? Generally, clinicians expect that a case conceptualization
approach will help them (1) provide a useful explanation that will help clients
understand why they are experiencing their presenting symptoms or con-
flict and (2) provide a useful guide in planning and implementing treatment.
Some current case conceptualization approaches provide these. Although
both are necessary, they are not sufficient conditions for clinical utility and
therapeutic effectiveness. Often, these approaches fail to provide what is es-
sential to achieve positive clinical change while avoiding premature termina-
tion: a prediction of the clinical challenges and obstacles that are likely to be
encountered as the therapy process unfolds, starting with the first encounter.
In contrast, the approach described in this book emphasizes this pre-
dictive function as well as the explanatory and the guiding functions. This
chapter describes and illustrates these three functions, which are central
to the pattern-​focused approach described and advocated in this book. It
describes the paradigm shift that precision medicine is making in medical
practice, with its focus on precision and personalized treatments based on
biomarkers, and a similar shift occurring in psychotherapy practice based
on behavioral markers. Case conceptualization approaches based on behav-
ioral markers and that can explain, guide, and predict treatment challenges
as well as optimize treatment outcomes appear to be the future of the field.
The pattern-​focused case conceptualization approach that informs this book
is one such approach. Key points are illustrated later in the case of Jill.

Pattern-​
focused case conceptualization approach: An approach to
case conceptualization that offers an evidence-​based strategy for under-
standing and explaining the client’s situation and maladaptive patterns,
for guiding and tailoring treatment, for anticipating challenges and
roadblocks in the treatment process, and for optimizing treatment

The 15 Minute Case Conceptualization. Len Sperry and Jon Sperry, Oxford University Press. © Oxford University Press
2022. DOI: 10.1093/​oso/​9780197517987.003.0001
2 The 15 Minute Case Conceptualization

outcomes. As such, it is likely to exhibit high levels of explanatory power,

tailoring power, and predictive power.

Case Conceptualizations That Explain, Guide, and

Predict Challenges

The three key functions of a highly clinically valuable case conceptualization

approach are described in this section. Three criteria are available for eval-
uating the adequacy and precision of a specific case conceptualization: ex-
planatory power, tailoring power, and predictive power. Not surprisingly,
high levels of explanatory, tailoring, and predictive power are the character-
istics of a highly effective case conceptualization approach. Because all three
functions are informed by and reflect pattern, a basic description of pattern
is provided next.

Pattern

Our approach to case conceptualization is centered on pattern. We define

pattern as the predictable, consistent, self-​perpetuating manner in which an
individual thinks, feels, copes, and behaves. We presume that pattern iden-
tification and pattern change are the “heart of a case conceptualization”
(Sperry & Sperry, 2020, p. 34). Whether in therapy or not, most of us are
comfortable with the notion of patterns and can learn to identify and change
our own patterns. In fact,

Most patients readily accept the idea that there is a “pattern” underlying
their behavior. The word is reassuring, for it suggests that there is order
and meaning to behavior and experience. Educating patients about these
patterns helps them to distance themselves from events and promotes self-​
observation. At the same time, pattern recognition promotes integration
connecting events, behaviors, and experience that were previously assumed
to be unconnected. (Livesley, 2003, p. 274)

Chapter 2 focuses on patterns. The eight most common patterns that pre-
sent for psychotherapy are described along with their origins. Maladaptive
and adaptive versions of each pattern are described along with their
 The Pattern-Focused Case Conceptualization Approach 3

precipitant or trigger. Then each of the five potential therapeutic challenges

or obstacles are listed.

Explanatory Function

An explanation is a statement that gives meaning to a set of circumstances

that may be troubling. In terms of a case conceptualization, as a client’s mal-
adaptive pattern begins to emerge, the clinician can provide an explanation
for the factors that account for the client’s behavior and reactions in the past
and present, particularly regarding the presenting problem. By explaining
the client’s symptoms or relational conflict in terms of their maladaptive pat-
tern, the client not only gains understanding but may also experience some
measure of control over the situation. The explanation can also provide a ra-
tionale for the proposed treatment.

Explanatory Power
In our case conceptualization approach, pattern is the central concept.
Accordingly, the degree to which a specific case conceptualization can ex-
plain the client’s maladaptive pattern in an accurate and compelling manner
is essential to our approach. It is called explanatory power (Sperry & Sperry,
2020). Case conceptualizations have variable gradations of explanatory
power, ranging from low to very high. The more accurate the predisposing
factors, risk and protective factors, cultural factors, and specificity of the
maladaptive pattern, the higher the level of explanatory power.

Guiding Function

Much of what you read or hear about the value of using case
conceptualizations is that they help “guide” treatment. But what exactly
does guiding treatment mean? Specifically, what does guiding mean for the
particular client with whom you are working right now? In our experience,
using any case conceptualization approach may be better than a case sum-
mary in making decisions to personalize and tailor treatment, but few of
these approaches help you specifically tailor your interventions, much less
help you anticipate the treatment issues and challenges and how to face
them with specific clients.
4 The 15 Minute Case Conceptualization

This is exactly where the pattern-​focused approach described in this book

differs from other case conceptualization approaches. What is the difference?
It is “precision” and “personalizing.” By focusing on precision and person-
alizing, medical practice has begun to rapidly change since the Precision
Medicine Initiative was announced and began implementation (Collins &
Varmus, 2015; Parker et al., 2016).
This initiative reflects the paradigm shift underway in the practice of med-
icine. Its distinguishing feature is the replacement of the trial-​and-​error
strategy with the precision and personalizing strategy to optimize treatment
outcomes (Parker et al., 2016). The precision medicine approach was first ap-
plied in cancer treatment to select the exact combination of cancer treatments
that “best fit” a particular patient based on genetic biomarkers, instead of
the traditional trial-​and-​error strategy. The result has been a quicker and op-
timal treatment response without the troubling side effects and wasted time
associated with medical decisions based on trial and error.
This approach is now being applied to depressed individuals who would typ-
ically undergo an antidepressant trial (Musker & Wong, 2019). Given that only
one-​third of individuals experience a positive therapeutic response to first pre-
scribed antidepressant, the trial-​and-​error strategy continues—​sometimes for
a year—​until an effective medication is found. In contrast, the precision med-
icine approach utilizes an individual’s unique biomarkers—​including genetic
characteristics—​to select which antidepressant will be the best fit for them.
Might the precision medicine approach be applicable as a personal-
izing and tailoring strategy in psychotherapy practice? The answer is “yes.”
The strategy is dubbed precision medicine/​mental health (Delgadillo &
Gonzalez Salas Duhne, 2020), and recent research is promising. For ex-
ample, researchers matched a treatment approach—​cognitive–​behavioral
therapy or person-​centered counseling—​to some biomarkers and behavioral
markers in patients with major depression. They found that those who re-
ceived their optimal treatment match were twice as likely to improve signifi-
cantly (Delgadillo & Gonzalez Salas Duhne, 2020).
Case conceptualization can be a powerful strategy in personalizing psy-
chological treatment. Although there are yet no biomarkers for selecting the
best fit of psychotherapeutic interventions, the nine “behavioral markers”
identified in this book serve a similar function as biomarkers. We believe
that a “precision-​focused” case conceptualization is a particularly powerful
strategy for planning and implementing the best fit treatment process for
clients without trial and error. The pattern-​focused approach that informs
this book is such an approach.
 The Pattern-Focused Case Conceptualization Approach 5

Nine Behavioral Markers in Highly Effective Case Conceptualization

Approaches

Presentation Presenting problem and characteristic response to

precipitants
Precipitant Triggers that activate the pattern resulting in the
presentation
Pattern Predictable, self-​perpetuating way of thinking,
feeling, acting, and coping that underlies the
presentation; is adaptive, flexible, and effective or
maladaptive, inflexible, and ineffective
Predisposition Biological, psychological, and social factors that
foster adaptive or maladaptive presentation
(symptom) and pattern functioning
Perpetuants Factors that maintain the presentation and pattern
Personality–​culture Impact of cultural factors (identity, explanation,
stressors, and acculturation) and personality on
the presentation
Protective factors Elements that foster well-​being and decrease the
likelihood of developing a clinical condition
Plan Stated treatment goals—​including pattern
change—​and the therapeutic and cultural
interventions to achieve them
Predictive factors Challenges in the treatment process anticipated
from the pattern

Analogous to the trial-​and-​error in medicine are necessary modifications

to the treatment process in psychotherapy that were not initially anticipated.
Trainees learn early on that there is no guarantee that the initial therapeutic
approach, including empirically supported treatments, will be effective with
every client. Just as in medical practice, there are side effects in psychotherapy.
These have been called therapy-​interfering behaviors or factors (Linehan,
2015). The most common of these factors are breaches in the therapeutic al-
liance, a lack of treatment response, and dropout or premature termination
(Sperry, 2021).
Another random document with
no related content on Scribd:
 Tahvanus on tallirenki,
Hän sanoi sanalla tuolla:
"Onko jo toet toteni,
Walehettomat vakani? —
Nousipa härkä ammomahan, 60
Pääpönttä pölöttämähän;
Jo on syntynyt Jumala,
Yliarmo auennunna."

Haastoi Ruotus rualtansa,

Tiuskas tiskinsä nojasta: 65
"Äsken on toet totesi,
Walehettomat vakasi,
Kun tuo kukko laulanepi,
Kanan poika kajahtanepi,
Jok' on paistina vadissa, 70
Liha voilla voideltuna,
Höyhenillä höyhkenillä,
Jäsenillä järkkäneillä."

Nousipa kukko laulamahan,

Kanan poika kajahtamahan, 75
Luillansa luhisemahan,
Höyhenillä höyhkimähän,
Kynsin maata kaapimahan,
Siivin sillat pyyhkimähän,
Isännän ilolliseksi, 80
Emännän elolliseksi.
Lauloi kukko kujahutti,
Kanan poika kajahutti,
Kukko kuuelta sanalta,
Kanan poika kahdeksalta. 85

Tahvanus on tallirenki,
Hän sanoi sanalla tuolla:
"Jo nyt on toet totein,
Walehettomat vakani;
Nousipa kukko laulamahan, 90
Kanan poika kajahtamahan,
Jo on syntynyt Jumala,
Yliarmo auennunna."

Ruma Ruotuksen isäntä

Weitsen pöytähän vetäpi, 95
Sanopi sanalla tuolla:
"Äsken on toet totesi,
Walehettomat vakasi,
Kun veitsi vesottanepi,
Jonka pöytähän sivalsin; 100
Jot' on vuosi vuoliskeltu,
Kaksi kannettu tupessa —
Weitsenpää vesottanepi,
Wesaset lehdittynepi."
Alkoi veitsenpää vesota, 105
Kasvoi kaunihit vesaset,
Kuusi kullaista qesoa,
Lehtiqesan seitsemännen.

Tahvanus on tallirenki,
Hän sanoi sanalla tuolla: 110
"Joko on toet toteni,
 Walehettomat vakani? —
Jopa veitsenpää vesosi,
Jonka pöytähän sivalsit;
Rupes kukko laulamahan, 115
Kanan poika kajahtamahan;
Nousi härkä ammomahan,
Pääpönttö pölöttämähän;
Jo nyt on syntynyt Jumala,
Yliarmo auennunna, 120
Jo nyt luovun Ruotuksesta,
Otan usko Jesuksesta."
Jouluna Jumala syntyi,
Paras poika pakkasella;
Syntyi heinille hevosen, 125
Sorajouhen soimen päähän.
Härkä olkia levitti,
Sika penkoi pehkuloita,
Pojan pienen peitteheksi,
Katteheksi kaikkivallan. 130

Jälkimaine. Tätä runoa on koottu sekä Hämeestä että Savosta ja

Wenäjän Karjalastaki, millä lienee aikoinansa niin hajalla
laulettavaksi joutunut. Nähtämästi on se paavinaikuisia jaarituksia
Wapahtajamme syntymästä ja semmoisena pidettävä. Ruotus lienee
yksi kun raamatun Herodes ja Tahvanusta laulovatki Hämeeessä ja
Savossa Tapaniksi, joka on raamatun Stephani. — Toisintoja tähän
runoon saapi, ken tahtoo kirjasta: Suom. Kans. Wanh. Runoja edl,
koonnut ja pr. Z. Topelius, 4. Osa, s. 20 ja Avisista: Helsingfors
Tidningar, Årgången 1829.
 Murheruno Pielisen Kirkkoherran JACOB STENIUKSEN
Kuolemasta.

Harvon saat nähä hyviä

Syntisihmisten seassa,
Jotka kautta kaiken haaran
Aina arvossa asuvat,
Ja ovat kilvan kiitettävät 5
Sekä Herran Sionissa,
Että muissaki menoissa.
Harvon taitahan tavata,
Neki kuollo korjoapi,
Wiepi Tuoni viekkahasti, 10
Kaikki Kalma kaatelepi,
Peittelepi maan povehen.

Woi sinua, Tuoni tuima,

Kuollo kauhia, kamala!
Kun et vielä viivytellyt 15
Matkoillasi maailmassa,
Ettei Pielisen pitäjän
Kirkkoherra kiitettävä
Olis mennyt meiltä poies,
Ennen ehtoa erinnyt. 20

Wielä oli voimallinen,

Wahva varsin ruumihilta,
Wielä totta toivottihin
Suurta iloa hänestä,
Koska muuttu mustemmaksi, 25
Taivas pilvesty peräti,
Yö jo päivälle pätösi,
Loisti loppu luonahalta.

Jo olen jotaki nähnyt

Ajan entisen kulussa, 30
Nähnyt tulta, nähnyt tuulta,
Nähnyt nälkiä kovia.
Nähnyt suuria sotia,
Rajamailla raskahia;
Olen ollut onnetoinen, 35
Kokenut ajat kovimmat,
Eläessä Eenperinki,
Salomonin sauan alla;
Saanut Wielä saalihiksi
Sille suurelle Simolle, 40
Aflekille ankaralle.

Oh jos kaikki kaipaukset,

Kaikki surkiat suruni,
Kaikki vaivat vaikehimmat,
Tulisivat tutkituksi, 45
Pannuksi paperin päälle,
Niin ne nihki löytyisivät
Meren sannan vertaseksi.

Näien surujen sekahan

Pitää pantaa toella 50
Kuollo meiän kirkkoherran,
Uskollisen opettajan.
Nytpä, Pielisen pitäjä,
Surkuttele surman töistä,
Puhu päivistä pahoista, 55
Omistasi orvon lailla!

Olisiko vaaka vahva,

Waaka paljon painavainen,
Jolla Pielisen pitäjän
Saisin vaivat viesatuksi; 60
Kun en saattane sanoilla,
Tätä muiten muistutella.

Anto armias Jumala

Pitäjälle Pieliselle,
Jakopin jalon lähetti, 65
Juuri aikana kovana,
Wainon viimeisen nenässä;
Kun tuli käsky kovempi,
Juuri ankara anomus,
Että miesten miehullisten, 70
Uljanmuotosten urosten,
Pitäjältä Pielisjänven,
Lieksan kirkon, liepehiltä,
Piti mennä Öllöllähän,
Kittehelle kiiruhusti, 75
Soan tuimahan tulehen,
Wainon vallan valkiahan;
Jätetyksi jättämähän
Oikiat omat kotinsa,
Suen suuhun saalihiksi, 80
Metsän karhun kartanoksi,
Pesiksi metsän petojen.
 Waan jos oisi joutununna
Tämä kansa Karjalahan,
Tuiki olisi tuhottu, 85
Kaikki tarkkahan tapettu,
Niinkuin kurjat Karjalaiset
Surkiasti surmattihin.

Kohta kiivas kirkkoherra

Arvasi tämän asian, 90
Käännytti pitäjän kaiken,
Palautti hyvä paimen,
Ennenkun Enohon pääsit,
Ulos uksesta pitäjän;
Sitte rajoja omia 95
Näillä varsin varjellutti.

Waan ei arvannut hyväksi

Yksi osa yllytetty
Töitä miehen miehullisen,
Toimia totisen miehen; 100
Alko juttu julma aivan,
Warsin vahvasti kuottu.—
Maan ei suonut suuri luoja,
Sallinut jalo Jumala,
Syyttömästi syyhyn saavan, 105
Tämän miehen merkillisen,
Tämän vartian vakaisen;
Ajo hänen asiansa,
Juuri selväksi selitti,
Päästi juonista pahoista, 110
Kiusauksista komista.
 Eipä muistanut vihoja,
Eikä palkinnut pahalla
Tätä tyhmyyen tekoa,
Yllytystä ynsiätä; 115
Kimet makso kiitoksilla,
Töminät hyvillä töillä.

Koska korkia Jumala

Rauhan rakensi sulosen,
Kohta kiivas kirkkoherra 120
Alko huolella havata,
Kuinka kallis Katekismus
Oli jäänyt oppimata
Tässä Pielisin pitäässä,
Polosessä Pohjanmaassa; 125
Kuinka varsin vähä niitä
Löyty lapsien seassa,
Jotka tunnossa Jumalan
Olit oikein ojetut,
Warsin vähä vanhemmista 130
Opin oikian osasit.

Kohta alko ahkerasti

Opin töitä toimitella,
Hartahimmalla halulla;
Läksyt lapsille asetti, 135
Warotteli vanhempia
Ahkerasti etsimähän
Lastensa sielun parasta,
Josta tarkkahan tavotit
Pielisen pitäjän miehet 140
Kirjaopin kiiruhusti.
Nyt on kirjat, kiitos luojan!
Tallella joka talossa,
Saavat silmillä omilla
Tieon tahosta Jumalan. 145

Kuka kaikki kirjoiteli

Hänen työnsä toimelliset,
Joka joka askelessa
Etsi kaikkien etua!
Kun hän maalla matkusteli 150
Kyliä luettamassa,
Niin hän hellällä halulla,
Syämellä sulosella,
Puhutteli pienimmätki,
Jotka tunsi tarkimmasti, 155
Niminiettuhun nimitti.
Ei niin huonoa havannut,
Että häntä ylenkatso,
Oli isä itkeville,
Wahva turva vaivasille. 160

Empä ole ennen nähnyt,

Toiste tuokohon Jumala!
Joka kaikissa tiloissa
On niin selvä neuon seppä,
Kun tai Pielisen pitäjän 165
Äsken kuollut kirkkoherra,
Wasta tullut vainajaksi.
Sai se korvet kasvamahan,
Kuivina kukostamahan,
Anto opin oivallisen, 170
Kuinka kuitenki pitäisi
Niistä niittyjä raketa;
Tietti kirkon kiitettävän
Kappelille kaiketi'ki,
Toista myöski toimellansa 175
Juuvan rannalle rakenti,
Laitto Lieksahan lujasti
Juuri jalot kellonjalat,
Saatto paikkahan samahan.
Kuka kaikki kirjotti 180
Hänen työnsä toimelliset;
Ei se säitä säikähtänyt,
Walittanut vaivojansa,
Waikka kahesti vaelsi,
Kulki poikki Pohjan merta 185
Kuninkahan kaupunkihin,
Luoksi säätyjen läheni,
Tämän pitäjän hyväksi,
Ynnä kaiken Karjalanki.
Waanpa toisella tovilla 190
Kun kulki Waasan merellä,
Nousi tuuli tuima aivan,
Joka laivan lainehilta,
Aluksen ajo karille,
Hahen särki säien voima, 195
Pohjan puhkasi kivehen.
Kuitenki hänen hä'ästä,
Herra vaarasta vapahti.
 Kohta tultua kotihin,
Piti sitte pistoksia, 200
Ehkei aivan raskahia;
Armo ainoan Jumalan
Huojensi hänen kipunsa,
Uskon uuisti lujaksi,
Poies poisti kuollon pelvon, 205
Halun hartahan lähetti.
Olla ulkona koista,
Maallisestahan majasta,
Tulla luoksi lunastajan,
Kanssa kaunihin karitsan, 210
Saaha veisata Hänelle
Halusesti Halleluja.

Tämä toivotus totinen,

Anomus alinomanen,
Kohta kuultuksi tulepi, 215
Koska tunnossa Jumalan
Maallisen majan rakennus
Piti pian purettaman;
Sitte enkelit ihanat
Hälle seisovat sivulla, 220
Uuen kaupungin avasit,
Saatit taivahan talohon,
Kirkkahasen kunniahan.
Näin hän, niinkun kynttiläinen,
Meille loisti, itse loppu, 225
Yhtehen elettyänsä
Tässä Tuonen voittomaassa,
Tässä kyynelten kylässä,
Wuotta täällä täytettyä
Kuusikymmentä ja kaksi, 230
Oltua opettajana,
Parahinna paimenena,
Pitäjässä Pielisessä,
Kaksikymmentä ja kuusi
Wuotta alkaen alusta. 235

Hältä kyynelet hävisit,

Meille murhe musta alko;
Kukin tuntepi kipunsa;
Kaipauksen kaikki kansa —
Wanhat varsin valittavat, 240
Lapset laulamat surulla:
"Woi kun vaipu vainajaksi
Kiitettävä kirkkoherra,
Kuoli paras paimenemme!"
Mutta Herra muistakohon 245
Meitä jääneitä jälille!
Antakoon avaran armon
Tulla päälle Pielisläisten,
Aina rauhan rakkahimman,
Suojan sulosen levätä, 250
Lasten lapsien ylite!
Huonettansa holhotkohon,
Orpolapset ottakohon,
Hänen huolensa sisälle!
Levätköön luusi levossa, 255
Pimiässä maan povessa,
Johon ovat kunnialla
Lahomahon laskettuna! —
 Waan sun meno merkillinen
Meillä mielessä pysypi; 260
Sen me tieämmä sanoa,
Juuri luvata lujasti:
Kaivatahan kuolloasi,
Menoasi mainitahan,
Lasten lapsien seassa. 265

Jälkimaine. Tämän runon laulo minulle ulko muistilta, kesällä

1828, Lindbladin frouma Juukan kappelissa ja sano sen joltai
sukulaismainajaltansa, papilta Lyyralta muinen tehdyksi. Kirjotettuna
sitä ei löytynyt ei siel lä, eikä Pielisessä, koska oli joku minua ennen
paikalla käynyt runokokoilia saanut ainuan kirjotetun runon. —
Harmoilla Suomen papeilla taitaa olla tämmöisiä runoja
jälkimuistona, maikkemme kuitenkan epäile siitä, ettei usiampi aki
olisi löytynyt, jotka olisimat ansanneet samalla tamalla kiitettää.
Phteinen kiitollinen jälkimuisto on kuitenki kaikilla menneillä papeilla
Suomen kansan silmässä kirjalumussa ja ylimalkain totisissa
kristillisyyden tunnossa perustettu.

Tarina.

[Sodankylässä kuultu ja sana sanalta sitä myöten kirjotettu. En

tiedä, mahtaisiko kuitenki olla sopivampi, tämmöisiä tarinoita paikka
paikoin vähä muuttaa'ki?]

Oli kolme veljestä, kaksi hyvää, yksi tuhkamo. Heiltä kuoli isä ja
äiti, köyhiksi jäivät. Het siitä kovin murehellisiksi tutuvat ja itkit
itkemistään. Kauan itkettyähän käski unissa heitä isä vainaja
menemään laivarannalle yöksi hanhia vahtamaan, kunki yöksensä.
Niin meni esinnä vanhin, vaan kotvasen istuttua rupesi pimiä yö
peljättämään, jotta pois piti lähteä. Kotiin tulleelta kysyivät toiset:
"mitä sait?". "Itse nähnettä, kun käyttä," vastasi hän sihen. Toissa
yönä meni keskimmäinen veli ja hänen kävi samalla tavalla, kun
vanhimmanki. Niin lähti kolmanneksi yöksi tuhkamo, siinä istu kaiken
yön, ei peljännyt. Tuli päivän koittaissa aamulla kolme hanhia,
korjasit siipensä aian alle ja menit uimaan. Hän kaunihimmat siivet
sieltä valitti ja istausi taas paikallensa. Hanhet jonkun ajan uituahan
rupesivat pois lähtemään. Lähtivät toiset, vaan yksi ei päässyt, kun
siipiään ei löytänyt. Siinä ilmotti ittensä tuhkamo: "täällä siipesi on,
vaan et saa, ennenkun otat minun mieheksesi." Sillä hanhet kun
siipensä aian alle toivat, kaikki muuttuivat ihaniksi neioiksi. Lupasi
ruveta puolisoksi hänelle, sai siivet, puki päälleen, lenti kotiansa
hanhena. Tuhkamo kanssa meni kotiansa. Kysyit toiset veljet: "no
mitä sait hanhia vahettuasi?" Tuhkamo vastasi: "sain ma kuninkaan
tyttären puolisokseni." — "Sinä semmoinen kuninkaan tyttären! —
Lähti siitä sitte kuninkaan linnalle tuhkamo ja sano tytölle: täällä minä
nyt sitä vasten olen, sinua saamassa." — "Waan siitä emmet virka
kuninkaalle mitänä, vastasi tyttö, piämmä sala häitä." — "Mitä met
häitä piämmä, kun kuninkahalle emmet sano!" — "Kun sanot, se
panee semmoiset puustit ethesi, ettet niistä pääse ikänäsi." — "Mitä
tehneeki, mutta ilmotan minä." Meni sitte kuninkhaan etheen ja sano.
"Minä sinulle en anna tytärtäni, vastasi kuningas, ennen kun menet,
kaikki puut tästä vuomasta (tältä lahdelta) kaahat." Meni siitä
morsiamensa tykö ja sano: "semmoisen nyt pani puustin, kaikki puut
käski, tästä vuomasta kaataa." "Tiesin minä sen, vastasi morsian,
vaan pääset sinä siitä, kun ei pahempaa vasta panisi — mene kaaha
yksi puu ja sano puun kaatuessa: kaikki mettä taatukohon." Meni,
kaasi, sano, sai sillä kaikki puut vuomasta kaaetuksi. Lähti siitä sitte
taasen kuninkhaan etheen ja pyysi tytärtä, jo puut kaataneensa. "Et
Wielä sillä saa, sano kuningas, sinun pitää nyt mennä net kaikki
kannolle nostaa." Tuli taasen morsiamensa tykö ja sano: "jo toisen
pani puustin vielä pahemman, kaikki puut minun kannolle nostaa."
"Arvasin minä sen, vastasi morsian, vaan vielä siitäi pääset, kun ei
kolmatta panisi pahempaa — mene, nosta yksi puu kannolle ja sano
nostaessasi: nouskoot kaikki kannollehen." Meni, teki sen, sai silla
kaikki puut kannolleen nousemaan. Niin taasen kuninkhaaltä tytärtä
pyysi. Ei hän vieläkhään anna; käski kultaviljat taivaasta käyä
(noutaa), sitte vasta antaisi. Lähti siitä morsiamensa tykö ja sano:
"Nyt vasta puustin pani, kultaviljat taivaasta käyä, millä minä net
saan?" "Woisit vielä ehkä netki saaha, vastasi morsian, kun ei ainaki
pahempaa vasta tulisi." Sito hänelle sitte säkin päähän, laitto
hevosen selkään: "aja nyt siksikun hevonen putoo altasi, haurase
sitte päältäsi ja ota, mikä kätheesi puuttuu." Lähti sitte ajamaan, jo
viimmen kauan ajettuahan putosi hevonen, hän haurasi samassa
päälthään sai kultaviljat kätheensä. Putos sitte niitten kanssa ja
painui maan sisähään, ettei jäänyt, kun vähä hivukstä ylös. Tuli sitte
sotka ja teki pesänsä päähän. Muni sihen muniansa ja alko hautoa.
"Jo tämä nyt ainaki minulta pään märättää," ajatteli tuhkamo. Tuli
kettu, juosta ketkutteli, näki pesän, rupes munia syömään. Hän sitä
kettua tapasi hännästä, se tempasi ylemmäksi. Toisena päivänä tuli
ahma ja rupesi häänki munia syömään. Kun taasen sitä tarttu
häntään, se hänen tempasi vieläi ylemmäksi. Jo kolmantena päivänä
karhu juosta katkuttelee, tulee jälkimmäistä munaa syömään. Tarttui
karhua jalkaan, se hänen nosti kokonansa ylös. Ylös päässyt ei tieä,
kunne lähteä. Lähteä sitä pitäisi jonne'ki. Astuu, kävelee, kuulee
toraamisen, sinne meni. Het kun nähään tulevan, ihastuthaan,
sanothaan: "ahah! jo paisti tuli." Hään sihen sano: "ei minussa
keittämistä, eikä paistamista; vilu, pitkä matka ottanut keittämiset,
paistamiset." — "No, kun et kelpaa paistiksi, erota meitä torasta!" —
"Kyllä erotan; mikä teillä väsinä?" — "Tämä vaarivainaan saua; jos
keikahuttaa toisen pään, se vihollisen kaataa, jos toisen keikahuttaa,
oman väen nostaa ylös." — "Kuinka minä teiät siitä voisin erottoo,
jos toiselle eli toiselle annan, se minulle suuttuu, kullen en anna;
paras antakaa minulle koko saua." — "Ota, mene matkohisi!" — Otti,
lähti eelle astumaan, jo toisessa paikassa torataan. Hään sinne
meni. "Ahah! huuttiin taas vastaan, jo paistin saamma." — "Ei
minussa keittämistä, eikä paistamista; vilu, pitkä matka vienyt
keittämiset, paistamiset." — "No, erota sitte meitä!" — "Mikä teillä
erotettavana?" — "Tämä ämmivainaan lakki, kummalle tulepi; sen
kun päähänsä panee, ei näe kukahan." — "Millä minä minä teiät siitä
erottaisin; jos jommalle kummalle annan, toinen minulle siitä suuttuu.
Paras, nakkaatta mulle." — Nakkasivat: "tuossa on, ota, mene
matkohisi!" Kun lähti, vähän matkaa astu, kuuli kolmannessa
paikassa torattavan. Meni sinne'ki. "Ahah! jo paisti sattui" — "Ei
minussa keittämistä, eikä paistamista; vilu, pitkä matka saanut
keittämiset, paistamiset." — "No, erota' sa meitä!" — "Mikä teillä
toran aineena?" — "Nämät isävainaan manhat kuovat; net
semmoiset kuovat, panet jalkaasi, kuljet kunne tahot, ei voi kukhaan
mithään pahaa tehä." — "Paha teitä erottoo; toiselle annan, toinen
suuttuu — paras annatta kuovat minulle." Sai netki. Lähti siitä
paikasta ja tuli taloon. Siellä taasen, kun ikhään nähään ovesta
tulevan, sanothaan: "ahah! jo kerran tuli mitä syöä." — "Wähä
minussa syömistä; jo on vilu, pitkä matka vienyt syömiset sekä
juomiset — se vettä, mikä verta, se luuta, mikä lihoa." — "No olisiko
sinun itse nälkä?" — "Mikäpä se olisi, kuutena kuukaunna kun en
ruokaa ole nähnyt." — Sai ruokaa, söi ja kysy syötyähän, jos eivätkö
tietäisi sen kuninkhaan lääniä, johon olisi kulkeva. "Emmet tieä,
vastathiin talossa, mutt' on meillä mettän viljat, het tiennevätkö."
Kuttuthiin; ei tiennehet. Annethiin hänelle sitte siitä talosta kivi,
käskethiin pitämään, jos tarme tulisi. Lähti siitä talosta pois ja tuli
toiseen. Siellä häntä taas, syöä aiothiin, vaan kun ei sanonut
ittessänsä syömistä olevan, panthiin hänelle ruokaa ja kysythiin, mitä
asioittisi. Ei sanonut muuta asioivansa, kun että neuottaisi hään sen
kuninkhaan lääniin, jonka nimitti. "Itte emmet tieä siitä kuninkhaasta
mithään, sanothiin talossa, vaan on meillä mettän peot, tiennevätkö."
Kuttuthiin; ei tieä. Annethiin hänelle siitäki talosta kivi ja niin meni
kolmantheen. Sielläkhään ei tietty sen kuninkhaan lääniä, jota kysyi,
vaan sanothiin olevan taivahan linnut heillä, joilta kysyttäisi.
Kuttuthiin kokhoon linnut, tulit kaikki, kokko yksin ei tullut. Niin
kysythiin taivahan linnuilta sen kuninkhaan maata; ei tiennehet.
Kuttuthiin kokkoaki tulemaan, vasta kolmannella kuttumuksella tuli.
Waan et sanonut häänkhään tietävänsä. "Tieät kyllä, mutta vaimojasi
pelkäät." "Tieän minä senthään, vaan sinne on hirviän pitkä matka."
Käskethiin viemään mies sinne, ei matkaa kattomahan. Sai
lähtiissään kiven tästäki talosta ja niin nousi kokon selälle. Kokko
lähti lentämähän, lenti, lenti, joko lie usiampaa viikkoaki lentänyt, niin
kysy mieheltä: "saitko kiveä ensimmäisestä talosta?" "Sain", vastasi
mies, "Luo merehen!" Kun sitte loi sen kiven merehen, niin siitä
paikalla kallio kasvo. Sillä kalliolla kokko vähän aikaa lepäsi ja lähti
uuelleen lentoon. Kauvan lennettyähän kysy mieheltä jos eikö
saanut toisestaki talosta kiveä. Sano saanehensa mies ja kokko
käski senki merheen lähettämään. Siitä samate kallio kasvo ja kokko
istu lepäämähän. Niin siitä taasen lentoon kohosi ja kotvan
lennettyähän kysyi mieheltä: "antoko minun emäntäni kiveä sinulle?"
"Anto", vastasi mies — "Puota vielä seki mereen!" — Puetti mies ja
siitä tuli kolmas lepäyspaikka. Kun siitä sitte lähti lentämähän, niin
kerrassaan vei miehen rannalle ja maalle laskettuahan kysy: "no
mitä minulle nyt palkasta annat?" Oli kaksi sonnia rannalla, niin mies
sano: "ota noista kumpi tahansa!" Otti lihavamman kokko ja söi
suuhunsa, sitte lähti takasi lentämään. Meni kuninkhaan linnahan
mies lakki päässä, jonka oli toraamapaikassa saanut ja joka teki
hänen näkymättömäksi. Kun morsiamensa huoneesen tuli, niin
morsian itkusilmissä, kaikki murehissaan, häntä ei nähnyt. Jonkun
ajan siellä näkymätönnä istuttuahan kuuli morsiamensa käskevän
piikaa vettä kaivosta noutamaan. Kun meni piika, hään jälkeen,
kultaviljoista vähösen vesiastiahan murensi. Tuli piika veen kanssa,
kuninkhaan tytär sano: "ei tämä ole puhasta, käy toista." Toista kun
lähti käymään, tuhkamo taas jälessä, jo enemmän viljoista vetheen
murensi. Ei kelvannut sekhään vesi kuninkhaan tyttärelle; käski
kolmannesti käyä, puhthaampata tuoa. Niin sihen tuhkamo loi koko
kultaviljan, jonka oli taivaasta saanut. Näki kuninkhaan tytär viljan,
tunsi, sano: "tässä sinä nyt olet, missä oletki, elä piileskele!" Temposi
tuhkamo lakin päästänsä ja tuli näkyväiseksi: "tässä olen jo kotvasen
istunut; missä kuningas, kun hänestä ei kuulu mithään?" — "Elä
puhu kuninkhaasta; se on tapannut kaiken väkensä soassa, siellä on
vieläki, lie'kö hengissä, vai hengetönnä ei ole enää kotvin sanomia
saatu." — "No sinne se pitää minunki paikalla lähteä." — "Elä lähe!
viikon jo viivyit matkallasi ilmanki." — "Lähen kuitenki; en enää taia
kauan viipyä." Lähti siitä, kuningas tiellä vasthaan, kovin
murheelliselta näytti. "Elä huoli murehtia, sano tuhkamo, lähe
vävypoikasi kanssa sotapaikalle jällehen, kattothaan, jos mitä
voimma." Anto kuninkhaalle kuovat ja lakin, itte piti sauan, niin
lähtivät. Tulevat sotapaikalle; vihollinen siellä yhä saaliita korjailee.
"Onko vielä vastaanottajata?" huusi tuhkamo. — "Kyllä on vielä, jos
ennenki." —. Samassa tuhkamo keikahutti pään sauastaan, sillä
kaikki oma väki nousi ylös, Keikahutti sitte toisen pään, kaikki
viholliset maahan. "No kuinka nyt nait vävypoikasi?" kysy hän siitä
kuninkhaalta. "Elä semmoisia enää kyselekhään, sano kuningas, ota
tyttäreni ja puolen riikkiä annan sulle morsian lahjoiksi. Waan viikon
viivyit matkoillasi, viikon viivyit, kauan kasoit, viimmen tulit
viisahaksi." Sihen se loppuiki.

Jälkimaine. Oulun läänin pohjaspuolella vedetään semmoisista

sanoista, joissa muita puhetapoja myöten kaksi äänikettä
kerakkeella h erotetaan, sama h kummanki äänikkeen eteen. Niin
kuuluvat sanat: etehen, mitähän, ruvetahan edl. näin: etheen,
mithään, ruvethaan. Sodankylässä, Kemijärvessä, Kuolajärvessä
sanotaan sekaluutta, millon etheen, millon etehen (kullon eteen).
Sillä tavalla paikastaan erotettu h muutamia puhetapoja myöten taas
muuttuu edelliseksi kerakkeeksi, jotta sanotaan etteen, mittään,
kallaan. Niin esimerk. paikoin Savossaki, Iinsalmessa, Pielavedellä
edl.

Tuhkamo, jota Wenäjän puolella sanotaan tuhkimoksi, on

usiammissa
Suomen kansan Tarinoissa merkillinen, mainio mies.

Häatavoista Pääjärven Seuduilla Wen. Karjalassa.

(Muutaman kosiomiehen puhetta myöten kirjotettu).

Kosiomiehet esinnä kaksi kertaa ilman sulhasetta morsion talossa

käyäh, siitä kolmas kerta sulhasen kera. Kun mieltyy tytär, kaatam
viinaa kahteeh stakanaah (lasiin, pikariin, sarkkaan) molemmilla
kosjojoilla. Ta sulhasen puolesta kosjojat viinaa kahteeh stakanaah
kaaetah tyttären emällä ta isällä. Siitä tyttären emä sulhasella
(sulhaselle) kaatam viinaa ta sulkkuhuivin (silkkihuivin, silkkiliinan)
antav. Sulhanen siitä antav hopiemanietan (hopiarahan) tyttärellä.
Pannaah stola (pöytä), syötetääh. Siitä isetääh käsi (lyövät kättä)
tyttären isä ta kosjomies, sanotaah: "kuulkahe kaikki ristikansa, nyt
on (Anni Petrintytär) ta (Iivana Matveinpoika) kaupan laatinehet, ken
tämän kaupan erottanee, sata sakkoa, kuusikymmentä kuuliaisista
(syömisistä ja juomisista). — Kuuliko tämän assan (asian) ken?"
Mastataah rahvas: "kuultiih." — "No, kun kuulia, ken tämän assan
purkanoo, päättääh isäntä ei ole (pää poikki lyödään)." Siitä kolme
henkeä sulhasen puolesta ta kuusi henkeä tyttären isän puolesta
lauletaah, kahella stolalla syöääh, juoaah, pritania luvataah, lammas,
kaksi lehmeä, poroja (kotipeuroja) eloa kai muuta tavaroa. Morsten
itkev vierahilla kaulasta (halaa heitä kaulasta ja laulaa pian
itkuäänellä). Wierahat siitä hänellä tjenkoo annetaah. Kun siitä
vuotehella vieääh,[16] kosjojat viikatteella kierretääh kolme kertaa
ympäri vuotehen, jottei rikottaisi. Sulhaselta kun jalat morsiamen
sisaret jaksetaah (riisuvat), hään rahoo pahkiloisihe on pannut, ne
rahat hyd saahaah ottuo ta pityö, kun lattialla helistääh. Aamulla
morsiamen sisaret vettä ta valkia paikka sinne vuotehella mieääh, se
paikka (huivi, kaulaliina) jääpi sulhasella olemaah. Sulhane panem
rahaa maatessaah morsiamen yskääh (rintaan). Morsian kun
aamulla tulem sulhasen jälessä pirttiih, ne rahat kynnyksen alla
heittäv. Naot (morsiamen sisaret) tullaah, ne siitä kerätääh ta saapka
(lakki) otetaah sulhasen päästä ta pannah siheh sulkkuvyö
sulhaselta. Siitä saatrokalle (eineelle, aamuruoalle) ruvetaah.
Anoppimuori päästyä kaikkien ruoalta kantav valkien paikan (huivin)
mihkiparilla ta sisaret toisen paikan antavat samalla kerralla.
Juohtokansa kun tullaah sulhasen kotiih, siellä morsiantjsarkkoa
juoaah, neljä pikaria luoalla (lautasella, talrekilla), ne morsten
saajannaisen kera vie ympäri ja kumartelevatsen vierahia.
Ensimmäisestä tjsarkasta vierahat ei annetah ni mitä, vasta toisesta