Rejecting the Sinner (Underworld

Sinners Book 6) Hayley Faiman

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/rejecting-the-sinner-underworld-sinners-book-6-hayle
y-faiman/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Stripped by the Sinner (Underworld Sinners Book 5)

Hayley Faiman

https://ebookmass.com/product/stripped-by-the-sinner-underworld-
sinners-book-5-hayley-faiman/

Stolen by the Sinner (Russian Torpedo Book 1) Hayley

Faiman

https://ebookmass.com/product/stolen-by-the-sinner-russian-
torpedo-book-1-hayley-faiman/

Caught by the Sinner (Russian Torpedo Book 3) Hayley

Faiman

https://ebookmass.com/product/caught-by-the-sinner-russian-
torpedo-book-3-hayley-faiman/

Loved by the Sinner (Russian Torpedo Book 7) Hayley

Faiman

https://ebookmass.com/product/loved-by-the-sinner-russian-
torpedo-book-7-hayley-faiman/
Bound to the Sinner (Russian Torpedo Book 2) Hayley
Faiman

https://ebookmass.com/product/bound-to-the-sinner-russian-
torpedo-book-2-hayley-faiman/

F*cked by the Sinner (Russian Torpedo Book 4) Hayley

Faiman

https://ebookmass.com/product/fcked-by-the-sinner-russian-
torpedo-book-4-hayley-faiman/

Repair My Life (Nasty Bastards MC Book 6) Hayley Faiman

https://ebookmass.com/product/repair-my-life-nasty-bastards-mc-
book-6-hayley-faiman/

Enticing the Monster (Midnight Stalkers Book 2) Hayley

Faiman

https://ebookmass.com/product/enticing-the-monster-midnight-
stalkers-book-2-hayley-faiman/

Beautiful Unwanted Wildflower (Offspring Legends Book

2) Hayley Faiman

https://ebookmass.com/product/beautiful-unwanted-wildflower-
offspring-legends-book-2-hayley-faiman/
REJECTING THE SINNER
AN UNDERWORLD SERIES NOVEL
HAYLEY FAIMAN
HAYLEY FAIMAN BOOKS, LLC
 C O NT E NT S

Also by Hayley Faiman

Stay Connected
RUSSIAN BRATVA STRUCTURE

Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Epilogue

About the Author

Also by Hayley Faiman
Rejecting the Sinner

Copyright © 2022 by Hayley Faiman

All rights reserved.
Editor: My Brother’s Editor. Ellie McLove.
Proofreading: My Brothers Editor. Rosa Sharon.

No part of this book may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or mechanical, including photocopying,
recording, or by any information storage and retrieval system without the written permission of the author, except for the use of brief
quotations in a book review.
This book is a work of fiction. Names, characters, places, and incidents either are products of the author’s imagination or are used
fictitiously. Any resemblance to actual persons, living or dead, events or locales is entirely coincidental.
Visit my website at: http://hayleyfaiman.com
Created with Vellum
A L S O B Y H AY LEY FA I M A N

Men of Baseball Series—

Pitching for Amalie
Catching Maggie
Forced Play for Libby
Sweet Spot for Victoria

Russian Bratva Series —

Owned by the Badman
Seducing the Badman
Dancing for the Badman
Living for the Badman
Tempting the Badman
Protected by the Badman
Forever my Badman
Betrothed to the Badman
Chosen by the Badman
Bought by the Badman
Collared by the Badman

Notorious Devils MC —
Rough & Rowdy
Rough & Raw
Rough & Rugged
Rough & Ruthless
Rough & Ready
Rough & Rich
Rough & Real

Cash Bar Series —

Laced with Fear
Chased with Strength
Flamed with Courage
Blended with Pain
Twisted with Chaos
Mixed with trouble

SAVAGE BEAST MC —
 UnScrew Me
UnBreak Me
UnChain Me
UnLeash Me
UnTouch Me
UnHinge Me
UnWreck Me
UnCage Me

Unfit Hero Series —

CONVICT
HERO
FRAUD
KILLER
COWBOY

Zanetti Famiglia Series —

Becoming the Boss
Becoming his Mistress
Becoming his Possession
Becoming the Street Boss
Becoming the Hitman
Becoming his Wife
Becoming her Salvation

Prophecy Sisters Series —

Bride of the Traitor
Bride of the Sea
Bride of the Frontier
Bride of the Emperor

Astor Family Series —

Hypocritically Yours
Egotistically Yours
Matrimonially Yours
Occasionally Yours

Nasty Bastards MC —
Ruin My Life
Tame My Life
Start My Life
Dance into My Life
 Shake Up My Life
Repair My Life
Sweeten My Life

Underworld Sinners—
Stolen by the Sinner
Bound to the Sinner
Caught by the Sinner
F*cked by the Sinner
Stripped by the Sinner
Rejecting the Sinner
Loved by the Sinner

Offspring Legends—
Between Flaming Stars
Beautiful Unwanted Wildflower

Esquire Black Duet Series –

DISCOVERY
APPEAL

Forbidden Love Series —

Personal Foul
Kinetic Energy

Standalone Titles
Royally Relinquished: A Modern Day Fairy Tale
 S TAY C O N N E C T E D

Website: http://hayleyfaiman.com

Facebook: https://www.facebook.com/authorhayleyfaiman

Facebook Reader Group: https://www.facebook.com/groups/433234647091715/

Goodreads: https://www.goodreads.com/author/show/10735805.Hayley_Faiman

Signup for my Newsletter: http://eepurl.com/b5a_1v

TikTok: https://vm.tiktok.com/ZMRDTmtcY/

Instagram: https://www.instagram.com/hayleyfaiman/

BookBub: https://www.bookbub.com/authors/hayley-faiman
Sometimes I feel my whole life has been one big rejection.
— MARILYN MONROE
 RU S S I A N B R AT VA S T RU C T U R E

Pakhan – The Boss: Controls everything.

Sovietnik – Councilor: Adviser and most close trusted individuals to the Pakhan.
Obshchak – The Bookmaker: Collects all money from Brigadiers and bribes from the government.
Brigadier – Authority: Captain in charge of a small group of men.
Boyevik – Warrior: Soldier, works for a Brigadier.
Kryshas – Covers: Extremely violent enforcers.
Torpedo – Contract Killers
Byki – Bulls: Bodyguards
Shestyorka – Associate: Errand boys. Lowest rank in the Russian Mafia.
 C HAPTER 1

ARSENY

I would like to say that murdering the head of the Persian Mafia was a mistake, but it wasn’t. The
fucker was doing nothing but causing goddamn problems. He was a liar and a thief. He was dirty as
fuck, and he wanted to screw over the Bratva just like his piece-of-shit father tried to do. He tried to
fuck with my people, and I killed the piece of shit.
The whole situation has put me in hot water, but not hot enough that I’m actually in any kind of
real trouble. Kazimir and Osip aren’t going to reprimand me in any way. They know what I did was
nothing short of a fucking favor.
Kazimir has kept a close eye on me since it happened, but I don’t regret it. The fuck was a threat,
has been for a while, and needed to go. He did the shit to himself. It was all confirmed to me when
Osip told me exactly what Rostam was so pissed off about. I already knew it though, because Ruslan
had told me.
We talk often, Ruslan and me, considering we’re in the exact same line of business. He started his
after mine and needed an ear to bounce ideas off of. Running women in Russia is a completely
different game than in the United States, so we tend to talk often and share ideas and also talk about
our woes.
Ruslan filled me on everything that was going on with him, his woman, and the Rostam fucker, so
I knew the guy was trash the second I laid eyes on him.
That motherfucker.
Not only did he try and play the whole fucking Bratva, more than once, he also promised Ruslan
virgin call girls and delivered women who were not virgin call girls. No matter how many young
willing girls he sent over to Ruslan, not a single one was a virgin. Typically, that shit doesn’t matter,
we don’t care, but at the same time, he lied.
If he’ll lie about that, he’ll lie about everything else.
Now that he’s dead, his wives no doubt hurt and angry, another man is no doubt setting up to take
over the Persian Mafia, so, I watch. This very much feels like my responsibility since I’m the one
who actually ended the fuck.
I should be at home in SoCal, but I can’t go back there yet. I can’t let this go. Kazimir is pissed at
me, Ruslan doesn’t blame me, but I’m feeling really fucking… off about it all. It’s my duty to handle
this, whatever happens next, whatever fallout comes from my actions.
I don’t know what the fuck is going to happen next. There is something that is just not right about
any of this. The person hasn’t been named who will take over the Persians. There is something just
not sitting right with me about that.
If Osip or Kazimir were taken out today, someone would be named to take their place before the
next day. You cannot go days without leadership when you’re trying to run an organization of any size.
We all wait, wondering what the fuck they’re going to try and get out of the Bratva.
It will be something.
They’re going to try because there is no way that Rostam and his father, who both tried to fuck us
over, were the only ones in that whole group that wanted something from us.
Maybe I should just go home and worry about my own people, my own women, and my own job.
Maybe I should leave this whole area alone. Osip and Ruslan are more than capable of running the
whole NorCal without me. I don’t know why I think that I need to be here.
It’s just a feeling.
Just a fucking feeling that I can’t shake.
So I’m going to stay here until that feeling subsides.
Watching Rostam’s house, I decide that I need to look at other high-ranking men’s homes. Nothing
is happening here, not really. There is a little movement, mostly women and children, a few men here
and there, but nothing of substance much to note.
I have a list of men to check on, but I don’t know how their Mafia works, so I’m just fucking
guessing. Driving toward the first house, I stop across the street and stare. There is a gate surrounding
the place. I’m not going to be able to see anything. It’s the same at every house around here, just like
in SoCal.
I need to just go home.
The passenger side of my car door opens. I look over in shock as a woman slips into the seat
beside me. She’s young, too young. She’s fucking sitting next to me, her eyes wide, then she opens her
mouth to speak.
“Drive,” she demands.
I don’t do anything immediately, unsure of who she even fucking is. Then she leans forward, shifts
the car into drive, and growls before she shouts.
“Drive.”
Slamming my foot against the gas pedal, I do just that. I drive. I don’t know who this is or where
I’m going, but I fucking drive.

ESSIE

“YOU WILL MARRY HIM. I do not care how you feel about it,” my father roars.
He wants to become the next man in charge. He thinks that if he hands me off to the second son of
Kevah, that it will make him the leader or some shit. It won’t. He’s stupid as fuck. Completely fucking
stupid if he thinks that he’s going to be anything.
Even if I become Kevah’s son’s favorite wife, then there is just no way my father is going to
magically take over. It will be Kevah’s son, or maybe another man, but my father isn’t strong enough.
My father is not going to be high ranking, ever.
 He isn’t going to do shit.
I’ve seen the way that he attempts to take control of situations, and he fails miserably every single
time. He has no backbone, and he’s not very smart either, he’s fucked completely, and I refuse to be
part of his stupid game.
“I will not,” I snap.
He lunges for me. But I don’t let him touch me.
Not today.
No more.
I’m eighteen years old, and I won’t let him hurt me anymore. For the first time in my life, I turn my
back to him, and I run. He’s going to come after me, so I have to be fast. I don’t know how to outrun
him. My father is weak, but he is fit. He exercises every day, runs, specifically.
Then I see it. A blacked-out sedan parked across the street. Sprinting toward the walking gate, I
punch in the code with shaky fingers and wrench it open, then I run toward the car. My father screams
my name. I can hear him right behind me, the shock of my defiance having worn off, he proceeds to
call me names.
I’m ungrateful, a whore, useless, trash. All of the above. Words that would have killed me a
couple weeks ago. Words that mean absolutely nothing to me right now. Instead, I fucking run toward
the car. At this point, it doesn’t matter who is behind the driver’s seat.
Wrenching the door open, I shout for the man behind the wheel to drive.
Twice.
He drives silently.
Until he pulls into a hotel parking lot.
“What are you doing here?” I ask.
He turns to look at me, his eyes wide before his lips curve up into a grin. I take him in for a split
second and I realize that I’ve just gotten into the absolute wrong car. The blond hair, the ice-blue
eyes, the built body, and the suit.
“Oh shit,” I breathe.
His lips curve up into a grin. “Oh shit, is right. How old are you?”
“Eighteen,” I confess.
I don’t know why, but I want to tell this stranger everything. Every little thing about me and my
life. Those eyes, they consume me instantly. He is trouble though. I can tell just by looking at him and
I think that I’m in trouble by being here.
“Maybe I shouldn’t have…”
“But you did,” he says, interrupting me. “Why?”
Looking to the side, I watch as the valet makes his way toward us. I could run as soon as he opens
the door, but where would I go? My father will find me and force me to marry Kevah’s second son. I
absolutely do not want to marry him, but is this the better alternative? Whatever this is.
“I don’t know your name,” he says.
Russian. I hear the accent and I instantly know that he is not English or Persian. He is definitely
Russian. Pressing my lips together, I wonder if I should tell him anything. I probably shouldn’t. This
is trouble. Straight-up trouble, but as I look into those eyes, they practically force me to speak. It’s as
if he’s pulling the words straight from my throat.
“Essie,” I say, not giving him my last name, because my last name doesn’t matter.
“And you’re running?”
“I am,” I admit.
 He nods his head. “You probably made a mistake by getting in my car, but maybe not, huh?”
“Probably,” I say.
He chuckles as the valet opens my door. With absolutely nothing but the clothes on my back, I step
out of the car. Looking at the front door of the hotel, tipping my head back, I glance around at the
building.
It's fancy, like really fancy.
The man, whose name I don’t even know yet, places his hand on the small of my back and guides
me into the massive fancy building.
My legs suddenly turn to Jell-O as we walk through the automatic doors. His hand is firm against
my back, his fingers strong. I don’t complain a bit, it feels nice, but I wonder if I’m walking into a
dangerous situation or maybe it’s the exact right place at the exact right time. It’s where I’m supposed
to be? Perhaps this is fate. I’m not quite sure.
But I’m already here.
“Name’s Arseny.”
 C HAPTER 2

ARSENY

W alking into the hotel suite, I look behind me as she timidly slips into the room. Essie. What a
pretty name. I have about a million questions for her, but I’m not sure where to begin. She looks
terrified, that much is true, so I decide to just get started. There is no time like the present and I need
to know what I am getting into.
“Want to tell me who you’re running from?” I ask.
She ignores me, slowly walking past me toward the windows that overlook the dreary city. I don’t
really care for this part of the state too much. There isn’t enough sun here. I need to at least have it
pounding through a window most of the day. That doesn’t happen as much up here.
“Not really,” she says.
“You didn’t really have a choice in answering that one,” I point out. “Or any question I ask.”
She nods, the back of her hair moving up and down before she slowly turns around to face me.
When she jumped into my car and demanded I drive, I knew instantly that she was cute, pretty even,
but there’s something else now.
She isn’t just pretty, she’s fucking beautiful.
Stunning even.
Her dark hair, her light eyes, the way she’s staring right at me like she can see into my fucking
soul. I fucking love it and am intimidated by it all at the same time. I don’t get intimidated by women.
They are usually that way with me, not the other way around. Except in this moment, with her. When
she takes a step toward me, I hold my breath. Then she stops and tips her head back slightly.
“My father and the man he decided I would marry.”
“The unknown was a better alternative?” I ask.
She sinks her teeth into her bottom lip and watches me for a silent moment, then she takes another
step toward me. I watch as she lifts her hand, placing it at the center of my chest. It’s a bold fucking
move, but I can’t deny that I like the boldness about her. It seems to be bursting from her.
Even if she is terrified, I don’t see it. She hides it well right now. She is brave, this little girl.
“I know the saying is something about better the devil you know, but I know my father and this
man he’s trying to marry me off to and I refuse. There are only two options.”
I wait, but she doesn’t tell me the two options right away. I arch a brow, clearing my throat, then
lift my hand and wrap my fingers around her wrist to hold her there.
Finally, I ask her, “Those being?”
“Be a prostitute for the Bratva or run away and hide for the rest of my life.”
Tilting my head to the side, my lips curve up into a grin. “So you chose whore?” I ask.
Bold.
Did I mention she is bold?
I didn’t know she knew what we did. It shouldn’t surprise me, because Rostam was bringing
women to us, but I supposed it just leaves me a bit shocked because this is not something we would
offer to tell our daughters.
“Better to sell myself to the highest bidder than eat from the trash, yes?”
Clearing my throat, I reach out and wrap the fingers that aren’t holding her wrist around the front
of her throat, I squeeze gently.
She stares at me, and I stare right the fuck back. She’s so goddamn bold, I wonder if she is
someone who could ever be broken? I doubt it, which is why she ran. The man who likely would take
her would want to break her.
“You’re a virgin?” I ask.
She nods her head. “You could… willingly?”
“It’s the first decision I’ve ever made on my own before.”
This is probably a huge fucking mistake. I don’t know exactly who her father is in the Persian
Mafia, but I do know that it’s someone higher up in the ranks. Which means the marriage was likely to
someone high up as well.
“This could cause problems for me.”
“It could.”
I hum, searching her gaze with my own. “You want to sell your virginity? You want to sell your
body?”
Her tongue sneaks out, sliding across her bottom lip and wetting it before she speaks. “Do I want
to? Not particularly. Is it better than selling myself into a life of abuse, breeding, and torture? Yes.”
“Want to move to Southern California?” I ask, squeezing her throat again, gently.
She hums. “I hear it’s sunny there all the time.”
I snort. “We have beaches.”
“I’ve never been to the Southern California beaches,” she breathes. “I’ll move.”
“You’re going to cause a war.”
She laughs softly. “No, I won’t cause anything that isn’t already in motion.”
I wonder what she truly knows. She must know something, because those words, they aren’t
wrong. Although I’m probably the one that truly started whatever is about to come. At least I got the
ball fucking rolling a lot faster than it would have been had I not killed Rostam.
“Welcome to my world,” I murmur.

ESSIE

WELCOME TO HIS WORLD .

I’m not sure exactly what I’ve just gotten myself into. My stomach dips at the idea of selling my
body for money. I can’t believe that I am agreeing to do it, that I’m actually going through with it. But
at the same time, I know that I cannot go to Rostam’s brother. I know him well enough to know that my
life would be pure misery.
At least this, this is something that I am doing for myself.
This is a decision that I am making for myself.
Nobody can take this away from me, this is my decision, my choice, my path to freedom. Sucking
in a breath, I continue to look at Arseny, his blue eyes hold mine, and I wonder what it’s going to be
like in his world and at the same time, I can’t wait.
“Welcome to your world,” I repeat.
He hums but doesn’t say anything as he takes a step back, releasing his hold on me. “We leave
first thing tomorrow,” he announces. “Hungry?”
My heart starts to race, and I look past him to the large windows in the background. Hungry? I’m
starving, but not just for food. I want to run. I want freedom. I want everything. I want to get the hell
out of here, and tomorrow cannot come soon enough.
“Sure,” I say.
He nods his head, then walks over to the bar that has a phone sitting on the end. Ignoring the
conversation, I walk over to the large window and look out at the world in front of me. I don’t know
what the hell is going to happen in the future.
I’m terrified that this is going to be worse than the life that I was going to have, but at the same
time, I know that it can’t be. Even a minute of freedom is going to be better than what my father had to
offer me.
I’m pretty sure this is the wrong decision, but I know without a doubt that staying would definitely
be the worst decision ever. Sucking in a breath, I let it out slowly and decide that I’m not going to
think about anything other than my future.
It’s no surprise that I’m selfish. My mother always said that I was, and my father always scolded
me and said that a man would make sure to beat that out of me. But that won’t be happening. Not
anytime soon.
I’m going to continue to be selfish. I’m taking this selfishness and running with it. I’ve never been
able to be this way… ever. I’m doing it. And maybe, just maybe, I’m going to come out on the other
side.
If that’s what this is, being selfish, if refusing to be some man’s property, some man’s breeding
machine, some man’s punching bag means that I’m selfish, then damn right I’m selfish. I also know
that I’ll still be used by men, but just my body instead of my whole soul.
This venture that I’ve decided to take, to go on, it is the only way that I can see to take over as
much control as I can of my life.
“Food is coming. So is Osip. He’s the Pakhan, the leader of this area for the Bratva.”
Turning my head, I look over my shoulder at Arseny. “Is he your leader?”
He shakes his head. “Nyet, he is not. But I can’t leave without telling him exactly what is
happening.”
I know what this means. He’s going to want me to tell them details. Who my father is, who
Kevah’s son is. All of the above. I don’t want to say anything for fear that they’re going to use me to
bargain something. To dangle me as a peace offering or something.
“If you want to come with me to SoCal, if you sign a contract with me, you will not be forced to
go back.”
“How did you…?” I ask.
He smirks. “I can see it in your eyes. You’re scared shitless that I’m going to send you back there.
You want to be part of my girls, you’re more than welcome. I protect my girls. I always have.”
“Your girls?”
He hums, his eyes finding mine, holding mine as he walks up to me. Turning to face him, my head
tips backward and I look up into his beautiful blue eyes. He smirks and dips his chin slightly so that
he’s almost nose to nose with me.
“I run the business,” he murmurs. I almost ask him what business before he clarifies. “The
women, the clients, all of it. I am the one who interviews women, who screens clients. I am the one in
fucking charge. So, trust me when I tell you, nobody is going to get to you without going through me.”
I let out an exhaled breath. Lifting my hand, I wrap my fingers around the side of his neck. “Thank
you,” I whisper. “Thank you for saving me.”
He smirks, lowering his head, his nose almost touching mine. “You may not thank me later, but you
are welcome. And just to let you know, being contracted with me does not mean that I own you. It
means that I will protect you, but you will earn your own money. You will keep what you earn, you
will take care of yourself, and you will be free to leave whenever you wish.”
It sounds too good to be true.
It probably is.
But I know the alternative, so I’ll go with this too-good-to-be-true thing in hopes that it’s actually
not too good to be true and that it’s real.
So very real.
Maybe one day I’ll be completely free, living on the beach in Southern California with my future
husband and family.
Or maybe I’ll be one of those fabulous single women who just stay single forever and travel the
world with all of the money that I earn being a prostitute.
I think I’ll stay single and just be free forever. I like the sound of that.
Another random document with
no related content on Scribd:
 Halajan virkkaa sinulle totisimmat sanat, mitkä minulla on sinulle
sanottavana; mutta minä en uskalla, pelkään ettet uskoisi niitä.

Siksi verhoan ne valheeseen ja puhun päinvastoin kuin ajattelen.

Peläten, että niin tekisit, teen tuskani ilmeisesti järjettömäksi.

Halajan käyttää kalleimpia sanoja, mitä minulla on sinulle

sanottavana; mutta en uskalla, peläten, ettei minulle maksettaisi
samoilla arvoilla.

Siksi nimittelen kovilla nimillä sinua ja kerskun tuntemattomalla

ankaruudellani.

Haavoitan sinua, peläten, ettet koskaan tuutisi tuskaa.

Halajan istua vaiti sinun vierelläsi; mutta en uskalla, ettei sydämeni

nousisi huulilleni.

Siksi lavertelen ja livertelen äänekkäästi ja kätken sydämeni

sanojen taa.

Peläten, että niin tekisit, kohtelen tuskaani karkeasti.

Halajan mennä pois vierelläsi; mutta minä en uskalla, peläten, että

tulisit tuntemaan pelkuruuteni.

Siksi kannan pääni korkealla ja saavun luoksesi huoletonna.

Silmiesi ainainen luottamus säilyttää tuskani ikituoreena.

 Halajan mennä pois vierelläsi; mutta minä en uskalla, peläten, että
tulisit tuntemaan pelkuruuteni.

Siksi kannan pääni korkealla ja saavun luoksesi huoletonna.

Silmiesi ainainen luottamus säilyttää tuskani ikituoreena.

36

Oi hulluus, sinä oivallinen juoma!

Jos polkaiset ovesi auki ja leikit hullua julkisuudessa; jos tyhjennät

laukkusi yöllä ja ristit kätesi varovasti; jos vaellat kummallisilla teillä
ja ilvehdit hyödyttömillä asioilla; et kysy järkeä etkä mieltä; jos levität
purjeesi ennen myrskyä ja halkaiset ruorisi kahtia; silloin tahdon
seurata sinua, toveri, ja juopua ja mennä koirien luo.

Olen tuhlannut päiväni ja yöni alati viisaiden naapurien seurassa.

Suuri tieto on harmentanut hiukseni ja liika valvominen on kasvoni

sumentanut.

Vuosiksi olen koonnut ja kasannut asioiden palasia ja sirpaleita.

Murskaa ne ja tanssi niiden päällä ja sirota ne kaikkiin tuuliin.

Sillä minä tunnen tuon korkeamman viisauden: juopua ja mennä

koirien luo.
 Salli kadota kaikkien monimutkaisten aprikoimisten, anna minun
eksyä tieltäni toivottomasti!

Salli hurjan raivon myrskytuulen tulla ja irroittaa kaikki ankkurini!

Maailma on kunnon ihmisillä ja työmiehillä kansoitettu, hyödyllisillä

ja etevillä.

Monet huolettomat kulkevat edellä ja monet vakavat tulevat

jäljestä.

Salli heidän tulla onnellisiksi ja kukoistaa ja minun olla hullu ja

arvoton!

Sillä minä tunnen sen, joka on kaiken työn loppu: juopua ja mennä
koirien luo.

Vannon luopuvani tällä hetkellä kaikista vaatimuksista tulla

kunnollisten riveihin luetuksi.

Luovun oppini ylpeydestä ja kyvystä arvostella, mikä on oikein ja

väärin.

Tahdon särkeä muistojeni astian ja viimeisen kyynel- pisarani

maahan hylkyttää.

Tahdon kastaa ja kimmellyttää nauruni marjanpunaisen viinin

vaahdolla.

Tahdon repiä mielettömyyden riekaleiksi sivistyneisyyteni ja

vakavuuteni tuntomerkit.
 Lupaan pyhästi tulla arvottomaksi, juopua ja mennä koirien luo.

37

Ei, ystäväni, minusta ei koskaan tule askeettia, mitä hyvänsä

sanonettekin.

Minusta ei koskaan tule askeettia, ellei hän yhdessä minun

kanssani lupaudu siihen.

Luja päätökseni on, että ellen löydä siimeikästä tyyssijaa ynnä

katumustyöni seuralaista, ei minusta tule askeettia.

Ei, ystäväni, en ole koskaan jättävä kotiani ja kotiliettäni enkä

vetäytyvä metsien yksinäisyyteen, ellei raikkaat naurunkaarteet
kajahtele sen varjoissa ja ellei jonkun safraninvärisen vaipan helma
sen tuulessa heilahtele; elleivät vienot kuiskeet syvennä sen
äänettömyyttä.

Minusta ei koskaan tule askeettia.

38

Korkea-arvoinen herra, anna anteeksi näille kahdelle syntiselle!

Kevään tuulet puhaltavat tänään hurjin pyörtein ja ajavat pois tomua
ja kuolleita lehtiä; niiden keralla heittyvät hukkaan kaikki sinun hyvät
opetuksesi.

Älä sano, isä, että elämä on turhuus.

Sillä me olemme kerrankin tehneet aselevon kuoleman kanssa ja

meistä on tullut muutamiksi tuoksuviksi hetkiksi kuolemattomia.

Vaikka kuninkaan armeija saapuisi ja syöksyisi kimppuumme

väkivaltaisesti, me pudistaisimme vain päätämme surumielisesti ja
sanoisimme: "Veljet, te häiritsette meitä. Jos teitä tämä hälinä
huvittaa, menkää ja metelöikää käsivarsinenne muualla! Vasta
muutamia hetkiä sitten meistä on tullut kuolemattomia!"

Jos saapuisi ystävällisiä ihmisiä, jotka paneutuisivat

ympärillemme, me kumartaisimme heille nöyrästi ja sanoisimme:
"Tämä eriskummainen onni huumaa meidät. Tila on niukka siinä
äärettömässä taivaassa, jossa me asumme. Sillä kukkaset tulevat
parvittain kevätaikaan, ja uutterain mehiläisten siivet sipaisevat
toisiaan. Pieni taivaamme, jossa vain asumme me kaksi
kuolematonta, on mielettömän, järjettömän ahdas."

39

Pyydä jumalaa pyyhkimään pois kaikki jäljet, joita ovat jättäneet

lähtevien vieraiden askeleet!

Paina hymyillen povellesi, mikä on helppoa, läheistä ja

yksinkertaista!
 Tänään on juhla varjojen, jotka eivät tiedä kuolinhetkeään.

Salli naurusi kaikua tarkoituksettomana ilona kuin valo, joka

vedessä vipajaa.

Salli elämäsi tanhuta valoisasti Ajan särmällä kuin kaste lehden

terällä karkeloi.

Salli harppusi helistä soinnuin, joiden rytmit ovat haihtuvat ja

katkonaiset!

40

Jätit minut ja menit tiehesi.

Luulin, että surisin sinua ja asettaisin yksinäisen kuvasi

sydämeeni, kultaisen laulun kehyksiin.

Mutta, ah turmiokas onneni, aika on lyhyt.

Nuoruus kalpenee vuosi vuodelta; kevään päivät haihtuvat

kerkeästi; hauraat kukkaset kuolevat tyhjästä, ja viisaan miehen
varoitus kuuluu, että elämä on vain kastehelmi lotuksen lehdellä.

Ylenkatsoisinko tätä kaikkea ja tuijottaisin vain hänen jälkeensä,

joka käänsi selkänsä minulle?

Se olisi tyhmää ja hassua, sillä aika on lyhyt.

 Sitten tulkoot sateiset yöni roiskuvin jaloin! Hymyile, kultainen
syksyni; tule, huoleton huhtikuu, heittäen laajalti suukkojasi!

Sinä tulet ja sinä, ja sinä myöskin.

Te lemmittyni, te tiedätte, että me kaikki olemme kuolevaisia. Onko

viisasta antaa sydämensä särkyä vuoksi ihmisen, joka ottaa pois
oman sydämensä? Sillä aika on lyhyt.

On suloista istua runosopessaan ja soinnutella säkeisiin, että sinä

olet koko maailmani.

On sankarillista syleillä surujaan ja päättää olla vailla lohdutusta.

Mutta uusi hahmo pilkistää sisälle ovestani ja kohottaa silmänsä

minun silmiini.

En voi muuta kuin kuivata kyyneleeni ja muuttaa lauluni sävelet.

Sillä aika on lyhyt.

41

Jos tahdot, lakkaan laulustani.

Jos sydämesi paisuu siitä yli ääriensä, otan silmäni pois sinun
kasvoiltasi.
 Jos äkkiä säikyt siitä kävelylläsi, siirryn syrjään ja valitsen toisen
tien.

Jos siitä häiriytyy seppeltesi solmiminen, tahdon välttää

puutarhaasi.

Jos siitä vesi velloutuu ja hurjistuu, en laske purttani laituriisi.

42

Vapauta minua suloutesi taakasta, lemmittyni! Ei enää tätä

suudelmien viiniä.

Tämän taivaallisen suitsutuksen sauhu tukahduttaa sydämeni.

Avaa ovet ja tee tilaa aamunkoitolle!

Olen sinuun haihtunut ja hukkunut hyväilyjesi laskoksiin.

Vapauta minut loihdustasi ja anna minulle takaisin miehuuteni, että

voisin tarjota sinulle vapautuneen sydämeni.

43

Pidin hänen käsiänsä puserrettuina vasten poveani.

Koetan täyttää käteni hänen ihanuudellaan, ryöstää suuteloin

hänen suloisen hymynsä ja juoda silmin hänen katseittensa
tummuuden.

Ah, mutta missä se on? Ken voi sinen taivaalta tavoittaa?

Tahdon tarttua hänen kauneuteensa; se ilkkuu minulle ja jättää

käsiini vain ruumiin.

Palajan pettyneenä ja väsyneenä.

Kuinka voi ruumis koskettaa kukkaa, jota vain henki saisi

koskettaa?

44

Sydämeni ikävöi yötä päivää, lemmittyni, kohdata sinua — tuota

kohtausta, joka on kuin kaikkinielevä kuolema.

Puhalla pois minut niinkuin myrsky; ota minulta kaikki, mitä minulla
on; särje minun uneni ja ryöstä unelmani! Autioita koko maailmani!

Keskellä tätä hävitystä, tätä hengen äärimmäistä alastomuutta,

yhtykäämme yhdeksi kauneudessa!

Voi turhaa toivoani! Missä on yhtymisen toivo, ellei sinussa,

Jumalani?

45
 Lopeta siis viimeinen laulu ja erotkaamme!

Unhota tämä yö, silloin kun yö on ohitse.

Ketä koettaisin vangita syliini? Unelmia ei voi saada vangiksi.

Kiihkeät käteni pusertavat tyhjyyttä povelleni, ja siitä minun

sydämeni murtuu.

46

Miksi lamppu sammui?

Varjostin sitä vaipallani ja tahdoin tuulelta suojata sitä, siksi

lamppu sammui.

Miksi kukka kuihtui?

Pusersin sen tuskaisella lemmellä vasten sydäntäni, siksi kukka

kuihtui.

Miksi virta kuivui?

Rakensin padon sen poikki, että se minua hyödyttäisi, siksi virta

kuivui.

Miksi katkesi harpunkieli?

 Koetin pingoittaa siitä säveltä, joka oli sille ylivoimainen, siksi
katkesi harpunkieli.

47

Miksi saat minut häpeämään yhdellä katseellasi?

En ole tullut kerjäläisenä.

Vain kiitävän tuokion seisoin pihasi kolkassa, puutarhanaitasi

ulkopuolia.

Miksi saat minut häpeämään yhdellä katseellasi?

En taittanut yhtään ruusua tarhastasi, en poiminut yhtään

hedelmää.

Nöyrästi valitsin paikkani varjossa tien varrella, missä jokainen

vieras vaeltaja saa seisahtua.

En poiminut yhtään ruusua.

Niin, minun jalkani olivat väsyneet ja sadekuuro lankesi.

Tuuli ulvoi heiluvissa bambunoksissa.

Pilvet piirsivät taivaan korkeudessa kuin tappiosta pakenevat

ajatukset.

Minun jalkani olivat väsyneet.

 En tiedä, mitä minusta ajattelit, enkä ketä odotit ovellasi.

Salaman leimahdukset häikäisivät odottavia silmiäsi.

Kuinka voin tietää, että saatoit nähdä minut pimeässä?

En tiedä, mitä minusta ajattelit.

Päivä on päättynyt ja sade on laannut hetkiseksi.

Jätän varjoni puun alla sekä puutarhasi sopen ja istumapaikkani

ruohikolla.

Pimeys on langennut; sulje ovesi; menen tietäni.

Päivä on päättynyt.

48

Kunne kiirehdit vasuinesi tässä myöhäisessä illassa, sillä toripäivä

on päättynyt?

Kaikki ovat jo taakkoinensa kotiutuneet; kuu pilkistää kylän puitten

takaa.

Lauttaa kutsuvien äänten kaiku vierii yli tumman veden etäisille

soille, missä villisorsat nukkuvat.

Kunne kiirehdit vasuinesi, sillä toripäivä on päättynyt?

 Uni on laskenut sormensa yli maan silmien.

Varesten pesät ovat vaienneet ja vaiti on bambunlehtien humina.

Kyntömiehet, vainiolta palanneina, levittävät mattonsa pihamaalle.

Kunne kiirehdit vasuinesi, sillä toripäivä on päättynyt?

49

Olen poiminut kukkasi, oi maailma!

Pusersin sen vasten sydäntäni, ja sen piikit pistivät minua.

Kun päivä kalpeni ja yö tuli, huomasin, että kukka oli kuihtunut,

mutta tuska pysyi.

Olet kasvava vielä paljon ylpeitä ja hyvänhajuisia kukkia, oi

maailma!

Mutta aika poimia kukkasia on minulta ohitse eikä minulla ole

ruusua pimeydessäni, vain tuska pysyy.

50

Eräänä aamuna tuli sokea tyttö yrttitarhaani tarjoamaan minulle

lotuslehdellä peitettyä kukkakiehkuraa.
 Kiersin sen kaulaani, ja silmäni kyyneltyivät,

Suutelin häntä ja sanoin: "Olet sokea kuin kukatkin ovat.

"Et tiedä itse, kuinka kaunis lahjasi on."

51

Keskellä elämän touhua ja pauhinaa, oi Kauneus, hakattu kiveen,

seisot mykkänä ja hiljaa, yksin ja etäisenä.

Suuri Aika istuu rakastuneena jalkojesi juuressa ja mumisee:

"Puhu, puhu minulle, lemmittyni; puhu, morsiameni!"

Mutta sinun puheesi on suljettu kiveen, oi järkähtämätön Kauneus!

52

Rauha, sydämeni, salli eron hetken tulla suloiseksi!

Älä salli sen muodostua kuolleeksi, vaan täydelliseksi.

Salli lemmen sulaa muistoihin ja tuskan lauleloihin.

Salli taivaslennon päättyä niinkuin siivet yli pesän sulkeutuvat.

Salli kättesi viimeisen kosketuksen olla vieno kuin yö- kukkanen.

 Seiso hiljaa, oi kaunis Loppu, hetkinen ja virka viimeiset sanasi
äänettömyydessä.

Kumarrun puoleesi ja pidän lamppua kädessäni tietäsi

valaistakseni.

53

Haaveen pimentyviltä poluilta etsin lempeä, joka oli edellisessä

elämässä minun.

Hänen talonsa oli aution kadun päässä.

Hänen pörröinen riikinkukkonsa torkkui illan tuulessa orrellaan ja

kyyhkyset vaikenivat sopessaan.

Hän laski pois lamppunsa porttikäytävään ja seisoi edessäni.

Hän suuntasi suuret silmänsä kohti kasvojani ja kysyi hiljaa:

"Voithan hyvin, ystäväni?"

Yritin vastata, mutta me olimme puhekykymme kadottaneet ja

unohtaneet.

Minä ajattelin ja ajattelin: mutta meidän nimemme eivät mieleeni

juolahtaneet.

Hänen silmänsä kyyneltyivät. Hän ojensi oikean kätensä minulle.

Minä tartuin siihen ja seisoin hiljaa.
 Lamppumme liekki oli lepattanut illan tuulessa ja sammunut.

54

Vaeltaja, täytyykö sinun lähteä?

Yö on hiljainen ja pimeys lepää metsän yllä.

Lamppu loistaa parvekkeellamme, kukkaset ovat kaikki tuoreet, ja

nuorekkaat silmät valvovat vielä.

Onko jäähyväishetkemme tullut?

Vaeltaja, täytyykö sinun lähteä?

Me emme ole sitoneet jalkojasi itsepintaisilla käsi- varsillamme.

Ovesi ovat auki. Ratsusi seisoo satuloituna portilla.

Jos olisimme koettaneet estää lähtöäsi, olisimme sen tehneet vain

lauluillamme.

Jos koetimme joskus sinua pidättää, teimme sen vain silmillämme.

Vaeltaja, puutumme keinoja sinua täällä pidättää. Meillä on vain

kyyneleemme.

Mikä sammumaton liekki palaa sinun silmissäsi?

Mikä rauhaton kuume kulkee suonissasi?

 Mikä pimeyden viesti kutsuu sinua?

Minkä ilkeän taian olet taivaan tähdistä lukenut, mikä yön salainen,
sinetillä suljettu sanoma on astunut outona ja hiljaisena sydämeesi?

Ellet välitä iloisista kohtauksista, jos sinun täytyy päästä lepoon,

väsynyt sydän, sammutamme lamppumme ja harppumme kielet
vaietkoot.

Oi vaeltaja, mikä uneton henki keskiyön sydämen syvyydestä on

sinua koskettanut?

55

Kutsutko jälleen?

Ilta on tullut. Väsymys kietoo minua kuin itsepintaisen lemmen

käsivarret.

Kutsutko minua?

Olen antanut kaikki päiväni sinulle, julma valtiatar, aiotko ryöstää

myöskin yöni?

Jossakin on kaiken loppu ja jossakin voinee omata pimeyden

yksinäisyyden.

Täytyykö sinun äänesi se puhkaista ja minua haavoittaa?

 Eikö ehtoo soita mitään unen säveliä sinun portillasi?

Eivätkö tyynisiipiset tähdet lasken koskaan taivaalta sinun

säälimättömän tornisi ylle?

Eivätkö kukkaset koskaan varise tomun suloiseen kuolemaan

sinun tarhassasi?

Täytyykö sinun kutsua minua, sinä levoton joku?

Anna silloin lemmen suruisten silmien turhaan valvoa ja itkeä!

Anna lampun palaa autiossa talossa.

Anna lautan viedä uupuneet työmiehet koteihinsa.

Minä jätän taakseni unelmani ja riennän kohtaamaan sinua.

56

Vaikka ilta saapuu hitain askelin ja on ilmoittanut, että on laattava

kaikkien lauleloiden; vaikka kaikki toverisi ovat käyneet lepoon ja
sinä olet väsynyt; vaikka pelko vaanii pimeässä ja taivaan kasvot
ovat hunnutetut; vielä, lintu, oi lintuni, kuuntele minua, älä sulje
siipiäsi!

Se ei ole metsän lehtien välkyntää, meri se on, paisuva kuin

pimeä, musta käärme.
 Se ei ole kukkivien jasmiinien karkeloa, se on kuuhuen
kimmellystä.

Ah, kussa on päivänvihreä ranta, missä sinun pesäsi?

Lintu, oi lintuni, kuuntele minua, älä sulje siipiäsi!

Yksinäinen yö saartaa polkuasi, aamunkoitto nukkuu varjoisten

kumpujen takana.

Tähdet laskevat hetkiä henkeään pidättäen, heikko kuu ui yön

syvyydessä.

Lintu, oi lintuni, kuuntele minua, älä sulje siipiäsi!

Ei ole mitään toivoa, ei vaaraa sinulle.

Ei sanaa, ei kuisketta, ei kyyneleitä.

Ei kotia, ei vuodetta, missä levätä.

On vain oma siipiparisi ja tietön taivas.

Lintu, oi lintuni, kuuntele minua, älä sulje siipiäsi!

57

Muistan erään lapsuuteni päivän. Uitin paperi purtta kanavassa.

Oli sateinen heinäkuun päivä; olin yksin ja leikissäni onnellinen.

 Uitin paperipuittani kanavassa.

Äkkiä sakenivat myrskypilvet, tuulenpuuskat tulivat ja sade lankesi

virtoina.

Mutaiset sadepurot kohisivat ja paisuttivat virran, niin että purteni

upposi.

Ajattelin katkerasti sydämessäni, että myrsky oli tahallaan onneni

hävittänyt; että kaikki sen pahanilkisyys oli suunnattu minua vastaan.

Pilvinen heinäkuun päivä on pitkä tänään, ja minä olen ajatellut

kaikkia elon leikkejäni, joissa olen jäänyt häviölle.

Herjasin kohtaloani niiden monien tepposten vuoksi, joita se on

tehnyt minulle, kun äkkiä muistin paperipurteni, joka oli uponnut
kanavaan.

58

Päivä ei ole päättynyt, markkinat eivät ole vielä loppuneet,

markkinat joen rannalla.

Pelkäsin, että aikani oli mennyt hukkaan ja että olin viimeisen

pennini kadottanut.

Mutta ei, veljeni, minulla on vielä jotakin jäljellä.

Kohtaloni ei ole kaikessa vetänyt nenästä minua.