Institutional Grammar: Foundations

and Applications for Institutional

Analysis 1st ed. 2022 Edition
Christopher K. Frantz
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/institutional-grammar-foundations-and-applications-fo
r-institutional-analysis-1st-ed-2022-edition-christopher-k-frantz/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Foundations of Institutional Reality Andrei Marmor

https://ebookmass.com/product/foundations-of-institutional-
reality-andrei-marmor/

An American Presidency: Institutional Foundations of

Executive Politics – Ebook PDF Version

https://ebookmass.com/product/an-american-presidency-
institutional-foundations-of-executive-politics-ebook-pdf-
version/

Expertise and Participation: Institutional Designs for

Policy Development in Europe 1st Edition Krick

https://ebookmass.com/product/expertise-and-participation-
institutional-designs-for-policy-development-in-europe-1st-
edition-krick/

Entrepreneurial Universities: Creating Institutional

Innovation in Times of Turbulence 1st ed. Edition Sola
Adesola

https://ebookmass.com/product/entrepreneurial-universities-
creating-institutional-innovation-in-times-of-turbulence-1st-ed-
edition-sola-adesola/
Governing the Ungovernable: Institutional Reforms for
Democratic Governance First Edition Ishrat Husain

https://ebookmass.com/product/governing-the-ungovernable-
institutional-reforms-for-democratic-governance-first-edition-
ishrat-husain/

Systemic Cycle and Institutional Change: Labor Markets

in the USA, Germany and China 1st ed. 2021 Edition
Josip Lu■ev

https://ebookmass.com/product/systemic-cycle-and-institutional-
change-labor-markets-in-the-usa-germany-and-china-1st-
ed-2021-edition-josip-lucev/

Quantitative Asset Management: Factor Investing and

Machine Learning for Institutional Investing Michael
Robbins

https://ebookmass.com/product/quantitative-asset-management-
factor-investing-and-machine-learning-for-institutional-
investing-michael-robbins/

The Social Organization of Best Practice: An

Institutional Ethnography of Physicians’ Work 1st ed.
Edition Fiona Webster

https://ebookmass.com/product/the-social-organization-of-best-
practice-an-institutional-ethnography-of-physicians-work-1st-ed-
edition-fiona-webster/

Social Network Analysis and Law Enforcement:

Applications for Intelligence Analysis 1st ed. Edition
Morgan Burcher

https://ebookmass.com/product/social-network-analysis-and-law-
enforcement-applications-for-intelligence-analysis-1st-ed-
edition-morgan-burcher/
Institutional
Grammar

Foundations and Applications

for Institutional Analysis

Christopher K. Frantz · Saba Siddiki

 Institutional Grammar

“Institutional Grammar is a must read for social scientists and legal scholars
who study the complex interplay between institutional arrangements and actors’
behavior, as well as scholars interested in the semantics of institutions. Beginning
with a careful exposition of Elinor Ostrom’s Institutional Analysis and Devel-
opment Framework and its affiliated grammar of institutions (aka IG 1.0), the
authors present IG 2.0, identifying how it corrects the shortcomings of IG 1.0,
as well as substantively expanding it to allow for the coding of regulative and
constitutive institutional statements at different levels of granularity. Importantly,
the authors include guidance on how to implement IG 2.0 and analyze the
coded data, making the grammar accessible and highlighting its practical value.
This book represents the definitive text on the grammar of institutions.”
—Edella Schlager, Professor, University of Arizona

“Frantz and Siddiki summarize the Institutional Grammar 2.0 for the systematic
analysis of institutions. In doing so, their book revolutionizes the study of
institutions and provides a sturdy foundation for building knowledge about
them. This book is without peers, and its impact on the analysis of institutions
will stretch across disciplines and extend far into the future.”
—Christopher M. Weible, Professor, University of Colorado Denver

“Institutions are ubiquitous but can be challenging to study. With their devel-
opment and description of the Institutional Grammar 2.0, Frantz and Siddiki
provide a de-facto open standard for a new field we might call ‘Computational
Institutional Analysis.’ This is a must-read for anyone interested in contributing
to this emerging area of social science.”
—Charlie Schweik, Professor, University of Massachusetts Amherst
 Christopher K. Frantz · Saba Siddiki

Institutional Grammar
Foundations and Applications for Institutional
Analysis
Christopher K. Frantz Saba Siddiki
Norwegian University of Science Syracuse University
and Technology (NTNU) Syracuse, NY, USA
Gjøvik, Norway

ISBN 978-3-030-86371-5 ISBN 978-3-030-86372-2 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-86372-2

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer
Nature Switzerland AG 2022
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights
of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc.
in this publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such
names are exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for
general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and informa-
tion in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither
the publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with
respect to the material contained herein or for any errors or omissions that may have been
made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps
and institutional affiliations.

Cover credit: Alex Linch/shutterstock.com

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Preface

The Institutional Grammar (IG) is a well-established approach for insti-

tutional analysis. It was conceptually defined by Crawford and Ostrom in
1995. Over the last quarter of a century, a rich body of work has applied
“the Grammar” in the context of policy analysis, computational modeling,
as well as in other domains. Throughout this process, scholars developed
associated methodological guidance, and also identified challenges to the
general applicability and conceptual validity of the IG. However, there
have not yet been attempts to view these developments and challenges
in concert, so as to consider how they link to the core conceptual and
methodological foundations of the IG, and more importantly, how they
can be reconciled in an integrated way to bolster the IG as a robust
approach for analyzing the structure and meaning of institutions.
This book responds to this gap by offering a comprehensive introduc-
tion to the foundational principles of the IG, how it has been used, and
the opportunities and challenges presented in existing research. But more
than just taking a retroactive view, the book reconciles the original IG
with a modernization, a New Institutional Grammar labeled “Institu-
tional Grammar 2.0,” that revises it for novel applications within and
beyond existing research fields. It aids in establishing linkages of the IG
to fields in which institutions are studied more generally, but in which the
IG has not yet found broad recognition or adoption.
The IG 2.0 provides the basis for a consistent and unambiguous
encoding and representation of institutional information independent

v
vi PREFACE

of application field and analytical method. Working toward this effort,

the refined Grammar offers both a platform for more comprehensive
characterization of institutional information as well as the ability to
systematically capture parameterizing information in the form of consti-
tutive statements, the latter of which was not at all considered as part of
the original IG. Overarching these revisions is the shift from a primarily
syntactic focus emphasized by the original IG toward a semantic perspec-
tive that explicitly focuses on institutional meaning, functions and effect of
statements, dissociating the “institutional” from a “linguistic” grammar,
enabling and preparing for advanced analyses not possible with the IG to
date. Responding to the diverse application fields of the IG, the different
features associated with this “New Institutional Grammar” are organized
by levels of expressiveness that respond to specific analytical needs, but
explicitly recognize its purpose in extending the original IG.
The structure and content of the book reflects this orientation by
initially focusing on Foundations of the IG, that includes both Craw-
ford and Ostrom’s Institutional Grammar and existing applications
(Chapters 1 and 2), before moving to an integrated discussion of the
conceptual refinements that form the core of this book (Chapters 3 to 6).
The latter part of the book focuses on the Application of the IG,
and offers methodological guidance for the encoding of institutional
information, both including general principles of research design as well
as operational guidance (Chapter 7), alongside supplementary resources
available via the book website (https://newinstitutionalgrammar.org).
Looking toward the adoption of the conceptual innovations, the substan-
tive part of the book ends with an exposition of existing applications
of the IG as well as discussion of prospective analytical opportunities of
the IG (Chapter 8). This includes applications that focus on fine-grained
elements (e.g., complexity metrics) as well higher-level applications that
provide the basis for systemic analyses of institutions.
In both its structure and orientation, the book reflects the empirically
observed convergence between independent approaches to institutional
analysis that rely on the IG. To this end, it is instructive that the authors
themselves approach this effort from different perspectives, including the
mainstay application of the IG in the context of public policy, with a
primary focus on a formal-legalistic perspective on institutions, and a
complementary socio-institutional perspective that emphasizes the anal-
ysis of simulated behavior in the context of computational modeling.
Central to the vision is the belief that the IG is equally suited to capture
 PREFACE vii

diverse perspectives on institutions as the fabric of social systems, inde-

pendent of the nature of institutions, applied methods and techniques,
and analytical foci (e.g., levels of analysis). Recognizing and developing
the IG as an analytical paradigm, as opposed to merely a tool, the book
provides a foundational introduction to the IG that is intended to be
accessible to researchers that engage in traditional applications of the IG,
but also scholars who have no prior exposure and wish to explore the IG
and associated analytical opportunities.
Inasmuch as the book is written by the authors, the ideas repre-
sented herein have been developed with feedback and critiques from a
broader community of scholars equally committed to the IG. We specif-
ically acknowledge the Affiliates of the Institutional Grammar Research
Initiative (IGRI), with whom we have engaged in various valuable
and thought-provoking interactions, including through working groups,
research presentations and workshops, meetings, and individual conver-
sations. We are especially grateful to Ute Brady, Edella Schlager, Matia
Vannoni, Bartosz Pieliński, Seth Frey, Marcello Ceci, Doug Rice, Tanya
Heikkila, Chris Weible, Charlie Schweik, and Brenda Bushouse. We also
wish to thank IGRI interns that helped explore selected features of the
proposed refinements, including Anamaria Rizo, Beyza Gurler, Stephanie
Potts, Angelo Baldado, Umberto Tabalappi, as well as Johanne Bognøy,
who explored visual IG coding tools as part of her Master’s study. The
authors further wish to thank the anonymous reviewers of our IG 2.0
research, both the ideas presented in the proposal of this manuscript,
as well as complementary peer reviewed published work. We also wish
to thank the United States National Science Foundation (grant no.
1917908) for supporting this research and broader development of the
IG research program through a research coordination network grant
titled, “Coordinating and Advancing Analytical Approaches for Policy
Design.”
Finally, but certainly not least, we wish to express deep gratitude to
our families.

Gjøvik, Norway Christopher K. Frantz

Syracuse, USA Saba Siddiki
November 2021
 Contents

1 Introduction 1
1.1 What Is Institutional Analysis? 6
1.1.1 Institutional Analysis by Discipline 7
1.1.2 Convergence Toward Interdisciplinary
Institutional Analysis 16
1.2 Institutional Analysis with the Institutional Analysis
and Development Framework 18
1.3 Primer on the Institutional Grammar 19
1.4 Overview of Chapter Contents 26
References 26
2 Review of Institutional Grammar Research: Overview,
Opportunities, Challenges 33
2.1 Guiding Research Questions 33
2.2 Analytical Approaches Used in Institutional Grammar
Research 36
2.2.1 Frameworks, Theories, and Concept
Measurement 36
2.2.2 Collecting and Analyzing Institutional
Grammar Data 38
2.3 Research Opportunities and Challenges 44
References 48

ix
x CONTENTS

3 Motivation for a New Institutional Grammar 53

3.1 Ontological Consistency 54
3.2 Toward a Comprehensive Representation
of Institutional Meaning 61
3.3 Grammars in the Linguistic and Institutional Sense 65
References 72
4 Institutional Grammar 2.0: Conceptual Foundations
and General Syntax 75
4.1 Conceptual Foundations 75
4.1.1 Levels of Expressiveness 76
4.1.2 Constitutive and Regulative Statements 79
4.2 IG Core 81
4.2.1 Regulative Syntax 82
4.2.2 Statement Combinations (Horizontal Nesting) 94
4.2.3 Regulative Institution Types 101
4.2.4 Delta Parameters in the Institutional
Grammar 114
4.2.5 Constitutive Syntax 116
4.2.6 Constitutive Institution Types 130
4.3 Summary of Chapter Content 133
References 135
5 Institutional Grammar 2.0: Deep Structural Parsing
and Hybrid Institutional Statements 141
5.1 IG Extended 141
5.1.1 Component-Level Structure 141
5.1.2 Institutional Statements vs. Institutional States 143
5.1.3 Reconstructing Embedded Institutional
Meaning 151
5.1.4 Object-Property Hierarchy 160
5.1.5 Property Types 164
5.1.6 Context Taxonomy 166
5.2 Hybrid Institutional Statements 172
5.2.1 Revisiting Constitutive Rules in Literature 172
5.2.2 Integrating Constitutive and Regulative
Statements 174
5.3 Summary of Chapter Content 187
References 190
 CONTENTS xi

6 Institutional Grammar 2.0: Semantic Features

and Analytical Linkages 193
6.1 IG Logico 193
6.1.1 Semantic Specification 194
6.1.2 Semantic Annotations 201
6.1.3 Statement References 221
6.1.4 Statement Transformation Rules 224
6.1.5 Summary of Chapter Contents 232
6.2 Synthesizing the Institutional Grammar 233
References 240
7 Methodological Guidance for Encoding Institutional
Information 243
7.1 The IG Coding Process: Planning, Execution,
Assessment 243
7.2 Planning 244
7.2.1 Data Collection Considerations 244
7.2.2 Tool Support 245
7.2.3 Determining applicable Institutional
Grammar Feature Set 246
7.2.4 Determining Data Processing Practices 250
7.2.5 Coder Selection 251
7.3 Execution 251
7.3.1 Data Selection 251
7.3.2 Coding Platform Selection 252
7.3.3 Preprocessing Institutional Data 252
7.3.4 Operational Coding of Institutional Statements 260
7.4 Assessment 273
7.5 Concluding Remarks 275
References 276
8 Institutional Analysis and Applications 277
8.1 IG Core—Establishing Fundamental Institutional
Metrics 280
8.1.1 Component-Level Aggregate Metrics 280
8.1.2 Network Analysis 287
8.1.3 Additional Analytical Pathways 288
8.2 IG Extended—Structural and Behavioral Analysis
of Institutional Design 291
8.2.1 Structural Analysis 291
xii CONTENTS

8.2.2 Institutional Modeling 314

8.2.3 Discussion of Structural and Behavioral
Analytical Approaches 334
8.3 IG Logico—Semantic Analyses 336
8.3.1 Perspective Extrapolation in Institutional
Statements 337
8.3.2 Chaining Transformation Rules 342
8.3.3 Epistemological Linkage Through Institutional
Functions Analysis 344
8.3.4 Additional Analytical Opportunities 352
8.4 Summary of Analytical Approaches and Opportunities 353
References 358
9 Contextualization and Future Development
of the Institutional Grammar 363
9.1 The Institutional Grammar: An Analytical Paradigm
for Institutional Analysis 363
9.2 Future Directions in Institutional Grammar Research 369
9.2.1 Conceptual Directions 370
9.2.2 Disciplinary Directions 371
9.2.3 Catalyzing Theory and Framework
Development 374
References 375

Appendix A: Institutional Statement Structure 377

Appendix B: National Organic Program Regulation 379
U.S. National Organic Program Regulation 381
Glossary 389
Index 395
 List of Figures

Fig. 3.1 Combined Institutional Grammar patterns example 57

Fig. 3.2 Combined Institutional Grammar patterns example 70
Fig. 3.3 Separated Institutional Grammar patterns example 70
Fig. 4.1 Levels of expressiveness in the Institutional Grammar 2.0 78
Fig. 4.2 Interaction of constitutive and regulative statements 80
Fig. 4.3 Continuous Deontic conception 84
Fig. 4.4 Direct and indirect objects in regulative institutional
statements 86
Fig. 4.5 Activation Conditions vs. Execution Constraints 88
Fig. 4.6 Regulative statement structure 94
Fig. 4.7 Nesting principles 100
Fig. 4.8 Regulative statement type structures 114
Fig. 4.9 Constitutive statement component relationships 130
Fig. 4.10 IG 2.0 Features by Level of Expressiveness 134
Fig. 5.1 Institutional statements vs. institutional states 146
Fig. 5.2 Schematic overview of nesting characteristics 152
Fig. 5.3 Institutional Statement Coding Process 154
Fig. 5.4 Institutional Statement Component Linkage to Action
Situation 159
Fig. 5.5 Exemplified linkage of objects and properties 162
Fig. 5.6 Property Typology 165
Fig. 5.7 Context taxonomy 170
Fig. 5.8 Institutional Statement Variants 186
Fig. 5.9 IG 2.0 Features by Level of Expressiveness 187
Fig. 6.1 Constitutive Functions Taxonomy 212

xiii
xiv LIST OF FIGURES

Fig. 6.2 First-order Linkages between Taxonomies and IG

Components 215
Fig. 6.3 IG 2.0 Levels of Expressiveness and Associated Features 234
Fig. 6.4 Structural Composition Patterns for Nested Institutional
Statements 235
Fig. 6.5 Institutional Grammar Overview 238
Fig. 8.1 Analytical Applications by Levels of Expressiveness 278
Fig. 8.2 Network structure of compliance excerpt 288
Fig. 8.3 Atomic statement distribution across subsections 289
Fig. 8.4 Atomic statement distribution across policy (Complexity
Landscape) 290
Fig. 8.5 Institutional State Complexity Metrics across Institutional
Tree 293
Fig. 8.6 Institutional State Complexity Aggregation 296
Fig. 8.7 IG Compositional Patterns Overview 303
Fig. 8.8 IG Compositional Patterns for Illustrative Statement 304
Fig. 8.9 IG Compositional Patterns for two statements (Vertical
Linkage) 306
Fig. 8.10 IG Compositional Patterns (Horizontal and Vertical
Linkages) 307
Fig. 8.11 IG compositional patterns example with selected
component information 310
Fig. 8.12 Excerpt of Conceptual Entity Organization in Scenario 312
Fig. 8.13 General conceptual mapping of IG components
to agent-based models 322
Fig. 8.14 Exemplary Execution Cycle of a farmer in the Organic
Farming Scenario 327
Fig. 8.15 Generated Agent Society 328
Fig. 8.16 Exemplary Institutional Statement Output 329
Fig. 8.17 Systemic Interlinkage of Institutional Function
Annotations 347
Fig. 8.18 Systemic Interlinkage of Action Situations 348
Fig. 8.19 Systemic decomposition with effect quantification 349
Fig. 8.20 Analytical Applications by Levels of Expressiveness 354
Fig. 8.21 Summary of analytical approaches and metrics based
on analytical focus 357
Fig. 9.1 Institutional Grammar 2.0 by Levels of Expressiveness
and associated Perspectives, Concepts and Analytical
Applications 367
Fig. A.1 Institutional Statement Structure in the Institutional
Grammar 2.0 378
 List of Tables

Table 3.1 Ontological inconsistencies in the Institutional Grammar 60

Table 3.2 Comparison of key characteristics between linguistic
and Institutional Grammar 70
Table 4.1 Institution type characteristics 104
Table 4.2 Semantic distinction between norms and rules
in the Institutional Grammar 2.0 113
Table 4.3 Institution types of regulative and constitutive statements 133
Table 5.1 Types of nesting in institutional statements 150
Table 5.2 Indicators of Hybrid Statements 186
Table 5.3 IG Extended Features Summary 189
Table 6.1 IG Component Symbols 197
Table 6.2 IG Logico Taxonomies and affected Institutional
Statement Components 219
Table 8.1 Most frequently occurring component information
(regulative statements) 282
Table 8.2 Most frequently occurring component information
(constitutive statements) 282
Table 8.3 Most frequently paired institutional information
across syntactic components 283
Table 8.4 Statement stringency operationalization 284
Table 8.5 Constitutive-regulative Dynamics 286
Table 8.6 Degrees of State Variability for Logical Operators 295
Table 8.7 Institutional Tree Metrics 300
Table 8.8 Institutional State Regimentation based on associated
Logical Operators 301

xv
 CHAPTER 1

Introduction

This book offers guidance on the analysis of institutions. Institutions

are rules, norms, and strategies that govern social systems (Crawford &
Ostrom, 1995; Frantz & Siddiki, 2021). They regulate behavior within
social systems, by structuring opportunities and constraints for actions,
and they establish features of social systems in which, and through which,
behavior occurs. They can be emergent – reflecting regularities in behav-
ioral manifestations that have developed among actors over time. Or, they
can be specifically crafted and applied in a deliberate attempt to alter
behavioral or systemic features or states of affairs. In this light, institutions
can be reflected in social norms that emerge and evolve within commu-
nities over time, or as laws or regulations that are purposely designed
and administered to influence social systems. Further, this quality of insti-
tutions means that they can be conceived of in terms of antecedents or
products of other features of social systems.
Given the salience of institutions in social systems and the recogni-
tion of their role as a structural foundation of every aspect of society,
their study has garnered the interest of scholars representing the gamut
of social science disciplines, including political science, public policy,
economics, and sociology, as well as fields such as computer science. As
well, the study of institutions has also been of interest to scholars whose
work lies at the intersections of these disciplines; for example, scholars
of political economy and computational social scientists. Core questions

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature 1

Switzerland AG 2022
C. K. Frantz and S. Siddiki, Institutional Grammar,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-86372-2_1
2 C. K. FRANTZ AND S. SIDDIKI

variably associated with scholarship in these various disciplines that moti-

vate the study of institutions, include: What are the institutions that
communities use to govern behavior? How exactly do institutions oppor-
tune and constrain individual and collective behavior within particular
settings? What qualities of institutions make them more or less effec-
tive in meeting specific objectives? How do institutions interact with
environmental factors (e.g., resources, shocks) in order to produce effi-
cient outcomes? Are the institutions used in one community more or less
effective at achieving particular outcomes than others? What shapes insti-
tutional emergence and evolution? When and why do actors comply with
institutions? How does the specific nature of institutions interact with the
scale at which they operate (e.g., social groups, communities, society)?
Notably, the breadth of disciplines for which the study of institutions
is relevant has contributed to a theoretically and methodologically rich
body of scholarship. As a corpus, institutional scholarship relies on a
wide array of theories and methods, with varying epistemological roots,
reflecting the diverse disciplinary backgrounds of its contributors. This
theoretical and methodological diversity has led to the generation of novel
insights regarding institutional phenomena. At the same time, it has chal-
lenged the identification of generalizable insights, insofar as theories and
accompanying analytical approaches rooted in different disciplinary tradi-
tions often rely on distinctive conceptualizations and operationalizations
of institutions.
Efforts have been made to reconcile diversity in theoretical and
methodological approaches engaged in the study of institutions, while
at the same time respecting it, in order to foster the development of
generalizable knowledge regarding institutional phenomena. This is the
very effort that motivated the generation of the Institutional Grammar,
which is the focus of this text. The Institutional Grammar, originally
referred to as the “Grammar of Institutions,” was first proposed by Sue
Crawford and Elinor Ostrom in 1995 in an article published in the Amer-
ican Political Science Review. Essentially, the Institutional Grammar (IG)
offers an approach for the systematic characterization of institutions along
generalizable, constituent parts, fundamentally lending the ability to more
precisely define what institutions are, and more precisely predict how
institutions will influence behavior within different situations. Parts of
institutions are captured with syntactic components which combine to
form a “grammar” of institutions. Crawford and Ostrom posited that all
institutions, which are themselves assumed to be comprised of individual
 1 INTRODUCTION 3

statements that regulate behavior or constitute features of the institutional

system, are made up of some configuration of syntactic components. The
particular array of components of which institutions are comprised deter-
mines how they are expected to compel behavior or parameterize social
systems.
The IG, while intriguing to many at the time of its publication, was
applied by few in the years following. Though the IG was introduced
in 1995, it was not until 2008 that the first academic journal article
explicitly incorporating a discussion of it was published (Smajgl et al.,
2008). This first article was shortly followed by another set of publications
(Basurto et al., 2010; Schlüter & Theesfeld, 2010). Noteworthy about
this first set of articles on the IG was that, although published in rela-
tively quickstep, articles were authored by distinctive research teams, in
different parts of the world, and by scholars with varying disciplinary
orientations. Smajgl et al. (2008) used the IG to characterize features
of rules endogenously generated in simulated environments. Schlüter and
Theesfeld (2010) addressed the premise of the IG’s embedded syntax.
Basurto et al. (2010) approached the IG from a methodological and use
case perspective, delineating a set of operational guidelines for applying it
toward the study of institutions taking the form of public policy.
Interest in the IG has surged over the last ten years since this initial
set of articles was published, and studies have largely followed one of
a few distinct tracks according with the different topics of this early
work. Indeed, extant IG research generally falls into one of three camps
tracking with the foci of Smajgl et al. (2008), Schlüter and Theesfeld
(2010), and Basurto et al. (2010). In one camp of IG research, scholars
engage it within the context of computational methods (e.g., agent-based
modeling), showcasing, as Smajgl et al. (2008) did, that the IG can
be used to analyze institutions that emerge in simulated environments,
as well as highlighting the utility of the IG in the parameterization of
agent-based models (Ghorbani & Bravo, 2016), and to analyze endoge-
nous emergence of “institutions in use” (Frantz et al., 2015b). In the
second camp of IG research, scholars have used it to study the design of
public policies. In the context of this pursuit, these scholars demonstrate
how policy design concepts can be operationalized using the Grammar’s
syntactic components, identify the amenability of using the Grammar to
study the kinds of highly structured statements found in policy docu-
ments, and offer practical guidance on applying the IG. While less
populated than the others, the third camp of IG research follows in
4 C. K. FRANTZ AND S. SIDDIKI

the steps of Schlüter and Theesfeld (2010) and offers critiques of the
Grammar’s syntax on an ontological basis, in general terms, but also in
connection with particular analytical applications (Frantz et al., 2013;
Frantz & Siddiki, 2021).
Given their differing objectives, as well as theoretical and method-
ological orientations, published research connected to the three different
camps of IG scholarship mentioned above has explored distinctive (albeit
not uncomplementary) kinds of research questions. One implication of
this is that the applicability of insights derived from studies in one camp to
studies in others is not always readily apparent. For example, for compu-
tational social scientists who are interested in modeling behavior in silico
within the context of institutionally derived constraints, or using the IG
syntax to characterize a limited set of emergent institutions, compre-
hensive guidance on how to manually code the entirety of statements
comprising a public policy, or how to leverage syntactic components
toward the measurement of policy design concepts, may be of limited use.
Further, for policy scholars who are primarily interested in capturing insti-
tutional information from highly structured statements found in policy
texts (i.e., only in the design, not application or interpretation, of formally
conveyed institutions), challenges to the ontological integrity of the IG
syntax that relate to how institutional statements are interpreted by policy
actors clearly may not be perceived to be that salient, or at least not
prohibitive.
Importantly, recent publications signal an impending paradigm shift
in the trajectory of IG scholarship. The hallmark of this recent scholar-
ship is that it integrates research and insights from the three camps of
IG researchers; in particular, through the engagement of computational
methods in the study of policy design, which, for some computational
applications, begs improvements in the ontological consistency of the
IG syntax (i.e., logically unambiguous definition of the meaning of
syntactic components) (see Chapter 3 for elaborated discussion) and
syntactic extensions to accommodate heterogeneous structures of state-
ments. Some use computational methods for automated coding of policy
design (Heikkila & Weible, 2018; Rice et al., 2021). Rice et al. (2021)
and have developed software specifically for the automated IG coding of
policy documents. In doing so, not only have they expanded analytical
opportunities relating to the application of the IG, they have developed
the first natural language processing software variant that is specifically
 1 INTRODUCTION 5

suited to capturing the structure and semantics of the kinds of regula-

tive language unique to policy texts. Other natural language processing
software is well suited to parse and identify natural language observed in
prose, oral communication, and the like.
Other recent research extends previous scholarship that speaks to the
opportunity of using the IG for agent-based model parameterization by
offering empirical validation. Siddiki and Frantz (2019), for example, rely
on IG-coded policy data to identify actors and related choice sets and
outcomes in a simulated organic farming setting. Taken altogether, this
scholarship makes clear that accuracy in classification of policy text along
the IG’s syntactic components, as well as usability of IG-coded data in
model parameterization, will be enhanced with greater precision in the
definitions of its syntactic components, as well as the ability to opera-
tionally parse these syntactic components in more granular terms—both
of which are essentially linked to improved ontological consistency.
The kind of conceptual, methodological, and use case integration
observed in recent research, which effectively bridges the three aforemen-
tioned camps of IG scholarship, is notable for at least two reasons. First,
it can lead to further exchange among scholars currently using the IG to
guide their research, while at the same time fostering collaboration among
scholars from different disciplines. This integration may also encourage
uptake of the IG among social and computer scientists insofar as it high-
lights the versatility of the analytical use. The policy use case observed
in recent IG research may be particularly appealing to computer scien-
tists and computational social scientists seeking to develop empirically
grounded models. Engagement of computer scientists can bring to light
computational approaches and novel analytical features that can support
policy scholars in their study of policy design. In effect, IG-coded policy
data can provide the basis upon which to build simulations, let alone
establish a more robust foundation for the general computational and
logical treatment of IG-coded information.
But while recent scholarship has laid the groundwork for supporting
the possibilities highlighted here, we argue that significant progress from
this point on cannot be made without (i) resolution of ontological incon-
sistencies miring the existing IG syntax; (ii) adaptation of the IG to more
accurately account for heterogeneous structures of statements commonly
observed in written, and even orally communicated, institutions; and (iii)
adaptation of the grammatical form to make it computationally tractable.
Fundamentally, we argue that a revised specification of the IG is needed
6 C. K. FRANTZ AND S. SIDDIKI

at this time, and it is this very argument that motivates this text. In
this book, we present a revised specification of the IG, which we refer
to as the “Institutional Grammar 2.0,” or IG 2.0, signaling a structural
and paradigmatic shift to a New Institutional Grammar. Relatedly, we
provide a comprehensive description of the IG 2.0 and operational guide-
lines to support its usage. We also provide guidance on how to analyze
institutional data that has been coded according to the IG 2.0. Finally,
throughout the text, the IG 2.0 is contextualized with reference to the
existing – or original – IG, and related institutional analysis approaches
and scholarship.
In the remainder of this chapter, we (i) provide a brief introduction to
institutional analysis, describing what it is and how it is approached and
used by scholars with different disciplinary orientations; (ii) provide an
overview of the institutional analysis framework in which the IG embeds,
called the Institutional Analysis and Development (IAD) framework; and
(iii) offer a more detailed description of the IG as presented by Crawford
and Ostrom in 1995 and revised since then. We conclude the chapter
with an outline of this book.

1.1 What Is Institutional Analysis?

Broadly, institutional analysis refers to the study of institutions that govern
social systems. As stated earlier, institutions are defined as rules, norms,
and shared strategies that regulate behavior or constitute features of
governed systems; for example, by defining artifacts relevant within a
particular system, establishing positions that actors within a system can
hold, or establishing entities or venues in which system actors can interact.
In doing so, institutions foster regularity in behavior, which is regarded as
critical for enabling effective collective action in societies. Behavioral regu-
larity, in supporting understanding of what actors can expect of their own
and others’ actions, can minimize the transaction costs of decision-making
and interaction (Williamson, 1975), minimize the cognitive load associ-
ated with decision making (Simon, 1955), foster the generation of social
capital and reciprocity (Ostrom & Walker, 2003), and enable the efficacy
of monitoring and enforcement mechanisms (Ostrom, 1990).
Institutional scholarship acknowledges that institutions can be either
formal or informal in kind. Formal institutions (also referred to as insti-
tutions in form throughout this book) are institutions that result from
institutional decision-making processes engaged by recognized authorities
Another random document with
no related content on Scribd:
osoitti hänen epäluuloaan — entä jos hän todellakin olisi nähnyt Karl
Augustin!

Hän istuutui puun juurelle etäisimpään holviin eikä ollut

huomaavinaan keveiden askelten asteettaista lähenemistä. Mutta
äkkiä askeleet tulivat nopeammiksi, ja isä seisoi hänen edessään
ilmeisesti hämmästyneen näköisenä.

— Mitä sinä täällä teet, tyttö? — kysyi hän karskisti, luoden

samalla raunioihin pitkän, viipyvän katseen, joka näytti tunkevan
jokaiseen sopukkaan.

— Istun mietiskelemässä, isä-kulta, — sai Alma sanotuksi.

— Hiiteen moiset mietiskelyt! Minä mietiskelin myöskin hieman

tullessani sattumalta eteiseen ja nähdessäni sinun livistävän
rakkaille raunioillesi. Mutta katso, ettet mieti sellaista, joka saattaa
sinulle käydä liian kalliiksi — ja kavahda, ettet vastedes tee niin
pitkiä kävelyretkiä paitsi isäsi ja sulhasesi seurassa!

— Et ole kieltänyt minulta sellaista ennen!

— Teen sen siis nyt — mene!

Onnellisena päästessään näin vähällä Alma kiiruhti edeltäpäin; ja

huulet yhteenpuristettuina, rypistäen kulmakarvojaan, keppi
kainalossa ja piippu hyvää vauhtia heiluen edestakaisin
ylijahtimestari tuli reippain askelin perässä, katsoen silloin tällöin
taakseen ja pari kertaa mutisten: — Hitto tuota poikaa — juuri hän se
oli, jonka minä iltapäivällä näin vilahtavan puistossa. Mutta
odotahan, odotahan, kyllä olet turhaan heittänyt koukkusi!
 Siitä hetkestä alkaen vakoilevat silmät vartioivat Almaa niin
ankarasti, että hän pelosta tavata Karl Augustia ei uskaltanut mennä
ovesta ulos. Mutta Karl August oli aikoja sitten kiinnittänyt itsensä
Hjo'hon, missä hän joka ilta istui Vetterin rannalla, katsellen milloin
valtavaa Ombergia, jonka helmaan hänen vastainen onnensa oli
kätketty, ja milloin loistavaa juovaa, jonka pyhän Birgitan jalanjälki oli
jättänyt sekä venäläisten kasakkain varjoja, jotka mustilla hevosillaan
kiitivät yli Vetterin sinisen kalvon.

Siten vähitellen lähestyi ratkaiseva päivä…

XX.

Pilvinen taivas sateineen ja myrskyineen oli ensimäinen tervehdys,

jonka Alma vastaanotti yhdeksäntenätoista syntymäpäivänään.

Ketään vierasta ei ollut nyt kutsuttu, mitään hyörinän kalistelua ei

kuulunut keittiöstä, ei edes Neta-tädin äänikään kajahdellut
eteisessä tahi portaissa: kaikki oli hiljaista, ikäänkuin päivällä ei olisi
ollut mitään merkitystä.

Alma oli kauhuissaan, itki ja rukoili mitä palavimmin, samalla

huokaillen: — Jospa jo olisi ilta!

— Hyvää huomenta, lapsi-riepu! — kuului vihdoin ovesta, ja Neta-

neiti, kädessään pieni, mitätön kukkaseppele, astui makuusijan
ääreen. — Katsoppa, — sanoi hän laskien seppeleen peitolle, — ota
nyt se, koska et tahdo parempaa. Sinulle olisi muutoin soveltunut
paremmin tänään kantaa seppelettä ja kruunua — silloin täälläkin
olisi ollut toinen ääni kellossa.

— Onko täti nähnyt isää tänään?

— Olen niinkin, luulen kyllä nähneeni — vastikään kutsui minut

soittokellolla niin kiivaasti, että luulin nauhan katkeavan! Nyt et saa
puhua majurin etkä kenenkään toisenkaan kanssa, ennenkuin sinut
kutsutaan sisälle, eikä se tapahdu aamiaiseksi, jonka ylijahtimestari
tänään syö yksinään. Senjälkeen hän odottaa majuria — ja sitten
lopuksi sinuakin, arvelen.

— Ja sillä aikaa, — valitti Alma, — minä menehdyn

levottomuuteen! Ei ketään, jonka kanssa puhella, — jonka kanssa
neuvotella — voi, miten kaipaankaan äitiä: hyvää, hellää äitiäni, —
hän ei olisi kovuudella lykännyt luotaan tytärtään, hän.

— Ja teenkö minä niin? — kysyi Neta-neiti hiukan lempeämmällä

äänellä. — Enkö tee enemmänkin kuin mistä kohtuudella saattaisin
vastata, kun en puhu erästä asiaa, jonka sinä kai itse tiedät, joskaan
et luule kenenkään muun tietävän.

— En ymmärrä, — sanoi Alma hiljaa.

— Vai niin, sinä et ymmärrä, että tuolla vanhalla luostarinröttelöllä

on useampia korvia kuin luuletkaan… no, no, no, älähän keikahda
kumoon! Koska olen voinut pysyä vaiti kokonaisen kuukauden, voin
kai tänäänkin.

— Täti… täti! — Alma vapisi niin rajusti, ettei saanut suustaan

sanaakaan.

— No, no, rauhoitu nyt — siellä ei ollut muita kuin sisäkkö-Sohvi,

joka toisella puolella oli tapaamassa omaa hempukkaansa. Mutta
minä annoin hänelle jokseenkin hyvät kengät, jotta hän pitäisi
suunsa kiinni.

Silloin Alman kasvot hehkuivat häpeän voimakasta punaa. —

Vakuutan teille, täti, — sanoi hän, ja leimahtavaa ylpeyden tunne
antoi voimaa ja elämää hänen sanoilleen, — minä vakuutan, että
minä itse tänä päivänä sanon sen isälle! Ja silloin sekä hän että täti
ja kaikki, jotka saavat sen tietää, huomaavat, ettei kellään ole
oikeutta loukkaantua siitä tapaamisesta!

— Siunaa ja varjele, — huudahti Neta-neiti, ja löi

hämmästyksissään kätensä yhteen, — miten topakaksi olet tänään
tullutkin, lapseni — älä vaan tule hämillesi, kun joudut silmätysten
isäsi kanssa!

*****

Omassa huoneessaan ylijahtimestari istui aamiaispöytänsä

ääressä. Kolme kertaa hän oli kiinnittänyt lautasliinan napinreikään
ja jälleen irroittanut sen siitä; ja Neta-neiti, jonka itsensä piti häntä
palvella, oli niinikään kolme kertaa nostanut kyljysvadin kannen ja
laskenut sen jälleen paikoilleen, koska huomasi, ettei aika ollut vielä
tullut.

Tämä hiljaisuus oli aivan kuulumatonta liukaskielisen

ylijahtimestarin tapaiselle miehelle; tekipä se Neta-neidinkin
voimakkaihin hermoihin sellaisen vaikutuksen, että hän — ensi
kerran ylijahtimestarin taloon tultuaan — olisi toivonut saavansa
muutamiksi tunneiksi jättää tehtävänsä.

— Tuokaa tänne pullollinen reininviiniä ynnä lasit ja toimittakaa

sitten sana majurille, että pyydän hänen tekemään minulle sen
kunnian, että joisi täällä kerallani lasillisen aamiaiseksi!

Neta-neiti leijaili ovelle.

— Odottakaa hetkinen — oletteko ollut tänään Alman luona?

 — Olen tietysti!

— No?

Kykenemättä käsittämään, mikä vastaus ylijahtimestaria

tämäntuulisena miellyttäisi, Neta-neiti rajoittui lyhyeen "mitä"-
kysymykseen.

— Samantekevä — tehkää mitä olen pyytänyt!

Jäätyään yksin omien ajatustensa seuraan ylijahtimestari asteli

piippu kädessä kiivaana edestakaisin. Näki hänen olevan
voimakkaiden mielenliikutusten vallassa, jotka vuorotellen pyrkivät
voitolle hänen sielussaan. Silloin tällöin hän huiskautti piippuaan
ilmaan ikäänkuin karkoittaakseen jotakin; hän ei tahtonut suoda sijaa
lempeämmille tunteille.

Hetkisen kuluttua Neta-neiti palasi kantaen uutta tarjotinta, ja

vähän jälkeenpäin saapui majuri, levollisena, mutta hieman tavallista
kalpeampana.

— Jättäkää meidät, — sanoi ylijahtimestari luoden katseen

taloudenhoitajattareensa.

Herrat istuutuivat pöytään…

Järjestelmällisellä pitkäveteisyydellä ylijahtimestari oli avannut

pullon, pyyhkäissyt pois lakan, täyttänyt lasit ja asettanut pullon
paikoilleen.

— No, veliseni, meillä on tänään juhlapäivä, joka ei varmaankaan

ole veljelle samantekevä. — Näin puhuessaan ylijahtimestari
sinkahutti majuriin silmiensä salamat.
 — Ei, ei suinkaan — nythän on Alman syntymäpäivä.

— Oikein, ja samalla sinun ja hänen kihlauksensa vuosipäivä…

Saamme kai juoda morsiamesi maljan!

— Alman maljan! — änkytti majuri.

— Miksi eroittaa hänen nimeään siitä arvonimestä, joka on hänelle

tuleva — mitä, häh, majuri, mitä sellainen merkitsee? Juon sinun
morsiamesi maljan, ja toivon, ettet kieltäydy vastaamasta siihen!

— Veli… kuule minua!

— Kuulen, — sanoi ylijahtimestari, samalla kun antoi käden, jonka

oli ojentanut tarttuakseen lasiin, verkalleen laskeutua, — minä
kuulen, mutta veli ajatelkoon, mitä aikoo puhua.

— Olen jo ajatellut! Asianlaita ei voi, ei saa olla toinen: minun

kunniani, minun sanani ovat panttina… minun täytyy lunastaa ne —
tästä päivästä alkaen ovat Alman siteet katkaistut!

— Ahaa, suurkiitos, varsin mielenkiintoisia keksintöjä! — vastasi

ylijahtimestari kylmänivallisesti samalla kun polttava verivirta
syöksähti hänen kasvoilleen. — Veli on niinmuodoin ollut sitä
mielipidettä, että minä olen mies, jonka kanssa saattaa leikkiä mielin
määrin? Mutta sitä ei tehdä! Minun tyttäreni kättä ei pyydetä sitä
varten, että se jälleen muitta mutkitta hyljätään — ei, hyvä herra, ja
sen minä sanon, että silloin ei ole tunnettu, mikä on se mies, jota on
niin karkeasti loukattu!

— Veli, veli, — sanoi majuri äänensävyllä, jonka syvä

sydämellisyys jonkun verran hillitsi ylijahtimestarin rinnassa riehuvaa
myrskyä, — tämä on liikaa! Älä tee minulle uhria vaikeammaksi kuin
se on, vaan kuule minua kärsivällisyydellä — tee se meidän
monivuotisen ystävyytemme tähden!

— Juuri sen vuoksi ei tämän hetken olisi pitänyt koskaan tulla.

— Sitä ei saattanut estää. Se on kuitenkin minun oma syyni,

ainoastaan minun… veli muistaa varmaankin vuosi sitten vallinneet
suhteemme? En saata antaa itselleni anteeksi, etten silloin heti
päättävästi vetäytynyt takaisin. Mutta heikkous, heikkous — enkö
silloin koettanut uskotella itselleni, että Alma uusissa olosuhteissa
pian unohtaisi mieltymyksen, jota pidin ohimenevänä kuumeena. No,
niin, veli: sillä hetkellä, jolloin pyysin saada olla kahdenkesken Alman
keralla, houkuttelin hänet vuodeksi… koevuodeksi… tekemään
sitoumuksen kerallani, ja jätin hänelle kunniasanallani oikeuden
saada jälleen vapautensa siinä tapauksessa, että hänellä vielä
tämän ajan jälkeen olisi silloin tuntemansa taipumus. Ehdotukseni
näytti minusta silloin viisaimmalta — koska… koska, — lisäsi hän
verkalleen, — olin hullu saattaessani uskoa, että vanhemman
miehen rehelliset ja hellät huolehtimiset saattaisivat hävittää sen
vaikutuksen, minkä nuoruus, kauneus ja rakkaus kerran ovat
tehneet.

— Leikkiä niinmuodoin, ainoastaan leikkiä, — sanoi ylijahtimestari

verkalleen, katkerasti, — leikkiä minun kerallani! Ja onko minun
tyttäreni, jonka pidin lunta valkoisempana, onko hän vuoden,
kokonaisen vuoden saattanut valehdella isälleen, joka kuitenkin niin
lämpimästi, yli kaiken mitä kieli voi kertoa, on häntä rakastanut! —
Hänen näin lausuessaan herahti kyynel hänen silmäänsä ja tuiman
tuskan piirre kuvastui hänen ryppyiselle otsalleen.

— Herran nimessä, veli, — pyysi majuri hellyttävällä äänellä. —

Älköön veljen viha, veljen suru kohdistuko häneen! Minä olen
ohjannut hänet harhaan; minä olen nähnyt hänen suuren tuskansa,
hänen vastahakoisuutensa, hänen ahdistuksensa ja — sanonko sen,
veli… anna anteeksi, veli, että tuotan vielä enemmän kipua…
sanonko sen suoraan, pelko, tuo kauhistava tunne, joka on niin
arvoton olemaan lapsen ja isän sydämen välillä, se antoi Almalle
rohkeutta mihin hintaan hyvänsä ostamaan itsensä vapaaksi isänsä
vihasta.

— Heikkoutta se oli, viheliäistä, halveksittavaa heikkoutta! —

huudahti ylijahtimestari; mutta hänen äänessään ei ollut tuota
kiivasta kuohuntaa, joka tavallisesti ennusti myrskyä: siinä oli
kumeasti suhisevan tuulen ääni, joka katkee kesken kaikkein
raivokkainta rynnistystään.

— Veli, minä houkuttelin, syy oli minun!

— Niin oli, — lisäsi ylijahtimestari, verkalleen saavuttaen tavallisen

määrätyn mielenmalttinsa, — ja veljen velvollisuus on korjata paha.

— Juuri sitä minä sydämestäni ja sielustani toivon!

— Toivo siten, kuin miehelle sopii! Teemme leikistä toden; hänen

täytyy vielä, niin, hänen täytyy tulla veljen puolisoksi!

— Heitä tämä mieliharha! — pyysi majuri lämpimästi ja hartaasti.

—
Se on mahdotonta: hänen sydämensä on peruuttamattomasti
luovutettu.
Veli ei saata tahtoa hänen onnettomuuttaan. Ja ajatteleppa
vastuunalaisuutta… ajatteleppa sitä niin kauan kun on aika!
 — Minä teen sen! Minä tiedän mikä on hänen onnensa ja
onnettomuutensa, paremmin kuin hän itsekään… Jätä minut, majuri,
jätä minut! Tahdon selvittää ajatukseni; tahdon puhua tytön keralla;
tahdon nähdä saattaako hän katsoa minua silmiin!

— Veli, veli!

— Veli, veli — hiton pitäisi olla veljen veli eikä minun, kun veli
panee toimeen tuollaisia hulluinhuoneseikkailuja! Mutta jollen minä
tule veljen apeksi kaikella asianmukaisella kunnialla, niin — on
mennyttä sekä vanha ystävyys, että myöskin se kunnioitus, jonka
olen lahjoittanut veljelle… mene nyt, mene ja salli minun koota
ajatuksiani!

Ylijahtimestari kulautti pari viinilasillista, hieroi otsaansa, heittäytyi

sohvalle, mutta nousi jälleen ylös ja asettui keskelle lattiaa odottaen
tytärtään.
XXI.

Ovi aukeni hiljaa. Alma astui kynnyksen yli. Silmät, jotka olivat luodut
lattiaan, todistivat hämminkiä, mutta samalla mitä nöyrintä rukousta
lempeyteen.

— Tule esille, lapseni! — sanoi ylijahtimestari, ei lämpimästi, ei

kylmästi, mutta mitä suurin alakuloisuus äänessään.

Alma kohotti katseensa. Hänen silmissään oli kirkkaat kyyneleet;

ne tipahtivat yksitellen isän kädelle, kun tytär syvään kumartuen
painoi sen huuliaan vasten.

— Minulla on sinulle puhumista, tyttäreni; mutta pyydän ettet

vastaa lapsen tavoin, joka joka hetki pelkää vitsaa; vaan avoimesti,
kuten tyttären tulee hänen puhuessaan ensimäisen ja parhaan
ystävänsä kanssa!

— Oi, isä, mikä hyvyys! — änkytti Alma, hämmästyneenä vaipuen

polvilleen; — en ole sitä ansainnut — tunnen, etten ole sitä
ansainnut!

— Siitä olen minäkin vakuutettu, — vastasi ylijahtimestari

kohottaen hänet ylös; — mutta se mikä ei ole tapahtunut, saattaa
vielä tapahtua: katuvaiselle, hellälle tyttärelle on isä aina valmis
antamaan anteeksi, tottelemattomalle… mutta sinä et kai enää tahdo
lukeutua sellaisiin — suo minun uskoa se, Almani!

— Ah, isä, minä…

— Kas niin, kas niin, mitäs äsken sanoin: suo minun päästä näistä
huokauksista äläkä enää huutele "ah" ja "mutta", kyynäränpituisin
keskeytyksin — puhu selvästi!

— Juuri sitä haluan, isä!

— No, hyvä, no alkakaamme: — Piditkö itseäsi tehdessäsi

sitoumuksen majurin kanssa ja tunnustaessasi minulle, isällesi, itsesi
hänen morsiameksensa, — piditkö itse itseäsi jonakin muuna?

— Pidin itseäni pakosta häneen vuodeksi sidottuna, sidottuna

hänen morsiamekseen nimellisesti. Huomasin myöskin pian, että
hän uskoi pakon vuoden kuluessa muuttuvan vapaaksi tahdoksi,
mutta niin ei käynyt.

— Nyt vastasit enempään kuin mitä sinulta kysyttiin. Oliko sinulla

myöskin mielestäsi majuria kohtaan ne velvollisuudet, jotka
hyvinkasvatetulle tytölle sopivat sitä kohtaan, jonka kanssa hän on
tehnyt niin tärkeän sitoumuksen?

— Niin, luonnollisesti, majuri oli myöskin ottanut minulta sellaisen

lupauksen.

— Ja sinä kuitenkin rikoit sen… — Ylijahtimestari astui

kirjoituspöytänsä ääreen, ja otti siitä pienen kiven pitäen sitä Alman
silmien edessä.
 Näkyi selvästi, että hän oli odottanut tästä menettelystään jotakin
onnellista, jotakin suurta tulosta, että hän oli odottanut näkevänsä
Alman ahdistuksessa ja tuskassa pyytävän häneltä anteeksi; mutta
mitään sellaista ei kuulunut. Alma otti kiven käteensä, katseli
lemmittynsä nimen alkukirjaimia ja sanoi sitten hiljaa ja
sydämellisesti: — Se tuli minun tietämättäni, isä, se on totta, samoin
kuin sekin, että minä pari kertaa hämärässä näin Karl Augustin
varjon vilahtavan puitten välitse hänen tehdessään tänne
salaperäisen retkensä, luulin sitä hänen haamukseen; mutta
koskaan hän ei tullut esille, koskaan hän ei puhutellut minua!

— No, oletko senjälkeen nähnyt Adonistasi, ollut kirjevaihdossa

tahi tavannut häntä?

— Olen, mutta ainoastaan yhden kerran, — vastasi Alma, joka nyt

oli tehnyt sen lujan päätöksen, ettei salaisi vähintäkään.

Ylijahtimestari virnisti kauheasti. — Niin, kauniisti sinä olet

täyttänyt lupauksesi — olethan unohtanut soveliaisuuden
vaatimuksetkin!

— En milloinkaan, isä! En saattanut menetellä toisin pelkäämättä

jotakin vielä pahempaa! — Ja yksinkertaisesti ja totuudenmukaisesti
Alma kertoi Kultakäpälän salaisen lähetyksen ja syyn, joka pakotti
hänet, saatuaan kirjelipun, tapaamaan nuorta miestä raunioilla.

— Joskin minä teidät viipymättä keskeytin?

— Niin kävi, isä, vieläpä ennen kuin juuri sanaakaan oli vaihdettu!
Mutta olen varma, ettei Karl August tahtonut tavata muusta syystä
kuin varottaakseen ja vannottaakseen minua, etten toista kertaa
uudistaisi sitä heikkoutta, jota olen ehtinyt niin kauan katua. Ja nyt,
hyvä isä, usko minua, kun vakuuttamalla vakuutan, että tämän
ainoan kerran olen tavannut, tämän ainoan kirjeen olen saanut, siitä
lähtien kun annoin majurille lupaukseni.

— Hyvä, olkoon niin. Mutta toivon, ettet kuitenkaan kuvittele

mielessäsi sen muuttavan rahtuakaan asiaa ja sitä suunnitelmaa,
jonka olen viitoittanut sinun tulevaisuudellesi?

— Toivon, isä, sitä toivon sydämeni pohjasta, ja vieläkin

suuremmalla syyllä, kun majuri tänäpäivänä antaa minulle vapauteni!

— Tahtoi, aikoi antaa sinulle vapautesi! — oikaisi ylijahtimestari. —

Hän teki tosiaankin varsin vakavia yrityksiä siihen, mutta et kai
suurestikaan ihmettele, kun sanon sinulle, etten minä ole se mies,
jolle saa tehdä pilaa kunnia-asioista! Hän on pyytänyt sinua
vaimokseen, sinä olet ilmaissut olevasi halukas siksi tulemaan, ja
niinmuodoin minä en salli minkään romanttisen kujeen häiritä
parasta suunnitelmaa, mille konsanaan olen iloinnut!

— Isä — huudahti Alma syvästi kiusaantuneena — asia ei saata

olla niin; itse majurikin peruuttaa kosintansa!

— Sitä en ihmettele, kun hän näkee sen tällä tavalla palkituksi.

Mutta jos sinä, Alma, kuten minä äsken, olisit nähnyt tuon
kunnollisen, rehellisen ja voimakkaan miehen, surun ja katkeran
kaipuun masentamana, tyytymättömänä itseensä ja koko
maailmaan, hylkäävän toivonsa ja ilonsa ja kerjäläisen tavoin
lähtevän sen taivaan ovelta, jonka hänen liian arka kunniantuntonsa
itse sulki; jos olisit nähnyt sen, Alma, jos olisit kuullut miten
lämpimästi hän puolusti sinua, miten hellästi hän rukoili puolestasi,
niin en saata uskoa, että olisit sellainen kivisydän, ettet olisi tullut
liikutetuksi! Jotakin aivan toista on kuitenkin miehen syvä, vakava ja
hiljainen suru kuin nuorukaisen myrskyävä ja helposti ohimenevä
tuska.

Almaan teki vaikutuksensa isän äänen huomattavan hento sävy.

Ylijahtimestarilla oli suuri vaikutusvalta, kun hän äänellään kykeni
ilmaisemaan syvimpiä tunteitaan. Hän teki Almaan tällä hetkellä
voimakkaamman vaikutuksen kuin koskaan ennen; hän huomasi sen
ja lisäsi: — Alma, sinä tuotat minulle suurimman surun mitä minulla
on eläissäni ollut — sinä lasket isäsi hautaan, jollet täytä hänen
toivomustaan!

— Oi, isä, isä, laske minut ensiksi sinne! — pyysi tyttö ja puhkesi
itkuun, niin kiivaaseen, niin rajuun, että ylijahtimestaria kauhistutti se
epätoivo, joka oli koko hänen olemuksessaan… — levätkäämme
kernaammin siellä molemmat — mutta anna minulle anteeksi, oi,
anna minulle anteeksi, muutoin en saata elää enkä kuolla!

— Älä itke, Alma lapseni, rakas, pikku Almani, älä itke — eihän
isäsi ole mikään tyranni! — ja sydämellisesti ja kauan syleillen isä
sulki vapisevan tyttären rinnoilleen… — Mutta kuule nyt minun
menettelytapani vaikuttimia; sillä tällä hetkellä tulee Alman ja hänen
isänsä sydämen välillä olla täysi luottamus — kuule rauhassa ja
ymmärryksellä!

— Minä kuulen! — kuiskasi Alma; ja istuen isän vieressä hän

kuunteli yhä kasvavassa jännityksessä hänen huuliltaan lähteviä
sanoja:

— Hento, ruumiiltaan ja sielultaan hento nainen, Alma, tarvitsee

elämänsä tärkeimmässä askeleessa vanhemman, vakavan
seuralaisen — seuralaisen, joka juuri sen vuoksi, ettei itse enää ole
nuori, tuntee itsensä tyytyväiseksi, niin, onnelliseksi, ihastuneeksi,
kun vain hyvä, lempeä lapsi, nuori, ystävällinen puoliso hymyilee ja
leikkii hänen ympärillään. Sinä, Almani, joskin sinä jonkin kerran,
erikoisissa tilaisuuksissa, voit olla hieman ryhdikäs, olet kuitenkin
tuollainen hento olento. Sinä, lapseni — olen sanonut, että
puhuisimme suoraan tällä hetkellä — joskin olet kaunis, miellyttävä
ja rakastettava, et ole suinkaan saanut runsaasti järjenlahjoja.
Minulle tekee kipeää sanoa tätä, ja näen poskillasi tapahtuvasta
värivaihtelusta, että sinun laitasi on sama sitä kuullessasi; mutta
totuus on totuus. Minun vakaumukseni on nyt se, että sinä eläessäsi
yhdessä kunniallisen ja kelpo majurimme kanssa et koskaan kaipaisi
näitä älyn korkeampia etuja, kun sinä taasen miehen kanssa, jolla on
erilainen luonne, terävämpi katse, lyhyesti sanoen syvät, voimakkaat
tunteet, mielikuvitusta ja runoutta j.n.e., kaipaisit niitä varsin paljon.

Ylijahtimestari pysähtyi hetkiseksi, jolloin hän kädellään hiveli

Alman kumarassa olevaa otsaa. Senjälkeen hän jatkoi:

— Kun kuherruskuukaudet ovat menneet ja niiden keralla

ensimäinen rakkaudenhuuma, hakee jälkimäinen mies toisenlaisia
aarteita kuin lapsellisen kauneuden ja lapsellisen sopertelemisen
pikku viehätyksiä; hän tahtoo puolison, joka saattaa käsittää,
ymmärtää ja seurata häntä, itse jutella ja keskustella hänen
kanssaan, kun hän väsyneenä päivänsä työstä palaa jälleen kotiin.
Mutta kun hän hyvinkin pian surukseen huomaa, ettei toinen
sellaiseen kykene, kun vaimo silloin salaisella hämmästyksellä
näkee, miten mies vetäytyy syrjään, ja huomaa hänen tehneen
havaintoja, jotka vahingoittavat hänen rakkauttansa — miten käy
silloin: salainen kärsimys, vaikea masentuminen kalvaa vaimon
sielua; hän huomaa, ettei hän enää ole miehelleen kaikki kaikessa,
ja mitättömyytensä tunne tekee hänet yhä alakuloisemmaksi ja
araksi, saattaa hänet kykenemättömäksi käyttämään niitäkin
viehätyskeinoja, joita luonto on hänelle antanut. Vakava suru on
mato, joka kalvaa elämän kukkaa. Nainen menettää kauneutensa,
sen mukana erään mahtavimpia aseitansa, joita hänellä on ollut; sen
tuottama epätoivo vähentää hänen olemuksensa viehätysvoimaa,
hyvyyttä ja rakastettavaisuutta, ja kauniista, ujosta, nuoresta,
leikillisestä tytöstä on tullut ruma, tyytymätön, luulosairas vaimo, joka
ei kykene tekemään omaansa eikä miehen elämää iloiseksi!

— Isä, isä, — huudahti Alma ja kohotti hehkuvat kasvonsa, —

sopiiko tämä kuva minuun — olenko minä tyhmä, yksinkertainen,
avuton olento?

— Et mikään niistä, lapseni, sinä olet lahjoiltasi vain

keskinkertainen; ja jos olisit antanut minun rauhassa lopettaa
kuvaukseni, niin olisin sitten näyttänyt sinulle, että juuri ne
ominaisuudet, joita sinulla on, olisivat kehittyneet sinussa — jos olisit
mennyt naimisiin majurin kanssa, — miehen, joka on tasainen,
levollinen ja perin rehellinen ja joka koko elämänsä olisi sinua
käsillään kantanut, — puhtaimmaksi ja korkeimmaksi onneksi,
onneksi, jonka kestävyys ei olisi häiriintynyt. Itse intohimottomana,
tyynenä, lempeämielisenä ei hän olisi koskaan pyytänyt sinulta mitä
itse ei olisi tarvinnut, ja sinä olisit lisännyt niiden harvain, mutta
onnellisten naisten lukua, jotka täyttäessään hellän puolison ja äidin
velvollisuuksia, ympärillään paras mitä elämällä on, kunnioitus ja
hyvinvointi, eivät joudu tuntemaan senlaatuista nöyryyttävää
köyhyyttä, jonka tietoisuus avaa sen haudan, mihin moni nuori
nainen on nähnyt elämänsä onnen vaipuvan… Ja nyt, Almani, olen
sanonut kaiken. Ajatteleppa, että isäsi, jonka katse on seurannut
sinua varhaisimmasta lapsuudestasi, täytyy tuntea sinut paremmin
kuin itse tunnet itsesi — ja huomaa nyt, mitä hän on tahtonut, mitä
toivonut: huomaa, ettei hänellä koko maan päällä ole pyhempää ja
lämpimämpää toivomusta kuin että näkisi sinut onnellisena!

Muutamia hetkiä isän vaiettua Alma istui hiljaa. Jo aikoja sitten oli
hänen poskillaan palanut tumma purppura, hänen silmissään oli
loistanut voimakas ja vilkas tuli. Nyt hän kohosi ylös, laski kätensä
isän käteen ja sanoi levollisesti, mutta varmasti: — Suo minulle
anteeksi, isäni, mutta minä… minä tohdin uskoa, että lausuntosi tahi
ainakin osa siitä on johonkin määrin erehdyttävä!

— Mitä sanot, Alma? — kysyi ylijahtimestari ja katsoi

hämmästyneenä tyttöä silmiin: — erehdyttävä?

— Niin, isä, en ole koskaan ennen tuntenut sitä mitä tässä

hetkessä tunnen, mutta jokin minussa nousee sanojasi vastaan, isä,
ja vakuuttaa minulle, etteivät ne sovellu minuun; ja nyt, jos sallit, isä,
tahdon minäkin sanoa, miksi liitto majurin kanssa, kaikissa oloissa —
vaikka en olisi tuntenutkaan Karl Augustia — olisi tullut minulle ylen
vastenmieliseksi… ajatteleppa, isä, vaan nuorta tyttöä, joka ei ole
lahjoiltaan niinkään keskinkertainen, mutta joka ensimäisistä
lapsuusvuosistaan alkaen on tottunut konemaiseen tottelemiseen,
tottelemiseen, joka ei ole koskaan antanut tilaa tahi aavistustakaan
oikeaa tahi väärää koskeville ajatuksille eikä edes minkäänlaista
ajatuksenvapautta: jos tämä tyttö nyt vähitellen alkaa tuntea, että
hänelläkin on jotakin arvoa, että hänenkin pitäisi osata tuntea,
ajatella ja menetellä omin neuvoin, niin hänen ensimäinen ja hartain
halunsa on se, että hän, jos hänen on erottava isästä, jota hän on
niin sydämellisesti rakastanut, silloin saisi seurata miestä, joka
antaisi hänelle, ei ainoastaan vaatteita ja ruokaa ja pitäisi ystävällistä
huolta hänen pikku huviensa ja oikkujensa tyydyttämisestä, vaan
myöskin ennen muuta tulisi hänen rakkaimmaksi seurakseen, mutta
yhtäkaikki ei olisi häntä niin paljoa korkeammalla, etteivät he voisi
kohdata toisiaan kaikilla niillä aloilla, joilla miehen ja naisen
ymmärryksen ja tunteen tulee olla tasapainossa.

— Mistä, Herran nimessä, — huudahti ylijahtimestari keinuen

tuolilla edestakaisin, — olet saanut kaiken tämän, tyttö?

— Olen saanut sen yksinomaan omasta tunteestani, isä. Mutta

milloin, isäni, olisit huomannut, että Almasi olisi ymmärtänyt muuta
kuin totella, leikkiä ja hyväillä: minähän en ole koskaan muulloin
paitsi tänään, kun sinä itse avasit tien, uskaltanut avoimesti lausua
ajatustani. Mutta, isä-kulta, anna minulle vapaus ja oikeus siihen —
ja silloin saat nähdä, etten minä ole se nuori nainen, jota sinä
kuvailet, vaan että minä tahdolla, tunteella, käytöksellä ja
ymmärryksellä kyllä koetan pitää kiinni siitä miehestä, jonka olen
valinnut. Jos minä sen sijaan pakosta tahi houkutuksesta tekisin sen
synnin, että antaisin kunnialliselle miehelle käden ilman sydäntä, niin
olisin ollutta ja mennyttä, silloin kuihtuisin ja kuolisin kuin köyhä,
tallattu kukka, ja niinmuodoin tuottaisin itseeni luottavalle miehelle
elinkautisen katumuksen kotoisen ilon asemesta. Olisiko se hyvä,
isä?… Ei, hyvä se ei olisi, sillä minun täytyy lopettaa tunnustamalla,
etten luule itsessäni olevan luonnetta kestämään pilalle mennyttä
elämää.

Ylijahtimestarin kasvoilla oli pitkän aikaa taistellut valtava

mielenliikutus; mutta sinä hetkenä, jona Alma lakkasi puhumasta,
sanoi hän melkein hennolla äänellä: — Tule syliini, lapsi! Sellaisena
sinun olisi pitänyt esiintyä aikoja sitten — olen tyytyväinen sinuun,
Alma, hyvin tyytyväinen. Jumala katsoo tahtoon: sinun hyväsi oli
kuitenkin joka tapauksessa aina minun päämääränäni.
 — Ja nyt… — änkytti Alma, nojaten polttavan poskensa isän
poskeen.

— … saamme ajatella asiaa, ennenkuin toimimme, lapseni! En

anna tämän jälkeen suorastaan kieltävää vastausta, mutta
minunkaan ikäisenäni ei kernaasti luovuta, kaikkein vähimmin
väkivaltaisesti, lempiajatuksestaan… Koetan keksiä jonkun keinon,
joka saattaisi sovittaa meidän kaikkien tunteet. Mutta nyt, lapseni,
jätä minut rauhaan — — olet todellakin saanut minut vakuutetuksi
siitä, ettet ole se, miksi olen sinut kuvannut: ja niin iloinen olen siitä,
että olen tehnyt yhdeksäntoista vuoden pituisen erehdyksen, että
tästä hetkestä alkaen annan sinulle täyden vapauden avoimesti
lausua ajatuksesi kaikista asioista.

— En käyttäisi sitä väärin, isä! — sanoi Alma, nöyrästi suudellen

isänsä kättä, jolle vierähti muutamia kyyneliä. — Sillä koskaan en ole
samassa määrässä kuin nyt tuntenut halua tottelemisella ja
sanomattomalla hellyydellä ansaita rakkauttasi, isä.

— Hyvä, hyvä, lapseni — luulin, sieluni kautta, että juuri tänään

tapahtuisi jotakin erittäin merkillistä. — Ylijahtimestari ajatteli repeter-
kelloa, jonka vetämisen hän ensimäisen kerran niin moniin vuosiin oli
unohtanut.

Niin, ja mitkä vallankumoukset hänen valtakunnassaan olivat

tapahtuneet parin tunnin kuluessa: majuri hylkää kihlauksen, Alma
heittää pois vanhan ihmisen ja tulee uudeksi — ja hän itse saa
selville, että hän yhdeksäntoista vuoden ajan on ollut erehdyksessä
oman tyttärensä luonteesta!

Saman päivän iltapuolella oli ylijahtimestarilla, kun hän koko ajan

oli ollut sulkeutuneena omaan huoneeseensa, majurin kanssa pitkä