Confession and Criminal Justice in Late

Medieval Italy: Siena, 1260-1330 Lidia

Luisa Zanetti Domingues
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/confession-and-criminal-justice-in-late-medieval-italy-
siena-1260-1330-lidia-luisa-zanetti-domingues/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Franciscan Books and Their Readers: Friars and

Manuscripts in Late Medieval Italy Rene Hernandez Vera

https://ebookmass.com/product/franciscan-books-and-their-readers-
friars-and-manuscripts-in-late-medieval-italy-rene-hernandez-
vera/

Borders and the Politics of Space in Late Medieval

Italy: Milan, Venice, and their Territories Luca Zenobi

https://ebookmass.com/product/borders-and-the-politics-of-space-
in-late-medieval-italy-milan-venice-and-their-territories-luca-
zenobi/

Borders and the Politics of Space in Late Medieval

Italy: Milan, Venice, and their Territories (Oxford
Historical Monographs) Dr Luca Zenobi

https://ebookmass.com/product/borders-and-the-politics-of-space-
in-late-medieval-italy-milan-venice-and-their-territories-oxford-
historical-monographs-dr-luca-zenobi/

Angels and Anchoritic Culture in Late Medieval England

Joshua S. Easterling

https://ebookmass.com/product/angels-and-anchoritic-culture-in-
late-medieval-england-joshua-s-easterling/
Popular Protest and Ideals of Democracy in Late
Renaissance Italy Samuel K. Cohn

https://ebookmass.com/product/popular-protest-and-ideals-of-
democracy-in-late-renaissance-italy-samuel-k-cohn/

Experiencing God in Late Medieval and Early Modern

England David J. Davis

https://ebookmass.com/product/experiencing-god-in-late-medieval-
and-early-modern-england-david-j-davis/

Experiencing God in Late Medieval and Early Modern

England David J. Davis

https://ebookmass.com/product/experiencing-god-in-late-medieval-
and-early-modern-england-david-j-davis-2/

The Theology of Debt in Late Medieval English

Literature Schuurman

https://ebookmass.com/product/the-theology-of-debt-in-late-
medieval-english-literature-schuurman/

Rick Steves Snapshot Hill Towns of Central Italy: with

Siena & Assisi 7th Edition Rick Steves

https://ebookmass.com/product/rick-steves-snapshot-hill-towns-of-
central-italy-with-siena-assisi-7th-edition-rick-steves/
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 25/7/2021, SPi

Confession and Criminal Justice

in Late Medieval Italy
OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 25/7/2021, SPi

OXFORD HISTORICAL MONOGRAPHS

The Oxford Historical Monographs series publishes some of the best
Oxford University doctoral theses on historical topics, especially
those likely to engage the interest of a broad academic readership.

Editors

.  .  .  . 

.  .  .  . 
. .  . 
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 26/7/2021, SPi

Confession and
Criminal Justice in Late
Medieval Italy
Siena, 1260–1330
LIDIA LUISA ZANETTI DOMINGUES

1
OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 25/7/2021, SPi

3
Great Clarendon Street, Oxford, OX2 6DP,
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© Lidia Luisa Zanetti Domingues 2021
The moral rights of the author have been asserted
First Edition published in 2021
Impression: 1
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2021935495
ISBN 978–0–19–284486–6
DOI: 10.1093/oso/9780192844866.001.0001
Printed and bound in the UK by
TJ Books Limited
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 25/7/2021, SPi

Acknowledgements

As this book is the result of my doctoral research, I would like to thank first
of all Chris Wickham, my supervisor, for the unceasing support (from an
academic but also personal point of view) he gave me. As all graduate
students know, a good supervisor is fundamental for a doctorate to be a
positive, enriching experience, and I could not have asked for any better.
Paolo Grillo has been a patient reader and a constant provider of good
advice. Together with Rinaldo Comba, he has helped me discover the
complex and fascinating world of the Italian communes, and I owe both
of them much gratitude for this. Other academics that have mentored me in
different capacities, and who I would like to thank are: Michele Pellegrini,
Philip Booth, Ian Forrest, Gervase Rosser, John Blair, John Arnold, Bernard
Gowers, Frances Andrews, Piroska Nagy, and Hannah Skoda. I have been
very lucky to receive the support of so many great scholars. The opportun-
ities I had to work at the Humanities Division of the University of Oxford
and The Oxford Research Centre in the Humanities really helped me see the
broader value of the Humanities. Conversations with Lorenzo Caravaggi,
Lorenzo Tabarrini, and Alberto Luongo have been very helpful in shaping
and refining my ideas. Finally, I am very grateful for the financial support of
the Arts and Humanities Research Council, of the Scatcherd European
Scholarship of the University of Oxford, of the Past and Present Society,
and of the Institute of Historical Research.
This research allowed me to spend much time in Siena, which ‘cor magis
tibi pandit’. This welcoming spirit is particularly true for the employees of
the Archivio di Stato di Siena, who taught me how to use archival sources
and made me feel at home there. When I think of Siena my thoughts go also
to my grandmother Elsa, of Sienese descent. She would have been very
happy to know her granddaughter got to study her ancestors, as I am sure
she is from where she is now.
Academic research does not stop life from happening, and without the
support of affectionate friends and family I would not be where I am now.
My friends Irina Mattioli, Fosco Dipoppa, Micol Rotondo, Erika de Vivo,
Ida Amlesù, and Isabella Cavaliere always supported me through hard times,
and I will always be thankful for this. I would also like to thank David Swan,
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 25/7/2021, SPi

vi 

Aversa Sheldon, Robert Cranage-Jones, Andrew Small, and Oliver Ford. My

sister Laura has been nothing but supportive and patient with me. A special
thanks also to Guglielmo, who is part of the family, too. Moreover, in Oxford
I was lucky enough to find a ‘gruppo potentissimo’ of bright young scholars,
who have become my safety net in the ups and downs of postgraduate life.
I thank in particular Davide Massimo, the best flatmate, and Jonathan
Krause, my supportive and brilliant partner.
This book is dedicated to my parents Luisa and Marcos, for their trust,
understanding, and unconditional love.
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 25/7/2021, SPi

Contents

Note on Dates and Translations ix

Abbreviations xi
Introduction 1
1. Competing Models for Approaching Violence and Conflict
and their Points of Contact 26
2. Emotions, Virtues, and Vices in the Sienese Reflection on
Violence and its Remedies 65
3. Models of Emotionality in Action in Religious and Lay
Sources on Criminal Justice 76
4. Defining the Complex Relationship between Mercy, Justice,
and Revenge 101
5. Communal Legislation and the Pursuit of Divine Justice 122
6. The Development of Criminal Justice in Siena and the
Influence of Religious Ideas 153
Conclusion 202

Bibliography 211
Index 237
OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 25/7/2021, SPi
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 25/7/2021, SPi

Note on Dates and Translations

In Siena the year began on 25 March, the Feast of the Annunciation, rather
than on 1 January. In both the main body of the text and the footnotes, all
dates have been adjusted to the modern calendar: hence, 17 January 1272
more senensi is rendered as 17 January 1273.
All translations from primary and secondary sources are mine, unless
otherwise indicated. Place names are given in their modern Italian form, but
when available, standard English translations have been adopted (e.g.
Florence, not Firenze). Similarly, Latin personal names are transposed into
modern Italian, except in the case of famous personalities for whom
Anglicized translations or Latin denominations exist (e.g. Anselm of
Canterbury, Thomas Aquinas).
OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 25/7/2021, SPi
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 25/7/2021, SPi

Abbreviations

AASS Acta Sanctorum quotquot toto orbe coluntur, Societé des Bollandistes, 68
vols, 1643–1925
AFH Archivum Franciscanum Historicum, Rome, 1908–
AFP Archivum Fratrum Praedicatorum, Rome, 1931–
ASS Siena, Archivio di Stato
BCI Siena, Biblioteca Comunale degli Intronati
BS Bibliotheca Sanctorum, Pontificia Università lateranense. Istituto Giovanni
XXIII, 12 vols plus 3 appendices, Rome, 1961–2013
BSSP Bullettino senese di storia patria, Siena, 1894–
DBI Dizionario Biografico degli Italiani, Istituto dell’Enciclopedia Italiana,
Rome, 1960–
PL Patrologia Latina, ed. J.-P. Migne, 221 vols, 1844–55
OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 25/7/2021, SPi
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 24/7/2021, SPi

Introduction

1. Why do we React to Violence the Way we do?

Late medieval people reacted to violent or criminal acts differently from us,
in ways that sometimes we find astonishing and hard to understand. In a
painting by Stefano di Giovanni ‘Sassetta’, kept at the Louvre, for instance,
the blessed Ranieri da Sansepolcro miraculously liberates all the inmates of a
Florentine prison, regardless of their innocence or guilt. This is not an
isolated case: the Virgin Mary saves numerous criminals from execution in
collections of Marian miracles such as that of Gauthier de Coincy; according
to his Vita, St Thomas of Cantiloupe intervened in the hanging of a Welsh
brigand to save his life.¹ These behaviours contrast with the idea, quite
widespread nowadays, that only innocents convicted unjustly deserve to be
saved from punishment, but guilty people need on the contrary to make
amends. At the same time, in contrast with our general distaste for revenge,
seen as something opposed to real justice, vendetta was an important part of
late medieval culture: in communal Italy, the origins of political factions
such as the Guelfs and the Ghibellines were often traced back to feuds
between families.² Why that was the case in what is generally seen as a
profoundly religious society, even though (as will be seen) the Church
vocally opposed this practice, is another aspect of their civilization we
struggle to understand.
The Italian commune of Siena provides unique insights for the historian
seeking to understand ‘why late medieval people reacted to violence the way
they did’, the central question of this book. The variety of discourses on
criminal justice in Siena in the period c.1260–1330 will be described and
analysed through an in-depth examination of local sources of lay and
religious origin. This city offers an incredible and, so far, underutilized
wealth of sources about violent crime for a period that witnessed important
innovations in the domains of criminal justice and pastoral care. This is

¹ On Thomas of Cantiloupe see Bartlett, The Hanged Man. (I use short titles throughout for
reasons of space. Full citations will be found in the Bibliography.)
² Faini, ‘Il convito fiorentino del 1216’.

Confession and Criminal Justice in Late Medieval Italy: Siena, 1260–1330. Lidia Luisa Zanetti Domingues,
Oxford University Press. © Lidia Luisa Zanetti Domingues 2021. DOI: 10.1093/oso/9780192844866.003.0001
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 24/7/2021, SPi

2        

particularly important for the methodology of the present analysis. This

book proposes that reforms of criminal justice in the Italian communes can
be seen as complex decisions designed to achieve a variety of aims, including
not only retribution or political negotiation, but also penance and moral
reintegration. The relative importance of each of these aims, and their
variation over time and in relation to historical change, thus become central
in the investigation, as does the analysis of which groups or individuals
favoured certain discourses over others. Siena has, in this respect, the
advantage of offering an abundance of sources that until recently have not
been considered suitable for studying violent crime: that is, pastoral texts
such as sermons and hagiographies. Their use allows this analysis to uncover
previously underestimated aims of Italian criminal justice, based on a
discourse heavily influenced by the innovations in medieval spirituality
that culminated in the thirteenth century. As a result, a penitential discourse
on criminal justice will be proposed as coexisting alongside the other ones
based on revenge or on notions of public order revealed by previous
scholarship. This addition can help clarify the extent to which churchmen
and laypeople were aware of the contrast between the pervasiveness of
Christian education about peace and penance, and the equally pervasive
nature of what has been called a ‘culture of revenge’.³ By doing so, this book
follows the footsteps of recent approaches that have tried to bridge the gaps
between lay and religious sources in their treatment of the themes of
violence and crime, whilst developing further discursive interweaving of
spiritual and secular approaches.
Through a deeper understanding of a well-documented case such as that
of Siena, this book contributes to the advancement of the history of violence,
conflict, and crime in late medieval Italy and Europe more generally: as seen
in the examples mentioned at the beginning of this Introduction, similar
puzzling behaviours characterize the reactions to violence of medieval
Italians, French, and English. At the same time, the study of the means in
which the late medieval Sienese conceived of violent crime and the ways to
deal with it could offer some food for thought on what it is that prompts and
has prompted humanity to respond in a variety of ways to violent acts
throughout our history.
Violent crime seems indeed to exert and have exerted a special fascination
on people of all ages and social classes. The persistent success of crime

³ Gonthier, ‘Faire la paix: un devoir ou un delit?’; Rossi, ‘Polisemia di un concetto: la pace nel
basso medioevo’, p. 12.
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 24/7/2021, SPi

 3

novels and TV series and the ongoing popular debates about what should be
the appropriate aims of punishment are all good contemporary examples.⁴ It
is therefore not surprising that research on conflict, and in particular its sub-
category of revenge, has been central in the last century in the fields both of
history and of the social sciences, but the pictures presented have been far
from uniform.⁵ Revenge and conflict seem to have become, in scholarly
constructions, the topics of choice to reflect on broader questions about
identity and modernity. Scholars have asked for instance whether we should
see, as many of us do, vengefulness as a residue of a pre-modern and
barbaric mindset to be eliminated, or rather as an ineradicable aspect of
human nature that derives from the way our species evolved. They have
pondered whether conflict and violence are always synonymous with dis-
order and disruption, or constructive forces within society, too. Given the
high cultural significance of such issues, it is understandable how, despite
the quantity of new syntheses produced on the topic, research in this field
seems to be inexhaustible.⁶
Have we always reacted to violence the way we do nowadays, and if not,
what prompted changes in our attitudes throughout history? These ques-
tions are underpinned by the debate on the relative roles of nature and
nurture (or culture) in understanding human characteristics, a fundamental
issue the Humanities and the Social Science have been grappling with in the
last few decades.⁷ Both evolutionary biologists and cultural anthropologists
have produced scholarly work aiming to answer this question, and histor-
ians have been inspired by their conclusions. Therefore, we find historical
works subscribing to either evolutionist or constructivist approaches, that is,
studies that attribute a greater importance to either biological or cultural

⁴ This feature has given rise to an autonomous area of research within the field of cultural
studies. For an introduction see Young, The Scene of Violence: Cinema, Crime, Affect.
⁵ Peristiany (ed.), Honor and Shame and Davis, ‘Honour and Politics in Pisticci’, are the
classics on the idea of honour as a Mediterranean value; Pertile, Storia del diritto penale, p. 14
and the works he cites have seen vendetta as a Germanic institution; medievalists have
interpreted vendetta as part of an aristocratic ethos (on this see below, n. 14); whereas Miller,
‘Lower Class Culture’, has connected revenge to social marginality.
⁶ The bibliography is too vast to provide a complete list. Among the most recent and
influential contributions to the study of conflict and revenge in the Middle Ages see the
collective volumes respectively by Brown and Górecki (eds), Conflict in Medieval Europe;
Barthélemy, Bougard, and Le Jan (eds), La Vengeance, 400–1200; Throop and Hyams (eds),
Vengeance in the Middle Ages; and the collection of sources by Smail and Gibson, Vengeance in
Medieval Europe. For a more exhaustive bibliography see also Zorzi, ‘I conflitti nell’Italia
comunale’.
⁷ Mazurel, ‘De la psychologie des profondeurs à l’histoire des sentiments’, p. 38.
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 24/7/2021, SPi

4        

factors in explaining human behaviour.⁸ At the same time, other scholars

have suggested that this dichotomy has not proved particularly helpful in
advancing our knowledge, and that it is time to rethink it and possibly
overcome it. History, of course, has a peculiarly diachronic perspective.
As such, it can provide models for the study of social phenomena that
offer a middle ground between fully constructivist and fully evolutionist
approaches, in order to advance our understanding of what has been called
the ‘biocultural brain’.⁹ If we recognize the inextricable link between cultural
and biological factors in human behaviours, the onus on historians is even
greater to account for their variation through time.

2. Lessons on Violent Crime from Medieval Studies

Medieval studies have contributed to such debates at least since the 1970s
when, thanks to the influence of legal anthropology, the field partially moved
away from an approach to the study of violent conflict centred on institu-
tions. The focus shifted to the interpersonal relationships, behaviours, and
values of the parties involved, and the variety of formal and informal
practices of conflict and its resolution.¹⁰ These studies have suggested that
in medieval times conflict and revenge were used strategically to achieve a
variety of goals, and that extrajudicial or infrajudicial practices of conflict
and peace-making were always engaged in a dialectical relationship with the
official legal culture.¹¹
This shift seems however to have encountered some resistance among
scholars of the late medieval Italian communes, as these polities were
interpreted by many historians as forerunners of modern states, in which

⁸ See e.g. Smail, On Deep History and the Brain, for an example of the work of a historian
deeply influenced by an evolutionist approach.
⁹ A seminal work in the criticism of fully constructivist and fully evolutionist approaches is
Reddy, The Navigation of Feelings. For a recent discussion of this approach based on the idea of
a ‘biocultural brain’ see Boddice, The History of Emotions, chs 1 and 6.
¹⁰ The institution-based approach had its forerunner in Elias, The Civilising Process.
Fundamental for the shift to a practice-based one was Comaroff and Roberts, Rules and
Processes. The difference between the two will be further discussed in Chapter 1.
¹¹ In this case, too, it is possible to offer only some examples of this copious production: for
instance, Cheyette, ‘Suum cuique tribuere’; White, ‘Pactum . . . legem vincit et amor judicium’;
Bossy (ed.), Disputes and Settlements; Geary, ‘Vivre en conflit dans une France sans État’;
Wickham, Legge, pratiche e conflitti. For additional bibliography refer to Brown and Górecki,
‘What Conflict Means’, in Brown and Górecki (eds), Conflict in Medieval Europe.
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 24/7/2021, SPi

 5

political life was strongly institutionalized.¹² Violence and factional conflict

were seen as residues of previous political cultures that the new communal
elites tried to curb by all possible means. This was seen as particularly true
for the Popolo, a heterogeneous political movement composed of sworn
groups of artisans, merchants, and other people who had managed to
achieve economic success in the cities but were not included in the trad-
itional governing classes, and who came to power in the second half of the
thirteenth century.¹³ The cult of honour and the practice of feuding con-
nected to it were therefore associated with the military and aristocratic ethos
of the magnati, the civic aristocracy that had traditionally ruled the com-
munes until the accession of the Popolo, and whose exclusion from the
principal institutional offices had been one of the main elements of the
political programme of the latter.¹⁴
From the 1990s, however, a series of works by Andrea Zorzi and others
have transformed this paradigm. They have exposed the fact that a scholarly
reliance on chronicles was partially responsible for the association of mag-
nates with revenge. This type of source was the typical repository of the
popular legitimizing rhetoric about the violence of civic aristocracy, and the
consequent necessity of their exclusion from politics to protect peace and
the ‘common good’.¹⁵ An analysis of a wider variety of archival sources has
shown, on the contrary, that the resolution of conflicts through the use of
private violence was an ordinary phenomenon, diffused among every social
class.¹⁶ In addition, Zorzi has demonstrated that the idea that revenge was
the appropriate response to violence or other offences enacted by inimici
(enemies) against oneself or one’s circle of amici—that is, those to which one
was connected by solidarity or family ties—was a fundamental part of the

¹² Zorzi, ‘I conflitti nell’Italia comunale’, pp. 7–8. For an example of this approach see
Ascheri, ‘Beyond the Commune’.
¹³ For a recent overview of studies on the Popolo, see Poloni, Potere al Popolo.
¹⁴ On revenge as an attribute of the magnati see e.g. Lansing, The Florentine Magnates,
pp. 164ff., pp. 184ff. (Lansing later revised her position in the article ‘Magnate Violence
Revisited’); Maire-Vigueur, Cavaliers et citoyens, pp. 307–35. On the exclusionary politics of
popular governments see Milani, L’esclusione dal comune. On the persisting influence of the
magnati on communal politics, even after their exclusion, for instance through the practice of
judicial professions, see Menzinger, Giuristi e politica nei comuni di popolo.
¹⁵ Zorzi, ‘Politica e giustizia a Firenze’; Faini, ‘Il convito fiorentino del 1216’.
¹⁶ Waley, ‘A Blood Feud with a Happy Ending’; Zorzi, ‘Ius erat in armis’; Zorzi, ‘Politica e
giustizia a Firenze’; Zorzi, ‘Conflits et pratiques infrajudiciaires’; Zorzi, La trasformazione di un
quadro politico; most of the essays included in the collection Conflitti, paci e vendette nell’Italia
comunale present examples of feuds that involved members of the Popolo and analyse the
dynamics of conflicts within the popular milieu.
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 24/7/2021, SPi

6        

civic pedagogy of the Italian commune.¹⁷ As an instance of this widespread

‘culture of revenge’, publicly insulting those who renounced the right to
exert their revenge on enemies was a defamatory practice common among
members of all social classes.¹⁸ Additionally, scholars belonging to this
historiographical school have proposed that this ‘culture of revenge’ was
not disruptive of the social order. In their opinion the practice of feuding, as
suggested by anthropologist Max Gluckman for the African Nuer society,
actually had an ordering function on human relations, since it prompted the
parties involved to create alliance networks.¹⁹ Revenge could therefore be at
the origin of processes of social inclusion that ultimately limited violence
within society.²⁰ For this reason Zorzi and his school claim that revenge
between families and individuals was legitimized by communal legislation,
which did not ban this practice but limited itself to setting boundaries to the
action of avengers, in order to avoid the escalation of conflicts.²¹
Whilst some aspects of this reconstruction are now widely accepted by the
scholarly community (e.g. the idea that vendetta was not an exclusively
aristocratic practice), criticism was soon voiced. Trevor Dean has been one
of the most vocal opponents of the possibility of extending this reconstruc-
tion, mostly based on Florentine sources, to communal Italy as a whole.²²
According to Dean, the permissive nature of the Florentine legislation on
revenge depended on the republican nature of the city’s political regime; in
the majority of the other Italian city-states signorial regimes arose in the
second half of the thirteenth century, and the attempt by the signori to
control more strictly the legitimate forms of violence within society led to a
ban on revenge. Moreover, Dean argued that vendetta narratives in late
medieval and early modern chroniclers were highly formulaic and should be
seen as ‘purposeful means of remembering and explaining disputes’, not
objective descriptions of a ‘culture of revenge’ in which actors perceived a
real and unavoidable obligation to respond to each offence with retaliation.²³
The possibility of selectively remembering past wrongs, which in some cases
happened to previous generations, as deserving a retaliatory reaction from

¹⁷ Zorzi, ‘La cultura della vendetta’.

¹⁸ Onori, ‘Pace privata e regolamentazione della vendetta in Valdinievole’.
¹⁹ Gluckman, ‘The Peace in the Feud’. ²⁰ Zorzi, ‘Ius erat in armis’, p. 615.
²¹ A selection of recent works in which this position has been maintained include Guarisco, Il
conflitto attraverso le norme; Zorzi, ‘Pluralismo giudiziario e documentazione’; Zorzi,
‘Legitimation and Legal Sanction of Vendetta’; Zorzi, ‘The Notion and the Practices of
Vindicta’.
²² Dean, ‘Marriage and Mutilation’, pp. 6–7; Dean, ‘Violence, Vendetta and Peacemaking’.
²³ Dean, ‘Marriage and Mutilation’, p. 31.
 OUP CORRECTED AUTOPAGE PROOFS – FINAL, 24/7/2021, SPi

 7

living kinsmen was also presented as an argument for reconsidering the idea
of feud as a practice that kept the peace.²⁴ Doubts about the legality of
revenge across north Italian cities have recently been reiterated by Glenn
Kumhera, who has seen this feature as a Tuscan specificity.²⁵ Since Tuscany
was characterized in the late Middle Ages by either the persistence of
republican regimes or the rise of ‘weaker’ signorie than the rest of communal
Italy, his theory is in partial agreement with Dean’s.²⁶ Despite the wealth of
research on conflict and revenge in Europe and Italy, therefore, there are still
open issues about the nature of these practices and their conceptualization
in the Italian communes. Studies on different polities have led to different
results, something which calls for an expansion of the number of case
studies, in order to understand which variables played a role in determining
local and regional differences.
The debate on the legality of revenge is linked in current historiography to
another open question, that of the evolution of criminal justice in Europe
from the thirteenth century onwards.²⁷ The main trends observed for this
period include first of all the gradual and never totally achieved passage from
an accusatorial procedural system (in which legal actions had to be initiated
by the victim of a crime) to an inquisitorial one (in which the procedure
could be started ex officio by a judge on the basis of the public knowledge
that a crime had been committed; the judge thus proceeded to collect proofs
through an investigation, the inquisitio).²⁸ Secondly, historians have noticed
a process of ‘publicization’ of criminal justice in late thirteenth-century
Europe, that is, the rise of the idea that crimes should not be seen any
more as private matters between the parties involved and their kin, but as
actions that damaged the whole community.²⁹ The rallying cry for this
expanding role of the government in the prosecution of crime was the
phrase, which originated in canon law and was popularized in legal and

²⁴ Ibid., p. 35. Trevor Dean has not been the only historian who expressed doubts about
applying Gluckman’s theory to the context of medieval Europe: other examples include Miller,
‘Choosing the Avenger’; White, ‘Feuding and Peace-Making in the Touraine’. For more
information on this debate see Dean, Crime in Medieval Europe, p. 49.
²⁵ Kumhera, The Benefits of Peace, p. 12.
²⁶ A recent reassessment of the signorial phenomenon in late medieval Tuscany, which
however does not deny its peculiarities completely, can be found in Zorzi (ed.), Le signorie
cittadine in Toscana.
²⁷ For a recent overview of the studies on crime in late medieval Europe see Dean, Crime in
Medieval Europe.
²⁸ On these two procedural models see Rousseaux, ‘Initiative particulière et poursuite
d’office’.
²⁹ Sbriccoli, ‘Vidi communiter observari’; Dean, Crime in Medieval Europe, pp. 5ff.
Another random document with
no related content on Scribd:
 Josephineä kauhistutti. Hän tunsi vavistuksen käyvän ympärillään
seisovien läpi. Matkustajat olivat hänen puhuessaan tunkeutuneet
aivan hänen lähelleen. Tuntiessaan tuon yhtenäisen
mielenliikutuksen, joka näytti aiheutuvan siitä peloittavasta kuvasta,
jonka mustatukkaisen miehen sanat herättivät heidän
mielikuvituksessaan, huomasi Josephine, että matkustajat olivat
kokonaan piirittäneet mustatukkaisen miehen ja hänet, että kaikkien
kaulat kurkottivat häneen ja että noitten kurkottavien kaulojen
omistajat näyttivät kiihkeästi odottavan lisää mielipiteitten vaihtoa.
Ehkäpä heidän kaikkien mielessä oli halu vastustaa hirttämisaietta ja
he täten tahtoivat osoittamallaan mielenkiinnolla palkita häntä teosta,
johon heiltä itseltään oli puuttunut rohkeutta.

"Miksi ette vie häntä lähimpään kaupunkiin ja jätä häntä

viranomaisten haltuun?" kysyi Josephine.

Hän huomasi, että nuo neljä hämmästyneen näköistä

karjapaimenta olivat yhtyneet häntä ja mustatukkaista miestä
ympäröivään joukkoon, että heidän levottomuutensa oli heistä
kadonnut ja että hekin näyttivät huvitettuina seuraavan keskustelun
kulkua. Näytti siltä kuin he olisivat olleet hyvillään siitä, ettei heitä
enää huomattu, vaan että mustatukkainen mies sai kantaa koko
vastuun tapahtumain kulusta.

He ilmeisesti nauttivat tilanteesta. Heidän rohkeapiirteiset,

vaskenkarvaiset kasvonsa ilmaisivat vilkasta hyväksymistä, ja
heidän toisilleen antamat merkit olivat selvästi ymmärrettäviä.

"Laskaria lähempänä ei ole mitään tuomioistuinta", sanoi

mustatukkainen mies. "Se on Willetin tuollapuolen ja siitä on liian
paljon touhua. Sitäpaitsi saattaisivat he sotkea asian siellä ja hän
pääsisi koko jutusta, joten meille jäisi vain nauru vaivan palkaksi."
 "Vaivan! Mutta eihän teillä ole oikeutta hirttää häntä!"

"Minä luulen, että te olette vielä keltanokka näillä seuduilla,

madame. Les Artwell on hevosvaras. Meillä on oma tapamme
käsitellä hevosvarkaita. Se ehkä poikkeaa teidän tavastanne,
älkäämme väitelkö siitä. Mutta teidän ei pidä tulla tänne siinä
mielessä, että käännätte tämän seudun tapoja omienne mukaisiksi.
Täkäläinen yhteiskunta on jo jotenkin vanha eivätkä sen asukkaat
ole kysyneet teidän neuvojanne."

Josephinen posket kalpenivat raivosta. Mustatukkainen mies

huomasi pilkallisen halveksunnan hänen silmissään ja hänen omat
silmänsä välähtivät lujaa, huvitettua suvaitsevaisuutta — ilme, jolla
hän varmaankin olisi vastustanut liian uteliaan lapsen itsepäisyyttä.

Silloin käänsi äkkiä ruskeatakkinen, kookas mies huomion

muuanne ja mustatukkaisen miehen katse väistyi Josephinestä.

Ruskeatakkinen mies puhui. Josephine ei kuullut häntä, sillä

kuiskaus hänen olkansa takana sai hänen huomionsa kääntymään
siihen suuntaan.

"Pöyhistelyä, vai mitä arvelette!" sanoi ääni.

Josephine hätkähti ja aikoi kääntyä ääntä kohti.

"Älkää kääntykö", sanoi ääni, "hän huomaisi sen. Olen hänen

alaisensa päällysmies. Te olette oikeassa, hänen täytyy laskea
Artwell vapaaksi. Hän on syytön. Hänellä oli myyntilupa hevoselle,
mutta hän oli pudottanut sen. Jos luulette, että voisimme saada
Artwellin junaan, niin voisin ehkä katkaista hänen siteensä."
 Josephine käänsi päätään ja katsoi miestä silmiin. Hän oli sama,
joka oli pysytellyt erillään muista lehmäpaimenista ja oli seisonut
selin matkustajiin, muitten tovereittensa ollessa heidän katseensa
esineinä. Kahdesti oli Josephine, yhdyttyään joukkoon, nähnyt hänet
sivulta ja huomannut hänen huulensa ivan hymyssä.

Hänen ivansa ei siis ollut koskenut häntä, vaan mustatukkaista

miestä.

Omatekoinen "alipäällysmies" oli tumma, kaunis mies. Hänen

mustat silmänsä olivat kenties hieman liian lähentelevän ystävälliset,
edellyttäessään Josephineä hyvinkin valmiiksi liittoutumaan
yhteiseen yritykseen vangin vapauttamiseksi. Hänen käytöksensä oli
myös hieman liiaksi suosiotatavoitteleva ja ääni liioitellun pehmeä.
Siitä huolimatta suostui Josephine heti hänen odottamattomaan
ehdotukseensa.

"Jos voitte saada hänet junaan, niin pidän hänestä sitten huolen."

Hänet valtasi kostonhimoinen voiton tunne. Hän vetäytyi

taaksepäin joukosta, ruskeatakkisen miehen jatkaessa puhettaan.

Muutamat matkustajista katsahtivat häneen hänen peräytyessään,

sangen moni osaaottavasti, ikäänkuin auttaakseen häntä kantamaan
tappionsa helpommin, toiset taas pilkallisesti nauraen. Mutta melkein
heti kohdistivat he taas huomionsa ruskeatakkisen mieheen.

Ilmeisesti ei lehmäpaimenten johtaja huomannut Josephinen

poistumista. Hän puhui yhä ruskeatakkisen miehen kanssa ja neljä
muuta lehmäpaimenta, jotka olivat sekaantuneet katsojien joukkoon
kuuntelivat ja irvistelivät heikentymättömällä mielenkiinnolla.
 Josephine käveli hitaasti junan viimeisen vaunun luo. Noustuaan
alimmalle astimelle, täytyi hänen kurottautua sivulle nähdäkseen
paimenryhmän ja matkustajat, sillä he seisoivat sen vaunun etuosan
kohdalla, joka oli hänen vaununsa edessä. Viimeisen vaunun ja osan
edellisistäkin täytyi kulkea ryhmän sivu junan lähtiessä länteen.

Josephine näki alipäällysmiehen astuskelevan näköjään

välinpitämättömänä vankia kohti. Hän huomasi, että mies puhutteli
vankia ikäänkuin sivumennen ja kun hän näki veitsen välähtävän,
tunsi hän, että vangin kädet olivat vapaat.

Ulkonaisesti ei Josephinestä vähääkään näkynyt, että hän oli

yhtynyt salaliittoon pelastaakseen lähimmäisensä hengen. Hänen
huulensa olivat hieman yhteen puristetut ja hänen poskensa
tavallista kalpeammat ja hänen kätensä vapisivat hiukan pitäessään
kiinni vaunusillan rautakaiteesta.

Hän huokasi syvään. Samassa kuului pitkä vihellys, jota seurasi

terävää pihinää, ja hän tiesi että ne olivat ensi oireet junan
liikkeellelähtöön. Hän ei ollut kuullut mikä oli ollut syynä junan
pysähtymiseen, mutta vasaran paukkeesta päättäen oli hän
otaksunut pienemmän vaurion tapahtuneen. Olkoonpa syy mikä
hyvänsä, nyt oli juna valmis jatkamaan matkaansa.

Hän näki joukon hajaantuvan. Matkustajat kiiruhtivat vasemmalle

ja oikealle, kukin vaunulleen junan kärsimättömien vihellysten
pakottamina. Hän kuuli junailijan äänen, kun tämä kehoitti
matkustajia kiiruhtamaan. Muutamat heistä juoksivat hänen ohitseen
viimeiseen vaunuun, mutta hän jäi seisomaan rapulle, päättäen
vakaasti pysyä paikallaan.
 Toiset matkustajista näyttivät tuntevan hänet ja hymyilivät hänelle
ihailevasti. Useimmat naispuoliset matkustajat eivät olleet niin
armeliaita.

Mutta Josephine oli liian kiihdyksissä huomatakseen ihmisten

kasvonilmeitä. Hän veti helpotuksen huokauksen, kun he kaikki
olivat päässeet hänen ohitseen, sillä hän saattoi nähdä, että
lehmäpaimenet eivät olleet huomanneet vangin vapauttamista eikä
myöskään sitä, että tämä valmistautui juoksemaan junaan.
Alipäällysmies seisoi lähellä paimenten johtajaa.

Lehmäpaimenet seisoivat Josephineen päin katsellen junan

menoa. Nuo neljä rohkeakasvoista miestä juttelivat ja nauroivat
keskenään. Heidän johtajansa oli taas asettunut kivelleen ja katsoi
miettiväisenä maahan.

Taas vihelsi veturi, tuntui nytkähtelyä ja puskemista ja juna oli

liikkeessä.

Josephine veti pahaa aavistaen pitkän värisevän henkäyksen.

Käyttäisikö vanki tilaisuutta hyväkseen? Ampuisivatko
lehmäpaimenet?

Vastaus tuli melkein silmänräpäyksessä. Juna oli juuri menossa

paimenryhmän ohi, kun hän näki vangin ryntäävän eteenpäin,
livahtavan paimenten ohi ja hyppäävän hänen luokseen.

Kun vanki pääsi hänen ohitseen, käänsi Josephine selkänsä

lehmäpaimeniin päin suojellakseen häntä. Lehmäpaimenet eivät
uskaltaisi ampua häntä!
 Hän vilkaisi syrjäsilmällä heihin ja näki, että he olivat liikkeellä.
Alipäällysmies oli arvatenkin kömpelösti koettanut joutua johtajan
tieltä, kun tämä oli huomannut vangin karkauksen, sillä molemmat
olivat kaatuneet ja johtaja oli juuri pääsemässä ylös kun Josephinen
katse osui häneen. Vanki oli turvassa vaunun sisällä.

Josephinen noustessa vaunusillalle juoksi johtaja jättimäisin

askelin hevoselleen.

Hän tunsi kostonhimoista iloa nähdessään johtajan harppaavan

pitkillä säärillään.

"Hänellä täytyisi olla seitsemän peninkulman saappaat

saavuttaakseen meitä enää", huomasi hän sanovansa. Sillä junan
vauhti kiihtyi nopeasti ja lehmäpaimenet olivat jo jääneet kauaksi.

Sitten kuuli hän melua takanaan. Käännyttyään ympäri näki hän

vangin jättiläismäisen neekeripalvelijan lujien kourien pitelemänä.

"Älä ensinkään rimpuile siinä", sanoi junapalvelija. "Paikalla

junasta pois! Sinä olet hevosvaras, jonka nuo pojat olivat ottaneet
kiinni. Ellet lähde hyvällä, niin isken nyrkilläni silmäsi sisään."

"Palvelija!"

Josephine oli silmänräpäyksessä hänen luonaan ja kuiskasi

kiihkoisesti:

"Minä maksan hänen matkansa."

"Hyvä on, miss", sanoi junapalvelija, "haen junailijan tänne."

 Junapalvelijan poistuessa täytyi hänen tunkeutua
matkustajajoukon läpi hieman kovakouraisesti. Siinä seisoi myös
ruskeatakkinen mies naureskellen. Josephine kuuli hänen
huomautuksensa jollekin lähellä seisovalle.

"Tuolla nuorella naisella näyttää olevan rohkeutta panna

vakaumuksensa käytäntöön."

Huomautus ei ollut millään tavalla erikoinen, mutta Josephine

punastui hämillään, vaikka hänen leukansa näyttäkin sillä hetkellä
tavallista peloittavammalta. Ainakinhan hänellä oli rohkeutta pelastaa
viattoman ihmisen henki!

Hetkistä myöhemmin kalpeni hän tuntuvasti, sillä hän kuuli junan

kolinan vaimentamaa kavionkapsetta ja katsahtaessaan taaksepäin
näki hän ratsun kiitävän radan varrella.

Ratsastaja oli mustatukkainen mies. Hän istui mustan hevosen

selässä, joka nelisti levottomuutta herättävää vauhtia junaa kohti.
Hevonen oli jalojäseninen, voimakas kimo.

Sen silmät loistivat villiä tulta ja peloittava tarmo huokui sen

valtavista lihaksista, kun ne väristen poimuilivat kiiltävän karvapeiton
alla. Josephinestä näytti eläin jättiläiseltä. Se oli se kesyttämätön
välikappale, jonka kohtalo oli lähettänyt hänen jälkeensä
särkeäkseen hänen yrityksensä pelastaa kauniin periaatteen
turmiosta. Sellaisen vaikutuksen sai hän siitä ja jotakin samanlaista
tunsi hän nähdessään ratsastajan.

Mustatukkainen mies oli komea nähtävyys. Hän ratsasti sellaisella

tahdolla kuin olisi hän ollut yhtä hevosen kanssa. Ja hän oli niin
lähellä, että Josephine saattoi nähdä hänen silmänsä. Hän voi
päättää niitten ilmeestä, että mies oli päättänyt voittaa.

Mutta samaa oli Josephine päättänyt. Miehen oli täytynyt huomata

taisteluhaasteen hänen silmissään ja lujan päättäväisyyden hänen
käytöksessään, sillä hänen huulillaan karehti heikko, iloton hymy.
Hän oli nyt muutaman jalan päässä vaunusillasta ja hän heitti toisen
jalkansa satulan yli valmistautuen hyppäykseen. Hän piti lujasti
ohjaksia toisessa kädessään, toisen ojentuessa ikäänkuin ottamaan
vaunun käsiraudasta kiinni.

Josephine väistyi sinnepäin, johon ratsastajan käden ilmeisesti

täytyi tarttua. Kahdesti koetti hän ojentaa kättään tarttuakseen
käsirautaan, mutta kummallakin kerralla Josephine potkaisi niitä.
Ensi kerralla hänen kengänkärkensä sattui rautaan, mutta toisella
tunsi hän, että kengän nahka raapaisi lujaan puristunutta nyrkkiä.

Ratsastaja ei enää yrittänyt tavoittaa rautaa, sitte hevonen

kompasteli ja jäi jälkeen. Sen outo tie oli epätasainen, täynnä
äkkinäisiä syvennyksiä ja vaarallinen, sillä kuiva, tasainen maa oli
loppunut ja jatkui myllerrettynä kuin kyntöpelto.

Kimo hiljensi vauhtiaan vaistomaisesti. Vähitellen kasvoi hevosen

ja junan välinen matka, kunnes, myöntäen hävinneensä, ratsastaja
käänsi hevosensa. Hän kääntyi takaisin satulaansa, veti lakin
päästään ja heilauttaen sitä alaspäin kumarsi ivallisesti Josephinelle.

Josephine seisoi vaunusillalla kunnes hevonen ja mies häipyivät

pieneksi pisteeksi. Hän hymyili voitonriemuisesti, ja lähti vaunun
keskiosaan, niissä hän tapasi junailijan ja Artwellin. Hän maksoi
Artwellin matkalipun Laskariin, tuolle puolen Willetiä.
 Sitten meni hän, matkustajien katseitten seuraamana omaan
osastoonsa turvallisessa tietoisuudessa siitä, että oikeus oli
saavuttanut voittonsa.

Kolmas luku.

Josephinen mielessä liikkuivat vain etäisyydet.

Lawsonin karjatalolla oleskelunsa toisen viikon alussa oli hän vielä

yhtä syvän ihmetyksen vallassa kuin tulonsa seuraavana aamuna,
jolloin hänellä ensi kerran oli tilaisuus tarkastaa sitä uutta maailmaa,
johon hän oli tullut.

Kun hän tänä aamuna istui pielukseen nojaten kiikkutuolissa

Lawsonin karjatalon suurella ja varjoisalla alakuistilla, oli hän
vakuutettu siitä, että etäisyyksiä ei voinut käsittää katselemalla niitä
Pullman-vaunun akkunasta. Ei riittänyt vain kulkeminen etäisyyksien
läpi niin ja niin monen mailin tuntinopeudella, vaan täytyi niitten
oikein antaa niellä itsensä kokonaan.

Hän tunsi itsensä etäisyyksien nielemäksi sikäli kuin nielemisellä

saattoi ymmärtää täydelleen saarroksissa olemista.

Hän mietti "atoomin" eri merkityksiä, ihmetellen voisiko hän valita

yhden, joka oikein tulkitsisi hänen suhteellista vähäpätöisyyttään
siinä jättimäisessä viileydessä, joka levisi kirkkaan, pilvettömän ja
hymyilevän taivaan alla.

Mutta joka tapauksessa oli hän tunteva atoomi, sillä vielä viikonkin
kuluttua oli pelko se tunne, joka oli hänessä vallitsevin.
 Se oli pelkän valtavuuden pelkoa. Luoja oli käsitellyt maailmaansa
runsain, tuhlailevin käsin. Oli aivan kuin Hän olisi rajattomilla
välimatkoillaan antanut esineille jättimäiset mittasuhteet. Hän oli
myös tälle osalle maata antanut sellaiset lujuutta uhkuvat piirteet,
että ne näyttivät kestävän kokonaisen iankaikkisuuden. Ja vielä,
ikäänkuin Luoja olisi tiennyt rakentavansa erinomaisen taitavasti, oli
Hän pannut ilmalle ihmeellisen kuulakkuuden, joka lyhensi
suunnattomat välimatkat niin, että silmä saattoi käsittää Hänen
työnsä suuruuden.

Etelässä kohotti vuorijono terävät huippunsa, rauhallista,

sinertävää taivasta kohti. Vuoret näyttivät läheisiltä, vaikka Betty
Lawson oli kertonut hänelle, että niitten juurelle oli vähintäin
kolmekymmentä ‘mailia. Josephine oli epäillyt hänen sanojaan,
kunnes hänen huomionsa oli kiintynyt välillä olevaan maahan. Ja
silloin huomasi hän, että vuoriston ja karjatalon välillä oli ainakin
puoli tusinaa eri metsiä — joitten puita hän oli pitänyt pensaina,
kunnes Betty oli juhlallisen vakavana kertonut hänelle, että
muutamat niistä olivat satojen vuosien ikäisiä poppelimetsiä — ja
rajaton, määrä laaksoja, syvänteitä ja kuiluja sekä kukkuloita ja
niiden välissä sangen laajoja tasankoja, joilla karjalauma saattoi
syödä viikkomääriä. Myöskin näytti Betty hänelle kapeita auringon
valossa hopealle hohtavia vöitä, joitten hän vakuutti olevan suuria
jokia ja puroja. Ja vielä epätasaisia nyppylöitä, joita Josephine oli
luullut suuriksi kallionlohkareiksi, mutta joitten Betty oli sanonut
olevan paljasrinteisiä vuoria, jotka kohosivat hämmästyttävään
korkeuteen.

Oli kuin olisi katsellut karttaa, jota jokin mestarimaalaaja oli

koristanut, karttaa, jonka kaukaisinta reunaa oli hieman kallistettu,
jotta se tekisi ylängön vaikutuksen.
 Hän ei saanut tätä vaikutelmaa ainoastaan etelään katsoessaan.
Se oli sama itään, länteen ja pohjoiseen. Hän oli suunnattoman,
lautasen tapaisen ympyrän keskellä, jonka halkaisija oli
kuusikymmentä mailia pitkä. Neitseellinen erämaa, sellaisena kuin
se Luojan kädestä oli lähtenyt, levisi maili maililta hiljaisena,
uinuvana, salaperäisenä ja kauniina, mutta tuhoa ennustavana
uhkaavassa karuudessaan sille, joka ei sen salaisuuksia tuntenut.

Hän oli varma siitä, että sillä oli salaisuutensa. Hän tunsi sen
seudun hiljaisuudessa. Niitä toivat kuiskivat tuulenhenkäykset, jotka
ilmestyivät salaperäisiltä asuinsijoiltaan ja puhalsivat säännöllisesti
vasten hänen kasvojaan salviaruohon kirpeän tuoksun
kyllästyttäminä.

Betty Lawson oli tullut häntä vastaan Willetiin ja he olivat

saapuneet karjatalolle myöhään illalla. Outo tie, jota Betty oli vienyt
häntä, oli hänen ajatuksensa mukaan ollut syynä siihen mielen
alakuloisuuteen, jota hän oli tuntenut, vaikka ei ollut näyttänyt sitä
Bettylle. Ajaessaan karjatalolle sinä iltana oli hän tuntenut astuvansa
peikkojen valtakuntaan, jossa vaarat, näkymättöminä ja
kammottavina väijyivät joka taholla. Hänestä tuntui kuin hän suistuisi
tyhjyyteen.

Aamu ei ollut kartoittanut illan vaikutelmaa. Luonto näytti

odottavan, se piti ilkamoiden salaisuutensa itsellään. Ilmassa oli
eriskummallinen hiljaisuus, hautova, uhkaava äänettömyys, joka sai
hänestä tuntumaan kuin kaikki näkymättömät ja uhkaavat voimat
odottaisivat vain aikaansa, odottaisivat kunnes hän varmasti olisi
niiden vallassa, ennenkuin ne ilmaisisivat itsensä.

Yksin karjataloakin näytti tuo uhkaava, uinaileva hiljaisuus

ympäröivän. Kaikki äänet, sikäli kuin niitä kuuli, kuulostivat teräviltä,
repiviltä ja järkyttäviltä. Kun joku liikkui päärakennuksessa, kuului
ääni selvästi ulkopuolelle. Jos joku puhui, sai ääni sellaisen kaiun,
että hän hätkähti sitä. Jos hevonen hirnahti puolen mailin päässä
laitumella, kuului se aivan kuin lähimmän nurkan takaa.

Betty ja kiinalainen kokki olivat ainoat, jotka hänen kanssaan

asuivat päärakennuksessa. Mr Lawson ja Bettyn äiti olivat
matkustaneet Itään kesänviettoon. Mrs Lawsonin terveys vaati
näyttämön vaihdosta.

Josephine oli nähnyt paljonkin lehmäpaimenia. Asumukset ja

ruokailuhuoneet sijaitsivat jonkun matkaa päärakennuksesta. Ne
olivat ryhmässä pienellä tasaisella kentällä lähellä suurta aitausta,
joka sulki sisäänsä osan pientä ja matalaa puroa. Ja Josephine oli
huomannut, että rakennusten lähistöllä aina liikkui lehmäpaimenia.

Mutta kertaakaan ei hän ollut ollut kyllin lähellä heitä, voidakseen

päättää millaista väkeä he oikeastaan olivat. Hän otaksui, että he
olivat samanlaisia kuin ne, jotka hän oli nähnyt silloin kun hän pelasti
hevosvarkaan ja hän vakuutti itselleen, ettei hän välittänytkään
päästä heitä lähemmä.

Hän näki heidän ratsastavan kotiin, riisuvan hevosensa ja

laskevan ne aitaukseen. Hän näki heidän pesevän kasvonsa
tinaisessa pesuastiassa, joka oli ruokailuhuoneen ulkoseinällä. Hän
kuuli heidän äänensä soinnun, kuuli naurua ja joskus kirouksia. Hän
ihmetteli tiesivätkö he, että heidän kirouksensa saattoivat kuulua ja
päätteli nopeasti, että jos he olivat samaa lajia kuin ne, jotka hän oli
nähnyt matkallaan Willetiin, niin eivät ne siitä välittä.

Hän ei ollut puhunut Bettylle mitään elämyksistään

mustatukkaisen miehen kanssa, sillä hänestä tuntui vastenmieliseltä
kertoa Bettylle näyttelemäänsä osaa, joka järkyttäisi hänen
ystävänsä ennestään saaman vaikutuksen hänen tyynestä
itsensähillinnästään, jota Betty niin suuressa määrin oli ihaillut.
Myöskin pelkäsi hän, että Bettyn kerkeä huomiokyky keksisi hänen
edesottamisessaan vähemmän sankarillista aatteen ajamista, kuin
luonnollisen ihmisen vaistomaista halua saada ajetuksi oma
tahtonsa läpi. Bettyllä oli rauhallisen tutkiva silmä ja hänellä oli
tapana puhua asiansa siinä määrin suoraan, että se usein teki
Josephinen levottomaksi.

Sadan viidenkymmenen mailin ajon kestäessä Willetiin ei

Josephine ollut nähnyt vapauttamaansa vankia. Hän ei ollut
välittänyt puhutella häntä, sillä tämä ei vähimmässäkään määrässä
ollut kiinnittänyt hänen mieltään, paitsi siinä, että tyttö tahtoi estää
mustatukkaisen miehen hirttämästä häntä.

Mutta tänä aamuna ajatteli Josephine häntä ja tuota

mustatukkaista miestä — miltä viimemainittu oli näyttänyt istuessaan
tuona päivänä kivellään, silmäillen tarkalla, varmalla ja ivallisella
katseellaan matkustajia. Hän oli sinä päivänä tuntenut tuon miehen
taistelunhaluisen luonteen, hänen taipumattomuutensa, hänen
kylmän, tyynen itsetuntonsa. Hän oli näyttänyt niin varmalta
itsestään, hän oli niin täydelleen unohtanut sen tosiasian, että
muillakin kuin hänellä itsellään saattoi olla vakaumuksia ja
päättäväisyyttä, yhtä varmaa ja lujaa kuin hänenkin. Siinä syy miksi
Josephine häntä vihasi.

Hän katseli mietteissään pohjoiseen, mielessään juna,

lehmäpaimenet ja mustatukkainen mies, kun hän huomasi jonkun
läheisyydessään ja katsahtaessaan taakseen, näki Betty Lawsonin
aivan vieressään. Hän oli siinä määrin syventynyt muistoihin, ettei
hän ensinkään ollut huomannut Bettyn tuloa. Hän punastui
huomatessaan kuinka paljon aikaa hän oli tuhlannut mustatukkaisen
miehen muistelemiseen.

"Yhä vain seisot katselemassa näköaloja, Jo. Sinä näyt tekevän

sitä aika paljon. Ellen tuntisi sinua niin hyvin, luulisinpä, että odotat
jotakin tulevaksi!"

Bettyn ääni soi hieman kiusoittelevalta. Mutta hänen kirkkaissa

ruskeissa silmissään kuvastui huolestumista ja miettiväisyyttä. Täytyi
haudata ajatuksensa syvälle, jottei Bettyn tutkiva katse niitä keksisi.

Betty oli elämänhaluinen tyttö. Elämän ilmiöt kiinnittivät syvästi

hänen mieltään. Hänen päänsä asento ja voimakkaat hartiansa
uhkuivat eloa, intoa, suoruutta ja terveyttä.

"Sinä olet istunut liian paljon sisällä tänne tultuasi, Jo", sanoi hän,
katsoen tutkivasti ystäväänsä. "Sinä olet katsellut tätä maata liian
paljon akkunasta, mutta et kylliksi satulasta. Nyt sinä lähdet
ratsastamaan kanssani."

"En ole eläessäni ratsastanut!" selitti Josephine.

"Sinun on sitten alettava nyt. Olen antanut erään miehistä

satuloida Chesterfieldin sinua varten. Se on siivoluontoinen eläin. Se
ei ole tehnyt pukin hyppyjä sen koommin kuin se pääsi Noakin
arkista. Se pitää naisista ja eritotenkin Idästä tulleista. Se on pitävä
sinusta tavallista enemmän, sillä se on pian huomaava sinussa
samaa synnynnäistä lempeyttä, jota siinä itsessäänkin on. Tule pois,
Jo!" houkutteli hän.
 Josephine nousi hieman epävarmana, Bettyn raikkaan
leikillisyyden taivuttamana. Hänelle ei jäänytkään tilaisuutta
epäröimiseen, sillä niinpian kuin hän nousi jaloilleen, otti Betty häntä
hartioista, pyöräytti hänet ympäri ja työnsi seurusteluhuoneen
avonaisesta ovesta sisään.

"Pane huonoimmat vaatteet yllesi", nauroi Betty. "Nyt ei

ratsastetakaan jokipuistossa, tiedä se, ja jos tapaamme jonkun, niin
on se sattuma tai ihme. Joudu nyt vaan. Me ratsastamme Mrs
Whitmanin luo. Sinne on ainoastaan kymmenen mailia. Mrs Whitman
on toipilas."

"Minä luulin, ettei täällä olisi ketään muita — — —"

"Sinä luulit varmaankin, että me elämme yksinämme paratiisin

laaksossa. Eipä niinkään. Täällähän on Ben Whitman, joka on
kerrassaan filosoofi tavallaan, ja Satan Lattimer, suuri raakalainen,
jonka nimi sopii hänelle kuin kinnas käteen, sekä puolen tusinaa
muita sakilaisia, jotka ovat asettuneet tänne viime vuoden aikana.
He — nimittäin sakilaiset, — asustavat alangon laidassa ja he eivät
merkitse mitään paitsi silloin kun meiltä häviää karjaa."

"Satan Lattimer!" sanoi Josephine, pysähtyen oven luo ja katsoen

tutkivasti Bettyä kasvoihin. "Nimi viittaa — —"

"Se kuvaa häntä täydellisesti", sanoi Betty, vetäen huuliaan

tiukemmalle. "Hän on paholainen. Kaikki paha mitä tässä laaksossa
tapahtuu, on suunniteltu hänen kattonsa, alla. Hän on kaunis,
hirvittävän synkän kaunis. Hän on säälimätön, hymyilevä paholainen.
Jos hän olisi elänyt parisataa vuotta aikaisemmin olisi hän varmasti
ollut merirosvo. Mutta hän on mies, Jo, joka tuuma hänessä on
miestä. Hän eroaa muista miehistä kokonaan, hänessä on hallitsijaa.
Se on, hän hallitsee kaikkia muita miehiä, paitsi Ben Whitmania ja
'Teräs' Brannonia, isän karjatalon esimiestä. Hänen todellinen
nimensä ei ole 'Teräs' vaan Neal. Häntä ovat ruvenneet kutsumaan
'Teräkseksi' koska hän muistuttaa sitä metallia siiloin kun jokin
asettuu hänen tielleen. Muitakin miehiä tässä osassa maata on. Isäni
ja karjatalouteen kuuluvat miehet sekä muita miehiä Willetissa päin.

"Kukaan niistä ei kuitenkaan ole mitään erikoista, paitsi ehkä isä,

mutta hänkään ei ole enää niin nuori kuin hän kerran oli. Ben
Whitman, Satan Lattimer ja Teräs Brannon ovat tämän puolen
todelliset voimamiehet. Sinä olet tunteva sen heti kun heidät näet.
Niissä on jotakin, Satan Lattimerissäkin, joka panee huomaamaan,
että he ovat muista poikkeavia. Luulen, että se riippuu
perinnöllisyydestä ja kasvatuksesta. Tuntee, että he ovat isänsä
poikia, suorassa linjassa ilman mitään sivuhyppäyksiä tai
haarautumisia. En tiedä tarkalleen mitä tarkoitankaan, mutta olen
aina tuntenut kuin Whitman, Lattimer ja Brannon olisivat sellaisten
isien poikia, jotka ovat pystyneet johonkin. Ajattelen että Whitmanin
esi-isät ovat olleet metsästäjiä ja ansanlaatijoita, yksinäisyydessä
eläneitä miehiä, jotka tottuivat ajattelemaan syvästi, rauhassa koko
maailmalta.

"Lattimerin esi-isät olivat arvatenkin merirosvoja tai onnestaan

kerskuvia herrasmiehiä, kun taas Teräs Brannon on Boonien sukua.

"Mutta he ovat todellisia miehiä yhtäkaikki, kauniita, karaistuneita,

terästä ja tulta. Minä pidän heistä, Lattimeristäkin, vaikkakin tiedän,
ettei hän hetkeäkään epäröisi ryöstää naista vuoristoihin, jos hänelle
vain tarjoutuisi tilaisuus siihen."

"Mutta Betty!" sanoi Josephine ankarasti.

 "Sinä olet Idästä, Jo", tuli hymytön vastaus. "Me puhumme täällä
asiat halki, ilman mitään verukkeita." Hänen käytöksensä muuttui ja
hän puhui kuin isäntä talossa.

"Tule nyt. Laita itsesi valmiiksi. Me tuhlaamme täällä vain aikaa."

Josephine oli rakastanut Bettyä juuri hänen suorasukaisuutensa
vuoksi, jota monet hänen koulutyttöystävistään olivat olleet
paheksuvinaan.

Hän ja Betty olivat olleet hyvin läheisiä ystäviä.

Josephine oli pitänyt Bettyä voimakkaasti, melkein sotilaallisen

ankarasti siveellisenä, vaikkei hänessä silti ollut mitään turhan
kainoa. Hän oli rehellinen ja suora puheissaan ja töissään eikä
halunnut, että miehet juoksivat hänen jäljessään sekä oikaisi kyllin
selvin sanoin niitä, jotka siinä suhteessa rikkoivat. Kun aika tuli,
tahtoi hän itse tehdä valintansa, ehkäpä ilmoittaakin siitä
asianomaiselle. Huolimatta näistä hieman tavattomista luonteen
ominaisuuksistaan, oli hän hellä ja ystävällinen ja oli hänessä
naisellisuutta ja syvää todellista intohimoa hämmästyttävässä
määrässä. Josephine oli paljon ihmetellyt häntä ja nyt nousi hänessä
aavistus, että se, mitä hän oli pitänyt sotaisena vastahakoisuutena
Bettyssä, olikin ollut vain naamio, jonka taakse hänen oli täytynyt
asettua pitääkseen niitä sivistymättömiä miehiä loitolla, joitten
parissa hän oli pahoitettu elämään.

Josephinen valmistelut ratsastusretkeä varten olivat varsin

yksinkertaiset, sillä hän seurasi Bettyn neuvoa ja pukeutui
yksinkertaiseen puseroon ja hameeseen ja painoi runsastukkaiseen
päähänsä saman huopahatun, joka hänellä junamatkallakin oli ollut.
Hän pysähtyi hetkeksi tutkivasti peilin eteen. Huopahattu peitti hänen
hiuksensa kokonaan niin että hän peilissä näki poikamaisen, miltei
veitikkamaisen olennon.

Sitten meni hän kuistille vievää ovea kohti. Hän oli miltei perillä
kun hän näki ratsumiehen aivan aitauksen vieressä. Ratsastaja istui
poikkipäin satulassa heilutellen pitkiä sääriään. Hänen käsivartensa
olivat ristissä rinnalla ja hän hymyili Bettylle, joka seisoi lähellä
häntä.

Siinä oli Josephinen vihaama mustatukkainen mies.

Neljäs luku.

Josephinen ensimmäinen ajatus oli lähteä pakoon. Hän tunsi

hätääntyvänsä, häpeevänsä. Miten hän voitti pakoajatuksensa, ei
hän itsekään tiennyt. Ehkäpä Bettyn ääni pidätti häntä, sillä se kuului
hyvin selvästi:

"Ja sinä päästit hänet karkuun, oh Brannon", kuuli hän Bettyn

sanovan.

Bettyn äänessä oli pettymystä, se kuulosti miltei vihaiselta.

Mutta Josephine kuuli vain hänen sanojensa merkityksen. Ne

ilmaisivat
selvästi kaksi hämmästyttävää asiaa: että mustatukkainen mies oli
"Teräs" Brannon sekä että Betty oli tiennyt, että hän oli ajanut takaa
Les Artwelliä, hevosvarasta.
 "Artwell saa olla hyvin kiitollinen siitä, että tuo tyttö oli junassa",
sanoi Brannon.

Hänen äänensä oli kuivan leikkisä, ja vaikka Josephine ei

voinutkaan nähdä hänen kasvojaan, tunsi hän kuinka miehen huulet
vetäytyivät omituiseen, hienoon hymyynsä, jonka hän useamman
kuin yhden kerran oli nähnyt hänen istuessaan kivellään ja
katsellessaan matkustajia, jotka olivat ympäröineet hänet.

"Hän on kettu, kerrassaan", jatkoi Brannon kuivaan tapaansa "ja

hänellä on järkeä. Ja minä lisäisin siihen, että hän on sangen kaunis,
ellei se mahdollisesti aiheuttaisi luulemaan, että annoin sen kaiken
vaikuttaa itseeni. Niin ei kuitenkaan ollut asianlaita. Hän oli väitellyt
kanssani Artwellin vapauttamisesta ja minun piti juuri vakuuttaa
hänelle, ettei hän tiennyt mitä hän puhui, kun hän livahti näyttämöltä
ja kun juna lähti jatkamaan matkaansa, oli Artwell kadonnut
näkyvistäni.

"Joku oli katkaissut Artwellin siteet — arvatenkin tuo tyttö, niin

ainakin luulen. Joka tapauksessa Artwell ei ollut siinä missä hänen
piti olla. Olin varma siitä, että hän oli hypännyt junaan, joten ratsastin
sen perässä. Tyttö seisoi vaunun sillalla ja oli viimeiseen asti
päättänyt estää minua saavuttamasta sitä. Hän potki käsiäni kun
koetin ottaa kaiteesta kiinni ja saikin niistä irti hieman parkkia.

"En jatkanut takaa-ajoa pitemmälle, sillä maaperä alkoi käydä

vaikeaksi. Pelkäsin että hevoseni taittaisi jalkansa, ja sitä en toivoisi,
vaikka olisi kyseessä tusina hevosvarkaita."

"Mikä hänen tarkoituksensa sitten oli"? kysyi Betty.

 "No, ei kait muu kuin päästää vapauteen vankimme", nauroi
Brannon ilottomasti. "Hän puhui jotakin laista — nähtävästi ajatteli
hän, ettei meillä ollut oikeutta hirttää Artwelliä. Minä katsoin hänet
teräväpäiseksi naiseksi, joka on kehittänyt sangen pitkälle
periaatteitaan — nimittäin periaatetta ottaa sen mitä haluaa."

"Missä se tapahtui, Brannon?"

"Noin sataviisikymmentä mailia Willetistä itään. Olimme ajaneet

Artwelliä takaa kolme päivää ja saimme hänet kiinni pari mailia
rautatien pohjoispuolella. Aioimme käyttää lennätinpylvästä
hyväksemme, mutta emme tahtoneet lähettää Artwelliä korkeuksiin
valmistautumattomana. Hän näytti tarvitsevan sangen paljon
valmistelua. Annoimme hänelle aikaa ja leiriydyimme rautatien
varteen sekä asetimme vahdin. Luulenpa, että meidän olisi pitänyt
pitää hieman kiireempää, mutta sinähän tiedät kuinka asia on."

"Niin", Bettyn ääni oli matala. Josephine luuli huomaavansa siinä

jonkinlaista helpotusta ja oli sanomattoman kiitollinen. Näytti siltä
kuin olisi Betty, huolimatta ensi sanoissaan ilmenneestä
pettymyksestä ollut iloinen siitä, että Artwell oli päässyt livistämään.

Josephinen kasvot punoittivat häpeästä ja hämmingistä —

häpeästä sen vuoksi, että hän niin kauan oli jäänyt kuuntelemaan
keskustelua, johon hänellä ei ollut mitähän oikeutta, ja
hämmennyksestä sen vuoksi että hän tiesi, että hauen heti täytyi
ilmaista itsensä.

Mikään muu menettely ei olisi sopinut Bettyn kaltaiseen nähden.

Ja mitä kauemmin hän viivyttelisi, sitä syvemmäksi kasvaisi hänen
syyllisyydentuntonsa.