The Russian Revolution as Ideal and

Practice: Failures, Legacies, and the

Future of Revolution 1st ed. Edition
Thomas Telios
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/the-russian-revolution-as-ideal-and-practice-failures-l
egacies-and-the-future-of-revolution-1st-ed-edition-thomas-telios/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Hundred Years of the Russian Revolution: Its Legacies

in Perspective Anuradha Mitra Chenoy

https://ebookmass.com/product/hundred-years-of-the-russian-
revolution-its-legacies-in-perspective-anuradha-mitra-chenoy/

A Companion to the Russian Revolution 1st Edition

Edition Daniel Orlovsky

https://ebookmass.com/product/a-companion-to-the-russian-
revolution-1st-edition-edition-daniel-orlovsky/

Power and Possession in the Russian Revolution Anne

O'Donnell

https://ebookmass.com/product/power-and-possession-in-the-
russian-revolution-anne-odonnell/

The French Revolution Thomas Carlyle

https://ebookmass.com/product/the-french-revolution-thomas-
carlyle/
Politicizing Islam in Central Asia: From the Russian
Revolution to the Afghan and Syrian Jihads Kathleen
Collins

https://ebookmass.com/product/politicizing-islam-in-central-asia-
from-the-russian-revolution-to-the-afghan-and-syrian-jihads-
kathleen-collins/

Thomas Paine: Britain, America, and France in the Age

of Enlightenment and Revolution J. C. D. Clark

https://ebookmass.com/product/thomas-paine-britain-america-and-
france-in-the-age-of-enlightenment-and-revolution-j-c-d-clark/

Orthodox Christians and the Rights Revolution in

America. 1st Edition Roeber

https://ebookmass.com/product/orthodox-christians-and-the-rights-
revolution-in-america-1st-edition-roeber/

Women and the Politics of Resistance in the Iranian

Constitutional Revolution Maryam Dezhamkhooy

https://ebookmass.com/product/women-and-the-politics-of-
resistance-in-the-iranian-constitutional-revolution-maryam-
dezhamkhooy/

Nationalism as a Claim to a State: The Greek Revolution

of 1821 and the Formation of Modern Greece John Milios

https://ebookmass.com/product/nationalism-as-a-claim-to-a-state-
the-greek-revolution-of-1821-and-the-formation-of-modern-greece-
john-milios/
CRITICAL POLITICAL THEORY AND RADICAL PRACTICE

THE RUSSIAN
REVOLUTION
AS IDEAL AND
PRACTICE
Failures, Legacies, and
the Future of Revolution

Edited by
Thomas Telios, Dieter Thomä, and Ulrich Schmid
Critical Political Theory and Radical Practice

Series Editor
Stephen Eric Bronner
Department of Political Science
Rutgers University
New Brunswick, NJ, USA
The series introduces new authors, unorthodox themes, critical interpre-
tations of the classics and salient works by older and more established
thinkers. A new generation of academics is becoming engaged with
immanent critique, interdisciplinary work, actual political problems, and
more broadly the link between theory and practice. Each in this series
will, after his or her fashion, explore the ways in which political theory
can enrich our understanding of the arts and social sciences. Criminal
justice, psychology, sociology, theater and a host of other disciplines
come into play for a critical political theory. The series also opens new
avenues by engaging alternative traditions, animal rights, Islamic politics,
mass movements, sovereignty, and the institutional problems of power.
Critical Political Theory and Radical Practice thus fills an important
niche. Innovatively blending tradition and experimentation, this intellec-
tual enterprise with a political intent hopes to help reinvigorate what is
fast becoming a petrified field of study and to perhaps provide a bit of
inspiration for future scholars and activists.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/14938
 Thomas Telios · Dieter Thomä ·
Ulrich Schmid
Editors

The Russian
Revolution as Ideal
and Practice
Failures, Legacies, and the Future of Revolution
Editors
Thomas Telios Dieter Thomä
University of St. Gallen University of St. Gallen
St. Gallen, Switzerland St. Gallen, Switzerland

Ulrich Schmid
University of St. Gallen
St. Gallen, Switzerland

Critical Political Theory and Radical Practice

ISBN 978-3-030-14236-0 ISBN 978-3-030-14237-7 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-14237-7

Library of Congress Control Number: 2019933313

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2020

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights
of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction
on microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and
information in this book are believed to be true and accurate at the date of publication.
Neither the publisher nor the authors or the editors give a warranty, express or implied,
with respect to the material contained herein or for any errors or omissions that may have
been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published
maps and institutional affiliations.

Cover illustration: SPUTNIK/Alamy Stock Photo

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Contents

1 Preface 1
Thomas Telios, Dieter Thomä and Ulrich Schmid

Part I Reconsidering the Russian Revolution

2 Beyond the Horizon: The Russian Revolution Seen

from Afar 21
Karl Schlögel

3 Reenacting Revolution? Theater and Politics

of Repetition 35
Sylvia Sasse

4 Revolution in Sexual Ethics: Communism

and the “Sex Problem” 51
Enikő Darabos

5 Revolution and Salvation 67

Christian Schmidt

v
vi    Contents

6 Law, Absolute Will, and the “Withering of the State”:

Sovereignty at the Limits of Lenin’s “Dictatorship
of the Proletariat” 83
Naveen Kanalu

7 What Is Life Like After Revolution? Administration,

Habit, and Democracy in Lenin’s “The State and
Revolution”—and Beyond 101
Dieter Thomä

Part II Retelling the Russian Revolution

8 German and Jewish Conspiracies: The October

Revolution from the Perspective of the Italian Fascists
and the German National Socialists 129
Ulrich Schmid

9 A Narrative Theory for the October Revolution

(From Maugham to Benjamin and Back) 143
Tatjana Jukić

10 October and the Prospects for Revolution: The Views

of Arendt, Adorno, and Marcuse 165
Marie-Josée Lavallée

11 Memory Politics and the “Politics of Memory” 191

Tora Lane

12 Into Historical Limbo: The Legacy of the October

Revolution in Russia 207
Stephan Rindlisbacher

Part III Reenabling Revolution

13 The Concepts of Revolution 227

Geoffroy de Lagasnerie
 Contents    vii

14 The Possibility of the Revolution 243

Christoph Menke

15 Time Intensification in Revolutionary Dynamics 261

Donatella della Porta

16 Postscript: Communist Subjectivity and the Politics

of Collectiversalism 283
Thomas Telios
 Notes on Contributors

Enikő Darabos is Lecturer in Hungarian literature and literary the-

ory at the Eötvös Loránd University (ELTE, Hungary). She completed
her Ph.D. dissertation at the University of Szeged in Literary Studies
with an emphasis on critical and psychoanalytical theories. Her research
interests include contemporary Hungarian literature, critical theories,
gender studies and theories of the body. Being supported by the János
Bolyai Research Scholarship of the Hungarian Academy of Sciences,
she is currently working on the topic of corporeality in the narratives of
Péter Nádas. Recent publications: Body Metaphors in the Contemporary
Hungarian Literature (2017).
Geoffroy de Lagasnerie is Professor of Philosophy and Sociology at the
École Nationale Supérieure d’Arts de Paris-Cergy and the author of The
Art of Revolt. Snowden, Assange, Manning (Stanford, 2017) and Judge
and Punish. The Penal State on Trial (Stanford 2018). He is the co-au-
thor, with the writer Edouard Loui, of “Manifesto for an Intellectual
and Political Counteroffensive”, published in English by the Los Angeles
Review of Books.
Donatella della Porta is Professor of Political Science, Dean of the
Department of Political and Social Sciences at the Scuola Normale
Superiore in Florence, where she also leads the Center on Social
Movement Studies (Cosmos). Among the main topics of her research:
social movements, political violence, terrorism, corruption, the police
and protest policing. Recipient of prestigious awards and Honorary

ix
x    Notes on Contributors

Doctor of a series of universities, she is the author or editor of 90

books, 135 journal articles and 135 contributions in edited volumes.
Recent publications: Legacies and Memories in Movements (Oxford
University Press, 2018); Sessantotto. Passato e presente dell’anno ribelle
(Fertrinelli, 2018); Contentious moves (Palgrave 2017), Global Diffusion
of Protest (Amsterdam University Press, 2017), Late Neoliberalism and
its Discontents (Palgrave, 2017); Movement Parties in Times of Austerity
(Polity 2017), Where did the Revolution go? (Cambridge University Press,
2016); Social Movements in Times of Austerity (Polity 2015), etc.
Tatjana Jukić is Professor and Chair of English Literature in the
Department of English at the Faculty of Humanities and Social Sciences,
University of Zagreb. She also teaches in the doctoral programs of
Comparative Literature and of Croatian Language and Literature. In
addition to two books—Revolution and Melancholia. Limits of Literary
Memory (2011), and Liking, Dislike, Supervision. Literature and the
Visual in Victorian Britain (2002)—she has published articles on nine-
teenth- and twentieth-century literature, psychoanalysis, film and phi-
losophy. Jukić is currently completing a book provisionally titled The
Invention of Masochism.
Naveen Kanalu is Doctoral Candidate in History at the University of
California, Los Angeles. His research pertains to the legal and politi-
cal culture of the Mughal Empire in the second half of the seventeenth
century. Ancien élève of Ecole Normale Supérieure, Paris, he was
Attaché temporaire d’enseignement et de recherche at the Université
de Strasbourg. Last publications: “Darstellung matérialiste: le cinéma en
tant que perception non-intentionnelle du réel chez Walter Benjamin”
in Marc Berdet and Thomas Ebke, eds., Matérialisme anthropologique
et matérialisme de la rencontre (Berlin 2014), “Krishna Bharadwaj’s
‘Return to Classical Theory’: An Attempt towards an Archaeological
Reconstruction” European Journal of the History of Economic Thought
(2015).
Tora Lane is Lecturer in Aesthetics and Research leader at CBEES,
Södertörn University. She has a Ph.D. in Russian Literature and special-
izes in aesthetic issues of Russian Modernism and Soviet Literature. She
has published several articles on the poetry of Tsvetaeva, the prose of
Andrei Platonov. Last publications: Rendering the Sublime. A Reading of
the Fairy Tale Poem The Swain by Marina Cvetaeva (2009) (dissertation),
 Notes on Contributors    xi

Dis-orientations. Philosophy, Literature and the Lost Grounds of Modernity

(eds. with Marcia Sá Cavalcante Schuback, RLI 2014), Andrey Platonov:
The Forgotten Dream of the Revolution (Lexington Books, 2018).
Marie-Josée Lavallée specializes in the history of political thought and
political ideas from the nineteenth century to today. She teaches con-
temporary history at the Department of History of the Université de
Montréal, Québec, Canada. Her current research focuses on German
Émigrés thinkers from the 1920s to the 1970s, including those of the
first generation of the Frankfurt School. Last publications: Last publi-
cations: Lire Platon avec Hannah Arendt: politique, totalitarisme, pensée
(Montréal, Presses de l’Université de Montréal, 2017), “Le miracle de la
polis athénienne démocratique chez Hannah Arendt et Eric Voegelin”,
in: Reflets modernes de la démocratie athénienne, edited by J.-M.
Narbonne, and J. Boulad-Ayoub, (Québec, 2017).
Christoph Menke is Professor of Practical Philosophy (with a special focus
on legal philosophy and political philosophy) at the Goethe-University,
Frankfurt/M., Germany. He has taught in Konstanz (1988–1991),
Berlin (1991–1997), at the New School for Social Research in New York
(1997–1999) and Potsdam (1999–2009). He has held fellowships at the
Free University, Berlin, the Universidad Nacional Autónoma de México in
Mexico City, the Columbia University and the Max Weber-Kolleg, Erfurt.
His philosophy focuses on topics of political and legal philosophy, theo-
ries of subjectivity, ethics and aesthetics. Book publications in English: The
Sovereignty of Art. Aesthetic Negativity after Adorno and Derrida, MIT
Press 1998; Reflections of Equality, Stanford UP 2006; Tragic Play. Tragedy.
Irony and Theater from Sophocles to Beckett, Columbia UP 2009; Force. A
Fundamental Concept of Aesthetic Anthropology, Fordham UP 2012; Law
and Violence. Christoph Menke in Dialogue, Manchester UP 2018.
Stephan Rindlisbacher has acquired a mobility grant from the Swiss
National Science Foundation and is currently working at the University
of Wisconsin-Madison. Prior to this, he worked as teaching assistant at
the Historical Department of the University of Bern. He wrote his Ph.D.
on the pre-revolutionary Russian radical movement, focusing on the
biographies of two women: Vera Zasulich and Vera Figner. He studied
modern history, Slavic as well as Islamic studies. He was educated across
the European continent at the Universities of Bern, Zagreb and the State
University of St. Petersburg.
xii    Notes on Contributors

Sylvia Sasse is Professor for Slavic Literature Studies at the University of

Zurich, co-founder of the ZKK (Center for Arts and Cultural Theories)
and co-publisher of “Geschichte der Gegenwart”. She is the project
leader of the ERC-Project “Performance Art in Eastern Europe 1950–
1990. History and Theory” (performanceart.info) and is working on a
monograph on “Subversive Affirmation. Critique of Critique revisited”.
Recently she published together with Inke Arns and Igor Chubarov the
book “Nikolai Evreinov & others, The Storming of the Winter Palace,
Zurich:diaphanes 2017 and curated the exhibition “The Storming of the
Winter Palace: Forensics of an Image” in Dortmund, Zurich, and Łodz.
Karl Schlögel is Professor Emeritus, Historian and Writer and held the
Chair of Eastern European History at the European University Viadrina,
Frankfurt/Oder. Currently he is visiting scholar at the Getty Research
Centre, Los Angeles (2018/2019) where he is working on a biogra-
phy of the Volga river. His research topics include Russian and Soviet
modernity, urban history in East Central Europe, Russian diaspora and
history of forced migration in Eastern Europe, and the theoretical ques-
tions of historiography (the spatial dimension of history, narratives of
simultaneity). His books include: Petersburg 1909–1921. Laboratorium
der Moderne (1998/2003), To Read Time in Space (2006), Moscow 1937
(2012), Das sowjetische Jahrhundert. Archäologie einer untergegangenen
Welt (2017, English edition forthcoming), Das russische Berlin (new
enlarged edition forthcoming in 2019).
Ulrich Schmid is Professor of Russian Studies at the University of St.
Gallen. His research interests include nationalism, popular culture and
the media in Eastern Europe. He studied German and Slavic literature
at the Universities of Zürich, Heidelberg, and Leningrad. He held aca-
demic positions in Basel, Bern, Bochum and was visiting researcher
in Harvard and in Oslo. Publications: De profundis. The Failure of the
Russian Revolution (2017), Technologies of the Soul. The Production of
Truth in Contemporary Russian Culture (2015), Sword, Eagle and Cross.
The Aesthetics of the Nationalist Discourse in Interwar Poland (2013),
Tolstoi as a Theological Thinker and a Critic of the Church (2013, with
Martin George, Jens Herlth, Christian Münch), Lev Tolstoi (2010) etc.
Christian Schmidt is Privatdozent in philosophy at Leipzig University
and member of the Saxonian Academy of Sciences and Humanities
in Leipzig (Young Forum). He led a research group at the Saxonian
 Notes on Contributors    xiii

Academy from 2006 to 2008 and was Dilthey-Fellow of the Volkswagen

Foundation from 2009 to 2015. He was habilitated in philosophy at
Leipzig University in 2016 with a thesis on “Problems of Autonomy.” In
the academic years 2015/16 and 2016/17 he replaced chairs for Social
and Practical Philosophy in Frankfurt and Leipzig. His most recent book
is a German introduction to Karl Marx (Junius 2018).
Thomas Telios is Lecturer of Philosophy at the University of St.
Gallen, Switzerland. His research interests encompass a wide range
of topics in social and political philosophy (theories of subjectivity,
theories of individual and collective agency, Queer-Marxism, theo-
ries of community, the Critical Theory of the Frankfurt School, New
Materialisms, Critical Theory of Law etc.). His monography on the col-
lective agency of the decentred subjectivity is to appear shortly as Das
Subjekt als Gemeinwesen. Zur sozial-ontologischen Konstitution kollekti-
ver Handlungsfähigkeit (2018). Recent publications: “Putting Oneself
Out There. The “Selfie” and the Alter-Rithmic Transformations of
Subjectivity” (with Jörg Metelmann - 2018), “Kollektivitäten im
Zwiestreit: Verheißungen, Ambivalenzen und Fallstricke” (co-edited -
2018), “Collectivity as Critical Model: Pace Adorno?“, in: Zeitschrift für
Kultur- und Kollektivwissenschaft, Vol. 4, Nr. 1/2018.
Dieter Thomä is Professor of Philosophy at the University of St. Gallen,
Switzerland. His research interests are in social and political philosophy,
ethics, aesthetics, and phenomenology. He has held fellowships at the Getty
Research Institute in Los Angeles (2002–2003), the Wissenschaftskolleg
zu Berlin (2009–2010) and the Institute for Advanced Study in
Princeton (2018–2019). He was a visiting professor at the University of
California at Davis and at Brown University, Providence. Recent publica-
tions: Troublemakers: A Philosophy of Puer Robustus (Polity Press 2019),
Transparency, Society and Subjectivity: Critical Perspectives (co-editor with
Emmanuel Alloa, Palgrave Macmillan 2018).
 List of Figures

Fig. 3.1 The famous photo of the storming, presumably in original

form. The directors’ command tower and the spectators
on the right can still be seen. But even this photo is not
of the storming itself, but rather—given the time of
day—of a rehearsal (Original from the book Geist und
Gesicht des Bolschewismus [1926] by the American
sociologist René Fülöp-Miller [1891–1963].
René Fülöp-Miller, Geist und Gesicht des Bolschewismus,
Zurich, Leipzig, Vienna, 1926, table 121) 45
Fig. 3.2 The retouched image (Original from State Central
Museum of Contemporary History of Russia, where
it is archived as “a photograph of the storming
of the Winter Palace on October 25, 1917.” State Central
Museum of Contemporary History of Russia, 36864/20) 46
Fig. 12.1 The commemoration of the 1941 Parade on November 7,
2016 on Red Square (photograph has been taken by
the author of this article) 212
Fig. 12.2 The commemoration ceremony of the Communist Party
of the Russian Federation on November 7, 2016
on Theatre Square (photograph has been taken by
the author of this article) 213

xv
 CHAPTER 1

Preface

Thomas Telios, Dieter Thomä and Ulrich Schmid

It was the Russian artist and writer Julia Kissina who—during a public
discussion that took place at the Literaturhaus in Zurich in October
2017—expressed what would become the Leitmotif of this volume.
When asked to give an account of why the Russian Revolution keeps
inspiring her nowadays, she gave the following instinctive and unabashed
utterance: “Because we are all children of the French and the Russian
Revolution. Everything that we now have in our culture, the way we
behave, the way our societies function, the values that we all share,
are the products of both the French and the Russian Revolution, the
products of this last successful revolution that the Russian Revolution
was.” Officially, the revolutionary events that took place in Russia were

T. Telios (*) · D. Thomä

University of St. Gallen, St. Gallen, Switzerland
e-mail: thomas.telios@unisg.ch
D. Thomä
e-mail: dieter.thomae@unisg.ch
U. Schmid
University of St. Gallen, St. Gallen, Switzerland
e-mail: ulrich.schmid@unisg.ch

© The Author(s) 2020 1

T. Telios et al. (eds.), The Russian Revolution as Ideal
and Practice, Critical Political Theory and Radical Practice,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-14237-7_1
2 T. TELIOS ET AL.

declared accomplished after the mythologized storming of the Winter

Palace at 2.10 a.m. on Thursday, October 25, 1917, as the mantle clock
in the Hermitage’s “White Dining Room” indicates to this day. Yet, due
to the global changes these events set in motion, the Russian Revolution
continues to loom large in intellectual debates one hundred years later.
This book is about this dialectic: the dialectic that unfolds necessarily
amidst the ideal of a revolution, its practical realization and how it keeps
living through the events, struggles, theories, and effects it prompted; a
dialectic that is inherent not only in the Russian Revolution but in every
revolutionary process. By taking the Russian Revolution as the prime
example of revolutionary processes, the articles of this volume attempt to
acknowledge the legacy of the Russian Revolution, come to terms with
its failures and sketch the future of revolutionary thinking and practice in
its aftermath.
The different names that were attributed throughout the years to
the Russian Revolution bear witness to the different contours that it
acquired and help us to better understand the multiperspectivism that
accompanies all revolutionary moments. This diversity is indicative not
only of the aspirations that the Russian Revolution brought about. It
is also indicative of the impact that the different moments and phases
the Russian Revolution as a process of events comprise of had on its
opponents both in its country of origin and—more importantly—on
a global scale. Seen this way and whether in the form of the October
Revolution, or in the form of the more bureaucratic Great October
Socialist Revolution (as this event was recorded in the Soviet liter-
ature), or in the form of the more common Bolshevik Revolution, or
the October Uprising, or the Bolshevik Coup, the Russian Revolution
remained the proof stone of every revolutionary event and the measure
par excellence for generations of perspective revolutionaries all over the
world in the years that followed it. Its failures were instrumentalized as
furnishing proof of the insufficiency of any attempted revolution and
became the knock-out argument against the ideal of change through
revolution in general. Its successes were hailed as the self-evidence
of revolutionary tactics and as the confirmation of why it is worthy to
go against established regimes and ways of thinking. At the same time
though, the Russian Revolution’s both successes and failures resulted to
the Russian Revolution becoming every revolution’s sword of Damocles.
Henceforth, every subsequent revolution would have to measure itself
with it, finding itself always either deficient or already one step ahead.
 1 PREFACE 3

Caught between imitation, optimization, continuation, or rejection,

Lenin’s Bolsheviks became the scapegoat, the ground and the projection
screen that legitimized mistakes, suppression, and interventionism, just
as they instigated utopias, hopes, and political change that dominate the
political stage until today.
The ambivalence concerning the reception and legacy of the Russian
Revolution could not be made more palpable than in the different com-
memorations that took place or were deafeningly absent on the event’s
centennial anniversary. Unlike the broadly celebrated commemorations
to, for example, Karl Marx’s 200th birthday or the 50th anniversary of
May ’68, the events dedicated—no matter how favorably—to the cen-
tennial of the Russian Revolution could be counted on one hand.
Though Marx, as the father of modern critique, and May ’68, as the
umbrella movement that irreversibly changed everyday life, apparently
receive the well-deserved unconditional support for their pivotal histor-
ical role, a lacuna is to be observed concerning the Russian Revolution;
a lacuna pertaining to the ongoing discomfort of how to address it as
an event. Seen this way, it is not just an epistemological gap which is at
play here and which forces us to question how we should observe past
historical facts, events, or narratives. It is also a matter of self-realization
that the events we choose to shed light upon, revisit, and commemo-
rate, come back to us by making us aware of our own socio-political and
ideological shifts. From this perspective and in a move that turns the
tables, the absence of the Russian revolution from the agendas of uni-
versities, galleries, city celebrations, blogs etc. is not to be considered
solely as proof of the withering away or always inexistent role of the
Russian Revolution. Rather, this absence ought to be regarded, as Karl
Schlögel in an apologetic and very personal outcry points out directly
at the beginning of this volume, as the missing proof of our own grow-
ing disinterest to engage in passionate controversies. To be sure, it is not
just us, the ones supposedly living in the revolution’s aftermath, who
see ourselves confronted with such an excruciating question. What the
Russian Revolution really was, is a question with which even its protag-
onists just a couple of years after its accomplishment were concerned,
since the very legitimization of the revolution depended on answering
this question. Given that what really happened and what was thought
to have happened was not necessarily in accordance with one another,
the revolution, as it supposedly had happened, had to be restaged or—as
Sylvia Sasse also in this volume argues—reenacted. Only then could the
4 T. TELIOS ET AL.

Revolution forfeit its contingent characteristics, invest in its post facto

uniqueness, present itself as the realization of avant-gardist theories and
claim its true and designated role: to be(come) the deliberate and not
coincidental beginning of a new world inhabited by a new (Hu)man. As
ambiguous, problematic, instrumental, ideological, authoritarian, and
manipulative as such reenactment(s) might be, for generations of rev-
olutionaries in Russia and abroad it was not the reenacted but, on the
contrary, the need for reenactment that was a myth. For what they, the
ones living in the revolution or the ones awaiting or preparing the next
one, already experienced was not a myth that had to be transformed to
reality, but a previously unknown reality. Whether this new reality took
on the form of finally belonging somewhere, of being able to experi-
ence each one’s sexuality, of feeling awake for the first time, or of free-
dom and equality as deliverance from domination and exploitation (as
authors of this volume argue), the Russian revolution was not a scission
that needed to be legitimized. On the contrary, its discrediting was part
of a propaganda that needed to be successfully substantiated; a propa-
ganda which became reality when taking into account the subsequent
juridicization or habitualization of the revolution as the Soviet state. As
such, as the disenchantment of a propaganda being none anymore, the
Russian Revolution needed to be eradicated from collective memory and
outcasted to a historical limbo from where it could not endanger political
history anymore. The difficult situation in which contemporary Russia
found itself in regard to the commemoration of this event illustrates the
tragicity concerning the reception of (not only) the Russian Revolution.
Given the last considerations, it would appear reasonable—when
attempting to retell or reconsider the Russian Revolution—to try to
do it in a collective manner. After all, the Russian Revolution, like any
revolution, was a collective event. Unlike any other revolution before
it, the Russian Revolution developed and broadened the notion of the
collective, brought new collectives to light, granted them with right(s),
and epitomized collectives, collective action and collective processes as
the sole core element and touchstone of (any) revolution. Nevertheless,
there is a character to which a paramount role in the course of those
events has always been accorded to; a character, who is apparent in
every attempt to reconstruct the Russian Revolution or to think of any
future ones. This person is none other than Vladimir Ilyich Ulyanov, bet-
ter known as Lenin, a person that, just like the revolution he helped to
accomplish, still plays a determining role when theorizing the events that
 1 PREFACE 5

he set in motion. Seen this way, it is not surprising that a series of arti-
cles in this volume occupy themselves with him, his deeds, his writings,
his role in the course that the revolution took, his influence during his
absolute reign, the debates concerning his success, the role he played in
forging the Marxism-Leninism doctrine, and, last but not least, how this
doctrine was shaped to find the next revolutions and how Lenin, as the
revolutionary person par excellence, influenced any later understanding
of what a charismatic figure is. In the articles of this volume, Lenin may
appear as the main interlocutor of radical feminists trying to implement
communist sexual ethics as opposed to a conservative bourgeois moral-
ity; as though he brought the law to its conceptual limits by instituting
the state as a collective form, thereby rupturing the individualist foun-
dations of conventional bourgeois law; or as having cast an everlasting
shadow over generations of critical thinking from the Frankfurt School
to Hannah Arendt who fought ardently to keep the revolutionary uto-
pia alive. At the same time though, Lenin is held responsible for putting
an end to any discussion concerning how the revolution could be alter-
natively founded; for betraying the revolution he completed by putting
it to sleep; for being so paradoxically optimistic so as to become almost
blind concerning authoritarian power structures that congealed the rev-
olution back to what it was supposed to abolish; for universalizing the
proletariat and thus undermining its diverse-collectivist revolutionary
potential: last but not least, for functioning contra eo as the necessary
and missing inspiration for fascists and national-socialists to achieve their
goals.
Given the ambivalences observed not only during the actual course of
events, but also in its reception, its commemoration and, in the legacy of
its leading figure, it would not be farfetched to argue that a gravestone
lays heavy over the revolution and the bodies of the revolutionaries bur-
ied with it. Did the secret discussions between Lenin and the Left Socialist
Revolutionaries during the ten days that shook the world and that would
later lead to revoking the peasants’ Nakaz in the context of the New
Economic Policy already lay the gravestone of the revolution? Or did the
death of the revolution occur later? Or is rather Trotzki responsible for
the revolution’s entombment as soon as he ordered Mikhail Tukhachevsky
to attack the sailors in Kronstadt on the 5th of March 1921? Were the
remnants of the party structure responsible for embalming the already
dead revolution when they stood by Stalin during the 1937–1938
trials? Or did Stalin kill the revolution on the 7th of March 1934,
6 T. TELIOS ET AL.

when he allowed for Art 121 to be added to the criminal code for the
entire Soviet Union that recriminalized and prohibited (male) homo-
sexuality with up to five years of hard labor in prison? Was the Decree
of the Presidium of the USSR Supreme Council of 11.23.1955 on the abo-
lition of the prohibition of abortion that was revoking Stalin’s 1936 law
banning the right to abortion that the Bolsheviks had legalized for the
first time worldwide in October 1920 with their Decree on Women’s
Healthcare a revival of the revolutionary process or the awakening of
a zombie that was to die again and again a few months later when by
02:00 on October 24, 1956 and under the command of Georgy Zhukov
Soviet tanks entered Budapest? Or were—to stay in Soviet Union’s inter-
ventions—Budapest, Prague and Warsaw further gravestones of a revo-
lution that continued to be revived in Cuba, Angola, South Africa, the
Middle East, etc.? The list could be continued ad infinitum, yet maybe
the sheer facts are not necessarily the best or only place to look for the
results or consequences of a revolution—especially considering how
susceptible the facts are to instrumentalized interpretation and politi-
cal manipulation. Philosophical contemplation, theoretical differenti-
ation, political-engaged thinking are also loci of revolutionary practices,
processes, and action. The revolt against the metaphysically dominated
nineteenth century; the insurgency of contingency against prescribed tel-
eology and quietist messianism; the dialectization of theory and ­practice
against the primacy of either theoretical contemplation or practical deci-
sionism; the upheaval of immanence against transcendence; the uprising
of new subjects like the working class, the women, the people of color,
the (de-, post-)colonialized, the LGBTQA+, or the antihuman actants;
the abolishment of the integral and sovereign (supra-)individual agent
as a motor of history; the demolition of the “revolution or transforma-
tion” dualism; the realization that different forms of revolution are to
be accepted alongside the most conventional and traditional forms of a
sudden and violent rupture since the form a revolution has to acquire
depends at the end on what has to be revolutionized; the visibilization
of the invisible, the misrepresented, the underrepresented; the incorpo-
ration of the global and the supplementation of the individual with the
global etc.; all these developments in theory are forms of revolution and
were set in motion exactly thanks to the ambivalences and the failures
of the revolutionary thinking that was put into action in St. Petersburg
and was monumentalized and domesticated as Leningrad. Furthermore,
when nowadays “Leningrad” is conjured neither the Russian, nor the
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Lääkärin
uskonto
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Lääkärin uskonto

Author: Sir Thomas Browne

Release date: September 23, 2023 [eBook #71705]

Language: Finnish

Original publication: Hämeenlinnassa: Arvi A. Karisto, 1921

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LÄÄKÄRIN

USKONTO ***
LÄÄKÄRIN USKONTO

(Religio medici)

Kirj.

SIR THOMAS BROWNE

Kariston klassillinen kirjasto 15

Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1921.

Esipuhe.

Edustavaksi suunniteltua klassillisen kirjallisuuden

käännösvalikoimaa toimitettaessa ilmenee käytännössä piankin
välttämättömäksi noudattaa ohjeena parin ranskalaisen
kirjallisuushistorioitsijan lausumaa periaatetta. »Ylimalkaan voi
sanoa», huomauttaa Louis de Loménie, »että kielestä toiseen,
kansalta toiselle siirrettäessä on otettava hyvin suuressa määrin
lukuun kirjailijan asema hänen kotimaassansa, jos mielii välttää
harha-arviointia. Jokainen ulkomaalainen, joka tahtoo nojautua vain
omaan käsitykseensä, johtuu helposti oikkuihin. Kukaan ei ole
tietämätön siitä, että La Fontainen ansiokkuus tehoaa muukalaiseen
vähän; epäilemme tokko Bossuetia kovinkaan innokkaasti ihaillaan
meidän rajojemme ulkopuolella; mitä Molièreen tulee, niin hän on
[Saksassa] saanut varsin vähän puolta: asettihan Schlegel hänet
muitta mutkitta Scriben alapuolelle; Goethen mielestä du Bartas oli
omassa maassaan väärintunnettu suuri runoilija, ja vakuutetaanpa
olevan saksalaisia, jotka pitävät herra Capefigueta ranskalaisena
Tacituksena. Juuri Goethen erehtyminen du Bartasista sai Sainte-
Beuven huomauttamaan perin järkevästi, arvostellessaan
muukalaisen pätevyyttä: 'Runoilijain ja kirjailijain aseman
määräämisessä on kukin kansa omiensa etumainen arvostelija.'»

Kaikki käännökset, tunnollisimmat ja luontevammatkin, menettävät

alkuperäisen tehoa kahdesta auttamattomasta syystä: ne eivät
kykene tuomaan mukanansa koko sitä henkistä ilmapiiriä, jossa
alkuperäinen teos on syntynyt ajanhengen ja kansallisluonteen
vaikutuksen alaisena, ja kielten vajava keskinäinen vastaavaisuus
ehkäisee saamasta käännöksessä kunnollisesti esille alkutekstin
kenties juuri sellaisenaan tärkeätä esitystapaa, etenkin milloin tämä
huomattavammin perustuu asianomaisen kielen erikoisuuksiin.
Kumpainenkin haitta saattaa johonkin kuuluisaan teokseen nähden
ilmetä niin suureksi, että kääntäminen ei enää ollenkaan vastaisi
tarkoitustaan, ja samoista syistä ovat monet vanhat hengentuotteet
menettäneet asemaansa kotimaassakin, käyden jälkipolville vieraiksi
ja vaikeatajuisiksi, olojen muuttumisen ja kielen ainaisen kehityksen
takia. Mutta näiden käytännöllisten esteiden rajoissa lienee
klassillisen käännössarjan esitettävä puolueettomasti, mitä kukin
maailmankirjallisuuden huomattava vaihe on luonut suurinta sen
kansallisuuden sukupolvien vakiintuneessa arvostelussa, jolle ne
ovat olleet läheisimmät.

Yleensähän sellaiset tuotteet tosin ovatkin tulleet kaikkien

varsinaisten sivistyskansojen tai koko ihmiskunnankin yhteiseksi
omaisuudeksi, mutta kun esim. Euroopan nuorimman sivistysmaan
johtava arvostelu katsoo Ciceron liian vähäpätöiseksi esitellä
laajassa klassillisessa valikoimassa, käy yhäti tarpeellisemmaksi
karttaa tällaisen sarjan suunnittelussa yksilöllisen
uudestaanarvioimisen oikukasta polkua, jota jokainen viitoittelisi eri
tavoin, ja pitää sarjan tarkoituksena olevan näyttää, mitä
yleismaailmallinen sivistys todella esittää edustavimpina lähteinään,
tapahtuipa se suuremmalla tai vähäisemmällä oikeutuksella.

Sir Thomas Brownen nyt suomenkielisenä ilmestyvä pääteos on

niitä maailmankirjallisuuden merkittäviä tuotteita, jotka
edellämainituista kahdesta syystä eivät ole päässeet sulautumaan
ihmiskunnan yleiseen sivistyselämään. Englannin uskonnollinen
kehitys on tapahtunut melkoisesti erillään mannermaan hengellisistä
virtauksista, ja Lääkärin uskonto kuuluu siinä erityiseen vaiheeseen,
puritaanisuuden nousukauteen, esittäen tähän
suvaitsemattomuuteen verraten varsin vapaata ajattelua, joka antoi
teokselle suuren alkuvauhtinsa. Toisekseen sen esitystapa vastaa
nykyisen englanninkielen vanhempaa kehitysjaksoa, jolloin
englantilainen proosatyyli ei ollut latinankielen vastapäättyneen
valtakauden jälkeen vielä muodostunut selkeäksi ja taipuisaksi,
oikeinkirjoitus oli epävakainen ja sanavarasto nykyiseen verraten
suuresti toisenlainen sekä latinalla ja kreikalla vahvasti höystetty.

Kuitenkin on uskonnollisen lääkärin ja mietiskelijän teos — 1600-

luvun alkupuoliskon huomattavin englanninkielinen suorasanainen
julkaisu — yhä edelleen kaikkein etumaisia koko anglosaksilaisen
maailman sivistyselämässä, kuuluen Englannin ja Yhdysvaltain
suppeimpiinkin klassillisiin valikoimiin niinkuin useat muut
vuosisatojen pyhittämät tuotteet, joita sikäläinen eristynyt
hengenelämä ei ole saanut maailmansivistyksessä läheskään niin
tunnetuiksi kuin mantereen johtavat kansallisuudet ovat omia
huippusaavutuksiaan kaikkien kansojen nautittaviksi toimittaneet.
Siinä on vain erityinen syy suomennosvalikoimallemme esittää
anglosaksilaisenkin kulttuurin pääilmennyksistä muuan.

*****

Seitsemästoista vuosisata aloittaa Englannin kirjallisuudessa

uuden jakson. Se suurten runoilijain ja draamakirjailijain luomiskausi,
joka antoi loistetta Elisabet-kuningattaren hallitusvuosille, siirtyi
menneisyyteen. Spenser oli kuollut vuosisadan kynnyksellä, sir
Philip Sidney ja ensimmäiset uudenaikaisen näytelmän mestarit
Marlowe ja Greene jo varemmin, ja vaikka Shakespeare ja Drayton
sekä useat muutkin elisabetilaisen kauden kuuluisuudet vielä jonkun
vuoden jatkoivat työtänsä Jaakko-kuninkaan hallitessa, olivat heidän
luonnonlaatunsa ja ihanteensa edellisen kehitysajan edustusta.
Vuosisata toi Englantiin kuten muuallekin Eurooppaan uuden
ajatustavan, antoi inhimillisille harrastuksille ja toimille uuden
suunnan, niin erilaisesti kuin tämä kansallisluonteiden ja -olojen
mukaan ilmausikin.

Muuttunutta ajanhenkeä on tosin vaikeampi osoitella vuosisadan

suurimpien englantilaisten kirjailijain teoksissa; Milton ja sir Thomas
Browne kohoavat siksi paljon eroon aikalaisistansa, että uusi
kehitysjakso selkeämmin kuvastuu vähäisempien ja unohtuneiden
kirjoittajien työssä. Nero on oma lakinsa, se toimii toisella tasolla,
sen suuruuteen kuuluu yksilöllisempi riippumattomuus ajankohdasta
ja muusta ympäristöstä, ja tämä seikka onkin luovan työn
»klassillisuuden» peruste. Mutta tuon ajanjakson kirjallisuutta
kokonaisuudessaan tarkastellen havaitsee, että se
seitsemännentoista vuosisadan henki, joka siirtää uudennuksen ja
tätä seuranneen ajan tuotannon erityisiksi päättyneiksi
kehitysvaiheiksi, on sävyltään ensi kertaa oleellisesti nykyaikainen.

Määriteltynä se merkitsee havaitsemuksen harrastusta,

yksityiskohtiin syventymistä, kiintymystä asiatietoihin, tunteiden ja
sieluntoimintain erittelyä, vapaata vakiintuneiden laitosten ja
hallituksen pohdintaa. Suhtautumisessaan tietoon se on tieteen
henkeä, ja tieteellinen tutkimus — uudenajan historian varsinainen
henkinen ilmiö — polveutuu juuri tältä ajalta, Baronista, Newtonista,
Descartesista. Kirjallisuuteen se suhtautuu arvostelun henkenä, ja
Englannissa on kirjallisuusarvostelu 17. vuosisadan kehitysilmiöitä.
Positivinen luonnonlaatu, realismin kanta, on pääsemässä valtaan
kaikkialla. Kuudestoista vuosisata teki löytöretkiä; seitsemästoista
ryhtyi arvioitsemaan ja selvittelemään kotoutuneita ainehistoaarteita.
Ensi kertaa alettiin englantilaista kirjallisuutta käyttää tosiseikkojen
tallettamisen ja ilmaisemisen välineenä.

Esimerkkinä tästä kirjallisuuden laadun muuttumisesta, sen alan

suuresta laajenemisesta, mainittakoon elämäkerta-teoksien
esiintyminen Englannille uutena kirjallisuudenhaarana, joka siitä asti
on siellä päässyt aivan erikoiseen valtaan, muodostunut koko
anglosaksilaiselle maailmallekin luonteenomaiseksi laajuudeltaan ja
saavuttamansa suosion puolesta. Osittainhan jo Plutarkhos oli
uudennuksen aikana herättänyt harrastusta muinaisten valtiomiesten
ja soturien uran tarkkailuun, mutta ajanhengen herättämä tosiasiaan
kaipuu nyt kannusti kynämiehiä käsittelemään aikalaistensa
elämäntoimintaa. Tältä ajalta polveutuvat varhaisimmat
elämäkertateokset tosin — Plutarkhoksen tavoin — käsittelevät vain
toiminnan miehiä, ja kun sir Fulke Greville kirjoitti lyhyen selostuksen
ystävästään sir Philip Sidneystä, tahtoi hän ikuistaa hovimiehen ja
soturin vaiheita, ei hänen runoilijaolemustansa. Mutta
kirjallisuudenkin miehet joutuivat pian käsiteltäviksi, ja vaikka tämä
harrastus heräsi liian myöhään, tuottaakseen jälkimaailmalle mitään
aikalaisesitystä Shakespearesta, ovat jo runoilijat Herbert ja Donne
saaneet oivat kuvauksensa Isaak Waltonilta. Fuller ja Aubrey, vain
kaksi muuta tekijää mainitaksemme, käyttivät elinaikaisen
työteliäisyytensä pienimpienkin asiatietojen etsimiseen ja
merkitsemiseen aikansa kuuluisuuksista ja heidän lähimmistä
edeltäjistään.

Omat muistelmat seurasivat biografisen kirjallisuuden antamaa

esimerkkiä. Cherburyn loordi Herbert ja Newcastlen herttuatar
Margaret antautuivat uuden muodin valtaan kuten monet
vähempiarvoisetkin henkilöt. Peräti tärkeiksi ajan olojen
lähdeteoksiksi muodostuivat tällöin Pepysin ja Evelynin laajat,
pikkupiirteiset päiväkirjat. Niinkuin runoudessa lyriikka —
omakohtaisen tunteen ilmaisu — tuli vallitsevammaksi,
hienosäikeisemmäksi ja vilpittömämmäksi, samoin proosassa kirje,
päiväkirja ja autobiografia muodostuivat kirjallisuudenhaaroina
vastaamaan uutta harrastusta, erittelemään todellisten miesten ja
naisten tunteita ja sisäisiä ajatuksia. Ja tämä subjektivisuuden
virtaus se selvästikin on saanut aikaan, että Lääkärin uskonto on
joutunut paperille, vain tekijänsä oman käsityksen mukaan vain
ystäville näytettäviksi yksityisiksi mietteiksi, mutta ikäänkuin
alitajuisena vaikuttimena kaiketi on ollut käsikirjoituksen laajempikin
julkisuus aikaa voittaen, vähitellen viimeisteltynä.
 Siten on sir Thomas Browne saanut rohkaisunsa yksityisen
ajattelun esilletuomiseen, ja sen ajattelun moniseikkainen ala taasen
on Baconin laajasta kaikenkaivelusta johtunutta; aivan vallitsevana
ilmenee tämä vaikutus Brownen muissa teoksissa. Joutuessaan
nuorena ylioppilaana Oxfordiin v. 1623 — hän oli kauppiaan poika
Lontoon läheltä ja syntynyt lokakuun 19 p:nä 1605 — Browne
hyvissä varoissa ollen ja luonteeltaan kaikkia mahdollisia tiedonaloja
harrastavana sai erityistä kannustusta silloisesta luonnontieteellisen
tutkimuksen heräämisestä, johon Francis Baconin Novum Organum
antoi suuren virikkeen. Alunpitäin läpeensä uskonnollisena
olemukseltaan ei Browne kylläkään kyennyt omaksumaan Baconin
täydesti kokemusperäistä kantaa luonnon järjestelmälliseksi
tulkitsemiseksi, mutta hänet valtasi baconilainen havainnontekijä-
innostus, kaiken olevaisen utelias tarkkailu, ja enemmän pelkästä
tieteellisestä halusta kuin ammatillisen kehityksen saavuttamiseksi
hän lääketieteen kandidaattina lähti v. 1630 ulkomaille jatkamaan
opintoja Montpellierin, Paduan ja Leydenin yliopistoissa, jotka silloin
olivat tieteellisen tutkimuksen etuvartioita.

Esillä oleva teos sallii meidän nähdä muutamia merkitseviä

vilahduksia noiden kolmen opintovuoden ajalta. Havaitsemme
nuoren protestanttisen lukumiehen, astellessaan toverijoukossa
Montpellierin tai Paduan kaduilla, jo tässä dogmaattisen innon
ikävaiheessa kuuntelevan Ave Maria-soittoa mielenylennyksestä
paisuvin sydämin, vieläpä liikutettuna vuodattavan viljavia kyyneliä
jonkin juhlallisen saaton mennessä ohi, »jollaikaa toverini
vastustushalun ja ennakkoluulojen sokaisemina ovat joutuneet
sopimattomasti pilkkaamaan ja nauramaan». Tai tapaamme hänet
väittelemässä italialaisen lääkärin kanssa, »joka ei voinut oikein
uskoa sielun kuolemattomuutta, koska Galenus näyttää sitä
epäilevän».
 Leydenissä lääketieteen tohtoriksi sukeutunut tiedemies
osoittautuu siten jotensakin harvinaiseksi luonnonladultaan tällä
ammattialalla, kuten hän itsekin huomauttaa, ja Lääkärin
uskonnossa hänen harras kristillisyytensä, äärimmäinen
suvaitsevaisuutensa ja kaiken ymmärtämiseen pyrkivä
myötätuntonsa sekä tieteellinen luonnontarkkailunsa kuvastuu peräti
elävänä ja mielenkiintoisena kokoomuksena, jossa tuhkatiheään
toistensa tielle sulloutuvat ristiriitaisuudet vaativat asianomaisen
ainaista yksityistä tulkintaa in casu. Käsikirjoitus näkyy valmistuneen
v. 1635; siihen viittaa muuan tekijän lausuma silloisista
tähtiasennoista, — jollaista keskiaikaista vaikutusta niinikään
alinomaa kohtaamme tämän uudenaikaisen tieteenedustajan
kaikkisulattavassa olemuksessa.

Käsikirjoitus kierteli yhä laajenevassa ystäväpiirissä useita vuosia,

kunnes joku heistä sen luovutti halukkaan kustantajan saaliiksi.
Luvaton painos ilmestyi joulukuussa 1642 niin tärveltyneenä monien
jäljennösten vioista, että tekijälle tuli kiire saada julkisuuteen oikea
teksti heti seuraavan vuoden alussa, hieman kiivaammalla
esipuheella varustettuna kuin näin ylen leppoisalta mieheltä
odottaisi, mutta sen julmistuneempi ei Browne toki ollut tekosesta,
kuin että antoi tämänkin painoksen tuolle samaiselle kustantajalle.
Kirjan maine levisi kuin kulovalkea. Hollannissa julkaistu
latinankielinen käännös (teoksen nimi oli jo alunpitäin latinankielinen,
Religio medici) teki sen tunnetuksi mannermaalla. Ajan ankara
dogmatismi ei luonnollisestikaan voinut sietää Brownen lempeätä
myötämielisyyttä kerettiläisiä ja paavinuskoisia kohtaan, ja
peloittavan Alexander Rossin Medicus medicatus heilutteli jykevää
tapparaa Lääkärin uskonnon hauraassa kudelmassa, sen henkistä
sisältöä vahingoittamatta.
 Tällöin oli Browne jo toiminut muutamia vuosia lääkärinä
Norwichissa, jossa hän sitten viettikin koko ikänsä, hyvissä varoissa
ja menestyen ammatissaan. Hän oli myös mennyt naimisiin v. 1641,
ja hänen esikoisteoksessaan lausuttu lievä halveksuminen siitä
»alhaisesta ja joutavasta liitynnästä» ei näy estäneen Thomas ja
Dorothy Brownea hyvin onnellisesta avioelämästä. Brownen käsitys
naisesta ja tämän asemasta oli tosiaan yhtä jyrkästi miehinen kuin
Miltoninkin, joskin omalaatuiseen tapaan ilmaistu; hänestäkin mies
oli »koko maailma ja Jumalan henkäys, nainen miehen kylkiluu ja
koukero kappale». Tuon hän kirjoitti poikamiehenä ollessaan, mutta
vielä neljän vuoden avioelämän jälkeen tapaamme hänet
Pseudodoxia epidemica eli Tutkistelua yleisistä erhetyksistä
nimisessä teoksessaan ihmettelemässä, mitä Jumala oikein tarkoitti
luodessaan Eevan Aatamille »avuksi». Hänen arvelunsa mukaan
tässä voitiin ainoastaan määrätä ihmiskunta lisääntymään
sukupuolisesti, »sillä mitä kaikkeen muuhun apuun tulee, olisi ollut
parempi tehdä toinen mies».

On selvää, että Browne, joka mietiskeleväisissä harrastuksissaan

osoittaa varsin haaveksivaa mielenlaatua, ei yksityisessä
elämässään ollut vaarallisen romanttinen. Hänelle oli
mielikuvituksensa helliminen salaperäisillä asioilla rakasta, ja
hurmaantuneesti hän Lääkärin uskonnon toisen osan alkusivuilla
pohtii ystävyyden mysteriaa, yhtä sielua kahdessa ruumiissa; mutta
nähtävästi rakkaus ja ystävyys olivat hänellä vain vivahduksia siitä
yleislaatuisesta sydämellisyydestä, jota hän ulotti kaikkiin aistivan
elämän muotoihin, »paholaista» ja »joukkoa» lukuunottamatta,
sulkien myötätuntonsa piiriin espanjalaisen ja juutalaisen,
kansallistunteen sitä ystävällisyyttä lainkaan heikentämättä, ja
asettuen leppoisaan lähimmäissuhteeseen kyykäärmeen ja
korpisammakon kanssa. Sellainen luonnonlaatu ei voinut tuottaa
elämänuralle sitä taistelun vaiherikkautta, joka monille on ajallisen
olon pääviehäkkeenä, vaan turvallisen ja tyvenen sopusoinnun. Ja
pelkästään tätä olikin Brownen maallinen vaellus loppuun asti,
vaikka se osui myrskyiseen aikaan.

Puoluekuohunta ja kansalaissodat eivät häirinneet hänen

rauhaisaa aherteluaan; »valloituksen rummutuksessa ja töminässä»
— hänen useinmainittua lauselmaansa käyttääksemme — hänellä
oli »hiljainen leponsa», sillä parlamenttipuolue piti alusta saakka
vankasti hallussaan koko Norfolkia, ja vakaasti kuningasmielisenäkin
Browne oli mitä »käytännöllisin» puoluemies. Hänen kirjoittelussaan
ilmenee tuskin ainoatakaan viittausta politiikkaan. Kamppailun
ensimmäisenä riehumiskautena hän Lääkärin uskonnossa tulkitsi
maailmalle leppeän kristillisyytensä, joka sävyltään — ellei
pääsisällykseltään — oli peräti kaukana silloin taistelevista
oppisuunnista. Kuninkaallisuuden asian ollessa sortumassa hän
jälleen ilmestyi esille tekemään tiettäväksi, mihin tuloksiin oli johtunut
tutkimuksissaan phoiniks-linnun ja griipin tosiperäisyydestä, laulaako
joutsen ennen kuolemaansa ja ovatko mäyrän oikeanpuoliset ja
vasemmat koivet yhtä pitkät (Pseudodoxia epidemica 1646). Kun
Cromwellin kuolema vihdoin antoi toiveita kuningasvallan
»riemukkaasta palautuksesta», niin Browne — oltuaan ääneti koko
kansanvaltakauden — lausui painavat sanansa mietiskelevissä
tutkielmissa hautaus-uurnista (Hydriotaphia 1658) ja »yrttien
erinomaisesta rinnastuksesta» (Kyroksen puutarha, samassa
niteessä), molemmat yhtä majesteetillisen loitolla ajankohdan
intohimoista ja puoluetemmellyksistä kuin itse Kadotettu paratiisi, —
jonka tekijä silti antoi myös osuutensa valtiolliseen
kiihkokirjallisuuteen. Neljäkolmatta vuotta Browne sitten eleli
edelleen Norwichin johtavana kansalaisena, kuuluisana, äveriäänä,
kasvattaen eteviksi kansalaisiksi liudan poikia ja hyviin naimisiin
joutuvia tyttäriä. Paikkakunnalla käydessään kuningas aateloitsi
hänet v. 1671. Olemukseltaan yksinkertaisen, hilpeän ja hiljaisen
mietiskelijän elämä päättyi hänen 77. syntymäpäivänään, 1682.

*****

Noin rauhaisaa ja sopusointuista elämää viettäneet kynänkäyttäjät

ovat harvoin niin erillisiä ja yksinäisiä ajattelussaan. Ei voi sanoa
Brownen ainoankaan teoksen kuvastavan tai suoranaisessa
johtumisessa ilmaisevan mitään vallitsevaa kantaa, mitään
voimaantullutta mietiskelyn järjestelmää tai erityistä kirjallista
perintöä. Hänen innokas anglikaanisuutensakin oli — kuten
Hobbesin teoria itsevaltiudesta — liian yksilöllisesti muovaeltua
ajattelijan omalaatuisissa aivoissa, vastatakseen mitään
ennenlausuttua uskonnollista maailmankäsitystä. Brownen
mietiskelyn varsinaiseksi mielenkiintoisuudeksi jää tuo uskonnollisen
vakaumuksen ja tieteilevän järjen omituinen kokoomus,
odottamattoman sopusointuinen tulos, näköjään saavutettu ilman
kumpaisenkaan älyllisen virtauksen väkinäistä työntymistä pois
uomastaan; ne ikäänkuin pujottelehtivat toistensa lomitse erivärisinä
lankoina, luoden loistokkaan kudoksen.

Sekä hänen uskontonsa että tieteilynsä juontuu samasta juuresta

— herkästä ja kuvitusrikkaasta myötätunnosta kaiken olevaisen
muotoja kohtaan; etäinen houkuttelee tätä, erikoinen herättää sen
huomiota, ihmeellinen lumoaa. Tällainen luonne ei ole terävän
arvostelijan, ja Brownen älyllisyys oli aina pikemmin palvelemassa
hänen luonnonlaatunsa tarpeita ja sysäyksiä kuin tarkistamassa
niiden tuloksia. Hyödyllinen ja hommakas palvelija, väsymätön
etsimään mielenkiintoista tietoutta, kiitäen maitten ja merten yli
mahtavan ja kiihkeän mielikuvituksen käskystä, ja aina valmis
isäntänsä virkistäviksi voimisteluhetkiksi tarttumaan
harjoitusmiekkaan, säveästi ottaakseen itselleen häviön. »Minun
yksinäinen virkistyskeinoni onkin», huudahtaa Browne jonkinlaisessa
epikurolaisessa ihastelussa, »koettaa älyni avulla tutkia
kolminaisuuden monimutkaisia pulmia. Voin vastata kaikkiin
saatanan väitteisiin ja kapinallisen järkeni muistutuksiin tuolla
merkillisellä lauseella, jonka olen oppinut Tertullianukselta: Se on
varmaa, koska se on mahdotonta.» Brownesta voisi sanoa —
huomauttaa C.H. Herford — että hän ajatteli mielikuvituksellaan, niin
voimakkaita ovat sen näkemykset hänen uskonsa sisällön
määräämisessä. Ajatuspitoinen vertaus kutakuinkin valloittaa häneltä
hyväksymyksen milloin hyvänsä. Jumalan kuvaannollinen
esittäminen ympyränä, jonka keskipiste on kaikkialla ja kehä ei
missään, miellyttää häntä enemmän kuin mitkään
jumaluusoppineiden metafyysilliset määritelmät. Eikä mikään
mystikon tai platonikon haavelma turhaan vedonnut sir Thomas
Browneen. Ihminen oli kaikkeuden pienoismaailma; näkyväinen
maailma näkymättömän kuva; ja rahvaanomaisessa
kapakkasoitannossa, joka ilahduttaa toista ja kiukuttaa toista, hän
juhlallista ihastusta tuntien keksii hieroglyfisen ja verhotun opetuksen
koko maailman olemuksesta — sellaisen sävelmän korvalle kuin
koko maailma oikein käsitettynä tarjoisi ymmärrykselle, — aistittavan
ilmauksen siitä sopusoinnusta, jonka Jumalan korva henkisessä
merkityksessä kuulee.

Brownen »ajattelu mielikuvituksella» merkitsee tietysti, että hänen

pääansionsa kuuluu kirjallisuuteen, ei filosofiaan. Vielä vähemmin se
kuuluu tieteeseen, jonka edustajaksi hän kuitenkin erityisemmin
asettui myöhemmissä teoksissaan. Lääkärin uskonnon tekijä on
paljon edellä ajastaan vapaamielisessä inhimillisyydessään, vaikka
hän ei esim. katsonutkaan voivansa yhtyä noitien olemassaolon
epäilijöihin, mutta Yleisten erhetysten uuras tutkistelija käytteli
Baconin ohjeita liian herkkäuskoisena, joskin hän ikäänkuin täpärästi
johtuu siihen vakaumukseen, että phoiniks on satua.

Mutta niinpä onkin Browne aikalaisistaan ainoa, josta voi varmasti

sanoa, että hän piti tärkeämpänä lausumisen tapaa kuin sisältöä.
Hän on englantilaisen kirjallisuuden ensimmäinen harkitseva ja
tietoinen tyyliniekka, hänen kirjoittelunsa ei ole raskasta ja teennäistä
tietojen tarjontaa, se nostattaa mieleen enemmän kuin sanoina
ilmaisee. Vaikka hän hyvinkin laajalti omistaa huomiotansa
vähäpätöisille tai turhanaikaisille seikoille, kykenee hänen pirteä
luontonsa luomaan kaikelle mielenkiintoisuutta, usein pelkällä
herttaisesti kuvastuvalla inhimillisyydellään, kun hän esim.
viattomasti ihailee vaatimattomuuttansa ja luetellen henkisiä
saavutuksiaan on ylpeydelle yhtä vihainen kuin muuan meidän
kansalaisemme tyhmyydelle, — ja merkitsevämmistä aiheista hänen
useinkin jäyhä ja pedanttinen esitystapansa saattaa kohota vakavan
ja juhlallisen kaunopuheisuuden tasolle. Hänellä on ollut suuri
vaikutus sellaisiin essein mestareihin kuin Charles Lambiin ja
Coleridgeen, Stevensonin Virginibus puerisque noudattaa hänen
käsittelylaatuaan, ja nykypäivien lukuisat anglosaksilaiset
pakinateokset kuuluvat norwichilaisen lääkärin koulukuntaan.

Nuori kirkonmies, jolle Lääkärin uskonnon vaikea siirtäminen

suomenkieliseen asuun oli uskottu, temmattiin keskuudestamme
ennen kuin hän ehti viimeistellä työnsä. Käännös on sittemmin
tarkistettu alkutekstin mukaan.

V. H.-A.
ENSIMMÄINEN OSA.

Mitä uskontooni tulee, niin on kyllä useitakin asianhaaroja, jotka

voisivat ihmisille vakuuttaa, ettei minulla lainkaan ole uskontoa.
Onhan sen puute ammattikuntani yleisesti tunnettu pahennus, ja
lisäksi tulee opintojeni luontainen suunta sekä välinpitämätön tapani
käsitellä uskonnollisia asioita, minä kun en kiivaasti puolusta yhtä
enkä niin yleisen tavan mukaan kiihkeästi ja jyrkästi vastusta toista.
Mutta sittenkin uskallan ottaa itselleni kristityn kunnianarvoisan
nimen. Eipä sillä, että saisin tuosta arvonimestä kiittää pelkästään
kastemaljaa ja kasvatustani enempää kuin ympäristöäkään, jossa
olen syntynyt. Sillä vaikka olenkin kasvatettu joko hyväksymään
periaatteet, joita vanhempani istuttivat mitään aavistamattomaan
tajuntaani, tai sitten suostumaan maassani vallitsevaan uskontoon,
olen kuitenkin kypsyneemmällä iällä ja arvostelukykyni varmistuttua
nähnyt ja tutkinut kaikkea, ja sen johdosta huomaan sekä
jumalallisen armon periaatteitten että oman järkeni päätelmien
nojalla olevani velvollinen omaksumaan vain tuon nimen. Eikä liioin
siihen kiintymiseni saata minua niin unhottamaan sitä yleistä
myötätuntoisuutta, jonka olen velkapää ihmisyydelle, että esimerkiksi
pikemmin vihaisin kuin säälisin turkkilaisia, uskottomia ja — mikä
vielä pahempi — juutalaisia; tyydyn mieluummin iloitsemaan
onnellisesta asemastani kuin kiroamaan niitä, jotka kieltäytyvät
omaksumasta kristityn kunniakasta nimitystä.

Mutta kristityn nimi on käynyt liian yleiseksi ilmaisemaan

uskoamme, koska uskonnonkin alalla on rajaviivansa, yhtä hyvin
kuin maantieteessä, ja jokainen maa eroaa, paitsi lakiensa ja
rajojensa, myöskin opinkappaltensa ja uskonsääntöjensä puolesta
toisista. Senpä vuoksi, ilmaistakseni tarkemmin kantani, mainitsen
kuuluvani reformeerattuun, uuteen uskontoon, jossa minulle ei ole
muuta epämieluista kuin nimi. Sitä samaa uskoa Vapahtajamme
opetti, apostolit levittivät, sen isät hyväksyivät ja marttyyrit
vahvistivat. Mutta ruhtinaitten pimeät suunnitelmat, samoin kuin
pääpappien kunnianhimo ja ahneus sekä lisäksi aikojen surkea
rappeutuminen tärveli ja huononsi sitä niin, että se menettäneenä
alkuperäisen kauneutensa tarvitsi nykyajan huolellisia ja helliä käsiä
palauttamaan sen alkuperäiseen eheyteensä. Sen perustajan
alhainen ja syrjäytetty asema ja vähäpätöiset välikappaleet, joilla hän
melkein kuin sattumalta pani niin hyvän työn alkuun, täyttää minut
ihailulla, samalla kun se vastustajissamme herättää ylenkatsetta ja
vihaa, jota häpeämättömät pakanat myöskin ensin purkivat Kristusta
ja hänen opetuslapsiaan vastaan.

Kuitenkaan en ole siten tutustunut noihin edellämainittuihin

asioihin enempää kuin niiden edustajiinkaan, että olisin asettunut
jyrkästi sotakannalle heitä vastaan. Hehän ovat mieluummin
purjehtineet lahonneella aluksellansa kuin olisivat tuoneet sen
telakkaan korjattavaksi; he ovat summakaupassa säilyttäneet kaikki,
poistamatta mitään, ja itsepäisesti pysyvät sellaisina kuin ovat,
pikemmin kuin palaisivat sille kannalle, millä alunpitäin ovat olleet.
Me olemme uudistaneet uskomme heistä lähtien, mutta emme heitä
vastaan, sillä lukuunottamatta sopimattomia sanoja ja loukkaavia
nimityksiä, jotka erottavat vain tunteitamme, mutta ei asiaamme,
meillä on yhteinen nimi, yhteinen usko ja yhteinen uskomme
perustus.

Senpävuoksi en tunne mitään epäröintiä seurustelussani ja

eläessäni heidän kanssaan, käydessäni heidän kirkoissaan, silloin
kun ei ole omaa, tai rukoillessani joko heidän kanssaan tai heidän
puolestaan. En ole milloinkaan voinut nähdä mitään järkeä noissa
monissa säännöissä, jotka kieltävät Israelin lapsia saastuttamasta
itseään pakanain jumalanpalveluksessa, me kun olemme kaikki
kristittyjä eivätkä meitä erota sellaiset törkeät jumalattomuuden
ilmaukset, jotka voisivat saastuttaa rukouksiamme tai niitä paikkoja,
joissa rukoilemme. Miksikä ei siis vakautunut uskonnollinen tunne
saattaisi kunnioittaa Luojaansa missä hyvänsä, erittäinkin sellaisissa
paikoissa, jotka ovat hänen palvelukseensa pyhitetyt? Jos heidän
jumalanpalveluksensa siellä häntä loukkaa, saattaa minun hartauteni
olla hänelle mieliksi; jos he häpäisevät pyhäkköä, saattaa minun
hartauteni sitä pyhittää. Vihkivesi ja ristiinnaulitun kuva, jotka ovat
niin vaarallisia rahvaalle, eivät petä minun arvostelukykyäni eivätkä
saata harhaan johtaa hartauttani.

Minä olen, sen tunnustan, luonnostani taipuva siihen, mitä

harhaan joutunut intoilu nimittää taikauskoksi. Myönnän
keskustelutapani yleensä olevan jäykkää ja käytökseni ankaraa,
vieläpä joskus juroakin; kuitenkin tahdon hartautta harjoittaessani
osoittaa mieltäni sekä polvistumalla että ottamalla hatun päästäni ja
muutenkin osoittamalla noita ulkonaisia ja havaittavia liikkeitä, jotka
saattavat ilmaista tai edistää näkymätöntä hartauttani.

Mieluummin vioitan omaa kättäni kuin kirkkoa enkä tahallani

häpäise minkään pyhimyksen tai marttyyrin nimeä. Ristiinnaulitun