Whatever Happened to the Third

World?: A History of the Economics of

Development Peter De Haan
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/whatever-happened-to-the-third-world-a-history-of-the
-economics-of-development-peter-de-haan/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Palgrave Handbook of Communist Women Activists

around the World Francisca De Haan

https://ebookmass.com/product/the-palgrave-handbook-of-communist-
women-activists-around-the-world-francisca-de-haan/

The Ordinary Business of Life: A History of Economics

from the Ancient World to the Twenty-First Century -
New Edition Backhouse

https://ebookmass.com/product/the-ordinary-business-of-life-a-
history-of-economics-from-the-ancient-world-to-the-twenty-first-
century-new-edition-backhouse/

The Oxford World History of Empire: Volume Two: The

History of Empires (2021) Peter Fibiger Bang

https://ebookmass.com/product/the-oxford-world-history-of-empire-
volume-two-the-history-of-empires-2021-peter-fibiger-bang/

Patterns of World History Peter Von Sivers

https://ebookmass.com/product/patterns-of-world-history-peter-
von-sivers/
The Oxford World History Of Empire Volume Two: The
History Of Empires 1st Edition Edition Peter Fibiger
Bang

https://ebookmass.com/product/the-oxford-world-history-of-empire-
volume-two-the-history-of-empires-1st-edition-edition-peter-
fibiger-bang/

The Oxford World History of Empire: Volume One: The

Imperial Experience Peter Fibiger Bang

https://ebookmass.com/product/the-oxford-world-history-of-empire-
volume-one-the-imperial-experience-peter-fibiger-bang/

Understanding Development: Theory and Practice in the

Third World John Rapley

https://ebookmass.com/product/understanding-development-theory-
and-practice-in-the-third-world-john-rapley/

The Oxford History of the Reformation Peter Marshall

https://ebookmass.com/product/the-oxford-history-of-the-
reformation-peter-marshall/

The Third Reich's Elite Schools: A History of the

Napolas Helen Roche

https://ebookmass.com/product/the-third-reichs-elite-schools-a-
history-of-the-napolas-helen-roche/
Peter de Haan

Whatever Happened
to the Third World?
A History of the Economics
of Development
 Whatever Happened to the Third World?

“Whatever happened to the Third World is a concise yet masterful analysis of the
sources of economic growth and its implications for poverty reduction in develop-
ing countries. Peter de Haan does an excellent job in reviewing past growth theo-
ries against recent performance of the shrinking ‘Third World’. The volume is a
must read both for university students and development practitioners.”
—Constantine Michalopoulos, Advisor to international organisations including
the IMF, the World Bank, UCTAD and the EU Commission

“Peter de Haan’s new book is a comprehensive and entertaining tool to under-

stand how people and institutions devised development paths through time. His
economics academic insights combined with international field experience provide
a brilliant grasp of a challenging matter.”
—Eduardo Rodriguez-Veltze, Former President of Bolivia, La Paz, Bolivia

“Economic development, international trade and globalisation are such vast fields
that it takes an excellent guide as Peter de Haan to understand their meaning and
relevance for the Third World. Adding his personal experience, he lively describes
how the developing world fared, how successive generations in development eco-
nomics looked at it, and how they explained what happened. Experts, students and
practitioners alike will enjoy this sparklingly written book.”
—Arie Kuyvenhoven, Professor Emeritus of Development Economics, Wageningen
University, and Visiting Professor, Nanjing Agricultural University, China

“…Peter de Haan, drawing from his rich life-long experience working on the field
as a diplomat and development expert, has written a fascinating book on the devel-
opment and evolution of the economics of development. This very readable intel-
lectual journey should be a required reading for policy makers, politicians, and
students of economic development and the century-long fight on poverty, for an
illuminating insight into this fascinating field of human endeavor. Delightful
reading!”
—Ronald MacLean-Abaroa, Former Minister of Finance, Sustained Development,
and Foreign Affairs, and four-term elected Mayor of La Paz, Bolivia
 Peter de Haan

Whatever Happened
to the Third World?
A History of the Economics of Development
Peter de Haan
The Hague, The Netherlands

ISBN 978-3-030-39612-1    ISBN 978-3-030-39613-8 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-39613-8

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer
Nature Switzerland AG 2020
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the pub-
lisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institu-
tional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
To Simone
 Preface

The World Bank’s Commission on Growth and Development analysed the

spectacular economic growth of thirteen countries. Since 1950, these
countries had grown at more than 7% per year for at least a quarter cen-
tury. The Commission wanted to find out what their secrets of success
were; what exactly triggered their rapid economic growth? These coun-
tries shared six secrets of success: (i) commitment to growth in combina-
tion with effective governance; (ii) high saving and investment rates; (iii)
fast export growth; (iv) macroeconomic stability; (v) knowledge and tech-
nology import; and (vi) market-friendly policies. In addition, the coun-
tries made the most of the global economy. Sustained growth at this pace
was not possible before 1950, because since then the world economy
became more open and more tightly integrated.
The six secrets of success are all very sensible explanatory factors. This
prompts two questions: what is it that made these successful former devel-
oping countries adopt the right mix of policies; and, second, why haven’t
other developing countries adopted similar policies? This book attempts
to present the answers that can be given from an economic point of view.
There is a difference between growth and development. Economic
growth is expressed in the percentage with which a country’s Gross
Domestic Product (GDP) has changed from one year to the next. This
percentage is, however, a crude indication of a country’s economic condi-
tion. In the typical developing country, lack of statistical capacity, mismea-
surement of the economy, changes in the quality and range of goods, and
the contribution of the informal economy to GDP, can all subject real
GDP per capita measures to substantial revision. A recent IMF Working

vii
viii PREFACE

Paper uses satellite-recorded nighttime lights as a supplementary measure-

ment of true GDP per capita.
GDP per capita does not reflect what the purchasing power of a citizen
would be. In other words, what products can that citizen buy with the
local currency compared with what an American dollar can buy for the
same products in America. The purchasing power parity (PPP) measure-
ment makes better comparisons between countries possible.
Development involves growth plus change. For example, GDP per
head does not reflect the distribution of income and wealth. Nor does it
say much about human development, i.e., how healthy and how well-­
educated the population is. GDP per head also does not say whether the
society is democratic or whether it is ruled by an autocratic leader. It is a
big mistake, as one GDP analyst once said, to think that one number (i.e.,
GDP) serves all purposes.
In short, there is not one exclusive answer to the question what exactly
would development include? It depends what one means by development.
For example, if one would wish to live in the best country on earth,
according to the Organisation of Economic Cooperation and Development
(OECD), the ideal country would be Australia, Sweden, or Norway. But
for a business person, the country with the most conducive business envi-
ronment is Singapore, and so on.
Change involves the achievement of more objectives than only GDP
growth—perhaps one should speak of quality growth. China, for example,
is not just striving after economic growth, the country is aiming at com-
prehensive development, involving balances between urban and rural
development, social and economic development, man and nature, and
domestic and international markets.
The United Nations uses the Human Development Index (HDI), which
is a good instrument, as it measures a country’s annual economic growth
and life expectancy at birth and educational attainment. But even this
broader measurement does not include all aspects of what development
implies. Measurements should not just capture material progress but
also—as Amartya Sen argues—the broadening of people’s entitlements (to
ensure life sustenance) and capabilities (to promote personal freedom and
self-esteem). In Economics of Development, Anthony Thirlwall and
Penélope Pacheco-López describe the purpose of development in broad
terms indeed. They say that development occurs when there is an improve-
ment in basic needs, when economic progress contributes to a greater
sense of self-esteem for the country and individuals within it, and when
 PREFACE ix

material advancement expands people’s entitlements, capacities and

freedoms.
Besides the above measurements, there are many others. For example,
the OECD introduced the Better Life Index, and the annual World
Happiness Report. Regarding corruption, there is Transparency
International’s Corruption Perception Index. For Africa, there is the
Ibrahim Index of African Governance. The environmental and sustainabil-
ity dimension of development has gained justified prominence since schol-
ars, political leaders, and society at large became more and more conscious
of the fact that economic growth and the—still growing—world popula-
tion contribute to pollution, climate change, and the depletion of vital
natural resources at a worrying pace. Concerns about the environment
and climate change have, for example, been taken on board by the New
Economics Foundation’s Happy Planet Index. A decade ago, the World
Bank published Where is the Wealth of Nations?, introducing the concept
of wealth as a complementary indicator of GDP for monitoring a coun-
try’s sustainable development. In 2018, the Bank published The Changing
Wealth of Nations, which addresses development through a comprehen-
sive measure of wealth, underpinning income and well-being.
In sum, there is no shortage in the variety of measurements of growth
and development in the widest sense of the terms. This is of great help to
all, including myself, who want to find out how developing countries have
fared over the past 70 years.
Growth and development belong to the issues that are not fully under-
stood by the economic science. So, both are intriguing subjects, not in the
least since both determine to a large extent a country’s economic prosper-
ity and political stability. This is not only relevant for individual countries
but also between them, as the wider the gap between rich and poor coun-
tries, the greater the threats of discontent, mass migration, political insta-
bility, and war.
In my book various classifications of countries are being used, ranging
from least-developed and low-income countries, emerging market econo-
mies, newly industrialising countries, to industrialed—and high-income
countries. In most instances I have used the World Bank classification:
low-income countries, lower middle-income and upper middle-income
countries, and high-income countries. However, depending on the par-
ticular context, I use other classifications.
Although development assistance is here and there mentioned, aid’s
contribution to economic growth and development is not dealt with. This
x PREFACE

subject deserves a balanced, yet critical, analysis which is beyond the scope
of this book. The same also applies to environmental issues relevant to
developing countries.
Here and there, I share some of my forty years’ experience in develop-
ment assistance. However, scholarly books, papers, and reports constitute
the principal basis of my analysis.
I hope that students and scholars of development economics, economic
history, and political science will find this book useful. What follows can
also be enjoyed by everyone taking an interest in economic growth and
development of developing countries.
The book contains seven chapters and a brief epilogue. Chapter 1 pres-
ents an overview of the book’s contents. Chapter 2 describes, in fairly
broad terms, how the Third World evolved and what categories of coun-
tries emerged, ranging from successful ones, via middle-income countries,
low-income countries, to fragile and failed states. Chapter 3’s title: What
preceded development economics, reflects what this chapter is about. Set
before World War II, the chapter provides a brief description of what dif-
ferent scholarly disciplines (i.e., geography and economics) had to say
about growth and development of colonies and other poor tropical coun-
tries. Chapter 4 introduces the first generation of development econo-
mists, who developed theories and formulated proposals with a view to
help newly-independent developing countries achieving their aim of rapid
economic growth. Dissenting views on proposals of the first generation
are presented as well. The proposals and actions of their successors—mem-
bers of the second generation of development economists—are described
in Chap. 5, again, including dissenting views. The question arose, whether
the second generation would be succeeded by a third generation. In
response, Chap. 6 presents not just one, but various schools of thought
that greatly contributed to the contemporary broadened growth and
development literature. Finally, Chap. 7 attempts to answer the question
to what extent developing countries have benefitted from international
trade and globalisation.

* * *

The author has worked for forty years in development. First as a Junior
Professional Officer at the Pacific Regional Office of the United Nations
Development Programme, after which he was appointed Asia Bureau
Chief at the Dutch Non-Governmental Organisation NOVIB (now
 PREFACE xi

merged with Oxfam). After his time at Oxfam/NOVIB, he briefly man-

aged the European Office of Inter Press Service, a Third World news
agency. Subsequently, de Haan was appointed Senior Institutional
Development Advisor at the Netherlands Ministry for Development
Cooperation, followed by his postings at the Netherlands’ Embassy in La
Paz, Bolivia, and—subsequently—Lusaka, Zambia. He has written various
books about development and economics; the latest one being From
Keynes to Piketty; the Century that Shook up Economics.

The Hague, The Netherlands Peter de Haan

November 2019
 Acknowledgments

To my delight, all the persons I approached with the request to help me in

writing this book, did so. This was very inspiring indeed, not in the least
since they were all critical, but fair, in their comments on the drafts I
sent them.
My old-time friend, former ambassador Kees Beemsterboer was kind
enough to share his constructive comments with me. Dr. Bernard
Berendsen, also former ambassador, deserves special thanks, as he had to
read the lengthy text of successive drafts of one chapter, before it met with
his approval. Emeritus Professor of Development Economics at
Wageningen University, Arie Kuyvenhoven, gave me, apart from his
advice, valuable additional references, which I gladly accepted. The results
are included in this book’s text. Dr. Auke Leen, Assistant Professor of
Economics, Leiden University, after enthusiastically having accepted my
request, gave me inspiring comments. Another friend, and former
Ambassador Harry Molenaar, did not spare me with his comments. I
thank him, because this is what one must expect from true friends. In the
past, another colleague, Jan Bade had written a review of my book From
Keynes to Piketty. I asked him to review one of the chapters, which he did
in a very thorough manner indeed. Needless to say that, again, I benefit-
ted greatly from his comments and suggestions. Peter Kardoes, retired
attorney at law, was also prepared to help. Although he said that he did
not know much about economics, he, nonetheless, pointed to shortcom-
ings in the text. Alfonso Garcia-Salaues, former colleague at the
Netherlands Embassy in la Paz, Bolivia, who now lives in the Hague,
helped me a great deal with up-to-date literature, comments, and uplifting

xiii
xiv ACKNOWLEDGMENTS

discussions during our regular coffee meetings at the Hague’s Filmhouse.

Dr. Nico van Niekerk, another colleague of mine, gave me such a thor-
ough and wide-ranging commentary on my draft piece on environmental
issues, that I took the wise decision not to include it in the book.
I am also deeply grateful for the sterling editing work done by novelist
Geneanne Walsh. Despite the fact that my text is certainly not a novel, yet,
Geneanne doggedly went through the text, not omitting even the slight-
est oversight on my part. My son-in-law, Marcus Slingsby, also greatly
contributed to the improvement of my English. Thank you, Geneanne
and Marcus.
I wrote the book in the Hague and in El Perelló, Spain, where my
Spanish wife and I spend the summer months. As it is very warm during
summer in Spain, I was lucky to be allowed to write in El Perelló’s air-­
conditioned municipal library. I warmly thank librarian Ysabel Meseguer
for the hospitality extended to me. When in the Hague, I visited the well-­
stocked library of the Institute of Social Studies, many times, in order to
work there and to borrow books. From time to time, the books I needed
were not available. Librarian Cathelijne van der Ree went out of her way
to get me the books from other libraries. I thank her for her unfailing help.
Without the enthusiasm and support of my editors Laura Pacey and
Ruth Jenner, this book would not have seen the light. The same applies to
Lavanya Devgun, editorial assistant, who was very helpful in correcting my
English and in preparing the text for printing. So, Laura, Ruth, and
Lavanya: thank you very much indeed! Finally, despite the fact that my
wife, Marisales Ramón-Chordá, was also writing a book, she nevertheless
found the time to help me with comments and to solve the many prob-
lems I encountered in designing Figures, formatting texts, and putting
footnotes in the proper place. I am deeply grateful to her.
 Contents

1 Introduction  1

2 Whatever Happened to the Third World 39

3 What Preceded Development Economics 99

4 The First Generation of Development Economists113

5 The Second Generation of Development Economists161

6 Main Components of the Third Generation193

7 Trade, Globalisation and Development253

Epilogue299

Index305

xv
 List of Figures

Fig. 2.1 Countries classification in percentages 1978–2018. (Source:

World Development Reports 1978–2018. The 1978 World
Development Report (WDR) also includes two categories:
(i) capital surplus oil exporters (3) and (ii) centrally planned
economies (11). I included the 3 surplus oil exporters in the
industrialised (high-income) group. As for the 11 centrally
planned economies, given their respective income levels, I
included 5 of them in the lower middle-income and 5 in the
upper middle-income group. Number 11, the DDR, is
included in the high-­income group) 42
Fig. 2.2 Countries classification thresholds and average GNI per
capita 1978–2018. (Source: World Development Reports
1978–2018). The 1988 WDR distinguishes between lower
middle-income and upper middle-income countries.
However, the report does not provide a threshold figure for
the latter category. I chose $1799.- as the threshold for
upper middle-­income countries. A further operational
classification used by the World Bank is the list of countries
in Fragile and Conflict Affected Situations 43

xvii
 List of Tables

Table 2.1 Latin American and Asian middle-income countries compared

1978–201885
Table 5.1 Rules of good behavior for the promotion of economic
growth166

xix
 CHAPTER 1

Introduction

1.1   Introduction
Gapminder Institute’s founder, Hans Rosling (1948–2017) is fondly
remembered. He playfully refuted the conventional wisdom about devel-
oping countries, i.e., that they were a hopeless lot, characterised by cor-
ruption, squalor, endless poverty, inadequate health care, and low literacy
rates. In short, the assumption was, said Rosling, that there was no hope
that these countries would ever develop, let alone shed their poverty.
Supported by statistical evidence, Rosling demonstrated in his TED lec-
tures and in Factfulness that a lot of progress has been made over the past
50 years.1 Even ‘hopeless’ sub-Saharan Africa (SSA) took-off, economi-
cally speaking—the impossible appeared to be possible! Indeed, SSA is
making progress.
Not only is the developing world’s past economic record pretty impres-
sive, the same can be said about progress made in poverty alleviation, life
expectancy, sanitation, and literacy. For example, the number of the
world’s poor declined from 1.9 billion in 1990 to 836 million in 2015.
China alone managed to lift 600 million people out of extreme poverty
over the past forty years. The average child born in 1950 lived 48 years;
now this child can expect to live 71 years. Over two billion people have
gained access to safe drinking water and toilets. More children go to
school. This good news is a reflection of the Millennium Development
Goals (MDGs) that have been achieved, thanks to the collective efforts of
recipient and donor countries.

© The Author(s) 2020 1

P. de Haan, Whatever Happened to the Third World?,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-39613-8_1
2 P. DE HAAN

What is a typical Third World country? Thirlwall and Pacheco-López

offer a number of similarities and obstacles of Third World countries:

• A high proportion of the labour force engaged in agriculture with

low productivity.
• A high proportion of domestic expenditure on food and necessities.
• An export trade dominated by primary products and an import trade
dominated by manufactured goods.
• A low level of technology and poor human capital.
• A high birth rate coupled with a falling death rate.
• Savings undertaken by a small percentage of the population.2

The Third World, as originally conceived in the early 1950s, has fallen
apart. Some countries- in particular East Asian countries, which used to
form an integral part of the Third World, took off, while others have not
done so well. Unfortunately, quite a number of developing countries dete-
riorated into fragile or failed states.3

On 14 August 1952, French historian Alfred Sauvy introduced the

term Third World in an article in L’Observateur, a French newspaper.
Sauvy distinguished the First and Second World as, respectively, the
advanced Western world and the Soviet-bloc. In Sauvy’s distinction,
the Third World consisted of Latin-America, Africa, and Asia. After
the first oil price hike by oil producing countries in 1973, a ‘Fourth
World’ emerged, consisting of Most Seriously Affected (MSA)
Countries. In addition, oil and natural gas rich countries received a
separate categorisation.

Despite the similarities presented above, the Third World was more
heterogeneous than one would think at first sight. After all, it included
giants such as India and tiny countries such as Malawi. It also included
relatively well-developed countries like Brazil, but also undeveloped
Nepal. In other words, the term Third World was to some extent defined
by what it was not: it was not Europe, it was not America, and neither was
it the Soviet Union. Yet, as Branko Milanovic argues, the term was by and
large not unreasonable as it allowed us to organise the world in a rather
tidy fashion. It also corresponded broadly to a division in economic
 1 INTRODUCTION 3

policies. The Third World was dominated by ‘developmentalist’ policies,

where the state played an active role. State-led development and import
substitution were guiding principles in countries as diverse as Brazil,
Turkey, India, Tanzania, and Ghana.4
A principal explanation for a low level of development is low productiv-
ity. When dealing with productivity, economists use the term total factor
productivity (TFP).5 Poor countries typically produce raw materials or, at
best, semi-processed goods, with low productivity. Their agricultural pro-
ductivity is also low—less than one-twentieth of the level of developed
countries.6 What these countries lack is the appropriate type of industriali-
sation—in particular labour-intensive manufacturing—which would boost
their TFP.
Now, what explains this low productivity? There are many possible
explanations, ranging from erroneous economic policies, corruption,
weak protection of property rights, a lack of entrepreneurial spirit and of a
strong work ethic, a lack of credit, problematic access to national and
international markets and better technology, and lack of a properly edu-
cated and healthy population. There are also political explanations: the
elites simply block others from economic opportunities. They monopolise
their favoured position in order to maintain the status quo.
History also plays its part. During the first wave of globalisation
(1870–1914), colonies and other poor countries did not industrialise. In
fact, these countries deindustrialised due to the undermining influence of
European countries, which had benefitted from the Industrial Revolution.
Before the Industrial Revolution, colonies and other poor countries had
levels of industrial activity more or less similar to Europe’s. But Europe
achieved a sixfold increase in industrialisation levels between 1750 and
1913, while Asia and Latin America witnessed a decline to less than one-­
third of their initial level of industrialisation.7 And this is where the devel-
opment gap began.
The only non-Western country that managed to industrialise before
1914 is Japan, promoted by well-educated businessmen and a government
intent on modernising Japan after the 1868 Meji Restoration. Poor coun-
tries, like Japan, were able to develop as long as they combined the efforts
of a forward-looking government that designed and implemented sound
economic policies, and a group of dynamic entrepreneurs. Roughly a cen-
tury later, this was understood by other Asian countries, starting with the
four Asian Tigers: Hong Kong, Taiwan, Singapore, and South Korea.
Their remarkable economic development refuted neo-Marxist
4 P. DE HAAN

development theories, stating that developing countries would be barred

from development.
Around 2050, three of the five largest economies in the world will be
in Asia: China, India, and Japan. America obviously belongs to the top
five. The question is who will be number five—will it be Germany,
Indonesia, Russia, or Brazil? And what will this development imply for the
world’s geopolitical order? This is what Bruno Maçães projects:

The new world order shares with the last decade of the previous century the
belief in the inevitability of interdependency and connectivity, but it com-
bines it with the recognition of division and conflict, where borders become
increasingly diffuse but cultural and civilizational differences do not, giving
rise to a permanently unstable compound of heterogeneous elements.8

1.2   Global Economic Development

Economic growth of developing countries does not happen in isolation; it
is influenced by developments in the world economy. From the start of the
decolonisation process in 1945 and up to 1973, when OPEC suddenly
increased the price of oil fourfold, the world economy enjoyed a Golden
Age of robust economic growth, triggered by reconstruction of war-­
damaged infrastructure, the Marshall Plan, and America’s accelerated
TFP.9 This period was one of unparalleled prosperity. World per capita
GDP grew by 2.9% per year. World GDP rose 4.9% per year, and world
exports increased nearly 8%. This dynamism could be observed in all
regions. However, the acceleration was greatest in Europe and Asia.10 The
mood was optimistic; commodity prices soared, from which newly inde-
pendent developing countries benefitted: between 1950 and 1970, devel-
oping countries’ real per capita income grew at an average rate of 2.1%
per year.
The United Nations declared the 1960s the Development Decade. In
1961 the G-77 nonalignment movement among developing countries was
established. In 1964, the United Nations Conference on Trade and
Development (UNCTAD) was established, providing a forum for devel-
oping countries to strengthen their hand in international trade negotia-
tions. The Kennedy Round (1964–1967) included attention for trade
interests of developing countries. Before this Round, President Kennedy
launched in 1961 the Alliance for Progress, a $20 billion economic aid
programme for 22 Latin American countries. In addition, the United
 1 INTRODUCTION 5

States Agency for International Development (USAID), to administer

America’s aid budget, was created, along with the Peace Corps, a volun-
teer programme. Other advanced countries, such as Canada, Sweden, and
the Netherlands, created separate ministries or agencies to administer their
bilateral aid. In October 1970, The UN General Assembly accepted that
0.7% of donor countries’ GNP was to be devoted to assist poor countries
in their development efforts.11
After the 1973 dramatic oil price increase (repeated in 1979) the golden
days were over. An initial positive result of the oil price increase was that
credit became cheap, as the international financial market was flooded
with so-called petro-dollars. However, oil-importing developing countries
started to encounter balance-of-payments difficulties. In particular low-­
income countries faced increasing problems in servicing their debt, financ-
ing their investments and importing essential—but expensive—fuels and
foodstuffs.
Coinciding with OPEC’s price hike, the economies of America and
Europe were overheating. Inflation was spinning out of control which
negatively affected economic growth and employment. Stagflation (a
combination of high inflation, high unemployment, and sluggish growth)
was the result, plunging all affected countries into a recession. Interest
rates rose and international demand fell, hitting developing countries’
exports hard. The high interest rates increased their already heavy debt
burden. This contributed to indebtedness of many developing countries,
leading to defaults, bail-outs, and painful financial and economic
restructuring.
The developing world underwent lost decades of growth. For some
(mainly Latin American countries hit by the debt crisis) it took a decade to
overcome the slump; others (in particular sub-Saharan African (SSA)
countries) needed much more than a decade to restore economic order.
Help was led by the Washington-based International Monetary Fund
(IMF) and the World Bank (WB). The so-called Washington Consensus-­
inspired rescue package was not very effective in putting Latin America’s
and SSA’s economies back on track.
The resumption of economic growth in Latin America and SSA coin-
cided with the start of a fairly long period of stable world economic
growth, triggered by a dramatic drop in transportation and communica-
tion costs, and by more and more freeing up of international trade. This
period became known as The Great Moderation. It began somewhere in
the middle of the 1980s and ended in 2008. During this period, two
Another random document with
no related content on Scribd:
XXI.

Nuotioniemessä on riihitetty viimeiset peltoviljat. Laarit ovat

täyttyneet kukkuroilleen. Metsävainioilla ovat säiliöt täynnä rehua ja
puimatonta viljaa ja syyslaiho näyttää lupaavalta.

Tuomas häärii työssä aamusta iltaan niin kuin ennenkin, mutta

mitään työniloa hän ei voi enää tuntea. Tekeepähän vain jotain
tehdäkseen. Ja kun ei voi tekemättäkään olla.

Päivät ovat käyneet jo lyhyiksi ja taivas on yhtämittaa pilvessä.

Öisin sataa. Tuomas kuuntelee sateen rapinaa ikkunaruutuihin ja
miettii synkkiä mietteitään. Kun ei voi miettimättäkään olla. Ei vaikka
kuinka tahtoisi.

Ja aina raastaa tukahduttava suru siitä, että poika, pikku Matti, ei

ollutkaan hänen oma poikansa. Ei ollut, vaikka oli kuitenkin vieläkin
niin kuin oma lapsi. Kiintymys ja isänrakkaus ei särkynyt niin vähällä.

Tuomas päätti olla näkemättä poikaa, syliinsä ottamatta, mutta kun

poika juoksi jo ovessa vastaan ja kapusi syliin lausuen luottavasti:
"isä ottaa syliin", "isä soutaa", ei hän hennonnut, vaan soudatteli
poikaa polvellaan ja koetti olla mitään ajattelematta.
 Kun ei olisi saanut koskaan tietää, että poika ei ollut hänen
omansa, ja kun vieläkin saisi niin uskoa, että poika oli hänen, muttei
voinut.

Ja kun voisi uskoa, että lapsi, jota Anna kantoi, on oma lapsi, olisi
helpompaa ja elämä vieläkin voisi muuttua, sammua kirvelevä suru
edes hetkiseksi, mutta sitäkään ei voinut.

Anna kantoi Isotalon sikiötä. Sanoi kantavansa katuen, vaan mikä

hänen tiesi, katuiko. Tuomas ei uskonut enää vaimonsa vakuutuksia
eikä lupauksia, vaikka tämä itkien katui ja tunnusteli luvaten
uskollisuutta. Irstaan naisen lupaus, mitä se merkitsi.

Niinkuin lehti tuulessa oli nainen rakkautensa ja intohimonsa

ajamana.

Tuomas ei voinut enää vihata eikä raivota. Kaikki muut tunteet,

paitsi suru, olivat hänestä sammuneet.

Silloin oli raivonnut viimeksi, kun tuli tietämään Annan raskauden.

Nyt oli jo kaikki samantekevää.

Tähän saakka oli häntä pitänyt yllä heikko toivo siitä, että
jotenkuten saattaisi kaikki vielä selvetä ja muuttua. Oli syntynyt
sairaalloinen mielikuva, joka saattoi joskus ajattelemaan, että kaikki
olikin ehkä vain leikkiä, keksitty kiusaksi hänelle. Pikku Matti voi olla
hänen samoin kuin toinenkin. Anna vain kiusaa häntä sanoakseen
joskus, että se onkin ollut vain leikkiä, pilaa kaikki tyyni.

Se oli sairaiden aivojen harhakuva, mielijohde, joka sai hänen

päätöstään luopua elämästä siirtymään päivä päivältä
tuonnemmaksi.
 *****

Tuomas oli Jannen kanssa ollut koko päivän kynnöksellä.

Syksyinen ilta hämärtyi. Hevoset riisuttiin ja vietiin syöttöhakaan.
Veräjällä palatessa virkkoi Janne.

— Saisit sinä Tuomas sentään olla isäntä talossa ja antaa sille

roistolle kerrankin niin, että lakkaisi taloa kiertelemästä.

— Kenelle?

— Isotalollepa tietysti. Et näy huomaavan, vai etkö näe, mutta

joskus käy vielä Annaa kärkkymässä.

— Ja uskaltaako vielä Anna ja ilkeääkö…?

— En tiedä tarkemmin, mutta niin on minullekin vastenmielinen se

ihminen, että olisin jo siihen paikkaan lopettanut, jos olisi ollut minun
kohdallani.

Tuomaan aikoja sitten sammunut viha kuohahti jälleen. Se antoi

varmuutta hänen päätökselleen. Häpeä oli nyt jo hänelle liian suuri
kannettavaksi. Hänen täytyi päästä pois näkemästä ja kuulemasta.
Elämä oli liian raskas enää päivääkään eteenpäin elettäväksi.

Tuomas istui pellon veräjäpuulla.

— Sinä olet ollut aina hyvä toveri ja ystävä minulle, virkkoi hän
tukahtuneesti Jannelle. Etkö tekisi minulle vielä yhtä palvelusta?

— Johan toki teenkin.

— Kävisit vielä tänä iltana sanomassa Kustaavalle, sisarelleni, että

tulisi aamulla Nuotioniemeen. Tahtoisin ennen lähtöäni tavata…
 Ääni särkyi. Hetken perästä jatkoi Tuomas.

— Ja veisit sanan Mäkäräiselle, että tulisi hänkin tänne

kuulemaan» viimeisiä määräyksiäni.

Janne katsoi ihmetellen Tuomaaseen. Vihdoin hänelle selvisi

kaikki.
Hänen silmäripsensä kostuivat.

— Aiotko sinä siis…?

— Minä en jaksa enää kantaa häpeääni, sanoi Tuomas

tukahtuneesti. Mitäpä hyödyttää viivyttäminen. Elämällä ei ole enää
mitään minulle annettavana. Parasta, kun poistun.
XXII.

Tuvassa oli hiljaista. Könniläinen mittasi aikaa verkalleen.

Mäkäräinen istui pöydän päässä ja kirjoitti. Tuomas istui pöydän

takana pää käteen nojaten. Mäkäräinen luki paperista.

— … Että kuolemani jälkeen jää talon hoitajaksi Janne, joka

saakoon siitä palkkioksi Nuotioniemeen kuuluvan takamaakappaleen
torppineen ja naimisiin mentyään neljä lehmää talosta…

— Ja sitten…

— Vaimoni saakoon elatuksen talosta, niin kauan kuin elää. Jos

talo jostakin syystä tulisi myytäväksi, saakoon kerta kaikkiaan
kaksituhatta markkaa. Ja sitten…

Tuomaan kasvot värähtivät ja silmäkulmaa täytyi pyyhkäistä

kädenselällä.

— Saakoon pikku Matti täytettyään kaksikymmentä vuotta

Nuotioniemeen kuuluvalla toisella ulkopalstalla olevan torpan maat ja
jo aikaisemmin samalle torpalle eroitetun metsäpalstan ikuiseksi
omaisuudeksi.
 "Tämän saakoon", Tuomas olisi tahtonut sen panna testamenttiin,
"pikku Matti lahjaksi isältä, jolla ei ollut isän oikeutta lapseensa",
mutta se jäi kirjoittamatta.

Kustaava, Tuomaan sisar, istui karsinapenkillä ja nyyhki hiljaa.

Odotahan, ajatteli Tuomas silmätessään sisareensa, kyllä minä

muistan sinuakin.

— Ja sitten?

— Saakoon sisareni Kustaava, sitten kun talo on lopullisesti

maksettu, viisisataa vuosittain kuolemaansa saakka. Saakoon
neljätuhatta markkaa kertakaikkiaan, jos talo jostain syystä tulee
myytäväksi.

Tuomaan kasvoille nousi kylmä hiki. Vaikein pykälä oli edessä.

Kustaava tuli hänen viereensä.

— Etkö sinä muistakaan lupaustasi? Sanoithan antavasi sillekin,

joka syntyy, sanoi hän katseellaan Tuomaalle.

Tuomas pyyhkäsi kylmän hien otsaltaan ja sanoi samalla tavalla

katseellaan.

— Niin teenkin.

— Sitten?

Mäkäräinen piirteli vakavana vapisevalla kädellään.

— Merkillinen mies tuo Tuomas, hymähti hän itsekseen..

 — Saakoon vielä syntymätön lapsi, jos elää, kertakaikkiaan tuhat
markkaa.

Nyt se oli tehty. Tuomas huokasi keventyneesti. Että se sittenkin

saattoi käydä niin helposti niiden monien taistelujen perästä.

Mäkäräinen katsoi kysyvästi. Tulisiko mitä vielä…?

— Ja sitten jos mitä jää, jaettakoon tasan Jannen, Kustaavan ja

pikku
Matin…

Tuomas pysähtyi.

— Yksi olisi vielä.

Kustaava nykäisi häntä hihasta ja katsoi rohkaisevasti silmiin.

— Ja vaimoni kesken, lisäsi Tuomas reippaasti. Ja siinä se nyt

onkin, kun kirjoitan vain nimeni. Sinä, naapuri, saat sitten pitää
muusta huolen.

Mäkäräinen nousi lähteäkseen ja puristi Tuomaan kättä hyvästiksi.

— Onkohan tämä nyt vaan kaikki oikein, että sinä näin…? arveli
Kustaava veljelleen.

— Etkö ole osaasi tyytyväinen? kysyi Tuomas.

— En minä sitä tarkoittanut. Sitä minä vain, että kun sinä näin
vapaaehtoisesti…

— Kyllä se on oikein, kun se on niin päätetty. Mikään ei saa minua

peruuttamaan päätöstäni.
 — Onhan se niinkin, tuntui sisar sanovan katseellaan. Kaikkea
muuta mies kestää, mutta tällaista surua ja häpeää…

Ilta alkoi hämärtää.

Tuomas istui pöydän päässä pidellen pikku Mattia polvellaan.

Kustaava istui pöydän takana. Veljellä ja sisarella tuntui olevan hyvin
paljon toisilleen sanottavaa, mutta he vaikenivat.
XXIII.

Syksyinen ilta hämärtyy. Tuuli repii irti puista kellastuneita lehtiä ja

lennättää pitkin alastomia vainioita ja rapakoisia kyläteitä. Harmaista
pilvistä putoilee sadepisaroita.

Tuomas on heittänyt hiljaiset hyvästit talolle. Surullinen silmäys on

vielä kerran hyväillyt peltosarkoja, aittoja, karjahuoneita ja lämpiävää
riihtä peltojen keskellä.

Siihen se nyt jää kaikki, toiselle. Parhaiksi kun ehti kiintyä, täytyy
siitä luopua.

Tuomas palaa suoperkkiolta, jossa on käynyt sanomassa hyvästit

työväelleen.

— Mihin se isäntä nyt? on kysynyt joku työmiehistä. Sama

kysymys on näkynyt kaikkien kasvoilla.

— Hyvin pitkälle matkalle, on Tuomas virkkanut tukahtuneesti ja

on pyytänyt Jannen seuraamaan itseään taloon.

— Pidähän huoli sitten kaikesta. Verotkin on käytävä maksamassa

ensiviikolla. Suon ympärille saat panettaa uutta aitaa, niin paljon kuin
tänä syksynä kerkeää. Saisit tarkkailla kauralatojen kattojakin,
vuotavatko. Heinäsuosta tulee hyvä niitty, kun ojitat ja muokkaat
kunnollisesti. Pikku Matin torpan palstaan, jos hän sitä kerran
tarvitsee, elä kajoa. Kun aika tulee, niin rakennat kartanon siihen.
Peltomaat saat pitää puuttomina, niin helpompi on pojan sitten
raataa, jos hänestä raatajaa tullee…

Jannesta tuntui helpommalta, kun isäntä näin lähtiessään haasteli

ja töitä toimitteli.

Tuomas meni tupaan ja otti pojan syliinsä.

— Pikku Matti raukka… et tiedä vielä mitään… kasva nyt suureksi

ja oikein hyväksi pojaksi…

— Mihin isä menee?

— Hyvin, hyvin kauas… Ole hyvä äidille ja… kiitos kaikesta.

Kuumat virrat alkoivat vierähdellä pojan suortuville.

Tuomas meni ulos. Janne seisoi pihamaalla kasvot värähdellen.

— No hyvästi nyt sitten ja kiitos kaikesta.

Miehet puristivat kättä voimakkaasti.

— Onnea vain matkallesi.

— Kiitos. Ja huolehdi pikku Matista.

Tuomas painui rantaan. Anna oli siellä vaatteita huuhtomassa.

Tuomas tarjosi hänelle kätensä.
 — Nyt minä voin antaa sinulle kaikki anteeksi. Kuolemassa ei saa
mitään muistella. Olen varannut sinulle ja lapsillesi riittävän
toimeentulon. Hoida hyvin pikku Mattia. Jää hyvästi!

Anna oli ottanut Tuomaan käden omaansa ensin huomaamatta,

mitä hän sanoi. Nyt hän jo huomasi. Tuomaan kasvoilta oli veri
paennut. Ne olivat kuin palttina.

— Herra jumala! Mitä sinä teet?

Mutta Tuomaan venhe irtaantui jo rannasta.

Jannekin oli kävellyt rantaan ja pyyhkäsi kädenselällä kasvojaan.

— Tuomas… mitä sinä aiot…? Hyvä jumala… Mihin sinä

menet…?

— Viimeiselle matkalle taisi lähteä, sanoo Janne. Nuotiokoskesta

sanoi laskevansa.

Tuomaan venhe keinuu jo laineilla ja etenee nopeasti

Nuotiokoskelle päin.

Anna purskahtaa itkuun, juoksee pitkin rantaa, huitoo käsillään,

raastaa hiuksiaan ja vaikeroi.

— Anna minulle anteeksi, Tuomas… anna anteeksi… käänny vielä

takaisin… edes hetkiseksi… Ei se käänny…! voi herra jumala!

Anna vaipuu taintuneena rantaäyräälle. Venhe kääntyy jo niemen

taakse, josta koski alkaa vetää pauhaavaan nieluunsa.

Kerran vielä nousee Tuomas seisomaan venheessä ja huiskuttaa

hyvästiksi kädellään. Sitten katoaa venhe hämärään.
XXIV.

Tuomas souti koskea kohti, jonka kumea kohina jo kuului hänen

takanaan hämärtyvässä illassa. Hän tunsi olevansa siinä
soutaessaan kuin teräksinen jännitetty jousi, niin kuin tahdoton
kappale, jota jokin outo voima veti puoleensa vastustamattomasti.

Anna liikkui siellä rannalla ja väänteli käsiään. Mikä oli Anna? Ja

mikä oli tuo talo, jonka rannasta hän äsken lähti soutamaan? Oliko
se hänen kotinsa, joka jäi nyt sinne hämärän, pimenevän verhon
taakse? Mikä oli koti ja nainen siellä…? Mikä oli se outo voima, joka
puristi rautaisilla sormillaan ja veti häntä puoleensa?

Kuolema! Haa, mikä oli kuolema? Pelkäsikö hän sitä?

Tuomas näki itsensä arkussa ja sitten haudassa. Multa kolahti

arkkuun ja jostain kuului: Maasta olet sinä tullut. Ja sitten poistui
saattajien pieni joukko ja Isotalo nauraa hohotti.

Isotalo! Hän jäisi voittajaksi. Se konna saisi nauraa hänen

haudallaan!

Huu, miten koski nyt ilkeästi kumisikin. Pyörre alkoi jo vetää

venhettä.
 Isotalo voittajaksi! Mitä hän nyt aikoikaan tehdä? Testamentti,
hyvästit talolle ja perheelle… pikku Matti…

Koski jo tempoi venhettä, joka oli kääntynyt poikkiteloin perä

edelle.

Ei, mutta mitä nyt olikaan tapahtumassa? Mitä?

Tuomas koetti ponnistaa kaikki voimansa päästäkseen johonkin

varmaan selvyyteen. Päässä humisi ja ruumis oli kuin raskas kivi.
Hän koetti nauraa. Mies tekee päätöksen ja harkitsee nyt sitä,
häväisty mies, jolla ei ole kotia eikä perhettä. Nauru tarttui kurkkuun
ja käsivarret kävivät voimattomiksi. Venhe ajautui rannalle ja tarttui
pyörteen niskassa kivien väliin.

Mitä, mitä tässä nyt tapahtuikaan? Hänenhän piti alas koskesta,

miksei venhe jo irtaudu kivestä. Kuka nauroi? Isotaloko? Mitä, eikö
pikku Matti kysynyt: Isä, mihin sinä menet?

Tuomaan otsalta tippuivat kylmät hikipisarat. Hän koetti rukoilla,

mutta jumala tuntui olevan jossain hyvin kaukana. Hän koetti huutaa,
mutta kieli tarttui suulakeen. Päässä jyskytti vain yksi ainoa kysymys:
Mitä, mitä tässä tapahtuikaan?

Pakeniko hän elämää, joka oli hänet kummallisiin verkkoihinsa

saanut sotketuksi? Tahtoiko hän väkipakolla jättää kärsimysten
painon hartioiltaan ja siirtyä suureen tuntemattomaan, olevaisuuden
rajan yli? Mitä nyt tapahtuikaan?

Itsemurha!

Salamana välähti se hänen tajunnassaan. Oliko hän jo niin

pitkällä?
 Kylmä hiki virtasi pitkin hänen ruumistaan. Laine riuhtoi venhettä
irti kivien välistä, koski pauhasi kumeasti. Pimeys ympäröi hänet ja
niinkuin niljaiset kädet olisivat vetäneet häntä alas kurimukseen.
Pimeys ympäröi vielä hänen sairaat ajatuksensakin, mutta tuntui niin
kuin jostain olisi alkanut pilkoittaa valoa. Herra jumala, mitä hän
olikaan aikonut tehdä? Näinkö hän kantoi kuormaansa? Eikö hänen
häpeänsä tulisi näin vieläkin suuremmaksi? Oliko hän mies vai
voimaton raukka?

Laine repäisi irti venheen ja pyörre alkoi sitä vetää alas, mutta nyt
tunsi Tuomas jo voiman käsivarsissaan jännittyvän. Venhe kääntyi
ylös ja ponnistaen äärimmilleen sai hän sen nousemaan.

Tumman metsän takaa pilkahti tähti. Se oli kuin jumalan silmä.

Äsken oli hän huutanut jumalaa, muttei saanut vastausta. Tähden
tuike oli kuin vastaus. Jumala tuntui lähenevän.

Koski veti venhettä nieluunsa, mutta käsivarsien voima vahveni.

Vielä hetkinen ja hän oli pelastettu jostakin hirveästä, joka nyt
värisytti sitä ajatellessa.

Venhe keinui jo laineilla. Kosken humina kuului jo kauempaa.

Tuomas ei tullut ajatelleeksi, mihin hän souti, kunhan souti vain.
Päässä ja jäsenissä tuntui kummallinen raukeus. Airot putosivat
hänen kädestään ja venhe jäi keinumaan laineille. Tuomaan raskas
pää painui polvien varaan.

Kuinka kauan hän aalloilla ajelehti, ei hän tietänyt. Kun venhe

kolahti rantaan ja hän nosti päätään, valkeni jo aamu. Tuomas
huomasi, että laineet olivat tuoneet hänet kotirannalleen.
 Saatuaan venheen maalle ja noustuaan rantatielle, näki hän,
kuinka nouseva aurinko tervehti häntä. Silloin tunsi hän, niin kuin
outo painajainen olisi hänestä hävinnyt tiehensä.

Hän seisoi siinä omalla pellollaan. Hän olikin vielä elossa.

Hetkiseksi tuli painava ajatus, että hän oli aikonut häpeäänsä vain
lisätä, eikä miehen tavalla sitä kantaa, mutta se häipyi yhtä pian kuin
painajainen äsken. Hän tunsi yöllä taistelleensa suuren taistelun,
käyneensä kuoleman läpi. Ja niin kuin uudestaan aloittaisi hän nyt
elämänsä.

Olihan hänellä vielä jotain jälellä, jos olikin perheensä menettänyt.

Olihan maa, jolla hän tässä seisoi, hänen omaansa. Se ei pettäisi
häntä ja se kyllä kykenisi parantamaan hänen kärsimyksensä.

Vähitellen nousi Tuomas pihaan.

Vilun väreet karsivat hänen ruumistaan ja jalat tuskin kantoivat

häntä. Suonet takoivat rajusti ja päätä huimasi. Oliko se sairaus, joka
nyt tavoitti hänet?

Ei tuntunut yhtään pahalta sitä ajatellessa.

Janne seisoi tuvan portailla, kun Tuomas horjuvin askelin tuli

pihaan.
Hänen kasvonsa kirkastuivat ja vaieten hän riensi ojentamaan
kätensä
Tuomaalle.

Tuomas tarvitsikin tukea. Suonet hänen ruumiissaan löivät yhä

hurjemmin ja sairaus tuntui kiertävän kuin myrkky hänen veressään.
 Voimatonna painui Tuomas vuoteelle Jannen saattamana. Hän sai
tietää, että Annakin oli heikkona sairaana. Kiertäessään rantoja
viime yönä mielettömän tuskansa vallassa oli hän aamuyöllä
painunut vuoteelle ja jäänyt siihen.
XXV.

Maatessaan sairasvuoteella ja öisin kiemurrellessaan kuumeen

kourissa kiusasivat Tuomasta vielä ilkeät harhanäyt.

Hän taisteli kosken kuohuissa ja Isotalo seisoi rannalla rumasti

nauraen. Anna ilmestyi siihen hänen vierelleen ja yhdessä he
ilkkuivat hänen ponnistuksilleen.

Isotalo oli velastaan ottanut kaikki hänen karjansa ja hevosensa.

Ilkkuen ajoi niitä edellään ja veti Annaa kädestä mukanaan. Hän
kirosi, muttei voinut mitään.

Ja vielä ilkeämmätkin kuvat piinasivat häntä.

Aamu toi rauhan ja hyvän olon tunteen ruumiiseen.

Se vähensi taudin tuomia tuskia. Sitä mukaa kun hän tunsi

ruumiinsa heikkenevän, varmistui hänen suuri ja ihana rauhansa.
Hän saattoi jo kaikkea katsella kuin ulkopuolella olijana.

Tuli mieleen siinä vuoteella viruessa, että hän yksin ei ollut

kärsimässä elämän oudoista ongelmista. Kaikilla saattoi olla omat
salaiset kärsimyksensä, suuremmat tai pienemmät.
 Eivätkö he kaikki kantaneet kuormaansa vaieten ja valittamatta?

Ainakin ne, joilla kuorma oli raskain.

Pyrkikö kukaan heistä väkivaltaisesti kuormastaan vapautumaan?

Hän oli pyrkinyt. Pimeys oli ympäröinyt hänet joka puolelta. Miten
hän oli niin saattanutkaan…?

Mutta nyt hän oli jo päässyt kaiken yläpuolelle. Hän muuttaisi

suureen tuntemattomaan niin kuin mies, eikä niin kuin voimaton
raukka.

*****

Laskevan päivän kirkas kajastus tulvahti kamarin ikkunasta sisään

ja värähteli sairasvuoteella.

Janne istui vuoteen jalkapäässä. Miehet katselivat siinä vaieten

vastakkain. Suuri hiljaisuus ympäröi heitä.

Hetkisen perästä virkkoi Tuomas.

— Sinä tiedät sen testamentin… minä olen muuttanut sitä… Pikku

Matti aikuiseksi tultuaan perii talon niin kuin poika ainakin… Eihän
pojan tarvitse vanhempien häpeätä kantaa. Sinä saat torpan ja ne
muut, jotka olivat pojalle aiotut. Oletko tyytyväinen tähän?

Janne nyökkäsi.

— Kyllä minä taloa hyvin hoidan ja poikaa myöskin, virkkoi Janne.

— Ja sitä… joka tulee… on myöskin hoidettava…

 Janne käänsi päänsä hämärään ja pyyhkäsi kädenselällä
kasvojaan. Ja laskien kätensä sairaan kädelle virkkoi.

— Kyllä minä pidän huolta kaikesta.

Tuvassa kuului väki asettuvan illalliselle. Anna tuli huoneeseen.

Tuomas ojensi kätensä hänelle.

— Nyt minä vasta lähdenkin, virkkoi hän hiljaa. Tule sinä sitten,
kun joudut. Ehkäpä siellä toisessa maailmassa voimme aloittaa uutta
elämää.

Anna nyyhkytti.

— Voitko… voitko sinä antaa minulle anteeksi?

Mutta Tuomas ei kuullut enää.

— Anteeksi on antanut… ei sanonut enää mitään muistelevansa,

virkkoi
Janne hiljaa.

Huoneeseen oli tullut hiljainen hämärä.

 *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HÄPEÄ ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S.

copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of
this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™
electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept
and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and
may not be used if you charge for an eBook, except by following the
terms of the trademark license, including paying royalties for use of
the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE