Test Bank For Classical and

Contemporary Sociological Theory:

Text and Readings Paperback Second
Edition by Scott A. Appelrouth, Laura D.
(Desfor) Edles
Go to download the full and correct content document:
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-classical-and-contemporary-sociological-
theory-text-and-readings-paperback-second-edition-by-scott-a-appelrouth-laura-d-des
for-edles/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Test Bank for Philosophy A Text with Readings, 13th

Edition

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-philosophy-a-text-
with-readings-13th-edition/

Solution Manual for Philosophy A Text with Readings

13th Edition

https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-philosophy-
a-text-with-readings-13th-edition/

Philosophy A Text with Readings 12th Edition Manuel

Velasquez Test Bank

https://testbankbell.com/product/philosophy-a-text-with-
readings-12th-edition-manuel-velasquez-test-bank/

Test Bank For Close Encounters: Communication in

Relationships Paperback Fourth Edition by Laura K.
Guerrero, Peter A. Andersen, Walid A Afifi

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-close-encounters-
communication-in-relationships-paperback-fourth-edition-by-laura-
k-guerrero-peter-a-andersen-walid-a-afifi/
Test Bank for Philosophy: A Text with Readings, 12th
Edition, Manuel Velasquez

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-philosophy-a-text-
with-readings-12th-edition-manuel-velasquez/

Test Bank for Contemporary Strategy Analysis: Text and

Cases Edition, 9th Edition

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-contemporary-
strategy-analysis-text-and-cases-edition-9th-edition/

Test Bank For Community-Based Corrections: A

Text/Reader (SAGE Text/Reader Series in Criminology and
Criminal Justice) by Shannon M. Barton-Bellessa, Robert
D. Hanser
https://testbankbell.com/product/test-bank-for-community-based-
corrections-a-text-reader-sage-text-reader-series-in-criminology-
and-criminal-justice-by-shannon-m-barton-bellessa-robert-d-
hanser/

Test Bank for General, Organic, and Biological

Chemistry, 4th Edition, Laura D. Frost

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-general-organic-
and-biological-chemistry-4th-edition-laura-d-frost/

Financial Accounting Theory and Analysis Text and Cases

11th Edition Schroeder Test Bank

https://testbankbell.com/product/financial-accounting-theory-and-
analysis-text-and-cases-11th-edition-schroeder-test-bank/
Appelrouth and Edles: Classical and Contemporary Sociological Theory, Second Edition Instructor Resources

Test Bank For Classical and Contemporary

Sociological Theory: Text and Readings
Paperback Second Edition by Scott A.
Appelrouth, Laura D. (Desfor) Edles

Full download chapter at: https://testbankbell.com/product/test-bank-for-

classical-and-contemporary-sociological-theory-text-and-readings-
paperback-second-edition-by-scott-a-appelrouth-laura-d-desfor-edles/

Chapter 2: Karl Marx

Test Bank

Multiple-Choice Questions:

1. Which of the following is a “class” in capitalism according to Marx?

a) Protestants
b) Wage laborers
c) Villagers
d) All of the above

2. Marx refers to the middle-class owners of capital as:

a) Prolétariat
b) Bourgeoisie
c) Verstehen
d) Veblen

3. Classes are groups of individuals who share a common position in relation to:
a) Their religious affiliation
b) How they interpret the world
c) The forces of production
d) How they consume products

4. For Marx, which of the following is a catalyst for social change and the prime mover of
history?
a) Forces of production
b) Bourgeoisie
c) Alienation
d) Class struggle

1
Appelrouth and Edles: Classical and Contemporary Sociological Theory, Second Edition Instructor Resources

5. Marx refers to propertyless wage earners as:

a) Proletariat
b) Bourgeoisie
c) Verstehen
d) Veblen

6. Marx used the term class consciousness to refer to:

a) An awareness on the part of the working class of their common relationship to the means
of production
b) The alienation of the working class
c) The false ideology of the working class
d) All of the above

7. According to the authors, Karl Marx’s basic theoretical orientation would fall under the
category of:
a) Nonrational, collective
b) Nonrational, individual
c) Rational, individual
d) Rational, collective

8. According to Marx’s materialist conception of history, ideas or consciousness is determined

by:
a) The fetishism of commodities
b) Forms of legitimate authority
c) The forces and relations of production; what individuals produce and how they produce it
d) The conceptual categories through which we order experience

9. Marx titled “the social, political, and intellectual life processes in general” which is born
from the existing economic base, as the:
a) Superstructure
b) Objective structure
c) Alienated structure
d) Base structure

10. Whose theory is Marx inverting when he states “Life is not determined by consciousness, but
consciousness by life”?
a) Antonio Gramsci
b) Friedrich Engels
c) Georg W.F. Hegel
d) Thorstein Veblen

11. What term does Marx use to refer to when the process of production and the results of our
labor confront us as a dominating power?
a) Class struggle
b) Forces of production

2
Appelrouth and Edles: Classical and Contemporary Sociological Theory, Second Edition Instructor Resources

c) Alienation
d) Proletariat

12. What is Marx referring to when he writes “The universality of its property is the
omnipotence of its being”?
a) Power
b) Money
c) Authority
d) Alienation

13. Marx states the capitalist class will produce its own “grave-diggers”. For Marx, who are
these “diggers”?
a) The bourgeoisie
b) New capitalists
c) Class-conscious proletariat
d) Owners of capital

14. What will become a fetter to the continued development of the means of production?
a) Class struggle
b) Ownership of production
c) Social relations of production
d) Class consciousness

15. According to Marx, the standard on which the value of commodities is based is:
a) The degree of usefulness of the commodity
b) The amount of labor time necessary to produce the commodity
c) The level of exploitation experienced by the worker
d) The exchange of private property necessary for actualizing an exchange

16. Marx defined surplus value as:

a) Difference between the number of workers and the number of products produced
b) Difference between what workers earn for their labor and the price or value of the goods
they produce
c) Difference between the number of workers and the number of consumers in the same
market
d) Difference between what the workers earn across competing companies in the same
market

17. Marx argues that fetishizing commodities:

a) Creates the conditions necessary for developing class consciousness and thus sparking
the communist revolution
b) Leads us to attribute magical, personally transforming properties to the goods we buy
c) Leads workers to endow machines with human qualities and assign the source of their
exploitation to technology and the production of commodities
d) Increases the surplus value produced during the production process

3
Appelrouth and Edles: Classical and Contemporary Sociological Theory, Second Edition Instructor Resources

18. The cycle of exchange for the typical wage earner as outlined by Marx resembles which
pattern?
a) M-C-M
b) M-C-M-C
c) C-M-C
d) C-M-C-M

19. Raw materials, machinery for production or even more generally money, in Marx’s economic
framework, are all considered:
a) commodities
b) goods
c) capital
d) surplus

True/False Questions:

1. Marx believed that capitalism was morally a good system; but that economically, it was
doomed to fail.
a) True
b) False

2. Marx believed that capitalism was a necessary stage in the transition toward
socialism/communism.
a) True
b) False

3. As discussed by the authors, Marx’s basic theoretical orientation could be said to be

individualist and nonrational.
a) True
b) False

4. The superstructure consists of everything non-economic such as legal, political, and

educational systems.
a) True
b) False

5. Marx’s arguments stems from his agreement with Hegel on the real basis of the progression
of human societies.
a) True
b) False

6. The dominant economic class controls only a society’s means of material production.
a) True

4
Appelrouth and Edles: Classical and Contemporary Sociological Theory, Second Edition Instructor Resources

b) False

7. It will be the proletariat who “chokes” on the overabundance of goods produced by ever
increasing industrial efficiency.
a) True
b) False

8. From Marx’s perspective, the “grave-diggers” are a class conscious proletariat.

a) True
b) False

9. Capitalists derive their profit from the surplus value workers earn for them.
a) True
b) False

10. The two factors of a commodity according to Marx are its use and surplus values.
a) True
b) False

Short Answer Questions:

1. What role does private property play in Marx’s discussion of the inevitable communist
revolution?

2. What role does class consciousness play according to Marx in the evolution of society?

3. How do property and ideas prevent or promote social change? Select a passage from the
primary reading that illustrates your view.

4. How is Hegel’s dialectical process different from Marx’s theory of history?

5. According to Marx’s materialist conception of history, what is the relationship between

property and ideas or consciousness?

6. Explain the following types of estrangement under capitalism as outlined by Marx, using
concrete examples:
a) man from man
b) man from nature
c) man from self

7. What does Marx mean when he writes “…money is thus the object of eminent possession”?

8. In what way do private property relations become “fetters” on the forces of production?

5
Appelrouth and Edles: Classical and Contemporary Sociological Theory, Second Edition Instructor Resources

9. Discuss Marx’s concept “the fetishism of commodities” from Capital.

Essay Questions:

1. Define Hegel’s dialectical process. Explain its significance in relation to Marx’s theory of
history. Also explain its significance on Marx’s basic theoretical orientation.

2. Define Marx’s concept of “species being.” Discuss its significance in relation to his concept
of alienation. Use specific quotes from the “Economic Manuscripts” for support.

3. Explain in detail Marx’s general formula for capital. In your explanation define and relate the
connection commodities and surplus value have to the general formula.

4. Explain Marx’s line “a commodity is therefore a mysterious thing simply because in it the
social character of men’s labour appears to them as an objective character stamped upon the
product of that labour…”

Answer Key

Multiple Choice Questions:

1. b
2. b
3. c
4. d
5. a
6. a
7. d
8. c
9. a
10. c
11. c
12. b
13. c
14. c
15. b
16. b
17. b
18. c
19. c

True/False Questions:

6
Appelrouth and Edles: Classical and Contemporary Sociological Theory, Second Edition Instructor Resources

1. b
2. a
3. b
4. a
5. b
6. b
7. b
8. a
9. a
10. b

Essay Questions
1.
• Hegel saw change as the motor of history. For Hegel, change was driven by a dialectical
process in which a given state of being or idea contains within it the seeds of an opposing
state of being or opposing idea.
• The resolution of the conflict produces yet a new state of being or idea. This synthesis, in
turn, forms the basis of a new contradiction, thus continuing the process of change.
• The essence of reality lies in thought or ideas because it is only in and through the
concepts that order our experiences that experiences, as such, are known.
• Reality is a product of our conceptual categories or consciousness and thus has no
existence independent of our own construction of it.
• The stages of history or reality are then defined by progressive stages in the negation of
the prevailing conceptual ordering of experience.
• The utopian aspect of this development is found in the assertion that humankind’s
knowledge will reach the perfected state of “Pure Reason” or “Absolute Idea” in which
freedom takes the form of self-knowledge.
• Marx depicts the unfolding of history as a progressive, dialectical process that culminates
in a utopia of freedom and self-realization.
• However, Marx breaks decisively from Hegel by insisting that it is material existence—
not consciousness—that fuels historical change.
• The inversion of Hegel fuels Marx’s rational, collective orientation

2.
• For the wage earner, work is alienating because it serves solely to provide the means (i.e.,
money) for maintaining her physical existence.
• Instead of labor representing an end in itself—an activity that expresses our capacity to
shape our lives and our relationships with others—private ownership of the means
of production reduces the role of the worker to that of a cog in a machine.
• The worker is an expendable object that performs routinized tasks. Put in another way,
for Marx, working just for money—and not for the creative potential of labor it—is akin
to selling your soul.
• Because the worker is alienated from the process of production as well as the product of
his labor, he becomes inescapably alienated from himself.

7
Appelrouth and Edles: Classical and Contemporary Sociological Theory, Second Edition Instructor Resources

• Torn away from the object of his labor, he is unable to realize the essence of his creative
nature or “species being” through his work. Finally, the worker becomes alienated from
the rest of humanity, just another commodity to be bought and sold.
• Sample quotes include:
o “This fact expresses merely that the object which labour produces—labour’s
product— confronts it as something alien, as a power independent of the
producer. The product of labour is labour which has been congealed in an object,
which has become material: it is the objectification of labour.”
o “(3) Man’s species being, both nature and his spiritual species property, into a
being alien to him, into a means to his individual existence. It estranges man’s
own body from him, as it does external nature and his spiritual essence, his human
being.”

3.
• A cycle of exchange Marx labeled “M-C-M.” By definition, the capitalist enters into
economic exchange already possessing capital (raw materials, machinery for production)
or, more generally, money (M). Seeking to expand her business and profits, the capitalist
converts her money into a commodity (C) by purchasing additional machinery, raw
materials, or labor. The capitalist then uses these commodities to produce other
commodities that are then sold for money (M). Hence, the meaning of the slogan, “It
takes money to make money.”
• For the proletariat, the cycle of exchange takes an inverse path. Take a typical wage
earner, for example. The worker enters into the labor market possessing only his labor
power, which he sells as a commodity (C). His commodity, labor, is then exchanged for
money (M) or a wage. The worker then takes the money and spends it on the
commodities (C) necessary to his survival. The circulation of commodities here follows
the pattern C-M-C.
• Commodities have use-values and exchange-values. Surplus value is the source of a
capitalist’s profit which allows them to have money to begin with in order to make
money.

4.
• Commodity fetishism refers to the distorted relationship existing between individuals and
the production and consumption of goods. However, in fetishizing commodities, Marx
argues that we treat the goods we buy as if they have “magical” powers. We lose sight of
the fact that we create commodities and, in doing so; grant them a power over us that in
reality they do not hold.
• Fetishizing commodity production also prevents laborers from holding capitalists
accountable for their growing dissatisfaction. Instead, workers will assign the source of
their increasing exploitation not to the capitalists who benefit from it, but to the new
technology.

8
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Vaihteissa
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Vaihteissa
Veturinkuljettajan romaani

Author: Mikko Tervas

Release date: March 18, 2024 [eBook #73197]

Language: Finnish

Original publication: Oulu: Pohjolan Kustannus-Osakeyhtiö, 1921

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VAIHTEISSA

***
VAIHTEISSA

Veturinkuljettajan romaani

Kirj.

MIKKO TERVAS [Mikko Tervaskari]

Oulussa, Pohjolan Kustannus Osake-Yhtiö, 1921.

Ratapihan poikki tuli mies raskain, verkkaisin askelin. Hän oli

tavattoman tanakkarakenteinen, leveä- ja vähän kumaraharteinen,
arvioilta viidenkymmenen miehiä. Leveä leuka oli rintaan
painuneena, ikäänkuin sille olisi ollut aivan välttämätöntä saada
jostakin vahva tukikohta ja lakki oli syvällä päässä. Kädessään oli
hänellä tuohinen eväsvasu, kontin tapaan tehty.

Nyt pysähtyi hän tallitien vaihteessa ja katsoa tuijotti eteensä

tiehen. Vaihteen kielirauta ei ollut kai hänen mielestään sopivasti,
koskapa hän katsoi sitä ison aikaa, jopa potkaisikin ja kävi
kääntämässä kahvasta, katsoi jälleen ja murahti jotakin, josta oli
mahdoton saada mitään selkoa. Vihdoin saapui hän veturitallille ja
kävi varmuuden vuoksi katsomassa ilmoitustaululla olevaa
varikonpäällikön kirjoittamaa työjärjestystä, olisiko siihen tehty
mitään matkaa koskevia muutoksia. Tällä kertaa ei ollut, mutta
hänen katseensa pysähtyi nimeen, joka oli kirjoitettu hänen nimensä
jälkeen, ja nyt hän murisi parikin kertaa köntiessään pilttuusta
toiseen. Viimein hän pysähtyi veturin 375:n luokse ja katsoi sitä
etupäästä takapäähän moneen kertaan sellaisin silmäyksin, jotka
tavallisesti panivat siivoojapojat huonolle tuulelle, ja niin pelottavalta
hän näytti nytkin, etteivät he uskaltaneet häntä edes tervehtiäkään,
vaan katsoivat parhaimmaksi kaikessa hiljaisuudessa vetäytyä pois.

Nyt kohosi hän hyttiin, tehden siellä tavanmukaiset työt

täsmällisesti ja aina samassa järjestyksessä kuin jo vuosia
taaksepäin. Eväskonttinsa hän asetti määrätylle paikalle, veti suuren
kahvipullon taskustaan ja pani sen lämpenemään kattilan rintalevyn
hyllylle vesilasin hanan taakse, otti hytin katolta jousi-istuimet ja
asetti ne paikoilleen — kaikki tiesivät, ettei kukaan muu saanut niitä
asettaa. Sen jälkeen tutki hän jokaisen kattilan varustimen hytin
puolella, jokaisen tivistyksen, tutki tarkkaan, saattaen tuijottaa yhteen
paikkaan hellittämättä, oikein minuuttikaupalla, vaikka siinä ei
näkynyt tavalliselle silmälle mitään erikoista. Siitä siirtyivät silmät
toiseen kohtaan pään hievahtamatta. Tällä tavalla hän tutki jokaisen
osan, asettui sitten äskeistäkin hiljaisemmaksi, aivan kuin olisi
henkeään pidättäen kuunnellut veden rauhallista kiehumista
täyspaineisessa kattilassa. Hetken kuluttua otti hän pienen vasaran
ja vaihtoavaimen sekä läksi alas. Siellä tarkasti hän jokaisen
koneenosan yhtä huolellisesti.
 Tällainen tarkkuus oli ollut hänelle ominaista aivan alusta alkaen,
mutta eräällä matkalla oli hänen veturinsa halkovaunu jonkun
huomaamatta kehittyneen vian takia sortunut pois kiskoilta ja
uhannut vetää sekä koneen että matkustajavaunut mukanaan. Silloin
oli leikki kaukana. Sen kuuli matkustajain surkeista valitushuudoista,
sillä olivathan he paiskaantuneet junan äkkiä pysähtyessä seinästä
seinään.

Mutta mitä teki kuljettaja?

Joko käsittämättä mahdotonta yritystään tai sokeasti luottaen

tavattomiin voimiinsa asetti hän hartiansa suistuneen tenderin
puskinpölkyn alle, nostaakseen kelvotonta, joka oli tehnyt tuon
hävyttömän tekosen. Ja kun jättiläinen ei liikahtanut vähääkään, teki
hänen mieli roiskia sitä rautakangella pitkin kiiltäviä kylkiä kuin
tukinajaja koniansa. — Jokainen vähänkin asiaa ymmärtäväinen
nauroi jo silloin ja monasti sen jälkeen hänen mielettömälle
yritykselleen.

Tuon tapahtuman jäljestä, "josta oli päästy pelkällä säikähdyksellä,

muutamilla verinaarmuilla ja mustelmilla" niinkuin paikkakunnan
sanomalehdet olivat onnettomuuden johdosta kirjoittaneet, oli
hänestä tullut "turhantarkka tuijottaja", ja ennen olisi voinut tapahtua
mitä hyvänsä kuin häneltä olisi jäänyt tarkastamatta jokainen
kiristysmutteri ja jousilevy, saksipuikko ja kaikki pienimmätkin osat
koneessaan.

Tämä mies oli veturinkuljettaja Karhula, jonka toveriksi nuori,

äsken teollisuuskoulusta päässyt veturinlämmittäjä Erkki Teräs oli
määrätty.

*****
 Kuljettaja Karhulan pään ympärillä oli jo jonkunlainen kunniakehä.
Sen ulkonaisena merkkinä oli kaksi valkoista nauhaa virkalakissa.
Hänen veturiensa kattilain seiniin oli syöpynyt koloja ja orkamia ja
hänen luonteeseensa ammatin lyömät poltinmerkit, joita nuoremmilla
ei vielä ollut. Moni katkera mielennousu, moni tuhattulimmainen
yhteenotto, joita oli tapahtunut työn kiivaassa touhussa ylä- ja
alamäissä, metsissä ja lakeuksilla, tuulessa ja tyvenessä, oli tämän
aiheuttanut.

Kun Karhula nyt tulla tallusteli koneensa luo, katsoi hän

vetopyörän käsivarsien välistä koneen alla olevaan kanavaan, jossa,
rahilla seisoen, Erkki Teräs juuri rasvasi epäkeskoja. Katse sanoi: vai
sinä se nyt olet tullut lämmittäjäksi! Jokainen ele ilmaisi: nulikka, mitä
sinä ymmärrät tästä, röhkiikö tämä vai hirnuu!

Tulevien työtoverien katseet yhtyivät seisovien koneenosien

välitse, eikä Erkistä tuntunut oikein miellyttävältä ensi silmäyksen
jäljestä, mutta hän ajatteli: lieneepä mikä lieneekin, ei kai kuitenkaan
purematta nielle.

Kun yli puoli tuntia kestävä tarkastus oli vihdoinkin loppunut,

asettui kuljettaja jälleen hyttiin ja lämmitti höyrysilinterit
perusteellisesti ja varovaisesti aivan niinkuin pieninkin varomaton
teko olisi ne halkaissut siihen paikkaan. Katsottuaan hyttiin
kohonnutta toveriaan, joka järjesteli työkaluja paikoilleen sekä pyyhki
puhtaiksi äsken nuhraantuneita rasva-astioita tervehti hän:

"Söitkö?"

"Söin."
 Ajettiin ulos halkopinolle, ladottiin puita halkovaunuun, jolla aikaa
siivooja teräsharjalla puhdisti savupiipun päässä olevat
rautalankaverkot, kytkettiin, täytettiin junan jarrujohto ilmalla sekä
tehtiin tarpeelliset lähtövalmistukset.

"Täällä nimittäin eivät saa suolet ruveta ruokaa huutamaan kesken

matkan."

Tähän ei Erkki vastannut mitään, eikä kai Karhula vastausta

odottaakseen sitä sanonutkaan.

Asemakello soi jo kahdesti.

"Luukku!"

Erkki avasi vetoluukun, ja paksu musta savu alkoi kohota piipusta

sekä laskeutua väkijoukkoon.

Joku kukitettu lähtijä oli vaunusillalla. Ihmisjoukko lainehti junan

edustalla. Nyt kohosi saattamaan tulleen laulukuoron ääni. Säveleet
vyörähtelivät väkijoukon yläpuolella, kaikuivat asemahuoneen
seinästä. Siihen hukkui hälinä, kuormarattaiden jyrinä asemapihan
kivityksellä, junapalvelijain huudot toisilleen, väkijoukon puheen
sorina.

Karhula kuunteli hartaana hytin akkunassa, johon oli tunkenut

valtavan yläruumiinsa niin paljon kuin sitä sopi. Hän seurasi
silmillään joukkoa tuolla ja hänestä tuntui juhlalliselta. Kun tuli
viimein lähtöhetki, pani hän koneensa käyntiin mahdollisimman hiljaa
niinkuin olisi todellakin joku juhlajuna tullut jäljessä. Sitten asettui
hän jälleen akkuna-aukkoon, seuraten silmillään nenäliinojen
liehuvaa kuohua päiden yläpuolella, kuunnellen toisella korvallaan
laulua, toisella menohöyryn nelijakoista, yhä kiihtyvää jymähtelyä
savupiipussa…

Mutta pianpa porhalsi juna jo etäällä niityllä, ja Karhula kohousi

tavalliseen ajoasentoonsa. Ei hän juuri silloin istunut, jollei
seisonutkaan, nojasihan vaan vähän istuimen kulmaan, kuin
ujosteleva ihminen ollessaan ensikertaa kylässä herrasväessä,
julman tukevat jalat yhteenpuristettuina niinkuin porsaan
kiinniottajalla, yläruumis vähän kallellaan, niin että sopi näkemään
ohi kattilan eteensä radalle. Oli jo menty pari aseman väliä, kun hän
murahti:

"Nukuitko — viime yönä?"

"Nukuin."

Taasen muutamia kilometrejä.

"Täällä ei nukutakaan, ei työssä eikä perillä."

"Eikö perilläkään?"

"Ei — niinkuin saat nähdä."

Yli mäkien taasen, mutkasta mutkaan, ohi vahtitupien kuin

lainehtien ylös ja alas, sivulle, toiselle. Niin tulivat he, tuoden metsien
rauhaan yhtäkkiä huumaavan pauhun, kohta vieden sen pois jälleen,
jälkeen jättäen pyörivän tomun ja ilmaan hupenevan savun.

Laajan lakeuden avautuessa eteen sanoi taasen Karhula

äskeiseen sävyyn:

"Jos jää joku hetki yön selkää itsellesi, niin pidä hyvänäsi!"
 Erkki tiesi tämän. Oli käsissä kesä kiireinensä ja se teki tyhjäksi
"Kiertokirjesupistelman" loppusivuilla olevien pykälien muistutusten
määräykset rautatiepalvelijakunnan työ- ja lepoajasta. Paljojen
töiden takia vapaapäivät jäivät nimellisiksi, sillä niitä viettävien
velvollisuutena oli olla ylimääräisillä junilla. Mutta hän ei nuorena ja
täysvoimaisena ollut vielä sitä ajatellut, eikä vaivojansa laskenut.

"Istuuko sen vai makaa?" jatkoi Karhula päätänsä kääntämättä.

"Riisuuko vai eikö? Jos panee housunsa naulaan, niin ne, totisesti,
vielä heiluvat, kun niihin on jo hypättävä uudestaan. Potki saappaat
jalkaasi kynnyksellä, vedä takki eteisessä, napita se pihalla! Siinä on
sulle aikataulu ja ohjesääntö! ‒ Puita!"

Erkki tarttui halkoihin. — Mitä ihmettä: lähtikö Karhulasta noin

paljon yhdellä hengenvedolla?

Mentiin taasen kilometrejä, asemien välejä, Karhula samassa

asennossa kuin siihen valettu, samalla lailla kallellaan, leuka rinnalla,
katse eteen tuijottaen kulmakarvarykelmien alta. Käsi oli
höyrynsulkijalla, toinen suunnanvaihtajalla. Sanaakaan sanomatta
sekaantui hän Erkin tehtäviin: löi kiinni pesänluukun, kun toinen
mielestään piti hetkeä sopivana heittää puita, sulki syöttölaitoksen,
kun Erkki juuri oli sen avannut ottaakseen vettä kattilaan.

Mikäpäs auttoi: täytyi tyytyä, ja sen sijaan koetti Erkki painaa

muistiinsa ne mäet ja käänteet, joiden kohdalla tämä kaikki tapahtui,
saadakseen varmuutta tehtävässään. Se oli äänetöntä puhelua,
kysymyksiä ja vastauksia. Erkki alistui vastailemaan nöyrästi ja teki
kysymyksensä arkaillen, sillä tässä koulussa hän sai tuntea kuinka
huono veturimies hän vielä oli.

*****
 Erkki Teräs oli ratamestari Elias Teräksen poika. Vanhemmat olivat
häntä suunnitelleet lukuteitä myöten virkauralle, kun pojalla tuntui
päätä olevan, ja olihan hän jo käynytkin viisi luokkaa lyseota, mutta
siihen se oli jäänyt. Siihen oli kaksikin tärkeää syytä: poika alkoi
tuntea vastenmielisyyttä ja ratamestarin pikku palkoilla ei pantu
väkisellä oppia nuoren miehen päähän.

"Olisinhan minä sinut kouluuttanut ylioppilaaksi saakka", sanoi isä,

"mutta tähän kai se sitten jää. Ethän sinä nyt näinä vuosina olisi
paljon mihinkään muuhun kyennytkään, joten tämä on sopinut kuin
välityöksi. Enkä usko opin sinua ojaan kaatavan, valitsetpa minkä
uran tahansa. Minä en suinkaan tahdo ylpeillä virkamiespojastani,
mutta kyllä kunnon miehestä. Ja kunnon miehiä — entistä enempi
kunnon miehiä tarvitaankin joka alalla."

Erkki oli silloin saanut ensikerran käsityksen, kuinka paljon hänen

koulunkäyntinsä toisella paikkakunnalla oli kuluttanut isän varoja.
Mutta se oli vain mieltä innostanut: tämä uran muutto ei saisi viedä
asioita huonolle kannalle. Ja mieli oli kuohahtanut kiitollisena: vielä
tulee sekin vuoro, että isä ja äiti saavat olla vanhuudenrauhassa
kotona ja hän pitää huolen perheen toimeentulosta. Niin oli hän tullut
malttamattomaksi, että oli heti pitänyt päästä kaupunkiin työtä
kysymään. Vähitellen oli hänessä herännyt halu päästä konealalle,
etusijassa rautatielle.

Mutta sielläpä olikin noussut tie pystyyn.

"Ei nyt tarvita miehiä millekään osastolle", oli ylityönjohtaja

sanonut. — "Mitä te osaisitte tehdä?"

"Enpä minä kunnollisesti taida osata tehdä mitään", oli hän

sanonut avomielisesti.
 "Sillä tavalla! Ja työtä kysymässä?"

Erkkiä oli vähän harmittanut hänen hartiain kohottelunsa.

"Kai sitä kuitenkin oppisi tekemään, jos vain pääsisi

opettelemaan", oli hän sanonut tyynesti.

"Vai niin. Mutta tehän olette jo suuri mies. Olisihan luullut jo jotakin
oppineenkin tuohon tullessa."

"No, olen kai oppinutkin, mitä koulussa on opetettu, mutta nyt ei

minulla enää ole varoja käydä koulua."

"Oletteko te käynyt koulua?" oli työnjohtaja sanonut ja astunut

takaisin askeleen, jonka jo oli ottanut pois mennäkseen. — "Ovatko
todistukset muassa?" Hän oli lukenut niitä sitten. — "Ohoh! — Hm!
— Kas, kas! — Jahah!"

Ja siihen hän oli jättänyt hänet keskelle konepajan pihaa huiskin

haiskin heitettyjen rautojen, veturien häkkien, savupiippujen ja
kaikenlaisen kaman keskelle. Tuo aika oli hänestä tuntunut
huimaavan pitkältä, ja siinä oli hän hikoillut epätietoisena, miten
tämä päättyisi. Avonaisista akkunoista oli pauhannut työn melu:
moniääninen pauke, yhtämittainen kiljuva ääni, pyörinnän humu,
hartsattujen hihnojen narina. Seinän läpi pistävästä suuresta
putkesta kohisi höyry kuin jonkun hengästyneen jättiläiseläimen
läähätys…

Viimein työnjohtaja oli tullut ja ilmoittanut konepajan johtajan

hyväksyneen hänet työhön.

Ja niin oli hän saanut kulkea kaikki mahdolliset osastot, olla

maalarien ja vaununkorjaajien apulaisena, pestä vaunuja, kirkastaa
ovien messinkisiä kädensijoja, kontata maalitölkin kanssa pitkin
vaunujen lattioita, käydä käsiksi kaikkein likaisimpiin ja kurjimpiin
töihin. Työtoverien mielestä oli koulua käynyt mies perinpohjin
nöyryytettävä: "Kynsipäs nyt, että saat maistaa tätäkin herkkua!
Täällä ei ollakaan kovat kaulassa."

Hän oli jo ollut miestä mielestään, kun oli päässyt sepän rengiksi,
vaikka se olikin ollut rasittavin työ koko harjoitusajalla. Niin oli hän
ollut kuin pieksetty iltasilla, kupeet hellinä ja vyörytellen oli hän
päässyt aamusin vuoteestaan. Mutta hän oli hammasta purren
tarttunut työhönsä, iskenyt sen lujemmasti, minkä jokainen jänne oli
ollut kiinteällä, ja niin oli ruumis vähitellen tottunut ja alkanut kasvaa
voiman pesiä, niinkuin miehet sanoivat hartioittensa ja käsivarsiensa
lihasjyrkylöistä.

Näitä aikoja muisteli Erkki nyt ensimäisellä varsinaisella

matkallaan Kunnaan päivystyshuoneelle. — Tuossa kuorsasi
Karhula syvässä unessa, suu ammottaen, rautasänky tärähdellen
voimakkaista särpäyksistä. Hänen vierellensä toiseen sänkyyn
kallistui viimein Erkkikin.

*****

Seuraavana päivänä oli palattava takaisin varhain. Puoli kolme oli

kone jo täysin valmiina tavarajunan edessä.

Luonnossa vallitsi raikas kesäaamun tunnelma. Aurinko nousi juuri

kullaten Kunnaan pappilan päätyakkunan.

Etelästä oli saapunut pitkä tavarajuna.

 "Tämäpä lupaa minulle hikisen aamuhetken", arveli Erkki
itsekseen.

Kovasti olivat he varustaneet koneensa päästäkseen

huolettomasti seuraavalle puiden- ja vedenottopaikalle.

"No, miltäs näyttää?" kysyi Karhula, kun he koneen vierestä

katsoivat pitkin junaa, jonka toinen pää oli etelävaihteen ulkopuolella,
ja ensikerran näki Erkki kankeilla kasvoilla kankean hymyn.

"Pitkältä näyttää."

"Ja pitkä se onkin." — Hän nosti toisen jalkansa koneen portaalle,

tarttui kiinni hytin ja tenderin seinään kiinnitetyistä kädensijoista,
katsoi yli käsivartensa vieressä seisovaa "poikaa" ja jatkoi: "Tänään
saat näyttää, mitä ne lyseon ja teollisuuskoulun viisaudet auttavat
ylämäessä."

Hymy vääntyi hetken kestäväksi omituiseksi irvistykseksi, sitten

lukkousi suu, pää kohosi hieman ja viimein nousi koko valtava
olemus ylös hyttiin.

Nämä silmänräpäykset selvittivät Erkille monta seikkaa.

"Vai niin! Pannaanpa mieleen!" kuohahti; hänen sisimmässään

äänettömästi.

Karhulan sanoissa oli uhkaava ennustus alkavalle päivälle, mutta

olipa mikä oli, eivät ainakaan häneltä voimat puuttuisi, jos taito
puuttuisikin — vielä. Ja hänestä tuntui oikein somaltakin sentään
ajatellessaan, että hän on ainoa, jonka hartiavoimien varassa oli
koko junan eteenpäin vienti.
 Junassa oli painoa, sen sai tuntea kohta ensi iskuista. Vaikka kone
oli jo liikkeellä, ei viimeisissä vaunuissa vielä ollut tietoa lähdöstä.
Omituinen, rautojen hankauksesta aiheutunut haju nousi kiskoilta,
joilla pyörät pyörivät paikoillaan kymmeniätuhansia kiloja painavan
jättiläisen alla. Viimein kuitenkin tapausivat pyörät hiekoitetuille
kiskoille, kone alkoi saada yhä säännöllisemmän käynnin ja juna
vieri pohjoisesta vaihteesta. Vauhdin kiihtyminen ei kuitenkaan ollut
kunnollinen. Karhula oli tyytymätön. Häntä vaivasi epäilys, että
jotakin oli huonosti "hännässä". Hän oli jo asemalla kävellyt
ensimäisten vaunujen sivulla ja kuunnellut jokaista ilmajohdon
kiinnityskohtaa.

"Mene katsomaan, käykö ilmapumppu vielä!" sanoi hän

ensimäisen kilometrin mentyä.

Erkki avasi edessään olevan oven, josta puhdas aamuilma tulvi

sisälle ja meni ulos kulkusillalle, joka kiertää kattilaa. Aivan kattilan
etupäässä lämmittäjän puolella oli ilmapumppu, jonka toiminnasta ei
voinut saada selkoa koneen käynnin aiheuttaman melun takia.
Ylhäältä savusta satoi sammuneita hiiliä, jotka olivat savupiipun
sihdeissä pirstoutuneet karkeain sorajyvien kokoisiksi.

Veturi ponnisteli eteenpäin. Jokainen männän isku tärisytti

rautaista runkoa. Savupiippu antoi omituisen tummanhelähtävän
äänen menohöyryn sitä kumahutellessa. Aamuauringon valo
kimalteli kattilan kiiltävissä kupariputkissa, kirkkaissa tangoissa ja
levyissä.

Pumppu todellakin kävi tavallista nopeammin, ja hän huomautti

siitä kuljettajalle.
 "Nyt on vuoto junan johdoissa", sanoi Karhula. "Jossakin
vaunussa ovat jarrut kiinni, elleivät useammissakin."

"Mitäs nyt?"

"Emme pääse vastassa olevaa mäkeä ylös."

Seurasi hetkinen äänettömyyttä. Kuului, kuinka koneen käynti

alkoi todellakin harventua.

"Olisiko sinussa miestä…?" — Karhulan katse mittaili Erkkiä

päästä jalkoihin yli olkapään.

"Mihin?"

"Hoitamaan konetta, jos minä menisin alas eristämään vioittuneen

vaunun."

"Enkö minä voi sitä eristää?"

"Siinä on vaara lähellä — tapaturma ja kuolemaki…"

Karhula laski kätensä höyrynsulkijalle, kääntyi ja katsoi suoraan

toveriansa.

"Sen kyllä tiedän."

Karhulaan tuli eloa. "Uskaltaisitko sinä mennä eristämään vaunun

kulkevasta junasta?"

Erkistä oli mieluista, että Karhula näinkin paljon puhui.

"Jos se vaan on mahdollista", vastasi hän varmasti toverinsa

kysymykseen.
 "Kyllä se on, etsii viallisen vaunun ja sulkee johdon. Mutta minä en
käske sinua tähän."

"Jotakin meidän kuitenkin on tehtävä, sillä muutenhan emme

pääse."

"Emme."

Vauhti olikin yhä pienentynyt.

Erkki laskeutui nyt veturin portaalle. Karhula seurasi välikköön ja

siinä muutamin sanoin lausui arvelunsa, missä saakka vika olisi.

"Sinä tiedät, ettei siellä saa kompastua!" huusi Karhula jälkeen,

kun
Erkki pudottausi tiepuoleen.

Hänen ohitsensa vierivät kuormitetut vaunut höllin jarruin, hiililastit,

halkovaunut, öljylastit. Arviolta parikymmentä oli jo mennyt ohi.
Seuraavan alta kuului sihinää. Siinä oli siis vuotokohta; jarrutkin
olivat tiukasti kiinni.

Silmänräpäyksessä Erkki huomasi, että hänen oli mentävä vaunun

eristettyään vielä toiselle puolen pinoa, koska siellä oli erään sulkijan
johtolanka. Hän juoksi junan sivulla kunnes tuli eristettävän vaunun
etupäähän, päästäkseen siinä paremmin selville menettelytavasta.
Nyt vain tyynesti, mutta varmasti. Hän tarttui puskinpölkyn alla
olevaan rautaan, juosten kumarruksissaan. Edessä pyörivät pyörät,
takana noin kolmekymmentä vaunua valmiina kulkemaan kaiken yli.
Nopeasti ja päättäväisesti hyppäsi hän yli kiskon vaunujen väliin,
tarttui kytkimiin yhä edelleen juosten. Ilmajohdon sulkeminen oli vain
vähäinen tehtävä, silmänräpäysliike, mutta sen avulla tulivat kaikki
jäljessätulevat vaunut eristetyiksi johdosta, joka päättyi veturin
ilmapumppuun sekä kuljettajan edessä olevaan hienorakenteiseen
jarrulaitokseen.

Mutta vaikeampi tehtävä oli jälellä. Hänen oli mentävä yli kytkimien
toiselle puolelle.

"Siellä ei saa kompastua!"

Hän hyppäsi varakytkimen ketjulle, siitä valtakytkimelle, joka tärisi

kuormituksen suuruudesta. Kumpaisenkaan vaunun pääseinässä ei
ollut mitään tukikohtaa, mutta kuitenkin väli oli kyllin suuri, joten
saattoi hankaluuksitta, kytkimistä tiukasti kiinni pitäen vähitellen
hivutella itsensä niiden yli. Nyt oli jo hänen jalkansa toisella
varakytkimellä, pian maassa, ja sitten taasen juoksemaan mukana,
kunnes saa uuden tuen toisella puolella olevasta kädensijasta; sen
jälkeen yli kiskon. Tultuaan toiselle puolelle päästi hän ilman pois
vaunun alla olevista laitteista. Jarrut irroittautuivat pyöristä ja tehtävä
oli sitä myöten suoritettu.

Alkoi sitten kilpajuoksu junan kanssa. Tätä tehdessään Erkki

huomasi, kuinka lähellä vaara oli ollut. Ennenkuin hän saavutti
veturin oli iso valtaoja poikki radan. Hän tarttui lähimmän vaunun
porrasrautoihin, kohosi niihin ja meni näin yli ojan. Pölkkyjen välit
olivat peittämättömät ja niiden välistä ammotti tyhjyys. Jos hän olisi
ollut vielä vaunujen välissä juoksemassa, olisi hän aivan helposti
saattanut pudota noihin aukkoihin, menettää tukikohdan ja silpoutua.
Täytyi pysähtyä portaalle vähäksi aikaa, niin valtavana tuo
mahdollisuus näyttäytyi, ja hänelle tuli lyhyessä hetkessä tuskallinen
kuumuus.
 Karhula oli ylhäältä veturista seurannut toverinsa matkaa, eikä
häneltä suinkaan jäänyt huomaamatta lähenevä vaara. Hän oli
kulkenut edestakaisin toiselta puolen veturia toiselle nähdäkseen
ilmestyisikö Erkki pois välistä ennenkuin saavuttaisiin sillalle. Hän jo
katui, että oli ollenkaan päästänyt poikaa. Entä, jos hän oli jotenkin
menettänyt tasapainonsa? Melkein kaikki työtoverinsa olivat
antaneet hänelle pistosanoja säästäväisyytensä takia — nyt
ensikerran hän huomasi itsekseen menneensä ehkä liian pitkälle.
Oliko nyt todellakin järjellistä asettaa muudan pesällinen puita
vastakkain ihmishengen kanssa. Olisihan ollut parempi pysähdyttää
juna, korjata vika, palata takaisin ottamaan uutta vauhtia, ehkäpä
vähentää vaunujakin. Ja niin pitkälle tilanne kiusasi häntä, että hän
oli jo aikeissa sulkea höyryn ja jarruttaa junan siihen paikkaan. Mutta
samassa ilmestyi "poika" toiselta puolelta esille, ja koneen käynnistä
huomasi tempun onnistuneen.

Ei kuitenkaan ollut varaa ehkäistä junan vauhdin kasvamista

edessä olevan, väsyttävän pitkän mäen takia, vaikka olisi tehnyt
mielikin, auttaakseen toveriaan, joka ponnisteli junan sivulla.
Karhulaa alkoi nyt jo huvittaa Erkin ponnistelu ja hänen hartiansa
hytkähtivät pari kolme kertaa naurahduksesta.

"Kilpajuoksu", sanoi hän hengästyneelle toverilleen.

"Voitinpa kuitenkin."

"Hm!"

Rautalankakoukussa katon rajassa killuili kummallakin puolella

pieni levystä tehty astia. Karhula viittasi verkkaisella liikkeellä Erkin
puolella olevaa, ja Erkki ymmärsi sen merkitsevän: "Ota!"