Download and Read online, DOWNLOAD EBOOK, [PDF EBOOK EPUB ], Ebooks

download, Read Ebook EPUB/KINDE, Download Book Format PDF

Venture Work: Employees in Thinly Capitalized

Firms Alexander Styhre

OR CLICK LINK
https://textbookfull.com/product/venture-work-
employees-in-thinly-capitalized-firms-alexander-
styhre/

Read with Our Free App Audiobook Free Format PFD EBook, Ebooks dowload PDF
with Andible trial, Real book, online, KINDLE , Download[PDF] and Read and Read
Read book Format PDF Ebook, Dowload online, Read book Format PDF Ebook,
[PDF] and Real ONLINE Dowload [PDF] and Real ONLINE
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Indie Video Game Development Work: Innovation in the

Creative Economy Alexander Styhre

https://textbookfull.com/product/indie-video-game-development-
work-innovation-in-the-creative-economy-alexander-styhre/

Behind the Startup: How Venture Capital Shapes Work,

Innovation, and Inequality 1st Edition Benjamin
Shestakofsky

https://textbookfull.com/product/behind-the-startup-how-venture-
capital-shapes-work-innovation-and-inequality-1st-edition-
benjamin-shestakofsky/

The Kitty Hawk Venture Jeffrey Scheaffer

https://textbookfull.com/product/the-kitty-hawk-venture-jeffrey-
scheaffer/

Why I Don't Work Here Anymore - A Leader's Guide To

Offset The Financial And Emotional Costs Of Toxic
Employees 1st Edition Mitchell Kusy

https://textbookfull.com/product/why-i-dont-work-here-anymore-a-
leaders-guide-to-offset-the-financial-and-emotional-costs-of-
toxic-employees-1st-edition-mitchell-kusy/
Creative Innovative Firms from Japan A Benchmark
Inquiry into Firms from Three Rival Nations Young Won
Park

https://textbookfull.com/product/creative-innovative-firms-from-
japan-a-benchmark-inquiry-into-firms-from-three-rival-nations-
young-won-park/

Politics at Work: How Companies Turn Their Workers into

Lobbyists 1st Edition Alexander Hertel-Fernandez

https://textbookfull.com/product/politics-at-work-how-companies-
turn-their-workers-into-lobbyists-1st-edition-alexander-hertel-
fernandez/

Employees and employers in service organizations

emerging challenges and opportunities 1st Edition
Birdie

https://textbookfull.com/product/employees-and-employers-in-
service-organizations-emerging-challenges-and-opportunities-1st-
edition-birdie/

Leading and Managing Professional Services Firms in the

Infrastructure Sector First Edition Ellis

https://textbookfull.com/product/leading-and-managing-
professional-services-firms-in-the-infrastructure-sector-first-
edition-ellis/

The Growth of Firms in Less Developed Countries Lessons

from Kosovo Fadil Sahiti

https://textbookfull.com/product/the-growth-of-firms-in-less-
developed-countries-lessons-from-kosovo-fadil-sahiti/
Alexander Styhre

Venture Work
Employees in Thinly
Capitalized Firms
Venture Work
 Alexander Styhre

Venture Work
Employees in Thinly Capitalized Firms
Alexander Styhre
School of Business, Economics and Law
University of Gothenburg
Gothenburg, Sweden

ISBN 978-3-030-03179-4    ISBN 978-3-030-03180-0 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-03180-0

Library of Congress Control Number: 2018963553

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2019

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and trans-
mission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or
dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Preface

This volume is the outcome of a long-standing professional engagement

I have maintained since the late 1990s, to study life science companies
and their activities and relations. More recently, I have published at least
two relevant books for this domain of research, Financing Life Science
Innovation (2015, Palgrave Macmillan) and the more theoretically ori-
ented volume Precarious Professional Work (2017, Palgrave Macmillan).
This volume more explicitly addresses the question of why and on what
basis rational individuals embark on careers in small-scale life science
start-ups. This question is motivated by the empirically substantiated fact
that many life science ventures are bound to default, or eventually become
moribund as they end up in a state wherein they are starved of venture
capital. Furthermore, also in the early stages, when finance capital is less
pronounced than in the development phases, wherein for example, clini-
cal trials and regulatory affair concerns put the venture under pressure to
attract larger stocks of venture capital, this line of work is not fully com-
pensated for the increased market risks the employee is exposed to in
comparison to a position with a regular employer (the issue of what in
fact a “regular employer” would mean these days can be left aside for the
moment). Apparently, what is referred to as venture work in this volume,
is quite simply defined as employment in venture-backed companies
(and by default, in many cases, thinly capitalized firms) is primarily justi-
fied on grounds other than sheer calculated economic benefits.
v
vi Preface

While this volume presents empirical material collected within a study

financed by the Bank of Sweden Tercentenary Foundation, it also includes
theoretical perspectives that help make sense out of such choices. Human
actors such as venture workers are not mindless dupes who are incapable
of apprehending and responding to economic risks and uncertainty, for
example; they are also meaning-making creatures that actively inscribe
meaning and purpose to, for example, career choices and decisions. In
this view, the choice to conduct venture work in life science start-ups
being exposed to various risks and uncertainties is not of necessity unjus-
tified. Instead, such ventures offer many benefits, including a sense of
community and being a participant in a line of work that is meaningful
and rewarding, at least to the extent that it sufficiently compensates for
the risks now borne by venture workers. In this view, venture work is not
only a reasonable career choice, it is also contributing to the wider com-
munity as any economic system needs actors willing to take on and carry
risks in their day-to-day work. At the same time, venture workers cannot
blindly submit to the consequences of market failure, for example, mak-
ing a considerable proportion of life science ventures non-investable
assets within extant risk management models, incapable of accommodat-
ing uncertainty, but need to be incentivized to expose themselves to such
risk. For instance, the sovereign state, offering welfare provisions that
protect private economic interests in the unfortunate event of the
employer defaulting, and otherwise pursuing industry policies that are
conducive to what has been called innovation-led growth, is a key actor
in this setting. Free-market protagonists tend to portray state interven-
tions as harmful to market efficiency and squandering tax money on proj-
ects with limited prospects for reasonable economic returns. In contrast,
a more affirmative view of the sovereign state would underline that the
state is de facto handling issues that cannot be resolved on the basis of the
market-contracting mechanism, so that the critique of lower efficiency is
only secondary to what these state-led activities add to innovation-led
growth more generally. A critique of the role of the state and its defined
agencies is always needed and welcome, but turning a blind eye to the
limits of regular market transactions is not helpful when examining the
role of, for example, venture labor in a contemporary economy. In this
view, venture work is based on both a private business logic, structured
 Preface vii

around contracts and collaborate activities within and across company

boundaries, and an active state, acting either directly through, for exam-
ple, policy-making and legislative reforms, or indirectly through its
defined agencies in the innovation system, for example.
This volume adds to the literature on venture work in life science com-
panies as such, and to the wider literature that examines so-called non-­
traditional employment, arguably an issue of growing importance in an
economy dominated by finance industry interests and lowering transac-
tion costs, resulting in the public, hierarchical, and divisionalized corpo-
ration (General Motor being perhaps the foremost exemplary case) no
longer being the standard employer in future. In its place, a plethora of
employment contracts and industrial relations may be established, poten-
tially making contract work and free-agent work a more prominent
employment form, in turn having considerable institutional conse-
quences for the economic system of competitive capitalism. Many of
these issues are still developing, but hopefully this volume adds in sub-
stantive ways to a scholarship that examines these changes; ones affecting
all participants.

Gothenburg, Sweden Alexander Styhre

 Acknowledgments

I am indebted to a number of individuals and institutions for being able

to pursue this line of research work. First of all, my colleague Assistant
Professor Maria Norbäck, with whom I have conducted the empirical
research work within the current project, should be acclaimed for all her
contributions. Originally studying freelance journalism and institutional
changes in news media, Maria was also willing to do some “stretch-work”
including life science venture work. Maria conducted several of the inter-
views in the project, co-authored a number of papers with me, and served
as a speaking partner throughout this work.
Second and more generally, my colleagues at the Department of
Business Administration, School of Business, Economics, and Law,
University of Gothenburg, especially in the Organization and
Management Section, should be recognized for providing a fertile ground
for research in this domain. Several of my colleagues study changes in
labor relations or conduct research on professional work, offering many
insights into this area during seminars and the day-to-day department
corridor small talk.
Third, as stated above, the Bank of Sweden Tercentenary Foundation
has funded this research work, and it is my sincere hope that this research,
and this volume more specifically, honor the privilege of receiving fund-
ing for a defined research program from this eminent financial
institution.
ix
x Acknowledgments

Fourth, I would like to commend Madeleine Holder, Commissioning

Editor, Business and Management, Palgrave Macmillan, for granting me
the contract to publish this book. Lucy Kidwell, Editorial Assistant,
Business and Management, Palgrave Macmillan, has been helpful in
making the process run smoothly by useful and timely responses to my
inquiries.
Finally, I would like to thank my family, Sara, Simon, and Max (in
order of appearance), for making everyday life what it is, an existence
supportive of the capacity to finalize intellectually exhausting and emo-
tionally draining projects such as the publishing of an academic book.
 Contents

Part I Theoretical Perspectives    1

1 New Forms of Work in the Post-­corporate Economy:

Venture Labor, Contract Work, and Freelancing  3

2 Reason and Rationality in Organization Studies:

Employee Motivation 59

Part II Empirical Data 103

3 Passion: The Motivation Behind Venture Work105

4 Interest: The Goal of Reducing Uncertainty145

5 Salaried Work in a Financial Economy: Market Risk193

xi
xii Contents

A
 ppendix: Methodology235

Index249
 Part I
Theoretical Perspectives

Introduction to Part I
Part I of this volume provides an overview of the theoretical framework
that structures the empirical material reported in Part II, and which
serves as the analytical tools and models used in Chap. 5 to discuss the
empirical data. Part I is organized into two chapters: The first chapter
(Chap. 6) discusses changes in corporate governance practices and how
that affects labor markets and the economic security of salaried workers.
The second chapter (Chap. 7) discusses how individuals to a varying
degree make reasonable and rational decisions in everyday life, and how
such capacities are involved when making career choice decisions.
Furthermore, the ability to be motivated and to engage with current and
potential work assignments is a matter of combining reasonable expecta-
tions and instrumental rationality regarding, for example, how work is
compensated for by the employer, and how the employer otherwise sig-
nals a satisfaction and an understanding of the work effort made. These
two theoretical chapters—wherein the former addresses more macro-­
oriented structural and institutional changes, whereas the latter empha-
sizes the individual’s role in acting in accordance with, but also deviating
from, structural and institutional conditions—jointly constitute the the-
oretical framework used to examine the empirical material reported in
Part II of this volume.
 1
New Forms of Work in the Post-­
corporate Economy: Venture Labor,
Contract Work, and Freelancing

Vignette: Governing Innovation-led Growth

Peter Evans (1995) makes the argument that competitive capitalism is
characterized by corporations that are embedded within the governance
of the industrial sovereign state, yet being managed as autonomous legal
and economic entities. In Evans’ view (1995), embedded autonomy is the
governance model that has been most successful in promoting not only
economic growth but also in securing a reasonable level of economic
equality in advanced economies. For instance, Organisation for Economic
Co-operation and Development (OECD) countries that invest in indus-
try policy and support corporations report higher economic growth than
states with such limited regulatory initiatives (Evans and Rauch 1999). In
an historical perspective—and history does matter, at times surprisingly
long after “cases have been closed,” as evidence shows (Banerjee and
Duflo 2014)—such claims have been substantiated by empirical studies.
As Sklar (1988: 15) remarks, examining the period 1890–1916 in the
United States, the regime of corporate capitalism that we today tend to
take for granted, “had to be constructed”: corporate capitalism “did not
come on the American scene as a finished ‘economic’ product, or as a
pure ideal type,” Sklar (1988: 15) says. Neither did corporate capitalism

© The Author(s) 2019 3

A. Styhre, Venture Work, https://doi.org/10.1007/978-3-030-03180-0_1
4 A. Styhre

“take over society,” or “simply vanquish or blot out everything else.”

Instead, this new economic regime was embedded within the existing
economic structure and the institutions of American society, pre-dating
corporate capitalism. Furthermore, in order to serve this role, as the blue-
print for a new economic regime, what Sklar (1988) calls corporate liber-
alism was not simply a case of what Scott (1985: 40) refers to as the
“symbolic alignment of elite and subordinate class values.” Corporate
liberalism served the role of an intersection or a trading zone (with
Galison’s 1997, handy phrase) wherein all kind of agents could advocate
their interests:

[Corporate liberalism] emerged not as the ideology of any one class, let
along the corporate sector of the capitalist class, but rather as a cross-class
ideology expressing the interrelations of corporate capitalists, political lead-
ers, intellectuals, proprietary capitalists, professionals and reformers, work-
ers and trade-union leaders, populists and socialists. (Sklar 1988: 35)

Ultimately, corporate capitalism was instituted as a form of embedded

capitalist regime of production, benefiting several rather than a few
constituencies.
This view challenges the commonplace view that market-based com-
petition is conducive to maximal economic efficiency. Besides the exter-
nality of opportunistic behavior being co-produced with increased
competition (Charness et al. 2014; Mishina et al. 2010; Kilduff et al.
2016), there are additional empirical studies that challenge belief in the
virtues of competition. Amable et al. (2017) argue that industry regula-
tion, branded as a form of rent-seeking in neoclassical free-market advo-
cacy (see e.g., Stigler 1971), and therefore imposing additional “costs” on
market actors and their clients and beneficiaries (e.g., creditors) is in fact
conducive to increased innovation output. In Amable et al.’s (2017:
2088) view, the conventional wisdom regarding the relationship between
regulation and innovation is mistaken inasmuch as regulation in fact
coincides with, or generates, innovative behavior. Using an empirical
sample, including 13 manufacturing industries in 17 OECD countries
during the 1977–2005 period, Amable et al. (2017: 2088) report results
that contradict the idea that “technical progress at the leading edge should
 New Forms of Work in the Post-corporate Economy: Venture… 5

be grounded on liberalisation policies.” Furthermore, the closer the

industry or the specific firm is to the frontier of innovation, the more
accentuated are the positive effects of regulation:

Regulation has a positive influence on innovation at the leading edge and,

in several cases, directly on productivity as well. Besides, the relationship
between the impact of PMR [Product Market Regulation] and the distance
to the technological frontier that one can draw from the previous results
contradicts the received view: PMR’s beneficial effects are stronger for
industries that are closer to the frontier. (Amable et al. 2017: 2096–2097)

Amable et al. (2017) explain the positive correlation between regulation

and innovation output on the basis of the risk-aversion premium in high-­
competitive environments: when firms are exposed to fierce competition,
they are reluctant to invest in firm-specific assets that eventually generate
competitive advantages, and therefore they cannot create the resources
needed to innovate. “Often, the most radical innovations cannot come
from private entrepreneurs because they have neither the means nor the
will to take the implied risks and make the necessary investments,”
Amable et al. (2017: 2102) summarize.
Amable et al.’s (2017: 2102) findings thus challenge the conventional
wisdom in some policy-making circles, inherited from the free-market
and anti-statism doctrines of the Chicago School of Economics, for
example, that product market regulation wields negative effects on inno-
vation and economic growth. Such faulty beliefs may in turn have inhib-
ited economic growth and innovation, with considerable consequences
following. Aghion and Roulet (2014) make an important distinction
between imitation-led and innovation-led growth, and suggest that the lat-
ter economic regime demands a more active state but also risk-tolerant
actors willing to endure periods of uncertainty during their careers. In
order to promote innovation-led growth, Aghion and Roulet (2014: 915)
call for “smart state institutions and practices” to be implemented, and
list Canada, Germany, the Netherlands, and the Scandinavian countries
as examples of countries at the forefront of such industry policies.
Furthermore, Aghion and Roulet (2014: 917) point out some of the
requirements that need to be fulfilled to promote innovation-led growth.
6 A. Styhre

First, there is a need to adopt “a new approach to public spending,” which

also means that highly precise and considerate investment decisions to
allocate public funds to potential high-growth industries and firms are
needed: “public investments should be targeted to a limited number of
growth-enhancing areas and sectors,” claim Aghion and Roulet (2014:
917). Second, which underlines the role of the embedded autonomy of
the corporation, public spending “should be accompanied by appropriate
governance to ensure that public funds are efficiently used” (Aghion and
Roulet 2014: 917). The monitoring of public investment demands both
significant degrees of economic, financial, legal, and regulatory know-­
how, but also integrity on the part of state-funded agencies and officers
held responsible for the activities. The literature offers some evidence that
an active state contributes to innovation-led growth. Howell (2017:
1162) examines early-stage innovation grants, and finds that such direct
subsidies have “large, positive effects on cite-weighted patents, finance,
revenue, survival, and successful exit” in recipient firms. Receiving an
early-stage innovation grant enables the firm to “invest in reducing tech-
nological uncertainty,” which makes the firm “a more viable investment
opportunity,” Howell (2017: 1162) argues. Furthermore, this class of
grants offers the benefit of not “crowding out” private capital. Instead,
these grants “enable new technologies to go forward,” and transform
some of the “awardees” into “into privately profitable investment oppor-
tunities” (Howell 2017: 1137). In addition, Conti (2018) stresses the role
of what Anderson (2018) refers to as policy entrepreneurs in designing
research and development (R&D) subsidies. R&D subsidies, Conti
(2018: 134) argues, often “come with multiple restrictions that govern-
ments impose on recipients to ensure that their goals are attained.” In
some cases, a too strict framework for who is eligible for state-funded
R&D subsidies may undermine the efficiency or the legitimacy of the
policy, resulting in limited or disappointing outcomes. This condition
offers a space for policy reform, wherein presumptive policy entrepre-
neurs may advocate and campaign for more relaxed selection criteria.
Conti examines a R&D subsidy reform in Italy and provides empirical
evidence that indicates that “restrictions on the external transfer of subsi-
dized know-how made subsidies less effective in promoting innovation”
(Conti 2018: 136). Howell (2017) and Conti’s (2018) studies suggest
 New Forms of Work in the Post-corporate Economy: Venture… 7

that not only venture capital investors supply “smart money” (Sørensen
2007), but the state also offers these benefits when policies and R&D
subsidies are carefully designed and monitored.
As innovation-led growth demands substantial finance capital invest-
ment, both in the build-up of regulatory activities and institutions sup-
portive of firm-based activities, and as direct venture capital investment
benefiting firm-specific development work, “credit constraints” are a pri-
mary concern for policy-makers promoting innovation-led growth. The
lack of venture capital and qualified venture capital investors, for exam-
ple, “[m]ay further limit or slow down the reallocation of firms toward
new (more growth-enhancing) sectors,” Aghion and Roulet (2014: 918)
warn. Furthermore, even in the case where the supply of venture capital
funds is favorable, so-called knowledge spillover effects (Owen-Smith
and Powell 2004) or “information leakage” (Pahnke et al. 2015) occurs,
where the advancement of know-how in one firm may also benefit other
firms, thus free-riding on others’ investments (as in the case, for example,
where financial institutions such as banks develop algorithms that can be
used for trading otherwise illiquid assets; see MacKenzie and Spears
2014: 437). In such cases, it may be difficult for firms to borrow or raise
money from private capital markets to finance their growth as their assets
are not assisted by legal protection that secures a return on an investor’s
initial financial capital (Aghion and Roulet 2014: 918). In this situation,
the sovereign state can make investments that benefit a broader set of
actors, or a sub-field within an industry, as in the case of military research
spending, or the financing of scientific programs such as in the European
and North-American space programs.
In the end, Aghion and Roulet (2014) suggest, innovation-led growth
is not the outcome of heightened competition (which instead inhibits
innovative work; Amable et al. 2017; Aghion et al. 2005), but from re-­
embedding the economy within the realm of the governance of the sov-
ereign state, or within the transnational initiatives in which the state
participates. This new model of innovation-led growth, the conventional
wisdom of neoclassical economic theory, and policy-making doctrines
derived therefrom, make up the free-market model, which stipulates the
market as the origin and source of all meaningful rent-seeking activities,
as being outmoded and even what undermines innovation-led growth
8 A. Styhre

initiatives, for example. Instead, the embedded autonomy of the indi-

vidual corporation is recognized as a governance model that actively
serves to share the risks between the sovereign state and its defined agen-
cies, the finance capital investor community, entrepreneurs, and venture
workers—the last being the principal organizational actors in this vol-
ume. Venture workers are individuals conducting salaried work in thinly
capitalized firms, yet who do not receive full or at times even partial
compensation for their increased market risk exposure vis-à-vis employ-
ees in better-capitalized firms and employers. While Evans’ (1995) term
“embedded autonomy” may suggest that “embedded” de facto means that
a considerable degree of the market risk is buffered by the state, in the era
of innovation-led work, “smart state institutions and practices,” and ven-
ture work that is, ceteris paribus, undercompensated in terms of market
risk exposure, the term “embedded” denotes rather that the sovereign
state actively governs and participates in policy-making supportive of
innovation-led growth.

Introduction
In folk belief and popular culture the gigantic corporation has always
been a concern. Typically it is hierarchically organized into layers and lay-
ers of employees, middle managers, department bosses, division direc-
tors, and, at its apex, the top management team and the iconic figure of
the chief executive officer, executing formal and real power over activities
whose complexities and details are so vast that no human can practically
overview and cognitively process all the information generated. As
opposed to society proper, being widely understood as a set of sub-­systems
and functionally oriented activities that are at best loosely coupled, but in
many cases operating in relative isolation, the large-scale corporation is
commonly seen as an integrated whole, a machinery for the production
of goods, services, or both. Consequently, the corporation is simultane-
ously understood to be benevolent in terms of providing jobs and in
delivering various commodities and other defined benefits, and a more
unnerving entity inasmuch as faceless managers and executives have an
enormous capacity to influence and shape the everyday lives of humans
 New Forms of Work in the Post-corporate Economy: Venture… 9

in society and the local community (Anderson 2017). As most corpora-

tions are privately owned, either in the form of being a public company
with dispersed ownership, or as closely held firms, the business charter of
the corporation is protected from outsiders’ inspection. As opposed to
democratically elected entities and public sector organizations, private
corporations are shrouded in secrecy. No wonder corporations are sources
of fascination and speculation.
Davis (2013: 284) argues that much social science research and com-
mentaries target “the unfettered power of large corporations,” implying
that large-scale businesses are to some extent a threat to various social
values and liberal freedoms, while in fact analysts should be more con-
cerned about their loss of power:

Our current problems of higher inequality, lower mobility, and greater eco-
nomic insecurity are in large part due to the collapse of the traditional
American corporation. Over the past generation, large, public traded cor-
porations have become less concentrated, less interconnected, shorter-­
lived, and less prevalent: there are fewer than half as many public
corporations today as there were fifteen years ago. (Davis 2013: 284)

With economic inequality rising sharply over the past four decades, now
being back to interwar period levels (Duménil and Lévy 2004), slower
economic recovery and growth after the 2008 collapse of the finance
industry, and unemployment stabilizing at historically high levels, also
during the upturns in the economic cycle, the issue of the corporation’s
role needs to be revisited. In 1950, Davis (2010: 333) reports, the ten
largest employers hired 5 percent of the American workforce; today, they
hire only 2.8 percent. In 1950, eight of the top ten employers were man-
ufacturers, while today all are in services, and seven are retailers. In fact,
by March 2009, Davis (2009: 27) writes, “more Americans were unem-
ployed than were employed in manufacturing, and all signs pointed to
further displacement in the goods-producing sector.” At this point, Wal-­
Mart, the American grocery store chain, frequently criticized for its low-­
wage policy and lack of benefits for its employees, “employed about as
many Americans (1.4 million) as the 20 largest U.S. manufacturers com-
bined” (Davis 2009: 30). This decline of the American corporation,
10 A. Styhre

­ rimarily in the manufacturing sector, has wiped out much blue-collar

p
work that provided a substantial proportion of the American workforce
with stable and well-compensated work. The retailing companies and ser-
vice industries that have generated new jobs more recently pay substan-
tially lower wages and offer fewer benefits than manufacturing companies
once did, which serves to push up economic inequality as working-class
jobs are less generously compensated. Furthermore, Davis (2009: 27)
concludes, this data indicates that “large corporations have lost their
place as the central pillars of American social structure.” The era of large
corporations, oftentimes leading to oligopolistic industries, dominating
what has been called the era of managerial capitalism (1945–ca. 1970),
seems to have reached its end-point. Competitive capitalism is of course
still today dominated by a number of Behemoth corporations—the
household names of General Electric, Mitsubishi, Unilever, and so on—
but these corporations today employ a substantially lower proportion of
workers: their power is grounded in financial and political resources, not
in their roles as providers of stable job opportunities. We are now in the
era of “jobless growth.”
Davis (2013: 294) uses the term “the postcorporate economic organi-
zation” to denote the new corporate landscape wherein a network-based
structure is displacing the integrated, hierarchical, and divisionalized
organization (whereof General Motors and its iconic, brand-based orga-
nizational structure is exemplary). In the post-corporate economic orga-
nization, the public company is substituted by a variety of new corporate
entities including privately owned, closely held venture-capital-backed
startups, free economic agents, and contract workers, all jointly consti-
tuting economic networks capable of delivering goods and services, inno-
vation, and new business opportunities. The question is then: What
mechanisms, institutional changes, political agendas, and unanticipated
consequences of purposeful action jointly contributed to the de-­
centralization of the major public corporation in Western competitive
capitalism and paved the way for the “post-corporate economy” that
Davis (2013) anticipates? To answer that question, or to at least encircle
it in meaningful ways, the very legal invention of the business charter
needs to be examined. Furthermore, the enactment of the corporation as
a bundle of financial assets as the privileged and dominant theoretical
 New Forms of Work in the Post-corporate Economy: Venture… 11

model, and the re-direction of the corporation toward the more singular
end of enriching its investors, the shareholders, needs to be considered in
some detail.

 efining the Corporation: The Corporation

D
as a Financial Capital-raising Vehicle
The legal status of the corporation is a continuously debated issue in legal
and economic theory. While corporate law, a constitutional law in the
American legal tradition, clearly stipulates that business charters are
incorporated sui juris, as a free-standing and autonomous legal entity, a
variety of economic theory models have enacted the corporation as a
vehicle for the creation of economic value that benefit the shareholders,
who the proponents of the shareholder primacy model regard as the only
legitimate residual claimants, solely carrying market risk (Collins and
Kahn 2016). Such claims are rejected out of hand by legal scholars (Stout
2001) and other commentators (e.g., Ciepley 2013: 146; Garvey and
Swan 1994), who suggests that shareholders are just one stakeholder
group among others, and that there is no legal, theoretical, or empirical
basis for making the firm’s investors a privileged constituency. As this
debate is accounted for in detail elsewhere (see e.g., Styhre 2016), this
argument will not be replicated in this setting.
It is important to note that the legal protection of a business charter
incorporated by the sovereign state considers both insiders’ and outsiders’
activities. For instance, what is referred to as the “hold-up problem,”
wherein resources committed to the corporation’s activities become illiq-
uid for a considerable period of time, and are thus inaccessible to inves-
tors, means that the corporation needs to be protected against a liquidation
initiated by either business partners or investors (Lamoreaux 1998). The
corporation “owns itself ”—in other words, it is instituted as an autono-
mous legal entity—and this legal status, accompanied by various subsi-
dies, exemptions, and other privileges as well as certain defined obligations,
protects the firm against disruptive plans of major investors, among oth-
ers. Having said that, it is possible to consider the corporation as a legal
device that enables the raising of capital from a relatively large number of
12 A. Styhre

investors (e.g., Manne 1967: 260). Some scholars, such as Manne (1967),
argue that the corporation-as-capital-raising-device in turn justifies the
idea of a centralized management:

The concept of centralized management is directly related to the idea of the

large corporation as a capital-raising device… As generally understood, this
means that promoters, in forming a corporation and marketing its shares,
perform an entrepreneurial function. But it also implies that the selection
of the managerial group is a function of the entrepreneur, and not of the
capitalist investor. (Manne 1967: 260)

In this view, the corporate governance function is separated into the

board of directors, having the formal power to make decisions pertaining
to business activities, and the CEO and the top management team, being
the directors’ agents, bestowed with the real power to implement business-­
specific decisions made by the board. Furthermore, the shareholders, the
firms’ investors supplying the capital needed to fund, for example, devel-
opment work, are merely one among many stakeholders participating in
the team production work. In contrast, for proponents of shareholder
primacy governance (e.g., Easterbrook and Fischel 1996), it is the share-
holders who can claim the role of the principal, making the directors and
top management their agents. However, in an economy where financial
capital is in abundant supply, the corporation no longer assumes the role
of a capital-raising vehicle. The cost of raising capital is thus considerably
lower than it was in the mid-nineteenth century when American states
enacted corporate legislation, which implies that the legal status of the
business venture is less critical. For instance, when fewer firms are listed
on the stock exchange but remain closely held—in other words, the
entrepreneur and his or her closest business partners own the majority of
the stock—the financial market control of the corporation becomes
much weaker. As initial public offerings (IPOs) are in decline, as empiri-
cal evidence suggests (Deeg 2009: 565; Davis 2013: 292), this evidence
can be interpreted as being an indication of the loss of attraction of share-
holders tout court (Stout 2001).
Furthermore, as opposed to the “original funding” of business ventures
when they were incorporated by the business promoter and entrepreneur,
 New Forms of Work in the Post-corporate Economy: Venture… 13

large and medium-sized firms generate their own capital and therefore no
longer need to rely on financial market actors to supply capital to finance
development work, for example. The increased degree of institutional
ownership of all public stock companies, now being in the range of 73
percent of all publicly traded Fortune 1000 stock (Gilson and Gordon
2013: 874), suggests that the stock market no longer effectively monitors
managerial opportunism (as well as other factors) as agency theorists, for
example, suggest they do (Fama and Jensen 1983). Instead, institutional
investors more directly intervene in the day-to-day decision-making at
board of director and top management team levels, participating in so-­
called shareholder activism. As institutional investors hold large shares of
stock in specific companies, their holdings are essentially illiquid as their
choice to signal dissatisfaction with a managerial decision, for example,
by taking the “exit option” (i.e., selling off their stock on the market)
would affect the stock market price unfavorably.1 To avoid biasing the
market to their own disadvantage, institutional fund managers are incen-
tivized to execute the “voice option,” in other words, they actively inter-
vene in managerial decision-making when they believe it would benefit
their interests. Coffee (1991) explicates this proposition:

If an easy, low-cost ʻexitʼ is possible (such as that provided by securities

markets), the members will rationally have little interest in exercising a
more costly ʻvoice.ʼ But if ʻexitʼ is blocked, the members will become more
interested in exercising a ʻvoiceʼ in governance decisions. From this per-
spective, the new activism of American institutional investors can be

1
“By definition, a market is liquid if it can absorb liquidity trades without large changes in price,”
Allen and Gale (1994: 934) write. By implication, large institutional investors (e.g., pension funds)
often hold illiquid assets by default. Furthermore, in venture capital investment, qualified investors
hold illiquid assets inasmuch as the companies they choose to invest in acquire their market value
precisely on the basis of their close relationship with specific owners and their networks of contacts.
Speaking more generally about the issuance of credit through loans, Diamond and Rajan (2001:
322) point at the same illiquidity problem, and suggest that certain loans can only be sold at a
discount for this reason: “When a lender makes loans that can be collected only with her specific
collection skills, the loans are illiquid. The reason is that the lender’s specialized human capital can-
not be easily committed to collecting the loans; hence they will sell at a discount or will be poor
collateral.” Liquidity is thus not only a quality to be examined on the structural level of the market,
but also on the basis of the qualities and competencies of market actors, say, financial traders, ven-
ture capital investors, and mortgage industry institutions.
14 A. Styhre

explained as the product of ʻvoiceʼ becoming less costly, because of the

growth in institutional ownership of securities and the resulting increased
capacity for collective action, while ʻexitʼ has become more difficult,
because institutional investors, who increasingly own large unmarketable
blocks, must accept substantial price discounts in order to liquidate these
blocks. These trends toward greater ʻvoiceʼ and lesser ʻexitʼ seem likely to
continue for institutional investors. (Coffee 1991: 1288–1289)

Taken together, the corporation as a financial-capital-raising device was

an original motivation for the legal innovation of corporate law, in turn
justifying the controversial limited liability statutes, for example, but
when the finance industry differentiated and other institutional changes
in competitive capitalism materialized, this feature of the corporate form
become only secondary to other benefits. Yet, the idea that corporate
activities should primarily benefit the firm’s investors lingered on, despite
the fact that access to capital is abundant in the contemporary economy.
This “master idea” of the period after 1980 and the “pro-business turn”
in, for example, American politics (also addressed as the rise of “neoliber-
alism” or “neoconservatism”) has generated substantial changes in the
global economy.

Institutional Ownership and the Question

of Short-termism
Gilson and Gordon (2013) introduce the term agency capitalism to denote
the dominance of institutional ownership in the contemporary financial-
ized economy. Institutional investors are assessed on the basis of their
ability to generate net economic returns for their clients, and fund man-
agers are compensated on the basis of their capacity to generate a certain
return at a pre-defined risk level. Therefore, in combination with the
“exit” option being blocked on the basis of liquidity concerns, fund man-
agers are incentivized to endorse short-termism in their trading work.
Laverty (1996: 826. Original emphasis omitted) characterizes economic
short-termism as “decisions and outcomes” that “pursue a course of action
 New Forms of Work in the Post-corporate Economy: Venture… 15

that is best for the short term but suboptimal over the long run.” In other
words, fund managers representing institutional investors have a prefer-
ence for short-term returns over long-term and potentially higher returns,
which justifies a short-term mindset that may undermine a willingness to
invest in production capital and development work (e.g., R&D).
Connelly et al. (2010: 737) report empirical data indicating “that tran-
sient institutional owners may discourage strategic competitive actions,
which limits the range of competitive options available to firms.” More
specifically, Connelly et al. (2010: 737) show that transient institutional
owners (e.g., owners that hold stock for a shorter period of time) actively
use the “the threat of exit” to pressure executives “to consider only those
competitive actions that will not result in short-term earnings shortfalls.”
That is, institutional investors participate in shareholder activism cam-
paigns to discipline managers to make investments that maintain or
inflate the stock market evaluation of the share in a short-term perspec-
tive. The downside is that more long-term production capital investment,
conducive to sustainable competitive advantage but demanding a consid-
erable amount of investment in illiquid capital over longer periods of
time, is disqualified. Says Dallas (2011):

Nonfinancial firms with an ownership base dominated by transient institu-

tional shareholders are more likely to cut research and development
expenses to meet short-term earnings targets than firms dominated by
dedicated and quasi-indexer institutional shareholders. Such firms seek to
increase current earnings to support stock prices through myopic invest-
ment decisions. (Dallas 2011: 304)

In the account by Dallas (2011), the tendency to favor short-term liquid-

ity over long-term investment in illiquid production capital is today
widespread in American industry, a tendency that is associated with the
considerable market penalty on earnings re-statements, commonly cor-
rected downwards in the new estimate (Coffee 2006: 83):

A 2005 survey of 401 financial executives demonstrates the pervasiveness

of shorttermism. Financial executives confirmed that they would take an
Another random document with
no related content on Scribd:
näyttää tehokkaammaksi.

— Sisästä, sisästäpä tietenkin sitä pirua on voideltava, sanoo

Asari piippuaan täyttäen naprakasti. — Sille on annettava yhden
kerran semmoinen telli, että nurinniskoin lähtee. Mitähän, jos ottaisit
kerran saunassa ja panisit vähän tervaa, noin puolen litran verran,
sekaan ja sitten yhdellä kertaa sisuksiin. Sillä lailla minä kerran ajoin
matoja sisästäni.

— Iii… vai matoja.

— Niin, mutta jos matoja ajaa, pitää panna sekaan vähän

pirunpihkaa ja puuöljyä. Sitten se lutkahtaa reiän täyteisenä. Ei sinun
mahassasi taia niitä matoja, vorninkaisia…?

— On veikkonen niitäkin, myönsi Antti. — Kun välistä rupeaa

pakkaamaan, niin on siihen paikkaan haljeta. Työntää niinkuin
seipäällä sisuksia.

— No anna, minä laitan sitten sen seoksen nyt, kun on viina

lämpimillään. Ajetaan reumatti ja saman tein luirakkeet sisästäsi.
Kestät sinä litran verran kai sitä moskaa.

— Kyl-lähän sitä nyt litran…

— Minulla on täällä kaapissani vihollisen pilausta sen verran vielä.

Asari lähti kaapilleen ja sitten joutui jo lähtemään.

— Mihinkä sinä kötys meinaat? kysyi Tiina Loviisa.

— No sinnepä nyt sitä ainetta maistamaan, suhahti Asari. — Minä

tuon sinullekin sieltä putelin, mutta älä vain nyt virka mitään
kenellekään, kun se laki piru kuuluu olevan niin ankara, että tuosta
noin, — ja Asari veti sormellaan toisen käden sormien yli, — jos vain
tietämään tulevat.

Tiina Loviisa hämmästyi.

— Elä… että ihanko sormet poikki tuikataan?

— No niin.

— Voi helekkuna. Piä sitten sinäkin suusi kiinni.

— No ihan hissuksiin. Ei saa antaa edes henkensäkään haista.

Tiina Loviisa oli touhuissaan. Hänenkin suussaan maistui

korpiviina mukavalta, varsinkin kun sattui vatsanpuru olemaan.

— No ettäkö ihan hengen haisemisestakin sakottavat? kysyi.

— Semmoinen on laki. Suutari Kenosenkin henki oli haissut vähän

väkevälle, niin ei muuta kuin viisi vuotta kakolaa…

— Saattaisihan henki haista vaikka mille… ihan vaikka

huusinaluselle, sanoi Tiina Loviisa. — Mikä se semmoinen laki!

— Laki kuin laki, ja sitä on noudatettava. Henki ei saa haista,

muista se.

Miehet lähtivät kääkertämään Rämekorpeen, Asari edellä, Antti

perässä sen kuin väärät säärensä sallivat. Juttua ei käynyt
pitäminen, että paremmin joutuisivat. Siellä korvessa tippuu, lorottaa
ihan noronaan, ja täällä vain hissutellaan. Turakka suuttuu ja pistää
naamaansa joka tipan. On se sen tehnyt ennenkin, kun on suuttunut,
eikä mies ole ollut siitä tuontuostaan. Korvallisilla tummanpunainen
veri vain kiehunut ja ihmeitä puhunut, ei muuta.

— Kylläpä se aurinko nyt hellittää.

— Hellittävän näkyy, läähättää Antti jälessä. Tiessä on reikiä,

hevosten polkemia, ja niihin kun väärä sääri uppoaa, saa sitä
kiskomalla vetää ulos. Jos saisi vielä säärensä suoraksi, silläpä
Asarin lääkkeellä, niin antaisi mitä vain. Ei taida enää sääret oieta,
kun ovat rustottuneet ja viipelöityneet. Se reumatti pakana kun on
oikein niitä repostellut.

*****

— Voi turkin tuoma ja vienan viemä, vai nyt sieltä ponssarien

vasta passaa tulla! huusi Turakka, kun näki tutut naamat kuusen
oksien lomitse. — Ja Anttikin kääkertää kuin kana. Luuleks saavasi
reumatin voidetta?

Turakka hohottaa ja kaataa tuohilippiin viinaa. Pannun ja padan

alla loimuaa väkevältä savuava tervastuli, ja korven hunaja
lemahtaa.

Pihkakin lemahtaa, ja korpi on kevään henkeä tulvillaan. Lumi

sulaa ja tippuu pieninä kirkkaina pisaroina naavakuusen oksilta.

Molemmista pilleistä tippuu, ja Turakan naama on punainen ja

hyvätuulinen.

Niin on Asarinkin naama, ja Antin huuli mutuaa ja nahkalämssien

alta välähtää melkein kuin nuoren miehen katse.
 — Annahan kun maistan, sanoo Asari makeasti muhoillen. — Vesi
kihoo jo kielen päälle.

— Vai kihoo. Elä, elä koske hinkkiin. Sitä pitää ensin haistella ja
sitten vasta maistella. No haista.

Turakka pistää tuohilipin Asarin nenän alle.

— Eikös ole haju toinen kuin Helsingin mamsselien

ootekaluvesissä, hä?

— En ole haistanut Helesingin mamsseleja… heh… aina se tuo

Turakka keksii ne leikkinsä. Anna helevetissä, kun mieli jo teköö,
pyytää Asari.

— Tämä onkin nyt semmoista, että kelpaisipa tarjota vaikka

itselleen resitentille. No ryyppää sitten, mutta älä ähkäse. Maista
sinäkin Käkkä-Antti tästä toisesta pullosta.

— Ää, kun kiertää kuin elohopea mahassa, sanoo Asari.

— Kuulehan, Turakka, kun tämä Asari tekee minulle reumatti- ja

matolääkkeen, toimittaa Antti. — Sanoo panevansa siihen
pirunpikaroitakin. Annahan uusi puteli. Tämä meni jo tyhjäksi.

— Vai lääkkeen. Kuulehan, jos minä nyt neuvon sinua.

Turakka istuu kannolle, katsottuaan ensin, että jää riittää

jäähdytysastiassa, ja sanoo sitten:

— Kun otat varia lehmän lantaa ja laitat siitä kääreet noihin

paininpuihisi, niin se on paras keino. Viinaa sitten sisään sen kuin
sietää ja varin saunan lauteille. Lehmän lanta on parempata kuin
pirunpikelit ja muut. Eikös olekin tässä hyvä maku?

Turakka maistelee tuohilipistä viinaa.

— On, on, kiertää suonissa kuin mahlaja.

— Hahhah, Antin suonissa kiertää vesi yhtä hyvin kuin viinakin.

Sanoisit paremminkin, että noissa paininpuissasi kiertää korven
makea mesi, hörötti Turakka ja pisti tuohilipin hankeen. Istuttiin sitten
kolmisin havuläjälle, jonka Turakka oli kantanut vuoteekseen, istuttiin
kuulostamaan, miten korvissa alkoi somasti sihistä ja pihistä.

Aurinko oli jo korkeimmillaan taivaan keveässä sinessä. Korvessa

humisi etelätuuli, kinokset alenivat. Kohta on suopursujen lomissa
vain ruskeavetisiä lätäköitä, ja silloin ei käy istuminen havuläjällä
maistelemassa lämmintä viinaa.

Mutta nyt käy. Turakka imeksii silmät autuaallisessa sirrissä

tuohilipin reunaa ja hohottaa väliin isoäänisesti. Mille, siitä ei ole
toisilla tietoa. Asarin mato- ja reumattilääkkeelle vaiko Antin
vorninkaisille, jotka työnsivät kuin seipäällä. Yhtä hyvin saattaa
Turakka nauraa oman luontonsa pakosta, ei viinan nostamana,
auringon paisteesta ja kevään tulosta. Onhan niin mukava kuvitella
kesää, kun saa paistaa rannalla kalaa ja ryypätä palan painikkeeksi
pienestä taskumatistaan. Kellahtaa sitten kalliolle tahi kanervikkoon
ja nukahtaa. Ei enää edes muista, minkälaista huoli on. Jos sattuu
jotain puuttumaan, niin menee isäntien luokse. Rahaa tahi tavaraa,
ei ole kielteessä. Eikähän mitään puutukaan. Kukapa on hänen
taskunsa nähnyt tyhjinä. Rahapussi pollottaa aina kuin kerä housun
takataskussa.
 Harakka-Antin suu oli venynyt kovin leveäksi siinä istuessa. Mitäs
tarvitsi yhteen menoon kiskoa puolen litran pulloa nahkaansa.
Nahkalämssät silmien päällä ovat ihan tummanpunaiset, ja silmistä
näkyy vain pienet pisteet, niinkuin naskalin reiät.

Asari istui polvet pystyssä ja hihitti väliin. Teki sydämelle niin

hyvää, että piti hihittää. Voi hyväinen ihme, miten maailma oli
mukava. Ensi viikolla pitää käyttää iso imisä karjun luona, että Tiina
Loviisa saa oikein kauniita porsaita hoitaakseen. Niistä saa sitten
sitä kiljunpintaa ensi syksynä. Ja rukiita pitää jauhattaa nuorelle
tammalle, että saa ajaa lihavalla ja hihkaista ajaessaan. Kyllä Luoja
on hyvä, kun antaa ihmiselle kaikkea, mitä sen sydän halajaa.
Tuotakin aurinkoa se rupeaa taas antamaan, hellittääpä jo ihan
pihkat irti naamasta.

Turakka muutti uudet pullot pillien alle ja lötkähti havuille.

— Miltäs tuntuu? kysyi ukoilta.

— Suonet soutaa niin somasti ja sydäntä panee niin mukavasti.

Ihan kuin tähkällä kutkuttaisi. Montakohan li—hitraa tu—huosta jää
mi—hinulle?

— Senpä sitten näkee. Kunhan tuo Käkkä-Antti ensin pumputaan

täyteen, että lurikat lähtee sen sisästä. Pitää Syllykän lämmittää
sauna ja hakea sitä lehmän ainetta.

Antti hekatti. Se tuo Turakka on mies… se on tuossa ihan kuin

joku keisari, suuri ja mahtava. Antaa viinaa kelle antaa. Ei anna
kaikille, vaikka talonsa antaisivat. Minulle antaa, vaikka käkkänäksi
haukkuu, se on sen leikkiä, eikä siitä saa suuttua. Kappas, miten
päätä nyt alkaa nytkyttää. Eihän se ennen sen vertaisesta. Tänä
iltana annetaan vorninkaisille lähtimet.

Syllykkä tulla kynttäsi, selässä iso tuohikontti. Siinä oli Turakan

eväät, ja akka lateli ne kannon nenään asetetulle laudalle.

— Kuuluu taas Hörödii olevan pitäjällä vainua vetämässä, missä

Turakan jälki haisisi, paapatti akka ja pälyi viinapulloja. Eikö se
ryökäle kiirehtinyt ryyppyä antamaan, vaikka tälle sai tässä eväitä
raahata.

— Siinä on sikaa ja tässä madekukkoa, jos nielustasi semmoinen

läpäissee. Ja suutari Kekäleen akan käskin viemään semmoisia
terveisiä Hörödiille, että haistaa p—nsa eikä aiokaan tulla näille
maille, muuten saa sen kulmikkaan kallonsa halki. Uskallan minäkin
napistaa, vaikka olen akka.

— Nyt sinä akka pahus suorastaan hälyytit Hörödiin näille maille,

kivahti Turakka, kiirehtimättä tarjoamaan Syllykälle lämpimäisiä.

Antti oli nukahtanut havuläjälle, mutta Asari torisi vielä nikotellen:

— Vi—hiedään se saunaan ja annetaan semmoinen löyly, ett'on pi

—hinta niinkuin vanha pa—halttina.

Turakka haukkoi nälkäisenä, ja akka kiukunkiehuvana odotti

ryyppyä.
Jopa kimahti:

— Etkö sinä sen vietävä anna minulle tippaakaan. Kun ihan kieli
tarttuu kitalakeen.
 — Mitä antamista siinä, muuta kuin kisko turpaasi. Hälyytit sen
Höröläisen.

Akka nauraa virnotti.

— Pelkääkö Turakka Bennu Höröläistä?

— En, mutta tässä olisi ollut vielä mukava toisenkin kerran

turauttaa.
Nyt on vehkeet kiireesti korjattava, kun suurus loppuu.

Hiertiäiselle tuli hätä. Pääkin vähän selvisi.

— Voi perhana, jos tulee ja pörrittää se hörrikkä, niin viinat menee.

Anna sinä Syllykkä konttisi, niin vien sillä vähän Tiina Loviisalle…
napsua… että jaksaa paremmin suutaan laksattaa.

— Vie, vie, viinoja sillä on ennenkin hyysätty ja kuljetettu. Parasta

on korjata tavarat talteen ja jättää tulisijat Hörödiille.

Hiertiäinen lähtee könttämään täysi viinakontti selässään, ja

Anttikin koettelee paininpuitaan. Eivät kannata. Hankeen lupsahtaa
mies perälleen, ja kolmikulmaiset silmäkolot jäävät avuttomina
tuijottamaan Turakkaan.

— Taisi tulla huonous? nauraa Turakka.

— Eikö perhanata, kun ne vorninkaisetpa rupesi taas työntämään,

valehtelee Antti ja pitelee mahaansa.

— Ne tahtovat vielä napsun, annas kun tuon putelin.

— Elä, elä, kyllä se vika on, kun ma oikein sanon, näissä

paininpuissa, kun juuttaista jänteet katosivat.
 — Kun makaat tuossa havuilla iltapuoleen, niin kannan selässäni,
sanoo Turakka ja nauraa niin että korpi kaikuu. — Pääsetkö sinä
sieltä vai pitääkö auttaa?

Antti kekkelehti, välistä hankeen tupsahtaen, nuotiolle ja nukahti

ihanaan havun tuoksuun. Syllykkä puuhasi viinoja talteen ja pupatti
omia sekavia puheitaan. Vari viina oli kihonnut hänelläkin heti
korvallisiin.
NELJÄS LUKU.

Kenkkulan Aatami loikoo sängyssään ja miettii kaikenmoista,

enimmäkseen jo monia kertoja ennen mietittyä. Miehet ovat menneet
aamiaisen jälkeen työhön, ja isäntä on ottanut tavanmukaiset
ruokaunensa. Ei jaksa kuitenkaan koko päivää maata, ja aika tulee
pitkäksi, kun ei kykene töihinkään. Eipä sillä, että terveys olisi huono,
maha on vain kasvanut niin suureksi, että sen liikuttelemisessa on
kylliksi työtä. Ja sitten kun sen mahan kanssa on tottunut
laiskottelemaan, ei käy enää yrittäminenkään.

Eikähän se isännille muutenkaan olisi sopivata. Sitä kun on työtä

siinäkin, että miettii, miten nyt laitat sen ja sen paikan. Mihin kylvät
kaurat ensi kesänä ja mistä olisi paras ottaa kesäpuita. Ja on siinä
monta muutakin… Täytyyhän jonkun olla akkaväenkin kanssa
suuravia pitämässä, jos niinkuin sattuu sille päälle, että kehtaa
herjojen kanssa suutaan vaivata. Se on tosin hedelmätöntä, mutta
aikasi kuluksipa sitä joskus heidän kanssaan suutasi läpätät.

Emäntä, Karuliena, ei tosin ollut suustaan liika avara, mutta olihan

piikoja ja muita, joidenka kanssa sai velloa, jos halutti.
Riehaantuihan Karulienakin joskus, ja silloinpa olikin ääntä pirtissä.
 Kuuluupa se nytkin pampattavan piioille tuvan puolella, mistä
pauhannee. Pitäisiköhän kuunnella.

Aatami vääntäytyy istumaan ja tarkistaa kuuloaan. Keittiön ja

tuvan ovet ovat välillä vähän raollaan.

Ka, kun tansseissa käynnistä puhuu. Piiat ovat taas olleet yöllä
juoksussa. Se synti ajaa itsekutakin omalla tavallaan, mitä mitenkin.
Piikojen ja poikien pitää käydä tanssimassa ja sitten loppuyö viettää
lihan nautinnoissa… sepä syntinen liha kun vetää ja viekoittaa.

Ohhoo, jos pistäisi tupakan.

Niin, niin, henki olisi altis ihmisessä, mutta liha on heikko, tahi
oikeastaan niin vahva, että tekee mitä lystää. Panee jalat
tanssimaan ja sitten kävelemään toisen sängyn viereen. Jos heissä
piioissa sitä hengen puolta lieneekään. Eivätkö liene niinkuin vasikat
metsässä. Eipä sitä nämäkään tyttäret, omat enempää kuin
vieraatkaan, viitsi kuunnella saarnaa pyhäisin, eikä veisata. Jos
sanomisen paljoudella saa tuvan penkille tahi sängyn laidalle
istumaan lukuajaksi, niin kohta vihollinen painaa niin, että ei muuta
kuin silmät kiinni. Tytöt torkkuvat ja rengit kuorsaavat ja väliin
poksauttelevat äkeissään suuruspommeja, jumalattomat.

Nytpä sieltä pirtistä ei enää kuulukaan mitään. Taisivat mennä

navetan puolelle. Siellä olisi ulkona nyt aurinkoinen päivä, jos
kehtaisi lähteä jaloittelemaan.

Aatami ottaa muutaman verkkaisen askelen kamarinsa lattialla,

oikein tietämättä, mihin päin lähteä, kääntyy sitten kaapilleen ja ottaa
sieltä pullon.
 Eipä siinäkään ole mitään. On näes tämä Aatami pitänyt aina
sairauden ja muun semmoisen pienen taudintapauksen varalta
korpiviinaa kaapissaan, joka nytkin taas tautisena aikana on ehtinyt
antaa hänelle monta apua ja lievitystä.

Jopahan on näemmä tyhjä tuo pullo, huokaa Aatami. — Taisikin

eilen siitä viimeinen tulla napsituksi. Se kun ei tämmöiseen ruhoon
edes vähä riitäkään.

Aatamin pitää istua ikkunapöydän ääreen miettimään sitä pullon

tyhjenemistä. Siinä on samalla ne alinomaiset syntiasiatkin mielessä,
niistä kun pitää joka päivä itselleen tiliä tehdä, herjoista.

Kun sitä ihmisen, näes, pitää kilvoitella, loppuun asti, ihan siihen,
kun viimeinen henki kurkussa korahtaa. Sittenpä se reuhtominen
lakkaakin ja alkaa se toinen elämä, hyvä tahi paha, kuinka kulloinkin
osaat kilvoitella ja tämän maallisen juoksusi ja kouhotuksesi päättää.

Ja siitä päättämisestäpä se riippuukin kokonaan, vaikka moni ei

sitä tiedä. Kun osaat tehdä oikealla ajalla sovinnon ja omistaa sen,
mitä pitää ja sana sisältää, niin eipä ole silloin hätää. Pötkäytät vain
itsesi sinne parempaan paikkaan, vaikka olisit kuinka synnissä
rypenyt täällä matoisessa maailmassa.

Se pullo on tyhjä, ja se on toinen asia.

Aatami kävi katsomassa toista pulloa, olisiko siihen mitään jäänyt,

mutta ei siinäkään muuta kuin sen verran, että kieli kastui ja
pahemmin vain tautinen ruumis rupesi sitä ainetta tahtomaan.

Hitsiläinen, kun loppui nyt pahimpaan aikaan, eikä taida olla

tekijää tiettyvillä.
 On se sekin, kun lopetetaan tämmöisenä tautisena aikana
nämäkin väkevät. Ei ihme, että ihmisiä kuolee ja pötkähtää ennen
aikojaan kohta joka talossa. Ja jos ei kuolla, niin ainakin
sairastetaan. Ne jotka osaavat tätä ainetta — Aatami pyöräytti tyhjää
pulloa kädessään — varata, säästyvät potemisesta ja
rutkottamisesta.

Sängyn päälle se olisi vääntänyt jo aikoja sitten hänetkin, jos ei

olisi ollut aina puteli kaapissa. Eikä ainoastaan tämä tauti, niitä on
monta muutakin, hänessäkin. Sydänalusvika, joka vaatii
kovanpuoleiset aamumaistot, ja sitten repijäinen nivelissä.

Kun hänellä välistä ottaa se repijäinen niin lujalle, että pitää istua,
olipa paikka mikä tahansa. Sillekin kun on antaa ajallaan ja
tarpeellisen määrän, ei kuulu eikä näy koko repijäistä.

Ja onhan niitä muitakin. Reumatti yksi hyvä. Siinä sivussa saa

sekin voiteensa, vaikka pitääpä sitä senkin varalta aina lisätä
annosta, ja kun nämä nykyiset putelit ovat niin pieniä, kun ovat nekin
pienentäneet, niin tietää sen, että loppuu.

Nyt tässä tulee kohta pahat, jos ei vaan heti saa. Alkaa jo
repijäinen nytkyttää niveliä, pahan tauti, mikä lienee sekin, ihmisten
vitsaus.

Eikä saanut sydänalakaan tänä aamuna enää täyttä määrää.

Tässä saattaa kohta tulla pahat olot.

Sattuisiko tuota olemaan poikien kaapissa?

Aatami nytkyttelee verkalleen poikien kamariin ja aukaisee kaapin,

kun sattuu kerran avainkin semmoinen olemaan.
 Heh, heh, niitä poikia, kun ovat sinne pistäneet ihan täyden pullon.
Ja se on pistetty sinne ihan äskettäin, koskapa on vielä päältäkin
märkä.

Mitä ihmettä? Vastatehtyä!

Aatami maistelee ja haistelee ja muhoilee. Tämä onkin tavallista

parempaa ainetta, eikö liene Turakan tekemää. Eipä sitä muut
sellaista…

Aatami on kahden vaiheilla, jättääkö pullon poikien kaappiin vai

ottaisiko sen mukaansa.

Syntiä siitä tosin ei tulisi. Saisihan sen maksaa toisella kertaa

pojille. Ja mitäpä ne terveet miehet sillä… Nautitaan vain huvin
vuoksi. Se juomishimo näet ajaa näitäkin hänen poikiaan, vaikka isä
ei milloinkaan vielä himon vuoksi ole putelia kallistanut. Heikko
terveys on sitä teetättänyt ihan poikasesta lähtien. Kerran nuorna
miesnä ollessa sai renkilöiltä, kun mahaa puri, ja kun huomasi sen
terveelliseksi itselleen, on aina sitä pitänyt, mutta ei milloinkaan vielä
juonut. Ei ainakaan niin, että juomiseksi olisi toinen pystynyt
sanomaan. Jos on ryypännyt, niin se on ihan toinen asia.
Ryypätäänhän sitä muutakin rohtoa, eikä sitä kiellä raamattukaan
lääkkeenä käyttämästä.

Ovi käy jossain, ja Aatu sujauttaa pullon taskuunsa ja lähtee

poikien kamarista.

Repijäinen on taas tipotiessään, eikä sydänalakaan kaiva enää

paljoa.
 Kun ottaa sikarin kaapista ja istuu siinä ikkunapöydän ääressä, on
mukava miettiä niitä syntiasioita.

Niihinpä se aina mietteet vetää, kun sitä ihmisen, oikean ihmisen

näes, pitää miettiä autuutensa asiaa.

Aatami ei malta olla. Pitää käydä ainakin haistamassa, siinä kun

oli semmoinen mukava haju. Mitä yrttejä sotkenee se Turakka
viinaansa.

Ke, ka, kun repäisi toisesta polvitaipeesta. Etkö sinä sitten herkeä
kiskomasta, kitkuttajainen, pahalainen.

Aatu ottaa oikein pitkän sille ryökäleelle, joka ei anna rauhaa

hänen nivelilleen.

No nytpä sitä onkin jo aamupäivän tarpeeksi. Kunhan eivät pojat

vain kaipaisi pulloaan. Se on Jooseppi kova mies, isälleenkin, ja jos
arvaa, nostaa taas möläkän. Sitä kun nykyiset lapset eivät muista
neljättä käskyä, niinkuin tämäkin Jooseppi. Piruko tuon sikarin
sisässä on, kun ei lähde yhtään savua.

Jopa sieltä tuvan puoleltakin kuuluu liikettä ja naisväen ääniä.

Taisivat tytöt tulla päivälypsyltä.

Niin, se naisväki, se olisikin sitä semmoista vetävää ja viettelevää.

Jos vaikka kuinka koetat olla heitä katsomatta, niin näkyvät silmääsi
kuitenkin, hameen hulmahdus tai muu semmoinen mukava paikka.

Aatami hymähtää. On se sekin, nainenpa, koko rustinki. On laitettu

siihen kaikki paikat semmoisiksi, että niihin ei kyllästy. Muutamata
vetää vielä vanhanakin niihin paikkoihin, niinkuin nyt häntäkin tahtoo
riipoa.
 Sepä se synti kun on niin makea. Ja vaikka kuinka vastaan haraat,
niin ei muuta kuin lankea pois, kun se aika sattuu.

Mutta siinähän se onkin uskon viisaus, että langennut voi nousta

jälleen.

Ja sitten vielä sekin, että jos ei olisi syntiä, niin ei olisi

anteeksiantoa. Se on tärkeä pykälä. Mistäs nousit, jos et langennut,
retkahtanut. Ihminen siten tulisi niin hyväksi ja vanhurskaaksi, että ei
tarvitseisi niitä uskon asioita ensinkään, ei pelastusta eikä muuta,
mikä siihen kuuluu.

Ja lankesihan se Paavalikin. Ja moni muu. Entäpä Taavetti ja

sekin kuningas Salomo. Kun herjalla oli niin paljon ihan oikeita
vaimojakin.

Ne semmoiset paikat ovat mukavia raamatussa. Niissä on niin

ihmeen mukava hautoa ajatuksiaan ja kuvitella, miten ne miehet
rellestivät, Taavetit ja muut.

Ja sitten nämäkin nykyajan miehet. Sekin saarnaaja Tittulieri, kun

piti semmoisen tyttöhepsanan mukanaan ja sanoi hänelle, ystäviä ja
uskottuja kun oltiin, että ei jaksa lihaa vastaan tapella, täytyy olla
kaikki tavarat mukana.

Se tyttö olikin hyvä veisaamaan. Aloitti joka paikassa seurat

veisuulla ja lopetti. Jopa oli kerran saarnannutkin. Lienee hepsake
saanut sitä Tittulierin henkeä.

Jaa, jaa. Niitä ei ole enää nykymaailmassa seurojakaan.

Vallattomuus ja kaikkinainen paha saa vallan.
 Jos tästä sitten lähtisi tuvan puolelle, koskapa siellä tytötkin niin
iloisesti kikattaa.

Ensin on kuitenkin käytävä haistamassa sen Turakan viinan

ihmeellistä hajua. Missähän se sitä keittänee, kun pojatkin ovat sitä
saaneet? Pitäisikin lähteä haistelemaan.

Aatami tuli tupaan. Tytöistä joku kehräsi ja muutamat liikkuivat

muissa askareissa. Iloisia olivat ja naureksivat. Kenkkulassa ei
nähtykään milloinkaan vakavia tyttöjä. Semmoisia lipattajia sattuivat
aina kaikki.

Sattuuhan ne kun satutetaan. Aatami ei mitenkään voinut vihata

iloa eikä nauravia tyttöjä, vaikka olikin niissä oikeissa asioissa
kamppaileva mies. Valikoi melkein aina itse yhdessä tosin emännän
kanssa piikansa, mutta kirkonmäellä katsoi tarkkaan, millä oli
minkinlainen naama ja nauroiko usein. Muutenkin piti olla kokoa ja
paikat semmoiset, ettei silmää haitannut.

Se mistä lienee semmoinen vaativainen silmä ollut hänellä. Kaikki

olisi sen mukaan pitänyt olla niin mallikasta ja mukavaa. Se muuan
akronohvi, joka kerran kesällä kävi, sanoi, että se on semmoista
taiteellisuutta.

Mitä joutavaa. Sitä syntiä ei hänessä ainakaan ole, se on vissi.

Ja onhan se siinäkin, jos oikein tosissa sen tunnustaa, että

syntiselle mielelle on mukavaa katsella semmoisia pyöreitä ja
punakoita tytön pallukoita.

Semmoinen se oli ennen Karulienakin, lihava ja pehmeä, ja punaa

oli poskissa niinkuin pensselillä olisi vedetty.
 Se oli sitä aikaa ja nyt on toista. Karuliena on käynyt liikaakin
lihavaksi. Ja muuten semmoiseksi mietoveriseksi. Yöt makaa ja
kuorsaa ja illalla kääntää heti selkänsä. Eikö häntä sitten syntinen
lihansa milloinkaan kiusanne.

— Missä emäntä on? kysyy isäntä ja kellahtaa kyljelleen siihen

pirtin sänkyyn.

— Taisi mennä kylään, sanoo joku tytöistä.

Omiaan siinä sitten tytöt puhuvat ja tirskuttelevat ja häilähtelevät

lyhyvissä, polviin asti ulottuvissa hameissaan. Se kun nyt on
semmoinen tyyli, sanotaan. Ei siinä muuta, kuin että saa näytellä
pyöreitä pohkeitaan ja sillä tavoin vetää miehiä puoleensa. Tietää ne
keinonsa ja ne vetäjäisensä. No, omapa on asiansa, antaa ihon
vilahtaa. Mukavapa sitä on katsella.

Ohoo, kun se niin raukaseekin. Tulleneeko tunkion pohjat oikeille

paikoille siellä takapellolla. Kyllähän sen Joosepin melkein saa
uskoa töitä johtamaan. On muutenkin semmoinen työjuhta, että
monta miestä vastaa. Mutta väkeviä harrastaa, vaikk'on ihan terve
mies. Kun sille siitä sanoo, niin nauraa vasten naamaa: Maistaahan
isäkin, ei se minunkaan suuni tuohesta ole.

Sitten viinan voimalla väliin riehuu, muka ihmeitä näyttääkseen. Ja

kyllähän se näyttääkin. Ottaa hevosenkin ja nostaa, peto, koholle
niinkuin rukkasen. On sillä luonnostaankin niitä voimia.

Joko lienevät Rämekorvesta saaneet kaikki puut ajetuksi. Siellä

sitä välistä on lirautettu, kuusenjuurikasta, eikä ole kukaan mitään
haistanut. Kun se Rämekorpi on semmoinen, ettei sinne osaa
kukaan. Niinkuin rannatonta suota ensin joka puolla ympärillä ja
sitten vasta korpea. Missähän se Turakka mahtanee nyt sitä keitellä,
sillä poikien viina oli sitä varmasti?

Poikien kamarissa kuului joku kolisevan, ja kohta tuli Jooseppi

naamaltaan punaisena tuvan ovelle.

— Onko täällä isä?

— Tuolla on isäntä sängyssä.

Jooseppi, näköjään vihaisena, iski silmänsä isäänsä.

— Tulkaapas isä vähän tänne minun kamariini, pyytää hän.

Aatami lähtee vähän vaivalloisesti kämpimään. Taitaa taas se

repijäinenkin aloittaa, koskapa sätkäyttää aina niin nivusista.

Se poika nyt niistä viinoistaan… Pitää sanoa, ettei ole ottanut, ei

hän ainakaan. Kyllä se sitä saa, koskapa on saanut senkin putelin.

Joosepin tiilen värinen naama oli ankarassa irvistyksessä.

— Onko isä taas ottanut minun viinani kaapista?

— Viinasi? Joko sinä taas sitä olet ostanut, koettaa Aatami sanoa.
—
Vai viinasi… milloinka minä ennen sinun viinojasi? Häpeileppäs
vähän.

Olihan hän tosin muutaman kerran ottanut, mutta eihän sitä

sopinut sanoa, ja kun tavarat kerran olivat yhteisiä, niin viina kuin
viina…
 — Vai ette ole ottanut, kivahtaa Jooseppi. — Paremmin joutaisitte
sitä haeskelemaan, kun ei kerran ole muistakaan töistä. Paikalla
minun viinani tänne!

Aatami tekee jo lähtöä kamarista.

— Ota vaan viinasi sieltä mihin olet pannut.

On siinä lapsi, kun syyttää isäänsä viinojensa varkaaksi.

— Jo nyt on piru, kun minä panen putelin tuohon — Jooseppi

näytti kaapin hyllyä kädellään — ja sitten se ottaa ja kävelee siitä
omin neuvoin tiehensä. Kyllä se taitaa olla isän mahassa, koskapa
korvallisenne on niin punaiset. Repijäisiään ei tarvitse kenenkään
viinoilla voidella. Rämekorvessa on Turakka keittämässä, hakee
sieltä.

— Vai Rämekorvessa, pääsi Aatamilta. — No niin, enhän minä

saata sitä kieltää, ettenkö joskus rimputtajaista lääkitseisi, mutta sinä
nautit vain huvin vuoksi. Ja se on syntiä.

— Olkoon jos pirua, mutta laittakaahan minun pulloni näinä

aikoina pois, että pääsen tästä tunkiolle. On jumalaton kamaran
hakkuu ja pitää saada parempata vauhtia. Ja sitten on minussakin
sitä rimputtajaista, nytkyttäjäistä — Jooseppi notkautteli polviaan —
ja sille pitää nyt antaa paukku. No, tokko se puteli löytyy?

Eihän se mitä löytynyt. Aatami köpötteli kamariinsa, Jooseppi

jälessään.

— Antakaa sitten rahaa, ja joutuun!

— Paljonko? kysyy Aatami.