Download and Read online, DOWNLOAD EBOOK, [PDF EBOOK EPUB ], Ebooks

download, Read Ebook EPUB/KINDE, Download Book Format PDF

A Complete Course on Theoretical Physics From

Classical Mechanics to Advanced Quantum Statistics
1st Edition Albrecht Lindner

OR CLICK LINK
https://textbookfull.com/product/a-complete-
course-on-theoretical-physics-from-classical-
mechanics-to-advanced-quantum-statistics-1st-
edition-albrecht-lindner/

Read with Our Free App Audiobook Free Format PFD EBook, Ebooks dowload PDF
with Andible trial, Real book, online, KINDLE , Download[PDF] and Read and Read
Read book Format PDF Ebook, Dowload online, Read book Format PDF Ebook,
[PDF] and Real ONLINE Dowload [PDF] and Real ONLINE
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Introductory Quantum Mechanics A Traditional Approach

Emphasizing Connections with Classical Physics 1st
Edition Paul R. Berman

https://textbookfull.com/product/introductory-quantum-mechanics-
a-traditional-approach-emphasizing-connections-with-classical-
physics-1st-edition-paul-r-berman/

Advanced classical mechanics 1st Edition Bagchi

https://textbookfull.com/product/advanced-classical-
mechanics-1st-edition-bagchi/

A Course in Quantum Mechanics 1st Edition Nandita Rudra

(Author)

https://textbookfull.com/product/a-course-in-quantum-
mechanics-1st-edition-nandita-rudra-author/

Covariant Physics - From Classical Mechanics to General

Relativity and Beyond 1st Edition Moataz H. Emam

https://textbookfull.com/product/covariant-physics-from-
classical-mechanics-to-general-relativity-and-beyond-1st-edition-
moataz-h-emam/
From Classical to Quantum Fields 1st Edition Laurent
Baulieu

https://textbookfull.com/product/from-classical-to-quantum-
fields-1st-edition-laurent-baulieu/

The Weierstrass Elliptic Function and Applications in

Classical and Quantum Mechanics A Primer for Advanced
Undergraduates Georgios Pastras

https://textbookfull.com/product/the-weierstrass-elliptic-
function-and-applications-in-classical-and-quantum-mechanics-a-
primer-for-advanced-undergraduates-georgios-pastras/

A Course in Classical Physics 4 Waves and Light

Alessandro Bettini

https://textbookfull.com/product/a-course-in-classical-
physics-4-waves-and-light-alessandro-bettini/

Classical and Quantum Dynamics From Classical Paths to

Path Integrals Fourth Edition Dittrich

https://textbookfull.com/product/classical-and-quantum-dynamics-
from-classical-paths-to-path-integrals-fourth-edition-dittrich/

Classical and Quantum Dynamics From Classical Paths to

Path Integrals 5th Edition Walter Dittrich

https://textbookfull.com/product/classical-and-quantum-dynamics-
from-classical-paths-to-path-integrals-5th-edition-walter-
dittrich/
Undergraduate Lecture Notes in Physics

Albrecht Lindner
Dieter Strauch

A Complete
Course on
Theoretical
Physics
From Classical Mechanics to Advanced
Quantum Statistics
Undergraduate Lecture Notes in Physics

Series editors
Neil Ashby, University of Colorado, Boulder, CO, USA
William Brantley, Department of Physics, Furman University, Greenville, SC, USA
Matthew Deady, Physics Program, Bard College, Annandale-on-Hudson, NY, USA
Michael Fowler, Department of Physics, University of Virginia, Charlottesville,
VA, USA
Morten Hjorth-Jensen, Department of Physics, University of Oslo, Oslo, Norway
Undergraduate Lecture Notes in Physics (ULNP) publishes authoritative texts covering
topics throughout pure and applied physics. Each title in the series is suitable as a basis for
undergraduate instruction, typically containing practice problems, worked examples, chapter
summaries, and suggestions for further reading.

ULNP titles must provide at least one of the following:

• An exceptionally clear and concise treatment of a standard undergraduate subject.

• A solid undergraduate-level introduction to a graduate, advanced, or non-standard subject.
• A novel perspective or an unusual approach to teaching a subject.
ULNP especially encourages new, original, and idiosyncratic approaches to physics teaching
at the undergraduate level.

The purpose of ULNP is to provide intriguing, absorbing books that will continue to be the
reader’s preferred reference throughout their academic career.

More information about this series at http://www.springer.com/series/8917

Albrecht Lindner Dieter Strauch
•

A Complete Course
on Theoretical Physics
From Classical Mechanics to Advanced
Quantum Statistics

123
Albrecht Lindner Dieter Strauch
Pinneberg, Germany Theoretical Physics
University of Regensburg
Regensburg, Germany

ISSN 2192-4791 ISSN 2192-4805 (electronic)

Undergraduate Lecture Notes in Physics
ISBN 978-3-030-04359-9 ISBN 978-3-030-04360-5 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-04360-5

Library of Congress Control Number: 2018961698

The original, German edition was published in 2011 under the title “Grundkurs Theoretische Physik”.
© Springer Nature Switzerland AG 2018
This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part
of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations,
recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission
or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar
methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from
the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this
book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the
authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or
for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to
jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
In memory of Albrecht Lindner (1935–2005),
scientist, teacher, friend
Preface

This textbook is a translation of the third German edition of Grundkurs

Theoretische Physik (A Basic Course on Theoretical Physics), originally published
by Teubner, Stuttgart, Germany. Actually, this edition is much more than a typical
textbook since it offers a mixture of basic and advanced material of all of the
fundamental disciplines of theoretical physics in one volume, whence it may well
serve also as a reference book. The large number of cross-references will guide the
reader from the basic experimental observations to the construction of a “unified”
theory, and the present compactness should ensure that the reader does not get lost
along the way.
A wide range of problems invite the reader to tackle further applications at
various stages of sophistication, and a list of textbooks offers the way forward to
possible open questions.
The material itself and the way it is presented is due to the late Albrecht Lindner.
My contribution is restricted merely to the translation into the English language; in
fact, my sincerest gratitude goes to Dr. Steven Lyle who corrected the translation in
manly places; whatever remains of insufficient vocabulary or grammar is due to my
limited mastery of the language. The only changes I have made are to adjust to the
publisher’s requirements, made some changes in the numerical tables as to be
expected from May 2019 on, and adapt the list of textbooks to an English-speaking
readership.
I am proud, nevertheless, to present this book to the English-speaking
community.

Regensburg, Germany Dieter Strauch

vii
Preface to the First German Edition

Like the standard course in theoretical physics, the present book introduces the
physics of particles under the heading Classical Mechanics, the physics of fields
under Electromagnetism, quantum physics under Quantum Mechanics I, and sta-
tistical physics under Thermodynamics and Statistics. Besides these branches,
which would form a curriculum for all students of physics, there is a complement
entitled Quantum Mechanics II, for those who wish to obtain a deeper under-
standing of the theory, which discusses scattering problems, quantization of fields,
and Dirac theory (as an example of relativistic quantum mechanics).
The goal here is to stress the interrelations between the individual subjects. In an
introductory chapter, there is a summary of the most important parts mathematical
tools repeatedly needed in the different branches of physics. These constitute the
mathematical foundation for rationalizing our practical experience, since we wish
to describe our observations as precisely as possible.
The selection of material was mainly inspired by our local physics diploma
curriculum. Only in a few places did I go beyond those limits, e.g., in Sect. 4.6
(quantum theory and dissipation), Sect. 5.2 (three-body scattering), and Sect. 5.4
(quasi-particles, quantum optics), since I have the impression that the essentials can
also be worked out rather easily in these areas.
Section 5.5 on the Dirac equation also differs from the standard presentation,
because I prefer the Weyl representation over the standard representation—despite
my intention to avoid any special representation as far as possible. In this respect, I
am grateful to my colleagues Till Anders (Munich), Dietmar Kolb (Kassel), und
Gernot Münster (Münster) for their valuable comments on my drafts.
Thanks go also to numerous students in Hamburg and especially to Dr. Heino
Freese and Dr. Adolf Kitz for many questions and suggestions, and various forms
of support. The general interest in my notes encourages me to present these now to
a larger community.
(Notes on figure production are left out here—D.S.)

Hamburg, Germany Albrecht Lindner

Fall 1993

ix
Preface to the Second German Edition

The text has been improved at many places, in particular in Sects. 3.5 and 5.4, and
all figures have been inserted with pstricks. In addition, three-dimensional objects
now appear in central instead of of parallel perspetive.

Hamburg, Germany Albrecht Lindner

Summer 1996

xi
Preface to the Third German Edition

The Basic Course (Grundkurs) was discovered in a third, extensively revised

edition, after Albrecht Lindner, a passionate teacher, unexpectedly passed away. As
one of those rare textbooks which presents a complete curriculum of theoretical
physics in a single volume—compact and simultaneously profound—it should be
offered to the teacher and student community. In the present third edition the
material has been revised in many places, and the number of figures has been
approximately doubled. Also in this edition is an additional chapter containing
numerous problems.
My contribution here is restricted to adjusting the material to the changed
appearance required by the Teubner publishing company.

Regensburg, Germany Dieter Strauch

Spring 2011

xiii
Contents

1 Basics of Experience . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.1 Vector Analysis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.1.1 Space and Time . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.1.2 Vector Algebra . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
1.1.3 Trajectories . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6
1.1.4 Vector Fields . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
1.1.5 Gradient (Slope Density) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
1.1.6 Divergence (Source Density) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
1.1.7 Curl (Vortex Density) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
1.1.8 Rewriting Products. Laplace Operator . . . . . . . . . . . . . . . 14
1.1.9 Integral Theorems for Vector Expressions . . . . . . . . . . . . 16
1.1.10 Delta Function . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
1.1.11 Fourier Transform . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
1.1.12 Calculation of a Vector Field from Its Sources
and Curls . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
1.1.13 Vector Fields at Interfaces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
1.2 Coordinates . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28
1.2.1 Orthogonal Transformations and Euler Angles . . . . . . . . . 28
1.2.2 General Coordinates and Their Base Vectors . . . . . . . . . . 31
1.2.3 Coordinate Transformations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33
1.2.4 The Concept of a Tensor . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35
1.2.5 Gradient, Divergence, and Rotation in General
Coordinates . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38
1.2.6 Tensor Extension, Christoffel Symbols . . . . . . . . . . . . . . 41
1.2.7 Reformulation of Partial Differential Quotients . . . . . . . . . 43
1.3 Measurements and Errors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44
1.3.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44
1.3.2 Mean Value and Average Error . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46
1.3.3 Error Distribution . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47

xv
xvi Contents

1.3.4 Error Propagation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ..... . . . . 49

1.3.5 Finite Measurement Series and Their Average Error . . . . . 50
1.3.6 Error Analysis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ..... . . . . 50
1.3.7 Method of Least Squares . . . . . . . . . . . . . . . ..... . . . . 51
List of Symbols . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ..... . . . . 53
Suggestions for Further Reading . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ..... . . . . 54
2 Classical Mechanics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55
2.1 Basic Concepts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55
2.1.1 Force and Counter-Force . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55
2.1.2 Work and Potential Energy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56
2.1.3 Constraints: Forces of Constraint, Virtual
Displacements, and Principle of Virtual Work . . . . . .... 58
2.1.4 General Coordinates and Forces . . . . . . . . . . . . . . . .... 59
2.1.5 Lagrangian Multipliers and Lagrange Equations
of the First Kind . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61
2.1.6 The Kepler Problem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62
2.1.7 Summary: Basic Concepts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68
2.2 Newtonian Mechanics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69
2.2.1 Force-Free Motion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69
2.2.2 Center-of-Mass Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70
2.2.3 Collision Laws . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 73
2.2.4 Newton’s Second Law . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76
2.2.5 Conserved Quantities and Time Averages . . . . . . . . . . . . 77
2.2.6 Planetary Motion as a Two-Body Problem,
and Gravitational Force . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79
2.2.7 Gravitational Acceleration . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 81
2.2.8 Free-Fall, Thrust, and Atmospheric Drag . . . . . . . . . . . . . 83
2.2.9 Rigid Bodies . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85
2.2.10 Moment of Inertia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 86
2.2.11 Principal Axis Transformation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
2.2.12 Accelerated Reference Frames and Fictitious Forces . . . . . 90
2.2.13 Summary of Newtonian Mechanics . . . . . . . . . . . . . . . . . 92
2.3 Lagrangian Mechanics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93
2.3.1 D’Alembert’s Principle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93
2.3.2 Constraints . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94
2.3.3 Lagrange Equations of the Second Kind . . . . . . . . . . . . . 95
2.3.4 Velocity-Dependent Forces and Friction . . . . . . . . . . . . . 97
2.3.5 Conserved Quantities. Canonical and Mechanical
Momentum . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .... 99
Contents xvii

2.3.6 Physical Pendulum . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 101

2.3.7 Damped Oscillation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 106
2.3.8 Forced Oscillation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 108
2.3.9 Coupled Oscillations and Normal Coordinates . . . . . . . . . 112
2.3.10 Time-Dependent Oscillator. Parametric Resonance . . . . . . 116
2.3.11 Summary: Lagrangian Mechanics . . . . . . . . . . . . . . . . . . 120
2.4 Hamiltonian Mechanics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 121
2.4.1 Hamilton Function and Hamiltonian Equations . . . . . . . . 121
2.4.2 Poisson Brackets . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124
2.4.3 Canonical Transformations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 125
2.4.4 Infinitesimal Canonical Transformations. Liouville
Equation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 129
2.4.5 Generating Functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 130
2.4.6 Transformations to Moving Reference Frames.
Perturbation Theory . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 133
2.4.7 Hamilton–Jacobi Theory . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 135
2.4.8 Integral Principles . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 139
2.4.9 Motion in a Central Field . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 142
2.4.10 Heavy Symmetrical Top and Spherical Pendulum . . . . . . 144
2.4.11 Canonical Transformation of Time-Dependent
Oscillators . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 149
2.4.12 Summary: Hamiltonian Mechanics . . . . . . . . . . . . . . . . . 152
Problems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 153
List of Symbols . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 160
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 161
Suggestions for Textbooks and Further Reading . . . . . . . . . . . . . . . . . . 162
3 Electromagnetism . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 163
3.1 Electrostatics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 163
3.1.1 Overview of Electromagnetism . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 163
3.1.2 Coulomb’s Law—Far or Near Action? . . . . . . . . . . . . . . 165
3.1.3 Electrostatic Potential . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 168
3.1.4 Dipoles . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 170
3.1.5 Polarization and Displacement Field . . . . . . . . . . . . . . . . 174
3.1.6 Field Equations in Electrostatics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 176
3.1.7 Problems in Electrostatics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 178
3.1.8 Energy of the Electrostatic Field . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 181
3.1.9 Maxwell Stress Tensor in Electrostatics . . . . . . . . . . . . . . 182
3.1.10 Summary: Electrostatics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 185
3.2 Stationary Currents and Magnetostatics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 186
3.2.1 Electric Current . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 186
3.2.2 Ohm’s Law . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 187
3.2.3 Lorentz Force . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 189
xviii Contents

3.2.4Magnetic Moments . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 190

3.2.5Magnetization . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 191
3.2.6Magnetic Fields . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 192
3.2.7Basic Equations of Macroscopic Magnetostatics
with Stationary Currents . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 195
3.2.8 Vector Potential . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 197
3.2.9 Magnetic Interaction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 198
3.2.10 Inductance . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 201
3.2.11 Summary: Stationary Currents and Magnetostatics . . . . . . 203
3.3 Electromagnetic Field . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 204
3.3.1 Charge Conservation and Maxwell’s Displacement
Current . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 204
3.3.2 Faraday Induction Law and Lenz’s Rule . . . . . . . . . . . . . 205
3.3.3 Maxwell’s Equations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 206
3.3.4 Time-Dependent Potentials . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 208
3.3.5 Poynting’s Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 211
3.3.6 Oscillating Circuits . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 213
3.3.7 Momentum of the Radiation Field . . . . . . . . . . . . . . . . . . 214
3.3.8 Propagation of Waves in Insulators . . . . . . . . . . . . . . . . . 215
3.3.9 Reflection and Diffraction at a Plane . . . . . . . . . . . . . . . . 220
3.3.10 Propagation of Waves in Conductors . . . . . . . . . . . . . . . . 224
3.3.11 Summary: Maxwell’s Equations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 226
3.4 Lorentz Invariance . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 227
3.4.1 Velocity of Light in Vacuum . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 227
3.4.2 Lorentz Transformation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 228
3.4.3 Four-Vectors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 231
3.4.4 Examples of Four-Vectors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 234
3.4.5 Conservation Laws . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 238
3.4.6 Covariance of the Microscopic Maxwell Equations . . . . . 239
3.4.7 Covariance of the Macroscopic Maxwell Equations . . . . . 241
3.4.8 Transformation Behavior of Electromagnetic Fields . . . . . 243
3.4.9 Relativistic Dynamics of Free Particles . . . . . . . . . . . . . . 244
3.4.10 Relativistic Dynamics with External Forces . . . . . . . . . . . 247
3.4.11 Energy–Momentum Stress Tensor . . . . . . . . . . . . . . . . . . 248
3.4.12 Summary: Lorentz Invariance . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 249
3.4.13 Supplement: Hamiltonian Formalism for Fields . . . . . . . . 250
3.5 Radiation Fields . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 253
3.5.1 Solutions of the Inhomogeneous Wave Equations . . . . . . 253
3.5.2 Radiation Fields . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 256
3.5.3 Radiation Energy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 258
3.5.4 Radiation Fields of Point Charges . . . . . . . . . . . . . . . . . . 260
3.5.5 Radiation Fields of Oscillating Dipoles . . . . . . . . . . . . . . 261
3.5.6 Radiation Power for Dipole, Braking, and Synchrotron
Radiation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 262
Contents xix

3.5.7 Summary: Radiation Fields . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 266

Problems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 267
List of Symbols . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 272
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 274
Suggestions for Textbooks and Further Reading . . . . . . . . . . . . . . . . . . 274
4 Quantum Mechanics I . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 275
4.1 Wave–Particle Duality . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 275
4.1.1 Heisenberg’s Uncertainty Relations . . . . . . . . . . . . . . . . . 275
4.1.2 Wave–Particle Dualism . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 276
4.1.3 Probability Waves . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 277
4.1.4 Pure States and Their Superposition (Superposition
Principle) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 279
4.1.5 Hilbert Space (Four Axioms) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 282
4.1.6 Representation of Hilbert Space Vectors . . . . . . . . . . . . . 284
4.1.7 Improper Hilbert Vectors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 287
4.1.8 Summary: Wave–Particle Dualism . . . . . . . . . . . . . . . . . 287
4.2 Operators and Observables . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 288
4.2.1 Linear and Anti-linear Operators . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 288
4.2.2 Matrix Elements and Representation of Linear
Operators . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 290
4.2.3 Associated Operators . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 292
4.2.4 Eigenvalues and Eigenvectors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 294
4.2.5 Expansion in Terms of a Basis of Orthogonal
Operators . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 297
4.2.6 Observables. Basic Assumptions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 298
4.2.7 Uncertainty . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 299
4.2.8 Field Operators . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 301
4.2.9 Phase Operators and Wave–Particle Dualism . . . . . . . . . . 304
4.2.10 Doublets and Pauli Operators . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 308
4.2.11 Density Operator. Pure States and Mixtures . . . . . . . . . . . 311
4.2.12 Space Inversion and Time Reversal . . . . . . . . . . . . . . . . . 313
4.2.13 Summary: Operators and Observables . . . . . . . . . . . . . . . 315
4.3 Correspondence Principle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 315
4.3.1 Commutation Relations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 315
4.3.2 Position and Momentum Representations . . . . . . . . . . . . . 317
4.3.3 The Probability Amplitude hr j Pi . . . . . . . . . . . . . . . . . . 318
4.3.4 Wave Functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 320
4.3.5 Wigner Function . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 321
4.3.6 Spin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 324
4.3.7 Correspondence Principle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 325
xx Contents

4.3.8 Angular Momentum Operator . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 328

4.3.9 Spherical Harmonics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 331
4.3.10 Coupling of Angular Momenta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 335
4.3.11 Summary: Correspondence Principle . . . . . . . . . . . . . . . . 337
4.4 Time Dependence . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 338
4.4.1 Heisenberg Equation and the Ehrenfest Theorem . . . . . . . 338
4.4.2 Time Dependence: Heisenberg and Schrödinger
Pictures . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 340
4.4.3 Time Dependence of the Density Operator . . . . . . . . . . . 342
4.4.4 Time-Dependent Interaction and Dirac Picture . . . . . . . . . 345
4.4.5 Current Density . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 348
4.4.6 Summary: Time Dependence . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 350
4.5 Time-Independent Schrödinger Equation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 351
4.5.1 Eigenvalue Equation for the Energy . . . . . . . . . . . . . . . . 351
4.5.2 Reduction to Ordinary Differential Equations . . . . . . . . . . 352
4.5.3 Free Particles and the Box Potential . . . . . . . . . . . . . . . . 353
4.5.4 Harmonic Oscillations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 358
4.5.5 Hydrogen Atom . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 361
4.5.6 Time-Independent Perturbation Theory . . . . . . . . . . . . . . 368
4.5.7 Variational Method . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 370
4.5.8 Level Splitting . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 371
4.5.9 Summary: Time-Independent Schrödinger Equation . . . . . 373
4.6 Dissipation and Quantum Theory . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 374
4.6.1 Perturbation Theory . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 374
4.6.2 Coupling to the Environment . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 377
4.6.3 Markov Approximation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 379
4.6.4 Deriving the Rate Equation and Fermi’s Golden Rule . . . 382
4.6.5 Rate Equation for Degeneracy. Transitions Between
Multiplets . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 384
4.6.6 Damped Linear Harmonic Oscillations . . . . . . . . . . . . . . 386
4.6.7 Summary: Dissipation and Quantum Theory . . . . . . . . . . 389
Problems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 389
List of Symbols . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 395
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 396
Suggestions for Textbooks and Further Reading . . . . . . . . . . . . . . . . . . 397
5 Quantum Mechanics II . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 399
5.1 Scattering Theory . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 399
5.1.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 399
5.1.2 Basics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 403
5.1.3 Time Shift Operators in Perturbation Theory . . . . . . . . . . 403
5.1.4 Time-Dependent Green Functions (Propagators) . . . . . . . . 405
5.1.5 Energy-Dependent Green Functions (Propagators)
and Resolvents . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 406
Contents xxi

5.1.6
Representations of the Resolvents
and the Interactions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 408
5.1.7 Lippmann–Schwinger Equations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 411
5.1.8 Möller’s Wave Operators . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 413
5.1.9 Scattering and Transition Operators . . . . . . . . . . . . . . . . . 414
5.1.10 The Wave Function hr j k i þ for Large Distances r . . . . . 416
5.1.11 Scattering Cross-Section . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 417
5.1.12 Summary: Scattering Theory . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 418
5.2 Two- and Three-Body Scattering Problems . . . . . . . . . . . . . . . . . 419
5.2.1 Two-Potential Formula of Gell-Mann
and Goldberger . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 419
5.2.2 Scattering Phases . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 421
5.2.3 Scattering of Charged Particles . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 422
5.2.4 Effective Hamilton Operator in the Feshbach Theory . . . . 423
5.2.5 Separable Interactions and Resonances . . . . . . . . . . . . . . 425
5.2.6 Breit–Wigner Formula . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 426
5.2.7 Averaging over the Energy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 427
5.2.8 Special Features of Three-Body Problems . . . . . . . . . . . . 429
5.2.9 The Method of Kazaks and Greider . . . . . . . . . . . . . . . . 430
5.2.10 Faddeev Equations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 432
5.2.11 Summary: Two- and Three-Body Scattering
Problems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 433
5.3 Many-Body Systems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 433
5.3.1 One- and Many-Body States . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 433
5.3.2 Exchange Symmetry . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 434
5.3.3 Symmetric and Antisymmetric States . . . . . . . . . . . . . . . 436
5.3.4 Creation and Annihilation Operators for Fermions . . . . . . 438
5.3.5 Creation and Annihilation Operators for Bosons . . . . . . . 440
5.3.6 General Properties of Creation and Annihilation
Operators . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 442
5.3.7 The Two-Body System as an Example . . . . . . . . . . . . . . 443
5.3.8 Representation of One-Particle Operators . . . . . . . . . . . . . 445
5.3.9 Representation of Two-Body Operators . . . . . . . . . . . . . . 446
5.3.10 Time Dependence . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 448
5.3.11 Wave–Particle Dualism . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 450
5.3.12 Summary: Many-Body Systems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 451
5.4 Fermions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 451
5.4.1 Fermi Gas in the Ground State . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 451
5.4.2 Hartree–Fock Equations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 454
5.4.3 Rest Interaction and Pair Force . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 456
5.4.4 Quasi-Particles in the BCS Formalism . . . . . . . . . . . . . . . 457
xxii Contents

5.4.5 Hartree–Fock–Bogoliubov Equations . . . . . . . . . . . . . . . . 458

5.4.6 Hole States . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 462
5.4.7 Summary: Fermions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 462
5.5 Photons . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 463
5.5.1 Preparation for the Quantization of Electromagnetic
Fields . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 463
5.5.2 Quantization of Photons . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 466
5.5.3 Glauber States . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 470
5.5.4 Quenched States . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 473
5.5.5 Expansion in Terms of Glauber States . . . . . . . . . . . . . . . 476
5.5.6 Density Operator in the Glauber Basis . . . . . . . . . . . . . . 479
5.5.7 Atom in a Light Field . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 482
5.5.8 Summary: Photons . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 487
5.6 Dirac Equation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 487
5.6.1 Relativistic Invariance . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 487
5.6.2 Quantum Theory . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 488
5.6.3 Dirac Matrices . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 490
5.6.4 Representations of the Dirac Matrices . . . . . . . . . . . . . . . 492
5.6.5 Behavior of the Dirac Equation Under Lorentz
Transformations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 494
5.6.6 Adjoint Spinors and Bilinear Covariants . . . . . . . . . . . . . 497
5.6.7 Space Inversion, Time Reversal, and Charge
Conjugation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 498
5.6.8 Dirac Equation and Klein–Gordon Equation . . . . . . . . . . 501
5.6.9 Energy Determination for Special Potentials . . . . . . . . . . 504
5.6.10 Difficulties with the Dirac Theory . . . . . . . . . . . . . . . . . . 509
List of Symbols . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 509
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 510
Suggestions for Textbooks and Further Reading . . . . . . . . . . . . . . . . . . 511
6 Thermodynamics and Statistics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 513
6.1 Statistics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 513
6.1.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 513
6.1.2 Statistical Ensembles and the Notion of Probability . . . . . 515
6.1.3 Binomial Distribution . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 516
6.1.4 Gauss and Poisson Distributions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 518
6.1.5 Correlations and Partial Systems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 520
6.1.6 Information Entropy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 521
6.1.7 Classical Statistics and Phase Space Cells . . . . . . . . . . . . 523
6.1.8 Summary: Statistics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 525
6.2 Entropy Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 525
6.2.1 Entropy Law and Rate Equation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 525
6.2.2 Irreversible Changes of State and Relaxation-Time
Approximation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 527
Contents xxiii

6.2.3 Liouville and Collision-Free Boltzmann Equation . . . . . . 529

6.2.4 Boltzmann Equation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 531
6.2.5 Proof of the Entropy Law Using the Boltzmann
Equation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 533
6.2.6 Molecular Motion and Diffusion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 534
6.2.7 Langevin Equation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 537
6.2.8 Generalized Langevin Equation and the
Fluctuation–Dissipation Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . 539
6.2.9 Fokker–Planck Equation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 542
6.2.10 Summary: Entropy Law . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 546
6.3 Equilibrium Distribution . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 546
6.3.1 Maxwell Distribution . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 546
6.3.2 Thermal Equilibrium . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 548
6.3.3 Micro-canonical Ensemble . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 549
6.3.4 Density of States in the Single-Particle Model . . . . . . . . . 550
6.3.5 Mean Values and Entropy Maximum . . . . . . . . . . . . . . . 552
6.3.6 Canonical and Grand Canonical Ensembles . . . . . . . . . . . 554
6.3.7 Exchange Equilibria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 557
6.3.8 Temperature, Pressure, and Chemical Potential . . . . . . . . 558
6.3.9 Summary: Equilibrium Distributions . . . . . . . . . . . . . . . . 561
6.4 General Theorems of Thermodynamics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 561
6.4.1 The Basic Relation of Thermodynamics . . . . . . . . . . . . . 561
6.4.2 Mechanical Work and Heat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 563
6.4.3 State Variables and Complete Differentials . . . . . . . . . . . 565
6.4.4 Thermodynamical Potentials and Legendre
Transformations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 566
6.4.5 Maxwell’s Integrability Conditions and Thermal
Coefficients . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 568
6.4.6 Homogeneous Systems and the Gibbs–Duhem
Relation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 571
6.4.7 Phase Transitions and the Clausius–Clapeyron
Equation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 572
6.4.8 Enthalpy and Free Energy as State Variables . . . . . . . . . . 574
6.4.9 Irreversible Alterations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 576
6.4.10 Summary: General Theorems of Thermodynamics . . . . . . 576
6.5 Results for the Single-Particle Model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 577
6.5.1 Identical Particles and Symmetry Conditions . . . . . . . . . . 577
6.5.2 Partition Functions in Quantum Statistics . . . . . . . . . . . . . 578
6.5.3 Occupation of One-Particle States . . . . . . . . . . . . . . . . . . 580
6.5.4 Ideal Gases . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 582
6.5.5 Mixing Entropy and the Law of Mass Action . . . . . . . . . 586
6.5.6 Degenerate Fermi Gas and Conduction Electrons
in Metals . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 588
xxiv Contents

6.5.7 Electromagnetic Radiation in a Cavity . . . . . . . . . . . . . . . 594

6.5.8 Lattice Vibrations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 596
6.5.9 Summary: Results for the Single-Particle Model . . . . . . . 599
6.6 Phase Transitions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 599
6.6.1 Van der Waals Equation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 599
6.6.2 Conclusions Regarding the van der Waals Equation . . . . . 601
6.6.3 Critical Behavior . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 603
6.6.4 Paramagnetism . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 605
6.6.5 Ferromagnetism . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 607
6.6.6 Bose–Einstein Condensation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 608
6.6.7 Summary: Phase Transitions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 611
Problems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 612
List of Symbols . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 618
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 620
Suggestions for Textbooks and Further Reading . . . . . . . . . . . . . . . . . . 620
Appendix A: Important Constants . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 623
Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 625
Chapter 1
Basics of Experience

1.1 Vector Analysis

1.1.1 Space and Time

Space and time are two basic concepts which, according to Kant, inherently or
innately determine the form of all experience in an a priori manner, thereby making
possible experience as such: only in space and time can we arrange our sensations.
[According to the doctrines of evolutionary cognition, what is innate to us has devel-
oped phylogenetically by adaption to our environment. This is why we only notice
the insufficiency of these “self-evident” concepts under extraordinary circumstances,
e.g., for velocities close to that of light (c0 ) or actions of the order of Planck’s quan-
tum h. We shall tackle such “weird” cases later—in electromagnetism and quantum
mechanics. For the time being, we want to make sure we can handle our familiar
environment.]
To do this, we introduce a continuous parameter t. Like every other physical
quantity it is composed of number and unit (for example, a second 1 s = 1 min/60
= 1 h/3600). The larger the unit, the smaller the number. Physical quantities do not
depend on the unit—likewise equations between physical quantities. Nevertheless,
the opposite is sometimes seen, as in: “We choose units such that the velocity of light
c assumes the value 1”. In fact, the concept of velocity is thereby changed, so that
instead of the velocity v, the ratio v/c is taken here as the velocity, and ct as time or
x/c as length.
The zero time (t = 0) can be chosen arbitrarily, since basically only the time
difference, i.e., the duration of a process, is important. A differentiation with respect to
time (d/dt) is often marked by a dot over the differentiated quantity, i.e., dx/dt ≡ ẋ.
In empty space every direction is equivalent. Here, too, we may choose the zero
point freely and, starting from this point, determine the position of other points in
a coordinate-free notation by the position vector r, which fixes the distance and
direction of the point under consideration. This coordinate-free type of notation is
© Springer Nature Switzerland AG 2018 1
A. Lindner and D. Strauch, A Complete Course
on Theoretical Physics, Undergraduate Lecture Notes in Physics,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-04360-5_1
2 1 Basics of Experience

particularly advantageous when we want to exploit the assumed homogeneity of

space. However, conditions often arise (i.e., when there is axial or spherical sym-
metry) which are best taken care of in special coordinates. We are free to choose a
coordinate system. We only require that it determine all positions uniquely. This we
shall treat in the next section.
Besides the position vector r, there are other quantities in physics with both
value and direction, e.g., the velocity v = ṙ, the acceleration a = v̇, the momentum
p = mv, and the force F = ṗ. The appropriate means to handle such quantities is
vector algebra, with which we shall be extensively concerned in this section. This
method allows us to encompass both the value and the direction of the quantities
under consideration much better than using components, which, moreover, depend
on the coordinate system.
For the time being—namely for plane and three-dimensional problems—we
understand a vector as a quantity with value and direction, which can be repre-
sented as an arrow of corresponding length. (Generally, vectors are mathematical
entities, which can be added together or multiplied by a number, with the usual rules
of calculation being valid.) Sometimes they are denoted by a letter with an arrow
atop. The value (the length) of a is denoted by a or |a |.

1.1.2 Vector Algebra

From two vectors a and b, their sum a + b may be formed according to the con-
struction of parallelograms (as the diagonal), as shown in Fig. 1.1. From this follows
the commutative and associative law of vector addition:

a+b=b+a , (a + b) + c = a + (b + c) .

The product of the vectors a with a scalar (i.e., directionless) factor α is understood
as the vector α a = a α with the same (for α < 0 opposite) direction and with value
|α| a. In particular, a and −a have the same value, but opposite directions. For α = 0
the zero vector 0 results, with length 0 and undetermined direction.

Fig. 1.1 Sum and difference of vectors a and b. The vectors may be shifted in parallel, e.g., a−b
can also lie on the dashed straight line
1.1 Vector Analysis 3

Fig. 1.2 Scalar and vector products: e · a is the component of a in the direction of the unit vector
e, and | a × b | is the area shown

The scalar product (inner product) a · b of the two vectors a and b is the product
of their values times the cosine of the enclosed angle φab (see Fig. 1.2 left):

a · b ≡ a b cos φab .

The dot between the two factors is important for the scalar product—if it is missing,
then it is the tensor product of the two vectors, which will be explained in Sect. 1.2.4—
with a · b c = a b · c, if a and c have different directions, i.e., if a is not a multiple
of c . Consequently, one has
a·b=b·a

and
a·b=0 ⇐⇒ a ⊥ b or a = 0 or b = 0 .

If the two vectors are oriented perpendicularly to each other (a ⊥ b), then they are
also said to be orthogonal. Obviously, a · a = a 2 holds. Vectors with value 1 are
called unit vectors. Here they are denoted by e. Given three Cartesian, i.e., pairwise
perpendicular unit vectors ex , e y , ez , all vectors can be decomposed in terms of these:

a = e x a x + e y a y + e z az ,

with the Cartesian components

a x ≡ e x · a , a y ≡ e y · a , az ≡ e z · a .

Here the components will usually be written after the unit vectors. This is particularly
useful in quantum mechanics, but also meaningful otherwise, since the coefficients
depend on the expansion basis. Since for a given basis a is fixed by its three compo-
nents (ax , a y , az ), a is thus often given as this row vector, or as a column vector, with
the components written one below the other. However, the coordinate-free notation
a is in most cases more appropriate to formal calculations, e.g., a + b combines the
three expressions ax + bx , a y + b y , and az + bz . Because e x · e x = 1, e x · e y = 0
(and cyclic permutations e y · e y = 1, e y · ez = 0 and so on), one clearly has

a · b = a x b x + a y b y + az bz .

Hence it also follows that a · (b + c) = a · b + a · c.

4 1 Basics of Experience

The vector product (outer product) a × b of the two vectors a and b is another
vector which is oriented perpendicularly to both and which forms with them a right-
hand screw, like the thumb, forefinger, and middle finger of the right hand. Its value
is equal to the area of the parallelogram spanned by a and b (see Fig. 1.2 right):

|a × b | = a b sin φab .

Hence it also follows that

a × b = −b × a , a × (b + c) = a × b + a × c ,

and
a×b=0 ⇐⇒ a  b or a = 0 or b = 0 .

Using a right-handed Cartesian coordinate system, we have

ex × e y = ez (and cyclic permutations e y × ez = e x , . . .) ,

and also e x × e x = 0, etc., whence

a × b = e x (a y bz − az b y ) + e y (az bx − ax bz ) + ez (ax b y − a y bx ) .

This implies
a × (b × c) = (c × b) × a = b c · a − c a · b .

(This decomposition also follows without calculation because the product depends
linearly upon its three factors, lies in the plane spanned by b and c, vanishes for
b ∝ c, and points in the direction of b for c = a ⊥ b.) According to the last equation,
every vector a can be decomposed into its component along a unit vector e and its
component perpendicular to it:

a = e e · a − e × (e × a) .

In addition, it satisfies the Jacobi identity (note the cyclic permutation)

a × (b × c) + b × (c × a) + c × (a × b) = 0 .

The scalar product of a vector with a vector product, viz.,

a · (b × c) = b · (c × a) = c · (a × b) ,

is called the (scalar) triple product of the three vectors. It is positive or negative, if
a, b, and c form a right- or left-handed triad, respectively. Its value gives the volume
of the parallelepiped with edges a, b, and c. In particular, ex · (e y × ez ) = 1.
1.1 Vector Analysis 5

In this context, the concept of a matrix is useful. An M × N matrix A is understood

as an entity made of M × N “matrix elements”, arranged in M rows and N columns:
Aik (i ∈ {1, . . . , M}, k ∈ {1, . . . , N }), e.g.,
⎛ ⎞ ⎛ ⎞
A11 A12 A13 A11 A21 A31
A = ⎝ A21 A22 A23 ⎠ ⇐⇒  = ⎝ A12 A22 A32 ⎠ .
A
A31 A32 A33 A13 A23 A33

 just introduced has elements A

The transposed matrix A ik = Aki , hence N rows and
M columns. We shall mainly be concerned with square matrices, which have equal
numbers of rows and columns, i.e., M = N . The matrix product of A and B is


N
C = AB with Cik = Ai j B jk ,
j=1

which is, of course, defined only if the number of columns of A is the same as the
number of rows of B. We have  AB =  
B A.
If we now combine the 3×3 Cartesian components of the vectors a, b, and c in
the form of a matrix, its determinant
a x a y az
bx b y bz ≡ ax (b y cz − bz c y ) + a y (bz cx − bx cz ) + az (bx c y − b y cx )
c x c y cz
= ax (b y cz − bz c y ) + bx (c y az − cz a y ) + cx (a y bz − az b y )

is equal to the triple product a · (b × c). For determinants, we have

 = det A
det A and det (AB) = det A × det B .

Therefore, also
a·f a·g a·h
a · (b × c) f · (g × h) = b · f b · g b · h .
c·f c·g c·h

Moreover, from (a × b) · c = a · (b × c) and replacing c by c × d, it follows that

a·c a·d
(a × b) · (c × d) = (a · c)(b · d) − (a · d)(b · c) ≡ ,
b·c b·d

the determinant of a 2×2 matrix, and in particular,

(a × b) · (a × b) = a 2 b2 − (a · b)2 ,

which, of course, follows from sin2 φab = 1 − cos2 φab .

Another random document with
no related content on Scribd:
joissa Algonquinin kirjailijat, vaivattuaan kaiken päivää aivojaan
ollakseen huvittavia, edelleen vaivaavat aivojaan kaiken yötä
keksimällä niinsanottuja sana-arvoituksia, koska he eivät koskaan
näy istahtavan lepäämään.

Ja sitten erään sellaisen huvittavan sana-arvoituksen keskellä

muuan niistä suurista kirjailijoista, joka oli sen keksinyt, innostui
menestyksestään ja pudotti palavan kynttilän yhteen niistä
näppäristä paperilakeista, joita saadaan makeislaatikoista. Silloin
paperilakit syttyivät tuleen, ja jokaisen täytyi rynnätä ulos
pakokauhun vallassa. Mutta kun he kaikki olivat päässeet ulos
kadulle ja laskivat lukumääräänsä, huomasivat he, että yksi joukosta
oli poissa. Ja lopuksi he saivat selville, että se oli se venäläinen
kreivitär, ja Peter Hood päätti, että niin kauan kuin hän oli hänen
saattajanaan, täytyi hänen todella tehdä jotakin pelastaakseen
hänen henkensä. Ja kun hän palasi palavaan rakennukseen ja
saapui siihen huoneeseen, jossa tuli oli irti, istui kreivitär siellä
nojatuolissa tuijottaen haaveillen valheeseen ja lausuen ihan selvällä
äänellä: "Eivätkö liekit olekin ihania?"

No, kun Peter Hood kuuli hänen sanovan sellaista sellaisella

hetkellä, niin hän tiesi, ettei hän ollut muiden kauniiden tyttöjen
kaltainen. Sillä hänellä oli niiden lisäksi sielu. Ja hän seisoi siinä
häikäistyneenä ja katseli kreivittäreen. Mutta pian olivat kaikki
paperilakit hiiltyneet ja tuli sammunut. No, siitä hetkestä asti he
kaikki käsittivät, että kreivitär oli nero. Hän oli siis tyttö, josta koko
pyöreä pöytä haaveili siihen aikaan, kun Dorothy saapui
Algonquiniin. Ja he kaikki yrittelivät sopia herra Ziegfieldin kanssa
siitä, että hän ottaisi tytön puheilleen, mutta herra Ziegfield näkyi
aina olevan poissa. Mikä ihme siis, että he nauroivat Dorothyn
kaltaiselle tytölle?
 Sitten seuraavana aamuna Dorothy soitti Charlie Breenen
välittäjäystävälle, ilmoittaen, että hänellä oli suosituskirje hänelle. Ja
haastellessaan Dorothyn kanssa puhelimitse tämä oli enemmän kuin
iloinen, koska ei ole mitään, mistä pörssivälittäjä todella niin
riemuitsee kuin saada hankituksi tytölle puheillepääsy herra
Ziegfieldin luo. Ja hän sanoi, että hän tulisi heti noutamaan Dorothyn
Ritziin puoliselle. Mutta kun hän tapasi Dorothyn Algonquinin
seurustelusalissa, katsoi hän häneen katsomistaan, ja alkoi todella
menettää mielenkiintoaan. Sillä nyttemmin oli Dorothy keksinyt
Bloomingdalesin liikkeen jalokivimukailuosaston, ja hänen
ulkonäkönsä oli tavallista epätavallisempi. Niinpä hän lopuksi veikin
hänet taiteelliseen teehuoneeseen, jossa hänen
pukeutumistapaansa ei kiinnitettäisi huomiota.

Mutta Dorothy ei osaa säilyttää välittäjän harrastusta. Sillä Dorothy

haluaa kai aina välittäjää naurattaa, mikä jo itsessään on
kohtalokasta. Tarkoitan, että ainoa tilaisuus, jossa pörssivälittäjät
todella haluavat nauraa, on teatterinäytöksien aikana tai milloin he
arvopaperipörssissä kertoilevat toisilleen kaksimielisiä kaskuja. Sillä
kun pörssivälittäjä tapaa tytön, haluaa hän aina olla vakavampi ja
antaa hänelle hyviä neuvoja.

Ensi työkseen välittäjä siis selitti Dorothylle, että New York oli
kovin kovin jumalaton paikka. Mutta sensijaan että Dorothy olisi
kunnioittavasti kuunnellut, kysyi hän, voisiko herra pörssimies antaa
hänelle muutamia hyviä osoitteita. Ja se saattoi keskustelun
kokonaan pysähdyksiin. Mutta vihdoin välittäjä unohti hänen
erehdyksensä ja kävi myötävätuntoisemmaksi. Ja sitten hän sanoi
Dorothylle, että tämän tulisi olla kovin, kovin varuillaan, keitä
herrasmiehiä hän tapaisi, ja sitä ennen aina ensin kysyä häneltä.
Silloin Dorothy sanoi hänelle, että ainoa, joka oli häntä kiikutellut, oli
Algonquinin hissipoika, mutta että hän, jos välittäjällä oli jotakin tuota
hissipoikaa vastaan, alkaisi käyttää portaitakin. Nyt mies alkoi tuntea
olonsa perin tuskalliseksi tytön kanssa, joka ei mitään kunnioittanut.
Mutta vihdoin hän keskittyi ystävyyteensä Charlie Breeneä kohtaan
ja lupasi yrittää auttaa Dorothya.

Mutta sitten tulikin ilmi, että tämän pörssivälittäjän ainoa, todellinen

tuttavuus herra Ziegfieldin kanssa oli se, että sekä hän että herra
Ziegfield käyttivät samaa lakimiestä. Niin hän kutsui Dorothyn ja
lakimiehen päivälliselle, ja he ajoivat Arrow Headiin. Ja tämä
lakimies katsasti Dorothyn päivällisen ajalla ja sanoi hänelle sitten,
että hän vastikään oli suositellut herra Ziegfieldille trokaria, jonka
skotlantilainen whiskey osoittausi pelkäksi puuspriiksi, joten hänen
suosituksistaan ei olisi kenellekään tytölle mitään hyötyä. Niin ollen
asia raukesi.

No, vihdoin Dorothy saavutti sen ajankohdan, jolloin hänen

rahansa loppuivat. Mutta Dorothyn köyhyys näkyy olevan siinä, ettei
hän vaivaa päätänsä sillä, miten laskut suoritetaan, joten hän vain
jatkoi entiseen tapaansa, kuluttaen enimmän aikansa Algonquin-
hotellin eteisessä ja tullen yhä tuttavallisemmaksi hissipojan kanssa.
Ja jokainen, joka meni hissiin tai tuli hissistä, pysähtyi aina
kysymään Dorothyltä: "No neiti Shaw, milloin te menette toimeenne
herra Ziegfieldin luo?" kunnes Dorothy lopulta alkoi ihan tuskastua ja
senvuoksi eräänä aamuna käveli herra Ziegfieldin toimistoon New
Amsterdam Theatreen, teki itsensä tuttavaksi juoksupojan kanssa ja
kysyi, voisiko hän hankkia pääsyn herra Ziegfieldin luo. No,
juoksupoika käski Dorothyn odottaa, kunnes hän käväisi herra
Ziegfieldin toimistossa. Ja vihdoin Dorothy huomasi oven raottuvan.
Lopuksi rako hävisi, mutta juoksupoika tuli jälleen ulos ja sanoi
Dorothylle, että tällä oli lupa astua sisälle. Ja niin Dorothy sitten tuli
tavanneeksi herra Ziegfieldin.

Se, mitä nyt tapahtui Dorothylle, näyttää melkein ihmeeltä. Sillä

herra Ziegfield sai hänet esiintymään vallan hyvässä valossa,
tarkasti hänet kiireestä kantapäähän, poltteli sikaariaan ja poltteli
sikaariaan, ja kirjoitti vihdoin määräyksen herra Jean Buckille, että
tämä antaisi tytölle toimen, ja käski Dorothyn saapua maanantaina
harjoituksiin.

Mutta se ei sittenkään ollut niin suuri ihme, vaan pikemmin herra

Ziegfieldin neron leimahdus. Sillä herra Ziegfield kykenee näkemään
kaikki tytön huonot puolet ja poimimaan esille hyvät. Ja Dorothy
sanoo, että melkein kaikkia koomillisten teatterien tyttöjä on
oikeastaan jokainen New Yorkin pörssimies esittänyt ennenkuin
herra Ziegfield on heidät "kirkastanut". Sillä kun tuollaiset
pörssimiehet joutuvat toimimaan omin päin, tekevät he melkein aina
virheen ja valitsevat jonkun rikkiviisaan, vallan hyvin puetun tytön ja
ihmettelevät sitten, mikä häntä vaivaa. Sillä tuskin kellään välittäjällä
näkyy olevan kyllin sielutieteellisyyttä käsittääkseen, että hänen
unelmiensa tosi-ihanteena on joku pikkukaupungin kaunotar, jonka
ympärille hän kuusitoistavuotiaana kutoi romaanin. Mutta herra
Ziegfield tuntee koko sielutieteen, ja sitä lajia hän valitsee. Ja
Dorothy sanoo, että melkein kaikki, mitä herra Ziegfield tekee heidät
"kirkastaakseen", on panna heidät kampaamaan heinät pois
tukastaan ja jättämään tärkkelyksen pois liinavaatteistaan.

Ja mitä heidän kävelypukuihinsa tulee, sanoo Dorothy, että herra

Ziegfield mieluummin näkee tytön saavan mallinsa Kentuckyn
Pariisista kuin Ranskan Pariisista. Sillä kukaan ei tiedä paremmin
kuin herra Ziegfield, että pilkullinen sveitsiläinen kangas on paljoa
heleämpää ja halutumpaa kuin konsaan Kiinan kreppi. Ja
seurauksena on, että joukko teatterityttöjä loma-aikoinaan ei
muistuta mitään niin paljoa kuin pienen kaupungin sunnuntaikoulua
retkeilyllä.

Ja tosiaan on ajan tuhlausta hankkia suosituskirjeitä herra

Ziegfieldille esitettäviksi, koska hän saa niitä enemmän kuin
kaksikymmentätuhatta joka vuosi, ja Dorothy sanoo, että
yhteisvalokuva kaikista kahdestakymmenestätuhannesta
päälletysten ei edes kävisi sekavaksi, sillä tositeossa ne kaikki
kuuluvat sanasta sanaan näin:

"Hyvä herra Ziegfield, täten pyydän suositella neiti X. X:ää, johon

minulla ei ole muuta harrastusta kuin että haluan auttaa nuorta
eteenpäin pyrkivää tyttöstä, jotta hän voisi tukea omaisiaan." Mutta
Dorothy sanoo, että kun herra Ziegfield saa moisen kirjeen,
merkitsee se tavallisesti, että nuori tyttönen saapuu loistoautolla ja
että hänet jo on herra Bendelin tai herra Tappén avulla "kirkastettu"
siihen määrin, että hän on menettänyt kaiken omaperäisyytensä. Ja
Dorothy sanoo, että herra Ziegfieldin paraat tytöt kävelevät 42.
kadulla omilla jaloillaan juuri niinkuin hänkin käveli.

Kun Dorothy sitten oli saanut toimensa, palasi hän

Algonquinhotelliin, tavaten sen seurusteluhuoneessa herra Hoodin,
joka oli sen venäläisen kreivittären keksinyt. Sitten hän tuli tapansa
mukaan ja sanoi Dorothylle: "No, neiti Shaw, milloin alatte
harjoituksenne herra Ziegfieldin luona?" Ja kun Dorothy vastasi:
"Maanantaina", ei hän ollut uskoa korviaan. Ja sitten Dorothy näytti
herra Ziegfieldin kirjelapun herra Buckille, joka siitä melkein kaatui
kuolleena maahan. Ja kun uutinen levisi seurustelusalissa, niin
kaikki melkein kaatuivat kuolleina maahan. Mutta kun venäläinen
kreivitär siitä kuuli, niin hän tosiaan melkein kaatui kuoliaaksi. Sillä
hän oli kuluttanut melkein kahdeksan viikkoa herra Ziegfieldin
toimistossa, tyrkytellen kymmentä suosituskirjettä, eikä ollut koskaan
vielä päässyt edes juoksupojan sivuitse.

Mutta Dorothy kuuli myöhemmin, että milloin vain joku lähettää

herra Ziegfieldille jonkun älyllisen tytön, luo hän siihen ensin varsin
pitkän silmäyksen ovenraosta. Ja jos tyttö lisäksi sattuu olemaan
vampyyri tyyppiä, niin he tuskin koskaan henkilökohtaisesti tapaavat
toisiaan. Sillä kukaan ei tiedä paremmin kuin herra Ziegfield, ettei
vampyyrityypikäs tyttö tosiaan koskaan miksikään kehity. Eikä koko
hänen teatterissaan ole ikinä ollut vampyyrityyppiä koskaan.
Tarkoitan, ettei edes kuuluisa Dolores, joka oli perin silmäänpistävä
näyte kauniista pitkästä brynetistä, ollut mikään vampyyrityyppi, vaan
todellakin "madonna".

Ja kävi niin, että se venäläinen kreivitär ei kaikella

temppuramentillaan ja kaikilla aivoillaan koskaan päässyt yhtään
mihinkään. Sillä herra Ziegfield tietää, että vaikka sentyyppinen tyttö
saattaakin kiinnostaa kirjallisia herrasmiehiä, niin pörssikeinottelijain
laita on ihan päinvastoin. Tarkoitan, ettei kukaan välittäjä tosiaan
koskaan tunne oloaan kotoiseksi tytön kanssa, joka haluaa haastella
niin vaarallisesta asiasta kuin lemmestä. Ja tytöt, jotka haastelevat
"lemmestä", ovat yleensä etupäässä siitä kuuluisia, että
herrasmiehet yrittävät heitä välttää.

Ja kaikki asioiden käänteet vain osoittivat, että herra Ziegfield on

aina oikeassa. Sillä sittenkin on Dorothystä tullut yksi kuuluisimpia
tyttöjä kaikista vioistaan huolimatta, kun taas venäläinen kreivitär
lopultakin esiintyy vain yhtenä niistä ylimääräisistä tytöistä, joita
teatterin johto tarvitsee jossakin unkarilaista rahvaan elämää
kuvittelevassa talonpoikaisnäytelmässä.

No, kun Charlie Breenen välittäjäystävä kuuli, että Dorothy

harjoitteli osaa koomillisessa teatterissa, niin hän melkein ällistyi
typerryksiin. Mutta siitä toivuttuaan hän alkoi tajuta, että Dorothy
sittenkin oli aika veikeä. Ja Dorothy tosiaan alkoi tulla
veikeämmäksikin, sillä ennen pitkää Dorothy käsitti, että jotakin oli
vinossa jossakin. Siksipä hän antoi kaikki jalokivimukailunsa ja
punaisen satiinipukunsa kamarineidolle ja osti itselleen täysivärisen
vaaleanpunaisen puuvillapuvun Kuudennelta Avenuelta ja alkoi
lopulta näyttää ihan samanlaiselta kuin muutkin sen teatterin tytöt. Ja
sitten Charlie Breenen välittäjäystävä ryhtyi lähettelemään
sähkösanomia Charlielle Kaliforniaan, kerskuen toimittaneensa
Dorothyn teatteriin. Mutta se näkyi oikein kiukustuttaneen niiden
saajaa, koska Charlie sähkötti hänelle vallan sarkastikkaasti tähän
tapaan:

"Sinä närkästytät minua. Anna kunnia sille, kelle kunnia kuuluu.

Kuka hänet keksi?" Charlie Breene" No sitten Charlie alkoi lähetellä
Dorothylle sähkösanomia joka päivä, onnitellen itseään siitä, että oli
hänet keksinyt. Ja hänen kuului täytyvän viipyä Kaliforniassa polo-
pelin vuoksi, ja lopuksi hän voitti kansainvälisessä polo-kilpailussa,
mutta hän sähkötti Dorothylle, että hänen elämänsä ylpein päivä
olisi, kun hän New Yorkiin päästyään pitäisi kutsut sen kunniaksi,
että oli löytänyt tytön, joka kelpasi koomilliseen teatteriin.

Ja sillä välin kun Charlie jännitti jokaisen hermonsa rientääkseen

New Yorkiin, harjoitteli Dorothy osiaan teatterissa. Ja ensimmäinen,
mihin hän ryhtyi, oli valita itselleen tyttötoveri. Mutta sensijaan että
olisi solminnut tuttavuuksia kuuluisien tyttöjen kanssa, jotka liikkuivat
seurapiireissä, kuten esimerkiksi Peggy Hopkins, alkoi Dorothy
tietenkin katsella pitemmälle.

No, siinä teatterissa on tositeossa melkein aina kahdeksantoista

tanssijatarta, jotka ovat englantilainen paletti; se ei ole merkillinen
mistään muusta kuin kovasta työstä. Eivätkä he koskaan käy ulkona
seurapiireissä, koska heidän täytyy harjoitella kaiken aikaa aivan
kuin sotamiesten. Ja tuloksena on, että he näyttämöllä ja sen
ulkopuolella ovat ihan kuin yksi ainoa tyttö. Kun Dorothy siis etsiskeli
tyttötoveria, niin se oli, mitä hän löysi.

Tarkoitan, ettei Dorothy valinnut ainoastaan yhtä tanssityttöä. Ja

minusta tosiaan tuntuu kovin epähienolta kävellä New Yorkin kaduilla
kokonainen englantilainen paletti hännässä, kun hän aivan yhtä
hyvin olisi voinut ajaa loistoautossa jonkun tytön kanssa, jolla on
tulevaisuus. Mutta Dorothy sanoo, että yksi palettitanssijatar ei
koskaan mene ulos kaipaamatta niitä muita seitsemäätoista. Ja
ainoa syy valintaansa, minkä Dorothy saattoi tietää, oli se, ettei hän
ikinä ollut kuullut englantilaisten tyttöjen niin hyvin puhuvan. Niinpä
hän kuunteli tätä englantilaista palettia tuntikausia perätysten eikä
koskaan lakannut ihmettelemästä.

No, eräänä aamuna Charlie Breene lopuksikin saapui New Yorkiin.

Sitten hän vei Dorothyn puoliselle, ja sitten hänen täytyi rientää
heidän maakartanolleen isänsä luo, joka oli kovin, kovin huonona
keuhkotulehduksessa. Mutta hän pyysi Dorothylta anteeksi ja lupasi
palata kello kymmeneltä illalla saattaakseen hänet kutsuihin, jotka oli
hänen kunniakseen järjestetty.

Mutta harjoitusten päätyttyä ei Dorothy mennyt huoneeseensa

levähtääkseen ennen kutsuja, vaan otti autopussin kahdeksantoista
tyttö toverinsa kanssa ja lähti Coney Islandiin. Ja siellä hänellä oli
niin hauskaa käydessään kaikissa sirkushuveissa, että hän unohti
katsoa kelloa. Ja hän palasi vasta kahdentoista jälkeen hotelliin,
jonka seurustelutuvassa Charlie Breene oli odotellut kaksi tuntia ja
hermostunut siihen määrin, että oli vähällä kirkua. Ja lopuksi hän
saattoi Dorothyn hienoon illatsuun, joka oli täynnä kaupanvälittäjiä ja
veikeitä tyttöjä iltapuvuissa, ja hänellä itsellään oli isot reiät
sukissaan, kun oli liukunut alas "paholaisen luisua" pitkin ja
nyrjähdyttänyt lanteensakin melkein ihan sijoiltaan.

Yhdeksäs luku

No, Dorothy aloitti toimintansa koomillisessa teatterissa, ja Charlie

Breene rakastui tavallista hurjemmin. Niinpä hän eräänä iltana otti
Dorothyn pitkälle ajelulle Keskuspuiston ympäri suljetussa autossa ja
kysyi, mitä hän nyt halusi tehdä. Mutta Dorothy ei kuulu halunneen
tehdä mitään muuta kuin päästä ulos autosta, koska Dorothy kuuluu
temppuramentiltaan siihen viileään tyyppiin, jonka mielestä kaksikin
henkilöä usein on ihmisjoukko. Mutta Dorothy ei tahtonut loukata
Charlien tunteita, minkä vuoksi hän turvautui pieneen
hätävaleeseen. Tarkoitan, että hän sanoi olevansa vallan kiihkeä
katolinen eikä voinut tehdä mitään, mikä olisi voinut saada katolisen
papin kohottamaan kulmiaan rippituolissa.

Ja kun Charlie sai tietää, ettei Dorothy ollut ainoastaan puhdas,

vaan uskonnollinenkin, niin hänen rakkautensa muuttui
kunnioittavaksi ja hänen ajatuksensa alkoivat miettiä avioliittoa. Hän
meni siis äitinsä luo ja haasteli varsin pitkälti avioliittokysymyksestä
ja siitä ihmeellisestä tytöstä, joka oli sattunut hänen elämänsä
polulle.

Ja Charlie Breenen äiti kuului aina hartaasti toivoneen, että hän

menisi naimisiin, vakaantuisi ja juopottelisi omassa kodissaan eikä
yökerhoissa, missä jokainen näki hänen häpäisevän perheen
vanhaa nimeä. Mutta rouva Breenen ja Charlien valinta ei koskaan
näkynyt osuvan samaan tyttöön. Sillä rouva Breene antoi etusijan
tytölle nimeltä Muriel Devanant, jonka esivanhemmat olivat liikkuneet
samoissa seurapiireissä kuin heidänkin. Ja Murielista olisi tullut
ihanteellinen vaimo, koska hän ei välittänyt nuorukaisista, vaan vietti
kaiken aikansa tyttötoveriensa seurassa. Mutta minä luulen sittenkin,
että Murielilla tosiaan oli hiukan tunteita nuorukaisia kohtaan
lopultakin, koska hänen valitsemansa tyttötoverit aina muistuttivat
poikia mahdollisimman paljon. Hän oli kuitenkin halukas
jännittämään hermojaan ja menemään naimisiin Charlien kanssa
tämän rahojen vuoksi.

Mutta pääsyy, miksi rouva Breene halusi Murielia miniäkseen, oli

se, että tämä seurapiireissä aina osasi menetellä oikein oikealla
ajalla. Mutta Charlie selitti äidilleen, että oikea menettely oikealla
ajalla seurapiireissä oli nautintorikasta vain siinä tapauksessa, että
siitä nautti. Mutta jollei nauttinut, oli se vain tyhjää pettävää varjoa,
minkä vuoksi hän mieluummin nai Dorothyn kaltaisen tytön. Ja
vihdoin rouva Breene tuli kovin makoiseksi ja sanoi Charlielle, että
hänen hartain toivonsa olikin, että tämä naisi sydämensä valitun.
Hän käski siis pojan ensin tuoda Dorothyn kotiin antaakseen koko
perheelle tilaisuuden häneen tutustua.

Sillä vaikka rouva Breene onkin perin aristoraattinen, kuuluu hän

mielipiteiltään olevan varsin vapaamielinen niin varakkaaksi
rouvaksi. Ja hän haluaa aina kutsua jonkun kotiinsa, mikäli tämä
jotakin hommailee, ja saatuaan hänet sinne koettaa aina saada
vieraansa tuntemaan itsensä melkein yhtä tärkeäksi kuin hienoston
ihmiset, joiden ei tarvitse tehdä mitään ollakseen huomattavia.

Ja milloin vain Charlie rakastui silmittömästi johonkuhun teatterin

uuteen tyttöön, halusi rouva Breene aina, että hän toisi neitosen
kotiin. Ja kun hän sai hänet sinne, oli hän hyvin, hyvin herttainen ja
johti hänet keskusteluun kirjallisuudesta ja musiikista ja taiteesta,
joten Charlie näkisi, kuinka hyvin hän sopisi sellaiseen
sivistyneeseen ympäristöön. Mutta joka kerta, kun rouva Breene sen
teki, näkyy aina jotakin kohtalollista tapahtuneen. Sillä kun äiti oli
suoriutunut teatteritytöstä, päätti Charlie aina ajatella toiseen kertaan
ennenkuin kutoisi romaanin moisen tytön ympärille.

No niin, rouva Breene halusi niin hartaasti tavata Dorothya, että

hän pyysi Charlieta tuomaan hänet heidän kotiinsa perhepäivällisille.
Ja kun perhe olisi ehtinyt vieraaseen oikein tutustua, kutsuisivat he
kaikki seuratuttavansa päivällisen jälkeen tapaamaan häntä
seurapiirillisesti. Ja tehdäkseen yhdessäolon hilpeämmäksi hän oli
tilannut jousikvartetin esittämään jotakin perhemusiikkia. Sillä rouva
Breene sanoi, että koska Dorothy oli soitannollisessa teatterissa,
rakastaisi hän epäilemättä jousikvartettia. Mutta eihän rouva Breene
tiennyt, että jousikvartetissa on tuskin mitään, mikä tehoo Dorothyn
kaltaiseen tyttöön. Mutta Charlie on sellainen herttainen poika, että
hän piti äitinsä tuumaa ihan ihastuttavana.

No, saapuessaan Breenen vanhaan perhetaloon Kuudennen

Avenuen varrelle pitäisi tytön tuntea, että hän on menossa johonkin.
Sillä siellä on vieras opastettava kolmesta eri ovesta, ja ensimmäiset
kaksi ovat raudasta. Mutta kun Charlie saattoi Dorothyn niiden
lävitse, niin ei Dorothy osannut muuta ajatella kuin että Breenen
perhe oli varannut itselleen kolme eri tilaisuutta heittääkseen hänet
ulos, ja hän alkoi menettää itsevarmuuttaan.

Mutta kun he olivat jättäneet taakseen kolmannen oven, ryhtyi

hovimestari saattamaan heitä pitkän, onton käytävän kautta, jota
elävöittämässä ei ollut muuta kuin joitakuita fajanssisia
norsunpentuja luonnollisessa koossa, mikä sai Dorothyn tuntemaan
itsensä vieläkin vähäpätöisemmäksi. Mutta lopuksi he saapuivat
vanhaan perhekirjastoon ja siellä istui sähkölampun alla Charlie
Breenen isä. Mutta Dorothy sanoo, että kaiken tuon jännityksen
jälkeen Charlien isä ei ollut mikään erikoinen huippukohta. Tarkoitan,
että hän on sen lajin herrasmies, joka ei elämässään koskaan ole
tehnyt mitään tähän tai tuohon suuntaan. Ja Breenen perhe osoitti
häntä aina esikuvana Charlielle siitä, mitä hän voisi jättää tekemättä,
jos hän vain keskittäisi siihen ajatuksensa.

No, Dorothy katsasti herra Breeneä ja alkoi tuntea olonsa hiukan

paremmaksi. Ja herra Breene sanoi Dorothylle olevansa mielissään,
kun hänet tapasi, sillä joku oli kerran viisi vuotta sitten vienyt hänet
huvinäytelmään, eikä hän tosiaan voinut muistaa milloinkaan
nauttineensa niin nautintorikasta iltaa. Silloin Dorothy avasi suunsa
ja sanoi: "Jos herra Breenestä siltä tuntuu, niin miksette tämän
pitkän väliajan jälkeen yritä mennä sinne uudestaan?" Ja herra
Breene sanoi, että se oli tosiaan mainio tuuma, ja ihmetteli, ettei hän
koskaan ennen ollut tullut sitä ajatelleeksi.

Ja hänen ihmetellessään astui rouva Breene huoneeseen. Ja

rouva Breene oli Dorothya kohtaan tosiaan enemmän kuin
herttainen, sillä hän haasteli ihan kuin Dorothy olisi ollut hänen
vertaisensa. Ja ensiksi hän tiedusti Dorothyn mielipidettä
joidenkuiden antiikkisten klassillisten kirjojen alkupainoksista, joita
heillä oli kirjastossaan. Ja kun rouva Breene kysyy jonkun
mielipidettä, on hän aina kyllin kohtelias odottaakseen vastausta.
Mutta Dorothylla ei ollut vastausta kielellä, ja ilmakehä alkoi vallan
jännittyä. Tarkoitan, että Dorothy ei tunne tarpeeksi ihmistapoja
tietääkseen, että aina kun tyttö hoksaa, ettei hänellä taida olla
mitään sanottavaa, niin on parasta pyytää lasillinen vettä. Ja
vesilasillisen pyytäminen paikassa, jossa sen hankkiminen on vallan
hankalaa, olisi saanut Dorothyn tuntemaan itsensä vallan tärkeäksi.

No, kun rouva Breene huomasi, että Dorothy oli niin nolostunut
kuin kirjastossa voi nolostua, kutsui hän hänet taidekokoelmaan
näyttääkseen hänelle taulun, jonka vastikään oli ostanut kuuluisalta
espanjalaiselta taiteilijalta nimeltä Zuluago. Ja rouva Breene pyysi
Dorothya silmäilemään sitä tarkasti ja sitten sanomaan hänelle, mitä
hän ajatteli sen "kierrekuurosta". No, Dorothy ei siitä asiasta
oikeastaan ymmärtänyt hölynpölyä, mutta sai äkkiä loistavan
päähänpiston ja kysyi Charlielta, mitä hän siitä ajatteli. Ja Charlie
avasi suunsa ja sanoi: "Minä en jukoliste tiedä, mitä se on." No,
tietenkin se sai rouva Breenen näyttämään varsin vähäpätöiseltä,
että joku, joka oli hänen poikansa, oli niin sivistymätön. Hänellä ei
siis tosiaan ollut muuta neuvoa kuin purra huultaan. Mutta Dorothya
kohtaan hän kävi entistä maireammaksi ja sanoi järjestäneensä
hänelle pienen yllätyksenkin. Ja se yllätys oli sellainen, että hän oli
kutsunut Jefferson Breenen, Charlien kuuluisan sedän, joka ei ole
ainoastaan koko Breenen suvun pää, vaan aikansa huomatuimpia
amerikkalaisia, tulemaan päivälliselle Dorothya katsastamaan.

No, sillä välin kun he odottivat Jefferson Breenen saapumista

Dorothya katsastamaan, astui sisälle kuuluisa tiputantti Muriel
Devenant ja katsasti. Ja Muriel näytti heti alusta ihastuvan
Dorothyyn, sillä hän tervehti tätä aivan sydämelliseen sävyyn ja
puristi Dorothyn kättä niin lujin ottein, että Dorothy sanoo sen
muistuttaneen hänelle kotiin ikävöivää hirveä, joka tapaa jonkun
looshiveljensä vieraan maan ilmanalassa. Mutta Dorothyn menettely
oli mitä syvintä epäkulduuria. Sillä hän väisti Murielia
itsepuolustusasennossa ja alkoi silmillään etsiä uloskäytävää. Ja
vihdoin Charliekin huomasi hänen hämminkinsä, vei hänet syrjään ja
kysyi, vaivasiko häntä mikään. Ja Dorothy sanoi: "Ei se mitään
sellaista ole, mitä ei pommi voisi selvittää." Mutta Charlie ei tajunnut,
mihin hän tähtäili. Ja hän alkoi katsoa Dorothya kieroon.

No, lopuksi tulikin päivällisaika, ja rouva Breene sanoi, etteivät he

odottaisi herra Jefferson Breeneä, sillä kun herrasmiehellä on
kansakunnan asiat taskussaan, saattaa hän hyvinkin myöhästyä
millä hetkellä tahansa. Sitten rouva Breene saattoi heidät viiden,
kuuden isokokoisen salin läpi, joissa oli varsin liukkaat lattiat ja
pieniä armenialaisia mattoja, ja Dorothy sanoo, että ainoa ero hänen
ja jään yli kulkevan Elizan välillä oli, että rouva Breene oli unohtanut
tilata verikoiria.

No, Dorothy sanoi, että he vihdoin saapuivat vanhaan tammiseen

ruokasaliin, jossa Dorothy sanoi hänen kunniakseen katetun pöydän
ihan muistuttaneen hautajaisia. Ja juuri kun he istuutuivat
aterioimaan, astui mahtava Jefferson Breene itse sisälle. Mutta kun
hän tuli huoneeseen, havaitsi Dorothy, että hän oli tuon herran jo
ennenkin tavannut erään Gloria-nimisen tytön huoneessa teatterissa,
sillä erotuksella vain, että hän Glorian huoneessa käytti salanimeä
Jones. Ja kun Jefferson Breene esitettiin Dorothylle, niin mies
tosiaan suuresti hämmästyi. Mutta hän ei näkynyt haluavan mainita
heidän aikaisemmasta tuttavuudestaan perheen keskuudessa, vaan
luki sensijaan pöytärukouksen.
 Ja sitten päivällistä syödessään Jefferson Breene jutteli Dorothylle
ihan tuttavallisesti nykyaikaisen elämän varjopuolista ja johti
keskustelun lopuksi siihenkin, että hän oli tavannut Dorothyn Glorian
huoneessa. Ja sitten hän selitti Dorothylle mielenkiintonsa Gloriaan
johtuvan siitä, että hän tahtoi auttaa tyttöä joutumasta pahoille teille.
Sillä hän sanoi uskovansa sellaiseen teoriaan, että jos herrasmiehet
toimittaisivat tytöille kalliita asuntoja, autoja ja jalokiviä palkkioksi
siitä, että nämä karttoivat vääriä tekoja, eivätkä päinvastaisessa
tarkoituksessa, niin maailma olisi todellakin parempi kuin nyt. Hän
kertoi siis Dorothylle, että juuri niin hän menetteli Gloriaa kohtaan.
Mutta Dorothy tukki suunsa, koska hän sanoo, että sitä ainoata
vastausta, jonka hän sille vanhalle käelle olisi keksinyt, ei olisi
sopinut lausua julki hienostuneessa kodissa.

Ja sitten rouva Breene alkoi kysellä Dorothylta teatterityttöjen

elämäntapoja. Sillä rouva Breene näkyi olleen niin vapaamielinen,
ettei hän häikäillyt kuulla elämästä kuinka paljon tahansa. Mutta
Dorothy sanoo rouva Breenen olettaneen, että koomillisen teatterin
tytöt olivat kuin punamuurahaisia, eikä Dorothy tiennyt kylliksi
punamuurahaisista vastatakseen hänen kysymyksiinsä. Sitten
Dorothy yritti vihjaista Charlielle, että tämä keksisi nopean verukkeen
lähteä ulos heti kun päivällinen oli syöty. Mutta Charlie ei ymmärtänyt
hänen merkkiään, koska hän näkyi luulevan, että he olivat
järjestäneet Dorothylle hauskan illan.

Sitten päivällinen oli tuskin päättynyt, kun jousikvartetti saapui. Ja

sitten alkoi seuraelämän ihmisiä tipahdella sisälle soitto-ohjelmaa
kuuntelemaan. Ja rouva Breene oli niin herttainen Dorothya kohtaan,
että valitsi suuritittelisimmät aristoraatit esitelläkseen heille Dorothyn,
vaikkei Dorothy tiennyt, miksi heitä oli puhuteltava. Mutta sensijaan
että olisi ottanut tilaisuudesta vaarin ja hankkinut itselleen ystäviä
Dorothy salli vain jokaisen nähdä hänen kurjuutensa. Ja se ilme,
joka tulee Dorothyn kasvoille, kun hän on kärsimäisillään enemmän
kuin mitä hän voi kestää, melkein saa ihmiset luulemaan häntä
kierosilmäksi. Niinpä seurapiirien ihmiset alkoivatkin jättää Dorothyn
ankarasti yksikseen. Ja rouva Breene askarrutti Charlieta
käskemällä hänen asettaa pieniä kullattuja tuoleja yltympäri salin,
joten hän ei ehtinyt Dorothyn pakeille ja pitämään hänelle seuraa. Ja
joka kerta, kun hän vilkaisi salin poikki Dorothyyn, istui tämä
ypöyksin ja näytti ihan epäpopulaarilta, perin sopimaton ilme
kasvoillaan. Ja minä tosiaan pelkäänkin, että Charlie alkoi ihmetellä.

Lopuksi sitten rouva Breene astui lattian poikki Dorothyn luo ja

sanoi hänelle, että hänen tulisi hymyillä, riemuita ja yhtyä
keskusteluun. Mutta Dorothy ei osaa ponnistella ja hymyillä
susiteessä niinkuin meidän muiden on tehtävä. Ja lopuksi
jousikvartetti alkoi soittaa jotakin, mitä ohjelmassa sanottiin Bachin
fuukaksi, ja Dorothysta alkoi tuntua vielä pahemmalta.

Mutta nyt alkoivat rouva Breenen omat vastukset. Sillä rouva

Breene ei voinut millään pelillä saada niitä musiikin harrastajia
pysymään hiljaa. Heti kun hän oli saanut yhden kuuntelijaryhmän
hillitsemään kielensä, alkoi toinen ryhmä toisaalla salissa supatella
keskenään. Ja rouva Breenen täytyi tungeskella kaikkien kullattujen
tuolien välitse ja kuiskata heille: "hst, hst!"

Mutta sitten alkoivat musiikinharrastajat salissa jälleen meluta. Ja

rouva Breene yritti hillitä heitä etäämpää. Mutta se oli tosiaan kuin
veden kaatamista hanhen selkään. Hänen täytyi siis tungeksia
takaisin kaikkien kullattujen tuolien välitse hillitäkseen heitä jälleen
siellä salin puolella. Ja hänen täytyi ponnistella kuin troijalaisen, silti
mihinkään tositulokseen pääsemättä. Ja jousikvartetti alkoi mulkoilla
yhä synkemmin.

Ja lopulta tilanne kävi vielä pahemmaksi. Sillä joku huomasi, että

hovimestari järjesteli samppanjalaseja kirjastossa. Ja sitten alkoi
todellinen kansanvaellus sinne päin, kunnes salissa ei ollut jäljellä
kuin neljä henkilöä, nimittäin jousikvartetti. Ja rouva Breene melkein
kiivastui. Ja hän ryntäsi kirjastoon, mutta hänen sinne päästyään se
oli sullottu ovea myöten täyteen musiikinharrastajia. No, vihdoin
hänen onnistui tunkeutua joukon lävitse, ja hän sanoi heille, että
samppanjapulloja ei avattaisi ennenkuin soitannollinen ohjelma oli
suoritettu, joten heidän oikeastaan olisi parasta tyytyä kuuntelemaan
jousikvartettia. Niin hän työnsikin heidät kaikki ulos ja lukitsi oven, ja
he päättivät lopuksi mennä takaisin saliin ja olla hiljaa. Mutta rouva
Breene ei tiennyt, että eräs vieraista tuli teljetyksi kirjastoon
hovimestarin ja kaiken sen samppanjan kera. Ja se sinne teljetty
vieras oli tietenkin Dorothy.

Ja hovimestari ja Dorothy kuuluivat heti alkaneen tulla tuttaviksi.

Sillä hovimestari itse oli ihan bolsheviikkisessa mielentilassa, koska
se olisi oikeastaan ollut hänen vapaailtansa. Ja hän kuului olleen
saksalainen hovimestari, joka rakasti musiikkia ja senvuoksi oli
ostanut itselleen oopperapiletin Lohengryyniin. Mutta tietenkin hänen
täytyi jättää se sikseen. Eikä hän voinut edes kuunnella
jousikvartettia, koska kirjaston ovi oli täytynyt sulkea vieraiden
käyttäytymisen vuoksi. Siksipä hän näkyi ajattelevankin, että tässä
maailmassa on musiikin kuunteleminen ainoastaan varakkaille suotu
etuoikeus. Ja niin hän ja Dorothy ottivatkin ryypyn unohtaakseen
huolensa.
 No, samppanja on parasta laatua, minkä vuoksi he kaatoivat lisää,
ja ennenkuin Dorothy muuta tiesikään, alkoi hän tulla hilpeämmäksi
ja tunsi voivansa paremmin. Ja Dorothy sanoo, että sitten kun
jousikvartetti oli suoriutunut ohjelmastaan, oli hän päässyt tilaan,
jossa hän oli niin onnellinen kuin ikinä kala vedessä. Niinpä hän
lähtikin kirjastosta ja palasi vierasjoukon välitse saliin, hymyillen
oikealle ja vasemmalle ja tervehtien herttaisesti ihmisiä, joille ei
häntä ollut esiteltykään.

No, kun Dorothy pääsi saliin, niin hän kuului ryhtyneen tanssimaan
joitakin uusia askeleita, joita oli teatterissa oppinut. Tarkoitan, ettei
kukaan ollut häntä ollenkaan pyytänyt, mutta ihmeellistä kyllä,
sensijaan että jokainen olisi närkästynyt, olivat kaikki mielissään. Ja
he alkoivat taputtaa käsiään. Ja sitten Dorothy päätti laulaa
muutamia koomillisia laulunpätkiä, jotka joku tytöistä oli sepittänyt
heidän oman pukuhuoneensa seinien sisälle ja jotka eivät olleet
aiotut laulettaviksi edes teatterissa, saatikka salongissa. Mutta ne
musiikinharrastajat eivät suinkaan suuttuneet, vaan ihastuivat yhä
enemmän ja alkoivat tunkeutua takaisin saliin niin lukuisasti, että
jousikvartetilta, joka ponnisteli päästäkseen sieltä ulos, melkein
murskattiin shello.

Ja Dorothysta tuli koko seuran sielu. Charlie Breene seisoi

ylpeänä vieressä ja katseli häntä lemmenliekki silmissään. Ja rouva
Breenen täytyi lopuksi astua esille ja tarttua Dorothyn käsikynkkään
pysähdyttääkseen hänet. Sillä hän sanoi vierailleen, etteivät he
saaneet sallia sen rakkaan lapsen uuvuttaa itseään liiaksi.

Sitten Dorothy alkoi jättää hyvästi emännälleen, ja monetkin

vieraista kerääntyivät yhä hänen ympärilleen kuuntelemaan, koska
Dorothy oli saavuttanut vähän mainetta "seuran hauskuuttajana".
Siksipä rouva Breene oli Dorothylle tosiaankin enemmän kuin
herttainen ja tarttui Dorothyn käteen ja näkyi haluavan pitää pienen
keskustelunkin. Mutta Dorothy ei voinut ymmärtää, mitä hän sanoi,
koska rouva Breene ei kuulemma voinut hillitä itseään puhumasta
ranskaa. No, Dorothy oli kylläkin oppinut muutamia meksikolaisia
sanoja ollessaan Etelä-Kaliforniassa, joten Dorothy antoi hänelle
takaisin meksikonkielellä. Mutta Dorothyn ei olisi tosiaan tullut puhua
meksikoa sellaiselle hienostuneelle seurapiirien johtohenkilölle kuin
rouva Breene on, koska tuskin kukaan seurapiirien johtaja osaa
meksikonkieltä, ja Dorothy oli niin syvästi tietämätön, ettei hän
tiennyt, että meksikonkielellä haasteleminen on merkkinä perin
huonosta sivistyksestä silloin, kun puhetoveri ei ymmärrä
meksikonkielestä hajuakaan.

No, lopuksi Dorothy käski meksikonkielellä rouva Breeneä

"menemään sinne, missä Turkinpippuri kasvaa", ja sitten hän tarttui
Charlien käsivarteen ja kumarsi itsensä ulos. Ja kaikkein viimeiseksi
hän näki, että rouva Breene seisoi Dorothya ihailevien vierattensa
keskellä, narskutellen hampaitaan ja sanoen Charlielle, että hänen
pitäisi tuoda pikkuystävänsä taloon joskus toistekin.

Ja kun he sitten pääsivät ulos, oli Charlie seitsemännessä

taivaassa, koska se oli ensimmäinen kerta, kun hänen äitinsä oli
siihen määrin hyväksynyt jonkun teatteritytön, että oli pyytänyt häntä
tulemaan jälleen. Ja jokainen muukin oli niin ihastunut Dorothyyn,
että Charlie oli kovin, kovin ylpeä. Ja niin hän pyysi Dorothya
morsiamekseen.

Mutta Dorothy oli tapansa mukaan epäluuloinen. Sillä hän oli

saanut päähänsä sen ajatuksen, että rouva Breenen innostus oli
teennäistä ja voisi raueta, kun seisottaisiin alttarin edessä.
Senvuoksi hän pyysi Charlielta ajatusaikaa miettiäkseen ehdotusta.
Mutta Dorothy sanoo, että häntä oikeastaan viehätti sellainen ajatus,
että hän voisi vastata rouva Breenen vieraanvaraisuuteen
kutsumalla hänet heidän hääaamiaiselleen. Minusta siis Dorothynkin
kaltainen tyttö voi joskus saada hauskan päähänpiston.

Kymmenes luku

No, Dorothy alkoi miettiä asiaa joka puolelta. Mutta Charlie ei

tosiaan ollut sellainen herrasmies, joka tehoo hänenlaiseensa
tyttöön. Sillä Charlie kulutti kaiken aikansa kertomalla hänelle, että
hän oli ihmeellinen ja ettei hän itse ollut yhtään mitään. Ja Dorothy
taas pitää herrasmiehistä, jotka luulevat, ettei mikään muu ole
ihanteellista kuin he itse, ja antavat hänenkin sen tietää. Ja jos ne
lisäksi odottavat häneltä lahjoja, niin hänen ihailunsa on täydellinen.
Mutta Charlie kulki väärää polkua hänen sydämeensä ja lähetteli
hänelle ryöppynä kämmekkäitä ja suloisia lemmenlehtisiä, kirjoittaen
aina jotakin runollista niinkuin: "Oi, sinä ihmeellinen tyttö!" Ja sitten
Dorothy päätteli, ettei Charlie ollutkaan kovin älykäs, sillä miksi hän
muutoin olisi pitänyt hänen kaltaistaan tyttöä ihmeellisenä?

No, siihen aikaan herra Ziegfield sähkötti Portlandiin Oregoniin,

tilaten sieltä soittokunnan nimeltä Hendersonin Jazzikuoro, joka oli
kehittynyt kotiseutunsa maaperällä ja tullut kuuluisaksi. Tämä
jazzikuoro siis vihdoin saapui New Yorkiin, ja herra Buck toimitti
heidät teatteriin. Ja Hendersonin soittokunnassa oli saksofonin
soittaja nimeltä Lester, joka sai ainoastaan kuusikymmentäviisi
dollaria viikossa. Ja siitä johtui, että hän ryhtyi lainailemaan.