Download and Read online, DOWNLOAD EBOOK, [PDF EBOOK EPUB ], Ebooks

download, Read Ebook EPUB/KINDE, Download Book Format PDF

Hegel and Empire: From Postcolonialism to

Globalism 1st Edition M.A.R. Habib (Auth.)

OR CLICK LINK
https://textbookfull.com/product/hegel-and-empire-
from-postcolonialism-to-globalism-1st-edition-m-a-
r-habib-auth/

Read with Our Free App Audiobook Free Format PFD EBook, Ebooks dowload PDF
with Andible trial, Real book, online, KINDLE , Download[PDF] and Read and Read
Read book Format PDF Ebook, Dowload online, Read book Format PDF Ebook,
[PDF] and Real ONLINE Dowload [PDF] and Real ONLINE
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

From Marx To Hegel And Back: Capitalism, Critique, And

Utopia 1st Edition Victoria Fareld

https://textbookfull.com/product/from-marx-to-hegel-and-back-
capitalism-critique-and-utopia-1st-edition-victoria-fareld/

The aftermath of syllogism Aristotelian logical

argument from Avicenna to Hegel Cosci

https://textbookfull.com/product/the-aftermath-of-syllogism-
aristotelian-logical-argument-from-avicenna-to-hegel-cosci/

Electrical Palestine Capital and Technology from Empire

to Nation Fredrik Meiton

https://textbookfull.com/product/electrical-palestine-capital-
and-technology-from-empire-to-nation-fredrik-meiton/

System, Order, and International Law: The Early History

of International Legal Thought from Machiavelli to
Hegel 1st Edition Stefan Kadelbach

https://textbookfull.com/product/system-order-and-international-
law-the-early-history-of-international-legal-thought-from-
machiavelli-to-hegel-1st-edition-stefan-kadelbach/
lacanian ink 29 From an Other to the other Josefina
Ayerza

https://textbookfull.com/product/lacanian-ink-29-from-an-other-
to-the-other-josefina-ayerza/

Identities, Youth and Belonging: International

Perspectives Sadia Habib

https://textbookfull.com/product/identities-youth-and-belonging-
international-perspectives-sadia-habib/

Postcolonialism and Postsocialism in Fiction and Art:

Resistance and Re-existence 1st Edition Madina
Tlostanova (Auth.)

https://textbookfull.com/product/postcolonialism-and-
postsocialism-in-fiction-and-art-resistance-and-re-existence-1st-
edition-madina-tlostanova-auth/

Envisioning Empire The New British World from 1763 to

1773 James M. Vaughn

https://textbookfull.com/product/envisioning-empire-the-new-
british-world-from-1763-to-1773-james-m-vaughn/

Liturgy in Postcolonial Perspectives Only One Is Holy

Postcolonialism and Religions 1st Edition C.
Carvalhaes

https://textbookfull.com/product/liturgy-in-postcolonial-
perspectives-only-one-is-holy-postcolonialism-and-religions-1st-
edition-c-carvalhaes/
 HEGEL AND
EMPIRE
From Postcolonialism
to Globalism

M.A.R. Habib
Hegel and Empire
 M.A.R. Habib

Hegel and Empire

From Postcolonialism to Globalism
M.A.R. Habib
Rutgers University, U.S.A.
Visiting Professor, Gulf University for Science and Technology, Kuwait

ISBN 978-3-319-68411-6    ISBN 978-3-319-68412-3 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-319-68412-3

Library of Congress Control Number: 2017954967

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2017

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and trans-
mission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or
dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

Cover illustration: Pattern adapted from an Indian cotton print produced in the 19th century

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by Springer Nature

The registered company is Springer International Publishing AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
This book is gratefully dedicated
to
my friend and colleague
Keith Hall
 Preface

Hegel’s views on cultures beyond Europe raise some very disturbing ques-
tions. Are his ethnocentric pronouncements concerning the superiority
of Europe grounded in the basic principles of his thought? Or do they
internally shape those principles? In either case, is Hegel representative of
broader traditions of European thought? Did the formulation of a
European identity presuppose a certain model of history? A certain kind
of history of philosophy? These questions continue to generate strife to
this day.
It’s well-known that Hegel occupies a fraught position within postco-
lonial studies. The conventional postcolonial portrait of Hegel is that of
an arrogant, even racist, thinker who was profoundly Eurocentric in his
vision of philosophy, history, and the very nature of humanity. Yet even
this anti-Hegelian discourse, which seeks to “escape” or supersede Hegel,
is itself enabled by Hegelian categories of self and Other, identity and
difference, as well as the Hegelian concept of recognition.
More recent studies of Hegel, especially by philosophers, have
attempted to come to Hegel’s defense. In general, it is clear that scholars
on both sides of this Hegel “war” have produced sophisticated and com-
pelling arguments. However, many of these debates have taken place at a
rather specialized level, which can easily lose the reader who is not deeply
familiar with Hegel’s work. For example, Hegel’s master-slave dialectic is
one of the most complex portions of his account of consciousness; and
vii
viii Preface

parts of it are often cited in support of various theoretical positions as to

how to frame the relations between colonizer and colonized. But without
a clear account of how Hegel himself frames this dialectic, its import will
be lost on many readers.
In addressing the vexed questions cited above, the proposed book aims
to present a nuanced appraisal of Hegel’s work which takes account of
various readings. It seeks to provide a clear account of Hegel’s treatment
of Africa, India, and Islam, and of the implications of this treatment for
postcolonial and global studies. While it does not pretend to make an
original contribution to Hegelian scholarship, it does differ from previ-
ous works in a number of ways: (1) it offers a fairly comprehensive
account of Hegel’s commentaries on non-Western cultures, providing
clear expositions of Hegel’s master-slave dialectic and his views on Africa,
India, and Islam; (2) it situates these views not only within Hegel’s his-
torical scheme but also within a broader European philosophical context
and the debates they have provoked within Hegel scholarship; (3) in each
chapter it analyzes in depth certain readings of Hegel by postcolonial crit-
ics, in order to explore both the Eurocentric and potentially global nature
of his dialectic; and (4) it engages in close readings of Hegel and his post-
colonial critics in arriving at a balanced assessment of this profoundly
influential thinker, showing both where he archetypally embodies certain
Eurocentric traits that have characterized modernity and how, ironically,
he himself gives us the tools for working toward a more global vision.

Outline of Chapters
The introduction (Chap. 1) gives an overview of Hegel’s dialectic as it
operates in his overall scheme of global history. It argues that this dialec-
tic expresses the movement of capitalist society, whose economics are
intrinsically expansive, ever needing to move outward. Chapter 2
expounds Hegel’s “master-slave dialectic,” explaining why this provides a
necessary framework for approaching Hegel’s views on empire. The next
chapter is devoted to readings of the master-slave dialectic in literary/
postcolonial theory. Chapter 4 examines Hegel’s fiercely-debated views
on Africa, while Chap. 5 analyzes the response to these by postcolonial
 Preface
   ix

theorists, focusing on Frantz Fanon. With the aid of historians such as

Walter Johnson and Sven Beckert, Chap. 6 argues that slavery was inex-
tricably linked to the development of capitalism and the global economy.
Chapter 7 discusses Hegel’s account, in his aesthetics, of India and of the
Sanskrit epic, the Mahābhārata. Chapter 8 looks at an “Indian” reading
of Hegel by the noted postcolonial critic Gayatri Spivak. Chapter 9 offers
a comprehensive treatment of Hegel’s views of Islam, as expressed in his
assessments of Islamic philosophy, history, and literature. Chapter 10
considers the limitations and potential of Hegel’s characterizations of
Islam. The conclusion to the book addresses the question of what we can
profitably learn from Hegel in a global era, and the potential of his dia-
lectic and historical scheme to help us understand and articulate some of
the salient dilemmas of our own day.
In writing the current book, I have consulted with some of the fore-
most scholars of Hegel and Marx, including Frederick Beiser, Jere Surber,
Terrell Carver, Allen Wood, John O’Neill, and Michael Baur. I have also
sought help from the German historian Andrew Lees and the German
language specialist Lori Lantz, as well as the sociologists Keith Hall and
Thomas Kemple, the African historian Teshale Tibebu, and the Indian
scholar Aakash Singh Rathore. I received much insightful assistance from
a number of eminent literary theorists, including Terry Eagleton, Fredric
Jameson, and from Stuart Barnett. Zhao Ng and Alicia Broggi of Oxford
University also gave me valuable feedback.
 Contents

1 Introduction: Hegel and History   1

2 The Master-Slave Dialectic  19

3 The Master-Slave Dialectic in Literary Theory: Historical

Readings  31

4 Hegel and Africa  49

5 Frantz Fanon: An African Reading of Hegel  65

6 Slavery, Capitalism, and the Dialectic of Empire  75

7 Hegel and India: The Aesthetics of Eurocentrism  85

8 Gayatri Spivak: An “Indian” Reading of Hegel  97

9 Hegel and Islam: Orientalism 115

xi
xii Contents

10 Reading Hegel’s Islam 131

11 Epilogue: The Dialectic of Empire 139

Index 159
 1
Introduction: Hegel and History

Abstract This chapter gives an overview of Hegel’s dialectic as it operates

in his overall scheme of global history. It argues that this dialectic expresses
the movement of capitalist society, whose economics are intrinsically
expansive, ever needing to move outward. Most theorists acknowledge
that this movement is an underlying component of globalization. It is
precisely this movement that is embodied in the appropriative structure
of Hegel’s dialectic. The chapter concludes by outlining Hegel’s scheme
of global history, which moves from the Oriental world through the
Greek and Roman worlds and the Middle Ages to the modern (Germanic)
world.

Keywords Hegel and history • Structure of Hegel’s dialectic • Capitalism

and imperialism

Hegel is often seen as the philosopher of freedom—at least by his pro-

gressive admirers. But in his posthumously published Lectures on the
Philosophy of History he attributes the slaughter and demise of the Native
Americans to their own intrinsic deficiencies. He denies that Africans and
the “Negro” are capable of spiritual development. He views the Western

© The Author(s) 2017 1

M. Habib, Hegel and Empire, https://doi.org/10.1007/978-3-319-68412-3_1
2 M.A.R. Habib

subjection of Africans to slavery as actually improving their condition.

And he excludes large portions of the world—including India and
China—from the process of world history.1 Nonetheless, it was Hegel
who systematically—albeit incompletely—introduced the idea of global-
ism into history, the history of philosophy, and into the very notion of
reason, within a vision of the overall progress of humanity.
Hegel has been widely acknowledged as “the inaugural thinker of the
contemporary world.”2 His early thinking was inspired by the French
Revolution of 1789, which he saw as the dawn of the modern world. For
Hegel, the revolution embodied the struggle of the European bourgeoisie
to overturn the system of feudalism based upon irrational hierarchy and
privilege, and to institute a social order based on reason. This revolution-
ary bourgeois thinking was most consummately expressed in Hegel’s phi-
losophy, which brings into confluence two broad movements. One of
these was the Enlightenment, with its emphasis on rationality, empiri-
cism, and progress. The other was Romanticism, with its propensity for
the idea of unification or totality and its insistence that subject and object,
the human self and the world, are created in their mutual interaction.
Hence, Hegel synthesizes two broad movements, the Enlightenment and
Romanticism, which are usually seen to be opposed. Indeed, much
Romanticism was formulated as an explicit reaction against the bourgeois
ideals of the Enlightenment as well as against the dehumanization and
alienation inhering in emerging industrial capitalism. While Hegel sup-
ported some of these bourgeois ideals—reason, freedom, progress—he
was acutely aware that unbridled capitalism could result in many social
ills, especially the danger of business interests overrunning the political
state and the universal interest of the people. So his philosophical system
attempted to integrate the insights of the bourgeois economists Adam
Smith, Jean-Baptiste Say, and David Ricardo into a broader, ethical, and
harmonious vision of the world.
As such, Hegel is the archetypal philosopher of capitalism. His dialec-
tic expresses the nature of capitalism on many levels: its economic imper-
atives, its drive toward economic and religious freedom, its social ills such
as poverty and estrangement, and the contradictions it fosters between
individual and state interests as well as within the individual. Hegel also
recognized, before Marx, that capitalism was intrinsically imperialistic,
 Introduction: Hegel and History 3

that its markets ever needed to expand outward. Indeed, in certain pro-
found ways, the foundations of the various narratives of modern imperi-
alism were laid most systematically by Hegel’s philosophy, which
embodies many of the phenomena we see across the world today.3 These
include the wholesale rejection of certain other cultures, the view of
Europe and America as forging the main path of history, the suppression
of women, and the proliferation of parochial thinking as embodied in
anti-Semitism, Islamophobia, and the excoriation of minority groups.4
How, then, can we view him as a proponent of freedom?

The Global Impetus of Hegel’s Dialectic

Hegel’s pronouncements on cultures outside Europe have profound
implications for understanding the phenomenon of globalization and the
still emerging field of global studies, as well as for the well-established
discipline of postcolonial studies.5 Many theorists have offered negative
characterizations of globalization, regarding it as a form of economic and
informational (rather than military) expansionism. The most renowned
of these theses in recent times has been Benjamin R. Barber’s Jihad vs.
McWorld (1996), which sees “McWorld” as embodying a global expan-
sion and integration of economic markets fueled by “communications,
information, entertainment, and commerce.”6 In other words, McWorld
represents the forces of Western capitalism which, in their pursuit of a
global market, override regional and local cultural difference in the name
of the economic imperatives of efficiency, calculability, predictability, and
control.
Of course, not all theorists of globalization would define the phenom-
enon so negatively, and some speak of the benefits of globalization in
terms of increased mutual understanding and communication between
cultures. Timothy Brennan usefully characterizes five broad types of glo-
balization theory: (1) Globalization is viewed as primarily a political
promise, for either a single world government or “some flexible federalist
structure allowing significant local autonomy.” (2) Globalization is seen
as occurring through the development of trade and finance, where “the
pure freedom of exchange revolutionizes human contact … It is not
4 M.A.R. Habib

political actors but transnational corporations that are responsible for

globalization.” (3) Globalization is seen as combining the emphasis on
politics and trade with geopolitical motives. In this version, globalization
is the result of developments in technology driven by an ideology that is
basically American. Some, such as Thomas Friedman, applaud this devel-
opment, while Paul Krugman is among those who aim to expose “the
emptiness of neoliberal ideology.” (4) Globalization is seen as a function
of the colonizing West, and is the form that contemporary imperialism
takes. Most of the features of globalization are American, and they are
“coercively imposed on others as a universal norm … we are seeing … the
violent incorporation of global difference into a single national project.”
This new colonialism is not conducted under the aegis of “civilization” or
“God” but in the name of globalization or the “new.” (5) The fifth, and
most distinctive, position is that globalization is a myth: despite enhanced
technology and communication, the “nation-state structure is still the
international norm; ethnic, linguistic, and religious divisions have only
intensified; most of the world’s people are entirely localized, provincial,
traditional, and cut-off from others … Globalization is therefore not a
description, but a projection.”7
However, as Brennan effectively acknowledges, the first four of these
are founded upon the recognition that capitalism and neoliberalism lie at
the core of the globalizing process (“DG,” 129–130). Hence, no one
would dispute that one underlying component in any endeavor to under-
stand and define globalization is the global expansion and integration of
economic markets. And the point to which we need to draw attention
here is that this globalizing movement was not only articulated by Hegel
but is embodied in the very structure of his dialectic.8 In fact, Brennan
states that a “totalizing” theory of society would not separate economic,
political, social, and aesthetic dimensions; and, as we can add here, it is
precisely this totalizing movement that is expressed in Hegel’s dialectic.
It’s well-known that the Hegelian dialectic moves through three
stages—which are not usually characterized by Hegel as a movement
from thesis through antithesis to synthesis. Rather, the first stage is that
of immediate or unmediated identity, when we take the existence of any
phenomenon at face value, as isolated and independent. In the second
stage, we see this identity as dispersed through its relations with the
 Introduction: Hegel and History 5

Other—which could be its specific other or opposite, but also the rela-
tions which constitute it. Finally, we will arrive at a more comprehensive
conception of our original identity—which is now a mediated identity
integrating those relations.
Hegel’s most renowned exposition of the dialectic occurs in the
Phenomenology, where he characterizes it as a movement from “substance”
to “subject,” a movement that allows us to grasp truth:

everything turns on grasping and expressing the True, not only as Substance,
but equally as Subject … This (living) substance is, as Subject, pure, simple
negativity, and is for this very reason the bifurcation of the simple; it is the
doubling which sets up opposition, and then again the negation of this
indifferent diversity and of its antithesis (the immediate simplicity). Only
this self-restoring sameness, or this reflection in otherness within itself—not
an original or immediate unity as such, is the True. It is the process of its
own becoming, the circle that presupposes its end as its goal, having its end
also as its beginning; and only by being worked out to its end, is it actual.9

So, initially, we confront the world as something Other and independent

of us, as a series of isolated and discrete objects. We then view these
objects as existing only in their relations with one another. Finally, we see
that what constitutes the reality of these objects is not anything to do
with their outward physical form or qualities but rather their embodi-
ment of our own rational thinking, as a construction of our own (collec-
tive and historical) subjectivity.
By way of example, we might begin with the concept of “woman” as
this has been conventionally understood for centuries. As merely imme-
diate, as it is merely given to us by centuries of convention, we might
view this concept as correlative with passivity, with emotion (rather than
reason), with bodily drives, and with the private or domestic sphere. In
the second dialectical stage, we will open up this concept toward the vari-
ous relations or “others” that have conventionally constituted it—with
husband, father, mother, children. We will view “woman” as wife, daugh-
ter, mother. But we can also open up this concept toward other possible
relations—with education, ambition, professionalism, independence. In
the third stage, we can then arrive at a more comprehensive definition of
6 M.A.R. Habib

“woman”—as correlative with emotion and intellect, as able to embrace

both private and public spheres, as not only a family member but a politi-
cal and economic agent. During this process, our own subjectivity will be
extended and enhanced: what we previously saw as “substance”—the
concept of “woman” as merely given—we now grasp as “subject,” as a
reflex of our own integrative subjective operations. Sadly, however, Hegel
does not apply his own dialectical thinking to his conception of women,
just as he fails to apply it to his conceptions of many of the cultures
beyond Europe.
Hence the dialectic can be characterized as intrinsically expansive and
imperialistic, since it negates whatever is immediately given in the world,
and ultimately integrates all forms of otherness into our equally expansive
subjectivity, which in this way progressively “conquers” the world beyond
it, absorbing it into its own self. Indeed, Hegel sees this dialectical move-
ment as characterizing history itself, where the principle of earlier civiliza-
tions gives way to the principle of more advanced cultures. The autocracies
of ancient India and China (where only one person, the Emperor, is free)
eventually pass into the partial democracies of Greece (where “some are
free”), which in turn yield to the modern world (where “all are free”).
Hegel sees the dialectic, then, not only as a movement from substance to
subject but also as a movement through history to freedom—defined
ultimately as a correlation between the rationality of the human mind
and the rationality of the institutions it has created.10 As such, Hegel’s
dialectic has profound implications for some of the fundamental notions
of global and postcolonial studies.
For Hegel, the culmination of the historical movement of Absolute
Subject or Spirit is effectively the world precipitated by the Protestant
Reformation and the French Revolution—the world of modern capital-
ism. Hegel sees the modern nation as harboring its own dialectic, from
family through civil society to the state. It is civil society or bourgeois
society that embodied for Hegel the essential traits of capitalism, such as
the focus on property rights, a free market, the pursuit of self-interest,
and competitive individualism. Indeed, property, as with Locke, becomes
for Hegel part of the very definition of personhood.11 For all these rea-
sons, Hegel has usually been seen as the philosopher par excellence of
 Introduction: Hegel and History 7

capitalism.12 As recognized by both Marxist and non-Marxist commenta-

tors, it is Hegel’s dialectic which expresses the essential movement of
capitalism, its motivation by the forces of freedom and individualism, its
intrinsic drive to expand its markets through imperialism, as well as the
forms of alienation it fosters within individuals—such as dividedness in
loyalty between family and state, between individual and state, and
between the economic interests of civil society and the ideally universal
interests of the state.
Hence, the structure of Hegel’s dialectic is intrinsically appropriative.
It always negates what is immediately given and eventually makes it its
“own.” On an epistemological level, it moves from sense through under-
standing to reason, with each stage being negated and subordinated to a
higher stage. Part of this very movement is the dialectic’s overcoming of
otherness and appropriating it—in all its forms. It is this dialectic that
allows Hegel to tell the story of world history as a dimension of the
appropriation of the Other in an unequal relationship of property. It is a
dialectic that expresses the movement of capitalist markets, which are
intrinsically expansive, ever needing to grow.13 Emphatically, this dialec-
tic condemns Africa as the land of backwardness, of otherness, which
needs to be colonized. Such imperialism, says Hegel, is part of “the abso-
lute right of the Idea to step into existence in clear-cut laws and objective
institutions” (PR, §350). So imperialism is not accidental or peripheral in
Hegel’s system; it is sanctioned by the authority of the Absolute Idea
itself, by its absolute imperative to conquer all otherness in realizing itself.
For Hegel, the overcoming of otherness glides seamlessly from epistemol-
ogy to economics, from self-realization to imperial domination, from
freedom to Empire.14
In Hegel’s historical scheme, then, there is a correlation between mod-
ern capitalism, Protestant Christianity, the principle of self-conscious rea-
son, the imperial destiny of Europe, and the realization of freedom in
history. All of these are embraced in a single dialectic which operates on
epistemic, historical, and political levels. The dialectic that expresses the
freedom of the modern world is the same dialectic that privileges Europe,
placing it at the center of the world stage, viewing it as the evolving
subject of modern history, in relation to which the rest of the world is
8 M.A.R. Habib

explicitly Other. It is the dialectic not only of property rights, of capitalist

economics, of the bourgeois family, and of male self-realization; it is also
the dialectic of Empire.

Hegel’s Scheme of Global History

We can briefly sketch here Hegel’s historical scheme so as to situate his
views on non-European cultures within his overall description of the jour-
ney of humanity toward freedom. Freedom, for Hegel, is a result, a prod-
uct, of a long historical process. We can get a broad sense of this historical
picture from certain statements in Hegel’s Lectures on the Philosophy of
History, which see history itself as grounded in the ­geographical dimen-
sion of the dialectic.15 Hegel distinguishes geographical characteristics
into three broad kinds: upland regions, broad river valleys, and coastal
lands. Africa is the continent where the “upland principle” predominates.
This is the “substantial, unvarying, metallic, elevated region, intractably
shut up within itself ”—the first stage of the dialectic as “substance.”
The second geographical characteristic, the river valley plains, belongs
to Asia, which embodies “the contrast of river regions with the Upland.”
This is the second dialectical stage, where “the great antitheses come into
conflict,” with the rise of “centres of civilization” in a “yet undeveloped
independence [of humanity], a culture which is tied to the soil and
“broods for ever within itself.” These two principles are brought together
into a “totality” in the coastal lands which characterize Europe. The sea—
specifically the Mediterranean Sea around which the European nations
are congregated—invites man to the infinite, to conquest, and to tran-
scend limits. Europe embodies the third dialectical phase, in which spirit
moves “beyond these limited circles of thought and action,” and returns
to itself having “conquered” otherness (the sea).16
So much for the geographical basis of history. Here is Hegel’s general
characterization of the dialectic of history regarding Africa, Asia, and
Europe:

The spiritual character of the three continents varies in accordance with

these natural differences. In Africa proper, man has not progressed beyond
 Introduction: Hegel and History 9

a merely sensuous existence, and has found it absolutely impossible to

develop any further. Physically, he exhibits great muscular strength, which
enables him to perform arduous labours; and his temperament is character-
ized by good-naturedness, which is coupled, however, with completely
unfeeling cruelty. Asia is the land of antithesis, division, and expansion,
just as Africa is the land of concentration. One pole of the antithesis is that
of ethical life, the universal rational essence which remains solid and sub-
stantial; the other is the exact spiritual opposite, that of egotism, infinite
desires, and boundless expansion of freedom. Europe is the land of spiritual
unity, of retreat from this boundless freedom into the particular, of control
of the immoderate and elevation of the particular to the universal, and of
the descent of the spirit into itself. (LPH, 172–173)

Africa—like woman in Hegel’s vision of the family—is correlated with

the sphere of sense, of irreducible particularity, as well as with abstract
identity or identity in isolation from everything else (“concentration”).
Asia is the realm of “antithesis” because it is here that there first arises an
opposition between ethical life based on reason and universality and the
impulse toward “boundless freedom” and desire. How does this antithesis
arise? According to Hegel, the two kinds of terrain in Asia—uplands and
river plains—engender two modes of life, namely stock-rearing and a
mixture of agriculture and trade. The latter, entailing a settled way of life
and provision for the future, awakens “reflection on a universal object,”
which in turn involves “the principle of property and of private industry”
(LPH, 192–193). This, then, is the antithesis: between restless nomadic
wandering and a more stable existence. These principles are united in a
certain part of Asia, namely, the Near East, where a third principle pre-
dominates, that of “foreign commerce and navigation” (LPH, 193–194).
Hence Asia furnishes a transition to Europe: it gives birth to political and
religious principles which are “brought to fruition in Europe” (LPH,
194). Part of the reason for this was that in Asia generally life remained
insular and the sea played no part in its culture and civilization. Only the
Near East saw an engagement with the sea that anticipated the European
orientation to what lies beyond.
Indeed, Southern Europe, Hegel says, has no defined nucleus and is
“orientated outwards,” looking toward the Mediterranean. What is
peculiar to Europe is that its terrain does not exhibit the sharp contrasts
10 M.A.R. Habib

and antitheses offered by Asia; rather, its various geographical features

are “more closely intermingled” and merge into one another. And since
no particular type of environment predominates in Europe, man here “is
more universal in character” and “freer” since he is not tied to particular
ways of life (LPH, 194–195). In fact—in true dialectical fashion—the
“distinct ways of life which appear in Asia in a state of mutual conflict
appear in Europe rather as separate social classes within the concrete
state” (LPH, 196). So, whereas Africa embodies an abstract and static
identity and Asia an unreconciled antithesis between different ways of
life, Europe embodies the principle of unity in diversity, whereby differ-
ences are internalized in its very identity.

Stages of History
(a) The Oriental World

“World history,” proclaims Hegel, “travels from east to west; for

Europe is the absolute end of history, just as Asia is the beginning”
(LPH, 197). Though the sun, the light of history, arises in the east, it is
in the west, says Hegel, that “the inner sun of self-consciousness, which
emits a higher radiance, makes its first ascent.” And world history
imposes a discipline on the “unrestrained natural will,” guiding it
toward “universality and subjective freedom” (LPH, 197). In order to
grasp Hegel’s general scheme of history, we need to understand the ini-
tial distinction he makes between substantial freedom and subjective
freedom. The state embodies what Hegel calls the universal ethical
“substance,” or the basic ethical codes that apply to everyone. Substantial
freedom exists when this ethical code is enacted through command-
ments and laws as well as through “unreflecting habit and custom.”
Here, individual insight and volition are absent. Subjective freedom is
not yet present since it can arise only through the “reflection of the
individual in his own conscience” (LPH, 197).
This unreflecting subservience to the law and custom is what charac-
terizes the first stage of history, which begins in the Orient. This world is
based on “immediate consciousness,” on substantial spirituality. The state
 Introduction: Hegel and History 11

is indeed present at this stage but the subject is not yet fully developed.
Here, ethical life has an “immediate and lawless” character, for this is the
childhood of history. There is a dawning awareness of the principle of
individuality but this awareness is “weak, unconscious, and rooted in
nature; it is a light, but not yet the light of self-conscious personality”
(LPH, 198–199). The Oriental spirit, says Hegel, subsists in the sphere of
intuition, and its relationship to its object—which is the state—is still
“immediate” and not universal. In other words, it cannot conceive of the
state as a rational concept but merely as an external power in the shape of
a single individual, an absolute ruler, who embodies the “totality” of the
state.
This, then, is the “principle” of the Oriental world. The ruler is the
“master” who gives expression to the “substance” of the state and stands
in the relation of a “lawgiver towards the world of particular things.” His
task is to “implement the claims of morality” and to “uphold those essen-
tial commandments which are already established.” In this state, the indi-
vidual “has no moral selfhood” (LPH, 200–201). Since this state does not
have a rational basis, it embodies a destructive antithesis, between perma-
nence and stability on the one hand, and self-destructive arbitrariness or
unrestrained freedom on the other (LPH, 201–202).

(b) The Greek World

The second phase of history occurs in the world of Greece, which

Hegel likens to the “period of adolescence.” The principle of individual-
ity, of subjective freedom, has its origin here but it is still an “immediate
ethical existence” since its union with the state, though harmonious, is
“natural and unreflecting” (LPH, 202). The two sides of the Oriental
world, subjective freedom and substantiality, are now combined.
However, this is not the “unrestrained and natural freedom” of the
Oriental world but “ethical freedom” which understands the state as
something universal and rational in its aims. Nonetheless, the individual
intuitively adopts the customs and habits laid down by the laws. Yet this
unreflecting ethical life is unstable, and gives way to a third phase of
history where “inner reflection liberates itself ” (LPH, 203).
12 M.A.R. Habib

(c) The Roman Empire

This third phase is the era of the Roman Empire, the era of “man-
hood,” which follows neither the arbitrary will of a master nor its own
aesthetic (intuitive) arbitrariness. Rather, its life is one of “arduous labour
and service,” not in the pursuit of its own ends but the universal ends of
the state. Hegel’s description of the late Roman empire in the
Phenomenology has sometimes been compared with the conditions char-
acterizing late capitalism. Here also he describes the Roman state as
assuming a character of abstract universality. It is no longer a “common-
wealth of individuals” such as Athens knew. The interests of the state
become detached from the individual citizens who, in turn, enjoy only an
abstract individuality inasmuch as they have legal rights.
This antithesis between abstract universality and abstract individuality
results in fragmentation, in the mutual isolation of subjects from one
another. The “disintegration of the whole into atoms” can only be
restrained by external force: the state no longer confronts the individuals
as an abstract entity with universal ends but rather as an autocrat who has
power over the individual citizens—the Emperor. This is a world where
individuality is reduced to formal recognition of abstract right, the right
of property (LPH, 204–205). Hence the Emperor, an arbitrary power,
reconciles the antithesis, establishing order and peace. But this reconcili-
ation is purely “worldly and external” in character and is therefore accom-
panied by “absolute internal disunion.” The true reconciliation, which
must be of a spiritual nature, is lacking. The human spirit, driven back
into its “innermost depths, abandons the godless world, seeks the recon-
ciliation within itself, and embarks on a life of inwardness” (LPH, 205).

(d) The Middle Ages: Islam and Christianity

There now arises a “spiritual empire of subjectivity” in opposition to the

purely worldly empire, and this marks the fourth phase of history, the “old
age of the spirit” (LPH, 205). This phase has two periods. In the first, “spirit
as consciousness of an inner world” exhibits a “total indifference towards
worldly things.” This is manifested in Islamic civilization, in which “the
Oriental world reaches its highest transfiguration and its highest perception
 Introduction: Hegel and History 13

of the One” (LPH, 206). But this pure spirituality, as embodied in Islamic
monotheism, was abstract and entirely removed from any positive relation
to the world as such, which it looked upon negatively.
It is in the second period of this spiritual empire that the spiritual prin-
ciple is expressed in the world. This principle is the “consciousness and
volition of subjectivity as a divine personality.” As Hegel explains else-
where—especially in his lectures on the philosophy of religion—whereas
Islam saw God as a unity utterly transcending the temporal world,
Christianity saw God as realized in the world through Jesus and the Holy
Spirit. And Hegel indicates here also that in this phase—which occurs in
the modern world—God is not wholly transcendent but reconciled with
individual human subjects, and it is through this reconciliation that the
individual achieves “concrete freedom” (LPH, 206).

(e) The Protestant Reformation and the Modern (Germanic) World

By now, the worldly empire and the spiritual empire—as embodied in

Roman Catholic Christianity—are mutually opposed. This antithesis
between the spiritual principle, which is still ecclesiastical and somewhat
worldly in form, and the secular world is not abrogated until the Protestant
Reformation. Through this revolution, spirit both assumed the form of
“free and rational thought”—as in reliance on individual conscience—
and was able to realize itself in the secular world, since Protestantism
embraced the world as a legitimate arena of spiritual fulfillment. In this
way, the antithesis between church and state disappears, as does the
antithesis of spiritual and secular. Freedom is thereby realized in a con-
crete manner: “Freedom discovers its concept in reality, and has devel-
oped the secular world into the objective system of a specific and internally
organized state” (LPH, 208). This is also the stage at which subject and
object are reconciled, through the refashioning of the objective world in
the light of a rationally developed subjectivity: “reality is transformed and
reconstructed. This is the goal of world history: the spirit must create for
itself a nature and world to conform with its own nature, so that the sub-
ject may discover its own concept of the spirit in this second nature … and
in this objective reality, it becomes conscious of its subjective freedom
and rationality” (LPH, 208–209).
14 M.A.R. Habib

The Imperial Destiny of Europe

Throughout his writings, Hegel makes it clear that the task of Europe,
which is orientated outward toward the sea, is intrinsically an imperial
one. In the Encyclopedia, he states:

The principle of the European mind is … self-conscious Reason which …

takes an interest in everything [i.e. worldly life] in order to become present
to itself therein. The European spirit opposes the world to itself, makes
itself free of it, but in turn annuls this opposition, takes its Other, the
manifold, back into itself, into its unitary nature. In Europe, therefore,
there prevails this infinite thirst for knowledge, which is alien to other
races. The European is interested in the world, he wants to know it, to
make this Other confronting him his own, to bring to view the genus, law,
universal, thought, the inner rationality, in the particular forms of the
world. As in the theoretical, so too in the practical sphere, the European
mind strives to make manifest the unity between itself and the outer world.
It subdues the outer world to its ends with an energy which has ensured for
it the mastery of the world. (Enc, III, §393, Zus)

We’ve already seen the importance of “negation” in Hegel’s dialectic. The

world of nature, the external world, cannot be accepted merely as it is
given, as it initially confronts us. We must negate this immediate world,
looking beneath it to see its rational operations, which eventually we
discern to be the operations of our own rational subjectivity. This is the
movement from substance to subject. But what is interesting in the pas-
sage above is the continuity that Hegel indicates between negating the
“external world” conceived as nature and negating the external world
viewed as that which lies geographically beyond Europe. It is no accident
that this negation is spoken of in terms of “subduing” and “mastery.”
In particular, what Hegel is describing in this passage is the ethic of an
emerging capitalist world where theoretical and practical endeavors are
perfectly aligned. The very process of knowledge, the dialectic that seeks
to classify the world into genus, species, and universal laws, is used by the
European “mind” to “subdue” the external world to its own ends. In other
words, reason itself, in its very nature is imperialistic on both t­heoretical
 Introduction: Hegel and History 15

and practical levels. Hegel here anticipates what Schopenhauer and

Nietzsche would later argue, that reason is in its very motivation is
grounded upon pragmatic interests of power and domination. Moreover,
in identifying this European mentality with Protestantism’s decisive his-
torical turn away from the Roman Catholic “otherworldliness” of the
Middle Ages toward an interest in worldly life as the arena for religious
self-expression, he also anticipates Weber on the complex connections
between the protestant ethic and the driving spirit of capitalism.
Hence, in in Hegel’s hands the dialectic is indefinitely expansive and
colonizing in its character. The Other—no matter whether it takes the
form of a single object in the world or an entire continent—cannot be
allowed to exist in isolation and immediacy; it must be overcome, and
assimilated into oneself, whether that self is a rational individual or a
continent of individuals in the rational collectivity known as “Europe.”
For Hegel, the overcoming of otherness is the very basis of knowledge,
achievement of self, and mastery of the world beyond.

Notes
1. G.W.F. Hegel, Lectures on the Philosophy of World History, trans.
H.B. Nisbet (Cambridge: Cambridge University Press, 1980), p. 173.
Hereafter cited as LPH. See also Robert Bernasconi, “With What Must
the Philosophy of World History Begin? On the Racial Basis of Hegel’s
Eurocentrism,” Nineteenth Century Contexts, 22 (2000): 179.
2. This particular formulation was offered by Jean-Luc Nancy in Hegel: The
Restlessness of the Negative, trans. J. Smith and S. Miller (Minnesota:
University of Minnesota Press, 2002), p. 3.
3. Fayaz Chagani puts this very well when he states, “Hegel’s Eurocentrism
is not just a matter of historical curiosity; it is a fundamental feature of
contemporary knowledges. The Hegelian dialectic … has become the
dominant paradigm for thinking about … the relationship between the
West and the non-West,” “With or Without You: ‘Beyond’ the
Postcolonial Hegel,” presented at “Philosophy and the West,” The New
School for Social Research, March 2, 2013.
4. Hegel’s treatment of Judaism (as historically superseded) and Jews
(whose emancipation he supported) has of course provoked much heated
Another random document with
no related content on Scribd:
köyhyydestäni ja ahdingostani avioliittomme edellä! Ja ylhäisestä
suvustaan! Ja kolmesta marskistaan! Ja —"

Hän pysähtyi suorastaan hengästyksissään. "Madame oli ylhäistä

sukua?" virkahti mustapukuinen mies. Hän oli äkkiä käynyt
tarkkaavaksi. Hänen varjonsa kuvastui takaseinälle liikkumattomana
ja suoraselkäisenä.

"Ka, kyllä", vastasi aatelismies katkerasti.

"Perigordissa?"

"Niinpä kyllä."

"Kolme Ranskan marskia?" mutisi Notredame miettivästi; mutta

hänen silmissään oli omituinen säihky, ja hän piti kasvojaan
huolellisesti käännettyinä pois kumppanistaan. "Se ei ole tavallista!
Siinä on toki jotain kerskattavaa!"

"Mon Dieu! Kyllä hän siitä kerskasikin, vaikka kukaan muu ei

uskonut sitä väitettä. Ja polveutui muka Rolandista!" huusi hra de
Vidoche halveksien. Hänen äänensä värähteli vielä, ja kädet
vapisivat raivosta. Hän harppaili edes takaisin.

"Mikä hänen tyttönimensä oli?" tiedusti tähdistälukija ja kumartui

ahjoon päin.

Nuori mies seisahtui, mielenkuohussaan pidätettynä — seisahtui

ja katseli häntä epäluuloisesti. "Tyttönimensä?" hän mutisi. "Mitä se
kuuluu asiaan?"

"Jos tahdotte minua — laatimaan hänen horoskooppinsa", vastasi

tähdistälukija kavalasti hymyillen, "niin minulla täytyy olla jotain
pohjaa".

"Diane de Martinbault", vastasi nuori mies jurosti, ja sitte hän

uudessa raivonpurkauksessa sähähti: "Diane! Diable!"

"Hän peri sukutilat isältään?"

"Niin."

"Jolla oli poika? Kuollut nuorena?" jatkoi tähdistälukija tyynesti.

Hra de Vidoche katsoi häneen. "Se on totta", hän sanoi ynseästi.

"Mutta minä en käsitä, mitä tekemistä teillä on sen seikan kanssa."

Vastaukseksi alkoi mustapukuinen mies nauraa, ensin hiljaisesti,

sitten ääneen — ovelaa hornan naurua, joka enemmän kuulosti
kadotettua sielua pilkkaavien paholaisten riemukkaalta hörötykseltä
kuin miltään inhimilliseltä ratolta, niin täynnä se oli kirpeätä ivaa ja
loukkausta. Hän ei yrittänytkään pidättää tai peitellä sitä, vaan tuntui
pikemmin ilkastelevan vieraalleen päin kasvoja, sillä kun nuori
aatelismies kysyi häneltä tuiman kärsimättömästi, mikä hänelle oli
tullut ja mitä hän tarkoitti, ei nauraja selittänyt. Hän vain huusi:
"Tuossa paikassa! Kohtsiltään, teidän jalosukuisuutenne, saatte
haluamanne, sen vannon. Mutta — ha! ha!" Ja sitte hän räjähti
jälleen nauramaan, entistä kovemmin ja kimakammin.

Hra de Vidoche vaaleni ja punastui vimmasta. Hänen ensimäisenä

ajatuksenaan oli, että hänelle on ansa viritetty ja että hän on joutunut
siihen, — että hänen sanoilleen on ollut todistajia ja että
tähdistälukija oli nyt heittänyt pois naamionsa. Kamala häpeän ja
pelon ilme kasvoillaan hän seisoi varuillaan, tirkistellen huoneen
lukuisiin pimeihin soppiin ja mittaillen varjoja. Kun ei ketään
ilmestynyt tai mitään tapahtunut, hälveni hänen pelkonsa, vaan ei
raivonsa. Käsi miekan kahvassa hän käännähti kiukkuisesti
liittolaiseensa päin. "Sinä koira!" hän ärähti, ja hänen silmänsä
välähtivät vaarallisesti lampun valossa; "tiedä, että voisin
surkeilematta sivaltaa kurkkusi poikki! Ja sen teenkin, jollet ihan heti
lopeta tuota velhon irvistystä! Aiotko tehdä mitä pyydän, vai etkö?"

"Älkäähän nyt!" vastasi tähdistälukija heilauttaen kättänsä

lepyttävästi. "Lupasinhan, ja minä pidän aina sanani."

"Niin, mutta nyt — nyt!" tiuskasi nuori mies kuohuksissaan. "Olette

leikitellyt kanssani kyllin kauvan. Luuletteko, että minä rupean
viettämään yöni tässä ruumishuoneessanne?"

Notredame alkoi peljätä, että hän oli päästänyt julman

hauskutuksensa liian pitkälle. Hän oli nauttinut äärettömästi
äkillisestä keksinnöstä: sellaisesta, joka avasi loppumattoman sarjan
konnankoukkuja ja rosvousta hänen kaukonäköiselle tuijotukselleen.
Mutta hänen toimintaansa ei sopinut asiatuttavan ärsyttäminen
äärimäisyyksiin, ja hän muutti sävyänsä. "Rauhoittukaa", hän sanoi
nöyrästi levittäen kätensä. "Saatte sen nyt, aivan heti. On vain pikku
edellytys."

"Mainitkaa se!" sanoi toinen käskevästi.

"Hinta. Horoskooppi, jossa kuoleman talo on nousuasennossa —

Ylempi holviovi, kuten me sitä nimitämme — vaatii sata livreä, hra de
Vidoche. Siinä on vaaraa, nähkääs."

"Sen saatte. Antakaa minulle se — se aine!"

 Nuoren miehen ääni vapisi, mutta suuttumuksesta ja
maltittomuudesta eikä pelosta. Tähdistälukija huomasi hänessä
tapahtuneen muutoksen ja asettui oikeaan asemaansa. Hän astui
pitemmittä puheitta pikku laudakon ääreen työpajan pimeimpään
loukkoon ja kurkoitti sieltä käteensä sulatusruukkusen. Hän kurkisteli
siihen, selin vieraaseensa, kun hra de Vidoche hätkähtäen huudahti,
juoksi häntä kohti ja tarttui hänen käsivarteensa. "Sinä paholainen!"
sähähti nuori mies — hän oli vaalea huulia myöten ja hytisi kuin
horkassa — "täällä on joku! Joku kuuntelee!"

Silmänräpäyksen ajan seisoi mustapukuinen mies hengittämättä,

käsi pidätettynä, kumppaninsa kauhun varjo synkistämässä
kasvojaan. Hra de Vidoche viittasi vapisevalla sormellaan portaisiin,
jotka johtivat talon taempaan osaan, ja niihin nuo molemmat
kohdistivat ahdistuneet, syylliset silmänsä. Lamppu paloi lekuttaen,
käryten. Huone oli täynnä varjoja, kaameita epämuotoisia haamuja,
jotka nousivat ja laskivat valon mukana ja saivat jotakin
kauhistuttavaa tuntua äkillisissä ilmestyksissään ja katoamisissaan.
Mutta koko paikassa ei ollut mitään niin pöyristyttävää tai rumaa kuin
nuo kahdet pahanilkiset, tyrmistyneet kasvot, jotka tuijottivat
pimeään.

Mustapukuinen mies keskeytti ensimäisenä äänettömyyden. "Mitä

kuulitte?" hän jupisi viimein, kauvan, kauvan odotettuaan ja
väijyttyään.

"Joku liikkui tuolla", vastasi Vidoche hiljaa. Hänen äänensä vapisi

vielä, kasvot olivat verettömät kauhusta.

"Joutavia!" virkkoi toinen. Hän tunsi paikan ja alkoi nopeasti

tointua.
"Millainen ääni se oli, mies?"
 "Kumea jyrähdys. Joku liikkui."

Notredame nauroi, muttei miellyttävästi. "Se oli rupisammakko",

hän selitti. "Täällä ei ole mitään muuta elollista. Portaiden yläpäästä
on ovi lukittu. Se on myös paksu. Kymmenkunta ihmistä saattaisi olla
sen takana, heidän kuulemanansa ainoatakaan sanaa tästä
huoneesta, mutta tulkaa katsomaan."

Hän astui edellä huoneen takapäähän, siirsi syrjään muutamia

isompia esineitä ja näytti de Vidochelle, että siellä ei ollut ketään.
Sittekin oli nuori mies vain puolittain vakuutettu. Yhä silloinkin, kun
rupisammakko löytyi lattialle vierineestä pääkallosta pilkistelemässä,
hän vilkui ympärilleen epätietoisena. "En luule, että se oli tuo", hän
väitti. "Oletteko varma siitä, että tuo ovi on lukossa?"

"Koettakaa", vastasi tähdistälukija lyhyeen.

Hra de Vidoche koetti ja nyökkäsi. "On kyllä", hän sanoi. "Ulos

täältä kuitenkin tahdon päästä. Antakaa minulle se aine pian."

Mustapukuinen mies kohotti lamppua toisella kädellään ja toisella

valitsi ruukkusesta kaksi pienoista keltaista kääröä. Hän seisoi tovin
punniten niitä kämmenellään ja ihastellen niitä, näköjään
haluttomana eriämään niistä. "Ne ovat valtaa", hän sanoi äänellä,
joka ei suurestikaan kohonnut kuiskausta ylemmäksi. Hälytys oli
koetellut hänenkin hermojaan, ja hän ei ollut aivan kunnossaan.
"Kaikkein suurinta valtaa — kuolemaa. Ne ovat Ylemmän holvioven
avain — oikea Pulvis Olympicus. Kun ottaa toisen tänään ja toisen
huomenna, nesteessä, niin ei tunne nälkää tai kylmää, ei puutetta
eikä mitään maallista halua ajan loppuun asti Englannin kuningas-
vainaja nautti sitä — mutta tuossa, annos on teidän, ystäväiseni."
 "Onko se tuskallista?" kuiskasi nuori mies väristen ja katsoen
toisaanne.

Kiusaaja irvisti hirvittävästi. "Mitä se teihin kuuluu?" hän sanoi. "Se

ei väännä hänen suutansa niskakuoppaan. Se riittää teille tietää."

"Se ei tule ilmi?"

"Ei lääkäriksi sanottujen patustajien toimesta", vastasi

tähdistälukija
halveksivasti. "Sokeiden yökköjen! Uskokaa vain minua. Mihin kuoli
Englannin kuningas? Vuoroittelevaan horkkaan. Samaten käy
madamen.
Mutta jos arvelette —"

Hän vaikeni äkkiä, käsi ilmassa, ja salaliittolaiset seisoivat

tuijottaen toisiinsa säikähtynein kasvoin. Äänekäs kellon soitto
tunkeusi pahaenteisesti heidän korviinsa. "Mitä nyt?" mutisi hra de
Vidoche levottomasti.

"Asiatuttava", vastasi tähdistälukija säveästi. "Menen katsomaan.

Älkää hievahtako ennen kuin tulen takaisin."

Hra de Vidoche teki kärsimättömän liikkeen Touchet-kadun

puoleista ovea kohti ja olisi epäilemättä paljoa mieluummin poistunut
heti, kun kerran oli saanut haluamansa. Mutta mustapukuinen mies
avasi jo pikku portaiden yläpäässä ovea, ja tuskastuneesti sadattaen
alistui vieras odottamaan. Synkin katsein hän kätki jauhekääröt
taskuunsa.

*****
 Hän luuli olevansa yksinään. Mutta kaiken aikaa makasi
valkeakasvoinen poika muutaman jalan päässä hänestä, tarkaten
hänen jokaista liikettään ja kuunnellen hänen hengitystään —
pienoinen poika, jonka aisteja herkisti viha ja inho.
Rankaisemattomuus tekee ihmisen huolimattomaksi, muutoin ei
Notredame olisi ollut niin kerkeä panemaan rupisammakon tiliin
apurinsa aiheuttamaa jyrähdystä. Judas-reikä ja vakoilukomero
olisivat johtuneet hänen mieleensä, ja tuossa tuokiossa hän olisi
keksinyt kuuntelijan, ja tämä kertomus olisi jäänyt kirjoittamatta.

Sillä Jehan ei ollut kyennyt pitkääkään aikaa pysyttelemään

loitolla, vaikka hänen isäntänsä äkillinen saapuminen oli ensin
häätänyt hänet säikähtäneenä vartiopaikaltaan. Talo oli ikävä,
äänetön, pimeä; ainoastaan komerossa oli huviketta saatavissa.
Kauhu veti häntä yhtäälle, uteliaisuus tempoi toisaalle ja pääsi
viimein voitolle. Hän kuunteli ja värisi portaiden päässä, kunnes se
kimakan kaamea naurunröhötys, josta tähdistälukija näki hyväksi
nauttia, saaden siitä sittemmin kalliisti maksaa, tunkeutui paksun
oven läpi. Silloin hän ei kyennyt pidättymään kauvemmin. Hänen
uteliaisuutensa yltyi sietämättömäksi. Naurua! Naurua siinä talossa!
Hitaasti ja varovasti poika avasi pimeän kammion oven ja hiipi
sisälle. Ihan kynnyksen juurella hän kompastui sammutettuun
kynttilään, ja tämä se aiheutti hra de Vidochen hätäännyksen.

Jehan luuli tulleensa ilmi ja makasi hioten ja vapisten, kunnes

rupisammakon etsintä oli päättynyt. Silloin hän nousi istualle ja alkoi
vakoilla, huomatessaan olevansa turvassa. Hänen kuulemansa ei
ollut selvää tai täysin tajuttavaa, mutta vähitellen alkoi
poikamainenkin mieli uumoilla jotakin kauheata. Puhujain pelokas
esiintyminen, heidän matala äänensä ja kolkot katseensa,
aavistamansa kuuntelijan herättämä säikky ja luulemansa
erehdyksen tuottama huojennus selitti pojalle enemmän kuin heidän
sanansa. Puheestakin hän käsitti sen verran, että joku aiottiin
myrkyttää — toimittaa pois maailmasta. Ainoastaan uhrin nimi — se
jäi häneltä tietämättä.

*****

Nähtävästi hra de Vidoche yksikseen jäätyänsä huomasi

ajatustensa olevan huonoa seuraa, sillä vähitellen hän kävi
levottomaksi. Hän käveli huoneen poikki ja kuunteli, käveli taas ja
kuunteli. Jälkimäinen liike osutti hänet kuusiaskelmaisten pikku
portaitten juurelle, joita myöten tähdistälukija oli poistunut; hän
katsahti ylös ja näki yläpäässä oven olevan raollaan. Uteliaisuus,
epäluulo tai pelkkä halu paeta omaa itseään kannusti hänet
hiipimään ovelle ja työntämään sen enemmän longalleen; hän pisti
päänsä sisäpuolelle ja kuunteli.

Hän jäi siihen asentoon noin minuutiksi. Sitte hän kääntyi ja hiipi
jälleen alas, seisten ajatuksissaan portaitten juurella, kasvoillaan niin
tavattoman hämmästyksen ilme, että mies oli melkein muuttunut.
Hän oli kuullut tai nähnyt jotakin, mitä hän ei kyennyt ymmärtämään!
Jotakin uskomatonta, jotakin melkein ihmetyöltä tuntuvaa! Sillä kaikki
muu, hänen rikollinen hankkeensakin, näytti kuoleutuneen pelkkään
ihmetykseen.

Puutumus piti häntä vallassaan, kunnes hän kuuli tähdistälukijan

askeleet. Silloinkin hän vain kääntyi katsomaan. Mutta jos mykät
huulet ovat milloinkaan ilmaisseet kysymyksen, niin hänen huulensa
haastoivat.

Mustapukuinen mies nyökkäsi äänettömästi. Hän ei näyttänyt

lainkaan kummastuvan siitä, että toinen oli kuullut tai nähnyt mitä oli.
Hänessäkin oli sama ilmiö saanut aikaan muutoksen. Hänen
silmänsä kiiluivat, kulmakarvat olivat kohoutuneet, kasvoilla oli
voitonriemun ja itserakkauden valju myhäily.

Hra de Vidoche sai vihdoin sanoiksi. "Vaimoni!" hän kuiskasi.

Tähdistälukijan olkapäät nousivat korviin. Hän levitti kätensä. Hän

nyökkäsi — kerran, toisen. "Mais oui, madame!" hän sanoi.

"Täällä? — nyt?" sopersi hra de Vidoche suurin silmin.

"Hän on astrolabikamarissa."

"Mon Dieu!" huudahti aatelismies. "Mon Dieu!" Ja sitte hän vavahti

ikäänkuin olisi joku astunut hänen hautansa yli. Hänen kasvonsa
olivat valjut. Hirmustusta sekaantui hänen ihmetykseensä. "En
käsitä", hän mutisi viimein. "Mitä se merkitsee? Mitä hän täällä
tekee?"

"Hän on tullut ostamaan lemmenjauhetta", vastasi Notredame,

huulet arvoituksellisessa hymyssään.

"Kelle?"

"Teille."

Aviomies hengähti syvään. "Minulleko?" hän huudahti.

"Mahdotonta!"

"Mahdollista", vastasi mustapukuinen tyynesti, "ja totta".

"Mitä siis teette?"

 "Annan hänelle sitä", vastasi tähdistälukija. Salaperäinen hymy,
joka oli kaiken aikaa väikkynyt hänen kasvoillaan, kävi
selkeämmäksi, tiukemmaksi, julmemmaksi. Hänen silmissään kiilui
voitonriemu — ja pahuus. "Annan hänelle sitä", hän toisti.

"Mutta — mitä hän sillä tekee?" jupisi hra de Vidoche.

"Nauttii! Teitä hupsua, ettekö ymmärrä?" vastasi mustapukuinen

terävästi. "Antakaa minulle takaisin ne jauhekääröt. Minä annan ne
hänelle. Hän nauttii ne — itsekseen. Te säästytte — kaikesta!"

Hra de Vidoche horjui. "Taivasten tekijä!" hän huudahti. "Te lienette

itse paholainen!"

"Kenties", vastasi mustapukuinen mies, "mutta tänne se jauhe!"

VI.

Kiinnytysjauhe.

Sillaikaa madame de Vidoche istui muutaman kyynärän päässä

astrolabikamarissa odottaen ja vapisten, uskaltamatta hievahtaa
paikalta, mihin tähdistälukija oli hänet asettanut, ja kaivaten hänen
paluutansa. Minuutit tuntuivat loppumattomilta, talo haudalta. Häntä
kiehtova äänettömyys ja salaperäisyys, synkät verhot, palavat
kynttilät, salatieteelliset kuviot herättivät hänessä pelkoa ja
ahdistusta. Hän oli arkaluontoinen nainen; mikään muu kuin kaikkein
kalvavin nälkä — rakkauden nälkä — ei olisi voinut häätää häntä
tähän epätoivoiseen askeleeseen, pakoittaa häntä tänne. Mutta
täällä hän oli sen ajamana, ja vaikka kauhu vaalensi hänen
poskiansa ja jäsenet huojuivat hänen allaan ja hän ei rohjennut
rukoilla — sillä mitä olikaan hän tekemässä? — ei hän katunut tai
toivottanut tehtyä tekemättömäksi tai halunnut peräytyä aikeestaan.

Paikka oli hänelle kamala, muttei niin kamala kuin kylmä koti, tylyt
sanat, rakkauden pilkkaaminen, verkalleen vahvistuva tieto, että
rakkautta ei ollut alkujaankaan olemassa, — ja siitä kaikesta oli hän
täällä pelastumassa. Hän oli yksin, vaan ei yksinäisempi kuin oli ollut
kuukausimääriä omassa talossaan. Se mies, joka kohteli häntä joka
päivä ivasanoin ja herjauksin ja harvoin puhui muistuttamatta
hänelle, kuinka valjulta ja värittömältä hän näytti hovin kukkeiden ja
sukkelien kaunottarien rinnalla — hänen ystäviensä — oli yhä hänen
kaikkensa ja oli ollut hänen epäjumalansa. Jos hän miehensä
menettäisi, niin maailma olisi hänelle tosiaan tyhjä. Vain yksi tehtävä
oli senvuoksi jäljellä: suurin surminkin, kaikella mitä nainen saattoi
tehdä täi uskaltaa, — alistumisella, urheudella, — voittaa takaisin
hänen rakkautensa. Hän oli yrittänyt. Jumala tietää, että hän oli
yrittänyt! Hän oli polvistunut miehensä eteen, ja tämä oli lyönyt
häntä. Hän oli pukeutunut hienosti ja ollut hilpeä ja koettanut laskea
leikkiä niinkuin miehen ystävät puhuivat pilojaan: mies oli suominut
häntä katkeralla ivailulla. Hän oli rukoillut, ja taivas ei ollut vastannut.
Hän oli kääntynyt pois taivaasta — valkeakasvoinen, riutuva nainen,
melkein vielä tyttönen — ja hän oli täällä.

Kunhan se mies olisi nopea! Kunhan hän vain kiireesti antaisi

pyydetyn, ja silloin tuskin mikään hinta, mitä myyjä saattoi vaatia,
laimentaisi hänen kiitollisuuttaan. Viimein hän kuuli salatieteilijän
askeleet, ja samassa tämä ilmestyikin huoneeseen. Mustaa taustaa
vasten ja kynttiläin synkässä hohteessa nähtynä hän näytti vielä
pitemmältä, laihemmalta, kalpeammalta, kolkommalta kuin
todellisuudessa. Hänen silmissään hehkui luonnoton leimu.
Madamea värisytti hänen lähestyessään; tulija näki sen ja irvisti
ruumismaisen naamionsa suojassa.

"Madame", hän virkkoi vakavasti ja päätänsä taivuttaen, "asema

on sellainen kuin toivoin. Venus on nousuasennossa yhdeksän
vuorokautta tästä päivästä lukien ja onnellisessa yhtymässä Marsin
kanssa. Olen hyvilläni siitä, että tulitte luokseni näin otolliseen
aikaan. Näinä päivinä on teho saatavissa hyvin vähällä. Mutta jos
tahdotte, että lumous vaikuttaa, tulee teidän noudattaa ehdotonta
äänettömyyttä ja salaisuutta sen suhteen."

Kuulijan huulet olivat kuivat, hänen kielensä tuntui takeltuvan

kitalakeen. Hän häpesi kuten pelkäsikin tämän miehen läsnäollessa.

Mutta hän ponnistausi ja mutisi: "Se vaikuttaa siis varmasti?"

"Sen takaan!" vastasi toinen ponnekkaasti, ja suunnatonta

kaksimielisyyttä ilmeni hänen äänenpainossaan ja silmissään. "Se
on samaa kiinnytysjauhetta, jolla Diane de Poitiers voitti kuninkaan
rakkauden, vaikka hän oli kahtakymmentä vuotta vanhempi tätä, ja
madame de Valentinois piti sen avulla puolellaan miesten sydämet
seitsemänteenkymmenenteen talveen saakka. Madame de Hautefort
käyttää sitä. Se on valmistettu nesteytetystä kullasta, eetteröity ja
väkevöity salaisilla rohdoilla. Olen laatinut kaksi kääröä, mutta
varmempaa on madamen nauttia molemmat yhtaikaa, hyvään viiniin
liotettuina ja ennen yhdeksännen vuorokauden loppua."

Madame de Vidoche otti kääröt vapisten. Hänen valjut poskensa

punehtuivat hiukan. "Siinäkö kaikki?" hän sopersi heikosti.

"Niin, madame, paitsi että teidän tulee juodessanne muistaa

miestänne", vastasi tahdistälukija. Tämän lausuessaan hän käänsi
pois kasvonsa, sillä hän ei parhaalla tahdollaankaan kyennyt
hillitsemään häijyä hymyä, johon huulensa vääntyivät. Dieu! Oliko
koskaan kuultu niin karmeata kokkapuhetta? Tai nähty noin
nuopeata, noin avutonta, noin peräti lapsekasta hupakkoa? Hän olisi
melkein voinut sääliä tätä. Mitä hänen mieheensä tuli — voi, kyllä
hän osaisi iskeä arvoisan herran suonta kaiken mentyä ohi!
 "Paljonko tämä maksaa, monsieur?" kysyi madame arasti,
kätkettyään kallisarvoiset kääröt poveensa. Hän oli saanut
tarvitsemansa; hänellä oli ahdistava kiire päästä pois.

"Kaksikymmentä livreä", vastasi salatie teilijä kylmäkiskoisesti.

"Lumous pätee yhdeksän kuukautta. Sitte —"

"Tarvinnen lisää?" kysyi madame, sillä toinen oli pysähtynyt.

"Ka, ei, en luule", vastasi tähdistälukija hitaasti — epäröiden

omituisesti, melkein änkyttäen. "Teidän kohdaltanne, madame,
luulen tehon jäävän pysyväiseksi."

Madamella ei ollut mitään vihiä noiden sanojen haaveellisesta

vaikuttimesta, niiden hirmuisesta leikkisyydestä, ja hän maksoi
ilomielin. Salatieteilijä ei tahtonut ottaa rahaa käteensä, vaan pyysi
häntä laskemaan sen isolle avoimelle kirjalle, koska metalli oli
sekoitettu eikä puhdasta kultaa. Parilla muullakin tavalla hän näytteli
osaansa, kehoittaen madamea esimerkiksi — jos hän tahtoi
kartuttaa lumouksen voimaa — tuijottamaan Venus-tähteen puolen
tunnin ajan joka ilta, vaan ei lasin läpi tai jättäen mitään metallia
ylleen. Ja sitte hän päästi kävijänsä ulos siitä ovesta, joka avautui
hiljaiselle kadulle.

"Madamella on kaiketi kamarineitonsa tai joku palkollisensa

saattolaisenaan?" hän sanoi katsellen ylös ja alas katua. "Tai minä
—"

"On, kyllä, kyllä!" vastasi toinen huohottaen kylmässä yöilmassa.

"Hän on täällä. Hyvää yötä, monsieur."
 Salatieteilijä jupisi joitakuita sanoja vieraalla kielellä, ja madame
de Vidochen palvelijattaren tullessa esiin varjosta tätä vastaan hän
kääntyi ja palasi sisälle.

Yö oli pimeä kuten kylmäkin, mutta mielenkuohunsa ensi

kuumeessa ei madame siitä välittänyt. Hän antoi kamarineitonsa
kietoa hänet lämpimästi ja vetää viitan tiukemmin kaulansa ympäri;
mutta hän oli tuskin tietoinen siitä huomaavaisuudesta ja vastaanotti
sen kuten lapsi — sanattomana. Hänen silmänsä paistoivat
pimeässä; sydäntä tykähdytteli suloinen riemastus. Hänellä oli loihtu
— onnellisuuden avain! Hänellä oli se povessaan, ja tuon tuostakin
hänen sormensa tunnustelivat sitä viitan ja yön suojassa, jotta se
vain pysyisi tallella. Häntä eivät enää häirinneet ne arvelut, joita
hänen mieleensä oli tullut valmistautuessaan äskeiseen
kohtaukseen. Iloissaan ja huojennuksissaan siitä, että koetus oli
kestettyjä lemmenjauhe saatu, hän ei tuntenut mitään epäilyä,
mitään epäluuloa. Hän eli ainoastaan sitä hetkeä varten, jolloin hän
saisi panna taika-aineen koetteelle ja nähdä rakkauden jälleen
heräävän noissa silmissä, jotka kohtalo oli tehnyt hänen elämänsä
johtotähdiksi, hymyilivätpä ne tai katsoivat nurjasti.

Kadut olivat kylmyyden johdosta kylläkin hiljaisina. Kukaan ei

ottanut huomatakseen noita kahta naista heidän sipsuttaessaan
seinävierien suojassa. Pian kuitenkin alkoi läheisen kirkon kello
moikua jumalanpalvelukseen kutsuen, ja se hätkähdyttävä ääni
toimitti madamen äkkiä maan päälle takaisin jähmetyttäväsi ja
karmivasti. Hän seisahtui. "Mitä nyt?" hän sanoi. "Se ei voi tarkoittaa
yömessua. Puuttuu vielä kolme tuntia keskiyöstä."

"Nythän on Pyhän Tuomaan päivä", vastasi saattolaisnainen.

 "Niin onkin", vastasi madame, pitkittäen jälleen kulkuansa, mutta
verkallisemmin. "Aivan oikein; on enää neljä päivää jouluun. Eikö
häntä sanota uskon apostoliksi, Margot?"

"Sanotaan kyllä, madame."

"Niinpä niin", virkkoi madame miettivästi. "Niinpä niin, meidän tulee

uskoa — meidän tulee uskoa." Ja sillä ajatuksella hän kevensi
jälleen mieltänsä niinkuin ihmiset erityisissä mielentiloissa
menettelevät, käyttäen mitä kummallisimpia kohoja. Nyt hän jälleen
asteli eteenpäin, jalat sipsutellen sydämen pamppailun mukaan ja
käsi kallisarvoisella kääreellä, joka oli muuttava maailman hänelle
toiseksi. Iljettävimmässä liejussa kimmeltelee toisinaan kirkkain
fosforihohde; muutoin ei olisi ollut helppo käsittää, miten Touchet-
kadun talosta saattoi tulla hetkellistäkään onnea!

Naiset olivat melkein saapuneet Greveturun laidassa sijaitsevan

St. Gervais-kirkon luo, kun kamarineidon korvaan otti nopeasti
hiipivien askelten ääni takaapäin. Se ei ollut tyynnyttävä ilmiö yöllä ja
siinä paikassa. Heidän edessään oli pieni aukio, jonka yli pyyhälteli
jäinen viima virralta; ja vaikka keskitorilla loimusi hiilipannu, jonka
ympärille oli keräytynyt kaupunginvartion miehiä, olivat molemmat
naiset vastahakoisia näyttäytymään paikassa, missä heidän osalleen
saattoi tulla töykeätä kohtelua. Margot laski kätensä emäntänsä
käsivarrelle, ja jonkun sekunnin he seisoivat kuunnellen, jyskyttävin
sydämin. Askeleet lähestyivät — keveänä tepasteluna. Yhteisen
vaikuttimen mukaan toimien naiset kääntyivät katsomaan toisiinsa ja
pujahtivat sitten äänettömästi kirkonkuistin luomaan varjoon,
painautuen muuria vasten ja seisten melkein hengittämättä.

Mutta onni oli heitä vastaan, tai tavoittajan katse oli harvinaisen
läpitunkeva. He eivät olleet värjötelleet siinä montakaan sekuntia,
kun hän juoksi esille — kumarainen olento, hento ja lyhyt. Hän
hiljensi äkkiä vauhtiansa ja pysähtyi ihan heidän lymynsä kohdalle.
Hetkinen jännitystä, ja sitte valjut kasvot, jotka sai näkyviin etäisen
tulen kajastus, kumartuivat heitä kohti, ja piipattava, läähättävä ääni
sopersi arasti: "Madame! Madame de Vidoche, suvaitkaa!"

"Saint Siege!" oihkasi kamarineito hämmästyksissään. "Sehän on

totisesti lapsi!"

Madame melkein nauroi huojennuksesta. "Voi, kuinka

säikäytitkään meitä!" hän sanoi "Luulin sinua väijyväksi mieheksi —
varkaaksi!"

"En ole", vastasi poika yksinkertaisesti.

Tällä kertaa Margot nauroi. "Kuka sinä sitten olet?" hän kysyi
astuen ripeästi esille, "ja minkätähden olet seurannut meitä? Sinulla
näkyy olevan rouvan nimi hyvin selvillä", hän lisäsi terävästi.

"Tahdon puhutella häntä", vastasi poika vapisevin huulin. Hän

tosiaan vapisi kauttaaltaankin pelosta ja kiihtymyksestä. Mutta pimeä
peitti sen.

"Kas!" sanoi madame de Vidoche suopeasti. "No, puhu pois. Mutta

sano minulle ensin, kuka olet, ja joutuin. On kylmä ja myöhä."

"Olen siitä talosta, missä kävitte", vastasi Jehan urheasti. "Näitte

minut myös Les Andelysin majatalossa, kun olitte siellä illallisella,
madame. Minä olin ovipoika. Pyydän saada puhutella teitä kahden
kesken."

"Kahden kesken!" huudahti madame.

 Poika nyökkäsi lujasti. "Jos suvaitsette", hän sanoi.

"Hui — hai!" huudahti Margot, ja hänen teki mielensä vastustaa.

"Hän vain tahtoo kerjätä", hän väitti.

"En tahdo!" huusi poika itkevällä äänellä.

"No, sitte hän haluaa lahjaa!" huomautti kamarineito halveksivasti.

"Noissa paikoissa kaivataan hyväntekijäisiä. Ja meidän pitää tässä
jäätyä hänen sepustaessaan juttunsa."

Mutta säälistä tai uteliaisuudesta tahtoi madame kuulla häntä. Hän

käski palvelijattarensa odottaa muutaman askeleen päässä. Ja
heidän jäätyään yksikseen hän sanoi ystävällisesti. "No, mikä on
asiasi? Sinun on kiirehdittävä, sillä nyt on kovin kylmä."

"Hän lähetti minut peräänne — tuomaan sanoman", vastasi Jehan.

Madame säpsähti, ja hänen kätensä sujahti kääröön. "Tarkoitatko

hra
Notredamea?" hän sopersi.

Poika nyökkäsi. "Hän — hän sanoi unohtaneensa erään seikan",

hän pitkitti pysähdellen ja hytisten. "Hän — hän sanoi, että teidän
pitää muuttaa erästä kohtaa, madame."

"Niinkö"! vastasi madame jäykästi; hänen sydäntään masensi ja

ylpeyttään nostatti väliintulollaan poika, joka näkyi tietävän kaikki.
"Mitä uutta, kuulehan?"

Jehan vilkaisi pelokkaasti olkansa yli. Mutta kaikki oli hiljaista.

"Hän sanoi unohtaneensa, että miehenne on tummaverinen", hän
änkytti.
 "Tummaverinen!" mutisi madame ihmeissään.

"Niin, tumma", jatkoi Jehan ponnistaen. "Ja niin ollen ei teidän

sopinut nauttia sitä — taikaa itse."

Madamen silmät välähtivät suuttumuksesta. "Kas!" hän sanoi; "vai

niin!
Ja siinäkö kaikki?"

"Vaan antaa se hänelle, mitään sanomatta" lisäsi poika äkillisen

reippaasti ja lujasti.

Madame hätkähti ja henkäisi syvään. "Oletko varma siitä, ettet

erehdy?" hän kysyi yrittäen tähystää pojankasvoja. Mutta niiden
tulkitsemiseen oli liian hämärä.

"Ihan varma", vakuutti poika sitkeästi.

"Vai niin", sanoi madame hitaasti ja miettivästi; "hyvä on. Eikö

muuta?"

"Ei muuta", vastasi poika peräytyen askeleen, mutta näköjään

vastahakoisesti.

Margot oli kaiken aikaa siirtynyt pikku erin lähemmäksi ja tuli nyt
ihan luokse. "Nyt, hyvä rouva", hän sanoi terävästi, "pyydän teitä
lopettamaan. Tämä ei ole mikään sovelias paikka meille tähän
aikaan yöstä, ja tuon pikku pirulaisen pitäisi olla omilla asioillaan.
Ihan minä nykistyn viluun, ja noiden veneitten kitkuminen virralla
panee minut ajattelemaan pitkiä hirsipuita ja ruumiita, niin että kylmät
väreet karmivat selkäpiitäni! Ja vartiokin tulee tänne tuotapikaa."
 "Hyvä on, Margot", vastasi madame; "minä tulen". Mutta hän
katseli yhä poikaa ja viivytteli. "Olet siis varma, että sinulla ei ole
muuta sanottavaa?" hän virkkoi hiljaa.

"Ei muuta", vastasi poika.

Madame piti hänen sävyänsä omituisena ja ihmetteli, minkätähden

hän siekaili, — miksi hän ei rientänyt pois, ollessaan avopäin näin
kylmällä. Mutta Margot hoputti häntä jälleen, ja hän kääntyi sanoen
vastahakoisesti; "Hyvä on, minä tulen."

"Niin, tuleehan joskus joulukin!" nurkui palkollinen. Ja tällä kertaa

hän suorastaan tarttui emäntänsä käsivarteen ja kiidätti hänet pois.

"Tuo ei ollut hyvä vastaus, Margot", virkkoi madame tovin kuluttua,

heidän edettyään muutamia askeleita ja vilistäessään käsitysten
Grève-turun yli, tuulta vasten puskien, "sillä nythän on enää neljä
päivää jouluun! Sen olit unohtanut!"

"Jo totisesti lienettekin pyörällä päästänne, hyvä rouva!" sanoi

kamarineito huonotuulisena. "En ole nähnyt teitä noin hyvällä
mielellä kahteentoista kuukauteen, ja minut taasen pyrkii ihan
painamaan maahan vilu ja vartion ja monsieurin pelko. Kylläpä te
taisitte siellä kuulla oivallisia uutisia."

Mutta madame ei vastannut. Hän ajatteli viime joulua. Hänen

miehensä oli lähtenyt kemuihin Kardinaalipalatsiin, joka oli silloin
rakenteilla. Hän oli tarjoutunut mukaan, ja mies oli kiroten
vakuuttanut hänelle, että jos hän tuli, joutuisi hän sen muistamaan
kaiken ikänsä. Niinpä olikin hän jäänyt yksin kotiin — se oli hänen
ensimäinen joulunsa Parisissa. Hän oli käynyt messussa ja sitten
istunut päivän pitkän itkien kylmässä, loisteliaassa talossa. Puolet