Download and Read online, DOWNLOAD EBOOK, [PDF EBOOK EPUB ], Ebooks

download, Read Ebook EPUB/KINDE, Download Book Format PDF

Ireland and Masculinities in History Rebecca Anne

Barr

OR CLICK LINK
https://textbookfull.com/product/ireland-and-
masculinities-in-history-rebecca-anne-barr/

Read with Our Free App Audiobook Free Format PFD EBook, Ebooks dowload PDF
with Andible trial, Real book, online, KINDLE , Download[PDF] and Read and Read
Read book Format PDF Ebook, Dowload online, Read book Format PDF Ebook,
[PDF] and Real ONLINE Dowload [PDF] and Real ONLINE
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Gendered Landscape of Suicide: Masculinities,

Emotions, and Culture Anne Cleary

https://textbookfull.com/product/the-gendered-landscape-of-
suicide-masculinities-emotions-and-culture-anne-cleary/

Fashion in the Fairy Tale Tradition Rebecca-Anne C. Do

Rozario

https://textbookfull.com/product/fashion-in-the-fairy-tale-
tradition-rebecca-anne-c-do-rozario/

History and Salvation in Medieval Ireland Elizabeth

Boyle

https://textbookfull.com/product/history-and-salvation-in-
medieval-ireland-elizabeth-boyle/

A New History of Ireland, Volume VII: Ireland, 1921-84

Theodore William Moody

https://textbookfull.com/product/a-new-history-of-ireland-volume-
vii-ireland-1921-84-theodore-william-moody/
The History of Physical Culture in Ireland 1st Edition
Conor Heffernan

https://textbookfull.com/product/the-history-of-physical-culture-
in-ireland-1st-edition-conor-heffernan/

Budgets and Financial Management in Higher Education

Margaret J. Barr

https://textbookfull.com/product/budgets-and-financial-
management-in-higher-education-margaret-j-barr/

Queering Masculinities in Language and Culture 1st

Edition Paul Baker

https://textbookfull.com/product/queering-masculinities-in-
language-and-culture-1st-edition-paul-baker/

China s Revolutions in the Modern World A Brief

Interpretive History Rebecca E. Karl

https://textbookfull.com/product/china-s-revolutions-in-the-
modern-world-a-brief-interpretive-history-rebecca-e-karl/

Particle physics in the LHC era 1st Edition Barr

https://textbookfull.com/product/particle-physics-in-the-lhc-
era-1st-edition-barr/
Genders and Sexualities in Histor y

Ireland and Masculinities in History

EDITED BY REBECCA ANNE BARR,

SEAN BRADY AND JANE MCGAUGHEY
Genders and Sexualities in History

Series Editors
John Arnold
King’s College
University of Cambridge
Cambridge, UK

Sean Brady
Birkbeck College
University of London
London, UK

Joanna Bourke
Birkbeck College
University of London
London, UK
Palgrave Macmillan’s series, Genders and Sexualities in History, accom-
modates and fosters new approaches to historical research in the fields of
genders and sexualities. The series promotes world-class scholarship,
which concentrates upon the interconnected themes of genders, sexuali­
ties, religions/religiosity, civil society, politics and war.
Historical studies of gender and sexuality have, until recently, been
more or less disconnected fields. In recent years, historical analyses of
genders and sexualities have synthesised, creating new departures in his-
toriography. The additional connectedness of genders and sexualities with
questions of religion, religiosity, development of civil societies, politics and
the contexts of war and conflict is reflective of the movements in scholar-
ship away from narrow history of science and scientific thought, and his-
tory of legal processes approaches, that have dominated these paradigms
until recently. The series brings together scholarship from Contemporary,
Modern, Early Modern, Medieval, Classical and Non-Western History.
The series provides a diachronic forum for scholarship that incorporates
new approaches to genders and sexualities in history.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/15000
Rebecca Anne Barr · Sean Brady
Jane McGaughey
Editors

Ireland and
Masculinities
in History
Editors
Rebecca Anne Barr Jane McGaughey
National University of Ireland, Galway School of Irish Studies
Galway, Ireland Concordia University
Montreal, QC, Canada
Sean Brady
Birkbeck College
University of London
London, UK

Genders and Sexualities in History

ISBN 978-3-030-02637-0 ISBN 978-3-030-02638-7 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-02638-7

Library of Congress Control Number: 2018961427

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer
Nature Switzerland AG, part of Springer Nature 2019
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights
of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction
on microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and
information in this book are believed to be true and accurate at the date of publication.
Neither the publisher nor the authors or the editors give a warranty, express or implied,
with respect to the material contained herein or for any errors or omissions that may have
been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published
maps and institutional affiliations.

Cover illustration: Image courtesy of NUI Galway Art Collection. www.nuigalway.ie/

artcollection

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Series Editors’ Preface

Ireland and Masculinities in History, edited by Rebecca Anne Barr, Sean

Brady, and Jane McGaughey, sets out to challenge the relative silence
in Irish historiography of what it meant to be a man, where men learnt
masculinist ideologies and performance, and the costs and benefits of
adhering to normative ideas of gender. Particular attention is paid to
variations according to politics, religion, region, generation, age, class,
and sexual orientation. Crucially, each chapter interrogates not only how
things changed, but also why. The authors persuasively uncouple mascu-
linity from maleness, while also undercutting assumptions about a fixed
and “natural” relation between gender and power. The various authors
are also attentive to the importance of the Irish diaspora in shaping what
it meant (and means) to be an Irish man. By including essays that range
from the early modern period to the twenty-first centuries, the editors
allow for a nuanced as well as wide-ranging interpretation of Irish his-
tory. In common with all the volumes in the ‘Gender and Sexualities in
History’ series, Ireland and Masculinities in History is a multifaceted,
meticulously-researched, and illuminating series of reflections on mascu-
linity in Irish history. It is an exciting contribution to our understanding
of gender in the past and is essential reading for anyone curious about
manliness and masculinity.

John H. Arnold
Joanna Bourke
Sean Brady

v
 Acknowledgements

The editors would like to thank Gender ARC (NUI Galway and
University of Limerick’s collaborative network on gender research)
and the Moore Institute at the National University of Ireland, Galway,
for their sponsorship and assistance of the conference Ireland and
Masculinities in the Longue Durée. Professor Dan Carey was especially
helpful throughout the process. Professor John Arnold of the History
Department at Birkbeck, University of London, provided both finan-
cial and collegial support for the publication. Professor Sarah McKibben
from the Keough-Naughton Institute for Irish Studies at the University
of Notre Dame provided valuable insights and suggestions. The editors
would also like to thank all of the contributing authors in this volume who
showed great patience and professionalism as the collection took shape.

vii
 Contents

1 Ireland and Masculinities in History: An Introduction 1

Rebecca Anne Barr, Sean Brady and Jane McGaughey

2 Caught in a Contract: Congreve, Farquhar and

Contractarian Masculinities 19
James Ward

3 ‘Whole Swarms of Bastards’: A Modest Proposal,

the Discourse of Economic Improvement
and Protestant Masculinity in Ireland, 1720–1738 39
Clíona Ó Gallchoir

4 Bog Men: Celtic Landscapes in Mid-Eighteenth-Century

Satire 67
Declan Kavanagh

5 Primogeniture, Strict Settlement and the Rituals

of Masculinity on an Irish Landed Estate, 1855–90 89
Kevin McKenna

6 Thomas A. Hickey: The ‘Uncrowned King’ and Irish

Masculinity on Two Continents 109
Peter H. Buckingham

ix
x    Contents

7 Games for Boys: Masculinity, Boyhood and Play

1922–1939 133
Mary Hatfield

8 Fianna Fáil’s Agrarian Man and the Economics

of National Salvation 155
Aidan Beatty

9 Bachelor Trouble, Troubled Bachelors: The Cultural

Figure of the Bachelor in Ballybunion and Mullingar 177
Ed Madden

10 Irish Fatherhood in the Twentieth Century 203

Dara E. Purvis

11 ‘No Idle Sightseers’: The Ulster Women’s Unionist

Council and the Masculine World of Politics During
the Ulster Crisis, 1912–14 221
Pamela McKane

12 Irish Protestant Masculinities and Orangewomen

in Scotland, Canada and England, 1890–1918 253
D. A. J. MacPherson

13 Masculinities, Political Transition and Power:

A Case Study of Northern Ireland 273
Fidelma Ashe

14 Afterword: Irish Masculinities and Gender History 293

Sonya O. Rose

Index 303
 Notes on Contributors

Fidelma Ashe is a reader in politics and member of the Transitional

Justice Institute at Ulster University, UK. She is an expert in gender and
conflict transformation and has published widely in the area. She is the
author of The New Politics of Masculinity: Men, Power and Resistance
(2007), and Gender and Conflict Transformation in Northern Ireland:
New Themes and Old Problems will publish in March 2019. She recently
led an interdisciplinary AHRC funded project that explored LGBTQ
Visions of Peace in societies emerging from conflict.
Rebecca Anne Barr is a Lecturer in English at National University of
Ireland, Galway. Her research focusses on fictional form, masculinity, and
sexuality in the eighteenth-century novel. She is co-editor, with Sylvie
Kleiman-Lafon and Sophie Vasset, of Bellies, Bowels and Entrails in the
Eighteenth Century (2018).
Aidan Beatty has a Ph.D. from the University of Chicago and has held
fellowships at Concordia University (Montreal) and Trinity College
Dublin. From 2014 to 2018, he taught at the Gender, Sexuality and
Women’s Studies Program at Wayne State University (Detroit) and
now works at the Honors College of the University of Pittsburgh.
His peer-reviewed work has appeared in Éire-Ireland, Irish Historical
Studies, the Journal of Imperial and Commonwealth History and the
Journal of Jewish Studies. His first book, Masculinity and Power in Irish
Nationalism, 1884–1938, (Palgrave, 2016) was awarded the James
S. Donnelly Sr. Prize for Books in History and Social Science by the

xi
xii    Notes on Contributors

American Conference for Irish Studies. He has also recently published

Irish Questions and Jewish Questions: Crossovers in Culture (2018), which
he co-edited with Dan O’Brien.
Sean Brady is Lecturer in Modern British and Irish History at
Birkbeck College, University of London, UK. His publications include
Masculinity and Male Homosexuality in Britain, 1861–1913 (Palgrave,
2005 & 2009), What is Masculinity? (Palgrave, 2011), co-edited
with John H. Arnold, and The Palgrave Handbook of Masculinity and
Popular Culture in Europe (Palgrave, 2018), which he co-edited with
Christopher Fletcher, Rachel Moss and Lucy Riall. His current research
examines masculinities and sexualities in Northern Ireland’s history.
Peter H. Buckingham is a Professor of History at Linfield College,
Oregon. He specialises in American radical traditions of the nineteenth
and twentieth centuries. His publications include Expectations for the
Millennium: American Socialist Visions of the Future (2002), and Rebel
Against Injustice: The Life of Frank P. O’Hare (1996).
Mary Hatfield is the Government of Ireland Scholar at Hertford
College, University of Oxford. She completed her Ph.D. studies at
Trinity College Dublin as an Irish Research Council Postgraduate
Scholar and works on the history of gender, medicine, and childhood in
Ireland. She co-edited a volume of essays titled Historical Perspectives on
Parenthood and Childhood in Ireland (2018) and is an executive member
of the History of Irish Childhood Research Network.
Declan Kavanagh is a Senior Lecturer in Eighteenth-Century Studies
and Director of the Centre for Gender, Sexuality, and Writing at the
University of Kent. He is the author of Effeminate Years: Literature,
Politics, and Aesthetics in Mid-Eighteenth-Century Britain (2017).
D. A. J. MacPherson is a Programme Leader for British Studies and
Senior Lecturer at the Centre for History, University of the Highlands
and Islands. He is a collaborative cultural historian of modern Britain,
with particular interests in migration, empire, sport, and the Highlands.
He has written extensively on Irish, Scottish, and Empire history. Most
recently, he has begun research on the modern history of the Highlands,
working collaboratively with local heritage bodies and co-authoring
a book on James Macpherson (1736–1796) and his history writing,
 Notes on Contributors    xiii

which focuses on how his work connects the Highlands to Empire in a

relationship that continues to shape identities in the present.
Ed Madden is a Professor of English and director of the Women’s and
Gender Studies Program at the University of South Carolina. He is the
author of Tiresian Poetics: Modernism, Sexuality, and Cultural Myth,
1885–2001 (2008). His articles on gender, sexuality, and Irish culture
have appeared in Éire-Ireland, Irish University Review, The Irish Review,
Bréac, and elsewhere. He was a 2010 Irish-American Cultural Institute
Research Fellow at the Centre for Irish Studies at NUI Galway, and the
2017 William B. Neenan Visiting Research Fellow in Irish Studies at
Boston College Ireland. In 2015, he was named the poet laureate for the
City of Columbia, South Carolina.
Jane McGaughey is an Associate Professor of Diaspora Studies at
Concordia University’s School of Irish Studies in Montreal and the cur-
rent president of the Canadian Association for Irish Studies. Her research
interests include Irish diasporic masculinities and cultural assump-
tions regarding Irishmen, violence, sexuality, empire, and loyalty. In
2012, she published Ulster’s Men: Protestant Unionist Masculinities and
Militarization in the North of Ireland, 1912–1923. Her next monograph,
Violent Loyalties: Manliness, Migration, and the Irish in the Canadas,
1798–1841, will be published in 2019.
Pamela McKane has a doctorate in Political Science from York
University (Toronto, Canada). Her doctoral dissertation examined the
Ulster Women’s Unionist Council and its role in the Ulster unionist
movement during the 1910s and 1920s. Her research interests include:
twentieth-century Irish politics and history; Ulster unionism; the
‘Troubles’ in Northern Ireland; and gender and nationalist movements.
She is published in the June 2018 edition of Studi Irlandesi, the web-
based Women’s Museum of Ireland. Her article, ‘Women Unionists and
Northern Ireland, 1892–1960,’ is part of the on-line database, Women
and Modern Empire, 1840—Present.
Kevin McKenna was awarded a Ph.D. from Maynooth University in
2011 for a dissertation exploring the themes of power, ritual, and def-
erence on the Clonbrock estates during the long nineteenth century. He
teaches part time and leads historical tours in Dublin and the surround-
ing counties.
xiv    Notes on Contributors

Clíona Ó Gallchoir is a Lecturer in the School of English at University

College Cork. Her research focuses on Irish writing in the long eight-
eenth-century, women’s writing, and children’s literature. Her pub-
lications include A History of Modern Irish Women’s Literature
(2018), co-edited with Heather Ingman, Maria Edgeworth: Women,
Enlightenment and Nation (2005), and articles and book chapters on
figures such as Sydney Owenson, Germaine de Stael and Harriet Beecher
Stowe. She is the literature editor of the journal Eighteenth-Century
Ireland and the Secretary of the International Association for the Study
of Irish Literatures. In 2018, she was the Peter O’Brien Visiting Scholar
in Canadian Irish Studies at Concordia University in Montreal.
Dara E. Purvis is an Associate Professor and the Associate Dean for
Diversity and Inclusion at Penn State Law. She is a scholar of family
law, contracts, feminist legal theory, and sexuality and the law. Prior to
joining Penn State Law, Professor Purvis was a visiting assistant profes-
sor at the University of Illinois College of Law and a visiting fellow at
the University of Kent Research Centre for Law, Gender, and Sexuality.
A former editor-in-chief of the Yale Law Journal, she clerked for The
Hon. Gerard E. Lynch, U.S. Court of Appeals for the Second Circuit
and The Hon. Raymond C. Fisher, U.S. Court of Appeals for the Ninth
Circuit.
Sonya O. Rose is a Professor Emerita of History, Sociology and
Women’s Studies at the University of Michigan. She is the author of
Limited Livelihoods: Gender and Class in Nineteenth-Century England
(1992); Which People’s War: National Identity and Citizenship in
Wartime Britain, 1939–45 (2003), and What is Gender History? (2010).
She has also co-edited books with other scholars dealing with gender
and labour history and with the impact of empire on the British metro-
pole. Currently she is co-editing a handbook titled Gender, War, and the
Western World Since 1650.
James Ward teaches eighteenth-century literature at Ulster University.
His research focuses on this period and its recent appropriation in lit-
erature, art, and screen media. Memory and Enlightenment: Cultural
Afterlives of the Long Eighteenth Century was published by Palgrave in
2018.
 List of Figures

Fig. 7.1 ‘The children’s health is the nation’s wealth’, Model

Housekeeping, June 1933 136
Fig. 7.2 ‘Bertrand’s enriched macaroni,’ Model Housekeeping, Jan. 1933 141
Fig. 7.3 Quaker Oats advertisement, Model Housekeeping, Aug. 1929 142
Fig. 8.1 NLI LO P111: Item 11, The Economic History of the Land
of Erin, Fianna Fáil Pamphlet, 1932 156

xv
 CHAPTER 1

Ireland and Masculinities in History:

An Introduction

Rebecca Anne Barr, Sean Brady and Jane McGaughey

Questions of masculinities have come late to the Irish historical p

­ aradigm.
In many Irish historical studies gender continues to be seen as a ‘women’s
issue’: in other words, that questions regarding gender relate to the
effects of patriarchy on women alone. This is no surprise, given that
women continue to be underrepresented in the political, academic,
and cultural life in both the Republic of Ireland and Northern Ireland.
Such inequity is constitutionally enshrined in Article 41.2 of the Irish
Constitution, which delineates women’s role in the state as domestic sup-
port within heterosexual marriage, and exemplified by Northern Ireland’s
exemption from the UK’s 1967 Abortion Act. Such marginalisation was

R. A. Barr (*)
National University of Ireland, Galway, Ireland
e-mail: rebecca.barr@nuigalway.ie
S. Brady
Birkbeck College, University of London, London, UK
e-mail: s.brady@bbk.ac.uk
J. McGaughey
School of Irish Studies, Concordia University, Montreal, QC, Canada
e-mail: jane.mcgaughey@concordia.ca

© The Author(s) 2019 1

R. A. Barr et al. (eds.), Ireland and Masculinities in History,
Genders and Sexualities in History,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-02638-7_1
2 R. A. BARR ET AL.

brought to light during the 2015–2016 public controversy over the

Abbey Theatre’s commemorative centenary programme, which included
only one female playwright in its programme of ten plays.1 More vis-
cerally, the McAleese Report on state involvement with the Magdalene
Laundries and Catherine Corless’s investigation into the high mortality
rates and unmarked mass burials in Tuam’s Mother and Baby Home,
point to the devastating real effects of cultural, social and political mar-
ginalisation. But the status quo is increasingly contested. In the wake of
2018’s landslide referendum repealing the eighth amendment the cam-
paign for abortion rights in Northern Ireland has intensified dramatically
and, in the Republic, debates continue as whether article 41.2 should be
removed or amended before it is brought to a national referendum.
Women’s history in Ireland is clearly an urgent and necessary riposte to
the erasure of women: a disciplinary focus which counters the sidelining and
erasure of women’s experiences, political agency, and the material and cul-
tural life of the domestic spheres in older historical methodologies. The act
of ‘writing women into Irish history’ was seen as a ‘subversive activity’ which
continues to be met with (in some quarters) resistance during this decade of
commemorations.2 Moreover, despite the burgeoning of women’s history
and gender history in Ireland since the 1970s, the effects of such scholarship
have not been fully assimilated into Irish historiography as a whole. Yet not-
withstanding the increasingly extensive research focused on recovering wom-
en’s history, there has nonetheless ‘been surprisingly little expectation that
a focus on gender will change the way Irish history is written…[an attitude]
partly explained by the lingering prejudice that gender history…has no seri-
ous implications for the study of established political or social themes’.3 This
lack is, arguably, partly a result of the assumption that gender history is syn-
onymous with women’s history and as such, ‘automatically …separate from
other history’.4 This might be characterized as a Field Day approach in which
women’s history and gender studies are sequestered as a separate supplement
rather than being integrated into, and thus renovating, the corpus. Historians
have long been calling for this omission to be addressed. In 2002, Linda
Connolly argued that ‘a gendered history of Ireland…requires [an] illumina-
tion of masculinity’ and cautioned that ‘automatically transferring the history
of women into a history of gender, while evading the construction of mascu-
linity as a subject of scrutiny in historical writing’ would result in ‘only a par-
tial understanding of gender’.5 An important publication which endeavoured
to catalyse gender studies in Ireland is Gender and Power in Irish History
(2009), edited by Maryann Gialanella Valiulis. This showcased a diverse selec-
tion of work on women’s history and gender, demonstrating the utility and
 1 IRELAND AND MASCULINITIES IN HISTORY: AN INTRODUCTION 3

productiveness of gender paradigms for the understanding of Irish history,

particularly in relation to gender’s ability to illuminate and interrogate power
relations.6 Yet Valiulis’ 2009 collection included only one essay which specif-
ically addressed masculinities and, even more revealingly, only one male his-
torian contributed to the collection. Gender history was clearly perceived as
‘women’s work’. Eight years later still Catríona Kennedy laments that ‘Irish
masculinities remains a chronically understudied area’ where the ‘relative
dearth in the history of Irish masculinities’ makes it difficult to establish ‘a
longer historical perspective’. While ‘the study of masculinities has long been
directly or indirectly central to the agenda of women’s history’, she acknowl-
edges, an ‘explicitly gendered history of Irish men remains one of the most
promising avenues for future research’.7
This brief overview suggests that the relative lack of attention by
scholars to masculinities in Ireland’s history is a side-effect of the politi-
cally necessary focus on women’s histories and is reflective of a persistent
conservatism still reluctant to recognise the gendering of men. In Irish
history, then, men ‘remain the unanalysed norm, women the exception
which merits specific mention’.8 The supposed primacy of the political
(and the implicit distinction of ‘mainstream’ politics from gender poli-
tics) often renders gender a consideration of seemingly secondary impor-
tance when compared with questions of political legitimacy, nationalism
and the nation-state, violence and colonialism.9 Such occlusion is further
exacerbated by the terms of debate. As Connolly notes, ‘the prominent
role history, historians and politics are generally afforded in the Irish
public sphere’ is frequently ‘a largely masculinist phenomenon and per-
formance’ conducted between men, excluding women, and the history
writing that results is often ‘selective, partial and ideological in relation
to women’s history and unequal power’.10 Essentialist presumption
underwrites silence on masculinities.
While work on historical masculinities generally tends to be ‘unevenly
distributed across geographical areas of focus’, the neglect of Irish mas-
culinities—and of genders and sexualities in general—as sites of histori-
cal enquiry is notable, especially when compared with the development
of these areas in the historiography of the United States and Britain
for more than a generation.11 The flourishing of Irish diaspora studies
in North America in recent decades has resulted in scholarly attention
to gender and the Irish in North America and to the Irish female emi-
grant experience in Britain.12 But this has had little direct impact on
approaches to Irish history itself. The relative lack of attention by his-
torians to gender and masculinities in Ireland is even more remarkable
4 R. A. BARR ET AL.

as Ireland, in both jurisdictions, has been dominated historically by

competing religiously orientated masculinities. Though ‘confessional
differences …might influence understandings and practices of gender’
the tensions, conflicts and legacy of ‘ethno-nationalist’ violence in this
island are deeply inflected by discourses of masculinisation, virility and
emasculation.13 The depth and pervasiveness of religiously inspired and
inflected social conservatism has had direct impact of the formation of
masculinities in Ireland, including the many men who did not conform
to social and cultural expectations of their gender. Throughout the twen-
tieth and twenty-first centuries, state, society and its institutions in the
two Irelands have been characterised by male dominance and the ‘patri-
archal dividend’. This has had direct consequences for the lives, bodies,
and agency of women and sexual minorities.
Ireland and Masculinities in History aims to catalyse work on mas-
culinities by showcasing a variety of research into Irish masculinities
from a multiplicity of perspectives and periods. The collection moves
towards a longer framework for historical studies of masculinities in
Ireland, as delineated by Kennedy. Since the beginning of the twenty-
first century, literary and cultural critics have led the way in introduc-
ing critical approaches to masculinities in the Irish scholarly paradigm.
Anne Mulhall’s groundbreaking work on heteronormativity and queer
identity in modern and postmodern Ireland,14 Diane Negra’s collec-
tion, Gendering the Recession: Media and Culture in an Age of Austerity
(2014), and collections such as Caroline Magennis and Raymond
Mullen’s Irish Masculinities: Reflections on Literature and Culture
(2011)15 and Conn Holohan and Tony Tracy’s Masculinity and Irish
Popular Culture: Tiger’s Tales (2014) all explore the continuing effects
of Ireland’s patriarchal and conservative heritage on contemporary soci-
ety. As Holohan and Tracy state, from a near-absence of these questions
in Irish scholarship, in the last few years, the discipline has ‘caught up
dramatically to rapidly constitute a burgeoning field of new Irish mas-
culinity studies’.16 Furthermore, as Debbie Ging argues in Men and
Masculinities in Irish Cinema (2013), since the 1980s Irish filmmakers
have been at the forefront of ‘some of the most astutely observed and
gender-progressive accounts of Irish men and masculinity’.17 A signifi-
cant strand of popular Irish culture thus not merely makes ‘maleness…
visible’ but also often ‘savagely critiques’ ‘patriarchal privilege’.18 Yet his-
torians have been slower than cultural and literary critics to interrogate
the role of masculinities. Among historians, the paucity of analysis on
 1 IRELAND AND MASCULINITIES IN HISTORY: AN INTRODUCTION 5

Irish historical masculinities is not simply a matter of neglect, or ‘being

behind’. Due to the focus on the national question, social history has
been slow to develop in Ireland. Irish historiography is dominated by a
deeply traditional empirical methodology, which tends towards political
narrative, and has tended to be indifferent or indeed hostile to question-
ing historical men as gendered beings, or recognising that masculinities,
and masculine hegemonies, might provide key critical interventions in
the analysis of Ireland’s history.19 Questioning masculinities in Irish his-
tory has the potential to reframe and extend our knowledge and under-
standing of the ways in which gender and power intersect in Irish politics
and society, and how competing ideologies of nation and denomination
affected the gendering of men within Ireland, and beyond in diasporic
communities.
Recent changes in Irish societies and cultures, north and south of the
border, impress upon historians of Ireland the need to discern and ana-
lyse masculinities in Ireland within the framework of the longue durée.
The publication of the multivolume Cambridge History of Ireland indi-
cates the ways in which that long view can be opened up to issues of sex,
gender and masculinity.20 The ways in which phenomena today inform
questions of the past are as much a part of the historian’s approach to
evidence as considerations of time-period context for that evidence. Male
historical actors of course dominate historiography. But why they were
dominant, or the ways in which masculine hegemonies were developed
and maintained, is scarcely analysed in Irish historiography. The essays
in this collection range in focus from the eighteenth century to contem-
porary history. In doing so, they augment existing historical studies of
masculinities—such as Valente’s analysis of nationalist men and mascu-
linities in nineteenth- and early twentieth-century Ireland, Beatty’s study
of the rhetorical re-masculinisation of Ireland following the revolution-
ary period, and McGaughey’s analysis of men and militarisation in Ulster
in the first quarter of the twentieth century.21 A gendered approach to
Irish history assists in deconstructing essentialist ideals which frequently
underpin claims to political legitimacy. Tracing a long-view history
of Ireland’s patriarchy (whether Catholic, Anglican, or dissenting) is
important for discerning continuities as well as disjunctures in gender-
ing. Approaches to Irish history that take account of men as gendered
beings, in relation to women, and to other men, offer to transform our
understanding of social, political and cultural relations in important
ways. Conceptualising masculinity as gender also offers the potential
6 R. A. BARR ET AL.

for decoupling masculinity from maleness.22 As the chapters by Pamela

McKane and D. A. J. MacPherson show, masculinity is constructed by
women as well as men, claimed and distributed by groups who may not
possess the male sexed body. Likewise, James Ward’s chapter shows how
individuals can claim masculinity as part of gender performance irre-
spective of their sexed identity. Masculinity is not the sole provenance
of men. It is often most legible when it deviates from dominant norms
or leaves the male sexed body, as Jack Halberstam has shown. Studying
masculinities in the context of Ireland’s troubled history, and studying
Irish history in the context of gender trouble, we argue, will enable his-
torians to interrogate the presumption of a naturalised relation between
maleness and power and the political, religious and social ends this has
been put to.
Though contemporary theorists have seized on the so-called ‘crises’
of modern masculinity, the early modern period in Ireland offers ample
evidence of the malleable and shifting registers of masculinity, and their
imbrication in the politics of colonialism, ascendancy power, and reli-
gion. Again, there has been important and groundbreaking work
on this period in the field of literary history and gender studies. Sarah
McKibben’s monograph on ‘endangered masculinities’ in Irish poetry
argues that ‘powerfully gendered and sexualised imagery was central to
early modern colonial rhetoric of election, obligation, and destiny’ as
Irish language poets represented English colonisation as an assault on
elite masculine autonomy, honour and potency.23 The transformation of
early modern models of masculinity is further complicated by the particu-
lar dynamics of Ireland’s society and politics. Yet few cultural, political or
social histories of eighteenth-century Ireland explicitly interrogate mascu-
linity as gendered performance. James Kelly’s That Damn’d Thing Called
Honour: Duelling in Ireland, 1570–1860 (1995) exemplifies Irish his-
torians’ tendency to ignore masculinity as a category requiring analysis.
Kelly’s work, which examines the duel as a symbolic practice in its spe-
cifically Irish context, provides a detailed and nuanced social history with
attention to the complexities of rank, religion, law and space but nota-
bly fails to address the historical construction of gender which underpins
the very notion of the ‘gentleman’, his codes of honour and behav-
iour.24 In Kelly’s work—an otherwise outstanding piece of scholarship—
masculinity is in plain sight but unremarked, naturalised, and accepted
as an unproblematic foundation upon which more supposedly important
analyses can be based.
 1 IRELAND AND MASCULINITIES IN HISTORY: AN INTRODUCTION 7

If historical studies of eighteenth-century Ireland have often taken

masculinity as ‘an assumption rather than a subject for gender history in
its own right’, recent eighteenth-century scholarship demonstrates the
dividends available when masculinities are interrogated.25 Collections
such as Catríona Kennedy and Matthew McCormack’s Soldiering in
Britain and Ireland, 1750–1850 (2012) and Padhraig Higgins’s mono-
graph, A Nation of Politicians: Gender, Patriotism, and Political Culture
in Late Eighteenth-Century Ireland (2012), both analyse the historical
specificities of masculinity as a gendered experience in martial partici-
pation and Irish political culture respectively.26 As Brendan Kane notes,
‘making masculinity a more effective tool of historical analysis can yield
new insights on old questions’.27 If masculinity offers a means of illu-
minating social, cultural and political norms, it also provides a means
of uncovering histories and sexualities occluded by orthodox Irish his-
toriography: creating new questions. Thus, Declan Kavanagh’s recent
Effeminate Years (2016) analyses the queer connotations of mid-century
political satire, which deployed the Irishman as a figure of labile gender
and sodomitical or sterile capacities.28 As the essays in this collection
show, eighteenth-century Irish masculinities were negotiated and con-
tested in throughout this period of profound constitutional and cultural
change.
James Ward’s chapter on early eighteenth-century dramas by James
Farquhar and William Congreve examines the intersections of law, polit-
ical history, and literature in the representation of Anglo-Irish masculin-
ity. For Ward, Ireland’s bitter contestation of the 1688 settlement and
the formative trauma of the Williamite wars, as well as the Anglo-Scottish
Act of Union of 1707, have profound implications for Anglo-Irish mas-
culinity. With Ireland reduced to a quasi-colonial and dependent sta-
tus, Anglo-Irish playwrights use the language of contract to explore and
protest their legal inequality. Comic dramas written for metropolitan
London audiences dramatise the asymmetry of power and the rhetoric of
mutuality, autonomy and willed submission found in the constitutional
contracts between England and Ireland. Contractarian rhetoric is ‘shared
across political and dramatic constructions of Irish masculinities’, crys-
tallising in the negotiations of marriages; divorces; financial inheritance
and terms of employment. Proto-liberal masculine subjectivity was con-
structed as autonomous but it was also predicated on the exclusion of
femininity: yet there was nonetheless an ‘uneven distribution of agency’
both between and within genders. Power and rights are ‘acquired
8 R. A. BARR ET AL.

political attributes’ which are ‘conventionally masculine’ but can be

assumed by female characters, most obviously in the britches roles. These
works thus show the non-essential and transferable nature of masculin-
ity. Ward’s analysis of these witty dramas demonstrates that nationality, as
much as gender, is a performance that can be claimed, counterfeited and
disavowed in differing ways at specific historical moments.
This sense of the inherent insecurity of Anglo-Irish masculinity is fur-
ther extended by Clíona Ó Gallchoir’s reappraisal of two key Ascendancy
figures, Samuel Madden and Jonathan Swift. Ó Gallchoir argues that
both authors attempted to craft a Protestant paternalism which was nat-
urally responsible for the Catholic Irish population. By representing the
Irish nation as indigent and vulnerable women and children, these authors
endeavoured to create an authoritative and manly benevolence capable
of caring and leading a people. Yet such rhetorical self-fashioning was
undermined by a sense of failure. Ireland’s ongoing ‘economic under-
performance threatens the Anglo-Irish self-image of effective leadership
and governance’: rather than establish masculine dominance, then, eight-
eenth-century economic writing repeatedly falls into imagined scenarios of
chaos and collapse, as ‘women and fatherless children evade and subvert
patriarchal control’. If historiography once depicted Ascendancy Ireland
as a monolithic and un-reflective power, Ó Gallchoir shows that its mem-
bers were beset by cultural and political apprehensions often expressed
through gendered anxiety. Political emasculation and subordination qual-
ified eighteenth-century expressions of ‘manly’ power so that the ideol-
ogy of improvement is more accurately seen as a discourse of masculine
reproductive anxiety rather than propagandistic confidence. Ireland’s
governing masculinity’s power and status as ‘fathers of the people’ were
challenged both by agricultural sterility and by Catholic super-fecundity.
Ó Gallchoir’s essay contextualises the ferocious satire of Swift’s A Modest
Proposal within a reproductive crisis in which Catholics’ unruly and pro-
lific breeding implies a failure in Protestant governing masculinity.
Declan Kavanagh’s chapter ‘Bog Men: Celtic Landscapes in Mid-
Eighteenth-Century Satire’ shows how political authors deployed the
bog as a primordial landscape closely associated with undifferentiated
‘feminine’ ooze in order to exclude Irish writers from Enlightenment
objectivity and reason. Analysing Charles Churchill and John Wilkes’
attacks on political propagandist Arthur Murphy in The North Briton,
Kavanagh notes how the bog operated as a ‘vexatious’ and liminal space
 1 IRELAND AND MASCULINITIES IN HISTORY: AN INTRODUCTION 9

which defined a characteristically ‘Irish’ form of masculinity: a synonym-

ity of people with an obdurate, uncivilised place which ‘served to dele-
gitimise Celtic participation in English political and colonial discourses’.
As in Ó Gallchoir’s essay, tropes of sterility and parasitism character-
ise the polemics against the Irish. Just as the early eighteenth-century
Ascendancy economists worried about failure to make their govern-
ance productive, radicals such as Wilkes imagine the ‘fringes of Britain
… as agriculturally sterile’ and the men who inhabit them as barren,
non-normative and potentially queer. Undermining the generative viril-
ity required of productive, participatory citizenry, Wilkes and Churchill
dismiss Murphy and his colleague the Scottish author Tobias Smollett
from the right to govern and reap the rewards of colonial expansion in
the Americas. Bringing together the emasculating rhetoric of the Irish
Bull or blunder and the ways in which discourses of effeminacy served to
alienate and disempower Irish masculinity, this essay ironically affirms the
presence of Irish writers at the very heart of political power, bringing the
whiff of the bog to the metropolis.
Kevin McKenna’s chapter examines the role of primogeniture and the
‘coming of age’ for the eldest son among the nineteenth-century landed
elite in Ireland. Through an examination of the 1855 celebrations on
the Clonbrock estate, McKenna shows that the symbolic and communal
significance of these events changed dramatically in the late nineteenth
century. Provincial newspaper reports of Gerald Dillon’s ‘coming of age’
reinforced the paternalistic social contract between landlord and tenants,
focusing exclusively on the masculine components of ritual. The only
allusions to women in the reportage were passing references to titled
women present. All the main participants were male, both the landlord
class and the tenants. This public event thus consolidated traditional con-
ceptions of community, hierarchy and a very particular concept of mas-
culine pecking orders. McKenna compares the celebrations in 1855 with
that of Gerald’s son Robert in 1890. The effects of the Land League and
Gladstone’s Land Acts had transformed the landlord–tenant relation-
ship and unsurprisingly the tenor of celebrations had altered significantly,
indicating a reassessment of the paternalist contract between landlord
and tenants. The weakening of the traditional social contract by 1890
transformed the sense of masculine maturity and responsibility, devolving
hierarchical authority from landlords to a more horizontal set of social
relations.
10 R. A. BARR ET AL.

Peter Buckingham’s chapter examines Irish migrant masculinity

in the United States, through the life and career of Thomas Aloysius
Hickey, a prominent leader in the nineteenth-century Socialist Party
of Texas. Hickey’s masculinity was a bricolage of influences: forged in
Ireland, then in the working-class bachelor culture of New York City,
and finally in Texas as an activist and a married man. Hickey founded
the Texas Land League, directly inspired by the Land League in Ireland.
His League encouraged Texan working-class men to be ‘manly men’ and
take ‘manly action’ in regard to their ambitions and landholding. Part
of this ‘manly action’ was to marry and head a household; thereby dif-
ferentiating the farmers from the troublesome bachelor identity of the
cowboy. Texan cowboys, lionised as virile heroes throughout the twen-
tieth century in American popular culture, are not the sole story of
Texan masculinities. Indeed, Buckingham notes that their peripatetic and
unruly bachelor existence challenged Hickey’s patriarchalism: sharpening
his countervailing conservative vision of manliness. Hickey’s reticence to
marry until he could afford to head a household and maintain his wife
in housewifery promulgated an ostentatiously ‘traditional’ Irish mascu-
linity for his Texan followers. Almost-forgotten historical actors such as
Hickey, who led the rural proletariat, tenant farmers and sharecroppers,
were influential in embodying and disseminating ‘Irish’ modes of mascu-
linity in American working-class groups.
Respectability is a central issue for the subjects of Mary Hatfield’s
chapter, ‘Games for Boys: Masculinity, Boyhood, and Play, 1930–1939’.
Despite the dismissive tone often associated with the term ‘child’s play’,
Hatfield argues that Irish boys’ toys and games were very much caught
up in capturing gendered constructions of an ‘ideal’ male childhood
within the context of the Irish Free State of the 1930s. Using the col-
lection of essays authored by children as part of the Schools National
Folklore project at the end of that decade, Hatfield explores recreation
and leisure activities outside the structures of formal education, youth
clubs, or sporting organisations.29 She questions how young Irish boys
in the Free State used, changed, and transgressed dominant notions of
masculinity within their daily lives. Informal games were everywhere—
on the street, the playground and at home—and their format reflected
boys’ lived realities as much as, or even more than, fantastical expressions
of young imaginations. The types of games and activities deemed most
appropriate for Ireland’s next generation of men were those that coun-
tered supposedly immoral habits and, instead, reinforced the mental and
 1 IRELAND AND MASCULINITIES IN HISTORY: AN INTRODUCTION 11

physical health of a masculine group seen as being particularly vulnerable

on their journey to full manhood.
Aidan Beatty’s chapter ‘Fianna Fáil’s Agrarian Men and the
Economics of National Salvation’, examines the triangular relationship
between economic revival, national revival and masculine revival in the
Irish Free State in the 1920s and 1930s. Against a backdrop of high lev-
els of emigration and the failure of the economic and welfare policies of
Cumann na nGaedheal, Fianna Fáil’s policies after 1927 capitalised on a
widespread and growing disillusionment with what was seen as Cumann
na nGaedheal’s arrogance, insensitivity and distance from the concerns
of ‘plain people’. After 1927, Éamon DeValera criticised Irish workers
for being merely wage slaves, and dependent on others for their living.
The suggestion that Irish workingmen could work for themselves in rural
Ireland proved popular, and the sturdy self-sufficient farmer was held
up as the Irish masculine ideal. As Beatty argues, since the land reforms
of the 1880s, acquiring land had become the only guaranteed access
to respectable social status, and had strongly masculinist overtones.
Cumann na nGaedheal had represented the interests of the larger gra-
zier farmers, but Fianna Fáil positioned itself, especially after 1930, as the
party and vehicle that would achieve the social and economic advance-
ment of the ‘small man’.
The variety of agrarian masculinities is reflected in Ed Madden’s chap-
ter, ‘Bachelor Trouble, Troubled Bachelors: The Cultural Figure of the
Bachelor in Ballybunion and Mullingar’. Studies on bachelors are better
developed in the Irish historical context than elsewhere, given the prev-
alence of unmarried Irish men after the Famine but Madden’s analysis
moves the question beyond the question of stem-family economics, and
reveals the cultural complexities of the figure of the ‘gay bachelor’ in
Irish life. In spite of global developments in gay liberation in the 1970s,
and the development of gay rights associations in Belfast and Dublin in
the mid-1970s, in the rural west and south of Ireland, ‘Gay Bachelor’
competitions persisted, that were the antithesis of the meanings of
‘gay’ developing in Ireland’s main urban centres. Launched in 1970,
Ballybunion’s Gay Bachelor Competition was conceived as a male coun-
terpart to the Rose of Tralee. The Gay Bachelor competitions revealed
tensions within Irish conceptions of masculinities. ‘Gay’ in this context
denoted free single men as the epitome of masculine social and sexual
autonomy. Connecting these festivals to the career of Joe Dolan, a figure
frequently cast as Ireland’s most eligible bachelor, Madden contextualises
Another random document with
no related content on Scribd:
 »Niin, jos hän se todellakin oli, niin ei hänen tarvitse sen
kauemmin seisoa kuin kerjäläinen oven suussa», sanoi vanha
emäntä, »vaan meidän pitää tehdä hänelle tilaa tänne pöydän
ääreen. Hänelle me olemme suuressa kiitoksen velassa, sillä hän se
nosti kuoleman taakan vanhan Björnin hartioilta, ja minulle hän antoi
ainoan lohdutuksen, mikä saattoi keventää suurta suruani,
kadottaessani sellaisen miehen.»

Ja tilaa siinä tehtiin, vaikka ennestäänkin näytti olevan

ahtaanpuoleista. Janne sai istua hevosenkengän sisässä,
vastapäätä pappia. Sen parempaa paikkaa hänellä ei olisi voinut
olla.

Aluksi hän oli hiukan ymmällä, sillä hänen oli mahdoton käsittää,
miksi he pitivät niin suurta melua siitä, että hän oli juossut parin
peninkulman matkan metsän halki Linnart Björnssonille sanaa
viemään. Mutta sitten hän ymmärsi asian oikean laidan. Keisaria he
tietenkin sittenkin tahtoivat kunnioittaa. Ehkäpä he tekivät sen tällä
tavalla, jotta ei kukaan tuntisi olevansa syrjäytetty.

Muuta selitystä oli mahdoton keksiä. Sillä kiltti ja hyvänsävyinen ja

auttavainen, sitähän Janne oli kaiken ikänsä ollut, mutta eihän häntä
koskaan sen vuoksi oltu kunnioitettu eikä kestitetty.
KUOLEVA SYDÄN.

Kun insinööri Boraeus, Borgin kartanon isäntä, joka päivä käväisi

laivasillalla, ei hän tietenkään voinut olla kiinnittämättä huomiota
siihen ihmisjoukkoon, joka alituisesti pyöri Skrolyckan pikku ukon
ympärillä. Ukon ei tarvinnut enää istua yksin ja haihduttaa ikäväänsä
hiljaisilla unelmilla, niinkuin hänen oli ollut pakko tehdä edellisenä
kesänä. Sen sijaan kaikki ne, jotka odottivat laivaa, tulivat nyt hänen
luokseen saadakseen kuulla kerrottavan keisarinnan kotiintulosta,
varsinkin hänen maihinnousustaan täällä Borgin kartanon laiturilla.
Joka kerta insinööri Boraeuksen kulkiessa ohitse hän kuuli
puhuttavan kultatähdestä, joka kimaltelisi keisarinnan päässä, ja
kultakukkasista, jotka puhkeaisivat kaikkiin puihin ja pensaisiin niin
pian kun hän laskisi jalkansa rannalle.

Lokakuun loppupuolella, noin kolme kuukautta sen jälkeen kun

Skrolyckan Janne juuri tällä Borgin kartanon laiturilla ilmoitti suuren
uutisen Klara Gullan korotuksesta, näki insinööri eräänä
aamupäivänä tavattoman suuren ihmisjoukon hänen ympärillään.
Insinööri oli aikonut vain päätään nyökäten astua ohitse, niinkuin
hänellä oli tapana tehdä, mutta hän muuttikin mielensä ja pysähtyi
ottaakseen selkoa siitä, mitä täällä oli tekeillä.
 Ensi silmäyksellä hän ei voinut huomata mitään erikoista. Janne
istui odotuskivellä, niinkuin hänen tapansa oli, ja hän näytti hyvin
arvokkaalta ja juhlalliselta. Hänen vieressään istui kookas
naishenkilö, joka puhui niin nopeasti ja innokkaasti, että sanat
ikäänkuin pursuivat hänen suustaan. Hän pudisti päätään, siristi
silmiään ja kumarsi vartaloaan hitaasti eteenpäin, niin että kasvot
koskettivat melkein maata hänen saatuaan sanottavansa sanotuksi.

Insinööri Boraeus tunsi tietysti heti Hullu-Ingeborgin, mutta aluksi

hänen oli aivan mahdotonta ymmärtää, mitä tämä sanoi. Hänen
täytyi kysyä eräältä läsnäolevalta, mistä oikeastaan oli kysymys.

»Hullu-Ingeborg pyytää saada seurata keisarinnan mukana

Portugalliaan, kun tämä palaa sinne takaisin», selitti mies. »Hullu-
Ingeborg on puhunut siitä Jannelle jo hyvän aikaa, mutta Janne ei
tahdo suostua.»

Nyt ei insinöörin ollut enää vaikea seurata keskustelua. Mutta se ei

tuottanut hänelle hyvää mieltä. Ryppy kulmakarvojen välissä syveni
ja alkoi punoittaa hänen tarkasti kuunnellessansa.

Tuossa oli ainoa ihminen, joka paitsi Jannea itseään uskoi

Portugallian ihanuuteen, eikä hänelle sittenkään annettu lupaa
matkustaa sinne! Tuo vanha raukka tiesi, ettei siinä maassa ollut
nälkää eikä köyhyyttä, ei raakoja ihmisiä, jotka pilkkasivat onnetonta,
ei lapsia, jotka ajoivat yksinäisiä, avuttomia maankiertäjiä pitkät
matkat takaa ja heittelivät heitä kivillä. Siellä vallitsi ikuinen rauha ja
hyvät vuodet, ja sinne hän halusi päästä elämänsä kurjuutta pakoon.
Hän pyysi ja itki, hän käytti koko suostuttamiskykyään, mutta hän sai
vain jyrkän kiellon vastaansa.
 Ja tuo toinen, joka oli kuuro kaikille hänen rukouksilleen, oli
ikävöinyt ja surrut koko tämän viime vuoden! Ehkäpä hän ei olisi
vastannut kieltävästi muutamia kuukausia sitten, jolloin hänen
sydämensä oli vielä lämpimästi sykkinyt, mutta nyt varmaan
myötäkäyminen oli kokonaan sen kivettänyt.

Yksinpä hänen ulkomuotonsakin ilmaisi suurta muutosta. Hänen

poskensa olivat pyöristyneet, leuka tullut kaksinkertaiseksi, ja tiheä,
tumma sänki peitti ylähuulen. Silmät olivat hiukan ulonneet
kuopistaan, ja katse muuttunut jäykäksi ja tuijottavaksi. Niin,
insinöörin mielestä nenäkin oli kohonnut ja suurennut ja saanut
jalomman muodon. Tukka näytti kokonaan lähteneen, ei ainoatakaan
haiventa pistänyt nahkahatun alta esiin.

Insinööri oli pitänyt häntä silmällä siitä saakka, kun he ensi kerran
olivat puhelleet yhdessä viime kesänä. Miehen suuri ikävä ja kaipuu
ei enää pahoittanut häntä laiturille. Hän tuskin vilkaisikaan laivaan.
Hän tuli sinne vain tapaamaan ihmisiä, jotka nimittivät häntä
keisariksi ja tahtoivat kuulla hänen laulujaan ja mielikuvittelujaan.

Mutta maksoiko todellakin vaivaa tuollaisesta harmitella? Mieshän

oli mielipuoli.

Mutta ehkäpä hulluuden ei olisi koskaan tarvinnut niin syvälle

juurtua, kuin se nyt oli tehnyt? Insinöörin mieleen juolahti, että
ehkäpä hän olisi ollut pelastettavissa, jos hänet heti voimakkaasti ja
armottomasti olisi syösty alas keisarinistuimeltaan.

Hän katsoi vielä kerran tutkivasti Skrolyckan Janneen. Janne

näytti armollisesti valittavan asiaa, mutta pysyi yhtä jyrkästi
kiellossansa.
 Tuossa hienossa Portugallian maassa oli varmaan vain prinssejä
ja kenraaleja, vain koreapukuisia ihmisiä. Miltä Hullu-Ingeborg olisi
näyttänyt siellä pumpuliliinassaan ja kotikutoisessa nutussaan.
Mutta, hyvä Jumala! Insinöörin mielestä todellakin —

Näytti siltä kuin hän olisi tahtonut itse läksyttää Jannea, mutta
sitten hän kohauttikin vain olkapäitään. Eihän hän ollut oikea mies
sitä tekemään, hän olisi vain pahentanut asiaa.

Hän poistui ääneti ihmisjoukosta ja astui alas laiturille juuri kun

laiva pilkisti esiin lähimmän niemen takaa.
VIRALTAPANO.

Jo paljoa aikaisemmin kuin Lars Gunnarsson oli joutunut naimisiin

Fallan Annan kanssa, oli hän kerran sattumalta ollut huutokaupassa
läsnä.

Huutokauppaa pidettiin erään köyhän miehen talossa ja

varmaankaan heillä ei ollut mitään hyvää tarjottavana asiakkaille,
sillä kauppa kävi aivan surkean huonosti. Heillä oli ollut syytä toivoa
parempaa tulosta, sillä Kisterudin Jöns oli huutajana, ja hän oli
sellainen hauskaheikki, että ihmiset menivät useinkin
huutokauppaan vain saadakseen kuulla hänen juttujaan. Mutta
vaikka Jöns laski tavallisia sukkeluuksiaan, niin ei hän sittenkään
tällä kertaa saanut vauhtia kaupantekoon. Lopulta hän ei keksinyt
muuta keinoa kuin laskea syrjään vasaransa ja sanoa, että hänen
äänensä oli niin sortunut, ettei hän jaksanut enää huutaa sen
kauemmin.

»Valtiopäivämies saa panna jonkun muun huutamaan», sanoi hän

Karl Karlssonille, joka oli huutokaupanpitäjänä. »Minä olen huutanut
ääneni niin sorruksiin näiden kivinaamojen vuoksi, jotka seisovat
tässä ympärilläni, että saan lähteä kotiin ja istua tuppisuuna
viikkokausia, ennenkuin ääneni taas selvenee.»
 Vakava asia tosiaankin, jos valtiopäivämies jäisi ilman huutajaa,
kun suurin osa tavaroita oli vielä myömättä, ja siksi hän koetti yhä
uudestaan kehottaa Kisterudin Jönsiä jatkamaan, mutta olihan aivan
luonnollista, ettei hän voinut antaa myöten. Hän ei tahtonut huonoilla
huutokaupoilla pilata hyvää mainettaan, ja äkkiä hänen äänensä
sortui siinä määrin, ettei hän voinut edes kuiskaamalla puhua. Hän
vain kähisi.

»Niin, ehkäpä joku muu osaisi huutaa sillä välin kun Jöns hiukan
levähtää?» sanoi silloin valtiopäivämies.

Hän katseli juuri ympärilleen epäillen tokko hän voisi löytää

auttajaa, kun Lars Gunnarsson samassa astui hänen luokseen ja
sanoi olevansa halukas koettamaan. Lars näytti siihen aikaan niin
nuorelta, että Karl Karlsson vain nauroi hänelle ja sanoi, ettei hänellä
ollut apua ripillekäymättömistä pojista. Mutta Lars Gunnarsson
vastasi palvelleensa jo sotamiehenäkin ja pyysi niin kiihkeästi saada
heiluttaa vasaraa, että valtiopäivämies suostui vihdoin. »No,
annetaan sinun vähän aikaa yrittää», sanoi hän. »Huonommin ei
juuri voi käydä kuin tähänkään asti.»

Lars nousi Kisterudin Jönsin paikalle, otti vanhan voipytyn

käteensä tarjotakseen sitä kaupaksi, mutta malttoikin mielensä ja
sen sijaan alkoi sitä tarkastaa. Hän käänsi sen ylös-alaisin, naputti
sekä pohjaa että sivuja, näytti ihmettelevän, kun ei keksinyt siinä
ainoatakaan vikaa, ja tarjosi sitä sitten kaupaksi surkealla äänellä,
ikäänkuin hän olisi ollut kovin pahoillaan, kun oli pakko myödä
tällainen kalleus.

Omasta puolestaan hän toivoi, ettei kukaan siitä tarjoaisi mitään.

Hän arveli edullisimmaksi omistajalle, ettei kukaan ymmärtäisi sen
arvoa, sillä silloin tämä saisi pitää sen omanaan.
 Kun nyt toinen toisensa jälkeen teki tarjouksiaan, saattoi selvästi
huomata, miten pahoillaan Lars siitä oli. Kävihän se vielä laatuun niin
kauan kuin tarjoukset olivat niin alhaisia, ettei hänen tarvinnut ottaa
niitä varteen, mutta kun ne nousivat nousemistaan, vääntyivät hänen
kasvonsa surusta. Suuri oli uhraus hänen puoleltaan, kun hän
vihdoin iski vasaransa pöytään, ja vanha hapan voipytty oli myöty.

Sen jälkeen seurasi ämpärien, korvojen ja sammioiden vuoro. Lars

Gunnarsson oli jokseenkin myöntyväinen, kun vanhemmista astioista
oli kysymys, ja möi ne osoittamatta suurempaa surua. Mutta
uudempia hän töin tuskin tahtoi tarjota kaupaksi. »Ne ovat liian
hyviä», sanoi hän omistajalle. »Ne ovat niin vähän käytettyjä, että
voisitte myödä ne uusina markkinoilla.»

Ostajat eivät ymmärtäneet itsekään mistä se johtui, mutta he

alkoivat kohottaa hintoja yhä enemmän. Lars Gunnarsson näytti niin
huolestuneelta joka kerta, kun uusi tarjous tehtiin, etteivät he
ainakaan hänen mielikseen huutaneet. Mutta jollakin tavalla heille oli
selvinnyt, että nuo tavarat, joita he huusivat, todellakin olivat
arvokkaita. He tulivat ajatelleeksi, että moni tavara oli heille tuiki
tarpeellinen kotona. Nyt oli oikea tilaisuus kaupan tekoon, nyt he
eivät ostaneet vain huvin vuoksi, niinkuin Kisterudin Jönsin ollessa
huutajana.

Tuon mestarikokeen jälkeen Lars Gunnarssonia käytettiin

alituisesti huutajana. Yhtä hauskaa huutokaupoissa ei enää ollut sen
jälkeen kun hän oli ruvennut heiluttamaan vasaraa, mutta ei kukaan
voinut niin hyvin herättää ihmisissä halua omistaa kaikenlaista
vanhaa roskaa eikä kukaan osannut yllyttää ukkoja kilpaa
huutamaan sellaisia tavaroita, joita he eivät vähääkään tarvinneet,
ainoastaan saadakseen näyttää mihin heidän varansa riittivät.
 Lars Gunnarssonilla olikin tapana myödä kaikki puhtaaksi niissä
huutokaupoissa, joissa hän oli toimihenkilönä. Yhden ainoan kerran
hänen oli käydä huonosti, nimittäin Storstugan Sven Österbergin
pesän huutokaupassa Bergvikissä. Siinä oli erinomaista tavaraa
kaupan, paljon väkeäkin oli saapunut paikalle, ja vaikka olikin jo
myöhäinen syksy, niin oli ilma siksi kaunis, että huutokauppaa voitiin
pitää taivasalla, mutta kaupanteko ei sittenkään tahtonut luonnistua.
Lars ei voinut saada väkeä innostumaan eikä kohottamaan
tarjouksia. Näyttipä siltä kuin hänen ei kävisi sen paremmin kuin
Kisterudin Jönsin sinä päivänä, jolloin Lars oli saanut ottaa haltuunsa
vasaran hänen asemestaan.

Mutta Lars Gunnarssonin ei tehnyt mieli jättää virkaansa toiselle,

vaan sen sijaan hän koetti ottaa selkoa siitä, minkä vuoksi ihmiset
olivat niin hajamielisiä, etteivät halunneet tehdä kauppaa. Eikä
kestänytkään kauan, ennenkuin hän pääsi syyn perille.

Lars oli asettunut seisomaan pöydälle, jotta kaikki voisivat nähdä

mitä hänellä oli tarjona, ja siitä paikaltaan hänen ei ollut vaikea
huomata, että vastikään valtaistuimelleen noussut keisari, joka asui
pienessä mökissään Fallan naapurina ja kaiken ikänsä oli käynyt
siellä päivätöissä, kierteli väkijoukossa. Lars näki hänen armollisesti
hymyillen tervehtivän oikealle ja vasemmalle ja näyttävän kaikille
komeaa keppiään ja tähtiään. Suuri liuta lapsia ja nuorta väkeä
seurasi hänen kintereillään minne ikänä hän meni, eivätkä
vanhemmatkaan ihmiset pitäneet itseään liika hyvinä vaihtaakseen
pari sanaa hänen kanssaan. Kummako se, vaikka huutokauppa
kävikin huonosti, kun sellainen suurmies oli läsnä, joka veti kaikkien
huomion puoleensa.
 Lars ei heti keskeyttänyt huutokauppaa. Hän seurasi vain
silmillään Skrolyckan Jannea, kunnes tämä oli ennättänyt tunkeutua
aivan ensimäiseen riviin, huutokaupanpitäjän eteen. Turhaa oli
pelätä, että Portugallian Johannes jäisi syrjäiseen paikkaan. Hän
tervehti kädestä kaikkia tuttaviaan ja lausui heille pari ystävällistä
sanaa, mutta samalla hän tunkeutui heidän ohitseen, niin että hän
hetken kuluttua seisoi aivan piirin keskellä.

Samassa kun hän oli ennättänyt niin pitkälle, hypähti Lars

Gunnarsson alas pöydältä, hyökkäsi suoraan hänen kimppuunsa,
riisti nahkahatun ja keisarikepin hänen kädestään ja seisoi taas
saaliineen pöydällä ennenkuin Janne oli ennättänyt tehdä
vähintäkään vastarintaa.

Janne huusi ääneensä ja tahtoi nousta pöydälle anastaakseen

takaisin ryöstetyt aarteensa, mutta Lars uhkasi häntä kepillä, niin
että hänen täytyi vetäytyä kauemmaksi. Samalla kuului
paheksumisen ja vastenmielisyyden murinaa väkijoukosta, mutta
Lars ei siitä pelästynyt.

»Käsitän hyvinkin, että te ihmettelette minun käytöstäni», huusi

hän vahvalla huutokauppaäänellään, joka kajahti yli koko pihan.
»Mutta tämä lakki ja keppi kuuluvat Fallan kartanoon. Minun
appiukkoni, Erik Ersa, omisti ne, ja hän peri ne vanhalta isännältä,
joka hoiti taloa ennen häntä. Näitä tavaroita on kotona aina pidetty
suuressa kunniassa, enkä minä voi sitä sietää, että hullu mies saa
niitä käyttää. En voi sanoa, miten ne ovat joutuneet hänen
haltuunsa, mutta sen tiedän, ettei hän saa kopeilla enää tavaroilla,
jotka ovat meidän omamme.»

Janne oli nopeasti rauhoittunut, ja Larsin pitäessä puhettaan seisoi

hän kädet ristissä rinnalla ja kasvoillaan välinpitämätön ilme,
ikäänkuin hän ei vähääkään olisi välittänyt Larsin puheista. Niin pian
kuin Lars vaikeni, kääntyi Janne läsnäolevien puoleen tehden
arvokkaan liikkeen kädellään.

»Nyt, hyvät hoviherrat», sanoi hän, »nyt te saatte luvan hankkia

minun omaisuuteni takaisin.»

Mutta ei ainoakaan liikahtanut auttaakseen häntä. Useat joukosta

vain nauroivat. Kaikki pitivät nyt Larsin puolta.

Yksi ainoa näytti säälivän Jannea. Hän kuuli erään naisen joukon
keskeltä huutavan huutokaupanpitäjälle: »Antakaa hänen pitää
keisarikoreutensa, Lars! Ettehän te itse voi kuitenkaan käyttää tuota
keppiä eikä hattua.»

»Minä annan hänelle jonkun omista lakeistani heti kun pääsen

kotiin,» sanoi Lars, »mutta näitä perintökaluja, sen minä sanon, hän
ei enää saa käyttää eikä saattaa niitä pilkan esineeksi.»

Näitä sanoja säesti väkijoukon äänekäs nauru, ja Janne tuli siitä

niin ymmälle, että hän jäi liikkumatta seisomaan paikalleen ja katseli
vain ympärilleen. Hän kääntyi toisesta toiseen eikä voinut tointua
hämmästyksestään. Hyvät ihmiset! Eikö ainoakaan kaikista niistä,
jotka ovat kunnioittaneet ja juhlineet häntä, tahtonut auttaa häntä
hädän hetkenä? Kaikki seisoivat liikkumattomina. Janne huomasi,
ettei hän merkinnyt heille mitään eikä kukaan tahtonut mitään hänen
hyväkseen tehdä. Hän kävi niin pelokkaaksi, että koko hänen
keisariarvokkuutensa karisi hänestä, ja hän näytti aivan lapselta,
joka on purskahtaa itkuun siksi, että hän on kadottanut leikkikalunsa.

Lars Gunnarsson kääntyi suuren tavarapinon puoleen, joka oli

hänen vieressähän, ja alotti myönnin uudestaan. Silloin Janne yritti
tulla toimeen omin voimin. Valittaen ja ruikuttaen hän lähestyi
pöytää, jolla Lars seisoi, ja päästyään sen ääreen hän kumartui
nopeasti maahan ja koetti kaataa sen kumoon.

Mutta Lars ei antanut yllättää itseään. Hän heilautti keisarikeppiä

ja iski niin kovasti Jannea selkään, että tämän oli pakko vetäytyä
kauemmaksi.

»Kuulehan», sanoi Lars, »nämä tavarat minä pidän nyt itse. Minun
mielestäni sinä olet jo hukannut kylliksi aikaa tähän keisariuteesi. Nyt
voit mennä kotiin ja ruveta taas ojaa kaivamaan. Sellaisilla kuin
sinulla ei ole mitään tekemistä huutokaupoissa.»

Eipä näyttänyt siltä, että Janne olisi aikonut totella, mutta silloin
Lars heilautti jälleen keppiään. Eikä muuta tarvittu, jotta Portugallian
keisari kääntäisi selkänsä ja lähtisi pakoon.

Ei kukaan liikahtanut seuratakseen ja lohduttaakseen häntä, ei

kukaan kutsunut häntä takaisin. Niin, useimmat eivät malttaneet olla
nauramatta, kun he näkivät, miten surkeasti ja kunniattomalla tavalla
koko hänen suuruutensa katosi.

Mutta sekään ei ollut Lars Gunnarssonin mieleen. Hän tahtoi, että

hänen huutokaupoissaan olisi yhtä juhlallista kuin kirkossa.

»Minun luullakseni on parempi puhua vakavasti Jannelle kuin

nauraa hänelle», sanoi hän. »Monet yhtyvät hänen hullutuksiinsa,
vieläpä nimittävät häntä keisariksikin, mutta siinä he eivät tee oikein.
Parempi on koettaa saada häntä käsittämään mikä hän on, vaikkei
se olisikaan mieluista. Minä olen ollut hänen isäntänsä siksi kauan,
että minun velvollisuuteni on kehoittaa häntä taas työtä tekemään.
Muuten hän hyvinkin pian joutuu pitäjän rasitukseksi.»
 Sen jälkeen Lars piti oikein komeat huutokaupat, ja hinnat
kohosivat korkealle. Eikä hänen tyytyväisyytensä siitä vähentynyt,
kun hän kotiin palattuaan seuraavana päivänä sai kuulla, että
Skrolyckan Janne oli taaskin pukenut ylleen työvaatteensa ja alkanut
ojittaa kesantoa.

»Ei puhuta enää koskaan hänen hulluudestaan», sanoi Lars

Gunnarsson, »niin ehkäpä hänen järkensä palaa jälleen. Se ei
koskaan ole ollut niin suuri, ettei hän sitä sellaisenaan olisi
tarvinnut.»
LUKUKINKERIT.

Ei mistään Lars Gunnarsson ollut niin hyvillään kuin siitä, että hän oli
keksinyt ottaa kepin ja nahkahatun pois Skrolyckan Jannelta.
Näyttipä suorastaan siltä, että hän samalla oli riistänyt hänestä
hulluuden.

Pari viikkoa Bergvikin huutokaupan jälkeen oli määrä pitää

lukukinkereitä Fallassa. Ihmisiä kerääntyi sinne joka taholta Duvsjön
lähiseuduilta, ja Skrolyckan väki tuli muiden mukana. Ja kas
kummaa, oli aivan mahdoton huomata Jannesta, ettei hänen
järkensä olisi paikallaan!

Kaikki penkit ja tuolit, mitä vain Fallassa oli, oli siirretty suureen
tupaan. Sinne kinkeriväki asettui istumaan tiheihin riveihin, ja Janne
heidän mukanaan, mutta hän ei tunkeutunut nyt paremmalle paikalle
kuin mikä hänelle kuului. Lars piti häntä silmällä koko ajan, ja hänen
täytyi myöntää, että totta totisesti hulluus oli kadonnut. Janne
käyttäytyi aivan kuin kuka muu hyvänsä.

Hän oli varsin hiljainen, ja ken tervehti häntä, ei saanut muuta kuin
lyhyen nyökäyksen vastauksekseen, mutta saattoihan se riippua
siitäkin, ettei Janne tahtonut häiritä hartautta, sillä lukukinkerithän
olivat tavallaan jonkinlaista jumalanpalvelusta.

Ennenkuin varsinainen luetus alkoi, oli kaikkien läsnäolevien nimet

merkittävä, ja kun pappi mainitsi Skrolyckan Jannea nimeltä, vastasi
Janne siihen empimättä, ikäänkuin Portugallian keisari Johannesta
ei koskaan olisi ollutkaan.

Pappi istui pöydän ääressä huoneen perällä ja hänen edessään oli

valtava lukukinkerikirja. Hänen vieressään istui Lars Gunnarsson ja
auttoi häntä ilmoittamalla ketkä vuoden kuluessa olivat muuttaneet
pois tältä lukukin kotialueelta ja ketkä olivat menneet naimisiin.

Kun Janne nyt vastasi niin oikein ja selvästi, huomasivat kaikki

läsnäolijat, että pappi kääntyi Larsin puoleen ja kysyi häneltä jotain
kuiskaavalla äänellä.

»Se ei ollut niin vaarallista kuin miltä se näytti», vastasi Lars.

»Minä sain sen hänestä lähtemään. Hän käy joka päivä täällä
työssä, niinkuin ennenkin.»

Lars ei ymmärtänyt alentaa ääntään niinkuin pappi. Kaikki

käsittivät, kenestä hän puhui, ja monet katseet etsivät Jannea, mutta
hän istui niin rauhallisena kuin ei hän olisi kuullut mitään.

Sitten, kun kuulustelu oli käynnissä, kääntyi pappi vapisevien

nuorten puoleen, joilta kristinuskoa oli kysyttävä, ja pyysi yhtä
joukosta mainitsemaan neljännen käskyn.

Pappi ei vain sattumalta valinnut tätä käskyä puheensa aineeksi

tänä iltana. Kun hän istui täten vankassa ja komeassa vanhassa
tuvassa, jossa oli kiinteät penkit ja muutenkin vanhanaikuinen
sisustus ja kaikkialla, minne vain katseensa kiinnitti, selviä
varallisuuden jälkiä, niin piti hän velvollisuutenaan muistuttaa
ihmisille, miten hyvin niiden käypi, jotka pysyttelevät yhdessä
polvesta polveen, jotka antavat vanhojen hallita niin kauan kuin he
jaksavat, ja sitten kunnioittavat ja pitävät heitä arvossa koko heidän
loppuikänsä.

Hän oli juuri alkanut puhua niistä suurista lupauksista, joita Jumala
antaa niille, jotka kunnioittavat isää ja äitiä, kun Skrolyckan Janne
kohosi pystyyn.

»Joku seisoo oven takana uskaltamatta tulla sisään», sanoi hän.

»Katsoppas sinä, Börje, joka olet lähimpänä!» pyysi pappi.

Börje nousi, avasi oven ja kurkisti eteiseen.

»Ei täällä ole ketään», sanoi hän. »Janne kuuli väärin.»

Kuulustelu alotettiin uudelleen. Pappi selitti kuulijoilleen, ettei tämä

käsky oikeastaan ollut mikään vaatimus, vaan hyvä neuvo, kehoitus,
jota oli tarkasti seurattava, jos tahtoi menestyä elämässä. Hän oli
vain nuori mies, sanoi hän, mutta sen verran hän oli jo ehtinyt nähdä
maailmaa voidakseen todistaa, että vanhempien halveksuminen ja
heidän käskyjensä vastustaminen laski varmimman pohjan kaikille
elämän onnettomuuksille.

Papin puhuessa käänsi Skrolyckan Janne vähä väliä päätään

oveen päin. Hän antoi merkin Katrinalle, joka istui reunimmaisesssa
tuolirivissä ja helpommin saattoi päästä liikkumaan kuin hän itse, ja
käski häntä avaamaan ovea. Katrina istui alallaan niin kauan kuin
suinkin, mutta hän ei kernaasti myöskään näinä päivinä ollut
vastustanut Jannea, ja siksi hän lopulta totteli häntä. Mutta saatuaan
oven auki ei hän, enempää kuin Börjekään, nähnyt eteisessä ketään.
Hän pudisti päätään Jannelle ja palasi paikalleen.

Pappi ei ollut häiriytynyt Katrinan ovella käynnistä. Kaikkien

lukupakollisten suureksi iloksi hän ei ollut tehnyt montakaan
kysymystä, vaan sen sijaan esitti vain kauniita ajatuksia, jotka
nousivat hänen mieleensä. »Ajatelkaahan», sanoi hän, »miten
viisaasti ja hyvin onkaan järjestetty rakkaiden vanhustemme
suhteen, jotka istuvat kotonamme! Eikö meidän ole suloista saada
tukea heitä, jotka auttoivat meitä silloin, kun me emme kyenneet
mihinkään, saada keventää heidän elämäänsä, jotka ehkä näkivät
nälkää ja vilua voidakseen hankkia meille leipää? Nuorelle parille on
kunniaksi, jos heillä kodissaan on vanha isä tai äiti, joka onnellisena
ja tyytyväisenä — —»

Juuri kun pappi sanoi tämän, kuului hiljaista itkua huoneen

perimmästä nurkasta. Lars Gunnarsson, joka oli istunut pää hartaasti
alaspainuneena, nousi heti paikalla. Hän astui varpaisillaan lattian
poikki, jotta hän ei tuottaisi häiriötä, kietoi käsivartensa anoppinsa
vyötäisille ja veti hänet mukanaan pöydän ääreen, missä pappi istui.
Täällä sai vanha emäntä käydä Lars Gunnarssonin paikalle, jota
vastoin hän itse asettui tuolin taakse seisomaan ja katsoi emännän
puoleen. Hän antoi myös merkin vaimolleen, ja silloin tämä astui
esille ja asettui tuolin toiselle puolelle. Se näytti hyvin kauniilta.
Kaikki ymmärsivät, että Lars tahtoi näyttää heille, että täällä hänen
talossaan olivat suhteet sellaiset, kuin papin sanojen mukaan pitikin
olla.

Pappi näytti iloiselta ja tyytyväiseltä katsellessaan vanhaa äitiä ja

hänen lapsiaan. Ainoa, mikä hiukan tuotti hänelle rauhattomuutta, oli
se, että eukko edelleen itki, aivan sukaksensa. Papin ei koskaan
ennen ollut onnistunut nostattaa sellaista liikutusta
seurakuntalaistensa parissa.

»Niin», jatkoi pappi, »ei ole vaikea seurata neljättä käskyä niin
kauan kuin me olemme vanhempiemme käskyjen alaiset, mutta sen
jälkeen se ottaa kovalle. Kun me itse olemme tulleet aikuisiksi ja
arvelemme olevamme yhtä viisaita ‒ ‒ ‒»

Nyt Janne taaskin häiritsi pappia. Hän oli vihdoinkin itse

tunkeutunut ovelle ja avannut sen.

Jannella oli parempi onni kuin toisilla. Saattoi selvästi kuulla, että
hän tervehti jotakuta, joka seisoi eteisessä.

Kaikki käänsivät katseensa oveen päin nähdäkseen kuka siellä

koko lukukinkerien ajan oli seisonut uskaltamatta astua sisään. He
kuulivat miten Janne pyysi ja kehoitti häntä tulemaan sisään ja he
näkivät hänen avaavan oven selkosen selälleen, mutta varmaankin
ulkona olija esteli yhä edelleen. Vihdoin Janne sulki oven ja palasi
yksin sisään. Mutta hän ei mennyt entiselle paikalleen, vaan
tunkeutui suurella vaivalla pöydän luo, jonka ääressä pappi istui.

»No, Janne», sanoi pappi hiukan kärsimättömästi, »saammeko nyt

kuulla, kuka kaiken aikaa on meitä häirinnyt?»

»Fallan vanha isäntä seisoi eteisessä», ilmoitti Janne olematta

vähääkään ihmeissään tai liikutettuna siitä mitä hänellä oli
kerrottavana. »Hän ei tahtonut tulla sisään, mutta hän pyysi minun
saattamaan hänen terveisensä perille ja sanomaan Larsille, että
hänen pitäisi olla varuillaan juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina ensi
kesänä.»
 Ensi hetkessä ei monikaan käsittänyt, mitä noiden sanojen takana
piili. Taimpana istuvat eivät voineet selvästi kuulla sanoja, mutta
huomatessaan papin hätkähtävän he käsittivät, että Janne oli
sanonut jotakin hirveätä. He hyökkäsivät pystyyn ja tunkeutuivat
lähemmäksi kysyen oikealta ja vasemmalta, keitä ihmeessä Janne
oli tuonut terveisiä.

»No mutta Janne!» huudahti pappi ankaralla äänellä. »Tiedätkö

mitä sinä puhut?»

»Kyllä minä tiedän», sanoi Janne ja nyökkäsi vahvistukseksi

päätään papille. »Kuulinhan minä koko ajan, että hän oli eteisessä.
Minä pyysin häntä astumaan sisään, mutta hän ei tahtonut tulla,
vaan läksi matkoihinsa heti lähetettyään terveiset vävylleen. 'Sano
hänelle', sanoi hän, 'etten minä tahdo hänelle mitään pahaa, vaikka
hän antoi minun maata lumessa surkeassa tilassani eikä tullut
ajoissa apuun! Mutta neljäs käsky on ankara käsky. Tervehdi häntä
ja sano, että parasta olisi, jos hän katuisi ja tunnustaisi! Hänellä on
katumuksen aikaa aina juhannuksen jälkeiseen sunnuntaihin asti'.»

Janne puhui niin selvästi ja esitti ihmeelliset terveisensä niin

uskottavasti, että pappi sekä kaikki muutkin hetken aikaa olivat sen
ajatuksen kahleissa, että Fallan Erik todellakin oli seisonut vanhan
kotinsa ovella ja puhunut Jannen kanssa. Ja he käänsivät
vaistomaisesti katseensa Lars Gunnarssoniin nähdäkseen, minkä
vaikutuksen Jannen sanat olivat tehneet häneen.

Mutta Lars seisoi siinä nauraen. »Minä luulin, että Janne oli tullut
järkiinsä», sanoi hän, »muuten en olisi päästänyt häntä
lukukinkereille. Pastori on hyvä ja suo tämän häiriön anteeksi.
Hulluus puhkeaa hänessä jälleen ilmi.»
 »Niin kai», sanoi pappi helpoituksen tunteella ja pyyhkäisi
otsaansa. Hän oli ollut vähällä uskoa joutuneensa tekemisiin
yliluonnollisten asioiden kanssa. Hyväpä todellakin, ettei tässä ollut
kysymystä muusta kuin hullun miehen päähänpistoista.

»Jannella on kaunaa minua kohtaan», jatkoi Lars selittäen, »ja se

puhkeaa nyt ilmi, kun hän ei voi järjellään sitä hillitä. Täytyyhän
minun tunnustaa, että tarkalleen asiata punniten olen syynä siihen,
että hänen tyttärensä oli pakko lähteä maailmalle rahaa
ansaitsemaan. Sitä Janne ei voi antaa minulle anteeksi.»

Pappia hiukan ihmetytti Larsin kiihkeä ääni. Hän loi siniset

silmänsä tutkivasti häneen. Lars ei voinut kestää hänen katsettaan,
vaan kääntyi poispäin. Hän huomasi tekevänsä siinä tyhmästi ja
ponnisti voimiaan voidakseen katsoa pappia suoraan silmiin, mutta
se ei onnistunut sittenkään, vaan hänen täytyi kiroten kääntyä
toisaalle.

»Lars Gunnarsson!» huudahti pappi. »Mikä teitä vaivaa?»

Lars tointui heti. »Enkö voi päästä tuosta hupsusta rauhaan?»

sanoi hän, ikäänkuin hän olisi Jannelle kiroillut. »Tässä pastori ja
kaikki naapurit katselevat minua kuin murhamiestä vain siksi, että
hullulla miehellä on vanhaa vihaa minua vastaan. Sanoinhan minä,
että hän tahtoo vahingoittaa minua tyttärensä tähden. Enhän minä
tiennyt, että tyttö lähtisi pois ja joutuisi onnettomuuteen siksi, että
vaadin saatavaani. Eikö kukaan täällä voisi ottaa Jannea haltuunsa,
jotta saisimme jatkaa hartaushetkeä?»

Pappi pyyhkäisi uudestaan otsaansa. Larsin sanat tekivät pahan

vaikutuksen häneen, mutta eihän hän voinut puhua hänelle ankaria
sanoja, kun ei tiennyt mitään. Hän etsi katseillaan vanhaa emäntää,