Download and Read online, DOWNLOAD EBOOK, [PDF EBOOK EPUB ], Ebooks

download, Read Ebook EPUB/KINDE, Download Book Format PDF

Navigating Social Security Options Danny Pieters

OR CLICK LINK
https://textbookfull.com/product/navigating-
social-security-options-danny-pieters/

Read with Our Free App Audiobook Free Format PFD EBook, Ebooks dowload PDF
with Andible trial, Real book, online, KINDLE , Download[PDF] and Read and Read
Read book Format PDF Ebook, Dowload online, Read book Format PDF Ebook,
[PDF] and Real ONLINE Dowload [PDF] and Real ONLINE
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Emerging technologies in brachytherapy 1st Edition

Pieters

https://textbookfull.com/product/emerging-technologies-in-
brachytherapy-1st-edition-pieters/

Current Psychotherapies Danny Wedding

https://textbookfull.com/product/current-psychotherapies-danny-
wedding/

Social Security 1st Edition Author

https://textbookfull.com/product/social-security-1st-edition-
author/

Management (Seventh Edition) Danny Samson

https://textbookfull.com/product/management-seventh-edition-
danny-samson/
Queering Critical Literacy and Numeracy for Social
Justice: Navigating the Course Summer Melody Pennell

https://textbookfull.com/product/queering-critical-literacy-and-
numeracy-for-social-justice-navigating-the-course-summer-melody-
pennell/

Freedom, Indeterminism, and Fallibilism Danny Frederick

https://textbookfull.com/product/freedom-indeterminism-and-
fallibilism-danny-frederick/

People Centric Skills Interpersonal and Communication

Skills for Financial Professionals 2nd Edition Danny M.
Goldberg [Danny M. Goldberg]

https://textbookfull.com/product/people-centric-skills-
interpersonal-and-communication-skills-for-financial-
professionals-2nd-edition-danny-m-goldberg-danny-m-goldberg/

Social Security American Association Of Retired

Persons.

https://textbookfull.com/product/social-security-american-
association-of-retired-persons/

DIGITAL FORTRESS NAVIGATING CYBER THREATS MASTERING T

ART OF ONLINE SECURITY AND PRIVACY 1st Edition David
Goodlin

https://textbookfull.com/product/digital-fortress-navigating-
cyber-threats-mastering-the-art-of-online-security-and-
privacy-1st-edition-david-goodlin/
Navigating Social
Security Options

Danny Pieters
 Navigating Social Security Options

“This book contains nothing less than a full panoramic view of the entire world
of social security. The options presented therein, though condensed and easily
readable, offer an abundance of information covering the entire range of today’s
challenges for the organisation of social security. Clearly structured and formu-
lated, they help to open up horizons of choices instead of cementing ideolog-
ical positions—which is a most welcomed approach for advancing social policy
today.”
—Ulrich Becker, Professor and Director, Max Planck Institute
for Social Law and Social Policy, Germany

“A most useful, original and enlightening book in which Pieters, one of the
most prominent experts in this field, tackles the main challenges faced by Social
Security systems, offering all the key aspects that policy choices should carefully
take into account.”
—Borja Suárez, Director General for Social Security, Spanish Ministry
of Labour, Migrations and Social Security, and Professor,
Universidad Autónoma Madrid, Spain

“Pieters highlights principles of social security by putting them into a model of

political choices, and exploring what the outcomes of these might be. A fascinat-
ing picture of the potential tools in social policy.”
—Franz Marhold, Professor of Labour and Social Law, Vienna
University for Business and Economics, Austria, and President
of the European Institute for Social Security, Belgium

“This book is the perfect sequel to Danny Pieters’ Social Security: An Introduction
to the Basic Principles, building on the policy dimension of our social security sys-
tems in a lucid, elegant and comprehensive manner.”
—Gijsbert Vonk, Professor of Social Security Law, Groningen
University, the Netherlands

“This book steers the reader away from the common, one dimensional, cost
reduction driven analysis of social security, into an understanding of the assump-
tions behind existing social security systems. It is only by understanding these
assumptions and their implications that policy makers will select the bold choices
needed to create a social security system for the 21st century.”
—Chris Gibbon, Independent Consultant and former Vice President
and Worldwide Leader of the Global Social Security Business, IBM

“A very useful enrichment of the social security discourse, this book offers a great
checklist from a social law perspective and is of interest to all social scientists.”
—Robert Holzmann, Fellow of the Austrian Academy of Sciences,
and Honorary Professor, University of New South Wales, Australia
 Danny Pieters

Navigating Social
Security Options
Danny Pieters
Institute for Social Law
KU Leuven
Leuven, Belgium

ISBN 978-3-030-05991-0 ISBN 978-3-030-05992-7 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-05992-7

Library of Congress Control Number: 2018964580

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer
Nature Switzerland AG, part of Springer Nature 2019
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights
of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction
on microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and
information in this book are believed to be true and accurate at the date of publication.
Neither the publisher nor the authors or the editors give a warranty, express or implied,
with respect to the material contained herein or for any errors or omissions that may have
been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published
maps and institutional affiliations.

Cover illustration: © Melisa Hasan

This Palgrave Pivot imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Preface

In this book I seek to introduce the reader to 50 topics with regard

to which policy choices need to be made by social security systems, or
more precisely by the people and institutions in charge of social secu-
rity in their country. These policymakers may often not realize that they
have and/or their predecessors had a variety of options from which to
choose. This book may help them become more aware of the choices
that have been made and enable them to question these choices in light
of the actual situation. I occasionally comment upon the choices I prefer
or dislike, but I mainly restrict myself to presenting the pros and cons of
the various options. My first aim is to help the reader navigate between
the various social security options available.
I have grouped the policy issues around four major social risks:
income replacement in case of old age and survivorship, unemployment,
incapacity for work, and social health care protection. These policy areas
were selected as they are the most crucial to the development of a social
security system. In most countries, the bulk of social security expenditure
is also to be found in these areas.
This work is based on the academic literature on social security law
and social security policy, of which I give a condensed overview in the
attached bibliography. When writing this book, I built further on my
earlier book Social Security: An Introduction to the Basic Principles,
(Kluwer Law International, Alphen aan den Rijn, 2006), as well as some
other earlier material I will refer to in the relevant chapters. However,
as social security is a field of study that continuously evolves, it was also

v
vi    Preface

important to keep track of the most recent evolutions of the social secu-
rity systems in the various countries. Furthermore, a range of papers on
social security topics coming from the European Union, the Council
of Europe, the International Labor Organization, the World Bank, the
International Monetary Fund, the European Institute of Social Security,
the International Social Security Association, and the European Social
Observatory were important when drafting the present text. Many arti-
cles in the European Journal of Social Security and in the International
Social Security Review also contained valuable information. I could not
include them all in my bibliography, but they are certainly to be included
in the reading list of anyone wanting to explore one or more of the 50
topics dealt with in my book. In the text I only refer to specific earlier
publications when I quote literally or cite substantive content.
I am grateful to my colleague Paul Schoukens for having read the
manuscript and having provided me with valuable comments. I also
thank Paula Cunningham and Thijs Keersmaekers for the linguistic and
editorial revision. Finally I should not forget to mention my students,
especially the students of the Master of European Social Security at the
KU Leuven with whom I have had interesting and sometimes lively
debates over many of the topics dealt with in this book.
May this book help anyone committed to the advancement of social
security to make the right choices!

Leuven, Belgium Prof. Dr. Danny Pieters

Fall 2018
 Contents

1 Policy Choices for Income Replacement in the Case

of Old Age and Survivorship 1
1 Old Age, Retirement: What Is the Social Risk? 3
2 Universal or Professionally Based? Pillars?
Compulsory or Not? 4
3 Repartition vs Capitalization 6
4 The Statutory Pension Age 9
5 The Requirements for a Full Pension 10
6 Pensions and the Family Unit 12
7 The Pension Amount 14
8 Working with a Pension 16
9 Acquired Rights, Rights Being Acquired,
and the Younger Generations 17
10 Why Do We Pay Widow/ Widower’s Pensions? 19
11 Married and Unmarried Couples 21
12 State Support for Second and Third Pillar Arrangements 22
Bibliography 24

2 Policy Choices Relating to Unemployment Benefit

Schemes 31
1 Introduction 32
2 Risk Covered by Unemployment Benefit Schemes 33
3 Unemployment Insurance or Unemployment Assistance? 34

vii
viii    Contents

4 Unemployment Benefits for Whom? 35

5 Involuntary Unemployment and Availability
for the Labor Market 36
6 Suitable Work 38
7 Testing Willingness to Work 40
8 Unemployment Benefits and Working 41
9 Working for Unemployment Benefits 43
10 Unemployment and Incapacity for Work 43
11 Previous Work Record 44
12 Duration of the Benefit 44
13 Amount of Benefit 46
14 The Changing Nature of Work and Unemployment 47
15 Towards a European Unemployment Insurance? 49
16 Concluding Reflections 51
Bibliography 53

3 Policy Choices Relating to Incapacity for Work Schemes 61

1 What Is the Social Risk to Be Covered? 62
2 Why Do We Have Different Schemes for Unemployment
and Incapacity for Work? 64
3 How Should the Reference Person Be Defined? 65
4 A Concrete or Abstract Definition of Incapacity for Work? 67
5 A Dual Approach or Not? Invalidity Benefits or Pensions? 67
6 Evaluating the Degree of Incapacity: Percentages or
Classes and Their Evaluation 69
7 Where Does the Continuation of Wage Payment Stop
and Social Security Start? 72
8 Activation of People Incapacitated for Work, Working
While Receiving Benefit, and Re-evaluation of Incapacity 73
9 Preventive Incapacity for Work Benefits? 75
10 Privileges According to the Cause of Incapacity for Work? 76
11 Personal Responsibility for Incapacity for Work 77
12 More Than the Loss of Earning Capacity: The Need
for Care 79
Bibliography 80
 Contents    ix

4 Policy Choices Relating to Social Health Care Schemes 87

1 Territorial Organization of (Social) Health Care 89
2 The Relationship Between Social Health Care and Private
Health Care 90
3 Limits to the Availability of Health Care 91
4 The Universalist Character of Social Health Care 93
5 In-Kind or Refund-Based Social Health Care 94
6 The Financing of Social Health Care 94
7 Co-payment by Patients and Its Limits 95
8 The Status and Payment of Health Care Providers 96
9 Freedom of Choice Regarding Health Care Provider 98
10 Professional Responsibility of the Health Care Provider and
the Informed Consent of the Patient 100
11 The Personal Responsibility of the Patient for Their Own
Health 101
12 The Impact of Medical Liability 102
13 Concluding Reflections 103
Bibliography 104

Bibliography 109

Index 117
 CHAPTER 1

Policy Choices for Income Replacement

in the Case of Old Age and Survivorship

Abstract In this chapter we discuss policy issues concerning pensions.

We start by asking ourselves whether the social risk is reaching a certain
age or no longer working. The personal scope of old age or retirement
schemes is examined and the important choice between repartition or
capitalization is approached in an original manner. The setting of the
pension age is further examined, as are the requirements for a full pen-
sion. Other questions to be dealt with ask whether pension amounts
should vary according to family composition and what state support
there is for second and third pillar arrangements. We explore issues
relating to the factors that determine the pension amount and the
work a person is allowed to perform alongside the pension. The ten-
sion between the respect for acquired rights and the legitimate interests
of younger generations is highlighted. The chapter ends with survivors’
pensions and asks why widow and widower’s pensions should be kept
and if they should also benefit unmarried survivors?

Keywords Old age pensions · Retirement pensions · Survivors’

pensions · Pension age · Repartition vs. capitalisation · Pension
amount · Acquired rights

Pensions have been at the heart of discussions on social security reform

in most European countries. Fundamental questions have been raised
and occasionally fundamental reforms have been decided upon and

© The Author(s) 2019 1

D. Pieters, Navigating Social Security Options,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-05992-7_1
2 D. PIETERS

implemented. We should not be surprised by this attention being paid to

policy options for pensions as pensions represent a major financial bur-
den, or if one prefers, a major investment for the social security systems
of all countries. Moreover, the aging of the population combined with a
falling birth rate has distorted the active/passive ratios. The question of
whether pensions will continue to be financially sustainable in the future
is often raised. The pension issue is also linked to other, broader, policy
issues, not least to the issue of whether European countries should allow
more immigration.
Of course, in order to answer the question as to whether pensions
are financially sustainable, the issues relating to the financing of social
security in general should also be addressed. This is, however, not our
intention here. Let us merely observe that the financial sustainability of
pensions, as is the case for all social security schemes, depends not only
upon the cost of the benefits, but also upon the sources from which the
schemes are financed. Moreover, not only should the current financing
methods be considered, but new ones should also be looked at, espe-
cially financing methods not directly related to the income earned from
work by the socially insured person. However, as we said, we shall leave
these questions for another occasion and concentrate here upon the pol-
icy issues directly related to pensions.
We would like to make an analogous remark concerning the immi-
gration issue. This question is much broader and complex than the pen-
sion issue. Let me suffice with saying that today immigration is neither
the cause of the problems our pension schemes face, nor the solution
to the financial problems of our pension schemes. Immigration is not
the cause of the financial problems of our social security, and certainly
not of our pension schemes. However, even in areas often referred to
by people opposing immigration, such as child allowances, the impact
of immigration remains very modest. Neither will immigration solve
the demographic problem. At best, it will postpone it by several years.
It is also clear that the immigration of larger groups of persons coming
from a different cultural background will create some problems. These
will have to be responded to by increased efforts to explain what social
security is about and to integrate the newcomers, especially women
of certain groups, into the labor market. Depending upon the success
of this integration, pension schemes will either gain or lose out from
immigration.
 1 POLICY CHOICES FOR INCOME REPLACEMENT IN THE CASE … 3

As said, we will concentrate on pensions. By pensions we under-

stand all long-lasting cash transfers or all long-term benefits. These
can be related to various social risks: old age and widowhood but also
orphanhood and invalidity. We will restrict ourselves hereafter to old
age and retirement pensions and pensions for widows and widowers.
These exist in most countries, whereas orphan pensions and invalid-
ity pensions do not exist in many countries as those countries prefer to
deal with orphans in their family allowance schemes and/or cover inca-
pacity for work by benefit schemes based on the ambition of returning
to work.
We shall hereafter deal with twelve policy issues concerning old age
and retirement pensions and/or widow and widower’s pensions1:

• Old age or retirement: what is the social risk?

• Who should be covered and how?
• Repartition vs capitalization
• The pension age
• Requirements for a full pension
• Pension and the family unit
• The pension amount
• Working with a pension
• Acquired rights, rights being acquired, and the younger generations
• Why keep widow and widower’s pensions?
• Should widow and widower’s pensions also benefit non-married
survivors?
• Which state support for second and third pillar arrangements?

1  Old Age, Retirement: What Is the Social Risk?

Let us start with the rather strange question: what is the social risk of
old age? First of all, reaching a certain age can hardly be seen as a risk.
What is more, it is not even clear which eventuality we aim to cover
with our old-age pensions (in a broad sense). The social risk of old age
is indeed more difficult to describe than would appear at first sight. By

1 Present considerations are partially based on earlier work, such as Pieters, D. and

Schoukens, P., Social Security Quo Vadis? Interviews with Social Security Administrations
CEOs in 15 Western European Countries, New York: IBM Global Social Segment—IBM
Corporation, 2007.
4 D. PIETERS

and large, the risk consists of the assumption that it is no longer pos-
sible or suitable for a person of a certain age to work in order to make
his or her living. Hence social security’s provision of income replacement
for people attaining a certain age limit (old-age pension) or for people
who terminate their professional activity after having reached a certain
age (retirement pension). We thus basically distinguish between old-age
pensions in the strict sense, with respect to which entitlement depends
on attaining a specific age, and retirement pensions, with respect to
which stopping work is crucial and one is able to stop working from a
certain age. Traditionally, old-age pensions in the strict sense are asso-
ciated with universal schemes and people’s pensions, as we know them
in Scandinavian countries, the United Kingdom, and the Netherlands,
whereas retirement pensions are typical for professionally based social
insurance schemes. It is indeed logical that if work does not play a role in
being socially insured (but merely residency), then stopping working or
not working will not be relevant. Likewise, when you are socially insured
because of your work or because of your professional category, then it
is logical that ending this work and thus retiring from the active pop-
ulation, opens up pension rights. Yet we establish that this logic often
seems to have been abandoned: even in old-age pension schemes in the
strict sense, the possibility of cumulating work and pension will some-
times be restricted, and in many retirement schemes the continuation of
work after a certain age does not exclude pension entitlement. We will
return later to the policy options available for working while receiving a
pension. For now, let us suffice in establishing that the traditional choice
between an old-age pension in the strict sense, and a retirement pension
approach has become somewhat blurred. So in the end we are left with
the question of what it is that we are actually covering as a social risk
with our pension arrangements.

2   Universal or Professionally Based? Pillars?

Compulsory or Not?
Any pension scheme has to make a choice regarding its scope of applica-
tion and its compulsory character.
Most statutory pension schemes will be compulsory and cover the
whole population (so-called people’s or national insurance schemes) or
cover only the working population, or certain groups of working peo-
ple. It is obvious that a national insurance scheme will require a certain
 1 POLICY CHOICES FOR INCOME REPLACEMENT IN THE CASE … 5

period of residence before granting an old-age pension, whereas the

professionally based social security schemes will determine pension
­
entitlements on the basis of the number of years of participation in the
pension arrangement. The disadvantage of a professionally based pen-
sion scheme option is obviously that people may change profession and
change from one scheme to another during their active life. Moreover,
they may simultaneously carry out activities falling under different pro-
fessional social insurance systems, and the calculation of the pension(s)
will then be more complex.
Usually, statutory pension schemes are compulsory, as they require a
solidarity system to be operative.
Here we focus mainly on statutory pension schemes. Old age risk is
often covered on the basis of the so-called three pillars: the first being a
statutory insurance scheme (compulsory or not), the second being par-
ticipation in pension schemes laid down in a collective arrangement
(compulsory or not), and the third being individual private pension
arrangements. Obviously, when the first pillar is less developed, the sec-
ond and third pillars will increase in importance, and vice versa. The
conditions and amounts prevailing in the second pillar will sometimes
be grafted directly onto those present in the first pillar. Such a situation
can pose serious problems for these collective social insurance arrange-
ments should any changes arise in the statutory old-age social insurance
scheme. This will be the case, for instance, when the collective arrange-
ment grants its participants full cover for old age (statutory pension + col-
lective arrangement pension) constituting a certain percentage of the most
recently earned wage, and when the amounts of the statutory pensions
are reduced. However, these arrangements have now been dispensed
with as they were presenting too many risks to the second or third pillar
arrangements.
There might also be stratification within the statutory social insurance
pension, viz. the existence of both a universal basic pension covering the
entire insured population and a social insurance pension on a profes-
sional basis. However, in such cases the integration of the basic pension
into the pension of the professionally arranged social insurance scheme
poses fewer problems.
The participation in second pillar pension schemes may be made com-
pulsory by the collective agreement establishing the scheme or by law.
Participation in the second pillar arrangement may also be facultative;
participating in a third pillar scheme will in principle be voluntary.
6 D. PIETERS

3  Repartition vs Capitalization
The pension scheme can operate based on the capitalization/funding prin-
ciple, the repartition/pay-as-you-go principle, or bookkeeping reserves.
Some statutory pension schemes operate on a mixed basis: partially with
repartition and partially funded. Sweden, for instance, has reformed its
statutory pension schemes in order to give them a mixed character, with
the larger part remaining on a repartition basis, and a new, albeit smaller
part, based on capitalization.
In a number of non-industrialized countries, the old-age pension
may take the form of a once-only payment on reaching pension age.
However, we will deal, as a rule, with periodical payments.
We can define a pay-as-you-go or repartition-based approach briefly as
one where current contributions serve to pay present-day social security
benefits. Only a few statutory compulsory pension schemes operate by
capitalization or in a funded way with current contributions serving to
finance the benefits to be paid later to the people having paid contribu-
tions. Complementary private insurance schemes, pensions in the second
and third pillar, generally operate on the basis of funding. In some coun-
tries, social security works with personal savings accounts, which can be
used for different social purposes, such as purchasing a home, covering
health care costs, life insurance, etc. These personal savings accounts can
also be perceived as an extreme form of capitalization.
Within the category of funded or capitalized pension arrangements,
we may distinguish between those based on defined contributions and
those based on defined benefits. When you have a defined benefit pen-
sion scheme, the contributions to be paid will vary over time in order
to maintain the intended benefit. In the case of a defined contribution
pension scheme, the final pension will vary depending on the duration
of participation, the profits or losses made while investing the funds,
and the administrative costs of operating the scheme. Today, second and
third pillar schemes are mainly based on defined contributions.
There have been heated debates about the pros and cons of funded vs
repartition-based pension schemes. In the last decades of the twentieth
century, there was strong pressure to move away from repartition and
go for (more) capitalization. The private sector strongly promoted the
funded approach, stressing the risk that in the future repartition-based
pension schemes would no longer be financially sustainable. Until the
crisis of 2008, it was also easy to demonstrate that the returns of the
 1 POLICY CHOICES FOR INCOME REPLACEMENT IN THE CASE … 7

contributions for capitalized schemes were much higher than what you
could get for your contributions in a repartition-based arrangement.
Moving from a capitalization or funded system to a pay-as-you-go
or repartition system does not pose any special problems. The opposite
though is much more difficult, as it implies that after the transition the
active population would have to pay both for current pensioners (who
themselves lived under repartition) and for their own pension later. Such
a transition from repartition to capitalization therefore only seems fea-
sible after the (real or virtual) bankruptcy of the existing repartition
system and/or when (foreign or international) loans make it possible
to cover the entitlements gained under the previous repartition sys-
tem. The introduction of a capitalized or funded scheme alongside a
repartition-based scheme is easier and has been done in a number of
European countries.
The capitalization system, like certain forms of repartition, such as
the two examples mentioned above, will generally involve the founda-
tion of a fund through which the means of the social security system
will be collected and managed. Evidently, the more means such a fund
contains, the more influence it will wield on the financial markets. A
repartition system does not particularly need such a fund as it can do
with some circulating capital, a certain supply of money available to
meet claims (at present) more or less smoothly. A major advantage and
at the same time disadvantage of a funded scheme is the consequence:
in a capitalized approach there is an accumulation of funds, which can
be used by the funds, for instance to stimulate the economy or to exer-
cise economic power. However, at the same time it means that the
fund can be hijacked by its administrators or government, who use the
funds for purposes other than guaranteeing future pensions. The latter
has unfortunately been experienced recently in some Central European
countries.
Yet many continue to believe that a capitalization/funded pension
scheme is safer than a repartition-based scheme as it would guarantee a
person’s own pension better, distrusting the reliability of later genera-
tions to pay for this repartition-based pension in the future.
What is certain is that the future is always uncertain. Moreover, when
a system has already existed for a number of years, the means brought in
by the active participants in a funded scheme will in reality also be used
in the first place to cover the benefits paid out to the retired participants.
What, then, is the real difference between capitalization and repartition?
8 D. PIETERS

In a capitalized or funded approach the benefits paid out later will depend
on the development of the (mostly global) financial markets, whereas in
a repartition or pay-as-you-go approach, the future benefits will follow
the evolution of the wages in the (domestic) labor market. There are two
remarks to make with respect to this. First, if it is clear that we cannot
obtain certainty about our future (replacement) income when we are old,
neither in a repartition nor in a funded context, we may prefer to spread
the risk and to “put our eggs in different baskets.” In other words, a com-
bination of repartition-based pension with a funded pension, may be the
safer option. The second remark takes the form of a paradox: the distinc-
tion between a repartition-based pension scheme and a funded pension
scheme is important as long as it remains unimportant. What we mean by
this is that the heated discussions about the advantages or disadvantages
of one approach over the other will be relevant as long as the results of
the choice for one approach do not extravagantly differ from the alter-
native. Suppose, for instance, that we have a funded pension scheme, but
due to external reasons the built-up funds have disappeared. In such a
case would the government tell the elderly they are unlucky and will have
to do without a pension? We think not. In such a case the government
would probably introduce a repartition-based pension scheme immedi-
ately, as was for instance the case in Belgium after the Second World War.
Suppose on the other hand that we would have chosen a funded pension
scheme and the (international) financial markets do extremely well whilst
at home the labor market is in bad shape with high unemployment and
deteriorating real wages, this would normally result in extremely good
pensions compared to the wages of the active population. It is rather evi-
dent that in such a case the political authorities would intervene to stim-
ulate employment and increase the incomes of the active by, for instance,
levying higher income taxes and social security contributions on the high,
funded pensions. Should the political authorities not intervene, market
mechanisms would still probably play a role as the goods and services
that pensioners would purchase would increase in price, pushing up the
wages of those professionally active persons delivering the services and
goods. In other words, there is a difference between a funded and a repar-
tition-based pension approach, but at the end of the day, political deci-
sion makers and the market will ensure that there remains a reasonable
relation between the incomes of professionally active people and those of
pensioners.
 1 POLICY CHOICES FOR INCOME REPLACEMENT IN THE CASE … 9

4  The Statutory Pension Age

Many countries have recently adapted, i.e., raised the age at which peo-
ple could take up their statutory pension. By the end of the twentieth
century there seemed to be a kind of natural convergence towards a
statutory retirement age of 65, as most countries raised the pension age
for women to that for men and as very early retirement ages in South
and Central Europe were gradually raised. In the twenty-first century
though, the trend has been to reform pension arrangements in order to
raise the statutory pension age to 67 or even 70 years, mostly by gradu-
ally increasing the existing statutory pension age. This is seen as a good
way of curbing the increasing cost of pension arrangements, as ever more
people live longer and thus benefit from their pensions longer.
This calls for two somewhat opposing remarks in relation to the raising
of the pension age. On the one hand, one should wonder why the age of
65 ever became the statutory pension age in the first place. This dates back
to the nineteenth century: when a worker had exceeded his normal life
expectancy by far and was unable to work any longer, it was considered to
be a waste of money to have this worker medically examined to assess his
invalidity and thus establish whether he qualified for an (invalidity) pen-
sion. This age was 65! Today this would be over 80! Raising the pension
age to 67 or 70 should therefore not come as a surprise. On the other
hand, social security systems and thus also statutory pension schemes, aim
to provide security to people when major eventualities occur. It is part of
the social contract between the citizen and the state that the latter would
ensure that the citizen or worker will receive a decent income replace-
ment—a pension—in their old age. Since the end of the twentieth century
people all over Europe could consider a pension at 65 as being part of
that basic contract. Changes to this basic contract should be introduced
carefully so as not to undermine the population’s confidence in the social
security system, in casu in the statutory pension scheme.
In some countries, people can retire before reaching statutory pen-
sion age, albeit by sacrificing part of the pension to which they would
have been entitled if they had continued to work until the statutory pen-
sion age. This reduction is usually a certain percentage of the pension
to which a person would have been entitled, per month or per year had
they continued to work. Conversely, there might also be a bonus for
those people retiring several years after the statutory pension age. This
bonus might consist of a certain percentage more per year of extension
10 D. PIETERS

but it can also simply be that the years between reaching pension age and
the actual taking up of the pension benefit are accepted as participation
years (e.g., qualifying towards the minimum number of years to open an
entitlement).
Recently, some statutory pension schemes have also taken into
account the age of the retiring person in a different way: the amount of
the pension is established according to the life expectancy at the moment
of retirement. The life expectancy is not established on an individual
basis (e.g., according to health), but for the whole population. In gen-
eral, the difference in life expectancy between men and women is left out
of consideration.
Reaching the age of retirement often constitutes a turning point in
the life of the person in question. From one moment to the other, their
way of life and how they spend their days drastically changes. No won-
der that some research shows a higher mortality and a higher morbid-
ity in the first year of retirement, at whatever age that is. It is therefore
remarkable that more has not been done to promote a smoother transi-
tion from active life to retirement. This can be achieved amongst other
things, through the instauration of part- or half-time pensions, as some
countries have tried.
Raising the statutory pension age also affects other social risks. It is
self-evident that not only unemployment might increase as a conse-
quence, but the number of people incapacitated for work might also
increase significantly. It will therefore be of the utmost importance that
an increase in the age of retirement is accompanied with measures to
increase the employability of elderly workers, to adapt the work to be
performed by elderly workers to make it really workable, and to relax
working conditions for the elderly by, for instance, granting them more
flexibility as to their working hours or through the provision of a greater
holiday entitlement.

5  The Requirements for a Full Pension

The amount of old-age pension can either be established as a fixed
amount or be related to the previously earned professional income. The
former will generally be the case for the old-age pension stricto sensu,
whereas the latter will mostly be the case in retirement pension schemes.
As far as the old-age pension established as a fixed amount is con-
cerned, the basic amount may either be determined for the sake of
 1 POLICY CHOICES FOR INCOME REPLACEMENT IN THE CASE … 11

political expediency or be based on external factors. As far as income

related old-age pensions are concerned, such a relation to previous earn-
ings can obviously be established in diverse ways.
Entitlement to the old-age or retirement pension and the correspond-
ing amount of money both depend directly upon the number of years
in which the person has participated in the scheme, the time span of his
or her working life, their length of residency, their periods of insurance,
their payment of contributions, and any other years that are accepted as
years of participation.
Obviously, length of residency is especially relevant in universal
schemes covering all inhabitants, while a person’s employment history is
particularly important in schemes with a professional/occupational basis.
The condition for receiving the full old-age pension will usually be
that the years of participation amount to a complete professional career,
generally some 35–50 years. A proportional share of the pension will be
granted to those persons who do meet the minimum number of years of
participation to be entitled to a pension but who fail to reach the nec-
essary years of participation for a full old-age pension. Some countries
have no minimum years of participation and open entitlements to a pen-
sion from the very start. In other countries minimum durations of up to
20 years can be found. The longer the minimum period for qualifying for
a pension, the more important is the question of what happens when the
minimum is not reached. Is the person concerned left with no rights or is
there some form of compensation, such as a refund of the contributions
paid by the worker?
In many countries certain periods in which a person did not comply
with the general conditions of residence, labor, insurance, or contribu­
tion record are not completely disregarded. These periods will (fic-
tively) be deemed to meet the conditions and are therefore taken into
account. Sometimes, a number of fictive years are simply handed out
as a bonus on top of the actual years of participation. The use of such
fictive years, which is motivated by all sorts of social considerations, is
sometimes made dependent on meeting additional conditions. Years
of studying after a certain age (e.g., the age of majority), years of stay-
ing at home to take care of one’s young children, years of military ser-
vice or being a prisoner of war, years of imprisonment or political exile,
and years of sickness or unemployment may all induce the allocation
of fictive years, albeit sometimes on the condition that a contribution
is paid later relative to these periods. Obviously, recognizing fictive
12 D. PIETERS

periods can contribute to pursuing special social goals with such prac-
tices. Nevertheless, taking into account numerous fictive years can be
an impediment to both the logic and the financial balance of a pension
scheme. The financial burden can be alleviated or lifted by making peo-
ple other than the person concerned or his or her employer pay contri-
butions corresponding to that period. As such, the state or the social
security institution can be involved as a debtor paying social security con-
tributions for the pension scheme. Yet quite often fictitive years are being
introduced without consideration of their financial impact as this will
only appear after twenty or thirty years. It allows politicians today to take
social measures, passing the bill on to future generations.
In some countries, general provisions on the age of retirement and
the number of years of participation will be set aside for those persons
deemed to have carried out particularly heavy, dangerous, and age-related
professional activities. Miners, ballet dancers, pilots, policemen/women,
warders and professional sportsmen/women, for instance, will thus often
be able to enjoy an old-age pension at a much younger age and after a
rather limited number of years of participation. In a few countries, the
same goes for women who have given birth to a number of children. The
aforementioned categories may then not only be eligible to enjoy having
fictive years of participation taken into account, but may also sometimes
be favored directly, by being granted more favorable conditions relative
to age and years of participation. These exceptions may be highly appro-
priate, but one should invoke them with prudence as they could end up
as real privileges for those groups who succeeded in gaining the qualifica-
tion of performing a heavy or dangerous job.
Finally, with regard to the conditions regarding the length of an individu-
al’s working life that affects his or her eligibility for a full pension, we observe
that there is currently a trend towards converting what used to be condi-
tions expressed in years or months into weeks or days of work. This technical
change aims to take better account of part-time work and to include more
atypical work patterns. This may especially benefit female workers.

6   Pensions and the Family Unit

In many countries, the amount of the statutory old-age pension also
depends on the number of people considered to be dependent on the
person entitled to the pension. When the beneficiary has a partner or
dependent children, the amount of the benefit will be higher than if he
 1 POLICY CHOICES FOR INCOME REPLACEMENT IN THE CASE … 13

or she is single. When the beneficiary is cohabiting with a partner who

has his or her own professional income or an income replacement and is
therefore not dependent on the beneficiary, the amount might even be
lower. However, the basic pension amount might also be the same for
everyone. In such a case special allowances may be added to cope with
family charges.
However normal this differentiation in the pension amount accord-
ing to the family situation may be considered in some countries, in
other countries it is considered to be very strange. These latter coun-
tries observe that it would not be acceptable for an employer to pay one
wage to a worker with a dependent spouse and a different, lower wage,
to a worker without a dependent spouse. This would obviously amount
to discrimination and would, moreover, affect many more women than
men. The basic principle is equal pay for equivalent work. So how can
we explain that the amount of the income replacement, the pension
that a person receives at the end of his or her working life depends upon
whether or not he or she has a dependent spouse? Countries paying sole
breadwinners a different pension than that paid to others stress that
pensions are part of the social security system, a solidarity system, and
thus have to prioritize those most in need of protection. These countries
argue that the differentiation is socially justified because a family unit
needs more financial support than a person who only has to take care of
him or herself, and a family unit with two pensions is financially stronger
than one with only a single pension.
There still remains another delicate issue regarding the relationship
between professional pensions and the family. Today, society expects
both partners living together, whether or not they are married, to con-
tribute to the work that has to be performed at home and to earn an
income from work. Often this will mean that both partners have a job
and share the work at home. It may also be that one partner works less
or even not at all, to allow his or her partner to be more professionally
active and earn a better income from work. In this case, the first part-
ner will take on a larger part of the (unpaid) work at home. So far, so
good, as long as both partners stay together and enjoy their pension(s)
together. However, the decisions to share various work activities within
the family unit, take on a special significance when the couple separates.
Pension entitlements will have been built up for the personal account of
the partner who performed the remunerated work while the partner who
took on more tasks at home and who performed no or less paid work
14 D. PIETERS

will be left with a much weaker (or no) pension record! We ask ourselves
whether this is still acceptable today, especially in the light of the fact that
the pattern according to which a man and a woman get married and have
children and the marriage ends by the death of one of the spouses has
become the exception rather than the rule. Still, our social security sys-
tems seem to consider such pattern as the default. Is it not time for our
statutory pension schemes to start reflecting social reality more closely?
A couple, married or not, constitutes an economic unit, a household, in
which a series of activities, at home and outside, have to be performed.
The partners distribute these tasks between themselves according to
their abilities, skills and preferences. Some activities are remunerated and
therefore recognized as work by our social security systems. The income
from these activities benefits the household, just as do the unpaid activi-
ties that are performed. So why not establish individual pension accounts
based on the totality of the income from work generated by the two
partners, divided by two. If we did so, the partner having performed the
most unpaid work, very often the woman, would no longer be the vic-
tim of pension conditions that do not take unpaid work into account.
Moreover, when calculating retirement pensions in this way, we could
easily abolish most of the survivor pensions. More about these pensions
later.

7  The Pension Amount

When the old-age pension is a fixed amount, the pension amount can
be fixed in accordance with what policymakers consider to be fair as well
as feasible. Nevertheless, the determination will often be linked legally
to a number of parameters as well. The minimum wage, average wage,
or average professional income may be referred to for instance. One can
also refer to data related to purchasing power.
When the amount of the old-age pension is determined based on pre-
viously earned income, the relationship between both variables can be
established in different ways. The following data can provide a basis of
calculation: the latest wage or earnings, the wage or earnings during a
specific period (e.g., five years) preceding actual retirement or attainment
of pension age, the wage or earnings during a specific period (e.g., three
years) to be chosen by the party involved within a time span (e.g., five
years) preceding retirement or attainment of retiring age, or the wage
or earnings spread over the entire length of participation in the pension
 1 POLICY CHOICES FOR INCOME REPLACEMENT IN THE CASE … 15

scheme. Most often only the earnings on the basis of which contribu-
tions were payable will be taken into consideration. In recent years, we
can observe a trend to taking longer periods of earnings into account, for
instance the average over not the last five, but the last twenty years. It is
self-evident that the more restricted the periods of earnings to be taken
into consideration are, the more beneficial it will be for the pensioner,
but the more expensive it will be for the pension scheme.
The basis of calculation will on average be higher when only the last
period of professional activity is taken into account rather than all the
years of participation in the pension scheme. This even holds true when
the basis of the calculation is re-evaluated from year to year in order to
take into account the depreciation of the currency throughout the years,
since (real) earnings will in most countries be relatively higher at the end
of working life than at its beginning or middle phase.
In some cases, the relationship to income does not or not really apply.
This is the case when the old-age benefit is calculated based on the con-
tributions paid earlier and when the latter themselves are not related to
income, or when the correctness of the paid (in principle income-related)
contributions cannot be checked.
Some pensions are completely unrelated to earnings and are instead
calculated purely on the basis of the amount of contributions that have
been paid. This will generally be the case for pension schemes operating
on the basis of capitalization. Here the pension amount will be deter-
mined on the basis of the profits/losses made from investing the funds
after deduction of the expenses of running the scheme (possibly plus a
margin for the private pension carrier). We have already mentioned the
two options that are available here: defined contribution with a variable
pension amount, or the exception today of a variable contribution but
defined benefit.
In most schemes, minimum and maximum amounts have been fixed
for the full old-age pension, be it directly or indirectly (notably by cap-
ping the earnings included in the calculation bases). The minimum pen-
sion is granted to anyone who has worked a full working life (or meets
the minimum number of years of participation needed to acquire a
right to an old-age pension) and whose old-age pension, when cal-
culated according to the normal rules would not reach a certain fixed
amount. As for the maximum pension: this ensures that anyone who
would be ­eligible for an old-age benefit that exceeds a certain maximum
limit when calculated in the usual way, will have their old-age pension
Another random document with
no related content on Scribd:
kantaa. Talonpoikaistaloja, pappiloita ja pikku viljelijäin asuntoja,
valkoisia, tilavia ristikkorakennuksia vähäisimmälläkin pieneläjällä,
maalaiskirkkoja ja pitkiä rivejä hedelmäpuita teitten varsilla. Koko
maa puutarhana vainioihin ruudutettuna, ja vainioitten välillä kukkais-
aidat.

Siinä istuu nyt Klaus Klausen talonväkensä ympäröimänä,

selvittelee ääntään, yskähtää hiukan ja aloittaa sitten jonkin noista
vanhoista grundtvigilaisista lauluista, joka kaikuu illan hiljaisuudessa.

Silloin vasta oikein tunnet olevasi Tanskassa. Siinä kuulet maan

sydämen sykinnän. Aavistat mitkä henkiset voimat ovat luoneet
tämän ulkonaisenkin hyvinvoinnin. Sillä mikään ei synny itsestään.
Siellä on ajoissa ymmärretty, että toisen onni on oleva myöskin
toisen, ja Tanska on tullut siksi maaksi, jossa kohtalon arpa on
langennut tasaisemmin kuin muualla. Yleinen hyvinvointi levitteleikse
siunauksena lakeuksien yli ja kuvastuu ihmisten keskinäisessä
ystävällisyydessä, avarana hymynä, joka ulottuu Beltiltä Beltille.

Ja ilta-aurinko valaisee Klaus Klausenin portaita, hänen kaljua

päätään, hänen vaimonsa leveätä selkää, hänen väkensä
kovettuneita käsiä ja suomalaisen pojan miettiväisiä kasvoja.

Heillä on kaikki valmiina, ajattelee hän. Niitä laulujakin, joita he nyt

laulavat, ovat he jo ennen laulaneet.

Mutta meillä lauletaan vielä kerran aivan uusia lauluja.

*****

Helsingin satamassa seisoivat isä ja äiti sinua odottamassa.

 Tavarasi sullotaan ajurinrattaille, ja nouset itsekin niihin. Me
seuraamme toisissa heti kintereillä. Mutta jo Kauppatorilla pyörähdät
ympäri ja istut sitten meihin käännettynä ja jalat riippumassa koko
matkan kaupungin halki asemalle, josta jatkamme edelleen uuteen
kotiimme, omalle konnullemme, Helsingin ulkopuolella. Tämä
Koivulamme oli jo ennättänyt tulla meille muita paikkoja
rakkaammaksi, ja olit jo paluumatkallasi kuvitellut sitä ilon hetkeä,
jolloin saisit avata veräjän ja nähdä koivut tien varrella, saisit juosta
sisään, missä kaikki on tuttua.

Ja kun ajoit kaupungin läpi, jalat vallattomasti riipuksissa

ajoneuvojen matalan selustan yli, oli sinulla sellainen
jälleennäkemisen ilo kasvoissasi, että siitä ilman muuta varmasti
tiesimme, mitä kaikesta mieluimmin halusimme tietää.

Jumala sinua siitä siunatkoon, Yrjö poika!

17.

Sangen pian kotiintulon jälkeen täyttyi arvaamatta eräs Yrjön

lapsuudentoivomus. Etsimättä löysi äiti sen pienen sisaren, jota
poika oli odottanut. Hänet lähetettiin heille heidän sukulaistensa
toimesta.

Äiti seisoi eräänä päivänä uuden kotinsa ikkunassa avoin kirje

kädessään — luki sen vielä kerran — yhdellä silmäyksellä — ja
katseli moneen kertaan valokuvaa, joka oli seurannut kirjettä. Hän
laski valokuvan ikkunalaudalle, mutta otti sen taas käteensä oikein
sitä tarkastaakseen.
 Hän aikoi heti mennä tapaamaan isää, mutta jäi kuitenkin
seisomaan, katse tuijottaen puutarhan laajaa ruohokenttää. Se alkoi
jo kellertää syyssateista.

Vielä kerran hän tarttui kuvaan ja syventyi siihen.

— Vai niin? ajatteli hän. Vai niin?

Se oli tullut suurena yllätyksenä, ja nyt hän ei tiennyt, miltä

kannalta sen ottaisi.

Ensin hän ei tuntenut muuta kuin iloa. Tulihan tässä satu

uudestaan heidän tiellensä — uusi rikastuttava lisäys kaikkien
heidän elämäänsä. Hän piti kuvaa edessään iloisen uteliaana:

— Todellako! Sinuako siis olen joskus odotellut!

Vai onko tämä vain sattuma, joka ei merkitse mitään sen

enempää?

Ihan piti istahtaa hiukan tuumimaan.

Ehkäpä siinä kuitenkin oli jokin järkevä tarkoitus. Miksi muuten

näin yhtäkkiä tulisi tuollainen kirje ja tuollainen suora kysymys? Ei
sellaista aivan ilman aikojaan tapahdu eikä sen suhteen noin vain
kädenkäänteessä suoriudu. Tämä uusi tapahtuma tuli oikealla
tavalla — hän ei ollut ryntäämällä rynnännyt sitä kohti, se oli siinä
kuin kypsä hedelmä maassa, se läheni häntä suorakatseisena
kohtalon lähettinä ja vaati häntä ottamaan varteen sanottavansa.
Tänään kolkutan ovellesi — mitä vastaat? — Oi, hänen teki mielensä
vastata ilman muuta myönteisesti.

Tule vain! Tuokaa pois!

 Mutta seuraavassa tuokiossa heräsi taas hänen levottomuutensa
sen uuden johdosta, joka pyrki heidän elämäänsä.

Hän nousi portaita toiseen kerrokseen isän huoneeseen, kirje ja

kuva kädessään.

Isä istui kirjoituspöytänsä ääressä katsahtaen koivujen lomitse

puutarhaan, missä Yrjö jäntevällä päättäväisyydellä oli alkanut
käyttää leikkuukonetta rehevällä ruohokentällä. Surina kuului selvästi
ylös. Isä otti kirjeen, luki sen ja katseli kuvaa, veitikkamainen ilme
kasvoillaan.

— Pidä hyvänäsi! Mutta syytön olen minä!

— Minä myöskin!

— Aaa — etpä niinkään! Olet sitä toivonut, ja nyt se tulee.

Niinpä kyllä. Olihan hän sitä tuon tuostakin toivonut ja oikeastaan

kauankin. Mutta ei asia silti ollut niin yksinkertainen.

— Eikö se ole yksinkertainen? — kysyi isä yhä vain leikkiä laskien.

— Ei se niin aivan mutkikaskaan ole. Kirjoita sinä vain, että pakettiin
ja postiin ja »varovasti!» päälle.

— Hm. Se on vakava asia.

— On. On se vakava asia. — Ja hän vajosi mietteisiinsä, lausuen

ne ääneen.

Siitä on ollut niin monta kertaa kysymys, muisteli hän, mutta se on

ilman muuta jäänyt sikseen, kun ei ole tilaisuus itsestään tarjoutunut.
Nyt se oli siinä ja tuli miellyttävässä muodossa. Siihen saattoi
kätkeytyä jotakin.

Äiti oli ihmeissään siitä, että isä, joka muuten oli niin varovainen ja
harkitseva, nyt otti asian välittömämmin ja huolettomammin kuin hän
itse.

— Tarkoitatko siis, että —?

— En tarkoita sitä enkä tätä omasta puolestani, mutta jos sinulla

tai
Yrjöllä on siitä iloa, niin en tahdo vastaankaan panna.

— Ei se vielä riitä — sanoi äiti miettivästi.

— Eihän ajatus ole minulle enää vieras. Kun lisäksi tyttönen on

niin kokonaan turvaton ja hänet tällä tavalla meille lähetetään —
tuossa on! hoida omanasi — niin — en usko, että meissä
kummassakaan on kieltäjää.

Niin. Taisipa niin olla, ajatteli äiti itsekseen. Ja täyttäisihän tyttö

aivan erikoisella tavalla kodin, varsinkin nyt, kun Yrjö alkoi kasvaa
suureksi ja pian lentäisi ehkä pesästään. Olihan hän sitä paitsi aina
seisonut taustassa — ikään kuin vuoroaan odotellen — ja Yrjö oli
lapsena alituisesti puhunut hänestä. Poika oli ajoittain polttavasti
ikävöinyt häntä, ja nyt oli ehkä se vanha ikävä tuonut hänet tänne,
vaikka Yrjö jo aikoja sitten oli lakannut odottamasta, kun mitään
pikkutyttöä ei kuulunut.

Ja nyt se seisoi oven ulkopuolella ja pyysi päästä sisään.

Isä istui ja katseli hänen kuvaansa. Hento hän mahtoi olla ja

vaalea — silmissä hyvä ja ystävällinen ilme. Kuka tiennee, tuumi
hän, ehkäpä hän oli heille se oikea — ehkä hänen sielunsa sointuisi
yhteen heidän sielunsa kanssa, ehkä hänen askeleensa sopeutuisi
heidän askeltensa tahtiin. Ja he kasvaisivat kiinni häneen, kuten
olivat kasvaneet kiinni Yrjöön. Ja hengenheimolaisuus ja aika
muovailisivat heistä kaikista kokonaisuuden. Näkeehän mieskin
ventovieraan naisen ja heidän sielunsa leimahtavat ja he ovat siitä
pitäen toisilleen lähemmät kuin ovat olleet omalle äidilleen.
Elämässä on niin paljon salaperäistä, mitä emme ymmärrä, ja
sielujen keskinäinen kosketus ja se sisäinen silmä, joka silloin
avautuu toinen toisensa näkemään, on salaperäisintä kaikesta. Sen
vain tietää, ettei ihminen ole toista nähnytkään, ennenkuin
myötätunto tai rakkaus on avannut silmät havaitsemaan hänet
sellaisena kuin hän todella on.

Ehkäpä kuului tämä pieni lapsi jollakin erikoisella tavalla heille.

Hänellä ei ollut maailmassa ketään, joka häntä kysyi. Mikä oli kerran
ollut, sen oli kuolema vienyt. Hän oli täydelleen yksin — lastu —
tuulten heiteltävänä. Heillä oikeastaan ei ollut valitsemisen varaa —
ja se oli tällaisissa tapauksissa parasta.

Oli miten oli — päätteli isä — järkeilyllä ei tässä minnekään

päästä. Täytyy antaa tunteen päättää ja siihen luottaa. Usko se
tässäkin vuoria siirtää. Ken ei voinut uskoa sellaisen suhteen
eheyden mahdollisuuteen, hänen ei pitäisi siihen puuttuakaan. Mutta
ei päätetä nyt mitään vielä lopullisesti — tutkitaan itseämme —
mietitään ja puhutaan Yrjönkin kanssa.

Niin tietysti. Yrjön mielipide merkitsi tässä kohden yhtä paljon kuin
heidän omansakin.

Ja niin sitä mietittiin.

 Seuraavan päivän iltana istuttiin isän huoneessa yhdessä. Pikku
tytön valokuva oli heidän edessään pöydällä ja äiti katseli sitä isän
olkapään yli. Hän oli tullut huomanneeksi, että isän tähänastiset
kokemukset olivat kehittäneet hänessä määräsuuntaisen
katsantokannan. Vaara siinä tietysti piilee — oli hän sanonut — ja
suuren vastuunalaisuuden se tuo mukanaan. Mutta vaaraa ja
vastuuta on omistakin lapsista. Kukaan ei tiedä, tuoko vastasyntynyt
lapsi onnea vai onnettomuutta mukanaan, ja kuitenkin sitä odotetaan
mitä varmimmalla luottamuksella ja vastaanotetaan ilolla. Sehän
elimellisesti kuuluu siihen piiriin, johon se syntyy, se on samaa lihaa
ja verta kuin se. Ja kukin omaansa luottaa. Mutta miten usein
myöhemmin käykään ilmi että perheeseen on sekaantunut jotakin
hyvinkin vierasta, ja että yhteys on säilynyt enimmäkseen
molemminpuolisen mukautumisen avulla. Luonnollisessa perheessä
se tapahtuu itsetiedottomasti. Lapsi muodostuu päivä päivältä ja
hetki hetkeltä ympäristönsä mukaan, ja ympäristökin mukautuu
lapseen paljon suuremmassa määrässä kuin itse aavistaakaan. Eikä
kukaan ole vielä todennut, missä alkuperäinen olennonyhteys on
alkanut ja toisten vaikutus on jatkanut siinä iässä, jossa aines on
vahaakin pehmoisempaa.

Nyt istui isä tyttölapsen kuva kädessään ja kehitti edelleen

tämänaamuisia mietteitään.

Taipumusten ja luonteitten samansuuntaisuus — myönsi hän — oli

tietysti tärkeä asianhaara, joka onnellistutti perhe-elämää. Mutta liian
suuri yhtäläisyys oli samalla vaara, koska se oli omiansa
synnyttämään yksipuolisuutta ja itsekylläisyyttä. Kaikissa
tapauksissa oli elämän suuren puutarhurin pakko myöskin käyttää
oksastusta välikeinonaan jalostaakseen sukukuntaa ja sen yksilöitä
yhä laajenevassa määrässä. Ja kuten tiedetään, voidaan taitavalla
oksastamisella saada ihmeitä aikaan. Sitä pitäisi ihmiselämässä
käyttää paljon enemmän kuin tähän asti on ollut tapana. Sillä
ihmiskunnalla ei ole apua hyleksivästä perhe-eristäytymisestä, joka
yliolkaisesti ja armotta jättää suuret arvot hukkumaan. Ja kävisi
varmaan ilmi, ettei ero oman ja vieraan välillä ole niin suuri kuin
ollaan taipuvaisia uskomaan.

Paras oksastusvaha — lopetti hän — oli ehdoton luottamus. Lapsi

oli oma, kun se kerran oli omaksi otettu. Ja oliko se sentakia
huonompi, ettei se ollut samaa lihaa ja verta? Olihan yhtä
mahdollista, että se oli parempi. Ja siitä kasvaisi paras esille
samassa määrässä kuin siihen luotettiin ja sitä todella rakastettiin.

Mikseivät ottaisi pikku Kirstiä vastaan elämän lahjana heille?

Äiti kuuli miltei ihmetellen isän kypsyneitä mietelmiä. Kukaan ei

ollut taipuisampi kuin hän niihin uskomaan.

— Mutta mitä sinä, Yrjö, sanot siihen?

— Minä! Miten minulla voisi olla mitään sitä vastaan? Se vain

täältä onkin puuttunut.

Hän naurahti ja jatkoi:

— Mitäs siitä, jos nyt olette kymmenen vuotta vanhemmat kuin

silloin, kun minä tulin, kyllä te vielä jaksatte lapsia hoitaa. — Äläkä
sinä, äiti, ajattele, että hän saapuu liian myöhään, koskei minulla voi
muka olla hänestä enää seuraa. On minulla silti — tuollaisesta
pienestä lapsesta on kenelle tahansa seuraa.

— Mutta muistatko, Yrjö, että nyt omistat kaikki yksin, vaan jos
hän tulee, saisi hänkin osansa?
 — Niin, se ei merkitse yhtään mitään. Ajatelkaa mikä suuri
tapahtuma tämä sentään on! Heti menisin häntä vastaan.

Sillä taholla siis ei kohdattu mitään vaikeuksia. Ja käsi kädessä

me vahvistimme yhteisen päätöksemme.

Parin viikon perästä tuli sitten se pieni tyttö, oman maan lapsi! Ja
minkälainen hahtuva hän oli! Minkälainen utukarvainen untuva! Hän
oli miltei poispuhallettavissa — eikä juuri minkään näköinen.
Hiljainen ja ihmettelevä, arka ja kiitollinen. Hän janosi rakkautta ja
suli onnesta, kun hän sitä sai, ja oli ensi hetkestä niin herkkä
vaikutelmille, että hän oli ikäänkuin ympäristönsä hypnotisoima.

Yrjön entinen vuode oli tuotu alas vinniltä. Ja nyt lepäilivät Kirstin
valkoiset palmikot samoilla pieluksilla kuin kerran Yrjön
tasatukkainen pää. Liinakaapista oli otettu esille reikäompeleiset
lakanat ja tyynynpäälliset, isänäidin ompelemat, joille isä aikoinaan
oli laskettu hänen päivän valon nähtyänsä. Ne oli Yrjön vuoteeseen
laskettu ensimmäisen yön tervetuliaisiksi, ja nyt ne ottivat vastaan
pienen tyttölapsen. Iltasuutelon jälkeen hän heti nukkui kuin
vihdoinkin pesän löydettyään. Ja mummo oli tyttöä sylissään
tuuditellut ja matkan jälkeen viihdytellyt, kunnes se laskettiin omaan
pehmoiseen, lumivalkoiseen vuoteeseensa.

18.

Nyt oli Yrjöllä kaipaamansa sisko, mummolla oli pieni

seuranpitäjänsä, ja isällä oli pellavatukkainen tyttönen polvella
soudettavanaan, ellei hän taluttanut häntä kädestä heidän
kukkaslavoja tarkastaessaan. Tytöllä oli suuret erikois-oikeudet.
Milloin tahansa hän sai hävitä hernemaahan syömään meheviä
sokeriherneitä tai tekemään palkoherneistä laivoja. Hän sai kiskoa
porkkanoita suoraan puutarhapenkistä ja olla mansikoita
maistamassa, kun muut niitä päivälliseksi poimivat. Hän oli kaikkialla
ja hänen päänsä loisti valopilkkuna milloin metsikössä, milloin
ruohikolla, milloin kuistin portailla.

Kirsti oli tuonut uutta elämää taloon.

Ja kuukaudet alkoivat vieriä. Tyttö saattoi joka aamu isää asemalle

hänen työhön mennessään, juoksi Yrjöä vastaan hänen koulusta
tullessaan ja auttoi äitiä hänen kukkia kastellessaan ja kaappeja
järjestäessään. Hän syötti koiraa keittiön portailla ja ripotteli siemeniä
maahan pikkulinnuille.

Ja hän liittyi päivä päivältä yhä kiinteämmin ympäristöönsä, niin

että hän pian kuului siihen samalla luonnon ja tinkimättömyyden
oikeudella kuin Yrjökin. Ja vuosi vuodelta lujittivat siteitä hoito ja
huolenpito, öitten valvominen, päivien ilo ja murhe ja sairausaikojen
pelon tuska. Mikään lapsi ei tule rakkaaksi ilman vaivannäön
siunausta!

Yrjö oli hänestä saanut todellisen pienen toverin, joka teki

kotielämän monipuolisemmaksi kuin se oli ollut ennen. Häntä
huvittivat tytön leikit ja hänen pienet tottumuksensa. Kirstiä hän
aikaisin ja myöhään tiedusteli, missä tämä oli ja mitä hommaili,
varsinkin ensi aikoina, ja kun hän sitten seurasi pienen sisarensa
harrastuksia, loistivat hänen silmänsä mielihyvästä. Yrjöstä oli
kerrassaan mainiota, että tyttösellä oli tapana herätä ja nukahtaa
tarkalleen auringon mukaan. Ja kun hänen pienet tuttavansa tulivat
hänen luokseen käymään, oli heillä usein asiaa Yrjön huoneeseen,
koska tämä niin hauskasti jutteli heidän kanssaan ja keksi niin
hupaisia ehdotuksia.

Hänhän se useimmiten kantoi tyttötypykän yläkerran

makuuhuoneeseen, tämän vaivuttua unen helmoihin hämärän
saapuessa. Talvella hän vastustamattomasti heti päivällisen jälkeen
nukkui makeimpaan uneensa, iltaruskon valaistessa tapetin kuvioita.
Hän nukahti vaikkapa istualtaan ja hänen unensa oli niin syvää, että
Yrjö olisi voinut miltei häntä käyttää pallonaan hänen siitä
heräämättä. Usein hän kepertyi jollekin sohvalle tai isän
kirjoituspöydän alle tai minne tahansa. Äiti joskus kulki huoneesta
huoneeseen, nostaen oviverhoja tai siirtäen nojatuoleja nukkuvaa
lasta etsiessään. Paras paikka oli isän karhuntalja ja vielä parempi
äidin syli, kun onni suosi että hän iltapäiväkahvin jälkeen istui
keinumassa, se lämmin liina hartioilla. Silloin tyttö piiloutui sen syviin
laskoksiin ja vaipui ennen pitkää Nirvanan tiedottomuuteen. Se oli
taivaallinen hetki, ja kun Yrjö häntä varovaisesti herätteli viedäkseen
hänet yläkertaan, hymyili hän autuaasti kuin olisi kokenut paratiisin
ilot.

Aamuisin hän taasen niin kesät kuin talvet heräsi auringon

noustessa, mikä monasti oli äidille hiukan epämukava aika. Eikä hän
silloin supatellut hiljaa niinkuin Yrjö oli tehnyt, vaan hän ponnahti
istualleen, alkoi laulaa ja lauloi koko ohjelmansa läpi kanoista ja
pupuista ja oravista ja

Uinuos armahin hiljaa, uinuos hiljaa, niin hiljaa!

— Jospa antaisitkin äidin uinua hiukan kauemmin!

Laulu taukosi tuokioksi: aikomus vaieta oli rehellinen. Mutta muisti

oli lyhyt. Sillä hänen täytyi olla vuorovaikutuksessa jonkun toisen
kanssa, ja sentakia hän rupatteli, ellei laulanut. Eikä hänen juttelunsa
ollut tuollaista itsekseen viihtymistä kuin Yrjön oli ollut, vaan hän
vaati vastauksia ja vastakaikua. Hänen sielunsa halusi aina olla
viritetty toisen sointuun ja soida itse toiselle. Ellei se soinut, oli se
turta. Sen takia hän ennen pitkää taas lauleli Pikku Lassista tai
»Luoja, Isä lapsien», eikä äiti hennonut hänen suutaan tukkia. Jos
Yrjö viereisessä huoneessa oli hereillä, sai hänkin kuunnella Kirstin
aamukonserttia.

Mutta joskus sattui, että syntyi epäsopu sisarusten kesken.

Eräänä päivänä äiti luki Yrjölle kirjeen, jonka hän oli kirjoittanut ja
josta hän tahtoi tietää pojan mielipidettä. Yrjö teki silloin
huomautuksen jostakin lausunnasta, jonka hän ehdotti
muutettavaksi.

Kirsti istui äidin polvella ja pillahti äkkiä mitä rajuimpaan itkuun.

— Kuulehan, varpuseni, mikä sinulle nyt tuli? — Eihän täällä ole

mitään tapahtunut!

Kirsti loi leimuavan suuttumuksen katseen Yrjöön ja huusi

nyyhkyttäen:

— Yrjö ei saa sanoa niin — ei saa sanoa niin!

— Mitä Yrjö ei saa sanoa?

— Yrjö on tuhma — äiti ei kirjoita väärin — äiti kirjoittaa hyvin!

Muistatko Yrjö, miten sait häntä tyynnyttää ja vakuuttaa, että äiti

tietysti oli erehtymätön? Pieni tumppuni! Et ollut vielä nähnyt
väriläikkiä seinillä ja niistä kysellyt.
 Yrjölle tuntui tuottavan tyydytystä se, että hänellä nyt oli jokin, joka
tarvitsi hänen huolenpitoansa ja turvaansa. Ja tytön pienet
harrastukset ja tuumat rikastuttivat samalla hänenkin elämäänsä,
koska hänelle niissä lapsuuden valoisa maailma avautui uudelleen.

Siksipä Yrjökin ilostui nähdessään Eijan ilmestyvän kuistille.

Helmojaan heilutellen tämä miltei joka päivä tuli toimekkaana
kysymään, oliko Kirsti kotona. Hän oli Kuuselasta. Tai Sirkka, jonka
silmäripset hitaasti nousivat poskelta, kun hän nosti katseensa, niiasi
ja ujosti punastuen kysyi, saako Kirsti tulla heille. Hän oli aivan
lähimmästä naapurista, Tapiolasta. He olivat Kirstin parhaimmat
ystävät. Mutta he olivat myöskin Yrjön ystäviä, ja siitä he olivat
ylpeät.

Usein hän auttoi heitä, kun heidän oli rakennettava talo

metsänlaitaan ja saatava siihen navetat ja laitumet ja lehmät kuusen
kävyistä. Uskomattoman sukkelaan hän vuoli lehmille jalat tikuista ja
piti tunnollisesti huolta siitä, etteivät ne ontuneet. Ja istuen kirja
kädessään kuistin portailla seurasi hän salavihkaa tyttöjen
taloushuolia heidän sisustaessaan kotiansa tuuhean kuusen juurella.
He laahasivat nuket, kalustot ja talouskalut alas yläkerroksesta, ja
pian heillä oli kaksi kolme eri taloutta käymässä lapsineen ja
palvelijoineen, äkillisine keuhkokuumeineen, lääkärin käynteineen ja
kylmine kääreineen. Ja kuta enemmän vaivaa he näkivät, sitä
hauskempi oli leikki.

Yrjö muisteli entistä aprikoimistaan tyttöjen ja poikien

erilaisuudesta. Nyt hän saattoi sen ilmeisesti todeta. Ja hän tuli nyt
ikäänkuin entistä tietoisemmaksi omasta miehekkyydestään, samalla
kuin mielenkiinto miehuuden vastakohtaan alkoi hänessä sarastaa.
Ja se rupesi aivan uudella tavalla häntä viehättämään.
 Mutta kun tytöt väsyivät hommaansa, kantoivat he kapineensa
takaisin
Kirstin leikkihuoneeseen ja häipyivät pitkäksi aikaa näkyvistä.
Epäilemättä he pitivät uutta hauskaa yläkerroksessa.

Vasta perästäpäin sai Yrjö tietää, minkä hurmaavan leikin he olivat

keksineet. He matkustelivat nimittäin laivalla suuressa, valoisassa
kylpyhuoneessa, jossa oli kaakeliseinät ja ruudutettu kaakelilattia ja
parveke. Kun he avasivat parvekkeen oven, virtasi raikas
metsäntuoksu huoneeseen ja kuului lintujen sirkutusta. He olivat
ottaneet silityslaudan laivaksi ja puulaatikko oli laituri. Äidin
vaatekammiosta he olivat löytäneet mainioita matkapukuja, hattuja ja
päivän varjoja, jotka suojelivat heitä etelän polttavalta helteeltä. Ja
kun he nousivat maihin palmulehtojen rannalle, riensivät he tietysti
heti kylpemään valkoisen hiekkapoukaman vilppaaseen veteen.

He avasivat ammeen vesihanan, riisuutuivat ihka alastomiksi ja

pulikoivat kirkuen kylmässä vedessä, joka loiskui ja räiskyi lattialle ja
valui pitkin heidän sätkyviä kinttujaan, kunnes he vihdoin hyppien ja
telmien pyrkivät lämpimiksi jälleen.

Isä ja äiti olivat poissa, ja mummo oli pannut ovensa kiinni, eivätkä
he uskaltaneet kertoa heille tuosta hurmaavasta Afrikanmatkasta
ennenkuin aikoja myöhemmin. Sillä silloin olisi heidät ehkä paha
perinyt, ja mitäs jos olisivat sairastuneet, niin olisi sanottu, että oma
syy!

Yrjö oli ainoa, joka heti sai siitä tietää. He juoksivat suoraa päätä
kuvaamaan hänelle seikkailuaan. Eivätkä he välittäneet vähääkään
siitä, että hän nosti sormensa ja oli olevinaan suuri. Sillä hän
ymmärsi heitä kuitenkin mainiosti.
 Välistä näki hän ikkunastaan, miten Kirsti, Sirkka ja Eija juosta
lipittivät tien yli Lehtolaan. Silloin hän hymähti itsekseen, hyvin
tietäen, että heillä oli jotakin erikoisen hupaista mielessään.

Siellä asui täti kenraalitar, joka oli hauskin täti maailmassa.

Aina kun Kirsti tuli sinne tai kohtasi hänet tiellä, pani hän liikkeelle
parhaimman suomenkielensä ja sanoi aina samalla tavalla:

— Hyve peive, pikku rouva! Mite rouvalle kuulu?

Ja tyttö meni mykäksi pelkästä ihastuksesta, sillä oli niin hirveän

hauskaa, kun se täti aina sanoi rouvaksi.

Nyt kiitivät tytöt tien poikki kysymään, olisiko tädillä jotakin

pestävää:

— Tarvitseeko täti pyykkäreitä?

— Totta kai — täällähän on vallan surkea se työntekijäin puute —

ei saa rahalla eikä millään — hyvä, että tulitte!

Ja täti antoi heille muutamia nenäliinoja pestäviksi. Siinä he sitten

seisoivat verannalla hieroen kukin riepuansa omassa pesuvadissaan
ja juoksivat niin ahkerasti keittiöön muuttamaan vettä, että vanha
keittäjä Johanna lopulta siunaili ja päivitteli ja sanoi veden kaivosta
loppuvan.

Sitten pantiin pyykit kuivamaan korituolien selustoille ja palkaksi

annettiin niin monta suurta sokeripalaa, että ne yksin houkuttelivat
uuteen pyykinpesuun sopivassa tilaisuudessa. Sellaisia sokeripaloja
ei saanutkaan muualla, ne olivat ulkomailta.
 19.

Joskus kouluaikanaan muisti Yrjö kaipauksella ensimmäistä

pikkukouluaan ja sen vapaata välittömyyttä, joka oli tehnyt kaiken
eläväksi. Varsinaisessa koulussa luettiin vuosi vuodelta tutkintoa
varten. Siellä ei ollut aikaa kiinnittää huomiota henkilökohtaisiin
harrastuksiin ja taipumuksiin. Se oli kaiketi auttamaton asia. Piti
valaa kaikki samaan muotoon, luonnon moninaisuudesta huolimatta.
Mutta nämä tutkintoluvut antoivat vain niukalti ravintoa pojan
erikoislahjakkaisuudelle, joka lapsesta asti oli selvästi tullut näkyviin,
mutta joka ei koulussa voinut päästä oikeuksiinsa. Hän oli luotu
elävää elämää varten, ja hän ikävöi sentakia sitä aikaa, jolloin
yksipuolinen tietoperäisyys ei enää pidättäisi hänen vapaata
toimintahaluaan ja jolloin hän koko sielustaan saisi antautua
erikoisluvuilleen ja omalle käytännölliselle työlleen.

Siitä huolimatta hän tavallaan piti koulustaan ja varsinkin

tovereistaan. He saapuivatkin usein hänen luokseen maalle, joko
yksitellen tai oikein joukolla. Silloin he täyttivät talon iloisilla äänillään
ennenkuin lähtivät retkeilylle jalkaisin tai suksillaan. Mutta samassa
tuokiossa he olivatkin ikäänkuin kouluilman ulkopuolella, ja kun äiti
sitten heidän palattuaan tarjosi höyryävää kahvia ruokahuoneessa,
tuntui heistä kaikista, että he olivat jossain kaukana poissa
tavallisista oloistaan.

Eräs tovereista sanoi kerran äidin kanssa kahden jouduttuaan:

— Minulla ei ole ollut Yrjöstä aavistustakaan, ennenkuin olen

nähnyt hänet kotona.

— Miten niin?
 — Hän on koulussa vakava ja sulkeutunut — melkeinpä hiukan
jörö, ikäänkuin hän ei siellä erikoisesti viihtyisi. Mutta kotona hän
aina on loistavalla tuulella.

Äiti ei virkkanut mitään. Hän ymmärsi poikaansa.

Mutta kuta vähemmän Yrjö tuli iltapäivisin olleeksi kaupungissa

toverien parissa, sitä enemmän merkitsi hänelle kodin seurustelupiiri
maalla. Heillähän oli suuri määrä naapureita ja tuttavia, ja kun
tavattiin, pitivät he hauskaa keskenään oikein sydämensä
kyllyydestä, unohtaen ikärajat ja muutkin eroavaisuudet.

Eniten Yrjö seurusteli Tapiolassa, ja siellä varsinkin sen ystävänsä

kanssa, joka oli saattanut hänet meren yli hänen synnyinmaahansa.
Tapiolassa harrastettiin soitantoa ja siellä luettiin kirjoja. Moniin
seikkoihin kirjallisuuden ja taiteen alalla hän siellä tutustui. Mutta
sattui myöskin usein että Kaima oikaisi tien poikki Koivulaan. Silloin
hän joskus soitti tuntikausia niin kauniisti, että Kirsti ryömi flyygelin
alle ja rupesi siellä pitkälleen, kuunnellen selällään soittoa, kunnes
hän lopulta nukahti ja sävel-aallot kantoivat hänet kauneuden
asuntoihin.

Mutta Kaima soitti kauan, kauan, ja usein omaa ennen

sepittämäänsä tai sellaista mikä juuri sillä hetkellä tuli hänen
mieleensä. Hän näkyi vallan unohtavan, oliko päivä vai yö, ja isä ja
äiti ja Yrjö eivät koskaan väsyneet kuuntelemaan, vaikka olisivat
kuinka myöhään valvoneet. Kirstin mielestä he näyttivät vallan
onnellisilta ja olivat kuin toisessa maailmassa. Mutta hän ei voinut
ymmärtää, miten sitä sentään voi niin kauan istua yhdessä paikassa
nukahtamatta.
 Suoraan tien poikki mentiin Lehtolaan. Siellä elettiin niin
muhkeasti, että kenraalisetä kajahutti ilmoille milloin mitäkin omalla
orkesterilla, johon kuului kolmattakymmentä asianharrastajajäsentä.
Siinä istuivat hänen poikansa viulua vinguttaen ja Yrjö selloa syvä-
äänisesti tempaisten ja monet muut, mitkä puhallellen, mitkä
toitottaen, mitkä mitäkin jousta tai puhallinta käyttäen. Ja
Kukkaisrinteen täti tai isä säestivät pianolla.

Säännöllisesti kerran viikossa otti Yrjö sellonsa kainaloonsa ja

meni Lehtolaan orkesteriharjoitukseen. Hän tunsi silloin syvästi
edesvastuunsa, koska hän joskus yksin hoiti sello-osaa. Ja pitihän
tässä tehdä parastaan, sillä tämä orkesteri oli kenraalisedän ylpeys
ja koko paikkakunnan silmäterä, ja Yrjölle tuottikin kunniata se, että
hän sai siihen kuulua.

Kun sitten kenraali nosti tahtipuikkonsa, niin sävelet humisivat ja

soivat. Väliin viulut aivan hiljaa laulelivat, kunnes taasen kaikki
soittimet koskena pauhasivat. Siellä soitettiin vanhaa ja uutta,
suomalaista ja vierasta, joskus jotakin Kaimankin säveltämää. Milloin
isä ei säestänyt, istui hän sohvannurkassaan ja Kirsti painautuneena
toiseen. Ja isä sanoi, että se oli hienoa.

Vain harvoin oli kenraalilla kullatut olkalappunsa, loistavat napit ja

nauhat housuissaan. Mutta silloin hän olikin niin komea, että jos
Kirsti näki hänen siinä asussa tulevan vastaan tiellä, pistäysi hän
kotiveräjän sisäpuolelle niiatakseen sieltä kaukaa. Muuten hän astui
rohkeasti esiin antaen kättä, sillä tavallisissa oloissaan kenraali oli
puettu pumpuliseen puseroon eikä kukaan voinut häntä kenraaliksi
uskoakaan. Hän kulki ja kuokki siellä täällä puutarhassa tai naputteli
jotakin työpajassaan. Se työpaja oli muuten järjestyksenpidon ihme
ja sen monipuolisuus ihastutti Yrjöä. Siellä oli kaikki hienotaonnan
välineet, tämä kun oli kenraalin erikoisala soitannon rinnalla. Yrjö
ymmärsi enemmän kuin useimmat muut paikkakunnalla panna arvoa
sedän taituruudelle, ja sentakia sukeutui heidän välilleen erikoinen
ystävyys. Kenraalisetä oli muuten yksilöllistä vapauttaan rakastava,
herkkä ja tunteellinen ihminen, joka halusi antautua omille
harrastuksillensa ja sillä välin rauhassa nauttia luonnon vaihteluista.

Mutta suurin vetovoima Lehtolassa oli sentään täti kenraalitar.

Hänen luonaan oli Yrjökin usein, kuten kaikki huvilayhteiskunnan
nuoret. Sillä hän keksi heille jos mitä hauskaa. Väliin saivat
pienemmät keijukaisina tanssia, moniväriset siivet hartioilla, Kirsti,
Eija ja Sirkka ensimmäisinä. Toisinaan he taasen hyppivät tonttuina
ympäri, puettuina päästä kantapäähän harmaaseen, pieni punainen
tupsu päälaella. Toisin ajoin oli taasen suurten vuoro. Silloin he
alkajaisiksi lausuivat Runebergia tai Rydbergiä tai muuta juhlallista.
Minkä jälkeen seurasi soittonumero. Usein siellä oli jokin oikea
taiteilija läsnä, ja se oli tietysti suurenmoista, mutta yhtä hauskaa oli
itse esiintyä taiteilijana. Ja tädillä oli ihmeellinen taito houkutella esiin
taiteilija jokikisestä ihmisvesasta.

Eniten suosittiin Lehtolassa draamallista taidetta, sillä Thalia oli

ollut ensimmäinen jumalatarten joukossa tädin nuoruudesta asti. Sen
takia oli salissa näyttämö, jonka palkeilla Topeliuksen »Sotavanhus»
jutteli tai »Kadonnut kenkä» esitettiin vauhdikkaasti. Tai olivat kaikki
puetut ateenalaisiksi ja lauloivat »Ateenalaisten laulun» alusta
loppuun, nuorten sankarien kunniakas kuolema silmiensä edessä ja
kauniitten sanojen ja komean sävelen elähyttäminä. Elleivät olleet
»Värmlantilaisia» marssien liehuvin lipuin kuorossa helähyttäen:

Hatten från skallen!

Ropen och trallen:
 Hurra! Hurra!

Koko tädin koti oli välistä yhtenä mylläkkänä, kun oli suuri ohjelma-
ilta ja talo lapsia täynnänsä. He täyttivät yläkerran ja alakerran ja
juoksivat portaissa ja muuttivat kuumeisella kiireellä pukuja tädin
omassa huoneessa. Ja se oli kaikki niin kauhean jännittävää, sillä
tädin tuttavat tulivat sitä sitten katsomaan.

Mutta kun nuoret tanssien lomassa harhailivat puutarhassa ja täti

jäi isän ja äidin ja Kaiman ja Kukkaisrinteeläisten ja muitten ystäväin
kanssa teetä juomaan verannalle, otti hän kitaransa seinältä, viritti
sitä hetkisen ja alkoi itseään säestäen laulaa — heleällä äänellä ja
synnynnäisellä draamallisuudella. Hänellä oli iloisia lauluja
kymmenittäin muistissaan ja hän esitti toisen toisensa jälkeen.

— Ja tahdotteko nyt kuulla Tapiolan isännälle omistetun laulun?

Tietysti tahdottiin.

Ja hän nousi seisomaan. Jotkut läsnäolevista olivat sen ennen

kuulleet ja selvittelivät ääntään laulaakseen joukolla kertosäkeet. Se,
jolle laulu oli omistettu, odotteli hymyillen, sillä se ei ollut hänellekään
enää uusi.

Ja soinnos kajahteli kitaran kielistä.

För vännen jag sjunger så vänt ett ord,

:,: Skål o' smutt :,:
Du är nog den trognaste granne på jord,
Rosa Lilja o' grön Persilja
o' krusade Myntha o' Hjärtans Fröjd.