Download and Read online, DOWNLOAD EBOOK, [PDF EBOOK EPUB ], Ebooks

download, Read Ebook EPUB/KINDE, Download Book Format PDF

Russia: Strategy, Policy and Administration 1st

Edition Irvin Studin (Eds.)

OR CLICK LINK
https://textbookfull.com/product/russia-strategy-
policy-and-administration-1st-edition-irvin-
studin-eds/

Read with Our Free App Audiobook Free Format PFD EBook, Ebooks dowload PDF
with Andible trial, Real book, online, KINDLE , Download[PDF] and Read and Read
Read book Format PDF Ebook, Dowload online, Read book Format PDF Ebook,
[PDF] and Real ONLINE Dowload [PDF] and Real ONLINE
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Biota Grow 2C gather 2C cook Loucas

https://textbookfull.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-
loucas/

Body aesthetics 1st Edition Sherri Irvin

https://textbookfull.com/product/body-aesthetics-1st-edition-
sherri-irvin/

Environmental Policy and Air Pollution in China

Governance and Strategy 1st Edition Yuan Xu

https://textbookfull.com/product/environmental-policy-and-air-
pollution-in-china-governance-and-strategy-1st-edition-yuan-xu/

Strategy Formation and Policy Making in Government Jan-

Erik Johanson

https://textbookfull.com/product/strategy-formation-and-policy-
making-in-government-jan-erik-johanson/
Public–Private Partnerships: Policy and Governance
Challenges Facing Kazakhstan and Russia 1st Edition
Nikolai Mouraviev

https://textbookfull.com/product/public-private-partnerships-
policy-and-governance-challenges-facing-kazakhstan-and-
russia-1st-edition-nikolai-mouraviev/

Computer Science Theory and Applications 15th

International Computer Science Symposium in Russia CSR
2020 Yekaterinburg Russia June 29 July 3 2020
Proceedings Henning Fernau
https://textbookfull.com/product/computer-science-theory-and-
applications-15th-international-computer-science-symposium-in-
russia-csr-2020-yekaterinburg-russia-
june-29-july-3-2020-proceedings-henning-fernau/

Human Resource Management in International NGOs:

Exploring Strategy, Practice and Policy 1st Edition
Carol Brunt (Auth.)

https://textbookfull.com/product/human-resource-management-in-
international-ngos-exploring-strategy-practice-and-policy-1st-
edition-carol-brunt-auth/

Accurate Case Outcome Modeling Entrepreneur Policy

Management and Strategy Applications Arch G. Woodside

https://textbookfull.com/product/accurate-case-outcome-modeling-
entrepreneur-policy-management-and-strategy-applications-arch-g-
woodside/

Russia s Foreign Policy Change and Continuity in

National Identity Fourth Edition Andrei P. Tsygankov

https://textbookfull.com/product/russia-s-foreign-policy-change-
and-continuity-in-national-identity-fourth-edition-andrei-p-
tsygankov/
Russia
Strategy, Policy and Administration

Irvin Studin
Russia
 Irvin Studin
Editor

Russia
Strategy, Policy and Administration
Editor
Irvin Studin
Global Brief Magazine
Institute for 21st Century Questions
Toronto, Canada

ISBN 978-1-137-56670-6    ISBN 978-1-137-56671-3 (eBook)

https://doi.org/10.1057/978-1-137-56671-3

Library of Congress Control Number: 2017950522

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2018

The author(s) has/have asserted their right(s) to be identified as the author(s) of this work
in accordance with the Copyright, Designs and Patents Act 1988.
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the pub-
lisher nor the authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institu-
tional affiliations.

Cover illustration: Blueberg / Alamy Stock Photo

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by Springer Nature

The registered company is Macmillan Publishers Ltd.
The registered company address is: The Campus, 4 Crinan Street, London, N1 9XW,
United Kingdom
For Allochka
Аллочке
 Preface and Acknowledgements

Russia is the world’s most complex country. Its fate, as it returns to the
centre of international affairs and struggles with a vexing multiplicity of
domestic challenges, will, in many ways, be that of the entire world in the
21st century. With the largest territory of any country, 14 different land
borders and several more maritime borders, 85 regions and huge ethnic
mixity, it must be said that the only appropriate posture to be assumed in
studying, analysing, or making determinations about Russia – past, pres-
ent and future – is one of deep humility.
Humility, therefore, is the posture I assumed in preparing this book,
which I hope will be unique and important in its time. The book is the
first, to my knowledge, this century, in English or Russian or any other
language, to assemble the leading specialists of Russia (and Russia only)
in virtually all the public policy fields of the country, from foreign policy
to education, health care, agriculture and, among multiple other areas,
macro- and microeconomic policy, sport, culture and criminal justice. The
book has three key premises:

1. A country as big and complicated as Russia must be understood

across its system of strategy, policy and administration, from the
inside out (from the bowels outward, as it were), rather than through
a select, partial or episodic audit of a small sample of its political or
social life.
2. Language and mentality matter enormously – perhaps even excep-
tionally – to understanding Russia’s realities and prospects. Without
these, one cannot penetrate beyond a surface-level apprehension of

vii
viii PREFACE AND ACKNOWLEDGEMENTS

the country. There is, in other words, no credible “outsider’s view”.

As such, all the specialists in the book were, without exception,
asked to write the first draft of their chapters in Russian (in all cases,
their preference) – and in the local mentality, as it were – so as to
maximise facility of expression and directness of message. I did all
the translations subsequently (in all cases, highly stylised transla-
tions), with considerable editing and iterating with each writer
throughout and afterward, in English and Russian.
3. The correct approach to seriously analysing both countries and
international issues is not to impress those who know less, but rather
to move those who know most. As such, all the chapters across the
three parts of the book are pitched at a standard appropriate to pres-
ent and future Russian policy leaders. And, paradoxically, all the
practical policy recommendations in the book, while read in English
around the world (my sincere goal), aim to have direct impact on
real Russian policy-making over the next decade or two. This was
my objective in pushing the writers to expand their thinking and
imagination beyond the past and present, and to project into Russian
(and global) futures, according to their various areas of expertise.
God knows that Russia will be looking long and hard at such policy
recommendations in the coming years, as there is much work to be
done in that country.

I should stress that, in my view, the thinkers and experts gathered in the
book are not only leaders in their fields in Russia, but excel many of their
opposite numbers in other countries in their creativity, curiosity, porous-
ness, depth of knowledge and breadth of intellectual culture. The only
intricacy is that the majority of them, Russian language (and mentality)
oblige, and perhaps post-Soviet cultural and institutional inertia also, are
not well known outside of Russia and some of the former Soviet space. We
try to overcome this major problem by providing a platform, through this
book, to some of the world’s most interesting thinkers to tell us about the
past, present and future of various parts of this mammoth country called
Russia.
I came to my professorship in Moscow fairly serendipitously, but
discovered among colleagues in the Russian Presidential Academy of
National Economy and Public Administration some of the most eclectic
and energetic people with whom I have worked in any academic, research
or policy institution in my years of working around the world. For my
 PREFACE AND ACKNOWLEDGEMENTS
   ix

warm reception and for countless wonderful intellectual exchanges, I am

particularly indebted to Vladimir Mau and Sergey Zuev, but also wish to
mention Irina Ronzhina, Alexey Verbetsky, Robin Lewis, Evgeny Mironov,
Alexander Abashkin, Eugenia Groushko, Natalia Abramova, Tatyana
Batueva, Vasily Zharkov, Sergey Bespalov, Viatcheslav Maratcha, Timur
Atnashev, Alexander Balobanov, Nikolai Grintser, Andrei Kolesnikov,
Dmitry Uzlaner and Mikhail Dmitriev.
This book is curated under the venerable aegis of Palgrave Macmillan
and, insofar as possible, in the style of Global Brief magazine, which I
have headed for nearly a decade. It is non-dogmatic, deeply analytical,
ambitious in the scale of its coverage, and very practical and forward-
looking in its aim – to explain Russia, and to make real strategic, policy
and administrative prescriptions for its future. I met with all the writers in
this book in person more than once, breaking bread in Moscow (where
doubtless some 90 per cent of Russia’s top specialists, in any field, reside),
St. Petersburg and also Nizhny Novgorod, with countless phone, Skype
and email conversations besides. The exchanges were always colourful.
The book is divided into three sections – strategy, policy and adminis-
tration – corresponding to the subtitle of the book. I recommend to read-
ers a serial reading of the sections and their constituent chapters, but am
fully aware that different people will sooner gravitate to some of the more
specialised topical chapters than others. Part I on strategy provides a mac-
ropicture of the goals, ideology (or philosophy), formal and implicit struc-
tures, and broad operational orbit of the Russian state as it looks ahead in
this new century. Part II does a sweep of nearly all the spheres of Russian
public policy, from the foreign to the economic, social, environmental and
other. Part III treats Russian public administration and institutional struc-
tures, including the public service, the courts, regional administration, and
even state corporations and companies. I myself have penned the intro-
ductory chapter, entitled “Ten Theses on Russia in the 21st Century”. Of
course, since the Russians are far from bereft of humour, they may well
retort: “Only ten? Why such limits?”
Even if I fancy that this book is nearly total in its comprehensiveness,
I grant that, in a different world and perhaps in different times, more
could have been said about three areas of Russia policy and administra-
tive life in particular – first, Russia’s intelligence structures and policies
(partly captured in the chapters on foreign policy, national security and
also criminal justice); second, Russian water policy (only partly captured
in the chapter on environmental policy); and third, to be sure, the organ-
x PREFACE AND ACKNOWLEDGEMENTS

isation and functioning of the Presidential Administration (the president’s

ministry or, in Western parlance, cabinet office or Kanzleramt) proper. A
chapter on pension policy was excised for reasons of economy. Perhaps I
can treat all these important areas in a future edition of this book. More
direct commentary on the sui generis theme of the “Russian mentality”
would also have been ideal (even if it is partly captured in the chapter on
Russian political ideology), as this mentality is poorly appreciated outside
of the former Soviet space, and yet is, as mentioned, exceedingly influen-
tial in shaping Russian institutions and decision-making. Having said this,
as some of my colleagues argued, the Russian mentality would have com-
manded not a chapter, but indeed an entire second book.
Let me express my especial gratitude to my lead research assistant on
this book, Svetlana Inkina, whose professionalism and energy were criti-
cal to the completion of the first third of the manuscript. Sincere edito-
rial thanks also go to Jaclyn Volkhammer and Zach Paikin, respectively
Senior and Juniors Editors of Global Brief magazine, as well as to Uran
Bolush and Ivan Katsevman (the latter for fact-checking). Fred Lazar,
Daniel Friedrich, Leonid Kosals and Seva Gunitsky were extremely gener-
ous in offering additional sets of eyes to a few of the more technical chap-
ters. Jemima Warren and Beth Farrow, editors at Palgrave-Macmillan in
London, were a delight to work with from day one.
This book is dedicated to my wife, life partner and love, Alla (Allochka),
who never ceased to hold the fort, with characteristic charisma and good
humour, even when our beautiful gremlins Noah, Gabriella and Isaiah
were wondering why Papa was spending so many hours labouring over a
book that interested them not at all.
Still, I tell my children as I do my students, friends and colleagues the
world over: as goes Russia, so goes the fate of the international order,
and indeed that of humanity more generally. The world has barely recov-
ered from the October Revolution of a century ago, and some Russian
analysts, like Fyodor Lukyanov in this very book, argue that the present
Ukrainian crisis betrays the final death pang – delayed by some two and
a half decades – of the Soviet Union. And yet, since the fall of the Soviet
Union, there has been a steep secular decline in the number of Russia
experts around the world, and perhaps especially in the English-speaking
world. Unfortunately (if not distressingly), this decline in expertise out-
side Russia has not been compensated by increased penetration by policy
experts within Russia into discourses about Russia outside the borders
of the former Soviet space. Indeed, in my work in Russia and across the
 PREFACE AND ACKNOWLEDGEMENTS
   xi

former Soviet space – from Ukraine to Azerbaijan, from Moldova to

Kyrgyzstan, and from Latvia to Armenia – over the last five years, and in
lecturing on Russia and the unique post-Soviet theatre around the world –
from Mexico to India – I have found the degree of general intellectual
and policy fascination with Russia to be directly proportional to a gen-
eral naïveté on the topic. This naïveté would be a curious thing were it
not so consequential for the management of international politics in our
time – a fact that has given me considerable pause as I and colleagues have,
through the Institute for 21st Century Questions (21CQ), travelled the
capitals of the world, in a Track 1.5 capacity, to try to translate post-Soviet
realities into terms that might be comprehensible to decision-makers who
have but fleeting or highly impressionistic exposure to Russia, its composi-
tion, and its particular pressures and imperatives.
This book, then, is inspired by my determination that the knowledge
gap in respect of Russia – outside of Russia, above all, but even among
Russians, cultured and less cultured alike – is unacceptably conspicuous.
I hope the book plays some small part in filling this gap for readers the
world over.

Irvin Studin
Moscow, Toronto, Montreal, Whitehorse and Buenos Aires
 Contents

1 Introduction: Ten Theses on Russia in the Twenty-First

Century   1
Irvin Studin

Part I Russian Strategy and Statecraft  15

2 The Principles and Goals of the Russian State

in the Twenty-First Century  17
Alexei Kudrin and Vladimir Mau

3 Russian Political Ideology  31

Andrei Melville

4 The Future of Russia’s Institutions  43

Alexander Auzan

5 Russian Federalism  57
Irina Busygina

xiii
xiv Contents

6 The North Caucasus  65

Irina Starodubrovskaya

7 The Social Structure of Russia  75

Simon Kordonsky

8 Political Parties and Parliament  87

Alexander Kynev

9 Russian Media  97
Ilya Kiriya

10 Religion and the Russian Orthodox Church 105

Boris Knorre

11 Russian Civil Society 113

Irina Mersianova

Part II Russian Public Policy 121

12 Russian Foreign and Defence Policy 123

Fyodor Lukyanov

13 Russia’s Arctic Strategy 135

Alexander Sergunin and Valery Konyshev

14 National Security 145
Dmitry Baluev

15 International Economic Policy 155

Natalya Volchkova
 Contents 
   xv

16 Fiscal and Monetary Policy 169

Sergey Drobyshevsky, Georgiy Idrisov,
Sergey Sinelnikov­-Murylev and Pavel Trunin

17 Industrial and Innovation Policy 183

Yuri Simachev and Mikhail Kuzyk

18 Infrastructure and Transportation 195

Mikhail Blinkin

19 Energy and Natural Resources 205

Valeriy Kryukov

20 Education 217
Tatiana Klyachko

21 Health Care 229
Sergey Shishkin

22 Food and Agriculture 241

Svetlana Barsukova

23 Population and Migration 257

Vladimir Malakhov and Mark Simon

24 Environment 269
Sergey Bobylev

25 Science 281
Irina Dezhina

26 Sport 295
Andrey Adelfinsky and Valery Anashvili
xvi Contents

27 Culture 307
Vitaly Kurennoy and Rouslan Khestanov

28 Family Policy 319
Sergei Zakharov

29 Criminal Justice 331
Leonid Kosals and Sergey Pavlenko

Part III Russian Administration: State Institutions,

Structures and Processes 339

30 The Bureaucracy 341
Vladimir Yuzhakov and Elena Dobrolyubova

31 The Judicial System 353

Sergey Pashin

32 Regional and Local Government 367

Natalia Zubarevich

33 State Corporations 381
Viktor Dementiev

Index 393
 List of Figures

Fig. 1.1 Key characteristics of argumentative, algorithmic and hybrid

governance3
Fig. 1.2 Russia’s interstitial links to key global theatres 7
Fig. 15.1 The structure of Russia’s exports (2003–15) 158
Fig. 18.1 The density of national road networks around
the world (2016) 196
Fig. 18.2 Quality of overall infrastructure versus GDP
per capita (2016–17) 198
Fig. 18.3 Quality of roads versus GDP per capita (2016–17) 199
Fig. 18.4 The length of the highway systems of the USA
and China (1961–2016) 199
Fig. 18.5 The length of freeways and expressways around
the world (2016) 200
Fig. 21.1 Crude death rate, all causes and ages (1985–2014)  230
Fig. 28.1 Fertility in different periods of family-demographic
policy in Russia (1870–2015) 325
Fig. 31.1 The structure of the Supreme Court of the
Russian Federation 354

xvii
 List of Tables

Table 2.1 The structure of employment in key sectors of the Russian

economy, as compared with Germany, France and
other advanced countries 20
Table 2.2 Russia’s development gap with Germany and France 21
Table 7.1 A model of the social structure of Russia 81
Table 11.1 Scenarios for the development of civil society in Russia 117
Table 16.1 Russian monetary and fiscal policy stances and
economic outcomes (1991–2017) 178
Table 18.1 Transportation infrastructure: Russia versus
Gabon (2016–17) 196
Table 18.2 The density of the road network in Russia’s
macro-regions (2015) 201
Table 19.1 Russian energy and natural resource exports (1997–2015) 206
Table 22.1 Agricultural production in Russia (1990–2014) 243
Table 26.1 The state programme “Development of physical education
and sports” (2013–20) 299
Table 26.2 Key Russian Triathlon Federation and International
Triathlon Union events 301
Table 32.1 Consolidated revenues of Russia’s regions, transfer size and
share (2006–16) 372

xix
 CHAPTER 1

Introduction: Ten Theses on Russia

in the Twenty-First Century

Irvin Studin

Thesis 1 The future of Russian governance is neither necessarily dem-

ocratic nor strictly non-democratic. This choice is likely too binary for
Russia’s extremely complex realities. Instead, a future Russia may well
be—and perhaps should be—decidedly hybrid, drawing promiscuously on
the best in twenty-first-century structures and practices from around the
world.
Russia is a young country—even if most people, including many
Russians, forget that this Russia, in its post-Soviet incarnation, is only
just completing its third decade. It is therefore naturally still solidifying
and indeed inventing, improvising and legitimating its governing institu-
tions, not to mention forming (with inconsistent success) its future politi-
cal elites. The country’s constitutional youth, coupled with its present
unique internal and international pressures, means that Moscow can look
non-dogmatically westward and eastward alike (and elsewhere besides) to
adopt the best in governing approaches, even as it indigenises these and
ends up with its own idiom—as is, by history and mentality alike, the
Russian wont.

I. Studin (*)
The Institute for 21st Century Questions and Global Brief Magazine,
Toronto, Canada

© The Author(s) 2018 1

I. Studin (ed.), Russia, https://doi.org/10.1057/978-1-137-56671-3_1
2 I. STUDIN

Let me propose that there are two dominant governing paradigms in

the world today—on the one hand, the democratic tradition or, more
tightly, what I would call “argumentative governance”; and on the other
hand, “algorithmic governance”. “Argumentative governance” prevails in
the presumptive West—the deeply democratic countries of North America,
Western Europe and indeed much of the European Union, Australia, New
Zealand and perhaps also Israel. “Algorithmic governance” is led almost
exclusively by the dyad of modern China and Singapore. Most of the
remaining countries in the world—in the former Soviet space, the Middle
East, the Americas, Africa and much of Asia—are still in what might be
called the “voyeur” world, still stabilising, legitimising or relegitimising
their governance regimes and institutions according to one tradition or
the other, or indeed borrowing from both.
Argumentative (or democratic) governance is characterised by fairly
elected governments that are constantly opposed, challenged or corrected
by deeply ingrained institutions (like political oppositions, the courts or
other levels of government) or broad estates (like the media, the acad-
emy, and various non-governmental organisations and groupings, not
excluding religious organisations). Algorithmic governance, however,
is characterised by the centrality of a smaller, select group of national
“algorithm-makers” who, having been selected largely through intense
filtering based principally on technical and intellectual (and perhaps ideo-
logical) qualifications (the so-called “smartest people in the room”), are
constitutionally and culturally protected in their ability to generalise these
algorithms throughout the country over the long run. Algorithmic gover-
nance lays claim to legitimacy via the securing of visible, concrete results
in the form of consistently rising material wealth, advanced physical infra-
structure, and general public order and societal stability—and indeed the
rapidity (and even predictability) with which such outcomes are realised
and real-­life problems are solved.
Argumentative governance, on the other hand, maintains its legitimacy
via procedural argument in the contest for power among political parties,
and in the information provided to power via various feedback loops. A
large number of these argumentative regimes are federal in nature (just as
the number of federal regimes globally has grown markedly over the last
couple of decades), and so centre-region relations are both another source
of procedural argument and a species of feedback to power (from the local
to the general or macro) (Fig. 1.1).
 INTRODUCTION: TEN THESES ON RUSSIA IN THE TWENTY-FIRST CENTURY 3

Argumentative
Strengths • Procedural legitimacy
• Rich feedback mechanisms to
political power
• Tendencies to constitutional
decentralisation, if not
federalisation (type of
feedback mechanism)
• High marginal value of
individual life
• More porous majority-
minority relations
Algorithmic
• Results-based legitimacy
• Highly trained, filtered and
culturally respected and protected
policy elite
• Capacity for long-term planning
• Capacity for rapid practical policy
fixes

Weaknesses • Weak long-term planning • Weak feedback mechanisms to

function
• Slowness (in extremis,
paralysis) in delivery of
practical results or practical
policy fixes (“too much
argument”)
political power, resulting in
“palace ignorance”
• Instrumentalisation of individual
life to the general algorithm
• Succession of the political elite
(see Thesis 5)

Hybrid • Development and recruitment/selection of bona fide policy elite

Governance (“algorithm-makers”)
(Future • Development of long-term planning capability
Possible • Deliberate fostering and protection of multiple feedback mechanisms to
Russian political power, including media, the academy, civil society, and among
Scenario) individual citizens
• Gradual decentralisation, if not federalisation (including for purposes of
richer informational feedback to the centre)

Fig. 1.1 Key characteristics of argumentative, algorithmic and hybrid governance

What would hybrid Russian governance look like in the twenty-first

century? Answer: It would draw on the obvious strengths of the dominant
algorithmic and argumentative governance models, while guarding against
the major weaknesses of each of these idioms. What are the key strengths
of the algorithmic system that Russia should wish to adopt? First and fore-
most, Russia must invest in properly creating, over time (say, the next
15–20 years), a deep policy elite, meritocratically recruited and trained, to
populate all its levels of government, from the federal centre in Moscow to
4 I. STUDIN

the regional and municipal governments. Such a deep, post-Soviet policy

elite is manifestly absent in Russia today, across its levels of government—a
problem that repeats itself in nearly all the 15 post-Soviet states. Second,
Russia must develop a credible long-term national planning capability
(as distinct from the current exclusively short-term focus and occasional
rank caprice of Russian governments, pace the various longer-term offi-
cial national strategies and documents), led by the said algorithmic policy
elite at the different levels of government, and implemented with great
seriousness across the territory of the country. Third, as many of the writ-
ers in this book properly propose, Russia requires an intelligent degree
of very gradual decentralisation (rapid decentralisation being potentially
fatal to national unity, or otherwise fragmenting the country’s internal
coherence across its huge territory) and, if necessary or possible, a degree
of genuine federalisation of governmental power across the Russian terri-
tory (discussed further below). Fourth, Russia’s policy elites must foster
the development (and protection) of many more feedback mechanisms
from citizens to political power in both the federal centre and in regional
governments—not for the purposes of democratic theatre or fetish but
rather to avoid making major or even existentially fatal policy mistakes,
or indeed to correct policy mistakes and refine the governing algorithms
in the interest of on-the-ground results and real-life problem-solving (a
major imperative in Chinese algorithmic governance today, where the
governing elites, as with past Chinese emperors, are said to be “far away”).
These feedback loops—from the media, the academy, various groups and,
evidently, from ordinary Russians—help to ensure that even the smartest
algorithm-makers in the future policy elite do not make catastrophic mis-
takes based on information that is wholly detached from realities on the
ground in Russia, across its massive territory.

Thesis 2 Beyond the aforementioned decentralisation, Russia should ide-

ally, as recommended, in various ways, by several writers in this book,
from Busygina and Zubarevich, to Kryukov, Starodubrovskaya and Kynev,
federalise substantively, even if the country is, according to its present con-
stitution, legally and formally federal. At a minimum, as mentioned, the
country must before long effectuate a gradual, controlled decentralisa-
tion. Uncontrolled federalisation or decentralisation, of course, could
lead to the breakup of the country or to generalised chaos (a fact well
underappreciated outside of Russia)—so strong are the centrifugal and
also regionalised ethnic forces across Russia’s territory and its complicated
 INTRODUCTION: TEN THESES ON RUSSIA IN THE TWENTY-FIRST CENTURY 5

regional diversity. Unintelligent or careless federalisation, for its part, could

lead to excessive ethnic concentration, to the detriment of the legitimacy
of the federal centre in Moscow, as well as to the overall governability of
the country—including through the destruction of the critical informa-
tional feedback to the centre provided by citizens and local governments
in a decentralised regime.
Critically, because there is no felt—instinctual or cultural, rather than
intellectual—understanding of how federalism works in any of the post-­
Soviet states—most of which are not only unitary but indeed hyper-­unitary
states, built on strict “verticals” of power—it is perhaps appropriate (if not
inevitable) that Russia should end up, through iteration and trial and error
(the only way of doing policy in Russia), with what the Indians call a fed-
eral system with unitary characteristics.

Thesis 3 Mentality is critical to the future of Russia. There once was a

“Soviet person”. What is a “Russian” person in the post-Soviet context?
Answer: He or she is still being developed (see Chap. 3 by Andrei Melville
on Russian political ideology). The Soviet collapse left Russians with at
least three types of anomie or general disorientation—strategic, moral and,
to be sure, in identity. All three species must be reckoned with—not with
fetishistic searches for single national ideas, but rather through deliber-
ate investments in real institutions and public achievements, and through
long-term, patient investment in the legitimation of these institutions and
achievements, both inside Russia and, to a lesser degree, internationally.
Indeed, part of this investment and legitimation must involve the foster-
ing of a far deeper and more robust policy culture in Russia’s intelligentsia,
among its still-venerable specialists in various professional disciplines, and
also for its younger people, who are both the future algorithm-makers and
also the future drivers of the feedback mechanisms that are essential to
the effective governance of the country. Such a policy culture is danger-
ously underdeveloped in today’s Russia, which militates against effective
pivots to either of the argumentative or algorithmic traditions, and indeed
against the creation of a uniquely Russian hybrid governance this century.

Thesis 4 What of Russia and Europe this century? The conflict between
the West (especially Europe) and Russia that erupted over Ukraine in
2014 and that endures, without foreseeable resolution and in multiplying
manifestations, to this day, can be properly and fundamentally understood
6 I. STUDIN

as what I would call an “interstitial problem”—that is, as the result of

two regional regimes and geopolitical gravities (the European Union to
the west and Russia and, more loosely, the Eurasian Economic Union
to the east) pulling ferociously, in opposite directions, on a poorly gov-
erned space or theatre (Ukraine), with weak institutions and unstable
legitimacy at its own centre (the said problem of the “youth” or “new-
ness” of all post-Soviet states). How can this be fixed? Answer: by creat-
ing a “Europe 2.0” framework that interstitially—and tendon-like—binds
Moscow with Brussels, or indeed the Eurasian and European planes, via
Kiev. The “thickness” of the binding mechanisms may well be de minimis
to start—that is, comprising strictly confidence- or trust-building mea-
sures and economic exchange, evolving over time to security and political
arrangements.
To be sure, as Fyodor Lukyanov notes in the book, with the European
Union weakened, if not existentially compromised, by several concur-
rent crises (Brexit, refugees, economic stasis, the Ukrainian crisis and
Turkish authoritarianism at its borders, and the serious prospect of more
Eurosceptic governments on the Continent), an emerging strategic per-
spective from Moscow would seem to be that even the “European” option
or pivot is now no longer on the table for Russia, even if the vision of
constructing a common space between Lisbon and Vladivostok has been,
with varying degrees of intensity and coherence, in the strategic psyche of,
and expressed in many public statements by, Russian leaders going back to
Mikhail Gorbachev (“Big Europe”) in the late Soviet period to Vladimir
Putin from the early 2000s.
Having said this, as Europe 1.0 transforms, it seems inevitable that,
if peace is to be maintained on the continent, and if Russia is to avoid
accidental or even narcissistic isolation and find economic and intellec-
tual openings to Europe, then this Europe 2.0, even if it seems improb-
able at the time of this writing, will still have to be “invented”. As such,
there is a distinct strategic opportunity here for Moscow, if it is smart and
plays its cards properly, to play a key role in its formulation and erection.
Indeed, as Russia, on top of its juxtaposition with the European Union,
shares borders with several existing or emerging or potential economic
and political blocs or international regimes in Asia, the Middle East and
even, via the melting Arctic, North America (a juxtaposition still underap-
preciated in North American capitals), Moscow has an opportunity to play
a pivotal role in constructing a wide array of interstitial bridges and mech-
anisms that would help both to give its strategic doctrines greater and
 INTRODUCTION: TEN THESES ON RUSSIA IN THE TWENTY-FIRST CENTURY 7

ARCTIC TENDON
[NORTH AMERICA]

EUROPEAN TENDON
[“EUROPE 2.0”] –
MOSCOW/KIEV/ RUSSIA
BRUSSELS –
EURASIAN ECONOMIC
UNION & EUROPEAN
UNION

MIDDLE EASTERN (WEST ASIAN

ASIAN) TENDON TENDON

Fig. 1.2 Russia’s interstitial links to key global theatres

more ­ constructive focus, and also to drive the country’s institutional

and economic development this century (see Fig. 1.2). Moreover, to the
extent that collision between two or more of these international blocs or
regimes may, as with the Ukrainian case, lead to conflict—including, in
extreme scenarios, nuclear conflict early this century—then the opportu-
nity for intellectual and strategic leadership in such interstitial “knitting”,
as it were, by Russia assumes a world-historical character.

Thesis 5 Russia has a serious succession problem. If this is not nego-

tiated properly and carefully, it could result in civil conflict or chaos,
and even the breakup of the country into several parts. (This is a fact
that is deeply misunderstood outside of Russia.) The absence of “argu-
mentative” institutions in Russia, including the peculiar weakness of
its political parties (see Chap. 8 by Alexander Kynev), means that the
nature of the contest and process for determining the next President
and other strategic leaders of Russia are not (uncontroversially) clear.
This, again, is not a question of democratic fetish, but indeed one about
the ability of the centre in Moscow to project legitimacy across the
entire territory and population of the country. In the absence of a pro-
cess deemed legitimate and a persona who, in succession to President
Putin, is able to command the agreement of the masses to be governed
by him (or her), there is a non-negligible risk of civil destabilisation of
the country. What’s more, should the presidency end more suddenly, for
8 I. STUDIN

whatever reason, then the country could be seriously destabilised, as the

process of relegitimisation of the centre in succession will not have been
triggered in time.
It is in the interest of Russian leaders to make the succession pro-
cess extremely plain to the Russian people immediately. It is also mani-
festly in the interest of outside countries to understand this succession
­challenge—not least in order to be disabused of any interest in desta-
bilising the Russian leadership artificially, in the knowledge that a weak
governing legitimacy in the aftermath of President Putin could create not
only wholesale chaos in Russia but indeed major shockwaves in global
stability (beginning at Russia’s borders and radiating outward).

Thesis 6 The creation of a true policy elite in the Singaporean or Chinese

algorithmic idiom requires significant and long-term investment in educa-
tion, and the creation of top-tier educational institutions, from kinder-
garten to the post-secondary levels. The USSR, for all its warts, had these
(including “policy” and administration academies through its Higher
Party School). Russia, as a new state, does not. On top of world-class
institution-building in education, as numerous writers in this book, from
Kudrin and Mau to Yuzhakov testify, Russia must, in order to improve
the feedback mechanisms of the argumentative tradition, invest in, and
deliver, renewed institutions of politics (including federalism), economics
(including credible property rights protection), the judiciary (including
serious judicial protection of the legitimate constitutional powers of dif-
ferent levels of government), as well as other spheres of Russian social life,
including the religious sphere (as Boris Knorre writes in Chap. 10 on the
Russian Orthodox Church).

Thesis 7 How to solve the Ukraine conflict and, by extension, Russia’s

conflict with the West? I have written about this extensively, in many lan-
guages, and confess that the window for any clean, comprehensive reso-
lution of this conflict may by now have passed (something both leading
Russians and Ukrainians know fairly well, even if some Western analysts
may not yet). In 2014 and 2015, a winning algorithm for resolution, on
my assessment, would have seen the insertion into the Donbass region
of neutral peacekeepers (for example, from a respected Asian country
like India, or even Indonesia—that is, non-NATO, but also not post-
Soviet), constitutional reform in Ukraine (including possible federalisation
 INTRODUCTION: TEN THESES ON RUSSIA IN THE TWENTY-FIRST CENTURY 9

in toto—recalling the aforementioned need for most post-Soviet states to

decentralise or federalise—and/or special status or special economic zones
for several regions of the south and east of Ukraine, in concert with the
enshrinement of an indissolubility clause for the Ukrainian union in the
national constitution, as in Australia’s constitution), and strong guaran-
tees on the permanent non-membership of Ukraine in NATO (including
through a possible UN Security Council resolution). These steps would
have been accompanied by the removal (at least by the European Union)
of economic sanctions not related to Crimea.
The paradox of the Ukraine conflict at the time of this writing is as
follows: Ukraine cannot succeed economically or even strategically with-
out re-engagement with Russia (no amount of Western implication will
make up for the loss of Russian engagement); Russia cannot succeed (or
modernise) economically without the removal of sanctions (and without
a deeper reconnection with the European Union); and the coherence of
Europe suffers for the disengagement and economic weakness of Russia,
as well as for the Ukrainian crisis at its borders. No resolution is cur-
rently in sight because both Ukraine and Russia remain “two houses
radicalised” in respect of this conflict, with key Western capitals not suf-
ficiently understanding (or believing) the finer details of the conflict and
its genesis, with Moscow gradually becoming “used to” the economic
sanctions and renaissance of tensions with the West (including in its
domestic political narrative), and with the government in Kiev increas-
ingly unstable and therefore unable either to deliver major domestic
reforms or to make decisive moves in respect of resolving the Donbass
war. Moreover, the accelerating disintegration of the Middle East, in
Syria and beyond, has grossly complicated any prospects of exit from the
crisis—effectively fusing together the European theatre with the Western
Asian theatre.
Leaving aside the succession issue in Russia (Thesis 5), there is a clear
risk of systemic collapse in one or both of Ukraine (for political and/or
economic reasons) and Russia (for economic reasons) in the near to
medium term. Collapse of either country’s system would be devastating
for both countries, as well as for European and global stability (including
in nuclear terms).
Only a systemic solution is possible to the conflict, and yet I do not
believe that Europe is currently sufficiently strong and united to be
able to drive a solution. The USA, for its part, is politically unable to
relieve Russia of sanctions, and so Moscow will not see much utility in
Another random document with
no related content on Scribd:
yhdessä ainoassa huokauksessaan oli niin paljon taidetta, ettei
yleisö edes huomannut, ettei hän puhunut unkaria.» »Pesti
Naplossa» ankaraksi tunnettu arvostelija Beöthy Zsolt — tohtori
Szinnyein serkku — kirjoitti esityksestä vielä komeammin. Hän
sanoi, ettei tietänyt, kuinka Ida Aalberg puhui suomen kieltä, »mutta
rakkauden ja tuskan kieltä hän puhui mainiosti» ja »huikaisevalla
nopeudella hänen silmissään vaihtelivat intoisan rakkauden loiste ja
sutun kyynel», ja »joka ääni kumpuaa hänen sielustaan, ja jokin
lumoava sulous on hänen esitykselleen ominainen». — Unkarin
menestys muuttui niin suureksi, että yksin Antti Jalavakin sai sitä
hämmästellä: hän kirjoitti Ida Aalbergille, että aivan niin paljoa hän ei
ollut osannut odottaa puuhasta. Budapestissa tuntuu innostus
merkillisesti tarttuneen toisesta toiseen, vierailusta tuli sensatsioni,
yleisö täytti teatterin ja yksin kaupungin saksalaisenkin lehden oli
yhdyttävä tunnustuksiin. Saksankielinen lehti »Pester Journal» moitti
kyllä suomenkielen karkeutta ja mainitsi kokeen vieraalla kielellä
uhkayritykseksi, mutta kirjoitti Ida Aalbergista: »Hänellä on hivelevän
suloinen ääni, ja miten hurmaavilta sanat sellaisen äänen lausumina
tuntuvat, sen huomasimme parhaiten niistä unkarilaisista nimistä,
jotka taiteilijan piti lausua ja jotka hän sanoi aina oikein ja
asianmukaisella painolla. Niin suloisesti kaikuvaa »Sändoria» kuin
neiti Aalbergin huulilta tuli, on unkarilaisella Kansan näyttämöllä
harvoin tai ei koskaan kuultu, niin monet kylän kaunottaret kuin siellä
ovatkin lausuneet sydämensä valitulle tuon nimen kaikella sillä
tunteellisuudella, mikä heille on ollut mahdollinen. Muusta pitivät
huolen taiteilijan liikkeet, joilla jokainen sana tehtiin ymmärrettäväksi
ja jokainen tavu selväksi ilman että ilmekieli — kiitos neiti Aalbergin
luontaisen sulon — olisi tullut liialliseksi —.» »— Muuten hänen
kasvonsa ovat tavattoman ilmehikkäät ja ilmaisevat kuin
kuvastimesta kaikki ne tunteet, joiden vallassa esittäjä on.
Puhuvimmat sentään ovat syvänsiniset silmät, jotka lumoavat milloin
hurjalla loisteellaan, milloin salamoivilla katseillaan.» »Nuoren
näyttelijättären taiteellinen kyky on kaiken epäilyn ulkopuolella. Siinä
tavassa, millä hän oli käsittänyt osansa, ilmeni erinomainen
taiteellinen äly. Hän teki Eduard Tothin sentimentaalisesta pikku
hanhesta draamallisen olennon. Hänellä on todellisen intohimon
ilmauksia —.» Szinnyei järjesti Ida Aalbergille juhlan Budapestiin.
Hyviä arvosteluja ja juhlimista puhein ja suosionosoituksin jatkui
vielä Kolozsvárissa, jossa nuori taiteilija Boriskan lisäksi näytteli
Luisen ja Jane Eyren.
VI.

MYRSKYÄ JA KIIHKOA.

Suuri menestys taiteilijana tuli Ida Aalbergin osaksi jo sangen

nuorella iällä. Hän oli vasta 22-vuotias näytellessään ensimmäistä
kertaa Nooran osaa, josta alkaen hänestä tuli Ibsenin eetillisen
taiteen ylipapitar Suomessa. Täällä, niinkuin kaikkialla muuallakin,
kappale aiheutti väittelyjä, ja nuori tyttö, joka havainnollistutti Ibsenin
moraalista opetusta ja ahtaassa piirissä kulkevaa filosofiaa, oli
tavallaan filosofi filosofien joukossa. Hän oli lausunut painavimman
sanan, kun Ibsenin puhe alkoi tehota Suomessa.

Kieltämätöntä on, että Ida Aalbergin menestys Unkarissa, jos sitä

arvioi ankaran mittapuun mukaan, oli enemmän kuriositeetin ja
sensatsionin kuin suuren taiteen juhlaa. Ennakolta näyttelijättärelle
antamissaan ohjeissa Antti Jalava pitää erikoisen tärkeänä, että
tämä laittaisi itsensä mahdollisimman »nätiksi» esiintyessään
Budapestin yleisölle, ja hyvä itkemistaito, kaunis ääni ja tulinen
temperamentti olivat suurimpina aiheina unkarilaisen
kaunopuheisuuden vuodatuksiin. Mutta Unkarin matka teki Ida
Aalbergista päivän sankarin Suomessa. Sanomalehdet, yksin
kaukaiset maaseutulehdetkin, julkaisivat Budapestin ja Kolozsvárin
ystävällisiä arvosteluja, ja »Uuden Suomettaren» Matti, Antti Jalava,
selitti Unkarissa annetun kritiikin johdosta, että Ida Aalberg on
»tehnyt heimolaisuuden lähentämiseksi enemmän kuin kaikki
oppineet miehet kirjoineen yhteensä». Ylioppilaat joivat maljoja Ida
Aalbergin kunniaksi, ja suomenmielisten taholla vallitsi mitä suurin
innostus. Kun asia sai tämmöisen kansallisen värityksen, on selvää,
että silloisina kiihkeinä kielitaistelun aikoina jokin soraäänikin yhtyi
yleiseen innostuksen kuoroon. Niinpä saattoi »Hämeen Sanomat»
julkaista seuraavan uutisen:

»Samalla kertaa kuin nuori taiteiliamme Ida Ahlberg on

kummastuttanut heimo-kansaamme Unkarilaisia ja ikäänkuin
lumousvoimalla vetänyt tämän sukukansan mitä lähimpään
yhdistykseen meidän kanssa, jopa saattanut meitä vähän ylpeiksikin
hänen kauttansa, ovat muutamat meidän ruotsalaisista kokeneet
tehdä valheeksi koko Ida Ahlbergin olosuhteet Unkarissa. Niin tapasi
kaksi ylimyshenkilöä erään I.A:n läheisen heimolaisen. Ensin
onniteltuaan ivallisesti, lausuivat kertomukset I. Ahlbergista olevan
paljaita »Suomen fennomanien vehkeitä». Tämä ei ollut ainoa
tapaus tätä lajia, eikä mikään outo asia meidän suomi-mielisten
suhteen.» —

Ystävät tiesivät erinomaisen hyvin, ettei Ida Aalberg ollut mikään

filosofi eikä vankka aatteen ihminen, vaan että hän oli nuori,
suloinen, hyvin kunnianhimoinen ja mitä suurimmassa määrässä
vaikutuksille altis tyttö. Unkarin matkaa suunniteltaessa Antti Jalava
kirjoitti hänelle sivumääriä kansallisuusaatteen jaloudesta ja
velvoituksista. Ida Aalbergin ei tullut, sanoi rehti kirjoittaja, unohtaa
isänmaan asiaa, vaikka olikin jo liian paljon saanut maistaa kunnian
»hurmaavaa nestettä». Tohtori Szinnyein kirjeistä Antti Jalavalle voi
nähdä, että hänkin katsoi tarpeelliseksi vahvistaa Ida Aalbergin
kansallista mieltä. Niinpä hän kirjoittaa taiteilijan kunniaksi
järjestämästään juhlasta:

»Ensimmäisen puheen pidin minä suomeksi, ja sen sisällys oli

lyhyesti: että me pitäisimme hänet erinomaisen kernaasti täällä,
mutta hänen täytyy mennä takaisin, hänen täytyy olla suomalainen
näyttelijätär j.n.e. (Du verstehst schon [ymmärräthän], mitä minä
tarkoitin.)» —

Ja vähäistä myöhemmin »Unkarin Matti» (Szinnyei) kertoo

»Uuden
Suomettaren» Matille:

»Tietysti löytyy monta, jotka selittävät neitoselle, kuinka hyvä se

olisi, jos hän oppisi unkarinkieltä, ja jäisi tänne, j.n.e. Mutta minä
puhun hänelle paljon fennomaniasta, kansallisesta taiteesta,
velvollisuudesta, isänmaasta y.m., jottei hänen päänsä hetkeksikään
joutuisi pyörälle. — Oletko tyytyväinen sellaiseen impressarioon?»
—

Jo »Noora»-esityksen jälkeen Ida Aalbergista oli tullut

Suomalaisen teatterin kannattava voima. Kaarlo Bergbomilla ei enää
ollut oopperaa, joka ulkonaisella loistollaan olisi kyennyt torjumaan ja
pitämään aisoissa ruotsinkielistä ivallisuutta. Nyt hän voi antautua
huoltamaan ennen niin suuresti laiminlyötyä puhenäyttämöä, josta
ruotsalaiset aikaisemmin olivat puhuneet pilkallisesti. »Bergbomin
rengit ja piiat esittävät draamaa siellä ja siellä», oli sanottu. Ida
Aalbergista oli nyt tullut miekka, jota Bergbom saattoi voitollisesti
heiluttaa poliittisten vastustajiensa edessä. Oli tärkeätä, ettei
sellainen ase kirvonnut hänen kädestään. Tämän jälkeen
Suomalainen teatteri, jossa oli Ida Aalberg, oli jotakin aivan toista
kuin Suomalainen teatteri, jossa ei ollut Ida Aalbergia.
 Miten jaksoi Ida Aalberg kantaa nuorella iällään saavuttamaansa
suurta menestystä?

Eräässä Janakkalan kirjeessä »Uudelle Suomettarelle» kerrotaan

kotimaahan palanneesta taiteilijasta:

»Eilen illalla saapui nuori taiteilijamme neiti Ida Aalberg Unkarin

retkeltänsä tänne. Tänään oli meillä ilo tervehtiä arvoisaa
kansalaistamme muutamilla lämpimillä sanoilla neulouskokouksessa
Kerkkolan Ylöstalossa, josta hän muutaman hetken kuluttua samana
iltana taas lähti Helsinkiin. Iloksemme saimme huomata, ettei nuori
taiteilijamme suinkaan ole tullut pilalle noista suurista kunnian-
osoituksista, joita hän viimeaikoina on saanut vastaanottaa, vaan
että hänessä päinvastoin asuu syvempi isänmaanrakkaus ja halu
nähdä sen totista edistymistä.»

Halu nähdä isänmaan »totista edistymistä» on majesteetin

vaatimattomuutta, mutta todennäköisesti nuo sanat ovat tulleet
uutiseen vain tyylillisenä koristuksena eikä tarkkana ja kuvaavana
otteena Ida Aalbergin kotipitäjässään mahdollisesti pitämästä
puheesta. Kuitenkin on selviä todistuksia siitä, että Unkarista
palannut Ida Aalberg oli tavattoman paljon itsetietoisempi kuin
entinen Ida Aalberg. Hän ei enää ollut tyttö, joka verraten
huolimattomasti puettuna ja vähän etukumarassa oli kulkenut
»vanhaan harakanpesään Espoon tullin luona» (kuten »Uusi
Suometar» hyvin vähän mairittelevasti kerran nimitti Suomalaisen
teatterin tyyssijaa), vaan hän oli nainen, joka tiesi jotakin olevansa ja
esiintyi sen mukaan.

Hänen suhteensa näyttelijätovereihinsa oli ennen Unkarin

matkaakaan tuskin ollut erikoisen sydämellinen ja herttainen.
Kirjeessään Mathilda Almille, kuten aikaisemmin on nähty, hän
vähäksyi näiden harrastusta ja pyrkimystä, ja Vilho, jolle Bergbom oli
lausunut toivomuksen, että Suomalainen teatteri lähettäisi
onnittelusähkösanoman Ida Aalbergille Unkariin, sai Tampereelta
lähettämässään kirjeessä vastata: »Sinun esityksesi
onnentoivotustelegrammista Ida Aalbergille joutui suureen
auttamattomaan haaksirikkoon Kateuden karilla Typeryyden
meressä.» Vilhon syytös koskee luonnollisesti naisnäyttelijöitä, sillä
miehet eivät tunnu suhtautuneen turhamaisesti Ida Aalbergin
itsetietoisuuden purkauksiin. Axel Ahlberg, joka tuohon aikaan oli
miesnäyttelijöistä nuorimpia, on kertonut Unkarista palanneesta Ida
Aalbergista m.m.:

»'Romeosta ja Juliasta' ei olisi tullut mitään, ellei Ida olisi neuvonut

minua, vasta-alkajaa, Romeona. Eräässä harjoituksessa hän tahtoi
ruveta ohjaamaan ja neuvoi minulle asemia, mistä yleisö tuskin olisi
voinut minua nähdä. »Tämä on mahdotonta, kukaan ei näe minua»,
vastustelin minä. Ida vastasi: »Kuka viitsii sinua katsella, kun minä
olen näyttämöllä!» »Puolet yleisöstä», minä tokaisin. Sitten me
molemmat purskahdimme nauruun.»

Kun Ida Aalberg ulkomaanmatkaltaan saapui Helsinkiin, toi Lauri

Kivekäs pohjalaiset ylioppilaat asemalle häntä juhlimaan. Tästä
lähtien hän elämänsä loppuun asti sai nauttia opiskelevan nuorison
ehdotonta ihailua ja kannatusta. Nuorison suosio on vilpitön ja
välitön; Sarah Bernhardt pitää elämänsä onnellisimpana sitä aikaa,
jolloin hän nuorena näyttelijättärenä oli vain Parisin ylioppilaiden
lemmikki. Juhlat, kukkalähetykset ja serenaadit osoittavat seuraavina
aikoina katkeamattomana sarjana, kuinka Ida Aalberg oli valloittanut
suomalaisten ylioppilaiden sydämet. Mutta ulkomailla Ida Aalbergista
oli lisäksi tullut siinä määrin arvovaltainen ja tunnustettu nimi, että
sanomalehtiarvostelijakin, vaikka olisi ollut kuinka epävarma ja
maineestaan arka, olisi ilman muuta uskaltanut häntä ylistää.
»Uuden Suomettaren» tunnustusta ei enää tämän jälkeen kahlitse
tahdon puute, kuten ehkä joskus aikaisemmin, vaan kyvyn puute,
joka kyllä toisinaan ilmenee mitä surkeimmassa muodossa. Ja niin
fennomanian merkeissä kuin Ida Aalbergin Unkarin triumfi olikin
tapahtunut, useimmat ruotsalaisetkaan lehdet eivät säästä häneltä
kiitosta. Yksin »Helsingfors Dagbladkin» kirjoitti nyt hänen
Luisestaan »Kavaluudessa ja rakkaudessa.»

»Nuorta taiteilijaa tervehdittiin heti hänen astuttuaan näyttämölle

vilkkain suosionosoituksin ja häntä juhlittiin mitä lämpimimmin. Mutta
niin onkin, että meillä ei vielä milloinkaan ole saatu nähdä niin
pienintä yksityiskohtaa myöten mestarillista ja syvästi liikuttavaa
näyttelemistä. Se todisti sekä täyttä, korkeata taiteellisuutta että
esittäjän syvää henkeä. —»[13]

Kevätkaudella 1881 Ida Aalberg esiintyi, eräiden pienten osien

ohella, yhdessä suuressa tehtävässä: Juliana »Romeossa ja
Juliassa». Menestys oli erittäin suuri; ainoa muistutus, jonka
sanomalehtiarvostelijat — verraten yksimielisesti — tekevät hänen
näyttelemistään vastaan Shakespearen rakkausdraamassa, on se,
ettei hän alussa osannut esittää Juliaa tarpeeksi lapsellisena ja
viattomana.

Edellisellä ulkomaamatkallaan Ida Aalberg oli nähnyt sekä

»Kavaluuden ja rakkauden» että »Romeon ja Julian», johon
jälkimmäiseen hän oli tutustunut Wienissä. Julian wieniläistä
esittäjää, Wesselyä, hän muistiinpanoissaan moittii liiasta
sentimentaalisuudesta kappaleen alussa. Sentimentaalisuuteen
kohdistuva viha tuntuu tähän aikaan olleen Ida Aalbergilla
ohjelmallista, hän puhuu sentimentaalisuudesta halveksien
kirjeissään ja moite, jonka Helsingin arvostelijat kohdistavat hänen
Juliaansa, on aiheutunut näyttelijättären itsetietoisesta
pyrkimyksestä. Ja kuitenkin oli hempeämielisyys ja tunteileminen
ollut hänelle varsin läheistä, hän oli varhaisvuosinaan esiintynyt
antaumuksella hempeilevässä näytelmässä »Kukka kultain
kuusistossa», ja edellisten vuosien kirjeet todistavat varsin suurta
taipumusta sentimentaalisuuteen. Nähtävästi jokin yksityinen kritiikki
tai näyttämöltä saatu kokemus johtivat hänet kieltämään kaiken
sentimentaalisuuden.

*****

Parantuakseen hyvin vaikeasta kurkkutulehduksesta, jonka

Helsingin raaka kevätilma 1881 oli aiheuttanut ja joka oli käynyt yhä
pahemmaksi näyttämörasitusten vuoksi, Ida Aalberg matkusti
kesällä laulajatar Lydia Laguksen kanssa Norjaan, päämääränään
Modumin kylpypaikka. Matka kulki Tukholman kautta, missä potilaat
viettivät iloista elämää. Ystävättärelleen Tony Sahlbergille
lähettämässään kirjeessä Ida Aalberg sanoo m.m.: »Se oli senlaista
hirmuista viilaamista, että minä jo varsin väsyin.» Kristianiasta yhtyi
potilaiden mukaan Emilie Bergbom, jonka kanssa jatkettiin matkaa
Modumiin. Perille päästyään Ida Aalberg kirjoitti ystävälleen Tony
Sahlbergille:

»Armas Tony!

Norjan luonto on suurenmoinen, se on minuun tehnyt syvän

vaikutuksen, se poesia, jonka löytää Norjan luonnossa, on mahtava
ja samalla hurmaava, siinä ei löydy mitään hentoutta, mitään
heikkoa lempeyttä, se ei kiusaa ihmistä työttömään elämään ja
vienoihin unelmiin, — ei päinvastoin — se kiihoittaa ihmistä suuriin
tekoihin, luonto joka ympäröi meitä on täynnä voimaa, ilma jota
hengitämme on täynnä voimaa ja se vaikuttaa myös ihmisluontoon
se enentää moralillista rohkeuttamme; sitä ei pelkää jalkojensa alle
polkemaan kaiken valheellisen ceremonian ja kaikki vanhat, kehnot
ennakkoluulot, sanalla sanoen, kaiken valheen, joka löytyy
mailmassa ja ihmisissä, sitä tekee mieli sydämmestänsä
halveksimaan ja ylenkatsomaan ja aloittamaan veristä sotaa
valkeuden ja totuuden edestä. Kun seisoo tunturilla silloin erittäin
tuo eli nuo tunteet valtaa minut. Täällä löytyy eräs korkea huippu,
josta on hyvin lavea näköala ja jonka juurella yksi suuri järvi eli ne
kutsuvat sitä »fjordiksi» se on suuri vesistö jonka rannoilla korkeat
tunturit lumella peitetyllä huipulla kohoaa, tuo sanottu vuorenhuippu
on minun mielipaikkani erittäin kun käy kova tuuli niin se on minun
suurin riemuni seisoa tuolla huipulla ja antaa fantasiani ja aatokseni
vapaasti lentää ympäri, silloin tunnen kuinka kaikki tuolla alhaalla
laaksossa on pientä ja naurettavaa ja valheellista, silloin halulla
tahtoisin nauraa kaikelle ceremoneille ja konvenancille ja päästä
pilven reunalle istumaan joka veisi minut toiseen mailmaan
todellisempain asujanten joukkoon. — Minä luultavasti olen sinusta
hyvin kummallinen, vaan katsos minä en voi hillitä sitä, se on
luontoni, peittää voin sitä usein kun täytyy vaan välisti se puhkeaa
niin rajusti esiin. —

Modumissa löytyy vielä eräs toinen mielipaikka, ja se on eräs

kaunis koski, yhdellä oikein mahtavalla putouksella kalliolta kalliolle
— toki Imatraan verraten ei mitään sen suurempaa — siellä useesti
istun ja olen yhä enemmän ja enemmän rakastunut veteen,
minusta vesi, meri on se ainoa raitis ja terve mailmassa. Minä elän
aivan yksikseni, sentähden etten saa paljon puhua ja myös
sentähden että yksinäisyys minua miellyttää minä viihdyn kaikkein
paraiten näyttämöllä ja yksinäisyydessä. Se on hyvin terveellistä
yksi aika vuodesta olla eroitettuna työstään ja 'samla sig' [koota
itsensä] — —

Neiti Lagus ja Bergbom ja minä asumme yhdessä ja samassa

villassa, — Mitä neiti B: tulee niin minun täytyy sanoa että hän vielä
tähän päivään on minulle selittämätöin arvoitus. Minusta kuitenkin
niin hänessä löytyy luonteessa jotain suurellista joku suuri aate eli
maali jonka tähden eli eteen hän uhraa itsensä, mutta minä sanon
että hän ei ole tosi.[14] Kiitos Tony kirjeestäsi! Ole sydämmellisesti
tervehditty ystävältäsi

Iida.»

Ida Aalberg kirjoittaa Tony Sahlbergille suomenkielellä, vaikka

tämä osasi sitä niin huonosti, että Ida Aalberginkin tärkeistä asioista
kirjoittaessaan täytyi turvautua ruotsiin. Ennen Unkarin matkaa Ida
Aalbergin kanta fennomaniaan nähden oli ollut epäiltävä ja
epämääräinen. Hänellä oli ruotsalaisella taholla useita suosijoita ja
ystäviä — aina Suomen vaikutusvaltaisimmasta miehestä paroni
Nordenstamista alkaen— ja usein oli ollut kysymys Ida Aalbergin
kiinnittämisestä ruotsalaiseen teatteriin. Tiedetään kyllä, että Ida
Aalberg jo 1870-luvun lopulla oli sanonut joskus kiihkeitä sanoja
suomalaisuuden puolesta, mutta Modumissa hänen fennomaniansa
esiintyy todellisena puuskana. Siellä suomalaiset naiset käyttivät
keskenään vain suomenkieltä. Ida Aalberg on raivoissaan
kirjoituksen johdosta, jonka »Helsingfors Dagblad» julkaisi J.W.
Snellmanin muistolle. Vuosina 1881—1883 hän tavallisimmin
kirjoittaa etunimensäkin aitosuomalaiseen tapaan: Iida. Tony
Sahlbergille, valitulle ystävälleen, hän kirjoittaa:

»Minä pidän siitä, että tahdot ja toivot minun kirjoittavan suomeksi.

Sinun täytyy vaan myös itse tehdä se, — sillä Tony meidän täytyy
ajatella suomeksi, lukea suomea, kirjoittaa ja puhua suomea jos
tahdomme oikein tuntea itsemme Suomen kansan lapsiksi. Meidän
täytyy olla niin ylpeät suomenkielestä, että se tuntuu meistä
halveksittavalta puhua tuota kurjaa lainattua ruotsia, jota emme edes
osaa oikein puhua.»

Tämmöiset purkaukset tulevat varsin käsitettäviksi, kun saa tietää,

että Ida Aalbergille keväällä 1881 oli Helsingissä opettanut
fennomaniaa tulinen ja kiihkeä Lauri Kivekäs. On aitonaisellista
logiikkaa ja aatteellisuutta, että ylläolevaa purkausta Tony
Sahlbergille osoitetussa kirjeessä välittömästi seuraavat sanat: »Din
tillgifna Ida.»

Ida Aalbergin kurkku oli niin huono, ettei hän päässyt syksyllä
teatterin alkajaisiin Helsingissä. Hän siirtyi kuitenkin Modumista
Kristianiaan, missä aluksi asui Winterhjelmien perheessä. Lääkäri oli
kieltänyt häntä puhumasta ja hän sai sanoa sanottavansa
kirjoittamalla. Rouva Winterhjelmiä tarkoittaen hän kirjoitti Tony
Sahlbergille: »Hedvig on jalomielinen ja ystävällinen, meillä on usein
pieniä intresantia keskusteluita, — hän puhuu ja minä kirjoitan — ja
niin elämme hiljaisuudessa päivät läpi.» Charlotta Raa-Winterhjelm
— niin porvarillisen hyveellinen ja näyttelijäin kesken harvinaisen
jalomielinen kuin olikin — oli tuskin ilman katkeruutta jaksanut
seurata nuoren Ida Aalbergin nousevaa tähteä. Hän oli edellisenä
vuonna juuri Noora-kuumeen jälkeen vieraillut Helsingissä ja kun
nämä vierailunäytännöt Suomalaisessa teatterissa olivat
epäonnistuneet, niin kiltti ja hurskas rouva Raa-Winterhjelm sai
aiheen moittia Helsingin kritiikkiä ja soimata »Hufvudstadsbladetin»
arvostelijaa (B.O. Schaumania) siitä, että tämä »oli huvitettu vain
nuorista tytöistä, mieluimmin vaaleaverisistä ja hyvin laihoista». Ida
Aalberg oli sekä vaalea että laiha, ja kiukun purkauksen viimeisenä
kohteena oli luonnollisesti hän. Ja lieneekö ollut vilpitöntä rakkautta
Lotten Winterhjelmin puolelta sekään, mistä Ida Aalberg on saanut
aiheen kiittää seuraavilla riveillä:

»Minä aina muistan sitä iltaa Helsingissä Marian [Maria Grapen]

luona, jolloin sinä olit niin ystävällinen ja itse pyyhit kyyneleet
silmistäni, jotka itse olit synnyttänyt.»-—

Vaikkakaan näiden kahden naisen suhde ei ollut vilpittömän

ystävyyden suhde, suunnitteli Lotten Winterhjelm yhteistä
esiintymistä Suomessa. Ida Aalberg käänsi rouva Winterhjelmiä
varten »Adrienne Lecouvreurin» suomeksi ja aikoi itse esiintyä
Noorana ja Sirkkana suunnitellulla kiertueella. Kaikki tämä johtui
tietysti Charlotta Raa-Winterhjelmin halusta saada Suomessa
suurempaa mainetta kuin ensimmäinen suomenkielinen Lea oli
voinut herättää. Ida Aalberg tuskin kannatti vanhemman
näyttelijättären sydämenasiaa edes puolella sydämellään. Häntä
innostutti näihin aikoihin enemmän Tukholmasta tehty tarjous. Siellä
eräs hänelle persoonallisesti tuntematon nainen, joka oli nähnyt
hänet Juliana, oli kuninkaalliselta teatterilta hankkinut luvan, että Ida
Aalberg Shakespearen rakkausdraamassa saisi esiintyä
suomenkielellä. Bergbom, jolta pyydettiin suostumusta, kuitenkin
kielsi yritykseen ryhtymästä:

»Heikon terveytenne ja viipurilaisen kontrahdin tähden johtokunta

ei katso itseänsä oikeutetuksi suostumaan pyyntöönne», kuului
Bergbomin vastaus tähän pyyntöön. Että vastaus tuskin tyydytti Ida
Aalbergia, nähdään esim. seuraavasta Tony Sahlbergille kirjoitetusta
kirjeestä:

»En tiedä mitä sinullen sanoisin, mistä sinullen kirjoittaisin — sillä

minulla ei nykyään löydy muuta kun yksi tunne, ikävyys, — kun yksi
ajatus, ikävyys, ikävä työtäni, ikävä taidettani se tunne täyttää koko
olentoni. — Minulla on usein niin kova kaiho että olen menehtyä.
Tuskin voin käsittääkkään sitä riemua, joka on minut vahaava kun
taasen tunnen itseni terveeksi ja saan astua näyttämölle.» Ja
vähäistä myöhemmin, saatuaan kuulla, että Suomalaisen teatterin
ystävien taholta häntä oli epäilty »koulukipeäksi» — Ida Aalberg ei
esiintynyt, ja Suomalainen teatteri maksoi hänelle täyden ja suuren
palkan — hän loukkaantuneena kirjoittaa aitonaisellisen purkauksen:

»Oma Tonini! Se on todellakin naurettavaa tuo huhu minun

kivustani, jonka viimme kirjeessäsi kerrot! Minä en tunne lausetta
»skolsjuk» en ole sitä koskaan ennen kuullut, vaan luultavasti se
tarkoittaa jotakin pahaa jotakin kehnoa minusta. Jos he tahtovat
sanoa jotakin pahaa minusta, niin heidän pitäisi se tehdä hienommin
sillä tämä on niin tuhmaa niin yksinkertaista että ei kukaan ajatteleva
ihminen saata sitä uskoa. Kuinka joku ihminen voipi uskoa, että
suom: teatterin johtokunta antaisi minun olla näin kauan poissa ilman
lääkärin todistusta jos he todella uskovat, että minä valhettelen niin
ei he kuitenkaan voi luulla että Tohtori Bull valhettelee, ja jos he sen
tekevät niin silloin he ovat niin kehnoja että minä halveksin sekä
heidän moitettaan että heidän kiitostaan.» — — — j.n.e.

Ida Aalberg epäilemättä oli Norjassa 1881 sairas ja

näyttämötyöhön kykenemätön, mutta Suomessa saattoi herättää
epäilyksiä, kun suomenkielisen näyttämön kannattava voima kesken
sairauttaan ilmoitti esim. käyvänsä tanssikursseilla. Tony Sahlbergille
hän m.m. kirjoittaa:

»Minä olen tämän viime ajan tanssinut joka päivä yhden tunnin
minun »tarantellaani» erään mainion ballettimestarin luona. Tahdoin
nyt käyttää tätä tilaisuutta koska Helsingissä ei ole kelvollista
opettajaa siinä genréssa. Muistatkos sinä vielä sitä tanssia
»Noorassa»? Se oli niin tuhma ja aivan väärä, minä itsekin sen
tunsin vaan en voinut sitä auttaa, se on aina minua oikein vaivannut
ja minä päätin, nyt kun minulla on aikaa, oppia sen todellisen
tarantellan. — Nyt olen oppinut sen. Kun »Noora» annetaan tulevalla
kertaa saat nähdä mikä suuri ero. Nyt vasta voipi käsittää että se on
etelän tulinen tanssi.» —

Norjan matkalta ansaitsee ehkä lisäksi mainitsemista pari kirjallista

tapahtumaa, joista Ida Aalberg kertoo Tony Sahlbergille:

»Georg Brandes tuo mainio danskalainen esteerikeri on pitänyt

luentoja muun muassa Björnsonista ja Ibsenistä. Sinä voit uskoa,
että ne olivat intresantia. Hän on hirveästi vapaa uskoinen ja pahan
näköinen kun itse Mefistofeles, oikea antikristus, vaan niin nerollinen
niin älykäs että unhottaa kaikki kun hän alkaa puhumaan.»

Ja Ibsenin »Kummittelijoiden» ilmestyttyä:

»Ibsenin uusi teos tuli eilen ulos, vaan minä lähetän sen vasta
tulevalla viikolla sinulle joulu-lektyyriksi. Se on julmasti realistillinen ja
pimeä, oikein a la E. Zola. Tämä realistillinen aika joka nyt niin
suuressa määrässä vallitsee ihmisiä kirjallisuudessa ja taiteessa,
minua oikein surettaa. Ihmisillä ei ole enää mitään idealia ja
kuitenkin se on ideali joka pystyssä pitää ihmisen siveellisyyden ja
moraalin. Kun idealit hyljätään, täytyy ihmissuvun langeta. Minä
puolestani uskon, että piakkoin tapahtuu joku »reaktion» Ranskassa,
sillä sieltähän tuo kaikki on alkunsa saanut.» —

Edelliset kirjeet ovat kaikki suomeksi kirjoitettuja. Niitä

mielenkiintoisempi, mikäli koskee persoonallisesti Ida Aalbergia,
lienee eräs, jossa vain ensimmäinen lause on suomeksi. Kaikessa
naisellisessa epämääräisyydessään sen sisältö on
tunnustusluonteista:

»Rakas Toniseni!

Juohtui juuri mieleeni, että sinä eräässä kirjeessäsi lausuit jotakin

pettyneistä toiveista. Että sinulla on ollut niinkuin minulla nyt on,
suuria vaatimuksia elämälle, mutta ettei niihin ole syytä, vaan on
niistä ennemmin tai myöhemmin tingittävä. Minun pitää tunnustaa,
että minusta tuntui oikein pahalta kuulla sinun tuumivan niin. Se
todisti, että sinä arkielämän vaivoissa olit kadottanut osan sielusi
kyvystä kohota korkealle. — Meidän realistisena aikanamme
pidetään suurena kunniana sitä, että on hankkinut itselleen
pessimistisiä mielipiteitä elämästä ja ihmisistä. Mutta minä en tee
niin, minä päinvastoin uskon hyvään, jaloon ja suureen elämässä ja
säälin ihmisiä, jotka ovat toista mieltä tässä asiassa, sillä jos on
kadottanut uskonsa hyvään, täytyy elämän olla viheliäistä. — Että
usein tulee petetyksi! no niin, sitähän sattuu jokaiselle. Me olemme
kaikki ihmisiä omine heikkouksinemme. Syntymästämme asti meillä
jokaisella on omat vikansa ja omat ansionsa. Hyvä ja suuri, jota
meillä jokaisella on sielussamme, saa elämän kovissa
koettelemuksissa väistyä taemmaksi muiden epäjalojen tunteiden
tieltä. Mutta jos etsii, löytää aina jotakin hyvää jokaisessa
ihmisessä. Useimmat ihmiset ovat niin heikkoja, että antavat
ihanteittensa painua lokaan; senvuoksi enemmistö on
keskinkertaista, useimmat ihmiset, joiden kanssa joudumme
kosketuksiin, edustavat keskinkertaisuutta, ja kun tämän tiedämme,
emme voi heiltä paljoa vaatia. Mutta Toni, poikkeuksia on, ja
onnellinen se, joka joutuu niiden läheisyyteen. Minut heitettiin
elämään lapsena, olin aivan kokematon ja tietämätön. Minulla on
ollut kiusauksia niin hirvittäviä, että hyvällä omallatunnolla voin
sanoa, että on harvoja ihmisiä, jotka ovat kokeneet sitä, mitä minä
olen kokenut. Itse en ymmärtänyt suurta vaaraa, mutta Jumala,
joka ei koskaan hylkää meitä, on vienyt minut puhtaana kaiken läpi.
Minua on petetty, mutta ne olivat keskinkertaisia ihmisiä. — Vaadin
paljon elämältä, asetan ihanteeni korkealle, sillä ihanteethan meitä
pitävät hengissä. Ja maailmassa on sentään niin paljon kaunista ja
suurta, jota voi harrastaa ja jolle voi omistaa ajatuksensa ja
tunteensa. Olen onnellinen ja kiitollinen Jumalalle, joka on avannut
silmäni jaloudelle, valolle ja totuudelle elämässä ja suojellut minua
pahalta ja huonolta, jota kuitenkin olen katsonut kasvoista
kasvoihin. Nyt minulla on kalliisti ostettu kokemus ja ihmistuntemus.
— Ei Toni, hanki ilmaa siipiesi alle ja lennä korkealle, yläpuolelle
joukkojen mielipiteitä ja käsityksiä.» —

Vasta helmikuun lopulla Ida Aalberg, lepäiltyään useita viikkoja

vielä Tukholmassakin, tuli Suomalaiseen teatteriin, ja hänen
»Nooransa» valloitti, kuten eräs arvostelija kirjoittaa, »yleisön
väkirynnäköllä». Ylioppilaat alkoivat juhlia häntä kuten ennenkin, ja
eräiden vähäpätöisempien esitysten jälkeen hän saavutti uuden
suuren menestyksen nimiosan esittäjänä »Regina von
Emmeritzissä». Z. Topelius lähetti hänelle, ennenkuin kappale
esitettiin, pitkän selostuksen osasta ja hänen kirjeensä lopusta
näkee, että hän suuresti luotti Ida Aalbergiin:

— — »Osan suurimpana vaikeutena on se, että toiminta tapahtuu

ihmissydämessä. Luulen, että yksin I.A. voi saada katsojan täysin
sitä käsittämään. Lotten Winterhjelm ja Ida Reis ovat osittain siinä
onnistuneet, mutta vain osittain. Vasta Ida Aalbergista tulee täysi
Regina. Hänessä yksin sielu murtaa ulkokuoren. — Ystäväni, seuraa
synnynnäistä, ihmeellistä, välitöntä taiteilijanäkemystäsi, ja sinä
voitat tekijän rohkeimmatkin unelmat, luot jotakin itsenäistä uutta! Z.
T.»

Kun kappale oli esitetty, kiittelivät sanomalehdet suuresti, kauniisti

ja sovinnaisesti Ida Aalbergin suoritusta, mutta tekijä puhkesi
rehelliseen ja välittömältä vaikuttavaan tunnustukseen: »Regina on
tullut kotiinsa, — hän on ensi kertaa ollut kotona.»

Suomalainen teatteri vieraili edelleen maaseutukaupungeissa ja

Pietarissa, ja vuoden 1882 taidearvostelutkin osoittavat Ida
Aalbergin eläneen jonkinlaista »myrsky- ja kiihko»kauttaan.
Pietarilainen lehti kirjoittaa hänestä Jane Eyrenä m.m.:

»Kun neiti Aalberg astuu näyttämölle, on ikäänkuin äkkiä

joutuisimme suitsuavan tulivuoren ääreen. Intohimo on se ilmakehä,
joka häntä ympäröi, kalvava intohimo puhuu hänen silmistään.
Kuulunee kummalliselta, mutta asia on kumminkin niin: neiti
Aalbergilla on sitä liian paljon, ja se on sangen vaarallista, ellei hän
samalla osaa säästää voimiansa. Jo alusta alkaen on joka jäntere,
joka verenpisara mitä kovimmassa pingoituksessa, joka ei
ainoastaan kiihdy näytöksestä näytökseen, kohtauksesta
kohtaukseen, vaan sanasta sanaankin.»

»Noora» sai Pietarissa hyvän vastaanoton, kuten selviää

vertailusta, jonka »St. Petersburger Herold» teki Ida Aalbergin ja
puolalaisen näyttelijättären Snieshko-Zapolskan välillä:
»Ranskalainen sananlasku sanoo: comparaison n'est pas raison
[»vertailu ei ole oikeutettua» tai »vertailu on typerää»], mutta me
emme voi välttää vertailua Nooran suomalaisen ja puolalaisen
esittäjän välillä. Tulos on se, että suomalainen tragöödi ei ainoastaan
esittänyt etevällä tavalla Nooran kummallista luonnetta, vaan painoi
siihen paljon omaa itseänsä, paljon kirjoittajan ainoastaan viittaamia
vaikuttimia ja taiteellista tutkimusta, mutta rouva Zapolska näytteli
vain huolellisesti ja onnistuneesti — eikä mitään muuta. Varsin moni
kohtaus, missä suomalaisen neidon esitys ihastutti, herätti hurjaa
mieltymystä, meni puolattaren näyttelemisessä huomaamatta ohitse.
Naivit kohtaukset tällä vielä menivät mukiin, mutta draamallisissa
kohtauksissa rouva Zapolskan sekä voimat että luomiskyky
loppuivat. Tarantellan, jossa suomalainen näyttelijätär osasi kuvata
koko sisäisen taistelunsa, pelkonsa ja sieluntuskansa, rouva
Zapolska tenssi vain säännönmukaisesti.» Ja arvostelija toivoi
lopuksi, että puolalainen vierailija saataisiin nähdä »jossakin toisessa
kappaleessa, jossa ei olisi tarjolla yhtä vaarallista vertailua kuin
tässä».

Kun »Kastilian Juanna» esitettiin Helsingissä, kirjoitti »Uusi

Suometar» tammikuun lopussa 1883:

»Neiti Aalberg näytteli Juannaa. Tämä tehtävä on varsin sopiva

sille, jolla on monipuoliset näyttämölahjat käytettävänä ja jolla on
ääni ja kasvojenliikkeet täydellisesti vallassa, sillä kaikki mahdolliset
ihmistunteet: viha ja rakkaus, ilo ja suru, luottamus ja epätoivo,
kekseliäisyys ja mielettömyys vaihtelivat tämän naisen luonteessa
niin peloittavalla nopeudella, että katsojalle tekee toisinaan pahaa, ja
loppumylläkästä ei voi olla epäilemistäkään, siitä ei voi seurata muu
kuin suora hulluus. Sanoisimmeko, että neiti Aalberg osasi kaikki
nuo tunteet hyvin kuvata? Sillä emme olisi liikoja sanoneet. Neiti
Aalbergin kyky ja maine ovat niin taattuja, ettei ne meidän puolelta
enää mitään tuoksuavaa ylistysten seppelettä kaipaa. Hänen
esitystään voipi jo monessa suhteessa tutkia eikä ainoastaan
arvostella.»
 Että Ida Aalberg ei jaksanut kestää menestyksen päiviä kiltillä ja
porvarillisella vaatimattomuudella, ilmenee jälkeen vuoden 1880 mitä
moninaisimmissa muodoissa. Bergbomeilla on syytä merkitä
paperille, milloin hän on hyvällä tuulella, milloin huonolla, milloin
myöntyväinen, milloin niskoitteleva. Hän oli jo ennättänyt kasvaa niin
suureksi, ettei teatterin johtaja pystynyt lukemaan hänelle lakia, vaan
sai turvautua välittäjiin ja houkutteluihin. Vain suurilla ponnistuksilla
Antti Jalava ja Frithiof Perander saivat hänet keväällä 1882
uudistamaan välikirjansa Suomalaisen teatterin kanssa. Eron syynä
olisi sillä kertaa ollut kärsitty persoonallinen loukkaus. Jalavan ja
Peranderin selittelyt kuitenkin sillä kertaa tehosivat, koskapa Ida
Aalberg kirjeessään edelliselle m.m. sanoo: »Minä pyydän, polta tuo
kirjeeni johtokunnalle ja anna anteeksi loukkaava käytökseni. Ainoa
»ursäkt», jonka voin esiintuoda on se, että minun suonissani kuohuu
toisenlainen veri kuin muitten ihmisten, ja saattaa minut usein tulisiin
ajattelemattomuuksiin. Minä olen luotu näyttämölle, en todelliseen
elämään. Oikeastaan minä elän ainoastaan näyttämöllä, elämässä
minä vaan uneksin. Siksi minä en osaa elää tavallisten ihmisten
kanssa tavallisella lailla. Minä toivoisin sydämmestäni että et sinä
ymmärtäisi minua väärin etkä olisi suuttunut minuun.»

Helmikuun viimeisenä päivänä 1883 Ida Aalberg kirjoitti

ystävälleen
Bertha Forsmanille eroavansa Suomalaisesta teatterista:

»Tänä iltana lähetän kirjeen, jossa sanon irti välikirjani. Jotta

irtisanominen olisi lainmukainen, se täytyy tehdä kolmea kuukautta
aikaisemmin, tänään on viimeinen päivä helmikuuta, siispä sen
täytyy nyt tapahtua. Kummalliset tunteet ja ajatukset riehuvat
mielessäni. Sanon hyvästi kaikelle, kaikelle, mikä tähän asti on ollut
minulle kallista ja jolle olen uhrannut terveyteni, nuoruuteni,