Download and Read online, DOWNLOAD EBOOK, [PDF EBOOK EPUB ], Ebooks

download, Read Ebook EPUB/KINDE, Download Book Format PDF

Rapid review of ECG interpretation in small animal

practice Second Edition. Edition Anna R. Gelzer

OR CLICK LINK
https://textbookfull.com/product/rapid-review-of-
ecg-interpretation-in-small-animal-practice-
second-edition-edition-anna-r-gelzer/

Read with Our Free App Audiobook Free Format PFD EBook, Ebooks dowload PDF
with Andible trial, Real book, online, KINDLE , Download[PDF] and Read and Read
Read book Format PDF Ebook, Dowload online, Read book Format PDF Ebook,
[PDF] and Real ONLINE Dowload [PDF] and Real ONLINE
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Rapid Review of ECG Interpretation in Small Animal

Practice 2nd Edition Mark A Oyama (Author)

https://textbookfull.com/product/rapid-review-of-ecg-
interpretation-in-small-animal-practice-2nd-edition-mark-a-oyama-
author/

Small animal medicine and metabolic disorders : self-

assessment color review Second Edition Ruaux

https://textbookfull.com/product/small-animal-medicine-and-
metabolic-disorders-self-assessment-color-review-second-edition-
ruaux/

Diagnostic Radiology in Small Animal Practice 2nd

Edition Hecht Dvm

https://textbookfull.com/product/diagnostic-radiology-in-small-
animal-practice-2nd-edition-hecht-dvm/

Small Animal Imaging: Self-Assessment Review 1st

Edition John S. Mattoon

https://textbookfull.com/product/small-animal-imaging-self-
assessment-review-1st-edition-john-s-mattoon/
Clinical Signs in Small Animal Medicine, Second Edition
Michael Schaer D.V.M

https://textbookfull.com/product/clinical-signs-in-small-animal-
medicine-second-edition-michael-schaer-d-v-m/

Graphics sequenced interpretation of ECG 1st Edition

Rui Zeng (Eds.)

https://textbookfull.com/product/graphics-sequenced-
interpretation-of-ecg-1st-edition-rui-zeng-eds/

EKG/ECG INTERPRETATION: A Comprehensive & Systematic

Steps To Learn The 12-Lead EKG/ECG Interpretation With
Test Questions & Answers Jason Lowe

https://textbookfull.com/product/ekg-ecg-interpretation-a-
comprehensive-systematic-steps-to-learn-the-12-lead-ekg-ecg-
interpretation-with-test-questions-answers-jason-lowe/

Practical transfusion medicine for the small animal

practitioner Second Edition Feldman

https://textbookfull.com/product/practical-transfusion-medicine-
for-the-small-animal-practitioner-second-edition-feldman/

ECG Interpretation From Pathophysiology to Clinical

Application 2nd Edition Fred Kusumoto

https://textbookfull.com/product/ecg-interpretation-from-
pathophysiology-to-clinical-application-2nd-edition-fred-
kusumoto/
 Rapid Review of

ECG Interpretation in
Small Animal Practice
Second Edition
CRC Press
Taylor & Francis Group
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300
Boca Raton, FL 33487-2742

© 2020 by Taylor & Francis Group, LLC

CRC Press is an imprint of Taylor & Francis Group, an Informa business

No claim to original U.S. Government works

Printed on acid-free paper

International Standard Book Number-13: 978-0-367-14675-7 (Paperback)

978-0-367-14688-7 (Hardback)

This book contains information obtained from authentic and highly regarded sources. While all reasonable efforts have been made
to publish reliable data and information, neither the author[s] nor the publisher can accept any legal responsibility or liability for
any errors or omissions that may be made. The publishers wish to make clear that any views or opinions expressed in this book by
individual editors, authors or contributors are personal to them and do not necessarily reflect the views/opinions of the publishers.
The information or guidance contained in this book is intended for use by medical, scientific or health-care professionals and is
provided strictly as a supplement to the medical or other professional’s own judgement, their knowledge of the patient’s medical
history, relevant manufacturer’s instructions and the appropriate best practice guidelines. Because of the rapid advances in medical
science, any information or advice on dosages, procedures or diagnoses should be independently verified. The reader is strongly urged
to consult the relevant national drug formulary and the drug companies’ and device or material manufacturers’ printed instructions,
and their websites, before administering or utilizing any of the drugs, devices or materials mentioned in this book. This book does
not indicate whether a particular treatment is appropriate or suitable for a particular individual. Ultimately it is the sole responsibility
of the medical professional to make his or her own professional judgements, so as to advise and treat patients appropriately. The
authors and publishers have also attempted to trace the copyright holders of all material reproduced in this publication and apologize
to copyright holders if permission to publish in this form has not been obtained. If any copyright material has not been acknowledged
please write and let us know so we may rectify in any future reprint.

Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted, reproduced, transmitted, or utilized in any
form by any electronic, mechanical, or other means, now known or hereafter invented, including photocopying, microfilming, and
recording, or in any information storage or retrieval system, without written permission from the publishers.

For permission to photocopy or use material electronically from this work, please access www.copyright.com (http://www.copyright.
com/) or contact the Copyright Clearance Center, Inc. (CCC), 222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, 978-750-8400. CCC is a
not-for-profit organization that provides licenses and registration for a variety of users. For organizations that have been granted a
photocopy license by the CCC, a separate system of payment has been arranged.

Trademark Notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and are used only for identification and
explanation without intent to infringe.

Visit the Taylor & Francis Web site at

http://www.taylorandfrancis.com

and the CRC Press Web site at

http://www.crcpress.com
 CONTENTS

Preface vii

Authors ix

Abbreviations xi

Section 1 Principles of Electrocardiography 1

Section 2 Evaluation of the Electrocardiogram 11

Section 3 Approach to Evaluating Arrhythmias 21

Section 4 Treatment of Arrhythmias 29

Section 5 Holter Monitoring 39

ECG Cases 45

Reference Guide 137

Index 139
v
 PREFACE
Welcome to the second edition, which builds
upon the user-friendly format of the first edition
and includes new material that will further aid
practitioners in their quest to better interpret the
electrocardiogram (ECG). This new edition contains
additional material regarding acquisition of the ECG,
including color figures detailing lead placement and
patient positioning. In addition, a handy one-page,
two-sided reference guide of important ECG values
and diagrams has been included in this edition
and can be downloaded from the book’s webpage
at www.crcpress.com and stored near your ECG
machine for easy reference. Several new chapters
have been added to this edition. The first covers
the basic treatment of arrhythmias, highlighting
breed-specific arrhythmias, and includes a table
of commonly used antiarrhythmic medications.
Another new chapter reviews ambulatory ECG
(Holter) monitoring, which can be invaluable
in detection and management of intermittently
occurring arrhythmias. Practitioners might be
surprised to learn that obtaining and placing a
Holter recording device on a dog is relatively simple
and can be accomplished in most primary practice
settings.
Nothing improves ECG skills better than
practice, and the core of this book remains, with
the extensive series of ECG cases for the reader
to work through. For the second edition, 15 new
ECG cases have been added to 46 cases already
present in the first edition. Some of the new cases
call attention to important clinical circumstances
involving electrolyte disturbances, supraventricular
arrhythmias, accelerated idioventricular rhythms,
and atrioventricular dissociation. Another selection
of new cases is geared toward readers who craved
more advanced topics such as electrical cardioversion
and pacemaker function. Even readers relatively
new to ECG interpretation will find that exploring
these more advanced concepts contributes to better
understanding of the fundamentals and will improve
their skills. This new edition also includes several
cases undergoing ambulatory (Holter) recording
and readers will have a chance to consider such
data as 24-hour arrhythmia frequency and mean
daily heart rates.
This new edition remains true to its roots, our
desire to provide information in an appealing,
accessible, and easy to use format that fits with the
busy lives of veterinary practitioners. To this end,
ECGs are reproduced and annotated in full color,
and various figures and diagrams are drawn with an
emphasis toward rapid interpretation and maximal
usability. Finally, we wish to thank the many interns
and residents whose cases provided many of the
ECG examples we present in the book. Without
their work, this book would not be possible.
Mark A. Oyama
Marc S. Kraus
Anna R. Gelzer
vii
 AUTHORS
Mark A. Oyama, DVM, MSCE, DACVIM-­
Cardiology, is a Professor in the Department of
­Clinical Sciences & Advanced Medicine and Chief
of the Section of Cardiology at the University of
Pennsylvania School of Veterinary Medicine. He
­ clinical specialties are companion animal cardiology,
is an Associate Scholar at the Center for Clinical
Epidemiology and Biostatistics, Perelman School
of Medicine. A Diplomate of the American College
of Veterinary Internal Medicine, Specialty of
Cardiology, Oyama’s clinical specialties involve
clinical examinations, echocardiograms, ECG, and
noninvasive surgeries. His research spans animal
models of heart disease, myxomatous mitral
valve disease, cardiac biomarkers, clinical trials,
epidemiology, biostatistics, and diuretic resistance.
Marc S. Kraus, DVM, DACVIM-Cardiology/
Internal Medicine, ECVIM-Cardiology, is a
Professor of Clinical Cardiology and Outpatient
Medical Director at Ryan Hospital, University of
Pennsylvania School of Veterinary Medicine. He is
a Diplomate of the American College of Veterinary
Internal Medicine (Internal Medicine, Cardiology)
and a Diplomate of the European College of
Veterinary Medicine (Companion Animals). His
cardiac biomarkers in small and large animals, and
heart failure management. Kraus’s research areas
include companion animal cardiology, cardiac
biomarkers, and antiarrhythmic therapies.
Anna R. Gelzer, Dr.med.vet, PhD, DACVIM-
Cardiology, ECVIM-Cardiology, is a Professor
of Cardiology at the University of Pennsylvania
School of Veterinary Medicine. She is a Diplomate
of the European College of Veterinary Internal
Medicine—Companion Animals (Cardiology) and
of the American College of Veterinary Internal
Medicine (Cardiology). Gelzer’s clinical specialty
is companion animal cardiology, and her research
areas include arrhythmias and electrophysiology.
ix
 ABBREVIATIONS

AC alternating current FAT focal atrial tachycardia

AF atrial fibrillation HR heart rate
AFL atrial flutter ICU Intensive Care Unit
AP accessory pathway LAFB left anterior fascicular block
ARVC arrhythmogenic right LBBB left bundle branch block
ventricular cardiomyopathy MEA mean electrical axis
ATP adenosine triphosphate RBBB right bundle branch block
AV atrioventricular SA sinoatrial
AVRT atrioventricular re-entrant tachycardia SB sinus bradycardia
BB beta-blocker SSS sick sinus syndrome
CCB calcium-channel blocker SVA supraventricular arrhythmia
CHF congestive heart failure SVT supraventricular tachycardia
CRI continuous rate infusion VA ventricular arrhythmias
cTnI cardiac troponin VF ventricular fibrillation
DCM dilated cardiomyopathy VPC ventricular premature contraction
ECG electrocardiography/electrocardiogram VT ventricular tachycardia

xi
 Section 1

PRINCIPLES OF
ELECTROCARDIOGRAPHY
The electrocardiogram (ECG) is a graphical record ECG LEAD TERMINOLOGY
of electric potentials generated by the heart muscle In order to record an ECG waveform, a differential
during each cardiac cycle. These potentials are recording is made between two electrodes, placed
detected on the surface of the body using electrodes on different points on the body. One of the
attached to the limbs and chest wall, and are then electrodes is labeled positive, and the other negative.
amplified by the electrocardiograph machine and The positions of the electrodes on the body are
displayed on special graph paper in voltage and standardized (Fig. 1.1) and defined as RA = right
time. The ECG serves to characterize arrhythmias arm, LA = left arm, and LL = left leg. The output
and conduction disturbances. from each electrode pair (differential recording) is
referred to as a lead and numbered with the Roman
INDICATIONS FOR ECG RECORDINGS numerals I, II, and III. These leads are called limb
•• Evaluating arrhythmias and heart rate leads.
disturbances detected on auscultation.
•• History of syncope (fainting) or episodic
weakness.
•• Cardiac monitoring during anesthesia.
•• Cardiac monitoring in critically ill patients.
•• Monitoring changes in rate and rhythm due to
drug administration.
•• Assessing changes in ECG morphology and
heart rate due to electrolyte imbalances
associated with extracardiac disease or drug
toxicities.
•• In addition, the ECG may also be helpful to
identify anatomical changes due to myocardial I
hypertrophy or dilation, and detect pericardial
disease. However, echocardiography has largely
replaced the ECG for these indications due to its RA LA
superior sensitivity.

I = LA – RA
II = LL – RA
III = LL – LA II III

Fig. 1.1 The standardized positions of the electrodes

on the body are defined as RA = right arm, LA =
left arm, and LL = left leg. The output from each RL LL
electrode pair is referred to as a lead and numbered
with the Roman numerals I, II, and III.

1
 Principles of Electrocardiography
•• The left precordial leads should be equidistant
along IC6L with V4 at the costochondral
junction, and V2 just to the left of the sternum
(Fig. 1.6).
•• While the use of alcohol or coupling gel is
needed, if excessive amounts are utilized, if the
alcohol from one lead comes in contact with
another lead, it creates a “lead smear” whereby
the QRS morphology from all the leads will
look the same.
Acquisition of a smartphone-based ECG:
•• Smartphone-based devices that record the
ECG from veterinary patients are available
(Veterinary AliveECG™) from Apple and
Android app stores. A specially designed
phone cover or small electrode-containing
strip of plastic is placed on the animal’s chest.
The electrodes relay the surface potential to
the smartphone, which then displays an ECG
tracing on the phone’s screen.
•• The phone or electrode strip is positioned over
the point of maximal intensity of the cardiac
beat on the left thorax with the negative
electrode (microphone end of smartphone)
placed craniodorsally, while the positive
electrode (listening end of smartphone is
placed caudoventrally and the phone is angled
at approximately a 45° angle (Fig. 1.6). This
position simulates lead III. Gentle pressure is
applied to insure the electrodes achieve optimal
contact with the skin contact. The device
position can be readjusted in order to acquire
the largest amplitude ECG.
Besides the standard 6- or 12-lead ECG, there are
several other uses of ECG recording technology that
rely on only a few leads. Continuous monitoring
under anesthesia or in the Intensive Care Unit
(ICU) using an integrated physiorecording system
for blood pressure, oxygen saturation, and so on,
typically record only one lead. The ambulatory or
Holter ECG is an important technology for long-
term monitoring of patients allowing detection and
quantification of intermittent arrhythmias. Holters
record a two or three lead ECG digitally for up to 7
days. The data can then be stored and analyzed on-
line with personal computer-based programs.
7
 Section 2

EVALUATION OF THE
ELECTROCARDIOGRAM
Evaluation of the ECG is best performed of squares and performing a few easy calculations
using a systematic approach so that important to convert each value to either seconds or millivolts,
characteristics are not overlooked. Important respectively.
features that require analysis include heart rate,
rhythm, mean electrical axis (MEA), waveform
morphology, and criteria for heart enlargement.
This section provides a step-by-step guide on how
to evaluate each of these features, but first, one
must understand how paper speed and sensitivity
settings affect ECG interpretation.

ECG PAPER, SENSITIVITY, AND SPEED

OF RECORDING
ECG paper has a background pattern of 1 mm
squares and bold division lines every 5 mm in both
horizontal and vertical directions (large squares).
The ECG is typically recorded at one of two different
paper speeds, either 25 mm/s or 50 mm/s. Paper
speed denotes the speed at which the paper moves
through the ECG machine while the waveforms Paper speed: Sensitivity:
are being recorded. At 25 mm/s, each 1 mm square 25 mm/s 10 mm/mV
represents 0.04 seconds and each 5 mm square 50 mm/s
represents 0.2 seconds, while at 50 mm/s, each 1 mm
square represents 0.02 seconds and each 5 mm square 0.2 s
represents 0.1 seconds (Fig. 2.1). 0.1 s
ECG sensitivity refers to the amplitude of the
waveforms based on electrical voltage. At standard 0.04 s
sensitivity, an impulse of 1 millivolt (mV) will inscribe 0.02 s
a waveform amplitude that is 10 mm tall (Fig. 2.1). 1 mV
In cases where the ECG voltages are low (i.e., in
cats), sensitivity can be increased (doubled) so that an
impulse of 0.5 mV will create a waveform of 10 mm 0.1 mV
amplitude, thereby allowing easier inspection of the
individual ECG waveforms. Conversely, in animals
Amplitude

with severe heart enlargement, sensitivity can be

decreased (halved) so that waveforms do not extend
past the borders of the recording paper. Once the
paper speed and sensitivity are noted, calculation of Time
heart rate and waveform morphology becomes as
simple as determining time and amplitude in number Fig. 2.1 Paper speed and sensitivity.

11
 Evaluation of the Electrocardiogram
HEART RATE
If the heart rhythm is regular, the simplest method
to calculate heart rate is to count the number of
1 mm squares between two heartbeats (RR interval)
and divide this number into 3000 if the paper speed
is 50 mm/s (3000 is the equivalent of 1 minute
because 60 seconds × 50 = 3000), or into 1500 if the
paper speed is 25 mm/s (Fig. 2.2). This calculation
will yield the heart rate as beats per minute (bpm).
If the heart rhythm is irregular, calculation of the
average heart rate over a prescribed period of time
is performed. It is useful to realize that 30 larger
squares or 150 mm represent 3 seconds at 50 mm/s or
6 seconds at 25 mm/s. Thus heart rate is determined
by counting the number of QRS complexes over 30
large squares and multiplying this number by 20 if
the paper speed is 50 mm/s, or multiplying by 10 if
the paper speed is 25 mm/s (Fig. 2.3). A commonly
used shortcut takes advantage of the fact that many
standard ballpoint pens are 150 mm in length.
Thus, the pen can be placed on the ECG paper to
denote a 3- or 6-second interval and the number of
beats that are demarcated by the length of the pen
can be quickly counted. To get “bpm,” this number
is multiplied by 20 if the paper speed is 50 mm/s or
by 10 if the paper speed is 25 mm/s.
RHYTHM
The heart rhythm describes the pattern of heartbeats
and sequence of the P–QRS–T wave forms. The heart
rhythm is best evaluated over a prolonged recording
of a 6-lead ECG tracing. When determining the
heart rhythm, the following characteristics should
be examined:
Heart rate = 3000/15 = 200 bpm
50 mm/s 15 mm
10 mm/mV
Fig. 2.2 Calculation of heart rate when rhythm is regular.
12
•• The regularity of the heartbeats: Are the RR
intervals regular or irregular?
•• The relationship of the P wave and QRS
complexes:
•• Is there a P wave in front of every QRS
complex?
•• Is there a QRS complex following every P
wave?
•• The origin of the heartbeats:
– Sinus node
– Ectopic focus (i.e., atrial, junctional, or
ventricular origin)
•• The heart rate
In some instances, the heart rhythm changes or is
composed of multiple different rhythms that each
requires a separate description.
MEAN ELECTRICAL AXIS
The mean electrical axis (MEA) describes the net
direction of ventricular cardiac depolarization across
the animal’s frontal plane (the plane delineated by
the four extended limbs if the animal is viewed as
lying on its back). The conventional 6-lead ECG
system divides the frontal plane into 12 segments,
similar to the slices of a pie (Fig. 2.4, see Fig. 1.3 p. 2).
By doing so, the 6-lead ECG examination records
the electrical activity of the heart from six different
vantage points along the frontal plane in 30-degree
increments (Fig. 2.4). The MEA normally points
toward the caudal half of the animal. In the dog,
the normal MEA is between +40 and +100 degrees
Another random document with
no related content on Scribd:
wissen). Sij vatse. St. Vattsidde kattsidde (koččute, rufet) kuössem.
Mo kajk. Dah kotsia sodne vadllde. A. Puorek Ajia. St. Buörest.
Todne Ajietsje toh (todn) Nuppen siten åjve. A. Jabette Aja. Stalo
stuöre sjeram tsiekkija (cehkije). St. Vatse Aijetse Pissema, tjöppeh
kjietebbem koh Itse. Pahtse olgesse tjettjelle (čuočele). Stalon verje
kudnedde. A. Aja manne dahkesn datte donjole noolemme. St
Pissan Pn banine. A. Aja masne date do spakkak njölem. P P
buoenihe. A. Aja kosne dat Do kurtek noolem. St. Mam lä pist dat
äpa dam monnom telpemene. Voji P P ålge kokka kalken tsettselit U
vuo — — —

*****

Viimeinen epillinen runo, joka on luettavana v. Düben'in teoksessa,

on oikeastaan sarja pienempiä satuja (Fjellner arvelee useampia
satoja), sisältönsä puolesta vertauksellisia ja mytillisiä, jotka
koskevat päivän tytärtä ja kertovat hänen elämäkertaansa, hänen
töitänsä ja kaikenlaisia siihen kuuluvia kohtia. Tähän kuuluu myöskin
satu Lappalaisten vaelluksesta etelämmistä maisemista Pohjaan.
Suurin osa näitä satuja näkyy ilmitulleen runollisesti toimitellulla
suorasanaisella muodolla, jolla ei vielä ole runomitan tarkasti
määriteltyjä jäseniä. Toisinaan muuttuu kertomus vähitellen neljälle
trokeelle perustettuun runomittaan. Pahaksi onnekseni en saanut
tästä laveasta runosta muuta kuin katkelman Fjellner'in lausumuksen
mukaan; hän näkyi kovasta työstä pian liian väsyneeksi voidaksensa
kohdastaan luetella minulle enempää; useampia viikkoja minä
taasen en voinut siellä viipyä. Tämä runo nimitetään Päive neita ja
kuvaa tuota, yli suurimman osan Lapinmaata levinnyttä, luuloa, että
muka se, joka voi saada auringon tyttären haltuunsa, siten myöskin
saapi hänen peurakarjansa ja rikkautensa. Fjellner itse luuli kerran,
samotessaan Herjedalin vuoriston poikki, hänet nähneensä. Ilma oli
käynyt sumuun. Yhtäkkiä kuuli hän karjakellojen soivan ja näki tuon
arvossa pidetyn neidon istuvan kiven päällä. Hän kiipi hänen
taakseen likistääksensa häntä syliinsä -hän halaili kiveä, johonka
hän löi päänsä, ja kaikki oli kadonnut! Minä mainitsen tämän näyt-
tääkseni perittyjen taikojen valtaa Lappalaisten mielikuvituksessa;
vaikka kerrottu ilmiö tapahtui hänen nuoruudessaan, olihan kertoja
kuitenkin mies, joka vuosikaudet oli nauttinut koulusivistystä.
Auringon tytöillä nimitetään myöskin toisinaan saivo neida, manalan
tytär, taikka raana, ruona neida vihertävä, s.o. kevään tytär, joka
antaa vuorille viheriän puvun.

Saduntapaisiin tarinoihin vivahtava, taikka oikeastaan niihin jo

kuuluvakin, on runomitan muotoon pukeunut kassa muodda, vahva
turkki. v. Düben'in antama toisinto on Tornion Lapista; itse olen
Sorselessa kuullut kaksi eri toisintoa samasta sadusta, ainakin
osaksi runomittaisia. Toisen kertoi 25 vuotias palvelustyttö Anna
Sara, joka, syntynyt lappalaisista vanhemmista, oli Sorselen isäntäni
palveluksessa. Toisessa sanoopi nuorempi poika, nähdessään
lappalaisen katsovan ympärilleen: ahčam, ahčam, čalme jollaret (=
jorralet), isä, isä, silmä liikkuu[9] Tämä tarina näkyy olevan
levinneenä yli koko Lapinmaan. Fjellner'in tiedonannon mukaan
sanottiin sitä Herjedal'issa kissa muodda'ksi, mitä muotoa myöskin
Sorselessa käytettiin. Linder julkaisee kertomuksen "Läsning för
folket" nimisessa aikakauskirjassa XV, 3 siv. 213, ja Friis antaa L. L.
Laestadius'en mukaan kirjassaan "Lappiske eventyr og folkesagn"
siv. 78-81 vasta mainitusta varsin vähän eroavan toisinnon nimellä
Patto poadnje. Myöskin 75 vuotias Nils Jansson, joka enemmän kuin
50 vuotta takaperin ensimäisenä uutisasukkaana tuli Soks-jaur'iin ja
oleskeli ahkeraa lappalaisten parissa, minulle saman jutun kertoi;
tämä oli myöskin tunnettu Arjeplog'issa, kuten Mörtsell minulle
ilmaisi.
III.

Lapin runouden lajit: epillistä runoutta, satuja ja eläintaruja. —

Sananlaskuja ja arvoituksia.

Friis, joka tuntee umpilappalaisia satuja ja taruja ainoastaan

suorasanaisessa muodossa, jakaa ne sisällän puolesta kolmeen
lajiin:

Ensimäinen liikkuu mytillisissä olennoissa taikka sisältää

muistelmia lappalaisten vanhasta jumaluusopista, sadun muotoon
puettuina.

Toinen laji perustuu historiallisiin tapauksiin ja kertoo otteluista

vihollisten kansojen kanssa entisyydessä.

Kolmas puhuu eläinten omituisuuksista ja eri mielenlaaduista,

antaa kansallisia selityksiä heidän ulkonäöstään, väristään j.n.e.[10]

Saduista ovat, kuten Friis muistuttaa, useat nyky aikaisia ja

vieraita, lainattuja ympäri asuvilta Suomalaisilta, Ruotsalaisilta ja
Norjalaisilta. Näihin kuuluvat epäilemättä ne lukuiset jutut, jotka
puhuvat kuninkaista, ruhtinaista ja ruhtinattarista, linnoista j.n.e.
Toisinaan tapaapi kuitenkin myös näitäkin nimiä vanhemmissa
taruissa.

Muutamilla lisäyksillä saattaa tämä Lapin runouden jako yleensä

vieläkin pitää paikkansa epos-lajin suhteen. Ensimäiseen osastoon,
mytilliseen epos'een kuuluu etupäässä Päiven pärne ja kertomukset
Päiven neida'sta, ehkäpä myöskin erinäisiä kohtia Piššan Paššan
pardne'sta, mikä kuitenkin on enemmän historiallista luonnetta.
Stalu-sadut kuuluvat kyllä niinikään ensimaiseen jaksoon, etenkin
ne, joissa puhutaan Saivö'sta, Haššis-ädne'stä ja Njavvis-ädne'stä
j.n.e. Useimmiten kuitenkin ovat perin saduntapaiset seikkailukset
kertomuksen aineena, ja nämä eroavat korkeammasta mytillisestä
käsitteestä samaten kuin senkaltaiset sadut muissa kansoissakin.
Mutta tuo vähitellen ilmestyvä prosallinen käsite näyttäikse tässäkin,
esim. jos vertaa tuon puhdasrunolsen Njavvisene sadun Düben'issä
siv. 331-334 sitä vastaavaan Friis'issä, Sprogprøver siv. 81-83 ja 87-
89, Eventyr siv. 14-23. Toisen vielä mitättömämmän toisinnon
samasta sadusta kuulin kerrottavan Sorsele'ssa; molempien äitein
nimetkin oli siinä, unohdettu, puhuttiin ainoastaan Stalu'sta. Tätä,
joka pää-asiassa on samaa kuin jättiläiset (jättenes, jähtanas,
jätanas) kerrotaan kömpelöksi, ihmissyövaksi mieheksi, lappalaisia
suuremmaksi. Toisinaan silmäpuoli tai sokea; hän asuu etäällä
erillään muista ja on usein rikkirikas. Mutta hän kun on typerä,
heikommat Lappalaiset hänet usein pettävät. Hänen vaimonsa nimi
on Ludač, Luhdač (lude), jolla on tuon elävän muoto ja joka tavasta
käypi sokeaksi siten, että hän kätkee silmänsä kynnyksen alle.
Vihollisensa tappaa Ludač rautaisella putkella, jonka läpi hän imee
vihollisensa veren.[11] Friis johtaa nimen Stalu ruotsalaisesta
sanasta stål, teräs, joka ennen äännettiin myöskin stal, ja pitää sitä
seikkaa, että hän joskus on puettuna rautaiseen takkiin, todistuksena
siitä, että hän alkuansa merkitsi viking. Kuinka oikea tämä
etymologia on, lienee paha päättää.

Useat kirjoittajat ovat Stalu-satuja julkaisseet, niinkuin Högström,

[12] Laestadius,[13] Friis kielinäytteissään ja satukokoelmassaan siv.
73-110, sekä myöskin hänen mukaansa v. Düben. Sorsele'ssa olen
itse useampia kuullut, osittain Fjellner'ilta, osittain muilta; tavallisesti
pitivät ne yhtä ennen julkaistujen kanssa. Semmoisia tavataan
yltympäri koko Lapinmaan.

Historialliseen jaksoon kuuluvat kaikki ne sadut, joissa taistelut

naapurikansoja vastaan kerrotaan. Nämä ovat tavallisesti Tschudejä,
joita enimmiten ja erittäin pohjoisessa Lapissa pidetään karjalaisina.
Etelän puoleen merkitsee tämä nimitys ensimäisiä Lappalaisiin
tunkeuvia Ruotsalaisia, niin ainakin Sorsele'ssa, missä heidän
nimensä äännetään čure =čuude; sana merkitsee nyt ainoastaan
vihollista. Myöskin Venäläiset saavat tavasta tämän nimityksen,
vaikka kyllä tavallisia Karjelah, Ruošša-čudeh nimiäkin käytetään.
Tämänkaltaisissa tarinoissa ei ole vaihtelevaisuutta paljon. Etenkin
pohjasessa näytetään kaikkialla paikkoja, missä viekkaammat
Lappalaiset ovat syösseet vihollisen, joko kohisevaan koskeen taikka
syvään vuoren rotkoon, taikkapa jätetään tämä yksinäiselle saarelle,
missä hän koko joukkonensa kuolee nälkään tai muutoin
kaikellaisten konnankoukkujen kautta heittää henkensä.
Högström[14] ja Laestadius,[15] niinkuin myöskin Friis[16] ja muut
julkaisevat koko joukon semmoisia satuja, Aslak Laiti on kertonut
minulle moisia Utsjoen tienoilta.

Kolmas laji on tuo Lappalaiselle erittäin rakas eläin-taru, joka

häntä usein aika lailla huvittaa. Friis'in kokoelmassa on kolme
semmoista: kettu ja karhu, lohi ja ahven, metsäja koti-eläimet.[17]
Niitä on kuitenkin paljon enemmän, ihan kuin suomalaisilla. Niistä
lyhyemmistä lauluista, jotka alempana julkaisen, ovat muutamat tätä
läjiä, usein, kuten v. Düben muistuttaa, epigrammatillisesti teräviä ja
supistuneita. Mainittavat ovat vielä sananlaskut (sadne-vajasak) ja
arvoitukset (arvadusak), nämä näytteet kansan terävästä
havaintovoimasta, joita niin kosolta on Suomalaisilla ja Virolaisilla.
Friis on ottanut muutamia kielinäytteiden joukkoon; painatan ne
uudestaan tähän, koska kokoelma on, ensimäinen tähän saakka
tunnettu; ja hänen kirjansa ei ole helposti saatavissa. Kielimurre on
Finmarkin tai norja-laislappalainen.

Sadnevajasak, Sananlaskuja.

1. Adde bädnagi ja gula baha sanid. -Anna koiralle ja kuule pahoja

sanoja.

2. Buöreb lä čagar giedast, go buojde mäcest. -Parempi nahka,

(laiha puoli) kädessä, kuin rasva metsässä.

3. Buöreb lä bitta njalmest, go havve oajvest. -Parempi naarma

suussa, kuin haava päässä.

4. Buöreb lä jode, go oro. -Parempi mennä, kuin jäädä.

5. Dam olbmast läk ämbo juonak go suonak. -Tällä ihmisellä on,

enemmän juonia kuin suonia.

6. Dat, gäst gukkek läk dolgek, allagassi girda. -Jolla on pitkät

siivet, hän korkealle lentää.
 7. Galle gaddest visaj, go avest vahag šadda. -Kyllä maalla
viisaita, kun merellä vahinko tapahtuu.

8. Garranasa bäsest matta gavdnujuvvut majda njufčamonne. -

Kaarneen pesässä saattaa olla joutsenenkin munia.

9. Go čiegnalis lä čacce, de lä rukkas bodne. -Jos vesi on syvää,

niin on pohja mutainen.

10. Havske guojbme oaned matke. -Hauska kumppani lyhentää

matkan.

11. I goarpa goarpa čalmi čuokko, -Toinen varis ei kaiva toisen

silmiä.

12. I läk jakke jage viellja. -Toinen vuosi ei ole toisen veli.

13. I šat häppad niära gaske. -Ei häpeä enää poskiansa pure.

14. I šat oarre-gaƷza galloi baste. -Oravan otsaa ei enää hänen

kyntensä syö. (Hän on haltioissaan ilosta taikka surusta).

15. I bäjve nu gukke, atte igja iboade. -Ei päivää niin pitkää, ett'ei
yötä tule.

16. Ik galga čalmetës gavpe dakkat. -Hän ei tee silmätöntä

kauppaa.

17. Loge visasa äi nakaš sanigujm ovta jalla SabmelaƷain. -

Kymmenen viisasta ei sanoissa pidä paikkaansa yhtä hullua
lappalaista vastaan.

18. Oapes bahha lä buöreb, go âmâs buörre. -Paha ystävä on

parempi kuin hyvä vieras.
 19. Ovče visasa äi buvte buoddot ovta jalla. -Yhdeksän viisasta ei
osaa hullulta suun tukkia.

20. Äi läk buok vielljakj ovta ädne čiƷid njammam. -Ei kaikki veljet
ole yhden äitin rinnasta imeneet.

Arvadusak, Arvoituksia.

1. Aleb go buok varek ja vuöllegeb go dagnasak? Balgës. -

Korkeampi kuin kaikki vaarat ja matalampi kuin kanerva? Polku.

2. Alo vagjol ja ucca noadaš sälgest, mutto i vajbagoassege?

Dorte. -Aina se käypi, takka selässä, mutta ei väsy? Rukki.

3. Audal go ačče lä bälledagos, de lä bardne vuovdest? Suovva. -

Ennenkun isä on puoli-valmiina, on poika metsässä? Savu.

4. Bäjve giddagasast, ikko luovos? Juölge-suormak. -Päivin

vankeudessa, öisin vapaana? Varpaat.

5. Färra ija bäjve, mutto i oaƷo goassege smakko? Dimo, boccu

bjällo. -Hakkaa yöt päivät, mutta ei kuitenkaan saa lastua? Kello,
poronkello.

6. Gavvot guoros, gobmot dievva? Gapper. -Ylöspäin käännettynä

tyhjä; alaspäin täynnä? Lakki.

7. Gi lä buok visasamus majlmest? Bismar. -Kuka on kaikkein

viisahin maailmassa? Puntari.
 8. Gierrag ald čuƷzo ja madda bajas od. gierra vuöllen, madda
bagjen. Gussasäjbe. -Se seisoo latvallaan juuret ylöspäin, tai latva
alaspäin, juuret ylöspäin. Lehmänhäntä.

9. Gädge-juölge, arpo-ärtegak ja muorra-oajve? Nuötte. -Jalat

kivestä, kupeet langasta ja pää puusta. Verkko.

10. Jabme gässa ellid vuovdest? Čokko. -Kuollut vetää eläviä

metsästä? Kampa.

11. Jomfruva čokka aja gaddest ja lukka oajvest (od. luodko

oajve)? Botka. -Neito istuu lähteen reunalla hattu päässä? Angelica
(puhkeematon).

12. Lokketäbme ja vuodotäbme, njuoska biergo dadde dievva?

Suormas. -Kansiton ja pohjaton, kuitenkin täynnä tuoretta lihaa?
Sormustin (syyrinki).

13. Manna bejvid, manna ijaid, mutto i goassege uvsa gavdna?

Dimo. -Käy päivät, käy yöt, mutta ei löydä koskaan ovea. Kello.

14. Mi lä dat, go ovta rajge čagna, golma rajge oktanaga itta?

Olmus, mi beski čagna. -Mikä se on, joka menee sisälle yhdestä
rei'ästä, mutta yht'äkkiä näyttäikse kolmesta rei'ästä? Ihminen, joka
pukeutuu lappalaiseen pukuun.

15. Mi čakka sappan bossi, ige sate jorgalet vuovsa basist?

Soabbe. -Mikä mahtuu hiirenreikään eikä saata kääntyä härän
hinkalossa? Sauva.

16. Mi dat lä, mi jokki manna bâsadet ja guodda siskelusaid

vissui? Guödda. -Mikä se on, joka menee joelle pesemään jä kantaa
sisukset kotia? Korvo. (Friis'in tekstissä onrguodda siskelusaid vissui
= jättää sisukset kotona. Epäilemättä guodda = kantaa on parempi).

17. Mi lä ellid dat, mi lä olbmui buok lâgâmusta? Dikke. -Mikä se

elävä on, joka on ihmistä lähinnä? Täi.

18. Mäce čada vagjol ja säjbes mäccai lappa? Nallo. -Kulkee

metsän halki ja jättää häntänsä metsään? Neula.

19. Njalmin borra, niskin bâjka? Häval. -Suulla syöpi, niskasta

oksentaa? Höylä.

20. Njällja oabaš guvlëk ovta roggai? Goattebälljek. -Neljä

sisarusta tirkistävät yhdestä rei'ästä. Teltan seivästen päät.

21. Oajnak galle, mutto gidda ik fatte? Suovva. -Näet sen kyllä,
mutta et voi siihen tarttua? Savu.

22. Okta gäčča vuölas ja čacce golga vuösta-luökkai? Hästa go

jukka. -Joku katsoo alaspäin ja vesi kulkee, ylöspäin? Juova
hevonen.

23. Olmaj färko ja smakkok gačadëk, ige gullu? Muotta. -Mies

hakkaa, lastut putoavat, eikä mitään kuulu? Lumi.

24. Ouda-gäčče dego gagga ja gasko dego farpal ja manna-gäčče

dego suopal? Hästa. -Etu-puoli kuin vati, keskikohta kuin tynnyri ja
takapuoli kuin luuta? Hevonen.

25. Roakke bajas, roakke vuölas ja mokke gasko? Skirtek. -

Vekara ylöspäin, vekara alaspäin ja käyrä keskellä? Patakoukku.
 26. Skarfa girda rasta ave, vârâk sojin gojkuk? Vâuas, go sukkek.
-Kaarne lentää merellä, verta siivistä juoksee? Vene jota soudetaan.

27. Čappis hästa njolgasta ija bäjve, äige ajsak goassege likkad?
Dädno. -Musta hevonen juoksee yöt päivät, mutta aisat eivät
koskaan liiku? Joki.

28. Čuödejakkasaš boadnje ja oajve ijabirrasaš boares? Jalgnës. -

Satavuotinen mies ja pää yön vanha. Puun-kanto, jonka päällä on
nuorta lunta.

29. Ucce dego monne, mutto vägjemättos dadde bodnai gäččat?

Olbmu vajbmo. -Pieni kuin muna, mutta mahdoton sen pohjaa
nähdä. Ihmissydän.

30. Äjdo luossa-fiermo-arpo gaseb, mutto bäjve i oajne goassege?

Muorra-vajmos. -Tuskin lohen verkon lankaa vahvempi, mutta päivä
ei sitä kuitenkaan koskaan näe? Puiden ydin.
IV.

Lyrillistä runoutta.

Lappalaisten lyrillinen runous ei ole niin peräti tyhjän arvoinen kuin

ennen on otaksuttu ja niinkuin v. Dübenkin arvelee; hän sanoo
kaikkia näkemiänsä laulaja suorastaan ilkeiksi ma'ultansa (Lappland
s. 321). Tämä ankara tuomio tulee varmaankin siitä, että hän on
tuntenut ainoastaan vähäsen näitä lauluja; kolme semmoista jotenkin
kuivaa tarjoo hän luettavaksi. Ja kuitenkin vanhimmat kolme, jotka jo
aikoja sitten ovat korjatut runollisen kirjallisuuden helmaan, ovat
yleviä ja hellätunteisia. Kuten kansanlaulut yleensä, ovat
lappalaistenkin hetken synnyttämiä, silmänräpäyksellisen tunteen
lausujia, milloin surullisia, milloin riemuitsevia, milloin katkeruuden tai
vihan valtaamia. Toisinaan sisältävät ne kuvauksia luonnosta,
kertomuksia seikkailuksista, metsästysretkistä, riitaisuuksista,
kosiomatkoista j.n.e. taikka kertovat ne yksinkertaisilla värssyillä
eläinten elämää.

Että niissä ylimalkain ei löydy mitään ylevämpää henkeä, ei saata

kummastuttaa, kun on puhe alhaisesta Pohjoisnavan kansasta;
sielun ja ruumiin kaikki ponnistukset ajavat yhtä ainoaa
tarkoitusperää: hengen säilyttämistä kaikenlaisten vaivaloisuuksien
vallitessa. Mainitut kaksi laulua luki jo kaksi sataa vuotta sitten eräs
Olof Sirma, Lappalainen syntyänsä, Schefferille kirjoitettavaksi, joka
ne julkaisi sekä alkukielisinä että käännöksenä,[18] ensimäiset
alkuperäiset runot mitkä tähän saakka ylipäänsä ovat olemassa.
Herder julkaisi ne "Stimmen der Völker" nimisessä teoksessaan
nimityksillä "Brautlied" (morsiuslaulu) ja "an das Rennthier"
(peuralle), ja täten joutuivat ne usein runokokoelmiin. Toisen on
mainio maamiehemme runoilija Franzén mukaillut tuossa rakkaana
pidetyssä ja lavealta lauletussa ruotsalaisessa runoelmassaan
"Spring min snälla ren". Olen asettanut sen lyrillisten runojen
etupäähän ja, kun oikokirjoitus hyvin sekavaa, pannut viereen Aslak
Laitin avulla Utsjoen murteella toimittaman toisinnon.

Lappalaiset nimittävät pienempiä laulujaan vuole'iksi ja säistävät

niitä nuotilla; joka on hyvin yksitoikkoinen ja sentähden myöskin,
kuten omasta kokemuksestani voin vakuuttaa, aivan vähän
viehättävä. P. Læstadius sanoo näitä nuotteja eleleviksi
luonnonääniksi, jotka muka vieraille korville tavallisesti soivat hyvin
ikäviltä, vaikka ne, hyvillä äänillä laulettuina, eivät kaipaa suloa.[19]
Venäläinen kirjailija Dantschenko, joka kesällä 1873 teki
matkustuksen Venäläiseen Lappiin ja siitä Golos sanomalehdessä
kertomuksen on julkaissut, yleensä puhuu hyvin kehuvalla tavalla
lappalaisten runoustaiteesta; hän antaa venäjäksi näytteen
semmoisista lauluista, tuodaksensa ilmiin mitenkä yleisinhimillinen
tunne suloisessa puvussa saattaa ilmaantua Lappalaisissakin.
Runon, jonka tähän liitän, lauloi matkustajan soutaja, nuori Lapin
tyttö, Imandra meren poikki kuljettaissa. Julkaisen sen tässä
suomeksi sekä runomittaisena, koska venäläisestä käännöksestä eri
värssyt melkein taytymyksellä ovat karsittavat selville suomalaisten
laulujen runomitan mukaan:[20]
 Tuli vanha kalamiesi,
Rikas miesi Murdi-järven,
Toipa kanssa kultaverkot,
Verkot kultaset hopeiset.
Kuule neito, vanhus virkki,
Verkkohon mielin sun veteä,
Kultaisehen, hopeisehen.
Saatan sitten sinut kauvas,
Vuorten taate verkossani,
Kultaisessa hopeisessa.
Nauroin hurjaks kalamiehen,
Jotta kajahti vuorten taate:
Myöhän tulit, kalamiesi,
Rikas verkkojen vetäjä,
Kultaisien, hopeisien.
Hukkahan sai kalan saalis,
Kalan pakohon sä päästit.
Toisehen on tarttununna
Kala kiinni verkkosehen,
Ei kultaisehen, hopeiseen,
Tarttui hamppuverkkosehen,
Eipä sulle saalihiksi, rikas miesi,
Sai sen köyhä nuorukainen.

Tämä on henkensä ja aatteensa puolesta täydellinen vastine

tuohon Kalevalan runoon, missä Väinämöinen kaikin voimin
ponnistelee säadaksensa viedä ainoisen Ainon morsiamena kotiinsa
ja viimein, vaikka turhaan, vetää verkkojansa meressä ristin rastin,
saadaksensa tuota kaunista kalaa. Dantschenkon tiedon annon
mukaan lauletaan tämmöisiä ja muita runoja häissä, muissa
juhlallisuuksissa ja talkoissa, sekä myöskin matkustettaessa
raido'ssa (pitkä jono lappalaisrekiä perätysten) Venäjän Lapissa.
Niitä on siis olemassa varsin kosolta, yltympäri koko Lapin, vaikka
Lappalaiset itse ovat vastahakoista laulamaan niitä muukalaiselle.
Tämä heidän kammonsa on ollut niin suuri, ett'ei Friis eivätkä monet
muutkaan tutkijat siitä ole tietäneet. Toinen runo on seuraava:

Kävin tuonoin tunturille

Ylös peuran hiihdäntähän.
Siellä nuolen, rautanuolen
Ammuin peuran syämmehen.
Heti hengen heitti peura
Kaatui jo lumelle kohta.
Mie olallein otukseni
Kannan nyt kylähän sieltä,
Sarvet suuret pois on viilsin
Viilsin viskoin virran viedä.
Katkoin kaikki kaviotkin
Katkoin ja vetehen viskoin.
Ruumihin vaan ainoasti
Otin vanhempien mökkiin,
Lihat kaikki annoin heille,
Sydämen vaan lämpykäisen,
Lämpykäisen, kuuman annoin
Iloisesti tytölleni.

Kun herra Dantschenko ei ole julkaissut vielä koko

laulukokoelmaansa, eikä nähtävästi ole kirjoittanutkaan sitä muistiin
alkukielellä, niin olen minä pannut ylläolevat laulut tähän näytteeksi.
Mitä muihin lauluihin tulee, joita alempana julkaisen niiden
alkuperäisessä muodossa, ilmoittavat kuhunkin eri kohtaan liitetyt
muistutukset laulujen ilmaisijaa ja muistiinpanijaa. Muutamat niiden
seassa ovat erittäinkin huomattavat naivin-raittiista ja runollisesta
katsantotavasta. Niinkuin muistutuksista näkyy, on C.A. Gottlund
painattanut kolme lyhyempää strofia jo v. 1832 Otavassaan. Viisi,
Utsjoelta pohjoisimmassa Suomessa saatua laulua ovat v. 1847
julkaistut ruotsiksi aikakauskirjassa "Fosterländskt Album";[21]
julkaisijana on ollut taidostaan lapin kielessä tunnettu provasti
Lappajärvellä Jaakko Fellman, joka myös on kääntänyt yhden osan
Mateuksen evankeliumia lapinkielelle. Vähää ennen kuolematansa,
maaliskuussa tätä vuotta, lähetti hän hyväntahtoisesti minun
käytettäväkseni useampia lappalaisia käsikirjoituksia. Näiden seassa
oli kaksi hyvinkin pitkää, kumpikin sisältävä enemmän kuin 200
värssyä, ja toinen nimeltään suola varas, toinen kaskias raukki
juoigam kurjan Kaskian laulu. Kumpikin näistä on niin prosallinen,
kuin suinkin saattaa, ajatella; yhtähyvin olen minä, niiden keveästi
sujuvan ja muodon puolesta säännöllisen mitan tähden, ottanut
toisen kokonaan ja toisesta otteita, siten todistaakseni, että mitalle
tehtyjä lauluja on muuallakin Lapinmaassa, eikä vaan Päiven
paarne'n syntymäsijoilla. Fellman oli pappina Utsjoella ja Inarissa, v.
1819-1832 ja sillä ajalla hänellä oli tilaisuutta oppia tuntemaan sekä
Lappalaisia että heidän olojansakin. Tietojansa julkaisi hän monessa
kirjoituksessa, jotka ovat painettuina eri aikakirjoissa. Kokoelmani
muista lauluista on v. Düben ruotsiksi julkaissut surgo vuolle, samin
jelem ja Suonga vuolle nimiset kappaleet. Minun tulee niistä, niinkuin
myöskin Vedde karin vuolle ja biren vuolle runoelmista, kiittää herra
J.U. Grönlundia Tukholmassa, joka 40 vuosikymmenen
loppupuolella kirjoitti ne muistoon erään 15 vuotisen lappalaistytön
lausumuksesta Wilhelminan Lapissa. Kieli näissä runoissa on hyvin
ruotsinsekaista, ja myöskin muotonsa puolesta eroavat ne toisista.

Aivan omituista lajia ja pakanallisen katsantotavan piirissä vielä

pysyvänä on yksi laulu, jonka olen tavannut Castrénin
käsikirjoituksista täkäläisen yliopiston kirjastossa. Se on
jonkunmoinen loihtoruno vihollisia ihmisiä vastaan, jotka, tehtyänsä
rynnäkön laulajan kotaan, uhkaavat anastaa hänen karjanlaitumensa
ja metsästysalansa. Laulaja kertoo sitten, miten nämä viholliset ovat
raastaneet häneltä kaikellaisia kalleuksia, kultaa ja hopeaa, mitkä
hän yleistä tapaa noudattaen on pitänyt koettuina kivijumalansa
ympärillä. Mikään ei ole auttanut, vaikka jumalankuvalle on uhrattu
peuransarvia ja karhunluita ja häntä karhunja peuran-ihralla voideltu.
Hän päättää sentähden etsiä itselleen toisen asuinsijan ja siellä
valita toisen kiven jumalakseen (jumalanku-vaksi). Jos vihollinen
sitten uudestaan lähestyy, niin tervehditään häntä luukärkisillä
nuolilla ja suojellaan siten uutta metsästysalaa. -Castrén ei mainitse
missä ja milloin hän tämän laulun on kirjoittanut taikka keneltä hän
sen on saanut. Kielestä päättäen kallistuu se kuitenkin Pohjois-
Suomen murteesen, vaan on varmaankin vanha. Henki on ihan
lappalainen ja kerrotaanpa useista Lappalaisista pakanuuden
aikana, että he, kun vaarassa taikka hädässä eivät saaneet
kivijumaliltaan mitään apua, pieksivät heitä. Lopuksi ovat vielä
mainittavat n.s. karhulaulut. Scheffer kertoo, Samuel Rheen'in ja
muiden tiedon antojen muukaan, jotenkin tarkkaan karhunajosta ja
niistä runoista, joita semmoisessa tilaisuudessa laulettiin. Runojen
tekstistä tuopi hän kuitenkin ilmi ainoastaan yksityisiä lauseparsia;
niin lauletaan esim., kun karhu on tapettu: kittulis puorra! kittulis i
skaada sobbi jella sajiti, suuri kiitos, kultasemme, siitä, ett'et ole
pilannut kankea etkä keihästä.[22]

Hänen kertomuksestaan käy ilmi, että Lappalaiset kunnioittivat

metsän kuningasta yhtä suurilla juhlamenoilla ja lauluilla kuin
Suomalaiset. Siinä lyhyessä kertomuksessa, minkä Gabriel Tuderus
on antanut Sodankylän Lappalaisten käännyttämisestä, tuopi hän
ilmi katkelman moisesta karhurunosta, joka siis on vuodelta 1669.
[23] Friis, joka kumma kyllä pitää sitä lappalaisena, antaa siitä
mytologiassaan käännöksen, vaikka hän katsoo kieltä
hämmentyneeksi ja runossa näkee enemmän suomalaisia kuin
lappalaisia sanoja.[24] Lähemmin tutkiessa havaitsee kuitenkin
kohta, että tämä lappalaisena pidetty runokatkelma, vaikka
typistynytkin, on ihan sama karhuruno, minkä piispa Bång
kirkkohistoriassaan näytteenä Keskisuomen kansanrunoudesta on
julkaissut.[25] Schefferin täydellinen esitys, luettuna puhtailla
lappalaisilla lauseilla, sekä muut samanlaiset runot, joita myöhemmin
Lappalaisilta on kerätty, todistavat kuitenkin täydelleen, että ne
kauvan ovat olleet myöskin Lappalaisten omina, vaikka
pappismiehet ovat ponnistaneet voimiansa saattaaksensa heitä
tuntemaan semmoisia "törkeitä syntejä" ja sentähden niitä
tukehduttamaan. Ettfei niitä siis enää voi saada niin täydellisinä kuin
ne löytyvät Kalevalan 46 runossa on helposti ymmärrettävä. Niitten
lauluin joukossa, jotka Grönlund on kiijoittanut Wiihel-minassa, löytyy
kuitenkin yksi tätä laatua.

Epäilemättä oli noitureilla (noaidik) paljon runoja, joita he

noitarumpua käyttäessään lauloivat. Mutta nämä ovat varmaankin
kadonneet tuon kapineen kanssa, jonka papit kaikkialla,' missä sen
vaan tapasivat, poroksi polttivat, sekä sen vihan vaikutuksesta,
minkä he tätä konetta vastaan itse Lappalaisissa virittivät. Olen
ottanut runoihin osoituksen semmoisista lauluista. Se on kappale
satua, jossa kerrotaan kuinka eräs tunturilappalainen löytää
noitarummun kiven alta. Hän panee sen pystyyn ja rupeaa sitä
koetukseksi lyömään. Nuo alempana julkaisemani värssyt on
kansantarun mukaan kansakoulunopettaja A. Helander, itse
lappalaisena syntynyt, paperille pannut Utsjoella. Ne ovat tosin
vallan jokapäiväisiä ja samalla nykyaikaisia, mutta olen ne kuitenkin
julkaissut, koska muisto noitarummusta tähän aikaan jo on jotenkin
yleisesti kadonnut.

Fjellner kertoo nähneensä Kassa muodda'a, yksityisiä osia Päiven

neita'sta ja myös muitakin satuja sillä tapaa toimiteltavan, että eri
henkilöt seurassa, kukin kullensa, ottivat osan (rollin) runosta ja
toimittelivat tämän sanoilla ja liikennöillä. Tämä tapahtui osittain
huvin vuoksi, niinkuin alkulauseessa Kassa muodda'an mainitaan,
osittain käräjiä pidettäessä, josta Pissa-runossa on puhe. Tämä olisi
siis näytelmäin todellinen ja kansallinen alku. Kuuluu kuitenkin,
Fjellneriin mukaan, löytyvän runoja, joissa on täydellinen dialogi ja
dramatillinen asento, vaikka niitä tähän aikaan kansassa tapaapi
ainoastaan katkelmina;[26] mitään näytteitä semmoisista ei ole
säilyyn korjattu.
V.

Runomitta.

Paremmin käsittääksensä lappalaisissa runoissa käytettyä

runomittaa, on tarpeellista saattaa huomattavaksi pääkohdat
suomalaisesta runomitanopista.

Tuo ansiokas Porthan oli ensimäinen, joka tätäkin seikkaa on

tarkemmin tutkinut kirjassaan Le Poesi Fennica, Aboæ 1766-1778.
Hän keksi, että runomitta on rakennettu neljään trocheoon tavujen
laajuuden perustukselle, vaikka vähän toisella tapaa kuin Kreikkaja
Roomalaisilla. Alkulauseessaan Kalevalan ensimäiseen painokseen
(1835) kehitti Lönnrot tarkemmin suomalaisen runon laajuus-seikat,
mutta vieläkin syvemmältä on Ahlqvist teoksessaan Suomen runo-
opista asiaa kielelliseltä kannalta[27] käsitellyt. Kuten Lönnrot
saattaa hän huomattavaksi cæsur'in tärkeyden Suomen runoudella,
tämä rytmillinen side, jolla eri runonjalat solmitaan lähemmälle
toisiaan ja joten omituinen, viehättävä kauneus kielen muodossa
saadaan. Mutta kun klassilliset kielet käyttävät cæsur'ia siten, että
arsis aina vastaapi laajuudeltaan pitkää tavuuta, joutuvat päinvastoin
Suomen runomitassa juuri lyhyet, korottomat tavuut cæsur'in kautta