Psykologia 3 kurssiin liittyvää

käsitteistöä
 Aivojen keskeisimpiä osia
päälaenlohko Osien tehtäviä:
otsalohko

• Otsalohko: Mahdollistaa tahdonalaisen ja

tavoitteellisen toiminnan suorittamisen. Säätelee
esim: työmuistia, toiminnanohjausta, tunteiden ja
takaraivolohko impulssien hillitsemistä ja käyttäytymisen säätelyä.

• Päälaenlohko: Alue molempien aivopuoliskojen

yläosissa. Sisältää primaarin tuntoalueen.

• Takaraivolohko: Alue, joka sijaitsee molempien

aivopuoliskojen takaosissa. Sisältää primaarin
näköalueen.

• Pikkuaivot: Ýksi aivojen pääosista isoaivojen ja

aivorungon lisäksi. Osallistuu mm. liikkeiden
hienosäätöön, tasapainoon ja oppimiseen.

• Ohimolohko: Alue, joka sijaitsee molempien

pikkuaivot aivopuoliskojen sivuilla. Sisältää primaarin
ohimolohko
kuuloalueen.
 Limbinen järjestelmä - Limbinen järjestelmä on aivojen sisäosissa
sijaitseva järjestelmä, joka osallistuu
tunteiden, motivaation ja muistitoimintojen
säätelyyn; osia mm. mantelitumake,
hippokampus, hypotalamus.

Osien tarkempia tehtäviä:

 Mantelitumake: Tunnereaktioiden  Hypotalamus: hormonaalisen

muistaminen ja prosessointi. (Tumakkeita säätelyjärjestelmän osa:
ihmisellä 2kpl) kontrolloi mm. kehon
lämpötilaa, nälän- ja
 Hippokampus: Keskeinen osa ”deklaratiivisen janontunnetta, väsymystä,
muistin toiminnassa”. Himmpokampus unta ja Circadiaanista rytmiä =
osallistuu moneen eri muistin osa alueeseen: (sisäinen kello)

 Episodinen muisti  Koettujen tapahtumien  Talamus: toimii aistiratojen

Tutkimuksia: ja muistojen tallentaminen. väliasemana. Aisteilta tulevat
Mantelitumakkeen poisto apinoilla teki apinat  Semanttinen muisti  Faktojen ja yleistiedon hermoradat kulkevat
huolettomiksi eivätkä he tunteneet pelkoa. Tutkimuksella muistaminen.
isoaivokuorelle talamuksen
 Kognitiivinen kartta  Kognitiivinen ”kartta”
osoitettiin mantelitumakkeen yhteys tunteiden ympäristöstä, jossa liikumme. kautta.
toimintaan.  Suurkaupungissa toimivilla taksinkuljettajilla
hippokampus on kehittynyt keskimääräistä
suuremmaksi, jonka takia he ovat
kyvykkäämpiä suunnistamaan ja muistamaan
oikeita reittejä.
 Aivotutkimusmenetelmät
 1920- luvulla otettiin käyttöön
elektroenkefalografia EEG, jolla
pystyttiin mittaamaan aivojen
sähköistä toimintaa.
 Tietyn alueen hermosolujen
toimiessa samanaikaisesti kunkin
hermosolun sähköiset ilmiöt
summautuvat yhteen ja ne
voidaan havaita päähän
kiinnitettävillä elektrodeilla.
Havainnekuva EEG:stä
 Magnetoenkefalografia eli
MEG on pitkälti Aalto-
yliopistossa kehitetty
menetelmä, jossa mitataan
sähköisen aivotoiminnan
synnyttämiä heikkoja
magneettikenttiä.
 EEG:n ohella MEG:n ajallinen
tarkkuus on erinomainen.
Havainnekuva MEG:stä
 Positroniemissiotomografia eli
PET perustuu siihen, että
koehenkilön verenkiertoon
ruiskutetaan nopeasti hajoavaa,
heikosti radioaktiivista ainetta.
 Koehenkilön tehdessä jotain
tehtävää, esimerkiksi
kuunnellessa, musiikkia, aivojen
verenkierto vilkastuu niillä
alueilla, jotka liittyvät kyseiseen
tehtävään.
Havainnekuva PET:stä
Nämä lainattu suoraan 3:n
Kurssin oppikirjan sivuilta 51-
52.
 Magneettikuvauksella eli MRI:llä
saadaan erittäin tarkkoja kuvia
aivojen rakenteista. MRI:tä
voidaankin käyttää esim
aivovaurioiden paikantamiseen.
 MRI:stä jatkokehitetty fMRI
(funktionaalinen
magneettiresonanssikuvaus) antaa
rakenteen lisäksi tietoa myös eri
aivoalueiden toiminnasta seuraamalla
verenkierrossa tapahtuvia muutoksia
voimakkaan magneettikentän avulla.
Havainnekuva MRI:stä (vas.)
Ja fMRI:stä (oik.)